Etelä-Savon taidetoimikunta Vuorikatu 3A FIN 50100 Mikkeli p.+358 15 214 500 f.+358 15 225 230 www.taideverkossa.net Opetus- ja kulttuuriministeriö Kirjaamo Pl 29 00023 Valtioneuvosto Lausuntopyyntö 23.6. 2010, Dnro 18/010/2010 Taiteen edistämiskeskus -lakiesitys ja siihen liittyvät asiakirjat Etelä-Savon taidetoimikunnan L A U S U N T O Taiteen edistämiskeskus -lakiesityksestä ja siihen liittyvät asiakirjat Mukana muutosta koskevia kysymyksiä YLEISTÄ Nyt esitettävä taiteen keskustoimikunnan muuttaminen Taiteen edistämiskeskukseksi on linjassa aloitetun taiteen ja kulttuurin aseman vahvistamisen sekä taidetyön mahdollisuuksien kehittämisen kanssa. Päätoimisen johtajan mukaantulo on hyvä. Hallinnon ja tehtävien määrittäminen: lailla, asetuksella ja edistämiskeskuksen työjärjestyksellä selkeyttää työ- ja roolijakoa. Taidetoimikuntalaitoksen uudistaminen ajankulkua vastaavaksi, itsenäiseksi virastoksi on tarpeen. Onhan viimeinen uudistus aloitettu 2008, jolloin alueelliset taidetoimikunnat siirrettiin osaksi taiteen keskustoimikuntaa. Tuolloin aloitettu yhteistyö ja vuoropuhelu on kohtuullisella alkutaipaleella. Uudistustyössä on keskitytty valtion taidetoimikuntien työn ja roolin sekä taiteen keskustoimikunnan toimipisteen organisointiin. Etelä-Savon taidetoimikunnan ihmettelee kuitenkin Taiteen keskustoimikunnan kaltaisen luottamuselimen kokonaan puuttumista Taiteen edistämiskeskuksen organisaatiosta. Toteutuessaanhan esitys tarkoittaa sitä, että suomalaisesta taidepolitiikasta poistuu kaikki taiteenalat kokoava luottamushenkilöistä koostuva elin ja taidepoliittisten linjausten teko jää joko uuden viraston johtajalle tai opetus- ja kulttuuriministeriölle. Esitys tarkoittaa myös sitä, että "arm's lenght" -periaate eli käsivarren mitta päivänpolitiikkaan ja virkamieskuntaan romuttuisi suomalaisessa taidehallinnossa. Tätä ei voi pitää toivottavana kehityksenä ja Etelä-Savon taidetoimikunta esittää, että lakiesitykseen lisätään Taiteen edistämiskeskukseen kuuluva hallitus ja laki- ja asetusteksteihin tehdään tästä aiheutuvat muutokset. Asiaan liittyy myös merkittävä alueellinen näkökulma: voimassa olevan lainsäädännön mukaan taiteen keskustoimikunnassa vähintään kahden jäsenen on edustettava alueellisia taidetoimikuntia.
Miten tämä alueellinen asiantuntemus turvataan Taiteen edistämiskeskuksen päätöksenteossa mikäli virastolla ei ole hallitusta? Alueellisten taidetoimikuntien taiteen edistämistyö ja viranomaistoimijan rooli on jäänyt ilmiselvästi huomattavasti vähemmälle pohdinnalle. Esitys koskettaa tuntuvasti alueellisten taidetoimikuntien olemusta, identiteettiä, jäsenten nimittämistä, toimivaltaa sekä taloutta. Esitys muuttaa selvästi alueellisten taidetoimikuntien taiteenedistämistyön mahdollisuuksia ja niiden toimimista valtion alueellisena taidehallintoelimenä. Varsinaista alueellisten taidetoimikuntien nykytilan arviointia ei ole Paltilan esiselvitystä lukuun ottamatta ei ole tehty. Alueellisten taidetoimikuntien monipuolinen taiteen edistämistyö, sen tulokset ja vaikutukset taiteen ja kulttuurin tasa-arvoiseen savutettavuuteen ovat selvittämättä. Alueellisten taidetoimikuntien työ on laajaa ja monipuolista taiteen ja kulttuurin alueellista edistämistä vertaisarviointiin perustuvaa apurahojen ja avustusten jakamisen lisäksi. Alueellisten taidetoimikuntien ja niiden toimistojen operatiivinen toiminta sekä sen jäsenten asiantuntijuus on jätetty lähes kokonaan huomioimatta. Alueelliset taidetoimikunnat ovat ainoita valtionhallinnon taiteen asiatuntijaorganisaatioita, joiden toimialueet kattavat koko Suomen. Periaate, jossa länsimaille tyypillinen vaatimus lähidemokratiasta toteutuu. 