Lämpökeskusten kunnossapito Suositus H20/2005

Lämpökeskusten kunnossapito Suositus H20/2005 Kaukolämpö

SUOSITUS H20/2005 LÄMPÖKESKUSTEN KUNNOSSAPITO Kunnossapidon merkitys kasvaa kaikissa energiantuotantoyksiköissä toimitusvarmuusvaatimusten ja kilpailukyvyn ylläpidon takia. Myös laitekannan ikääntyminen ilman uudishankintoja lisää kunnossapidon tarvetta. Merkillepantavaa on myös henkilökunnan ikääntyminen ja lähivuosina lisääntyvä tarve uuden henkilöstön palkkaamiseen. Vanhat työmenetelmät sekä tiedot laitteiden kunnossapidosta on pystyttävä siirtämään uusille henkilöille hallitusti. Markkinoilla on valmiita kunnossapidon atk-sovelluksia myös energiahuollon tarpeisiin. Tässä suosituksessa on pyritty määrittelemään pienille ja keskisuurille laitoksille keskeiset kunnossapidon toiminnot, joilla saavutettaisiin taloudellisista ja käyttöteknistä hyötyä nostamatta sovellusten käytön aloituskynnystä liian korkealle. Suosituksessa eri ole pyrittykään löytämään markkinoiden uusimpia eikä monimutkaisimpia sovelluksia kunnossapidon kehittämiseen, vaan on lähdetty perusteista liikkeelle. Näin menetellen aloituskynnys sovellusten käyttämiseen pysyy reaalisella tasolla ottaen huomioon lämpökeskusten niukan käyttöhenkilökunnan määrän. Atk ohjelmaa on pystyttävä käyttämään ja hyödyntämään normaalien työrutiinien ohessa. Koulutusta tarvitaan joka tapauksessa muutamia päiviä, jotta ohjelman käyttö avautuisi ja olisi käyttäjäänsä motivoiva. Suositus on pyritty laatimaan siten, että siihen voidaan viitata ja tukeutua ohjelmaa konfiguroitaessa omalle kattilalaitokselle. Soveltuvin osin suositusta voidaan käyttää myös kaukolämpöverkon kunnossapidon suunnitteluun. Suositus on valmisteltu työryhmässä johon ovat kuuluneet Jari Lahtinen Antti-Pekka Mäkelä Hannu Pehkonen Saku Teperi Jouko Malinen Matti Nuutila Turku Energia Oy Tampereen Sähkölaitos Fortum Heat Oy Porin Energia Oy Artekus Oy Energiateollisuus ry, siht.

SISÄLLYSLUETTELO LÄMPÖKESKUSTEN KUNNOSSAPITO 1. SUOSITUKSEN TAVOITEET... 1 2. KUNNOSSAPIDON TAVOITTEET JA STRATEGIA... 2 3. KUNNOSSAPITOTOIMINNAN KEHITTÄMINEN... 3 4.1. Kehittämisen painopistealueet... 3 4. ATK-RATKAISUT... 3 5.1 ATK:n soveltaminen... 3 5. KUNNOSSAPITO-OHJELMAN SUUNNITTELU... 5 6.1 Laiterekisteri... 5 6.2 Laitekortisto... 5 6.3 Kunnossapito-ohjelma... 6 6.4 Varaosajärjestelmä... 6 6.5 Kunnossapitohistoria... 6 6.6 Kunnossapito investointiprojektissa... 7 6. KÄYTTÖVARMUUSSUUNNITTELU... 8 7. MATERIAALITOIMINNOT... 8 8.1 Yleistä... 8 8.2 Varastointipaikkajärjestys ja -koodi... 9 8.3 Varastojen käyttö... 10 8.4 Vikavarmuusvarasto suhteessa tarvikevarastoon... 11 8.5 Tavaroiden merkkaaminen... 11 8.6 Kunnossapito varastoinnin aikana... 11 8.7 Varastovalvonta... 11 8.8 Varastosta otto... 13 8.9 Varastoon saapuminen... 13 8.10 Vaihtokelpoisuuden määrittely... 13 8.11 Varastovaraukset... 14 8.12 Varastojen täydentäminen... 14 8.13 Toimitusten valvonta... 14 8.14 Tilaus / toimittajatiedoston ylläpito... 14 8. 9.1 KUNNOSSAPITOMALLIN SUUNNITTELU... 14 Kirjalliset ohjeet... 14 9.2 Käyttöturvallisuustiedote... 16 9.3 Mallisopimukset ja asennusjärjestelysopimus... 16 9.4 Päivittäinen työnjohto ja valvonta lämmityskauden aikana... 16 9.5 Käytön ja kunnossapidon ryhmien välinen koordinointi... 17 9.6 Seisokkisuunnittelu... 17 9.7 Kustannusseuranta... 18 9.8 Käytettävyysseuranta... 19 9. Liite 1 ÖLJY- JA TURVELÄMPÖKESKUKSEN KRIITTISIÄ TAI ELINTÄRKEITÄ OSIA... 21 10.1 TURVELÄMPÖKESKUS... 21 10.2 ÖLJYLÄMPÖKESKUS... 22 Liite 2 Esimerkki paikkatietohierarkiasta... 23 Liite 3 Laitekorttiin sisältyvät tekniset tiedot - raporttiesimerkki... 24 Liite 4 Laitekortti; Oikosulkumoottori, tekniset tiedot (vapaa määrittely)... 25 Liite 5 Esimerkki laitekortista; Öljypumppu... 26 Liite 6 Mallikortti huoltoryhmien (resurssien) ylläpidosta (PSK 7501 ja 6201 mukaan)... 27 Liite 7 Esimerkki ennakkohuoltotöiden kirjaamisesta... 28 Liite 8 Esimerkki jaksottaisesta ennakkohuoltotyöstä ja työtehtävän kuittaamisesta... 29 Liite 9 Ennakkohuollon viikkolista (kuittaamattomien huoltotöiden lista)... 30 Liite 10 Esimerkki ATEX tilaan kuuluvasta laitekortista (vain osa kuvasta)... 31

Lämpökeskusten kunnossapito Energiateollisuus ry 2005 ISSN 1238-9277 ET Kaukolämpökansio 4/5

