. "tarpeeton" tekninen päällekkäisyys on siviiliteknologiassa tuhlausta, sotilasteknologiassa

Häirintäsuojattu radiojärjestelmä, joka pystyy (automaattisesti) alentamaan tiedonsiirtonopeutta kompensoidakseen häirinnän vaikutusta. Tärkein samankaltaisuus siviili- ja sotilasteknologian väiillä on se, että molemmat perustuvat luonnonlakien käyttöön. Siviiliteknologiassa niiden tarkastelu on riittävää, mutta sotilasteknologiassa on lisäksi otettava huomioon vihollinen - sen teknologia ja muut sotilaalliset tekijät - eli se, että sotilasteknologiaa pyritään tahallisesti ja tavoitteellisesti tuhoamaan tai sen tehoa vähentämään. Siviili- ja sotilasteknologian muita eroja ovat mm. seuraavat: o sotilasteknologia perustuu epävarmuuteen ja siviiliteknologia varmuuteen. edelliseen liittyen, ohjelmistot ovat siviiliteknologiassa haluttu ja käytetty komponentti, sotilasteknologiassa niiden käyttö edellyttää erityistä turvallisuutta. "tarpeeton" tekninen päällekkäisyys on siviiliteknologiassa tuhlausta, sotilasteknologiassa haluttu ominaisuus. Näitä eroja käsitellään tarkemmin seuraavissa luvuissa. Sodankäynti perustuu epävarmuuteen, siviiliteknologia varmuuteen Sodankäynti perusfr-ru vihollisen vapaan tahdon ja vastatoimien takia keskeisesti epävarmuuteen. Vihollisen vapaata tahtoa ei voida sodankäynnistä poistaa, joten myöskään epävarmuutta ei voida poistaa sodankäynnistä. Epävarmuutta ei pidä vain hyväksyä. Epävarmuutta on käytettävä omaksi eduksiue. Sotilasteknologian keskeinen ominaisuus on siis sen tavanomaisery "toiminnallisen" kyvyn lisäksi kyky tuottaa viholliselle epävarmuutta ja poistaa omaa epävarmuutta. Toiminnallisella tasolla epävarmuutta luodaan mm. harhautuksella, salaamisella, reserveillä ja alueellisella, hajautetulla puoiustusjärjestelmällä. Keinoja, joilla voi sotilasteknologian avulla tuottaa epävarmuutta viholliselle, ovat muun muassa seuraavat: e sotilasteknologian ominaisuuksien salaaminen tai joidenkin ominaisuuksien jättäminen reserviin (war modes). sotilasteknologianominaisuuksilla harhauttaminen. kyky muuttaa (nopeasti) tekniikan ominaisuuksia, mm. päiviltämällä laitteiden ja järjestelmien ohjelmistoja tekniikan kehityksen tai vastustajan toiminnan perusteella 2L7

toiminnan jatkaminen vastustajan vastatoimien, esim. häirinnän jälkeen maalina, huolimatta vastatoimien todellisesta vaikutuksesta järjestelmän hajauttaminen ja sen liikkuvuus (käyttö liikkeessä). Epävarmuus on siviiliteknologiassa poistettava ominaisuus. Järjestelmät rakennetaan sellaisiksi, että haluttu varmuus saavutetaan. Epävarmuus ja tietokoneohjelmat Siviiliteknologiassa tietokoneohjelmat edustavat tehokkuutta, mutta mitä ne edustavat sotilasteknologiassa? Pohjimmiltaan, huolimatta ohjelmien monimutkaisuudesta, tietokoneohjelmat edustavat varmuutta, toistettavuutta, työkalua. Sotilaallisesti tämä tarkoittaa epävarmuuden poistamista. Koska se ei ole sotilaallinen tavoite, tästä täytyy seurata jotain oleellista ja sotilasteknologian tietokoneohjelmille epäeduilista. Tästä ristiriidasta seuraa muun muassa, että tietokoneohjelmisto r kuvaa täysin teknisen laitteiston toiminnan tai johtamisjärjestelmän osana johtamisjärjestelmän toiminnan o paljastaa sotilaallisen ajattelun järjestelmän takana, siis miten meidät tai 1ärjestelmämme on voitettavissa o paljastaa sotilaallisen järjestelmän liitynnät, seikat mistä kohdejärjesielmän toiminta on riippuvainen. paljastaa järjestelmän tehokkuuden ja sen rajat - tätä tietoa voidaan käyttää mm. järjestelmän kyllästämiseen. paljastaa yksityiskohtaisesti, miten järjestelmä on harhautettavissa tai miten sen tehoa voidaan laskea, jopa nollata. Edellisestä seuraa, että sotilasteknologian tärkeimmät tietokoneohjelmat ovat erityisen tiedustelun ja suojaamisen kohde. Parhaat algoritmit ja paras suorituskyky pidetään vain itsellä ja vain harvoin myydään vieraalle valtioile sellaisenaan. Jos ohjelmistojen modifiointi ei o1e mahdollista, on ulkomaille myytyyn järjestelmään käytettävä muita kontrollin keinoja. "Tarpeeton" tekninen päällekkäisyys Tarpeeton tekninen päällekkäisyys on tuhlausta siviilijärjestelmissä, mutta haluttu ominaisuus sotilasteknologisissa järjestelmissä. Jos halutun liikenteen välittämiseen tarvitaan siviilisovellutuksena kolme siltaa, siviilijärjestelmässä rakennetaan kolme siltaa. Jos sotilaalliseen sovellutukseen (joen ylitys) tarvitaan oman halutun liiken- 2t8

