Uuden valkuaisarvojärjestelmän toimivuus kolmirotulihasioilla S o i l e K y n t ä j ä, H i l k k a S i l j a n d e r - R a s i, J a r k k o N i e m i
Kirjoittajat: Copyright: Luonnonvarakeskus (Luke) Julkaisija: Luonnonvarakeskus (Luke), Helsinki 2015 Julkaisuvuosi: 20xx Kannen kuva:: 2
3
Sisällys 1. Tutkimuksen tausta ja tavoitteet 5 2. Aineisto ja menetelmät 5 2.1. Koe-eläimet ja koeryhmät 5 2.2. Koerehut ja ruokinta 6 2.3. Terveyden tarkkailu 8 3. Mittaukset ja analyysit 8 3.1. Sikojen punnitus ja teuraaksi lähetys 8 3.2. Rehunäytteet ja analyysit 9 3.3. Tilastollinen analyysi 9 3.4. Aminohapporuokinnan taloudellisen optimin arviointi 9 4. Tulokset ja niiden tarkastelu 10 4.1. Rehujen kemiallinen koostumus 10 4.2. Sikojen kasvu ja kasvatusaika 14 4.3. Sikojen rehunkäyttö 17 4.4. Sikojen teuraslaatu 27 4.5. Sikatuotannon taloudellinen ylijäämä 28 5. Johtopäätökset 29 4
1. Tutkimuksen tausta ja tavoitteet Sikojen uusi valkuaisarvojärjestelmä muuttui vuoden 2014 lopulla, jolloin standardoituihin ohutsuolisulaviin aminohappoihin perustuvat suositukset otettiin käyttöön (taulukko 1). Pääosin uusien suositusten pohjana ovat MTT:n vuonna 2001 antamat lihasikojen aminohapposuositukset, jotka on laskennallisesti muutettu uuteen järjestelmään. Rehuarvouudistustyössä on myös tehty vertailua muiden maiden aminohapposuosituksiin ja tehty suosituksiin tarkennuksia. Lihasikojen aminohappomääriä on tarkasteltu Tanskan, (Videncenter for svin), Ruotsin (SLU), USA:n (NRC), Iso-Britannian (BSAS) ja Ranskan (INRA) ruokintasuositusten mukaan. Taulukko 1. Lihasikojen valkuaisruokintasuositukset (Luke 2015). 25-55 kg 55-80 kg yli 80 kg Ohutsuolisulavat aminohapot, g/mj NE k Lysiini 0,98-1,01 0,79-0,84 0,69-0,74 Metioniini + kystiini 0,59-0,61 0,47-0,50 0,41-0,44 Treoniini 0,62-0,64 0,51-0,55 0,45-0,48 Tryptofaani 0,19 0,15-0,16 0,13-0,14 Valiini 0,66-0,68 0,53-0,56 0,46-0,50 % lysiinin määrästä Metioniini+kystiini 60 60 60 Treoniini 63 65 65 Tryptofaani 19 19 19 Valiini 67 67 67 SRV, g/mj NE k 14,4-15,2 12,3-13,5 11,8-12,8 Kasvatuskokeessa selvitettiin, miten uudet INRA-AFZ -järjestelmään pohjautuvat valkuaisarvosuositukset toimivat duroc -kolmirotulihasioilla. Tarkoituksena oli selvittää, mikä on sulavan lysiinin ja muiden aminohappojen (suhteessa lysiiniin) riittävä annostelu Duroc- kolmirotulihasioille 4- vaiheruokinnalla. Kasvatuskoe painottui loppukasvatuksen rehun aminohappomäärien tarkasteluun. Kokeessa arvioitiin yksilökohtaisesti sikojen päiväkasvu, rehun kulutus, rehuhyötysuhde ja lihaprosentti. Koska teuraspainot ovat nousseet viimeisen kymmenen vuoden aikana, haluttiin erityisesti selvittää, kuinka aminohapporuokinta kannattaisi porrastaa yli 80 kg painoisilla lihasioilla. Koetulosten tarkasteluun kuului myös lihasikojen aminohapporuokinnan taloudellisen tuloksen arviointi. Tutkimus on osa Luken tutkimusprojektia Sikojen ruokinnan tarkentaminen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi ja sikarehujen valkuaisarvojärjestelmän uudistamiseksi, CLIMPIGFEED. 2. Aineisto ja menetelmät 2.1. Koe-eläimet ja koeryhmät Kokeessa oli 112 lihasikaa yksilöruokinnalla (56 imisää ja 56 leikkoa). Koetta varten siemennettiin 20 kpl maatiais-yorkshireristeytysensikoita (Tanskan Y x (Tanskan Y x Norjan M)) Tanskan Durocseossiemenellä Jussi-Sakari Järvisen tilalla. Porsaat valittiin kokeeseen 16 eri pahnueesta. Tavoitteena oli saada samasta pahnueesta 8 porsasta (4 imisää ja 4 leikkoa) kokeeseen. Tästä tavoitteesta jouduttiin kuitenkin joustamaan porsaiden mahdollisimman tasaisen alkupainon saavuttamiseksi niin, että samasta pahnueesta tuli kokeeseen 3 14 porsasta (Liite 1. Porsaiden jakautuminen koe- 5
ryhmiin pahnueittain ja sukupuolittain). Porsaat vietiin koepaikkaan, Figen Oy:n Längelmäen testiasemalle kolmessa erässä. Ensimmäinen neljän karsinan erä vietiin kokeeseen 13.1.2015 (44 sikaa). Toinen erä porsaita vietiin kokeeseen 28.1.2015 (24 sikaa) ja kolmas erä viikolla 25.2.2015 (44 sikaa). Luken tutkijat valitsivat ja punnitsivat porsaat kokeeseen lähtötilalla. Porsaat jaettiin kokeeseen keskimäärin 29,3 kg painoisina (vaihteluväli 21,8 39,1 kg, vaihtelukerroin (CV) 15,2 %). Tunnistusta ja ruokintaa varten jokaiselle sialle asennettiin korvalehteen transponderi. Porsaat jaettiin mahdollisimman tasaisesti neljään koeryhmään, 14 imisää ja 14 leikkoa/ryhmä, yhteensä 28 sikaa/ryhmä. Imisät ja leikot kasvatettiin samoissa karsinoissa, kussakin karsinassa oli 4 6 imisää ja 4 6 leikkoa. Jokaisessa koekarsinassa oli 11 sikaa (kolme karsinaa/ryhmä, yhteensä 12 karsinaa). Erän 2 osalta, jossa oli kussakin koeryhmässä vain 6 sikaa, karsinoita täydennettiin koeaseman omilla porsailla. Siat olivat kolmella eri osastolla porsaiden tulopäivän mukaan. Sikojen tavoiteteuraspaino oli 86 kg. Kokeessa oli neljä koeryhmää. Koeryhmän 1 aminohappotasot vastasivat nykyistä aminohapposuositusta (Luke 2015) ja muilla ryhmillä rehun aminohappomäärät olivat suositusta pienemmät vähintään kahdessa ruokintavaiheessa (taulukko 2). Alkukasvatuksessa, 1. ja 2 rehuvaiheissa, rehun lysiinitasoja oli kaksi. Ryhmät 1 ja 2 sekä ryhmät 3 ja 4 olivat samalla aminohappotasolla (1,01 g vs. 0,90 g sulavaa lysiiniä/mj NE k vaiheessa 1 ja 0,85 g vs. 0,75 g sulavaa lysiiniä/mj NE k vaiheessa 2). Kolmannessa rehuvaiheessa sulavan lysiinin tasoja oli kolme: 0,8 g (ryhmä 1), 0,7 g (ryhmät 2 ja 3) ja 0,6 g/mj NE k (ryhmä 4). Yli 100 kg painossa, 4. rehuvaiheessa, jokaisella ryhmällä oli erilainen sulavan lysiinin taso (7,0 g, 6,0 g, 5,6 g ja 5,3 g/mj NE k ryhmissä 1 4). Muiden välttämättömien aminohappojen (treoniini, metioniini+kystiini, valiini ja tryptofaani) suhde lysiiniin pidettiin suositusten mukaisena. Taulukko 2. Koeryhmät. Rehun lysiinitasot, stand. sulavaa lysiiniä g/mj NE k Rehuvaihe/elopaino Ryhmä 1 Ryhmä 2 Ryhmä 3 Ryhmä 4 1. 25 55 kg 1,01 1,01 0,90 0,90 (9,5 g/ry) (9,5 g/ry) (8,5 g/ry) (8,5 g/ry) 2. 55 80 kg 0,85 0,85 0,75 0,75 (8,0 g/ry) (8,0 g/ry) (7,0 g/ry) (7,0 g/ry) 3. 80 100 kg 0,80 0,70 0,70 0,60 (7,5 g/ry) (6,5 g/ry) (6,5 g/ry) (5,6 g/ry) 4. yli 100 kg 0,75 0,65 0,60 0,55 (7,0 g/ry) (6,0 g/ry) (5,6 g/ry) (5,3 g/ry) 2.2. Koerehut ja ruokinta Sioilla oli yksilöllinen ruokinta Spotmix -kuivaruokinta-automaateista (Schauer Agrotronic GmbH, Itävalta), joissa oli yksi ruokintapaikka karsinaa kohti. Kaikki siat ruokittiin rakeistetuilla täysrehuilla. Kokeessa oli kaksi perusseosta (rehu 1 ja rehu 2). Rehu 1 koostui pääosin ohrasta, vehnästä ja soijarouheesta ja rehu 2 ohrasta ja soijarouheesta. Perusseosten standardoidun sulavan lysiinin laskennalliset määrät olivat 1,01 ja 0,55 g/mj NE k (taulukko 3). Muut koerehut sekoitettiin perusseoksista. Seosten kivennäis- ja vitamiinipitoisuudet olivat vähintään ruokintasuositusten mukaiset. Liitteessä 2. on esitetty kaikkien koeseoksien laskennallinen koostumus. 6
