VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 2010

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 2010 Outi Aarresola Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU Copyright 2010 KIHU Kaikki oikeudet pidätetään. Tämän julkaisun tai sen osan jäljentäminen ilman tekijän kirjallista lupaa painamalla, monistamalla, äänittämällä tai muulla tavoin on tekijänoikeuslain mukaisesti kielletty. ISBN 978-952-5676-35-8 (PDF) Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU, Jyväskylä 2010

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 2 SISÄLTÖ SISÄLTÖ... 2 TIIVISTELMÄ... 4 JOHDANTO... 5 1 VALMENTAJA- JA OHJAAJAKOULUTUS SUOMESSA... 7 1.1 Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen rakenne... 7 1.2 Valmentajakoulutuksen kehitysaskeleet... 8 2 VALMENTAJA- JA OHJAAJAKOULUTUKSEN KEHITTÄMISHANKE (VOK)... 11 2.1 VOK-hankkeen ensimmäinen vaihe 2005 2007... 11 2.2 VOK-hankkeen toinen vaihe 2008 2010... 13 2.3 VOK-hankkeen rahoitus... 14 3 ARVIOINTI VOK-HANKKEESSA... 15 3.1 Vaikuttavuuden arviointi VOK-hankkeessa... 15 Vaikuttavuuden arvioinnin lähtökohdat... 15 Arvioinnin rajaus ja hankkeen toimintalogiikka... 17 3.2 Arvioinnin osalliset, aineisto ja menetelmät... 19 Kysely... 19 Haastattelut... 20 Dokumentit ja havainnointi... 22 Katsaus koulutuksen tunnuslukuihin... 22 Arvioinnin aikataulu ja toteutus... 22 4 VOK-HANKKEEN VAIKUTUKSET LAJILIITTOJEN KOULUTUKSEN KEHITYSTYÖSSÄ... 24 4.1 Yhdenmukaistaminen ja liiton omat tarpeet... 26 4.2 Käytännön ratkaisut koulutuksen kehittämisen ongelmiin... 27 4.3 VOK-perusteet... 28 4.4 Koulutuksen laadunvarmistus ja jatkuva kehittäminen... 31 4.5 Yhteenveto... 33 5 VOK-HANKKEEN VAIKUTUKSET LAJILIITTOJEN KOULUTUSTOIMINNASSA... 35 5.1 Kouluttajakoulutus... 35 5.2 Talous- ja henkilöresurssit sekä koulutukseen osallistuvien määrä... 37 5.3 Yhteenveto... 39 6 VOK-HANKKEEN VAIKUTUKSET KOULUTUKSEN VERKOSTOTOIMINNASSA... 40 6.1 Verkostot, yhteistyö ja hyvien käytänteiden leviäminen... 40 Kokemukset verkostotoiminnasta... 42 Koulutuksen kehittämisverkosto... 44

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 3 6.2 Viestintä ja sähköinen toimintaympäristö... 46 6.3 Toimijatahojen rooli ja valtakunnallinen koordinaatio... 49 Koulutuksen kumppanit... 49 Koulutuksen koordinaatio ja työnjako... 52 6.4 Yhteenveto... 53 7 YHTEENVETO: VOK-HANKKEEN VAIKUTTAVUUDEN RAKENTUMINEN JA KEHITYSEHDOTUKSET... 55 7.1 Keskeisimmät vaikuttimet: VOK-perusteet, lajiliittohankkeet ja verkosto... 55 7.2 Katse 2000-luvun alkuun mikä on muuttunut?... 58 7.3 Koulutuksen kehittämiskysymykset 2010-luvulla... 60 LÄHTEET... 62 LIITE A. Lajiliittohankkeiden tuki... 64 LIITE B. Verkkokysely lajiliittojen koulutustoimijoille.... 65 LIITE C. Haastattelurungot, koulutusvastaavat ja toiminnanjohtajat... 69 LIITE D. Koulutuksen kehittämiskeinojen merkittävyys... 72 LIITE E. Koulutuskeskusten yhteistyö: lajit ja tasot... 73

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 4 TIIVISTELMÄ Kansallinen valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishanke (VOK-hanke) on Nuoren Suomen, Olympiakomitean, Suomen Liikunta ja Urheilun, Kuntoliikuntaliiton ja Suomen Valmentajien yhteishanke. Se ajoittuu vuosille 2005 2010. Hankkeen tarkoituksena on kehittää lajiliittojen tasojen 1 3 koulutusta. Hanketta ovat rahoittaneet opetus- ja kulttuuriministeriö sekä hankkeen taustatahot. Tässä raportissa arvioidaan VOK-hankkeen vaikuttavuutta. Vaikuttavuuden arvioinnissa selvitetään, mitkä ovat hankkeen vaikutukset ja miten ne ovat syntyneet. Tarkoituksena on siten kuvata syy-seuraussuhteita. Arvioinnin viitekehyksenä toimii hankkeen toimintalogiikka, joka on teoreettinen kuvaus hankkeen toiminnasta. Arvioinnin aineisto koostuu koulutustoimijoiden kyselystä, koulutusvastaavien ja toiminnanjohtajien haastatteluista, erilaisista hankkeen dokumenteista, havainnoinnista sekä katsauksesta koulutuksen tunnuslukuihin. Työ ajoittuu ajalle syyskuu 2009 lokakuu 2010. VOK-hankkeen tärkeimmät vaikuttimet lajiliittojen koulutuksen kehitystyössä ovat olleet lajiliittohankkeiden tukeminen, VOK-perusteiden luominen ja koulutuksen kehittämisverkoston synnyttäminen. Lajiliittohankkeilla tuettiin erityisesti lajiliittojen tarpeista lähtevää kehitystyötä, mutta valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen yhtenäistämisessä se ei ole ollut tehokas. Hanketuki on lisännyt merkittävästi lajiliittojen talous- ja osin myös henkilöresursseja. Näiden vaikutusten pysyvyys on kuitenkin heikko. VOK-perusteet on asiantuntijavoimin luotu koulutussuunnittelijan työkalu. Sen pedagoginen ote on edesauttanut laadukkaan koulutuksen suunnittelua. Samalla se on väline lajiliittojen koulutuksen yhdenmukaisuuden kehittämiseen. Työkalu ei ole kuitenkaan vielä optimaalisesti koulutuskentän käytössä. VOK-perusteiden jalkauttaminen ja jatkokehitys ovat olennaisia tekijöitä koko hankkeen vaikuttavuuden rakentumisessa. Koulutuksen kehittämisverkoston synnyttämistä puolestaan voidaan pitää hankkeen ansiona ja onnistumisena. Tulevaisuuden työssä tulee kiinnittää huomiota verkoston konkreettisempaan hyödyntämiseen, jotta hyvät käytänteet voisivat levitä tehokkaammin. VOK-hankkeen toimenpiteet ovat olleet tarkoituksenmukaisia. Joitakin jo aiemmin koulutuskentällä tunnistettuja haasteita on kuitenkin jäänyt ratkomatta. Koulutustarjonta on pirstaleista, eikä selkää työnjakoa toimijoiden kesken ole. Koulutuksen laadunvarmistukseen ei ole vielä löydetty toimintamallia. Osallistujamäärien kasvattamisessa työ on vielä kesken. Yhteisessä kouluttajakoulutuksessa on otettu ensi askeleet, mutta tärkeydessään se vaatii vielä suurempia ponnisteluita. Kehitysnäkyminä tulevaisuudessa ovat kohderyhmälähtöisyyden ja ammatti- sekä harrastekouluttautumisen yhteensovittamisen haasteet. Avainsanat: arviointi, vaikuttavuus, valmentajakoulutus, ohjaajakoulutus

