Kansantaloudellinen aikakauskirja 111. vsk. 4/2015 Mikro- ja makrolinkin käyttö kotitalouksien taseiden analyysissä Juha Honkkila ja Ilja Kristian Kavonius Mikro- ja makroaineistojen välinen yhteys ja sen käyttäminen taloudellisessa analyysissä on herättänyt viime vuosien aikana lisääntyvissä määrin kiinnostusta. Syy tähän sekä rahapolitiikassa että rahoitusmarkkinoiden vakauden politiikassa on kasvava tarve yhä hienojakoisemmalle tiedolle. Toisaalta taustalla on ollut lisääntyvä tarve kotitalouksien hyvinvoinnin analyysille, joka on osaltaan perustunut kritiikkiin valitsevasta tavasta keskittyä analysoimaan arvonlisäyksen kasvua. Kotitalouksien mikro- ja makroaineistojen välistä yhteyttä on tarkasteltu ja tarkastellaan lukuisissa kansainvälisissä asiantuntija- työryhmissä. Tässä artikkelissa tarkastelemme yhtä mahdollista käytännön sovellusta, joka perustuu eurooppalaisen kotitalouksien varallisuuskyselyyn ja kansallisten reaali- ja rahoitustilien taseisiin ja tältä pohjalta johdettuihin velkaantumisindikaattoreihin. Varsinaisen aineistoanalyysin johtopäätöksenä on, että tällaisten indikaattorien johtaminen poikkeusleikkausaineistosta on mahdollista, mutta varsinaisen aikasarja-aineiston johtaminen, joka olisi politiikan kannalta keskeistä, vaatii paljon menetelmällistä kehittämistä. Ongelmat liittyvät erityisesti varallisuussiirtymiin eri varallisuusryhmien välillä ja toisaalta eri aineistojen erilaisiin populaatiokattavuuksiin eli siihen miten kattavasti rikkaat kotitaloudet on katettu varallisuuskyselyissä. Tämä artikkeli tarkastelee ns. mikro-makrolinkkiä ja sen mahdollisia käytännön sovelluksia. Mikro-makrolinkillä viitataan tässä yhteydessä tilastolliseen yhteyteen kotitalouksien kyselyaineistojen ja kansantalouden tilinpidon kotitaloussektorin välillä. Lähtökohtaisesti mikro-makrolinkki voisi käsittää ihan minkä hyvänsä talouden sektorin mikro- ja makroaineistojen yhteyden, mutta lukuisista syistä mielenkiinto on viime aikoina pääasiassa keskittynyt kotitaloussektoriin. Alun perin tällaisten mikro- ja makroaineistojen linkkien keskeinen tarkoitus oli lähinnä kahden eri tietolähteen laadun arviointi. Kuitenkin nopeutuneiden rakenteellisen tietotarpeiden myötä on herännyt ajatus, että näitä linkkejä voitaisiin käyttää yhdistämään rakenteellisten mikroaineistojen ja ajantasaisten lyhyellä aikaviipeellä tuotettujen makroaineistojen hyödyt. Käytännössä tämä voisi tarkoittaa laajimmillaan kotitalouksien tilejä, jotka olisi hajotettu kotitaloustyypeittäin. VTL Juha Honkkila (juha.honkkila@tilastokeskus.fi) on tilastopäällikkö Tilastokeskuksen väestö- ja elinolotilastot-yksikössä ja VTT, dosentti Ilja Kristian Kavonius (Ilja_kristian.kavonius@ecb.int) on vanhempi ekonomisti Euroopan keskuspankissa. Kirjoittajat kiittävät lausunnonantajaa ja Antti Suvantoa hyödyllisistä kommenteista. Artikkeliin mahdollisesti jääneistä virheistä kirjoittajat kantavat vastuun. Tässä artikkelissa esitetyt mielipiteet ja käsitykset ovat kirjoittajien omia, eivätkä välttämättä vastaa Euroopan keskuspankin tai Tilastokeskuksen näkemyksiä. 440
Juha Honkkila ja Ilja Kristian Kavonius Paineen tällaisten tilien kehittämiseen voi nähdä tulevan kahdelta suunnalta. Ensimmäinen on tarve kehittää kvantitatiivista hyvinvointitutkimusta. Viimeisempänä ilmentymänä tästä voidaan pitää Thomas Pikettyn (2014) kirjan valtaisaa suosiota. Tätä edelsi suurta huomiota saanut Sitglitzin, Senin ja Fitoussin (2009) raportti 1, jossa esitetään tällaisten tilien kehittämistä. Kuten Kavonius (2011) Kansantaloudellisen aikakauskirjan artikkelissaan osoittaa, raportissa esitetyt ajatukset eivät sinänsä ole uusia, vaan niitä aiemminkin esitetty ns. GDP and beyond -kritiikin yhteydessä. Fleurbaey (2009) on vetänyt tämän keskustelun ansiokkaasti yhteen. Toisena ja ehkä vähemmän esillä olleena motivaationa on rahapolitiikan ja rahoitusmarkkinoiden vakauden politiikasta lähtevä paine. Muun muassa Euroopan keskuspankin pääjohtaja Mario Draghi (2015) korosti Kansainvälisessä valuuttarahastossa Washingtonissa toukokuussa 2015 pitämässään puheessa, että varallisuuden ja tulojen jakautuminen vaikuttaa rahapolitiikkaan ja että rahapolitiikka vaikuttaa myös varallisuuden- ja tulonjakoon. Myös vuonna 2009 julkaistu Kansainvälisen valuuttarahaston ja Financial Stability Boardin tilastollisten tiedonpuutteita (data gaps) käsittelevä, G20-ryhmän valtiovarainministereille ja keskuspankkien pääjohtajille osoitettu raportti suosittelee tällaisten tilien kehittämistä. Suosituksien taustalla on halu ymmärtää paremmin raha- ja finanssipolitiikan sekä rahoitusmarkkinoiden vakauden välitysmekanismeja taloudessa. G20-ryhmän valtiovarainministerit ja kes- 1 Monissa maissa on tämän raportin jälkeen toimitettu kansallisia raportteja, jotka pohtivat kansallisia vaihtoehtoja talouden analyysin kehittämiseksi. Suomen vastaava raportti on Valtioneuvoston kanslia (2011) kuspankkijohtajat tunnustivat helmikuussa 2015 pidetyssä kokouksessaan, että kasvava eriarvoisuus on yhä suurempi riski talouksille. Euroopan komissiolla ja OECD:llä oli vuosina 2011 2013 asiantuntijatyöryhmä, joka keskittyi kotitaloustyypeittäin hajotettujen tilien luomiseen (Kavonius 2011). 