Liikettä koulupihoille Keravan lähiliikuntapaikkaprojektin loppuraportti Mikael Fogelholm (toim.)
Keravan lähiliikuntapaikkaprojektin loppuraportti toim. Mikael Fogelholm
Kustantaja UKK-instituutti ja Nuori Suomi Toimittaja Mikael Fogelholm Valokuvat Seija Tulonen ja Keravan liikuntapalvelu Taitto Tuula Äyräväinen / UKK-instituutti www.ukkinstituutti.fi, www.nuorisuomi.fi ISBN (nidottu) 978-951-9101-70-5 ISBN (PDF) 978-951-9101-71-3 PK-Paino Oy, Tampere 2008
Sisällys Esipuhe 1. Lasten liikunta ja terveys...7 2. Lähiliikuntapaikka mistä on kysymys...12 3. Keravan lähiliikunta paikka projektin tausta, tavoitteet ja toteuttaminen...18 4. Uutta osallistuvaa suunnit telua Keravan projektissa... 22 5. Keravalaisten lähiliikunta paikkojen suunnittelu ja rakentaminen...32 6. Miten prosessi sujui?...47 7. Innostavatko lähiliikunta paikat liikkumaan projektin vaikuttavuuden arviointi...53 8. Virikkeitä Keravan liikuntatoimelle... 64 9. Miksi yritys tukee lähiliikunta paikka rakentamista...67 10. Mitä opimme?... 68
Kirjoittajat Mikael Fogelholm Yksikönjohtaja Suomen Akatemia, terveyden tutkimus (UKK-instituutin johtaja 2001 2007) Jan Norra Kehityspäällikkö Nuori Suomi ry. Hannu Nurmi McDonald s-yrittäjä Heli Ryhänen Viestintäpäällikkö McDonald s Oy Kimmo Suomi Professori, laitoksen johtaja Jyväskylän yliopisto, Liikuntatieteen laitos Seija Tulonen Suunnittelija Keravan kaupunki, kaupunkitekniikka Jarmo Vakkila Liikuntasihteeri Keravan kaupunki, liikuntapalvelu
Esipuhe Keravan lähiliikuntapaikkaprojekti käynnistyi vuonna 2002. Tavoitteena oli ensisijaisesti kohentaa kaupungin ala-asteiden pihoja sellaisiksi, että ne innostaisivat lapsia lisäämään liikuntaa sekä välitunneilla että koulun jälkeen. Lähiliikuntapaikkojen rakentamisessa ei sinänsä ole mitään ihmeellistä, sillä ne ovat jo joidenkin vuosien aikana kuuluneet opetusministeriön liikuntapaikkarakentamistuen painopisteisiin. Toinen toistaan hienompia lähiliikuntapaikkoja onkin rakennettu eri puolille Suomea. Keravan projektissa on kuitenkin eräitä piirteitä, jotka tekevät siitä ainutlaatuisen sekä kotimaisesta että kansainvälisestä näkökulmasta. Ensinnäkin suunnittelussa haluttiin vapaamuotoiseen liikuntaan soveltuvien koulupihojen sijoittuvan mahdollisimman hyvin ja tasaisesti koko kaupungin alueelle. Puhuimme hankkeen ohjausryhmässä lähiliikuntapaikkojen verkostosta ja samalla myös siitä, että Keravasta tulee tämän tyyppisen rakentamisen mallikaupunki. Toinen tärkeä asia oli projektihallinnon yhteistyö. Koko projektin ajan ohjausryhmässä oli mukana liikunnan edistämisestä innostuneita tutkijoita sekä lasten ja nuorten liikunnan edistämisen erityisjärjestön asiantuntija. Yhteistyöhön liittyy olennaisesti myös maamme mittakaavassa ainutlaatuinen yritystuki, joka kohdistui Keravan kaupungin kautta suoraan lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen. Kolmas ainutlaatuinen asia projektissa oli tutkimus. On hyvin harvinaista, että puhdas kunnallinen kehittämishanke arvioidaan niin perusteellisesti kuin mitä Keravan tapauksessa on tehty. Arvioinnissa yhdistettiin sekä määrällisiä että laadullisia tapoja kerättäessä tietoa projektin onnistumisesta prosessina ja saavutetuista tuotoksista. Tämä loppuraportti esittelee projektin toteuttamisen ja kokoaa yhteen projektin arvioinnin päätulokset. Raportin ovat kirjoittaneet lähiliikuntapaikkaprojektin ohjausryhmän jäsenet. Meitä voidaan tietysti syyttää kotiinpäin vetämisestä ja liiallisesta subjektiivisuudesta. Olemme kuitenkin pyrkineet olemaan kriittisiä, sillä tutkimus kertoo, että lasten liikuntatottumusten muuttaminen on monimutkaisempaa kuin mitä uskoisi ja toivoisi. Toivomme siitä huolimatta tai ehkä juuri siksi, että raportti innostaa ja auttaa muita kuntia suunnittelemaan lapsille ja nuorille parempaa liikuntaympäristöä. Lopuksi haluan projektin ohjausryhmän puheenjohtajana kiittää Keravan kaupunkia ennakkoluulottomuudesta ja loistavasta yhteistyöstä, opetusministeriötä ja McDonald sia taloudellisesta tuesta, ohjausryhmää rakentavasta ja innostuneesta ilmapiiristä sekä keravalaisten koulujen oppilaita, rehtoreita, opettajia ja kouluyhdistyksiä avusta suunnittelussa ja tutkimusaineiston keräämisessä. Keravalla 1.9.2008 Mikael Fogelholm 5
