KULTA- JA MINERAALIKLUBI r.y. Klubi perustettiin Helsingissä 13.02.1988. Jäseniä on ympäri maata Lappia myöten, keväällä 2005 n. 200. Klubi järjestää Helsingissä pari kokousta vuodessa. Kevätkokous pidetään huuhdonta kilpailun muodossa. Klubin valtaus sijaitsee Sotajoella Pahaojan kohdalla. Jäsenillä on ilmainen kaivuuoikeus. KULTAKLUBIN UUTISET 3-4/2005 Jäsenlehti on tärkeä yhteydenpito- ja tiedotusväline. Lehti julkaisee jäsenten omia kirjoituksia ja kuvia, viranomaisten tiedotuksia, tiedot alan julkaisuista, Kultamuseolta saatua historiallista aineistoa, kilpailukutsut ja -tulokset, laitteiden testituloksia ym. Lapin kansa-lehden suostumuksella julkaisemme siinä ilmestyneitä alan uutisia. Pidämme yhteyttä kivi- ja mineraaliyhdistyksiin sekä Ruotsin kullankaivuuyhdistyksiin. Jos haluat liittyä yhdistykseemme, täytä ja toimita alla oleva lomake. Vuosimaksu on ollut 16,-, liittymismaksua ei ole. Vesa Tenhivaara, puh. joht. Kymintie 54 K 37 00560 Helsinki, puh. 050-374 1132 HAKIJAN NIMI OSOITE. PUHELIN.. Kultaklubin pikkujoulua vietetään perinteiseen tapaan kahvitellen 16.12.2005 klo. 19.00 alkaen Karjalatalolla Wärtsilä salissa. Kaikki joukolla mukaan.
KULTAKLUBIN UUTISET 3-4/2005 JÄSENTIEDOTE no 56 ISSN 1239-1859 Lapin Kullankaivajain liitto järjestää: JULKAISIJA Kulta ja mineraaliklubi ry Guld och mineralklubben rf OSOITE Vesa Tenhivaara, Kymintie 54 K 37, 00560 Helsinki Kulta ja mineraaliklubi ry/ Guld och mineralklubben rf perustettiin talvella 1988. Yhdistyksen tarkoituksena on toimia kullankaivajien sekä kullankaivuusta ja Mineraalitutkimuksesta kiinnostuneiden yhdyssiteenä. Yhdistys pyrkii edistämään suomalaista kulta ja mineraalitutkimusta sekä valvo- Maan kullankaivajien yhteisiä etuja. Yhdistyksen hallituksen jäsenet: Vesa Tenhivaara, puh.joht, Kymintie 54 K 37, 00560 Hki, 050 3741132 Juha Saastamoinen, varap.joht, Kivisaarentie 5 A 17, 00960 Hki, 0400 874965 Raimo Malin, siht. Reikerintie 2 F 31, 00840 Hki, 09 6983634 Martti Kantoniemi, varainh. Kulkurinmäki 1 B 18, 02770 Espoo, 050 5898607 Per Olav Jansson, jäs. Ilkantie 17 A 4, 00400 Hki Oiva Varjos, jäs. Vaakamesterinp. 2 D 49, 00750 Hki, 040 8105361 Sisällysluettelo Sivu 3-4. Yleistä 5. Retkiopas Ivalonjoen luontoon ja kultalegendoihin 6-7. Kaulakäätyaarre 8-9. Klubin huuhdontakilpailun tulokset 2005 10-14. Vuosaaren vihreäkivet 15-17. Mikä oli kullan hinta? 18. 2005 MM-kisat tulokset 19-21. Lehdistä saksittua 22. Uusi kultaesiintymä paikannettu Himangalla 2
Lehdistötiedote 27.9.2005 Kansannäytekilpailun pääpalkinto kultapitoisen lohkarenäytteen löytäjälle GTK paikansi uuden kultaesiintymän Himangalta Geologian tutkimuskeskus (GTK) onnistui nopeasti paikantamaan nivalalaisen malmiharrastajan syksyllä 2003 löytämän kultapitoisen irtokiven emäkallion Himangan Hirsikankaalta. Tämän hetken tutkimusten perusteella GTK arvioi kultamineralisaation kooksi noin 600 metriä pitkän ja 20-40 metriä leveän vyöhykkeen. Syväkairaukset jatkuvat tutkimusalueella myöhemmin tänä syksynä. Malmiviitteen löytäjä Kari Ahlholm sai GTK:n valtakunnallisen kansannäytekilpailun 