VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2011 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella

VESISTÖTARKKAILU 2011 16WWE1725 20.6.2012 VAPO OY Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailu vuonna 2011 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella

Vapo Oy Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun vuosiyhteenveto 2011 Sisältö 1 JOHDANTO... 1 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA... 1 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia... 2 2.2 Turvetuotannon käsitteitä... 4 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA... 6 3.1 Lämpötila... 6 3.2 Sadanta... 7 3.3 Lumitilanne... 7 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS... 8 4.1 Yleistä... 8 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto... 8 4.3 Vesinäytteiden analysointi... 9 5 TURVETUOTANNON KUORMITUS 2011... 10 5.1 Yleistä... 10 5.2 Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät... 11 5.3 Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat v. 2011... 12 5.4 Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu... 13 5.5 Vedenlaatu eri vuodenaikoina... 14 5.6 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut... 15 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2011... 16 6.1 Yleistä... 16 6.2 Kokonaiskuormitus... 17 7 VESISTÖTARKKAILUT 2011... 19 7.1 Yleistä... 19 8 TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU PIRKANMAAN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA 2011... 19 8.1 Kokemäenjoen vesistöalue 35... 20 8.1.1 Lylyneva (Parkano)... 24 8.1.2 Hirvineva-Hakonevat... 26 8.1.3 Aitoneva ja Talasneva... 31 8.1.4 Sydänmaanneva-Nokilammenneva-Pirttineva (Kihniö/Parkano)... 35 8.1.5 Kirjasneva (Kihniö)... 39 8.1.6 Nivusneva (Parkano)... 39 8.1.7 Alkkia-Sompaneva (Parkano/Karvia)... 41

8.1.8 Sammalneva (Parkano)... 45 8.1.9 Latikkaneva/Ristineva/Sarkinneva/Saukonsuo (Parkano)... 47 8.1.10 Saarikeidas (Ikaalinen/Jämijärvi)... 52 8.1.11 Rukoneva (Parkano)... 55 8.1.12 Kokkoneva-Sarvanneva (Virrat)... 57 8.1.13 Korteneva (Virrat)... 59 8.1.14 Pihtineva (Virrat)... 60 8.1.15 Riihi-Peuraneva (Keuruu)... 61 8.1.16 Arkkuinsuo-Isosuo ja Lylysuo (Punkalaidun)... 62 8.1.17 Kaitasuo (Urjala)... 66 9 KYRÖNJOEN VESISTÖALUE 42... 67 9.1.1 Hietasalon - Tuuranneva (Virrat)... 67 9.1.2 Matolamminneva (Virrat)... 69 10 KARVIANJOEN VESISTÖALUE 36... 70 10.1.1 Pohjoisneva (Parkano)... 71 11 VAPON BIOLOGISET TARKKAILUT PIRKANMAAN ELY-KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA 2011... 72 11.1 Iso Mustajärven, Kankarinjärven, Kuivasjärven, Vermasjärven ja Ylä-havangan kasviplanktontutkimus... 72 11.2 Tulokset... 73 11.2.1 Iso Mustajärvi... 73 11.2.2 Kankarinjärvi... 73 11.2.3 Kuivasjärvi... 74 11.2.4 Vermasjärvi... 74 11.2.5 Ylä-Havanka... 74 11.3 Ison Mustajärven, Kuivasjärven, Mylly - Kartunjoen ja Palojoen piilevätutkimus... 75 11.4 Tulokset... 76 11.4.1 Iso Mustajärvi... 76 11.4.2 Kuivasjärvi... 78 11.4.3 Mylly-Kartunjoki... 78 11.4.4 Palojoki... 80 12 VESISTÖTARKKAILUYHTEENVETO... 80 13 VIITTEET... 81 13.1 Vesistötarkkailu... 81 13.2 Kasviplanktonselvitys... 82 13.3 Piileväselvitys... 82 Liitteet Liite 1 Vapon Läntisen Suomen turvetuotannon vesistötarkkailun analyysitulokset 2011 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Liite 2 Kasviplanktonmääritystulokset vuodelta 2011 Liite 3 Piilevämääritystulokset vuodelta 2011

Pöyry Finland Oy Jorma Keränen (FM) Jarmo Sillanpää, Ins.(AMK) Eeva-Leena Anttila (FM), kasviplankton ja piilevät Yhteystiedot PL 38, Harjutie 14 69600 Kaustinen puh. 010 33 28210 sähköposti etunimi.sukunimi@poyry.com www.poyry.fi

1 1 JOHDANTO Vapo Oy Energian Länsi-Suomen tulosyksikkö yhdisti kesäkuusta 1999 alkaen aiemmin erillistarkkailuna toteutetut turvetuotantoalueiden kuormitus- ja vesistöseurannat yhdeksi laajaksi koko tulosyksikön kattavaksi tarkkailuksi. Länsi-Suomen Vapon turvetuotannon tarkkailuun koottiin Keski-Suomen, Etelä-Pohjanmaan, Keski-Pohjanmaan, Lounais-Suomen, Pirkanmaan ja Hämeen alueella toteutetut turvetuotannon tarkkailut. Vuonna 2009 tarkkailuun mukaan tulivat myös Uudenmaan turvetuotantoalueet. Vuoden 2011 tarkkailussa noudatettiin Pöyry Environment Oy:n 25.9.2008 laatimaa ja alueellisten ympäristökeskuksien hyväksymää Vapo Oy:n läntisen Suomen turvetuotantoalueiden käyttö-, päästö- ja vaikutustarkkailuohjelmaa vuosille 2008-2013. Vapon Läntisen alueen turvetuotannon vuoden 2011 vesistötarkkailuraportit on jaoteltu siten, että tarkkailualueen ELY -keskukset saavat vain oman alueen turvetuotantoa koskevat raportit. Osa tuotantoalueista kuuluu kuitenkin useampaan kuin yhden ELYkeskuksen alueeseen ja niiltä osin tarkkailutulokset sisältyvät kaikkien asianomaisten ELY -keskuksien vesistöraportteihin. Vesistöraporttiin sisältyvä päästötarkkailuosio sisältää koko Vapon Länsi-Suomen yksikön tuloksien koosteita, jotka ovat yhteiset kaikilla ELY -keskuksilla. Havaintopaikkojen ja tuotantoalueiden sijaintikartat ovat saatavilla Nablabsin nettisivulla https://data.nablabs.fi/. Sivut ovat tarkoitettu lähinnä viranomaiskäyttöön ja vaativat sisään kirjauksen. Vuonna 2011 Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella oli 34 tuotantoalueella 73 vesistöhavaintopaikkaa. Vesistöhavaintopaikkojen vedenlaatua tarkastellaan vuoden 2011 analyysituloksien perusteella. Vesistötarkkailutuloksien ja turvetuotannon päästötarkkailutuloksien perusteella arvioidaan kuivatusvesien vesistövaikutuksia. Vuoden 2011 vesistö- ja kuormitustarkkailun toteutuksesta vastasi Nablabs Oy ja raportoinnista Pöyry Finland Oy. Pirkanmaan ELY -keskuksen alueella toteutettiin vuonna 2011 Vapon tarkkailuihin liittyen biologista tarkkailua sisältäen piilevä- ja kasviplanktonselvityksiä. Selvityksistä on vastannut Pöyry Finland Oy. Kasviplankton ja piileväselvityksien tulokset on käsitelty tässä yhteenvedossa. 2 TURVETUOTANNON KÄSITTEITÄ JA TERMINOLOGIAA Turvetuotannon vesistövaikutusten selvittäminen muodostaa oman selkeän osakokonaisuuden vesistötutkimuksen laajassa kentässä. Turvetuotannolla on käytössään erilaisia vesiensuojeluratkaisuja perustason laskeutusaltaista monimutkaisempiin kemiallisiin saostusjärjestelmiin. Turvetuotannon vesiensuojeluratkaisuiksi on pyritty löytämään yksinkertaisia ja varmatoimisia menetelmiä, jotka toimivat hyvin vaihtelevissa olosuhteissa. Soiden tyypityksiin, vesiensuojelujärjestelmiin, käyttö- ja kuormitustarkkailuun jne. liittyy monia yleiskielelle vieraita termejä ja käsitteitä. Käytäntö on osoittanut, että turvetuotannon vesistövaikutuksista kertovat raportit ja selvitykset kaipaavat alan perusterminologian selventämistä, jotta lukija paremmin ymmärtäisi lukemaansa. Seuraavassa on lyhyesti esitelty luettelona turvetuotantoon ja turvetuotannon vesistövaikutusten seuraamiseen liittyvää terminologiaa. Luettelo ei pyri olemaan mikään kaikenkattava esitys asiasta vaan eräänlainen lyhyt oppimäärä.