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 5 JOHDANTO Suomessa toimii noin 200 000 300 000 valmentajaa ja ohjaajaa. Pieni osa heistä toimii ammattivalmentajina, osa harrastusmielessä omien lasten harrastuksen kautta. Tähän väliin mahtuu pitkä jatkumo oto-valmentajia, jotka viettävät valmennuksen parissa vaihtelevia aikoja, vaihtelevin tavoittein. Tämä kirjo synnyttää myös valmentajien ja ohjaajien koulutukseen erilaisia tarpeita, joihin pyrkivät vastaamaan useat eri urheilujärjestelmämme toimijat. Vastuu 1 3- tasojen koulutuksista on lajiliitoilla, 4-tason koulutuksesta liikunnan koulutuskeskuksilla ja ammattikorkeakouluilla sekä 5-tason koulutuksesta Jyväskylän yliopistolla ja ammattikorkeakouluilla. Tasot 1 3 kuuluvat koulutuksellisesti vapaan sivistystyön kenttään, 4- ja 5-taso ovat tutkintotavoitteista koulutusta. Urheilun 1990-luvun rakenneuudistuksen jälkeen lajiliitot ovat olleet vastuussa 1 3-tasojen koulutuksista. Resurssit koulutuksen kehittämiseen ovat olleet liitoilla erilaiset, ja koulutustoiminnot ovat rakentuneet kulloistenkin tarpeiden mukaan. Kansallisesti tarkasteltuna valmentaja- ja ohjaajakoulutuksesta on tullut varsin hajanainen toimintakenttä. Suomen Valmentajat ry:n vuonna 2004 julkaiseman selvityksen mukaan: koulutus on pirstoutunutta, koulutuksen järjestäjiä on paljon ja niiden välinen vuorovaikutus on puutteellista. Tästä johtuen koulutuksen arviointi ja laadunvalvonta on vaikeaa. Myös yhtenäinen kouluttajakoulutusjärjestelmä puuttuu. Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen vähäiset henkilö- ja talousresurssit eivät mahdollista kehittämistyötä. Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kansalliselle kehittämiselle on ollut selvä tarve. Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishanke (VOK-hanke) käynnistyi vuonna 2005 Nuoren Suomen, Olympiakomitean, Suomen Liikunta ja Urheilun, Kuntoliikuntaliiton ja Suomen Valmentajien yhteishankkeena. Keskiöön nostettiin lajiliitoissa tapahtuva koulutuksen kehitystyö. Hanke organisoitui verkostoksi, jossa kehittämistoimintaan kutsuttiin mukaan lukuisia eri toimijoita. Kehittämisen lähtökohtana oli prosessinäkemys, jossa toiminnan suunta ja tavoiteltavat sisällöt täsmentyvät hankkeen edetessä. Hanketta ovat rahoittaneet opetusministeriö (sittemmin opetus- ja kulttuuriministeriö) sekä hankkeen taustatahot. Tämä raportti käsittelee VOK-hankkeen päätösvaiheen arviointia, joka keskittyy vaikuttavuuteen. Tarkoituksena on arvioida sekä vaikutuksia että niiden syntymekanismeja. Samalla tehdään näkyväksi hankkeen käytäntöjä ja tuloksia. Arviointi ei ole hankkeen tilinpäätös, vaan yksi kehittämisen väline. Vaikuttavuuden arvioinnin ollessa kyseessä on haluttu nostaa ensisijaisen vaikutuskohteen, eli lajiliittojen, ääni esiin. On hyvä huomioida, että kyseinen näkökulma on eräänlainen arvovalinta; kaikkia koulutuksen kehittämisen kentällä toimivia ei ole arvioinnissa kuultu. Arviointiakin sopii katsoa kriittisin silmin ja lukijan lähtökohdista. Arviointiraportti rakentuu seitsemästä luvusta. Ensimmäisessä luvussa esitellään lyhyesti suomalaista valmentaja- ja ohjaajakoulutusta, sen rakennetta ja historiaa. Luvussa kaksi kerrotaan VOK-hankkeen tavoitteista, toiminnasta ja rahoituksesta. Kolmas luku keskittyy VOK-hankkeen

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 6 arviointityöhön. Ensin kerrotaan vaikuttavuuden arvioinnista yleensä, tämän arvioinnin rajauksesta ja hankkeen toimintalogiikasta, ja lopuksi arvioinnin metodeista. Luvussa neljä käsitellään VOK-hankkeen vaikutuksia lajiliittojen koulutuksen kehitystyössä. Arvioitavana ovat koulutuksen yhdenmukaisuus ja liiton omat tarpeet, käytännön ratkaisut, VOK-perusteet ja koulutuksen laadunvarmistus. Luku viisi keskittyy itse koulutustoimintaan: kouluttajakoulutukseen, talous- ja henkilöresursseihin sekä osallistujamääriin. Kuudennessa luvussa arvioidaan hankkeen vaikutuksia koulutuksen verkostotoiminnassa. Tarkastelussa ovat niin henkilökohtaiset verkostot kuin koulutuksen kansallinen työnjakokin. Seitsemännessä luvussa kiteytetään arvioinnin tulokset ja pohditaan tulevaisuuden kehittämiskysymyksiä. Hankkeen rahoittajille opetus- ja kulttuuriministeriölle sekä taustatahoille arviointi tekee näkyväksi hankkeen ansioita ja haasteita. Kouluttajille arvioinnista voi olla hyötyä valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kansallisen kuvan hahmottamisessa. Arviointiraportti on kuitenkin suunnattu ensisijaisesti valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittäjille. Arviointi antaa ajatuksia käytännön kehitystyöhön, mutta myös näkökulmia ja herätteitä koulutuksen tavoitteiden tarkasteluun. Tulosten kautta on mahdollista tarkastella oman lajiliiton koulutusta sitä laajemmassa kontekstissa. VOK-hankkeen visiona on ollut Yhteistyöllä kehittyvä ja sytyttävä suomalainen valmentajakoulutus vie menestykseen. Myös arvioinnin tehtävänä on olla pikemminkin kipinän sytyttäjänä kuin sammuttajana! Arviointityöhön ovat osallistuneet Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskuksesta: Aarresola, Outi (projektitutkija, VOK-arvioinnin projektipäällikkö) Haarma, Maarit (projektitutkija) Lämsä, Jari (tutkija) Mäkinen, Jarmo (projektitutkija) Pulliainen, Laura (harjoittelija)

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 7 1 VALMENTAJA- JA OHJAAJAKOULUTUS SUOMESSA Suomessa valmennus- ja ohjaustoiminta perustuu pitkälti vapaaehtoistoimintaan, vaikka ammattimaisuus on kasvussa. Kansallisen liikuntatutkimuksen 2005 2006 mukaan valmentajina toimii 109 000 suomalaista. Ohjaajana, kouluttajana tai apuvalmentajana toimii 173 000 suomalaista. Päällekkäisyys huomioiden voidaan sanoa, että valmentaja- ja ohjaajakoulutus potentiaalisesti koskettaa noin 250 000 suomalaista. Ammattivalmentajien lukumäärästä ei ole tarkkaa tietoa, mutta se sijoittunee välille 1000 2000. (Kansallinen liikuntatutkimus/vapaaehtoistyö 2005 2006, 10 11; Opetusministeriö 2010, 18 19) 1.1 Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen rakenne Suomalainen koulutusjärjestelmä jakautuu kolmeen koulutusasteeseen: perusopetukseen, toisen asteen yleissivistävään lukiokoulutukseen ja ammatilliseen koulutukseen sekä kolmannen asteen korkeakoulutukseen. Näiden lisäksi on tarjolla monenlaista aikuiskoulutusta, esimerkiksi oppisopimuskoulutusta ja työnantajien henkilöstökoulutusta. Osa aikuiskoulutuksesta on tutkintotavoitteista, kun taas vapaa sivistystyö ei ole tutkintotavoitteista eikä sen sisältöjä säädellä lainsäädännössä. Vapaan sivistystyön opinnot ovat yleissivistäviä, harrastustavoitteisia ja yhteiskunnallisia opintoja, ja niiden koulutusorganisaatiot vastaavat itsenäisesti toiminnastaan. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2010) Suomessa noudatetaan ENSSEE:n (European Network of Sport Science, Education & Employment) viisiportaista valmentaja- ja ohjaajakoulutusjärjestelmää (ks. kuvio 1). Liikuntajärjestöjen 1 3-tasojen ohjaaja- ja valmentajakoulutus kuuluu vapaan sivistystyön kenttään ja vastuu on lajiliitoilla. 4-tasosta vastaavat liikunnan koulutuskeskukset ja ammattikorkeakoulut, 5-tasosta Jyväskylän yliopisto ja ammattikorkeakoulut. Suomalaisessa urheilujärjestelmässä on monia toimijoita, ja myös valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kenttä on hajanainen. Esimerkiksi lajiliittojen 1 3-tasokoulutuksiin tuottavat palveluita liikunnan koulutuskeskukset, SLU-alueet, toimialat, seurat, yksityiset yritykset ja niin edelleen. Vastuuta koulutuksen kokonaiskehittämisestä ei ole millään toimijataholla.

