ILMIÖ NIMELTÄ LIIKETOIMINTAOSAAMINEN

Uolevi Lehtinen ILMIÖ NIMELTÄ LIIKETOIMINTAOSAAMINEN Liiketoimintaosaaminen on moni-ilmeinen ja monitulkintainen ilmiö. Tämä johtuu lähtökohtaisesti siitä, että on monenlaisia liiketoimintaosaamista hyödyntäviä organisaatioita ja aloja, erilaisia toiminta- ja kulttuuriympäristöjä, vaihtelevia kilpailu-, suhdanne-, tutkimus- ja opetustilanteita sekä poikkeavia soveltamisaikajänteitä. Ne voivat johtaa huomattavasti toisistaan poikkeaviin näkemyksiin liiketoimintaosaamisesta. Tällöin voi syntyä kovin erilaisia tulkintoja liiketoimintaosaamisen luonteesta ja sisällöstä. Niinpä tässä analyysissä ei varsinaisesti etsitä yhtä ja oikeaa liiketoimintaosaamisen käsitettä vaan tarkastellaan erilaisia näkemyksiä liiketoimintaosaamisesta ja analysoidaan osaamista eri käyttötilanteiden ja tulevaisuuden kehitystrendien kannalta. Liiketoimintaosaamisen käsitteestä Vuonna 2001 tulkitsi työryhmä, jonka opetusministeriö oli asettanut pohtimaan liiketoimintaosaamisen kehittämistä, liiketoimintaosaamista selvästi kauppatieteellisestä näkökulmasta. Raportin (ks. Liite) laatimisajankohta heijastuu tekstiin vahvasti tietoverkkopohjaisen liiketoiminnan ja globalisoitumisen korostamisena, mitä voidaan pitää nykyhetken ja tulevaisuudenkin kannalta oikeana visiona. Työryhmän liiketoimintaosaamisen määritelmäksi voitaneen ymmärtää ilmaisu, jonka mukaan Liiketoimintaosaaminen tarkoittaa kykyä luoda, tutkia ja kehittää liiketaloudellista toimintaa. Määritelmä on varsin väljä ja yleisluontoinen. Kriittisesti arvioiden sitä voidaan pitää lievästi kehämääritelmänomaisena. 2000-luvun alun toinen merkittävä raportti (ks. Liite) oli Valtion tiedeja teknologianeuvoston suunnitelma (katsaus) Osaaminen, innovaatiot ja kansainvälistyminen (2002), jonka laatimiseen Kauppatieteellinen yhdistyskin pyrki vaikuttamaan keskusteluin ja muistioin. Jo suunnitelman tiivistelmässä todetaan, että onnistuminen innovaatioiden tuottamisessa on niin yritysten kuin yhteiskuntien menestymisen avaintekijä. Sen perusedellytyksiä ovat teknologian ja liiketoiminnan huipputason osaaminen. Liiketoimintaosaamista käsitellään muistion useassa kohdassa, mutta sitä ei määritellä. Edellisen lainauksen perusteella neuvosto lienee tarkoittanut liiketoimintaosaamisella lähinnä kauppatieteellistä osaamista. 13

Korkeakoulujen arviointineuvoston asettama ja vuoden 2003 alussa raporttinsa (ks. Liite) jättänyt arviointiryhmä määritteli väljästi liiketoimintaosaamisen yleiseksi kyvyksi luoda, tutkia ja kehittää liiketaloudellista toimintaa. Tämä määritelmä on siis lähes sama kuin opetusministeriön asettaman työryhmän määritelmä. Arviointiryhmä täsmensi määritelmäänsä toteamalla, että liiketoimintaosaaminen näkyy käytännössä mm. yritystoiminnan kykynä saada ideat sekä tutkimus- ja kehittämistyön tulokset osaksi innovaatio- ja osaamisketjua, asiakkaiden tarpeet täyttäviksi kaupallisiksi tuotteiksi ja palveluiksi. Arviointiryhmä korosti sitä, että liiketoimintaosaaminen on laaja käsite. Siihen kuuluvat innovaatiot ja kaupallistaminen. Liiketoimintaosaamisen ilmenemismuotoja ovat ryhmän mukaan liiketoimintakonseptit, investoinnit, laatujärjestelmät sekä työyhteisön kannalta lisäksi ihmisten kehittäminen, johtamismenetelmät ja johtajuus. Liiketoimintaosaamista edellyttää myös tuottavuuden kohentaminen. Myös pääministerin asettaman työllisyystyöryhmän (2003) ja valtioneuvoston kanslian asettaman Suomi maailmantaloudessa -selvitystyöryhmän (2004) raporteissa käsitellään monia liiketoimintaan liittyviä asioita. Edellisiin käsitteellisiin pohdintoihin ne eivät tuo lisiä. Globalisaatioraportissa tarkastellaan kuitenkin