022 Peruste #1 2014 siirtolaisuus RAJAT LIIKKEESSÄ Yhteiskunnallinen asema vaikuttaa merkittävästi ihmisten liikkumismahdollisuuksiin. Kylmän sodan päättymisen jälkeiset visiot rajattomasta maailmasta ovat osoittautuneet pienen eliitin todellisuudeksi. Rajat voivat ulottua myös varsinaisten valtioiden rajojen sisä- tai ulkopuolelle erilaisin liikkuvuuden kontrolloinnin keinoin. tiina järvi
Rajat liikkeessä 023 ajat ja liikkuminen rakentuvat vuorovaikutuksessa: liike, ja erityisesti sen estäminen, muodostavat rajalinjoja ja muodostetut rajat taas asettavat vastaavasti esteitä liikkumiselle. Liike ja rajat eivät ilmene samalla tavalla kaikille, vaan yhteiskunnalliset valtasuhteet vaikuttavat eri tavoin siihen, millaisiksi rajanylitykset muodostuvat ja millaisia mahdollisuuksia eri yhteiskunnallisissa asemissa olevilla ihmisillä on liikkumiseen. Rajat rakentavat kansallisvaltiota. Ne erottavat toisistaan tahoja, joilla on alueellinen itsemääräämisoikeus ja määrittelevät kansalaisuutta sisään- ja ulossulkemisen kautta. Rajoja muodostetaan ja niiden oikeutusta ylläpidetään kansallismielisillä kertomuksilla, joissa rakennetaan oikeutusta alueeseen, ja muodostetaan eroa meidän ja muiden välille. Rajojen sisään- ja ulossulkevan ominaisuuden kautta rakentuva kansalaisuus määrittää yksilöiden oikeuksia ja jakaa kansallisvaltion alueella olevat ihmiset kansalaisiin ja ei-kansalaisiin. Maantieteilijä Doreen Massey toteaa, että kaikki rajat ovat yhteiskunnallisten valtasuhteiden ilmausta. Esimerkiksi maastonpiirteet eivät muodosta sen luonnollisempia rajoja kuin sattumanvaraisesti karttaan piirretyt linjatkaan. Kaikki rajat ovat yhteiskunnallisia luomuksia ja syntyneet tietyissä historiallisissa olosuhteissa. Rajojen jakamat alueet eivät rakennu vain sen kautta, mitä ne pitävät sisällään, vaan niiden piirteisiin vaikuttavat huomattavasti myös suhteet muihin paikkoihin. Rajat ovat yksi keino organisoida sosiaalista tilaa. (Massey 2003, 73 74.) Rajat ovat lisäksi jo määritelmällisesti erottamisen tai kohtaamisen tiloja, jotka yleensä luovat käsityksiä omasta ryhmästä ja siitä erotetusta toisista (Newman & Paasi 1998, 191). Sosiologi Avtar Brah määrittelee rajat sopimuksenvaraisiksi jakolinjoiksi, joita valvotaan niiden ihmisten varalta, jotka rajat ovat tehneet ulkopuolisiksi, vieraiksi, toisiksi (Brah 2007, 89). Rajat saavat merkityksensä itsemääräämisoikeudellisten alueiden erottamisen ja kansalaisuuden määrittymisen lisäksi myös siitä, miten niitä on mahdollista ylittää. Valtioiden väliset rajat muodostavat esteitä liikkeelle, ja rajalinjojen olemassaolon voi nähdä aktualisoituvan nimenomaan niiden ylittämisestä. Rajoja ylittävät toimijat pakottavat huomioimaan toisten olemassaolon ja ottamaan kantaa heidän oikeuksiinsa. Näitä oikeuksia määritellään esimerkiksi liikkeen kontrolloinnilla: keillä on oikeus ylittää rajoja ja oleskella alueella. Mitä vaikeampaa jokin raja on ylittää, sitä suurempi käytännön merkitys sillä on. Esimerkiksi Suomen kohdalla tämä ilmenee siten, että Venäjän kanssa jaettu raja muodostuu vahvemmaksi kuin Ruotsin tai Norjan kanssa jaetut rajat, koska liike Venäjän suuntaan on rajatumpaa kuin länsinaapureihin. Kuntien ja maakuntien rajat ovat puolestaan