1 1. SUOSITUKSEN TAVOITEET Tämän suosituksen tavoitteena on kehittää lämpökeskuksien ja toissijaisesti kaukolämpöverkon kunnossapitojärjestelmää ja niihin soveltuvia valmisohjelmia. Suosituksen tavoitteena on myös opastaa laitoksia ATKpohjaisen kunnossapitojärjestelmän hankinnassa. Samalla suositus yhdenmukaistaa lämpölaitosten manuaalista kunnossapitoa. Projektia varten koottiin ryhmä energialaitoksia, joiden on mahdollista hankkia kunnossapito-ohjelmisto projektin oheispalveluna. Itse ohjelmistojen hankinta ja toteutus eivät sisälly projektiin, vaan yritykset hankkivat ne suoraan toimittajalta. Kunnossapitoprojektissa mukana olevat energialaitokset ovat esittäneet tärkeimpinä tavoitteinaan: ennakkohuoltotoiminnan systematisoinnin ja varastojen hallinnan parantamisen, vika- ja kunnossapitohistorian keräämisen systematisoinnin. Lisäksi koetaan, että tehtävien valmistelu ja suunnittelutyön merkitys tulee väistämättä kasvamaan laitteiden monimutkaistuessa ja siihen tulee varautua. Tietojen systemaattisella tallennuksella saadaan lisäksi parempi jäljitettävyys sekä jälkikäsittely, joiden avulla voidaan parantaa ja kehittää toistoja sekä parantaa kunnossapidon laatua. Vastaavia toimintoja vaaditaan laatujärjestelmän ylläpidossa. Myös sidosryhmien tarpeisiin voidaan tarvita historiatietoja käytöstä ja kunnossapidosta Järjestelmien edellytetään olevan yksinkertaisia ja mahdollisimman vähän lisätyötä aiheuttavia.

2 2. KUNNOSSAPIDON TAVOITTEET JA STRATEGIA Perinteisesti on kunnossapidon tavoitteena ollut palauttaa vikaantunut laitteisto toimintakuntoon. Kaukolämpötekniikan kunnossapidon tavoite on käsiteltävä paljon laajempana. Kunnossapidon on ylläpidettävä tuotanto- ja jakelukapasiteetti ja laitteiston laatu ja arvo optimikustannuksin. Erityisesti lämmityskaudella, puhumattakaan kovista pakkasjaksoista, laitteiden tulee toimia moitteetta suunnitellulla tavalla. Kunnossapidon suunnitteluun on varattava sen vuoksi riittävästi aikaa ja resursseja, jotka pyhitetään vuosija kausihuollon sekä varaosahuollon suunnitteluun ja toteutukseen. Kunnossapidon tehtäviin kuuluu lisäksi laitoksen puhtaanapidon järjestäminen ja muun järjestyksen ylläpito siten, ettei palo- tai tapaturmavaaraa synny. Tarvittava kapasiteetti ja laitteiston käytettävyys muuttuvat ajan myötä. Siihen vaikuttavat laitoksen elinikä, lämmönkulutuksen kehitys ja yksittäisen laitoksen asema koko tuotantojärjestelmän osana. Tuotannosta vastaavien on kyettävä sen vuoksi määrittelemään laitteistojen kunnossapito yrityksen yleisohjauksen piiriin riittävällä painoarvolla. Kunnossapidon strategian suunnittelu tulee lähteä käytön toimintatavoista ja kunnossapidettävän laitteiston asettamista vaatimuksista. Strategia määrittelee kunnossapidon tavoitteet sekä tekniset ja hallinnolliset menettelytavat, joilla tavoitteet saavutetaan. Strategia varmistaa tavoitteiden, suunnittelussa tehtävien teknisten ratkaisujen, kunnossapidon resurssien, toimintamallien ja välineiden keskinäisen yhteensopivuuden. Kunnossapitostrategian suunnittelijan tulee selvittää se, millaisen käytettävyyden koko tuotantojärjestelmä tarvitsee. Erityisen tärkeää on tietää, mikä on laitoksen suunniteltu vuotuinen käyttöaika ja päälaitteiden arvioitu elinikä. Seuraavaksi on selvitettävä kunnossapidon periaatteellinen taso, joka vaikuttaa kunnossapidon ajoitukseen sekä painotukseen että elinkaariajatteluun. korjaukseen, jossa laitteiden tietoisesti annetaan käydä, kunnes ne vaurioituvat parantavaan kunnossapitoon, jossa pyritään laitteistoa muuttamalla varmistamaan järjestelmän toiminta kunnonvalvontaan, jossa mittauksin ja tarkastuksin pyritään havaitsemaan alkava vika ja korjaamaan se ennen merkittäviä seurausvaikutuksia ennakkohuoltoon, jossa puhdistusten, voitelun, osien ja laitteiden määräaikaisten vaihtojen, maalausten ja pinnoitusten avulla estetään laitteiston vikaantuminen ja huonontuminen Rajoitukset määräytyvät käytettävissä olevan varakapasiteetin, käyttömiehityksen, vaihtoehtoisten ajotapojen ja käytettävissä olevien kunnossapitoresurssien mukaan. Laitekohtaiseen strategiaan vaikuttaa laitteiston asema prosessissa, potentiaaliset vauriokustannukset sekä vioittumistavan ennustettavuus ja seurattavuus. Painotus edellä olevien kunnossapitotekniikoiden välillä on suunniteltava sekä yleisesti koko toimintaa varten, että soveltuvin osin järjestelmille ja päälaitteille. Kaikissa tapauksissa on tarpeen määritellä suhtautuminen eri kunnossapitotekniikoihin.

3 Tyypillinen kunnossapitostrategian määrittely sisältää seuraavat otsikot: laitteen tunnisteet laitteen tehtävä kriittisyysluokitus /sallittu käyttökeskeytys kunnossapidon järjestäminen: korjaustavat ja -paikka, vastuuhenkilöt, ostettavat palvelut, varaosapolitiikka yhteenveto korjausmenetelmistä yhteenveto ennakkohuoltotehtävistä kunnonvalvonnan järjestäminen tarvittava ohjeistus ja käsikirjat 3. KUNNOSSAPITOTOIMINNAN KEHITTÄMINEN 4.1. Kehittämisen painopistealueet Lämpölaitosten kunnossapitotoiminnan kehittämisen painopistealueita ovat: 1. Parannetaan kunnossapidon perustietojen käytettävyyttä ja luotettavuutta. 2. Lisätään ennakkohuollon, varastojen valvonnan ja revision suunnitelmallisuutta. 3. Panostetaan tehtävien valmistelun ja lyhyen aikavälin (lähipäivät ja lähiviikot) suunnittelua 4. Laite-, ympäristö- ja henkilöriskien välttämiseksi paneudutaan töiden valmistelun ja oheistamisen systemaattisuuteen. 5. Kunnossapito tulee nykyistä enemmän ottaa huomioon laitoksen suunnittelussa. Laitoksilla tulee olla käytössään valmiit ohjeet, joilla suunnittelu- ja kupi-materiaalin toimitukset ohjeistetaan jo investointivaiheessa. Näissä ohjeissa pyritään mm. keräämään tiedot sellaisessa muodossa, että ne voidaan suoraan ladata ATKjärjestelmään. ATK:n käyttöönoton tulee helpottaa toimintaa niin, että edellä olevat kehittämistavoitteet voidaan saavuttaa työmäärän siitä lisääntymättä. Tiedonhallinnan välineiden merkitys laitoksen ja sen kunnossapidon tehokkuudelle on keskeinen, mutta niiden käyttöä ei tule asettaa etusijalle toimintaa kehitettäessä. ATK:n avulla voidaan suhteellisen yksinkertaisesti tuottaa systemaattisia toimintoja, parantaa jäljitettävyyttä, saadaan historiasta tietoja, samoin kuin ennakkotietoja. Myös hälytysten käsittelyyn atk:sta saadaan paljon hyötyä. 4. ATK-RATKAISUT 5.1 ATK:n soveltaminen ATK-pohjaisen kunnossapito-ohjelman käyttöönotto on aina suuri muutos laitoksen rutiineissa. Jotta ohjelman käytöstä saadaan hyötyä, tulee seuraavien kohtien toteutua. ovatko atk:lla saavutetut hyödyt konkreettisia onko yrityksen yleinen ilmapiiri ja asenteet atk:lle myönteisiä löytyykö riittävästi resursseja organisaation kaikilta tasoilta Yleensä ATK-ratkaisu on mielekäs, jos työhön liittyy toistuvia rutiineja, tietojen yhdistelyä, laskentaa ja/tai asioiden kirjoittamista moneen kertaan tai tilastointi ja raportointi ovat työteliäitä tai jopa mahdotonta. Lämpölaitoksilla varsinaisina kehittämistavoitteina ovat:

