Lisäravinteilla terveemmäksi Vihreä tee Ikivihreä teepuu Camelia sinensis on alun perin kotoisin Kiinan, Intian ja Burman rajaseutujen vuoristometsistä. Tee mainittiin lääkekirjoissa jo v. 600 ekr. Kauan se oli vain munkkien ja aatelisten juoma, tavallinen kansa sai nauttia siitä vasta paljon myöhemmin. Teetä nautittiin pääasiassa sen sisältämän kofeiinin (tai teiinin) keskushermostoa piristävän ja virkistävän vaikutuksen vuoksi. Sanotaan, että se myös rauhoitti ja kirkasti meditoivien buddhalaismunkkien ajatusta ja edisti sisäistä seestymistä. Aasiassa juodaan tänäkin päivänä yleisesti vihreää teetä. Eurooppaan teepuu tuli 1600-luvun alussa. Juoma tuli suosituksi etenkin Englannissa, jossa nautittiin pääasiassa vihreää teetä. Kysynnän kasvaessa englantilaiset perustivat suuria teeviljelmiä Intiaan. Ylhäisö joi edelleen vihreää teetä, joka oli kalliimpaa, mutta tavallinen kansa tyytyi halvempaan mustaan teehen. Englannin teeteollisuus vaikutti ajan mittaan Euroopan teen käytön tottumuksiin niin, että musta tee tuli yleisesti suosituksi. Länsimaissa vihreä tee on vasta viime aikoina noussut uudelleen arvoonsa terveysvaikutustensa vuoksi. Mustaa vai vihreää teetä? Mustaa teetä saadaan siten, että lehtien annetaan hapettua tai ne käytetään (fermentoidaan) kosteassa lämmössä noin neljän tunnin ajan, jolloin lehdet tummuvat ruosteenruskeiksi. Lehtien parkkiaines hajoaa ja aromaattiset öljyt haihtuvat. Jotkut mustat teelaadut savustetaan. Vihreää teetä varten hapetus (fermentointi) estetään käsittelemällä lehtiä kuumassa, jolloin ne muuttuvat sinivihertäviksi. Vain entsyymit hajoavat, mutta parkkihappo ja alkaloidit säilyvät. Sen jälkeen tee seulotaan, lajitellaan, tarkastetaan ja pakataan. Vihreä tee sisältää mustaa teetä enemmän farmakologisesti aktiivisia ainesosia. Toisaalta voi olla niin, että vihreän teen vaikutuksia on tähän menessä tutkittu enemmän kuin mustan teen vaikutuksia, ja vihreä tee on siten saanut enemmän huomiota osakseen. Ainesosiensa perusteella vihreää teetä pidetään terveysvaikutteisena elintarvikkeena (functional food). Mustasta teestä on äskettäin tunnistettu syöpää estävä yhdiste, theaflaviini-3'-monogallaatti eli TF-2. Vihreän teen ainesosa EGCG (epigallocatechin-3-gallate) puolestaan salpaa syöpää aiheutavaa entsymiä nimeltään dihydrofolaaattireduktaasi (DHFR). 3 8 kupillista mustaa teetä päivittäin antaa suojaa sydän- ja verisuonitauteja vastaan ja on muutoinkin terveellistä.
