Monihyvänen lohko, mettä seittämällä sivulla Peltotilusten kehittäminen ja yhteistyö Hankeraportti Itä-Suomen tavoite 1 ohjelma Niilo Puhakka 2007 Etelä-Savon maanmittaustoimisto www.tilustieto.fi
Ei tilusjärjestely ihan uusi asia ole. Lohkon koon ja muodon tärkeydestä kerrottiin jo 50 vuotta sitten Nurmeksen maanviljelyskoulussa, maanviljelysteknikko Lasse Hämynen. Kuva: Marja Kuskelin Kyrööläiset viljelijät ajavat 47 000 km, kun käyvät yhden kerran kaikilla lohkoillaan. Eikä pelloille ole vielä tehty mitään. Karttakuva JAKO-järjestelmästä, maanmittauslaitoksen RIKU-projekti 2006. Kannen lause: Maanviljelijä Kauko Korpi, Ylihärmä Heikkola Etu- ja takakannen kuvat Sippolan Kujalankulmalta Lammilan tilalta 1960-luvulta. Kuvaaja maanviljelysinsinööri Lauri Puhakka
1. Tiivistelmä 1 Hankkeen tavoitteena oli saada eteläsavolaiset viljelijät tiedostamaan tilusrakenteen vaikutukset kannattavuudelle ja ryhtymään toimiin peltotilusten kehittämiseksi ja yhteistyön lisäämiseksi. Pilottikunniksi valittiin Juva, Joroinen, Rantasalmi, Pieksänmaa ja Kerimäki. Hanke oli jatkoa Pohjois-Savossa v. 2005 tehdylle työlle, joka jatkuu nyt myös Pohjois- Karjalassa. Tilusrakenteen ja yhteistyön merkityksestä kannattavuudelle tiedotettiin lehdissä, hankkeen verkkosivuilla ja pitämällä kunnissa moniaiheisia opintopäiviä. Laadittiin maatila- ja peltolohkotilastoja, tutkittiin yhdessä peltolohkokarttoja ja käytiin Etelä-Pohjanmaalla tutustumassa erilaisiin peltotilusjärjestelyihin. Hankkeen tärkeimmät tulokset näkyvät viiveellä niin viljelijöiden ja maanomistajien kuin viranomaisten ja sidosryhmätahojenkin asenteissa ja näkökulmissa. Maanomistus on kipupiste. Tilusrakenteen merkitystä kannattavuudelle ei vielä tiedosteta eikä tilusjärjestelyä tunneta. Tukipolitiikka vie suuren osan huomiosta. Etelä-Savossakin on tuhansia kannattamattoman pieniä lohkoja. Ne ovat lisäksi hajallaan, vuokrapellot kannattavuusrajan takana. Kaikista pilottikunnista löytyi peltoalueita, joilla lohkorakennetta voidaan parantaa valtion maanvälitystoiminnan, kuivatus- ja tieverkon uudistamisen ja tilusvaihtojen avulla. Itä-Suomessa voitaisiin myös opetella kytkemään kaavoitus ja luonnon monimuotoisuuden edistäminen sekä väyläjärjestelyt tilusjärjestelytoimintaan luontevaksi osaksi. Täysin tuottamatonta, luontoa kuormittavaa ja liikenneturvallisuutta vaarantavaa, järjetöntä ristikkäin ajamista maatalouskoneilla pitäisi vähentää yhteistyössä viljelijöiden, tielaitoksen, maanmittauslaitoksen, kuntien, TE-keskuksen ja ympäristökeskuksen kanssa. Kaikki mukana olleet katsoivat, että Pohjanmaalla on toimittu järkevästi. Konkreettisena tuloksena saatiin yksi tarveselvityshakemus ja lisää on luvassa. Maanmittaustoimisto ei voi yksin tiluksia järjestellä, tarvitaan laajempi rintama, vahva tahtotila, uusia työkaluja sekä lisää resursseja. Maatalousmaata koskeva vuokralainsäädäntö uudistetaan ja tilusjärjestelyjä jatketaan koko maassa. Hallitusohjelma 15.4.2007 Peltolohkojen keskikoko on Suomessa noin kaksi hehtaaria ja peltolohkorekisterissä on 590 000 kpl tätä pienempiä lohkoja. Pylvään koneporukalle tehokas lohkokoko nurmirehun korjuussa alkaa kymmenestä hehtaarista ylöspäin. Kuva Juha Pylväs.
