Lähde liikkeelle Ammatillisten tutkintojen tiedotuslehti kevät 2007 Mitä tapahtuu näyttötutkinnossa? - suorittajat kertovat kokemuksistaan Kouluttajan tuki ja ohjaus auttavat tutkintopolulla Raskas metalli vaatii ammattitaitoa Kehitysjohtaja Rimpelällä on omia kokemuksia näyttötutkinnosta
Ammattitaidon arvostus näkyy näyttötutkintotapahtumissa Näyttötutkinto kristallisoituu, kun tutkinnon suorittaja tekee työtä arvioijien tarkkaavaisten silmäparien seuratessa hänen toimiaan. Hyvin monissa koulutuksissa ja seminaareissa tämä koko toiminnan ydintilanne kuitenkin sivuutetaan ohimennen. Tähän lehteen olemme tarkoituksella keränneet artikkeleita, joissa itse tutkinnon suorittajan ääni tulee kuuluviin. Kokonaisuutta täydentävät arvioijien ja tutkinnon järjestäjien omakohtaiset kokemukset. Kaikkien näyttötutkintojen parissa toimivien etu on, että tutkintosuoritusten työelämäuskottavuus säilyy. Tähän vaikutetaan useilla asioilla, eikä vähiten itse tutkintotapahtumalla. Käsitykseni mukaan tärkeää on se, että valmistelut aloitetaan ajallaan. Tämä antaa mahdollisuuden ratkoa ongelmatilanteet rauhassa riippumatta siitä, missä ammattitaitoa osoittavat tutkintosuoritukset tehdään. Samoin arvioijat ehtivät paneutua tulevaan tehtäväänsä paremmin ja mahdollisesti tarvittava arviointikoulutuskin ehditään hoitaa. Näyttötutkinnot kärsivät vielä lama-ajan lapsuudestaan. Useimmiten koko tutkintojärjestelmään tarkoitutut varat on nimetty koulutuksen nimellä. Tällä kuitenkin tarkoitetaan sekä valmistavan koulutuksen että näyttötutkintojen rahoitusta. Olisikohan oppilaitoksissa asiallista jakaa hyvissä ajoin oikeudenmukainen osuus varoista molemmille asioille? Muutoin tutkinnosta saattaa tulla vain lisä, joka pitää hoitaa mahdollisimman vähin kustannuksin. Varojen jakamista vahvistaa sekin, että näyttötutkintoja ei ole tarkoitettu missään vaiheessa pelkästään koulutustutkinnoiksi. Myös käytännön työpaikoilta tulijoiden pitää pystyä osallistumaan tutkintoon ja heillä pitää olla tosiasialliset onnistumisen mahdollisuudet. Opetushallituksen uusimmassa tutkintojen järjestämissopimuksen täyttöohjeessa onkin erikseen mainittu tutkintojen rahoituksesta osana ammatillisen lisäkoulutuksen rahoitusta. Kaikkien pitää muistaa, että tutkinnon suorittaja on kokonaisuuden keskeisin henkilö. Järjestelyjen laatu näkyy varmasti myös hänelle. Hallitusti ja ammattimaisesti hoidetut valmistelut ja ohjeistukset vähentävät jännitystä. Näin annetaan suorittajalle mahdollisuus päästä oman osaamistasonsa edellyttämiin tuloksiin. Tutkintotilanteiden järjestäjät ovat kuin kapellimestareita, jotka työpanoksellaan saavat paljon puhutun työelämän ja koulutuksen yhteistyön toimimaan hyvin kaikkien hyödyksi. He arvostavat omaa ammattiaan ja se näkyy myös työn tuloksissa. Toivotan näille kapellimestareille runsaasti työn ja siinä onnistumisen iloa. Veikko Ollila 2
SISÄLLYSLUETTELO JULKAISIJA ALVAR Lähde liikkeelle -lehden tarkoituksena on jakaa näyttötutkintotoimintaan liittyviä kokemuksia ja ajankohtaista tietoa. Ensimmäisen numeron toteutti ja julkaisi Etelä-Suomen lääninhallituksen ja ESR:n rahoittamana Näyttötutkinnot työelämän todellisuu deksi -projekti. Nyt Lähde liikkeelle -lehteä julkaisee Ammattitutkintoaineiston laadunvarmistus ALVAR. Lehti ilmestyy kaksi kertaa vuodessa, syksyllä ja keväällä. Lähde liikkeelle -lehti on myös Osaamisella menestystä-, Näyttökumppanuus-, Kohoteja Pala-projektin tiedotuslehti. PÄÄTOIMITTAJA Veikko Ollila Projektijohtaja ALVAR TOIMITUSSIHTEERI Marja Koivunen Projektisihteeri Pedaklusteri-hanke TOIMITUS Pertti Haanpää Tarja Haapala Petri Kallionpää Jouni Kyllönen Reima Mäkeläinen Rauno Mäkelä-Lammi ULKOASU JA TAITTO Asser Jaaro PAINOPAIKKA ArtPrint PAINOSMÄÄRÄ 20.000 YHTEYSTIEDOT puh. (09) 53071 AEL, Kaarnatie 4, 00410 Helsinki www.lahdeliikkeelle.info www.alvar.fi ILMOITUSMYYNTI Marja Koivunen (09) 5307 466 marja.koivunen@ael.fi Tarja Haapala (09) 5307 274 tarja.haapala@ael.fi Toimitamme yhteistyökumppaneillemme ensimmäisen toimituksen toistaiseksi veloituksetta. Sen jälkeen perimme toimitus- ja postituskuluja seuraavasti: 10 kpl 10 + alv 22 % 20 kpl 20 + alv 22 % 50 kpl 40 + alv 22 % 100 kpl 70 + alv 22 % 150 kpl 100 + alv 22 % 200 kpl 130 + alv 22 % seuraavat 100 kpl +60 + alv 22 % ILMOITUSHINNAT 1/1 sivu (178 x 242 mm) 2000 + alv 22 % ½ sivu (178 x 120 mm) 1200 + alv 22 % ¼ sivu (87 x 120 mm) 900 + alv 22 % ISSN 1239-6540 Ammattitaidon arvostus näkyy näyttötutkintotapahtumissa... 2 Raskas metalli vaatii ammattitaitoa... 4 Taitolassa taotaan ja kudotaan... 7 Tuplatutkintosuoritus... 12 Tekniikan erikoisammattitutkinnon myötä uuden uran alkuun... 14 Yhteistyötä tutkinnosta toiseen... 16 Näyttötutkintoja Ylä-Savossa... 18 Mestarikilta neuvosto oppipoikien, kisällien ja mestareiden asialla... 20 Paroc Oy mukana näyttötutkinnoissa... 22 Metsämekaanikosta panostajaksi maarakennusalan ammattitutkinto toi uusia tuulia elämään... 24 Runo Vanhassa vara parempi... 25 Markku Rimpelä, käsillä tekijä koulutuksen kehittäjänä... 27 Sihteerin rooli näyttötutkinnon synnyssä Sihteeri näyttötutkinnon kokoajana... 29 Monialakoulutus tarjoaa mahdollisuuden tutkinnon suorittamiseen ja työllistymiseen... 30 Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitos IKATA ja kulttuurialan tutkinnot... 32 Suomen ensimmäinen soitinrakentajamestari Tarina korujen takana... 34 Alku aina hankalaa!... 36 Huippuosaamisen valmennusta nuorille osaajille oppisopimuskoulutuksena... 38 Alvar kouluttaa... 39 3
Raskas metalli vaatii Laivanrakentajan ammattitutkinto ja koneenasentajamestarin erikoisammattitutkinto varmistavat yrityksen osaamisen Technip Offshofre Finlandilla Porissa ja Metso Mineralsilla Tampereella. TEKSTI: PERTTI HAANPÄÄ, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ, ALVAR Laivanrakentajan ammattitutkinnon perusteet ovat vielä melko uudet verrattuna useisiin muihin kone- ja metallialan tutkinnon perusteisiin. Ne hyväksyttiin 1.8.2005. Tutkintotoimikunta koottiin 2006 vuoden kevätpuolella. Laivanrakentajan ammatti poikkeaa muun muassa levytekniikan ammattilaisten työstä hyvinkin paljon, jos sitä verrataan konepajaolosuhteissa tehtävään levytekniikan ammattilaisen työhön. Toisaalta esimerkiksi asennustyömaat, vaikkapa sellu- ja paperitehdastyömailla, voivat olla tietyiltä osiltaan hyvinkin samantapaisia kuin laivan varustelutyöt. Laivanrakentajan työ on hyvin laaja-alaista. Kaikkien osien hallinnan vaatiminen olisi kohtuuton näyttötutkinnon arvioinnissa. Osaamisen arviointi Laivanrakentajan ammattitutkinnossa osaaminen arvioidaan pääsääntöisesti suoraan vastaavasta työtoiminnasta. Näyttöympäristön tulee olla todellinen tai mahdollisimman realistinen. Näyttöjen arviointi tapahtuu käyttäen ensisijaisesti laadullisia arviointimenetelmiä, kuten havainnointia, haastatteluja, kyselyjä, aikaisempia dokumentoituja näyttöjä sekä ryhmä- ja itsearviointia. Arvioinnin kohteina tulee olla ydintaidot, työprosessin hallinta, työmenetelmien, työvälineiden ja materiaalin hallinta sekä työn perustana olevan tiedon hallinta. Laivanrakentajan yleisosaaminen voidaan oppia osittain oppilaitoksessa ja osittain työpaikalla. Henkilö, joka on pitkään työskennellyt laivanrakennustöissä, on käytännön töitä tekemällä oppinut keskeiset yleisosaamisen tiedot ja taidot, joten ainakin osa näistä voidaan lukea hyväksi valmistavassa koulutuksessa. Nuoremmat laivanrakentajat ovat oppineet yleisosaamisen sisällöistä suurimman osan oppilaitoksessa. Loput osat voidaan valita edellä olevasta taulukosta. Valinnassa voidaan suuntautua Tulevat laivanrakentajat: vasemmalta Leena Salmi, Harri Hautamäki ja Ellimaija Lehtimäki sekä kouluttajat: Esko Lehtimäki ja Teuvo Mattila Porin