teen välittämiseen kolme siltaa, on kolmen sillan rakentamisen lisäksi ryhdyttävä moniin lisätoimiin, joita ovat mm.. siltojen suojaus eri tavoin mm. ilmavoimilta ja maahanlaskuilta. 1äheisyydessäolevienreservisiltojenhuomioonottaminen. neljän tai useamman sillan rakentaminenl'o alun perin, jolloin tappiot on otettu huomioon jo rakennusvaiheessa r liikenteen suuntaaminen jotain muuta (vaikeampaa) kautta, jos kolmea siltaa ei pystytä ylläpitämään. operaation pysäyttäminen ja vaihtoehtoisen operaationkäynnistäminen. toimivien siltojen salaaminen tai niiden käytöllä harhauttaminen. tahto. Sotilasteknologiassa on aina otettava huomioon epävarmuus, vihollisen vapaa Eräitä muita sotilasteknologian ominaisuuksia Lopuksi tarkastelemme eräitä erillisiä kysymyksiä sotilasteknologian ominaisuuksiin liittyen: r Onko vihollisen vastatoimien ennakointi mahdollista?. Mitä ovat sotilasteknologian vastatoimet? r Onko sotilasteknologia aina alisteinen taktiikaile?. Mikä on sotilasinsinöörien ja insinöörikouiutuksen saaneiden sotilaiden osuus sotilasteknologiassa?. Vihollisen pakottaminen tekemään kahta ristiriitaista asiaa yhtaikaa. Tämä on ehkä sotilasteknologian tehokkainta käyttöä. r Sodassa jotain nyt on paljon enemmän kuin täydeilisyys kuukauden kuluttua. Onko vihollisen vastatoimien ennakointi mahdollista? Vihollisen vastatoimia voidaan ennakoida niin, että vastatoimien vaikutus rakennetaan teknologisiin systeemeihin etukäteen. Mitä tehokkaampi systeemi on, sitä enemmän vastatoimiin panostetaan ja sitä vaikeampi niitä on arvioida ja ennakoida6e. Vastustajan vastatoimien ennakointi edellyttää erittäin hyvää tiedustelua ja vastustajan tuntemista. Tämä ei ole aina ollut näin, vaan esimerkiksi ennen toista maailmansotaa vihollisten teknologian tietämys oli USA:ssa takapajuistato. 219

Lisäksi voidaan todeta, että mitä täydellisimmin vihollisen vastatoimet voidaan ennakoida, sitä vähemmän vihollisen tahtoa jää vapaaksi ja sitä vähemmän on kyse enää sodankäynnistä. Mitä ovat sotilasteknologian vastatoimet? Professori Edward Luttwak esittää, että teknologian vastatoimet voivat olla taktiikkaa, uusia metodeja, uusia sotilaallisia rakenteita, jopa strategiaa ja että näiden vastatoimien ennakointi ei ole tieteellistä tai teknologista osaamistatr. Teknologia on vain yksi sodankäynnin toiminnallista funktioista; yksi sodankäynnin kokonaisuus suuremmassa, synergistisessä systeemissä. Muita sodankäynnin toiminnallisia ulottuvuuksia ovat ihmiset, doktriini, organisaatio, logistiikka (virrat), tieto, aika, tila ja energiat2. Sodankäynnin toiminnallisten ulottuvuuksien perusteella voimme täydentää Luttwakin teknologiaan kohdistuvia vastatoimia, joita ovat seuraavat:. Teknologian käyttö, esim. elektronisten järjestelmien elektroninen häirintä. r Ihmisten käyttö, esim. sotilasl'ohtajien kouluttaminen vihollisen teknologisten järjesielmien ja niiden tehokkuuden perusteisiin ja ymmärtämiseen.. Doktriinin muutokset (Luttwakin taktiikka" metodit ja strategia).. Logistiikan käyttö, esim. luomalla viholliselle liikaa maaleja, jotta kaikki voitaisiin torjua.. Organisaation muutokset, esim. hajauttamalla omat joukot erillisiksi ja itsenäisiksi mutta yhteistoimintakykyisiksi yksiköiksi verkostokeskeisen puolustuksen periaatteiden mukaan. Tämä olisi samalla myös doktriinin muutosta.. Informaation käyttö, esim. tehokkaampi tiedustelu vastustajan teknisten järjestelmien ominaisuuksien tutkimiseksi. Tämä voi käsittää mm. sotasaalismateriaalin tutkimuksen tai tärkeän osajär1'estelmän kaappauksen tutkittavaksi, kuten saksalaisten tutkan kaappaaminen Kanaalin rannalla toisen maailmansodan aikana tai amerikkalaisten Irakin tärkeän tutkajärjestelmän kaappaus ennen vuoden 1991 sotaa.. Ajan käyttö, esim. hidastamalla sodankäyntiä sissisodalla tai muuttamalla epäsuoran tulen yksiköiden tuliasemia jokaisen lyhyen tuli-iskun jälkeen niin, että vastatykistötoiminnalle ei jää tarpeeksi toiminta-aikaa.. Tilan käyttö, esim. siirtymällä viivytykseen, ei vaihtamalla tilaa aikaan.. Energian käyttö, esim. käyttämällä EMP:tä tai HPM:ää elektroniikkaa vastaan. r Erilaisetedellä mainittujenperustapojenyhdistelmät. 220