eräitä liiketoimintaosaamisen uudempia osa-alueita kuten verkottumista, kansainvälisen liiketoimintaosaamisen kehittämistä, poikkitieteellisen koulutuksen ja tutkimuksen lisäämistä, yrityspalvelujen, teknologiakeskuksien ja yrityshautomojen kehittämistä sekä kaupallistamisvoimavarojen ja -osaamisen kasvattamista. Myös monet yksittäiset tutkijat ja johtajat ovat ottaneet kantaa liiketoimintaosaamiseen. Lehtinen totesi jo useita vuosia sitten tehdyssä haastattelussa (Anttonen 2002), että liiketoimintaosaaminen sisältää kaikki ne tiedot ja taidot, joita tarvitaan liiketaloudellisesti toimivien organisaatioiden kannattavaan ja kestävään johtamiseen. Tässä ensimmäisten joukkoon kuuluvassa määritelmässä johtaminen on ymmärretty laajasti. Määritelmä on hyvin avoin ja sen puitteisiin mahtuu erittäin monenlaisia aineksia. Jo aikaisemmin Lehtinen (2000) oli korostanut liiketoimintaosaamisen tarvetta perusfunktioiden eli johtamisen, markkinoinnin ja taloushallinnon osalta kaikilla työaloilla ja johtopaikoilla toimivien kannalta. Nykytaloudessa perusfunktioiden osaaminen ei ymmärrettävästi riitä liiketalouden ammattilaisille. Varsinkin strategisen osaamisen merkitys kasvaa, kun asioita on hoidettava ammattimaisesti, kokonaisvaltaisesti ja pitkällä tähtäimellä. Mittilä (2003) on määritellyt liiketoimintaosaamisen laaja-alaiseksi, kokonaisvaltaiseen talouden ja taloudellisen käyttäytymisen ja sen ehtojen ymmärtämiseen ja hyödyntämiseen pyrkiväksi tavoitteelliseksi toiminnaksi. Hän on myöhemmin fokusoinut määritelmänsä kuulumaan seuraavasti: Liiketoimintaosaaminen on toimintaympäristön mahdollisuuksien ja rajoitteiden tunnistamista, innovointia ja toimintojen organisointia ja koordinointia siten, että saavutettu tulos on taloudellisesti, ympäristöllisesti ja sosiaalisesti optimaalinen (Mittilä 2004). Määritelmässä otetaan huomioon yhteiskun- 14

nallinen ja ympäristön kestävä kehitys aikaisempia määritelmiä kokonaisvaltaisemmin, vaikkakin jo Lehtisen kestävä johtaminen tarkoittaa samaa. Sosiaalisesti, ympäristöllisesti ja kulttuurisesti vastuullisen liiketoiminnan edellytys on riittävät taloudelliset resurssit, joiden perustana taas on kannattava johtaminen. Reposen (2004) mukaan Turun kauppakorkeakoulussa on päädytty seuraavanlaiseen hahmotelmaan: Liiketoimintaosaaminen sisältää kilpailun kansainvälisillä markkinoilla, toimintamallit ja ansaintalogiikat tässä ympäristössä sekä yritysten kasvun, muutosten ja osaamisen hallinnan eri elinkaaren vaiheissa. Paasion (2004) mukaan liiketoimintaosaamisessa on kysymys nopean ja innovatiivisen muutoksen johtamisesta, dynaamisen yrityskokonaisuuden hallinnasta. Laineman (2004) mielestä todellista liiketoimintaosaamista on prosessilähestymistapa ja kokonaisvaltainen näkemys yritystoiminnasta. Käytännön toimijoista Prizztech Oy:n Järnstedt (2005) luonnehtii liiketoimintaosaamisen käsitteistöä liiketoimintaprosessikäsitteen avulla. Liiketoimintaprosesseilla on perinteisesti ymmärretty tuotannollisen toiminnan kuvaamista. Tätä käsitystä laajentaen Järnstedt kuvaa kokonaisvaltaisesti ja käytännönläheisesti liiketoimintaan liittyvän kentän jakamalla liiketoimintaprosessit viiteen erilliseen osa-alueeseen. Nämä osa-alueet ovat hallinto, asiakkuudenhallinta, toimitusketjun hallinta, tutkimus & tuotekehitys ja infrastruktuuri. TietoEnatorin Lehti luonnehtii liiketoimintaosaamista toteamalla, että kysymyksessä on palvelujen ja teknologian uusi liitto, jossa luovuus, tekninen osaaminen ja markkinointiosaaminen muodostavat uudenlaisen liiketoimintaosaamisen ketjun (Kämäräinen 2005). Tekesissä liiketoimintaosaaminen on määritelty kyvyksi yhdistää