Koko kokeen rehut tehtiin yhdellä valmistuskerralla Suomen Rehu Oy:ssä. Perusseokset valmistettiin noin 1 kk ennen kokeen alkua, ja lopulliset rehuseokset optimoitiin niiden analyysitulosten perusteella. Koeryhmien 3 ja 4 ensimmäisen rehuvaiheen seoksiin lisättiin myös kivennäisseosta (Pekoni sikakivennäinen) kivennäisruokintasuosituksen täyttymiseksi. Taulukko 3. Perusseosten raaka-aineet ja laskennallinen koostumus ilmakuivassa rehussa. Rehu 1 Rehu 2 % seoksessa Ohra 53,71 86,5 Vehnä 25,0 - Soijarouhe 17,0 10,2 Ruokintakalkki 1,40 1,1 Soijaöljy 0,6 0,7 Suola 0,5 0,4 Monokalsiumfosfaatti 0,4 0,45 Hivenaine- ja vitamiiniseokset 0,60 0,61 L-Lysiini 0,36 - Muuraishaishappo 0,2 - L-Treoniini 0,11 - DL-Metioniini 0,11 - Fytaasi 0,01 0,01 Laskettu koostumus Kuiva-aine, % 87,5 87,5 NE k, MJ/kg 9,47 9,52 Raakavalkuainen, % 17,0 13,6 Sulava raakavalkuiainen, g/kg 145 115 Raakarasva, % 2,8 3,0 Raakakuitu, % 3,4 3,9 Tuhka, % 5,5 5,1 Stantardoidut sulavat aminohapot Lysiini, g/kg 9,6 5,2 Lysiini, g/mj NE k 1,01 0,55 Treoniini, g/kg 6,0 4,0 Metioniini + kystiini, g/kg 5,7 3,9 Kalsium, g/kg 8,1 6,8 Fosfori, g/kg 4,6 4,4 Sulava fosfori, g/kg 2,7 2,7 A-vitamiini, Ky/kg 7300 7300 D-vitamiini, Ky/kg 1100 1100 E-vitamiini 60 60 Vanhan järjestelmän mukaan Ry/kg 1,00 1,00 Sulava lysiini g/ry 9,5 5,1 7
Rehujen vaihtoaikataulu on kuvattu kuviossa 1. Alkukasvatuksen rehuvaihe 1 (25 55 kg) kesti neljä viikkoa, josta viimeinen viikko syötettiin 1 ja 2 vaiheen rehuja suhteessa 50:50. Viikolla 4 perusrehujen seossuhteet olivat koeryhmillä 1 ja 2 82:18 (rehu 1:rehu 2) ja koeryhmillä 3 ja 4 60:40 (rehu1:rehu 2). Rehuvaihe 2 (55 80 kg) kesti kolme viikkoa, josta viimeisellä viikolla vaiheiden 2 ja 3 rehuja syötettiin suhteessa 50:50. Viikon 7 koerehujen seossuhteet koeryhmällä 1 olivat 60:40, koeryhmällä 2 48:52, koeryhmällä 3 35:65 ja koeryhmällä 4 24:76. Loppukasvatusvaihe jaettiin kahteen osaan niin, että vaihe 3 kesti kaksi viikkoa ja 4 rehuvaihe teurastukseen saakka. Kolmannen ja neljännen vaiheen rehun vaihto tehtiin suoraan ilman sekoituspäiviä. Tavoitteena oli, että ensimmäisen rehunvaihdon aikaan siat painavat keskimäärin 50-55 kg, toisen rehunvaihdon aikaan noin 80 kg ja kolmannen rehunvaihdon aikaan 100 kg. Kasvatusviikko 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 11 12 13 14 Rehuvaihe 1 Rehuvaihe 2 Rehuvaihe 3 Rehuvaihe 4 Kuvio. 1. Rehujen vaihtoaikataulu. 2.3. Terveyden tarkkailu Koeporsaiden syntymätila ja Figen Oy:n testiasema ovat molemmat Sikavan (sikaloiden terveysluokitusrekisteri) erityistasolla. Ennen siirtoa koeasemalle tilalla suoritettiin Sikavan erityistason ja MMM asetuksen 5/EEO/2012 alkuperätilojen ehtojen mukaiset sikojen tautitestaukset veri- ja sontanäytteistä ja kliinisellä eläinlääkärin tutkimuksella. Kaikki koesiat saivat Porcilis APP vet -rokotteen Actinobacillus pleuropneumoniae -tartuntaa vastaan kahdesti kokeen aikana. Ensimmäinen rokotus oli alkupunnituksen yhteydessä ja toinen 4 vk punnituksen yhteydessä (sikaerät 1 ja 2) tai 6 vk punnituksen yhteydessä (sikaerä 3). Sikojen terveyttä tarkkailtiin päivittäin hoitotoimien yhteydessä. 3. Mittaukset ja analyysit 3.1. Sikojen punnitus ja teuraaksi lähetys Siat punnittiin kokeen alussa sekä kasvatusviikoilla 2, 4, 6 ja tästä lähtien joka viikko teurastukseen saakka. Punnitukset tehtiin aina samana viikonpäivänä ja samaan kellonaikaan. Teuraaksi lähtiessä siat punnittiin. 8
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Siat teurastettiin Atrian Saarioisten teurastamolla Jyväskylässä. Teurastamolla määritettiin Hennessy-lihaprosentti kaikilta sioilta. Sioista ei teuraspaikasta johtuen saatu AutoFom - mittaustietoja. 3.2. Rehunäytteet ja analyysit Perusrehuseoksista otettiin näytteet valmistuksen yhteydessä ja ne analysoitiin ennen kokeen alkamista. Näytteistä analysoitiin kuiva-aine (105 C, 20 h). Tuhka, raakavalkuainen, raakarasva ja raakakuitu määritettiin standardimenetelmin (AOAC 1990). Valkuaismääritys tehtiin Leco FP 428 typpianalysaattorilla (Leco Corp., St Joseph; MI 49085; USA). Aminohappokoostumus määritettiin European commission (1998) menetelmän mukaan. Perusseoksista sekoitetuista koerehuista otettiin rehunäytteet jokaisesta seoksesta ja sikaerästä. Kasvatusjaksolta 1 otettiin 2 rehunäytettä, jotka yhdistettiin ennen analysointeja sekä jaksoilta 2, 3 ja 4 yksi näyte. Kaikki näytteet otettiin ruokinta-aseman kaukalolta tyhjällä transponderilla. Sikaerän 1 rehunäytteistä analysoitiin kuiva-aine, tuhka, raakavalkuainen, raakarasva ja raakakuitu sekä aminohapot (ei tryptofaani). Kalsium ja fosfori määritettiin ICP emissiospektrofotometrillä (Thermo Jarrel Ash/Baird, Franklin, USA) Luh Huang & Schulte (1985) menetelmällä. Sikaerien 2 ja 3 rehunäytteistä analysoitiin kuiva-aine ja raakavalkuainen. 3.3. Tilastollinen analyysi Tulosten tilastollinen analysointi tehtiin SAS-ohjelmiston MIXED-proseduurilla. Tilastollisessa mallissa oli kiinteinä tekijöinä ruokintaryhmän ja sukupuolen vaikutus ja niiden yhdysvaikutus sekä satunnaistekijänä kasvatuserän vaikutus. Teurastulosten (teuraspaino, teurastappio, lihaprosentti) analyysissä ei ollut mukana satunnaistekijää. Ruokintaryhmien välisiä eroja testattiin Dunnettin post hoc -testillä, joka vertaa jokaisen koeryhmän tulosta pareittain kontrolliryhmän tulokseen (ryhmä 1). Rehuvaiheiden 1 ja 2 tulosten analysoinnissa koeryhmien 1 ja 2 sekä 3 ja 4 tulokset yhdistettiin. 