1

2

3

4

Antti Ahlava Harry Edelman (toim.) UDM UURBAN DESIGN MANAGEMENT Opas käytäntöön 5

6

SISÄLTÖ Lukijalle 12 0 JOHDANTO 23 Antti Ahlava Harry Edelman Trevor Harris 0.1 Kenelle tämä kirja on tarkoitettu ja miten sitä on tarkoitus käyttää? 24 Antti Ahlava Anssi Joutsiniemi Terttu Pakarinen 0.2 Keskeisten termien määrittelyä 26 Harry Edelman 0.3 Urban Design Management: 32 Integroivan hankekehityksen tuottamista Tommi Mäkynen 0.4 Kaupunkisuunnittelusta Urban Design Managementiin 36 Panu Lehtovuori Olli Maijala 0.5 Strateginen suunnittelu: Hierarkisesta kaavajärjes- 38 telmästä kohti kaupunkistrategian ja sitä konkreti soivien hankkeiden vuorovaikutusta Tommi Mäkynen 0.6 Arvonluontia yhdyskuntasuunnittelun ja 44 kiinteistökehityksen välimaastossa Antti Ahlava Anssi Joutsiniemi Terttu Pakarinen 0.7 Itseohjautuvuuteen 46 Olli Maijala 0.8 Yksityishankkeet kunnan strategisessa maankäytön suunnittelussa 52 7

1 TÄYDELLINEN 57 YHTEENSOPIVUUS 2 YHTEISYYS 75 Leena Soudunsaari 1.1 Yhteistyötä valtakunnallisen, seudullisen ja paikallisen tason välillä Harry Edelman 1.2 Integroivan hankekehityksen periaate ja osapuolet 58 61 Tommi Mäkynen 2.1 Mitä arvo on? Kumppanuusyhteistyö alkaa arvon ymmärtämisestä Harry Edelman 2.2 Yhteisten lähtökohtien löytäminen toimintamallina Leena Soudunsaari 2.3 Joustoa ja luottamusta 76 80 86 Tommi Mäkynen 1.3 Arvoa kenelle? Asiakkaan ymmärtäminen 69 Esa Hakkola 2.4 Osapuolten intressit hankkeeseen 90 Leena Soudunsaari 2.5 Horisontaalia yhteistyötä 92 Kaisu Närhi Terttu Pakarinen 2.6 Suunnittelun osapuolten yhteisyyden nykyiset muodot taustoineen ja niiden laajentaminen 95 Esa Hakkola 2.7 Hankintalainsäädäntö ja kaavoituksesta sopiminen 100 Olli Maijala 2.8 Hankeryhmä, jatkuvuus ja luottamus 103 8

3 HOUKUTTELUN LUOMINEN 109 4 KONTEKSTIN ASETTUMINEN 143 Antti Ahlava, Meri Louekari Tommi Mäkynen 3.1 Vastineista houkutteluun 110 4.1 Tilanneherkkyys 144 Harry Edelman 3.2 Intresseistä ratkaisuihin tehokkaasti 114 4.2 Leena Soudunsaari Paikan merkitys suunnitteluprosessissa 146 Tommi Mäkynen Harry Edelman 3.3 Arvosuunnittelu 116 4.3 Paikallisuus ja kulttuuri mahdollisuuksina 150 Antti Ahlava 3.4 Luovan brainstormingin edut Leena Soudunsaari, Helka-Liisa Hentilä 3.5 Laatu varmistetaan kaavasta toteutukseen 120 124 Leena Soudunsaari 4.4 Arkkitehtuurikilpailut laadukkaan asuinympäristön lähtökohtana 152 Panu Lehtovuori Olli Maijala Anssi Joutsiniemi Jenni Partanen Terttu Pakarinen 3.6 Kehitysimpulsseja synnyttävä kaupunkikonteksti 132 4.5 Paikalliset erot hankkeen urbaaneina resursseina 156 Meri Louekari 3.7 Tilanneherkkä väliaikaiskäyttö vetovoimaisuuden kasvattajana 136 9

5 HANKEKEHITYK- SEEN VALMISTAU- TUMINEN 161 6 NEUVOTTELUN APUVÄLINEET 195 Harry Edelman 5.1 Aloitteesta intressien kartoitukseen Tommi Mäkynen 5.2 Suunnittelukatsaus 162 167 Tommi Mäkynen 6.1 Integrointia, yhteistyötä ja iterointia Integroiva suunnittelu 196 Leena Soudunsaari 5.3 Kaavoitus on kommunikaatiota 170 Timo Metsälä 6.2 Konseptisuunnittelun kaaviot apuvälineenä hankesuunnittelussa 200 Leena Soudunsaari 5.4 Kaavoitus on kumppanuutta Esa Hakkola 5.5 Hankkeen käynnistämiseen liittyvät sopimukset 172 174 Jenni Partanen, Anssi Joutsiniemi 6.3 Monimuotoisuuden ja kompleksisuuden mallintaminen 206 Olli Maijala 5.6 Kriittinen aloitusvaihe 178 Antti Ahlava 5.7 Suunnitteluprosessin alun vaiheistaminen 185 10