Turvetuotantoa ja sen ympäristövaikutuksia on tutkittu varsin paljon. Aiheeseen tutustumisen voi aloittaa esimerkiksi muutamista kirjallisuusluetteloon kootuista perusteoksista, joista pääosa seuraavasta terminologiastakin on peräisin (Vasander 1998, Rinttilä ym. 1997, Niskanen 1998, Rinttilä ym 1998, Savolainen ym. 1996, Leiviskä 1993). Aiheeseen voi tutustua myös esimerkiksi www-sivuilla http://www.finbioenergy.fi tai http://www.vapo.fi 2 2.1 Veden laatuun liittyviä muuttujia a-klorofylli, µg/l a-klorofyllipitoisuus kuvastaa vedessä olevan kasviplanktonin ja levien määrää. Keskimääräistä pitoisuutta käytetään vesistön rehevyystason arviointiin. Yleisesti käytössä olevan Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 3 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 3-7 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 7-40 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 40 µg/l ylirehevyyttä. Fosfori (KOK-P) µg/l Kokonaisfosforilla tarkoitetaan veden sisältämän fosforin eri muotojen kokonaismäärää. Fosfori on typen ohella vesien tuotannon ja rehevöitymisen kannalta merkittävä ravinne. Sisävesissä fosfori on yleensä minimiravinne, joten sillä on sisävesistöjen rehevöitymisen kannalta suurempi merkitys kuin typellä. Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 15 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 15-25 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 25-100 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 100 µg/l ylirehevyyttä. Fosfaattifosfori (PO 4 -P) µg/l Fosfaattifosfori on kokonaisfosforin liuennut, epäorgaaninen osa, joka on jo sellaisenaan leville käyttökelpoisessa muodossa. Veden korkea fosfaattipitoisuus on edellytys runsaiden leväesiintymien syntymiseen. Vesistöjen korkeat fosfaattifosforipitoisuudet kuvastavat yleensä maa- ja metsätalouden lannoitevaikutuksia, sillä turvetuotantoalueilta fosfaattifosforia tulee yleensä hyvin vähän. Typpi (KOK-N) µg/l Kokonaistypellä tarkoitetaan veden sisältämää typen kokonaismäärää. Typpi on fosforin ohella vesien rehevöitymisen kannalta tärkeä ravinne. Kokonaistypen pitoisuus on yhteydessä vesistön rehevyystasoon ja Forsberg & Ryding (1980) luokittelun mukaan alle 400 µg/l pitoisuudet kuvaavat karua vesistöä, pitoisuudet 400-600 µg/l kuvaavat lievää rehevöitymistä, pitoisuudet 600-1500 µg/l kuvaavat rehevöitymistä ja yli 1500 µg/l ylirehevyyttä. Ammoniumtyppi (NH 4 -N) µg/l Ammonium on typen epäorgaaninen yhdiste. Vesistössä ammoniumtyppi hapettuu nitraatiksi ja samalla kuluu happea ja samalla veden ph-arvo laskee. Ammoniumtyppi on suoraan leville käyttökelpoisessa muodossa ja siten pitoisuudet pienenevät levien runsastuessa. Turvetuotannon kuivatusvedet sisältävät typpiyhdisteitä ja usein ammoniumtypen pitoisuuksien nousu kuvastaa nimenomaan turvetuotannon vaikutuksia. Myös jätevesissä ja karjanlannassa on runsaasti ammoniumtyppeä. Kiintoaines mg/l Kiintoaines on vedessä kulkeutuvaa hiukkasmaista kiinteää orgaanista tai epäorgaanista ainesta. Kiintoaine voi siten koostua mineraalimaa-aineksista (mm. sora, savi, hiekka)

tai eloperäisistä aineksista kuten levistä ja hajoavasta kasvillisuusaineksesta. Turve kuuluu hajoavaan kasvillisuusainekseen. Kiintoaineen kulkeutuminen jokivesissä on luonnollista kiertokulkua, jossa maaperän ainesta kulkeutuu jokiuoman kautta alapuolisiin vesistöihin (eroosio). Virtavesissä kiintoainepitoisuudet ovat jokieroosion vuoksi suuria (usein yli 10 mg/l). Sen sijaan järvissä kiintoainepitoisuudet ovat yleensä pieniä (alle 5 mg/l), sillä virtavesien tuoma kiintoaines laskeutuu nopeasti järven pohjalle. Savimailla vesien kiintoainepitoisuudet ovat hyvin korkeita maaperästä liuenneesta savesta johtuen. Kemiallinen hapenkulutus (COD Mn) mg/l O 2 Kemiallinen hapenkulutus kuvaa veden sisältämien kemiallisesti hapettuvien orgaanisten aineiden määrää eli vedessä olevaa eloperäistä ainetta. Usein korkeat CODMn -arvot kuvastavat valuma-alueen suoperäisyyttä, mutta myös jätevedet ja karjanlanta kohottavat vesien CODMn -arvoja. Suomessa on runsaasti soita, joten meillä vesien CODMn - arvot ovat korkeita, keskimäärin 15 mg/l. Sähkönjohtokyky (ms/m) Sähkönjohtavuus ilmaisee veteen liuenneiden suolojen määrää. Sisävesialueilla sähkönjohtavuutta lisäävät orgaaniset ainekset. Usein sisävesien korkeat sähkönjohtokyvyn arvot liittyvät jätevesiin. Sameus (FTU/FNU) Sameudella tarkoitetaan veden läpinäkyvyyden heikkenemistä, mikä johtuu vedessä olevien partikkelien vaikutuksesta. Tällaisia partikkeleita ovat mm. kasvi- ja eläinplankton sekä erityisesti saviaines, joka voi aiheuttaa voimakkaan samennuksen. Rauta (Fe) µg/l Vesien rautapitoisuus on sähkönjohtokyvyn ja kemiallisen hapenkulutuksen tavoin vesistöalueelle tyypillinen ominaisuus. Sisävesissä rauta on yleensä humukseen sitoutuneena ja siten suoperäisten vesien rautapitoisuus on usein korkea. Happamuus eli ph-arvo ph eli happamuusaste kuvaa vedessä olevien vapaiden vetyionien määrää. Luonnontilaisten pintavesien ph-arvo on yleensä lievästi hapan, ph 6-7. Kesäinen järvien voimakas leväkukinta voi nostaa pintaveden ph-arvon selvästi yli ph 7:ään. Humusvedet ovat happamia ja siten suoperäisillä valuma-alueilla ph-arvot ovat usein alle ph 6:n. Happipitoisuus mg O 2 /l, %-kyll Happi on tärkein veteen liuenneista kaasuista ja tärkeimpiä kaikista vesiympäristössä esiintyvistä aineista. Happi on osallisena monissa kemiallisissa ja biologisissa reaktioissa. Veden happipitoisuus ilmoitetaan milligrammoina happea litraa kohti tutkittavaa vettä (mg O 2 /l) sekä suhteellisena pitoisuutena, kyllästysprosentteina. Kyllästysprosentilla tarkoitetaan todettua hapen määrää prosentteina siitä määrästä, jonka vesi voisi enintään sisältää. Mitä lämpimämpää vesi on sitä vähemmän se voi sisältää happea. Rehevöitymisen seurauksena vesistöjen pohjalle kertyy enemmän kasvi- ja leväaineista, jotka kuluttavat hajotessaan vesistön happivaroja ja siten happivajeet yleistyvät lopputalvella. Väriluku mgpt/l Veden väri on monien tekijöiden yhteistulos. Pääasiallinen veden väriä säätelevä tekijä on humuspitoisuus, mutta myös rauta värjää vettä ruskeaksi. Suomessa humuksen anta- 3