3.4. Aminohapporuokinnan taloudellisen optimin arviointi Koetulosten perusteella kullekin sialle ja käsittelylle laskettiin katetuotto. Tarkastelussa olivat mukana siat, joilta oli saatavissa tuotantotulokset sekä lihaprosentti. Lisäksi arvioitiin laskennallisesti, mikä olisi lihasikapaikkaa ja vuotta kohti laskettu katetuotto kullakin ruokintavaihtoehdolla. Lihan tilityshinnat saatiin teurastasmolta ruhokohtaisesti. Lihan keskihinta oli 1.52 /kg. Rehujen hinnan perustuivat koetta varten hankittuihin rehuihin, joista koerehuseokset sekoitettiin. Seoksen 1 hinta oli 280 /t ja seoksen 2 hinta oli 242 /t. Muina tuottoina huomioitiin eläinten hyvinvointituki ja kustannuksina porsaiden oston, muiden muuttuvien kustannusten sekä työn, pääoman, rakennusten, koneiden ja laitteiden sekä vakuutuksen ja kunnossapidon kustannukset alkuvuoden 2015 kustannustason mukaisesti. Tulosten analysoinnin tavoitteena on selvittää, mikä ruokintavaihtoehto on lihasikalan näkökulmasta taloudellisesti kannattavin kulloinkin tarkastelluilla hintasuhteilla. Laskelmat normalisoitiin kokeessa kasvatettua keskipainoista ( /86.3 kg painava ruho) sikaa kohti tai sikapaikkaa ja vuotta kohti ( /sikapaikka/vuosi). Laskelmille tehtiin herkkyysanalyysi toistamalla ne 20 % edellä mainittua korkeammalla ja pienemmällä rehun tai lihan hinnalla. Tulokset raportoitiin ruokintakäsittelyittäin ja sukupuolittain. Lopuksi tehtiin tilastollinen analyysi lineaarisella mallilla, jolla testattiin eri vaikutusten merkitsevyys. Analysoinnissa käytettiin Matlabin econometrics toolboxia (LeSage, 2005). 9
4. Tulokset ja niiden tarkastelu 4.1. Rehujen kemiallinen koostumus Perusseosten (rehu 1 ja rehu 2) analysoidut koostumukset ja aminohappopitoisuudet on esitetty taulukossa 4. Analyysien mukaan perusseokset, joista muut koeseokset sekoitettiin, olivat pääosin suunnitellun mukaisia ja suuria koostumusvaihteluita ei rehuissa ollut. Rehun 1 raakavalkuainen oli suunnitellusta tasosta 4 % pienempi ja koerehun 2 raakavalkuainen oli 5 % suunniteltua tasoa pienempi. Rehun 1 lysiinipitoisuus oli 4 % suunniteltua pienempi, mutta rehun 2 lysiinipitoisuus oli 6 % suunniteltua tasoa suurempi. Kalsiumin osalta rehun 1 pitoisuus oli 20 % suunniteltua suurempi ja rehun 2 kalsiumpitoisuus oli suunnitellun mukainen. Taulukko 4. Perusseosten analysoitu kemiallinen koostumus. Rehu 1 Rehu 2 Kuiva-aine, g/kg 1 873 876 Kuiva-aineessa, g/kg Raakavalkuainen 187 151 Raakarasva, HCL 25,3 26,2 Raakakuitu 35,3 44,4 Tuhka 58,3 54,9 Kalsium 8,80 7,85 Fosfori 5,02 5,04 Aminohapot, g/kg ka Lysiini 11,7 7,5 Treoniini 7,9 5,8 Metioniini 4,9 3,1 Kystiini 3,0 2,5 Isoleusiini 7,3 5,7 Valiini 8,8 7,4 Leusiini 13,3 10,6 Fenylalaniini 9,0 7,2 Tyrosiini 6,2 5,0 Histidiini 4,3 3,4 Arginiini 11,5 9,1 Alaniini 7,7 6,5 Asparagiinihappo 17,5 13,8 Glutamiinihappo 41,4 31,9 Glysiini 7,7 6,2 Seriini 9,4 7,3 Proliini 13,7 11,7 1 analysoitu 2 näytettä/rehu. 10
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Taulukoissa 5 ja 6 näkyvät rehuista 1 ja 2 sekoitettujen koerehujen analysoidut koostumukset. Analyysien mukaan koeseokset 902 912, jotka sekoitettiin rehuista 1 ja 2, olivat pääosin suunnitellun mukaisia. Rehuseoksen 902, jota annettiin ryhmien 1 ja 2 sioille alkukasvatusvaiheessa, analysoidut aminohappopitoisuudet olivat jonkin verran suunniteltua pienempiä. Rehuseoksen 912, jota annettiin ryhmän 4 sioille rehuvaiheessa 4, analysoitu aminohappopitoisuus oli suurempi kuin suunniteltiin. Näin esimerkiksi analysoitu lysiinin määrä oli vaiheessa 4 sama ryhmillä 3 ja 4 (7,8 g/kg ka), vaikka suunniteltu pitoisuus ryhmälle 4 vaiheessa 4 oli 7,1 g/kg ka (taulukko 6). Taulukoissa 7 ja 8 näkyvät rehuseosten analyysituloksista lasketut standardoitun ohutsuolisulavan lysiinin määrät ja tärkeimpien välttämättömien aminohappojen suhde lysiiniin. Vaikka koerehuseosten laskennallinen sulavan lysiinin määrä poikkesi jonkin verran suunnitellusta, rehujen väliset erot säilyivät lähellä suunniteltua, lukuun ottamatta rehuvaiheen neljä ryhmien 3 ja 4 rehuseoksia, joiden laskennallinen sulavan lysiinin pitoisuus oli sama. Laskennalliset aminohappojen suhteet olivat lähinnä suunniteltua 1. rehuvaiheen rehuseoksissa. Muissa rehuissa ne olivat useimmiten hieman suunniteltua pienempiä, mutta ero suunniteltuun ei ollut suuri. Suurimmat erot suunniteltuun olivat sulava valiini : sulava lysiini suhteessa. Taulukko 5. Koeseosten analysoitu kemiallinen koostumus rehuvaiheissa 1 ja 2. Seos no 902 903 904 905 Koeryhmä 1 ja 2 3 ja 4 1 ja 2 3 ja 4 Rehuvaihe 1. 1. 2. 2. Kuiva-aine, g/kg 880 880 876 877 Kuiva-aineessa, g/kg Raakavalkuainen 188 178 175 168 Raakarasva 24,5 25,9 25,9 25,6 Raakakuitu 38,1 37,1 34,4 36,3 Tuhka 58,5 59,4 56,5 56,2 Kalsium 8,35 9,00 8,87 8,43 Fosfori 4,87 5,32 5,12 5,13 Aminohapot, g/kg ka Lysiini 11,4 10,3 10,7 9,4 Treoniini 7,9 7,4 7,3 6,6 Metioniini 4,7 4,2 4,1 3,4 Kystiini 2,8 2,7 2,8 2,6 Isoleusiini 7,4 7,1 7,0 6,5 Valiini 9,0 8,6 8,6 8,1 Leusiini 13,5 12,7 12,7 11,8 Fenylalaniini 9,5 9,1 8,5 7,9 Tyrosiini 7,0 6,5 5,8 5,6 Histidiini 4,5 4,3 4,1 3,8 Arginiini 11,8 11,2 10,9 10,1 Alaniini 7,7 7,3 7,5 7,0 Asparagiinihappo 16,8 16,1 16,4 15,4 Glutamiinihappo 40,7 38,4 39,2 36,4 Glysiini 8,1 7,8 7,4 6,9 Seriini 9,4 9,1 8,8 8,2 Proliini 14,0 13,5 13,3 12,7 11
Taulukko 6. Koeseosten analysoitu kemiallinen koostumus rehuvaiheissa 3 ja 4. Seos no 906 907 908 909 910 911 912 Koeryhmä 1 2 ja 3 4 1 2 3 4 Rehuvaihe 3. 3. 3. 4. 4. 4. 4. Kuiva-aine, g/kg 878 878 877 879 879 878 878 Kuiva-aineessa, g/kg Raakavalkuainen 174 167 157 169 161 157 154 Raakarasva 22,1 24,4 25,2 24,0 24,5 25,1 23,2 Raakakuitu 38,8 40,1 37,8 37,8 39,4-54,2 Tuhka 55,2 53,9 53,9 53,0 53,2 53,7 52,5 Kalsium 8,27 7,74 7,84 7,92 7,66 7,71 7,64 Fosfori 5,10 5,13 4,98 5,02 5,10 4,97 5,02 Aminohapot, g/kg ka Lysiini 10,2 9,4 8,3 9,4 8,3 7,8 7,8 Treoniini 7,1 6,8 6,2 6,7 6,2 6,0 6,0 Metioniini 4,1 3,8 3,4 3,7 3,4 3,2 3,4 Kystiini 3,2 3,1 2,6 3,0 2,8 2,9 3,0 Isoleusiini 7,1 7,0 6,5 6,7 6,6 6,2 6,2 Valiini 9,0 8,6 8,2 8,5 8,3 7,9 8,0 Leusiini 12,5 12,3 11,6 11,9 11,7 11,2 11,2 Fenylalaniini 8,4 8,5 8,0 8,1 8,0 7,7 7,6 Tyrosiini 5,9 5,8 5,4 5,7 5,5 5,3 5,4 Histidiini 4,4 4,3 4,0 4,1 3,7 3,8 3,8 Arginiini 10,4 10,3 9,5 9,6 9,5 9,0 8,6 Alaniini 7,2 7,11 6,7 6,9 6,6 6,5 6,6 Asparagiinihappo 15,5 15,0 13,9 14,7 13,7 13,4 13,6 Glutamiinihappo 36,6 35,1 32,8 34,7 32,7 31,6 32,0 Glysiini 7,5 7,1 6,8 7,2 6,7 6,6 6,8 Seriini 6,6 8,6 7,9 8,3 7,8 7,7 7,7 Proliini 13,2 12,9 12,4 12,8 12,3 12,1 12,2 12