4 ennakkohuoltotoiminnan systematisointi varastojen hallinnan parantaminen vika-/kunnossapitohistorian keräämisen systematisointi Laitoksille kannattaa hankkia kunnossapidon atk-järjestelmä, jos jokin em. toimintojen välttämättä tarvitsemia tiedostoja ei voida käytännössä ylläpitää manuaalisesti. ATK-hankintaa on lisäksi pidettävä perusteltuina, jos sen avulla voidaan estää varaosa-asioiden, työmenetelmien ja vikahistorian jääminen yksien avainhenkilöiden muistiin, tai jos tietomäärät ovat suuria. ATK-järjestelmän tarpeellisuutta kannattaa arvioida valitun suunnittelukäytännön tarpeiden ja tapahtumien lukumäärän perusteella. Useimmissa pienissä lämpölaitoksissa käsiteltävän tiedon määrä on sinänsä niin pieni, että perustiedostot voidaan hyvin hoitaa manuaalisesti. Tulevaisuudessa vaaditaan kuitenkin yhä enemmän laitteistojen tuntemusta, jossa apuna ovat mm sähköiset manuaalit tai esim. web:n kautta yhteys laitevalmistajan huoltotiedostoon. Tehtäväerittelyt, aikataulutus ja työmääräykset korjaus- ja muutostöistä kannattaa vielä ATK:lle, jos niiden vuotuinen määrä lasketaan sadassa eikä kymmenissä. Useimmiten lämpökeskusten merkittävien korjausten määrä on 20 50 kpl vuodessa. Mikäli lämpölaitoksella päädytään ATK-pohjaiseen kunnossapidon suunnitteluun ja ylläpitoon, kannattaa sillä käsitellä kaikki kunnossapidon ja huoltoseisokin työt mukaan lukien töiden tehtäväsuunnittelu, aikataulutus, valvonta ja seuranta. Varastotapahtumien kirjaaminen voidaan joissain tapauksissa jättää ATK-järjestelmän ulkopuolelle riippuen varastokirjanpidon järjestelmästä. Voimalaitoksilla laitoksen tuotannon valvontatarve vaatii kaikkien tehtäväotsikoiden ja tilannetietojen käsittelyä ATK-järjestelmässä mm tilastoinnin takia. Laatutietorekisterit tarvitaan ATK-järjestelmässä yleensä aina muiden järjestelmän osien takia. Lähinnä joudutaan arvioimaan, mitä tietoja järjestelmässä kootaan. Tekniset tiedot kannattaa koota ja viedä ATKjärjestelmään, jos työnjohto tai työnsuunnittelu on järjestetty siten, että tehtävät useimmiten valmistellaan huolellisesti ja niistä laaditaan kirjallinen tehtäväerittely. Toimitus- ja takuutiedot kannattaa yleensä aina viedä ATK:lle. Viikoittain ja sitä useammin tehtävät huolto- ja kunnonvalvontatyöt tulee määrätä käyttäjän tehtäväksi ja ohjeistaa käyttörutiineissa. Muista määräaikaisista töistä tulee laatia erillinen ohjelma. Nekin kannattaa kaikki viedä ATK:lle esim. työohjekortteina. Toimiva paperikortisto riittää sinänsä varsin pitkälle, mutta tiedon taltiointi hoituu kätevimmin ATK-järjestelmässä. Käsinkin ylläpidettävä lokerikko toimii, jos siinä on paikka jokaista vuoden viikkoa varten ja omat lokerot vuosiseisokkia ja satunnaista seisokkia varten. Viikoittaiset rutiinihuollot ja seisokkien aikaiset kunnossapitotehtävät suoritetaan ATK-kortin ohjeiden mukaan. Töistä ja tehtävistä tehdään merkintä korttiin ja kortti siirretään eteenpäin, olipa kyse ATK-järjestelmästä taikka käsikortistosta. Pysyvät työohjeet ja turvallisuusohjeet viedään ATK:lle, josta ne on voitava automaattisesti tulostaa työmääräyksen liitteeksi. Ohjeiden päivitys ja uusien laadinta on järjestettävä vastuullisesti nimetylle henkilölle. Vikahistoria kannattaa viedä ATK:lle aina, kun järjestelmä ylipäätään on olemassa. Käyttö tulee kuitenkin aloittaa laitekohtaisella tapahtumien kirjaamisella. Vikahistorian tilastollinen käsittely tulee kysymykseen vain suurissa ja kriittisissä prosesseissa.