Sisällysluettelo 2 1. Tiivistelmä s. 1 2. Hankkeen tulokset s. 3 3. Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset s. 4 3.1 Asennemuokkausta kannattaa jatkaa s. 4 3.2 Ristikkäin kulkemiseen ei ole varaa s. 5 3.3 Tarvitaan pilottihanke s. 5 3.4 Lisää työkaluja ja resursseja s. 7 3.5 Yhteistyötä yli maakunta- ja virastorajojen s. 8 3.6 Maapankkitoimintaa koko maahan s. 9 3.7 Tilusvaihdot ja kaupat samalle viivalle uusjakojen kanssa s.10 3.8 Tukipolitiikalla edistämään tilusrakenteen parantamista s.11 3.9 Vuokrasopimukset pidemmiksi s.12 3. 10 Melan kannot tilusjärjestelykaskessa s.12 3.11 Perusparannuksiin lisää varoja s.13 3.12 Erityisarvot ja luonnonsuojelu s.14 4. Hankkeen kulku s.16 4.1 Hankesuunnitelma ja ohjausryhmä s.16 4.2 Tila- ja tilusrakenne Etelä-Savossa s.16 4.3 Peltolohkokartat s.19 4.4 Tiedottaminen s.19 4.5 Opintomatkat Pohjanmaalle s.22 4.6 Kuntatilaisuudet s.24 5. Liitteet s.27
2. Hankkeen tulokset 3 Peltolohkokartat ja tilastot kertovat, että Etelä-Savossakin on tuhansia kannattamattoman pieniä lohkoja. Kaikista pilottikunnista löytyi peltoalueita, joilla lohkorakennetta voitaisiin parantaa valtion maanvälitystoiminnan, kuivatus- ja tieverkon uudistamisen ja tilusvaihtojen avulla. Peltoalan (ha) jakautuminen eri lohkokokoluokkiin 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 0-2ha 2-5ha 5ha- Joroinen Juva Kerimäki Mikkeli/Anttola Pieksänmaa Rantasalmi Peltoalan (ha) jakautuminen eri lohkokokoluokkiin, Peltolohkorekisteri 2005 / Jako-järjestelmä. Hankkeen tärkeimmät tulokset näkyvät kuitenkin asenteissa ja pienellä viiveellä. Konkreettisena tuloksena saatiin yksi tarveselvityshakemus ja pari muuta lienee luvassa. Juvan Hiisimäensuolla olisi mahdollisuudet kehittää aluetta asukkaiden, maanomistajien, viljelijöiden ja viranomaisten yhteistyöllä. Peltolohkokartat osoittavat, että Etelä-Savossakin on paljon peltoalueita, joissa tilusrakennetta pystyttäisiin parantamaan, jos kehittyisi laaja tahtotila ja ennakkoluulotonta yhteishenkeä. Peltolohkokartat yllättivät havainnollisuudellaan kaikki karttoja katselleet. Niitä tutkittiin innokkaasti ja ne jätettiin pilottikuntien maaseutuviranomaisille jatkokäyttöön. Pohjanmaan uusjakoalueille tehdyt matkat vakuuttivat mukana olleet. Kukaan ei asettanut kyseenalaiseksi, etteikö Pohjanmaalla olisi toimittu järkevästi. Siirtyykö pohjalainen ajattelutapa ja henki maatalouden ja ympäristön kehittämisessä Itä-Suomeen, nähdään tulevina vuosina. Tilusjärjestelyasiaa saatiin läpi kymmenissä lehtijutuissa ja mm. paikallisradioissa. Osallistuminen hankkeen järjestämiin tilaisuuksiin oli niukkaa, mutta ei kylätalot pullistele Pohjanmaallakaan vielä, vaikka siellä tilaisuuksia on pidetty jo 12 vuotta. Esko Luttinen kertomassa Vieremän tilusjärjestelykuvioista.
4 Kerimäen Makkolan kylän yhteistyöiltamat olivat kuitenkin iloinen poikkeus. Paikalla oli liki 50 kuulijaa ja tällä tapahtumalla päästiin kolmen suosituimman tilusjärjestelytilaisuuden joukkoon koko maassa. Yhteisen tekemisen perinne onkin Makkolassa vuosikymmenien pituinen. Tilaisuutta suunniteltiin yhdessä paikallisten maatalousvaikuttajien kanssa, jotka keksivät tilaisuuteen hyviä oheisaiheita. Kerimäeltä voikin vielä tulla tarveselvityshakemus. Hankkeen myötä on Etelä-Savon maanmittaustoimiston henkilökunnan ja erityisesti toimitusinsinöörien tietotaito-osaamista kehitetty yhteisissä palavereissa ja se jatkuu myös Pohjois-Karjalan projektin myötä. Peltotilusjärjestelyjen merkitys ja mahdollisuudet KIVAselvityksissä väylähankkeiden yhteydessä on hallittava ja hanke on osaltaan auttanut uuden asian omaksumista ja soveltamista tulevissa selvityksissä. Hankkeella saatiin eri sidosryhmätahoja kolme kertaa saman pöydän ääreen. Toivottavasti sille saadaan vielä jatkoa. Hankkeen tuloksena on myös pidettävä tätä raporttia, jota jaetaan laajasti. Vastaava hanke Pohjois-Karjalassa on tätä kirjoitettaessa jo hyvässä vauhdissa ja hankkeessa hyödynnetään tehokkaasti Pohjois-Savossa v. 2005 ja tässä hankkeessa vv. 2006 2007 saatuja kokemuksia. 3. Johtopäätökset ja kehittämisehdotukset 3.1 Asennemuokkausta kannattaa jatkaa Vuosi on liian lyhyt aika aktivoida viljelijöitä peltotilusjärjestelyihin. Peltoa ei vielä mielletä tuotantovälineeksi vaan se on ennen kaikkea suvun maata. Omista lohkoista pidetään kiinni kannattavuuden kustannuksellakin, koska yhtään esimerkkiä onnistuneesta tilusjärjestelystä ei ole lähimaillakaan näkyvissä. Tiedottamista ja asenteiden muokkausta tilusjärjestelyjen edistämiseksi kannattaisi jatkaa. Pohjanmaalla sitä on tehty jo yli 12 vuotta ja työ jatkuu. Etelä-Pohjanmaalla tuottajajärjestö, TE-keskus, maanmittaustoimisto, ympäristökeskus ja tielaitos ovat samassa rintamassa. Etelä-Savossakaan maanmittaustoimisto ei voi yksin tiluksia järjestellä. Tarvittaisiin laajempi tahtotila. Maanmittauslaitoksen, TE-keskuksen, ympäristökeskuksen ja kuntien viranomaisia sekä tuottajajärjestön edustajia on kokoontunut tämän hankkeen ansiosta yhteisen pöydän ääreen. Etelä-Pohjanmaalla kokoontuu vapaaehtoinen tilusrakenneyhteistyöryhmä säännöllisesti pohtimaan valtion maanvälitystoiminnan ja tilusjärjestelyjen käyttöä maatalouden, luonnonsuojelun, kaavoituksen ja väylähankkeiden yhteydessä. Voisiko tällaista ajatella Itä- Suomessakin?