Taulukko 7. Koeseosten analyysituloksista lasketut standardoitujen ohutsuolisulavien aminohappojen määrät (g/mj NE k ) ja näennäisten ohutsuolisulavien aminohappojen määrät (g/ry). Lysiinitasot, stand. sulavaa lysiiniä g/mj NE Rehuvaihe Ryhmä 1 Ryhmä 2 Ryhmä 3 Ryhmä 4 1. 25 55 kg 0,93 0,93 0,83 0,83 (9,0 g/ry) (9,0 g/ry) (8,0 g/ry) (8,0 g/ry) 2. 55 80 kg 0,85 0,85 0,74 0,74 (8,2 g/ry) (8,2 g/ry) (7,1 g/ry) (7,1 g/ry) 3. 80 100 kg 0,81 0,73 0,73 0,64 (7,7 g/ry) (7,0 g/ry) (7,0 g/ry) (6,1 g/ry) 4. yli 100 kg 0,74 0,65 0,60 0,60 (7,1 g/ry) (6,2 g/ry) (5,7 g/ry) (5,7 g/ry) Taulukko 8. Koeseosten analyysituloksista lasketut sulavien aminohappojen suhteet, % lysiinin määrästä. % lysiinin määrästä Rehuvaihe Ryhmä 1 Ryhmä 2 Ryhmä 3 Ryhmä 4 1. 25 55 kg tre 66 66 69 69 met + kys 67 67 68 68 val 75 75 80 80 2. 55 80 kg tre 66 66 68 68 met + kys 67 67 66 66 val 78 78 85 85 3. 80 100 kg tre 68 70 70 74 met + kys 74 76 76 75 val 86 91 91 98 4. yli 100 kg tre 70 72 75 76 met + kys 73 77 81 86 val 89 98 101 103 13
4.2. Sikojen kasvu ja kasvatusaika Kokeesta jouduttiin poistamaan terveysongelmien takia yhdeksän sikaa (8,0 %) (taulukko 9). Siat, jotka on poistettu kokeesta tietyn rehuvaiheen jälkeen, eivät ole mukana koko kasvatuskauden tuloksissa. Näin ollen koko kasvatuskauden tuotantotulokset saatiin kaikkiaan 103 sialta. Taulukko 9. Kokeesta poistetut siat sika nro/sikaerä koeryhmä Poistettu kokeesta, ajankohta Poiston syy 39/1 4 koko koe rääpäle alusta lähtien 25/1 2 kolmannen rehuvaiheen jälkeen sairas 45/2 1 koko koe sairas, jalka- ja kyntysongelmia 61/2 4 toisen rehuvaiheen jälkeen lopetettu 50/2 1 kolmannen rehuvaiheen jälkeen sairas, jalkavika 81/2 2 kolmannen rehuvaiheen jälkeen sairas, ei syö 91/3 1 kolmannen rehuvaiheen jälkeen hännänpurenta 90/3 1 kolmannen rehuvaiheen jälkeen hännänpurenta 95/3 1 kolmannen rehuvaiheen jälkeen hännänpurenta Siat kasvoivat koko kokeen ajan erittäin hyvin. Koko kasvatusajalla päiväkasvu oli keskimäärin 1115 g/d (vaihtelu 825 1427 g/d, CV 11,1 %). Päiväkasvu alkukasvatuksessa (25 55 kg) oli keskimäärin 930 g/d (vaihtelu 546 1389 g/d, CV 18,4 %). Keskikasvatusvaiheessa, 55 80 kg, päiväkasvu oli 1157 g/d (705 1533 g/d CV 16,1 %). Loppukasvatuksen alussa, 80 100 kg, päiväkasvu oli keskimäärin 1225 g/pv (786 1779g/d, CV 15,9 %). Loppukasvatuksen viimeisessä vaiheessa siat kasvoivat keskimäärin 1237 g/d (700 1700 g/d, CV 18,4 %). Eri ryhmien sikojen kasvutulokset koko kokeen aikana on esitetty taulukossa 10. Sikojen alkupainoissa, rehujen vaihtopainoissa ja loppupainoissa ei havaittu eroja ryhmien välillä. Sikojen alkupainossa ei ollut eroa ryhmien välillä eikä sillä ollut tilastollisesti merkitsevää vaikutusta alkukasvatuskauden tai koko kokeen aikaiseen päiväkasvuun. Aminohappojen annostelulla ei ollut vaikutusta sikojen päiväkasvuun eri koeryhmien välillä. Rehuvaiheissa 1 ja 2, 80 kg painoon saakka ryhmien 1 ja 2 siat ruokittiin suositusten mukaisella ja ryhmien 3 ja 4 siat aminohappotasoltaan alemmalla rehulla. Rehun aminohappotasolla ei ollut vaikutusta päiväkasvuun 1. rehuvaiheessa, mutta 2. rehuvaiheessa sen pienentäminen huononsi sikojen päiväkasvua (p<0,05) (taulukko 11). 14
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Taulukko 10. Sikojen päiväkasvu eri ruokintaryhmissä. R 1 R 2 R 3 R 4 SEM p-arvo Sikoja, kpl, koko koe 23 26 28 26 Elopaino, kg Alkupaino 29,4 29,2 29,1 29,2 0,93 1,00 Rehuvaihto 1 55,8 55,5 54,0 54,5 2,45 0,80 Rehuvaihto 2 80,7 80,2 77,6 77,4 3,35 0,51 Rehuvaihto 3 98,0 97,6 94,8 93,4 3,37 0,37 Loppupaino 120,9 118,3 120,9 119,2 1,27 0,21 Päiväkasvu, g 25 55 kg 947 939 892 904 60,0 0,48 55 80 kg 1185 1175 1126 1092 56,9 0,13 80 100 kg 1234 1258 1224 1185 47,1 0,47 100 kg teur. 1176 1228 1277 1200 64,1 0,38 Koko kokeen aikana 1119 1119 1100 1074 42,5 0,40 Kasvatusaika, d 83,3 80,6 84,2 84,8 3,41 0,37 Taulukko 11. Sikojen päiväkasvu rehuvaiheissa 1 ja 2. Sulava lysiini g/mj NE k Suositustaso Pienennetty taso Rehuvaihe 1 1,01 g/mj NE k 0,90 g/mj NE k Rehuvaihe 2 0,85 g/mj NE k 0,75 g/mj NE k R1 ja R2 R3 ja R4 SEM P-arvo sikoja, kpl 55 55 Elopaino, kg Kokeen alku 29,3 29,2 0,71 0,89 Rehuvaihto 1 55,6 54,3 2,23 0,38 Rehuvaihto 2 80,3 77,5 3,09 0,15 Päiväkasvu, g 25 55 kg 941 898 57,2 0,14 55 80 kg 1178 1108 52,3 0,03 Taulukossa 12 näkyy sukupuolen vaikutus sikojen elopainoon ja kasvuun. Taulukossa 13 on esitetty sukupuolten painonkehitys ja päiväkasvu koeryhmittäin. Merkitseviä yhdysvaikutuksia ei havaittu ruokinnan ja sukupuolen välillä, eli aminohappotasojen vaikutus kasvuun oli samansuuntainen imisillä ja leikoilla. Alkupainossa ja rehuvaiheiden 1 ja 2 loppupainoissa ei ollut eroja sukupuolten välillä, mutta leikkojen paino 3. rehuvaiheen lopussa oli lähes merkitsevästi suurempi kuin imisien (p=0,06) ja kokeen lopussa leikkojen pino oli suurempi kuin imisien (p<0,001). Imisien ja leikkojen päiväkasvussa ei ollut eroa 1. rehuvaiheessa, mutta muissa rehuvaiheissa ja koko kokeesa leikot kasvoivat imisiä paremmin. Leikkojen keskimääräinen kasvatusaika oli noin 4 päivää lyhyempi kuin imisien (p<0,05). 15
Taulukko 12. Imisien ja leikkojen kasvutulokset. Imisä Leikko SEM P-arvo sikoja, kpl, koko koe 56 54 Elopaino, kg Kokeen alku 29,8 28,7 0,70 0,18 Rehuvaihto1 55,7 54,3 2,20 0,34 Rehuvaihto2 78,3 79,7 3,06 0,49 Rehuvaihto3 93,9 97,9 2,97 0,06 Loppupaino 118,1 121,6 0,98 0,001 Päiväkasvu, g 25 55 kg 926 914 56,2 0,68 55 80 kg 1075 1213 52,4 0,001 80 100 kg 1142 1308 40,2 0,001 100 kg teur. 1161 1280 53,8 0,007 25 kg teur 1050 1155 38,8 0,0001 Kasvatusaika, d 85,2 81,3 3,11 0,03 Taulukko 13. Imisien ja leikkojen kasvutulokset, g/pv, koko kokeen aikana eri aminohappotasoilla. R1 R2 R3 R4 SEM P-arvo ruok.*sukup. Rehujakso 1 Imisä 956 896 952 901 68,3 0,11 Leikko 937 981 832 906 Rehujakso 2 Imisä 1118 1049 1079 1052 66,6 0,21 Leikko 1252 1300 1169 1133 Rehujakso 3 Imisä 1122 1178 1130 1139 59,7 0,56 Leikko 1346 1338 1319 1230 Rehujakso 4 Imisä 1174 1204 1173 1091 83,1 0,21 Leikko 1204 1252 1381 1309 Koko kasvatusaika Imisä 1065 1048 1065 1024 48,2 0,66 Leikko 1172 1190 1133 1123 Kasvatusaika, d Imisä 86,4 84,1 84,7 85,7 3,94 0,55 Leikko 80,3 77,2 83,7 83,9 16