poikkitieteellistä ja monialaista osaamista, jolla luodaan teknologiaan ja innovaatioihin pohjautuvaa kannattavaa ja kasvukykyistä liiketoimintaa (Saarnivaara 2005). Niin edellä kuvatuissa luonnehdinnoissa ja määrittelyissä kuin yleisestikin kukin analysoija tarkastelee luonnollisesti liiketoimintaosaamista omasta näkökulmastaan, paljolti oman taustansa ja kokemuksensa pohjalta. Näkökulma voi siis vaihdella varsin paljon, jolloin myös liiketoimintaosaamisen esitetty sisältökin on erilainen. Seuraavassa on tästä muutamia esimerkkejä: tietyissä kilpailutilanteissa yritysjohdon täytyy tarkastella liiketoimintaosaamista kriittisen kilpailutekijän kannalta. Silloin liiketoimintaosaamisen sisältö voi painottua vahvasti esimerkiksi rahoituksen tai markkinoinnin eli liiketaloustieteen jonkun osa-alueen suuntaan. Tässäkin kirjassa vilahtaa pari kertaa kapea näkökulma, mutta valtaosa kirjoittajista näyttää eksplisiittisesti tai implisiittisesti omaavan lavean vaikkakin käyttötilannelähtöisen yleisnäkemyksen liiketoimintaosaamiskokonaisuudesta. edellisissä määritelmissä liiketoimintaosaamista on useimmiten tarkasteltu liiketalouden, liiketaloustieteiden tai vähän laajemmin kauppatieteiden näkökulmasta. Tällöin liiketoimintaosaaminen tulee ikään kuin toiseksi keskeiseksi kilpailukyvyn osa-alueeksi teknologiaosaamisen rinnalle. Lehtinen (esimerkiksi 2003 ja 2004) on usein painottanut liiketoimintaosaamisen ja teknologiaosaamisen symbioosin keskeisyyttä. Jo termin muodon 15

vuoksi liiketoimintaosaaminen voidaan ymmärtää myös kauppa- ja liiketaloustieteiden käytäntöön suuntautuvaksi ulottuvuudeksi (Lehtinen 2005a). periaatteessa liiketoimintaosaamiseen voidaan sisällyttää myös teknologiaosaaminen, koska se on jonkin tasoisesti mukana kaikessa liiketoiminnassa. Se voi olla mukana hyvin keskeisessä asemassa, avustavassa roolissa tai taustatukena, ikään kuin välttämättömänä pahana. Useimmiten sen rooli palveluissakin on kohtalainen mutta ei keskeinen (esimerkiksi Lehtinen 1994, 1998 ja 2005b). Sen sijaan innovaatioihin ja varsinkin innovatiivisuuteen liittyvän osaamisen tulisi aina olla vahvasti mukana, koska se voi kohdistua ja perustua myös liiketaloudellisiin osaamisalueisiin. Vaikka usein puhutaan innovaatioista kuin ne olisivat uusia teknisiä keksintöjä, ne voivat kohdistua yhtä hyvin palveluihin, systeemeihin, organisaatioihin, markkinointitapaan, verkottumiseen, ansaintalogiikkaan jne., jolloin ne myös perustuvat pääosin liiketaloudellisiin ajatus- ja toimintatapoihin. Sekä liiketaloustieteisiin että teknisiin tieteisiin perustuvan osaamisen symbioosi on kuitenkin olennainen myös innovaatiotoiminnan kuten koko liiketoiminnankin onnistumisen kannalta. Parhaimmillaan teknologiaosaamisen, design-osaamisen ja liiketaloustiedelähtöisen osaamisen symbioosi tuottaa uuden innovatiivisen liiketoiminnallisen kokonaisuuden, joka on predestinoitu menestymään niin kauan, kuin organisaatio säilyttää siihen liittyvän luovuutensa ja joustavuutensa ja ennen muuta asiakaslähtöisyytensä. Innovaatio-osaaminen ja -johtaminen on tällaisen liiketoimintaosaamisen ydinaluetta. Mitä suuremmaksi liiketoimintaosaamisen kokonaisuus hahmotetaan, sitä varmemmin tulevat kuvaan sellaiset käsitteet kuin ansaintalogiikat, toimintalogiikat, toimintajärjestelmät, strategialogiikat, toimintajärjestelmät, liiketoimintakonseptit ja liiketoimintamallit. Ne kaikki kuuluvat liiketoimintaosaamismallien eli -järjestelmien suurperheeseen ja niiden avulla nimestä riippumatta pyritään ottamaan kulloinenkin liiketoimintaosaamiskokonaisuus hallintaan. Ne ovat myös näkökulmia, joista kohteena olevaa osaamiskokonaisuutta voidaan