Tuula Pienimäki sisät. erik.lääk Tansania, Ilembula Lutheran Hospital Työjakso 24.10 13.12.2011 1. annettu koulutus/ohjaus aamumeetingissa pidin esitelmän diabeteksestä, jossa kävin läpi sekä tyypin I että tyypin II diabeteksen olennaisilta osin lääkehoitoineen ja ruokavalioineen kiertojen yhteydessä sairaanhoitajien ohjausta paikall. lääkärien kanssa keskustelua varsinkin antibioottien käytöstä 2. ---- 3. pääsääntöisesti lääkärin työtä 4. henkilöstön suhtautuminen oli asianmukaista ja vuorovaikutteista 5. potilaat olivat tyytyväisiä saamastaan hoidosta 6. työni sairaalalle oli erittäin tarpeellista, paikall. lääkäreistä oli vajetta mm lomien vuoksi ja huolehdin koko työjaksoni ajan miesten osastosta, men medical ward, jossa oli keskim 35 potilasta/pv -kiertojen lisäksi tein useita ascites ja pleurapunktioita, seurasin lab.tuloksia, tulkitsin rtg kuvia ja tein muutamia UÄ tutkimuksia sekä ohjasin hoitajia mm haavojen hoidossa toin mukanani pienen sähkökäyttöisen spiran ja Atrovent compkerta annossäiliöitä, käytin laitetta muutamien potilaiden hoidossa hankalassa obstruktiossa (spiran jätin tri Leena Pasaselle)
7. Haastavimpana koin 17 v pojan tyypin I diabeteksen hoidon, kun hän tuli huonokuntoisena ICU:n Henkilökunnalle lääkäreitä myöten DM I hoito oli aivan uutta ja jouduin päivittäin 2 viikon ajan huolehtimaan pojan hoidosta ja ohjaamaan insuliinin annostuksen (onneksi oli Actarapidia ja Insulatardia käytettävissä). Tullessa sairaalaan hän oli saanut kortisonia iv ja ns happiterapiaa sekä Insulatardia sc:een. Kotona aiemmin hänellä oli ollut käytössä metformiini. Laboratoriovastausten saannissa on organisoinnin paikka, väliin niitä sai itse käydä kyselemässä laboratoriosta ja laboratoriotutkimukia ei välttämättä otettu, vaikka oli pyydetty väliin puuttui lab.putkia, milloin ei ollut container :ita esim matonäytteiden ottoa varten, väliin ei ollut reagensseja, ja näistä ei kuitenkaan tullut tietoa lääkärille, ennen kuin alkoi kysellä, missä vastaukset viipyvät osastoilla esim. välineiden saanti punktioita varten oli hakusalla, ns settien järjestäminen tiettyjä toimenpiteitä varten olisi paikallaan (kanyylit, injektiot, puhdistuslaput, puhdistusaineet ja puudutteet). myönteisenä koin ihmisten rauhallisuuden, tyytyväisyyden ja ystävällisyyden sekä sen, että todellakin sai käyttää omia kliinisiä taitojaan (koska ei ollut käytettävissä moderneja kuvantamistutkimuksia ja laboratoriodiagnostiikka oli minimaalista).