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 4.3. Sikojen rehunkäyttö Eri ruokintaryhmien sikojen rehunkulutus näkyy taulukossa 14. Koesiat söivät kokeessa keskimäärin 202 kg rehun kuiva-ainetta (ka), mikä on 230 kg ilmakuivaa rehua ja 2185 MJ NE k koko kokeen aikana. Kuiva-aineen syönnin vaihteluväli oli 163 263 kg ka (CV 9,57 %). Päiväkohtainen rehunkulutus koko kokeen aikana oli 2,47 kg ka/d (vaihteluväli 1,83 2,97 kg ka/d). Rehun aminohappotaso ei vaikuttanut sikojen kokonaisrehunkulutukseen tai rehun päiväsyönteihin eri rehuvaiheissa tai koko kokeen aikana (kg, kg ka, MJ NE k ). Aminohappotaso ei vaikuttanut myöskään rehuvaiheiden 1 ja 2 rehunkulutukseen, kun samaa rehua saaneiden ryhmien tulokset yhdistettiin kokeen alkuvaiheessa rehunkulutukseen. Kuviossa 2 näkyy sikojen päivä syönnin kehittyminen (kg/sika/d) ruokintaviikoilla 1 9, jolloin kaikki siat olivat vielä kokeessa. Taulukko 14. Sikojen rehunkulutus eri ruokintaryhmissä. R 1 R 2 R 3 R 4 SEM p-arvo sikoja, kpl, koko koe 23 26 28 26 Rehunkulutus, kg Rehuvaihe 1 50,4 51,9 50,0 50,9 2,80 0,81 Rehuvaihe 2 58,0 58,8 57,2 58,1 2,33 0,90 Rehuvaihe 3 47,4 49,5 48,2 47,8 1,60 0,61 Rehuvaihe 4 77,2 67,8 78,0 87,0 9,12 0,16 yhteensä 227,4 225,4 233,6 236,7 5,32 0,18 Rehunkulutus, kg ka Rehuvaihe 1 44,3 45,6 44,0 44,7 2,47 0,81 Rehuvaihe 2 50,8 51,5 50,2 51,1 2,04 0,91 Rehuvaihe 3 41,6 43,5 42,3 42,0 1,40 0,61 Rehuvaihe 4 67,8 59,6 68,5 76,4 8,01 0,16 yhteensä 199,7 197,9 205,2 208,0 4,50 0,17 Rehunkulutus, ME NE k Rehuvaihe 1 477 491 474 482 26,5 0,81 Rehuvaihe 2 550 558 543 552 22,1 0,91 Rehuvaihe 3 450 470 458 455 15,1 0,61 Rehuvaihe 4 733 644 742 828 86,7 0,16 yhteensä 2158 2140 2219 2250 50,8 0,16 Rehunkulutus, kg/d Rehuvaihe 1 1,80 1,85 1,79 1,82 0,10 0,81 Rehuvaihe 2 2,76 2,80 2,72 2,77 0,11 0,90 Rehuvaihe 3 3,39 3,54 3,44 3,42 0,11 0,61 Rehuvaihe 4 3,77 3,95 3,81 3,81 0,13 0,64 yhteensä 2,77 2,82 2,79 2,81 0,07 0,86 Rehunkulutus, kg ka/d Rehuvaihe 1 1,58 1,63 1,57 1,60 0,09 0,81 Rehuvaihe 2 2,42 2,45 2,39 2,43 0,10 0,91 Rehuvaihe 3 2,97 3,10 3,02 3,00 0,10 0,61 Rehuvaihe 4 3,31 3,47 3,35 3,34 0,12 0,63 yhteensä 2,43 2,48 2,45 2,47 0,06 0,86 Rehunkulutus, ME NE/d Rehuvaihe 1 17,0 17,5 16,9 17,2 0,95 0,81 Rehuvaihe 2 26,2 26,6 25,9 26,2 1,05 0,91 Rehuvaihe 3 32,1 33,6 32,7 32,4 1,08 0,61 Rehuvaihe 4 35,8 37,6 36,2 36,3 1,28 0,64 yhteensä 26,2 26,8 26,5 26,7 0,68 0,85 17
4.5 4 3.5 3 2.5 R1 R2 R3 R4 2 1.5 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kuvio 2. Ruokintaryhmien sikojen keskimääräinen rehun syönnin kehitys (kg/sika/d) koeviikoilla 1-9. 18
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Taulukko 15. Sikojen rehunkulutus rehuvaiheissa 1 ja 2. Sulava lysiini g/mj NE k Suositustaso Pienennetty taso Rehuvaihe 1 1,01 g/mj NE k 0,90 g/mj NE k Rehuvaihe 2 0,85 g/mj NE k 0,75 g/mj NE k R1 ja R2 R3 ja R SEM P-arvo sikoja, kpl 55 55 Rehunkulutus, kg Rehuvaihe 1 51,1 50,4 2,65 0,63 Rehuvaihe 2 58,4 57,6 2,03 0,61 Rehunkulutus, kg ka Rehuvaihe 1 45,0 44,4 2,33 0,63 Rehuvaihe 2 51,1 50,6 1,78 0,68 Rehunkulutus, ME NE k Rehuvaihe 1 484 478 25,1 0,63 Rehuvaihe 2 554 547 19,2 0,64 Rehunkulutus, kg/d Rehuvaihe 1 1,83 1,80 0,10 0,63 Rehuvaihe 2 2,78 2,74 0,10 0,61 Rehunkulutus, kg ka/d Rehuvaihe 1 1,61 1,58 0,08 0,63 Rehuvaihe 2 2,44 2,41 0,08 0,68 Rehunkulutus, ME NE k /d Rehuvaihe 1 17,3 17,1 0,90 0,63 Rehuvaihe 2 26,4 26,1 0,92 0,64 Taulukossa 16 näkyy aminohappoanalyyseistä ja rehunkulutustuloksista laskettu toteutunut standardoidun ohutsuolisulavan lysiinin saanti eri koeryhmillä. Suosituksen mukainen saanti on saatu kertomalla sialle suositeltu rehumäärä suositellulla aminohappomäärällä (Luke 2015). Laskelmasta näkyy, että ryhmien 1 ja 2 sulavan lysiinin saanti oli lähellä suositeltua rehuvaiheessa 1 ja muissa vaiheissa suositeltua suurempi. Ryhmien 3 ja 4 sulavan lysiinin saanti oli suosituksia pienempi etenkin rehuvaiheessa 1. Loppukasvatuksessa, rehuvaiheessa 4, näiden ryhmien siat pystyivät syömään lähes suositellun määrän sulavaa lysiiniä. Taulukko 16. Aminohappoanalyyseistä ja rehunkulutustuloksista laskettu toteutunut standardoidun ohutsuolisulavan lysiinin saanti eri koeryhmillä, g/sika/d ja suhde nykyisiin lysiinin saantisuosituksiin, % ruokintasuosituksen ylärajasta. R 1 R 2 R 3 R 4 Stand. lys, g/sika/d % suos. 1 Stand. lys, g/sika/d % suos. Stand. lys, g/sika/d % suos. Stand. lys, g/sika/d % suos. Rehuvaihe 1 16,2 97 16,7 99 14,3 85 14,5 86 Rehuvaihe 2 22,5 108 22,9 110 19,3 93 19,7 95 Rehuvaihe 3 26,3 120 24,8 113 24,1 110 20,9 95 Rehuvaihe 4 26,7 120 24,5 110 21,8 98 21,6 99 1 % suosituksesta on laskettu vertaamalla kokeessa toteutunutta päivittäistä sulavan lysiinin saantia (taulukot 7 ja 14) Luken (2015) suositusten mukaiseen lysiinin saantiin (aminohapposuositukset ja energian saantisuositukset). 19
Imisien ja leikkojen rehunkulutus näkyy taulukossa 17. Leikkojen ja imisien rehun kokonaiskulutuksessa (kg ka, kg, MJ NE k ) ollut eroa rehuvaiheissa 1 ja 4. Muissa rehuvaiheissa ja koko kokeen aikana leikkojen rehun kokonaiskulutus oli suurempi kuin imisien (p<0,1). Rehun päiväsyönnit olivat leikoilla suuremmat rehuvaiheissa 2, 3, 4 ja koko kokeen aikana (p<0,01). Rehunkulutuksessa ei havaittu yhdysvaikutuksia sukupuolen ja ruokinnan välillä, eli sukupuolten väliset erot olivat samanlaisia kaikissa ruokintaryhmissä (taulukko 18). Imisien ja leikkojen syönnin kehitys viikoilla 1 9 on kuvattu myös kuvioissa 3 ja 4. Taulukko 17. Imisien ja leikkojen rehunkulutus. Imisä Leikko SEM P-arvo sikoja, kpl 56 54 Rehunkulutus, kg Rehuvaihe 1 51,0 50,6 2,61 0,82 Rehuvaihe 2 55,1 60,9 2,04 0,003 Rehuvaihe 3 44,6 51,9 1,33 0,001 Rehuvaihe 4 74,8 80,2 7,77 0,37 yhteensä 224,7 236,9 4,26 0,004 Rehunkulutus, kg ka Rehuvaihe 1 44,8 44,5 2,30 0,82 Rehuvaihe 2 48,3 53,4 1,79 0,0003 Rehuvaihe 3 39,2 45,5 1,17 0,0001 Rehuvaihe 4 65,7 70,5 6,82 0,36 yhteensä 197,4 208,0 3,74 0,004 Rehunkulutus, ME NE k Rehuvaihe 1 483 480 24,7 0,82 Rehuvaihe 2 523 579 19,4 0,0003 Rehuvaihe 3 424 493 12,7 0,0001 Rehuvaihe 4 711 263 73,9 0,36 yhteensä 2134 2249 40,7 0,004 Rehunkulutus, kg/d Rehuvaihe 1 1,82 1,81 0,09 0,82 Rehuvaihe 2 2,62 2,90 0,10 0,0003 Rehuvaihe 3 3,19 3,70 0,10 0,0001 Rehuvaihe 4 3,57 4,10 0,10 0,0001 yhteensä 2,66 2,93 0,06 0,0001 Rehunkulutus, kg ka/d Rehuvaihe 1 1,60 1,59 0,08 0,82 Rehuvaihe 2 2,30 2,54 0,08 0,0003 Rehuvaihe 3 2,80 3,25 0,08 0,0001 Rehuvaihe 4 3,13 3,60 0,09 0,0001 yhteensä 2,34 2,57 0,05 0,0001 Rehunkulutus, ME NE k /d Rehuvaihe 1 17,2 17,1 0,88 0,82 Rehuvaihe 2 24,9 27,5 0,92 0,0003 Rehuvaihe 3 30,3 35,2 0,91 0,0001 Rehuvaihe 4 33,9 39,0 1,00 0,0001 yhteensä 25,3 27,8 0,58 0,0001 20