hahmottaa joko tieteellisesti tai soveltavasti. Kokonaisuuden hallintaan kuuluu myös omasta ydintoiminnasta ulkoistettavien toimintojen ja niiden edellyttämän verkostoitumisen hallinta. Edellä viitattu opetusministeriön työryhmä sisällytti laaja-alaisen liiketoiminnan osa-alueisiin perinteisten perusaineiden tai -funktioiden eli markkinoinnin, laskentatoimen ja verotuksen, johtamisen ja rahoituksen lisäksi kansantalouden, talousmatematiikan ja tilastotieteen, yritysjuridiikan ja yrittäjyyden sekä tietojärjestelmät. Näkemys on hyvin kauppakorkeakoulumainen. Viimeksi mainittuja aineita on jo pitkään hyödynnetty liiketaloustieteiden sisäisessä kehittämistyössä. Samoin liiketaloustieteiden kehittämisessä on hyödynnetty soveltuvaa tietoa talous- ja kulttuurimaantieteestä, yhteiskuntatieteistä, kasvatustieteistä ja humanistisistakin tieteistä. Esimerkiksi kansainvälisen liiketoiminnan kannalta kulttuurin tutkimuksella on ollut huomattava merkitys, kun taas kuluttajan käyttäytymisen tutkimukseen on pal- 16

jolti sovellettu psykologiaa, sosiaalipsykologiaa ja sosiologiaa. Tätä liiketaloustieteilijöiden hyödyntämishalua ja -kykyä ei aina tunnuta tiedostettavan, kun vaaditaan näiden jo liiketaloustieteissä hyödynnettyjen aineiden hyväksikäyttämistä liiketaloustieteiden rinnalla liiketoimintaa kehitettäessä. Ei ole mitään syytä vähätellä organisaatioihin kertyvän hiljaisen tiedon merkitystä. Tärkeää on myös tämän ja muunkin tiedon siirto esimerkiksi organisaation muuttuessa. Tällaiseen pehmeään liiketoimintaosaamiseen liittyvät myös organisaatioiden ja niiden henkilöstön yhteistyökyky sekä siihen kytkeytyvä monitasoinen yhteisöllisyys. Tässä vaiheessa lienee syytä palata artikkelin alkuun ja palauttaa mieleen se, että liiketoimintaosaamisen monet tulkinnat ovat perusteltavissa osaamisen erilaisten käyttäjien, käyttöympäristöjen ja määrittelynäkökulmien erojen perusteella. Koska muutkin organisaatiot kuin yritykset pyrkivät toimissaan yleensä tehokkuuteen ja usein taloudellisuuteenkin, ne soveltavat liiketoimintaosaamistietoja ja - taitoja toiminnassaan. Erilaisia käyttäjiä ja käyttötilanteita on siis todella suuri määrä. Näin ollen riittänee kattava yleismääritelmä, jonka pohjalta voidaan täsmentää kullekin käyttäjälle kuhunkin käyttötilanteeseen sopiva erityismääritelmä. Erityismääritelmänkin tulee kattaa tietty kokonaisuus yleismääritelmän osaamiskokonaisuuden puitteissa. Liiketoimintaosaamisen yleismääritelmäksi voisi edellisen perusteella sopia seuraava: Liiketoimintaosaamisella tarkoitetaan kaikkien niiden tietojen ja taitojen kokonaisuutta, jota tarvitaan yrityksen tai muun organisaation kannattavaan ja kestävään johtamiseen ja toimintaan. Lienee vielä syytä korostaa, että onnistuminen liiketoimintaosaamisen soveltamisessa sekä käytäntöön että tutkimukseen ja opetukseen edellyttää soveltamishalua ja -kykyä yrityksiltä ja muilta organisaatioilta sekä luonnollisesti niiden toimijoilta. Soveltamisen on oltava tavoitteellista mutta kyllin kokonaisvaltaista, jolloin strateginen näkökulma ja jokin liiketoimintaosaamismalli kokonaisuuden sitojana korostuvat. Liiketoimintaosaamisen soveltamishalu luonnollisesti ilmentää soveltajan motivaatioperustaa. Soveltamiskyky pohjautuu suuressa määrin luovuuteen ja innovatiivisuuteen. Liiketoimintaosaamisen muutoksista ja muutostarpeista Esimerkiksi arviointineuvoston asettaman arviointiryhmän raportissa todetaan, että liiketoimintaosaaminen näkyy yritysten toiminnassa jatkuvana muutoksena ja uudistumisena. Kehitys voi ilmetä kilpailuaseman etsimisenä ja luomisena tai sisäisen työyhteisön kehityksenä (ks. Liite). Liiketoimintaosaamisen sisältö muuttuu, kehittyy ja kansainvälistyy koko ajan. Niinpä osaamisen keskeisiksi osiksi ovat lähimenneisyydessä muodostuneet verkosto- ja kumppanuusosaaminen sekä yritysten yhteiskunnallisen vastuun hallinta ja muut eettiset kysymykset. Kuten edellä on käynyt ilmi, 17