2 Vuonna 2013 työryhmä toimitti loppuraporttinsa ja kaksi OECD:n työpaperia, joissa suositellaan alustavaa menetelmää tällaisten tilien kehittämiseksi. Samalla se raportoi useille OECD-maille tällaiset tilit (Fesseau ja Mattonetti 2013; Fesseau ym. 2013). Raportti kuitenkin jätti lukuisia avoimia menetelmällisiä kysymyksiä ja lisäksi selvän tarpeen jatkaa tilien muodostamissääntöjen kehittämistä. Tämän takia OECD perusti vuonna 2014 uuden asiantuntijaryhmän, jonka loppuraportti julkaistaan vuonna 2016. Tämän OECD-ryhmän työ ja vastaavat aiemmat kansalliset projektit keskittyvät pääasiassa tuloihin ja kulutukseen. Varallisuuteen on sitä vastoin keskitytty huomattavasti vähemmän. Syy ei ole niinkään kiinnostuksen puute vaan sekä mikro-, että makrotason kotitalouksien varallisuusaineistojen puute. Mikro-makrolinkkien kehittämistyö on tähän saakka tuottanut pääasiassa teoreettisia harjoitelmia. Varsinaisiin käytännön politiikkasuosituksiin tähtääviä sovelluksia ei ole esitetty. Keskeinen ongelma on se, että tilit on luotu sellaiselle yksittäiselle vuodelle, jolta on saatavilla eniten lähdeaineistoja ja että nämä aineistot on julkaistu useita vuosia viitevuoden jälkeen. On melko selvää, että niin kauan kuin näillä laskelmilla on merkittävä viive, ne tuskin 2 Juha Honkkila oli asiantuntijajäsenenä OECD:n ensimmäisessä ryhmässä ja Ilja Kristian Kavonius on OECD:n sekä ensimmäisessä että toisessa ryhmässä asiantuntijajäsenenä. 441
KAK 4/2015 päätyvät laajempaan käyttöön. Yhdistettyjen mikro- ja makroaineistojen käytettävyyttä tulisikin parantaa esimerkiksi kehittämällä estimointimenetelmiä ajankohtaisen aikasarja-aineiston tuottamiseen. Tämä näkökulma on noussut esille sekä OECD:n asiantuntijaryhmässä, että Euroopan keskuspankin kesäkuussa 2015 järjestämässä workshopissa, jossa keskuspankkien ja kansallisten tilastovirastojen asiantuntijat esittelivät tutkimuksiaan mikromakrolinkin käytännön sovellutuksista. Keskeinen ajatus mikro-makrolinkin soveltamisessa on, että luodaan uusi aineisto, jossa yhdistyvät molempien aineistojen vahvuudet, makroaineistojen ajanmukaisuus ja tiheä frekvenssi sekä mikroaineistojen kotitalouksien jakaumaan liittyvä informaatio. EKP:n workshopissa esille tulleet lähestymistavat aineistojen yhdistämiseksi voidaan jakaa seuraaviin ryhmiin: 1. lisätään rahoitustilinpidon aggregoituun aineistoon kotitalouksien jakaumatietoja; 2. luodaan mikroaineisto, joka on tasoiltaan korjattu makroaineistojen tasolle; 3. keskitytään keskeisimpiin varallisuuseriin ja rakennetaan eräänlainen konseptuaalinen hybridi, joka ei vastaa täysin kummankaan aineiston käsitteitä. Kuten edellä viitattiin, keskeinen kysymys näiden käytettävyyden lisäämisessä on pohtia aikasarjojen luomista näille aineistoille. Tämä edellyttää sekä interpolointi- että ekstrapolointimenetelmien tarkastelua. Tähän mennessä tätä näkökulmaa on tarkasteltu varsin vähän. Tässä artikkelissa esittelemme hieman harvinaisemman, mutta politiikka-analyysin kannalta mielenkiintoisen lähestymistavan, jossa sovelletaan yllä mainituista ensimmäistä ja kolmatta lähestymistapaa. Lisäksi sovellamme mikro-makrolinkkiä vain sellaisten varallisuuserien osalta, jotka ovat vertailukelpoisia mikroja makroaineistossa. Keskitymme kolmeen indikaattoriin, jotka ovat velkaantumisaste (velat/käytettävissä olevat tulot vuoden aikana), velkojen suhde varallisuuteen ja velkojen suhde finanssivarallisuuteen. Velkaindikaattorit on laskettu seuraavien periaatteiden mukaisesti: 1. Likvidin varallisuuden (vertailukelpoisten erien osalta), velan ja tulojen tasot otetaan populaatiokorjatusta makroaineistosta. Populaatiokorjatulla aineistolla viitataan tässä yhteydessä puhtaaseen kotitaloussektoriin, jossa ei ole mukana kotitalouksia palvelevia voittoa tavoittelemattomia yhteisöjä. Lisäksi populaatiosta on poistettu laitosväestö. 2. Eri kotitalousryhmien osuudet näistä eristä otetaan mikroaineistoista. Reaalivarallisuudesta otetaan sekä taso että jakauma mikroaineistosta, sillä kansantalouden tilinpidosta ei ole saatavilla tietoa reaalivarallisuudesta kuin muutamasta maasta. 3. Tulojen, velkojen ja rahoitusvarallisuuden tasojen muutokset lasketaan makroaineistosta. Tässä yhteydessä joudutaan olettamaan, että tulojen ja varallisuuden jakauma väestöryhmittäin ei muutu 3. 4 3 Tämä olettamus ei varmastikaan vastaa täysin todellisuutta, mutta vuositasolla muutokset tulojen ja etenkin varallisuuden jakautumisessa ovat yleensä olleet varsin pieniä. Tämä on myös yksi oletus, jota OECD on käyttänyt estimoinneissaan, mutta OECD on myös todennut, että menetelmää tulisi tästä kehittää. Yksi potentiaalinen vaihtoehto on tarkastella pystytäisiinkö joillakin muilla aineistoilla korjaamaan laskelmien oletuksia. 4 Tarkempi kuvaus sovelletusta menetelmästä ja linkistä on dokumentoitu artikkeleissa Honkkila ja Kavonius (2013) sekä Kavonius ja Törmälehto (2010). 442
Juha Honkkila ja Ilja Kristian Kavonius Aiemmin mikro- ja makroaineistojen yhdistäminen on perustunut kansantalouden tilinpidon konsepteihin, mikä vaatii huomattavasti epävarmuustekijöitä aiheuttavia estimointeja ja jonka tuottamiseen tarvittavat aineistot valmistuvat hitaasti. Esittelemämme hybridi-menetelmän etuna on se, että indikaattorien tuottaminen on huomattavasti nopeampaa kuin kattavien aineistojen. Keskitymme lähinnä kotitalouksien varallisuustaseisiin, mutta estimoimme myös osan kotitalouksien tuloista. Estimoimme näille vuositason aikasarjat, mutta käytännössä menetelmä sallii myös neljännesvuosittaisten aikasarjojen estimoinnin. Kuten myöhemmin tässä artikkelissa havaitaan, erityisesti aikasarjaestimoinnissa on vielä paljon ongelmia. Tässä vaiheessa kaikki menetelmät ovat kehitysasteella ja käytännön politiikkasovellutusten kehittämiseen menee vielä aikaa. Artikkelin menetelmät on esitetty tarkemmin kirjoittajien artikkelissa, joka julkaistaan lähitulevaisuudessa. 