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 8 Kuvio 1. Suomalainen viisiportainen valmentaja- ja ohjaajakoulutus. 1.2 Valmentajakoulutuksen kehitysaskeleet Suomalainen valmentajakoulutusjärjestelmä syntyi 1960-luvulla, jolloin tapahtui monenlaisia liikuntakulttuurisia muutoksia. Yhteiskunnan murros muutti ihmisten arkitoimintoja ja vapaa-ajan rakennetta siten, että kuntoilu lisääntyi. Liikunnasta tuli yhteiskunnallisesti merkityksellistä. Keskustelu urheilun eriytymisen tarpeesta kiihtyi, ja käsitepari liikunta ja urheilu saivat omia merkityksiään. Huippu-urheilussa suunnattiin katseita yleisvalmennuksesta erikoisvalmennukseen. Kehitysaskel valmentajakoulutuksessa otettiin 1968, kun SVUL käynnisti kehutun CBAkoulutusjärjestelmänsä. SVUL huolehti yleiskoulutuksista ja lajit järjestivät omat lajiosionsa. TUL seurasi perässä vuonna 1975 omalla 123-järjestelmällään. (Hentilä 1992; Lämsä 2008, 7 9) Keskusjärjestöjen koulutusjärjestelmät pyörivät parikymmentä vuotta. Ne tulivat tiensä päähän 1980-luvun lopussa, kun kouluttautujien ja lajien erilaiset tarpeet lisääntyivät. Ylhäältä ohjattu järjestelmä ei enää ollut mielekäs. Liikuntakentän uudelleenorganisoitumisen yhteydessä 1993 vastuu koulutuksesta siirtyi lajiliitoille. Nuori Suomi kehitti yhteisenä palveluna koulutusta I- ja IItasoille. 1990-luvun lopulla koulutuksen vastuu siirtyi SLU:lle, joka käynnisti lajien kanssa koulutuksen ja osaamisen kehitysohjelman 1998 2002. Koulutuksen Tutkintojen perusteet julkaistiin

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 9 vuonna 2001. Samaan aikaan Suomen Kuntourheiluliitto aloitti kunto- ja terveysliikunnan ohjaajakoulutuksen. Toimeliaisuutta koulutuksen kehittämiseksi siis oli jatkuvasti. Kuitenkaan kaikilla lajiliitoilla ei ollut resursseja huolehtia ohjaajien ja valmentajien koulutuksesta, ja lajien tilanne polarisoitui. Vuoden 1999 selvityksen perusteella arvioitiin, että 25 lajiliitolla oli tuolloin toimiva ohjaaja- ja valmentajakoulutusjärjestelmä tasoilla I II. (Lämsä 2008, 7 9; Tutkintojen perusteet 2001, 16) Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kansallisen kehittämisen kannalta tärkeäksi dokumentiksi tuli Suomen Valmentajat ry:n vuonna 2004 julkaisema selvitys Suomalainen kilpa- ja huippuurheilun valmentaja- ja ohjaajakoulutusjärjestelmä. Nykytilan selvitys ja ehdotukset kehittämistoimenpiteiksi. Selvityksen mukaan Koulutus on pirstoutunutta, koulutuksen järjestäjiä on paljon, ja niiden välinen vuorovaikutus on puutteellista. Tästä johtuen koulutuksen arviointi ja laadunvalvonta on vaikeaa. Myös yhtenäinen kouluttajakoulutusjärjestelmä puuttuu. Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen vähäiset henkilö- ja talousresurssit eivät mahdollista kehittämistyötä. Raportin tulosten valossa työryhmä päätyi kehittämisehdotukseen, jonka tavoitteena oli parantaa valmentaja- ja ohjaajakoulutuksessa toimivien tahojen yhteistyötä, koulutuksen laatua, tuloksellisuutta ja joustavuutta sekä sopivuutta toimintaympäristöön. Kehittämisehdotuksen keskeinen sisältö oli, että kansallista koordinointia kehitetään tukipalvelulla, jonka muodostavat Suomen Valmentajat ry, Suomen Olympiakomitea, Nuori Suomi ry ja Suomen Liikunta ja Urheilu ry. Nämä tahot sitoutuisivat kehittämään koulutusta yhdessä lajiliittojen kanssa, joilla on keskeisin rooli koulutuksen kehittämisessä ja järjestämisessä. (Suomen Valmentajat ry 2004) Nämä havainnot ja kehitysehdotukset jalostuivat vuonna 2005 käynnistyneeseen VOKhankkeeseen. Taulukossa 1 on esitetty suomalaisen valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen muutokset ja virstanpylväät 1960-luvulta VOK-hankkeen alkuun. Taulukko 1. Kansallisen valmentajakoulutuksen virstanpylväitä Suomessa (Lämsä 2008). Vuosi 1968 SVUL:n vuonna 1967 perustettu koulutusosasto uudistaa valmentajakoulutuksen käynnistämällä ns. CBA-järjestelmän. 1970 Valmentajien jatkokoulutus aloitetaan. Toteutetaan ensimmäinen valmentajatutkimus SVUL:n toimesta. 1975 TUL uudistaa oman koulutustoimintansa neljäksi linjaksi: järjestö, naisvoimistelu, nuoriso, urheilu. Valmentajakoulutukseen syntyy 123-järjestelmä. 1981 Kansallinen Valmentajatutkinto (KVT) käynnistyy SVUL:n ja Suomen Urheiluopis-

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 10 ton yhteistyönä. CBA-järjestelmän koulutusmateriaalien uudistyö alkaa. 1984 A-tason valmentajakoulutus jakautuu yleisosaan ja erikoisosaan (kamppailu, kestävyys, palloilu, taito, voima ja nopeus). 1987 1989 Vuonna 1986 käynnistetty SVUL:n nuoriso-ohjelma (myöhemmin Nuori Suomi) aloittaa lasten liikunnan ohjaajien materiaalituotannon. 1990 1993 Yhteinen CBA-järjestelmä yleis- ja lajiosineen ajetaan valtakunnallisesti alas. 1993 Suomalainen urheilun ja liikunnan järjestökenttä organisoidaan uudelleen Suomen Liikunta ja Urheilu ry syntyy ja samalla puretaan vanhat koulutusrakenteet. Nuori Suomi ry ottaa vastuuta lajirajat ylittävän koulutusmateriaalin valmistamisesta I ja II tasoille. 1994 Suomessa siirrytään eurooppalaiseen viisiportaiseen valmentaja- ja ohjaajakoulutusjärjestelmään. 1995 Opetusministeriö hyväksyy valmentajien erikoisammattitutkinnon osaksi kansallista ammatillista tutkintorakennetta. Ensimmäinen tutkintoon valmistava koulutus käynnistyy Suomen urheiluopistolla. Tutkinto korvaa aikaisemman KVT - tutkinnon. (Suomen valmentajat ry 2004, 7) 1996 1998 Nuori Suomi luopuu lasten ja nuorten ohjaaja- ja koulutustoiminnan kehitystyöstä. Vastuu siirtyy Suomen Liikunta ja Urheilulle. SLU käynnistää yhdessä lajien kanssa koulutuksen ja osaamisen kehitysohjelman. Vuodesta 1999 lähtien ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen neuvottelukunta kehittää valmennuksen osaamista. 1999 SLU:n ohjaaja- ja valmentajakoulutusselvitys valmistuu. Siinä arvioidaan, että 25 lajiliitolla on toimiva ohjaaja- ja valmentajakoulutusjärjestelmä tasoilla I-II. 2000 Ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen Tutkintojen perusteet julkaistaan. Suomen Kuntourheiluliitto aloittaa kunto- ja terveysliikunnan ohjaajakoulutuksen yhteistyössä alueiden kanssa. 2004 Suomen Valmentajat ry:n hankkeen raportti valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen nykytilasta sekä opetusministeriön huippu-urheilutyöryhmän (ns. Kivistön työryhmä) loppuraportti nostavat ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen kehittämisen esille. 2005 Valtakunnallinen valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishanke (VOKhanke) käynnistyy.