2004 pääpalkinnon 5 000 euroa tänään Kokkolassa pidetyssä palkitsemistilaisuudessa. Tänä vuonna GTK palkitsee kiviharrastajien keräämiä malmi- ja kivinäytteitä yhteensä 23 500 eurolla. GTK:n vuoden 2004 kansannäytekilpailun pääpalkinnon 5 000 sai Kari Ahlholm Himangalta löytyneen kultapitoisen lohkarenäytteen perusteella. Kookas irtokivi sisälsi 3,6 g/t kultaa. GTK onnistui nopeasti kivinäytteen perusteella paikantamaan Hirsikankaalta kultapitoisen irtokiven emäkallion. Hirsikangas on ensimmäinen kultaesiintymä alueella, mutta sen myötä alueen kultapotentiaalisuus on lisääntynyt merkittävästi. GTK pitää löytymää merkittävänä ja jatkaa löydöksen tutkimista. Somerolaiset Seppo Virtanen, Matti Mikkola ja Heikki Helle saivat kilpailun toisen pääpalkinnon, 3 000 euroa, Forssan ja Jokioisten alueilta löytyneistä kulta-, hopea- ja kuparipitoisista lohkare- ja kallionäytteistä. Malmiviitteet antavat merkittävää uutta tietoa GTK:n meneillään oleviin malmitutkimuksiin. Pääpalkintojen lisäksi GTK palkitsi yhdeksän kiviharrastajaa 500-2 000 euron suuruisilla tunnustuspalkinnoilla sekä jakoi 250 euron harrastuspalkintoja 24 henkilölle. Malmitutkimukset jatkuvat Himangalla GTK on tehnyt vuoden ajan kultatutkimuksia Himangan Hirsikankaalla, noin 5 kilometriä etelään Pöntiön kylästä. Työt lähtivät käyntiin Himangan Järvinevalta, josta Kari Ahlholm oli löytänyt syksyllä 2003 kultaviitteen. Kookas ja kivilajiltaan mielenkiintoinen irtolohkare sisälsi 3,6 g/t kultaa. Kesällä 2004 tehdyn tarkistuskäynnin ja myöhemmin syksyllä tehtyjen esitutkimusten tuloksena paikannettiin Hirsikankaan kultaesiintymä. - Hirsikankaalla GTK on tehnyt geofysikaalisia maastomittauksia sekä syväkairauksia jo kahdessa vaiheessa. Tähän mennessä kallioperää on kairattu 16 pisteessä yhteensä noin 2 000 metriä ja syvin reikä on ulottunut 200 metrin syvyyteen. Kairauksia jatketaan vielä tänä syksynä 1 200 metrin ohjelmalla, kertoo kultatutkimuksia johtava hankepäällikkö Olavi Kontoniemi GTK:sta. - Hirsikankaan kultamineralisaatio on luode kaakko-suuntainen, pituudeltaan vähintään 600 metriä ja leveydeltään 20-40 metriä. Pystyasentoinen laatta jatkuu alaspäin ainakin 200 metrin syvyyteen kuitenkin niin, että syvimmät osat ovat todennäköisesti muodostuman kaakkoispäässä. - Pohjanmaan alueen kahden merkittävän kultaesiintymän, Raahen Laivakankaan ja Haapajärven Kopsan, jälkeen Hirsikangas on mielenkiintoisin uusi esiintymä tällä seudulla. Kultasisältö lähentelee 5-6 metrin lävistyspituuksissa sitä määrää, joka on esimerkiksi Pahtavaaran malmin keskipitoisuus. Joissakin kairausnäytteissä on havaittu silminnähtäviä kultahippuja. Tämän syksyn kairauksista saadaan analyysitulokset ensi kevääseen mennessä, Olavi Kontoniemi kertoo. GTK:n Väli-Suomen kultavarojen kartoitushankkeen tutkimukset jatkuvat Himanka Kalajoki Kannus-alueella, Ylivieska Haapavesi Nivala-alueella sekä Reisjärvi Haapajärvi-alueella vielä vuoden 2007 loppuun, jolloin hankkeen tulokset raportoidaan. 22 3
4 21 Inarilainen 5.10.2005
Inarilainen 28.9.2005 20 5
Lehdistä saksittua: 6 19