Mitä vihreä tee sisältää? Vihreä tee on eniten tutkittuja luonnon tuotteita. Parhaiten tunnetut ainesosat ovat puriinialkaloideja, kofeiini (josta teen yhteydessä joskus käytetään nimitystä teiini), teobromiini ja teofylliini (Viimemainittu on muuten myös perinteisesti käytetty tehokas astmalääke. Tähän asiaa palataan tuonnempana vihreän teen anti-angiogeneenisen vaikutuksen yhteydessä.) Vihreässä teessä on vähemmän kofeiinia kuin mustassa teessä. Näiden ainesosien pitoisuus on 3-5 % riippuen kasvupaikasta ja korjuumenetelmästä. Muita merkittäviä yhdisteitä ovat flavonoidit, ainutlaatuinen glutamiinihappoetyyliamidi-niminen aminohappo, aromaattiset aineet sekä polyfenolit, joita kaikkia on yhteensä noin 20 % teen kuivapainosta. Ainesosissa on runsaasti kasviantioksidantteja, jotka tuhoavat elimistössä syntyviä haitallisia vapaita radikaaleja. Niitä syntyy elimistössä ylimäärin sekä ulkoisista että sisäisistä syistä. Ulkoisia aiheuttajia ovat muun muassa ympäristömyrkyt, ilman epäpuhtaudet (kaupunki-liikenne- ja teollisuuspäästöt), otsoni, UVsäteily ja tupakansavu. Sisäisiä syitä radikaalien syntyyn ovat muun muassa tulehdustaudit ja muut pitkäaikaissairaudet (esim. nivelreuma), runsas kahvin ja alkoholin käyttö sekä monet lääkkeet. Emme pääse pakoon vapaita radikaaleja, jotka pommittavat solujamme kymmeniä tuhansia kertoja minuutissa. Olemme siis joka hetki alttiina hapetusstressille. Jos antioksidanttisuoja on heikko, alkavat solut vahingoittua ja sairastua. Antioksidantit estävät solurasvoja härskiintymästä eli ne suojaavat soluja vaurioilta, mutaatioilta, syövältä ja vanhenemiselta. Flavonoidit estävät myös rasvan kertymistä kudoksiin. Toisin sanoen vihreä tee on erinomainen laihdutusjuoma (tai tablettina nautittuna lisäravinne). Merkittävimpiä teen antioksidantteja ovat katekiini-flavonoidit, jotka voivat olla antioksidantteina jopa tehokkaampia kuin C- ja E-vitamiini. Vihreä tee sisältää noin 40 % kuivapainosta epigallokatekiinigallaattia (EGCG), joka kemiallisesti kuuluu polyfenoleihin. Musta tee sisältää noin 6 % katekiineja ja 2,5 % teaflaviineja, joita syntyy teen lehtien käymisessä. Vihreä tee sisältää siis enemmän tehokkaita kasviantioksidantteja kuin musta tee. Eräiden tutkijoiden mukaan epigallokatekiinit ovat parhaita tähän mennessä on löytyneitä luonnon antioksidantteja. Teen flavonoidit imeytyvät hyvin suolistosta vereen, jossa niiden pitoisuus on suurimmillaan pari tuntia nauttimisen jälkeen. EGCG:n puoliintumisaika on alle 6 tuntia ja monien muoden fenolisten yhdisteiden alla 4 tuntia. HUOM! Vihreä tee saattaa viedä tehon Velcade-nimiseltä syöpälääkkeeltä (bortezomib). Vaikutukset terveyteen Vihreän teen vaikutuksia terveyteen on tutkittu runsaasti ja tutkimustoiminta jatkuu vilkkaana kaikkialla maailmassa, myös Suomessa. Tee virkistää ja rauhoittaa ja poistaa väsymystä. Se myös parantaa keskittymis- ja reagointikykyä. Vihreä tee luetaan täsmäruokiin, koska sillä on useita edullisia vaikutusta terveyteen. 1. Vihreä tee laihduttaa Vihreäteeuute nopeuttaa rasvan palamista, todettiin äskettäin tutkimuksessa, joka tehtiin Geneven yliopistossa. Koehenkilöille annettiin vihreää teetä kapseloituna uutteena; puolet koehenkilöistä sai vastaavia lumekapseleita. Tutkijat mittasivat aineenvaihdunnan nopeutta 24 tunnin ajan. Teeuutetta