aikuiskoulutuskeskuksesta niihin osiin, joita yrityksessä tarvitaan, ja joita näyttötutkinnon suorittaja työssään tekee. Arvioinnin painopisteen tulee olla tekemisessä ja työssä toimimisessa. Taito tai osaaminen on arvioitava pääsääntöisesti suoraan vastaavasta työtoiminnasta. Laivanrakentajan ammattitutkinnon suoritukset Technip Offshore Finlandilla Porissa Mäntyluodon tehtaalla Mäntyluodossa koulutetaan laivanrakentajia valmistamaan Spar-tyyppisen öljyn tuotantolautan runkoja. Koulutusjaksot aloitetaan Porin aikuiskoulutuskeskuksessa offshorehitsaustyöt-osan valmennuksella ja näytöillä. Koulutuksen pituus on noin puoli vuotta. Osan koulutusajasta koulutettavat ovat työssäoppimassa Technip Offshore Finlandin Tehtaalla Mäntyluodossa. Koulutus tapahtuu hyvin käytännön läheisissä olosuhteissa. Myöhemmin on tarkoitus jatkaa työpaikalla muiden tutkinnon osien suorituksilla. Laivanrakentajan ammattitutkintoa suorittamaan näyttötutkintona on lähtenyt myös pitkän kokemuksen omaavia ammattilaisia. He ovat parasta mainosta alalle ja nuoremmille ammattilaisen uraa aloitteleville laivanrakennuksen tuleville ammattilaisille. Mäntyluodossa on laivanrakentajan tutkinnon osien suorittajia yhteensä noin 40 ja lisää otetaan koulutukseen jatkuvasti, koska sielläkin on tällä hetkellä pula osaavista laivanrakentajista. Spar-tyyppisen tuotantolautan runkojen rakentaminen on hyvin vaativaa ammattityötä, jota valvotaan tilaajan ja luokituslaitosten taholta erittäin tarkasti. Hitsit tarkastetaan ainetta rikkomattomilla menetelmillä, ja hitsaajat joutuvat hitsaamaan pätevyyskokeet, jonka jälkeen he voivat vasta hitsata vaativia offshorerakenteita. Näin suurten rakenteiden kokoaminen on rautaisten ammattilaisten työtä, johon opitaan vasta vuosien työskentelyn jälkeen. Spar-tyyppisen tuotantolautan lieriömäisen rungon halkaisija voi olla yli 40 metriä, ja korkeutta tuo- 4
ammattitaitoa tantolautan rungolla on yli 200 metriä. Runko ankkuroidaan meren pohjaan, ja sen on kestettävä tuulet ja myrskyt. Koneenasentajamestarin erikoisammattitutkinto Metso Mineralsilla Tampereella Koneenasentajan työnkuva on muuttunut monessa tapauksessa tutkinnon suorittamisen jälkeen. Tampereella suoritti yhdeksän koneenasentajaa koneenasentajamestarin erikoisammattitutkinnon vuosien 1996 2002 välisenä aikana. Valmistava koulutus ja tutkinto suoritettiin työn ohessa. Valmistavan koulutuksen ja tutkinnon vastaanoton järjesti Tampereen ammattiopisto. Nämä koneenasentajamestarit olivat valtakunnassa ensimmäisten em. tutkinnon suorittaneiden joukossa. Nyt tapahtumasta on kulunut aikaa muutama vuosi ja voidaan tarkastella tutkinnon suorituksen vaikutusta työuralla etenemiseen ja työtehtävien muutokseen. Tutkinnon suorittaneiden työtehtävät ovat muuttuneet seuraavasti: Oheinen luettelo toimenkuvista vahvistaa käsitystä tutkinnon suorituksen positiivisesta vaikutuksesta työuralla etenemiseen ja työtehtävien laajenemiseen. Työuralla eteneminen vaikuttanee positiivisesti myös palkkakehitykseen. Seuraavassa kerron yhden koneenasentajamestarin, Aki Järvisen tarinan. Jokainen voi vetää omat johtopäätöksensä näyttötutkinnon hyödyistä. Aki Järvisen koulutus ja työhistoriaa Toimenkuva ennen tutkintoa v. 2002 Toimenkuva vuonna 2006 hydrauliikka-asentaja hydrauliikkasuunnittelija hydrauliikka-asentaja työnjohtaja asentaja erilaiset tutkimustyöt (kivilaboratorio) asentaja työnjohtaja asentaja työnsuunnittelija hydrauliikka-asentaja työnjohtaja asentaja vientiasennus, laitekoulutus asentaja työnopastaja, asentajakoulutus asentaja Yksi Metso Minerals Oy:ssä koneenasentajamestaritutkinnon vuonna 2002 suorittaneista on Aki Järvinen Tampereelta. Aki on Häme, Pirkanmaa, Päijät-Häme tutkintotoimikunnan aktiivinen jäsen. Aki työskentelee tällä hetkellä päätoimisena työsuojeluvaltuutettuna Metso Mineralsilla, joka tunnetaan vanhempien tamperelaisten keskuudessa varmemmin Lokomona. Aki kertoi käyneensä aikanaan kuusi luokkaa Nekalan kansakoulua. Tällöin kouluihin tuli ruotsin kieli pakolliseksi kokeiluluonteisesti. Seitsemännen ja kahdeksannen luokan Aki kertoi käyneensä Sampolan kansalaiskoulussa, jossa kahdeksannella luokalla oppiaineeksi tuli ammatinvalintaoppi. Nyt oli aika ensi kertaa pohtia tulevaa ammattia. Vuoden 1974 keväällä Aki pyrki ammattikouluun, jonne hän pääsikin asentaja-koneistajalinjalle. Opiskelu ammattikoulussa kesti kaksi vuotta. Nuorukaisen mielessä oli jo tuolloin opintojen jatkaminen, ja niinpä hän pyrkikin Lokomon konepajakouluun, johon hän onnekseen pääsi. Teollisuuslaitosten ylläpitämiin konepajakouluihin oli paljon pyrkijöitä, ja kouluun pääseminen oli todella onnekas tapahtuma, kuin lottovoitto. Koulutuksen suorittaminen kunnialla tiesi lähes varmaa työpaikkaa Lokomon tehtaalla, ja palkkauskin oli kohtalainen verrattuna ammattilaisen palkkaan. Konepajakoulu alkoi kesäkuussa vuonna 1976 ja oli yksivuotinen. Akin mielestä opetus oli erittäin tasokasta ja vaativaa. Hän pahoitteleekin konepajakoulujen lakkauttamista. Nyt työvoimapulan aikana niillä olisi taas paikkansa teollisuudessa. Työn jatkuvuus koulutuksen jälkeen ei kuitenkaan ollut niin varmaa kuin oli annettu ymmärtää. Vuonna 1977 maailman yllätti öljykriisi, jonka Aki koki irtisanomisena. Hän ei ollut suinkaan ainoa. Kohtalotovereita oli paljon, mutta se ei paljon lohduttanut. Työpaikan saanti oli vaikeaa. Aki päättikin pyrkiä uudelleen konepajakouluun. Tällä kertaa Valmetin lentokonetehtaalle. Opetus ei kuitenkaan vastannut odotuksia, ja Aki erilaiset työpaikkakoulutukset, työsuojeluvaltuutettu Aki Järvinen ja Metso Mineralsin valmistama telaketjuilla siirrettävä kivenmurskain haki vapaaehtoisena asepalvelukseen. Armeijan aikana Aki suoritti panssarivaunuasentajan kurssin ja kertoi työskennelleensä palveluksen loppuajan panssarivaunuasentajana. Asepalvelusaikanakin kertyi näin ollen asentajan ammattiin lisäkokemusta. Tammikuussa 1979 Aki palasi Valmetille jatkamaan konepajakoulua. Saman vuoden alkukesällä Aki sai kuulla, että Valmetin metsäkonehuoltoon haettiin asentajaa. Aki haki paikkaa ja sai sen. Siihen loppui myös konepajakoulu. Aki suoritti koulun loppujakson työssäoppimalla, joskaan tällaista käsitettä ei taidettu koulutuksessa siihen aikaan tuntea. Todistus koulutuksen suorittamisesta tuli samaan aikaan kuin muillekin konepajakoulun käyneille. Vuonna 1985 Aki vaihtoi työpaikkaa ja siirtyi helmikuussa nostolava-autoja valmistavan Bronto Skyliftin palvelukseen, jossa hän toimi ensin kokoonpanotöissä ja myöhemmin koeajajana. Vuonna 1989 Aki koetti omien siipiensä kantavuutta ja ryhtyi yrittäjäksi. Toimintaan kuului asennuspalvelu, ajoneuvojen kuljetus- ja ravintolatoimintaa. Yritys myytiin myöhemmin. Vuonna 1994 silloisille Nordberg-Loko- 5