Onko teknologia aina alisteinen taktiikalle? Luttwakin mukaan sodankäynnin perustasojen vaikutussuhteet ovat seuraavat: o teknologia on alisteinen taktiikalle. taktiikka on alisteinen operaatiotaidolle. operaatiotaitoonalisteinenstrategiallet3. Yksi panssarivaunu ja yksi panssarintorjuntaohjus ovat teknologisella tasollata. Kymmenen panssarivaunua ja vastaava määrä panssarintorjuntaohjuksia muodostavat uuden taktisen tasory jolle muodostuu uusia emergentteiä piirteitä. Tämä on esimerkki systeemien systeemistä tai olemassaolon hierarkkisesta rakenteesta, jossa ylempi taso, suurempi yksikkö, muodostuu alemmista osista, esimerkiksi atomi alkeishiukkasista, molekyyli atomeista ja solu monimutkaisista biologisista molekyyleistä75. Operatiivista tai strategista teknologiaa on selvästi olemassa, eivätkä operatiivinen tai strateginen teknologia ole alisteisia edellä mainitussa mielessä taktiikalle, vaan ne ovat osa oman tasonsa teknologista toimintaa. Ilmavoimien käyttö maaoperaatioissa on perinteisesti pääosin operatiivista tai strategista, ja strategiset ydinaseet ovat osa strategisen tason teknologiaa. Yksittäisen strategisen ohjuksen käyttö on ydinaseiden tasolla taisteluteknistä, mutta koska ydinase on itse strategisella tasolla, myös sen käyttö on strategista. Edellä kuvattu Luttwakin periaate pitää paikkansa työkaluihin (miekka, musketti) ja koneisiin liittyen, mutta ei enää järjestelmiin ja ;'ärjestelmien järjestelmiin liittyen. Viesti- tai johtamisjärjestelmä, joka sitoo operatiivisen tai strategisen tason osat yhteen, ei ole taktiikalle alisteinen, vaan osa oman tasonsa teknologiaa. Tämä tarkoittaa, että on strategista, operatiivista ja taktista teknologiaa. Se taas tarkoittaa, että teknologialla voidaan vaikuttaa strategiseila, operatiivisella ja taktisella tasolla. Teknikoiden ja sotilaiden roolista Professori Edward Luttwakin mukaan teknisesti suuntautuneet sotilaat ja sotilaallisesti suuntautuneet insinöörit, jotka molemmat ovat oman ryhrnänsä vähemmistöjä, keskustelevat jatkuvasti sotilaallisten prioriteettien ja teknisten tavoitteiden välisestä jännitteestä. Mutta kun teknisen kehityksen tuotteet luovutetaan asevoimille, vaikuttavat niiden käyttöönottoon massojen näkemykset ja edeltäneet institutionaaliset intressit, jotka ovat usein edeltävien teknisten kehittelyjen jäänteitä.76 Edellä oleva tarkoittaa mm. sitä, että uuden sotilasteknologian käytössä tulee aina ottaa huomioon se kohderyhmä, joka lopulta tekniikkaa käyttää. Uuden teknologian hyödyt mitataan vasta käytössä. 22L

Myös lopullisen kohderyhmän koulutus on tärkeää, erityisesti jos tekniikka on uutta ja vaativaa. Voidaan myös ajatella, että parhaimmillaan uuden järjestelmän käyttöönottoa seurataan ja kohdehenkilöstölle järjestetään jatkokoulutusta, jos huomataan, että teknologian mahdollisuuksien ymmärryksessä on puutteita. Tällaisella lisäkoulutuksella voidaan tietoa välittää kuitenkin vain kohderyhmän teknisen perustietämyksen puitteissa, ei enempää. Vihollisen pakottaminen tekemään kahta vastakkaista asiaa Vihollisen pakottaminen tekemään kahta vastakkaista asiaa yhtaikaa on ehkä tärkein yksittäinen tapa käyttää teknologiaa (tai mitä tahansa muuta keinoa) voiton saavuttamiseen sodassatt. Yksi esimerkki tästä on viestitiedustelu. Yksi tehokkaimmista keinoista lisätä omaa tehokkuutta on viestiteknologian käyttö johtamisen apuna. Asel'ärjestelmien kantaman pidentyessä yli horisontin on viestijärjestelmistä tullut välttämättömyys. Käyttämä11ä viestintäteknologiaan kohdistuvaa