5 Varaosaluettelot tulee viedä ATK:lle, josta ne siten samanaikaisesti ovat käytettävissä laitekohtaisina luetteloina ja/tai varastokortistona. Valmistajien antamat varaosaluettelot tulisi olla riittävät kunnossapidon ja varastoinnin suunnittelua varten, jolloin ne on helppo yhdistää omaan kunnossapitojärjestelmään esim. Excel pohjaisella tiedonkeruuohjelmalla. Kaikki määräaikaishuollot tulee kirjata sekä kuitata järjestelmään. Lyhyet vapaamuotoiset havainnot kirjataan myös käynnin yhteydessä. Jotta kirjaus tapahtuu rutiininomaisesti tarkastuskäynnin yhteydessä tai päätteeksi, tulee laitepääte tai kannattava PC olla käytettävissä aina. Havannoista voi olla tiedostossa valmiina rutiininomaiset kertomukset, joilla helpotetaan ja nopeutetaan kirjaamista. 5. KUNNOSSAPITO-OHJELMAN SUUNNITTELU Kunnossapito-ohjelma on suunnittelun tiedosto, johon kootaan päivittäiset sekä määräaikaiset kunnossapitotehtävät, kuten: voitelu ja rasvaus määräaikaiset osien ja laitteiden vaihdot kunnonvalvontamittaukset ja tarkastukset korroosion valvonta maalaukset ja pinnoitukset viranomaisten tarkastukset Useimmiten em. lisäksi on lämmityskauden aikaisia, ajoitettavia erillistehtäviä. Tällöin kunnossapito-ohjelmat tulee rakentaa sellaisen järjestelmän muotoon, joka ohjaa tehtävien ajoituksen ja kuvaa tehtävän sisällön (työvaiheet) sekä määrittelee kiireellisyyden. Yleensä on syytä käyttää yhtä, yhdistettyä tiedostoa. Jos voitelusta vastaa jatkuvasti sama henkilö, voidaan voitelutehtävät erottaa omaksi kortistokseen. ATK-järjestelmän tulee tuottaa listat voitelukiertoa, kunnonvalvontakiertoa ja seisokkia varten sekä viikkolista erääntyneistä erillistöistä. Omat lomakepohjat työtilauksia varten voidaan linkittää suoraan varasto- sekä työkuormituslistoihin. Vikailmoitustiedot käsitellään vastaavasti. Manuaalijärjestelmässä yksinkertaisimmillaan määräaikaistöiden perustiedoston muodostavat laitekortiston ennakkohuoltosivut. Tähän verrattuna ATK järjestelmän tarjoamat rutiinit voidaan hoitaa huomattavalla työmäärän säästöllä. 6.1 Laiterekisteri Laitekohtaisten tietojen käsittelyn tulee muodostua kokonaisuudesta, jonka muodostavat: laitekortisto laitteen kunnossapito-ohjelma laitteen varaosaluettelo laitteen kunnossapitohistoria 6.2 Laitekortisto Laitekortisto on tiedosto, jolla suunnitteluun, laitevalmistukseen ja toimitukseen liittyvät tiedot tallennetaan käytön aikaista kunnossapitoa varten. Ohjelmassa on valmiita pohjia laitekortteja varten. Tiedot voidaan yleensä uusissa sovelluksissa siirtää lukuohjelmalla Excel taulukkopohjalta laitekorteille.

6 Teknisten tietojen sekä prosessi- ja liityntätietojen kentät ovat erilaiset kone-, sähkö-, instrumenttitekniikan laitteille. Muut kenttäpohjat ovat samanlaiset kaikissa korteissa. Kone- ja sähkö- ja instrumenttipiirien perustaminen on ensimmäinen työvaihe. (Kuva 1). Sen jälkeen edetään laitekohtaisten korttien perustamiseen. Liitteissä 4 ja 5 on esimerkki oikosulkumoottorin ja öljypumpun laitekortteista. Liitä liittymät aloitus Selvitä konepaikkarakenne ja hierarkia Varaa konepaikkanumero = konenro:999999 Anna konepaikan nimi ja perustiedot Anna suunnittelutiedot Anna konepaikan kustannuskohteet Tiedota avatusta konepaikasta Laitepaikkojen perustaminen Kuva 1 Esimerkki konepaikan perustamisesta 6.3 Kunnossapito-ohjelma Ohjelmistoon tulee sisältyä toiminto, jolla määräaikaiset kunnossapitotyöt voidaan syöttää laitteittain järjestelmään. Edelleen tulee siihen liittyä ajoitusjärjestelmä, jolla työt ajoitetaan ja tulostetaan listoina työnjohdolle. 6.4 Varaosajärjestelmä Varaosatietojen käsittelyn perusratkaisu perustuu laitekohtaisiin osaluetteloihin ja varastoluetteloihin. Tällaista järjestelmää voidaan käyttää laitoksessa, joissa joko ylläpidetään vain varaosa- ja varastoluetteloa, tai varsinainen varastonvalvonta tapahtuu muissa järjestelmissä kuten osto- ja hankintamenettelyssä. Varaosatietojärjestelmässä laitteiden, tehtävien ja osien tiedonhallinta perustuu järjestelmän antamiin parametrikoodeihin. 6.5 Kunnossapitohistoria Järjestelmään tulee sisältyä toiminnot kunnossapitotapahtumien kirjaamiseen. Kunnossapitohistoriaa käytetään lähinnä laitekohtaisen historiikin seurantaan.

7 6.6 Kunnossapito investointiprojektissa Laitoksia tai niiden laitteistomuutoksia suunniteltaessa tulee kunnossapitoa pitää yhtenä tasaveroisena suunnittelualueena prosessisuunnittelun, sähkösuunnittelun ja automaatiosuunnittelun rinnalla. Tehtävien laajuus riippuu luonnollisesti investoinnin luonteesta. Kaikissa tapauksissa tulisi jo sopimuksissa määritellä toimitukseen sisältyvien piirustusten, laitekorttien ja käsikirjojen, sekä ennakkohuollon ja varaosatietojen sisältö ja toimitusvalvonta. Tiedot tulee saada sekä sähköisessä muodossa että tilaajan esittämillä lomakkeilla, jotta ne ovat helposti koottavissa ja siirrettävissä omaan atk-järjestelmään. Sähköisen muodon tulee tilaajan ilmoituksen mukaisesti olla yhteensopiva laitoksen järjestelmään. Kaikki investointiin liittyvät urakoitsijan vastuulla olevat kunnossapitoasiat pitää kirjata urakkasopimukseen. Jälkikäteen niitä ei voida vaatia. Lomakemallit tulisi toimittaa ainakin: laitekortista laitteen varaosaluettelosta ja varaosasuosituksesta laitteen ennakkohuolto-kortista Jos investointi on niin laaja, että sillä on merkittävä vaikutus käytön tai kunnossapidon olosuhteisiin tai kunnossapitotarpeisiin, tulisi projektiin organisoida systemaattiset suunnitelmien huollettavuus- ja turvallisuustarkastukset. Näissä tarkasteluissa kunnossapitovastaavat käyvät tarkkaan läpi kunnossapitotöiden laitteistolle asettamat vaatimukset. Tarkoitusta varten on syytä laatia lista keskeisistä kunnossapitoperiaatteista ja huollettavuusominaisuuksista. Uudishakkeissa takuuajan vastuut ja lopputarkastukset pitää kirjata erikseen kunnossapidon kannalta. Lisäksi toimittajalta on vaadittava takuuajan päättyessä ajantasainen kunnossapitosuunnitelma takuuaikana tehdyillä töillä täydennettynä. Laitekorteissa esitettävät tiedot saadaan pääosin laitetoimittajalta investointivaiheessa. Erilaisilla lukuohjelmilla laitekorttien täyttöä voidaan helpottaa huomattavasti. Esimerkki laitekortin täytöstä on kuvassa 2. Laitekorttitiedoista on liitteessä 4 lisätietoa. Liitä liittymät Selvitä ennakkohuolto tarve aloitus Valitse laiteryhmä ja mallikortti Anna laitteelle yksilötunnus ja perustiedot Anna laitteen tekniset tiedot lopetus Anna käyttöönottopäivä ja takuun kesto Tee laitteelle osa- / varaosaluettelo Kuva 2 Laitteen yksilöinti

