SUOSITUSLUONNOS PSYYKKISEN HYVINVOINNIN MITTAAMISEKSI VÄESTÖTUTKIMUKSISSA. Anna-Mari Aalto, Marko Elovainio THL. Suositus

1 SUOSITUSLUONNOS PSYYKKISEN HYVINVOINNIN MITTAAMISEKSI VÄESTÖTUTKIMUKSISSA Anna-Mari Aalto, Marko Elovainio THL Suositus Psyykkisen toimintakyvyn käsite on laaja eikä sille ole olemassa yleistä yhtenäistä määritelmää. Tässä esityksessä psyykkisellä toimintakyvyllä tarkoitettaan kykyä tuntea, kokea, muodostaa käsityksiä omasta itsestä ja ympäröivästä maailmasta, suunnitella elämäänsä ja tehdä sitä koskevia ratkaisuja ja valintoja. Psyykkistä toimintakykyä voidaan operationalisoida mielialan, persoonallisuuden ja psyykkisten elämänhallinnan voimavarojen näkökulmasta. Suomessa on käytössä useita vakiintuneita mittareita, jotka liittyvät psyykkiseen terveyteen ja positiiviseen käsitykseen omasta itsestä, sosiaaliseen toimintakykyyn ja sosiaaliseen kiinnittymiseen sekä käsitykseen itseä koskevien tärkeiden asioiden hallinnasta. Näitä mittareita on käytetty useissa erilaisissa aineistoissa, mukaan lukien väestötutkimukset, ja niillä on mahdollista tehdä myös kansainvälistä vertailua. Monista mittareista on saatavilla eripituisia versioita ja monien kohdalla lyhyiden versioiden on todettu toimivan hyvin suhteessa pidempiin verisoihin. Monet psyykkisen toimintakyvyn mittarit kartoittavat lähinnä psyykkisen toimintakyvyn vajeita. On tärkeää, että tutkimuksissa mitataan psyykkistä toimintakykyä laajasti siten, että myös jatkumon positiivinen pää huomioidaan. Erityisesti silloin kun psyykkinen toimintakyky on keskeinen tutkimuksen tavoitteiden kannalta, mittaamisen tulisi kattaa psyykkisen toimintakyvyn eri komponentit: mieliala, persoonallisuus ja voimavarat. 1. Psyykkisen toimintakyvyn käsite Psyykkisen toimintakyvyn käsite on laaja ja vaikeasti rajattavissa. Kyse on kuitenkin ihmisen voimavaroista, joiden avulla ihminen kykenee selviytymään arjen haasteista ja kriisitilanteista. Psyykkinen toimintakyky liittyy siis ihmisen elämänhallintaan, mielenterveyteen ja psyykkiseen hyvinvointiin ja se kattaa ihmisen tuntemiseen ja ajatteluun liittyviä toimintoja: kykyä vastaanottaa ja käsitellä tietoa, kykyä tuntea, kokea, muodostaa käsityksiä omasta itsestä ja ympäröivästä maailmasta, suunnitella elämäänsä ja tehdä sitä koskevia ratkaisuja ja valintoja. Psyykkiseen toimintakykyyn kuuluvat myös persoonallisuus ja selviytyminen sosiaalisesta ympäristöstä ja sen tuomista haasteista. Psyykkisesti toimintakykyinen ihminen tuntee voivansa hyvin, arvostaa itseään ja luottaa kykyynsä selviytyä arjen tilanteista, pystyy tekemään harkittuja päätöksiä ja suhtautuu realistisen luottavaisesti tulevaisuuteen ja ympäröivään maailmaan. Psyykkiseen toimintakykyyn liittyviä, ja usein sen kanssa rinnakkaisina käytettyjä käsitteitä ovat myös emotionaalinen, kognitiivinen, sosiaalinen ja psykososiaalinen toimintakyky. Näistä psykososiaalinen toimintakyky on käsitteellisesti laajin ja väljimmin määritelty yläkäsite, joka kattaa sekä psyykkisen ja sosiaalisen toimintakyvyn osa-alueet. Emotionaalinen toimintakyky viittaa erityisesti psyykkisen toimintakyvyn tunteiden kokemista ja ilmaisua koskevaan puoleen. Terveystutkimuksessa psyykkistä toimintakyvyn emotionaalista ulottuvuutta on mitattu mielialana, masennuksena tai ahdistuneisuutena. Vaikka kognitiiviset, tiedon käsittelyyn ja ajatteluun liittyvät toiminnot, ovat keskeisiä psyykkisiä toimintoja, kognitiivista toimintakykyä käsitellään tavallisesti itsenäisenä toimintakyvyn osa-alueena, erityisesti silloin kun sillä viitataan kognitiivisiin