1 Lasten liikunta ja terveys Mikael Fogelholm Liikunta ja terveys Useimmat päiväkoti-ikäiset lapset tuntuvat olevan koko ajan liikkeessä. On aivan luontevaa juosta isää tai äitiä vastaan, keinuissa ja pulkkamäessä voidaan olla monta tuntia eikä temppuradoilta pikkulapsia saa pois millään. Omaehtoinen liikkuminen vähenee, mutta ei onneksi lopu kokonaan koulun alkaessa. Toisaalta ala-asteikäisillä alkaa tulla tilalle ohjattua liikuntaa yhä enemmän ja enemmän. Lapsuudessa kaikkein eniten liikutaan juuri murrosiän kynnyksellä. Silloin lapsi on jo niin iso, että hän voi kävellen ja pyöräillen mennä kouluun, kavereille tai kentille vähän pidemmänkin matkan päähän. Tämän ikäiset lapset ovat myös innokkaasti mukana ohjatussa liikunnassa, jota on myös enemmän ja useammin tarjolla kuin pienemmille lapsille. Murrosikä muuttaa monta asiaa. Myös liikunnan määrä muuttuu ja ikävä kyllä useammalla murrosikäisellä liikuntaa on yhä vähemmän ja vähemmän. Urheiluseuroihin mukaan jäävät nuoret liikkuvat runsaasti, mutta muilla fyysinen aktiivisuus saattaa vähentyä roimasti. Huolta lasten riittävästä liikunnasta voidaan perustella monella tavalla, mutta useimmiten puhutaan fyysisestä, psyykkisestä ja sosiaalisesta terveydestä. Liikkuva lapsi onkin vähän liikkuvaa terveempi. Tutkimusten mukaan liikkuvalla lapsella on mm. vähemmän sydän- ja verisuonisairauksien vaaratekijöitä, parempi painonhallinta ja nuoruudessa vahvemmat luut. Myös psyykkiseen kehitykseen liittyvät asiat, kuten fyysinen minäkuva, näyttäisivät kehittyvän paremmin liikunnallisilla lapsilla. Hyvä terveys lapsuudessa ja nuoruudessa ei kuitenkaan varastoidu. Esimerkiksi lihavista aikuisista useimmat eivät ole olleet lihavia lapsia tai nuoria. Toisaalta juuri lihavuus on esimerkki käänteisestä varastoitumisesta : jos terveys on nuorena huono eli ollaan jo nuorena lihavia, tästä terveyden vaaratekijästä on silloin vaikea aikuisena päästä eroon. Toinen vastaava esimerkki on luusto: jos luusto on murrosiässä kehittynyt huonosti vähäisen liikunnan ja huonon ruokavalion takia, on tilannetta vaikea korjata enää aikuisena. Koska fyysinen aktiivisuus vielä aikuisenakin on tärkeää aikuisuuden terveydelle, voidaan lapsuuden liikunnan hyötyjä tarkastella myös tätä kautta: liikunta lapsuudessa ja nuoruudessa on hyödyllistä, koska se lisää todennäköisyyttä fyysisesti aktiiviselle aikuisuudelle. Tässä lapsuuden ja aikuisuuden liikunnan yhteydessä tärkeitä asioita ovat motoristen perustaitojen kehittyminen varhaiseen kouluikään mennessä, liikunnan lajitaitojen kehittyminen peruskouluiässä sekä liikuntamyönteisyyden kehittyminen koko lapsuuden ja nuoruuden ajan. 7
Lasten liikunta, kunto ja terveys ovat muuttumassa Suomalaisten nuorten terveyttä ja terveyskäyttäytymistä on voitu seurata säännöllisesti 1970-luvun lopusta saakka Nuorten terveystapatutkimuksen aineistolla. Joka toinen vuosi toteutettavassa tutkimuksessa ovat mukana 12-, 14-, 16- ja 18-vuotiaat nuoret. Vastaavaa säännöllistä lasten väestöseurantaa ei ole. Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan nuorten liikapainoisuus (paino ylittää vähintään 20 % iän ja pituuden mukaisen arvioidun keskipainon) on 30 vuodessa kolminkertaistunut. 2000-luvun alussa nuorista n. 20 % oli liikapainoisia. Hoikkien osuus on pysynyt suunnilleen ennallaan, mutta toisaalta lihavat ovat entistä lihavampia. 1 Liikapaino vaikuttaa etenkin kestävyyskuntoon. Tämä yhteys näkyy selkeimmin Puolustusvoimien alokkaiden Cooper-testin seurantatuloksista. Kun 1970-luvun lopussa noin 5 % alokkaista sai testissä huonon tuloksen (alle 2200 m), oli tällaisen tuloksen osuus 2000-luvun alussa noin 20 %. 2 Samanaikaisesti erinomaisen tuloksen (yli 3000 m) osuudet ovat muuttuneet aivan päinvastoin, n. 20 %:sta 5 %:iin. Tulos on kansanterveyden kannalta huolestuttava, sillä huono kestävyyskunto on merkittävä huonon terveyden ennuste. Nuorempien kuntomuutoksista ei ole samanlaista pitkittäisseurantaa. Opetushallitus testasi edustavan otoksen fyysistä kuntoa vuoden 2003 peruskoulun liikunnan arvioinnin yhteydessä. 