5 Aluksi esittelemme artikkelissa esitetyn sovelluksen ja esittelemme lyhyesti paperissa käytetyt tilastolähteet. Tämän jälkeen esittelemme sovelletun menetelmän ja analysoimme indikaattoreiden osuvuutta. Lopuksi esittelemme tulokset Suomelle, Saksalle ja Ranskalle ja vedämme tulokset yhteen. 1. Käytännön sovellus Tässä artikkelissa esitetty mikro-makromalli yhdistää eurooppalaisen kotitalouksien varallisuuskyselyn Household Finance and Consump- 5 Artikkelin tämän hetkinen versio on esitetty mm. Irving Fisher Committeen ja Puolan keskuspankin järjestämässä workshopissa Combining micro and macro statistical data for financial stability analysis. Experiences, opportunities and challenges Varsovassa 14. 15. joulukuuta 2015. tion Surveyn (HFCS) kansallisen tason aineistot kansallisiin rahoitustilinpidon ja reaalitilinpidon taseisiin. Laskelmat on tehty vuosittaisella kansantalouden tilinpidon aineistoilla, mutta käytännössä menetelmää voi soveltaa myös neljännesvuosittaiselle aineistolle. Koska aineistojen linkin muodostamisessa on monia käsitteellisiä ongelmia, niin sovellamme tässä eräänlaista hybriditulo- ja varallisuuskäsitettä, joka ei täysin vastaa kummankaan tilaston käsitettä. Lisäksi olemme keskittyneet pelkästään kolmen indikaattorin estimointiin: velkaantumisaste, velkojen suhde varallisuuteen ja velkojen suhde likvidiin eli finanssivarallisuuteen. 1.1. Käytetyt aineistot Euroalueen kotitalouksien varallisuustutkimus (HFCS) on Euroopan keskuspankin koordinoima kyselytutkimus, joka toteutetaan kansallisissa keskuspankeissa, tilastovirastoissa tai näiden kahden instituution yhteistyönä. Kyselyllä pyritään keräämään mahdollisimman tarkalla tasolla tiedot kotitalouksien varallisuusportfolioista eli reaali- ja rahoitusvarallisuudesta sekä veloista. Myös bruttotulot kerätään suhteellisen tarkalla tasolla. Tämän lisäksi kyselyllä selvitetään mm. kotitalouksien lainansaantiin liittyviä rajoitteita sekä kulutuskäyttäytymistä. Kyselyllä kerättäville muuttujille on yhtenäiset määritelmät, minkä lisäksi kysymysten tarkoille muotoiluille on olemassa suositukset. Muuttujien lisäksi myös tiedonkeruuseen liittyvät menetelmät (esimerkiksi otanta, painotus, imputointi) on yhtenäistetty. Kyseessä on toistaiseksi laajin ylikansallinen harmonisoitu kotitalouksien varallisuutta mittaava kyselytutkimus. Kysely toteutettiin ensimmäisen kerran vuosina 2008 2010, jolloin siihen osallistui 15 maata, eli kaikki nykyiset euroalueen maat pois 443
KAK 4/2015 lukien Irlanti, Latvia, Liettua ja Viro. Kyselyn toinen tiedonkeruukierros toteutettiin pääasiassa vuonna 2013, ja tiedot kerättiin kaikissa 18:ssa sen hetkisissä euroalueen jäsenmaissa. Toisen kierroksen tulokset julkaistaan vuoden 2016 aikana. Kyselyn ensimmäisen kierroksen tulokset ja menetelmäseloste ovat saatavilla Euroopan keskuspankin Internet-sivuilta (ECB 2013a, 2013b). Tässä yhteydessä käytetyt makroindikaattorit ovat rahoitustaseiden osalta kansallisista rahoitustilinpidon julkaisuista ja reaalitalouden virtojen osalta kansallisista vuosittaisista sektoritilinpidon julkaisuista. Käytettyjen aineistojen menetelmä perustuu vielä European System of Accounts 1995 järjestelmään, koska European System of Accounts 2010 mukaisia aineistoja ei ollut laskelmien tekovaiheessa vielä julkaistu. Näiden kahden referenssijärjestelmän eroilla on kuitenkin tässä yhteydessä marginaalinen vaikutus tuloksiin ja tässä artikkelissa sovellettu menetelmä on täysin sovellettavissa molempien referenssijärjestelmän aineistoihin. Menetelmän käytettävyyden kannalta on keskeistä, että tämä menetelmä on sovellettavissa neljännesvuosittaisiin euroalueen tileihin (Euro Area Accounts, EAA). Eräs tärkeimmistä ominaisuuksista tällaisen järjestelmän käytettävyyden kannalta on nimenomaan aineistojen nopea valmistuminen viiteajanjakson jälkeen. EAA kattaa rahoitus- ja reaalitalouden neljännesvuosittaiset sektoritilit. Aineisto kattaa euroalueen aggregaatit ja lisäksi vastaavat tilit kaikille euroalueen jäsenmaille. Osa jäsenmaiden rahoitustilien taloustoimista toimitetaan Euroopan keskuspankkiin ja täydelliset reaalitilit Euroopan tilastoviranomaiseen Eurostatiin 85 päivää viiteajankohdan päättymisestä sekä täydelliset kansalliset rahoitustilit Euroopan keskuspankkiin 95 päivää viiteajankohdan päättymisestä. Kansalliset aineistot julkaistaan toisen euroalueen aggregaatin kanssa noin 110-115 päivää viiteajankohdan päättymisestä. 1.2. Käytetyt käsitteet Yksi Stiglitz-Sen-Fitoussi -raportin keskeisistä teemoista oli sekä tulojen että varallisuuden huomioon ottaminen kotitalouksien taloudellista hyvinvointia arvioitaessa. Tämän artikkelin kannalta se tarkoittaa sitä, että kotitalouksien taloudellisista riskeistä (kuten kykenemättömyydestä selvitä veloistaan tai odottamattomista finanssisokeista) saadaan moniulotteisempi käsitys, kun sekä tulovirrat että olemassa olevat resurssit huomioidaan. Käyttämämme kolme indikaattoria kuvaavat kotitalouksien mahdollisuuksia selvitä velkaantumisongelmistaan kolmessa eri vaiheessa. Ensimmäisessä vaiheessa kotitaloudet lyhentävät velkojaan käytettävissä olevista tuloistaan. Tätä mittaa ensimmäinen indikaattori, velkaantumisaste, joka on kotitalouden velkojen suhde sen vuoden aikana saamiin tuloihin 6. Velanhoitomenojen kasvettua liian suuriksi katettaviksi nykyisillä tuloilla, käyttävät kotitaloudet toisessa vaiheessa likvidiä rahoitusvarallisuuttaan velkojen lyhennysten ja/tai korkojen maksamiseksi. Tämä ei välttämättä vielä ole kovinkaan dramaattinen tilanne yksittäisen kotitalouden kannalta. Toinen indikaattori, velan suhde finanssivarallisuuteen, mittaa kotitalouksien kykyä selvitä veloistaan olemassa olevilla likvideillä säästöillä. Kolmannessa vaiheessa kotitaloudet joutuvat selvitäkseen velanhoitomenoistaan myymään reaalivarallisuuttaan, 6 Periaatteessa indikaattori kuvaa velkojen suhdetta käytettävissä oleviin tuloihin. HFCS:n tulokäsite on kuitenkin bruttotulo, jota tässä käytämme. 444