2 perustoimintoihin, kuten muistiin ja oppimiseen. Tässä merkityksessä kognitiivista toimintakykyä tarkastellaan usein esimerkiksi ikääntyneiden tutkimuksessa. Kognitiivisten perustoimintojen lisäksi psyykkisen toimintakyvyn piiriin voidaan katsoa kuuluvan myös kognitiiviset toiminnot, jotka liittyvät siihen, miten yksilö tekee havaintoja ja päätelmiä omasta itsestään, ympäröivästä sosiaalisesta maailmasta ja omasta suhteestaan siihen (sosiaalinen kognitio). Tästä näkökulmasta psyykkistä toimintakykyä on mitattu esimerkiksi itse-arvostuksena, pystyvyyden ja hallinnan tunteena. Myös tunteiden kokemisessa, kuten masennuksessa, sekä persoonallisuuden ilmentymisessä (esimerkiksi kyynisyys) on mukana kognitiivinen komponentti. Psyykkinen toimintakyky liittyy myös läheisesti sosiaaliseen toimintakykyyn. Kognitiiviset toiminnat, kuten kieli ja sosiaalinen havaitseminen, ovat sosiaalisen vuorovaikutuksen välineitä ja liittävät meidät ympäröivään sosiaaliseen maailmaan. Sosiaalisen pääoman käsitteen alla on tutkittu paljon juuri psyykkiseen ja sosiaaliseen toimintakykyyn liittyviä asioita, kuten luottamusta lähiympäristön ihmisiin ja vuorovaikutuksen ennustettavuuteen. Psyykkistä hyvinvointia on perinteisesti kuvattu ja määritelty siihen liittyvinä ongelmina, toimintakyvyn vajeen ja oireilun näkökulmasta. WHO:n viitekehyksessä terveyttä tarkastellaan jatkumona, ja tämän näkemyksen mukaan myös psyykkistä toimintakykyä voidaan tarkastella ulottuvuutena, joka ulottuu psyykkisistä ongelmista positiivisten tunteiden kokemuksiin (esim. onnellisuus, innostus ja mielihyvä) sekä myönteiseen minäkäsitykseen ja luottavaiseen suhtautumiseen maailmaan ja tulevaisuuteen. Voimavarasuuntautuneessa psykologiassa korostetaan näiden psyykkisen toimintakyvyn positiivisten ulottuvuuksien merkitystä arjesta selviytymisessä. Psyykkisen toimintakyvyn yhteys terveyteen on monitahoinen ja kehämäinen. Psyykkinen toimintakyky on tärkeä voimavara yksikön terveyden ylläpitämisessä ja myös sairauksista toipumisessa tai pitkäaikaissairauksien kanssa elämään sopeutumisessa ja niiden hallinnassa. Hyvä psyykkinen toimintakyky edistää terveellisten elämäntapoja, huono psyykkinen toimintakyky voi johtaa riskikäyttäytymiseen ja on myös itsenäinen riskitekijä esimerkiksi sydänsairauksissa. Toisaalta huono terveys ja sairastuminen kuluttavat voimavaroja ja voivat heikentää psyykkistä toimintakykyä, jolloin edellytykset sairauden hallintaan ja toipumiseen heikentyvät. 2. Psyykkisen hyvinvoinnin mittaaminen Koska psyykkinen toiminta on mielen sisäistä toimintaa (ajattelu, tunteet), sitä ei voida suoraan havainnoida tai mitata, vaan psyykkisen toimintakyvyn arviointi ja mittaaminen perustuu pääasiassa yksilön omaan kokemukseen siitä, miten asia hänen kohdallaan on. Psyykkisen toimintakyvyn mittarit ovat yleisesti itse-arviointiin perustuvia kynä-paperi mittareita, eli kyselylomake mittareita, jotka arvioitava henkilö täyttää itse. Lomakemittarit soveltuvat luonnollisesti parhaiten kyselytutkimuksiin ja niiden validiteetin ja reliabiliteetin arviot perustuvat tavallisesti nimenomaan kyselyllä kerättyihin tietoihin. Kyselytutkimuksiin tarkoitettujen lomakemittareiden käyttöön haastattelututkimuksessa tulisi kuitenkin suhtautua