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 11 2 VALMENTAJA- JA OHJAAJAKOULUTUKSEN KEHITTÄMISHANKE (VOK) Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishanke on kansallinen liikuntajärjestöjen hanke, jonka tarkoituksena on ollut kokonaisvaltaisesti kehittää tasojen I-III valmentaja- ja ohjaajakoulutusta. Hanke on Nuoren Suomen, Olympiakomitean, Suomen Liikunta ja Urheilun, Suomen Valmentajien ja Kuntoliikuntaliiton yhteishanke. Seuraavassa selvennetään hankkeen tavoitteita ja toimintaa ensimmäisen ja toisen vaiheen aikana sekä kuvataan hankkeen taloutta. 2.1 VOK-hankkeen ensimmäinen vaihe 2005 2007 VOK-hankkeen ensimmäinen vaihe käynnistyi vuonna 2005. Hankkeen visio muotoiltiin seuraavasti: Yhteistyöllä kehittyvä ja sytyttävä suomalainen valmentajakoulutus vie menestykseen. Käynnistymisvaiheessa hankkeelle asetettiin yhteensä kymmenen tavoitetta, joista kolme nostettiin päätavoitteiksi (VOK -hankesuunnitelma 2005): o Kehittää lajien koulutusta tasoilla I-III siten, että eri lajeissa samalla tasolla järjestettävä koulutus on osaamistavoitteiltaan ja vaatimustasoltaan yhdensuuntaista o Vakiinnuttaa jatkuvan kehittämisen ajatus lajiliittojen koulutukseen o Lisätä yhteistyötä ja vuorovaikutusta verkoston kaikilla tasoilla ja tuottaa käytännön ratkaisuja lajiliittojen koulutustoiminnan ongelmiin o Luoda oppimiskulttuuri, missä oppiminen kohtaa arjen valmentamisen tarpeet o Hyödyntää olemassa oleva osaaminen ja tuottaa uutta tietoa koulutukseen o Kehittää tutkintojen perusteita säännöllisesti päivittyviksi Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen perusteiksi o Lisätä osallistujien määrää koulutuksen kaikilla tasoilla oppimista tukemalla, laatua parantamalla ja osallistumiskynnystä madaltamalla o Koulutuksen rakenne sisältää lajikohtaisia ja valmennuksen yhteisiä osioita sekä huomioi Reilun pelin -periaatteet o Luoda sähköinen toimintaympäristö viestinnän, tiedon välityksen ja oppimisen tarpeisiin o Lisätä talous- ja henkilöstöresursseja lajiliittojen valmentaja- ja ohjaajakoulutuksessa Kehittämisen lähtökohtana oli prosessinäkemys, jossa toiminnan suunta ja tavoiteltavat sisällöt täsmentyvät hankkeen edetessä. Kehittämistoimintaa kuvattiin hankesuunnitelmassa (2005) kuvion 2 mukaisella prosessikuvauksella. Hanke organisoitui verkostona, jonka ytimessä valtakunnallisella tasolla olivat VOK-toimijat (VOK-tiimi, VOK-johtoryhmä ja VOK-kehittämisryhmä), lajiliitot, erilaiset asiantuntijat ja valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen taustaorganisaatiot. Hankkeen strategiset valinnat on lueteltu kuvion nuolen kärkipäässä. VOK-hankkeen käytännön työtä

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 12 teki VOK-tiimi. Tiimissä toimi kolme päätoimista henkilöä (SLU:n, Olympiakomitean ja Nuoren Suomen palkkaamana) ja kaksi osa-aikaista henkilöä (Suomen Valmentajien ja Kunnon palkkaamana). Prosessikuvauksen mukaan hanke toimii erilaisten osaprosessien kautta, joita ovat lajiliittohankkeet, kouluttajakoulutus ja koulutustahojen VOK-hankkeet. Nämä toteutuvat toimijaverkon yhteistyötä hyödyntäen. (VOK-hankesuunnitelma 2005; Lämsä 2008, 13) Kuvio 2. VOK-hankkeen prosessikuvaus (VOK-hankesuunnitelma 2005). Hankkeen ensimmäisen vaiheen kokoava tuotos oli Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen perusteet (jäljempänä VOK-perusteet), joka julkaistiin 31.12.2007. Julkaisu syntyi lajiliittojen oman koulutuksen kehitystyön tueksi ja sitä työstettiin lukuisten asiantuntijoiden kanssa. VOK-perusteissa hankkeen tavoitteet on muotoiltu seuraavasti: VOK-hankkeen tuloksena vuonna 2010 suomalaisen ohjaaja- ja valmentajakoulutuksen rakenne on selkeytynyt kynnys osallistua koulutukseen on madaltunut toimijoiden keskinäinen yhteistyö on tiivistynyt ja vuorovaikutus on aktiivista ja innostunutta hankkeessa syntyneiden hyvien käytäntöjen levittäminen tehostuu ja valmentajien ja ohjaajien osaaminen vahvistuu lajeilla on yhteistä kouluttajakoulutusta Kokonaisuutena VOK-hankkeen käynnistymisvaihe ei sujunut hankesuunnitelman mukaisesti. Hankkeessa mukana olleet valtakunnalliset taustatahot eivät päässeet operatiivisen VOK-tiimin kanssa yhteisymmärrykseen hankkeen toimintafilosofiasta, mikä hankaloitti hankkeen etenemistä eri tasoilla. Toisaalta käytännön kehittämistyössä lajiliittojen kanssa päästiin eteenpäin mm.

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 13 hanketukien, konsultoinnin ja erilaisten tapaamisten avulla. Myös kouluttajakoulutusta toteutettiin. (Lämsä 2008, Haarma 2008). Hankkeen uudistamiseksi ja pelastamiseksi käynnistettiin hankkeen toinen vaihe, joka ajoittuu vuosille 2008 2010. 2.2 VOK-hankkeen toinen vaihe 2008 2010 VOK-hankkeen toiseen vaiheeseen lähdettiin keväällä 2008. Toinen vaihe käynnistettiin tarkistamalla hankkeen tavoitteita. VOK strategiset valinnat 2008 2010 -dokumentissa strategisiksi tavoitteiksi on kirjattu: (1) Sisällölliset tavoitteet: (a) Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen laatu paranee ja valmentajien ja ohjaajien osaaminen kehittyy (b) Valmentaja- ja ohjaajakoulutukseen osallistuvien henkilöiden ja eri tason valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen saaneiden henkilöiden määrä kasvaa (2) Järjestelmää koskevat tavoitteet: (a) Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen rakenne selkiytyy ja mukana olevien eri toimijatahojen keskinäinen koordinaatio paranee (b) VOK-hankkeen kokonaisuus ja strategiset valinnat kuvataan ja näitä koskevaa viestintää kehitetään (c) Koulutusta kehitetään valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen perusteiden (Koulutuksen perusteiden) suunnassa (d) SLU, OK, NS, Kunto ja SUVAL tekevät aktiivista yhteistyötä valmentaja- ja ohjaajakoulutusta toteuttavien ja kehittävien sidosryhmien kanssa (e) Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen saatavuus ja saavutettavuus paranee Hankkeen toisessa vaiheessa hanketta johtaa ja koordinoi SLU. Hanketta ohjaa VOKstrategiaryhmä, joka koostuu mukana olevien tahojen johdosta. VOK-johtoryhmä puolestaan päättää hankkeen käytännön operatiivisista toimista ja vastaa niiden toteutuksesta. VOKhankkeen käytännön työtä tekee yksi päätoiminen henkilö, SLU:n VOK-koulutuspäällikkö. Strategian toteuttamiseksi keskeisiksi toimenpiteiksi on määritelty 1) VOK-perusteiden jalkauttaminen ja sidosryhmien kanssa yhteistyössä tehtävät kehittämistoimenpiteet sekä mahdollinen vertaileva kansainvälinen tutkimus (benchmarking), 2) koulutukseen osallistuvien määrän li-