viestitiedustelua (vastatoimea) vihollinen pakotetaan aina tekemään kahta vastakkaista asiaa: joko tehostamaan omaa johtamista viestijärjestelmillä ja paljastamaan johtamisjärjestelmiä viestitiedustelun kautta tai tehostamaan omien johtamisjärjestelmiensä suojaa olemalla käyttämättä viestijärjestelmiä, mutta heikentämällä samalla omaa johtamista. Tämä on kokonaisvaltainen ja systeeminen tapa sotia, katsoa ilmiselvän ja yksinkertaisen yli. Se on yleisen systeemiteorian luojan, professori BertalanffyrL mukaan tapa tarkastella kaikkia moderneja kompleksisia systeemeitä7t. Sodassa iotain nyt on paljon enemmän kuin paras kuukauden päästä Suhteellisesta edusta johtuen jotain nyt on paljon enemmän kuin paras kuukauden päästä. Jos meillä ei ole jollakin sodankäynnin alalla muuta kuin toivoa paremmasta tulevaisuudesta, vihollisen koko teho kohdistuu meihin kyseisellä alalla täydellä teho1la. Paras ja kallein kivääri voi olla vain hieman parempi kuin tavallinen moderni kivääri, joka noudattaa samoja luonnon lakejate. Sodankäynti on kompleksinen systeemi, eikä yksittäisen asian tehokkuus vaikuta juurikaan slrureen kokonaisuuteen, kunhan kyseinen asia on minimaalisella, nollaa suuremmalla tasolla. 222

Pohdintaa Tämän artikkelin tulokset perustuvat keskeisesti mm. Quincy Wrightin, Edward N. Luttwakin, Martin van Creveldin, Karl von Clausewrtzrn ja Ludwig von Bertalanffyn teoksiin. Yleisesti niitä pidetään alansa perusteoksina. Artikkelissa on käsitelty vain joitakin evoluution ja systeemiteorian ominaisuuksia osoittamaan näiden periaatteiden mahdollisuuksia ja sovellutuksia sodankäyntiin liittyen. Laajemmat ja systemaattisemmat tarkastelut evoiuutiosta ja systeemiteoriasta jäävät seuraaviin tutkimuksiin. KäyttämäIlä kirjoittajan aiemmin esittämiä sodankäynnin toiminnallisia ulottuvuuksia pystyttiin systematisoimaan Luttwakin esimerkkejä sotilasteknologian vastatoimista. Myös Luttwakin esitys teknologian yleisestä alisteisuudesta taktiikalle aseteltiin kyseenalaiseksi. Artikkelin ehkä suurin "uusi" anti oli systeemin ympäristön keskeisyys sodankäyntiin liittyen. Sodankäynti on liitettävä aina ympäristöönsä, ja vain ympäristönsä kautta sodankäynti on ymmärrettär.issä. Tästä seuraa mm. se, eltä ajallisesti kaukaisten sodankäyntitapojen ymmärtäminen on potentiaalisesti vaikeaa, koska ympäristöä ei pystytä enää useinkaan kuvaamaan ja ymmärtämään tarpeeksi tarkasti. Systeemisesti kaikki liittyy lopulta kaikkeen, ja tämä edellyttää hyvin kompleksista tarkastelua mutta antaa lopulta todellista tietoa mm. sotilasteknologian todellisista vaikutuksista ja käyttäytymisestä. Oleellista tähän kompleksisuuden hallintaan liittyen on se, että siihen on syntynyt uusia mahdollisuuksia tietokoneiden ja simulointijärjestelmien kautta. Useat maat ovat jo perustaneet simulointilaitoksia edellä mainitun kompleksisuuden ja sen kätkemien mahdollisuuksien hyödyntämiseen. Sotilasteknologia ja siviiliteknologia sillä tavalla ymmärrettynä kuin ne tässä artikkelissa on käsitelty ovat ääripäissään. Todelliset taistelut ja siviilialan kilpailu ovat aina ääripäiden välissä. Globaali media ja sen luoma globaali tietoisuus rajoittavat jo merkittävästi sotilasteknologian käyttöä, ja toisaalta informaation käyttö antaa yrityksille ja jopa yksilöille uusia mahdollisuuksia vihamieliseen, sodankäynnin tyyliseen vaikuttamiseen. Johtopäätöksiä Sodankäynti on yksinkertaisemmillaan kolmen tekijän - vihollisen, oman puolen ja niille yhteisen toimintaympäristön - sekä niiden kuuden suhteen ymmärtämistä. Sodankäynnin teknologia on yksinkertaisemmillaan viiden tekijän ja niiden kahdenkymmenen suhteen ymmärtämistä. Jälkimmäinen tulos pätee kaikkiin sodankäynnin 223