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 4.5 4 3.5 3 2.5 imisä leikko 2 1.5 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kuvio 3. Imisien ja leikkojen keskimääräinen rehun syönnin kehitys (kg/sika/d) koeviikoilla 1-9. 21
Taulukko 18. Imisien ja leikkojen rehunkulutus eri aminohappotasoilla. R1 R2 R3 R4 SEM P-arvo ruok.*sukup. Rehujakso 1, kg/d Imisä 1,82 1,80 1,85 1,81 0,11 0,44 Leikko 1,78 1,91 1,73 1,82 Rehujakso 2, kg/d Imisä 2,62 2,53 2,63 2,72 0,13 0,14 Leikko 2,90 3,08 2,82 2,81 Rehujakso 3, kg/d Imisä 3,08 3,19 3,20 3,27 0,14 0,36 Leikko 3,69 3,89 3,68 3,56 Rehujakso 4, kg/d Imisä 3,46 3,65 3,54 3,61 0,17 0,88 Leikko 4,07 4,24 4,08 4,00 Yhteensä, kg/d Imisä 2,63 2,63 2,69 2,72 0,09 0,46 Leikko 2,90 3,01 2,91 2,90 Rehujakso 1, kg ka/d Imisä 1,60 1,58 1,63 1,59 0,10 0,44 Leikko 1,57 1,68 1,52 1,60 Rehujakso 2, kg ka/d Imisä 2,30 2,21 2,31 2,39 0,12 0,14 Leikko 2,54 2,69 2,47 2,47 Rehujakso 3, kg ka /d Imisä 2,71 2,80 2,81 2,87 0,13 0,36 Leikko 3,24 3,41 3,23 3,12 Rehujakso 4, kg ka/d Imisä 3,04 3,21 3,11 3,17 0,15 0,88 Leikko 3,58 3,73 3,58 3,51 Yhteensä, kg ka/d Imisä 2,31 2,31 2,35 2,39 0,08 0,47 Leikko 2,55 2,64 2,55 2,55 Rehujakso 1, MJ NE/d Imisä 17,2 17,0 17,5 17,2 1,07 0,44 Leikko 16,9 18,1 16,4 17,2 Rehujakso 2, MJ NE/d Imisä 24,9 24,0 25,0 25,9 1,28 0,14 Leikko 27,6 29,2 26,7 26,7 Rehujakso 3, MJ NE/d Imisä 29,3 30,3 30,4 31,1 1,40 0,36 Leikko 35,0 36,9 35,0 33,8 Rehujakso 4, MJ NE/d Imisä 32,8 34,7 33,7 34,4 1,62 0,88 Leikko 38,7 40,4 38,8 38,1 Yhteensä, MJ NE/d Imisä 24,9 25,0 25,4 25,9 0,84 0,46 Leikko 27,5 28,6 27,6 27,6 22
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 4.5 4 3.5 3 2.5 2 R1, imisät R1, leikot R2, imisät R2, leikot R3, imisät R3, leikot R4, imisät R4, leikot 1.5 1 1 2 3 4 5 6 7 8 9 10 Kuvio 4. Imisien ja leikkojen keskimääräinen rehun syönnin kehitys (kg/sika/d) eri ruokintaryhmissä koeviikoilla 1 9. Taulukossa 19 on esitetty imisien ja leikkojen aminohappoanalyyseistä ja rehunkulutustuloksista laskettu toteutunut standardoidun ohutsuolisulavan lysiinin päiväsaanti ja verrattu sitä Luken (2015) suositusten mukaan laskettuun saantiin. Rehuvaiheissa, joissa leikot pystyivät syömään imisiä enemmän, ne saivat myös enemmän sulavaa lysiiniä suositusasoon verrattuna. 23
Taulukko 19. Aminohappoanalyyseistä ja rehunkulutustuloksista laskettu toteutunut standardoidun ohutsuolisulavan lysiinin saanti imisillä ja leikoilla, g/sika/d ja suhde nykyisiin lysiinin saantisuosituksiin, % ruokintasuosituksen ylärajasta. R 1 R 2 R 3 R 4 Stand. lys, g/sika/d % suos. 1 Stand. lys, g/sika/d % suos. Stand. lys, g/sika/d % suos. Stand. lys, g/sika/d % suos. Rehujakso 1 Imisä 16,4 99 16,2 97 14,7 88 14,4 87 Leikko 16,1 96 17,2 103 13,8 82 14,5 86 Rehujakso 2 Imisä 21,4 109 20,6 106 18,7 96 19,3 99 Leikko 23,7 114 25,1 121 20,0 96 20,0 96 Rehujakso 3 Imisä 23,9 116 22,4 108 22,4 109 20,0 97 Leikko 28,6 131 27,3 124 25,8 118 21,7 99 Rehujakso 4 Imisä 24,5 110 22,6 101 20,3 91 20,5 92 Leikko 28,9 130 26,3 118 23,3 105 22,7 102 1 % suosituksesta on laskettu vertaamalla kokeessa toteutunutta päivittäistä sulavan lysiinin saantia (taulukot 7 ja 14) Luken (2015) suositusten mukaiseen lysiinin saantiin (aminohapposuositukset ja energian saantisuositukset). Sikojen rehuhyötysuhde koko kokeessa oli keskimäärin 2,53 kg rehua/kasvukg (2,23 kg ka/kasvukg tai 24,0 MJ NE k /kasvukg). Vaihteluväli koko kokeen rehuhyötysuhteessa, kg rehua/kasvukg oli 2,18 2,86 (CV 5,65 %). Taulukossa 20 näkyvät sikojen rehuhyötysuhteet eri ruokintaryhmissä ja taulukossa 21 ovat alkukasvatuksessa saman lysiinitason rehuja saaneiden ryhmien tulokset yhdistettyinä. Rehuvaiheissa 1 jai 2 lysiinitason pienentäminen vaikutti rehuhyötysuhdetta huonontavasti (p<0,05, taulukko 21). Verrattaessa ryhmiä pareittain kontrolliin (R1), rehuvaiheessa 1 ryhmien 3 ja 4 sikojen rehuhyötysuhde oli huonompi, mutta myös ryhmän 2 rehuhyötysuhde oli lähes merkitsevästi huonompi (p=0,08). Vastaavasti rehuvaiheessa 2 vain ryhmän 4 rehuhyötysuhde oli huonompi kuin kontrolliryhmässä. Rehuvaiheessa 3 ryhmän 4 sikojen rehuhyötysuhde oli lähes merkitsevästi huonompi kuin kontrolliryhmässä (p=0,09). Rehuvaiheessa 4 ei ollut eroja rehuhyötysuhteessa ryhmien välillä. Koko kokeen aikana ryhmän 4 sikojen rehuhyötysuhde oli merkitsevästi huonompi kuin kontrolliryhmässä (p<0,001). Rehuvaiheissa 1 ja 4 havaittiin yhdysvaikutus ruokinnan ja sukupuolen välillä rehuhyötysuhteessa, mutta koko kokeen aikana ruokinnan vaikutus rehuhyötysuhteeseen oli samanlainen imisillä ja leikoilla (Taulukko 23). 24
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Taulukko 20. Sikojen rehuhyötysuhteet eri ruokintaryhmissä. R 1 R 2 R 3 R 4 SEM p-arvo sikoja, kpl, koko koe 23 26 28 26 Rehuhyötysuhde, kg/kasvukg Rehuvaihe 1 1,91 a 2,01 a 2,03 b 2,02 b 0,07 0,03 Rehuvaihe 2 2,34 a 2,40 a 2,43 a 2,54 c 0,06 0,0004 Rehuvaihe 3 2,75 2,81 2,83 2,91 0,12 0,20 Rehuvaihe 4 3,30 3,27 3,04 3,25 0,13 0,17 Koko koe 2,48 a 2,53 a 2,55 a 2,63 c 0,04 0,001 Rehuhyötysuhde, kg ka/kasvukg Rehuvaihe 1 1,68 a 1,76 a 1,79 b 1,77 b 0,06 0,03 Rehuvaihe 2 2,05 a 2,10 a 2,13 a 2,23 c 0,05 0,0002 Rehuvaihe 3 2,41 2,47 2,49 2,56 0,10 0,21 Rehuvaihe 4 2,90 2,88 2,67 2,85 0,11 0,16 Koko koe 2,17 a 2,22 a 2,24 a 2,31 c 0,04 0,001 Rehuhyötysuhde, ME NE k /kasvukilo Rehuvaihe 1 18,1 a 19,0 a 19,2 b 19,1 b 0,62 0,03 Rehuvaihe 2 22,2 a 22,8 a 23,1 a 24,1 c 0,53 0,0004 Rehuvaihe 3 26,1 26,7 26,9 27,7 1,10 0,17 Rehuvaihe 4 31,3 31,1 28,9 30,9 1,21 0,17 Koko koe 23,5 a 24,0 a 24,2 a 25,0 c 0,39 0,001 a,b eri kirjaimilla merkityt keskiarvot eroavat kontrollikäsittelystä R 1 (p<0,05), Dunnettin testi a,c eri kirjaimilla merkityt keskiarvot eroavat kontrollikäsittelystä R 1 (p<0,001), Dunnettin testi Taulukko 21. Sikojen rehuhyötysuhteet ruokintavaiheissa 1 ja 2. Sulava lysiini g/mj NE Suositustaso Pienennetty taso Rehuvaihe 1 1,01 g/mj NE k 0,90 g/mj NE k Rehuvaihe 2 0,85 g/mj NE k 0,75 g/mj NE k R1 ja R2 R3 ja R SEM P-arvo sikoja, kpl 55 55 Rehuhyötysuhde, kg/kasvukg Rehuvaihe 1 1,96 2,02 0,06 0,04 Rehuvaihe 2 2,37 2,48 0,05 0,001 Rehuhyötysuhde, kg ka/kasvukg Rehuvaihe 1 1,72 1,78 0,05 0,04 Rehuvaihe 2 2,08 2,18 0,04 0,004 Rehuhyötysuhde, ME NE/kasvukilo Rehuvaihe 1 18,5 19,2 0,58 0,04 Rehuvaihe 2 22,5 23,6 0,48 0,001 25