usein liiketoimintaosaamisen osa-alueeksi katsotaan myös innovaatioihin liittyvä osaaminen. Soveltavassa osaamisessa ovat korostuneet kansainvälinen ja globaali liiketoimintaosaaminen, palveluosaaminen, yrittäjyys ja tietotekninen osaaminen. Muutokset ilmenevät selvästi tämän kirjan useimmista teksteistä. Myös perinteiset perusfunktiot, jotka ovat tulevaisuudessakin liiketoimintaosaamiskokonaisuuden perusosa-alueita, muuttuvat ja kansainvälistyvät jatkuvasti. Esimerkiksi markkinoinnissa muutospaineita ovat aiheuttaneet muun muassa markkinoiden dynaamisuuden ja kansainvälisyyden kasvu, tuotteiden elinkaarten lyhentyminen, reagointiaikojen kutistuminen, tarvittavan tiedon hankkimis- ja seulontavaikeudet sekä ennustettavuuden väheneminen. Niinpä markkinoinnissa onkin tapahtunut selvä asenteellinen kokonaismuutos. On ymmärretty, että markkinointi ei ole pelkästään puuhastelua markkinointiparametrien parissa (Lehtinen ja Niinimäki 2005). Parametreiksi on perinteisesti luettu tuotesuunnittelu, hinnoittelu, jakelu ja markkinointikommunikaatio, nykyisin yhä useammin myös henkilöstö, prosessit ja näkyvät todisteet. Yrityksen menestys onkin ensisijaisesti riippuvainen markkinointiosaamiseen perustuvasta kyvystä tuottaa arvoa asiakas- ja muissa verkostosuhteissa ja siten turvata yrityksen kannattava liikevaihto ja organisaation elossapysyminen. Markkinoinnin sisällä ovat korostuneet kuluttajamarkkinoinnin ja organisaatiomarkkinoinnin erot, tavaroiden, palvelujen ja niiden yhdistelmien markkinointierot, kansainvälinen ja globaalinen markkinointi, sähköinen markkinointi, suhde- ja verkostomarkkinointi, asiakkuuksien hallinta, brändäys, yhteiskunnallinen markkinointi, ympäristömarkkinointi, sijoittajasuhdemarkkinointi sekä yhteiskunnallinen ja poliittinen markkinointi. Kansainvälisyys, esimerkiksi globaalina brändin tai brändien hallintana, ilmenee yhä voimakkaammin kaikilla markkinoinnin osaamisalueilla kotimarkkinoidenkin kansainvälistyessä muun muassa tuonnin ja ulkomaisten yritysten Suomeen etabloitumisen kautta. Kuvatunlainen uudistumiskehitys on puolestaan muuttanut markkinointistrategista ajattelua, joka on tullut yhä keskeisemmäksi yrityksen tai muun organisaation kokonaisstrategisen osaamisen ja samalla koko liiketoimintaosaamisen osaksi. Palvelujen ja osin myös tavaroiden sekä niiden tuotannon ja markkinoinnin digitalisointi tuottaa suuria muutospaineita liiketoimintaosaamiseen. Yhä tärkeämmäksi nousevat esimerkiksi digitaalisen tuotantoprosessin hallinta, asiakkuuksien hallinta verkossa ja niihin liittyvä verkosto-organisaation johtaminen. Vaikka yrityksellä olisi muu tarvittava liiketoimintaosaaminen, sen menestymismahdollisuudet heikkenevät, jos se ei ripeästi pysty hyödyntämään digitalisoitumisen tarjoamia mahdollisuuksia. Nykyisin pitäisi olla itsestään selvää, että kaiken liiketoimintaosaamisen on oltava asiakaslähtöistä ja -keskeistä. Sen pitäisi siis perustua asiakkaiden - olivatpa nämä kuluttajia, yritysasiakkaita tai muiden sidosryhmien edustajia - tiedostettujen ja tiedostamattomien tarpeiden, toiveiden, halujen ja arvojen tuntemukseen. Tätä tuntemusta voidaan hankkia monin tavoin kuten markkinatunnustelun, markkinatutkimuksen, tulevaisuuden tutkimuksen ja 18