7 KOHTI YHTEISTYÖTÄ 213 8 URBAN DESIGN MANAGEMENT 231 Terttu Pakarinen Kaisu Närhi Harry Edelman 7.1 Hankkeen istuttaminen kaavajärjestelmään ja vuorovaikutuksen edistäminen 8.1 UDM:n vaiheet integroivassa hankekehityksessä Tommi Mäkynen 232 Tommi Mäkynen 7.2 Mahdollisuuksien luominen yhdessä 214 218 8.2 Kestävää hankekehitystä UDM:n avulla Antti Ahlava 8.3 Hankkeen markkinointi 236 240 Meri Louekari 7.3 Strategiakonsultit kaupunkikehityksen apuna Esa Hakkola 7.5 Kunta yhteistyökumppanina kunnan suunnittelumonopolin merkitys 220 Meri Louekari 8.4 Kaupungin ja alueiden imagon houkuttelevuus, erottuminen ja markkinointi Berliinissä 242 222 Esa Hakkola 7.6 Kunnan maapolitiikka strategisena valintana 225 11

Lukijalle Tämä kirja esittelee Urban Design Managementin (UDM) saloja. UDM on oppiala ja näkökulma arkkitehtuurin, kiinteistökehityksen sekä kaupunkija yhdyskuntasuunnittelun välimaastoon. Kirja sisältää käytäntöä kehittävien monialaisten kaupunkisuunnitteluprosessien hallinnan työkaluja. Esittelemme prosessien laatuun, nopeuteen ja tehokkuuteen vaikuttavia tekijöitä erityisesti suunnittelun näkökulmasta. Eri tahojen yhteistyömalliin perustuvat konseptit täydennysrakentamiseen. Toteutusesimerkki Helsingin Keski-Vuosaaresta. TRM: Arkkitehdit MOD (pääsuunnittelja Antti Ahlava) ja työryhmä: Täydennysrakentamismallit Helsingin kerrostaloesikaupunkialueille (2007). Tavoitteena UDM:ssä on kaupunkisuunnittelun prosessien johtaminen ja ohjaaminen hankelähtöisesti. Hankkeet toteuttavat toimijoiden tavoitteita osana rakennetun ympäristön muutosta, joka tapahtuu eri mittakaavoissa ja aikajänteillä. Hankelähtöisyys ei siis välttämättä tarkoita eri osapuolien lyhytnäköistä etujen tavoittelua määrätyssä rajatussa paikassa. Hankelähtöisyys on ymmärrettävä pitkän aikavälin näkökulmana jopa maailmanlaajuisessa mittakaavassa. Tarkoituksena on kehittää uusia projektilähtöisiä erotuksena normilähtöisyyteen hankekehitysmenetelmiä mahdollisimman käytännönläheisesti, mutta samalla tieteellistä käsitteellistämistä ja innovaatiomahdollisuuksia hyväksikäyttäen. Teoksemme tavoitteena on ollut uusi ohjeistus hankeprosesseille, jotka tähtäävät laadukkaaseen kaupunkiympäristöön avoimessa ja verkottuneessa toimijakulttuurissa. Kehitettävät menetelmät parantavat yhteistyön mahdollisuuksia kaupunkisuunnittelu- ja kiinteistökehityshankkeiden eri osapuolten välillä. Kirjallamme on historiallista taustaa. Jo 1920-luvun avantgardistiset liikkeet, kuten Bauhaus, ottivat tavoitteekseen kaupunkiarkkitehtuurin ratkai- 12

13?