1) ALUEELLISEN TAIDETOIMIKUNNAN OLEMUS JA IDENTITEETTI Alueellisten taidetoimikuntien vahvuus on ollut niiden persoonallisuus ja kokonaisuutta rikastava erilaisuus. Luovuuden perusprinsiippejä on oman originaalisuuden ja aitouden kääntäminen taiteelliseksi tuotokseksi - erilaisuus virittää positiivisesti. Pienen kansakunnan ja sen erilaisten alueiden on voitava säilyttää omaleimainen taiteensa ja kulttuurinsa ja tulevaisuudessakin panna toivonsa myös alueilla asuviin taiteilijoihin. Siksi Suomessamme on yhteiskunnan tietoisesti tuettava taidetta ja sen edellytyksiä kohdentaen tukea suunnitelmallisesti. Alueiden taidetoimikunnat ovat ainoita valtakunnallisen taidepolitiikan toimeenpanijoita. Suoritettu aluehallinnon uudistus ei huomioinut taide- ja kulttuuripolitiikkaa. Maakuntien liitoissa kulttuuriasiat ovat hunningolla. (vrt. Luovan Suomen askeleet, kohta 3: Kulttuuri ja taide ovat yhteisön identiteetin, luovuuden ja innovatiivisuuden perusta. Niiden merkitys myös kasvaa. Huom. myös Kohta 8: Luovuutta ja innovatiivisuutta kaikille toimialoille ja alueille. vrt. Kulttuuripolitiikan strategia 2020. : Kulttuuripolitiikan toimintaympäristömuutokset: Taiteella, kulttuurilla ja luovuudella on pysyvä arvo sivistyneessä yhteiskunnassa... Kulttuuri edistää väestön hyvinvointia, sivistystä ja elinikäistä oppimista, elinkeinoelämää ja työllisyyttä, alueiden elinvoimaa, teknologista osaamista ja innovaatioita. Väestö keskittyy - alueet erilaistuvat: Maan eri osien erot kasvavat ja alueet profiloituvat eri tavoin myös kulttuurin osalta.... Elävää kulttuuritarjontaa ja omakohtaista kulttuuriosallistumista ei mikään korvaa.)... Valtion aluehallinnon uudistuminen vaikuttaa kulttuurin aluehallinnon organisoitumiseen. Kulttuuripolitiikan näkökulmasta on tärkeää, että taiteen, kulttuurin ja kulttuuriympäristön asiantuntemus on vahva valtion aluehallinnossa.) Jos ja kun alueellisten taidetoimikuntien hallintorakenteita ja toimintatapoja yhdenmukaistetaan ja koska tästä kaikesta määrättäisiin Taiteen edistämiskeskuksen työjärjestyksessä, eikö seurauksen ole alueellisten taidetoimikuntien itsenäisen aseman heikkeneminen ja rikastavan taiteenedistämistyön katoaminen? Verkottuminen ja vuoropuhelu ovat tämän ajan työmenetelmiä ja ovat takaamassa kriittisen massan syntymistä, kun asioita valmistellaan ja ratkaistaan. Esimerkiksi Itäisten taidetoimikuntien yhteistyö on asiapohjaisesti luontevaa: läänintaiteilijoiden yhteistyö, kirjallisuuden, musiikin ja tanssin tuotanto- ja kantaesitystuet, alueelliset näyttelyt ja visu-hankkeet,