8 6. KÄYTTÖVARMUUSSUUNNITTELU Käyttövarmuussuunnittelun tavoitteena on varmistaa, että tekninen toteutus ja rakenneratkaisut ovat kunnossapidon kannalta tarkoituksenmukaiset ja kunnossapidon järjestelyt ja suorituskyky vastaavat laitteiston asettamia vaatimuksia. Lämpölaitoksen käyttövarmuus määrittyy jo suunnittelussa ja silloin myös elinkaaren aikainen sijoitus kunnossapitoon on laskettavissa. Koneenrakennuksessa suunnittelu, materiaalit ja valmistus määrittävät laitteen hinnan, joka investointivaiheessa syntyy laitoksen elinkaaren aikaiseksi kustannukseksi. Nykyisin laite voidaan jopa mitoittaa elinkaarikustannusten perusteella. Käyttövaiheen aikana voidaan vielä havaittujen vikaantumisten perusteella modifioida laitteita käyttövarmuuden optimoimiseksi, jotka nekin ovat osa elinkaarikustannusta. Käyttövarmuuden mitoitusperusteena voidaan käyttää useita erilaisia kriteereitä. Yleisesti käytetään vuotuisen revision tarvetta ja sen kustannuksia. Muita kriteereitä voivat olla esim. käyttöikävaatimus, varaosien saatavuus jne. Laaja-alainen käyttövarmuussuunnittelu kuuluu osana lämpölaitoksen suunnitteluun. Se käsittää laitoksen luotettavuuteen, huollettavuuteen ja huoltojärjestelmään liittyvät suunnittelutehtävät. Projekti tulee organisoida siten, että laitoksen tuleva kunnossapitohenkilöstö osallistuu projektiin projektiorganisaation osana. Lisäksi on tarpeen nimetä projektiin kunnossapito- ja käyttövarmuussuunnittelusta vastaava suunnittelija. Viranomaismääräykset vaativat erilaista dokumentointia ja suunnittelua sekä ylläpitoa, kuten ATEX-räjähdyssuojausasiakirjan sekä vaaran arviointisuunnitelman laatimista ja ylläpitoa. Asiakirjojen laatiminen on osa käyttöhenkilökunnan tehtäviä mahdollisen konsultin johdolla. Asiakirjojen ylläpitoon voidaan ottaa helposti tiedoston osia kunnossapitojärjestelmästä kuten erilaisten huoltotoimenpiteiden kuittauksista ja vikahistorioista. Muutenkin tiedostojen siirto ja kopiointi tulee toimia ilman apuohjelmia ohjelmasta toiseen. Liitteessä 8 on esimerkki räjähdysvaarallisessa tilassa olevan laitteen ja ympäristön kuvaus. Investointiprojektin kunnossapitosuunnittelu on oheistettu käyttövarmuusstandardeissa. Sopivia ovat mm. seuraavat standardit: SFS, ISO, käyttövarmuuden johtaminen SFS, ISO, käyttövarmuustoimenpiteiden hallinta SESKO, IEC, tuotteiden huollettavuus IEC 706-02, Guide on maintainability of equipment, Part 2: Section Five-Maintainability studies during the design phase. Käyttövarmuussuunnittelussa on erityisen tärkeää varmistaa, että ratkaisuissa otetaan huomioon yrityksen resurssit, kokemus ja nykyinen kunnossapitokäytäntö ja että toiminnot ovat sen vallitsevan hallintokäytännön mukaiset. 7. MATERIAALITOIMINNOT 8.1 Yleistä Materiaalihallinto voidaan järjestää laitoksissa tai laitoksen eri kunnossapitoryhmissä kussakin omalla tavallaan. Tarvitaan ainakin seuraavat kolme vaihtoehtoista järjestelmätasoa:

9 Malli 1 Varastojen hallinta perustuu hyvään varastojärjestykseen, hyllymerkintöihin, tavaroiden merkitsemiseen. Toimintatapaa tulee soveltaa pienillä lämpökeskuksilla, joissa varastoja käyttää 2-3 henkilöä sekä myös isommilla laitoksilla eräiden tavararyhmien osalta, kuten elektroniikan komponentit, asennustarvikkeet ja muu paljoustavara käsivarastoina. Malli 2 Varastojen hallinta perustuu laitteiden varaosaluetteloihin ja/tai varastoluetteloihin. Toimintatapa tulee soveltaa pienehköillä laitoksilla, joissa varastoja käyttää suurempi joukko ihmisiä sekä aina verkon komponentit pieninäkin varastoina ja instrumentti- ja sähkökorjaamoilla varastoitavat varaosat. Malli 3 Täysimittainen varastonvalvonta: varastotapahtumien kirjaaminen, saldokäsittely, hälytysrajat, varastovaraukset. Toimintatapaa tulee soveltaa konekunnossapidon ja verkon osien varaosahallintaan laitoksissa, joilla on käytössään keskusvaraston palvelut. 8.2 Varastointipaikkajärjestys ja -koodi Laitoksen varastointi tulee suunnitella siten, että varastot kyetään hallitsemaan, vaikka tavaraa varastoidaan laitoksilla piha-alueilla, korjaamoilla jne. Kunnossapitojärjestelmästä saadaan informaatiota varastojärjestelyn suunnitteluun mm varastokoodeista. Varastoluetteloiden laatiminen ja osien löytyminen edellyttävät, että laiterekisterin osaluetteloon (tai varastokortistoon) merkitään varastopaikka. Varastopaikasta tulee määritellä vähintään varastotila tai -alue, tarvittaessa myös hylly. Tunnusjärjestelmässä voidaan soveltaa SFS-standardeja sekä KKSjärjestelmää. Periaatteessa yleensä erotetaan kolme erilaista tunnuslajia: A Käyttöteknilliset tunnukset, B sijaintipaikkatunnukset ja C huonetilatunnukset. Korttien tunnukset ovat rakenteeltaan hierarkkisia, jolloin jokainen merkki vasemmalta oikealle lukien jakaa edellisen koodimerkin suppeampiin alakohteisiin. Tunnus voi koostua: 1. alue- ja laitososasta 2. käyttöryhmästä tai laiteryhmästä 3. käyttölaitteesta tai kojeesta Liitteessä 2 on esitetty paikkanumerohierarkiaa koskeva korttipohja. Korttiin liittyy myös alatasoja sekä linkkejä. Esimerkki 1 kattilan puhaltimen sähkömoottorista HEN21AF12-M1 HE = Kaupunginosan nimen lyhennys N21 = kattilalaitos 2, jossa osakattila 1 A = koneisto F = puhallin 12 = puhaltimelle annettu numero