ma ruskea väri on luonteenomainen piirre suurimmalle osalle vesistöistä. Vedet ovat kirkkaita jos väriluku on alle 40 mgpt/l ja ruskeita jos väriluku on yli 100 mgpt/l. 4 2.2 Turvetuotannon käsitteitä Bruttokuormitus Suoalueelta tuleva kokonaiskuormitus, joka koostuu tuotannosta syntyneen kuormituksen sekä alueelta tulevan luonnonhuuhtouman yhteenlasketusta kokonaismäärästä. Nykyisin käytössä on termi bruttopäästö. Nettokuormitus Suoalueelta tuleva kuormitus, joka saadaan kun bruttokuormituksesta vähennetään luonnontilaiselta suolta tuleva ainevirtaama (luonnonhuuhtouma). Ilmoittaa turvetuotannon aikaansaaman lisäkuormituksen määrän. Nykyisin käytössä on termi nettopäästö. Ominaiskuormitus Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä tiettyä pinta-alayksikköä kohden. Yleisemmin seurataan fosforin ja typen sekä kiintoaineen kuormitusta (g/ha päivä tai kg /km 2 vuosi). Humus Humus muodostuu osittain tai kokonaan hajonneesta eläin- ja kasviaineksesta. Humus on väriltään ruskeaa tai mustaa. Humus antaa vesille niiden ruskean yleisilmeen. Humus toimii kasvien ravintona ja lisää osaltaan maaperän vedenpidätyskykyä ja lisää veden puskurikykyä happamuutta vastaan. Jako-oja Oja jonka kautta tuotantoalueelta tulevaa vettä ohjataan pintavalutuskentälle Kasvillisuusallas Vesikasveja kasvava laskeutusallas, jossa kasvit (mm. ruoko, korte, sarat, pajut, vehka) sitovat vedessä olevia ravinteita Kemikalointi Valumavesien puhdistusmenetelmä, jossa kemikaaleilla saostetaan kiintoaine, humus ja ravinteet laskeutettavaan muotoon. Keräilyoja Oja joka kerää pintavalutuskentälle johdetut vedet ja johtaa ne sitten alapuoleiseen vesistöön Kokoojaoja Oja, johon turvetuotantoalueen sarkaojat laskevat Kuntoonpanovaihe Yleisilmaus ajanjaksolle joka edeltää tuotannon aloittamista suolla. Vaiheen aikana tehdään mm. puuston raivaus, peruskuivatukset ja rakennetaan vesiensuojeluratkaisut

Kuormitus (päästö) Tuotantoalueelta alapuoleiseen vesistöön johdettavien aineiden määrä aikayksikössä. Yleisemmin seurataan mm. ravinteiden ja kiintoaineen kuormitusta (kg/päivä tai kg /vuosi). Laskeutusallas Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tulevassa vedessä oleva hiukkasjakoinen aines laskeutuu altaan pohjalle hidastuneen virtauksen ja painovoiman vaikutuksesta. Laskeutunut aines kerätään tietyin väliajoin pois altaan pohjalta. Laskuoja Oja jonka kautta suolta tulevat vedet ohjataan alapuoleiseen vesistöön. Lohko Useista saroista muodostunut yleensä luonnon esteiden tai tuotannollisten seikkojen rajaama tuotantoala. Maaperäimeytys Puhdistusmenetelmä, jossa kuivatusvedet johdetaan metsämaalle, jolloin osa vedestä imeytyy maahan, osa haihtuu taivaalle, osan käyttää kasvillisuus ja osa kulkeutuu pintavaluntana ympäristöön. Mittapato Yleensä tuotantoalueen laskuojassa oleva patorakennelma, jonka avulla voidaan seurata alueelta purkautuvan veden määrää (esim. m 3 /päivä). Mittapadossa on tietyn kokoinen purkautumisaukko, johon voidaan kiinnittää rekisteröivä vedenpinnan korkeusmittari. Pintavalutus (kenttä) Puhdistusmenetelmä, jossa turvetuotantoalueelta tuleva vesi valutetaan luonnontilaisen suoalueen (kenttä) yli ennen veden johtamista laskuojaan Reunaoja (ympärysoja) Tuotantoalueen reunimmainen sarkaoja ja sarkojen päissä sarkaojat yhdistävä oja. Oja ympäröi tuotantoaluetta Sarka Yleensä noin 20 metriä leveä molemmilta sivuilta sarkaojitettu tuotantoala suolla Sarkaoja Sarkojen välinen oja, jolla alueen kuivatus hoidetaan Sarkaojapidätin (virtaamansäätö) Sarkaojan lietesyvennyksen etupuolelle asennettava rimasäleikkö, joka tehostaa kiintoaineen pidättymistä sarkaojaan ja tasaa virtaamia Valuma Virtaama pinta-alayksikköä kohden (litraa/sekunti neliökilometriltä l/s km 2 ) Valunta Se osa sadannasta, joka virtaa alapuoleista vesistöä kohden maan pinnalla, maaperässä tai kallioperässä (mm/vuosi tai mm/päivä) 5

Virtaama Uoman poikkileikkauksen kautta kulkeva vesimäärä sekunnissa (l/s tai m 3 /s) Ylivuotokenttä Tuotantoalueella oleva mielellään kasvittunut allasalue, jonne rankkasateiden tai tulvan aikana voidaan johtaa kuivatusvesiä kiintoaineen ja ravinteidenpoiston tehostamiseksi. Ympäristölupa Turvetuotannolle vaaditaan pääsääntöisesti ympäristölupa, jos sen pinta-ala ylittää 10 ha. Luvasta päättää aluehallintoviraston (AVI) ympäristölupayksikkö. Lupaan liittyy yleensä erilaisia tarkkailuvelvoitteita. YVA YVA prosessin aikana selvitetään toiminnan erilaisia ympäristövaikutuksia. Laki ympäristövaikutusten arvioinnista tuli voimaan 1994. Turvetuotantoa koskevia asioita täsmennettiin, kun lakia ja asetusta muutettiin 1.4.1999. Turvetuotannon YVA- selvitys pitää tehdä, jos tuotantoalueen koko ylittää 150 ha tai arvioidut ympäristövaikutukset voivat olla laajoja. YVA -prosessin jälkeen voidaan hakea ympäristölupaa YVA - selvityksien perusteella. 6 3 SÄÄTILA TARKASTELUALUEELLA 3.1 Lämpötila Pirkanmaan turvetuotantoalueiden sijaintiin nähden Ilmatieteen laitoksen säähavaintoasemista Tampere sijaitsee painopistealueella ja turvetuotannon sääolosuhteita vuonna 2011 on tarkasteltu sen tietojen perusteella. Lisäksi tarkastelussa on hyödynnetty Ilmatieteen laitoksen säätilastoja. Vuoden 2011 keskilämpötila (5,7 o C) oli Tampereella 1,5 astetta vertailukauden 1971 2000 keski-lämpötiloja korkeampi. Vuosi 2011 oli 2,4 astetta edellistä vuotta lämpimämpi, mikä johtui vuoden 2010 kylmistä talvikuukausista sekä vuoden 2011 lämpimästä syksystä (Kuva 1). Keskilämpötilat olivat 0 o C:n alapuolella tammikuusta maaliskuuhun 2011. Kylmin kuukausi oli helmikuu, jolloin keskilämpötila oli 5,5 astetta vuosien 1971 2000 keskiarvoa kylmempi. Heinäkuu oli edellisvuoden tapaan vuoden lämpimin kuukausi. Vuoden 2011 syksy oli poikkeuksellisen lämmin. Vuonna 2011 terminen kasvukausi alkoi Pirkanmaalla 15.4. eli noin kaksiviikkoa tavanomaista aiemmin. Terminen kasvukausi päättyi 8.11. eli lähes kuukauden normaalia myöhemmin (Ilmatieteen laitos 2012). Terminen kasvukausi alkaa kun lumipeite on kadonnut aukeilta paikoilta ja vuorokauden leskilämpötila on pysynyt vähintään viisi vuorokautta peräkkäin +5 asteen yläpuolella. Terminen kasvukausi päättyy kun syksyllä vuorokauden keskilämpötila pysyy 5-10 vrk peräkkäin +5 asteen alapuolella.

7 TAMPERE 25,0 2010 20,0 2011 15,0 1971-2000 oc 10,0 5,0 0,0-5,0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu -10,0-15,0 Kuva 1 Kuukauden keskilämpötilan vaihtelut Tampereella vuosina 2010-2011 ja vertailuajanjaksona 1971-2000. 3.2 Sadanta Vuonna 2011 Pirkanmaalla saatiin sateita vertailujakson 1971 2000 keskiarvoa (601 mm) vähemmän (573 mm). Hydrologisena vuonna 2011 satoi marraskuussa 2010, tammikuussa 2011, ja syyskuussa 2011 vuosien 1971 2000 keskiarvoa enemmän, muuten vuosi oli vähäsateisempi (Kuva 2). Varsinkin heinäkuussa satoi vähän pitkän aikavälin keskiarvoon nähden. Edellisvuoden tapaan syyskuussa satoi paljon. Vuonna 2011 satoi hieman edellisvuotta enemmän. 120 100 80 2010 2011 1971-2000 TAMPERE mm 60 40 20 0 Tammi Helmi Maalis Huhti Touko Kesä Heinä Elo Syys Loka Marras Joulu Kuva 2 Kuukauden keskisademäärän vaihtelut Tampereella vuosina 2010-2011 ja vertailuajanjaksona 1971-2000. 3.3 Lumitilanne Pirkanmaalla lunta oli talvella 2010-2011 keskimääräistä enemmän. Joulukuun 2010 puolivälissä lumen syvyys oli 11 cm, tammikuussa 2011 42 cm, helmikuussa 52 cm ja maaliskuussa 48 cm (Kuva 3). Pitkäaikaiseen keskiarvoon nähden terminen talvi alkoi noin viikkoa myöhemmin 17.11.2010 ja loppui 1.4.2011.

