KATSAUS Pirkko Mäkelä-Pusa Työkyvyn varhainen tuki pientyöpaikoilla Työhyvinvointiin panostaminen on isoissa yrityksissä nähty sijoituksena yrityksen ja sen työntekijöiden tulevaisuuteen. Pienissä ja keskisuurissa yrityksissä huomion kiinnittäminen työhyvinvointiin on vasta alkutekijöissään. Työterveyshuollot ovat monesti näille työpaikoille etäisiä eikä niiden asiantuntemusta osata käyttää. Lisäksi työterveyshuoltojen mahdollisuudet osallistua pientyöpaikkojen työkyvyn tukemiseen ja ennalta ehkäisevään työhön ovat usein rajalliset. Ongelmana on myös, että työterveyshuollot lähestyvät pieniä yrityksiä samalla tavalla kuin suuria: tämä ei toimi. Työelämän nopean muutoksen ja yhä lisääntyvien vaatimusten kanssa kamppaillaan päivittäin kaiken kokoisissa työpaikoissa. Työolotutkimuksen (Lehto, Sutela 2008) mukaan kiire, työn ja vapaa-ajan rajojen hämärtyminen ja epävarmuus ovat lisääntyneet koko palkansaajakunnassa. Työelämän muuttuviin vaatimuksiin sopeutuminen vaatii työntekijöiltä voimavaroja, jotta he pystyvät huolehtimaan osaamisestaan ja hyvinvoinnistaan. Työelämän kiristyvät vaatimukset koskettavat erityisesti esimiestyötä tekeviä (Kontiainen 2006). Esimiehet ovat samaan aikaan vastuussa sekä työn tuloksellisuudesta että johdettavien työhyvinvoinnista. Suomen työvoimasta työskentelee alle 10 hengen työpaikoilla noin 60 %. Pienillä työpaikoilla työskentelevien on vaikea irrottautua päivittäisistä työvelvoitteista. Tämä asettaa erityisvaatimuksia sekä osaamisen ylläpitämiselle että varhaiskuntoutukseen ja muuhun työkykyä ylläpitävään toimintaan osallistumiselle. Samaan aikaan pienten ja keskisuurten työpaikkojen henkilöstö kokee vaikeuksia ja jopa voimattomuutta selviytyä ja jaksaa lisääntyvien vaatimusten keskellä. Kuntoutussäätiön Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa on toteutettu vuoden 2009 alusta Pientyöpaikoilla uudistuminen (Punk) -hanketta, jossa edellä esitettyihin kysymyksiin on paneuduttu. Hankkeen kohderyhmänä ovat pk-työpaikat, pientyöpaikat, mikroyritykset ja niiden työntekijät sekä yksinyrittäjät. Hankkeen tavoitteena on edistää työhyvinvointia pientyöpaikoilla, kehittää välineitä työkyky- ja osaamiskysymysten käsittelyyn, rakentaa yhteistyökäytäntöjä pientyöpaikkojen ja työterveyshuoltojen kesken sekä kehittää pientyöpaikkojen erityistarpeet huomi- Kuntoutus 4 2010 55
oon ottavia varhaiskuntoutuksia. Hanketta toteutetaan Kuntoutussäätiön johdolla yhteistyössä Tampereen yliopiston tutkimus- ja koulutuskeskus Synergoksen, Kiipulasäätiön sekä kuuden työterveyshuoltoyksikön kanssa. Hankketta rahoittavat Euroopan sosiaalirahasto sekä sosiaali- ja terveysministeriö. Tässä katsauksessa pohditaan hankkeen kehittämää toimintamallia työkyvyn tukemisen toteuttamiseksi työpaikalla ja pientyöpaikoille suunniteltua varhaiskuntoutusmallia. Työkyvyn tuki Työkyvyn käsite on muuttunut invaliditeettia korostavasta lääketieteellisestä ajattelusta kohti työn vaatimusten ja yksilön voimavarojen tasapainomallia ja moniulotteista työkyvyn tarkastelua. Terveyspainotteisen työkyvyn määrittelyn rinnalla puhutaan malleista, joissa työkyky määräytyy monen tekijän vaikutuksesta. Työkyvyssä on ensisijaisesti kysymys työn vaatimusten ja ihmisen voimavarojen yhteensovittamisesta. Ihmisen voimavarat muodostuvat terveydestä, toimintakyvystä, koulutuksesta ja osaamisesta sekä arvoista ja asenteista. (Ilmarinen 2006, 79.) Monikerroksisen työkykymallin