Laivanrakentajan ammattitutkinnon muodostuminen: Pakollinen osa LAIVANRAKENTAJAN YLEISOSAAMINEN Valinnaiset osat (Ryhmä I) (ryhmä II) (ryhmä lll) Valittava vähintään yksi seuraavista: Hitsaustyöt* Levytyöt* Sisustustyöt* Varustelutyöt* Putkiasennus* Koneenasennus* Ja kolme seuraavista, joista vähintään kaksi eri ryhmästä (voi korvata valitsemalla edellisistä osista) (tähdellä * merkitty vastaa kahta osaa) Lohkoasennus* Offshoretyöt Propulsiokoneistoasennukset Levyn muotoilutyöt Offshorehitsaustyöt Käyttöönottotyöt Poltto- ja plasmaleikkauskoneen käyttö Ilmastointityöt Putkihitsaus Robottihitsaus Eristystyöt Muototankojen taivutus ja muotoilu Ruostumattomien kalusteiden asennustyöt Mekanisoitu hitsaus täytelangalla Ruostumattomien terästen rakennetyöt Mekanisoitu jauhekaarihitsaus Alumiinirakennetyöt Palkituskoneen käyttö Kuumilla oikaisu Työtehtävien muutokset Työtehtävät ovat tämän jälkeen laajentuneet ja muuttuneet enemmän opastajan ja ohjaajan tehtäviksi, mikä on tietenkin tuonut aivan uutta mielenkiintoa ja haastetta työhön. Aki kertoi, että ilman työnantajan positiivista suhtautumista ammattitaidon kehittämiseen ei olisi ollut mahdollista suorittaa näin laajaa tutkintoa. Omana henkilökohtaisena näkemyksenään Aki uskoo molempien osapuolten hyötyneen tutkinnon suorittamisesta. Metso Mineralsissa koetaan positiivisena, jos henkilöstö kehittää osaamistaan, osaa työnsä paremmin ja osoittaa osaamisensa näyttötutkinnoilla. Hitsaajat Kim Grönstrand (vasemmalla) ja Jani Marjamäki valmiina hitsaamaan PERDIDO-lautan osalohkoja. molle haettiin asentajia. Aki päätti hakea töitä vanhasta opinahjostaan. Sillä kertaa ei ollut onni myötä, eikä töitä löytynyt. Toukokuussa 1995 tuli kuitenkin kirje, jossa tiedusteltiin olisiko Aki vielä työmarkkinoiden käytettävissä. Tällä kertaa valinta kohdistui Akiin, ja hän aloitti kesäkuussa 1995. Työhaastattelussa tarkistettiin myös koulutodistukset. Onneksi ne olivat tallessa. Koneenasentajamestariksi näyttötutkinnolla Vuonna 2000 oli työnantajalta tullut kysely, löytyisikö asentajia, joilla olisi halukkuutta lähteä suorittamaan näyttötutkintona koneenasentajamestarin erikoisammattitutkintoa. Aki ilmoittautui mukaan. Valmistava koulutus alkoi oppisopimuskoulutuksena, ja koneenasentajamestarin erikoisammattitutkinnon todistus oli hänen kädessään kesällä 2002. Uusi ammattinimike on ollut siitä lähtien koneenasentajamestari. 6
TEKSTI JA KUVAT: TYTTI KLÉN, VIESTINTÄALAN KOORDINAATTORI, ALVAR Taitolassa taotaan ja kudotaan Mikkelin ammattiopiston kulttuurialan koulutusyksikön talo, Taitola, sijaitsee mäntyjen keskellä pitkän oppilaitosrivin viimeisenä. Se näyttää miltä tahansa punatiiliseltä koulurakennukselta, mutta sisällä aukeaa jännittävä ja antoisa maailma kädentaidoista kiinnostuneille. Valoisan ja kauniin rakennuksen seinillä riippuu toinen toistaan mielenkiintoisempia tekstiilitauluja, yläkerran käytäviä koristavat rokokoopukuiset mallinuket ja löytyypä talon periltä ihan oikea ahjokin. Taitolassa selvisi myös, millaisia ovat käsi- ja taideteollisuusalan näyttötutkinnot. Tekstiili- ja vaatetusala Käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoa näyttötutkintona opiskeleva Agnete Hellman aloitti opintonsa Taitolassa elokuussa 2005. Hän opiskelee tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelmassa ja on erikoistunut sisustusompeluun ja erikoistekniikkoihin. Alun perin Vaasasta kotoisin oleva Agnete muutti avioliiton myötä Mikkeliin ja teki ensin puolisonsa yrityksessä paperitöitä, koska hänellä oli kaupallinen peruskoulutus. Oltuaan viisi vuotta kotiäitinä Agnete alkoi kypsytellä mielessään kahta vaihtoehtoa: joko hän hankkisi lisää kaupallisen alan koulutusta tai sitten tekisi jotain ihan muuta. Tämä muu vei Agneten mennessään, ja niinpä hän päätyi opiskelemaan käsillä tekemistä, koska se oli aina kiinnostanut häntä. Hän oli harrastanut paljon ompelua ja joskus kankaanpainantaakin. Valintaansa Agnete ei ole katunut hän jatkaisi opintojaan mielellään pidempäänkin. Näyttötyönä taulu Nyt Agnetella on takanaan puolitoista vuotta valmistavaa koulutusta, ja tutkinnosta on suoritettu kaksi näyttöä. Jäljellä on viimeinen laaja näyttö, jossa sitten taidot punnitaan lopullisesti. Ensimmäisessä näytössä, jonka Agnete suoritti, annettiin tehtäväksi ideoida, suunnitella ja valmistaa ompelullinen taulu kehyksineen. Taulun edustaman tyylikauden ja valmistustekniikat sai valita itse. Työsken- Agnete Hellmanin näyttötyö syntyy pala palalta. telyn aikana koottiin myös kansio, johon tallennettiin suunnitelmat, työpiirrokset ja materiaalinäytteet. Näytössä arvioitiin esteettistä, visuaalista ja kulttuuriosaamista sekä kulttuurin soveltamista esimerkiksi perinnetekniikoiden osalta. Myös tuotteen tekninen valmistus ja kädentaidot tutkittiin, samoin tekstiilin suunnittelun osaaminen. Näytön tarkasta tehtävänannosta ei suorittajilla ollut etukäteen tietoa, mutta jonkinlainen hahmotelma ajankäytöstä tehtiin ennakkoon. Näytön suorittamiseen annettiin aikaa kaksi viikkoa ja työaika päivisin oli kahdeksasta neljään. Agnete laski käyttävänsä kaksi päivää työn suunnitteluun ja yhden päivän materiaalihankintoihin. Sen jälkeen hän ryhtyisi työhön. Ennen työn aloitusta arvioijat tutkivat näytön suorittajien suunnitelmia. Agneteltakin kysyttiin, oliko hän varma, että ehtisi toteuttaa työnsä käytettävissä olevassa ajassa. Hän ei kuitenkaan muuttanut suunnitelmiaan, koska oli jättänyt aikatauluun hieman varaa. Kaikki sujuikin ennakoidusti, ja työ valmistui ajallaan. Taulunsa tyylikaudeksi Agnete valitsi gotiikan, koska hän oli tutkinut sitä opinnoissaan. Työn pohjaksi hän etsi mustan villakankaan ja kirjoi sille kuvioita tekniikalla, jota 7
Agnete Hellmanin valmistama ompelullinen taulu. on perinteisesti käytetty rekipeittojen kirjontaan. Kehykset hän toteutti kankaanpainantatekniikalla, ja taulun keskiosa syntyi tilkkutyönä. Lopputulos muistuttaa goottilaisen kirkon lasimaalausikkunaa. Työn edetessä arvioijat kävivät katsomassa työskentelyä, ja lopuksi tulosta tarkasteltiin kaikkien arvioijien ja Agneten läsnäollessa. Näytön suorittajalla oli tässä vaiheessa mahdollisuus kommentoida työtään, ja hän sai henkilökohtaista palautetta. Arvioijat kehottivat Agnetea kokeilemaan vielä, miten erään osan voisi toteuttaa toisin, ja hän tekikin siitä uuden version. Arviointikeskustelu toimi näin myös oppimistilanteena. Agnete kertoo, ettei hän juuri jännittänyt näyttösuoritusta etukäteen. Oli vain tunne, että nyt hän haluaa tosissaan näyttää, mitä osaa. Ja sitten, kun käytettävät tekniikat ja materiaalit oli valittu, ei ollut enää hätää. Työ syntyi suunnitelman mukaan. Näyttö työpaikalla Tutkintoon kuuluvan toisen näytön Agnete antoi työssäoppimisjakson aikana. Näytön aiheena oli ohjaus- ja palvelutoiminta, jonka hän valitsi, koska aihe kiinnostaa häntä. Näyttö suoritettiin Käsityökeskus Mikkelissä, joka kuuluu Taito Itä-Suomi ry verkostoon. Verkoston tarkoituksena on kehittää alueellisesti Etelä-Savon ja Varkauden käsityöelinkeinoja. Vastaavia Taito-verkostoja toimii muuallakin Suomessa. Agnete suoritti näytön pitämällä Hulvaton huivi nimisen kurssin. Kurssin kesto oli 2,5 tuntia, ja sen aikana valmistettiin lankahuivi. Mukana oli seitsemän opiskelijaa. Agnete valitsi kurssilaisten kanssa langat, opasti lankahuivin tekemiseen tarvittavan työvälineen käytössä ja kertoi myös materiaalina käytetyn langan huollosta, kuten sen pesusta. Näyttöä arvioimassa paikan päällä oli työelämän edustajana Käsityökeskuksesta Vuokko Korhonen ja opettajapuolen edustajana lehtori Eira Räsänen. Mukana seuraamassa oli myös näyttötutkintomestariksi opiskeleva lehtori Riitta Okkonen. Näytön palautekeskustelu käytiin heti kurssin jälkeen. Työssäoppimisen arviointi tehtiin noin kahden viikon päästä, ja jaksosta koottiin myös kansio. Siitä näki, mitä kaikkea tuli tehtyä ja mitä kaikkea tulikaan opittua jakson aikana, kertoo Agnete. Käsityökeskuksessa on mielenkiintoista työskennellä, koska siellä on kaikki elementit mukana: myymälä asiakaspalveluineen, ohjaus, kudonta, kurssi-illat eli ohjauspalvelu sekä käsityökoulua aikuisille ja lapsille. Viimeksi mainitussa en tosin itse ollut mukana, hän jatkaa. Koulutus ollut innostavaa Koulutuksen aikana on Agneten mielestä saanut monipuolisen kuvan alasta. On opiskeltu mm. verho-ompelua ja muiden sisustusmateriaalien käyttöä sekä kankaanpainantaa ja värjäystä. Myös tuoleja on entisöity. Kulttuuriosaamisen jaksot olivat Agneten mielestä erittäin kiinnostavia, ne suorastaan imaisivat mukaansa. Hän on ollut tyytyväinen valintaansa ja vapaaseen opiskelumuotoon. Työskentely kätten töiden parissa kiinnostaa häntä jatkossakin. Tyydytys tulee siitä, kun näkee työnsä valmiina! Agnete