toiminnallisiin ulottuvuuksiin, esim. ihmisiin, organisaatioon tai tietoon. Artikkelissa on todettu, että yleinen systeemiteoria ja evoluutio ovat käyttökelpoisia teorioita sodankäynnin tarkasteluun ainakin yleisellä tasolla, Niiden käyttö systematisoi ja kokonaisvaltaistaa sodankäynnin ymmärtämistä ja liittää sodankäynnin laajempiin yhteyksiin. Koska kokonaisuuksien hallinnasta on tulossa yhä tärkeämpää, evoluutio ja systeemiteoria ovat yhä merkittävämpiä keinoja myös sodankäynnin ymmärtämiseen mahdollisesti jopa uudella tavalla. Myös Clausewitz korostaa sodankäynnin kokonaisvaliaista tarkasteluaso. Kuitenkin vain Wright on käsitellyt sodankäyntiä evolutiivisena prosessina. ]a yllättäen hänen teoriansa antaa eniten mahdollisuuksia sodankäynnin tulevaisuuden ennustamiseen. Artikkelissa on esitetty, että teknologian käyttö kilpailuintensiivisessä toimintaympäristössä, äärimmillään sodassa, asettaa sotilasteknologian käytölle siviiliteknologiasta poikkeavia, sodankäynnin yleisiin ominaisuuksiin liittyviä erityisvaatimuksia. Vihollinen on sodankäynnin ensimmäinen ja tärkein erityisvaatimus, kun sodankäyntiä pyritään määrittelemään. Vihollisen kautta mm. seuraavat asiat tulevat myös sotilasteknologiassa tärkeiksi: vihollisen vapaa tahto, suhteellinen etu, paradoksaalinen logiikka, yllätys, epävarmuus, oppiminen sekä salaaminen ja harhauttaminen. Sotilasteknologialla on vastakkainen logiikka siviiliteknologiaan verrattunael. Clausewitzille sota ei ole tekniikka eikä ideoita, vaan toimintaa, jolla on elävä reagoiva kohde; siis jossa on vihollinens2. Systeemiteorian mukaan kilpailu lisääntyy eli saa sodankäynninomaisia piirteitä seuraavissa tilanteissa:. Systeemitasot kasvavat: yrityksillä on enemmän mahdollisuuksia kuin yksilöllä ja valtiolla enemmän kuin kansallisilla yrityksillä. Tämä näkyy myös sodankäynnissä Kun ylempi systeemitaso on vielä heikko tai sitä ei ole: länsimainen valtio on erityisen voimakas ja hyvin muodostunut taso, joten se rajoittaa alayksiköidensä, mm. heimojery sukujen ja yksilöiden käytössä olevia kilpailukeinoja. Toisaalta kulttuurisen ja globaalin tason heikkous vielä tällä hetkellä on edellytys valtioiden suurelle keinovalikoimalle ja vapaudelle valita kilpailun keinoja. Tämäkin näkyy sodankäynnissä. Systeemien määrä vähenee. Kymmenet tuhannet ihmiset eivät voi järkevästi taistella kaikki kaikkia vastaarl, mutta kymmenistä tuhansista ihmisistä muodostuvat muutamat heimot voivat. Perinteisen, clausewitziläisen sodankäynnin on synnyttänyt juuri valtion syntyminen. Toisaalta Quincy Wrightin esit- 224

r_ tämässä laajemmassa sodankäynnin selityksessä esiintyy sotaa ennen valtiota ja valtion jälkeen. Systeemin ja sen ympäristön tärkeys antaa perusteita arvioida mm. historiallisten sodankäynnin lähteiden käyttökelpoisuutta. On ymmärrettävä, missä ympäristössä ne on luotu ja mitä potentiaalisia heikkouksia niihin siis liittyy. Myös kirjoittal'an henkiiö vaikuttaa keskeisesti siihen, kuinka käyttökelpoinen teos on ja mihin sitä voidaan käyttää. Sodankäynnin perushierarkia - taistelutekniikka, taktiikka, operaatiotaito ja strategia - vastaa olemassaolon yleistä hierarkkista rakennetta. Tästä rakenteesta seuraa, että kullakin tasolla on omat lakinsa ja tasoja voidaan hallita ja ymmärtää itsenäisinä, muista tasoista riippumattomina. Edellä olevan mukaan vaatimus taktiikan ymmärtämisestä operaatiotaidon ymmärtämiseksi on samanmuotoinen kuin vaatimus atomifysiikan ymmärtämisestä kemian ymmärtämisen pohjaksi. Vaatimus systeemin edellyttämästä ylätason kontrollista (johtamisesta, vaikuttamisesta) osiin nähden on mielenkiintoinen erityisesti hajautetun verkostomuotoisen toiminnan kannalta. Hajautetusta verkostomuotoisesta toiminnasta ei siis muodostu systeemiä ilman kontrollia. Näennäinen osien itsenäinen toiminta ei ole mahdollista synergisessä systeemissä, vaan kontrollin on oltava olemassa jossain muodossa. Näitä muotoja on esimerkiksi jokaiseen osaan sisältyvä toimintatapa (taktiikka), joka luo yhteisvaikutusta. Siviilipuoiella se voi olla verkoston yhteisesti kehitetty näkemys siitä, mistä verkko muodostuu ja mitä osien toiminnalta edellytetään. Kun yhteinen näkemys on luotu, se taltioituu jokaiseen verkon elementtiin, ja se on tuhottavissa vain tuhoamalla jokainen elementti erikseen. Tekniikan hierarkkinen rakenne - työkalu, kone, järjestelmä ja