varauksella, sillä haastattelu ja kyselymenetelmin kerätyissä tiedoissa on todettu olevan eroja. Sosiaalisen suotavuuden vaikutus vastauksiin, tendenssi vastata myönteisesti, ja haluttomuus kertoa sensitiivisistä asioista ovat voimakkaampia haastattelutilanteessa kuin kyselyssä (Bowling 2005). Verrattaessa puhelinhaastattelulla ja kyselyllä saatuja tuloksia puhelinhaastattelun on todettu tuottavan myönteisempiä arvioita hyvinvoinnista (Hays et al. 2009) ja tämä tendenssi on vahvempi psyykkisen hyvinvoinnin

3 kuin fyysisen hyvinvoinnin suhteen (Lungenhausen et al. 2007). Jos haastattelututkimuksessa kuitenkin halutaan kerätä tietoa kyselytutkimuksiin kehitetyillä itse-arviointi mittareilla, tulee tiedonkeruumenetelmän aiheuttamat mahdolliset vääristymät ottaa huomioon tulosten tulkinnassa. Suositeltavaa olisi että tutkittava saisi haastattelun yhteydessä täyttää kyselyn itse rauhassa ennen haastattelutilanteen alkua tai sen jälkeen, edellyttäen että hän kykenee tähän. Tässäkään tilanteessa ei ole poissuljettu ettei vuorovaikutustilanteen läheisyys voisi vaikuttaa vastauksiin. 2.1 Mielialan ja psyykkisen rasittuneisuuden mittaaminen Psyykkisen toimintakyvyn tunteiden kokemiseen liittyvän osa-alueen mittaamiseen on kehitetty lukuisia itsearviointimittareita, jotka kartoittavat masennus-, ahdistus- ja yleisiä psyykkisiä rasitusoireita. Seuraavassa esitellään mittareita, joita on käytetty suomalaisissa väestötutkimuksissa ja joista on olemassa suomenkielinen versio. Beck Depression Inventory (BDI) Beckin masennuskysely (Beck et al. 1961) on yksi yleisimpiä terveystutkimuksessa käytettyjä mielialamittareita. Se on alun perin kehitetty kliinisessä kontekstissa ja tarkoitettu kartoittamaan masentuneen mielialan kognitiivisia ja somaattisia oireita ja niiden intensiteettiä. Sitä on käytetty monissa erilaisissa käyttötarkoituksissa, kuten epidemiologisissa tutkimuksissa (Casey et al. 2006; Iancu et al. 2003; Nabi et al. 2010), psyykkisen toimintakyvyn indikaattorina kroonisissa sairauksissa (Anderson et al. 2001; Rosenfeld et al. 1996; Vleugels et al. 1998), vaikuttavuusmittarina psykoterapiatutkimuksissa (David et al. 2008; Knekt et al. 2008; Mufson et al. 2004; Sava et al. 2009) sekä somaattisten sairauksien kuntoutuksessa ja terveyskäyttäytymisinterventioissa (Dereli and Yaliman 2010; Eyigor et al. 2010; Karapolat et al. 2009; Kulcu et al. 2007; Simpson and Ward 2004). BDI:tä on aikuisväestön lisäksi käytetty myös ikääntyneiden tutkimuksessa (Huuhka et al. 2004; Lamers et al. 2006; Weeks and Heimberg 2005) sekä nuorten aineistoissa (Bennett et al. 2005; Brent et al. 1997; Carter and Dacey 1996; Haavisto et al. 2004; Tomfohr et al. 2008). BDI:n psykometriset ominaisuudet on todettu hyviksi monissa eri otoksissa (Beck et al. 1988). Sen kriteerivaliditeetista on näyttöä, kun kriteerinä käytetään kliinistä depressiodiagnoosia, potilasaineistoissa (Aben et al. 2002; Aikens et al. 1999; Viinamaki et al. 2004) ja väestöotoksissa (Nuevo et al. 2009b). Mittari ennustaa pitkittäistutkimuksissa psykiatrisia hoitojaksoja (Averill et al. 2001) sekä depressiosta toipumista (Viinamaki et al. 2006). BDI:stä on olemassa useita erikielisiä versioita ja sen on myös osoitettu olevan validi kulttuurien väliseen käyttöön Euroopassa (Nuevo et al. 2009a). BDI:n alkuperäistä versiota vastaavan suomenkielisen asteikon reliabiliteetista ja validiteetista