toteaa. Sisustuspainotteisia opintoja Lehtori Päivi Särkkä-Lehkonen Mikkelin ammattiopistosta kertoo, että käsi- ja taideteollisuusalan perustutkinnossa Taitolassa on kaksi koulutusohjelmaa: esinesuunnittelun ja -valmistuksen sekä tekstiilin ja vaatetuksen suunnittelun ja valmistuksen koulutusohjelma, joista molemmista valmistuu artesaaneja. Särkkä-Lehkonen itse opettaa ja ohjaa jälkimmäisessä. Painotuksemme aikuiskoulutuksessa vaatetusosastolla on nyt ollut sisustusompelussa ja erikoistekniikoissa. Syksyllä 2006 alkoi tekstiiliosastolla sisustuspainotteinen artesaanikoulutus, jossa keskitytään sisustustekstiileihin, kankaanpainantaan, kudontaan ja huovutukseen, kertoo Särkkä-Lehkonen. Syksyllä 2006 alkaneessa esinesuunnittelun ja -valmistuksen aikuiskoulutuksessa painotus on Särkkä-Lehkosen mukaan entisöinnissä ja sisustuksessa. Tekstiili- ja vaatetuspuolen näytöt Särkkä-Lehkonen toteaa, että alan näytöissä korostuu vahvasti henkilökohtaistaminen. Samassa näytössä voidaan suorittaa osia useilta osa-alueilta pakollisista ja valinnaisista opinnoista. Valmistavan koulutuksen aikana on myös mahdollista erikoistua johonkin tiettyyn asiaan. Näytöissä on aina arvioijia kolmikannan mukaisesti eli työnantaja- ja työntekijäpuolen edustajat sekä opettajapuolen arvioija. Tutkinnon ensimmäinen näyttö järjestetään kaikille suorittajille yhtä aikaa. Näyttötyöt tehdään oppilaitoksen tiloissa työpäivän aikana, jolloin kaikille taataan sama aika suoritukseen. Näyttö kestää kaksi viikkoa. Työsuunnitelmien teon jälkeen arvioijat käyvät pitämässä ensimmäisen, melko epämuodollisen välikatselmuksen jokaiselle suorittajalle henkilökohtaisesti, jolloin heille selviää, hahmottaako näytön antaja työn kokonaisprosessin. Toisen kerran he tulevat pitämään välikatselmusta ensimmäisen työviikon jälkeen. Arvioijat jututtavat näytön suorittajia, ja nämä voivat kertoa omia mielipiteitä työstään jo tässä vaiheessa. Kun työt valmistuvat, kukin suorittaja esittelee omansa henkilökohtaisesti arvioijille, 8
Taitolassa oppilastyönä valmistettu teatteripuku. ja työstä ja sen tekemisestä käydään avointa keskustelua. Särkkä-Lehkosen mukaan arvioijat nukkuvat tämän jälkeen yön yli ja antavat palautteen seuraavana päivänä. Palautteen saa myös kirjallisesti. Yhteys työelämään tärkeä Toinen näyttö annetaankin sitten työssäoppimispaikoilla. Särkkä-Lehkonen mainitsee Mikkelissä olevista työpaikoista seuraavia: Käsityökeskus, yksittäiset käsityöammatin harjoittajat, kangaskaupat, joissa on ompelu- ja/tai sisustuspalvelu, Värisilmä-liike (värisuunnitelmat, somistukset liikkeeseen) ja huonekaluliike, jonka yhteydessä on ompelupalvelu. Työssäoppimisjaksolla annettu näyttö voi olla osanäyttö. Näyttöä voidaan antaa myös jatkuvana näyttönä koko jakson ajan, mistä esimerkkinä voisi mainita vaikkapa näytekansion valmistamisen työantajalle. Särkkä-Lehkosen mukaan työelämästä tulevien arvioijien merkitys on siinä, että he voivat antaa vahvoja näkemyksellisiä mielipiteitä. He tuntevat alansa hyvin ja tietävät, mitä on käsityöläisen arki. Heillä on myös vankka tietämys siitä, mitä suuri yleisö ostaa: työn on oltava kaunista, laadukasta ja tasokasta sellaista, mitä asiakas todella tarvitsee ja haluaa, jotta hän suostuu maksamaa kunnon hinnan. Usein vaaditaan hyvää tuotetta, mutta siitä ei valitettavasti olla valmiita maksamaan. Arviointeja ei pitäisi missään tapauksessa ottaa moitteina, vaan neuvoina, Särkkä- Lehkonen toteaa. Arvioija voi antaa näytön suorittajalle hyviä vinkkejä, kultajyviä, siitä, millaisia tuotteiden tulisi olla, jotta ne menevät myös kaupaksi. Arvioijan näkökulma Lehtori Eira Räsänen arvioi Taitolassa tekstiili- ja vaatetuspuolen näyttöjä. Hän on toiminut alan opettajana vuodesta 1977. Räsänen kertoo, että arviointitilanteessa näytön suorittajien työt ryhmitellään arvosanan mukaan, ja arvioijat käyvät ne läpi yksitellen. Hänen mukaansa on paljon helpompaa arvioida useita näyttötöitä kerralla kuin yhden henkilön työtä, koska silloin on olemassa vertailukohteita. Opiskelijoita ei kuitenkaan verrata toisiinsa, vaan kukin kehittää omia taitojaan yksilönä. Arvioijilla on Räsäsen mukaan melko yhtenäiset ajatukset, vaikka he tulevat erilaisista lähtökohdista. Erilaisuus on antoisinta, koska itsekin oppii uutta. Pitkän kokemuksen myötä silmä oppii katsomaan, ovatko asiat näyttötyössä tavoitteen mukaisesti paikallaan. Sen näkee nopeasti, toteaa Räsänen. Arvioijan on suljettava pois henkilökohtaiset mieltymykset ja lempivärit ja keskityttävä asiaan ja lopulliseen tavoitteeseen, hän jatkaa. Myös näytön suorittajan itsearviointi on Räsäsen mielestä keskeistä. Jos suorittaja näkee virheen työssään ja perustelee hyvin, miten sen voisi korjata, hänen arvosanansa voi jopa parantua. Itsearviointi tehdään suullisesti työn esittelytilanteessa, ja se annetaan myös kirjallisesti. Arvioija saattaa viettää unettomia öitä, kun hän näkee, että opiskelijan työ on menossa ihan metsään. Eikä voi suoraan sanoa, että mietipä nyt tätä, kertoo Räsänen. Kaiken kaikkiaan hän kokee arviointityön myönteisenä, koska se antaa paljon arvioijalle. On hienoa nähdä, miten toiset osaavat. 9
Puu- ja metalliala Myös Irja Lintunen opiskelee Taitolassa käsi- ja taideteollisuusalan perustutkintoa. Hänen suuntautumisalansa on esinesuunnittelun ja -valmistuksen koulutusohjelma puu- ja metallipuolella. Irja on kotoisin Rovaniemeltä, mutta muutti avioiduttuaan Mikkeliin. Hänellä on takanaan monipuolinen työhistoria: Hän on ollut ravintola-alalla useita vuosia ja kokeillut myös kahvion pitoa. Hän on toiminut kiinteistöpalvelussa toimistotyössä sekä kassalla, ja viimeisimpänä työnään ennen Taitolaan tuloa hän pinnoitti kännyköitä. Siitä työstä tuli lopulta eteen irtisanominen. Kun sitten huomasin ilmoituksen tästä koulutuksesta, niin ajattelin heti, että tuonne, toteaa Irja. Innostus ei ollut sattumaa, silla harrastuksenaan Irja on aina tehnyt käsitöitä. Hän on ommellut, painanut paitoja, kutonut kangaspuilla, tehnyt miehensä kanssa tiffanytöitä ja valmistanut lasikoruja. Kotona hänellä on myös posliininpolttouuni. Monenlaisia alaan liittyviä kursseja hän on tullut käyneeksi elämänsä aikana, vain metalliin liittyvä tekeminen on ollut hänelle vierasta. Nyt Irjaa kiinnostaakin eniten metallipuoli ja erityisesti korujen teko. Irja Lintunen tekee tutkintotyönään tuolia kierrätysmetallista. Tiedonhankintaa Irja on suorittanut tutkinnosta kolme näyttöä. Ensimmäisenä hänellä oli edessään näyttö esteettisestä, visuaalisesta ja kulttuuriosaamisesta. Se oli jännittävää, kun piti osata piirtää, muistelee Irja. Näytön suorittajille annettiin kuvia eri aikakausilta, ja he saivat valita, mistä aikakaudesta näyttötyönsä tekevät. Kuvan aikakausi piti ensin tunnistaa. Sitten piti kertoa huonekaluista, astioista ja muista esineistä, tyypillisistä materiaaleista, pintakäsittelyistä ja siitä, millaista elämä oli muu- tenkin tuona aikana. Tämän lisäksi piti suunnitella ja piirtää aikakauteen sopivia, uusia huonekaluja. Irja valitsi 1950-luvun. Aikaa oli kolme päivää ja se käytettiin tiedonhakuun kirjoista ja netistä. Työn sai tehdä haluamassaan paikassa. Arviointikeskustelu pidettiin heti perään. Irja toteaa oppineensa näytössä hyvin paljon, ja aiheeseen tuli ainakin perehdyttyä syvällisesti. Kädentaitoja Heti edellisen perään tehtiin näyttö tuotteen teknisestä valmistuksesta ja kädentaidoista. Oli valmistettava mallin mukainen puinen kaappi, jossa oli valamalla tehty, upotettu koristelaatta. Toisena työnä piti tehdä mallin mukainen metallinen hiekkavalukehikko. Aikaa töiden tekemiseen oli kaksi viikkoa. Irja kertoo näytön jännittäneen etukäteen, mutta itse työ sujui sitten hyvin, koska se oli käsillä tekemistä. Hän pyrki olemaan tarkka ja ottamaan kaikki asiat huomioon, ettei pilaa työtään. Malleista piti ottaa mm. mitat omia töitä varten, ja materiaalikuluista tehtiin jälkikäteen laskelma, joka palautettiin työn mukana. Myös itsearviointi omasta suoriutumisesta tehtiin. 10