saaneiden kalorit paloivat neljä prosenttia nopeammin ja kokonaisenergian kulutus lisääntyi lähes viisi prosenttia. Vihreän teen laihduttava vaikutus perustuu sen sisältämiin katekiini-polyfenoleihin. Tutkijat korostavat nimenomaan, ettei kyse ole pelkästään teen sisältämän kofeiinin (teiinin) vaikutuksesta, vaan kofeiinin ja katekiiniaineiden yhteisvaikutuksesta, joka kiihdyttää aineenvaihduntaa. Tutkijat sanovat, että vihreästä teestä voi olla apua laihduttamisessa, vartalon muodon (body composition) parantamisessa, koska vihreä tee on termogeenista (kalorien polttoa nopeuttavaa) ja se hapettaa rasvoja energiaksi. Vihreää teetä pidetään sydänystävällisempänä kuin kahvia. Lähde: Am J Clin Nutr 1999;70:6, 1040-1045. Uudet tutkimukset osoittavat, että vihreä tee (erityisesti sen sisältämä EGCG) parantaa insuliininherkkyyttä, joka 15-kertaisesti. Tällä seikalla on mitä suurin merkityslaihdutuksessa, sekä ylipainon ja diabeteksen ehkäisyssä ja hoidossa. 2. Suojaa auringon haitallisilta UV-säteiltä Ihotautilääkärit ovat vakuuttuneita siitä, että vihreä tee - sisäisesti nautittuna sekä ulkoisesti iholle siveltynä - suojaa auringon haitallisilta UV-säteiltä. Tätä vaikutusta on tutkittu jo monen vuoden ajan ja tulokset on julkaistu ihotautialan tieteellisissä lehdissä. Tri Tolonen kehitti Suomen ensimmäisen vihreään teehen perustuvan aurinkovoiteen. 3. Suojaa sydäntä ja verisuonia Kuuluisan hollantilaisen Zutphenin tutkimuksen mukaan ravinnon flavonoidit suojaavat kuolemaan johtavilta sydäninfarkteilta ja sepelvaltimotaudilta. Tutkimuksessa ilmeni, että tällaisia flavonoideja on erityisen runsaasti teessä ja sipulissa (Lancet 1993;23/10). Uusia analyysi vahvistaa käsityksen, jonka mukaan sydäntä ja verisuonia hyvin suojaavat yhdisteet ovat nimenomaan teen epigallokatekiinigallaatteja (EGCG) (Am J Clin Nutr 2001;74:227-232). Myös Suomen Kansanterveyslaitoksen tutkimuksen mukaan tee ja viini ehkäisevät sydäninfarktia. 4. Alentaa kohonnutta kolesterolia Japanilaiset tutkijat Muramatsu ja Hara ovat osoittaneet rotilla, että vihreän teen ainesosat estävät LDL- ja VLDL-kolesterolin hapettumista ja hapettuneen kolesterolin kiinnittymistä valtimoihin. Kun rotille annettiin rasvaisia ruokia, niille kehittyi nopeasti valtimonkovetustauti. Kun ruokaan lisättiin 1 % katekiinia, estyi pahan kolesterolin kiinnittyminen suoniin. Sitä vastoin hyvään kolesteroliin katekiineilla ei ollut juuri mitään vaikutusta (www.daisan.co.jp/table7.html). Professori Goto on osoittanut, että katekiini toimii täsmälleen samoin myös ihmisillä. (www.daisan.co.jp/table8.html). 5. Alentaa kohonnutta verenpainetta Kohonnut verenpaine rasittaa sydäntä ja voi aiheuttaa aivohalvauksen. Siksi on tärkeää, että verenpaine olisi normaalin rajoissa. Verenpaineen kokoamisen kaikkia syitä ei vielä tunneta, mutta yhtenä tekijänä vaikuttaa elimistössä syntyvä yhdiste nimeltään angiotensiini II. Se lisää myös ahtaumia munuaisten verisuonissa. Ihmisen ja muiden nisäkkäiden veressä on luonnostaan angiotensiogeeni-nimistä yhdistettä, jota tietty entsyymi (reniini) muuntaa angiotensiini I:ksi. Toinen entsyymi, nimeltään Angiotensin Converting Enzyme