8 Lumen syvyys kuukauden 15. päivänä talvella 2010-2011 60 Tampere 1971-2000 50 40 cm 30 20 10 0 Marras Joulu Tammi Helmi Maalis Huhti Kuva 3 Lumen syvyys Tampereella talvella 2010-2011 ja vertailuajanjaksolla 1971-2000. 4 TURVETUOTANNON PÄÄSTÖ- JA VAIKUTUSTARKKAILUJEN TOTEUTUS 4.1 Yleistä Kaikilta tuotanto- ja kuntoonpanoalueilta on kerätty käyttötarkkailun puitteissa tietoja alueilla tehdyistä toimenpiteistä. Käyttötarkkailun on hoitanut tarkkailun tilaajana toiminut Vapo Oy Energian Länsi-Suomen yksikkö. Kuormitustarkkailu (päästötarkkailu) käsittää virtaaman mittauksen ja vesinäytteiden oton ja analysoinnin valituista pisteistä ennalta laaditun aikataulun mukaisesti. Vuoden 2011 kuormitustarkkailun on hoitanut Nablabs Oy. Vesistötarkkailussa (vaikutustarkkailu) on seurattu turvetuotannon kuivatusvesien vaikutuksia alapuoleisilla joki- ja järvihavaintopaikoilla. Vesistönäytteiden otosta ja analysoinnista on vastannut vuonna 2011 Nablabs Oy. 4.2 Vesistötarkkailun näytteenotto Vuonna 2011 Vapo Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailussa seurattiin 275 turvetuotantoalueen vaikutuspiirissä olleita vesialueita 487 havaintopaikalta. Etelä-Pohjanmaan ja Keski-Suomen ELY -keskusten alueelta oli tarkkailussa mukana myös yksityisten ja yritysten turvesoita. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueelta on tarkkailussa mukana 23 järvihavaintopistettä ja 50 virtavesipistettä (Taulukko 1).

Taulukko 1. Vesistötarkkailupisteiden lukumäärät eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2011. 9 ELY-keskus Vesistötarkkailupisteitä Joet Järvet yhteensä Uusimaa 4 0 4 Häme 22 6 28 Keski-Suomi 74 59 133 Varsinais-Suomi 80 6 86 Etelä-Pohjanmaa 122 41 163 Pirkanmaa 50 23 73 yhteensä 352 135 487 Vesistötarkkailunäytteitä otetaan järvihavaintopaikoilta kahdesti vuodessa ja virtahavaintopaikoilta kolmesti vuodessa; - Järvipistenäytteet maalis-huhtikuussa ja heinä-elokuussa - Joki- ja puropistenäytteet huhti-toukokuussa, elokuussa ja syys-lokakuussa 4.3 Vesinäytteiden analysointi Vesinäytteiden analysointi on tehty yleisten ja akkreditoitujen menetelmien mukaisesti. Järvipisteissä näytteenottosyvyydet määräytyvät vesistön kokonaissyvyyden mukaan. Vakiosyvyydet ovat 1 m pinnasta ja 1 m pohjasta. Mikäli kokonaissyvyys on suurempi tai yhtä suuri kuin 5 m, otetaan näyte myös vesipatsaan puolestavälistä tai syvyyden salliessa aina 5 m:n välein. Joki- ja puronäytteissä näyte otetaan pinnasta (0,1 m) tai kokonaissyvyyden salliessa 1 m:n syvyydeltä. Joki- ja järvinäytteiden vedenlaadun analysointiparametrit: Järvipisteet Jokipisteet lämpötila lämpötila näkösyvyys sähkönjohtavuus happi (pitoisuus, kyll-%) kiintoaine (vain 1 m) sähkönjohtavuus sameus kiintoaine (vain 1 m) ph sameus väri ph COD Mn (vain 1 m) väri Kokonaisfosfori COD Mn (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) Kokonaisfosfori Kokonaistyppi (vain 1 m) fosfaattifosfori suod. (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) Kokonaistyppi (vain 1 m) NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) NO 3 /NO 2 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) rauta NH 4 -typpi (vain 1 m, ajalla 1.6-30.8) rauta klorofylli-a (0-2 m, ajalla 1.5-31.10)

5 TURVETUOTANNON KUORMITUS 2011 10 5.1 Yleistä Vapo Oy Energian Läntisen Suomen kuormitustarkkailun piirissä olevia soita oli vuonna 2011 yhteensä 266 kpl, joista Vapo Oy Energian omistamia oli 235 ja yksityisten omistamia 31 kpl. Vuonna 2009 mukaan ovat tulleet uusien, kuntoonpanovaiheessa olevien tuotantoalueiden lisäksi Vapo-konserniin kuuluvan Kekkilä Oy:n tuotantoalueet. Aikaisemmin Fortumin omistuksessa olleet 15 tuotantoaluetta ovat siirtyneet Vapon omistukseen. Kaikkien 266 suon yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli 23 993 ha. Levossa oli 1 065 ha ja valmistelussa 2 040 ha. Kun eri vesistöalueilla olevat suon osat lasketaan omiksi alueikseen, purkivat Vapon 235 suota vetensä 312 reittiä pitkin. Vapo Oy:n Läntisen alueen tarkkailussa olevien tuotantoalueiden yhteenlaskettu tuotannossa oleva ala oli 23 044 ha. Levossa oli 1 051 ha ja valmistelussa 2 040 ha. Viimeisen viiden vuoden aikana tuotannosta on poistunut 2 653 ha ja 9 336 ha yli viisi vuotta sitten. Vapon Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa mukana olevat tuotantoalueet sijaitsevat laajalla maantieteellisellä alueella. Tuotantoalueita on kaikkiaan 21 eri vesistöalueen varrella. Vesistöalueista suurimmat ovat Kymijoen ja Kokemäenjoen vesistöalueet (Taulukko 2). Vuonna 2010 Kalajoen vesistöalue siirtyi pois Vapon Läntisen Suomen tarkkailun piiristä Pohjois-Pohjanmaan tarkkailun yhteyteen. Vapo Oy Energian tuotantoalueita (Taulukko 2) vesistöalueittain tarkasteltaessa, eniten tuotantosoita tai niiden osia (30 % koko määrästä) oli kappalemääräisesti mitattuna Kokemäenjoen vesistöalueella (93 kpl). Kokemäenjoen vesistöalueen tuotannossa olevan alan osuus (5 918 ha) koko Läntisen Suomen tarkkailun tuotannossa olevan alan kokonaismäärästä oli 25,7 %. Kymijoen vesistöalueella oli 63 ja Kyrönjoen vesistöalueella 42 turvetuotantoaluetta tai tuotantoalueen osaa. Kyrönjoen alueella tuotannossa olevan suoalan määrä (4 475 ha) edusti 19,4 % kaikesta tuotantoalasta, kun Kymijoella vastaava osuus oli 16,4 %. Karvianjoen vesistöalueella (29 kpl) oli 11,2 % tuotantokelpoisesta pinta-alasta. Muiden 17 vesistöalueen osuus oli tuotannossa olevasta pinta-alasta 25,4 %. Taulukko 2. Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri vesistöalueilla vuonna 2011. Vesistöalue Pinta-ala, ha Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v 14 Kymijoen vesistöalue 3 895 53 435 356 1 511 6 250 18 Porvoonjoen vesistöalue 27 0 0 2 0 28 27 Paimionjoen vesistöalue 68 0 0 0 0 68 28 Aurajoen vesistöalue 64 0 0 0 0 64 31 Laajoen vesistöalue 0 0 46 0 0 46 33 Lapinjoen vesistöalue 83 0 0 4 0 87 34 Eurajoen vesistöalue 341 57 48 0 0 446 35 Kokemäenjoen vesistöalue 5 918 247 594 464 3 319 10 542 36 Karvianjoen vesistöalue 2 723 115 61 277 1 090 4 266 37 Lapväärtinjoen vesistöalue 397 0 0 51 18 467 38 Teuvanjoen vesistöalue 129 0 0 3 1 133 39 Närpiönjoen vesistöalue 234 36 0 36 0 305 42 Kyrönjoen vesistöalue 4 475 125 33 869 1 881 7 383 44 Lapuanjoen vesistöalue 1 348 147 64 366 866 2 790 46 Purmonjoen vesistöalue 82 0 143 0 0 225 47 Ähtävänjoen vesistöalue 872 26 181 118 435 1 632 48 Kruunupyynjoen vesistöalue 841 35 77 26 10 989 19 Perhonjoen vesistöalue 948 211 358 83 199 1 798 51 Lestijoen vesistöalue 0 0 0 0 0 0 81 Suomenlahden rannikkoalueen vesistöalue 79 0 0 0 4 83 83 Suomenselän rannikkoalueen vesistöalue 521 0 0 0 2 523 Yhteensä 2011 23 044 1 051 2 040 2 653 9 336 38 123 Yhteensä 2010 24 199 213 2 555 2 361 8 875 38 202 Yhteensä 2009 24 570 526 2 187 1 790 8338 37 409 Yhteensä 2008 22 781 494 1 363 1 904 7662 34 203