" Artesaaniksi metallipuolella opiskeleva Henri Tikkanen muotoilee rautaa ahjon ja alasimen avulla. Arvioijat kiertelivät katsomassa näytön suorittajien työskentelyä. He ottivat huomioon erityisesti työturvallisuuteen liittyvät asiat, vaikkapa kuulosuojainten käytön. Puusepänliike Pro-Joinerystä oli arvioijana Kimmo Hämäläinen. Ja tarkka olikin, kertoo Irja. On hyvä, että arvioija on tiukka. Ja palaute pitää olla sellaista, että tietää, jos on vaikkapa tehnyt virheitä. Näytön jälkeen kaikki työt laitettiin saliin esille arvosanan mukaisesti ryhmiteltynä, ja näytön suorittajat päästettiin paikalle. Tilaisuudessa tarkasteltiin yleisesti töiden tasoa, ja jokainen sai työstään kirjallisen palautteen. Opettajapuolen arvioija antoi myös suullista palautetta. Pienoismalleja Työssäoppimisjaksolla Irja suoritti näytön esitystekniikoista ja mallintamisesta, joka on valinnainen oppijakso. Hän työskenteli kahdeksan viikkoa mikkeliläisessä Malliakopiossa, joka valmistaa pienoismalleja eri puolille Suomea. Liikkeessä on tehty pienoismalleja esimerkiksi ohikulkuteistä, kerrostaloista, Olavinlinnasta, kaupungeista, jotka on istutettu ympäristöönsä sekä poltetusta Rovaniemen kaupungista. Irja teki malleja mm. puutarhakalusteista ja puista sekä yhden ison rakennuksen alusta loppuun itsenäisesti. Kaikki työt arvioitiin jakson lopussa. Kierrätys kunniaan Lehtori Kari Murto ammattiopistolta toteaa, että myös puu- ja metallipuolella henkilökohtaistaminen on näytöissä oleellinen asia. Valmistavassa koulutuksessa olevat voivat suorittaa näyttöjä ja osanäyttöjä silloin, kun se parhaiten soveltuu opintoihin ja työssäoppimiseen. Niinpä Irjallakin on tällä hetkellä meneillään osanäyttö esinevalmistuksen suunnittelusta sekä tuotteen suunnittelusta ja valmistuksesta. Näyttötyönään hän tekee tuolia kierrätysmetallista. Kaatopaikalle menossa olleet rautatangot muotoutuvat Irjan käsissä työkalujen avulla koristeelliseksi tuoliksi, joka sopisi vaikkapa kesäiseen puutarhaan. Ajatuksia jatkosta Opiskelu Taitolassa on ollut Irjan mielestä vapaata, ja hän on saanut tehdä sitä, mikä kiinnostaa. Seuraavassa jaksossa on tulossa valinnaisena korujenvalmistuskurssi, jolle Irja aikoo ehdottomasti osallistua, koska aihe innostaa. Mikkelin seudulla on Irjan mukaan vain vähän pienesineitä valmistavia liikkeitä, ja jos töitä ei löydy, hän voisi alkaa tehdä itsenäisesti lasi- ja hopeakoruja. Keväällä on kuitenkin vielä edessä viimeinen näyttö muutamasta pakollisesta ja valinnaisesta tutkinnon osasta. Kun näytöt on suoritettu, on Irjalla artesaanin paperit kädessään. Tosin hän on sitä mieltä, että opiskelua Taitolassa voisi jatkaa pidempäänkin niin mielenkiintoista se on ollut! ASIAKASKYSELY Kerro meillekin, mitä tuli mieleen lukiessasi lehteä. Tavoitteenamme on tehdä mielenkiintoinen ja hyödyllinen lehti, joten otamme mielellämme palautteesi vastaan niin hyvässä kuin huonossakin. Voit antaa palautteesi myös Internet-osoitteessamme www.lahdeliikkeelle.info Mielipiteeni/asiani Pidin erityisesti artikkelista: Haluaisin teidän kirjoittavan aiheesta Haluaisin itse kirjoittaa lehteen aiheesta Nimi Yritys Postiosoite Postinumero/postitoimipaikka Käyntiosoite Puhelin Sähköposti Palautukset osoitteella: Marja Koivunen, ALVAR Kaarnatie 4, 00410 Helsinki marja.koivunen@ael.fi puhelin (09) 5307 466 faksi (09) 5307 426 tai www.lahdeliikkeelle.info Kiitos vastauksestasi! 11
Ohjaaja ja ohjattava. Teemu Puro ja Johanna Voutilainen. Kuva: Marko Uusitalo Tuplatutkintosuoritus TAKK:n koulutuspäällikkö Satu Neuvosen toimenkuvaan kuuluu, kaiken muun ohella, olla sotaisan lukkarin lailla aina valmiina lähtöön. Tosin Satun kohdalla tuo jatkuvassa valmiustilassa oleminen edellyttää kutsun käydessä nopeaa lähtöä sodan sijasta rakennustyömaalle arvioimaan tutkintosuorituksia. TEKSTI: MARKO UUSITALO KOULUTUSPÄÄLLIKKÖ TAKK, TALONRAKENNUS Arviointikutsu oli kyseessä myös sinä sateisena joulukuun aamuna, kun Satun puhelin ilmoitti olemassaolostaan. Soittaja oli rakennustoimisto Peab- Seiconin kirvesmies Teemu Puro. Teemu oli suorittamassa työnsä ohella talonrakennusalan erikoisammattitutkintoa ja siitä tutkinnon osaa ammatinohjaus, jonka ammattitaitovaatimuksiin sisältyy mm. toimiminen näytön arvioijana. Nyt Teemun tutkintosuoritus olisi mahdollinen, sillä hänen ohjauksessaan oleva harjoittelija Johanna Voutilainen antaisi oman rakennusalan perustutkintonäyttönsä. Satulle jäi valmistautumisaikaa Teemun tutkintosuoritukseen ruhtinaalliset kaksi päivää. Tuossa ajassa Satun tuli koota kolmikantainen arvioijaryhmä ja käydä ryhmän kanssa läpi tietyt rutiinit. Nopea aikataulu ei sinänsä tuottanut ongelmia, sillä TAKK:n rakennusalalla on totuttu lähtemään arvi- ointitehtäviin jopa tunnin sisällä kutsusta. Rajat toiminnan käynnistämiselle asettaa käytännössä arviointiryhmän koolle saamisen vaatima aika. Menettelytapa tekee aikataulusuunnittelun hieman vaikeaksi ja edellyttää kykyä reagoida työelämän vaatimuksiin, mutta on lopulta ainoa oikea tapa toimia alan työelämän parissa. Arvioijat Teemun tutkintosuoritukselle löytyivät nopeasti samalta työmaalta, mikä onkin yleinen ja hyväksi havaittu käytäntö alalla. Työnantajan arvioijaksi lupautui työmaan vastaava mestari Esa Koski ja työntekijöiden edustajaksi Peab-Seiconin pääluottamusmies Kari Järvinen. Molemmat ovat käyneet TAKK:n arvioijakoulutuksen ja rutinoituneet käytännön arviointitehtävissä. Rakennusalan tutkintosuoritusten arviointi on tapana aloittaa arvioinnin suunnittelupalaverilla, jonka Satu kutsui koolle ennen Teemun tutkintosuorituksen alkamista 12
Arviointikeskustelua työmaakopissa. Vasemmalta Satu Neuvonen, Johanna Voutilainen, Tapio Sandström (Johannan opettaja), Teemu Puro, Kari Järvinen. samana aamuna. Palaverissa käytiin läpi arvioijien rooleja, tehtäväjakoa sekä kerrattiin vielä, mitä tutkintojen perusteet vaativat. Homma tuntui olevan kaikille selvää, joten Teemu päästettiin osoittamaan ammattitaitoaan. Näyttöympäristönä toimi eräs Pirkanmaan suurimmista rakennustyömaista, Tampereen keskussairaalan laajennustyömaa. Alue on kooltaan useita kymmeniä hehtaareja, ja siellä toimii monia työmaita. Ei riitä, että löytyi oikea työmaa; piti löytää valtavasta keskeneräisestä rakennuksesta vielä oikea kerros ja oikea tila, jossa Teemu antoi ammatinohjausta. Toki sekin löytyi parin puhelinsoiton jälkeen. Teemun tutkintosuoritukseen kuului arvioida nuoren harjoittelijan, Johanna Voutilaisen perustutkintonäyttöä. Teemu oli toiminut jo jonkin aikaa Johannan työnohjaajana ja laatinut myös ohjaussuunnitelman. Meneillään oli siis kaksi tutkintosuoritusta yhtä aikaa, ja paikalla oli siten myös kaksi arvioijaraatia. Molemmat suoritukset olivat myös oikeita työsuorituksia, jotka kuuluivat tutkinnon suorittajien normaaliin työnkuvaan; Johanna tiivisti ikkunoiden saumoja vaahdolla - Teemu ohjasi ja arvioi Johannan työtä. Vaikka kyseessä oli normaali työsuoritus, Kuva: Jari Grén Johannaa tilanne ja etenkin paikalle kokoontunut väenpaljous luonnollisesti jännitti. Pari ylimääräistä paikalla häärännyttä kameramiestä ei ainakaan rentouttanut tunnelmaa. Teemu sen sijaan oli suorittanut aikaisemmin ammattitutkinnon näytöillä, eikä tilanteessa ollut hänelle varsinaisesti mitään uutta. Ohjaus sujuikin hämmästyttävän luontevasti ottaen huomioon, että se tapahtui yleisön edessä. Jälkeenpäin Teemu tunnusti valmistautuneensa tehtäväänsä huolella ja perehtyneensä parina iltana tutkintojen perusteisiin. Tämä perehtyminen