suomalaisissa väestöaineistoissa on näyttöä. Nuevo ym. (Nuevo et al. 2009b) raportoivat eurooppalaisen depressiotutkimuksen suomalaiseen aineistoon perustuen BDI:n olevan sensitiivinen depression seulontaan suomalaisessa väestössä. Myös suomalaista väestöä kattavasti edustavaan Terveys 2000 aineistossa (Aalto ym., käsikirjoitus) BDI erotteli kliinisesti diagnosoidusta masennuksesta kärsivät muista psyykkisistä häiriöistä kärsivistä (CIDI- haastattelun perusteella) ja se myös heijasti masentuneiden joukossa oireiden ajallista ulottuvuutta (kuinka pitkä aika oli oireiden esiintymisestä) sekä masennuksen vakavuutta. BDI:tä on käytetty myös vaikuttavuusmittarina suomalaisessa Helsingin psykoterapiatutkimuksessa (Knekt et al. 2008).

4 BDI:stä on kehitetty myös muita rinnakkaisia versioita. Lyhyempi 13-osoinen versio (Beck and Beck 1972) sisältyy pidempään alkuperäiseen versioon ja sen psykometristen ominaisuuksien on todettu olevan verrattavissa pidempään versioon (Beck et al. 1997; Bennett et al. 1997; Gould 1982). Suomessa Terveys 2000-aineistossa BDI:n 13-osioinen versio toimi yhtä hyvin kuin 21-osioinen mittari ja myös ko. tutkimuksessa kehitetty, lyhyen 6:den osion BDI-version reliabilitetti ja kriteerivaliditeetti oli hyvin verrattavissa pidempiin versioihin (Aalto ym, käsikirjoitus). Beck on myöhemmin kehittänyt myös pidemmästä BDI:stä uudistetun 21- osioisen version BDII (Beck et al. 1996), jonka käyttöoikeus on tekijänoikeussuojattu. Alkuperäinen BDI on kuitenkin laajasti tutkimuskäytössä. Suomessa on käytössä myös Raimo Raitasalon kehittämä, muokattu 14-osioinen versio (Raitasalo 2007) BDI-13 mittarista. Tässä versiossa kysymysten muotoa muutettiin ja vastausvaihtoehtoihin lisättiin positiivinen vaihtoehto. Mittari ei vastaa Beckin alkuperäistä 13-osioista versiota, mikä vaikeuttaa sillä saatavien tulosten kansainvälistä vertailtavuutta. Centre for Epidemiological Studies Depression Scale (CES-D) Ari Haukkala luvannut kirjoittaa tämän osuuden General Health Questionnaire (GHQ) Goldbergin kehittämä General Health Questionniare (Goldberg 1972; Goldberg and Williams 1978) -mittari kartoittaa psyykkisiä ongelmia ja rasittuneisuutta (distress). Sen osiot käsittelevät masennus ja ahdistus-oireita, sosiaalisen kanssakäymisen vaikeuksia ja hypokondria-oireita. Kysely kehitettiin alun perin seulontakäyttöön, mutta sitä käytetään yleisesti myös kyselytutkimuksissa psyykkisen rasittuneisuuden mittarina. Alkuperäinen mittari sisältää 60 osiota, mutta mittarista on kehitetty useita lyhyempiä versioita (30, 28, 20 ja 12 osion versiot). Myös GHQ:n ja erityisesti sen 12-osioisen version psykometriset ominaisuudet on todettu hyviksi (McCabe et al. 1996; Schmitz et al. 1999). 12-osionen versio on myös todettu erottelukykyiseksi psykiatrisia ongelmia seulottaessa (Goldberg et al. 1997) ja toimivan tässä tarkoituksessa jopa paremmin kuin pidemmät versiot (Makowska et al. 2002). GHQ-12 soveltuu myös psyykkisen toimintakyvyn seurantaan pitkittäisasetelmaa hyödyntävissä väestötutkimuksissa (Pevalin 2000). Myös suomalaisessa Terveys 2000- aineistoon perustuvassa väestötutkimuksessa GHQ-12 osoittautui reliaabeliksi ja erottelukykyiseksi psyykkisiä häiriöitä seulottaessa (Aalto ym. käsikirjoitus). GHQ-12 asteikkoa käytetään tavallisesti yksiulotteisena asteikkona, mutta siinä on myös erotettu tavallisesti kahdesta (Montazeri et al. 2003; Werneke