3 Kun näitä tuloksia verrattiin Jyväskylän yliopiston tekemään tutkimukseen viisi vuotta aikaisemmin, olivat etenkin kestävyystulokset huonontuneet selvästi. Tulokset tulkinta on tosin tehtävä varovaisesti, sillä vaikka käytetty kestävyystesti oli sama, otokset eivät olleet vertailukelpoisia. Tulos on kuitenkin johdonmukainen puolustusvoimien Cooper-testin muutoksen kanssa. Lihavuuden yleistymisen ohella nuorten kestävyyskunnon heikkeneminen voi johtua liikuntatottumusten ja liikunnan määrän muutoksista. Ymmärryksemme lasten ja nuorten kokonaisliikunnasta ja sen muutoksista on valitettavan vajavainen, sillä suurin osa väestötutkimuksista ja seurannoista on ainoastaan seurannut ohjattua ja omaehtoista urheilemista. Esimerkiksi tieto leikkityyppisen fyysisen aktiivisuuden tai koulumatkaliikunnan muutoksista on todella huono. Nuorten terveystapatutkimuksen mukaan nuorten ohjattu, urheiluseuroissa tapahtuva liikunta on 30 vuoden aikana yleistynyt. Samansuuntainen muutos on havaittu myös mm. Ruotsissa, Norjassa ja Hollannissa. Kansallinen liikuntatutkimus tosin viittaa siihen, että liikuntalajeissa tapahtuu muutoksia kestävyyslajeista pallolajeihin. Yhdysvalloissa ja Englannissa tehdyissä tutkimuksissa on osoitettu lasten koulumatkojen muuttuneen aikaisempaa enemmän autoilla tehdyiksi. Suomessa ei ole vastaavia tuloksia. Meillä on vain epäsuoria havaintoja mm. autojen lukumäärän voimakkaasta kasvusta. Lisäksi Henkilöliikennetutkimuksen mukaan jopa hyvin lyhyillä matkoilla suomalaiset ovat lisänneet auton käyttöä ja vähentäneet pyöräilyä ja kävelyä. Aikuisten työmatkaliikunta on koko ajan vähentymässä. Vaikka tutkimustulokset ovat erittäin puutteellisia, on lasten ja nuorten arkiliikunnan vähentyminen ns. valistunut arvaus. 8
Koulumatkat, välitunnit ja fyysinen aktiivisuus Keravan lähiliikuntapaikkaprojektin erityinen kiinnostuksen kohde liittyi välituntien ja koulupihan tarjoamiin omaehtoisen, leikkimielisen fyysisen aktiivisuuden mahdollisuuksiin. Kiinnostuksen kohteena olivat myös etäisyydet kunnassa ja niiden merkitys liikkumisen kannalta. Englantilaisten tutkimuksen mukaan koulumatkojen fyysisellä aktiivisuudella on merkitystä kokonaisaktiivisuuden kannalta. 4 Eniten liikkuivat ne, jotka kävelivät koulumatkansa edestakaisin. Toiseksi eniten liikkuivat yhteen suuntaan kävelleet ja vähin ne, jotka liikkuivat koulumatkansa vain autolla. Kiinnostavaa tässä tutkimuksessa oli se, että koulumatkansa molempaan suuntaan kävelleillä myös muu fyysinen aktiivisuus oli runsainta. Toisessa melko uudessa tutkimuksessa todettiin viikon kävelyn kodin ja koulun välillä kuluttavan enemmän energiaa kuin kahden tunnin viikoittainen koululiikunta. 5 Linja-autolla ja pyörällä koulumatkansa liikkuneilla taas kului suunnilleen yhtä paljon energiaa viikossa kuin mitä kahden tunnin koululiikunnassa. Vähiten energiaa kului autolla koulun ja kodin väliä liikkuneilla. Amerikkalaisten 6.-luokkalaisten päivän fyysisen aktiivisuuden jakautumista on tutkittu askelmittarin avulla. 6 Pojat liikkuivat enemmän kuin tytöt ja suurin osa päivän liikunnasta tuli koulupäivän jälkeen. Askelten määrä välitunneilla oli pojilla 11 % ja tytöillä 8 % päivän kokonaisaskelista. Vaikka välitunnin merkitys ei tässä tutkimuksessa näyttänyt olevan kovin merkittävä, havainto voi johtua siitä, että ainakin amerikkalaiset lapset ovat välitunneilla varsin passiivisia: liikkeenilmaisimia käyttäneessä tutkimuksessa 5 10-vuotiaat lapset käyttivät 2/3 välituntiajasta korkeintaan hyvin kevyeen fyysiseen aktiivisuuteen. 7 Suomessa lapset saattavat kuitenkin olla välitunneilla amerikkalaisia aktiivisempia. Omaehtoiseen fyysiseen aktiivisuuteen vaikuttavat tekijät Tutkimukset koulumatkoista ja välituntiliikunnasta kertovat siis sen, että näillä fyysisen aktiivisuuden muodoilla on mahdollisuus lisätä myös lapsen ja nuoren kokonaisaktiivisuutta. Tutkimuksissa on myös yritetty ymmärtää sitä, mitkä tekijät vaikuttavat lasten koulumatka- ja välituntiliikuntaan ja miten tällaista fyysistä aktiivisuutta voitaisiin lisätä. Yleisesti terveyskäyttäytymiseen vaikuttaa kolme tekijää: 1) Yksilö itse eli hänen tietonsa, taitonsa, perimänsä jne.; 2) Fyysinen ympäristö, joka mahdollistaa tai rajoittaa fyysistä aktiivisuutta; 3) Sosiaalinen ympäristö, joka voi kannustaa tai vähentää intoa olla fyysisesti aktiivinen. 9