3.2 Ristikkäin kulkemiseen ei ole varaa 5 Kauas on pitkä matka. Kuljettaminen ei halpene eikä tien päällä asumisesta makseta tukia. Itä-Suomessakin pellot ovat hajallaan ja vuokrapellot vielä kauempana kannattavuusrajan takana. Pelkästään Pohjois-Savossa ajetaan n. 300 000 rehukuormaa ja n. 150 000 lietelantakuormaa kesässä. Karttakuva JAKO-järjestelmästä. Kyrööläisten maatilojen liikkeet yli 6 km:n päässä oleville lohkoilleen. RIKU-projekti maanmittauslaitos 2006. Miten hajallaan, miten kaukana ja miten paljon ajetaan ristikkäin? Sitä ei tiedetä. Asiaa on tutkittu ns. RIKU projektissa muutamassa kunnassa Etelä-Pohjanmaalla ja tulokset ovat huolestuttavia. Kyrööläiset viljelijät ajavat 47 000 km teitä pitkin, kun käyvät kerran kaikilla lohkoillaan. Kotieläintuotannossa lohkoilla käydään jopa kahdeksan kertaa hehtaaria kohti vuodessa. Itä-Suomessa etäisyydet ovat todennäköisesti vielä pidemmät. Polttoaine-, kone- ja työvoimakulut jatkavat nousuaan. Tällä tiellä tuskin voidaan pitkään jatkaa. Ristikkäin ajamista kannattaisi Itä-Suomessakin selvittää tielaitoksen, kuntien, maanmittauslaitoksen, TE-keskusten, ympäristökeskusten ja MTK:n yhteisenä hankkeena. 3.3 Tarvitaan pilottihanke Pohjanmaalla tilusjärjestelyt leviävät kuin tartuntataudit kylästä naapurikylään ja siitä seuraavaan. Hyvät tulokset puhuvat puolestaan. Puhe viljelijöille tilusjärjestelyjen eduista on kuin tuuleen puhaltamista, jos ei ole esittää yhtään elävää esimerkkiä. Tarvittaisiin joku pilottihanke, jossa onnistutaan. Juvan Hiisimäensuolla voisi olla mahdollisuudet kehittää peltoaluetta asukkaiden, maanomistajien, viljelijöiden ja viranomaisten yhteistyöllä. Se edellyttää ennakkoluulotonta asennetta kaikilta. Hiisimäensuo on itäsuomalaisittain laaja peltoalue, jossa on paljon tukikelpoisia peruslohkoja, useita omistajia ja vuokraajia. Alueesta osan omistaa kunta ja osalla alueesta
6 lienee odotusarvoa taajamatoiminnoille. Vastaavasti osaa alueesta aktiiviviljelijät haluaisivat hyödyntää maataloustuotantoon tulevaisuudessakin. Karttakuva JAKO-järjestelmästä Juvan Hiisimäensuon alueesta. Vain tilusjärjestelyissä maata voidaan siirtää. Esimerkiksi kunnan omistamia alueita voitaisiin siirtää sinne, missä ne tulevaisuudessa palvelisivat taajamatoimintoja ja vastaavasti rauhoittaa muut alueet perusmaataloudelle pysyvästi. Asemakaavalla, uusjaolla ja yhteistyöllä Hiisimäensuosta voisi tehdä malliesimerkin. Alueelle ajetaan monesta suunnasta kaukaa traktoreilla ja työkoneilla. Järjestely voisi laajentua myös Hiisimäensuon ulkopuolelle, mikäli siihen olisi maanjakohistoriallisia edellytyksiä.