2005 MM-kisat Etelä-Afrikassa tuloksia: Miehet 1. Kuisma Iisakki 1.22 2. Seppälä Antti 1.31 3. Alander Jaakko 1.57 Naiset 1. Kannisto Marjatta 1.35 2. Van Diggelen Ester 1.57 Hollanti 3. Santamäki Ritva 2.20 Nuoret 1. Makutu Chester 1.26 Etelä- Afrikka 2. Thulelo Surprice 1.50 3. Mapanga Thapelo 2.04 Veteraanit 1. Grubbenmann Peter 1.25 Sveitsi 2. Alander Jaakko 1.49 3.Seppälä Lea 1.51 Maajoukkueet 1. Etelä-Afrikka 11.17 2. Slovakia 11.45 3. Hollanti 12.57 18 7
turvana ansiotyö tai (Suomessa) riittävä eläke, meillä on melkein ilmainen terveydenhuolto ja pitkä elinikä, olemme kuluttajayhteiskunnan (toistaiseksi) onnellisia jäseniä. Jos haluamme kaivaa kultaa, niin se tulee meille halvaksi, se on vain ajanviete, tapa kuluttaa ylimääräistä rahaa. Konekaivaja, joka on sijoittanut laitteisiin kymmeniä tai satoja tuhansia, voi nähdä asian toiselta kantilta, mutta suuri osa heistäkin on "isoja poikia" joita viehättää kullankaivuu harrastuksena riippumatta sen tuottavuudesta. Me emme millään pysty samaistumaan suurten ryntäysten kaivajien kanssa - silloin ihmishenki oli halpa, köyhät näkivät nälkää, kulta häämotti ainoana keinona päästä nopeasti eroon lamaannuttavasta kurjuudesta. Varakkaille taas se oli Suuri Seikkailu, johon piti päästä osalliseksi. Ennen Klondiken ryntäystä oli maassa lama, ja vaikka ryntäys sinänsä merkitsi pikemmin resurssien tuhlausta kuin vaurastumista, niin se antoi koko kansalle uutta uskoa tulevaisuuteen, ja talous elpyikin seuraavina vuosina. Olen leikkinyt ajatuksella, ett vahva hallitus USA:ssa olisi pystynyt antamaan alusta alkaen kaivosyhtiöille yksinoikeuden hyödyntää Kalifornian ja myöhemmin Klondikon kultamaita. Yhtiöt olisivat palkanneet vain niin monta mainaria kuin tilanne olisi vaatinut. Säästöt olisivat olleet samaa luokkaa kuin koko kulta- tuotannon arvo, ja ammattilaisten johdolla placereitten ja malmisuonien hyödyntäminen olisi ollut paljon täydellisempi, eli maahan olisi jäänyt vähemmän kultaa. Seuraavaan jäsentiedotteeseen kirjoitan niistä harvoista jotka onnistuivat rikastumaan ja kaivosten tuottavuudesta. PROLLE KULLAN HINTA AJALLA HEINÄKUU 1989 TAMMIKUU 1990 Jäsentiedotteessa 3/89 oli käyrä kullan hinnan vaihteluista vuosina 1982 89 n. huhtikuuhun saakka. Se oli silloin n. 52.ooo.- / kg. Ja alhaisin noteeraus sitten vuoden 82. Kuten alla olevasta käyrästä näkee, romahdus jatkui syyskuun alkuun saakka, jolloin se oli n.43.700.-. Hieman nykitellen se sitten nousi, ja on nyt pari kuukautta pysynyt 53.000. tasolla. Tiedot ovat kauppalehdestä, toivon mukaan olen muuttanut unssit grammoiksi ja dollarit markoiksi 4. kurssin mukaan. PROLLE 8 17