et al. 2000) kolmeen osaulottuvuutta (Gao et al. 2004; Shevlin and Adamson 2005). Kahdessa suomalaisessa väestöaineistoon perustuvassa tutkimuksessa GHQ-12 mittarissa on erotettu kolme osaulottuvuutta: ahdistuneisuus/masentuneisuus, sosiaalinen toimintakyky ja itseluottamus (Makikangas et al. 2006; Penninkilampi-Kerola et al. 2006). Tulokset osa-ulottuvuuksien määrästä ja sisällöstä ovat kuitenkin vaihdelleet eri aineistoissa, eri kieliversioiden välillä ja riippuen pisteytysmenetelmästä. Useamman osa-ulottuvuuden käyttö ei kuitenkaan tuo merkittävää lisäinformaatiota verrattuna koko asteikon pistemäärän käyttöön (Shevlin and Adamson 2005).

5 Mental Health Inventory 5 (MHI-5, RAND/MOS) MHI-5 asteikko sisältyy Medical Outcome Study (Hays et al. 1995) tutkimuksen yhteydessä kehitettyihin elämälaatumittareihin (SF20, SF-36/RAND36). Se on alun perin MOS COREinstrumentin psyykkisen hyvinvoinnin ulottuvuuden 37-osion asteikosta supistettu, 5 osiota sisältävä mittari, joka kartoittaa psyykkistä toimintakykyä/ hyvinvointia. Perinteisten oirepainotteisten mittarien sijaan MHI-5 kartoittaa hyvinvointia koko jatkumolla oireista positiiviseen hyvinvointiin. Sen osiot mittaavat ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja positiivista mielialaa. Osioihin vastataan kuusiportaisella asteikolla. Summamuuttujaa varten osiot uudelleen koodataan siten, että lopullinen summa-asteikko vaihtelee välillä 0-100. Matalimmillaan pistemäärä kuvastaa hermostuneista ja masentunutta mielialaa, korkeimmillaan rauhallista ja onnellista mielialaa kuluneen 4 viikon ajalla. MHI-5:n on todettu korreloivan vahvasti alkuperäisen 37-osioiseen asteikon kanssa (Kelly et al. 2008) sekä olevan erottelukykyinen psyykkisiä ongelmia seulottaessa (Berwick et al. 1991; McCabe et al. 1996). MHI-5:n suomenkielinen versio sisältyy mm. suomenkieliseen RAND-36 mittariin (Aalto et al. 1999). Suomalaisessa väestöaineistossa sen reliabiliteetti oli 0.89 (Aalto et al. 1999), mikä riittää hyvin ryhmävertailuihin. Suomessa on myös toinen käännösversio MHI- 5:stä, joka sisältyy saman mittarin SF-36 nimellä julkaistuun suomenkieliseen versioon elämänlaatumittarista (Hagman 1996). Spielbergin ahdistusmittari (STAI) Spielbergin ahdistusmittari on 20-osioinen itse-arviointimittari, joka on kehitetty ahdistusoireiden mittaamiseen aikuisväestössä. Mittarista on eri versiot piirre- ja tilanneahdistuksen mittaamiseen. Suomessa mittaria on käytetty mm. nuorten aikuisten oireilua koskevassa selvityksessä (Poikolainen et al. 1997), mammografia seulontatutkimuksessa (Aro 1996) ja sydäntautitutkimuksessa (Heikkila et al. 1998; Koivula et al. 2002). STAI:n piirreversiosta on kehitetty myös lyhyt 6 osion versio [Marteau, 1992 #2741], jonka psykometriset ominaisuudet on todettu hyviksi [van der Bij, 2003 #2743; Tluczek, 2009 #2742]. Kuuden osion STAI-mittarista on myös suomenkielinen versio, jota on käytetty suomalaisissa väestötutkimuksissa (FINRISK 97) [Konttinen, 2008 #2748]. 