Juha Honkkila ja Ilja Kristian Kavonius pahimmassa tapauksessa jopa oman varsinaisen asuntonsa. Kolmas indikaattori, velan suhde kokonaisvarallisuuteen, mittaa kotitalouksien mahdollisuuksia selvitä velanhoitomenoistaan realisoimalla kaikkea olemassa olevaa varallisuuttaan. Hieman toisistaan poikkeavat varallisuuden määritelmät mikro- ja makroaineistoissa sekä käytettävissä olevien aineistojen rajoitukset johtavat siihen, että kummankaan aineiston varallisuuskäsitettä ei sellaisenaan voi soveltaa molempia aineistoja hyödyntävässä analyysissä (Honkkila ja Kavonius 2013). Jotta kansantalouden tilinpidon mukainen varallisuus voidaan teoreettisesti validilla tavalla jakaa kotitalousryhmille kyselyaineiston perusteella, hyödynnämme tässä artikkelissa esitetyssä analyysissämme vain niitä varallisuus- ja tulokäsitteitä, jotka ovat vertailukelpoisia molemmissa aineistoissa. On syytä huomata, että tämä lähtökohta poikkeaa selvästi edellä mainittujen OECD:n asiantuntijaryhmien omaksumasta lähtökohdasta. OECD pitäytyy tiukasti kansantalouden tilipidon käsitteessä, mikä johtaa siihen, että monia taloustoimia joudutaan hajottamaan kohtuullisen satunnaisin perustein. Näin ollen sekä tulosten tulkitseminen että ajantasaisuus saattavat kärsiä. Käyttämämme likvidin varallisuuden käsite sisältää suurimman osan finanssivarallisuudesta eli talletukset, arvopaperisijoitukset (pois lukien listaamattomat osakkeet ja johdannaiset), rahasto-osuudet sekä henki- ja eläkevakuutusrahastot. Kansantalouden tilinpidon mukaisista varallisuuseristä käteisraha, listaamattomat osakkeet ja johdannaiset sekä muut saamiset ja velat jäävät pois. Listaamattomat osakkeet kuuluvat HFCS:n varallisuuskäsitteeseen, mutta varallisuuserän luokitteluperusteet reaali- ja rahoitusvarallisuuteen ovat mikro- ja makrotilastoissa niin erilaiset että tuloksien vertailu on hyvin hankalaa. Voidaan myös ajatella, että listaamattomat osakkeet etenkin perheyritysten osalta ovat vähemmän likvidiä varallisuutta kuin muu rahoitusvarallisuus. Toisaalta tämä sama argumentti pätee myös henkija eläkevakuutusrahastoihin, sillä näiden realisointi on tyypillisesti kallista. Koska ne ovat keskeinen finanssivarallisuuserä, ne ovat otettu mukaan analyysissä käytettyyn varallisuuskäsitteeseen. Niiden mukaan ottamista varallisuuskäsitteeseen voidaan tarkastella myöhemmin uudestaan riippuen missä yhteydessä indikaattoreita loppuen lopuksi käytetään. Sinänsä listaamattomat osakkeet eivät koko talouden näkökulmasta ole kovinkaan merkittävä, mutta sillä on toki iso merkitys joillekin väestöryhmille, kuten yrittäjille. Käteisvarat taas eivät useimmiten ole mukana käyntihaastatteluilla kerättävissä tutkimuksissa, sillä aika harva vastaaja haluaa kertoa kotiinsa kutsumalleen vieraalle ihmisille kotona säilytettävistä käteisvaroistaan. Kansantalouden tilinpidon kotitalouskäsite ei myöskään täysin vastaa kotitalouskyselyissä käytettävää kotitalouskäsitettä. Ensinnäkin, kyselytutkimukset eivät sisällä ns. laitosväestöä 7, jonka osallistuminen tutkimuksiin voi olla hyvin hankalaa. Tämän väestönosan varallisuus voi olla merkittävää. Toiseksi, useissa makrotilastoissa kotitaloudet on yhdistetty kotitalouksia palveleviin voittoa tavoittelemattomiin yhteisöihin. Tällaisilla yhteisöillä, kuten kirkoilla ja ammattiyhdistyksillä, saattaa olla jonkin verran varallisuutta. Jotta kotitalouskäsite olisi mahdollisimman vertailukelpoinen, tehdään 7 Laitosväestöllä viitataan esimerkiksi pitkäaikaisesti tai pysyvästi vanhainkodeissa, hoitolaitoksissa, vankiloissa tai sairaaloissa asuviin. 445
KAK 4/2015 aineistoon populaatiokorjaus estimoimalla niille maille, joissa voittoa tavoittelemattomia yhdistyksiä ei erotella kansantalouden tilinpidossa (Honkkila ja Kavonius 2013; Kavonius ja Törmälehto 2010). Vaikka varallisuuskäsite ja kohdejoukko korjataan mahdollisimman vertailukelpoiseksi eri aineistojen välillä, on mikro- ja makrotilastojen tuottamissa varallisuuden arvoissa havaittavissa selkeä tasoero. Tämä ero kohdistuu nimenomaan finanssivarallisuuteen. Tulojen, velkojen ja reaalivarallisuuden osalta molemmat lähdeaineistot tuottavat melko samankaltaisia arvoja. Se, että kyselyaineistot tuottavat makrotilastoja pienempiä summia finanssivarallisuuden arvosta, ei ole mitenkään yllättävää. Ilmiö on havaittu jo aiemmin ja sitä on tutkittu varsin laajalti (Johansson ja Klevmarken 2007, D Alessio ja Ilardi 2012). Kotitalouskyselyiden osalta harha johtuu ensinnäkin siitä, että kotitaloudet eivät joko muista tai halua kertoa varallisuutensa todellisia arvoja. Toiseksi, kyselyt perustuvat otoksiin, joihin ei useinkaan valikoidu kaikista rikkaimmat kotitaloudet (tai heitä ei saada osallistumaan tutkimukseen). Näiden superrikkaiden kotitalouksien tiedot taas sisältyvät makrotilastoihin. Tulojen ja velkojen osalta tästä aiheutuva harha ei ole kovin suuri, mutta koska finanssivarallisuus on hyvin keskittynyttä ja jopa rikkaimman 0,1 prosentin osuus kokonaisvarallisuudesta voi olla merkittävä, saattaa otantaharha yksistään aiheuttaa suuriakin eroja mikro- ja makroaineistoista tuotettavien varallisuustotaalien välillä. Tulosten erilaisuus ei johdu pelkästään kyselyaineistojen ongelmista. Kansantalouden tilinpidossa joudutaan eri sektoreiden välisten taseiden tasapainottamiseksi usein hyväksymään jonkin verran harhaa kotitaloussektorin tietoihin. On kuitenkin huomattava, että vaikka mikro- ja makroaineistojen välisissä tasoeroissa on eroja kun verrataan eri maiden finanssivarallisuutta (ECB 2013b), ovat kansantulon ja kyselytutkimuksen aineistoista lasketut finanssivarallisuuden rakenteet vertailukelpoisten varallisuuserien osalta lähes identtisiä. 