Imisien ja leikkojen rehuhyötysuhteet näkyvät taulukossa 22. Koko kokeen aikana imisen ja leikkojen rehuhyötysuhteessa ei ollut eroa. Taulukosta 23 näkyy, että ruokinnan vaikutus rehuhyötysuhteeseen vaihteli koeryhmittäin imisillä ja leikoilla reuvaiheissa 1 ja 4. Taulukko 22. Imisien ja leikkojen rehuhyötysuhteet. Imisä Leikko SEM P-arvo sikoja, n 56 54 Rehuhyötysuhde, kg/kasvukg Rehuvaihe 1 1,98 2,00 0,06 0,40 Rehuvaihe 2 2,45 2,40 0,05 0,16 Rehuvaihe 3 2,80 2,85 0,11 0,42 Rehuvaihe 4 3,13 3,30 0,10 0,08 yhteensä 2,54 2,55 0,04 0,87 Rehuhyötysuhde, kg ka/kasvukg Rehuvaihe 1 1,74 1,76 0,05 0,40 Rehuvaihe 2 2,15 2,11 0,04 0,16 Rehuvaihe 3 2,46 2,50 0,10 0,42 Rehuvaihe 4 2,75 2,90 0,09 0,08 yhteensä 2,23 2,24 0,03 0,88 Rehuhyötysuhde, ME NE/kasvukilo Rehuvaihe 1 18,7 19,0 0,58 0,40 Rehuvaihe 2 23,2 22,8 0,48 0,16 Rehuvaihe 3 26,6 27,1 1,05 0,42 Rehuvaihe 4 29,8 31,4 0,98 0,08 yhteensä 24,1 24,2 0,34 0,87 Taulukko 23. Imisien ja leikkojen rehuhyötysuhteet, kg/kasvu-kg koko kokeen aikana eri aminohappotasoilla. R1 R2 R3 R4 SEM P-arvo ruok.*sukup. Rehujakso 1 Imisä 1,90 2,05 1,94 2,02 0,07 0,03 Leikko 1,91 1,97 2,12 2,02 Rehujakso 2 Imisä 2,35 2,42 2,45 2,58 0,06 0,16 Leikko 2,34 2,38 2,41 2,49 Rehujakso 3 Imisä 2,74 2,71 2,86 2,91 0,13 0,36 Leikko 2,76 2,91 2,81 2,91 Rehujakso 4 Imisä 2,99 3,08 3,08 3,39 0,17 0,004 Leikko 3,61 3,47 3,01 3,10 Yhteensä Imisä 2,47 2,52 2,52 2,66 0,05 0,39 Leikko 2,49 2,54 2,58 2,59 26
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 4.4. Sikojen teuraslaatu Yksilölliset teurastulokset saatiin kokeessa 94 sialta. Taulukossa 9 mainittujen kokeesta poistettujen sikojen lisäksi teurastuloksista jäi pois 2 sikaa koeryhmästä 2, 4 sikaa koeryhmästä 3 ja 3 sikaa koeryhmästä 4. Kyseisistä sioista ei saatu yksilöllisiä teurastietoja teurastamolta. Eri ruokintaryhmien sikojen teurastulokset näkyvät taulukossa 24. Teuraspainotavoite kokeessa oli 86 kg ja toteutunut teuraspaino 86,3 kg (vaihteluväli 74,0 95,5, CV 5,36 %). Eri ruokintaryhmien välillä ei ollut eroja teuraspainossa. Myös teurastappioprosentti oli samanlainen eri ryhmissä. Sikojen koko ruhon lihaprosentit olivat hyviä. Keskimääräinen ruhon lihaprosentti kokeessa oli 60,9 (vaihteluväli 54 65, CV 3,30 %). Ruhoista 21,3 %:lla lihaprosentti oli alle 59. Taulukossa 24 näkyvät teurastulokset ruokintaryhmittäin. Ryhmässä 4 ruhon lihaprosentti oli pienempi kontrolliryhmään verrattuna (p<0,05). Taulukossa 25 näkyvät imisien ja leikkojen teurastulokset. Leikoilla oli pienempi ruhon lihaprosentti kuin imisillä (p<0,001). Yhdysvaikutuksia ruokinnan ja sukupuolen välillä ei teurastuloksissa havaittu (taulukko 26). Taulukko 24. Sikojen teurastulokset eri ruokintaryhmillä. R 1 R 2 R 3 R 4 SEM p-arvo sikoja, kpl 23 24 24 23 Teuraspaino, kg 87,9 84,8 86,8 85,7 0,94 0,12 Liha-% 61,5 a 61,0 a 61,1 a 60,0 b 0,36 0,03 Teurastappio-% 27,7 28,1 28,4 28,0 0,35 0,54 a,b eri kirjaimilla merkityt keskiarvot eroavat kontrollikäsittelystä R 1 (p<0,01), Dunnettin testi Taulukko 25. Imisien ja leikkojen teurastulokset. Imisä Leikko SEM P-arvo sikoja, kpl 47 47 Teuraspaino, kg 85,4 87,2 0,66 0,07 Liha-% 61,8 60,0 0,25 0,0001 Teurastappio-% 27,8 28,2 0,25 0,19 Taulukko 26. Imisien ja leikkojen teurastulokset eri aminohappotasoilla, R1 R2 R3 R4 SEM P-arvo ruok,*sukup, Teuraspaino, kg Imisä 87,8 83,7 86,6 83,7 1,42 0,40 Leikko 88,0 86,0 86,9 87,8 Liha-% Imisä 62,2 62,5 62,1 60,5 0,54 0,28 Leikko 60,8 59,6 60,2 59,5 Teurastappio-% Imisä 27,3 28,1 28,1 27,7 0,53 0,84 Leikko 28,0 28,1 28,7 28,3 27
4.5. Sikatuotannon taloudellinen ylijäämä Eri ruokintavaihtoehtojen selvittämiseksi jokaiselle kasvatetulle sialle laadittiin katetuottolaskelmat. Taulukossa 27 on esitetty koesian kasvatuksen katetuotto A ja taloudellinen ylijäämä sukupuolittain ja aminohappotasoittain keskipainoiselle koesialle (86.3 kg teuraspaino) vakioituna. Taulukossa 28 tulokset on puolestaan esitetty lihasikapaikkaa ja vuotta kohti jatkuvassa kasvatuksessa olettaen viikon pesutauko kasvatuserien välissä. Imisillä suurimman taloudellisen ylijäämän sekä suurimman katetuoton A antaa kaikissa tapauksissa korkein aminohappotaso R1. Heikoin taloudellinen tulos puolestaan saavutetaan pienimmällä aminohapotasolla R4. Kahden keskimmäisen aminohappotason tuottojen järjestys kuitenkin vaihtelee. Myös leikoilla paras taloudellinen tulos saavutetaan suurimmalla aminohappolisäystasolla. Sen sijaan toiseksi paras taloudellinen tulos saavutetaan pienimmällä aminohappotasolla. Leikoilla aminohappotasojen R1 ja R4 välinen tuottoero on vain noin euro lihasikapaikkaa ja vuotta kohti. Tilastollisen analyysin perusteella teuraspaino ja porsaan paino vaikuttavat erittäin merkitsevästi katetuottoon. Teuraspainon vaikutus katetuottoon on suuruusluokkaa 3-4 /kg ruhopainoa. Sen sijan ruokintakäsittelyiden p-arvot ovat suuria. Imisillä aminohappotasojen R1 ja R4 välinen ero katetuotossa A on melkein merkitsevä (p=0.078), jos teuraspainoa ei oteta huomioon. Laskelmiin tehtiin myös herkkyysanalyysi käyttämällä 20 % korkeampaa lihan tai rehun hintatasoa, kuin peruslaskelmassa. Suurimman tuoton antava aminohappotaso säilyi samana, vaikka lihatili nousi 20 %. Siankasvatuksen taloudellinen ylijäämä kuitenkin nousi positiiviseksi. Imisillä suurimman tuoton antava aminohappotaso säilyi samana myös rehun hinnan noustessa 20 %. Sen sijaan leikoilla paras katetuotto saavutettiin tällöin tasolla R4. Tämäkin muutos koski vain lihasikapaikan vuotuisia tunnuslukuja. Samanlainen muutos havaittiin myös lihan hinnan laskiessa 20 %. Siten niukan aminohapporuokinnan kannattavuus paranee markkinasuhdanteen heikentyessä. Tulokset viittaavatkin siihen, että imisillä kannattaisi pyrkiä runsaaseen valkuaisruokintaan ja leikoilla joko runsaaseen tai niukkaan valkuaisruokintaan. Lisäksi tulos viittaa siihen, että taloudellisesti optimaalinen aminohappotaso saattaisi olla jopa tasoa R1 korkeampi, sillä katetuotto nousee suurempaan aminohappotasoon siirryttäessä. Koeaineiston perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, olisiko tasoa R1 suurempi aminohappomäärä enää taloudellisesti optimaalinen. Taulukko 27. Kokeessa kasvatettujen imisien ja leikkojen taloudellinen ylijäämä (tuotot-kustannukset) sekä katetuotto A (tuotot-muuttuvat kustannukset) eri aminohappotasoilla ja keskipainoiselle sialle (86,3 kg teuraspaino) vakioituna. Ryhmä Taloudellinen ylijäämä Katetuotto A Keskiarvo SD Keskiarvo SD Keskiarvo SD Keskiarvo SD Sukupuoli Imisä leikko Imisä leikko R1-11,26 7,62-10,91 5,41 9,60 6,11 8,46 3,74 R2-14,54 11,36-11,97 6,29 6,95 8,06 6,99 5,30 R3-13,18 10,33-14,13 6,43 8,49 7,77 6,57 4,67 R4-17,57 7,37-12,15 7,98 4,91 5,46 8,36 5,66 28