10 - = sähköteknillisen kojetunnuksen etumerkki M1 = sähkömoottori numero 1 Esimerkki 2 vesikiertopiirin vaihteen venttiilistä SKR01AS118MG6 SK = Kaupunginosan nimen lyhennys R = vesikiertopiiri 01 = yhteinen kiertopiiri (0), jossa osapiiri nro 1 A = koneisto S = venttiilikäyttö 118 = venttiilin numero M = koneteknillinen laite G = vaihde 6 = vaihteen numero venttiilissä 118 Esimerkki 3 polttoainesyöttöjärjestelmän paineenmittauksen mittalähettimestä NLP20DP201-B3 NL = Kaupunginosan nimen lyhennys P = polttoaineen syöttöjärjestelmä 20 = järjestelmä nro 2, jossa osajärjestelmä nro 0 D = mittauspiiri P = painemittaus 201 = piirin numero - = sähköteknillisen kojetunnuksen etumerkki B = mittalähetin 3 = mittalähettimen numero Yllä esitetyt ovat esimerkkejä, mutta käytännössä KKS soveltuu hyvin lämpö- ja energialaitoksiin. KKS:ää ei ole pakko käyttää, koska Windowspohjaiset ohjelmat sallivat monipuolisempia hakumenetelmiä. KKS:n ideana on, että tunnuksesta näkee suoraan paikan (position), sijoituskorkeuden ja käyttötarkoituksen. (KKS = Saksalainen VGB:n ylläpitämä nimiketiedosto Kraftwerk-Kennzeichensystem) Sellaisia varastopaikkoja, joille tulee antaa tunnus ovat: lämpökeskukset, joilla varastoidaan niiden osia pysyvästi ulkovarastoalueet varastopaikat korjaamoilla kunnossapidon varsinaiset varastot keskusvarasto muut ulkopuoliset varastot, joissa kunnossapidon tavaroita on Varastotunnuksen lisäksi saattaa olla tarpeen numeroida hyllyt juoksevalla numerolla. 8.3 Varastojen käyttö Jos laitoksella on käytettävissään keskitetty varasto, tulisi toiminnat keskittää sinne ja kehittää sen palveluja. Tällöin tavarat toimitetaan keskusvarastoon, josta ne tarpeen mukaan siirretään työpisteisiin tai käsivarastoihin. Varastoon sijoitetaan sekä uudet, että käytöstä palautuneet ja kunnostetut tavarat. Osat, jotka on hankittu jonkin yksittäisen laitteen tai keskuksen toiminnan varmentamiseksi, on hyvä säilyttää käyttöpaikalla merkittynä.

11 8.4 Vikavarmuusvarasto suhteessa tarvikevarastoon Materiaalitoimi on osa käyttöä ja kunnossapitoa, jonka tavoitteena on ylläpitää laitosten käyttö mahdollisimman häiriöttömänä yhteiskunnan ja sopimusten edellyttämällä tasolla myös normaaliajan erityistilanteissa sekä varsinaisissa poikkeusoloissa. Varautumisen kannalta on tärkeää kiinnittää huomio myös sellaisiin elintärkeisiin osiin ja laitteisiin, jotka eivät ole säännöllisen huollon tai vaihdon piirissä. Tarve mitoitetaan historiatietojen, ennakkohuoltosuunnitelmien ja valmistajien ilmoittamien huoltovälien perusteella. Yrityskohtainen vikavarmuusvarastointi käsittää elintärkeitä osia ja laitteita, jotka eivät ole normaalissa varastokierrossa. Vikavarmuusvaraston järjestely voidaan hoitaa osaksi turvavarastointia, joka on erikseen nimettyjä tuotteita koskeva. Vikavarmuusvarastoinnin kustannuksia voidaan pienentää yhteisvarastoinnilla esim. maakunnan alueella olevien laitosten kesken. Tämä edellyttää aktiivista yhteistyötä näiltä laitoksilta. Vikavarmuusvarastointia rajoittavat kustannusten lisäksi jossain määrin materiaalin varastokestävyys ja tuotteiden elinkaari. Suositellaan pidettäväksi varastossa materiaalia, joka on toiminnan kannalta elintärkeää ja lisäksi, jonka saatavuudesta kohtuuajassa ei ole varmuutta. Liitteessä 1 on esitetty esimerkki turve- ja öljylämpökeskuksille tarpeelliset vikavarmuusvaraosat. Tärkeimmät materiaalitoimen osa-alueet, joilla voidaan turvata laitoksen käyttö poikkeusolosuhteissa, ovat; riittävä oma normaaliajan materiaalivarasto, turva- ja vapaaehtoinen varmuusvarastointi, hankinnat eri lähteistä, korvaavat tuotteet, vakiomateriaalin korjaustoiminta, uuskäyttö, yhteistoiminta ja kuljetukset. 8.5 Tavaroiden merkkaaminen Varastoitavat tavarat tai niiden säilytyslaatikot tulee merkitä. Erityisen tärkeää on merkitä vialliset ja kunnostetut tavarat, joita varastoidaan mahdollista tulevaa käyttöä varten. 8.6 Kunnossapito varastoinnin aikana Vanhenevien osien uusiminen ja varastoitavien laitteiden huollot tulee sisällyttää samaan ohjaus /ajoitusjärjestelmään, jolla ohjataan muukin ennakkohuolto. 8.7 Varastovalvonta Yleensä varastovalvonnan tavoitteena on tukea tavaran löytämistä ja tunnistamista kuvata varaston käyttäjälle varastotilanne, tehdyt varastovaraukset ja ostotilaukset säilyttää tavaran tekniset tiedot säilyttää tietoa osien vaihtokelpoisuudesta