järjestelmien järjestelmä - sisältää ajatuksen siitä, että ylempi taso on aina kompleksisempi, vaikeammin hallittava, ja että ylempään tasoon on enemmän vaikutusmahdollisuuksia kuin alempaan. Periaatteessa järjestelmien järjestelmään voisi siis vaikuttaa helpommin ja useammalla tavalla kuin järjestelmään tai koneeseen. Järjestelmien ja etenkin järjesteimien järjestelmien yhteydessä tekniikan aiempi alisteisuus taktiikalle ei pidä enää paikkansa. Tekniikan luonne voi siis olla strategista, operatiivista, taktista tai taisteluteknistä. Mitä korkeammalla edellä mainitussa hierarkiassa sodankäynnin iekniset järjestelmän ovat, sitä vähemmän niitä on ja sitä ratkaisevampia ne ovat. Sodankäynti on systemaattisesti analysoituna äärimmäisen kompleksista toimintaa. Vaikuttavia seikkoja on liikaa analysoitavaksi perin pohjin. Tämä ei kuitenkaan 225

ole oleellista sodankäynnissä, koska siellä ei tarvitse ymmärtää toimintaa täydellisesti, vain ratkaisevasti paremmin kuin vastustaja. Voidaan myös sanoa, että voittaja on usein se, joka tekee vähemmän virheitä. Sotilasteknologiassa ja siviiliteknologiassa teknologialla on kaksi samaa käyttöä: käyttö tehostamaan toimintaamme ja käyttö ympäristön ongelmien voittamiseen. Sotilasteknologiassa teknologialla on lisäksi kaksi muuta käyttöä: käyttö teknologiaa vastaan ja käyttö teknologian puolustamiseen. Sotilasteknologian käyttökelpoisuus on ajallisesti vastakkainen siviiliteknologian kanssa. Sotilasteknologiasta saadaan suurin hyöty alussa, yllätyksen kautta. Kun sotilasteknologia kypsyy, se menettää tehoaan sitä mukaa kuin vastustaja oppii välttämään sen tehoa ja kehittämään sille vastatoimia. Kun vastatoimilta on suojauduttava, vanhasta teknologiasta tulee myös kallista. Tä11ä perusteella tulee pyrkiä uuteen teknologiaan. Sotilaallista (teknoiogista) tehokkuutta saadaan aikaiseksi luopumalla (teknologian) siviilitehokkuudesta. Yleisesti tämä periaate selittää muun muassa, miksi sodankäynnissä on reservejä, harhauttamista ja rinnakkaisia järjestelmiä. Sotilasteknologia on sisäisesti kompleksinen kokonaisuus, johon yksikertaisemmillaankin vaikuttaa moni asia. Lisäksi sen lopullinen synerginen kokonaisvaikutus syntyy monen ulkopuolisen asian kautta. Tästä seuraa mm. se, että sotilasteknologian sisäiset vastatoimet ovat moninaisia ja että sotilasteknologian tehokkuuteen voidaan vaikuttaa monilla muillakin asioilla kuin sotilasteknologialla. Sotilasteknologian lopullinen tehokkuus on paitsi teknologian tehokkuuden funktio myös asevoimien keskimääräisen teknologisen osaamisen funktio. Huipputekno- Iogiasta ei ole todellista hyötyä, jos asevoimissa kokonaisuutena ei ole sitä hyödyntävää osaamista. Asevoimissa teknologisten sovellusten on siis oltava sopusoinnussa mm.83 teknologisen osaamisen kanssa. Vihollisen vapaa tahto nousi sodankäynnin määrittelyssä keskeiseksi edellytykseksi monissa kohdissa. Jos sota on teurastusta, se ei ole sotaa. Todellinen sotilasteknologia perustuu epävarmuuteery vihollisen vapaaseen tahtoon, siviiliteknologia puolestaan varmuuteen, vapaan tahdon puuttumiseen. Ensimmäinen suuri ero siviili- ja sotilasteknologian välillä on niiden ympäristö. Koska ympäristö on erityisen tärkeä kaikille järjestelmille, tulee tästä ympäristöerosta erityisen tärkeä. Sotilasteknologian ympäristö on sodankäynti, verinen, kuolemaa ja tuhoa sisältävä taistelu kahden vastakkaisen tahdon välillä. Siviiliteknologian ympäristö on laitteiden ja järjestelmien rauhanomaista käyttöä, joka edistää teknologiaa käyttävän yksilön tai suuremman ryhmän tavoitteita. Tärkein ero on vihollinen, joka 226