introspektionkin avulla. Koska laiminlyöntejä kuitenkin tapahtuu paljon, tulee perustellusti mieleen, että asiasta muistuttamiseksi pitäisi ehkä usein puhua asiakaslähtöisestä liiketoimintaosaamisesta. Liiketaloustieteet ovat varsin nuoria tieteenaloja. On kohtuullista odottaa niiden voimakasta tutkimuslähtöistä kehitystä, joka samalla muokkaa opetusta ja konsultointia nykyistä tiede- ja tutkimuslähtöisemmäksi. Otan jälleen esimerkkejä kaikille näkyvästä ja kuuluvasta markkinoinnista. Mainontaan käytetään valtavia summia kaikkialla maailmassa. Siitä huolimatta mainonnan tehon mittausta luonnehtii yhä edelleen yritysjohtajan vanha turhautuma: Kyllähän minä tiedän, että toinen puoli mainonnastamme menee hukkaan, mutta kun en tiedä kumpi puoli! Mainonnan mittauksessa kohtuullisen onnistunut huomionarvon mittaus ei voi korvata heikkoa tehon mittausta. Markkinoinnin strategia- ja suunnittelumallien taustalta löytyy onneksi aika tavalla tervettä järkeä, mutta tuskin niiden voidaan väittää olevan kovin tiedepohjaisia. Tilannetta pahentavat niin markkinoinnin konsultoinnin kuten koko yrityskonsultoinninkin osalta usein kritiikitön konsulttityö ja yritysten yhtä kritiikitön konsulttityön osto esimerkiksi aivan muilla aloilla julkisuutta keränneiltä helppoheikeiltä, joiden osaamisen syvällisyyden ja laskun loppusumman välillä on monesti vahva negatiivinen korrelaatio. Monessa suhteessa on siis hyödyllistä katsoa peiliin, vaikka Suomen liiketaloustieteellinen tutkimus ja opetus menestyvät varsin kohtuullisesti alan kansainvälisissä vertailuissa. Onneksi monet alan toimijat, kuten Tekes ja VTT, ovat tajunneet ajan merkit, esimerkiksi teknologian, liiketoimintaosaamisen ja innovaatiotoiminnan symbioottisuuden. Mutta muutoksen aikaansaaminen on hidasta ja muutosvastarintaa luonnollisesti on. Heijastelevatkohan tätä myös monien toimijoiden toimintastrategiat, jopa nimetkin? Erityisesti liiketoimintaosaamisen käytännön hyödyntämiskyvyn mutta myös liiketoimintaosaamisen tutkimuksen ja opetuksen tason kannalta on olennaista yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen sekä yritysten yhteistyön parantaminen. Tämä edellyttää niin tutkijoiden ja opettajien kuin yritystenkin edustajien toimintakulttuurin muuttumista liiketoimintaosaamista ja yrittäjähenkisyyttä painottavaan suuntaan. Se edellyttää erityisesti yliopistojen toimintamahdollisuuksien parantamista aina talousautonomiasta lähtien sekä uusien toimintamallien oppimista patentoinnista jälkimarkkinointiin (ks. Liite). Akateemisen tahon ja yritysten ja muiden käytännön organisaatioiden lähentyminen toteutuu paljolti verkottumisen keinoin. Oleellisia toimijoita verkottumisessa ovat myös erilaiset välittäjäorganisaatiot. Tällaisen verkottumisen etuja ja esteitä on analysoitu eri tahoilla (ks. esim. Elmuti, Abebe ja Nicolosi 2005, Lehtinen 2005a ja Liite). Käytännön työssä liiketoimintaosaamista ei juuri voida kytkeä liian aikaisessa vaiheessa yritysten tai muiden organisaatioiden kehittämis- tai tutkimusprojekteihin. Matti Lehti (2005) on todennut, että Liiketoimintaosaaminen on kokonaisvaltaista liiketaloudellista tietoa. Liiketoimintaosaaminen on siis varsin kokonaisvaltaista osaamista. Näin ollen liiketoimintaosaaminen tuottaa 19