Vaikka tarkkailussa mukana olevat turvetuotantoalueet jakautuivat useamman ELYkeskuksen alueelle, jää painopiste Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueelle, missä sijaitsi 98 tuotantoaluetta ja lähes puolet tuotannossa olevasta alueesta (10 896 ha). Vähiten tuotannossa olevaa alaa oli Uudenmaan (0,3 %) alueella (Taulukko 3). Vuoden 2009 jälkeen raportissa ei ole ollut enää mukana Pohjois-Pohjanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevan Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueita. Kalajoen vesistöalueen turvetuotantoalueiden raportointi tapahtuu omana kokonaisuutenaan. Taulukko 3. Turvetuotannon pinta-alat (ha) eri ELY-keskusten alueilla vuonna 2011. ELY-keskus Pinta-ala, ha (Yksityiset mukana) Tuotannossa Levossa Valmistelussa Tuotannosta poistunut Yhteensä alle 5 v yli 5 v Häme 666 76 86 38 101 967 Pirkanmaa 2 451 39 57 274 1 948 4 769 Varsinais-Suomi 4 873 195 272 321 1 623 7 283 Keski-Suomi 5 027 67 634 428 1 912 8 068 Etelä-Pohjanmaa 10 896 688 991 1 675 3 747 17 997 Uusimaa 79 0 0 0 4 83 Yhteensä 2011 23 993 1 065 2 040 2 735 9 336 39 168 Yhteensä 2010 25 181 350 2 563 2 422 8 876 39 391 Yhteensä 2009 25 529 526 2 216 1 937 8 338 38 545 Yhteensä 2008 24 422 536 1 422 1 936 7 661 35 977 Yhteensä 2007 24 138 769 1 463 2 220 6 727 35 316 Yhteensä 2006 24 516 1 040 1 541 2 664 6 127 35 888 Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailussa oli vuonna 2011 mukana viiden ELY-keskuksen alueella yhteensä 25 pysyvää päästötarkkailuasemaa, joilta saatiin luotettavat kuormitustiedot koko hydrologiselta vuodelta 2011. Näiden ominaiskuormituslukujen laskennassa käytettyjen asemien mittapatojen valuma-alueiden pintaala oli yhteensä 3 728 ha, mikä edustaa noin 16 % tarkkailualueen kaikkien turvetuotannossa olevien alueiden tuotantokunnossa olevasta alasta (23 932 ha). Vuonna 2011 oli kahdella pysyvistä päästötarkkailuasemista vesiensuojelumenetelmänä käytössä nk. perustaso, jota on tehostettu ojanpidättimillä. Perustason suolla on käytössä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Kaikkiaan 13 suolla oli käytössä pintavalutus, kahdella suolla virtaaman säätö, kahdella kasvillisuusallas ja pintavalutus, kolmella ruokohelpikosteikko ja neljällä osittain kasvillisuuskenttä ja kosteikko. Neljä tuotantoalueista oli osittain kuntoonpanovaiheessa, loput 21 kokonaan tuotannossa. 5.2 Soiden käyttövaihe ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian läntisen kuormitustarkkailun alueella tuotannossa olevien alueiden kokonaispinta-ala oli pysynyt lähes ennallaan edellisvuoteen verrattuna. Tuotannossa olevia alueita oli 1175 ha vähemmän, valmistelussa olevia suoalueita oli 414 ha vähemmän ja levossa olevia 849 ha enemmän kuin edellisvuonna (Taulukko 4). Joitakin vuosia sitten tarkkailualueella yleisin vesiensuojelumenetelmä oli vielä nk. perustaso. Perustasolla tarkoitetaan, että suolla on vesiensuojelumenetelmänä laskeutusaltaat, sarkaoja-altaat sekä päisteputkipidättimet. Vuonna 2011 selvästi yleisin vesiensuojelumenetelmä oli pintavalutus (82,4 % tuotantopinta-alasta v.2010 73 %), toiseksi yleisin virtaamansäätö (9,4 % v.2010 13 %) ja kolmanneksi yleisin perustaso (5,3 % v. 2010 10,9 %). Pintavalutuskentillä puhdistettiin vuonna 2011 purkuvedet yli 80 prosenttia suuremmalta pinta-alalta kuin vuonna 2008. Pintavalutuskentät edustavat tällä hetkellä parasta käyttökelpoista tekniikkaa (BAT). 11

Taulukko 4. Suon käyttövaiheet ja vesiensuojelumenetelmät Vapo Oy Energian Läntisen Suomen kuormitustarkkailun alueella vuonna 2011 12 2011 HEHTAARIA LÄNTISEN SUOMEN KUORMITUS- TARKKAILU Perustaso Pintavalutus tai vastaava Haihd./imeytys Tuotannossa 1262 19149 58 487 1999 144 0 23099 Levossa 131 426 0 0 465 41 0 1062 Valmistelussa 0 2003 0 37 0 0 0 2040 Poistunut 2007-2011 2662 Poistunut 2002-2006 3042 Poistunut ennen 2002 6283 Yhteensä 1392 21577 58 524 2464 185 0 38188 Yhteensä % 5,3 82,4 0,2 2,0 9,4 0,7 0,0 Yhteensä 2010 2948 19660 58 494 3560 163 45 38168 Yhteensä 2009 3145 18441 58 554 4038 144 0 36445 Yhteensä 2008 5583 11988 0 104 6378 256 0 33835 Kemikalointi Valunnan säätö Muu Ei mitään YHTEENSÄ 5.3 Ominaiskuormitussoiden vuorokauden keskivalumat v. 2011 Vuoden 2011 ominaiskuormitussoiden (25 kpl) vuorokauden keskivalumat on esitetty kuvassa 4. Vertailuarvona Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella olevien ominaiskuormitussoiden (3 kpl) valumat. Kaikilla ominaiskuormitussoilla on käytössä jatkuvatoiminen virtaamamittari. Kaikkien ominaiskuormitussoiden koko vuoden keskivaluma oli 13,5 l/s km 2. Suurin keskivaluma oli Jokipolvensuolla (25,3 l/s km 2 ) ja pienin Oksuolla (5,4 l/s km 2 ). Ominaiskuormitussuot sijaitsevat maantieteellisesti laajalla alueella (Kuva 4), joten myös valumissa on suuria eroja eri alueiden kesken. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevien kuuden ominaiskuormitussuon keskivaluma oli 13,3 l/s km 2. Valuma on samaa tasoa kaikkien ominaiskuormitussoiden valumaan verrattuna. Sompanevan keskimääräinen valuma oli 11,0 l/s km 2, Isosuon 7,12 l/s km 2 ja Ristinevan 9,7 l/s km 2 hydrologisena vuonna 2011. Suurimmillaan valuma olivat huhtikuussa kevättulvan aikaan sekä syyskuussa, jolloin alueella satoi paljon (Kuva 4).