(ACE) muuntaa sitä angiotensiini II:ksi, joka on voimakas verisuonten supistaja. Supistus puolestaan nostaa verenpainetta. Japanilainen tukija tohtori Hara on osoittanut, että vihreän teen katekiini estää ACE:n toimintaa ja vähentää angiotensiini II:n syntyä (www.daisan.co.jp/table7.html). Hän on niinikään osoittanut, että katekiinien antaminen verenpainetaudista kärsiville rotille todella laskee verenpainetta. Näitä verenpainerottia (Spontaneous Hypertensive Rats, SHR) käytetään yleisesti mallina tutkittaessa lääkkeiden vaikutusta ihmisen verenpaineeseen. Haran tutkimusten mukaan vihreän teen katekiini estää verenpaineen nousua verenpainelääkkeen tavoin. Ihmiselle laskettuna rotille annettu katekiinimäärä vastaa noin 10 kupillista vihreää teetä (www.daisan.co.jp/health4.html). 6. Alentaa kohonnutta verensokeria Japanilainen lääkäri Minowada Kioton yliopistosta totesi jo 60 vuotta sitten, että diabeetikkojen virtsan sokerimäärä väheni teeseremonioiden jälkeen. Hän ehdotti jo ennen toista maailmansotaa, että teejauhetta voitaisiin käyttää alentamaan veren kohonneita sokeriarvoja. Valitettavasti sodan puhkeaminen jätti tämän merkittävän havainnon unhoon. Viime aikoina se on noussut uudelleen esille Japanissa. Ravinnon sokerit (hiilihydraatit) imeytyvät pääasiassa ohutsuolesta vereen, jossa haiman erittämä insuliini säätää niiden pitoisuutta. Diabeetikon haima ei eritä riittävästi insuliinia, jolloin veren sokeri nousee ja sokeria erittyy virtsaan. Kun veren sokeri on pitkään koholla, se vaikuttaa haitallisesti verisuoniin, joihin kehittyy valtimonkovetustauti. Diabeetikolla on kolminkertainen riski kuolla sydäninfarktiin; aivohalvauksen, silmänpohjan ja munuaisten verisuoniin kehittyy myös muutoksia. 7. Estää syöpää Monet väestötutkimukset eri puolilta maailmaa osoittavat, että vihreän teen nauttiminen vähentää alttiutta sairastua syöpätauteihin. Vihreän teen ainesosia (etenkin polyfenoleja) pidetään yleisesti antimutageenisina ja antikarsinogeenisina. Japanilaisen tutkimuksen mukaan vihreä tee vähentää alkuvaiheen rintasyöpään sairastuneiden naisten riskiä saada etäpesäkkeitä imusolmukkeisiin. Japanilaistutkijoiden mukaan vihreä tee vähentää myös keuhko-, maha- ja ihosyöpien vaaraa. Amerikkalaiset syöpätutkijat ovat vakuuttuneita siitä, että virheä tee ehkäisee syöpää (lue uutinen). Vihreän teen ihosyöpää ehkäisevästä vaikutuksesta on julkaistu runsaasti tutkimuksia myös Yhdysvalloissa. Uusi Kalifornian yliopiston (UCLA) tutkimus osoittaa, että vihreäteeuute estää virtsarakkosyöpää. Rottien ihosyöpää voidaan ehkäistä antamalla niille teetä annoksena, jota ihmiset normaalisti juovat (vastaten kuutta kupillista päivässä). Yhdysvaltain terveysvirasto (NIH) on julkaissut tutkimuksen, jonka mukaan vihreä tee vähentää riskiä sairastua kurkunpään syöpään. Epigallokatekiinigallaattia (EGCG) pidetään tärkeänä syöpää ehkäisevänä teen yhdisteenä. Musta tee sisältää syöpäsoluja tappavaa yhdistettä TF-2, jota saattaa olla myös vihreässä teessä. Murcian (Espanja) ja Norwichin (Englanti) yliopistojen tutkijat ovat vastikään havainneet, että EGCG salpaa dihydrofolaattireduktaasi-nimistä entsyymiä, johon syöpäsoluilla on taipumus tarttua. Monet synteettiset syöpälääkkeet vaikuttavat juuri samaan entsyymiin, sanoo asiaa tutkinut professori Roger Thorneley. Monet arvostetut syöpätutkijat suosittavat vihreää/mustaa teetä syövän ehkäisyyn ja täydentävään hoitoon.