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 14 sääminen tietyillä perustason kursseilla sekä 3) toimijatahojen yhteistyön lisääminen koordinaation parantamiseksi. (VOK Strategiset valinnat 2008 2010) VOK-hanke päättyy vuonna 2010. Viimeisenä toimintavuonna on julkaistu päivitetty Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen perusteet, sekä kehitetty koulutusmallia SLU-alueiden hyödynnettäväksi koulutuspalvelutarjonnassa. VOK-perusteisiin ja käytännön työhön voi tutustua hankkeen nettisivuilla www.valmentajakoulutus.fi. Kehitystyön lähtöajatuksena on ollut, että toimintatavan muutos vie noin kymmenen vuotta, ennen kuin se läpäisee koko toimijakentän. Vuonna 2010 ollaan siis noin puolimatkassa. 2.3 VOK-hankkeen rahoitus Kuuden vuoden aikana VOK-hankkeen kokonaiskustannukset ovat olleet 1 885 000 euroa. Opetusministeriö on tukenut hanketta vastaavalla summalla. Lisäksi hankkeen taustayhteisöt ovat rahoittaneet hanketta henkilöiden työpanosten kautta. Hankkeen kokonaiskulut ovat muodostuneet pääosin lajiliittohankkeiden avustuksesta, asiantuntijoiden ostopalveluista ja palkkioista, henkilöstökuluista (VOK-koulutuspäällikkö), verkostotapaamisista ja arvioinnista. Lajiliittojen hankkeita on avustettu 759 000 eurolla. Taulukossa 2 on esitetty hankkeen rahoitus vuosittain. Taulukko 2. VOK-hankkeen rahoitus vuosina 2005 2010. Vuosi Hankkeen kokonaiskulut ( ) (sisältää lajiliittohankkeet) Lajiliittohankkeet ( ) Valtionavustus ( ) 2005 60 206 60 000 2006 179 607 150 000 320 000 2007 320 454 163 000 350 000 2008 475 413 207 000 350 000 2009 399 648 239 000 400 000 2010 450 000 400 000 Yhteensä 1 885 328 759 000 1 880 000 VOK-hankekaudet ovat olleet vuoden mittaisia, alkaen syksystä. Hankekausien aikana on pidetty hanketapaamisia ja hankkeiden päätyttyä tuloksista on raportoitu VOK-hankkeelle. Hanketukea saaneita lajiliittoja on yhteensä 43. Hanketuki on ollut suuruudeltaan 3000 28000 euroa. Eniten hanketukea yhteensä ovat saaneet Voimisteluliitto (Svoli), Palloliitto, Urheiluliitto, Jääkiekkoliitto ja Uimaliitto. Liitteessä A on taulukoitu hanketuet kausittain ja liitoittain.

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 15 3 ARVIOINTI VOK-HANKKEESSA Arviointiin on monta näkökulmaa. Se on maalaisjärjen käyttöä, näkymättömän tekemistä näkyväksi, kohteen arvon ja hyödyn määrittämistä sekä perusteltuja päätelmiä. Arviointi on päivittäistä toimintaa, jota tekevät kaikki. Ammatillisena toimintana arvioinnin tehtävänä on kertoa järjestelmien ja ohjelmien toimivuudesta ja tuloksista. Arviointien tekeminen ei ole itseisarvoista, vaan arvioinnin arvo on sen käytettävyydessä. Arviointiin ryhdytään, kun sen antamia tuloksia tarvitaan esimerkiksi toiminnan perustelemiseen tai suuntaamiseen. (ks. Kivijärvi-Pihkala 2009, Koskinen-Ollonqvist ym. 2009, Laukkanen 2004 & Virtanen 2007, 14) Yhtenä VOK-hankkeen strategisena valintana on ollut hankkeen kehittäminen arviointitiedon avulla. KIHU on vastannut VOK-hankkeen ulkopuolisista arvioinneista. Hankkeesta on aiemmin tehty kaksi arviointia: 1) Verkostoyhteistyötä etsimässä. Suomalaisen valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen käynnistymisvaiheen arviointi (Lämsä 2008) ja 2) VOKlajiliittohankkeiden arviointi (Haarma 2008). Käynnistymisvaiheen arvioinnissa keskityttiin arvioimaan hankkeen toimintaa VOKkehittämisorganisaatioiden tasolla. Arviointikysymyksiä olivat 1) toimiiko hanke vision ja strategian mukaisesti?, 2) mikä on VOK-verkoston kattavuus sekä osapuolten sitoutumisen aste? ja 3) miten VOK-verkosto saavuttaa tuloksia, levittää ja hyödyntää niitä? Arviointi toi esiin hankkeen verkostonäkökulman onnistumisia ja mukanaan tuomia ongelmia. Arvioinnin keskeisenä tuloksena todennettiin hankkeen ylätasolla toimintafilosofiasta vallinnut erimielisyys, jolla oli erilaisia hanketta hankaloittavia vaikutuksia. Kentällä hanke oli saanut aikaan paljon positiivista pörinää. VOK-lajiliittohankkeiden arviointi toteutettiin vuonna 2008. Tässä vaiheessa VOK-hankkeella arvioitiin olevan selvästi positiivisia vaikutuksia. Lajiliitot olivat saaneet hanketukea, työstäneet koulutustasoa/-tasoja, tehneet materiaalia, kouluttaneet kouluttajia, pitäneet kursseja ja niin edelleen. Käsillä oleva arviointi on hankkeen päätösvaiheen arviointi, jossa keskitytään vaikuttavuuden rakentumiseen. Seuraavassa käsitellään tarkemmin vaikuttavuuden arviointia sekä sen periaatteita VOK-hankkeen näkökulmasta. 3.1 Vaikuttavuuden arviointi VOK-hankkeessa Vaikuttavuuden arvioinnin lähtökohdat Parhaimmillaan vaikuttavuuden arviointi: kertoo siitä, miten hanke vaikuttaa ja mitä pitäisi muuttaa

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 16 osoittaa ja tulkitsee myös hankkeen sivuvaikutuksia toimii tiedonkerääjänä ja välittäjänä, sekä synnyttää keskustelua auttaa kehittämään arviointikriteereitä niin, että mitataan vain saavutettavissa olevia ja olennaisia vaikutuksia (Dahler-Larsen 2005, 23 24) Yksinkertaisesti määriteltynä vaikuttavuuden arvioinnissa on tarkoituksena selvittää, mikä vaikuttaa mihinkin, miten, milloin ja millä edellytyksillä. Termillä vaikuttavuus kuvataankin sekä vaikutusta että vaikuttamisen prosessia, nämä kaksi yhdistäen. Olennaista on selvittää, mitkä ovat vaikutukset, miten ne ovat syntyneet ja missä määrin saavutetut tulokset ovat tehdyn hankkeen aikaansaamia. Tulee siis tarkastella syy-seuraussuhdetta. (Dahler-Larsen 2005, 7; Virtanen 2007, 88 90) Arkielämässä syy-seuraussuhteesta puhutaan termeillä aiheuttaa, vaikuttaa, antaa tulokseksi, ja niin edelleen. Tätä syy-seuraussuhdetta on kuitenkin vaikea aukottomasti todentaa. Koska vaikutusten arvioinnissa huomio keskittyy hyödynsaajiin (Virtanen 2007, 88), luontevasti päädytään kysymään kentällä toimivilta ihmisiltä, onko heidän mielestään vaikutussuhde olemassa. Tässä tapauksessa kysyttäisiin yksinkertaistaen Onko VOK-hanke vaikuttanut valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittymiseen?. Kuitenkaan toimijoilla ei useinkaan ole vahvaa näkemystä siitä, onko vaikutusta ollut, missä määrin ja mitä muita vaikutustekijöitä voisi olla. Toiseksi kysymys voidaan kokea johdattelevana. Kolmanneksi eri toimijoilla on erilaiset linssit useimmat näkevät toiminnan vaikuttavuuden juuri sellaisena, jona haluavatkin nähdä. (Dahler- Larsen 2005, 7, 10 11) VOK-hankkeen arvioinnissa onkin huomioitava, että hanketta on toteutettu lajiliittojen suoralla rahoittamisella, mikä saattaa vaikuttaa siten, että liitoissa on tarve tuoda esiin hankkeen hyviä puolia ja samalla omaa onnistumista rahoituksen käytössä. Vaikuttavuuden arvioinnissa on kyse siitä, toimiiko hanke, ei siitä, mitä mieltä siitä ollaan. Mielipide on tärkeä, jos sillä on olennaista vaikutusta hankkeen toteutumiseen. (Dahler-Larsen 2005, 20) On tärkeää kiinnittää huomio siihen, mitä konkreettista ja millä tavoin VOK-hanke on saanut aikaan, eikä vain tuoda esiin eri toimijoiden erilaisia mielipiteitä hankkeesta tai ylimalkaisesti pääteltyjä vaikutussuhteita. Tämän tehtävän edellytys puolestaan on, että hankkeen toimintalogiikka ja arvioinnin rajaus on kuvattu täsmällisesti. Vaikuttavuuden arvioinnissa lähtökohtana on hankkeen toimintalogiikka (vastaava termi on mm. ohjelmateoria). Toimintalogiikan kuvaus selventää ajatuksen, kuinka hankkeen on ajateltu vaikuttavan, eli kuvaa syy-seuraussuhteet. (ks. Dahler-Larsen 2005, 25 31) Toimintalogiikan kuvaaminen olisi olennaista jo hankkeiden ja erilaisten interventioiden käynnistysvaiheessa, koska useinkaan vaikutusketjut ja -suhteet eivät ole täysin selviä ja aukottomia. Kun pohditaan hankkeen toimintaa teoriassa, voidaan jo alkuvaiheessa huomata ongelmakohtia, joihin pitäisi erityisesti paneutua. VOK-hankkeessa ei tällaista seikkaperäistä toimintalogiikan kuvausta ole