näkyi varmuutena. Tämän tyyppisessä tuplatutkintosuorituksen arvioinnissa on aina olemassa pieni sekaannuksen vaara, ja arvioijien on pidettävä kirkkaana mielessä, kuka arvioi kenenkin suoritusta. Perustutkinnon ja erikoisammattitutkinnon osan vaativa ammatinohjaus arvioinnin kohteet ja kriteerit eroavat toisistaan huomattavasti. Johannan näytössä keskeisimpiä arvioinnin kohteita olivat työn laatu ja turvallinen työskentely. Teemun suorituksessa pääpaino oli tehtäväsuunnitelman laatimisella ja arviointitaidon osoittamisella. Kun Johanna oli saanut suorituksensa päätökseen, kokoontuivat molemmat arviointiryhmät tekemään arviointipäätöstä. Ensin arvioitiin Johannan suoritus, jossa Teemu toi esille asioita työntekijän ja ohjaajan näkökulmasta ja antoi ohjattavalleen rakentavaa palautetta. Johannan oma opettaja Tapio Sandström antoi oman arvionsa. Johanna arvioi myös itse omaa suoritustaan. Kun Johannan suorituksen arvioinnissa oli saavutettu konsensus, siirryttiin arvioimaan Teemun suoritusta. Tässä vaiheessa ei kenellekään ollut enää epäselvää, etteikö Teemun suoritusta olisi hyväksytty. Arviointikeskustelussa keskityttiin käymään läpi Teemun tehtäväsuunnitelmaa ja antamaan palautetta. Tyypillistä molemmille tutkintosuorituksille oli, että ne olivat samalla myös oppimistilanteita, ja palautetta annettiin runsaasti puolin sekä toisin. Vaikeimmaksi tehtäväksi omassa tutkintosuorituksessaan Teemu koki oikean arviointitason löytämisen. Aluksi Teemu vertasi Johannan ammattitaitoa lähinnä omaan ammattitaitoonsa eikä suinkaan tutkintojen perusteissa esitettyihin kriteereihin, mikä on alalla yleinen virhe arvioitaessa ensimmäisiä tutkintosuorituksia. Mutta kun oikea kriteeristö löytyi, oli loppu helpompaa. Opettajien edustajalle kuuluvan roolin mukaisesti Satu täytti tarvittavat arviointipöytäkirjat ja otti niihin allekirjoitukset muilta arvioijilta. Sen jälkeen keskustelu siirtyikin jo muutaman viikon kuluttua ruotsinlaivalla tapahtuvaan arviointikoulutukseen, jolle Teemukin osallistuu. Tässä vaiheessa Satukin voi jo huokaista helpotuksesta. Kaikki sujui hyvin, kiitos kokeneiden arvioijien. Satu pitää tärkeänä, että arviointikeskustelussa myös syntyy keskustelua ja että palautetta annetaan, mihin arvioijien kokemuksella on suuri vaikutus. Täällä Hämeen sydänmailla toimittaessa keskustelun syntyminen ei ole aina itsestäänselvyys. 13
Tekniikan erikoisammattitutkinnon myötä uuden uran alkuun Mikä saa 20 ja 14 vuotta Raahen terästehdasta palvelleiden miesten sitoutumaan kahden vuoden lisäoppiin? tarjoamaan Teräsmestari-valmennukseen ei voinut Työnantajan olla hakematta, koska opinnot saattoi suorittaa töiden ohessa, kertovat Ruukin uunituoreet mestarit Ari Niemelä ja Jani Haarala. Miehet pitivät erinomaisena asiana myös sitä, että Ruukki oli sisällyttänyt henkilökunnalleen räätälöimäänsä valmennukseen tekniikan erikoisammattitutkinnon. Kovaa työtähän se opiskelu oli, varsinkin alussa, kun ei ollut minkäänlaista käsitystä siitä, mitä ne näytöt oikein tarkoittivat, sanoo Ari Niemelä ja jatkaa, mutta turha niitä oli pelätä, sillä oikeita töitä tekemällä ne näytöt tulivat suoritetuiksi. Miehet löysivät sopivat näyttöympäristöt terästehtaalta. Koska tutkinnon perusteissa määritellyn ammattitaidon osoittaminen onnistui omalla työpaikalla, se motivoi; olihan näytöistä saatava oppi heti hyödynnettävissä. Parasta näytöissä oli se, että se ei ollut mitään teatteria, miehet toteavat. Miehet muistelevat tekniikan erikoisammattitutkinnon osanäyttöä, joka liittyi organisointiin ja työnjohtamiseen. Aineiston kerääminen näyttöä varten kesti koko kesän, ja se oli hyvin toiminnallinen, joskaan ilman paperitöitä siitä ei selvinnyt, Jani Haarala muistelee. Hän kävi läpi 20 työntekijän osaa- Kuva: Hannu Korkala Uunituoreet teräsmestarit Ari Niemelä ja Jani Haarala 14
Kuva: Hannu Korkala Työnjohtaja Jani Haarala suunnittelemassa tiiminsä töitä. misen ja koulutuksen. Kartoituksen perusteella hän teki jokaiselle henkilökohtaisen koulutussuunnitelman. Se oli ehdotus kunkin osaamisen kehittämiseksi. Suunnittelin, millaisella henkilöstö- ja täydennyskoulutuksella he saisivat vahvistettua osaamistaan. Haarala täsmentää. Haaralan näytönantopaikkana oli ajoneuvokorjaamo, jossa hän ei ollut aiemmin tehnyt töitä. Hänen näyttönä tekemänsä koulutussuunnitelma jäi työkaluksi korjaamolla toimiville esimiehille. Näyttö osoittautui erittäin hyödylliseksi. Kun siirryin valssaamolle esimieheksi, tein omalle työporukalleni samanlaisen koulutussuunnitelman, kertoo Jani Haarala ja jatkaa, työntekijöiden ammattitaidon parantaminen vahvistaa myös tiimin osaamista. Ari Niemelä osoitti organisoinnin ja työnjohtamisen ammattitaitoaan laatimalla mm. työntekijöiden osaamiskartoituksen. Selvitin vuoronsisäisesti viiden työporukan osaamisen. Minun täytyi varmistaa se, että kunkin vuoron aikana työntekijöillä oli riittävästi erikoisosaamista. Jos osaaminen oli jossakin porukassa puutteellista, suunnittelin heille täsmäkoulutusta. kertoo Ari Niemelä. Arviointikeskusteluista miehillä on pelkkää hyvää kerrottavaa: Jouduimme tekemään listan tehdyistä töistä. Arvioijat keskustelivat kanssamme työkuvaustemme ja analyysiemme pohjalta. Jos jokin vaatimus ei selvinnyt käytännön työtä tehdessä, ammattitaito kaivettiin esille keskustelemalla. Moneen kysymykseen sitä saikin vastata! Keskustelimme oppilaitoksen edustajan, Ruukin esimiehen ja kollegan kanssa, kertovat Niemelä ja Haarala. Nyt miehillä on teräsmestarin tittelin lisäksi taskussaan myös todistus tekniikan erikoisammattitutkinnosta. Miehet ovat edenneet myös työurallaan: Ari Niemelä toimii nyt kehitysteknikkona Raahen tehtaan koksaamolla ja Jani Haarala esimiehenä korjaamolla. Koulutusta on helppo suositella muillekin, jotka ovat kiinnostuneita kehittämään itseään esimies- tai asiantuntijatehtäviin, kertoo Jani Haarala. Ari Niemelä vahvistaa, että koulutus kannattaa, vaikka työn ja perheen isän roolin ohella opiskelu vaativaa onkin. Hyvältähän se tuntui huomata, että pystyin suorittamaan tutkinnon tämänkin ikäisenä. Arvostettu tutkintotodistus ei pölyty laatikossa, Niemelä lupaa. Tätä nykyä miehet keskittyvät uuden toimenkuvan tuomiin haasteisiin, mutta täydennyskoulutusinnokkuus on säilynyt tiukasta kahden vuoden puurtamisesta huolimatta. Opiskelun hyvä jälkitunnelma vahvistaa opiskeluhalukkuutta myös tulevaisuudessa: kenties jossakin vaiheessa tekniikan erikoisammattitutkintotodistus saa rinnalleen todistuksen johtamisen erikoisammattitutkinnosta, joka antaa lisää varmuutta toimia haasteellisissa esimiestehtävissä. Maarit Räisänen ja Hannu Korkala Kohote-projekti ALVAR 15