Ympäristöpsykologi Marketta Kyttä on väitöskirjassaan tutkinut erityisesti fyysisen ympäristön suunnittelua lapsen liikkumisen kannalta. 8 Hänen mukaansa hyvässä liikkumisympäristössä on kolme tunnusmerkkiä: Ympäristön ns. tarjoumat eli ne fyysiset ominaisuudet, jotka houkuttelevat liikkumaan tavalla tai toisella. Tarjoumien ei tarvitse olla varta vasten rakennettu aktiivisuutta ajatellen, sillä esimerkiksi kiipeilyyn soveltuva puu voi tarjota runsaasti aktiivista tekemistä lapsille. Lapsi pystyy liikkumaan ympäristössään turvallisesti ja hyvin. Lapsella on kavereita siellä, missä hän liikkuu ja missä on tarjoumia. Fyysistä ympäristöä lapsen liikkumista selittävänä tekijänä on tutkittu erityisesti Yhdysvalloissa. Keskeinen selittäjä koulumatkojen fyysiselle aktiivisuudelle on etäisyys kodin ja koulun välillä, joka joissakin tutkimuksissa on myös selittänyt lasten kokonaisliikuntaa. 9 Muita fyysistä aktiivisuutta lisääviä ympäristön tunnusmerkkejä ovat mm. maankäytön sekakäyttö (asunnot, kaupat ym. ovat samoilla alueilla), katujen liittyminen toisiinsa ja asukastiheyden suureneminen. 10 Autojen lukumäärä perheessä taas on käänteisesti yhteydessä lasten fyysiseen aktiivisuuteen. 10 Lasten koulumatkojen kävelyn lisäämiseksi tarkoitettuja interventiotutkimuksia on vähän. Hyvin tuoreessa systemoidussa katsauksessa tunnistettiin vain kolme tutkimusta, joista jokaisen pääasiallinen interventiomuoto oli viestintä (vanhempainillat, esitteet, julisteet, päiväkirja, matkakoordinaattori kouluissa, jne.). 11 Ympäristön muutosten vaikutusta koulumatkoihin ei ole tutkittu. 11,12 Amerikkalainen ryhmä on tutkinut koulupihalle laitettujen peli- ja leikkialueita kuvaavien maalausten vaikutusta lasten välituntiliikuntaan. Tutkimussarjan alussa maalaukset lisäsivät liikuntaa kuuden viikon tutkimuksessa 5 7-vuotiailla. 13 Kuitenkin samojen tutkijoiden myöhemmät ja suuremmalla tutkittavien määrällä toteutetut interventiot eivät enää yksiselitteisesti osoittaneet pihamerkintöjen lisäävän välituntiliikuntaa. 14 Tutkimuksia ympäristön muutosten merkityksestä mm. välituntiliikkumiseen ja koulumatkoihin on kuitenkin niin vähän, että uusia tutkimuksia tarvitaan. 10
Viitteet 1* 1. Kautiainen S, Rimpelä A, Vikat A, Virtanen SM. Secular trends in overweight and obesity among Finnish adolescents in 1977 1999. Int J Obes Relat Metab Disord 2002 Apr;26(4):544 52 2. Santtila M, Kyrolainen H, Vasankari T, Tiainen S, Palvalin K, Hakkinen A, Hakkinen K. Physical fitness profiles in young Finnish men during the years 1975 2004. Med Sci Sports Exerc 2006 Nov;38(11):1990 4 3. Huisman T. Liikunnan arviointi peruskoulussa 2003. Yhdeksäsluokkalaisten kunto, liikuntaaktiivisuus ja koululiikuntaan asennoituminen. Oppimistulosten arviointi 1/2004. Helsinki: Opetushallitus, 2004. 4. Alexander LM, Inchley J, Todd J, Currie D, Cooper AR, Currie C. The broader impact of walking to school among adolescents: seven day accelerometry based study. BMJ 2005 Nov 5;331(7524):1061 2 5. Mackett RL, Lucas L, Paskins J, Turbin J. The therapeutic value of children s everyday travel. Tranportation Research Part A 39, 2005:205 19 6. Tudor-Locke C, Lee SM, Morgan CF, Beighle A, Pangrazi RP. Children s pedometer-determined physical activity during the segmented school day. Med Sci Sports Exerc 2006;38(10):1732 8 7. Ridgers ND, Stratton G, Fairclough SJ. Assessing physical activity during recess using accelerometry. Prev Med 2005;41(1):102 7 8. Kyttä M. Children in outdoor contexts. Affordances and independent mobility in the assessment of environmental child friendliness. Teknilli nen korkea koulu. Yhdyskuntasuunnittelun tutkimus- ja koulutuskeskus. Jul kaisu A 28, 2003. http://lib.hut.fi/diss/2003/ isbn9512268736/. 9. Cohen DA, Ashwood S, Scott M, Overton A, Evenson KR, Voorhees CC, Bedimo-Rung A, McKenzie TL. Proximity to school and physical activity among middle school girls: the trial of activity for adolescent girls study. J Phys Act Health 2006;3(Suppl. 1):S129 S38 10. Frank L, Kerr J, Chapman J, Sallis J. Urban form relationships with walk trip frequency and distance among youth. Am J Health Promot 2007;21(4 Suppl):305 11 11. Ogilvie D, Foster CE, Rothnie H, Cavill N, Hamilton V, Fitzsimons CF, Mutrie N; Scottish Physical Activity Research Collaboration. Interventions to promote walking: systematic review. BMJ 2007 Jun 9;334(7605):1204 12. Burton G, Thomas J, Harden A, Rees R, Kavanagh J, Oliver S, Shepherd J, Oakley A. Promoting physical activity amongst children outside of physical education classes: a systematic review integrating intervention studies and qualitative studies. Health Educ J 2005;64(4):323-38 13. Stratton G. Promoting children s physical activity in primary school: an intervention study using playground markings. Ergonomics. 2000 Oct;43(10):1538-46 14. Ridgers ND, Stratton G, Fairclough SJ, Twisk JWR. Children s physical activity levels during school recess: a quasi-experimental intervention study. Int J Behav Nutr Phys Act 2007 May 21; 4:19 (open access) * Tässä raportissa käytetyt viitteet on tekstissä merkitty yläindeksillä esiintymis järjestyksensä mukaan. Numerointi ja viitteiden esittäminen on lukukohtainen. 11
