KAINUUN ELY-KESKUS Önkkörin alueen kunnostusselvitys Raportti FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY P21561
Raportti Puustinen Tomi Sisällysluettelo 1 Hankkeen tausta ja tavoitteet... 1 1.1 Sijainti... 1 1.2 Hankkeen tausta... 1 1.3 Aiemmat selvitykset... 2 1.4 Ongelmakuvaus ja kunnostustavoite... 2 2 Vesistötiedot... 2 2.1 Vesistöalue ja hydrologia... 2 2.2 Vedenlaatu... 3 3 Vesistön ja valuma-alueen käyttö sekä ympäristön tila... 7 3.1 Maaperä... 7 3.2 Maankäyttö... 7 3.3 Vesistönkäyttö ja rakenteet... 8 3.4 Suojelualueet ja erityiskohteet... 8 3.5 Pohjavedet... 8 4 Luontoselvitykset... 8 4.1 Kasvillisuus... 8 4.1.1 Vesikasvillisuusinventoinnit... 8 4.1.2 Önkkörinlahden vesikasvillisuus... 9 4.1.3 Önkkörinlammen vesikasvillisuus... 11 4.1.4 Kaivosojan kanavan vesikasvillisuus... 11 4.1.5 Käkilahden vesikasvillisuus... 13 4.1.6 Luhdat ja rantakasvillisuus... 16 4.1.7 Huomionarvoinen kasvilajisto... 17 4.1.8 Vesistön tila kasvillisuuden perusteella... 18 4.2 Linnusto... 19 4.2.1 Linnustoselvitykset... 19 4.2.2 Pesimälinnusto... 20 4.2.3 Muuttolinnusto... 22 4.2.4 Uhanalainen ja arvokas lajisto... 25 4.3 Korennot... 26 4.4 Viitasammakko... 28 4.4.1 Viitasammakkoselvitys... 28 4.4.2 Viitasammakkoselvityksen tulokset... 29 4.5 Kalasto... 30 5 Vesistön kuormitus... 30 5.1 Ulkoinen kuormitus... 30
Raportti Puustinen Tomi 5.2 Kuormituksen sieto... 30 5.3 Sisäinen kuormitus... 31 6 Suunnitellut toimenpiteet... 32 6.1 Önkkörinlammen ojan kosteikko... 32 6.1.1 Yleistä kosteikoista... 32 6.1.2 Kosteikon rakentaminen... 32 6.2 Väylän ruoppaus... 33 6.3 Lintuvesikunnostus... 33 6.3.1 Yleistä lintuvesikunnostuksesta... 33 6.3.2 Ruoppaukset ja vesikasvillisuuden poisto... 34 6.3.3 Vaiheistus... 34 6.3.4 Lintutornit... 34 6.4 Vesikasvillisuuden poisto... 36 6.4.1 Yleistä... 36 6.4.2 Kelluslehtisten ja uposkasvien poisto... 37 6.4.3 Kasvillisuuden poistot Önkkörin alueella... 37 6.5 Kaivosojan rantapolku... 38 6.5.1 Rantapolku... 38 6.5.2 Onkilaiturit... 38 6.5.3 Opastaulut... 38 7 Vaikutusten arviointi... 38 7.1 Vesistövaikutukset... 38 7.2 Kasvillisuus- ja luontotyyppivaikutukset... 38 7.3 Vaikutukset eliöstöön... 39 7.3.1 Linnusto... 39 7.3.2 Viitasammakko... 39 7.3.3 Korennot... 39 7.4 Suunnitelma vaikutusten tarkkailusta ja mahdollisesta näytteenotosta... 40 8 Kustannusarvio... 40 9 Toimenpideohjelma... 40 10 Jatkotoimenpiteet ja lupatarpeen arviointi... 41 11 Yhteenveto... 41 12 Lähteet... 43
Raportti Puustinen Tomi Liitteet: Liite 1: Korentoselvitys Kartat ja piirustukset: YMP-P21561-1 Suunnitelmakartta YMP-P21561-2 Tyyppipiirustus, Lintutorni YMP-P21561-3 Tyyppipiirustus, Rantapolku YMP-P21561-4 Tyyppipiirustus, Onkilaituri
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 1 (44) Önkkörin alueen kunnostusselvitys 1 Hankkeen tausta ja tavoitteet 1.1 Sijainti Suunnittelualue sijaitsee Kajaanin kaupungin Vuolijoen kylässä, noin 40 km etäisyydellä Kajaanin keskustasta länteen. Önkköri on Oulujärveen kuuluva vesialue. Suunnittelualueeseen kuuluu Önkkörinlahti, Önkkörinlampi, Kaivosoja ja Käkilahden suuosa. Suunnittelualueen sijainti on esitetty alla olevassa sijaintikartassa (Kuva 1). 1.2 Hankkeen tausta Kuva 1. Suunnittelualueen sijainti (merkitty punaisella ympyrällä). Önkkörinlammen ja Käkisalmen välille on 1600-luvulla kaivettu venäläisten sotilaiden toimesta kanava, jonka tarkoituksena on ollut, ettei sotalaivojen tarvinnut mennä Oulujärven selkäalueille. Lisäksi Önkkörinlahdelle on rakennettu pengersilta, jossa on ollut 4,5 4,0 m vapaa vesiaukko. Pengersilta on purettu hallintopakkopäätöksen mukaisesti keväällä 2012. Önkkörin alueen kanava on muinaismuistokohde, joka kuuluu valtakunnallisesti arvokkaisiin kulttuurihistoriallisiin ympäristöihin. Oulujärven oikeusvaikutteisessa rantaosayleiskaavassa kanava on merkitty vesialueeksi, joka kuuluu ympäristöarvoltaan merkittävään alueeseen. Kaivoskanava on mainittu myös Vuolijoen kulttuuriympäristöohjelmassa.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 2 (44) 1.3 Aiemmat selvitykset Kainuun ympäristökeskus on tehnyt Önkkörin kunnostussuunnitelmaan liittyviä maastotutkimuksia, kuten Kaivosojan painokairaustutkimuksen sekä Kaivosojan ja Maalamminojan pituusleikkausmittaukset. 1.4 Ongelmakuvaus ja kunnostustavoite 2 Vesistötiedot Önkkörinlahti ja Önkkörinlampi ovat rehevöityneet ja vesikasvillisuus on lisääntynyt. Veneellä liikkuminen on vaikeutunut voimakkaan umpeenkasvun vuoksi ja siten metsästyksen sekä kalastuksen harrastusmahdollisuudet ovat kaventuneet. Rehevöityminen ja umpeenkasvu ovat heikentäneet myös linnuston, kalaston ja muun eliöstön elinolosuhteita. Lisäksi alueen virkistyskäyttöä haittaa säännöstelyn vaikutuksesta liikkeelle lähtevät turvelautat. Kunnostuksen tavoitteena on järven virkistyskäyttökelpoisuuden, lintujen ja vesieliöstön elinympäristöjen, kalatalouden ja järvimaiseman parantaminen sekä kaivoskanavan kulttuurihistoriallisien arvojen esiintuominen. Erityisesti kunnostuksen tarkoituksena parantaa alueella olevien EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV (a) mukaisten lajien (viitasammakko, korennot) elinympäristöjä. Lisäksi kunnostussuunnitelman tavoitteena on etsiä ratkaisuja, joilla voidaan poistaa puretun pengertien ja Oulujärven säännöstelyn aiheuttamia haittavaikutuksia. 2.1 Vesistöalue ja hydrologia Suunnittelualue sijaitsee Oulujoen vesistöalueen (59) Oulujärven alueella (59.3) ja siellä Ärjänselän alueen (59.32) Ärjänselän lähialueella (59.321). Suunnittelualueelle laskevan valuma-alueen pinta-ala on noin 1,85 km 2. Önkkörin vedenkorkeus noudattaa säännöstellyn Oulujärven vedenkorkeutta (NW = NN+120,50 m ja HW = NN+123,20 m). Oulujärven vedenkorkeuden (5903330 Oulujärvi, Vuottolahti) tunnusluvut ajanjaksolla 1991 2010 on esitetty alla olevassa taulukossa (Taulukko 1). Taulukko 1. Oulujärven (5903330 Oulujärvi, Vuottolahti), jonka kanssa Önkköri on samassa tasossa, vedenkorkeuden tunnusluvut ajanjaksolla 1991 2010. Vedenkorkeudet NN +m NW MNW MW MHW HW 120,98 121,36 122,3 122,88 123,09 Önkkörin alueelta ei ole mitattua virtaamatietoa. Önkkörinlampeen laskee länsipuolelta oja (va 0,84 km 2 ), jonka valuma-alueella on viljeltyjä peltoja. Suunnittelualueelle Kaivosojaan laskee lisäksi useita pieniä ojia ojitetuilta rämesoilta. Kaivosojassa ja Önkkörinlammessa tapahtuvan virtauksen arvioidaan olevan pääasiassa sääolosuhteiden (tuuli) aiheuttamaa. Virtauksen suunta vaihtelee sääolojen mukaan. Önkkörinlammen ja Kaivosojan väli on nykytilassa lähes umpeenkasvanut ja veden vaihtuvuuden niiden välillä arvioidaan olevan vähäistä.