7 Karttakuva JAKO-järjestelmästä Kerimäen Makkolan kylältä. Myös Kerimäen Makkolan kylällä olisi yhteishengen puolesta myös hyvät mahdollisuudet mallihankkeen rakentamiseen. Rantasalmella tilusjärjestelytarpeet olisivat suurimmat voimakkaan kotieläintalouden johdosta. 3.4 Lisää työkaluja ja resursseja Tilusjärjestelyt laajenevat tarpeisiin nähden liian hitaasti. Peltolohkojen keskikoko on parin hehtaarin tuntumassa, kun se peltotyökoneiden kasvun takia tulisi olla 5 7 ha. Tuhansia maatiloja lopettaa lähivuosina ja lohkojen tulisi siirtyä jatkaville tiloille rationaalisen harkinnan perusteella. Maanmittauslaitoksen selvitysten mukaan vähintään 750 000 ha peltoa pitäisi lähitulevaisuudessa tavalla tai toisella järjestellä.
8 Säädöksiä, säännöksiä ja menettelytapoja on parannettava, uusia keinoja luotava ja rahoitusta lisättävä, jos tilusjärjestelyurakasta halutaan selviytyä kunnialla ja turvata n. 2 miljoonan peltohehtaarin säilyminen Suomessa rationaalisessa, kannattavassa tuottokunnossa. 3.5 Yhteistyötä yli maakunta- ja virastorajojen Maanmittauslaitoksella on kiinteistöosaamisen ja kiinteistötietojärjestelmän hallinnan kautta parhaat mahdollisuudet tilusjärjestelyjen vetämiseen, mutta kannattaako jokaisessa maanmittaustoimistossa opetella erikseen niitä tekemään. Voisivatko tilusjärjestelyammattilaiset liikkua maakunta- ja jopa virastorajojen yli? Alpo Puroaho selostamassa Kauhavan Ontonnevan eli Atlantin tilusjärjestelyn kiemuroita. Kuva: Lauri Ylilammi.
9 Peltojen perusparannussuunnitelmat, lisä- ja vaihtomaiden hankinta, peltojen arviointi, hyötyjen määrittäminen ja tukioikeuksien hallinta viljelijöiden sekä maanomistajien ristikkäisten vaatimusten keskellä on niin vaikeaa ja laaja-alaista osaamista edellyttävää, että osaamista ehkä kannattaisi keskittää. Myös osaamispohjaa kannattaisi laajentaa. Pelkästään perusparannuksien ja tukioikeuksien muutosten hallintaan tarvittaisiin omat asiantuntijat. Lisää maa- ja vesirakennuksen taitajia tarvitaan maanmittaustoimistoihin niillä alueilla, missä pellot on tarkoitus pelastaa tuottavaan viljelyyn. Edessä oleva urakka on melkein yhtä laaja kuin sotien jälkeinen asutustoiminta. Ehkä pitäisi perustaa jopa erillisiä tilusjärjestelypiirejä niille seuduille, joilla pellot halutaan pelastaa tuleville sukupolville viljelykäyttöön. 3.6 Maapankkitoimintaa koko maahan Peltotilusjärjestelyt käynnistyvät nyt myös Itä-Suomessa Vieremän uusjakohankkeen myötä. Valtion maapankkitoiminta ja maankäyttöhankkeet kulkevat käsi kädessä, jos halutaan hyviä tuloksia. Lisä- ja vaihtomaiden käyttö on edellytys sille, että järjestely voi onnistua. Järjestelyvaraa ns. jakojäännöstä ei synny ilman lisämaita. Pienenkin lisätukialan saaminen taas on viljelijälle hyvä houkutin lähteä järjestelyyn mukaan. Usein maanomistaja lämpenee peltojensa myynnille sillä ehdolla, että saa tilalle metsämaata. Muutamat kunnat Itä-Suomessa ovat jo ilmoittaneet halukkuutensa myydä metsiään vaihtomaiksi, jos tilusjärjestelyjä käynnistyy. Vieremä, Murtokorpi, Kuva: Esko Luttinen.