2 Lähiliikuntapaikka mistä on kysymys Jan Norra Valtionhallinnon toimenpitein lasten (arki)liikuntaan liittyviin haasteisiin on pyritty viime vuosina vastaamaan erityisesti ns. lähiliikuntapaikkarakentamisen edistämisen kautta. Vuonna 2000 valmistuneessa, valtion liikuntapaikkarakentamista suuntaavassa strategia-asiakirjassa valittiin lasten ja nuorten liikuntaolosuhteiden kehittäminen terveysliikunnan olosuhteiden ohella käynnistyvän nelivuotisen strategiakauden painopistealueeksi. Tavoitetta strategia-asiakirjassa tarkennettiin seuraavalla tavalla: Tavoitteena on vaikuttaa lasten ja nuorten liikuntaolosuhteiden kohentumiseen erityisesti heidän välittömässä asuin- ja elinympäristössään lisäämällä kuntien ja paikallisten toimijoiden osaamis- ja toimintavalmiutta sekä taloudellisia edellytyksiä. 1 Keskeisin konkreettinen toimenpide-ehdotus, johon strategia-asiakirjassa haluttiin edellä kuvatuista lähtökohdista kiinnittää huomiota, oli lähiliikuntapaikkarakentamisen kehittäminen ja edistäminen Suomessa. Mallia ja pontta tälle strategiavalinnalle antoivat Norjassa asiasta saadut kokemukset, jotka rantautuivat Suomeen ministeriöiden välisen tiedonvaihdon kautta. Norjassa toteutettiin 1990-luvun aikana voimakasta lähiliikuntapaikkojen rakentamisohjelmaa ( närmiljöanleggsordning ), jossa valtionavustusten vauhdittamana syntyi vuosien 1993 1999 välisenä aikana yli 2000 lähiliikuntapaikkaa. 2 Lähiliikuntapaikkarakentamisen vuosina 2000 2004 Suomessa saama strateginen painopiste asema merkitsi käynnistyville lähiliikuntapaikkahankkeille sekä ensisijaisuutta valtionavustuksella tuettavien liikuntapaikkahankkeiden välisissä valintatilanteissa että mahdollisuutta korotettuun valtionavustusosuuteen. Vuonna 2005 valmistuneessa strategian päivityksessä lähiliikuntapaikat säilyttivät edelleen em. korostetun asemansa. 3 Lähiliikuntapaikan määrittely ja valtionavustusten hakeminen lähiliikuntapaikkahankkeille Lähiliikuntapaikkarakentamisen toteutusmalleja ei ole Suomessa valtionhallinnon toimenpitein tiukasti säädelty. Tältä osin toimintamalli Suomessa on ollut toisenlainen kuin Norjassa, jossa lähiliikuntapaikkoihin liittyi varsin tarkkaakin sisällöllistä normittamista. Valtionavustuskelpoisen lähiliikuntapaikan ominaisuuksien tarkkaa määrittelyä on näin haluttu välttää ja jättää tilaa luovuudelle sekä paikallislähtöisille ratkaisumalleille. Yleisellä tasolla lähiliikuntapaikat on Suomessa määritelty seuraavasti: Lähiliikuntapaikat ovat lasten ja nuorten liikuntaan sekä yleiseen kunto- ja 12
terveysliikuntaan tarkoitettuja liikuntapaikkoja tai -alueita, jotka sijaitsevat asuinalueilla tai niiden välittömässä läheisyydessä. 1 Lisäksi lähiliikuntapaikkoihin on tehdyissä määritelmissä liitetty erityisesti seuraavia tavoiteltavia ominaisuuksia: liikunnallinen monikäyttöisyys, ympärivuotisuus, vapaa käytettävyys, soveltuvuus kaikille ikäryhmille, käyttömaksuttomuus sekä rakentamis- ja käyttökustannusten edullisuus. Lähiliikuntapaikkarakentamisen keskeisten tavoitteiden ja kriteereiden määrittelyyn on useassa yhteydessä käytetty myös oheisen kaltaista taulukkoa, jossa ominaisuuksia on kuvattu ulottuvuuksina. 4 Taulukko 1. Lähiliikuntapaikan määrittely ominaisuusulottuvuuksilla Lähiliikuntapaikka on enemmän.. Monikäyttöinen Vapaasti käytettävissä Ympärivuotinen Pienimuotoinen Mitoitukseltaan vapaa Rakennusteknisesti helppo Huoltovapaa Luovasti toteutettu Osallistuvaan suunnitteluun perustuva Saavutettavissa kotiovelta Puku- ja pesutiloja ei tarvita Käyttäjille maksuton Ympäristöön sulautuva Kaikille ikäryhmille sopiva..kuin - Lajikohtainen - Käyttövuoroihin perustuva - Käytössä vain osan vuotta - Laitostyyppinen - Sääntöjen mukaan mitoitettu - Rakennusteknisesti vaativa - Henkilöstöä sitova - Perinteinen - Määräyksiin perustuva - Liikenneyhteyden takana - Puku- ja pesutiloja tarvitaan - Maksullinen - Ympäristöstä erottuva - Ikäryhmittäin rajaava Valtionhallinnossa lähiliikuntapaikkarakentamisen valtionapuviranomaisina toimivat läänien liikuntatoimet. Ko. tahoilta voi valtionavustusta hakea lähiliikuntapaikkahankkeille mikä tahansa rekisteröity oikeustoimikelpoinen yhteisö, mutta erityisesti avustusmahdollisuus on suunnattu kuntatoimijoille. Liikuntapaikkarakentamisen valtionavustukset ovat haettavissa kerran vuodessa, kalenterivuoden loppuun mennessä. Valtionavustuskelpoisen hankkeen kustannusalarajaksi on asetettu 15 000. Enimmillään valtionavustuksen osuus voi olla lähiliikuntapaikkahankkeissa 50 % hankkeen kokonaiskustannuksista. 13