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 3 (44) 2.2 Vedenlaatu Önkkörinlampi kuuluu Oulujärven vesimuodostumaan, joka on luokiteltu suureksi humusjärveksi (Sh). Oulujärven ja Önkkörinlammen tila on luokiteltu suppeaan aineistoon perustuen hyväksi. Ympäristökarttapalvelun aineiston mukaan vesienhoidon tavoitetila on saavutettu ja turvattu nykykäytännön mukaisilla toimenpiteillä. Kaivosojan ekologista tilaa ei ole arvioitu. Oulujärven Käkilahti on lievästi rehevä ja veden ravinnepitoisuudet ovat jonkin verran suurempia kuin Oulujärven varsinaisella selkävesialueella. Myös veden humuspitoisuus on ajoittain suurempi lahtialueilla, johtuen Vuolijoen ja laskuojien tuomasta humuskuormasta. Käkilahdessa veden a-klorofyllipitoisuus on ajoittain ilmentänyt lievää kasviplanktonlevien kukintaa. Paikallisesti veden laatuun ja virkistyskäyttöön vaikuttaa tuulet ja niiden aikaansaama veden vaihtuminen kasvittuneessa rantavyöhykkeessä. Alla olevassa taulukossa (Taulukko 2) on esitetty keskimääräinen vedenlaatu 2000- luvulla Önkkörinlammessa (Önkkörinlampi 1 ja 2), Önkkörinlammen ojassa (Önkkörinlammen oja 1) sekä Kaivosojassa (Kaivosoja ja Kaivosoja 2). Kuva 2 on esitetty vedenlaadun havaintopaikat. Önkkörinlammessa ja Kaivosojassa vesi on ollut 2000-luvulla rehevää, silminnähden sameaa ja runsashumuksista. Önkkörinlammen ojassa vesi on ollut erittäin rehevää ja runsashumuksista. Happitilanteeltaan vedet ovat olleet huonoja tai välttäviä. Önkkörinlammen ojan näytepisteen huonompi vedenlaatu verrattuna Önkkörinlammen ja Kaivosojan näytepisteiden vedenlaatuun kertoo osaltaan ravinteiden tulosuunnasta. Taulukko 2. Keskimääräinen vedenlaatu 2000-luvulla Önkkörinlammessa, Önkkörinlammen ojassa ja Kaivosojassa (Hertta-ympäristötietojärjestelmä 2014). Alkaliniteetti Happi COD Mn chl-a ka. Kok.P Kok.N ph Sameus Sähk.joht Väri Fe mmol/l % mg/l mg/l µg/l mg/l µg/l µg/l FNU ms/m mgpt/l µg/l Önkkörinlampi 0,19 72 6,9 22 16,6 26,7 71 915 6,6 10,9 4,7 100 - Önkkörinlammen oja - 60 5,9 40-23,7 197 2233 6,5 16,3 8,4-5433 Kaivosoja - 51 5,2 38-14,8 61 1258 5,8 6,9 3,1-4167
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 4 (44) Kuva 2. Vedenlaadun havaintopaikat.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 5 (44) 180 170 160 150 140 130 120 110 100 90 80 70 60 50 40 30 20 10 0 Önkkörinlampi 1 7.6.2007 29.7.2013 28.8.2013 23.9.2013 1800 1600 1400 1200 1000 800 600 400 200 0 Kok.P (µg/l) Kok. N (µg/l) Kuva 3. Kokonaisravinnepitoisuudet Önkkörinlammessa (Önkkörinlampi 1) 2000- luvulla. Kuva 4. Klorofylli-a -pitoisuudet Önkkörinlammessa (Önkkörinlampi 1) 2000-luvulla. Önkkörinlammesta ja Önkkörinlammen ojasta on vedenlaatutuloksia vain 2000-luvulta. Kaivosojasta on 2000-luvun näytteiden lisäksi otettu yhdet vedenlaatunäytteet vuonna
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 6 (44) 1977. Önkkörinlammesta otetuista näytteistä voidaan todeta, että lammen ravinne-, rauta- ja klorofylli-a -pitoisuudet ovat pääsääntöisesti kasvaneet vuodesta 2007 lähtien (Kuva 3, Kuva 4). Vuosina 2007 ja 2013 on veden kokonaistyppipitoisuus (Önkkörinlampi 1) ollut 780 1600 µg/l (ka=1295 µg/l, n=4), kokonaisfosforipitoisuus 41 180 µg/l (ka=118 µg/l, n=4) ja klorofylli-a -pitoisuus 10 35 µg/l (ka=24 µg/l, n=3). Myös Kaivosojan pitoisuudet ovat kasvaneet, mutta hillitymmin kuin Önkkörinlammessa. Kaivosojan kokonaistyppipitoisuus (Kaivosoja 2) on ollut vuonna 2013 1200 1500 µg/l (ka=1350 µg/l, n=2) ja kokonaisfosforipitoisuus 55 74 µg/l (ka=65 µg/l, n=2). Önkkörinlammen kohonneet pitoisuudet voivat osittain selittyä Önkkörinlammen ojan korkeilla pitoisuuksilla (Kuva 5). Önkkörinlammen ojassa veden kokonaistyppipitoisuus on ollut 1400 3600 µg/l (ka=2233 µg/l, n=3) ja kokonaisfosforipitoisuus 160 260 µg/l (ka=197 µg/l, n=2). 400 Önkkörinlammen oja 4000 350 3500 300 3000 250 2500 200 2000 150 1500 100 1000 50 500 0 29.7.2013 28.8.2013 23.9.2013 0 Kok.P (µg/l) Kok. N (µg/l) Kuva 5. Önkkörinlammen ojan ravinnepitoisuudet 2000-luvulla. Vaikkakin kokonaisravinne- ja klorofylli-a -pitoisuudet Önkkörinlammessa ovat 2000- luvulla pääosin kohonneet, ilmentävät ne edelleen rehevää tilaa. Kemiallisen hapenkulutuksen (COD Mn ) havaintotulosten mukaan Önkkörinlammen vedessä on kohtalaisen paljon orgaanista ainesta. Vesi on rautapitoista ja väriltään tummaa. Alla olevassa kuvassa (Kuva 6) on esitetty Önkkörinlammen ojan, Önkkörinlammen ja Kaivosojan kokonaisravinnepitoisuudet 2000-luvulla.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 7 (44) Kaivosoja 2 74 55 1200 1500 Önkkörinlammen oja Önkkörinlampi 1 260 170 160 180 130 120 41 3600 1400 1700 1500 1600 1300 780 0 1000 2000 3000 4000 Kok.P (µg/l) Kok. N (µg/l) Kuva 6. Kokonaisravinnepitoisuudet suunnittelualueella 2000-luvulla. 3 Vesistön ja valuma-alueen käyttö sekä ympäristön tila 3.1 Maaperä 3.2 Maankäyttö Önkkörin alue ja sen valuma-alue on pääosin savi- (Sa) ja turvemaata (Tv). Suunnittelualueen pohjoisosassa on pieni alue moreenia (Mr). (GTK, Maaperäkartta 1:200 000) Suunnittelualueella on voimassa Oulunjärven rantaosayleiskaava, joka on vahvistettu 14.4.2003 ja jota on muutettu 8.2.2008. Lisäksi Önkkörinlammen itäpuolella noin 450 m päässä sijaitsee Haatajan rantakaava-alue. Haatajan rantakaava on hyväksytty 14.7.1983 ja muutettu 24.8.2001. Suunnittelualueella on voimassa Kainuun maakuntakaava 2020, jonka valtioneuvosto on vahvistanut 29.4.2009. Oulujärven rantaosayleiskaavassa suunnittelualue on merkitty maa- ja metsätalousvaltaiseksi alueeksi (M). Lisäksi suunnittelualuetta koskee merkintä, jonka mukaan alue on ympäristöarvoltaan (maisemaltaan, eläimistöltään ja kasvillisuudeltaan) merkittävä (my-mek). Kaavamääräyksien mukaan alue pyritään säilyttämään mahdollisimman luonnonmukaisena. Lisäksi rakentaminen ja ympäristönhoito on alueella sallittua siten, että luonnonympäristön ominaispiirteet säilyvät. Maakuntakaavassa suunnittelualuetta koskee merkintä, jolla Käkisaaren kannas ja kanava on osoitettu valtakunnallisesti arvokkaaksi kulttuurihistorialliseksi kohteeksi tai alueeksi. Museoviraston sivuilla Käkisaaren kannaksesta ja kanavasta kerrotaan seuraavaa: Venäläiset sotilaat kaivoivat 1600-luvulla alavan niitty- ja suomaiseman läpi Käkisaaren kiveämättömän kanavan. Maakuntakaavaselostuksessa kohdetta koskee suunnittelumääräys, jonka mukaan alueiden suunnittelussa tulee ottaa huomioon rakennettujen kulttuuriympäristöjen kokonaisuudet ja ominaispiirteet sekä turvata merkittävien kulttuurihistoriallisten ja maisemallisten arvojen säilyminen. Valtakunnallisesti arvokkaisiin kohteisiin merkittävästi vaikuttavissa hankkeissa on varattava museoviranomaiselle tilaisuus antaa lausunto. Önkkörin suunnitelma-alueen rannat ovat ojitettua rämettä ja lehtipuuvaltaista rantametsää. Önkkörin valuma-alueella on suoritettu metsä- ja suo-ojitusta noin 5 km 2 alueella vuosikymmenien aikana.