Australiassa monet maan johtohenkilöt pitivät kullan löytymistä suurena onnettomuutena. Kaupungit tyhjenivät, tuotanto, kaupan käynti ja maanviljely olivat vuosia lamassa työntekijöiden rynnätessä kultakentille, täällä niin kuin Kaliforniassakin niin sankoin joukoin että vain murto-osa pystyi kullankaivuulla elattämään itsensä. - Ja vuosisadan lopussa seurasi mielettömin ryntäys kaikista - Klondike. Melkein neljännesmiljoona ihmistä jätti arkiaskareensa ja suuntasi kohti tuntematonta, jäistä erämaata. Näistä 22.000 - joka kymmenes - voitti alkuvaikeudet ja pääsi solien yli sisämaahan ensimmäisenä ryntäysvuonna, ja näistä taas vain 2000 todella kaivoi kultaa Klondikessa. Monta tuhatta hevosenraatoa makasi polun varrella - osittain polku kulki jäätyneiden ruhojen yli - ja tuhansia tonneja varusteita hylättiin tai menetettiin, Kustannuksia on mahdoton laskea rahassa, olen kuitenkin yrittänyt päästä jonkinlaiseen suuruusluokkaan; - Jokaiselta vaadittiin erämaataivalta varten muonaa ja varusteita vähintään vuodeksi, voidaan olettaa että 200.000 ihmistä hankki varusteita n. 2.000.000.000.- FIM edestä (2 miljardia). Laivamatka San Franciskosta maksoi 15.000.- FIM (nykymarkkaa) henkeä kohden. Kun näihin menoihin vielä lisätään tämän armeijan menetetty työpainos - sanokaamme vuodeksi - ennen kuin eloonjääneet palasivat kotiin, on summa suurempi kuin varsinaisen ryntäyksen aikana Klondikesta saadun kullan arvo: silloin $ 200 mill., nykyraha n. $ 1000 mill., eli FIM 4.000 mill. Klondiken alueella ei myöskään syntynyt kaivostoimintaa koska emäkallio oli köyhä - niin kuin meillä Lapissa. Pienemmässä mittakaavassa oli lukuisia täysin epäonnistuneita ryntäyksiä, kuuluisin niistä "Pike's Peak"- ryntäys. Tämä näköalaa hallitseva vuori Kalliovuorten itälaidassa sijaitsee kylläkin lähellä hyviä kultaesiintymiä, mutta ryntäys syntyi siitä että eräät prospektorit jujuttivat vierailevaa lehtimiestä, "suolaamalla" perinteiseen tapaan monttua, josta hän huuhtoi sitten rikkaan pannullisen. Palattuaan itään lehtimies kirjoitti niin vakuuttavasti uudesta, suuresta löydöstä, että uusi ryntäys käynnistyi. Taas ihmiset möivät omaisuutensa, jättivät työnsä, ostivat vankkureita, hevosia, härkiä, taas täyttyi pitkä ja vaarallinen kulkureitti länteen kuolleilla vetoeläimillä, ihmisten haudoilla, hylätyillä omaisuudella. Perillä yllättyneet prospektorit edelleen huuhtoivat köyhiä esiintymiä saaden laihan toimeentulon. Uusille tulokkaille ei kaivuukelpoista maata riittänyt ensinkään, ja suurin osa saapuneista tuhansista palasi melkein saman tien takaisin itään. Meistä nykyihmisistä ryntäykset tuntuvat mielettömiltä. Meillä on 16 9
Vuosaaren vihreäkivet Helsingin itäisellä laidalla oleva Vuosaari on vihreäkivimuodostuma, joka koostuu täysin samoista kivilajeista kuin Keski-Lapin Kittilän vihreäkivet. Seuraavassa kerron tällaisen kivilajiseurueen paikallisista ja yleisistä ominaisuuksista ja omituisuuksista. Vuosaari kuuluu Suomen etelärannikon liuskemuodostumiin. Nämä Etelä-Suomen vanhimmat kivet ovat lähes poikkeuksetta yleensä saaristossa, kuten Kumlingessa, Nauvossa, Paraisilla, Jussaröllä ja Pellingissä. Kallioperän ikä näissä saarissa ja Vuosaaressa on lähes tarkalleen 1889 miljoonaa vuotta. Vanhoja liuskealueita Etelä-Suomessa ovat lisäksi samanikäiset Kemiön-Orijärven ja Tampereen liuskejaksot. Kaikkia näitä vanhoja liuskealueita voidaan myös kutsua vihreäkivivyöhykkeiksi. Muualla Helsingissä ja Etelä-Suomessa vallitsevat migmatiitit ja nuoremmat graniitit. Migmatiitit