Lähiliikuntapaikkarakentamisen nykytilanne Suomessa Läänien liikuntatoimista saatavien tietojen perusteella on Suomessa käynnistynyt vuoden 2007 loppuun mennessä 328 valtionavustusta saanutta lähiliikuntapaikkahanketta. Viime vuosina valtionavustusta saaneiden lähiliikuntapaikkahankkeiden määrät ovat olleet hienoisessa kasvussa, kuten oheinen taulukko osoittaa. Pääsääntöisesti kaikki avustusta hakeneet ja hankekriteerit sekä myöntämisperusteet täyttäneet hankkeet ovat avustuksen saaneet, joten taulukko kuvastaa varsin hyvin myös tilannetta avustusta hakeneiden hankkeiden määrän osalta. Taulukko 2. Valtionavustuksilla tuettujen lähiliikuntapaikkahankkeiden määrä Suomessa Vuodet Etelä-Suomi Länsi-Suomi Itä-Suomi Oulu Lappi Yhteensä 1998 2000 5 5 2 3 1 16 2001 2003 36 28 12 14 17 107 2004 2006 51 38 19 15 20 143 2007 20 15 12 8 7 62 Yhteensä 328 (Lähde: Läänien peruspalveluiden arvioinnin tilastot sekä Nuoren Suomen sähköpostikysely läänien liikuntatoimille) Myönnettyjen valtionavustuksen tasosta suhteessa hankkeen kokonaiskustannuksiin ei ole tehty valtakunnallisia yhteenvetoja. Pääsääntöisesti valtionavustusosuudet ovat kuitenkin olleet kaikissa lääneissä n. 25 35% hankkeen kokonaiskustannuksista, joten lähiliikuntapaikka-rakentamisessa on avustusosuus onnistuttu nostamaan hieman muuta liikuntapaikkarakentamista korkeammalla tasolle, kuten valtakunnallisessa strategialinjauksissa on ollut tavoitteena. Lähelle avustuksen maksimimäärää (50 % kokonaiskustannuksista) yltäneitä hankkeita on ollut erityisten pilotti- ja kokeiluhankkeiden joukossa joitakin kappaleita. 5 Hanketyypeittäin lähiliikuntapaikkarakentamisen valtakunnallista tilannetta tarkasteltaessa voi todeta alakoulupihojen yhteyteen toteutettujen lähiliikuntapaikkojen olevan selvästi yleisimpiä. Jonkin verran lähiliikuntapaikkoja on lisäksi toteutettu mm. puistojen ja olemassa olevien urheilukenttien tms. lajiliikuntapaikkojen yhteyteen. Lähtökohtaisesti, esimerkiksi saavutettavuuden näkökulmasta, koulupihat ovatkin erityisen hyvin lähiliikuntapaikoiksi soveltuvia kohteita. Lisäksi voidaan arvioida, että myös Nuori Suomi ry:n tutkimustulokset koulupihojen liikuntaolosuhteiden heikosta tilasta ovat vauhdittaneet viime vuosina koulupihojen kunnostamishankkeita. Nuoren Suomen vuonna 2004 julkaiseman tutkimuksen mukaan vain noin kolmasosa kaikista Suomen alakoulujen pihoista ovat lasten päivittäisen liikunnan tarpeet huomioiden kunnossa. 6 Suurin ongelma tutkimuksen mukaan on liikuntamahdollisuuksien vähäisyys koulupihoilla. 14
Ongelma korostui tutkimuksen mukaan erityisesti oppilasmäärältään suurissa lähiö/taajama- sekä kaupunkikouluissa. Tarkasteltaessa lähiliikuntapaikkarakentamisen nykytilannetta Suomessa yksittäisiä hanketoteutuksia laajemmasta perspektiivistä, vaikuttaa kuitenkin siltä, että vain harvat kunnat ovat vielä saaneet asiaan kokonaisvaltaista otetta. Tässä raportissa tarkastellaan Keravan lähiliikuntapaikkaprojektia ja sen tuloksia. Ko. projekti on Nuoren Suomen käytössä olevien tietojen perusteella toistaiseksi ainoa päätökseen saatettu prosessi, jossa on suunnitelmallisesti edeten toteutettu koko kunnan kattava lähiliikuntapaikkaverkosto. Vastaavan tyyppisiä, kuntakohtaisia kokonaishankkeita on lisäksi käynnissä mm. Turussa, Porissa, Kuopiossa ja Kajaanissa. Lähiliikuntapaikkarakentamisen jalkauttaminen pysyväksi osaksi suomalaista yhdyskuntarakentamista ja -suunnittelua edellyttää kuitenkin juuri esimerkkejä, malleja ja dokumentoituja kokemuksia kuntakohtaisista kokonaisprosesseista. Tästä näkökulmasta Keravan projektin ja muiden em. käynnissä olevien projektien merkitys on erittäin tärkeä. Varsin hyvä tilanne sen sijaan on lähiliikuntapaikkarakentamisessa sen osalta, kuinka hanketta käynnisteleville toimijoille on tarjolla lähiliikuntapaikkojen suunnittelua tukevaa tietoa. Vuonna 2002 avattu Lähiliikuntapaikkojen www-tietopankki (www.lahiliikuntapaikat.fi) tarjoaa tällä hetkellä hanketoteuttajille esimerkkejä lähes 40:stä lähiliikuntapaikkatoteutuksesta eri puolilla Suomea (kuva 1), mm. Keravan lähiliikuntapaikkakohteista (ohessa www-tietopankin esimerkkihankekartta). Lisäksi vuonna 2002 julkaistusta Lasten liikuntapaikkojen suunnittelu -opaskirjasta 7 sekä vuonna 2006 julkaistuista Koulupihat lähiliikuntapaikkoina Idea- sekä Suunnitteluoppaasta löytyy runsaasti tietoa erilaisista lähiliikuntapaikkojen toteutusmalleista. 15