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 8 (44) Suunnitelma-alueella ei ole pysyvää asutusta. Önkkörin valuma-alueella sijaitsee alle kymmenen vakituisesti asuttua kiinteistöä ja kaksi vapaa-ajan kiinteistöä. Maatalouden harjoittaminen on Önkkörin alueella keskittynyt Önkkörinlammen länsipuolella sijaitseville maatiloille. Viljeltyjä peltoja sijaitsee rantavyöhykkeen välittömässä läheisyydessä alueen länsi- ja itäpuolella. Önkkörin valuma-alueen pinta-alasta peltoja on noin 12 %. 3.3 Vesistönkäyttö ja rakenteet Önkkörin vesialueella veneillään, kalastetaan ja metsästetään. Erityisesti metsästys on koettu alueen oleellisena virkistyskäyttömuotona. Lisäksi kanavan käyttö venereittinä ja kalastuspaikkana ovat tärkeitä. Kaivosojan ylitse kulkee Käkisaarentien puurakenteinen silta. Sillan alikulkukorkeus ja kulkusyvyys ovat riittävät pienveneitä varten. 3.4 Suojelualueet ja erityiskohteet 3.5 Pohjavedet 4 Luontoselvitykset 4.1 Kasvillisuus Önkkörin valuma-alueella ei sijaitse suojelualueita. Lähin suojelualue, soidensuojeluohjelmaan kuuluva Rimpinevan Natura-alue (FI1200923, SSO110351) sijaitsee noin 5 km etäisyydellä Önkkörinlammesta länteen. Rimpinevan lävistää luode-kaakkoissuunnassa laaja ylitsepääsemätön rimpineva-alue. Pohjoislaidalla on karuja kangas-, tupasvilla- ja tupavillanevarämeitä sekä rahkamättäisiä lyhytkorsi- ja rimpinevoja. Eteläosassa on rahkamättäisiä lyhytkorsi- ja rimpinevoja, laidoilla pallosara- ja tupasvillarämeitä. Kohteeseen sisältyy myös erillinen metsähallituksen aarnialue. Suunnittelualueella ei sijaitse luokiteltuja pohjavesialueita. Lähimpiä pohjavesialueita ovat vedenhankintaa varten tärkeät Apajakangas (1194002) sekä Hautakangas (1194001). Apajakangas sijaitsee noin 10 km etäisyydellä suunnittelualueesta kaakkoon ja Hautakangas noin 10 km etäisyydellä suunnittelualueesta etelään. 4.1.1 Vesikasvillisuusinventoinnit Vesikasvillisuuden tutkimus Önkkörin alueella toteutettiin vesikasvien parhaan kasvukauden aikana elokuussa 2013. Vakioitua päävyöhykelinjamenetelmää (SYKE, 2009) vesikasvillisuuden avulla tehtävän vesistön ekologisen tilan luokittelemiseksi ei käytetty vesistöalueen laajuuden vuoksi. Kunnostettava alue sisältyy Oulujärveen sijoittuvan, Önkkörinlahtea ja Käkilahtea yhdistävän Kaivosojan kanavan sekä sen pohjoisosassa sijaitsevan Önkkörinlammen alueelle. Alueen vesikasvillisuutta sekä rantaluontotyyppejä kartoitettiin kiertelemällä veneellä aluetta eri kasvillisuusvyöhykkeiden määrittämiseksi. Apuna kartoituksessa käytettiin vesikiikaria ja rautaharavaa. Lisäksi Kaivosojan ja Önkkörinlammen kasvillisuutta inventoitiin ranta-alueilta. Aivan alueen pohjoisosassa, entisen pengertien alueella, kasvillisuutta inventoitiin kahlaamalla siellä, missä pohja oli kantavaa. Inventointeihin käytettiin yksi maastotyöpäivä. Tässä raportoinnissa alueen vesi- ja rantakasvillisuutta on käsitelty kuvassa 20 esitetyn aluejaon mukaisesti. Vesikasvitutkimuksissa huomioitava lajisto käsittää varsinaisiksi vesikasveiksi luettavien putkilokasvien lisäksi rantavyöhykkeen sarat, eräät suurlevät;
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 9 (44) mm. näkinpartaislevät (Charales), vesisammalet sekä ajoittain vedessäkin kasvavat rantaviivan tavanomaiset putkilokasvit. 4.1.2 Önkkörinlahden vesikasvillisuus Önkkörinlahti on matalaa hiekka- ja sorapohjaista aluetta, jonka pengertie on aiemmin erottanut umpeutuvasta lahdenpohjukasta ja Önkkärinlammesta (Kuva 7). Önkkörinlahti avautuu laajalle Oulujärven selälle. Veden vaihtuvuus lahdella on oletettavasti hyvä. Önkkärinlahden alueella kasvillisuus on avointa (Kuva 8) ja ilmaversoisvyöhykkeet muodostuvat kapealle rantavyöhykkeelle, missä pääosan muodostavat mm. laihat järvikortekasvustot (Equisetum fluviatile) ja mutaluikka (Eleocharis mamillata). Näkyvimmät kasvustot muodostavat rantavyöhykkeen kastikoiden ja suursarojen lisäksi ajoittain veden alle jäävät rantojen putkilokasvit, kuten terttualpi (Lysimachia thyrsiflora), tummarusokki (Bidens tripartita), myrkkykeiso (Cicuta virosa), luhtatädyke (Veronica scutellata) ja ratamosarpio (Alisma plantago-aquatica). Ratamosarpio on näyttävä vesirajan kasvi, joka viihtyy usein liettyneillä rannoilla. Selvitysalueella pohjalehtisiä vesikasveja havaittiin ainoastaan pohjoisosassa Önkkörinlahden kovapohjaisella ja kirkasvetisellä alueella. Entisen pengertien lähialueella vesi on matalaa ja pohja kohtalaisen kovaa ja hiekkapitoista. Pohjalehtisistä tällä alueella havaittiin runsaimmin rantaleinikkiä (Ranunculus reptans), joka muodostaa laajoja mattomaisia kasvustoja matalassa vedessä. Lisäksi pohjalehtisistä alueella esiintyvät katkeravesirikko (Elatine hydropiper) ja äimäruoho (Subularia aquatica). Alueella havaittiin esiintyvän myös vesitähteä (Callitriche sp. ), jota ei voitu määrittää tarkemmin lajilleen, mutta joka on todennäköisimmin pikkuvesitähteä. Kelluslehtisistä Önkkörinlahdella esiintyy harvakseltaan uistinvitaa (Potamogeton natans), siimapalpakkoa (Sparganium gramineum) ja keiholehtiristeymää eli ns. uistinkeiholehteä (Sagittaria natans x sagittifolia). Uposlehtisistä kirkasvetisellä Önkkörinlahdella havaittiin harvakseltaan pikkuvitaa (Potamogeton berchtoldii), ruskoärviää (Myriophyllum alterniflorum) ja ahvenvitaa (P. perfoliatus).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 10 (44) Kuva 7. Önkkörinlahden alue on kirkasvetistä ja matalaa entisen pengertien alueella Kuva 8. Önkkörinlahti pohjoisen suuntaan entiseltä pengertieltä on lähes avointa ja kasvitonta vesipintaa
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 11 (44) 4.1.3 Önkkörinlammen vesikasvillisuus Önkkörinlammen vesikasvillisuuden elomuodot muodostuvat ilmaversoisista sekä uposlehtisistä, irtokellujista ja -keijujista. Önkkörinlammen alue on lähes kauttaaltaan yhtenäisen ilmaversoiskasvillisuuden peittämää (Kuva 9), ja vain aivan keskellä luhtaa on pieni avoimempi vesipinta. Runsaimmin ilmaversoiskasvustoja Önkkörinlammella muodostavat suursarat; vesisara (Carex aquatilis) ja viiltosara (Carex acuta) sekä jokapaikansaran ja vesisaran risteymämuodot (C. nigra x aquatilis). Lisäksi sarojen joukossa esiintyy järvikortetta (Equisetum fluviatile), korpikaislaa (Scirpus sylvaticus) ja kastikoita, lähinnä viitakastikkaa (Calamagrostis canescens). Järvikortetta ja mutaluikkaa esiintyy rantavyöhykettä syvemmässä vedessä, harvempina kasvustoina suursarojen joukossa. Ilmaversoiskasvustojen joukossa esiintyvät runsaimpina uposlehtisinä seisovassa vedessä viihtyvä isovesiherne (Utricularia vulgaris) ja matalissa, mutta kirkkaissa vesissä viihtyvä ruskoärviä (Myriophyllum alterniflorum). Irtokeijujista Önkkörinlammen alueella muun kasvillisuuden joukossa esiintyy runsaimmin pikkulimaskaa (Lemna minor), joka ilmentää kasvupaikkansa rehevyyttä. Lisäksi alueella esiintyy sorsansammalta (Ricciocarpos natans). Önkkörinlammen alueella ei havaittu pohjalehtisiä, eikä niitä todennäköisesti esiinny pohjan lietteisyyden ja valon puutteen vuoksi. Kuva 9. Önkkörinlampi on hyvin ilmaversoisten vallitsema ja umpeen kasvanut. Avovettä on kesäkaudella hyvin vähän 4.1.4 Kaivosojan kanavan vesikasvillisuus Kaivosojan kanava on kesällä, kasvillisuuden parhaan kasvukauden aikana kohtalaisen avoin ja soutukelpoinen (Kuva 10). Runsaimmat vesikasvimassat muodostavat kelluslehtisten osalta isoulpukka (Nuphar lutea), jonka joukossa esiintyy myös kelluslehtistä rantapalpakkoa sekä uistinvitaa. Vedenpinnan alapuolella esiintyy runsaina massoina