2.2. Dispositonaaliset persoonallisuuteen ja minäkäsitykseen liittyvät ajattelu-, tunne- ja toimintatavat Yksilön pysyväisluonteiset suhtautumistavat ovat toimintaa ohjaavia psykologisia voimavaroja ja liittyvät siten psyykkiseen toimintakykyyn. Tällaisia konstruktioita ovat esimerkiksi persoonallisuuspiirteet, kuten optimismi tai kyyninen vihamielisyys. Yksilön omaan minään liittyviä käsityksiä ovat esimerkiksi kompetenssin tunne (competence), pystyvyysodotukset (self-efficacy) ja itsearvostus. Näitä käsityksiä muokkaa yksilön kokemukset elämänhistoriassa ja ne puolestaan vaikuttavat siihen, miten yksilö arvioi kokemuksiaan ja omia selviytymismahdollisuuksiaan erilaisista elämätilanteista. Pystyvyysodotukset ja kompetenssikäsitykset muistuttavat läheisesti optimistista asennoitumista, mutta ne viittaavat erityisesti optimistiseen käsityksen oman elämäntilanteen hallintaan liittyvän toiminnan tuloksellisuudesta ja vaikuttavuudesta.

6 Kyyninen vihamielisyys (cynical hostility) on moniulotteinen käsite, johon liittyy kognitiivinen, affektiivinen ja käyttäytymisulottuvuus. Kognitiivinen komponentti viittaa negatiivisiin, kyynisyyden ja epäluottamuksen sävyttämiin asenteisiin ja odotuksiin muita ihmisiä ja ympäristöä kohtaan. Affektiivinen komponentti viittaa negatiivisiin tunteisiin, jotka voivat vaihdella lievästä ärtymyksestä suoranaiseen aggressiiviseen vihamielisyyteen. Käyttätymiskomponentti viittaa verbaaliin tai fyysiseen toimintaan, jonka tarkoituksena on vahingoittaa toista. Kyyninen vihamielisyys on tutkimuksissa yhdistetty erilaisiin terveysongelmiin, kuten fyysiseen ja psyykkiseen oireiluun (Christensen et al. 2004), sydäntauteihin ja kuolleisuuteen (Haukkala et al. 2010; Nelson et al. 2004; Tindle et al. 2009) ja terveyden riskikäyttäytyminen (Pulkki et al. 2003). Kyynistä vihamielisyyttä on yleisesti Suomessa mitattu Greenglassin ja Julkusen (Greenglass ER and J. 1989; Greenglass and Julkunen 1991) kehittämällä kahdeksan osion asteikolla joka perustuu pidempään Cook-Medley Hostility Scale-asteikkoon (Cook WW and DM. 1954). Asteikon osiot kuvaavat epäluuloista vs. luottavaista suhtautumistapaa ympäröivään sosiaaliseen maailmaan ja muihin ihmisiin (esim. olen sitä mieltä että useimmat ihmiset ovat valmiita valehtelemaan oman etunsa vuoksi ). Vastausasteikko vaihtelee 0-11 Mittarin reliabilitetti ja rakennevaliditeetti on todettu hyväksi (Greenglass ER and J. 1989). Myönteinen selviytymisvoimavara on yleistynyt optimismi, joka on Carverin ja Schreierin itsesäätelymallissa (Scheier and Carver 1985; Scheier et al. 1994; Scheier et al. 1986) keskeinen toimintaa ohjaava persoonallisuuspiirre: luottavaiset ihmiset yrittävät sinnikkäämmin käsitellessään erilaisia ongelmatilanteita ja onnistuvat siksi paremmin selviämään niistä. Kahdessa meta-analyysissä vahva optimismi on yhdistetty tutkimuksessa erilaisiin positiiviseen seurauksiin mm. aktiivisiin tilanteiden hallintakeinojen käyttöön (coping) (Nes LS 2006) sekä hyvään fyysiseen terveydentilaan (Rasmussen HN et al. 2009). Vaikka optimismilla on todettu olevan vastakkaisia yhteyksiä terveydentilaan kuin kyynisellä epäluuloisuudella, nämä kaksi käsitettä ovat kuitenkin itsenäisesti yhteydessä terveydentilaan ja sairastavuuteen (Tindle et al. 2009). Optimistista asennoitumista on tavallisesti pidetty ja mitattu yksiulotteisena optimismi-pessimismi käsitteenä, mutta eräät tutkimukset viittaavat siihen että optimismi ja pessimismi eivät ole toistensa vastakohtia ja niillä voi olla erilaiset terveys- ja sopeutumisvaikutukset (Kivimäki et al. 2005; Räikkönen and Matthews 2008). Optimismia on yleisesti kartoitettu Scheierin ja Carverin (1994) LOT-R (Revised Life Orientetaion Test) asteikolla (Scheier et al. 1994), joka käsittää 8 varsinaista osioita (ja neljä täyte osioita). LOT-R -asteikosta on olemassa suomalainen versio(härkäpää 1995). Neljä osioista on myönteisesti muotoiltuja( Suhtaudun aina optimistisesti tulevaisuuteen ) ja neljä kielteisesti Asiat tuskin koskaan luistavat haluamallani tavalla. Vastausasteikko vaihtelee 0:sta (täysin erimieltä) 4:ään (Täysin samaa mieltä. Asteikosta lasketaan yksinkertainen varsinaisten osioiden summa joka vaihtelee välillä 0-32 (täyteosioita ei pisteytetä). Koherenssin tunne (Sense of coherence, SOC) on Antonowskyn salutogeeniseen terveyskäsitykseen (Antonovsky 1985) liittyvä käsite, joka viittaa siihen missä määrin yksilö näkee ympäröivän maailman merkityksellisenä, ymmärrettävänä ja hallittavana (joko omalla tai muiden toiminnalla). Antonowskyn mukaan SOC on yksilön suhteellisen pysyvä suhtautumistapa, joka heijastaa hänen kapasiteettiaan käsitellä ja vastata ongelmallisiin elämäntilanteisiin. Tutkimuksissa koherenssin tunne on yhdistetty koettuun terveyteen ja erityisesti mielenterveyteen [Eriksson, 2006 #2751], mutta näyttö sen yhteyksistä fyysiseen

7 terveyteen on epäselvempi [Flensborg-Madsen, 2005 #2750]. Koherenssin tunnetta on mitattu Antonowskyn kehittämällä, alun perin 29 -osioisella SOC- asteikolla, josta on tehty lukuisia eripituisia sovellutuksia (Eriksson and Lindstrom 2005). Ruotsalaisessa katsausartikkelissa tarkasteltiin eri versioiden psykometrisiä ominaisuuksia saatujen tulosten mukaan SOC mittari validi ja luotettava asteikoksi (Eriksson and Lindstrom 2005). Erityisesti SOC:n 13-osioista versiota on käytetty myös suomalaisissa väestötutkimuksissa.(esim. Kouvonen et al. 2010; Volanen et al. 2010). Kirjallisuus Aalto, A.-M., Aro, A. R., and Teperi, J. RAND-36 terveyteen liittyvän elämänlaadun mittarina. - Mittarin luotettavuus ja väestöarvot suomalaisessa aikuisväestössä. Stakes, Tutkimuksia 101, 1999. Aben, I., Verhey, F., Lousberg, R., et al. Validity of the beck depression inventory, hospital anxiety and depression scale, SCL-90, and hamilton depression rating scale as screening instruments for depression in stroke patients. Psychosomatics (2002) 43(5):386-93. Aikens, J. E., Reinecke, M. A., Pliskin, N. H., et al. Assessing depressive symptoms in multiple sclerosis: is it necessary to omit items from the original Beck Depression Inventory? Journal of Behavioral Medicine (1999) 22(2):127-42. Anderson, D. L., Flume, P. A., and Hardy, K. K. Psychological functioning of adults with cystic fibrosis. Chest (2001) 119(4):1079-84. Antonovsky, A. Health, stress and coping. Jossey-Bass Publishers, 1985. Aro, A. R. Mammografiaseulontaan osallistumista selittävät psykososiaaliset tekijät. Kansanterveyslaitoksen julkaisuja A2/1996, 1996. Averill, P. M., Hopko, D. R., Small, D. R., et al. The role of psychometric data in predicting inpatient mental health service utilization. Psychiatr Q (2001) 72(3):215-35. Beck, A. T., and Beck, R. W. Screening depressed patients in family practice. A rapid technic. Postgraduate Medicine (1972) 52(6):81-5. Beck, A. T., Guth, D., Steer, R. A., et al. Screening for major depression disorders in medical inpatients with the Beck Depression Inventory for Primary Care. Behavioral Research and Theraphy (1997) 35(8):785-91. Beck, A. T., Steer, R. A., Ball, R., et al. Comparison of Beck Depression Inventories -IA and -II in psychiatric outpatients. Journal of Personality Assessment (1996) 67(3):588-97. Beck, A. T., Steer, R. A., and