ovat seoskiviä, jotka ovat syntyneet graniittisen sulan tunkeutuessa noin 1840 miljoonaa vuotta sitten vanhempien liuskeiden sekaan niin, että paikoin vanhoista kivistä on säilynyt kuitenkin haamumaisia jäänteitä tai sulkeumia. Vuosaaren vihreäkivimuodostuma koostuu kahdesta erillisestä yhteen liittyneestä jäsenestä jotka ovat Porvarinlahden muodostuma (PoM) ja Rastilan (RaM) muodostuma. Nämä kaksi kivilajimuodostumaa ovat alkuaan olleet muinaisen meren pohjaa, jonka päälle on kerrostunut vulkaanista alkuperää olevia kiviä. Tällaisia pyroklastisia sedimenttejä edustavat erityisesti tuffiitit eli tulivuoren tuhkan kerrostumat, jotka raitaisina kivinä esiintyvät suurimmassa osassa Vuosaarta. Porvarinlahden ja Rastilan muodostumat ovat vuorenpoimutuksessa irronneet merelliseltä alustaltaan ja törmänneet suorassa kulmassa toisiinsa ilmeisesti jo ennen migmatiittien syntyvaihetta. Näiden kahden eri kivilajiyksikön oletettavastikin siirrospintainen raja näkyy tänä päivänä laaksona, joka noudattaa suunnilleen nykyistä Niinisaarentietä. Rastilan tulivuorenkivet Vuosaaren eteläisempi eli Rastilan muodostuma on parhaimmillaan nähtävissä joko kaupunginosan etelärannikon rannan paljastumina tai metroradan ja Vuotien leikkauksissa. Olen nimennyt tämän alueen Vuosaaren vihreäkivimuodostuman Rastilan jäseneksi pelkästään siitä syystä, että alueen tyyppikiviin pääsee helpoimmin käsiksi juuri Rastilan metroaseman ympäristössä. Vartiokylänlahden sillan ylittävän Vuotien ja viereisen metroradan kallioiden leikkaukset edustavat tämän alueen tyypillisimpiä kiviä. Rastilan metroasemalla ja sen länsipuolella vallitseva kivilaji on emäksinen pyroklastinen vulkaniitti, joka on syntyjään tuffiitti. Sitä esiintyy selvästi havaittavana raitaisena pystyasentoisena kivilajina siellä täällä Vuosaaressa. Rastilan kivet ovat selvästi emäksisempiä (lue: tummempia) kuin Porvarinlahden ympäristön kivilajit, mikä on tärkeä erottava tekijä verrattuna Porvarinlahden kiviin. 10 MIKÄ OLI KULLAN HINTA? Venäjälle, mistä myös löytyy kalsiittisia karbonaattikiviä. Näiden kivien merkitys 1800-luvun paperipigmentteinä suuret kultaryntäykset on Suomen olivat metsäteollisuudelle mahtavia seikkailuja. elinehto. Aikaisemmin oli kaikkialla maailmassa kullankaivuu koitunut vain hallitsijoiden hyödyksi - nyt oli kaikilla tilaisuus kaivaa omaan laskuun ja rikastua. Mutta tässä oli samalla Kalifornian ja Klondiken kultaryntäysten suuri tragedia: jokaista onnekasta kaivajaa kohti oli arviolta 5-10 kuollutta ja 50-100 jotka palasivat kotiin köyhempinä kuin olivat lähteneet. Mitä kulta silloin maksoi, kun otetaan huomioon hylätyt kodit ja viljelykset, työpaikat, tuhoutunut omaisuus, lakkautetut yritykset, kuolleet ja terveytensä menettäneet? Kun tieto Kalifornian kultalöydöstä levisi, jättivät kymmenet tuhannet työnsä ja perheensä, möivät omaisuutensa, ostivat vetoeläimiä ja vaunuja - joista suuri osa jäi matkan varteen. Ihmisistäkin joka viides menehtyi jo matkalla länteen ennen Kaliforniaan pääsyä. Vertauksena voi mainita, että meidän viime sodassamme