024 Peruste #1 2014 Karoliina Paappa
Rajat liikkeessä 025 esimerkki hyvin heikoista rajoista, sillä niiden merkitykset ovat puhtaasti hallinnollisia. Ne ilmenevät kuntakohtaisesti veroprosentin ja äänioikeusalueen kautta, mutta eivät aseta nyky-yhteiskunnassa minkäänlaisia rajoitteita liikkeelle tai oleskeluoikeudelle. Se, mitkä rajat ovat heikkoja ja siten helposti ylitettäviä, ja mitkä puolestaan tiukemmin liikettä rajoittavia, on aina sidoksissa historialliseen ja yhteiskunnalliseen kontekstiin. Kylmän sodan aikaan Länsi-Euroopan ja itäblokin välinen raja muodosti mielikuvien tasolla ylittämättömän jakolinjan, mutta nykyään se on suurilta osin menettänyt merkityksensä. Kylmän sodan aikaiset idän ja lännen väliset rajat eivät muodostuneet vahvoiksi niinkään siitä syystä, että ne olisivat olleet täysin ylittämättömissä, vaan ylittämisen estämiseen pyrkineen kontrolloinnin vuoksi (ks. Andersson & O Dowd 1999, 596). Rajan vahvuus syntyy tämän ajattelutavan mukaan siitä, miten tiukasti eri instituutiot pyrkivät estämään ihmisten liikkumista rajan yli. Yksi esimerkki rajojen kontrolloinnin kautta syntyvästä vahvasta rajasta on Israelin ja Gazan kaistaleen välinen raja. Gazan kaistaleelta poistuminen laillisin keinoin on jo vuosia jatkuneen saarron takia siellä asuville palestiinalaisille käytännössä mahdotonta. rajaton maailma? LIIKKEEN VAPAUTTAMINEN JOILLEKIN ON KUITENKIN MERKINNYT TOISILLE SEN ENTISTÄ TIUKEMPAA RAJAAMISTA. Rajoja käsittelevissä akateemisissa tutkimuksessa puhuttiin kylmän sodan päättymisen jälkeen rajojen katoamisesta ja rajattoman maailman syntymisestä (Johnson & Jones 2011, 61). Vaikka rajaton maailma on osoittautunut varsin pienen eliitin todellisuudeksi (ks. esim. Newman & Paasi 1998, 199; Sparke 2004), on rajojen liikettä estävän vaikutuksen heikkeneminen nähtävissä esimerkiksi Euroopan unionin alueella. Schengen-alueen laajeneminen on vähentänyt alueeseen liittyneiden ja siihen jo entuudestaan kuuluneiden valtioiden välisten rajojen merkitystä, mutta toisaalta vahvistanut uusien jäsenmaiden ulkorajoja. Heikkojen ja siten helposti ylitettävien rajojen synnyttäminen Euroopan alueelle on helpottanut niiden ihmisten liikkumista, joilla on EU:n kansalaisuus tai hyvät mahdollisuudet saada EU:n alueelle pääsyyn oikeuttavat paperit. Liikkeen vapauttaminen joillekin on kuitenkin merkinnyt toisille sen entistä tiukempaa rajaamista. Niille, jotka määritellään ulkopuolisiksi tai uhaksi, rajojen ylittäminen ja liikkuminen on muuttunut entistä hankalammaksi Euroopan yhdentymisen syvennyttyä. (Verstraete 2010, 94 95.) Rajojen muodostumisen ja liikkeen kontrolloinnin yhteenkietoutumisen voi havaita muun muassa siinä, miten rajat ilmenevät varsinaisten valtioiden välisten rajojen sisä- ja ulkopuolella. Valtioiden rajat voivat ulottua syvälle