tarkastelussa itse työ ja siihen liittyvät tekijät nostetaan keskeiseen asemaan. Työkykyyn vaikuttavia tekijöitä ovat työn itsenäisyys ja kehittävyys, mahdollisuudet osallistua työn suunnitteluun, käyttää omaa työkokemusta ja saada tukea työtovereilta sekä se, että työyhteisössä keskustellaan työn tavoitteista. (Hakanen 2004.) Pienissä työyhteisöissä monet näistä tekijöistä ovat rakenteellisesti olemassa, kun työtehtävät koostuvat monista osatöistä. Pientyöpaikoilla työ on monipuolisempaa ja niiden työntekijät ovatkin yleisesti tyytyväisempiä kuin isojen työpaikkojen. Työolotutkimuksen aineiston pohjalta on esitetty yleisesti tärkeimmiksi työtyytyväisyyden selittäjiksi työn kokemisen merkitykselliseksi ja tärkeäksi, kehittymismahdollisuudet ja arvostuksen kokemuksen (Miettinen 2006). Sairauspoissaoloja on pientyöpaikoilla vähemmän, mutta työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään noin kahta vuotta aikaisemmin kuin isommissa työpaikoissa (Siekkinen, Manka, 2004). Tilastokeskuksen vuoden 2003 tilastot työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyvistä yrityskoon ja iän mukaan osoittavat, että työkyvyttömyyseläkkeelle jäädään pienistä yrityksistä keskimäärin 50-vuotiaina ja isoista, yli 250 henkilön yrityksistä noin 52-vuotiaina. Pienemmissä yrityksissä on vähemmän vaihtoehtoisia työkokonaisuuksia, johon työkyvyn heikettyä voisi sijoittua. Ikääntyminen vaikuttaa yksilön voimavaroihin ja hän voi kohdata työelämässä ongelmia, jotka saattavat ilmetä toimintakyvyn tai terveyden heikkenemisenä, osaamisvajeena, työmotivaation hupenemisena tai uupumisena. Työstä palautuminen ja elpyminen tulevat iän myötä yhä tärkeämmiksi. Elpyminen on edellytys työssä jaksamiseen, terveyden säilymiseen ja hyvinvointiin (Ilmarinen 2006, 37, 118). Työterveyslaitoksen tutkimuksessa (Ahola K, Kivimäki M et al 2008), jossa käytettiin Terveys 2000 -aineistoa, tuloksena oli, että vakava-asteisesta uupumuksesta 56 Kuntoutus 4 2010
kärsi noin 2 % työssä käyvistä suomalaisista ja lievästä 25 %. Tässä yhteydessä työkykyä tarkastellaan työterveyden, työhyvinvoinnin, työssä jaksamisen ja jatkamisen näkökulmasta. Kuntoutuksessa ja työkyvyn edistämisessä on kysymys toimista, jotka kohdistuvat sekä työelämään, työn tekemiseen että yksilöön. Punk-hankkeen kehittämistyössä paneudutaan sekä yksilön voimavarojen edistämisen malleihin että yhteisöllisten käytäntöjen kehittämiseen. Pientyöpaikoilla sairauspoissaolot ja työkyvyn vähäinenkin menetys ovat sekä työnantajalle että -tekijälle melkoisia haasteita. Usein pientyöpaikoilla ollaan sairaana töissä, koska ei haluta rasittaa lähimpiä työkavereita. Puuttuva työpanos vaatii työjärjestelyjä ja työyhteisön joustavaa suhtautumista tilanteeseen. Tutkimusten perusteella tiedetään, että työkykyongelmiin ja kuntoutustarpeeseen ei reagoida riittävän aikaisin ja tämä johtaa eläkkeelle hakeutumiseen ennenaikaisesti. Varhainen reagointi työkykyongelmiin Työkyvyn alentuminen voi tulla esiin ongelmina työtehtävän hoidossa, sairauspoissaoloina tai työterveyshuollon kautta. Jotta tähän kysymykseen reagoitaisiin, tarvitaan työpaikan ja työterveyshuollon yhteisesti sovittuja menettelyjä. Työterveyshuoltotoiminnassa työkyvyn tukeminen on nostettu keskeiseksi toiminnaksi. Hallituksen esityksen 67/2010 myötä ennalta ehkäisevän työterveyshuollon korkeimman kustannusten korvausluokan saamiseksi työpaikan ja työterveyshuollon on sovittava