vahvan sisällöllisen kokonaisvaltaisuuden haasteen niin yrityksille, julkisen talouden organisaatioille, kolmannelle sektorille kuin koulutus- ja tutkimusorganisaatioillekin. Se merkitsee ongelmalähtöisyyttä ja monitieteisyyttä. Käsiteltävät ongelmat olisi ratkaistava tehokkaimmalla mahdollisella tavalla riippumatta siitä, ylittävätkö ongelmat ja niiden ratkaisumallit aineiden tai jopa tieteenalojen rajat. Viime kädessä on pyrittävä löytämään liiketoimintaosaamismalleja, jotka yhdistävät lähtökohdiltaan erilaiset ainekset toimivaksi kokonaisuudeksi. Kokonaisvaltaisuuden haaste ja nimenomaan ongelmalähtöisyys edellyttävät muun muassa tutkimuksen relevanssin ja vaikuttavuuden huomioonottamista tutkimuksen tieteellisen tasokkuuden ohella, mikä ei kaikessa liiketaloudellisessakaan tutkimuksessa eikä sen arvioinnissa ole aivan ongelmatonta. Tutkimusten relevanssin parempi huomioonottaminen on kuitenkin tärkeä ehto sille, että liiketaloustieteellinen tutkimustyö tukee käytännön liiketoimintaosaamista. Relevanssin huomioonottamisen parantuminen ei välttämättä johda tutkimusten tieteellisten ansioiden vähenemiseen, mitä usein pelätään. Kokonaisvaltaisuuden haasteeseen vastaaminen edellyttää joka tapauksessa monenlaista kehittämis- ja yhteistyötä. Tämän artikkelin viimeisenä korjauspäivänä hallintotieteen professori Risto Harisalo (2006) kirjoitti julkisen hallinnon muutoksesta Helsingin Sanomissa otsikolla Kuntien hallinnossa otettava oppia konsernihallinnosta. Hän toteaa kunta- ja palvelurakenteen, kunnallisten talousjärjestelmien ja etenkin tilaaja-tuottajamallien muutosten johtaneen siihen, että konsernihallintoon siirtyminen selkeyttäisi olennaisesti kunnallisten instituutioiden valtasuhteita varsinkin, kun monet kunnat jo ovat tosiasiassa konserneja. Tämä merkitsisi kunnanjohtajan aseman muuttumista toimitusjohtajamaiseksi, kunnan hallituksen toimimista konsernin johtokunnan tapaan ja valtuuston muodostumista hallintoneuvostomaiseksi. Kirjoitus kuvastaa julkishallinnon yleistä kehityssuuntaa. Julkishallinnossa on käynnissä liiketoimintaosaamisen ajattelutapoja soveltava, pitkäkestoinen muutos. Monelta osin perässä ja joiltakin osin edellä näyttää tulevan myös kolmas sektori. Onkin hyvä, että on rinnakkaisia, suppeampia ja laajempia näkökulmia sekä liiketoimintaosaamisen käsitteitä, joita voidaan muokata eri tarkoitusten mukaisesti. Käytännön liiketoiminnassa käsitteen sopivuuden ratkaisevat organisaation luonne ja vaihtuvat tilanne- ja ympäristötekijät. Tutkimuksessa ovat tärkeässä asemassa tutkimuksen tavoitteet ja tutkimuskohteet. Tällaisen sallivan käsitetulkinnan ei pitäisi kuitenkaan johtaa siihen, että liiketaloudellista tietoa ja taitoa vähätellään. Sitä tarvitaan jossain määrin jokaisessa organisaatiossa. Aina ei muisteta eikä edes hyväksytä, että liiketoimintaosaamista ja siihen liittyvää yrittäjyyttä tarvitaan esimerkiksi yliopistoissa (Lehtinen 2005a), vaikka kansainvälinen kilpailu on aina koskenut niitä ja se on viime vuosina tavattomasti kiristynyt. Myös liiketoimintaosaamisen jatkuva seuranta on tarpeen, koska osaamisen tulkinnat, sisällöt ja laatuvaatimukset muuttuvat jatkuvasti. Tätä tietä liiketoimintaosaaminen voi toimia kilpailukykymme perustana ja pysyä jatkuvasti sen keskiössä. 20

Nämä eivät ole tämän kirjan viimeiset eivätkä ainoat näkökulmat liiketoimintaosaamiseen. Ehkä joku nyt huokaisee helpotuksesta, joku ehkä jo työlääntyneenäkin. Oli miten oli, kirjassa käsitellään moni-ilmeistä ilmiötä nimeltä liiketoimintaosaaminen varsin moniäänisesti. Niin kuin pitääkin. Lähteet Anttonen, Liisi (2002) KTT Uolevi Lehtinen vakuuttaa: Sijoitus liiketaloustieteisiin on paras sijoitus. Avista 2/2005, 10-12. Elmuti, Dean, Abebe, Michael ja Nicolosi, Marco (2005) An Overview of Strategic Alliances between Universities and Corporations. The Journal of Workplace Learning, Vol. 17, No. 1-2, 115-129. Harisalo, Risto (2006) Kuntien hallinnossa otettava oppia konsernihallinnosta. Helsingin Sanomat 26.1.2006, Vieraskynä, 2. Järnstedt, Jari (2005) Kokonaisvaltainen liiketoimintaympäristö. Pori: Prizztech Oy. Kämäräinen, Jouko (2005) Moniosaaminen kasvussa. Kauppalehti 28.2.2005, Extra, 