026 Peruste #1 2014 kansallisvaltion omalle alueelle ja niitä tuotetaan useissa eri instituutioissa ja tiloissa (Sassen 2005, 252). Enrica Rigo kuvaa tilannetta, jossa Varsovassa sijaitseva tori muuttuu puolalaisten rajapoliisien tarkastusten kautta tällaiseksi keskellä valtiota olevaksi rajakohdaksi. Euroopan rajat eivät siten ilmene pelkästään alueen ulkoreunoilla, vaan ne ilmenevät eri instituutioiden synnyttämän hierarkisoivan järjestyksen kautta koko Euroopan tilassa. (Rigo 2009, 40 41.) Samaa ilmiötä kuvaa valtioiden rajojen ulkopuolella tapahtuva liikkuvuuden kontrollointi. Euroopan unionin kohdalla voi nostaa esimerkiksi muun muassa Välimeren eteläpuolella sijaitsevien valtioiden kanssa solmitut yhteistyösopimukset, joissa kyseiset maat sitoutuvat rajoittamaan siirtolaisten mahdollisuuksia pyrkiä Eurooppaan. Euroopan ulkopuolella sijaitsevat säilöönottokeskukset (Rigo 2009, 214) ja kansainvälisten tai vieraiden merialueiden kontrollointi (Basaran 2008, 342 342) ilmentävät samaa prosessia, jossa rajoja muodostetaan liikkeen kontrolloinnin kautta muualle kuin varsinaisille raja-alueille. Enrica Rigo toteaa, että siirtolaiset ovat jo osa Eurooppaa ennen kuin ovat edes saapuneet sen virallisten rajojen sisäpuolelle, sillä juuri he osoittavat, minne asti Euroopan alue ulottuu (Rigo 2009, 167). epätasa-arvoiset rajat Kun raja ymmärretään liikkeen kontrolloinnin kautta syntyvänä esteenä, ei raja muodostu objektiiviseksi muodostelmaksi, joka ilmenisi samalla tavalla kaikille sen kohtaaville. Ulkoisesti erilaisilla ihmisillä on erilaiset mahdollisuudet ylittää rajoja, sillä kontrolli kohdistuu tiukemmin tiettyjen ominaisuuksien kantajiin. Jos liikkuja on esimerkiksi ulkoisten ominaisuuksiensa perusteella tunnistettavissa etniseen vähemmistöön kuuluvaksi, on todennäköisempää, että häneen kohdistetaan enemmän kontrollia myös valtion sisäisissä tiloissa kuin ulkoiselta olemukseltaan valtaväestöön kuuluvaan liikkujaan (ks. Verstraete 2010, 95). Kansalaisuus on merkittävä kategoria, jonka kautta liikkujia luokitellaan rajanylitystilanteissa, mutta myös esimerkiksi etnisellä taustalla, sukupuolella ja yhteiskuntaluokalla on vaikutusta siihen, miten helpoksi tai vaikeaksi rajan ylittäminen muodostuu (ks. esim. Pallitto & Hayman 2008). Kansalaisuuden vaikutus liikkumiseen on ilmeinen esimerkiksi siinä, miten moneen valtioon tietyn maan kansalaisen on mahdollista matkustaa ilman erillistä viisumihakemusta. Lisäksi Euroopan unionin alueella EU-maiden kansalaisilla on EU-kansalaisuuteen kuuluvan liikkumisvapauden ansiosta huomattavia erityisoikeuksia EU:n ja Schengen-alueen ulkopuolisten valtioiden kansalaisiin verrattuna. Kaikki EU-kansalaisetkaan eivät ole samanarvoisessa asemassa rajoja ylitettäessä. Tämän voi havaita muun muassa suhtautumisesta Itä-Euroopan romanien liikkumiseen, ja niistä rajoituksista, joita joidenkin Itä-Euroopan maiden kansalaisille asetettiin vapaan liikkuvuuden ja työskentelyn osalta siinä vaiheessa, kun maista tuli Euroopan unionin jäsenvaltioita. Kansalaisuuden vaikutusta rajojen ylittämiseen ei voi kiistää. Esimerkik-