sotilasteknologiassa pyrkii aktiivisesti tuhoamaan vastapuolen teknologiaa tai vaikeuttamaan sen käy ttöä. Siviiliteknologian tehokkuus on ennustettavissa ja varmaa. Sotilasteknologian tehokkuus ei ole ennustettavissa ja on epävarmaa. Sotilasteknologian tulee jopa luoda epävarmuutta. Yksi aivan keskeinen tapa siihen on pakottaa vihollinen tekemään kahta vastakkaista asiaa yhtaikaa. Sotilasteknologian keskeinen tehtävä on siis pohjimmiltaan vihollisen epävarmuuden lisääminen. Siviiliteknologian logiikka on lineaarista, sotilasteknologian paradoksaalista. Siksi yksikertaisin ja selkein ratkaisu ei ole oikea valinta sodassa. Siviiliteknologiassa paras on aina paras. Sotilasteknologiassa toiseksi paras on usein lopulta paras, kun vastusta;'an vastatoimet parasta järjestelmää vastaan otetaan huomioon. Tästä seuraa muun muassa, että siviilimäisesti vanhanaikaiseksi tuomittu teknologia onkin sotilaallisesti tehokasta, kun oivalletaan, että vanhaa teknologiaa ei käytetä uusinta teknologiaa vastaan, vaan sitä käytetään vasta, kuin huipputeknologisen järjestelmät ovat pitkälti tuhonneet toisensa. Ylimääräinen tekninen päällekkäisyys on tuhlausta siviiliteknologiassa, mutta tavoiteltava järjestelmäominaisuus sotilasteknologiassa. Periaatteessa tietokoneohjelmat edustavat varmuutta, toistettavuutta ja determinismiä. Nämä ovat sodankäynnille vastakkaisia ominaisuuksia. Tietokoneohjelma o kuvaa systeemin täysin, yksityiskohdissaan ja ilman salaisuuksia. antaa mahdollisuuden testata, onko systeemi harhautettavissa ja miten. antaa mahdollisuuden ymmärtää vihollisen sotilaallista ajattelua, systeeminäkemystä ja systeemin osien suhdetta. Monet esitetyt johtopäätökset saattavat näyttää triviaaleilta, yleisesti tunnetuilta, yleisesti tunnettuja. Oleellista sotatieteiden kannalta on kuitenkin johtopäätösten taustalla olevien syiden esittäminen sekä se, että ymmärtäminen tulee systemaattisen ja kokonaisvaltaisen tarkastelun kautta. Vain ymmärtäminen mahdollistaa tunkeutumisen näiden näennäisesti triviaalien johtopäätösten taakse, syvemmälle. Ja vain ymmärtämällä sodankäyntiä sitä voidaan hallita, ei täydellisesti, mutta vastustajaa paremmin. 227

lfirjallisuus Ahvenainen S. Tekniikka sodankäynnin osana. Kirjassa Puolustusjiirjestelnrien kelittls - Sotatekrrinen aroio jn etmuste 2020 osa 2, Pääesikunnan sotatalousosasto 2004 Ahvenainen S. Enigma - Osa 1 b. Viestimies 2/1992 Airaksinen Timo. Tekniikan suuret kertomukset - Filosofinen raportti. Otava 2003 Atkins Peter. Galileo's Finger - The Ten Great Ideas of Science. Oxford University Press, New York 2003 Bateson Gregory. Steps to an Ecology of Mind. The University of Chicago Press, Chicago 2000 Bertalanffy Ludwig von. General Sl,stem Theory. Brazilier, New York 1968 Clausewitz C von. Sodankäynnistä. Art House 1998 Creveld Martin van. Technology and war. Brassey's, United Kingdom 1991 Kauffman Stuart. At Home In The Universe - The Search for the Laws of Self-Organization and Complexity. Oxford University Press, Nerv York 1995 Kåhre Jan. The Mathematical Theory of Information. Kluwer Academic Publishers, London 2002 Luttwak Edward N. Strategy - The Logic of War and Peace. The Belknap Press of Hardward University Press, London 1987 Maturana H. R. & F. J. Varela F.. The Tree of Knowledge - The Biological Roots of Human Understanding. Shambhala, Boston & London 1998 McNeill J.R. & McNeill William H: Verkottunut ihmiskunta - yleiskatsaus maailmanhistoriaan. Vastapaino, Tampere 2006 Merriam Webster Dictionary 1994 Encyclopaedia Britannica CD 2000 Deluxe Edition Pagels Heinz R. Dream of Reason - The Computer and the Rise of Sciences of Complexity. Bantam Books, New York 1989 Paloheimo Eero. Megaevoluutio. WSOY, Helsinki 2002 Popper Karl R. Obiective Knowledge - An Evolutionary Approach. Clarendon Press, Oxford 1979 Rosen S. P. Winning The Next War - Innovation and the modern military. Comell University Press, USA 1991 Smith J. M. & Szathmåry E. The Major Transitions in Evolution. Oxford University Press 1995 Tzu Sun. Sodankäynnin taito. Love kiriat, Vaasa Oy 1982 Wright Quincy. A Study of War. The University of Chicago Press, Chicago 1983 Viitteet 2 3 4 5 6 8 9 10 11 12 13 74 15 76 1,7 18 79 (1) Popper 1979, s.287. Popper esittää kirjassaan induktion filosofisen ratkaisun, joka perustuu lähtökohtana ongelmalle, olevan teorian testaukseen ja virheiden karsimiseen. Uusi parannettu teoria luo yleensä uuden ongelman, jonka ratkaisu