13 Ominaiskuormitussoiden valumat hydrologisena v. 2011 l/s km 2 Keskiarvo (n=25) Pirkanmaa (n=3) 110 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 1.11.10 1.12.10 1.1.11 1.2.11 1.3.11 1.4.11 pvm 1.5.11 1.6.11 1.7.11 1.8.11 1.9.11 1.10.11 1.11.11 Kuva 4. Ominaiskuormitussoiden keskimääräiset valumat, sekä Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella sijaitsevien ominaiskuormitussoiden valumat. valumat vuonna 2011. 5.4 Tarkkailusoilta purkautuvan veden laatu Vuonna 2011 ominaiskuormituslaskelmassa huomioitujen pysyvien tarkkailuasemien (25 kpl) keskimääräinen vedenlaatu on esitetty Taulukko 5. Edellisvuoteen verrattuna vedenlaatu oli parantunut kaikkien mitattujen parametrien osalta. Ympärivuotiset tarkkailuasemat eivät ole joka vuosi täysin samat, mikä selittää osaltaan vuosikeskiarvojen vaihtelua. Taulukko 5. Pysyvien tarkkailuasemien koko vuoden 2011 vedenlaatu Vesiensuojelutaso Vedenlaatu ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg/l ka 2011 (n=25): 5,8 6,1 1785 598 63 25 2,8 50 ka 2010 (n=26): 6,0 9,2 2185 935 72 27 3,8 51 ka 2009 (n=25): 6,0 10 1855 729 82 28 3,7 47 ka 2008 (n=24): 6,0 8,9 1794 711 77 23 3,2 48 ka 2007 (n=23): 5,8 9,3 2083 827 80 23 3,3 58 Minimi: 4,3 1,1 892 105 12 2,1 0,7 22 Maksimi: 6,5 19 4184 2698 141 159 7,3 85 Vesiensuojelutaso (ka): Virtaaman säätö (n=2) 6,2 7,3 2480 1224 39 11 3,4 35 Pintavalutus (n=13) 5,5 4,5 1957 703 60 28 2,6 60 Yli-Kujalan menetelmä (n=1) 5,9 5,7 2092 971 101 32 4,0 61 Kasvillisuusallas / pintavalutus (n=2) 6,4 13 1152 221 80 21 3,0 32 Ruokohelpikosteikko (n=3) 6,3 4,3 1224 227 53 26 3,2 32 Kasvillisuuskenttä / kosteikko (n=4) 6,1 8,4 1539 313 75 24 2,6 41 Suon käyttövaihe (ka): Tuotanto (n=21) 5,9 6,5 1764 588 62 21 2,8 47 Tuotanto/valmistelu (n=5) 5,3 3,9 1899 649 71 49 3,0 64 Kaikilta kohteilta ei saatu jokaisella mittauskerralla määritettyä näytettä, johtuen jäätymisestä tai mittapisteellä ei ole ollut vettä. Yleisesti voidaan todeta turvetuotannon kuivatusvesien olevan humuspitoisia ja lievästi happamia. Vesissä oli paljon typpeä, fosfo-

ria sekä rautaa. Kiintoainepitoisuudet olivat vesien ja vesialueiden luonne huomioiden pääsääntöisesti melko pieniä. Vuositasolla veden ph oli keskimäärin 5,8. Happamin keskimääräinen ph oli Iso- Rydistönkeitaalla (4,3). Lähimpänä neutraalia vesi oli Pajusuolla (ph 6,5). Kemiallisen hapenkulutus (COD Mn -arvo) oli vuositasolla keskimäärin 50 mg O 2 /l, eniten Nanhiansuolla (85 mg O 2 /l) ja vähiten Höystösensuolla (22 mg/l O 2 ). Koko vuoden kiintoainepitoisuus oli keskimäärin 6,1 mg/l ja korkein Mustakeidas-Saarikeitaalla (19 mg/l). Vähiten kiintoainetta oli Ristinevalta purkautuvassa vedessä (1,1 mg/l). Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden keskimääräinen kiintoainepitoisuus on 2,0 mg/l. Isonevan, Höystösensuon, Helminkäiskeitaan, Iso-Rydistönkeitaan ja Ristinevan kiintoainepitoisuudet olivat alle 3 mg/l. Eniten kokonaisfosforia purkautui Okssuolta (141 g/l) ja vähiten Ristinevalta (12 g/l) vuosikeskiarvon ollessa 63 g/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaisfosforin pitoisuus on 20 g/l. Fosfaattifosforia purkuvesissä oli keskimäärin 25 g/l. Suurin keskimääräinen kokonaistyppipitoisuus mitattiin Lammisuolta (4 184 g/l) ja pienimmät kokonaistyppipitoisuudet olivat Helminkäiskeitaalla (892 g/l) ja Ristinevalta (963 g/l). Keskimäärin kokonaistyppeä oli purkuvedessä 1785 g/l ja ammoniumtyppeä 598 g/l. Luonnontilaiselta suolta purkautuvan veden kokonaistypen pitoisuus on 500 g/l. Rautapitoisin vesi oli Okssuolla (7,3 mg/l). Alhaisin keskipitoisuus oli Ristinevalla (0,7 mg/l) ja Iso-Rydistönkeitaalla (0,7 mg/l) Keskimäärin purkuvesissä oli rautaa 2,8 mg/l. 14 5.5 Vedenlaatu eri vuodenaikoina Tarkkailusoiden keskimääräinen vedenlaatu vuodenajoittain vuonna 2011 on esitetty Taulukko 6. Talvella Typpi- ja fosforipitoisuudet olivat korkeampia kuin muina vuodenaikoina Myös raudan määrä oli talvijakson aikana suurimmillaan. Talven korkeat ravinnepitoisuudet selittyvät puolestaan pienillä vesimäärillä, jolloin vettä virtaa vähän ja vedet pääsevät väkevöitymään. Keväällä happea kuluttavan aineksen COD Mn -arvo (humus) oli alhaisemmillaan, samoin kokonaistypen ja kokonaisfosforin pitoisuudet. Kiintoainepitoisuudet olivat puolestaan keväällä korkeimmillaan. Keväällä lumen sulamisvedet vaikuttavat laimentavasti ravinteiden pitoisuuksiin. Kiintoaineen osalta kiintoaineen pitoisuus on keväällä suurin, koska sulamisvesien mukana irtoaa enemmän kiintoainesta. Kesällä (tuotantokaudella) COD Mn -arvo oli korkeammillaan. Syksyllä kiintoainepitoisuudet olivat alimmillaan ja kokonaistypen pitoisuus puolestaan korkeimmillaan. Taulukko 6. Pysyvien tarkkailusoiden vedenlaatu vuonna 2011 vuodenajoittain Vedenlaatu Vuoden- ph Kiintoaine Typpi Amm.typpi Fosfori Fosfaatti-P Rauta CODMn aika 25 C mg/l µg/l µg/l µg/l µg/l mg/l mg O2/l talvi 5,9 5,0 2229 1282 89 84 6,0 51 kevät 5,6 10,0 1426 542 38 10 1,4 27 kesä 5,9 5,8 1542 393 64 19 2,8 56 syksy 5,7 4,4 2081 799 44 17 2,3 56 v. 2011 5,8 6,1 1785 598 63 25 2,8 50