Rajat liikkeessä 027 si Matthew Spake esittää kuitenkin, että syyskuun yhdennentoista päivän terrori-iskut ovat vahvistaneet kehitystä suuntaan, jossa ulossulkeminen ja erojen muodostaminen perustuu kansalaisuuden sijaan ennemmin siihen, pidetäänkö rajojen yli pyrkiviä hyvinä taloudelliselle turvallisuudelle tai uhkina poliittiselle turvallisuudelle (Sparke 2004, 254). Yhteiskuntaluokan vaikutukset rajojen ylittämiseen eivät ole välttämättä yhtä ilmiselviä kuin kansalaisuuden tai muiden eroja rakentavien kategorioiden, kuten etnisen taustan. Luokkaasema vaikuttaa kuitenkin monin eri mekanismein siihen, miten vaivatonta rajojen ylittäminen on. Luokka-asema vaikuttaa esimerkiksi siihen, miten hyvät mahdollisuudet rajoja ylittävillä toimijoilla on neuvotella niissä tilanteissa, joissa heihin kohdistetaan valvontaa (Pallitto & Heyman 2008, 327). Lisäksi yhteiskuntaluokan merkitys näkyy siinä, millaiset mahdollisuudet liikkujilla on päästä osallisiksi sellaisiin järjestelyihin, joiden avulla liikkujien rajanylityksiä pyritään helpottamaan. Robert Pallitto ja Josiah Heyman erittelevät artikkelissaan erilaisista rajavalvonnan keinoista seuraavia epätasa-arvoisuuksia. Heidän mukaansa biometristä rajavalvontaa edustava verkkokalvojen skannaus hyödyttää lähtökohtaisesti hyvissä sosioekonomisissa asemissa olevia liikkujia, joiden rajanylitykset tehdään sen avulla nopeammiksi ja sujuvammiksi. Liikkujat, joiden tiedot ovat järjestelmissä, pystyvät ohittamaan aikaa vievät henkilöllisyystarkastukset ja määrittyvät automaattisesti pienemmän riskin liikkujiksi kuin ne, EUROOPAN RAJAT EIVÄT SITEN ILMENE PELKÄSTÄÄN ALUEEN ULKOREUNOILLA, VAAN NE ILMENEVÄT ERI INSTITUUTIOIDEN SYNNYTTÄMÄN HIERARKISOIVAN JÄRJESTYKSEN KAUTTA KOKO EUROOPAN TILASSA. jotka eivät ole biometrisen rajavalvonnan piirissä. (Pallitto & Heyman 2008, 322.) Rajojen ylittämistä helpottavat järjestelyt perustuvat usein säännölliseen matkustamiseen tai erillisten, ja joidenkin järjestelyjen kohdalla suhteellisen kalliiden lupien hankkimiseen, joten korkeissa luokka-asemissa olevat hyötyvät niistä eniten (Pallitto & Heyman 2008, 321 324). Rajat eivät siten muodostu niin vahvoiksi hyvissä yhteiskunnallisissa asemissa oleville, jotka tulevat erilaisten järjestelyjen kautta määritellyiksi pienen riskin liikkujiksi, kuin niille, joilla ei ole mahdollisuutta päästä tällaisten järjestelyjen piiriin. Riski- ja uhkapuhe ovat olennaisia rajojen rakentamisen välineitä, sillä niiden kautta määritellään sitä, keiden liikkuminen on toivottavaa ja keiden ei. Uhkapuhe luo toiseutta ja rakentaa profiileja niistä ihmisistä, joiden liike halutaan määrittää yhteiskunnalliseksi riskitekijäksi. Rajoja töissään käsittelevä taiteilija Heath Bunting on esittänyt, että nykyään rajoissa on ensisijaisesti kyse nimenomaan niiden yli pyrkivien profiloinnista. Profiloinnin tavoitteena on erottaa hyödylliset rajanylittäjät hyödyttömistä (Amoore 2006, 344).