lastenkulttuuripolitiikka, kolonni -palkinto ja taidetoimikuntien säännölliset yhteiskokoukset ja pääsihteerien yhteistyö. 2) ALUEELLISTEN TAIDETOIMIKUNTIEN NIMITTÄMINEN 2.1. Voimassaolevien säädösten mukaisesti maakuntien liitot nimittävät jäsenet alueellisiin taidetoimikuntiin. Miten varmistetaan nimittäjän asiantuntijuus ja arviointikyky, kun halutaan "nostaa toimikuntien jäsenten ammatillisen asiantuntijuuden tasoa"? Useimmissa liitoissa ei ole edes taiteelle ja kulttuurille omaa vastuuhenkilöä/ tai em. aihepiirit kuulu jonkun virkailijan työtehtäviin? Maakuntaliittojen toimintastrategioissa taide ja kulttuuri ovat aivan marginaalisessa osassa. Jos mainintoja on, ovat taide ja kulttuuri välineellisessä osassa matkailua ja kenties hyvinvointia ja terveyttä. Miten maakuntien liitot kuulevat taiteen kentän toimijoita ja keskeisiä instituutioita? Kuka valmistelee esityksen alueellisen toimikunnan kokoonpanosta? Kuinka varmistetaan tasa-arvo ja tasapuolinen kaikkien taiteen genrejen edustus - sekä valtion toimikunnissa että alueellisissa toimikunnissa? Alueellisten taidetoimikuntien nimitystehtävä tulisi mitä pikimmin palauttaa opetus- ja kulttuuriministeriöön taidehallinnon virtaviivaistamisen periaatteen mukaisesti. Seuraavaan hallitusohjelmaan omana kohtana. 2.2. Vaikka ei alueellisten taidetoimikuntien määrään puututa, halutaan kuitenkin hallintorakenteita "uudistaa" siten, että hallinto- ja valtionavustusasioiden hoito koottaisiin nykyisiä aluetoimistoja isompiin valmisteluryhmiin. Mikä logiikka tähän piirtyy? Millaiset ovat tämän toimen taloudelliset ja henkilötyövuosivaikutukset? Tarkoittaako tämä sitä, että joidenkin alueiden toimistoja yhdistettäisiin (säästettäisiin vuokrakuluissa?) vai siirretäänkö toimistot Elyjen suojiin? Tuntuu kummalliselta ehdottaa isompia valmisteluryhmiä, mikäli alueellisten toimikuntien määrä pysyy samana. Mikä olisi se uusi etu, joka tällä yhdistelyllä saataisiin? Mikä on vertaisarvioinnin merkitys ja arvo? Jo nyt alueelliset taidetoimikunnat tekevät joustavasti yhteistyötä eri teemojen, hankkeiden jne. luontevien yhteistyökuvioiden kautta. Yhteistyötä voidaan kehittää ja tiivistää, mutta alueiden identiteettien ja painopisteiden erilaisuus aiheuttaa sen, että on vaikeaa tehdä "yhtä toteutettavaa mallia". Se, että teksti on muodossa "on tarkoitus säilyttää", sisältää implisiittisen mahdollisuuden olla toteuttamatta "uudistusta" nyt olemassa olevien alueellisten taidetoimikuntien lukumäärän mukaisesti. 3) SUURET TOIMIKUNNAT 3.1. Miten taataan alueiden edustavuus toimikuntien kokoonpanoissa? Lähtökohdiltaan tasa-arvoista kohtelua valtakuntamme kaikissa osissa asuvien ja työtään tekevien taiteilijoiden kesken varmistetaan osittain sillä, että alueet ovat edustettuina valtion taidetoimikunnissa. 3.2. Visuaalisten taiteiden yhteen toimikuntaan niputtaminen tuntuu aika uskaliaalta varsinkin kun hyvin tiedetään, että kuvataiteisiin kohdistuvat suurimmat apuraha-anomuksien määrät. Jo nyt on ollut vaikeaa perehtyä hakemuksiin asianmukaisella tavalla. Hakemuksien määrässä heijastuu suoraan myös suomalainen kuvataiteilijoiden koulutuspolitiikka. Esitys ei kohtele hakijoita tasaarvoisesti eikä vertaisarviointi realistisesti toteudu. Esittelijän ja yhden asiantuntijan valta ja merkitys korostuu suhteettomasti. Apuraha- ja avustushakemusten käsittelyssä työmäärät tulevat kasvamaan radikaalisti ns. suurten toimikuntien osalla. Tuleeko arviointityöstä työaikapohjaisesti korvattavaa todellisen ajankäytön mukaan? Minkälaisia säästöjä tässä syntyy?