sairauspoissaolojen seurannasta ja toimista työkyvyn tukemiseksi. Lakimuutoksen tavoitteena on parantaa työpaikkojen ja työterveyshuoltojen yhteistyönä toteutettavan työkyvyn hallinnan ja edistämisen toteutumista työpaikoilla. Punk-hankkeessa on kehitetty työterveyshuoltojen ja työpaikkojen yhteistyötä kehittämällä malli, jonka avulla työpaikat ja työterveyshuollot voivat sopia työkyvynhallinnasta, seurannasta ja varhaisesta tuesta. Tästä on tehty nettipohjainen työkirja, joka on avattu työterveyshuoltojen käyttöön tänä syksynä. Työkirja löytyy osoitteesta www. tyokyvyntuki.fi. Työkyvyn tuen mallin myötä työpaikalle hyväksytään sellainen toimintatapa, että kun sairauden tai muun syyn vuoksi työssä selviytymisessä alkaa olla ongelmia, on esimies velvollinen ottamaan asian puheeksi. Työpaikkojen tehtäväksi on tullut näin myös työkyvyttömyysriskiin reagointi. Tämä tuo esimiehille uusia haasteita. Työkyvyn hallinnassa työpaikoille on osoitettu tehtäviä 1) työssä jatkamisen edistämisessä, 2) varhaisen tuen toteuttamisessa ja 3) työhön paluun tuessa. Muutos toiminnan painotuksessa edellyttää pientyöpaikkojen ja työterveyshuoltojen yhteistyön tiivistämistä ja työnjaosta sopimista sekä erityisesti työterveyshuollon laaja-alaisempaa työotetta. Tavoitteena on, että työpaikka yhteistyössä työterveyshuollon kanssa voi ratkaista työhön liittyviä ongelmia oikea-aikaisesti, ennen kuin ne johtavat sairauden pitkittymiseen tai työkyvyttömyyteen. Työkyvyn hallinta ja sairauspoissaolojen seuranta ovat osa lakisääteistä työterveyshuoltotoimintaa ja koskevat kaikkia työpaikkoja. Kuntoutus 4 2010 57
Varhaiskuntoutusmalli Oman hyvinvoinnin lähteillä Henkilön työkyvyn alentumisen ensimmäisten merkkien ilmaantuessa on tärkeää löytää ratkaisuja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Työssä jatkaminen ja sairauslomakäytännöt -hankkeessa (JATS) vuosina 2005 08 käynnistettiin varhaiskuntoutusmallin kehittely teemalla Aktiivinen sairausloma. Sitä on jatkettu Punk-hankkeessa. Yleisesti varhaiskuntoutuksen kohderyhmänä ovat henkilöt, joiden työkyky on heikentynyt tai vaarassa heikentyä ja ammatillinen varhaiskuntoutus on keino työkyvyn ylläpitämiseen. Viime vuosina lisääntyneen työuupumuksen varhaiseen tukeen tarvitaan lyhytkestoisia ja tehokkaita kuntoutuksen muotoja, joihin yhä useamman olisi mahdollisuus osallistua. Oman hyvinvoinnin lähteillä -lyhytintervention suunnittelun lähtökohtana on ollut 1) lyhytkestoisuus, jotta osallistuminen pientyöpaikoilta olisi mahdollista, 2) vaikuttavuustavoitteena osallistujien tietoiset, itseään ja hyvinvointiaan koskevat päätökset ja 3) matala kynnys osallistumiseen. Intervention vaikuttavuutta ja laatua on vahvistettu siten, että lyhytintervention kehittäjät ovat koonneet ohjaajan oppaan (Järvilehto, Kiiski 2009) ja kouluttaneet hankkeen kurssien ohjaajia. Oman hyvinvoinnin lähteillä -varhaiskuntoutuskurssin työskentelymenetelmät ovat monipuolisia: kurssilla harjoitellaan pysähtymään, hiljentymään ja rentoutumaan sekä vahvistamaan läsnäolotietoisuutta tietoisuustaitojen avulla. Seitsemästä kurssista on toteutettu viisi. Yksi kurssi, johon osallistuu on noin kymmenen henkilöä, muodostuu viidestä päivästä, joista jokaisella on oma teemansa. Kahden viikon välein toteutettavien päivien välillä on tehtäviä. Lisäksi jokainen tekee oman suunnitelman eli niin sanotun itsen projektin. Puolen vuoden kuluttua kurssista pidetään seurantapäivä, jossa