1.3. Estimaattorien osuvuus Menetelmän osuvuutta on tällä hetkellä vaikea todentaa, sillä varallisuuskysely on tehty suurelle osasta maista vain yhdelle vuodelle. Menetelmän perusoletus on, että jokaisen yksittäisen kotitalousryhmän instrumenttikohtaiset hinnankehitykset vastaavat keskimääräistä kokonaistalouden tason vastaavan instrumentin hintakehitystä. Lisäksi eri kotitalousryhmien varallisuusluokkien hankinta ja realisointi seuraa koko talouden vastaavien varallisuusluokkien keskimääräistä hankintaa ja realisointia. Koska HFCS kerätään joka toinen/kolmas vuosi, näiden olettamusten pitäisi pitää paikkansa 2-3 vuotta ennen kuin uudet kotitalousryhmien painot voidaan laskea. Yleisesti ottaen näiden olettamusten ei pitäisi tuottaa ongelmaa. Olettamus, jonka mukaan eri kotitalouksien varallisuusluokkien hankinta ja realisointi seuraa koko talouden keskimääräistä vastaavien varallisuusluokkien hankintaa ja realisointia, voi olla perusteltu taloudellisesti vakaina aikoina, mutta taloudellisissa kriiseissä vähävaraisimpien kotitalouksien käytös mahdollisesti poikkeaa muiden kotitalouksien käytöksestä. Olemme testanneet tätä olettamusta Italian aineistoilla, jolla on näiden varallisuustutkimuksien tulokset vuosille 2008 ja 2010. On syytä huomata, että tällöin talouskriisi Italiassa oli poikkeuksellisen syvä ja näin ollen valittu 446
Juha Honkkila ja Ilja Kristian Kavonius menetelmä oletettavasti tuottaa tavanomaista huomattavasti suuremman eron suhteessa todelliseen kehitykseen. Virhe näkyy erityisesti alimpien tulokvintiilien finanssivarallisuudessa. Kun tarkastellaan velkojen suhdetta finanssivarallisuuteen, alimman kvintiilin velkasuhde oli vuonna 2008 todellisuudessa 80 prosenttia finanssivarallisuudesta (sovelletulla varallisuuskäsitteellä). Estimointimenetelmä, jonka perusvuosi on 2010, antaisi velkasuhteeksi 52 prosenttia. Suuri estimointivirhe näkyy myös toisen kvintiilin luvuissa, mutta muissa osissa tulojakaumaa estimointivirhe on huomattavasti pienempi. OECD:n asiantuntijaryhmän puitteissa tehdyissä tuloja ja kulutusta koskevissa laskelmissa on vastaavia ongelmia. Estimointivirheet tyypillisesti korostuvat alimmissa kvintiileissä, sillä tällöin absoluuttisesti kohtuullisen pienet virheet saavat suhteellisesti huomattavasti suuremman painoarvon. Kuten jo aiemmin mainittiin, myös tämän työn puitteissa tarkastellaan, miten alimpien kvintiilien estimointimenetelmiä voitaisiin parantaa. Lisäksi estimointivirheet ovat vastakkaisia suuri- ja pienituloisten ryhmissä. Alimmissa tuloluokissa vuoden 2010 raportoiduista tuloksista estimoitu finanssivarallisuus vuodelle 2008 on selvästi aliarvioitu, kun ylimpien tuloluokkien finanssivarallisuus on lievästi yliarvioitu. Tämä on sinänsä looginen lopputulos ja indikoi, että koko talouden kehitys on arvioitu oikein. Virheet ovat alimmissa kvintiileissä suuremmat, sillä pienetkin muutokset näkyvät selvästi tuloksissa. Sitä vastoin ylimmissä tulokvintiileissä varallisuuskertymät ovat huomattavasti suuremmat ja näin kohtuullisen suuretkin finanssivarallisuuden realisaatiot näkyvät varsin pieninä muutoksina kokonaisuuteen nähden. Tuloksista voi kuitenkin päätellä, että hyvin poikkeuksellisina aikoina Italiassa alimmat tulokvintiilit ovat keskimääräistä enemmän realisoineet vähäistä finanssivarallisuuttaan ja ylimpien tulokvintiilien suhteellinen finanssivarallisuus on sitä vastoin lisääntynyt. Valitettavasti tämä herkkyysanalyysi pystytään tekemään vain yhdelle maalle yhtenä poikkeuksellisen epävakaana ajanjaksona. Menetelmän syvällisempi analysointi edellyttää useimmille maille useimpia varallisuustutkimuksia. Taulukko 1. Tulot, varallisuus ja velkaantuminen Suomessa, Ranskassa ja Saksassa Suomi Ranska Saksa Euro15* Bruttotulo, mediaani 36 300 29 200 32 500 28 600 Nettovarallisuus, mediaani 85 800 115 800 51 400 109 200 Nettovarallisuus, keskiarvo 161 500 233 400 195 200 230 800 Reaalivarallisuus, mediaani 144 200 124 100 89 200 144 800 Finanssivarallisuus, mediaani 7 400 10 700 17 100 11 400 Velat, velkaantuneiden kotitalouksien mediaani 29 400 18 400 12 600 21 500 Ylimmän tulokvintiilin osuus veloista 39 % 41 % 45 % 40 % Kahden alimman tulokvintiilin osuus veloista 14 % 16 % 12 % 18 % Omistusasujien osuus 69 % 55 % 44 % 60 % * Belgia, Saksa, Kreikka, Espanja, Ranska, Italia, Kypros, Luxemburg, Malta, Alankomaat, Itävalta, Portugali, Slovenia, Slovakia, Suomi. Lähde: HFCS. 447