14

semisen yhdessä teollisen tuotannon kanssa. Tuolloin teollisen tuotannon (erityisesti sarjatuotannon) menetelmät olivat vielä idean asteella, mutta vallitsevana oli luja luottamus yhteistyön hedelmällisyyteen. Toisen maailmansodan aiheuttama katkos johti siihen, että sen jälkeisellä voimakkaan kasvun kaudella integraatiopyrkimykset raukesivat. Arkkitehtuurin ja teollisen tuotannon välille kehittyi pikemminkin ristiriita kuin toisiaan tukeva yhteistyö. Ratkaiseva muutos nykyisissä yhteistyöpyrkimyksissä on se, että enää ei niinkään fokusoida tuotteeseen kuin tuotantoprosessiin ja sen organisointiin. Siellä täällä, joskin harvakseltaan, puheenvuoroja yhteistyön kehittämiseksi on esitetty. Tässä kirjassa tavoitellaan kunnianhimoisesti menetelmän kehittämistä. Kirjamme on myös loppuraportti DECOMB (Design Concepts and Management of the Built Environment) -tutkimushankeesta. Hanke kesti vuodesta 2005 vuoteen 2007 ja sen tekemiseen osallistuivat kaikki Suomen arkkitehtikoulut ensimmäistä kertaa yhteisessä tutkimusprojektissa. Lisäksi Helsingin yliopisto oli hankkeessa tutkimuskumppanina. Teoksen kirjoittajat ovat Decomb-tutkimuksen työnimikkeineen Teknillisestä korkeakoulusta (TKK) Arkkitehtiosaston Yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelusta projektin johtaja, arkkit. SAFA RIBA Trevor Harris, tutkimuspäällikkö, arkkit. SAFA, TaT Antti Ahlava, projektipäällikkö ja tutkija, arkkit. SAFA Harry Edelman, tutkija, arkkit. SAFA Meri Louekari, tutkija, arkkit. SAFA Tommi Mäkynen ja tutkimusassistentti, arkkit. yo Timo Metsälä; TKK:n Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskuksesta tutkija, arkkit. SAFA, TkT Panu Lehtovuori ja tutkija, arkkit. SAFA Olli Maijala; Tampereen Teknillisen yliopiston Arkkitehtiosaston Yhdyskuntasuunnittelusta osatutkimuksen vastuullinen johtaja, arkkitehti, TkT Terttu Pakarinen, tutkija, arkkitehti Anssi Joutsiniemi, tutkija, arkkitehti SAFA Jenni Partanen ja tutkimusassistentti, arkkit. yo Kaisu Närhi; Oulun yliopiston Arkkitehtuurin osaston Yhdyskuntasuunnittelun laboratoriosta osatutkimuksen vastuullinen johtaja, professori, TkT, arkkitehti SAFA Helka-Liisa Hentilä ja tutkija, arkkitehti SAFA Leena Soudunsaari. Helsingin yliopiston Oikeustieteellisen tiedekunnan Yksityisoikeuden laitoksen osatutkimusta johti OTT Vesa Majamaa ja tutkijana toimi OTK, VT Esa Hakkola. Tutkimus- ja kehitystyön kohteina ovat hankkeessamme olleet Urban Design Management -konsepti ja sen käytännön sovellukset. Urban Design Management sisältää rakennetun ympäristön muutosprosesseissa Kuva vasemmalla: DECOMBIN johtoryhmämatkalta (2006): tutustuminen Paddington Watersiden alueen kehityshankkeeseen. Keskellä hankkeen vastuullinen johtaja Trevor Harris. Kuva AA. 15

mukana olevien osapuolien intressien ja strategioiden yhteensovittamisen innovatiivisten suunnitteluratkaisujen avulla. Konseptissa esiintyvä Urban viittaa siihen, että tutkimus- ja kehitystyössä keskitytään tarkastelemaan taajamien ja kaupunkien maankäytön muutoshankkeita. Se viittaa myös rakennetun ympäristön kehittämisen systemaattiseen luonteeseen: kaavojen ja normien muodostamaan ohjausvälineiden järjestelmään. Urban Design eli kaupunkisuunnittelu sijaitsee suunnittelukategoriana arkkitehtuurin ja kaavoituksen välissä, ja sen merkitys kasvaa jatkuvasti yhteiskuntien kehittämisessä. Konseptin design-käsite painottaa suunnittelun ja arkkitehtonisten lisäarvojen mahdollisuuksia eriävien strategioiden yhteensovittamisessa ja mahdollisten suunnittelun sisäisten konfliktien ratkaisemisessa, esimerkiksi synergiaetujen muodossa. Lisäksi designkäsitteeseen voi liittyä tietoisia pitkän aikavälin pyrkimyksiä laadukkaan ympäristötuotannon tuomien kilpailuetujen kautta. Management-käsite määrittelee ennakoitavissa ja opittavissa olevaa toimintamallia, jossa hankekehitykseen liittyvä vuorovaikutus tapahtuu tutkimusprojektissa kehitetyillä työkaluilla ja menetelmillä. Käytännön menetelmien kehittämiseksi toimijaverkoston dynamiikan ja vuorovaikutuksen tutkiminen edellyttää hankkeen toimijoiden lähtökohtien ja tavoitteiden tutkimista. Urban Design Management -menetelmien ja työkalujen kehittämiseksi toimijaverkkoa tarkastellaan osapuolien strategioiden näkökulmasta, mikä tarjoaa yhteisen tutkimuskäsitteen rinnakkaisiin määrittelyihin. Seuraava teksti on jäsennöity kysymysten tai oleellisten teemojen ja niiden vastausten eli uusien perustellusti kiinnostavien havaintojen mukaan. Lukujen sisältö muodostuu alaotsikoineen projektin havaintoihin liittyvien teemojen mukaisesti. Luvut koostuvat lyhyistä kappaleista, joilla on omat kirjoittansa ja otsikkonsa. Nämä otsikot sisältävät kirjan keskeiset löydöt tai havainnot. Halutessaan lukija voi lukea kappaleita niiden painetussa järjestyksessä, tai vaikkapa seurata yhden kirjoittajan tekstejä. Kappaleiden painettu järjestys noudattaa seuraavaa logiikkaa. Ensin kerromme, kenelle kirja on tarkoitettu ja mitkä ovat sen keskeiset havainnot ja peruskäsitteet. Luvussa 1 käymme läpi sen, keistä koostuu hyvä hanketyöryhmä. Toisessa luvussa mietitään, miten hankeryhmä saadaan toimimaan yhdessä. Kol- 16