Ruotsin Linköpingin yliopistoklinikan tutkimusten mukaan teen polyfenolit tuhoavat syöpää aiheuttavia ympäristömyrkkyjä. 8. Hidastaa muistin heikkenemistä ja vanhenemismuutoksia Vihreä tee sisältää kasviantioksidantteja, jotka reagoivat kemiallisesti vapaiden radikaalien kanssa ja suojaavat siten soluja vaurioilta ja vanhenemismuutoksilta. Vihreän teen katekiini on jopa tehokkaampi antioksidantti kuin E-vitamiiini. Uuden kiinalaisen tutkimuksen mukaan vihreän teen ainesosat ehkäisevät ikääntyvien ihmisten muistin heikkenemistä. 9. Ehkäisee Parkinsonin tautia Heinäkuussa 2001 Helsingissä pidettiin kansainvälinen Parkinsonin taudin tutkijain kongressi. Siellä israelilaiset tutkijat raportoivat, että vihreän teen ainesosat suojaavat aivosoluja Parkinsonin taudille tyypillisiltä muutoksilta. 10. Estää matkailijan ruokamyrkytystä ja ripulia Kokemuksesta on jo pitkään tiedetty, että vihreä tee tappaa bakteereja ja suojaa ruokamyrkytyksiltä. Nyt on osoitettu tieteellisin menetelmin, että vihreän teen katekiini on vahva antibiootti, joka tappaa monia sellaisia bakteereja, jotka aiheuttavat muun muassa ruokamyrkytyksiä. 11. Estää hammasmätää ja pahanhajuista hengitystä Vihreän teen ainesosat tappavat myös sellaisia bakteereja, jotka aiheuttavat suussa pahanhajuista hengitystä. 12. Estää viruksia 13. Ehkäisee rasvamaksaa 14. Vihreä tee rauhoittaa mieltä. Valkosipuliuute Resepti tähän uutteeseen on löydetty eräästä budistiluostarista Tiibetistä. Valmistus: Kannelliseen lasipurkkiin murskataan 350 gr. valkosipulia ja ¼ ltr. puhdasta spriitä (tai 75% koskenkorvaa). Kansi suljetaan hyvin. Purkki laitetaan 10-ksi päiväksi jääkaappiin. Sitten se siivilöidään kankaan läpi. Neste kaadetaan purkkiin uudestaan ja laitetaan vielä kahdeksi päiväksi jääkaappiin. Uutteesta tulee vihreää ja on valmista käytettäväksi tipoittain yhdessä desissä vettä. Päivä/ Aamu päivä/ ilta 1. 1 tippa 2 tippaa 3 tippaa 2. 4 tippaa 5 tippaa 6 tippaa 3. 7 8 9 4. 10 11 12
5. 13 11 15 6. 16 17 18 7. 12 11 10 8. pv 9 tippaa 8 7 9. 6 5 4 10. 3 2 1 11 15 tippaa 25 25 12 25 25 25 13 25 25 25 HUOMIO: Tätä kuuria ei saa nauttia uudestaan kuin 5 vuoden kuluttua. Valkosipuli spriiuute puhdistaa koko organismin rasvoista, parantaa aineenvaihduntaa ja ruuansulatusta. Sekä palauttaa kehopainon normaaliksi. Sulattaa veritulppia, ehkäisee kalkkeutumista ja artroosiaa (niveltauteja). Se on hyvää korkeaan verenpaineeseen, rytmihäiriöihin, keuhkoputken tulehduksiin ja keuhkokatarriin sekä unettomuuteen. Uute helpottaa levottomuutta ja hermostuneisuutta. Helpottaa päänsäryssä. Se auttaa myös reumaattisissa säryissä, jäsentulehduksissa, vatsahaavoissa ja peräpukamavaivoissa. Mate tee Mate (myös yerba mate tai matee) on matepuun lehdistä ja nuorista oksista hauduttamalla valmistettava teen kaltainen piristävä juoma. Mate on peräisin Etelä-Amerikasta, ja se on siellä hyvin suosittu juoma. Matea käyttivät jo muinaiset guarani-intiaanit. Matea valmistetaan kaatamalla kannuun matelehtien päälle noin 70-asteista vettä. Juoman annetaan hautua vähintään neljä minuuttia ennen