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 12 (44) ruskoärviää (Kuva 11). Vesikasvimassat kanavassa hidastavat veden virtausta ja vaikuttavat pohjan liettymiseen ja madaltumiseen, mikä edelleen lisää mm. ruskoärviän ja ulpukan menestymistä. Kanavan rantapenkereen kasvillisuuden pääosan muodostavat suursarat, kastikat ja ruokohelpi sekä kostean rantaviivan tavanomaiset ruohovartiset, kuten mesiangervo ja rentukka (Kuva 12). Kuva 10. Kaivosojan kanavan laiteet ovat suursarojen ja kastikoiden muodostamaa sara- ja heinäluhtaa. Kelluslehtisistä ulpukka ja uposlehtisistä ruskoärviä muodostavat paikoin tiheitä kasvustoja
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 13 (44) Kuva 11. Ruskoärviä muodostaa alueella massiivisia kasvustoja, jotka kelluvat vedenpinnan tasossa eivätkä erotu etäälle, mutta haittaavat alueella soutamista ja vedenvaihtuvuutta Kuva 12. Kaivosojan kanavan rannat ovat suursarojen vallitsemia. Tulvavedet ovat mahdollisesti estäneet niitä pensoittumasta 4.1.5 Käkilahden vesikasvillisuus Käkilahden alueella vesikasvillisuuden pääelementit muodostuvat edellisten alueiden tavoin ilmaversoisista ja kelluslehtisistä kasvien elomuodoista (Kuva 13). Pohjalehtisten osuus on myös Käkilahden alueella hyvin niukka hienojakoisesta pohjamateriaalista johtuen. Käkilahden alue on umpeutunut ja metsäisen saarekkeen takana aiemmin ollut avovesipinta on nykyisin sarojen vallitsemaa ja osin pensaikkoluhtaa.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 14 (44) Rantapalpakko muodostaa laajalle alueelle kelluslehtiä ja tuntuu viihtyvän hyvin Käkilahdella (Kuva 14), sillä lahti on matala ja pohja-aines mahdollisesti hienojakoista. Näkyvimpinä kelluslehtisinä lahdella esiintyvät myös siimapalpakko, ulpukka sekä ulpukan ja konnanulpukan risteymä (Nuphar pumila x lutea). Lisäksi uposlehtisistä alueella esiintyy rusko- ja kiehkuraärviää ja pikkuvitaa (P. berchtoldii) (Kuva 15). Irtokellujista pikkulimaska ja sorsansammal ovat runsaita. Juuri Käkilahden kelluslehtisvyöhykkeellä sorsansammalen esiintymät ovat runsaimmat. Sorsansammalta esiintyy usein seisovassa vedessä ja luhtien avoimella mutapinnalla (Kuva 16). Käkilahdella sammalen runsaimmat esiintymät sijoittuvat saraluhtien tuntumaan. Uposlehtisistä Käkilahdella esiintyy kohtalaisesti myös ahvenvitaa, jonka esiintymät ovat kuitenkin niukkoja ja melko huonokuntoisia. Vaikka laji on yleisesti sisävesiemme yleisin uposlehtinen, on sen todettu taantuvan runsasravinteisissa ja happamoituneissa vesissä (Laita ym. 2007). Luhtien tuntumassa, uposlehtisten joukossa on myös irtokeijujana isovesihernettä, joka sorsansammalen tapaan viihtyy seisovassa ja ravinteikkaassa vedessä. Kuva 13. Käkilahden heinä- ja saraluhtia sillalta katsottuna
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 15 (44) Kuva 14. Käkilahden kasvillisuusvyöhykkeissä saraluhtien etualalla on rantapalpakon muodostamaa, osin kelluslehtistä vyöhykettä Kuva 15. Käkilahdelta etelän suuntaan. Kelluslehtisiä esiintyy harvakseltaan. Kuvassa ulpukkaristeymää, rantapalpakkoa, siimapalpakkoa ja kiehkuraärviää
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 16 (44) Kuva 16. Sorsansammal viihtyy seisovassa ja runsasravinteisessa vedessä. Käkilahti 4.1.6 Luhdat ja rantakasvillisuus Önkkörin alueen rantaluhtien ja -metsien kasvillisuuden yleispiirteet inventoitiin kartoitusmenetelmällä kiertelemällä rantametsät ja -luhdat siellä missä pohja kantaa. Kanavan varrelle Kaivosluhdan alueelle sekä Käkilahden ranta-alueille sijoittuu turvepohjaisia rantanevoja, jotka ovat yhdistelmätyypin nevarämeitä (Kuva 17). Soita on ojitettu ja ne ovat osin kuivahtaneita ja siten niiden alueella lehtipuiden kasvu on lisääntynyt. Önkkörinlammen ympäristössä rantametsät ovat sekapuustoisia ja alueella on aiemmin esiintynyt ruohokorpia. Ojitusten myötä Önkkärinlammen eteläosan korvet ovat kuivahtaneita, mitä ilmentää karhunsammalen runsaus sekä lehtipuiden kasvun lisääntyminen (Kuva 18).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 17 (44) Kuva 17. Kanavan varrelle sijoittuu ojitettuja suursaraisia nevarämeitä Kuva 18. Kaivosojan rantametsien korpimuuttumia 4.1.7 Huomionarvoinen kasvilajisto Valtakunnallisen uhanalaisluokituksen mukaisesti (Rassi ym. 2010) uhanalaisia tai alueellisesti uhanalaisia vesi- tai rantakasveja, joiden olosuhteisiin kunnostussuunnitelmalla voisi olla vaikutuksia, ei Önkkörin alueen kasvillisuusinventoinneissa havaittu. Äimäruoho on Suomen vastuulaji. Laji ei ole uhanalainen tai alueellisesti uhanalainen. Äimäruohoa esiintyy Önkkörinlahden matalassa rantavedessä siellä täällä, mutta ei runsaasti (Kuva 19). Laji viihtyy avoimena pysyvillä kirkasvetisillä ja hiekkapohjaisilla ran
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 18 (44) noilla. Se taantuu muun kasvillisuuden umpeuttaessa rantoja. Äimäruohon kasvupaikoille ei hankkeessa esitetyillä toimenpiteillä ole suuria haitallisia vaikutuksia. Kuva 19. Äimäruoho (Subularia aquatica) on Suomen kansainvälinen vastuulaji. Önkkörinlahti 4.1.8 Vesistön tila kasvillisuuden perusteella Selvitysalueella ei esiinny lainkaan laajoja järviruokokasvustoja (Phragmites australis), mikä yleensä on rehevöitymiskehityksen näkyvin tulos vesistöissä. Ruskoärviä muodostaa useilla alueilla (mm. Kaivosojan kanavassa ja Önkkörinlammella) massiivisia kasvustoja, jotka kelluvat vedenpinnan tasossa eivätkä erotu etäälle, mutta haittaavat alueella soutamista ja vedenvaihtuvuutta. Käkilahdella kelluslehtiskasvustot (ulpukka, palpakot, uistinvita) ovat tasaisen harvoja, mutta häiritsevät paikoin soutamista ja virkistyskäyttöä. Käkilahti on kanavan tuoman liettymisen myötä mataloitunut eikä sen alueella esiinny samanlaista aallokon vaikutusta kuin pohjoisessa