itsearvioidaan oman projektin toteutumista. Kursseille hakeudutaan työterveyshuollon suosittelun kautta. Kuntoutuksen vaikuttavuudella tarkoitetaan toiminnan tavoitteen mukaisten tulosten saavuttamista (Rissanen, Aalto 2002). Yleensä työyhteisötasolla tavoitteet liittyvät sairauspoissaolojen vähentymiseen ja eläkkeelle siirtymisen myöhentymiseen. Yksilötasolla vaikuttavuus ilmenee toiminta- ja työkyvyn tai hyvinvoinnin vahvistumisena. Kehittämistyön arviointi Punk-hankkeessa kehittämistyön arvionnin toteuttaa ulkopuolinen arvioitsija. Hankkeen kehittämistyön arvioinnin metodologisena lähestymistapana käytetään monimenetelmä- ja monitahonäkökulmaa (triangulaatio). Siinä kohdetta tarkastellaan usean eri tiedonhankkimistavan ja tietolähteen avulla. Rinnakkaisten menetelmien ja lähteiden käyttäminen nostaa arvioinnin luotettavuutta ja mahdollistaa monipuolisten havaintojen tekemisen empiirisestä todellisuudesta. Työkyvyntuki-mallista on kerätty palautetta sähköisellä kyselyllä ja haastattelemalla kehittämistyössä olevia työterveyshuoltoja. Arviointi jatkuu vuoden 2011 loppuun asti. Työkirjan valmistuminen ajoittui hetkeen, jolloin työterveyshuollot suunnittelevat toimia työkyvyn tukemiseksi. Työkirjan avulla voi suunnitella tätä työtä ja saada lisätietoa taustamateriaaliin tutustumalla. Lyhytinterventio Oman hyvinvoinnin 58 Kuntoutus 4 2010
lähteillä on suunniteltu tukemaan työssä jaksamista vahvistamalla osallistujan omia voimavaroja. Varhaiskuntoutuskursseja arvioidaan myös kehittävänä monitahoarviomenetelmällä. Kahdelta ensimmäiseltä ryhmältä on saatu palautetta ja tuloksia strukturoidulla haastattelulla. Ryhmähaastattelussa on kerätty tietoa kurssilaisten odotuksista, kokemuksista ja arviota osallistumisen hyödyistä ja vaikutuksista. Haastattelun tuloksia on analysoitu laadullisen sisältöanalyysimenetelmän avulla. Lisäksi osallistujille tehdään verkossa palautekysely ja intervention yksilöllisiä vaikutuksia tutkitaan sykevälivaihtelumittauksin ja hyvinvointikyselyin intervention alussa ja seurantapäivänä eli noin 7 8 kuukauden kuluttua ensimmäisestä mittauksesta. Päätelmiä kehittämistyön puolivälissä Työkyvyntuki-nettityökirjan avulla työpaikat ja työterveyshuollot voivat sopia yhdessä toimivista käytännöistä. Työkirja on saanut kiitosta helppokäyttöisyydestä ja hyvästä ohjeistuksesta. Työkyvyntukimallin käyttöönoton suurimmaksi haasteeksi työterveyshuollot ovat nostaneet työpaikkojen esimiestyön. Varsinkin pienissä, omistajavetoisissa yrityksissä valta keskittyy omistajajohtajalle ja esimiesvaltuudet ovat rajalliset (Palmgren 2010). Esimiehet eivät osaa ottaa vaikeita asioita puheeksi. He kaipaavat tietoa siitä, mitä työkykyasioiden puheeksiotossa on syytä huomioida sekä kokemuksia, miten työkykyasiat olisi hyvä ottaa puheeksi (Juvonen-Posti, Jalava 2008). Varhaiskuntoutukselle, joka on suunniteltu pientyöpaikkojen tarpeet huomioon ottaen, on ollut hankkeessa kysyntää. Työterveyshuollot ovat kutsuneet Oman hyvinvoinnin lähteillä -kurssia mini-aslakiksi. Osallistujat kokivat, että kurssi sai pysähtymään ja miettimään omaa hyvinvointia. Kurssilla syntyi ymmärrys, että hyvinvointi lähtee itsestä. Osa oli muuttanut myös liikunta- ja ruokailutottumuksiaan. Kyselyssä 86 % ilmoitti, että kurssi vastasi odotuksia jokseenkin tai täysin. Kaikki vastanneet olivat sitä mieltä, että kurssista on hyötyä arjessa. Hyvinvointikyselyjen ja sykevälimittausten kahdesta