vain noin joka kymmenes sotilas kaatui. Kultaryntäyksen takia yhteiskunnan normaali, tuottava toiminta häiriintyi pahasti. San Franciskin satamassa lojui v.1849 noin 400 suurta purjelaivaa vailla miehistöä, itärannikolla mobilisoitiin huonokuntoisia rannikkoaluksia, joista melkoinen osa upposi matkalla Kap Hornin ympäri. Keltakuume ja muut taudit tappoivat Panaman kannaksen yli pyrkiviä suurin joukoin. Perillä Sierra Nevadan rinteillä riitti kaivuu kelpoista maata vain pienelle osalle sinne elävinä saapuneista. Rikkaillakin paikoilla keskimääräinen tulos oli vain noin 15g/päivä, ja muonan Sekä varusteiden hinnat olivat niin huimaavat, että aniharva kaivaja sai rahaa säästöön - mutta näistä kyllä osa keräsi suuria omaisuuksia, tai saivat alkupääoman jollekin kukoistavalle yritykselle. Suurin osa kuitenkin eli kurjuudessa, eikä kukaan tiedä kuinka suuri prosentti selvisi selvisi monilta ryntäysvuosilta hengissä. Eloon jääneet usein jatkuivat paikasta toiseen yhä uusien kultalöytöjen synnyttämien ryntäysten perään, Australiaan ja Indonesiaan saakka. Huorat, pelurit ja maantierosvot elivät yleensä paremmin kuin kullankaivajat. Sitten ehtyi jokikulta, ja varsinaisen kaivostoiminnan alkaessa vaadittiin pääomaa ja rahoittajia. Pieni ryhmä keinottelijoita ja kaivoksenomistajia keräsi hämärillä osakekaupoilla valtavat omaisuudet, tuhansien pienten osakkeenomistajien kustannuksella. Kaivoksista vain harva tuotti voittoa, vaikka joukossa olikin suunnattoman rikkaita. 15
Rastilan muodostumaan kuuluu vulkaanisia kiviä joiden kulku on lounaasta koilliseen tai etelästä pohjoiseen. Nämä alun perin vaakatasoon kerrostuneet tuliperäiset pyroklastiitit ja laavat ovat myöhemmissä poimuliikunnoissa kääntyneet lähes pystyasentoon. Rastilan muodostuman tyyppikiviä ovat agglomeraatit, joita esiintyy tuffiittien lisäksi myös Rastilan metroaseman ympäristössä. Nämä kivet ovat tulivuoren purkauksessa ilmaan lentäneistä ja osin sulista kivenkappaleista syntyneitä kasautumia, joiden etäisyydet tulivuoren purkausaukosta vaihtelevat. Sulaan laavaan tai tulivuoren tuhkaan on lentänyt myös suuria kivenkappaleita eli vulkaanisia pommeja, jotka tavallisesti edustavat aivan eri kivilajia kuin ympäröivä kiinteytynyt ja siis kiteytynyt laava tai muu tulivuoresta purkautunut aines. Vuosaaren muodostuman Rastilan jäsenen eksoottisin ja vaikeimmin ymmärrettävä kivi lienee komatiittinen vulkaniitti. Tämä on hyvin tumma peridotiittinen ultraemäksinen kivilaji, jota nykymaailmassa ei resenttinä laavana ole olemassa. Tällainen kivilaji kuitenkin löytyy Rastilan metroasemalta noin pari sataa metriä itään päin mentäessä, missä se esiintyy suurehkona massiivina. Komatiitin tyyppiominaisuus on pitkät sälöiset mineraalit. Rastilassa tällaista mineraalia edustaa amfiboliryhmän sarvivälke, jota voi syntyä joko paikallisessa merenpohjan sulassa magmassa meriveden vaikutuksesta tai alueellisessa metamorfoosissa muiden mineraalien muuttuessa toisiksi lähisukulaisikseen. Vuosaaren Rastilan muodostuma jatkuu lounaaseen Ramsaynniemeen ja Laajasaloon, jossa esiintyy