Kuva 1. Lähiliikuntapaikkojen esimerkkihankkeet www.lahiliikuntapaikat.fi tietopankista. 16
Viitteet 1. Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2004. Helsinki: Valtion liikuntaneuvosto, 2001. (www.minedu.fi/julkaisut) 2. Jones K, Stokke KD, Halvorsen Thoren A, Stigen IM. Fysisk aktivitet I närmiljöet evaluering av kulturdepartementets närmiljöanleggordning. NIBR projektsraport 2000:18. 3. Liikuntapaikkarakentamisen suunta 2007. Helsinki, Valtion liikuntaneuvosto. (http://www. minedu.fi/export/sites/default/opm/liikunta/valtion_liikuntaneuvosto/liikuntapaikkarakentamisen_suunta/liitteet/lpraksuunta04-07.doc) 4. Länsi-Suomen läänin lähiliikuntapaikkojen kokeiluhankkeet loppuraportti. Länsi-Suomen läänin julkaisusarja nro 19/2001. 5. Lähiliikuntapaikkojen arviointitutkimus Helsinki: Nuori Suomi ry., 2007. 6. Koulupihojen liikuntaolosuhteet valtakunnallinen tutkimus 2003. Helsinki: Nuori Suomi ry., 2004. 7. Lasten liikuntapaikkojen suunnittelu. Opetusministeriön liikuntapaikkajulkaisu 83. Helsinki: Rakennustieto Oy, 2002. 17
3 Keravan lähiliikunta paikka projektin tausta, tavoitteet ja toteuttaminen Mikael Fogelholm Tausta Liikkumista suosivat ympäristöt ja erityisesti lähiliikuntapaikat lasten ja nuorten liikuntaa edistävinä tekijöinä korostuvat niin Terveysliikunnan paikallisissa suosituksissa (2000) kuin Terveyttä edistävän liikunnan kehittämistoimikunnan mietinnössä (2001). Lähiliikuntapaikat on nostettu myös opetusministeriön toimintasuunnitelmassa 2000 2003 yhdeksi liikuntarakentamisen painopistealueeksi. Niiden rakentamiseen on voinut saada valtionapua, jota läänihallitukset ovat koordinoineet. Vuoden 2002 loppuun mennessä hieman yli 20 lähiliikuntapaikkaa on rakennettu tai on rakenteilla valtionavun turvin. 1 Poikkeuksetta kaikki rakentamiset ovat tapahtuneet eri kunnissa. Pinta-alaltaan pienessä kunnassa yksi ainoa lähiliikuntapaikka voi palvella kunnan lapsia ja nuoria ainoana lähiliikuntapaikkana, mutta suuremmissa kunnissa pitäisi pyrkiä kunnan kannalta kokonaisvaltaisempaan suunnitteluun ja lähiliikuntapaikkojen verkostoon. Tällaiseen suunnitteluun perustuvaa lähiliikuntapaikkahanketta ei vielä ole toteutettu. Yksi kiinnostava näkökohta liittyy liikuntapaikkarakentamisen rahoitukseen. Tähän mennessä yritysrahoituksen osuus on ollut vähäinen ja se on koskenut pääasiassa erityisiä, lähinnä kilpaurheiluun soveltuvia kohteita (esim. jäähallit, jalkapallohallit, suuret sisähallit). 2 Nyt kun terveysliikunnan positiivinen yhteiskunnallinen merkitys on nostettu esille, olisi tärkeä alkaa ymmärtää niitä edellytyksiä, joiden avulla yritykset kiinnostuisivat myös lasten ja nuorten liikuntaa sekä terveysliikuntaa palvelevien rakennushankkeiden rahoittamisesta. Keravalla päätettiin vuonna 2002 nuorten skateboard-harrastajien aloitteesta alkaa rakentaa Lapilan ala-asteen viereen lähiliikuntapaikkaa, johon tulisi usean skeittirampin lisäksi mm. monitoimipallokenttä. Samana vuonna Mikael Fogelholm ehdotti Keravan kaupungille lähiliikuntapaikkarakentamisen laajentamista. Kun tähän hankkeeseen saatiin mukaan yrityssponsori ja kun kävi ilmi, että läänin hallituksen kautta myös jatkossa oli mahdollista saada tukea lähiliikuntapaikkojen rakentamiseen, teki Keravan kaupunki päätökset 6 8 paikan rakentamisesta seuraavan neljän vuoden aikana. Lähiliikuntapaikkaprojektia varten perustettiin kaupungin ja yrityssponsorin edustajista, tutkijoista ja nuorten liikunnan asiantuntijoista koostuva ohjausryhmä, jonka tehtäväksi tuli hankkeen suunnittelu, ohjaus ja seuranta. 18