mannessa luvussa esittelemme hankelähtöisen suunnittelun tarkoitusta ja hyötyjä. Luvussa 4 kerromme, kuinka paikallisia ominaisuuksia kannattaisi ottaa huomioon hankelähtöisessä suunnittelussa. Viidennessä luvussa tutkaillaan sitä, miten yhteistyönä toteutettavaan suunnitteluprosessiin kannattaa lähteä mukaan sekä kuinka lähtötietoja kerätään ja käytetään. Luku 6 keskittyy siihen, kuinka hankkeen sisältö määritellään ja kuinka hanke jäsennetään. Tässä luvussa käsitellään myös hankkeen rajautumista sekä projektin visualisoimista ja kaavioiden käyttöä hankkeen apuvälineinä. Luvussa 7 kerrotaan osapuolikohtaisista strategioista sekä intressien ja rakennuspaikan liittymisestä toisiinsa. Tässä tarkastellaan myös kuntaa poikkeuksellisena sopimuskumppanina ja kunnan maapolitiikan vaikutusta hankesuunnitteluun. Kahdeksannen luvun nimi on Urban Design Management ja siinä kerrotaan yleisratkaisuista kiinteistökehityksen, kaupunkisuunnittelun ja arkkitehtuurin välimaastossa. Teos sisältää lukuisia kansainvälisiä esimerkkejä. Kirja ei siis pelkästään liity nykyiseen Suomen tilanteeseen. Vaikka hankesuunnittelun toimintamallit ovat lainsäädännöstä ja kulttuurista riippuvaisia, tarkoituksenamme on ollut kehittää suuntaviivoja sovellettavuudesta myös muihin kulttuuri- ja toimintaympäristöihin. Tämä edellyttää kulttuurien ja lainsäädännön mekanismien tunnistamista toimintamalleissa sekä erilaisten uusien kaupunkitilojen tuottamisen välineiden, kuten maankäyttö- ja rakennuslainsäädännön sekä vallitsevien hankekäytäntöjen innovatiivista kehittämistä. UDM on prosessi, joka jatkuu suunnittelusta ja rakentamisesta lopputuloksesta oppimiseen ja seuraavan kehittämissyklin ennakointiin. Koska se ei nojaa kiinteisiin normeihin, vaan pyrkii kohti kokeilevaa ja erityistä, toteutuneen suunnitteluprosessin auditointi metatason analyysi on onnistuneen lopputuloksen välttämätön edellytys ja UDM:n orgaaninen osa. Hankettamme ovat rahoittaneet teknologian kehittämiskeskus Tekes sekä monenlaiset kiinteistöalan vaikuttajat valtion laitoksista kaupunkeihin, ja yrityksistä yhdistyksiin: ympäristöministeriö, Tiehallinto, Jyväskylän kaupunki, Oulun kaupunki, Vaasan kaupunki, Arkkitehtitoimisto Davidsson Oy, Asuntosäätiön Kiinteistöt Oy, Keskinäinen työeläkevakuutusyhtiö Varma, Kesko Oyj, Senaatti-kiinteistöt, Sponda Oyj, VVO Rakennuttaja Oy, Rakennusteollisuus RT ja RAKLI (Suomen toimitila- ja rakennuttajaliitto ry). Kiitos heille! Seuraava aukeama: DECOMB-hankkeen tekemiseen osallistuivat kaikki Suomen arkkitehtikoulut ensimmäistä kertaa yhteisessä tutkimusprojektissa. DECOMBIN johtoryhmämatkalta (2006): tutustuminen King s Crossin aseman alueen kehityshankkeeseen. Keskellä: Tunnelmaa eurooppalaisen kaupunkisuunnittelun toimintakulttuurien eroja pohtineesta konferenssista From the Capital City to the Global Hyper-City (Rooma 2007). Kuvat: AA 17

18

19

20

21

22

0 Antti Ahlava Harry Edelman Trevor Harris 0.1 Kenelle tämä kirja on tarkoitettu ja miten sitä on tarkoitus käyttää? Antti Ahlava Anssi Joutsiniemi Terttu Pakarinen 0.2 Keskeisten termien määrittelyä Harry Edelman 0.3 Urban Design Management: Integroivan hankekehityksen tuottamista Tommi Mäkynen 0.4 Kaupunkisuunnittelusta Urban Design Managementiin Panu Lehtovuori, Olli Maijala 0.5 Strateginen suunnittelu: Hierarkisesta kaavajärjestelmästä kohti kaupunkistrategian ja sitä konkretisoivien hankkeiden vuorovaikutusta Tommi Mäkynen 0.6 Arvonluontia yhdyskuntasuunnittelun ja kiinteistökehityksen välimaastossa Antti Ahlava Anssi Joutsiniemi Terttu Pakarinen 0.7 Itseohjautuvuuteen Olli Maijala 0.8 Yksityishankkeet kunnan strategisessa maankäytön suunnittelussa JOHDANTO Maankäyttökysymyksissä virkamiehet ja yksityiset tahot luulevat usein vallan olevan toisella osapuolella. Mahti ei ole ehkä kuitenkaan aina kenenkään hallussa. Kirjamme sisältää neuvoja yhteistyöhön muiden tahojen kanssa hankkeiden parantamiseksi, kaikkien näkökulmasta. UDM-opas on tarkoitettu hankesuunnitteluosapuolille, joita ovat kunnan eri tahot, maanomistajat, asukkaat ja suunnittelijat ja rakennusliikkeet. Se kertoo, kuinka asennoidutaan ryhmätyöhön kilpailun sijaan. Kerromme tässä Johdanto-kappaleessa, miten UDM-opasta käytetään. Lisäksi käymme läpi peruskäsitteet, keskeiset havainnot ja ohjeet. Nostamme esille ongelmakohtia maankäyttöhankkeissa eri osapuolien näkökulmista ja esittelemme karkeasti alustavia vastauksia näihin haasteisiin. Lähteet 23