karbonaattikivien lisäksi myös korukivenä tunnettua mahdollisesti alkuaan ultramafista ja komatiittista kiveä eli nuummiittia. Laajasalon Stansvikin ja Hålvikin kaivokset ovat Rastilan muodostuman kivissä. Myös viereisen Laajasalon Tullisaaren kalkkilouhokset liittyvät samoihin kiviin. Rastilassa esiintyy myös merenpohjalle tunnusomaisia gabroluokan kiviä. Porvarinlahden merenpohja J.L.K. Mitään Vuosaaren kallioperän karttaa minulta on aivan turha odottaa. Sellainen kyllä aikanaan tulee, tällä aikataululla ehkä jopa jo vuonna 2030. Tässä on nyt aivan puhtaasti kysymys ammattisalaisuudesta. Vuosaaren kallioperän ymmärrys näet avaa ovet Etelä-Suomeen ja ennen kaikkea lähialueille Ruotsiin ja 14 Vuosaaressa tavattava toinen vihreäkivialue käsittää käytännössä kivet Niinisaarentieltä pohjoiseen. Näitä kiviä löytyy mm. Vuosaaren kaatopaikan ympäristöstä, Porvarinlahden rannoilta, Mustavuorelta ja Kehä III:n ja Itäväylän liittymäalueelta. Vuosaaren tuleva satama on kokonaan muodostuman sisällä. Olen nimennyt tämän Vuosaaren pohjoisosan vihreäkivimuodostuman jäsenen Porvarinlahden mukaan, koska merenlahti on tarkalleen kyseisen alueen keskellä. Porvarinlahden kummallakin rannalla sijaitsevat myös geologian kannalta kiintoisat karbonaattikivet, joita ei esiinny Rastilan muodostumassa Vuosaaren alueella. Porvarinlahden muodostuman poikkileikkaus löytyy Kehä III:n ja Itäväylän liittymän alueelta. Vuosaaren tulevan sataman rakennustyö- maa liikennejärjestelyineen on paljastanut 11
Porvarinlahden muodostuman olevan ofioliitti eli muinaisen merenpohjan ylityöntynyt kappale. Ofioliittien serpentiniitit eli ultramafiset syväkivet edustavat syväkivinä muinaisen vaipan 1890 miljoonaa vuotta vanhaa koostumusta. Tässä suhteessa näiden harvinaisten kivilajien löytäminen on tärkeää. Tällainen serpentiniittinen kivilaji löytyy Kehä III:n liittymäalueelta kalliokiipeilyn harrastajien seinämien länsipuolelta. Se on samalla myös alin ja vanhin Vuosaaren muodostuman kivistä. Tämä serpentiniitti tuli vastaan rataleikkausta tehtäessä, sitä ei ole löytynyt muualta, eikä sen ainoa löytöpaikka ole havainnointikohteena kovin pitkäikäinen, koska esiintymän paikka lähitulevaisuudessa maisemoidaan. Seuraava kivilaji ultraemäksisestä serpentiniitistä kerrostumisjärjestyksessä eli stratigrafiassa ylöspäin on tulivuoresta ilmaan purkautunut kidetuffi, joka poimuttuu moninkertaisesti kalliokiipeilypaikan yläpuolella. Tällainen paikallinen poimutus voi johtua plastisen - ei vielä kiinteytyneen - kivimassan liikkumisesta pitkin liukupintaa. Näitä liukupoimutuksia tavataan erityisesti kvartsiraitaisissa rautamuodostumissa. Ilmiö on siis hyvin tunnettu. Kehä III:lla kidetuffien päälle ja väliin on edelleen tunkeutunut gabromaista syväkiveä, joka usein onkin serpentiniitistä seuraava meren pohjamuodostuman kivilaji. Yksi Porvarinlahden jäsenen tyyppikivilaji on tyynylaava. Näitä merenpohjan gabron ja tufiittien päälle purkautuneita laavoja löytyy Vuosaaren voimalaitoksesta lähtevien voimalinjojen tolppien perustuksista. Erityisesti Niinisaarentien