tarjoilua. Juoma nautitaan perinteisesti pyöreästä kupista (guampa tai mate) erityisellä suodatinpillillä (bombilla), jonka päässä on pieniä reikiä, niin ettei pilliin pääse juomakupissa olevia puruja. Juoma muistuttaa maultaan jonkin verran voimakasta vihreää teetä, mutta hallitsevana makuna on voimakas karvaus, joka tosin vaimenee purujen uudelleenkäytön myötä. Matella on piristävä vaikutus, mikä johtuu ainakin osittain sen sisältämästä kofeiinista. ALA Alfalipoiinihappo nuoruuden palauttaja Alfalipoiinihappo on ihmiselimistölle välttämätön vitamiininkaltainen aine, joka on erityisen tärkeä nykyajan stressaantuneille ihmisille. Alfalipoiinihappoa on käytetty lisäämään energiantuotantoa, parantamaan muistia ja keskittymiskykyä, suojaamaan maksaa, hermostoa ja aivoja, tasapainottamaan verensokeria ja kolesterolia, nuorentamaan ihoa ja aktivoimaan uudelleen soluja suojaavia antioksidantteja vain muutamia mainitaksemme. Siis todellinen ihmeaine, ja kaiken lisäksi täysin turvallinen käyttää. Lisäsaanti tarpeen Alfalipoiinihappoa saa ruoan mukana hyvin niukasti, pääasiassa vihreistä kasviksista ja punaisesta lihasta. Elimistö muodostaa myös itse alfalipoiinihappoa, mutta vain kaikkein välttämättömimpiin solutoimintoihin. Kaiken lisäksi sen muodostuminen alkaa vähetä suhteellisen varhain aikuisiässä. Sen vuoksi alfalipoiinihapon saanti ravintolisänä on tärkeää.
Voimakas antioksidantti Yksi alfalipoiinihapon erikoisuuksia on sen kyky palauttaa muita antioksidantteja, varsinkin C- ja E- vitamiinia, aktiiviseen muotoon. Alfalipoiinihappo voi lisäksi muuntua kahden aktiivisen molekyylimuodon välillä, joista kumpikin toimii omalla toiminta-alueellaan antioksidanttina. Sen ansiosta alfalipoiinihapon antioksidanttisuoja on poikkeuksellisen laaja. Tehokas imeytyjä Alfalipoiinihappo imeytyy helposti ruoansulatuskanavasta. Se on sekä rasva- että vesiliukoinen, minkä ansiosta se toimii sekä solun ulko- että sisäpuolella. Yli puolet aivojen painosta on rasvaa, joka on herkkää hapettumisesta eli härskiintymisestä aiheutuville hermostovaurioille. Alfalipoiinihappo kykenee läpäisemään paitsi solukalvon myös ns. veri-aivoesteen, mikä tekee siitä erityisen tehokkaan soluja, aivoja ja muuta hermostoa suojaavan antioksidantin. Ikääntymistä vastaan Ikääntymisen myötä ihmiskehon energiaa (ATP:tä) tuottavien soluelinten määrä alenee ja niiden aktiivisuus laskee, ja samalla koko elimistön energiantuotanto vähenee. Seurauksena on solutoiminnan hidastuminen, energisyyden katoaminen ja terveyden heikkeneminen. Alfalipoiinihappo nostaa elimistön tärkeimmän solunsisäisen antioksidantin glutationin pitoisuutta ja aikaansaa erinomaisen suojavaikutuksen. Alfalipoiinihappoa käytetään ehkäisemään ihon ennenaikaista vanhenemista ja ryppyjen muodostumista, koska se suojaa mm. kollageenia. Lisäksi sitä käytetään vähentämään auringon ultraviolettisäteiden vanhentavaa vaikutusta. Muistille Alfalipoiinihapon lisääminen ruokavalioon auttoi rottia suorittamaan muistamista vaativia tehtäviä paremmin. Alfalipoiinihappoa saaneiden ikääntyvien eläinten muisti parani