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 17 tehty, vaan toimintaprosessi ja hankkeen tavoitellut vaikutukset on kuvattu erikseen (ks. luku 3). Seuraavaksi tarkennetaan VOK-hankkeen arvioinnin kohdentumista ja toimintalogiikkaa. Arvioinnin rajaus ja hankkeen toimintalogiikka Lähtökohtana hankkeen loppuvaiheen arvioinnille toimii VOK-hankkeen toimintaympäristön ja vaikuttamisketjun kuvaus (kuvio 3). VOK-hankkeen tavoitteena on vaikuttaa ensisijaisesti lajiliittoihin, mutta myös kouluttajiin. Vaikutukset seuravalmentajiin ja heidän kauttaan liikkujiin ovat VOK-hankkeen välillisiä vaikutuksia, jotka näkyvät lajiliitoissa tapahtuneen kehitystyön hedelminä tulevaisuudessa. Nämä VOK-hankkeen välilliset vaikutukset ovat riippuvaisia lajiliittojen tai muiden koulutustahojen järjestämästä koulutuksesta, ja tällöin on tarkoituksenmukaisempaa puhua koulutuksen vaikuttavuudesta. Tämä arviointi kohdistuu nimenomaan kehittämishankkeen vaikuttavuuteen. Tällöin keskitytään niihin asioihin, joihin hanke on voinut suoraan hankkeen aikajänteellä vaikuttaa. Näin ollen arvioinnin kohderyhmä on rajattu ensisijaisesti lajiliittoihin. Kuvio 3. VOK-hankkeen toimintaympäristö (www.valmentajakoulutus.fi). VOK-hankkeen toimintalogiikka on kuvattu kuviossa 4. Toimintalogiikan kuvaus selvittää hankkeen päätavoitteet, suunnitellut keinot niiden toteuttamiseksi ja aiotut vaikutukset. Se on siis teoreettinen malli siitä, miten hankkeen tulisi toimia. Kuvaukseen on sisällytetty myös pitkän aikavälin vaikutukset, jotka kuuluvat hankkeen toimintalogiikkaan mutta eivät ole vielä hankkeen aikajänteellä todennettavissa. Ideaalitapauksessa toimintalogiikka kuvataan hankkeen suunnitteluvaiheessa. Näin ei useinkaan ole ei myöskään VOK-hankkeessa. Toimintalogiikan kuvaus on rakennettu arviointityön alkaessa neljän VOK-strategiaryhmäläisen ja arvioitsijan yhteistyönä. Arvioinnin haasteena on ollut kuten tavallista täsmällisten indikaattorien puuttuminen.

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 18 Kuvio 4. VOK-hankkeen toimintalogiikka.

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 19 On siis pitänyt luoda jälkeenpäin ne kriteerit, joilla hanketta arvioidaan. Yksinkertaistettuna kriteereinä ovat toimineet hankkeen aiotut vaikutukset. VOK-hankkeen vaikuttavuuden arvioinnissa on keskeistä löytää ne toimintamallit (keinot), jotka ovat johtaneet hyviin tuloksiin/vaikutuksiin ja joiden avulla voidaan valmentaja- ja ohjaajakoulutusta edelleen kehittää, sekä ne toimintamallit, jotka eivät ole olleet toimivia ja joita pitää muuttaa. 3.2 Arvioinnin osalliset, aineisto ja menetelmät Arvioinnissa sovelletaan usein yhteiskuntatieteellisiä tutkimusmenetelmiä. Niin tässäkin työssä. Arvioinnin osalliset ovat olleet merkittävässä roolissa aineiston keruussa. Arvioinnin aineisto koostuu seuraavista osista: 1) kysely, 2) haastattelut, 3) dokumentit ja havainnointi sekä 4) katsaus lajiliittojen ja koulutuskeskusten koulutuksen tunnuslukuihin. Kysely Lajiliittotoimijoille toteutettiin helmi-maaliskuussa 2010 webropol-verkkokysely. Kyselyn tarkoituksena oli selvittää, mitä lajiliitoissa oli VOK-hankkeen aikana/seurauksena tapahtunut, mitkä kehittämiskeinot koettiin tärkeäksi ja millainen verkosto vastaajista muodostuu. Mukaan valittiin ne lajiliitot, jotka ovat saaneet tulosperusteista valtionavustusta yli 30 000 euroa vuonna 2009 ja ovat SLU:n jäsenjärjestöjä (yhteensä 60 lajiliittoa). Näin pyrittiin rajaamaan kysely niihin lajiliittoihin, joilla on todellisia mahdollisuuksia kehittää koulutustaan. Kysely lähetettiin lajiliittojen koulutuksen parissa toimiville: koulutuspäälliköille sekä VOK-hankevastaaville. Koulutuspäällikön puuttuessa kysely lähetettiin toiminnanjohtajalle tai muulle koulutuksesta vastaavalle, esimerkiksi koulutusvaliokunnan puheenjohtajalle. Linkki verkkokyselyyn lähetettiin vastaajan sähköpostiin, ja sen sai 100 lajiliittotoimijaa. Kyselyyn vastasi 47 henkilöä, eli vastausprosentti oli 47 %. Vastaajat edustivat 34 lajiliittoa ja kahta muuta urheilujärjestöä. Kysely on liitteessä B. Kyselyyn vastanneiden tehtäviä kuvataan taulukossa 3. Vastaajista 85 % vastasi koulutuksesta joko päätoimisesti tai jonkin muun toimen ohella. Yli kolmannes vastaajista vastasi jonkin toisen tehtävän lisäksi asemakseen muun, joka oli suurimmalla osalla valmennukseen liittyvät tehtävät (eli toimenkuvassa sekä koulutusta että valmennusta). Nykyisessä tehtävässä koulutuksen alueella vastaajat olivat toimineet keskimäärin 7 vuotta (mediaani 4 vuotta), vaihteluvälin ollessa muutamasta kuukaudesta 25 vuoteen. Vastaajista 22 oli naisia ja 25 miehiä. Ikähaitari vastaajilla oli 27 67 vuotta, keskimääräisen iän ollessa 43.