0 Johdanto 0.1 Kenelle tämä kirja on tarkoitettu ja miten sitä on tarkoitus käyttää? Antti Ahlava Harry Edelman Trevor Harris Vaikka kaupunkien kehitys on usein nähty erillisinä, päällekkäisinä ja muuttuvina prosesseina, tarvitsemme uusia kokonaisvaltaisia asenteita ja työskentelymenetelmiä kaupunkien ymmärtämisen, suunnittelun, ohjelmoinnin, kehittämisen ja ylläpidon vastuullisille tahoille. Aivan liian usein viranomaiset ja maanomistajat syyttelevät toisiaan ja sälyttävät syyn käytännön pettymyksistä muiden niskoille. Tuttu on myös usein toisteltu valitusvirsi, jonka mukaan vallitsevat maankäyttöprosessit ovat liian joustamattomia, aikaa vieviä ja rutiininomaisia, ja että rakennetun ympäristön lopullinen laatu ei ole suhteessa käytettyjen inhimillisten ja aineellisten resurssien määrään. Kuinka jäykistä ja dogmaattisista maankäyttöskenaarioista voitaisiin päästä sujuvampaan urbaaniin uudistusprosessiin, joka hyödyntäisi alueen näkyvän ja piilevän potentiaalin sekä jättäisi tilaa muutoksille ja yllättäville kehityskuluille? Kuinka kaikki asianosaiset saataisiin mukaan rakentavammalla tavalla? Millä tavalla mahdolliset kumppanit saataisiin koottua yhteistyöhön, joka olisi tuloksekkaampaa ja tehokkaampaa kuin se, jossa kukin ponnistelee erikseen omalla sarallaan? Kuinka monimutkaisia aluekehitys- ja toimintaohjelmia voitaisiin luoda ja hallita tuottavammin ja mielikuvituksekkaammin monialaisuutta hyväksi käyttäen? Miten aluerakennushankkeille voitaisiin luoda tiukemmat puitteet, joiden avulla voitaisiin varmistaa tärkeimpien osapuolten jatkuva mukanaolo? Jos jokin yllä olevista kysymyksistä kiinnostaa sinua, tämä kirja on ehdottomasti sinulle. Se on tarkoitettu kaikille olemassa olevien ja tulevien rakennettujen ympäristöjen tutkimuksesta, suunnittelusta ja hallinnoinnista kiinnostuneille: niin ammattilaisille, päätöksentekijöille, maanomistajille, kunnan virastoille, rakennuttajille kuin maallikoillekin. 24

0 Johdanto Tämä kirja sisältää ohjeita siitä, miten asianosaiset voivat tehdä yhteistyötä yhdyskuntasuunnitteluhankkeissa. Keskeistä on suuntautuminen ryhmätyöhön kilpailun sijasta. Tämä koituu sekä yksilön että kokonaisuuden eduksi. Kirjamme lähtökohtana on olettamus, että kaupunkikehitykseen käytettyjen lähestymistapojen määrää on tarpeen voimakkaasti lisätä sen sijaan, että pitäydyttäisiin ainoastaan olemassa olevissa kunnallisissa ja valtiollisissa maankäytön suunnittelun ohjausjärjestelmissä. On toisin sanoen vahvat perusteet uskoa, että alueiden hahmottamis-, suunnittelu- ja rakentamistapoja tulisi monipuolistaa. Tässä kirjassa todetaan, että suunnittelussa tarvitaan urban design manageria. Tämän tehtävään sisältyy kokonaisvastuu uudisrakennuskohteen alullepanosta, suunnittelusta, toteutuksesta ja muuttuvasta käytöstä. Kaikki ei kuitenkaan ole urban design managerin omien taitojen ja tietojen varassa, vaan hän kokoaa yhteen kykyjä ja voimavaroja. Kirjan keskeisenä teesinä on, että maankäyttö- ja uudisrakennusprosessien nykyistä katkonaista vastuusuhteiden ja neuvottelujen ketjua varten on laadittava ohjeita, jos halutaan tehokasta ja kestävää kehitystä. Ilman tällaista elokuvaohjaajan tapaista toimijaa maankäytön inhimillisiä resursseja ja ponnisteluja menee todennäköisesti hukkaan ja näitä kohdistuu vääriin kohteisiin. Tässä kirjassa esitetyt tapaukset ovat Urban Design Managementin pilottihankkeita. Tapaustutkimukset tuovat tekstiin havainnollisuutta. Osa näistä on jo toteutuneita hankkeita, osa vasta suunnitteluvaiheessa. Monet tapaustutkimuksista ovat peräisin Suomesta, Sveitsistä ja Hollannista, mutta tuomme esiin myös Itävallassa, Yhdysvalloissa, Britanniassa, Ranskassa, Saksassa, Turkissa ja Japanissa kehitettyjä käytäntöjä. Kirjassa esitellään myös Teknillisessä korkeakoulussa, Kööpenhaminan taideakatemiassa ja Yalen arkkitehtuurikoulussa tehtyjä kokeellisia oppilastöitä. Nämä opiskelijaprojektit perustuvat yhteistyönä pidettyihin workshoppeihin, joihin osallistui asukkaita, valtion viranomaisia, maanomistajia, rakennuttajia ja kuntien edustajia. Kaikki tapaustutkimukset ovat sidoksissa paikallisiin lähtökohtiinsa, eikä niiden tuloksia sellaisenaan voi soveltaa muualle. Pyrimme kuitenkin seuraavilla sivuilla selvittämään missä määrin niitä voidaan yleistää. 25