jopa paremmalle tasolle kuin nuorilla eläimillä, joille ei annettu alfalipoiinihappoa. Lisää energisyyttä Alfalipoiinihappo on elimistölle täysin luonnollinen keino lisätä energisyyttä. Sitä tarvitaan energianlähteenä toimivan ATP:n muodostumiseen. ATP (adenosiinitrifosfaatti) on soluihin varastoitua polttoainetta, josta vapautuu tarpeen mukaan nopeasti energiaa. Mitä täydempiä ATP-varastot ovat, sitä paremmin solut, hermosto ja koko keho pystyvät suoriutumaan tehtävistään. Lisäksi alfalipoiinihappo aktivoi energia-aineenvaihdunnassa tarvittavan ubikinonin (Q10) tuotantoa. Alfalipoiinihapon riittävä määrä on siten tärkeä edellytys maksimaalisen energiatason ylläpitämiseen. Verensokerin tasapainottamiseen Alfalipoiinihappo on erityisen hyödyllinen urheilijoille ja diabeetikoille: Se lisää glukoosin eli ns. verensokerin imeytymistä lihaksissa, parantaa insuliinivastetta ja säätelee glukoosin vapautumista maksasta. Samalla vähenevät korkean verensokerin aiheuttamat haitat, varsinkin glykaatio, joka vaurioittaa elintärkeitä proteiineja ja hermosoluja, nopeuttaa ihon ja koko elimistön vanhenemista. Suojaa raskasmetallien haitoilta
Elimistöön kertyvät ympäristömyrkyt kuten lyijy, kadmium ja elohopea vaurioittavat tunnetusti keskus- ja ääreishermostoa sekä maksaa ja munuaisia. Alfalipoiinihappo muuttaa näitä myrkyllisiä metalleja vaarattomaan muotoon kelatoimalla eli liittämällä niitä aminohappoihin. Tutkitusti turvallinen Säännölliseen yleiskäyttöön sopiva annostus alfalipoiinihappoa on yli 30-vuotiaille yksi tai kaksi 100 mg:n kapselia päivässä. Annostusta voi hyvin lisätä tilanteissa, joissa vaaditaan tavallista voimakkaampi vaikutus, sillä alfalipoiinihappo on täysin turvallinen suurinakin annoksina; sitä voi myös käyttää samanaikaisesti muiden lisäravinteiden ja lääkkeiden kanssa. Alfalipoiinihappoa saa Luontaistuntija-myymälöistä. Gla Gammalinoleenihappo (GLA, 18:3(n-6), C18H30O2) eli gamoleenihappo on omega-6-rasvahappo ja monityydyttymätön rasvahappo. Sitä esiintyy runsaasti muun muassa helokkien, herukoiden ja joidenkin lemmikki kasvien siemenissä, mutta yleisimmin käytetyissä kasviöljyissä sitä ei ole. Vähäisiä määriä GDA:ta on myös eläin rasvoissa, lihassa ja kananmunissa. Gammalinoleenihappo on alfalinoleenihapon isomeeri. Gammalinoleenihappoa syntyy myös ihmisen elimistössä normaalisti linoli haposta. Sen vuoksi sitä ei yleensä lueta välttämättömiin rasvahappoihin. Gamma linoleeni haposta syntyy edelleen dihomogammalinoleenihappoa (DGLA) ja lopulta arakidonihappoa (AA). Näitä tarvitaan muun muassa solukalvojen ja kudoshormonien rakentamiseen. Eräät sairaudet, infektiot ja vanheneminen saattavat kuitenkin aiheuttaa, ettei linoleeni haposta muodostukaan tarpeeksi gammalinoleenihappoa. Tällaisissa tapauksissa valmista gamma linoleeni happoa olisi saatava riittävästi suoraan ravinnosta. Tämän vuoksi ne kasvit, joissa sitä esiintyy, ja niistä saatavat tuotteet ovat saaneet osakseen runsaasti tutkijoiden huomiota, ja niitä on alettu myös hyödyntää kaupallisesti.