12 helpottaa kirjanpitolain edellyttämän inventaarion tekemistä kuvata varaston arvo ja toteutunut varaston kiertonopeus koota ja eritellä materiaalikustannukset eritellä kuluiksi kirjattavat ostot varastoon ostamisesta Hallinnollista kokonaisjärjestelmää, joka kattaa koko edellä esitetyn tavoitteen, ei yleensä voida ylläpitää pelkästään kunnossapidon resursseilla. Täydellistä varastonvalvontajärjestelmää käytetään vain siltä osin kun osia on viety keskusvarastoon, tai keskitetty materiaalitietojärjestelmä on helposti laajennettavissa myös kunnossapitoa käsitteleväksi. Pienimmissä laitoksissa riittää, kun varaston tai tavaroiden merkinnät ja laitevalmistajien varaosaluettelot ovat kunnossa. Kunnossapidon järjestelmässä tulisi kuitenkin olla toiminnot laitteiden varaosaluetteloiden ylläpitämiseen laitekortin yhteydessä. Varaosaluetteloiden perusteella laaditaan varastoluettelot ja hyllytarrat. Varaosan tunnistetiedot esitetään sekä varaosaluetteloissa, että varastoluetteloissa. Tekniset tiedot esitetään vähintään varaosaluettelossa. Varastointia koskevat tiedot: toimittaja, tilauspiste, toimitusaika, hinta ja saldo, merkitään varastoluetteloon etenkin kriittisille varasosille (voivat olla hyllyssä monia vuosia). Jos hyllyjärjestys ja puutteiden visuaalinen valvonta ovat hyvät, voidaan saldojen valvonnasta luopua käsivaraston osalta. Jos laitetoimittajien varaosaluettelot ovat riittävät, voi varastoluettelot laatia suoraan niiden perusteella. Jos osia säilytetään myös keskusvarastolla, tulee laitekortissa ja varastoluettelossa esittää sen järjestelmänmukainen varastonimike ja muut varastointitiedot voivat jäädä pois. Varaosasuunnittelun tulee olla tietoista päätöksentekoa eikä pelkästään ajan saatossa muodostunut tapa. Kuvan 3 mukainen hyllytys ja varaosaluettelo on suunniteltu siten, että siihen kootaan tärkeimmät varastoinnin suunnitteluun tarvittavat tiedot. Paitsi varastojen sisältöön, tulisi huomiota kiinnittää toimitusten ajoitukseen. Jos on päätetty, että osa pidetään varastossa sen kriittisyyden vuoksi, tulee ennakoitavissa olevia tarpeita varten tilata aina uusi osa. Jos osaa ei tarvitse jatkuvasti varastoida, tulee toimitukset ajoittaa suoraan suunniteltujen tarpeiden mukaan. aloitus Anna mahdolliset poikkeamatiedot Onko varastopaikka Kyllä Hyllytys Anna saapumistiedot Ei Perusta varastopaikka Laskun käsittely Kuva 3 varaosan hyllytys

13 8.8 Varastosta otto Laitekortiston puolella ei yleensä kirjata varastosta ottoja, vaan kirjaus tehdään varastokirjanpidon kautta. Keskusvarastosta tapahtuvat otot rekisteröidään niin, että varastosaldot päivittyvät. Ottojen valvonta toteutetaan ensisijaisesti jälkitarkkailuna siten, että työnjohto hyväksyy otot viikoittain yhteenvetolistasta. Samalla työnjohto merkitsee / (tarkastaa) kustannuspaikan. Sellaiset kulutustavarat, joiden kulutusta ei katsota välttämättömäksi kohdistaa kustannuspaikkoihin tai työnumeroon, poistetaan varastovalvonnasta siinä vaiheessa, kun pakkaus erotetaan käyttöön. aloitus Varaston toim intaa S elv itä artikkeli Anna tapahtumatiedot Anna tapahtumatiedot lopetus Kuva 4 Varastosta otto ja kirjaus 8.9 Varastoon saapuminen Laitekortiston puolella ei yleensä kirjata varastoon saapumisia, vaan kirjaus tehdään varastokirjanpidon kautta. Laitteen varaosaluetteloon varataan sarake saldon ja hälytysrajan merkintää varten. Saapumisen yhteydessä tulee tarkistaa ja päivittää osan tilaustiedot osaluettelossa/kortistossa ja toimittajatiedot toimittajarekisterissä. Uudet varastoitavat osat viedään osaluetteloon. Laitoksissa, joissa on keskusvarasto, kunnossapidon varasto täydennetään myös keskusvaraston varastonvalvonnan kautta. Keskusvarastolle saapumiset kirjataan varastonvalvontaan niin, että varastosaldot, hankintahinta, tilaustiedot ja toimittajatiedot päivittyvät. 8.10 Vaihtokelpoisuuden määrittely Varaosien korvaavuudet käsitellään kunnossapidon omassa järjestelmässä varaosaluettelon yhteydessä. Korvaaville osille avataan erillinen rivi. Lisäksi on mahdollista ilmoittaa varaosaluettelossa varastonimike, jolla varastoidut osat sopivat ko. laitteeseen. Laajennetussa varastovalvonnassa vaihtokelpoisuus osoitetaan varastonimikkeen avulla. Toisensa korvaavat osat voidaan linkittää, jolloin ne on helposti löydettävissä

14 8.11 Varastovaraukset Varastovarausten tekemisestä varastovalvonnassa vastaa keskusvarasto. Varasto on siis viimekädessä se, joka tarkastaa, pitääkö tavara ostaa vai otetaanko se varastosta. Suppeissa järjestelmissä ei suoriteta varastovarauksia, vaan ostaminen ja toimitukset ajoitetaan tarpeenmukaisesti. 8.12 Varastojen täydentäminen Pienissä varastoissa täydennystarve voidaan saada visuaalisen valvonnan tuloksena. Pääasiallinen valvonta on kuitenkin hälytysraja varastokirjanpidossa. Varaston käyttäjät raportoivat puutteet. Hyllymerkinnöistä tulee käydä ilmi, mikä on osan hälytysraja. Hälytysrajat määritellään laitekortilla olevaan varaosaluetteloon tai varastonimikkeistöön. Laajassa ATK-järjestelmässä, jossa kirjataan varastotapahtumat, täydentäminen tapahtuu tulostamalla lista hälytysrajan ylittäneistä osista. Kunnossapidon johto hyväksyy listan ja varasto hankkii osat. Ennakoitavissa olevat hankinnat seisokkia varten tulee suunnitella siten, ettei kriittisiä osia puutu varastosta seisokin jälkeen. Täydennykset tulee siis suunnitella ennen seisokkia, ei sen jälkeen. 8.13 Toimitusten valvonta Toimitusten valvonnan tavoitteena on varmistaa laadittujen hankintasuunnitelmien ja toimintasopimusten toteutuminen. Toimitusten valvontaa varten ei tarvita muodollista järjestelmää, mutta se on selvästi määrättävä jonkun tehtäväksi. Parhaiten työ soveltuu tehtäväksi muiden ostoihin liittyvien toimistorutiinien osana. 8.14 Tilaus / toimittajatiedoston ylläpito Tilaukset ja varastotäydennykset pitää yleensä kilpailuttaa muutaman toimittajan kesken. Laki määrittelee julkiset hankinnat siten, että tilauksen kokoon nähden tule olla riittävä määrä tarjouksia. Kulutustarvikkeissa voi olla myös vuosisopimuksia toimituksista. Tilaustietojen rekisteröinnillä varmistetaan, että osasta tai laitteesta on helposti saatavilla kaikki ne tiedot, jotka tarvitaan yksilöidyn tilauksen tekemiseen. Jos toimittajia ja ostotapahtumia on vähän, riittää yleensä, kun lähetyslistat ja tilaukset arkistoidaan laitteittain. Laitteiden ja varaosien toimittajista, heidän yhteystiedoistaan ja tavarakohtaisista tilaustiedoista tulisi kuitenkin pitää tiedostoa. Osan toimittajan tunnus kirjataan osaluetteloon, toimittajakohtaiset tiedot erilliseen kortistoon. 8. KUNNOSSAPITOMALLIN SUUNNITTELU 9.1 Kirjalliset ohjeet Vaikka varsinaista työsuunnittelua ei ole organisoitu, vastaa joku aina korjaavan ja parantavan kunnossapidon ennakkohuollon suunnittelusta ja töiden valmistelusta. Kunnossapidon suunnittelu tapahtuu konemestarin ja/tai työnjohdon toimesta. Erillistä työnsuunnittelutoimistoa ei organisoida.