28-29. Lainema, Timo (2004) Liiketoimintaosaamisen koulutuksen tulisi tähdätä kokonaisuuksien hallintaan. Mercurius 4/2004, 28. Lehti, Matti (2005) Palvelujen teollistumien korostaa Kauppakorkeakoulun merkitystä. Avista 1/2005, 8-9. Lehtinen, Uolevi (1994) Palvelujen kehityksessä kattona on vain taivas. Aamulehti 19.4.1994, Alakerta, 2. Lehtinen, Uolevi (1998) Työllisyyden kehitys riippuu palveluista. Helsingin Sanomat 24.8.1998, Talous: Vieraskynä, 12. Lehtinen, Uolevi (2000) Kauppatieteet sivuraiteella. Helsingin Sanomat 18.4.2000, Vieraskynä, 4. Lehtinen, Uolevi (2003) Liiketoimintaosaamista on kehitettävä. Ekonomi, maaliskuu 2003, 20-31. Lehtinen, Uolevi (2004) Liiketoimintaosaaminen on Suomelle elintärkeää. Kauppalehti, Mielipide, 15. Lehtinen, Uolevi (2005a) Liiketoiminta- ja teknologiaosaaminen sekä yliopistojen yhteiskunnallinen rooli. Tieteessä tapahtuu 4/2005, 48-53. Lehtinen, Uolevi (2005b) Palveluinnovaatioiden luonne ja liiketoimintaosaaminen. Talous-Sanomat 10.3.2005, Mielipide, 25. Lehtinen, Uolevi ja Niinimäki, Satu (2005) Asiantuntijapalvelut tuotteistamisen ja markkinoinnin suunnittelu. Helsinki, WSOY. 21

Liiketoimintaosaamisen kehittäminen korkeakoululaitoksessa. Opetusministeriön työryhmien muistio 2001: I. Helsinki. Mittilä, Tuula (2003) TaY:n Liiketaloustieteen opetussuunnitelmatyöryhmän julkaisematon taustamateriaali. Mittilä, Tuula (2004) TaY:n Liiketoimintaosaamisen sivuainekokonaisuuskehitystyöryhmän julkaisematon taustamateriaali. Osaaminen, innovaatiot ja kansainvälistyminen. Valtion tiede- ja teknologianeuvosto 2002. Helsinki. Osaava ja avautuva maailmantalouden murroksessa. Suomi maailmantaloudessa -työryhmän raportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisu 2004:14. Helsinki. Paasio, Antti (2004) Liiketoimintaosaaminen ja yrittäjyys kauppatieteiden haasteena. Mercurius 3/2004, 2. Reponen, Tapio (2004) Kauppatieteistä vahva pohja yrittäjyydelle. Talouselämä 9.1.2004,34. Saarnivaara, Veli-Pekka (2005) Liiketoimintaosaamisen kehittämishaasteet. Juhlapuhe Helsingin kauppakorkeakoulun avajaisissa 2.9. (painettu). Suomalaista kilpailukykyä liiketoimintaosaamisella. Kauppatieteiden ja liiketalouden korkeakoulutuksen arviointi. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisu 2003:6. Helsinki: Edita. Työllisyysryhmän loppuraportti. Valtioneuvoston kanslian julkaisu 2003:5. Helsinki. Uolevi Lehtinen on KTT, Tampereen yliopiston yrityksen taloustieteen emeritusprofessori, Helsingin ja Turun kauppakorkeakoulujen dosentti, Kauppatieteellisen yhdistyksen pj ja Taloussuunnittelu Oy:n tj. Hän on kirjoittanut 170 tieteellistä artikkelia, joista kolmannes on julkaistu referoiduissa kv. aikakauslehdissä seitsemällä kielellä, sekä kymmeniä lehtikirjoituksia. Kauppatieteellisen alan jatkokoulutusohjelma KATAJA on rakennettu hänen tekemänsä suunnitelmaehdotuksen pohjalta ja hän on toiminut KATAJAn ensimmäisenä johtajana. Hän on toiminut Tampereen yliopiston professorina, rehtorina, dekaanina ja yrityksen taloustieteen ja yksityisoikeuden laitoksen (nykyinen Tampereen yliopiston kauppakorkeakoulu) johtajana, Tampereen kesäyliopiston rehtorina ja useiden yhteisöjen ja yritysten johtoelimissä. Lisäksi Lehtinen on toiminut tutkijana, konsulttina, yrittäjänä, päätoimittajana ja luennoinut useissa maissa. Hän on Moskovan Taloustieteellisen Akatemian kunniatohtori. Hän on jäsen Liiketoimintaosaamisen Forumissa, joka on liiketoimintaosaamista kokonaisvaltaisesti kehittämään perustettu kansallinen neuvottelukunta. Lehtinen on kirjoittanut runsaasti muun muassa liiketoimintaosaamisen luonteesta, merkityksestä ja kehittämisestä sanoma- ja talouslehtiin. 22