0 Johdanto 0.2 Keskeisten termien määrittelyä Antti Ahlava Anssi Joutsiniemi Terttu Pakarinen Hankelähtöisessä suunnittelussa arkkitehtien työskentelymetodit ja taidot yhdistetään yksityisten ja julkisten hankeosapuolien intresseihin sekä ulkoisten asiantuntijoiden tietotaitoon. Yleensä ottaen julkisen ja yksityisen tahon kumppanuushankkeet eivät ole uusi ilmiö kaupunkisuunnittelussa. Korostuneesti yksityisten tahojen aloittamia hankkeita tukevia hankemenetelmä on ollut jo 1960-luvulla. Ongelmana nähtiin kuitenkin jo tuolloin yhteiskunnallisten tavoitteiden toteutuminen (Jauhiainen Niemenmaa 2006, Fainstein 2002). Myöhemmin yksityisvetoisen suunnittelun uhkana on nähty myös kaupunkitilan laadun huononeminen (Boyer 1994). Useiden osallistujien hankkeissa onkin tarkasteltava samanaikaisesti hankeosapuolien oikeuksia ja projektin laadullisia tavoitteita. 26

Laadullisia tavoitteita on perinteisesti pyritty säätelemään normeilla (kuten rakentamismääräyksillä) ja kaavamääräyksillä. Tällainen normilähtöinen suunnittelu (rajoitukset ja reunaehdot) ovat juridisia välttämättömyyksiä, kun kyse on osaltaan myös taloudellisesta toiminnasta. Valitettavan usein suunnittelu on rajoittunut tähän pakolliseen minimiinsä. Hankelähtöisessä suunnittelussa uuden luominen ja mahdollistaminen ovat lähtökohtia, joissa reunaehdoista ei ole juuri apua. Hankkeet syntyvät osapuolten vuorovaikutuksessa ja ne suuntautuvat tulevaisuuteen. Tässä yhteydessä arkkitehtuurisuunnittelu, mukaan lukien kaupunkisuunnittelu, muodostaa sosiaalisia suhteita, eikä ainoastaan määritä fyysistä ympäristöä. 27

Kaupunkisuunnitteluprosessi Projektilähtöinen suunnittelu kolmannen prosessin variaationa. Hankelähtöisen suunnittelun periaatteet kaupunkisuunnitteluprosessina ja variaationa kumppanuushankkeesta, jossa sovelletaan erityisjärjestelyitä. 28

29

0 Johdanto Konfliktit kaupunkisuunitteluprosesseissa: Näitä voidaan sietää, kun yritetään nähdä mahdollisuuksia huonoilta vaikuttavissa tilanteissa. Hanketta voidaan jatkaa neuvottelemalla ja etsimällä uusia ratkaisuja itse konfliktista. Prosessissa konflikteja ja niistä syntyviä vanhoja ennakkoluuloja ja rutiineita haastavia ratkaisuja voi tulla useita peräkkäin, jolloin kaaviosta tulee iteroituva. Hankelähtöisyydessä onkin kyse hankeorganisaation luovuudesta ja hankeosapuolien välisistä neuvotteluista. Hankelähtöinen suunnittelu eroaa kaavalähtöisyydestä, joka on tyypillisesti viranomaisten käynnistämää toimintaa. Kaavalähtöinen suunnittelu on juridisiin määräyksiin ja viranomaispohjustukseen perustuvaa. Tämä korostui entisestään aikana, jolloin pääsääntönä oli kaavoittaminen kunnan omalle maalle nyttemmin myös yksityisten maiden kaavoittaminen on yleistymässä. Hankelähtöinen suunnittelu sen sijaan ei lähde liikkeelle maankäytöstä, vaan jostakin toiminnallistaloudellisesta intressistä, jota pyritään toteuttamaan määrätyissä hankkeissa. Nämä voivat olla sekä vahvistettujen kaavojen mukaisia tai niistä poikkeavia, jolloin ne yleensä johtavat kaavojen tarkistamiseen. Silloin, kun hankkeet eivät ole yhdyskuntarakenteen kehittämisen keskeisten periaatteiden kanssa ristiriidassa, tapana on ollut mukauttaa kaavat niihin varsin joustavasti. Keskustelua on tällöin käyty yksityisen ja julkisen osapuolen kanssa lähinnä prosessin kestosta, joka lain säätämine vaiheineen aina kestää tietyn ajan. Hankesuunnittelu käynnistyy yleensä jonkin yksittäisen tahon kiinteistöön kohdistuvan intressin laukaisemana. Nykyisissä käytännöissä suunnittelua on voitu viedä huomattavasti eteenpäin ratkaisujen tasolle ennen sen tuomista viralliseen kaavaprosessiin. Tähän verrattuna kaavalähtöinen suunnittelu sisältää yleensä useampia käynnistäviä intressejä. Tarkan analyysin kannalta kaavoitus voitaisiin esimerkiksi purkaa normatiiviseen 30