5.6 Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut Vuonna 2011 ominaiskuormitus laskentaan otettiin mukaan myös kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitus. Kemiallisen hapenkulutuksen osalta lasketaan ainoastaan bruttokuormitus, koska kemialliselle hapenkulutukselle ei ole tarkkaa taustapitoisuutta. Kemiallisen hapenkulutuksen yksikköinä käytetään kg O 2 /d, g O 2 /ha d ja kg O 2 /ha a. Pysyvien tarkkailuasemien keskimääräiset ominaiskuormitukset (g/ha d) vuosina 2005-2011 on esitetty Taulukko 7. Ominaiskuormituslukujen laskemiseen käytettiin vuonna 2011 niiden 25 pysyvän tarkkailuaseman mittaustuloksia, joilta saatiin luotettavat virtaamatiedot koko hydrologiselta vuodelta 2011. Tarkkailusoiden määrä on viime vuosina vaihdellut 19 25 kohteen välillä. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli 57 g/ha d, kokonaistypen 11 g/ha d ja kokonaisfosforin 0,26 g/ha d. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) bruttokuormitus oli 489 g O 2 /ha d. Kiintoaineen netto-ominaiskuormitus oli kasvanut kolmanneksen edellisvuodesta. Kokonaistypen nettokuormitus oli noin viidenneksen pienempi ja kokonaisfosfori neljänneksen pienempi edellisvuoteen verrattuna. Taulukko 7. Tarkkailusoiden ominaiskuormitusluvut vuosina 2005-2011. 15 Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g O2/ha d g/ha d ka 2011 (n=25): 87 19 0,56 489 57 11 0,26 ka 2010 (n=19): 64 19 0,57 43 14 0,35 ka 2009 (n=25): 95 21 0,79 69 14 0,53 ka 2008 (n=24): 123 28 0,85 81 17 0,43 ka 2007 (n=23): 89 23 0,75 68 18 0,54 Ka 2006 (n=24): 126 28 0,95 93 20 0,61 Ka 2005 (n=24): 142 25 0,90 117 19 0,65 Kuormitukset vaihtelivat paljon tuotantoalueittain ja eri parametrien kohdalla. Selvästi suurimmat kiintoaineen nettomääräiset kuormitukset tulivat Mustakeidas-Saarikeitaalta (336 g/ha d) ja Mäkikylänsuolta (290 g/ha d). Mustakeidas-Saarikeitaan kiintoaineen kuormitusta nostavat kevään ja syksyn korkeat kiintoainepitoisuudet (62 mg/l ja 56 mg/l). Korkeat kiintoainepitoisuudet ovat seurausta suurista virtaamista. Mäkikylänsuolla kevään erittäin korkea kiintoainepitoisuus (200 mg/l) mitattiin suuren virtaaman aikaan, joten kuormitus on myös suuri. Mäkikylänsuon kiintoainekuormituksesta 92 % tuli kevään aikana. Ristinevalla ja Iso-Rydistönkeitaalla, joilla vesiensuojelun tasona on pintavalutus sekä Höystösensuolla, jossa on käytössä ruokohelpikosteikko, laskennallisen kiintoaineen netto-ominaiskuormitus jäi alhaisista pitoisuuksista johtuen negatiiviseksi. Kokonaistypen nettokuormitus oli suurin Pajusuolla (31 g/ha d) ja Valkeissuolla (24 g/ha d). Sekä Pajusuolla, että Valkeissuolla suurimmat typpikuormitukset syntyivät keväällä 2011, jolloin kovat virtaamat ovat huuhtoneet typpeä purkuvesiin. Pienin typen nettokuormitus oli Ristinevalla (2,8 g/ha d). Ristinevan purkuvesissä oli alhaiset typpipitoisuudet. Suurin nettokuormitus fosforin osalta tuli Mustakeidas-Saarikeitaalta (0,64 g/ha d) ja Pallonevalta (0,62 g/ha d). Mustakeidas-Saarikeitaan vesiensuojelutasona on Kasvillisuusallas. Mustakeidas-Saarikeitaan fosforikuormitus oli suurimmillaan keväällä, jolloin

fosforipitoisuus alhainen, mutta virtaama korkea. Isonevalla, Jokipolvensuolla, Pajusuolla, Iso-Rydistönkeitaalla ja Ristinevalla fosforin nettokuormitus oli negatiivinen, koska nettokuormitus alitti laskennallisen luonnon taustakuormitustason. Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon tarkkailun eräänä tärkeänä tehtävänä on selvittää kuormituksen kokonaismäärän ohella myös sen jakautumista eri vuodenajoille. Tämä on yksi syy, miksi tarkkailu on suunniteltu ympärivuotiseksi. Tarkkailusoiden keskimääräinen ominaiskuormitus eri vuodenaikoina on esitetty Taulukko 8. Vuonna 2011 ympärivuotista tarkkailua, ilman häiriöitä pystyttiin suorittamaan 25 tarkkailupisteellä. Taulukko 8. Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset eri vuodenaikoina vuonna 2011 Jakso Ominaiskuormitus, brutto Ominaiskuormitus, netto Kiintoaine Typpi Fosfori COD Mn Kiintoaine Typpi Fosfori g/ha d g O2/ha d g/ha d Talvi (n=25) 21 8,1 0,28 167 14 6,2 0,20 Kevät (n=25) 468 61 1,7 1023 380 39 0,83 Kesä (n=25) 80 18 0,62 597 58 12 0,40 Syksy (n=25) 74 32 0,63 825 42 24 0,31 Vuosi (n=25) 87 19 0,56 489 57 11 0,26 Tarkkailusoiden ominaiskuormitukset vaihtelivat vuonna 2011 selvästi eri vuodenaikoina. Kaikkien parametrien osalta ominaiskuormitus oli suurin keväällä, jolloin valumat ovat suurimmillaan. Kuormitukset olivat puolestaan talvella pienimmillään, jolloin keskivaluma oli alhainen. Varsinkin kiintoaineen kuormituksen osalta eri vuodenaikojen vaikutus näkyy selvästi. Keväällä kiintoaineen kuormitus on huomattavasti muita vuodenaikoja korkeampi. Virtaamalla on suuri vaikutus kuormituksiin. Keväällä valumat ovat suurimmillaan. Ominaiskuormitussoiden keskimääräinen valuma oli keväällä 46,2 l/s km 2, kesällä 10,4 l/s km 2, syksyllä 27,8 l/s km 2 ja talvella 3,7 l/s km 2. 6 VUOSIKUORMITUS VUONNA 2011 6.1 Yleistä Pysyvän tarkkailun päästöasemien keskimääräinen vuoden ominaiskuormitus on laskettu ohjelman mukaisesti ympärivuotisen tarkkailun näytteenottokertojen välisten jaksojen summana. Tarkastelussa ovat mukana päästöasemat kaikkien niiden ELY-keskusten alueelta, jotka kuuluvat ohjelman mukaan tarkkailuun Vuoden aikainen kokonaiskuormitus on tarkkailuun kuulumattomien soiden osalta laskettu pysyvien tarkkailuasemien ympärivuotisen tarkkailun tuloksena saatujen keskimääräisten ominaiskuormituslukujen ja kunkin suon omien pinta-alatietojen avulla. Ympärivuotisessa tarkkailussa olevien soiden laskennassa on käytetty kunkin suon omia ominaiskuormituslukuja. Kuormituslaskennassa siirryttiin vuonna 2009 käyttämään samaa laskentaperiaatetta kuin Vapon Pohjois-Pohjanmaan tarkkailussa. Lisäperusteena on turvetuotannon tarkkailuopas (Turvetuotannon tarkkailutyöryhmä 18.5.2006), joka suosittaa, että tuotannosta poistuneiden alueiden päästöt lasketaan samoin kuin tuotantovaiheissa oleville alueille ja lisätään kokonaispäästöihin, kunnes alue on kasvittunut tai siirtynyt muuhun käyttöön tai luovutettu, kuitenkin enintään viiden vuoden ajan. 16

Vuosina 2009-2011 tuotannossa, valmistelussa ja levossa olevien alueiden sekä alle 5 vuotta sitten poistuneiden alueiden kuormitus on laskettu kaikki kertomalla pinta-ala (ha) pysyvien tarkkailuasemien kuormituksen vuosikeskiarvolla (kg/ha a). Aikaisempina vuosina Vapo Oy:n läntisen alueen tarkkailussa levossa olleiden alueiden kuormitukset laskettiin mukaan puolet pienempinä ja lisäksi laskettiin 5-10 vuotta sitten tuotannosta poistuneilta aloilta samoin puolet kuormituksista. Seuraavassa on esitetty Vapo Oy Energian läntisen alueen turvetuotannon kuormitus ELY-keskuksittain ja vesistöalueittain sekä yksityisten tuottajien osalta. 17 6.2 Kokonaiskuormitus Vuonna 2011 Vapo Oy Energia Läntisen Suomen kuormitustarkkailun piirisää oli 235 Vapon hallinnoimaa turvetuotantoaluetta. Vesistöalueittain tarkasteltaessa Vapon tuotantoalueet koostuvat yhteensä 312 osa-alueesta. Keski-Suomen ja Etelä-Pohjanmaan ELY-keskusten alueelta tarkkailussa oli lisäksi mukana yhteensä 31 yksityisten tuottajien hallinnoimaa turvesuota. Suot sijoittuvat hyvin laajalle maantieteelliselle alueelle. Pohjoisrajan muodosti Lestijoen vesistöalue Keski-Pohjanmaalla ja itäisin oli puolestaan Kymijoen vesistöalue. Kaikkiaan soita oli 21 eri vesistöalueen alueella. Vapo Oy:n Läntisen Suomen kuormitustarkkailussa olevilta soilta tulevat yhteenlasketut brutto- ja nettokuormitukset vuonna 2011 olivat seuraavat (vertailuna vuosien 2007-2010 arvot): Vapo Oy Energia läntinen alue Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P Vuosi 2011 940 197 6,0 5115 627 118 2,8 Vuosi 2010 704 199 6,0 475 142 3,8 Vuosi 2009 1001 213 8,3 724 144 5,6 Vuosi 2008 1294 286 8,9 877 182 4,8 Vuosi 2007 941 248 7,8 720 193 5,6 Yksityisten tuottajien tuotantoalueet sijaitsivat Etelä-Pohjanmaan ELY-keskuksen (Koppeloneva) ja Keski-Suomen ELY-keskuksen alueella (30 tuotantoaluetta). Yksityisten tuotantoalueiden yhteenlaskettu nettokuormitus vuonna 2011 oli seuraava (vertailuna vuosien 2007 2010 arvot): yksityiset tuottajat Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P Vuosi 2011 33 7,2 0,2 187 22 4,3 0,10 Vuosi 2010 29 8,6 0,25 19 6,1 0,16 Vuosi 2009 39 8,5 0,33 28 5,8 0,22 Vuosi 2008 82 19 0,57 54 12 0,29 Vuosi 2007 53 14 0,45 41 11 0,32 Vapo Oy Energia Läntisellä alueella oli tuotantoalueita kuuden eri entisen ELYkeskuksen alueella. Selvästi suurin kuormitus syntyi entisen Etelä-Pohjanmaan ELYkeskuksen alueella (entinen Länsi-Suomen ympäristökeskus). Seuraavaksi suurimmat