Önkkörinlahdella. Käkilahden mataluus ja tummavetisyys (liettyminen) edistävät selkeästi alueella ravinteisuutta suosivien lajien viihtymistä. Myös pohjanlaatu Käkilahdella on oletettavasti turpeen ja mudan tyylistä, kun taas Önkkörinlahdella se on hiekkaa. Kellus- ja uposolehtisten runsaus (ulpukka, ruskoärviä) Kaivosojan kanavassa sekä Käkilahden pohjoisosassa kertova ennemmin veden mataluudesta (umpeenkasvu, liettyminen) ja pohjan laadusta (turve) kuin ravinteiden runsastumisesta. Ruskoärviä viihtyy yleisimmin melko kirkasvetisissä ja happamissa vesistöissä. Lajin on todettu kärsivän vesien likaantumisesta ja hapenpuutteesta, joten sen runsas esiintyminen Käkilahden ja Kaivosojan kanavan alueella viittaa siihen, että happikatoa alueella ei esiintyisi. Kaivosojan kanavan pohjoisosassa ja Käkilahdella havaittiin myös kiehkuraärviää, jonka puolestaan on todettu hyötyvän vesien rehevöitymisestä. Käkilahdella esiintyvän pikkuvidan on todettu suosivan rehevöityneitä vesiä (Väre ym. 2005). Myös ratamosarpio ja vesitähti ilmentävät usein kasvupaikassaan runsasravinteisuutta (Toivonen 1984). Selvitysalueella esiintyvistä vesikasveista runsastakin kuormitusta sietäviin lajeihin lukeutuvat pikkulimaska, sorsansammal ja isovesiherne. Kuormitukselle
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 19 (44) 4.2 Linnusto herkkiä lajeja alueella esiintyi vähemmän ja lähinnä lajisto on rehevöitymisen suhteen indifferenttiä. Näkinpartaisleviä (Charales) alueen vesikasvi-inventoinneissa ei havaittu ja ne esiintyvätkin usein kovapohjaisilla ja kohtalaisen matalilla, kirkasvetisillä alueilla. Suurin osa näkinpartaislajeista tavataan murtovedessä. 4.2.1 Linnustoselvitykset Önkkörin alueen linnustosta ei ollut saatavilla aiempia selvityksiä, eikä alueen linnustosta ollut olemassa muutakaan tietoa. Önkkörin alueen linnustoselvitykset toteutettiin pesimälinnustoinventointeihin tarkoitettuja laskentamenetelmiä (vesilintulaskenta, kartoituslaskenta, pistelaskenta) soveltamalla (mm. Koskimies & Väisänen 1988, LUOMUS 2014). Laskentojen aikana selvitysalue kierrettiin kattavasti läpi alueen rantoja pitkin kävellen ja lintuja pysähdyttiin havainnoimaan kiikarilla sopiville tähystyspaikoille. Koko selvitysalue saatiin havainnoitua kattavasti yhden maastotyöpäivän aikana. Selvitysalueen maastokäynnit suoritettiin 2.5., 12.5., 22.5. sekä 6.6.2014. Selvitysalueen linnustoselvityksiin käytetty työmäärä oli yhteensä noin 30 tuntia. Linnustoselvitysten kahdella ensimmäisellä käyntikerralla havainnoitiin selvitysalueen muuttolinnustoa, jolloin alue kierrettiin kattavasti läpi ja kaikki havaitut linnut merkittiin ylös vihkoon sekä maastokartoille. Käynnit ajoittuivat heti jäidenlähdön jälkeiseen aikaan, jolloin alueella lepäili runsaasti vesilintuja. Kahden ensimmäisen käynnin yhteydessä kirjattiin tarkemmin ja laajemmin ylös myös Käkilahden pohjoisosassa sekä Önkkörinlahden eteläosassa havaitut linnut. Kahdella jälkimmäisellä käyntikerralla, jolloin alueen kautta muuttava linnusto oli käytännössä jo poistunut, selvitettiin tarkemmin alueen pesimälinnustoa. Pesimälinnustolaskennat toistettiin kaksi kertaa, jotta alueella esiintyvästä linnustosta saataisiin riittävän kattava kokonaiskuva. Pesimälinnustoselvityksen aikana saatiin tietoa alueella pesivästä lajistosta ja lintujen parimäärästä, mutta selvityksen yhteydessä ei saada tietoa lintujen pesimämenestyksestä. Linnustoselvitysten aikana keskityttiin erityisesti selvittämään suojelullisesti arvokkaiden lajien kuten Suomen Punaisen kirjan uhanalaisten ja silmälläpidettävien lajien (Rassi ym. 2010), alueellisesti uhanalaisten lajien (Rajasärkkä ym. 2013), Suomen luonnonsuojelulailla (20.12.1996/1096) ja luonnonsuojeluasetuksella (14.2.1997/160) uhanalaisiksi tai erityistä suojelua vaativiksi säädettyjen lajien, EU:n lintudirektiivin liitteen I lajien (79/409/ETY) sekä Suomen kansainvälisten vastuulajien (Leivo ym. 1996) esiintyminen alueella, mutta myös kaikkien muiden lajien esiintyminen kirjattiin ylös. Pesimälinnustoselvitys kohdennettiin erityisesti Önkkörinlammen ja Kaivosojan vesi- ja ranta-alueilla esiintyvään lajistoon, mutta myös rantametsien lajisto huomioitiin. Laskennat suoritettiin hyvissä havainnointiolosuhteissa ja ne ajoitettiin pääasiassa aikaiseen aamuun tai aamupäivään. Laskentojen aikana havaitut linnut kirjattiin ylös vihkoon ja maastokartoille, ja tulokset tulkittiin toimistotyönä ko. laskentamenetelmästä annettujen ohjeiden (mm. Koskimies & Väisänen 1988, LUOMUS 2014) mukaisesti. Selvitysalue jaettiin neljään osa-alueeseen (Kuva 20), joiden pesivien lintujen parimäärä pyrittiin määrittämään mahdollisimman tarkoin. Selvityskertojen rajallisesta määrästä johtuen havaintojen tulkinta tehtiin ns. minimiperiaatteella, jolloin yksikin sopivassa elinympäristössä tehty pesintään viittaava havainto riitti siihen, että laji tulkittiin alueella pesiväksi. Alueen pesimälajiston tarkemmat paikkatiedot on toimitettu suunnittelijoiden käyttöön ja ne on huomioitu suunnitelmissa tarvittavin osin.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 20 (44) Linnustoselvitysten maastotöistä ovat vastanneet linnustoasiantuntija Eino Mikkonen sekä FM biologi Ville Suorsa :stä. Raportoinnin laati Ville Suorsa. 4.2.2 Pesimälinnusto Kuva 20. Önkkörin selvitysalueen jakautuminen osa-alueisiin (1 = Ökkörinlahti, 2 = Önkkörinlampi, 3 = Kaivosoja, 4 = Käkilahti) Önkkörin pesimälinnustoselvityksen aikana havaittiin yhteensä 32 lintulajia, joiden tulkittiin pesivän Önkkörin selvitysalueella (Taulukko 3). Alueen pesimälinnusto on melko monipuolista käsittäen useita rehevien kosteikoiden sekä luhtarantojen tyypillisiä pesimälajeja. Osa-alueittain monipuolisin lajisto ja runsain parimäärä havaittiin selvitysalueen eteläosassa Käkilahden suualueella, jossa tulkittiin pesivän 19 lajia ja 37 paria. Seuraavaksi monipuolisin lajisto ja runsain parimäärä havaittiin Önkkörinlammella ja Önkkörinlahdella. Kaivosojan alueen havaittiin olevan linnustoltaan melko niukkaa. Selvitysalueen selkeästi runsain vesilintu on tavi, joita havaittiin pesivän useampia pareja jokaisella osa-alueella. Seuraavaksi runsaimpia lajeja olivat sinisorsa ja telkkä, jolle oli ripustettu useampia pönttöjä alueen rantametsiin. Harvalukuisempaa lajistoa edustavat hieman vaativammat kosteikkolajit kuten haapana, jouhisorsa ja lapasorsa. Rehevien kosteikoiden tyyppilaji tukkasotka pesi alueella kahden parin voimin. Toukokuun ensimmäisen maastokäynnin yhteydessä Önkkörinlammella havaittiin pesivän oloinen heinätavipari, joka on Kainuun alueella harvalukuinen parhaiden rehevien kosteikoiden laji, mutta niistä ei saatu enää myöhemmin havaintoja. Önkkörinlahden alueella tulkittiin pesiväksi myös tukkasotka, silkkiuikku sekä härkälintu. Selvitysalueella pesi kesällä 2014 kaksi paria laulujoutsenia, joista toisen pesäpaikka sijoittui Önkkörinlammen länsireunalle (osa-alue 2) ja toisen pesäpaikka sijoittui Määtänlammelle (osaalue 4). Kesällä 2013 toteutetun korentoselvityksen ohessa Kaivosojan suulla havaittiin