028 Peruste #1 2014 Liikkujien hyödyllisyys tuntuu määrittyvän ensisijaisesti taloudellisten intressien kautta, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että rajojen ylittäminen pyritään tekemään helpoksi globaalille talouseliitille, jonka liike kietoutuu yhteen pääoman liikkeen kanssa. Hyödyttömiksi puolestaan tulevat liikkeen kontrolloinnin kautta merkityksi pakolaiset ja siirtolaiset, jotka edustavat uhkaavaa toiseutta ja joiden liike on siksi estettävä (ks. esim. Ahmed 2003, 209 210). Se, keille rajat muodostuvat helposti läpäistäviksi ja keille ei, heijastaa yhteiskunnallisia valtasuhteita. Yhteiskunnassa etuoikeutetuissa asemissa olevat pystyvät ylittämään rajoja vaivatta, kun taas heikoissa asemissa olevat, joille rajojen ylittäminen voi usein olla selviytymisen kannalta välttämätöntä, joutuvat turvautumaan keinoihin, jotka asettavat heidät entistä epävarmempaan asemaan. Kirjoittaja on Turun yliopistosta valmistunut sosiologi. lähteet: Ahmed, Sarah (2003) Pelon politiikka. Teoksessa Lehtonen, Mikko & Löytty, Olli (toim.) Erilaisuus, 189 211. Vastapaino, Tampere. Amoore, Louise (2006) Biometric borders: Governing mobilities in the War of Terror. Political Geography 25, 336 351. Andersson, James & O Dowd, Liam (1999) Borders, Border Regions and Territoriality: Contradictory Meanings, Changing Significance. Regional Studies 33:4, 593 604. Basaran, Tugba (2008) Security, Law, Borders: Spaces of Exclusion. International Political Sociology 2008/2, 339 354. Brah, Avtar (2007) Diaspora, raja ja transnationaalit identiteetit. Teoksessa Kuortti, Joel, Lehtonen, Mikko & Löytty, Olli (toim.) Kolonialismin jäljet. Keskustat, periferiat ja Suomi, 71 102. Gaudeamus, Helsinki. Johnsson, Corey & Jomes, Reece (2011) Rethinking the border in border studies. Political Geography 30, 61 62. Massey, Doreen (2003) Paikan käsitteellistäminen. Teoksessa Lehtonen, Mikko & Löytty, Olli (toim.) Erilaisuus, 51 83. Vastapaino, Tampere. Newman, David & Paasi, Anssi (1998) Fences and neighbours in the postmodern world: boundary narratives in political geography. Progress in Human Geography 22:2, 186 207. Pallitto, Robert & Heyman, Josiah (2008) Theorizing Cross-Border Mobility: Surveillance, Security and Identity. Surveillance& Society 5:3, 315 333. Rigo, Enrica (2009) Rajojen Eurooppa. Like, Helsinki Sassen, Saskia (2005) When National Territory is Home to the Global: Old Borders to Novel Borderings. New Political Economy 10:4, 523 541. Sparke, Matthew (2004) Passports into Credit Cards: On the Borders and Spaces of Neoliberal Citizenship. Teoksessa Migdal, Joel S. (toim.) Boundaries and Belonging. States and Societies in the Struggle to Shape Identities and Local Practices, 251 283. Cambridge University Press, Cambridge. Verstraete, Ginette (2010) Tracking Europe. Mobility, Diaspora, and the Politics of Location. Duke University Press, Durham.