tapahtuu edellä olevan mukaan. Malli on, kuten kirjan otsikosta selviää, evolutiivinen (2) Bateson 1973, s. xxvi-xrvii (3) Atkins 2003. Kirjassa esitetään kymmenen tieteen suurta ideaa Esim. Paloheimo 2002 Bertalanffy 1968 Alan perusteos, jossa yleisen systeemiteorian perusieet esitettiin. Merriam Webster Dictionary 7994, sana "military" Merriam Webster Dictionary 7994, sana "civilian" Airaksinen 2003, s. 77,77 ja 18. Paloheimo 2002 Pagels 1989, s. 48 Smith & Szathmäry 1995 ja Pagels 1989 Paloheimo 2002, s.79 Kauffman 1995,s.24 Smith & Szathmäry 1995 Pagels 1989, s. 134-135 Pagels 1989, s. 150 Pagels 1989, s. 245 Kauffman 7995, s. 1.4 )a 27 Kauffman 1995, s.9'l Bertalanffy 7968 s.70 Bertalanffy 1968, s. 38 ia Clausewitz 1998, s. 15 228

20 27 22 23 N = osien lukumäärä (systeemissä). N:11ä osalla on N * (N-1) suhdetta, e1i suhde jokaiseen muuhun osaan kuin itseensä. Maturana & Varela 7998, s.702 Encyclopedia Britannica CD 2000 Deluxe Edition, artikkeli "Evolution of bacteria" ja Paloheimo 2002, s.97 Kirjassa J.R. McNeill & William H. McNeill: Verkottunut ihmiskunta - yleiskatsaus maailmanhistoriaan. Vastapaino, Tampere 2006 kaksi historioitsijaa käsittelee kulttuurien verkkoa ja vuorovaikutusta toisiensa kanssa. Kirjassa Jared Diamond: Tykit, taudit ja teräs - Ihmisen yhteiskuntien kohtalot. Terra Cognita, Helsinki 2005, tarkastellaan miten mantereet kulttuurien ympäristönä ovat muokanneet kulttuureja ja vaikuttaneet voittajakulttuurien syntyyn.. Molemmat kirjat ovat tämän artikkelin kannalta hyvin systeemisiä ja evolutiivisia tarkasteluja. 24 Bertalanffy7968,s.39ja96 25 Airaksinen 2003, s. 328 ja 348 26 Kähre2002, s.247 27 http:i/www.uti.atl 16.9.2007 (sivu Why UTI? - Thesis 3) 28 Bertaianffy 1968,s.27-29 29 Paloheimo 2002,s.37-32, Kauffman 7995s.23-28ja Bertalanffy 1968 s.55 30 Paloheimo 2002,s.51 31 Pagels 1989 s. 223 32 Pagels 1989 s.222-23 33 Tilastokeskus: http://www.stat.fi/tupisuoluk/suoluk_kansantalous.html#vaihtotase 76.9.2007 34 Wrighr 1983 s. 351-52 35 Clauservitz 7998 s.28-29 36 Bateson2000,s.287-306 37 Clausewitz 7998, s.1,5 38 Bertalanffy 1968, s.38 39 Bertalanffy 1968, s.3941, ja1,24-1,34 40 Atkins 2003. Entropia, epäjärjestys on Atkisin mukaan yksi tieteen tärkeimmäsiä periaatteesta. Sodankäynti voidaan nähdä taisteluna entropia, epäjärjestyksen ja tiedory järjestyksen väiii1ä. 41 Wright 1983, s 20-87. Ks myös http://www.unc.edu/depts/diplomat/ad_issues/amdipl_4/roland.html 1,6.9.2007 42 Creveld 1991, sisä1lysluette1o 43 Clausewitz 1998, s. 15 44 Clausewitz 1998, s. 15 45 Luttwak 7987,s.7-77 46 Ahvenainen2004,s.79-24 47 Luttwak1987,s.27-31. 48 Tzu Sun 1,982,s.708 49 Clausewitz 1998, s. 1 18 ja Tzt 1982, s. 76-79 50 Clausewitz 1998, s. 48 51 Tztt7982, s.76 52 Luttwak1987,s.30-31, 53 Creveld 7991,s.375 54 Creveld 7997, s.31,5 55 Creveld 1991, sisä1lysluettelo 56 Creveld 1991,, s.31,4-76 57 Creveld 7997, s.376 58 Luttwak 7987, s.77 59 Ahvenainen 2004, s.24 60 Ahvenainen2004,s.79-24 67 Sotilasteknologian tehokkuuteen voidaan vaikuttaa myös teknologian ulkopuoielta, esim. muuttamalla taktiikkaa teknologialle epäedulliseen suuntaan. 62 Luttw,ak 7987, s.27-28 63 Luttwak 1,987, s.28-29 64 http://www.sitra.fi/filajankohtaista/puheenvuorot/puheenvuoro 2006-04-19.htm 16.9.2007 65 Luttwak 7987, s.28 66 Ahvenainen 1992, s.1,5 67 Creveld 7997, s.379 68 Creveld 1,991, s.31,6 69 Luttwak 1987, s.29 30 225

70 Rosen1991, s.188 7l Luttwak 1982 s.30 72 Ahvenainen 2004, s.39-45 73 Luttwakl98Z s.69-70 74 Luttwak 1987,e.75 75 Bertalanffy 1968,s.27-29ja74 76 Lutrwak L987,s.78 77 Creveld 1991, s.319 78 Be*alanffy 1968, s. xx 79 Luttwak 19f37, s. 78 80 Clausewitz t99& s. 15 81 Creveld l99l,s.3l9 82 Clausewitz 198, s.85 83 Sodankäynnin toiminnallisten ulottuvuuksien mukaan asevoimien teknologian on oltava sopusoinnussa myös sen doktriinin, logistiikan, tietojärjestelmien ja organisaation kanssa - edelleenmyös senvihollisten ja toimintaympäristön kanssa, samolnto, asevoimien aikakäsityksen ja käytössä olevan tilan sekii energian kanssa. 23'O