0 Johdanto ja design-komponenttiinsa. Tämä siksi, jotta voidaan puhua säätelystä ja suunnittelusta, joista yhtenä muuttujana on design. Toisaalta tällä tavalla saadaan määriteltyä myös kaavoitusprojektin luonne hankkeena ja sen mahdolliset hankelähtöisen suunnittelun piirteet. Hankelähtöisessä suunnittelussa on projektiivisen toiminnan (Projective Practice; Somol Whiting 2002, Shamiyeh 2007) piirteitä tulevaisuuteen katsovana strategiana: innovatiivisuus, itseorganisoituvuus, spontaanisuus, paikallisten ominaispiirteiden huomioiminen, tuntemattomien mahdollisuuksien esiin nostaminen, korostunut pragmatismi, vakioratkaisujen välttäminen ja hankkeen vetäjän kuraattorimainen toimintatapa ovat ominaisia hankelähtöiselle suunnittelulle. Hankelähtöisyyden kontekstissa suunnittelussa ei olekaan pelkästään kyse ongelmanratkaisusta, vaan luovasta toiminnasta; muutoksesta, joka antaa mahdollisuudet projektin luovaan itseorganisoitumiseen. Toisaalta ongelmanratkaisussa luovuus on eduksi projektiivisen toiminnan yllättävienkin piirteiden hyödyntämisessä, jotta eri osapuolien intressejä voidaan täyttää mahdollisimman tehokkaasti. Suunnittelun normatiivinen kehys on passiivinen. Se ei generoi kehitystä. Hankesuunnittelu on aktiivinen elementti, joka synnyttää erilaisia impulsseja. Näiden kahden, sinänsä välttämättömän elementin yhteensovittamisessa on ongelmia. Näitä kirjamme tarkastelee painotetusti dynaamisen hankesuunnittelun näkökulmasta. 31

0 Johdanto 0.3 Urban Design Management: integroivan hankekehityksen tuottamista Harry Edelman Rakennettua ympäristöä suunnittelevat ja tuottavat erilaiset toimijat. Kuvittele itsesi vaikkapa kaupunginjohtajan tai kiinteistökehitystä tekevän yrityksen johtajan asemaan. Kaupunginjohtaja huolehtii osaltaan yhteistyössä kaupunkisuunnittelijoiden kanssa asuntotuotannon tehokkuudesta ja laadusta. Yritysjohtaja puolestaan etsii jatkuvasti uusia hankekehitysmahdollisuuksia. Molempien työlle yhteistä ovat rakennetun ympäristön tuotannon eri osapuolien kanssa käytävät neuvottelut, joissa tärkeäksi koettuja asioita, intressejä, pyritään edistämään. Suunnittelu- ja hankekehitysprojekteihin ryhtyvillä aloitteellisilla osapuolilla, kuten kaupungeilla ja kiinteistökehittäjillä on erilaisia intressejä. Osapuolien on toisaalta mahdollista löytää yhteisiäkin lähtökohtia. Rakennettua ympäristöä tuotetaan pitkäkestoisissa ja monimutkaisissa neuvotteluprosesseissa eri mittakaavoissa ja konteksteissa. Neuvottelut koostuvat tapahtumien sarjoista, joiden tuloksena rakennettua ympäristöä syntyy myös varsinaisten neuvottelutilanteiden ulkopuolisten tapahtumien tuloksena. Neuvotteluja voidaan käydä esimerkiksi ympäristövaikutusten arviointiin liittyvässä prosessissa tai osana luovaa suunnitteluprosessia, jossa etsitään ratkaisuja. 32

0 Johdanto Urban Design Management: Integroivien neuvottelujen avulla tapahtuvaa arvonluontia yhdyskuntasuunnittelun, kaupunkisuunnittelun ja kiinteistökehityksen leikkauspisteessä. Tapaustutkimusten valossa nykyiset hankekehitys- ja kaupunkisuunnittelukäytännöt ovat jättäneet osapuolille, kuten kaupungeille ja kiinteistökehittäjille, jaettavissa olevaa arvoa hyödyntämättä. Keskittyminen ratkaisuihin ja saavutettuihin asemiin intressien sijaan on usein estänyt arvoa lisäävien ja eri osapuolia hyödyttävien ratkaisujen löytämisen. Kaupunkisuunnittelun ja hankekehityksen osapuolien tyytyväisyyttä sekä hankeprosessiin että sen sisältöön voidaan lisätä integroivalla hankekehityksellä. Urban Design Management (UDM) on integroivaan neuvotteluteoriaan pohjautuva lähestymistapa. Se yhdistää yhdyskunta- ja kaupunkisuunnittelun ja kiinteistökehityksen näkökulmat tuottaen osapuolien intressit integroivia hankkeita. 33