Kuinka pystytään ilman paikallista tuntemusta nostamaan uusia taiteilijoita apurahojen piiriin? Kuinka saadaan uusille, innovatiivisille, poikkitaiteellisille tai taiteen soveltaville aloitteille turvattua riittävä, ajankohtainen ja oikein ajoitettu tuki? Miten mammuttitoimikuntaan nimitetään valokuvataiteen, mediataiteen, maalaustaiteen, grafiikan, kuvanveiston, elokuvan, muu taiteen, uusien taidemuotojen, kritiikin, lastenkulttuurin ja monikulttuurisuuden sekä alueellisuuden edustajat siten että kaikki painopistealueet tulee huomioiduksi 5 jäsenellä? 4. LÄÄNINTAITEILIJAT Aluehallinnolla lähidemokratiassa tulee olla välineitä nopeaan reagointiin. Läänintaiteilijat ovat alueellisten taidetoimikuntien taiteen edistämisen muoto ja toiminnan voimavara, jotka mahdollistavat työllään taiteen ja kulttuurin tasa-arvoista saavutettavuutta. Etelä-Savon alueellinen taidetoimikunta pitää erittäin tärkeänä, että se edelleenkin voi toimintansa tavoitteenasettelun ja painopisteiden valinnan seurauksena kohdentaa resurssia taiteen edistämiseen läänintaiteilijatyönä. Se on ketterä väline reagoida alueella esiin nouseviin tarpeisiin. Taidetoimikunnan mielestä läänintaiteilijan tehtävänkuvan muotoamisen ja työnohjauksen tulee tapahtua alueellisen taidetoimikunnan toimistossa pääsihteerin toimiessa lähiesimiehenä. TKTn JAOSTOT: LASTENKULTTUURI-, MONIKULTTUURISUUS-, RESIDENSSI- 5) Lasten taiteen ja kulttuurin asema. Erityisesti lastenkulttuurijaoston lakkauttaminen jättää lastenkulttuurin heitteille. Jos lasten itse tuottaman ja heille tuotetun taiteen ja kulttuurin alue jää ilman omaa edustusta, merkitsee se jo nytkin aliarvostetussa asemassa olevan ja kulttuuriseen tulevaisuuteemme suuresti vaikuttavan alueen alasajamista. Suurissa toimikunnissa ammattitaiteen asema tullee korostumaan. Miten taataan se, että lapset, nuoret ja heidän kanssaan työskentelevät taiteilijat eivät jää paitsioon? Etelä-Savon taidetoimikunnan mielestä on pidettävä kiinni taiteen ja kulttuurin lisäämisestä opetuksessa ja harrastuksissa ja siten kulttuurisen perustan vahvistamista ajatuksella, että sivistyneessä yhteiskunnassa taide kuuluu kaikille. (Esim. nyt lausunnoilla oleva tulevan peruskoulun työ- ja tuntijako heikentää entisestään vaikeaa ja miltei olematonta tasapuolista taiteiden oppimisen mahdollisuutta ja kulttuuriin kasvamisen edellytyksiä.) Monikulttuurisuus erilaisine uusinekin kulttuuri-ilmiöineen on yksi luovuuden voimavaroista ja sen tulee voida toimia kulloisenkin taiteen genren sisällä. Tämän jaoksen lopettaminen tuo monikulttuurisuuden oikeisiin asiayhteyksiin koko taiteen ja kulttuurin kentässä. Etelä-Savon taidetoimikunnan mielestä monikulttuurisuutta edistetään parhaimmin integroimalla se osakasi yhteisöjen taide- ja kulttuuripolitiikkaa. Residenssi -asiat tullevat hoidettua koordinoidummin keskitettynä. LOPUKSI Edellisiin kommentteihin ja avoimiin kysymyksiin sekä moniin alueilla eri taiteen ja kulttuurin toimijoiden kesken käytyihin keskusteluihin pohjaten Etelä-Savon taidetoimikunta esittää, että uudistuksen valmistelussa otettaisiin aikalisä: - selvityksen tekemiseksi myös alueiden nykyisen taidetoimikuntatyön toimivuudesta, vaikuttavuudesta ja asiantuntijuudesta, kun Nykyisen taidetoimikuntalaitoksen vahvuuksina on pidetty vaihtuvaa asiantuntemusta, vertaisarviointia taiteellisen tuen myöntämisessä, itsenäistä päätösvaltaa, edustavuuden varmistavaa nimittämiskäytäntöä ja joustavuutta.
- uudistuksen säädös (laki, asetus) - työjärjestys hierarkian ja rakenteen selkiyttämiseksi - selvitettäisiin millä tavalla uudistustyö varmistaa tarvittavat resurssit valtion talousarvioon Mikkelissä 12. elokuuta 2010 Kirsimaria E. Törönen-Ripatti Etelä-Savon taidetoimikunnan puheenjohtaja Riitta Moisander pääsihteeri liitteinä Etelä-Savon taidetoimikunnan jäsenten kirjalliset kommentit: 1. Kirsimaria E. Törönen-Ripatti 2. Pirkko Heikkinen 2. Timo Keski-Orvola 3. Juhani Joensuu 4. Chieko Okabe-Silvasti