Yhteistyötä tutkinnosta toiseen erikoisammattitutkinnon suorittajat ammattiosaamisen näyttöjen arvioinnissa Koneenasentajamestarin erikoisammattitutkinnossa yhdeksi tutkinnon osaksi tutkinnon suorittaja voi valita työpaikkakoulutuksen. Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa on yhteistyössä yritysten kanssa kehitetty toimintamallia, jossa tutkinnon suorittaja osana tutkintotilannetta arvioi mm. työssäoppijan ammattiosaamisen näytön. TEKSTI: PETRI KALLIONPÄÄ, PROJEKTIPÄÄLLIKKÖ, AEL KUVAT: PAAVO RUUTH JA TOIMI KEINÄNEN Uusien säädösten mukaan opetussuunnitelmaperusteisessa koulutuksessa osaaminen tulee arvioida ammattiosaamisen näytöillä. Tämä osaltaan edellyttää hyvää yhteistyötä opettajien ja työpaikkojen edustajien välillä. Hyvän yhteistyön perustana on yhteisten toimintamallien ja käytäntöjen luominen. Se johtaa siihen, että mm. käsitteet, opintojen rakenne ja opiskelijan arvioinnin perusteet on oltava eri osapuolilla selvillä. Jotta kokonaisuus olisi toimiva, on työpaikan edustajien perehdytys ja koulutus oltava suunniteltua ja hyvin jäsenneltyä, esim. työpaikkaohjaajakoulutuksen avulla tai muulla tavoin. Vuonna 2004 uudistetuissa koneenasentajamestarin erikoisammattitutkinnon perusteissa on tutkinnon osa, joka ainakin Helsingin tekniikan alan oppilaitoksessa on todettu varsin hyödylliseksi työelämäyhteistyön kehittämisessä. Koneenasentajamestarin erikoisammattitutkinnossa tutkintotodistus edellyttää suoritusta seitsemästä eri tutkinnon osasta. Erikoisammattitutkinnossa on mahdollisuus suuntautua mm. työpaikkakoulutukseen. Uudistustyön tarkoituksena on ollut saattaa koneenasentajamestarin erikoisammattitutkinnon perusteet vastaamaan entistä paremmin muuttuneita työelämän tarpeita. Työpaikkakoulutuksen tutkinnon osassa ammattitaitovaatimukset kohdistuvat pääasiassa työssäoppimiseen liittyvään toimintaan, työpaikkakouluttajana toimimiseen sekä uuden työntekijän perehdyttämiseen liittyviin vaatimuksiin. Kone- ja metallialan osastonjohtaja Toimi Keinänen kertoo, että koneenasentajamestarin erikoisammattitutkinnon työpaikkakoulutus-osa suoritetaan suunnittelemalla, ohjaamalla ja arvioimalla opiskelijan työssäoppimista ja ammattiosaamisen näyttöjä. Keinänen on ollut kehittämässä kyseistä tutkintojen välistä yhteistyökuviota alusta asti. Hänen mukaansa nykyinen malli pohjautuu alun perin Metso Automationin kanssa sovittuun rakenteeseen. Kun kehitettiin nuorten näyttöjä, tuli idea, että koneenasentajamestarin tutkinnon työpaikkakoulutusta voisi hyödyntää toimintamallien kehittämisessä, Keinänen toteaa. Nyt Heltechissä työpaikkakoulutuksen tutkinnon osan suorittaneita opiskelijoita on tällä hetkellä noin kaksikymmentä. Ja yritysten palaute toimintamallista on ollut myönteistä, Keinänen jatkaa. Valmistavasta koulutuksesta tietoa ja asiantuntemusta Työpaikkakoulutus tutkinnon osana luo omat haasteensa tutkinnon suorittajalle. Ei riitä, että hän ymmärtää oman tutkintonsa toimintaympäristön, ammattitaitovaatimukset ja arvioinnin rakenteen. Hänen on tunnettava myös vastaavat asiat perustutkinnon osalta. Keinäsen mukaan Heltechissä valmistava koulutus jakautuu työpaikkakoulutuksen osalta neljään teemaan. Ensimmäisen teeman painopiste on näyttötutkintojen toimintaympäristössä, kuten käsitteissä ja tutkinnon rakenteessa. Toisessa teemassa keskitytään ammattitaidon arviointiin, arviointimenetelmiin, -kohteisiin ja -kriteereihin. Kolmannessa teemassa pureudutaan tarkemmin opetussuunnitelmiin ja näyttötutkinnon perusteisiin, ammattiosaamisen näyttöihin ja työssäoppimiseen. Viimeinen teema perustuu itse näytön arvioinnin suunnitteluun. Näyttö tutkintotilanteena Miten työpaikkakoulutus-osan arviointitieto muodostuu? Koneenasentajamestarin erikoisammattitutkinnon työpaikkakoulutusosan suorittamisen edellytyksenä on, että yrityksessä on myös kone- ja metallialan perustutkintoa suorittava opiskelija työssäoppimisjaksolla. Näin toiminnasta tulee oikea aito tilanne, ei näytelmä, Keinänen toteaa. Keinäsen mukaan tutkinnon suorittaja laatii työssäoppijan kanssa työssäoppimisen suunnitelman työpaikalle ja suunnitelman toteutumista seurataan säännöllisillä arviointipalavereilla. Lisäksi tutkinnon suorittaja koostaa arviointitiedosta yhteenvedon toisaalta ammattiosaamisen näytön arviointia, toisaalta omaa näyttötilannettaan varten. Keinänen kertoo, että ensin tutkinnon suorittaja arvioi opettajan kanssa työssäoppijan ammattiosaamisen näytön, ja tämän arviointikeskustelun jälkeen tapahtuu välittömästi tutkinnon suorittajan oman näytön arviointi kolmikantaperiaatteen mukaisesti. Lisäksi tutkinnon suorittajan arviointitilanteessa on mukana myös ammattiosaamisen näytön suorittanut opiskelija. 16
Vaikka opiskelijalla ei ole arviointioikeutta, saadaan tässä mallissa palautetta myös opiskelijalta, Keinänen mainitsee. Hänen mukaansa tutkinnon suorittajat ovatkin olleet tyytyväisiä kyseiseen toimintamalliin, sillä silloin on mahdollista saada suoraa palautetta siitä, mikä on mennyt hyvin, ja missä työpaikkaohjaajalla on vielä kehitettävää. Toimintamallista hyötyy sekä oppilaitos että yritys Keinäsen mukaan työpaikkakoulutus-osan suorittaneet henkilöt toimivat mm. yrityksissä työpaikkaohjaajina ja yrityksen uuden henkilön perehdyttäjinä. Koulutuksen saanut ja osaamisensa näyttänyt työntekijä onkin voimavara koko yrityksen toiminnalle. Työpaikkakoulutus-osa myös kehittää yrityksen ja oppilaitoksen välistä yhteistyötä entisestään. Kun työpaikalla on työpaikkaohjaajakoulutuksen tai työpaikkakoulutus-osan suorittanut henkilö, voi opettaja luottaa varmemmin siihen, että opiskelija voi toimia asetettujen tavoitteiden mukaisesti. Osaltaan se vahvistaa yhteistyötä puolin ja toisin. Yhteistyössä yrityksen kanssa räätälöity koneenasentajamestarin erikoisammattitutkinto, jossa yhtenä tutkinnon osana on työpaikkakoulutus, on erinomainen tapa kehittää toimintaa eteenpäin. Epäluulot ovat vähentyneet ja yhteistyö lisääntynyt, kun mm. käsitteet ovat tulleet selvemmiksi. Näin on käynyt mm. ammattiosaamisen näyttöjen osalta, Keinänen toteaa. Työpaikkakoulutuksen kaltainen tutkinnon osa olisi hyvä olla muissakin ammattitutkinnoissa tai erikoisammattitutkinnoissa mukana, lisää Keinänen lopuksi. Työpaikkakouluttajan tutkinnon osaa arvioi Fazerin työpaikkaohjaaja Pertti Hakasaari ja Paavo Ruuth. Harri Paakkanen antaa myös opiskelijan palautteen Mika Teissalan onnistumisesta. Toimi Keinänen ja koneenasentajamestarin erikoisammattitutkinnon suorittaja Mika Teissala ammattiosaamisen arviointikeskustelussa ABB:ssä Fazer oy:n tiloissa. Heltechin automaatioasentaja Harri Paakkanen ammattiosaamisen näyttöä suorittamassa Fazer Suklaa Oy:n tehtaalla Vaaralassa. Näytön havainnointia suorittaa työnantajan edustaja Paavo Ruuth ja koneenasentajamestariksi opiskeleva Mika Teissala. 17
Näyttötutkintoja Ylä-Savossa Työnantajan edustajan ja tutkinnon suorittajan kokemukset näyttötutkintopäivästä ovat varsin erilaiset. KUVAT: PONSSE OYJ / KATJA TISSARI Ponsse Oyj:n tehtaalla on viime vuosina järjestetty erilaisia työelämän näyttötutkintotilaisuuksia. Mukana on ollut aloista lähinnä metalli, eli koneistus, hitsaus ja koneenasennus. Viime aikoina koneenasennuksen osuus on ollut mittava, ja kaikkiaan kahden viime vuoden aikana näyttöihin on osallistunut n. 50 henkeä. Lisäksi Ponssen tiloissa on antanut näyttöjään myös muiden yritysten henkilöstöä, mm. Normet Oy:ltä. On selvää, että työnantajan myönteinen suhtautuminen näyttöihin sekä ylipäätään koulutukseen on välttämätöntä ennen kuin voidaan edes harkita näyttöjä työpaikoilla. Meillä täällä Ylä-Savossa se ei ole ollut koskaan ongelma, asia on yhteinen, eli kaikki voittavat. Työelämän näytöissä on käytetty monipuolisesti eri näyttömenetelmiä. Itse olen toiminut näissä eri näyttötilaisuuksissa näyttöjen suunnittelijana, arvioijana sekä järjestäjänä. Teollisessa tuotantoympäristössä annettava näyttötutkinto eroaa mielestäni monin tavoin monilla muilla aloilla olevista näytöistä. Ensiksikään ei ole mahdollista sijoittaa näyttöä normaalin työajan sisään tuotantoa häiritsemättä. Tämän takia järjestämäni näytöt ovat olleet pääsääntöisesti viikonloppuina. Sopivia ja tutkinnon perusteiden mukaisia näyttötöitä/tehtäviä on kartoitettava koko ajan yhteistyössä tutkintotoimikunnan ja oppilaitoksen kanssa. Useinkaan ei löydy sellaista työtä, joka kattaisi kaikki tutkintojen perusteissa olevat kriteerit. Tällöin puuttuvilta osin, ammattitaidon arviointi perustuu kyselemiseen ja jopa tietopuolisen tiedon kirjalliseen arviointiin, joka yhdessä näyttötyön kanssa laitetaan pakettiin. Toiseksi tämän päivän teollinen toimintaympäristö ei tue sellaista ajattelutapaa, että ylimääräistä materiaalia olisi varastoissa. Tämä aiheuttaa näyttöjen järjestämisessä ylimääräistä päänvaivaa. Osia ja tarvikkeita näyttöä