0 Johdanto Integroivan neuvotteluteorian soveltamisessa rakennetun ympäristön tuotantoon on kaksi pääkäsitettä. UDM tarkoittaa integroivien hankkeiden tuottamista, tai hankekehitystä ja kaupunkisuunnittelua tekevien aloitteellisten osapuolien avustamista kohti integroivia ratkaisuja. Integroiva hankekehitys on aloitteellisten osapuolien, kuten kiinteistökehittäjän tai kaupunkien, tietoisesti omaksuma lähestymistapa suunnitella ja tuottaa rakennettua ympäristöä. UDM:n ja integroivan hankekehityksen määritelmät liittyvät toisiinsa. Urban Design Management tarkoittaa rakennetun ympäristön tuotannon eri osapuolien intressien yhteensovittamista avustaen osapuolia yhteisesti hyödyttävien ratkaisujen etsimisessä, eli integroivassa hankekehityksessä. Integroiva hankekehitys yhdistää osapuolien intressejä eri mittakaavoissa ja erilaisissa hankekehitys- ja suunnittelutilanteissa. Integroiva hankekehitys pyrkii tuottamaan kestävämmän kehityksen mukaisia ratkaisuja keskittymällä osapuolien tyytyväisyyden lisäämiseen sekä hankkeiden prosessiin että sisältöön liittyvien intressien suhteen. UDM:n avulla hankeosapuolet voivat kouluttautua harjoittamaan integroivaa hankekehitystä. Vaihtoehtona on toimia win lose periaatteen mukaisesti, jossa neuvottelun tuloksena osapuolet jakautuvat voittajiin ja häviäjiin jättäen useammin tyytymättömiä osapuolia. Integroiva hankekehitys on organisaatiolle strateginen valinta keskittyä intresseihin, eli asioihin, jotka organisaatio kokee toimintansa menestyksellisyyden kannalta tärkeiksi. Integroivan hankekehityksen avulla yksittäiset hankekehitys- tai kaupunkisuunnitteluprojektit kytkeytyvät näkyvästi ja yhteisesti arvioitavalla tavalla osaksi kaupunkien ja yritysten strategioita, kuten maapolitiikan tai ydinliiketoiminnan tavoitteita. UDM:n tavoitteena ei ole edistää kaupunkisuunnitteluun ja hankekehitykseen liittyvää demokratiaa itseisarvona. Se ei myöskään pyri jakamaan valtaa uudella tavalla, vaan tarkoituksena on auttaa eri osapuolia neu- 34

0 Johdanto vottelemaan paremmin ja tehokkaampia sopimuksia edistäen osapuolien omia valistuneita intressejä. Tavoitteena on tuottaa osapuolien hyväksyttävissä olevia ratkaisuja, jotka täyttävät mahdollisimman monia intressejä perusteellisella ongelmanratkaisuprosessilla. Vaikka tavoitteena on yksimielisyys, sitä ei kuitenkaan voida aina saavuttaa. Pääasia on, että mahdollisimman monien intressit täyttämiseksi on etsitty sekä sisältöön että prosessiin liittyviä ratkaisuja mahdollisimman perusteellisesti. Neuvottelujen tavoitteena ei kuitenkaan ole kompromissi, joka jakaa olemassa olevaa, vaan arvoa tuottavat ja jakavat ratkaisut ohjeistettavissa ja opittavissa olevalla menettelyllä. UDM tarjoaa lähestymistavan kaupunkisuunnittelun ja hankekehityksen osapuolien välisten neuvottelujen järjestämiseen ja ohjaamiseen. Tätä viitekehystä voi käyttää rakennetun ympäristön toteuttamiseen sekä yksityisellä että julkisella sektorilla. UDM:n avulla sovitaan vaiheistetusta neuvotteluprosessista, jolla toteutetaan osapuolien intresseihin pohjautuva hankekehitys. Tehokkaan ja arvoa tuottavan osallistumisen toteuttaminen pelkästään virkamiesvoimin on osoittautunut käytännössä liian vaativaksi johtaen sekä virkamiesten että muiden osapuolien turhautumiseen. Lisäksi virkamiehet edustavat kaupungin moninaisia intressejä suunnittelu- ja hankekehitysprosessissa vastaten samalla prosessin neutraaliudesta. Yhteistoimintamallit tarjoavat mahdollisuuden neutraaliin prosessiin, jossa kaupunkisuunnittelua ja hankekehitystä avustaa kolmas osapuoli, prosessin suhteen puolueeton välittäjä. Neuvottelujen välittämiseen koulutuksen saanut arkkitehtikonsultti voi avustaa osapuolia hankekehityksen ja kaupunkisuunnittelun eteenpäin viemisessä sovitussa aikataulussa. Arkkitehdin koulutusta on mahdollista hyödyntää osapuolien intressejä täyttävien ratkaisujen yhteisessä etsimisessä. 35