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 21 (44) laulujoutsenpoikue ja Määtänlammella joutsenen pesäkumpu. Käkilahdella sekä Önkkörinlahdella havaittiin kalastelevia kaakkureita ja kuikkia. Petolinnuista Önkkörinlammella tulkittiin todennäköisesti pesiväksi ruskosuohaukka, jonka molemmat puolisot havaittiin saalistelevan selvitysalueella. Kesän 2013 korentoselvityksen aikana Torvensaaressa havaittiin mahdollisesti pesivänä tuulihaukka ja nuolihaukka. Kesän 2014 pesimälinnustoselvitysten yhteydessä Käkilahden suulla, Torvensaaren länsipuolelle sijoittuvan niemen alueella pesi todennäköisesti suopöllö. Pesimälinnustoselvityksen ja korentoselvityksen aikaan Käkilahdella, Önkkörinlammella ja Önkkörinlahdella havaittiin kalasteleva sääksi. Käkilahden pohjoisreunalle ja Kaivosojan suualueelle sijoittuvalla luhdalla havaittiin kurki, joka todennäköisesti pesi alueen rantametsässä. Käkilahden pohjoisreunan sekä Önkkärinlammen rantaluhdat ovat selvitysalueen parasta kahlaajien pesimäympäristöä, jossa havaittiin pesivän mm. töyhtöhyyppä, kuovi, valkoviklo sekä liro. Rantasipin reviiri sijoittui Kaivosojan varrelle. Önkkörinlahden etelärannan kivillä havaittiin pesivän kaksi paria kalalokkeja. Selvitysalueen luhtaisilla rannoilla sekä rantapusikoissa pesivä varpuslintulajisto on varsin tavanomaista, vastaavilla kosteikkoalueilla sekä muilla avoimilla alueilla esiintyvää lajistoa. Luhtarantojen, soiden sekä muiden avointen alueiden varpuslintulajeista Önkkörinlammella arvioitiin pesivän niittykirvinen ja Käkilahden pohjoisreunalla keltavästäräkki. Käkilahden pohjoisreunan pensaikoissa havaittiin myös pikkulepinkäisen reviiri. Selvitysalueen rantametsissä havaittiin myös pyitä ja teeriä. Kaivosojan rantametsissä ja Önkkörinlammen koillispuolella havaittiin sirittäjän reviirejä.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 22 (44) 4.2.3 Muuttolinnusto Taulukko 3. Önkkörin selvitysalueen pesimälinnusto (paria) jaettuna osa-alueisiin (1 = Ökkörinlahti, 2 = Önkkörinlampi, 3 = Kaivosoja, 4 = Käkilahti, ks. Kuva 20). UHEX = Suomen lajien uhanalaisuusluokittelu (VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä, RT = alueellisesti uhanalainen), Lsl. = Suomen luonnonsuojelulain ja -asetuksen nojalla uhanalaiseksi (U) säädetty laji, EVA = Suomen kansainvälinen vastuulaji, EU = EU:n lintudirektiivin liitteessä 1 listattu laji. Laji 1 2 3 4 YHTEENSÄ Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 1 1 2 Haapana (Anas penelope) 1 1 2 Tavi (Anas crecca) 3 3 4 5 15 Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 2 2 2 6 Jouhisorsa (Anas acuta) 1 1 Lapasorsa (Anas clypeata) 1 1 Tukkasotka (Aythya fuligula) 1 1 2 Telkkä (Bucephala clangula) 2 1 1 1 5 Tukkakoskelo (Mergus serrator) 1 1 Silkkiuikku (Podiceps cristatus) 1 1 Härkälintu (Podiceps grisegena) 1 1 Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) 1 1 Kurki (Grus grus) 1 1 Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 1 1 Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 1 2 3 Kuovi (Numenius arquata) 1 2 3 Rantasipi (Actitis hypoleucos) 1 1 Metsäviklo (Tringa ochropus) 1 1 1 3 Valkoviklo (Tringa nebularia) 3 3 Liro (Tringa glareola) 1 1 2 Kalalokki (Larus canus) 2 2 Suopöllö (Asio flammeus) 1 1 Niittykirvinen (Anthus pratensis) 1 1 Keltavästäräkki (Motacilla flava) 1 1 Västäräkki (Motacilla alba) 1 1 2 Pensastasku (Saxicola rubetra) 1 1 Ruokokerttunen (Acrocephalus schoenobaenus) 2 3 2 4 11 Hernekerttu (Sylvia curruca) 1 1 Pajulintu (Phylloscopus trochilus) 3 6 5 5 19 Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) 1 1 Keltasirkku (Emberiza citrinella) 1 1 2 Pajusirkku (Emberiza schoeniclus) 2 5 2 3 12 Parimäärä 23 28 21 37 109 Lajimäärä 14 15 11 19 32 Selvitysalueen ensimmäinen muuttolinnustokäynti ajoittui heti jäidenlähdön jälkeiseen aikaan, jolloin alueella lepäilevä vesi- ja rantalinnusto oli lajistoltaan ja yksilömäärältään runsaimmillaan. Eniten vesi- ja rantalintuja havaittiin Käkilahden pohjoisrannalla Kaivosojan suualueelta Piippolanniemen tasalle, mutta myös kauempana Käkilahdella oli runsaasti etenkin kokosukeltajasorsia. Etanantörmän Piippolanniemen alueella havaittiin jonkin verran myös kahlaajia, joista runsain oli valkoviklo. Myös Önkkörinlahden etelä- ja lounaisrannalla havaittiin runsaasti vesi- ja rantalintuja, mutta Önkkörinlahden puolella suhteellisesti runsaampia olivat puolisukeltajasorsat. Önkkörinlahden lounaiskulmauksen lietteillä havaittiin myös kohtalaisesti kahlaajia. Önkkörinlammella havaittiin kohteen kokoon nähden melko runsaasti puolisukeltajasorsia, ja lammen pohjoisosassa kalasteli myös pieni joukko kokosukeltavia isokoskeloja. Önkkörinlammen luh-
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 23 (44) taisilla rannoilla lepäilevien kahlaajien määrä on vähäinen verrattuna lähialueen lieterantojen kahlaajamääriin. Kaivosojan alueella havaittiin muuttoaikanakin vain hyvin vähän lintuja. Selvitysalueen osa-alueilla muuttolinnustokäynnin yhteydessä havaittu lepäilevä vesi- ja rantalinnuston määrä on esitelty alla olevassa taulukossa (Taulukko 4). Myöhemmin toukokuussa Käkilahdella havaittiin runsaasti ruokailevia pikkulokkeja ja Önkkörinlammella oli runsaasti ruokailevia pääskyjä. Lokakuussa 2014 Käkilahdella havaittiin mm. neljä merikotkaa.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 24 (44) Taulukko 4. Selvitysalueen osa-alueilla muuttolinnustokäynnin (2.5.) yhteydessä havaittu lepäilevä vesi- ja rantalinnusto. Yksilömäärässä on eritelty vesilintujen osalta koiras / naaras Selvitysalueen osa-alueella havaittu linnusto Önkkörinlahti (1) Yksilömäärä Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 1 / 1 Haapana (Anas penelope) 5 / 3 Tavi (Anas crecca) 46 / 38 Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 7 / 5 Telkkä (Bucephala clangula) 2 / Uivelo (Mergellus albellus) 3 / 3 Isokoskelo (Mergus merganser) 10 / 6 Kaakkuri (Gavia stellata) 2 Silkkiuikku (Podiceps cristatus) 2 Töyhtöhyyppä (Vanellus vanellus) 4 Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 2 Valkoviklo (Tringa nebularia) 12 Punajalkaviklo (Tringa totanus) 1 Liro (Tringa glareola) 7 Önkkörinlampi (2) Yksilömäärä Haapana (Anas penelope) 6 / 4 Tavi (Anas crecca) 22 / 19 Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 8 / 7 Jouhisorsa (Anas acuta) 6 / 6 Heinätavi (Anas querquedula) 1 / 1 Lapasorsa (Anas clypeata) 1 / 1 Isokoskelo (Mergus merganser) 5 / 2 Taivaanvuohi (Gallinago gallinago) 2 Valkoviklo (Tringa nebularia) 2 Liro (Tringa glareola) 1 Kaivosoja (3) Yksilömäärä Tavi (Anas crecca) 4 / 4 Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 2 / 2 Telkkä (Bucephala clangula) 2 / 2 Liro (Tringa glareola) 1 Käkilahti (4) Yksilömäärä Laulujoutsen (Cygnus cygnus) 1 / 1 Haapana (Anas penelope) 10 / 6 Tavi (Anas crecca) 28 / 20 Sinisorsa (Anas platyrhynchos) 8 / 5 Jouhisorsa (Anas acuta) 20 / 15 Lapasorsa (Anas clypeata) 4 / 2 Tukkasotka (Aythya fuligula) 36 / 24 Telkkä (Bucephala clangula) 8 / 6 Uivelo (Mergellus albellus) 13 / 10 Isokoskelo (Mergus merganser) 38 / 20 Kaakkuri (Gavia stellata) 1 Silkkiuikku (Podiceps cristatus) 6 Kurki (Grus grus) 2 Kuovi (Numenius arquata) 2 Metsäviklo (Tringa ochropus) 1 Valkoviklo (Tringa nebularia) 15