kuormitukset tulivat Keski-Suomen ja Varsinais-Suomen alueilta. Vuoden 2011 kuormitus ELY-keskuksittain oli seuraava: ELY-keskukset Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto (sisältää yksityiset) tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P Häme 24 5,5 0,18 147 15 3,3 0,09 Pirkanmaa 79 18 0,56 478 51 11 0,27 Varsinais-Suomi 183 34 1,1 882 127 20 0,58 Keski-Suomi 206 45 1,2 1 166 137 28 0,54 Etelä-Pohjanmaa 478 100 3,0 2 614 317 60 1,4 Uusimaa 2,5 0,55 0,0 14 1,7 0,33 0,01 Yhteensä 2011 973 204 6,2 5 301 648 123 2,9 Yhteensä 2010 732 208 6,3 494 148 3,9 Yhteensä 2009 1 040 222 8,7 753 150 5,8 Yhteensä 2008 1 369 301 9,4 930 191 5,1 Yhteensä 2007 975 251 8,1 746 194 5,8 Vesistöalueittain Vapo Oy:n soiden suurin nettokuormitus edellisvuoden tapaan tuli kiintoaineen, kokonaistypen ja kokonaisfosforin osalta Kokemäenjoen vesistöalueelta. Seuraavaksi suurimmat kuormitukset kohdistuivat Kyrönjoen ja Kymijoen valumaalueisiin. Vuoden 2011 kuormitus vesistöalueittain oli seuraava: Vesistöalueet Vuosikuormitus, brutto Vuosikuormitus, netto tonnia tonnia O2 tonnia Kiintoaine Kok-N Kok-P COD Mn Kiintoaine Kok-N Kok-P 14 Kymijoen va 156 35 0,94 884 103 21 0,41 18 Porvoonjoen va 0,90 0,19 0,01 5,1 0,6 0,12 0,00 27 Paimionjoen va 2,2 0,47 0,01 12 1,4 0,28 0,01 28 Aurajoen va 2,0 0,44 0,01 11 1,3 0,26 0,01 31 Laajoen vesistöalue 1,5 0,32 0,01 8,2 1,0 0,19 0,00 33 Lapinjoen va 1,5 0,85 0,02 21 0,49 0,59 0,01 34 Eurajoen va 14 3,1 0,09 80 9,3 1,8 0,04 35 Kokemäenjoen va 245 46 1,5 1 208 172 28 0,77 36 Karvianjoen va 100 21 0,65 535 66 13 0,32 37 Lapväärtinjoen va 12 2,8 0,10 74 6,9 1,5 0,05 38 Teuvanjoen va 4,2 0,9 0,03 24 2,7 0,5 0,01 39 Närpiönjoen va 11 2,4 0,08 61 6,2 1,1 0,03 42 Kyrönjoen va 184 38 1,2 1 006 121 23 0,57 44 Lapuanjoen va 61 13 0,39 344 40 8,0 0,18 46 Purmonjoen va 7,1 1,5 0,05 40 4,7 0,93 0,02 47 Ähtävänjoen va 43 8,9 0,25 242 29 5,5 0,11 48 Kruunupyynjoen va 31 6,7 0,20 175 20 4,0 0,09 19 Perhonjoen va 50 11 0,33 290 33 6,7 0,15 81 Suomenlahden 2,5 0,5 0,02 14 1,7 0,33 0,01 rannikkoalueen va 83 Suomenselän 11 2,9 0,07 81 5,9 1,6 0,02 rannikkoalueen va Yhteensä 2011 940 197 6,0 5 115 627 118 2,8 Yhteensä 2010 704 199 6,0 475 142 3,8 Yhteensä 2009 1 001 213 8,3 724 144 5,6 Yhteensä 2008 1 294 286 8,9 877 182 4,8 Yhteensä 2007 940 248 7,8 719 192 5,6 18

19 7 VESISTÖTARKKAILUT 2011 7.1 Yleistä Vuoden 2011 Vapo Energia Oy:n Läntisen Suomen vesistötarkkailuyhteenvedot on jaoteltu ELY-keskuksittain. Niiltä turvetuotantoalueilta, joiden alueet tai vesistöhavaintopaikat sijaitsevat useamman ELY-keskuksen alueella, niin sama tarkastelu mukana kaikkien asianosaisten ELY-keskusten yhteenvedoissa. Vesistötarkkailussa mukana olevia tuotantoalueita on tarkasteltu havaintopaikkojen vedenlaadun osalta ja esitetty veden laatutulokset taulukkomuodossa. Kuivatusvesien vesistövaikutuksia on arvioitu veden laadun lisäksi ja myös kuormitustarkkailutietojen perusteella. Turvetuotantoalueiden vesistökuormituksien perusteella on laadittu kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäystaulukot vesistö- ja valuma-alueittain kaikilta päästötarkkailussa vuonna 2011 mukana olleilta tuotantoalueilta. Pitoisuuslisäykset kullekin tuotantoalueelle ja valuma-alueille on laskettu käyttäen vuoden 2011 tuotantoalueiden nettovesistökuormitustietoja ja vuoden 2011 keskivalumatietoja turvetuotantoalueen lähimmältä saman vesistöalueen virtaamahavaintopaikalta. Pitoisuuslisäyslaskelmat kattavat 1-3. jakovaiheen valuma-alueet, mutta joillakin alueella pitoisuuslisäyslaskelmia on voitu tehdä myös suppeammalle valuma-alueelle. Kuivatusvesien aiheuttamat pitoisuuslisäyslaskelmat ovat teoreettisia ja eivät ota huomioon vesistössä tapahtuvaa sedimentaatiota tai muita ympäristömuutoksia. Kaikkien tuotantoalueiden vesistötarkkailuhavaintopaikkojen vuoden 2011 analyysitulokset löytyvät liitteestä 1. Tulokset löytyvät myös Nablabsin verkkosivuilta https://data.nablabs.fi/. 8 TURVETUOTANNON VESISTÖTARKKAILU PIRKANMAAN ELY- KESKUKSEN ALUEELLA VUONNA 2011 Vesistötarkkailupisteiden vedenlaatua ja vesistövaikutuksia tarkastellaan turvetuotantoalueittain kaikilla niillä soilla, joilla on tehty tarkkailuohjelman mukaista vesistötarkkailua vuonna 2011. Pirkanmaan ELY-keskuksen alueella Vapon tuotantoalueista on voimassa olevat ympäristöluvat seuraavilla: Kihniö; Aitoneva, Kirjasneva, Talasneva, Hirvineva, Sydänmaanneva, Nokilammenneva. Pirttineva ja Hakonevat. Kotoneva-Kiimasneva, Parkano; Latikkaneva-Ristineva- Sarkinneva-Saukonsuo, Pohjoisneva, Niinineva, Sompaneva, Alkkia, Lylyneva, Rukoneva ja Sammalneva sekä Nivusneva. Ikaalinen; Saarikeidas, Virrat; Korteneva, Kokko-Sarvanneva, Hietasalon-Tuuranneva, Pihtineva, Sammkkolamminneva, Nimetönneva, Ähtäri; Riihi-Peuraneva. Punkalaitudun; Arkkuin-Isosuo, Kankaanpää; Hirvikeidas, Viherperänkeidas, Jämiänkeidas, Urjala; Kaitasuo. Matolamminneva (Virrat) oli ennakkotarkkailussa vuonna 2011.