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 20 Taulukko 3. Kyselyn vastaajien jakautuminen toimen mukaan, n=47. Tehtävä Osuus vastaajista (%) Päätoiminen koulutusvastaava/päällikkö 30 Vastuu koulutuksen kehittämisestä jonkin muun toimen ohessa 55 Kouluttaja 34 VOK-hankevastaava 36 Toiminnanjohtaja 11 Oto-toimija 6 Muu 36 Kyselyyn vastanneilla oli kirjava tutkintotausta. Suurin osa oli suorittanut liikunta-alan tutkinnon, mutta vastauksissa oli myös mm. humanistisen ja teknisen alan tutkintoja. Vastaajilta kysyttiin sekä tutkintoa että muuta koulutusta, esimerkiksi lajiliiton valmentajakoulutusta. Kysymyksenasettelu oli avoin, joten vastausten sisältö oli melko kirjava. Yli puolet vastaajista kertoi suorittaneensa lajiliiton valmentaja- ja/tai ohjaajakoulutuksia tai kansainvälisiä valmentajakoulutuksia. Osa vastaajista kertoi rivikaupalla erilaisista täydennyskoulutuksista, ja osa tyytyi kertomaan käyneensä lukuisia seminaareja tai kaiken mahdollisen. Näin ollen vastaajien koulutustaustaa ei pysty tarkasti kuvaamaan. Suurin osa kyselyyn vastanneista tunsi VOK-hankkeen hyvin (64 %) tai pääpiirteissään (26 %). Kolme vastaajaa kertoi tuntevansa hankkeen pintapuolisesti ja kaksi vastaajaa ei tuntenut hanketta. Haastattelut Lajiliittohaastatteluihin valittiin 15 lajiliittoa, joista haastateltiin sekä toiminnanjohtaja että koulutusvastaava (jos ei koulutusvastaavaa, haastateltiin vain toiminnanjohtaja). Haastattelujen tarkoituksena oli saada seikkaperäistä tietoa siitä, miten VOK-hanke todellisuudessa näkyy ja vaikuttaa lajiliiton koulutustyössä. Näin ollen haastatteluihin valittiin vain hanketukea saaneita liittoja. Lajiliittohaastatteluissa valintaperiaatteena oli harkinnanvarainen otos, jossa 20 suurimmasta liitosta (eniten valtionavustusta saaneista) valittiin 10 liittoa ja lopuista 23 liitosta viisi. Lisäksi valittiin eri intensiteetillä mukana olleita lajiliittoja (1-4 hankekautta), sekä kesä- ja talvilajeja, olympia- ja ei-olympialajeja, nais- ja miesvaltaisia lajeja, perinteisiä ja uudempia lajeja sekä yksilö- ja joukkuelajeja. Haastatteluihin osallistuneet lajiliitot ja henkilöt on lueteltu taulukossa 4.

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 21 Taulukko 4. Haastatteluihin osallistuneet koulutusvastaavat ja toiminnanjohtajat. Liitto Hankekaudet Koulutusvastaavien haastattelu 1 Suomen Palloliitto II-IV Koulutuspäällikkö Kari Ukkonen & koulutussuunnittelija Pekka Clewer 2 Suomen Voimisteluliitto Svoli I-IV Koulutuspäällikkö Päivi Aalto- Nevalainen 3 Suomen Urheiluliitto I-IV Koulutuspäällikkö Tapio Rajala 4 Suomen Lentopalloliitto 5 Suomen Salibandyliitto I ja IV I ja IV Aluekehittäjä ja koulutussuunnittelija Pertti Kulluvaara & valmennuspäällikkö Antti Paananen Koulutuspäällikkö Jari Oksanen 6 Suomen Uimaliitto I-IV Koulutus Outi Kokko- Ropponen 7 Suomen Golfliitto I-IV Koulutuspäällikkö Aleksi Valta 8 Suomen Painiliitto I ja IV Koulutussihteeri Janne Koivula 9 Suomen Taitoluisteluliitto I, II ja IV Koulutuspäällikkö Merja Laakkonen 10 Suomen Tennisliitto II ja III Koulutuspäällikkö Pekka Kainulainen 11 Suomen Keilailuliitto III Koulutuspäällikkö Sami Järvilä 12 Suomen Ampumahiihtoliitto 13 Suomen Amerikkalaisen jalkapallon liitto I-III II-IV Päävalmentaja Jonne Kähkönen Nuorisopäällikkö Heikki Halttunen Toiminnanjohtajien haastattelu Toimitusjohtaja Kimmo J. Lipponen Pääsihteeri Maria Laakso Toimitusjohtaja Kari Saarinen Toimitusjohtaja Hanna Iiskola- Kesonen Toiminnanjohtaja Jari Kinnunen Toiminnanjohtaja Mikko Sainio Toiminnanjohtaja Pertti Vehviläinen Toiminnanjohtaja Lea Hietala Toimitusjohtaja Mika Bono Toiminnanjohtaja Pekka Korpi Toiminnanjohtaja Janne Hakala Toiminnanjohtaja Matti Sorsa 14 Suomen Biljardiliitto III ja IV Toiminnajohtaja Markku Ryytty 15 Suomen Taidoliitto IV Kehityspäällikkö Tomi Tolsa Lajiliittohaastattelut aloitettiin helmikuun alussa ja saatiin päätökseen huhtikuun alussa. Haastattelupyyntöihin suhtauduttiin neutraalisti tai innostuneesti. Joidenkin haastateltavien kohdalla ongelmaksi muodostui haastatteluaikojen löytyminen kiireiden tai sairastumisten vuoksi. Haastatteluihin osallistui 27 lajiliittojen toimihenkilöä (kolme puhelimitse, yksi vastasi sähköpostilla). Koulutusvastaavien haastattelut kestivät puolesta tunnista kahteen tuntiin ja toiminnanjohtajien haastattelut vajaasta vartista puoleen tuntiin. Haastattelurungot ovat liitteessä C.

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 22 Haastattelut analysoitiin teemoittain. Tämä tarkoitti haastatteluaineistojen järjestämistä siten, että kustakin haastattelusta poimittiin arvioitavana olevan VOK-hankkeen vaikutustavoitteen mukaiset asiasisällöt. Nämä koonnit analysoitiin muodostamalla teeman sisäisiä tyypittelyjä, asiakokonaisuuksia tai kuvauksia. Jokainen haastattelu on huomioitu jokaisen asiasisällön käsittelyssä. Lainaukset haastatteluista, kyselyn avoimista vastauksista tai muusta materiaalista on arviointiraportissa esitetty kursiivilla. Dokumentit ja havainnointi Arvioinnin osallisilta suoraan kerätyn tiedon lisäksi materiaalina on käytetty hankkeen dokumentteja. Koko hankkeesta ovat käytössä olleet erilaiset suunnitelmat ja toimintakertomukset. Tätä materiaalia oli melko niukasti. Arviointikäyttöön saatiin myös lajiliittohankkeiden hankeraportit, jotka kaikki käytiin läpi. Tarkemmassa tarkastelussa ovat olleet ne, jotka liittyvät haastatteluihin osallistuneisiin lajiliittoihin. Myös hankkeesta aiemmin tehtyjä arviointeja on hyödynnetty loppuvaiheen arvioinnissa, ks. Lämsä (2008) ja Haarma (2008). Hankkeen prosessinäkökulman vuoksi nähtiin tärkeänä, että arvioitsija myös havainnoi hankkeen toimintaa. Arvioitsija osallistui kolmeen tapahtumaan: 1) hankepäivään SLU-talolla 17.11.2009, 2) VOK-messuille SLU-talolla 23.3.2010 ja 3) VOK-aluekiertueelle Varalan Urheiluopistolla 8.6.2010. Lisäksi arvioitsija on ollut läsnä osassa VOK-strategiaryhmän kokouksista arviointityön aikana. Katsaus koulutuksen tunnuslukuihin Koulutustoimintojen tunnuslukujen selvittämiseksi lähetettiin sähköpostikysely lajiliitoille (60 suurimman liiton koulutusvastaavat) sekä liikunnan koulutuskeskuksille. Kysymykset keskittyivät koulutusmääriin, koulutuksen organisointiin ja kehittämiseen. Vastaukset saatiin 25 liitosta, ja Hiihtoliitosta saatiin kolmen jäsenyhdistyksen vastaukset. 20 suurimmasta liitosta vastasi 12. Osa vastanneista ei pystynyt toimittamaan kaikkia tietoja, ja tietojen tarkkuus vaihteli paljon. Näin ollen lajiliittojen koulutuksen tunnuslukujen tilastollinen analyysi on arvioinnissa jäänyt vähäiseksi, mutta tietoja on muuten tulkittu ja koottu muun materiaalin tueksi. Liikunnan koulutuskeskuksista vastauksia saatiin seuraavista kuudesta paikasta ja henkilöiltä: Eerikkilän (Göran Enckelman), Kuortaneen (Jorma Lilli), Lapin (Krista Hyvönen), Pajulahden (Mikko Levola) ja Vierumäen (Kyösti Lampinen & Pia Pekonen) urheiluopistoista sekä Virpiniemen liikuntaopistosta (Sirpa Pehkonen). Arvioinnin aikataulu ja toteutus VOK-hankkeen arviointikokonaisuus on ollut Kilpa- ja huippu-urheilun tutkimuskeskus KIHU:n vastuulla. Päätösvaiheen arviointi toteutettiin hankkeen viimeisenä toimintavuonna 2010. Taulukossa 5 on kuvattu arvioinnin aikataulutus.