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 25 (44) 4.2.4 Uhanalainen ja arvokas lajisto Önkkörin linnustoselvitysten yhteydessä selvitysalueella havaittiin yhteensä 23 suojelullisesti arvokasta lintulajia (Taulukko 5), joista 18 lajia arvioitiin alueella pesiväksi. Neljä suojelullisesti arvokasta lintulajia havaittiin vain muuttokaudella ja yksi laji ei pesi alueella, mutta saattaa kesän mittaan saalistella alueella. Suurin osa alueella havaituista suojelullisesti arvokkaista lajeista on alueellisesti vielä melko tavanomaisia pesimälajeja. Selvitysalueella pesivästä lajistosta jouhisorsa, heinätavi (mahdollisesti pesivä), tukkasotka sekä keltavästäräkki on luokiteltu vaarantuneiksi (VU) viimeisimmässä uhanalaisuusluokituksessa (Rassi ym. 2010). Keltavästäräkki on säädetty uhanalaiseksi myös Suomen luonnonsuojelulain (20.12.1996/1096) ja -asetuksen (14.2.1997/160) nojalla. Vaikka jouhisorsan, heinätavin ja tukkasotkan ensisijaiseksi uhanalaisuuden syyksi onkin mainittu metsästys sekä talvehtimisalueilla tapahtuneet muutokset, kärsivät lajit myös pesimäympäristöjen muutoksesta (mm. umpeenkasvu, vesien liiallinen rehevöityminen). Önkkörin alueella havaitusta lajistosta tukkakoskelo, isokoskelo, sääksi, rantasipi, punajalkaviklo ja niittykirvinen on luokiteltu valtakunnallisesti silmälläpidettäviksi (NT) viimeisimmässä uhanalaisarvioinnissa. Liro on luokiteltu myös alueellisesti uhanalaiseksi (RT) lajiksi (Rajasärkkä ym. 2013). Linnustoselvitysten aikana havaituista lajeista yhdeksän lajia on luettu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajistoon (79/409/ETY), ja 13 lajia on listattu Suomen kansainväliseksi vastuulajiksi (Leivo 1996).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 26 (44) 4.3 Korennot Taulukko 5. Selvitysalueella havaitut suojelullisesti arvokkaat lintulajit. Status = pesimälaji (p), muuttaja (m) tai saalisteleva (s); Uhex = Suomen lajien uhanalaisuusluokittelu (VU = vaarantunut, NT = silmälläpidettävä (Rassi ym. 2010), RT = alueellisesti uhanalainen (Rajasärkkä ym. 2013)), Lsl. = Suomen luonnonsuojelulain (20.12.1996/1096) ja -asetuksen (14.2.1997/160) nojalla uhanalainen (U) ja erityisesti suojeltava laji, EVA = Suomen kansainvälinen vastuulaji (Leivo 1996), EU = EU:n lintudirektiivin liitteen I laji (79/409/ETY). Laji Status Uhex Lsl. EVA EU Laulujoutsen (Cygnus cygnus) p, m x x Haapana (Anas penelope) p, m x Tavi (Anas crecca) p, m x Jouhisorsa (Anas acuta) p, m VU Heinätavi (Anas querquedula) p?, m VU Tukkasotka (Aythya fuligula) p, m VU x Telkkä (Bucephala clangula) p, m x Uivelo (Mergellus albellus) m x x Tukkakoskelo (Mergus serrator) p, m NT x Isokoskelo (Mergus merganser) m NT x Ruskosuohaukka (Circus aeruginosus) p, m x Merikotka (Haliaeetus albicilla) m VU U, E x Sääksi (Pandion haliaetus) s, m NT x Kurki (Grus grus) p, m x Kuovi (Numenius arquata) p, m x Rantasipi (Actitis hypoleucos) p, m NT x Punajalkaviklo (Tringa totanus) m NT Valkoviklo (Tringa nebularia) p, m x Liro (Tringa glareola) p, m RT x x Pikkulokki (Hydrocoloeus minutus) m x x Suopöllö (Asio flammeus) p, m x Niittykirvinen (Anthus pratensis) p, m NT Keltavästäräkki (Motacilla flava) p, m VU U Pikkulepinkäinen (Lanius collurio) p, m x Önkkörin alueelle on laadittu korentoselvitys v. 2013 aikana. Korentoselvitys on esitetty kokonaan liitteessä 1. Önkkörin suunnittelukohde on pääosin seisovan ja hitaasti virtaavan veden aluetta, jolla EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV (a) lajeista esiintyvät todennäköisimmin lumme-, siro- ja täplälampikorento, joiden lisääntymisalueiden heikentäminen on direktiivin mukaan kielletty. Korentokartoituksen toteutus on suunniteltu erityisesti EU:n luontodirektiivin liitteiden II ja IV (a) lajien havaitsemiseksi. Sudenkorentojen esiintymistä on selvitetty maastokäynnillä 4.7.2013, jolloin kartoitus on perustunut aikuisten sudenkorentojen havainnointiin, määrittämiseen ja laskentaan käyttäen apuna kiikareita ja kameraa. Alue on tarkastettu kokonaan veneellä liikkuen etelän ja pohjoisen suunnasta. Önkkörin alueella havaittu lajimäärä on ollut huomattavan korkea ja alueella esiintyi monia lajeja (sirotytönkorento, vihertytönkorento, lummelampikorento, täplälampikorento) aivan tunnetun esiintymisalueensa pohjoisreunalla. Havaittu lajisto on esitelty alla olevassa taulukossa (Taulukko 6).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 27 (44) Taulukko 6. Önkkörin alueella havaittu sudenkorentolajisto Havaittu laji Yksilömäärä Sirokeijukorento Lestes sponsa runsas Vihertytönkorento Coenagrion armatum runsas Keihästytönkorento Coenagrion hastulatum runsas Sirotytönkorento Coenagrion pulchellum muutamia Isotytönkorento Erythromma najas runsas Okatytönkorento Enallagma cyathigerum muutamia Ruskoukonkorento Aeshna grandis muutamia Siniukonkorento Aeshna juncea muutamia Vaskikorento Cordulia aenea runsas Välkekorento Somatochlora metallica runsas Ruskohukankorento Libellula quadrimaculata runsas Tummasyyskorento Sympetrum danae muutamia Lummelampikorento Leucorrhinia caudalis runsas Pikkulampikorento Leucorrhinia dubia muutamia Täplälampikorento Leucorrhinia pectoralis yksi Isolampikorento Leucorrhinia rubicunda muutamia Önkkörin alueella on havaittu runsaasti lummelampikorentoa, joka on EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) tiukasti suojeltuja lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittäminen on direktiivin mukaan kielletty. Laji on myös luonnonsuojelulain nojalla rauhoitettu. Lummelampikorentokoiraiden esiintyminen alueella on esitetty alla olevassa kuvassa (Kuva 21) sinisillä pisteillä ja lajin esiintymisalue rasteroituna. Alueella on havaittu myös muniva naaras, joten alue on varmuudella lajin lisääntymisaluetta.