[1] Herukoiden siemenissä oleva gamma linoleeni happo menee kuitenkin marjoja sellaisenaan syötäessä ihmisen kannalta hukkaan, koska siemenet kulkeutuvat ehjinä ruoan sulatuksen läpi. Gammalinoleenihappoa myydään luontaistuotteena tulehduksien ja ihosairauksien hoitoon, vaikka sen teho on kyseenalainen. Nykyisissä tutkimuksissa yritetään selvittää mahdollisuuksia käyttää GLA:ta muun muassa syöpähoitoihin (mahdollisesti tukahduttaa kasvaimen ja etäpesäkkeiden kasvun) ja HIV:n torjumiseen (tuhoaa HIV:ssä olevia T-soluja). Kalaöljy 15 VAIVAA JOITA OMEGA-3 VOI EHKÄISTÄ...kunhan pidät omega-6-rasvahappojen saannin kurissa. sydänveritulppa Tie pysyvään painonhallintaan - kokeile ILMAISEKSI Sydänveritulpan jälkeen kalaöljy pienentää merkittävästi uuden veritulpan vaaraa. Noin 1 000 mg (yksi tai kaksi kapselia tiivistettä) päivässä puolittaa äkillisen sydänkuoleman riskin auttamalla ehkäisemään rytmihäiriöitä huono verenkierto
Omega-3-kalaöljy ohentaa verta, mikä estää sen paakkuuntumista. korkea verenpaine Runsas omega-3-rasvahappojen saanti laajentaa verisuonia ja auttaa alentamaan verenpainetta. verisuonten kalkkeutuminen Kalaöljy ei laske kolesterolia, mutta ehkäisee verisuonten kalkkeutumista vähentämällä tulehdusta verisuonten sisäpinnalla ja veren paakkuuntumista veritulpaksi. silmänpohjan ikärappeuma Silmänpohjan ikärappeuma on yleisin syy yli 65-vuotiaiden näkökyvyn heikkenemiseen. Koska sairautta ei voi parantaa, sitä on ennaltaehkäistävä. Useiden tutkimusten mukaan omega-3-rasvahapot voivat merkittävästi vähentää silmänpohjan ikärappeuman riskiä ja kalaöljyn EPA-rasvahappo ehkäisee verkkokalvon verisuonten sairaalloista uudiskasvua. Heraproteeni Hera sisältää paljon proteiinia. Sen sijaan aminohappojen määrässä ja imeytymisessä on suuriakin eroja. Hera on toinen maidon sisältämistä proteiineista (kaseiini on toinen) ja sitä pidetään parhaana yksittäisenä proteiinin lähteenä. Heran sekä biologinen- että hyväksikäyttöarvo ovat erittäin korkeita ja siinä on eniten haaraketjuisia aminohappoja. Tällä on merkitystä katabolian ehkäisyssä. Hera imeytyy kaikista proteiinin lähteistä nopeimmin, aiheuttaa suurimman aminohappotasapainon nousun ja sillä on voimakkain kudoksia rakentava, eli anabolinen vaikutus. Erityisesti harjoituksen jälkeen nautittavassa palautusjuomassa tällä ominaisuudella on suuri merkitys. Palautusjuomankin tulisi siksi sisältää yksinomaan heraa. Heraproteiinin laaduissa on suuria eroja, joten kannattaa kokeilla jotain muuta, jos nykyinen aiheuttaa ongelmaa. Halvin ei välttämättä ole paras ;) Huomio, että mahdolliset vatsaoireesi voivat myös johtua makeutus- tai makuaineista: on olemassa myös maustamattomia tai stevialla makeutettuja heraproteiineja. Soijaproteiini on ainoa merkittävä kasvikunnasta peräisin oleva proteiini (muita mm. vilja- ja riisiproteiini). Dieetillä olevaa kiinnostaa varmasti soijaproteiinin kyky pitää kilpirauhasen toiminta aktiivisena. Tätä ominaisuutta ei mikään muu proteiini kykene tarjoamaan. Perinteiset soijajauhot aiheuttavat useimmille ruoansulatusongelmia, joten isolaatti on siten suositeltavin soijaproteiinin muoto.