varten on tilattava etukäteen, ja niiden varastomääriä on seurattava usein Ponsse Oyj:n metsäkonetehdas sijaitsee Vieremällä Ylä- Savossa. Ponsse konsernissa työskentelee yli 800 henkeä, ja toimintaa on yli 30 maassa. Yhtiö suunnittelee ja valmistaa tavaralajmenetelmän metsäkoneita, tietotekniikkaa sekä niihin liittyviä palveluja. Ponsse Oyj on yksi alansa markkinajohtaja sekä kansainvälinen menestystarina. Osa Ponsse konsernia on myös Ponsse Akatemia, joka tuottaa koulutustarjontaa yhtiön omalle henkilöstölle. Ponssen asiakaspalvelukeskus Ponsse-puukone jo viikkoja ennen varsinaista näyttöpäivää. Yhdessä näyttötyössä voi olla jopa 70 erilaista nimikettä, joita on seurattava, että ne eivät pääse loppumaan ennen näyttöä, sen aikana, eivätkä sen jälkeen. On selvää, että työpaikalla annettavan näytön järjestäminen oppilaitoksen omana työnä olisi jo ajatuksena absurdi. Kuitenkin koulun rooli ja vahvuudet ovat töiden vaativuuden arvioinnissa, aikatauluttamisessa ja paketin kasassa pitämisessä, eli kaikkia tarvitaan. Minkälainen sitten yksittäinen näyttöpäivä on allekirjoittaneen kannalta? Aamuherätys on n. klo 5.00, siirtyminen työ/näyttöpaikalle, jossa perillä 5.30. Tämän jälkeen alkaa varsinainen työ, eli näyttöpaikkojen järjestäminen, joka sisältää esim. valaistuksen kytkemisen, pesukoneiden ja paineilmajärjestelmien kytkemisen sekä eri työpisteiden rakentamisen. Yhdessä näytössä on tavallisesti 4 5 työpistettä. Niihin pitää varata materiaalit näyttöihin, erilaiset mittavälineet ja erikoistyökalut sekä muu- 18
toinkin varmistaa, että työpiste on kaikin osin kunnossa, ja näytön suorittaja voi tehdä työnsä häiriöttä. Muut arvioijat saapuvat klo 7.30. Heidän kanssaan katsomme vielä työpisteet läpi ja kertaamme päivän kulun. Hieman ennen kahdeksaa saapuvat ensimmäiset suorittajat, ja klo 8.00 alkaa tutkintotapahtuma. Näyttöpäivä etenee joutuisasti, ja arviointi suoritetaan asianmukaisesti. Arvioijat käyvät vuorotellen syömässä sopivissa väleissä näytön lomassa. Tyypillisesti näyttöpäivä loppuu noin 16.00, riippuen miten hyvin aikataulu on pitänyt. Arviointipäätökset annetaan suorittajille heti näytön jälkeen, ja arviointipalaveri pidetään välittömästi viimeisen suorittajan poistuttua näytöstä. Palaverissa käydään läpi päivän tapahtumat ja mahdolliset ongelmat sekä tehdään paperityöt. Tyypillisesti tällaisen palaverin kesto on noin 2 tuntia. Tässä vaiheessa arvioijat poistuvat ja minulla alkaa näytön purku. Se sisältää samat työvaiheet päinvastaisessa järjestyksessä kuin aloitettaessa näyttöä, helppoa siis. Pääsen lähtemään kotimatkalle jo noin klo 20.00. Tällainen on siis tyypillinen näyttöpäivä. Arto Oksman metsäkoneasentaja Koneenasentajan ammattitutkinto Alkuvuodesta 2005 työpaikallani Ponssella oli ilmoitus alkavasta koneenasentajan ammattitutkintoon valmentavasta koulutuksesta. Olin silloin työskennellyt jo yli 7 vuotta johtosarjaosastolla. Työ oli pääasiassa johtosarjojen valmistusta, mutta myös asennustyötä, sähkökeskusten varustelua. Koulutus tuntui kiinnostavalta ja sisälsi myös vapaavalintaisen sähköoppiosion. Niinpä ilmoittauduin mukaan koulutukseen. Alkutavoitteena oli osallistuminen yleisjaksolle. Näytöt tai koko tutkinnon suorittaminen ei oikein tuntunut edes mahdolliselta, koska minulla ei ollut aikaisempaa asentajakoulutusta. Yleisjakso ei tuntunut sinänsä vaikealta, mutta asiaa tuli paljon, ja uuden ammattisanaston ja termien omaksuminen tuotti välillä hankaluuksia. Syksyllä oli vuorossa mekaaninen asennus, ja päätin jatkaa opintoja. Tavoite kasvoi, ja halusin osallistua myös näyttötutkintoon. Käytännön harjoittelua järjestyi tehtaalta, ja tukea ja kannustusta sain myös työkavereilta. Ensimmäiseen tutkintotapahtumaan valmistauduin työharjoittelun lisäksi kertaamalla annettua materiaalia ja muistiinpanoja. Teoriaosuuden suorittamiseen oli annettu aikaa tunti, ja se sujuikin ilman suurempia vaikeuksia. Sitten näytön valvoja antoi kirjalliset ohjeet ja piirustukset työtehtävästä ja ohjasi työpisteelle. Opettaja oli kyllä kehottanut lukemaan ohjeet tarkasti ja toimimaan niiden mukaisesti, mutta jännitys suorastaan lamaannutti. Piti tehdä työsuunnitelma, tarkastusmittauksia, etsiä tarvittavat osat työhön jne. Keskeytys oli jo mielessä, mutta jotenkin sain koottua itseni ja jatkoin eteenpäin. Työ valmistui, eikä annettu aikakaan ylittynyt. Vielä piti jännittää, Päivi Aittokoski oliko työ tehty oikein, ja oliko näyttö hyväksytty. Valvoja mittaili ja tarkasti sekä antoi palautetta työskentelystä. Opettavainen kokemus. Hyväksytty tutkintosuoritus antoi lisää itseluottamusta jatkoa varten. Hydrauliikan näyttö toteutettiin samalla periaatteella. Pystyin jo paremmin keskittymään omaan tekemiseeni, jopa valvojan läsnäolo unohtui välillä. Voitelulaitteiden osalta minut kutsuttiin tekemään Ponssen kokoonpanolinjalle asennustyö, jonka valvoja arvioi. Hän esitti myös kysymyksiä sekä antoi palautetta työskentelystäni. Näyttö eteni vaiheittain. Ensin piti rakentaa toimiva, piirustuksen mukainen laitteisto, sitten mm. lisätä osia, tehdä säätöjä, ja lopuksi oli vielä vianselvitystehtävä. Kesäkuussa 2005 kaikki tutkintoon vaadittavat näytöt oli suoritettu hyväksytysti, vain sähköoppiosio ei toteutunut ollenkaan. Työni vaihtui asentajan työhön työkonehydrauliikan esivarustelussa jo opiskeluvaiheessa. Haasteita ja jännitystä on odotettavissa myös tulevaisuudessa, sillä koulutus koneenasentajamestarin erikoisammattitutkintoon on jo alkanut. Päivi Aittokoski 19
Mestarikilta oppipoikien, kisällien ja Yli puolet uusista työpaikoista syntyy ammatteihin, jossa työntekijältä odotetaan ammatillista koulutusta ja sen tuomaa vahvaa osaamista. Ammatillisen koulutuksen vetovoima onkin nyt parempi kuin pitkiin aikoihin. Nuorille keskeisin ammatinvalinnan kriteeri on ammatista syntynyt mielikuva. Amis ei ole enää haukkumanimi, vaan Amis on paikka, johon halutaan ja johon on usein jopa vaikeampi päästä kuin lukioon. Myös mielikuvat aikuiskoulutuksesta ovat muuttuneet. Koulutus on lähentynyt työelämää ja opiskelu nähdään yhä useammin nopeasti käytäntöön hyödynnettävänä oman osaamisen tai oman yrityksen kehittämismahdollisuutena. Ammatillisella koulutuksella on myönteistä nostetta. Eräs oleellinen osa ammatillisen koulutuksen arvostuksen kasvua ovat Taitaja-kilpailut. Kilpailuissa nostetaan julkisuudessa esille suomalaisten nuorten huippuosaamista ja tuodaan tekeminen työsaleista yleisön eteen. Tämä lisää koulutuksen laatua ja arvostusta ja saa nuoret ammattilaiset arvostamaan osaamistaan ja kiinnostumaan sen kehittämisestä mestari-tasolle. Mestarikiltaneuvosto ry on mukana kädentaitoosaamisen ja elinikäisen oppimisen arvostuksen kehittämisessä ylläpitämällä nykyaikaisella tavalla oppipoika, mestari ja kisälli -perinnettä. Mestarikiltaneuvosto on 17 alueellisen mestari- ja kisällikillan yhteistyöelin. Järjestön tarkoituksena on pitää yllä mestarien, kisällien ja ammattiosaajien arvostusta sekä edistää ammatillisen osaamisen, erityisesti kädentaitoalojen ja niihin liittyvän yrittäjyyden arvostusta. Mestarin arvoa osoittava mestarinkirja myönnetään vain kädentaito-osaamista vaativan erikoisammattitutkinnon suorittaneelle. Kisällinkirja puolestaan myönnetään ammattitutkinnon suorittaneelle. Ammattiosaajan kirja myönnetään henkilölle, joka on suorittanut ammatillisiin perustutkintoihin kuuluvan ammattiosaamisen näytöt tai näyttötutkinnon kiitettävästi. Esa Kallinen Oppipojasta ammattiosaajaksi Ammatillisen perustutkinnon suorittajaa voi hyvällä syyllä kutsua nykyajan oppipojaksi. Erityisen lähellä perinteitä ovat oppisopimuskoulutuksessa olevat opiskelijat. Tärkeää kuitenkin niin oppilaitoksessa kuin oppisopimuksessakin opiskelevan osaamisen ke- 20