pohjoispuolella lähellä kaatopaikan täyttömäkeä ovat nämä harvinaiset tyynylaavat selvästi näkyvissä. Syynä tyynylaavan syntyyn on kuuman laavan vedenalainen purkaus, mistä aiheutuu laavan pinnan nopea jähmettyminen. Tyynylaavoja esiintyy Vuosaaressa Niinisaarentien pohjoispuolella, Mustavuorella ja Kehä III:n ja Itäväylän liittymäalueella. Kysymyksessä lienee yhtenäinen meren pohjalle purkautuneen laavapatjan kerrostuma. magneettikiisumuodostuma Porvarinlahden itärannalla. Lahden itäpuolella rantakaislikossa on kaksi vanhaa kalkkilouhosta paksuimmissa kalkkikiven patjoissa. Lahden länsipuolella karbonaattikivien väri muuttuu vaaleanpunaiseksi ja lopulta aivan tummanpunaiseksi. Värin aiheuttaa joko rauta tai mangaani. Myös rataleikkauksen luoteispuolelta Porvarinlahden rannalta löytyy vanhoja kaivosmonttuja. Karbonaattikivien esiintyminen tällaisessa tuffiitti- ja magneettikiisumuodostuman ympäristössä viittaa vahvasti siihen, että myös kalsiittiset kalkkikivet ovat alkujaan epäorgaanisia. Nämä lienevät puhtaasti kemiallisia sedimenttejä, joita on saostunut merenpohjan kuuman lähteen ympäristöön. Ylimpänä Porvarinlahden muodostumassa näyttäisi olevan hapan tuffiitti, mikä täysin sopii nykykäsitykseen merellisten vulkaniittien kerrostumisjärjestyksestä. Porvarinlahden muodostuman emäksisiä andesiittisia tyynylaavoja leikkaavat happamat - pintakivinä graniittia vastaavat - ryoliittijuonet. Porvarinlahden muodostuman jatke löytyy tyynylaavoina Sipoon saaristosta. Sekä Rastilan että Porvarinlahden kivilajit ovat alkuaan olleet merenpohjan kiviä, vieläpä niin että klastiset rapautumasedimentit puuttuvat kokonaan. Tämä puolestaan viittaa siihen, että eteläisimmän Suomen rannikon liuskealue on todella merellinen eli alkuaan kaukana mantereelta sijainnut tulivuorisaarten ketju. Alueella esiintyy vain vulkaniitteja tai syvemmällä merenpohjan sisällä syntyneitä kiviä. Tällaisia muodostumia yleensä syntyy vaipan pluumin ympäristössä, kuten Tyynen valtameren Hawaiilla tai Atlantin Kanarialla. Helsingin Vuosaari on kaiken lisäksi mitä tyypillisin hyvin säilynyt vihreäkivimuodostuma!!! Oiva Varjos Porvarinlahden jäsenen valtakivilaji on kuitenkin tuffiitti, jota on kerrostunut tyynylaavojen päälle. Porvarinlahden pohjoispuolinen tuffiittikerrostuma on toista kilometriä paksu. Tämä on tiettävästi paksuin tuffiittikerrostuma, mitä Suomessa esiintyy. Jokainen sentinkin paksuinen tuffin eli tulivuoren tuhkan raita edustaa tarkalleen ja vain yhtä purkausta, joka on siis tapahtunut jostakin tulivuorisaaresta siten, että vulkaanista materiaa on lentänyt ympäröivän alueen meriveden pinnalle, josta se sitten on vajonnut alaspäin pohjalle. Tuffiittien sisältämä kiviaines edustaa samaa andesiittista kivilajia kuin em. tyynylaavat. Lähes ylintä osaa Porvarinlahden stratigrafiassa edustavat kalkki- eli karbonaattikivet tai oikeammin kalsiittimarmorit. Aivan ainutlaatuinen on Porvarinlahden länsirannan tulevan ratapihan kallioleikkaus, jossa kalsiittia esiintyy tuffiitissa raitaisesti. Tähän kalk- kikiven muodostumaan liittyy 12 13