10 Kuvan alue kuivatettiin maataloutta varten 1940-luvulla ja pakkolunastettiin moottorien alle 1990-luvulla. Aariakaan vaihtomaata ei tarjottu. Väylä- ja luonnonsuojeluhankkeet pirstovat tilusrakennetta. Maantielain mukaan kaikissa tiehankkeissa tulee edistää kiinteistöjen tarkoituksenmukaista käyttöä ja vähentää tilusten pirstoutumista. Sama periaate tulee uuteen ratalakiinkin. Luonnonsuojelulaista vastaavat pykälät puuttuvat. Sinnekin ne kuuluisivat ja kunnollisia vaihtomaita tarvittaisiin. Vastikemailla ja tilusjärjestelyillä säästetään paljon euroja, koska eritasoristeykset ja kiertotiet maksavat maltaita. Pohjanmaan savikkolakeuksilla yksi pääradan alitus puimurin mitoituksella maksaa n. 1,7 milj. euroa. Pirkanmaalla ns. MOTTI-hankkeessa yhdellä 13 hehtaarin maakaupalla jäi tarpeettomaksi n. 276 000 euron silta. Kauppakirjojen teko on kansantaloudellisesti edullisempaa kuin betonin valu ja sepelin murskaaminen kiertoteille. TE-keskusten sodista asti jatkunut maanjärjestelytoiminta ajettiin 90-luvulla alas. Ainoastaan Etelä-Pohjanmaalla se on jatkunut ja hyvin tuloksin. Useissa TE-keskuksissa valtion maanvälitystoimintaan ei enää löydy ammattitaitoista henkilöresurssia. Saksassa kaikissa maankäyttöhankkeissa ensisijainen periaate on vastikemaiden käyttäminen ja vain äärimmäisessä tilanteessa pakkolunastus eli päinvastoin kuin Suomessa on tähän saakka toimittu. Saksassa on valtakunnallinen maapankkijärjestelmä, joka perustettiin v. 1919. Toiminta on ammattitaitoista ja nauttii maanomistajien luottamusta. Asiaa on tarkemmin selvittänyt Tuomo Heinonen väitöskirjassaan. Voisiko maanjärjestelytoiminnan organisoida Suomessakin Saksan malliin? Seinäjoen maaseutuvirasto johtaisi ja maapankkiammattilaiset liikkuisivat yli maakuntarajojen ja hankkisivat alueita peltotilusjärjestelyihin sekä myös luonnonsuojelu-, maantie- ja ratahankkeita varten? 3.7 Tilusvaihdot ja kaupat samalle viivalle uusjakojen kanssa Suomessa on satoja peltoalueita, joille laaja tilusjärjestely ei tule koskaan ulottumaan. Uusjakojuna ei kerkiä joka asemalle. Tasapuolisuuden vuoksi myös pienet tilusvaihdot ja vaihtokaupat ja muut lohkorakennetta parantavat järjestelyt pitäisi saada samalle viivalle laajojen tilusjärjestelyjen kanssa.
Pienilläkin peltotilusjärjestelyillä tulisi olla oikeus luovutusvoitto- ja varainsiirtoverovapauteen, valtion lisämaanhankintaan, peltojen perusparannuksiin ja järjestelyn edellyttämää suunnittelutyötä tulisi voida tukea maanmittauslaitoksen tarveselvitysvaroista. 11 Rajalinjaa Murtokorven niityllä. Kuva: Esko Luttinen. Maanomistajien ja viljelijöiden tulisi saada avustusta teihin, siltoihin ja putkituksiin. Myös tukioikeuksien siirtojen osalta vaihtokaupat ja tilusvaihdot pitäisi saada samaan etuoikeusasemaan kuin uusjaossa vaihtuvat lohkot. Varainsiirtoverolakia ja tuloverolakia tulisi muuttaa niin, että kaikki tilusrakennetta parantavat vaihtokaupat välirahoineen olisivat verovapaita. Nykyisin saa vain varainsiirtoverovapauden TE-keskuksen tai metsäkeskuksen todistuksella, mutta verottaja rokottaa luovutusvoittoverolla eli vaihtokauppoja ei kannata tehdä. Myös rajanaapuriostajan varainsiirtoverovapaus tulisi toteuttaa kaikkia maankäyttömuotoja ja maanomistajia koskevana. Sehän on yksinkertaisin keino lohkokoon kasvattamisessa, kun rajanaapuri ostaa lisämaata. Kansantaloudellisesti olisi edullista, että yrittäjän maatilan tilusrakennetta tarkasteltaisiin edellytyksenä investointien rahoittamisessa, salaojituksen ja peruskuivatuksen tuki myönnettäisiin jatkossa vain yhteishankkeille ja tuen myöntämisen edellytyksenä tulisi aina olla lohkokoon kasvu. Tukea tulisi voida käyttää samalla myös tieverkon järkeistämiseen, koska kuivatus- ja tieverkko liittyvät kiinteästi toisiinsa ja niitä on järkevää kehittää yhdessä. 3.8 Tukipolitiikalla edistämään tilusrakenteen parantamista Voitaisiinko maaseudun kehittämisrahoista maksaa määräaikaista tukea vaihtuville lohkoille? Maiden vaihdot ovat arka paikka, koska oma pelto on parempaa kuin toisen, paitsi jos sen saa ostaa omaksi. Voitaisiinko maaseudun kehittämisrahoista maksaa määräaikaista tukea vaihtuville lohkoille? Se pienentäisi vaihtoihin liittyvää henkistä tuskaa ja helpottaisi arviointia sekä vähentäisi tilikorvauksia. Etenkin luomutuotannossa oleville pelloille lisätuki