Tavoitteet Keravan lähiliikuntapaikkaprojektin tavoitteiksi asetettiin seuraavat: Keravasta tulee ensimmäinen kunta (kaupunki) Suomessa, jossa koko kunnan alueelle rakennetaan lähiliikuntapaikkojen verkosto. Omaehtoinen, välituntien aikainen ja koulun jälkeinen fyysinen aktiivisuus suurenee erityisesti ala-asteikäisillä. Kvantitatiivisten (määrällisten) tutkimusmenetelmien avulla arvioidaan niitä tuloksia ja vaikutuksia, joita liikuntapaikkarakentaminen saa aikaan. Kuvailevin (laadullisin) menetelmin tutkitaan prosessia, jossa lähiliikuntapaikkoja suunnitellaan yhteissuunnittelun avulla ja jossa kunnallisen rahoituksen ja valtionavun lisäksi rakentamiseen käytetään yrityksiltä saatua tukea. Toteuttaminen Keravan lähiliikuntapaikkaprojekti (LLPP) toteutettiin yhteissuunnittelun periaatteita noudattaen. 3,4 LLPP:n organisaation muodostivat ohjausryhmä, yhteissuunnitteluryhmät, käyttäjäsuunnitteluryhmät ja tutkijaryhmä. Ohjausryhmän tehtävänä oli luoda edellytykset projektin toteutumiselle. Se kokosi yhteen tärkeimpien osapuolten edustajat ja teki suuret linjaratkaisut. Seurantaryhmässä olivat edustettuina seuraavat tahot: UKK-instituutti (Mikael Fogelholm, pj.) Jyväskylän yliopisto (Kimmo Suomi) Keravan kaupunki (liikuntapalvelu ja kaupunkitekniikka) Nuori Suomi ry (Jan Norra) Yritysrahoittaja (McDonald s). Käyttäjäsuunnitteluryhmät muodostettiin lähiliikuntapaikkoja lähinnä olevien koulujen koti- ja kouluyhdistyksistä (tai muusta vastaavasta vanhempia, lapsia ja opettajia yhdistävästä yhteenliittymästä). Periaatteena oli, että yhden paikan ensimmäinen suunnittelu ja ideoiden tuotto tapahtuu lapsia, vanhempia ja opettajia kuunnellen. Mukana osallistuvassa suunnittelussa oli Keravan kaupungin tekninen toimi ja toteutuksesta vastannut professori Kimmo Suomi. Osallistuvan suunnittelun periaatteet ja toteuttaminen on tarkemmin kuvattu tämän raportin luvussa 4 ja suunnittelun ja rakentamisen muu toteuttaminen luvussa 5. Tutkijaryhmä vastasi LLPP:n arvioinnista. Ryhmään kuuluvat UKK-instituutin (Fogelholm, Olavi Paronen), Jyväskylän yliopiston (Suomi, Anu Orjala) ja Nuoren Suomen (Norra) edustajat. Hankkeessa pyrittiin moniulotteiseen arviointiin, joka käsittää teknis-analyyttisen arvioinnin lisäksi kontekstuaalisen arvioinnin 19
korostamalla eri osapuolten osallisuutta. Tutkimuksessa selvitettiin intervention toimintaympäristön, mekanismien ja toteutuksen sekä tulosten yhteyksiä. Tutkimus arvioi Keravan lähiliikuntapaikkaprojektia Stufflebeamin CIPP-evaluaatiomallin (Context, Input, Process, Product) pohjalta. 5,6 Mallin lähtökohtia käyttäen tutkimus pyrki vastaamaan seuraaviin kysymyksiin: 1) 2) 3) 4) Taustan (kontekstin) arviointi: Selvitetään hankkeen ulkoisia toteutusehtoja ja eri toimijoiden toimintaa koskevia oletuksia a) Miksi projekti käynnistettiin? b) Oliko eri toimijoilla hankkeen suhteen erilaisia perusteluja tai tausta-ajatuksia? c) Mitä projektilla haluttiin saada aikaan? Panosten arviointi: Arvioidaan taloudellisten ja muiden voimavarojen määrää ja tarkoituksenmukaista kohdentamista a) Mitä aineellisia ja henkisiä resursseja oli käytössä suunnitteluun, toteutukseen ja käyttöönottoon? b) Käytettiinkö panokset oikein ja tehokkaasti? c) Olisiko tarvittu muuta panostusta? Prosessin arviointi: Arvioidaan toiminnan sisältöä ja vaikutusmekanismeja, mitä toiminnassa tapahtui suhteessa tavoitteisiin ja taustaoletuksiin a) Miten prosessi sujui? Mitä puutteita on ollut, mikä meni hyvin? b) Mitkä ovat olleet hankkeen erilaisia mekanismeja, liikkeellepanevia voimia ja mahdollisia vastavoimia? c) Miten tiedottaminen onnistui? d) Miten yritysyhteistyö onnistui? Tulosten arviointi: Määritellään lopputuloksia ja arvioidaan niiden yhteyttä toimintamalliin a) Lisääkö lähiliikuntapaikkojen rakentaminen lasten fyysistä aktiivisuutta (määrällinen tulosnäkökulma)? b) Miten lähiliikuntapaikkojen rakentaminen ja/tai kehittäminen muuttaa koulujen pihan ja lähiympäristön käyttöä fyysisen aktiivisuuden kannalta (toiminnallinen ja sosiaalinen näkökulma)? c) Ketkä käyttävät uusia lähiliikuntapaikkoja (sosiaalinen näkökulma)? d) Aktivoiko lähiliikuntapaikkaverkoston rakentaminen paikallisia urheiluseuroja tai muita järjestöjä (sosiaalinen ja toiminnallinen näkökulma)? Tutkimuksessa yhdistellään kvalitatiivisia ja kvantitatiivisia aineistoja ja analyysitapoja. Koko CIPP-evaluaatiomallin lähtökohtana on, että siinä ei pelkästään arvioida määrällisiä tuloksia, vaan huomio kiinnittyy yhtä paljon myös toiminnan ulkoisiin edellytyksiin, panostuksiin ja prosessin sujuvuuteen. 4 Näin saadaan tär- 20