8. Kun lääkäri ensimmäistä kertaa on tullut sairaalaan työjaksolle, pieni perehdyttämiskansio voisi olla avuksi, jossa kerrotaan sairaalan eri osastoista, toiminnoista ja etenkin sairaskertomusten lyhenteistä, joita on loputtomiin. Jos niitä ei tiedä, sairaskertomusten luku käy vaikeaksi. Palliatiivisen ryhmän toiminnasta voisi olla jotain etukäteisinfoa myös. Ei operatiivisella puolella työskentelemään tuleville lääkäreille voisi osoittaa alkuun ns ohjaavan paikallisen lääkärin, joka olisi tukena ensi alkuun kertoen sairaalan käytännöistä, sairauksista ja niiden hoitolinjoista (koskee aika lailla medical ward osastoja, siellä on paljon mielenkiintoista sisät/yleislääkäreille). Trooppisten sairauksien jonkinlainen pikakurssi edeltävästi tuntuisi myös tarpeelliselta (vai onko se sitten jokaisen itsensä huolehdittava?) 9. Tämä oli kohdallani neljäs kerta, aina tulee uutta mielenkiintoista esiin paikallisista sairauksista ja niiden hoidosta. Ensimmäinen työjakso meni ainakin omalla kohdallani aika tavalla opetellessa ja tutustuessa sairauksiin, lääkkeisiin, sairaalan tapoihin. Kielierot tuovat omat haasteensa. Lisäksi opin ottamaan asioita rauhallisemmin ja ettei kiirehtimisestä ole hyötyä haraka, haraka, haina baraka Ajatuksia työjaksolta ja vähän muutakin Tämä oli nyt neljäs työjaksoni Ilembulassa, esimmäinen 2007, joten tiesin mitä odottaa ja olin laittanut itselleni myös tavotteita. Menomatkalla olen yöpynyt joka kerran Onnelassa, joka on Darin keskustan ulkopuolella Sea Cliffin ostoskeskuksen vieressä Intian valtameren tuntumassa. Siellä tapaa iltasin istumassa suomalaisia,
jotka työskentelevät Tansaniassa erinäisissä projekteissa ja asuvat joko Onnelassa tai lähialueella. Uima allas ja suomalainen sauna myös käytettävissä. Aidattu ja vartioitu alue, yksinkertaiset majoitustilat. Tinga Tinga ostoskatu kohtalaisen lähellä (Original African Art). Slipwayn ostos keskus n 2 km päässä. Ilembulaan meno oli nyt lentäen MAF:n pienkoneella (13 paikkaa). Jännittävä kokemus! Aiemmin olen mennyt bussilla. Esim Sumry high line:n bussit ovat ilmastoituja ja siistejä, ajavat lujaa! Matkan kesto n 10 t. Oma seikkailunsa, kannattaa ainakin kertaalleen kokea. Kun aloitin työt sairaalalla, ilmeisesti minun oletettiin tietävän, minne menen, kukaan ei kysynyt sen koommin ja hakeuduin ensin naisten osastolle, mutta siellä oli niin täyttä ja lääkäri kiireinen, että meni lähes juosten osaston läpi jatkaen sitten MOT:ssa ja operattiivisella puolella. Siirryin miesten osastolle ja siellä oli jo vanhastaan tuntemani AMO, joka ehti kertoa jotain potilaista ja parina päivän kierrettiin yhdessä. Sitten vain yksin kiertämään, koska paikallisia lääkäreitä oli siinä määrin vähän, että katsoivat minun selviävän siellä. Omasta mielestäni selvisinkin aika hyvin, minulla oli vanhoja muistiinpanoja mukana, pharmasialta kävin lainaamassa Tansaniassa tavattavista sairauksista ja käytössä olevista lääkkeistä tehdyn guide line kirjasen vielä tuekseni. Tarvittaessa konsultoin paikallisia lääkäreitä. Useat osaston potilaat olivat AIDS potilaita opportunisti infektioineen. Olin myös jo oppinut huomaamaan oirekuvan perusteella, ketkä kannatti testata HIV:n osalta, ellei testiä ollut aiemmin tehtynä. Lisäksi oli mm malariaa, keuhkokuumetta, gastroenteriittejä/matotauteja, pari strokea flimmerin pohjalta. Sydämen vajaatoimintapotilaiden