12 olisi tarpeen, koska luomutuki katkeaa ilman viljelijän syytä kolmeksi vuodeksi tilusvaihdon seurauksena. Kaikki tukioikeudet pitäisi olla vapaasti siirrettävissä, mikäli lohkorakenteen parantaminen sitä edellyttää. Sama etu tulisi olla uusjaoissa, vapaaehtoisissa tilusvaihdoissa, vapaaehtoisissa vaihtokaupoissa ja myös vuokrasuhteiden muutoksissa. 3.9 Vuokrasopimukset pidemmiksi Suomi on noussut lyhyessä ajassa Euroopan kärkimaiden joukkoon vuokrapeltojen suhteellisessa osuudessa. Niiden osuus on jo yli kolmannes ja paikka paikoin jopa puolet. Vuokrapeltojen määrä kasvaa edelleen eikä suomalainen maatalous enää pärjää pelkillä omistuspelloilla. Maanvuokralaki ei salli Suomessa yli 10 vuoden vuokrasopimuksia viljellystä maasta. Pykälä on jäänne ns. torpparivapautuksesta liki 100 vuoden takaa. Niinpä vuokrasopimusten keskipituus onkin meillä vain 6 vuotta. Se tarkoittaa, että isolla osalla vuokrapeltoalasta sopimuksen pituus on vain muutama vuosi. Lyhyet vuokrahintojen kilpailuttamiseen perustuvat vuokrasopimukset eivät edistä kannattavaa maataloutta eikä myöskään tilusrakenteen parantamista. Vuokrapellot, joissa on lyhyt vuokraaika, aiheuttavat erityisiä hankaluuksia tilusjärjestelyissä. Omistajien ja vuokraajien edut saattavat mennä pahastikin ristiin ja halu osallistua tilusjärjestelyn kustannuksiin on tilanpidosta luopuneella maanomistajalla monesti matala. Kuolinpesät ovat varsinainen ongelmavyyhti, koska niillä on harvoin selkeää mielipidettä mistään asiasta. Tulisiko maanvuokralakia ja tukiehtoja muuttaa, jotta päästäisiin terveimpiin vuokramarkkinoihin? Ainakin vuokrasopimukset tulisi säätää julkisiksi kiinteistöomistuksen tapaan. Se olisi viljelijöiden etu. Nykyisin mm. väylähankkeissa selvitetään liito-oravat, muinaismuistomerkit ja yksityiset hautapaikatkin, mutta vuokramiehiä ei tarvitse eikä voidakaan selvittää, koska sopimukset voivat olla vain pöytälaatikoissa tai peräti suullisia. 3.10 Melan kannot tilusjärjestelykaskessa Useissa tilusjärjestelyissä Melan ns. sitoumuspellot ovat tuottaneet suuria ongelmia. Melassa ei ilmeisesti ymmärretä, mikä on tilusjärjestelyn tarkoitus. Siellä tulkitaan tilusten vaihtaminen sitoumuspellosta luopumiseksi, vaikka sijaan tulee saman verran peltoa toisesta, tilusrakenteen kannalta järkevämmästä paikasta.
13 Melan kannot tulisi raivata pois tilusjärjestelykaskesta. Eläkelaitoksen yksi tehtävä on edistää maatilojen rakennekehitystä. Kyse on tahdosta ymmärtää asian oikea laita. Tilusjärjestelyssä mukana oleva viljelijä ei luovu pelloistaan, vaan niiden sijaintia, lohkojen kokoa ja muotoa parannetaan viljelyyn paremmin sopivaksi. Mela on eduskunnan alainen laitos. Eduskunnasta on useita valiokuntia käynyt tutustumassa Pohjanmaan uusjakoihin ja edustajat ovat jo v. 2003 lausuneet, että tilusjärjestelyjä pitää edistää ja levittää niitä koko maahan. Eduskunnan pitää säätää tarvittaessa uusia pykäliä, mikäli tilanne ei korjaudu Melan omilla säädöksillä tai uusilla tulkinnoilla. 3.11 Perusparannuksiin lisää varoja Tuotantorakennuksien rakentamiseen myönnettiin v. 2006 avustusta 95 milj. euroa ja korkotukea 38 milj. Salaojitusta tuetaan vuosittain 6 miljoonalla ja uusjakoja vain 3 miljoonalla. Perusparannukset tilusjärjestelyjen yhteydessä on kansantaloudellisesti erinomainen ratkaisu. Niihin käytettäviä varoja ei tulisi missään nimessä supistaa. Investointi maahan on pitkävaikutteinen ja perusparannukset ovat myös viljelijöille tärkein houkutin lähteä tilusjärjestelyyn mukaan. Uusjakojen yhteydessä toteutettavat perusparannushankkeet ovat keskimäärin n. 30 % edullisempia kuin yhden tilan hankkeet. Kone kaivamassa ojaa Maliskylän uusjaossa. Kuva Heikki Uusitalo. Niin sanottujen vanhojen uusjakojen yhteydessä viljelijöille maksettiin valtion varoista lähes 100 prosenttisesti kaikki kulut. Tästä edusta ovat hyötyneet tuhannet viljelijät Pohjanmaalla, Etelä-, Keski- ja Pohjois-Pohjanmaalla. Jos tilusjärjestelyiden yhteydessä tehtäviin perusparannuksiin ei osoiteta riittävästi varoja, on se epäoikeudenmukaista itäsuomalaisia viljelijöitä ja maanomistajia kohtaan ja tyrehdyttää hiljalleen orastavan kiinnostuksen peltotilusten kehittämiseen.