KAK 4/2015 Kuten aiemmin tässä artikkelissa mainittiin, uudet HFCS-tulokset valmistuvat ensi vuonna. Tämä mahdollistaa paremmin nykyisen menetelmän tuloksien todentamisen ja mahdollisten vaihtoehtoisten menetelmien kokeilemisen. Ampudia ym. (2014) ovat nykyisen laman vaikutuksia kotitalouksiin tutkivassa työpaperissaan estimoineet varallisuustutkimuksen tuloksien kehittymistä käyttämällä mm. eri varallisuusinstrumenttien hintoja. 2. Analyysi Tarkastelun kohteena olevat Suomi, Ranska ja Saksa ovat suhteessa muuhun euroalueeseen varsin hyvätuloisia maita (taulukko 1). Sen sijaan kotitalouksien varallisuus on suhteellisen alhaisella tasolla, etenkin tuloihin verrattuna. Saksan mediaaninettovarallisuus oli euroalueen alhaisin vuonna 2010, mikä herätti vilkasta keskustelua EKP:n julkaistua varallisuuskyselyn tulokset keväällä 2013. Saksalaisten kotitalouksien suhteellisen alhainen varallisuus selittyy enimmäkseen alhaisella reaalivarallisuuden määrällä, mikä taas johtuu euroalueen pienimmästä omistusasujien osuudesta (44 prosenttia). Suomalaisilla kotitalouksilla taas on suhteellisen vähän finanssivarallisuutta. Euroalueen kotitalouksista vuonna 2010 hieman alle puolet (44 %) olivat velkaantuneita (ECB 2013a). Noin 20 prosentilla kotitalouksista oli velkaa, joka kohdistui omaan varsinaiseen asuntoon. Asuntovelan merkitys kokonaisveloissa oli suuri. Kotitalouksien velkasummasta 63 prosenttia oli velkaa, jonka vakuutena oli oma varsinainen asunto. Lisäksi 20 prosentilla veloista vakuutena oli jokin muu kiinteistö. Suomessa velkaantuneiden kotitalouksien osuus oli selvästi suurempi kuin euroalueella keskimäärin, noin 60 prosentilla suomalaisista kotitalouksista oli velkaa. Saksassa ja Ranskassa velkaantuneiden kotitalouksien osuus oli 47 prosenttia, eli hieman korkeampi kuin euroalueella yhteensä. Suomalaiset kotitaloudet olivat muuhun euroalueeseen verrattuna varsin velkaantuneita, kun taas ranskalaisilla ja saksalaisilla kotitalouksilla oli keskimääräistä vähemmän velkaa. Suhteutettuna tuloihin ja varallisuuteen velkaantuminen näyttäisi kaikissa kolmessa maassa olevan ylemmän keskiluokan ongelma. Suomessa kolmanteen ja neljänteen tuloviidennekseen kuuluvien kotitalouksien velkaantumisaste oli yli sata prosenttia, kun se kaikilla kotitalouksilla oli noin 90 prosenttia (kuvio 1.1). Myös Ranskassa ja Saksassa velkaantumisasteet olivat suurimmat samoissa tuloluokissa, vaikka indikaattorin taso koko tulojakaumassa oli alhaisempi kuin Suomessa. Suhteessa tuloihin velkojen jakautumisprofiili on Ranskassa ja Saksassa hyvin samankaltainen. Neljä ylintä tulokymmenystä on Ranskassa hieman enemmän velkaantuneita kuin Saksassa mutta alin tuloneljännes on selvästi vähemmän velkaantunut. Ero toisaalta eri maiden ja toisaalta eri tuloviidenneksien välillä korostuu kun verrataan velkoja suhteessa finanssivarallisuuteen (kuvio 1.2). Suomessa finanssivarallisuuden taso on alhaisempi kuin Ranskassa tai Saksassa, joten tämä velkaantumisindikaattori tuottaa erityisen korkeita lukuja Suomelle. Kolmas ja neljäs tuloviidennes ovat Suomessa melko velkaantuneita, ja niillä on suhteessa velkoihin varsin vähän likvidiä varallisuutta. Verrattuna kokonaisvarallisuuteen (kuvio 1.3) tilanne tasoittuu hieman. Tämä johtuu pitkälti siitä, että ylempään keskiluokkaan kuuluvista kotitalouksista melko usealla on omistusasunto, mikä näkyy sekä kokonaisvarallisuuden määrässä että asuntolainojen määrässä. 448
Juha Honkkila ja Ilja Kristian Kavonius Kuvio 1 Kotitalouksien velkaantuminen eri velkakäsitteillä tuloviidenneksittäin Saksassa, Ranskassa ja Kuvio Kuvio 1 Kotitalouksien 1 Kotitalouksien velkaantuminen eri eri velkakäsitteillä tuloviidenneksittäin Saksassa, Saksassa, Ranskassa Ranskassa ja ja Suomessa Kuvio 1 Kotitalouksien velkaantuminen eri velkakäsitteillä Suomessa Suomessa tuloviidenneksittäin Saksassa, Ranskassa ja Suomessa 1.1 Velan suhde bruttotuloihin 1.1 Velan 1.1 Velan suhde suhde bruttotuloihin bruttotuloihin 1.2 Velan suhde finanssivarallisuuteen 1.2 Velan 1.2 Velan suhde suhde finanssivarallisuuteen 120 120 120 100 120 120 100 120 100 100 100 100 80 80 80 80 80 80 60 60 60 60 60 60 40 40 40 40 40 40 20 20 20 20 20 20 0 0 0 0 0 0 DE FR FI DE FR FI DE DE FR FR FI FI DE DE FR FR FI FI I II III IV V I II III IV V I II I IIIII IVIII VIV V I II I IIIII IVIII VIV V 1.3 Velan suhde kokonaisvarallisuuteen 1.3 Velan 1.3 Velan suhde suhde kokonaisvarallisuuteen 30 25 30 20 25 15 20 10 15 10 5 0 5 0 30 25 20 15 10 5 0 DE FR FI DE DE FR FR FI FI I II III IV V I II I IIIII IVIII VIV V Suhteessa finanssivarallisuuteen saksalaiset ovat vähemmän velkaantuneita kuin ranskalaiset, kun taas suhteessa kokonaisvarallisuuteen ranskalaiset ovat vähemmän velkaantuneita kuin saksalaiset. Taustalla tässä ilmiössä on, että saksalaiset omistavat suhteellisen vähän reaalivarallisuutta ja suhteellisesti suurempi osuus heidän portfoliostaan on sijoitettu finanssivarallisuuteen. Saksassa omistetaan vähemmän asuntoja. Tämän taustalla on kulttuuriset tekijät. Perinteisesti Saksassa on ajateltu, että asunto ostetaan loppuelämäksi. Lisäksi korkeat transaktiokustannukset, läpinäkymättömät markkinat ja tuloverotuksesta puuttuvat lainavähennykset hillitsevät asuntojen hintojen kehitystä. 8 Kuten edelläkin on viitattu, Saksassa kotitalouksien varallisuus ja velat ovat selvästi alhaisempia kuin Ranskassa. Suomen tilanne on jossain näiden kahden valtion välissä. Edellä esitellyn hybridimenetelmän keskeinen hyöty on, että se tarjoaa mahdollisuuden tarkastella varallisuuden muutosta ajassa tuloviidenneksittäin, joka aiemmin ei ollut mahdollista. Koska tällaisen analyysin kehittäminen on vasta hyvin alussa, estimoimme aluksi sarjat vain vuosille 2008 2011. Kun rakenteellista varallisuusaineistoja on enemmän ja menetelmät ovat vakiintuneet, niin tätä menetelmää voi soveltaa myöhemmille vuosille sekä neljännesvuosittaiseen aineistoon. Neljännesvuosittaisen indikaattorijärjestelmän etuna olisi nimenomaan se, että järjestelmän tulokset olisivat 8 Tähän on viime aikoina jossain määrin havahduttu Saksassa ja 1. kesäkuuta 2015 tuli voimaan laki, jonka mukaan sen henkilön, joka on tehnyt sopimuksen asuntovälittäjän kanssa, on maksettava hänen palkkionsa. Aiemmin maksut tulivat automaattisesti ostajan/vuokraajan maksettavaksi. Tämän oletettu laskevan asuntovälittäjien hintoja, mutta toisaalta jo nyt on käynyt ilmi, että osa asuntovälittäjistä on löytänyt tavan kiertää tätä lakia. 449