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Taulukko 28. Kokeessa kasvatettujen imisien ja leikkojen taloudellinen ylijäämä (tuotot-kustannukset) vuotta kohti sekä katetuotto A (tuotot-muuttuvat kustannukset) eri aminohappotasoilla. Ryhmä Taloudellinen ylijäämä Katetuotto A Keskiarvo SD Keskiarvo SD Keskiarvo SD Keskiarvo SD Imisä leikko Imisä leikko R1-43,56 27,80-45,96 18,46 40,52 27,80 38,10 18,46 R2-51,86 34,59-51,89 24,70 32,22 34,59 32,18 24,70 R3-47,60 33,72-55,61 23,06 36,48 33,71 28,46 23,06 R4-63,91 23,51-46,97 27,05 20,16 23,50 37,09 27,05 5. Johtopäätökset Tuotantotulosten perusteella kokeessa käytettyjen kolmiroturisteytyssikojen tuotantopotentiaali oli hyvin korkea. Kokeen tekninen toteutus Figen Oy:n testiasemalla sujui hyvin, mutta 8 % sioista poistui kokeesta ennen sen päättymistä. Siat sopeutuivat hyvin automaattiruokintaan. Myös teurastiedot jäivät puuttumaan muutamalta sialta. Rehun sulavan lysiinin vähentäminen ei vaikuttanut sikojen kasvutuloksiin koko koejaksolla. Sen sijaan rehuhyötysuhteeseen aminohappojen määrän vähentäminen vaikutti negatiivisesti lähes kaikilla koejaksoilla. Koko kokeen tuloksissa kuitenkin vain pienimmän aminohappotason (R4) sikojen rehuhyötysuhde oli huonompi kuin kontrolliryhmän sikojen. Leikkosiat pystyivät kokeen lopussa kompensoimaan suuremman syönnin kautta aminohappojen saantia alemman lysiinin ryhmissä paremmin kuin imisät. Sikojen punaisen lihan tuottokyky oli korkea. Rehun lysiinipitoisuuden pienentäminen pienensi kuitenkin alimmalla lysiinin annostelulla (R4) ruhon lihaprosenttia kontrolliryhmään verrattuna. Tuotantotulosten perusteella koko kasvatuskauden jatkunut niukahko aminohappojen annostelu suosituksiin verrattuna jäi kontrolliryhmää huonommaksi, mutta kaksi lievästi pienennettyä aminohappotasoa olivat verrattavissa suositusten mukaiseen tulokseen. Kokeessa käytettiin tasalaatuisia vilja-soijaseoksia, mutta tiloilla viljan ja muiden rehujen koostumuksen vaihdellessa voisi olla turvallista pyrkiä lähelle suositusten mukaista ruokintaa. Tuloksista ei selviä, kuinka paljon siat olisivat hyötyneet suosituksia suuremmasta aminohappojen annostelusta. Taloudellisen arvioinnin tulokset viittaavat siihen, että imisillä kannattaisi pyrkiä runsaaseen valkuaisruokintaan ja leikoilla joko runsaaseen tai niukkaan valkuaisruokintaan. Lisäksi tulos viittaa siihen, että taloudellisesti optimaalinen aminohappotaso saattaisi olla jopa tasoa R4 korkeampi, sillä katetuotto nousee suurempaan aminohappotasoon siirryttäessä. Koeaineiston perusteella ei kuitenkaan voida sanoa, olisiko tasoa R1 suurempi aminohappomäärä enää taloudellisesti optimaalinen. Niukan aminohapporuokinnan kannattavuus paranee markkinasuhdanteen heikentyessä. 29
30
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Viitteet AOAC. 1990. Official Methods of Analysis. Association of Official Analytical Chemists. Inc. Arlington. VA. 1298 p. ISBN 0-935584-42-0. British Society of Animal Science. 2003. Nutrient requirement standards for pigs. (Authors: Whittemore. C.T. Hazzledine. M.J. and Close. W.H.). BSAS. Penicuik. European Commission 1998. Commission Directive 98/64/EC. Community Methods of Analysis for the determination of amino acids. crude oils and fats. and olaquindox in feeding stuffs and amending Directive 71/393/EEC. Official Journal L 257. 19/09/1998 p. 14-28. EvaPig 2014. INRA-AFZ -rehuarvojärjestelmään liittyvät julkaisut ovat nähtävissä Internetissä osoitteessa http://www.evapig.com/publications Göransson. L. and Lindberg. J.E. 2011. Näringsrekommendationer. Energie. Institutionen för husdjurens utfodning ach vård. 5 p. Available in internet at: http://www.slu.se/documents/externwebben/vhfak/husdjurens-utfodring-ochvard/verktyg/fodermedel%20och%20n%c3%a4ringsrek%20till%20gris/n%c3%a4ringsrekommendatio ner/naringsrekommendation_energi_2011_1.pdf Göransson. L. and Lindberg. J.E. 2010. Näringsrekommendationer. Vitaminer. Institutionen för husdjurens utfodning ach vård. 2 p. Available in internet at: http://www.slu.se/documents/externwebben/vhfak/husdjurens-utfodring-ochvard/verktyg/fodermedel%20och%20n%c3%a4ringsrek%20till%20gris/n%c3%a4ringsrekommendatio ner/naringsrekommendation_vitaminer.pdf Göransson. L.. Lindberg. J.E. and Borkling. J. 2010. Näringsrekommendationer. Aminosyrer. Institutionen för husdjurens utfodning ach vård. 5 p. Available in internet at: http://www.slu.se/documents/externwebben/vh-fak/husdjurens-utfodring-ochvard/verktyg/fodermedel%20och%20n%c3%a4ringsrek%20till%20gris/n%c3%a4ringsrekommendatio ner/naringsrekommendation_aminosyror_2010_2.pdf Göransson. L.. Lindberg. J.E. and Lyberg. K. 2013. Näringsrekommendationer. Mineralämnen. Institutionen för husdjurens utfodning ach vård. 2 p. Available in internet at: http://www.slu.se/documents/externwebben/vh-fak/husdjurens-utfodring-ochvard/verktyg/fodermedel%20och%20n%c3%a4ringsrek%20till%20gris/n%c3%a4ringsrekommendatio ner/naringsrekommendation_mineraler_2013_1.pdf LeSage. J.P. 2005. Econometrics Toolbox. http://www.spatial-econometrics.com. Downloaded March 2006. Luh Huang. C.-Y. and E.E. Schulte. 1985. Digestion of plant tissue for analysis by ICP emission spectrometry. Communications in soil science and plant analysis 16: 943-958. NRC 2012. Nutrient requirements of swine. Eleventh Revised edition. National Research Council (US). Committee of Nutrient Requirements of Swine. Washington. 400 p. Tybirk. P. Sloth. N.M. and Jorgensen. L. 2014. Nutrient Requirement Standards. Videcenter for Svineproduction. 11 p. Available in Internet at: http://vsp.lf.dk/viden/foder/raavarer.aspx 31
32
Luonnonvara- ja biotalouden tutkimus 1/2015 Liitteet Liite 1, Porsaiden jakautuminen koeryhmiin pahnueittain ja sukupuolittain, Pahnue Ryhmä 1 Ryhmä 2 Ryhmä 3 Ryhmä 4 nro imisä leikko imisä leikko imisä leikko imisä leikko yht 1 1 1 1 1 4 2 2 1 2 1 1 7 3 1 1 1 1 4 4 1 1 2 1 1 6 5 1 1 1 1 1 5 6 2 2 3 2 2 1 1 1 14 7 2 1 2 1 1 2 1 10 8 1 1 1 1 1 1 1 1 8 9 2 2 3 1 2 10 10 1 1 1 1 1 5 11 1 1 1 1 1 1 6 12 1 1 1 1 4 13 2 1 1 1 1 1 1 2 10 14 2 1 2 1 2 1 2 11 15 1 1 1 1 1 5 16 1 1 1 3 yht 14 14 15 13 14 14 14 14 112 33