14 Valtion budjetissa olevat 3-4 miljoonan euron vuosittaiset uusjakovarat eivät riitä tulevaan uusjakokysyntään. Kannattaisi selvittää, voitaisiinko perusparannukset rahoittaa EU:n maaseutuohjelmasta kuten Euroopassa tehdään ja maanmittauskulut eli kiinteistönmuodostustoimenpiteet budjettivaroista. 3.12 Erityisarvot ja luonnonsuojelu Itä-Suomessa on paljon rantapeltoja, joiden maanomistajat olettavat rantatonttiarvoja omille maataloustuotannossa oleville pelloilleen. Sama koskee kylätaajamien läheisyydessä olevia peltoja, jos seudulla on omakotitonttikysyntää. Osattaisiinko kaavoitus, viljely, asutus ja luonnonsuojelu yhdistää peltotilusjärjestelyihin myös Itä- Suomessa? Todelliset ja oletetut erityisarvot pelloilla vaikeuttavat maataloustilusjärjestelyjä. Ne kannattaisi jättää kokonaan järjestelyn ulkopuolelle, mutta tuhansien järvien Itä-Suomessa tämä ei ole mahdollista. Ainoa toimiva keino olisi kytkeä kaavoitus eurooppalaiseen tapaan maanjärjestelyyn mukaan. Kaavasuunnittelun ja vastikemaiden avulla loma- ja asuntorakennuspaikat voitaisiin sijoittaa niille kohdin, mihin ne parhaiten sopisivat ja rauhoittaa parhaat pellot maataloustuotantoon. Luonnonsuojelun huomioon ottavia pakottavia säännöksiä on sijoitettu mm. maankäyttö- ja rakennuslakiin, maantielakiin, vesilakiin, metsälakiin, kaivoslakiin ja yksityistielakiin. Tilusjärjestelyjä vedetään kiinteistönmuodostamislain nojalla, josta ne vielä puuttuvat. Luonnon- ja ympäristönsuojelua edistetään maatalouden tukipolitiikalla, mm. erityisympäristötukisopimuksilla. Ympäristötuen ns. täydentävien ehtojen takia mm. maisemasaarekkeiden poistaminen pelloilta on luvanvaraista tai raivaamisesta pitää tehdä ainakin ilmoitus maataloussihteerille. Luonnonsuojelu herättää myös vastustusta elinkeinonharjoittajien puolella, ymmärrettävistä syistä. Tilusjärjestely olisi kuitenkin erinomainen tilaisuus edistää luonnonsuojelua järkevällä tavalla, koska siinä maata voidaan siirtää. Jos saadaan hankittua riittävästi vastike- ja vaihtomaata, viljelijöilläkään ei ole mitään syytä vastustaa luonnonsuojeluhankkeita uusjakojen yhteydessä. Tarvittaisiin sitä maapankkia ja myös ekopankkia. Luonnonsuojelusta poikkeaminen muun maankäytön hyväksi vaatii tohtori Leila Suvantolan mielestä Suomessa nykyistä selkeämpiä pelisääntöjä. Luonnolle aiheutetut haitat tulisi korvata jossain toisessa kohteessa vastaavilla luonnonarvoilla. Kysymys on kompensaatioeli korvausperiaatteesta, jota noudatetaan luonnonsuojelussa mm. Saksassa, USA:ssa ja Australiassa.
15 Luonnonarvojen korvaamisen periaate soveltuisi erinomaisesti maataloustuotannossa olevien peltojen tilusjärjestelyihin: tähän kohtaan muokataan tuottavaan viljelyyn sopivia lohkoja ja tuonne perustetaan ekoalueita. Jos jokaisen peruslohkon keskellä tai vinossa reunassa pitää säilyttää vatukot ja muut luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeät saarekkeet, ei lohkoja saada muokattua nykykoneille kannattaviksi. Tuottavan maatalouden voinee siinä tapauksessa unohtaa Itä- Suomessa?
4. Hankkeen kulku 16 4.1 Hankesuunnitelma ja ohjausryhmä Hanke oli jatkoa vuonna 2005 Pohjois-Savossa toteutetulle vastaavalle hankkeelle. Hankkeen tavoitteena oli saada eteläsavolaisetkin viljelijät tiedostamaan heikon tilusrakenteen vaikutukset maatalouden kannattavuudelle ja ryhtymään toimiin peltotilusten kehittämiseksi sekä korostaa yhteistyön tärkeyttä tilojen kannattavuuden kulmakivenä. Resurssi- ja aikapulan takia vaikuttamisen painopiste kohdistettiin Juvalle, Joroisiin, Rantasalmelle, Pieksänmaalle ja Kerimäelle. Näissä kunnissa arveltiin olevan suurin tarve peltotilusjärjestelyille. Euroopassa ja nyt myös Pohjanmaalla tilusjärjestelyt ovat eri viranomaisten ja sidosryhmätahojen yhteistyötä. Siksi tämän hankkeen ohjausryhmään kutsuttiin eri tahoja laajasti mukaan. Ohjausryhmä kokoontui kolme kertaa Juvalla hankkeen aikana seuraavassa kokoonpanossa: MTK - Etelä-Savo / Vesa Kallio Pro Agria - Etelä-Savo/ Hannu Hämäläinen (Heikki Pahkasalo) Juvan kunta / Joroisten kunta / Kerimäen kunta / Rantasalmen kunta / Etelä-Savon TE-keskus/ Etelä-Savon TE-keskus/ Sirpa Leväinen (Antti Kinnunen) Eero Immonen Merja Immonen Harri Tillman Pentti Kämäräinen Ilpo Lehtinen (Outi Kaihola) Etelä-Savon ympäristökeskus / Teemu Tuovinen Pohjois-Karjalan maanmittaustoimisto / Tapio Tiensuu Etelä-Savon maanmittaustoimisto / Juha Tuominen Etelä-Savon maanmittaustoimisto / Lauri Ylilammi Etelä-Savon maanmittaustoimisto / Niilo Puhakka, hankevetäjä, sihteeri Ohjausryhmän kokouksissa kävivät luennoimassa maanviljelijät Jukka Kukkola Nivalasta, Alpo Puroaho Kauhavalta ja Esko Luttinen Vieremältä, järjestöagrologi Jouni Ingalsuo MTK/ Keskipohjanmaasta Kokkolasta ja maanmittausinsinööri Pekka Törmi Oulusta. Kokouksissa vallitsi avoin, innokas ja myönteinen henki. Kokouspöytäkirjat ovat Etelä- Savon maanmittaustoimistossa ja ne toimitetaan myös TE-keskukseen. 4.2 Tila- ja tilusrakenne Etelä-Savossa MMM:n tietopalvelukeskuksesta TIKE:stä tilattiin vuoden 2005 peltolohkorekisteriaineisto seuraavista kunnista: Juva, Joroinen, Kerimäki, Mikkeli/Anttola, Pieksänmaa ja Rantasalmi. Aineisto ladattiin maanmittauslaitoksen tietojärjestelmään ja kiinteistörakenteen analysointi sovelluksen avulla selvitettiin maatilojen tila- ja tilusrakennetta edellä mainituissa kunnissa.