KAK 4/2015 Kuvio 2 Kotitalouksien velan muutos vuosina 2008 2011 eri velkakäsitteillä tuloviidenneksittäin Saksassa, Kuvio 2 Kuvio Kotitalouksien 2 Kotitalouksien velan muutos velan muutos vuosina Ranskassa vuosina 2008 2011 2008 2011 ja Suomessa eri velkakäsitteillä eri velkakäsitteillä tuloviidenneksittäin tuloviidenneksittäin Saksassa, Saksassa, Kuvio Kotitalouksien velan muutos vuosina 2008 2011 eri velkakäsitteillä tuloviidenneksittäin Saksassa, Ranskassa ja Suomessa Ranskassa Ranskassa ja Suomessa ja Suomessa 2.1 Velan suhde bruttotuloihin 2.2 Velan suhde finanssivarallisuuteen 2.1 Velan 2.1 suhde Velan bruttotuloihin suhde bruttotuloihin 2.2 Velan 2.2 suhde Velan finanssivarallisuuteen suhde finanssivarallisuuteen 15,0 4,0 10,0 2,0 15,0 15,0 4,0 4,0 5,0 0,0 10,0 10,0 2,0 2,0-2,0 0,0 5,0 5,0 0,0 0,0-4,0-5,0-2,0-2,0 0,0 0,0 DE FR FI -6,0-4,0-4,0-5,0-5,0 DE FR FI DE I DEII IIIFR IV FR V FI FI -6,0-6,0 DE I DEII IIIFR IV FR V FI FI I II IIII II IV III V IV V I II IIII II IV III V IV V 2.3 Velan suhde kokonaisvarallisuuteen 2.3 Velan 2.3 suhde Velan suhde kokonaisvarallisuuteen 3,0 2,0 3,0 1,0 2,0 0,0 1,0-1,0 0,0-2,0-1,0-2,0 3,0 2,0 1,0 0,0-1,0 DE -2,0 FR FI DE I DEII IIIFR IV FR V FI FI I II IIII II IV III V IV V nopeammin käytettävissä politiikkatarkoituksiin. Tyypillisesti sekä rahapoliittinen päätöksen teko että rahoitusmarkkinoiden vakauden analyysi edellyttävät mahdollisimman ajanmukaisia aineistoja. Kuviot 2.1 2.3 näyttävät mielenkiintoisen talouskehitykseen liittyvän eron Saksassa, Ranskassa ja Suomessa. Vuosina 2008 2011 Saksassa velka väheni kaikissa tuloviidenneksissä, kun taas ranskalaiset kotitaloudet velkaantuivat lisää. Suomessa ja Ranskassa velat ovat kasvaneet selvästi suhteessa tuloihin. Saksassa velat ovat pienentyneet suhteessa tuloihin ja varallisuuteen kaikissa tuloviidenneksissä. Ranskalaisten velkaantuneisuus suhteessa varallisuuteen on myös hieman lisääntynyt. Suhteessa finanssivarallisuuteen suomalaisten velat ovat ensimmäisessä, kolmannessa ja neljännessä tulokvintiilissä kasvaneet, mutta pienentyneet toisessa ja viidennessä kvintiilissä. Viidennessä kvintiilissä tämän taustalla on ollut pitkälle varallisuuden arvotusten muutokset, joiden vaikutus on suurinta rikkaissa kotitalouksissa, jotka omistavat enemmän finanssivarallisuutta. Suhteessa kokonaisvarallisuuteen suomalaisten velat ovat lisääntyneet. Menetelmän tuottamat erot saman maan sisällä eri tuloryhmien välillä etenkin velkojen suhteessa finanssivarallisuuteen ovat varsin pienet. Italian aineistolla tehty analyysi, kuten tuoreimmat tiedot Suomen kotitalouksien varallisuuskehityksestä (Tilastokeskus 2015) kuitenkin osoittavat, että taantuman aikana pienituloisimmissa kotitalouksissa finanssivarallisuus kasvaa suurituloisempia hitaammin, tai jopa pienenee. Tuloksiin kannattaa siis suhtautua varauksella. Velkaantumiskehitys alimmissa tuloviidenneksissä on mahdollisesti tuottamiamme lukuja huolestuttavampaa. Toisaalta Tilastokeskuksen tietojen perusteella myös velkaantuminen on ollut keskimääräistä hitaampaa alemmassa keskiluokassa, sillä taantuman aikana velan saanti on vaikeutunut mer- 450
Juha Honkkila ja Ilja Kristian Kavonius kittävästi. Jopa kolme-neljä vuotta on siis liian pitkä aika, jotta finanssivarallisuuden ja velkojen muutosten voitaisiin olettaa pysyvän vakioisena. Menetelmää tulee jatkossa kehittää siten, että se huomioi paremmin eri kotitalousryhmien toisistaan poikkeavan käyttäytymisen erilaisissa taloustilanteissa. 3. Loppupäätelmät Tässä artikkelissa on esitetty mikro- ja makrolinkin sovellus makroaineistolle. Fundamentaalinen ongelma on, että ajanmukaisen tulonjakoja varallisuudenjakoaineiston kysyntä tulee selvästi lisääntymään jatkossa, eivätkä kyselyaineistojen tuotantoaikataulut pysty vastaamaan tähän kysyntään. Näin ollen jää karkeasti kaksi vaihtoehtoa: joko kehittää pienempään otokseen perustuvia nopeasti valmistumia kyselyitä tai pyrkiä tuottamaan analyyttisesti hyödyllisiä tuloksia linkittämällä rakenteellista mikroaineistoa ja nopeasti valmistuvaa makroaineistoa. Ensimmäistä vaihtoehto on kehitetty Clevelandin Federal Reserve Bankissa, mutta jälkimmäinen on osaksi kustannussyistä osoittautunut myös hyödylliseksi. Mikro- ja makroaineistojen linkittämisellä on myös toinen hyödyllinen näkökulma. Tyypillisesti tulon- ja varallisuudenjakoon liittyvät asiat on nähty eriarvoisuuskysymyksinä, mutta on syytä huomata, että muun muassa keskuspankit ja kansainvälinen valuuttarahasto ovat lisääntyvissä määrin kiinnostuneet tällaisista aineistoista. Tämä mielenkiinto liittyy lähinnä rahoitusmarkkinoiden vakauden analyysiin. Mikäli aineisto pystytään liittämään osaksi suurempaa makrotaloudellista taseiden analyysiä, sitä voitaisiin potentiaalisesti käyttää analysoitaessa taseiden riskinvälitystä. Lisäksi analyysia voitaisiin kehittää siten, että riskikorjaamalla näitä taseita ja laskemalla tältä pohjalta mittareita, jotka mittaavat sektorin tai alasektorin taloudellista stressaantumista (distance to distress). On myös selvästi havaittavissa, että mikro- ja makroaineistojen taseiden analyysi ja niiden välisen yhteyden ymmärtäminen on lisääntyvissä määrin kiinnostusta soveltaa myös muihin talouden sektoreihin. Muun muassa useimmat viimeiset yritykset luoda globaalisia rahoitusvirtatilastoja (global flows of fundeja) on tyypillinen esimerkki tällaisen sektoreittaisen analyysin laajentamisesta. Toisaalta kuten G-20 valtiovarainministerien ja keskuspankkijohtajien lausunnoista on huomattavissa, nykyinen pitkittynyt kansainvälinen talouskriisi on entisestään lisännyt huolta eriarvoisuuden kasvamisesta ja sen vaikutuksista talouksiin. Tässä artikkelissa on esitelty yksikertainen kehikko, jossa tällaista mikro-makrolinkkiä on käytetty erilaisten velkaantumisindikaattorien estimointiin tuloviidenneksittäin. Menetelmässä on vielä parantamisen varaa. Erityisesti kovassa taloudellisessa turbulenssissa alimpien tuloviidenneksien tulokset vääristyvät, sillä menetelmä ei benchmark-vuosien välillä ota huomioon mahdollisia varallisuussiirtymiä eri tuloviidenneksien välillä. Ongelma tähän asti on ollut, että mikrovarallisuusaineistoja on ollut vähän saatavilla. Euroopan keskuspankkijärjestelmän toteuttaman varallisuustutkimuksen myötä mikroaineisto saatavuus parantuu huomattavasti ja mahdollisuudet menetelmän parantamiseksi lisääntyvät. Lisäksi aineistojen kattavuudessa on vielä kehittämistä. Yksi keskeinen kehittämisalue on parantaa menetelmiä sen selvittämiseksi, miten rikkaimmat katetaan mikroaineistoissa. Varallisuus on tyypillisesti jakautunut huomattavan epätasaisesti ja näin ollen on erityisen tärkeää, että rikkaimmat katetaan hyvin mikroaineistoissa. Tässä artikke- 451
KAK 4/2015 lissa tämä sovellus on tehty vuosittaisella aineistolla, mutta tulevaisuudessa pyrkimyksenä on soveltaa menetelmää neljännesvuosittaisille aineistoille ja näin lisätä aineiston käyttömahdollisuuksia sekä rahapoliittisessa päätöksenteossa että rahoitusmarkkinoiden vakauden analyysissä. Kuten Mario Draghi (2015) korosti Kansainvälisessä valuuttarahastossa pitämässään puheessaan: tulo- ja varallisuuserojen kehitys vaikuttaa rahapolitiikkaan ja rahapolitiikka vaikuttaa tulo- ja varallisuuseroihin. Kirjallisuus Ampudia, M., A. Pavlivkova, J. Slacelek and E.Vogel (2014), Household Heterogenity in the Euro Area since the Onset of the Great Recession, Working Papers 1705, European Central Bank, Frankfurt am Main 2014. D Alessio, G.and G. Ilardi (2012), Non-sampling Errors in Household Surveys: The Bank of Italy s Experience. In Davino, Cristina and Luigi Fabbris (ed.): Survey Data Collection and Integration, Springe,r Berlin: 103-120. Draghi, M. (2015), The ECB s recent monetary policy measures: Effectiveness and challenges, puhe kansaivälisessä valuuttarahastossa Washingtonissa 14. toukokuuta 2015, https://www. ecb.europa.eu/press/key/date/2015/html/ sp150514.en.html (viitattu 10.10.2015). ECB (2013a)., The Eurosystem Household Finance and Consumption Survey: Results for the First Wave, European Central Bank Statistics Paper Series, No. 2. ECB (2013b), The Eurosystem Household Finance and Consumption Survey: Methodological Report for the First Wave, European Central Bank Statistics Paper Series, No. 1. European System of Accounts 1995 (ESA95), Council (EC) Regulation No 2223/96 of 25 June 1996 on the European system of national and regional accounts in the Community, Official Journal of the European Union L 310/1-469. Fesseau, M. and M. L. Mattonetti (2013), Distributional Measures Across Household Groups in a National Accounts Framework: Results from an Experimental Cross-country Exercise on Household Income, Consumption and Saving, OECD Statistics Working Papers, No. 2013/04, OECD Publishing. Fesseau, M., F. Wolff and Mattonetti, M.L. (2013), A Cross-country Comparison of Household Income, Consumption and Wealth between Micro Sources and National Accounts Aggregates, OECD Statistics Working Papers, No. 2013/03, OECD Publishing. Fleurbaey, M. (2009), Beyond GDP: The Quest for a Measure of Social Welfare, Journal of Economic Literature Volume 47/4. Honkkila, J. and I. K. Kavonius (2013), Micro and Macro Analysis on Household Income, Wealth and Saving in the Euro Area, Working Papers 1619, European Central Bank. IMF/FSB report to the G-20 Finance Ministers and Central Bank Governors, http://www.financialstabilityboard.org/publications/r_091107e.pdf (viitatttu 10.10.2015) Kavonius, I. K. (2011): Talouden ja hyvinvoinnin mittaamisen kehityslinjat ja haasteet kansantalouden tilinpidolle, Kansantaloudellinen aikauskirja 107: 332 340. Kavonius, I. K. ja Törmälehto, V-M. (2010), Integrating Micro and Macro Accounts The Linkages between Euro Area Household Wealth Survey and Aggregate Balance Sheets for Households, the 31st General Conference of The International Association for Research in Income and Wealth, www.iariw.org/papers/2010/7akavonius. pdf (viitattu 10.10.2015). Johansson, F. and Klevmarken, A. (2007): Comparing Register and Survey Wealth Data. In: Essays on Measurement Error and Nonresponse. Uppsala University Economic Studies 103: 47 76. Piketty, T. (2014): Capital in the Twenty-First Century, The Belknap Press of Harward University Press, Cambridge and London 2014. 452
Juha Honkkila ja Ilja Kristian Kavonius Stiglitz, J. E., Sen, A. ja Fitoussi, J-P. (2009): Report by the Commission on the Measurement of EconomicPerformance and Social Progress, www. stiglitz-sen-fitoussi.fr. Tilastokeskus (2015). Kotitalouksien varallisuus 2013. Valtioneuvoston kanslia (2011), BKT ja kestävä hyvinvointi Yksi luku ei riitä suomalaisen yhteiskunnan tilan kuvaamiseen, Valtioneuvoston kanslia 12/2011, http://vnk.fi/documents/10616 /622966/R1211_Bkt+ja+kest%C3%A4v%C3% A4+hyvinvointi.pdf/f7970e6f-208b-4d12-a297-712496e5895a?version=1.0 (viitattu 10.10.2015). 453