hoidossa oli omat ongelmansa, kun lääkkeistä oli puutetta ja kuvantamismahdollisuudet jäivät melko heikkotasoisten thx kuvien varaan. Usein kierrolla mukanani oli suomalainen kollega, joka oli ensimm. kertaa Ilembulassa ja oli suureksi avuksi yleislääketieteen puolen tietoineen. Välillä oli enemmältikin skandinaavista osaamista, kun ruotsalaiset sairaanhoitajaopiskelijat tai kandipojat ehtivät mukaan kierrolle. Uutena laitteena labraan oli saatu PVK analysaattori leukosyyttierittelyineen (% osuudet ), mutta Hb:tä ei nyt ollut saatavilla reagenssipuutteen vuoksi. Oli vain kliinisesti arvioitava verensiirron tarve. CRP ja NTA eivät ole saatavilla lainkaan. La (ESR) on mahdollinen, mutta nyt ei ollut näyteputkia käytettävissä. Olisin halunnut olla enemmän mukana palliatiivisessa toiminnassa ja käydä torstaisin tiimin mukana kyläkierroksilla tutkimissa ja hoitamassa HIV potilaita, mutta sairaalan lääkärivajeen vuoksi jäin kiertämään osastoani. OPD:ssä en nyt em. syyn vuoksi myöskään ehtinyt olla enkä CTC:ssä. Osastolla oli töitä riittämiin. Sisätautilääkärin osaamistani olen pystynyt melko lailla hyödyntämään Ilembulassa konservatiivisella puolella työskennellessäni.
Kun näinkin kauas Afrikkaan lähtee töihin, kannattaa vapaa aikana tutustua laajemmin paikalliseen kulttuuriin, luontoon ja nähtävyyksiin. Ilembulasta käsin voi tehdä esim safarimatkan Ruahaan (pidenn viikonlopun vaatii) porukalla ja yöpyä puiston sisällä esim Mwagusin lodgessa tai River lodgella. Tulee tietenkin jkn veran maksamaan, mutta on hintansa väärti. Kirahvit ja norsut tulevat ajoin aivan asumusten läheisyyteen. Leijonia voi ihailla muutaman metrin päästä safariautosta, hyvällä tuurilla voi nähdä gebardin. Tietysti on paljon muitakin villieläimiä. Mufindissa Foxien lodge on vierailun arvoinen n 2 km korkeudessa upeine ympäristöineen. Siellä voi vierailla samalla läheisessä orpokodissa ja tutustua tähän orpokoti projektiin tarkemmin (Mufindi Highlands Orphanage Project). Mafingassa on luostari, jossa voi käydä lepäämässä, jos kaipaa erityistä hiljentymistä. Siellä löytyy upeita kävelyreittejä läheisille niityille ja metsiköihin. Luostarin puutarha on uskomattoman upea. Matemassa Malawi järven rannalla riittää aurinkoa ja vieressä Mateman sairaala, joka kuuluu myös Rotarysaraaloiden joukkoon. Paikka on kaukana ja ympäristössä ei ole isompia kyliä tai keskuksia. Ilembulasta pääsee dalla dallalla lähikaupunkiin Makambagoon (35 km) ostoksille tai voi lähteä viikonlopuksi Iringaan (200 km). Ilembulassa iltasin ennen auringonlaskua voi tehdä ympäröivälle savannille kävelylenkkejä, polkuja kulkee ristiin rastiin. Parasta aikaa savannilla liikkumiseen on omasta mielestäni juuri ennen sadekautta kuivakauden lopussa, jolloin ruohokasvillisuus on minimaalista ja näkyvyys hyvä. Sadekauden jälkeen pellot kattaa korkea maissi ja auringonkukkien metsikkö, joten liikkuminen on hankalampaa, (kerran eksyin aika pahasti ja pimeä alkoi painaa jo päälle, onneksi löysin oikean polun).
Jos on kiinnostusta tämänkaltaiseen työskentelyyn, suositan lähtemistä mukaan. Ainakin itse olen kokenut työn antoisana, monia ikimuistettavia kokemuksia on ollut. Toivottavasti tämä reissu ei ollut minulle viimeisin Ilembulassa.