15 Kirjallisia ohjeita tulee laatia lähinnä turvallisuuden ja töiden valmistelujen varmistamiseksi mm tulityöluvat sekä pöly- tai kaasuräjähdysvaarallisissa tiloissa työskentely. Lisäksi suunnitelma kommentteineen soveltuu sellaisenaan tallennettavaksi laitteen kunnossapitohistoriaan. Kaikkia ulkopuolisten tekemiä töitä varten tulee toisen osapuolen aina laatia työsuunnitelma. Suunnitelmassa tulee esittää työn vaiheet ja aikataulu niin, että työn rajausta ja aikataulua koskevat erimielisyydet voidaan sen avulla ratkaista. Tarvittaessa on määriteltävä työtapa ja laatuvaatimukset. Lämpölaitoksille sopiva väline kirjallisten suunnitelmien ja tehtäväkohtaisien tietojen käsittelyyn on yhdistetty vikailmoitus/ tehtäväerittelylomake. Samalla lomakkeella on mahdollista kirjata palaute tehdystä työstä. Kertaluontoisista ja pienehköistä korjauksista ei laadita erittelyä. Toistuvista, erityistä teknistä osaamista, työtapaa tai työjärjestystä vaativista töistä laaditaan pysyvä tehtäväerittely. Kertaluontoisista vaarallisista töistä laaditaan erittely, ellei työnjohto ole itse paikalla työtä oheistamassa. Teknisesti merkittävistä töistä laaditaan tehtäväerittely, jos työ halutaan suunnitelman muodossa arkistoida historiaan. Tehtäväerittelyn tarkoituksena ei ole korvata työntekijän ammattitaitoa. Hyvä suunnitelma varmistaa, että: Työn teettäjä ja suorittaja ovat ymmärtäneet työn tavoitteen, suoritustavan, laajuuden, aikataulun ja laatuvaatimukset samalla tavalla. Materiaalit, työkalut, telineet ja työn suorittajat ovat paikalla, tarvittavat luvat kunnossa, eikä tuotannon rajoituksen aikana suoriteta valmistelevia tehtäviä. Turvallisuusriskit ovat ennakoitavissa ja tarvittavat turvatoimet voidaan suunnitella ja suorittaa, eikä työmaalla improvisoida telineitä, suojauksia tai muita turvatoimia. Työn aiheuttama tuotantorajoitus on ennakoitavissa. Toistuvista teknisesti vaativista töistä ja toistuvista vaarallisista töistä tehtävänerittelyt kannattaa laatia pysyviksi niin, että ne voidaan tarvittaessa antaa työnsuorittajalle aina uudelleen. Töiden suorituspaikoilla olevat kiinteät taulut ovat ohjepaperia tehokkaammat. Seisokkityöt aloitus Hae / vastaanota vikailmoitus Tarkista työn kohdistus ja muut tiedot Materiaalin hankinta Tilauskehotuksen teko Varasto-otto Vaatiiko seisokin Kyllä Vaatiiko työnsuunnittelua Ei Ei Kyllä Ei Vaatiiko työnsuunnittelua Kyllä Käynninaikaiset työt Työnsuunnittelu Kuva 5 Vikatyön käsittely ja suunnittelu

16 9.2 Käyttöturvallisuustiedote Käsiteltäessä terveydelle vaarallisia aineita, tulee aineiden käyttöpaikalla olla käyttöturvallisuustiedote. Käytännössä tämä merkitsee, että ellei kyseessä ole aineen pysyvä käyttöpaikka, jossa on ohje, työohjeisiin tulee liittää kopio ko. aineen käyttöturvallisuustiedotteesta. 9.3 Mallisopimukset ja asennusjärjestelysopimus Ulkopuolisten tekemien töiden vastuukysymykset ovat ongelma vasta sitten, kun tapahtuu vahinkoja. Ohjeistus, valvonta ja vakuuttamisvastuu ovat jälkikäteen selvitettäessä erittäin monimutkaisia asioita. On tärkeää ylläpitää mallisopimuksia urakkasopimuksien laadintaa varten. Näin on mahdollista varmistaa urakoitsijoilta edellytettävä työnjohdollinen ja tekninen vastuu. Yksinkertainen ja varma menetelmä on valmiiden sopimusmallien käyttö. Asennusjärjestelysopimus sisältää yleensä riittävän vastuuerittelyn ja on siksi syytä laatia kaikista ulkopuolisten tekemistä töistä. Valmis sopimusmalli on esimerkiksi PSK - standardeissa. Uusia turvallisuusmääräyksiä sisältyy ns. ATEX direktiivin räjähdysvaarallisten tilojen asennuskojeista ja laitteista. (PSK = Prosessiteollisuuden standardisoimiskeskus; ATEX = Atmosphères exposibles) 9.4 Päivittäinen työnjohto ja valvonta lämmityskauden aikana Kunnossapitotehtävien aikataulutus on osa päivittäistä työnjohtoa. Erityistä järjestelmää tai välinettä työnjohdolle ei välttämättä tarvitse kehittää. Valmiit kalenterit ja muut oman ajankäytön ohjauksen välineet tehokkaasti käytettyinä riittävät. Niiden avulla olisi pystyttävä luomaan havainnollinen kuva lähipäivien ja lähiviikkojen työkuormasta ja aikataulusta, koordinoimaan eri työnjohtajien työt ja resurssien käyttö, sekä hallitsemaan aikatauluttamattomien (rästiin jääneiden ja jätettyjen) töiden listaa. Tämä pätee erityisesti suunnitelluille katkoksille ja huoltotöille. Niille pitää löytyä korjausaika, joka aiheuttaa mahdollisimman vähän haittaa kuluttajille tai ulkopuolisille. aloitus Liitä ohjeet Valitse työt suoritukseen Osita työ tarvittaessa Varmista resurssit ja materiaalit Työn suorituksen raportointi Tulosta työmääräimet Kuva 6 Käynninaikaisten töiden järjestely