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 23 Taulukko 5. Arvioinnin aikataulutus. Ajankohta Joulukuu 2009 Helmi-maaliskuu 2010 Huhtikuu 2010 Toukokuu 2010 Touko-kesäkuu 2010 Elo-syyskuu 2010 Lokakuu 2010 Työvaihe Arviointisuunnitelman hyväksyminen Aineistonkeruu: verkkokysely ja haastattelut Kyselyiden ja haastatteluiden analysointi Arvioinnin väliraportointi VOK-strategiaryhmälle Täydentävän aineiston keruu (koulutuksen tunnusluvut) ja analysointi Aineiston analysointi ja raportointi Arvioinnin loppuraportti

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 24 4 VOK-HANKKEEN VAIKUTUKSET LAJILIITTOJEN KOULUTUKSEN KEHITYSTYÖSSÄ Lajiliittojen toimeliaisuus ja mahdollisuudet kehittää koulutustaan vaihtelevat. Kehitysvastuun siirryttyä lajiliitoille osa on pystynyt luomaan ja uudistamaan koulutustaan, kun taas osa liitoista ei ole pystynyt koulutukseen panostamaan. VOK-hankkeen tarkoituksena on ollut tukea liittoja kehitystyössä. Arvioinnin kyselyyn vastasi koulutusvastaavia 32 eri järjestöstä (lajiliittoja 30). Näistä puolet oli kehittänyt koulutustaan yhteistyössä VOK-hankkeen kanssa, ja kolmannes sekä hankkeen kanssa että itsenäisesti. 13 % järjestöistä (4 kpl) oli kehittänyt koulutustaan itsenäisesti. Kaksi järjestöä ei ollut kehittänyt koulutustaan viime vuosina. VOK-hankkeen aikana ei siis välttämättä johdosta lajiliittojen koulutusta on kehitetty monella tapaa (kuvio 4). Koulutusta on kehitetty useimmiten I-tasolla ja vähiten III-tasolla. On uudistettu sekä toimintatapoja että sisältöjä. Uudistustyö on edennyt hyvin paperilta käytäntöön, koska neljä viidestä lajiliitosta on myös kouluttanut kouluttajiaan. Reilu kaksi kolmasosaa on kehittänyt koulutustaan VOK-perusteiden pohjalta. Sähköisiä mahdollisuuksia koulutuksen kehittämisessä on käyttänyt noin 40 % liitoista. Joissakin liitoissa on käyty läpi monivuotinen prosessi, jossa on uudistettu tai luotu koko liiton koulutusjärjestelmä (esim. Taekwondoliitto, Suunnistusliitto), kuten yksi vastaaja oman liittonsa uudistustyötä arvioi: Aikaisempien irrallisten koulutusjaksojen sijaan lajin ohjaajille on uudistuksen myötä tarjolla mielekäs ja ehyt koulutuskokonaisuus, joka jatkuu tasolta toiselle.

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 25 Luotu 1-tasolle uusi koulutus 47 % Uudistettu koulutussisältöjä 1- tasolla 63 % Uudistettu toimintatapoja 1-tasolla 67 % Luotu 2-tasolle uusi koulutus 40 % Uudistettu koulutussisältöjä 2-tasolla 57 % Uudistettu toimintatapoja 2-tasolla 47 % Luotu 3-tasolle uusi koulutus 30 % Uudistettu koulutussisältöjä 3-tasolla 40 % Uudistettu toimintatapoja 3-tasolla 37 % Koulutettu kouluttajia 80 % Lisätty koulutuksen tarjontaa määrällisesti 47 % Kehitetty koulutusta VOK-perusteiden pohjalta 70 % Hyödynnetty sähköisiä mahdollisuuksia hallinoinnissa Hyödynnetty sähköisiä mahdollisuuksia oppimisessa 37 % 40 % Muulla tavoin 13 % Kuvio 4. Toimenpiteiden osuus, joilla lajiliiton koulutusta on kehitetty, vastaajina lajiliittojen koulutusvastaavat (n=30). Seuraavassa käsitellään koulutuksen kehittämistä hankkeen tavoitteenasettelun mukaisesti jäsennettynä. Vaikuttavuuden arvioimiseksi tuodaan esiin sekä itse vaikutuksia että niitä keinoja, joilla on ollut vaikuttavuutta. Eri kehittämiskeinot ja niiden merkittävyys on koottu liitteeseen D. VOK-hankkeen toimintalogiikan mukaisia tavoiteltuja vaikutuksia lajiliittojen koulutuksen kehittämistyössä ovat seuraavat: On huomioitu sekä yhdenmukaistaminen että liiton omat tarpeet

VOK-hankkeen vaikuttavuus: Valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämishankkeen arviointi 26 On saavutettu käytännön ratkaisuja koulutuksen ongelmiin Koulutukset pohjautuvat VOK-perusteisiin ja koulutusta kehitetään sen suunnassa Huomioidaan koulutuksen laadunvarmistus On omaksuttu jatkuvan kehittämisen idea 4.1 Yhdenmukaistaminen ja liiton omat tarpeet VOK-hankkeen alkuvaiheesta lähtien on ollut ristiriitaisia näkemyksiä siitä, millä tavoin hankkeen kehitystyötä tulisi tehdä. On haluttu sekä selkeyttää suomalaisen valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen rakennetta yhdenmukaisempaan suuntaan että tukea lajiliittojen omista lähtökohdista ponnistavaa kehitystyötä. Arvioinnin perusteella näissä molemmissa tavoitteissa on edistytty, painottuen viimeksi mainittuun. Taulukossa 6 esitetään koulutusvastaavien näkemys yhdenmukaisuudesta ja liiton tarpeista kehitystyössä. VOK-hankkeen tavoitelluista vaikutuksista parhaiten toteutui kyselyyn vastanneiden mielestä juuri liiton omat tarpeet, joiden 67 % arvioi toteutuneen hyvin, ja neljänneksen mielestä melko hyvin. Tähän keskeisenä vaikuttimena ovat luonnollisesti olleet lajiliittohankkeet, joissa lajiliitot ovat saaneet rahoitusta omiin kehitystarpeisiinsa. Kaikista verkkokyselyyn vastanneista 82 % arvioi rahallisen tuen lajiliittohankkeille merkittäväksi (61 %) tai melko merkittäväksi (21%) keinoksi edistää valmentaja- ja ohjaajakoulutuksen kehittämistä. Koko VOK-hankkeen vaikuttamiskeinoista tämä nähtiin selvästi merkittävimpänä. Taulukko 6. Lajiliiton koulutuksen yhdenmukaisuuden ja liiton tarpeiden toteutuminen kehitystyössä, vastaajina lajiliittojen koulutusvastaavat, n=30 (%). Toteutuu hyvin Toteutuu melko hyvin Toteutuu vähäisesti Ei toteudu lainkaan En osaa sanoa Koulutus on kolmiportainen (tasot I-III) Lajiliittosi koulutus on yhdenmukaista toisten lajiliittojen koulutusten kanssa Koulutusta kehitetään liiton omista tarpeista ja lähtökohdista käsin 59 24 7 7 3 16 48 10 13 13 67 27 3 0 3