17 12000 10000 8000 Tiloja (kpl) 6000 Peltoala (ha) 4000 Vuokrapeltoala (ha) 2000 0 Joroinen Juva Kerimäki Mikkeli/Anttola Pieksänmaa Rantasalmi Maatilojen lukumäärä ja peltoala, Peltolohkorekisteri 2005 / Jako-järjestelmä. Eniten peltoa on Juvalla ja hopeasijalla on Mikkeli/Anttola. Jos tarkastellaan lohkorakennetta, ykkössijan ottaakin Joroinen ja Mikkeli/Anttola jää häntäpäähän. 7000 6000 5000 4000 3000 2000 1000 0 3 2,5 2 1,5 1 0,5 0 Lohkojen lkm V-lohkojen lkm Keskikoko (ha) V-lohkojen keskik. (ha) Joroinen Juva Kerimäki Mikkeli/Anttola Pieksänmaa Rantasalmi Lohkojen lukumäärä ja keskikoko, Peltolohkorekisteri 2005 / Jako-järjestelmä. Vuokrapeltojen osuus Etelä-Savossa vastaa suunnilleen koko maan tilannetta eli niiden osuus vaihtelee 30-40 prosenttiin, paikka paikoin jopa 50 prosenttiin. Ilman vuokrapeltoja Etelä-Savon maatalous ei pärjää.
18 Maatilojen lukumäärät eri kokoluokissa (ha) peltojen omistuksen ja vuokrauksen perusteella 160 140 120 100 80 60 40 20 0 0-2 2-5 5-10 10-20 20-30 30-40 40-50 50-60 60-70 70-80 80-90 90-100 100- Joroinen Juva Kerimäki Mikkeli/Anttola Pieksänmaa Rantasalmi Maatilojen lukumäärät eri kokoluokissa (ha) peltojen omistuksen ja vuokrauksen perusteella, Peltolohkorekisteri 2005 / Jako-järjestelmä. Peltolohkojen keskikoko vaihteli 2,53 hehtaarista (Joroinen) 1,56 hehtaariin (Mikkeli). Vuokralohkojen koko oli suunnilleen samaa tasoa. Peltoala jakautui eri lohkokokoluokkiin seuraavasti: Peltoalan (ha) jakautuminen eri lohkokokoluokkiin 4500 4000 3500 3000 2500 2000 1500 1000 500 0 0-2ha 2-5ha 5ha- Joroinen Juva Kerimäki Mikkeli/Anttola Pieksänmaa Rantasalmi Peltoalan (ha) jakautuminen eri lohkokokoluokkiin, Peltolohkorekisteri 2005 / Jakojärjestelmä. Kaikki laaditut tilastot on luettavissa hankkeen verkkosivuilla osoitteessa www.tilustieto.fi
4.3 Peltolohkokartat 19 Peltolohkokartat tulostettiin Juvalta, Pieksänmaalta, Joroisista, Kerimäeltä ja Rantasalmelta. Ne tulostettiin pääasiassa mittakaavassa 1:10 000 ja mielenkiintoisimmilta alueilta mittakaavassa 1:5000. Karttoja esiteltiin kuntatilaisuuksissa ja ne yllättivät havainnollisuudellaan kaikki karttoja katselleet. Kartat jätettiin maaseutusihteereille jatkokäyttöön. 4.4 Tiedottaminen Lehdet Pääsy tilusjärjestelyteemalla läpi tiedotusvälineissä oli kohtalaisen vaikeaa. Osa lehdistä on johdonmukaisesti kieltäytynyt julkaisemasta mitään hankkeisiin liittyvää. Laajemman julkisuuden saamiseksi olisi tarvittu henkilökohtaisia suhteita toimittajiin. Niitä ei ollut.