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 28 (44) 4.4 Viitasammakko Kuva 21. Lummelampikorentokoiraiden esiintyminen (siniset pisteet) alueella Yllä (Kuva 21) on esitetty lisäksi täplälampikorennon havaintopaikka. Täplälampikorentohavainto on Suomen pohjoisin tunnettu lajin esiintymä. Täplälampikorento kuuluu myös luontodirektiivin liitteen IV (a) lajeihin. Lisäksi laji on mainittu luontodirektiivin liitteessä II. Sekä lummelampi- että täplälampikorento on arvioitu uudessa uhanalaisuusluokituksessa elinvoimaisiksi (LC). Alueella havaitut lummelampikorento ja täplälampikorento tulee ottaa huomioon alueen kunnostussuunnitelmaa laadittaessa. Näille korennoille mahdollisesti haitallisten vaikutusten vuoksi Önkkörin alueen kunnostustoimille voi olla tarpeen hakea ELYkeskukselta lupa poiketa luontodirektiivin liitteen IV (a) lajien lisääntymis- ja levähdyspaikkojen hävittämis- ja heikentämiskiellosta. 4.4.1 Viitasammakkoselvitys Önkkörin alueen viitasammakoista ei ollut saatavilla aiempia selvityksiä, eikä niistä ollut olemassa muutakaan tietoa. Önkkörin alueen viitasammakoita selvitettiin samassa yhteydessä alueen linnustoselvitysten kanssa 2.5., 12.5. sekä 22.5.2014. Viitasammakkoselvitys toteutettiin kiertelemällä aamupäivällä kattavasti Önkkörin alueen rantoja ja pysähtymällä kuuntelemaan koiraiden pulputtavaa soidinääntelyä (Sierla ym. 2004).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 29 (44) Sammakoiden lukumäärä arvioitiin ääntelyn perusteella ja havainnot pyrittiin kirjaamaan kartoille ja ilmakuviin mahdollisimman tarkoin. Viitasammakot vaikenevat, jos niitä lähestytään liian lähelle, joten sammakoiden tarkkaa yksilömäärää ei voitu selvittää. Soidinaikainen selvitys ei myöskään anna tietoa sammakoiden kesäaikaisista liikkeistä tai talvehtimispaikoista. Viitasammakkoselvityksen maastotöistä ovat vastanneet linnustoasiantuntija Eino Mikkonen sekä FM biologi Ville Suorsa :stä. Raportin laati Ville Suorsa. 4.4.2 Viitasammakkoselvityksen tulokset Viitasammakko on EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) laji, mutta sitä ei ole luettu Suomessa uhanalaisten tai silmälläpidettävien lajien joukkoon (Rassi ym. 2010). Viitasammakkoa tavataan lähes koko maassa, ja esimerkiksi entisen Oulun läänin alueella sekä Keski-Suomessa se on paikoin yleinen ja runsaslukuinen. Laji elää kosteissa elinympäristöissä, etenkin rehevillä rannoilla ja soilla, mutta paikoin myös huomattavasti vaatimattomammissakin elinympäristöissä. Viitasammakko on hyvin paikkauskollinen ja saattaa pysytellä hyvinkin pienellä alueella koko kesän, ja palata samalle paikalle myös seuraavana vuonna. Viitasammakot kerääntyvät lisääntymisaikana kutupaikoille, jotka sijoittuvat yleensä tulvivien lampien ja merenlahtien tai rehevien järvien rannoille. Viitasammakot talvehtivat rantavesissä kutupaikan tuntumassa, ja kesän niiden oletetaan viettävän kokonaan maalla (Javanainen ym. 2013). Önkkörin alueen viitasammakkoselvityksen aikana lajin soidinääntelyä kuultiin yhteensä viideltä alueelta koko selvitysalueen laajuudella (Kuva 22). Suurimmat yksilömäärät arvioitiin olevan Önkkörinlammen itärannalla sekä sen pohjoispuolella ja Torvensaaren pohjoispuolella. Vähäisempi määrä ääntelijöitä kuultiin myös Önkkörinlahden etelärannalla sekä Torvensaaren länsipuolella. Önkkörin alueella havaittuja viitasammakon esiintymisalueita tulee tulkita lajin lisääntymis- ja levähdyspaikkoina, joiden hävittäminen ja heikentäminen on EU:n luontodirektiivin liitteen IV (a) säännösten mukaisesti ja Suomen luonnonsuojelulain nojalla kiellettyä. Viitasammakon kutupaikkojen merkitys lajin säilymisen kannalta on keskeistä, koska kutupaikat säilyvät usein vuodesta toiseen samana ja luultavasti niiden läheisyydessä sijaitsee myös lajin talvehtimispaikka (Sierla ym. 2004).
FCG SUUNNITTELU JA TEKNIIKKA OY Raportti 30 (44) 4.5 Kalasto Kuva 22. Önkkörin alueelta löydetyt viitasammakoiden esiintymisalueet sekä arvioitu yksilöiden lukumäärä Suunnittelualueelle ei ole tehty erillistä kalastoselvitystä. Önkkörin alue kuuluu Oulujärveen, jossa tavataan kaikki Suomen järville tyypillisimmät kalalajit. Önkkörin alueen merkityksestä kalaston lisääntymisalueena ei ole tietoa. 5 Vesistön kuormitus 5.1 Ulkoinen kuormitus Suunnittelualueelle tuleva ulkoista kuormitusta on arvioitu Önkkörinlammen osalta. Tarkastelussa on oletettu, että Önkkörinlammen ja Kaivosojan välillä ei ole vesiyhteyttä vaan Önkkörinlammen vesi virtaa Önkkörinlahden suuntaan. Kuormitus on arvioitu perustuen Önkkörinlammen ojan veden laatuun ja arvioituun virtaamaan. Lisäksi on huomioitu Önkkörinlammen Käkisaaren puoleinen lähialue ja laskeuma ilmasta. Lähialue on kokonaan turvemaalla olevaa metsää. Tarkasteluissa Önkkörinlammen ojan veden laatutietoina käytettiin kesällä 2014 otettujen vesinäytteiden keskiarvoja. Kokonaisfosforin keskimääräinen pitoisuus on 190 µg/l ja kokonaistypen 2230 µg/l. Önkkörinlammesta poistuvaksi keskimääräiseksi virtaamaksi arvioitiin 0,084 m 3 /s. Önkkörinlampeen laskeva ulkoinen kokonaisfosforikuormitus on 51 kg vuodessa ja ulkoinen kokonaistyppikuormitus 650 kg vuodessa. 5.2 Kuormituksen sieto Järveen tulevan kuormituksen sietokyvyn arvioinnissa on yleisesti käytetty Vollenweiderin (1975) kuormitusmallia. Mallissa järveen tulevaa ulkoista kuormitusta verrataan hydrauliseen pintakuormaan, joka on vuotuinen virtaama jaettuna pinta-alalla.