ensimmäisestä kurssista saatujen alustavien tulosten perusteella näyttäisi siltä, että kurssin aikana osallistujien työhyvinvointi lisääntyi, työasioihin liittyvät ahdistuksen ja masennuksen tunteet vähenivät, mukavuuden tunteet lisääntyivät ja myös työn imu hiukan kasvoi. Lisäksi osallistujien mieliala koheni ja työuupumus, uupuneisuus (Vital Exhaustion) sekä psykosomaattiset oireet vähenivät. Yhteenveto kehittämistyön kokemuksista Työkyvyn tuen käytäntöjen saaminen osaksi pientyöpaikan arkea on iso haaste. Työkyvystä puhuminen ja ratkaisujen etsiminen työssä jatkamisen tueksi vaatii työyhteisöissä kulttuurin muutosta. Lakimuutoksen myötä kaikki yli 20 hengen työpaikat velvoitetaan tekemään yhdessä työterveyshuoltojen kanssa mallin työkyvyn tuesta ja sairauspoissaolojen hallinnasta. Toivottavasti tämä tuo työpaikoille uutta asennetta ja näkemystä, miten haetaan ratkaisuja työssä jaksamiseen Kuntoutus 4 2010 59
ja jatkamiseen. Oman hyvinvoinnin lähteillä -varhaiskuntoutus on ollut työterveyshuolloille väline, jonka avulla puuttua työuupumuksen merkkien tullessa esiin. Työterveyshuollon mahdollisuudet toimia rajautuvat monesti pelkästään sairausloman kirjoittamiseen tai erikoissairaanhoitoon lähettämiseen. Oman hyvinvoinnin lähteillä on mahdollistanut varhaisen reagoinnin työuupumukseen. Varsinkin pientyöpaikoilta ei kovin helposti jäädä sairauslomalle. Nimenomaan uupumisvaarassa oleville aktiivinen oman elämänsä ratkaisujen pohtiminen antaa valmiuksia tehdä omaa hyvinvointiaan lisääviä tietoisia ratkaisuja. Alustavat tulokset lyhytintervention vaikutuksista ovat rohkaisevia. FL Pirkko Mäkelä-Pusa toimii projektipäällikkönä Punk-hankkeessa Kuntoutussäätiön Kuntoutusalan tutkimus- ja kehittämiskeskuksessa. Lähteet Ahola K, Kivimäki M, et al (2008) Occupational burnout and medically certified sickness absence. Journal of Psycosomatic Research 2008; 64 s. 185 193 Hakanen J (2004) Työuupumuksesta työnimuun. Työhyvinvointitutkimuksen ytimessä ja reunaalueilla. Työ ja ihminen -tutkimusraportti 27. Helsinki HE 67/2010 Hallituksen esitys eduskunnalle laiksi sairausvakuutuslain 13 luvun 5 :n muuttamisesta Ilmarinen J (2006) Pitkää työuraa, Ikääntyminen ja työelämän laatu Euroopan unionissa. Työterveyslaitos, STM (s. 37, 79, 117 156) Juvonen-Posti,P. Jalava, J (2008) Onnistunut työkykyasioiden puheeksiotto, sosiaali- ja terveysminsiteriön selvityksiä 2008:34 Järvilehto S, Kiiski R (2009) Oman hyvinvoinnin lähteillä ohjaajan käsikirja. Kuntoutussäätiö, ESR Kontiainen N, (2006) Esimiehestä kaikki irti?. Esimiestyön vaatimukset. Julkaisussa Kaikilla mausteilla (s. 155 175). Tilastokeskus, tutkimuksia 244 Lehto A-M, Sutela H (2008) Työolojen kolme vuosikymmentä. Työolotutkimuksen tuloksia 1997 2008. Tilastokeskus Miettinen A. 2006 Työhönsä erittäin tyytyväiset. Julkaisussa Lehto, A-M., Sutela H, Miettinen A: Kaikilla Mausteilla. Artikkeleita työolotutkimuksesta. s. 275 292. Tilastokeskus, tutkimuksia 244 Palmgren H (2010 ) Johtajuus ja työhyvinvoinnin tukeminen pienissä, omistajavetoisissa yrityksissä. Esitys Työelämän tutkimuspäivillä 5.11.2010 Rissanen P, Aalto A-M (2002) Yhteenveto kuntoutuksen vaikuttavuuden arvioinnista. Julkaisussa Stakesin raportteja 267 (s. 1 26) Siekkinen P, Manka, M-L, Tammivuori A, Laine A ( 2004) Työuran jatkamisen keinot selvitys työuran jatkamisen kannustimista ja hyvistä käytännöistä sekä toimenpidesuosituksia. 60 Kuntoutus 4 2010