Carbin, M. G. Psychometric properties of the Beck Depression Inventory: twnety five years of evaluation. Clinical Psychology review (1988) 8(1):77-100. Beck, A. T., Ward, C. H., Mendelson, M., et al. An inventory for measuring depression. Archives of General Psychiatry (1961) 4:561-71. Bennett, D. S., Ambrosini, P. J., Bianchi, M., et al. Relationship of Beck Depression Inventory factors to depression among adolescents. Journal of Affective Disordorders (1997) 45(3):127-34. Bennett, D. S., Ambrosini, P. J., Kudes, D., et al. Gender differences in adolescent depression: do symptoms differ for boys and girls? J Affect Disord (2005) 89(1-3):35-44. Berwick, D. M., Murphy, J. M., Goldman, P. A., et al. Performance of a five-item mental health screening test. Medical Care (1991) 29(2):169-76. Bowling, A. Mode of questionnaire administration can have serious effects on data quality. J Public Health (Oxf) (2005) 27(3):281-91. Brent, D. A., Holder, D., Kolko, D., et al. A clinical psychotherapy trial for adolescent depression comparing cognitive, family, and supportive therapy. Arch Gen Psychiatry (1997) 54(9):877-85. Carter, C. L., and Dacey, C. M. Validity of the Beck Depression Inventory, MMPI, and Rorschach in assessing adolescent depression. J Adolesc (1996) 19(3):223-31. Casey, P. R., Dunn, G., Kelly, B. D., et al. Factors associated with suicidal ideation in the general population: five-centre analysis from the ODIN study. British Journal of Psychiatry (2006) 189:410-5.

Christensen, U., Lund, R., Damsgaard, M. T., et al. Cynical hostility, socioeconomic position, health behaviors, and symptom load: a cross-sectional analysis in a Danish population-based study. Psychosomatic Medicine (2004) 66(4):572-7. Cook WW, and DM., M. Proposed hostility and pharisaicvirtue scales for the MMPI. Journal of Applied Psychology (1954) 38:414-18. David, D., Szentagotai, A., Lupu, V., et al. Rational emotive behavior therapy, cognitive therapy, and medication in the treatment of major depressive disorder: a randomized clinical trial, posttreatment outcomes, and six-month follow-up. Journal of Clinical Psychology (2008) 64(6):728-46. Dereli, E. E., and Yaliman, A. Comparison of the effects of a physiotherapist-supervised exercise programme and a self-supervised exercise programme on quality of life in patients with Parkinson's disease. Clin Rehabil (2010) 24(4):352-62. Eriksson, M., and Lindstrom, B. Validity of Antonovsky's sense of coherence scale: a systematic review. Journal of Epidemiology and Community Health (2005) 59(6):460-6. Eyigor, S., Karapolat, H., Yesil, H., et al. Effects of pilates exercises on functional capacity, flexibility, fatigue, depression and quality of life in female breast cancer patients: a randomized controlled study. Eur J Phys Rehabil Med (2010). Gao, F., Luo, N., Thumboo, J., et al. Does the 12-item General Health Questionnaire contain multiple factors and do we need them? Health Qual Life Outcomes (2004) 2:63. Goldberg, D. P. The detection of psychiatric illness by questionaire. Oxford University Press, 1972. Goldberg, D. P., Gater, R., Sartorius, N., et al. The validity of two versions of the GHQ in the WHO study of mental illness in general health care. Psychological Medicine (1997) 27(1):191-7. Goldberg, D. P., and Williams, P. A user's guide to the General Health Questionnaire. NFER-Nelson, 1978. Gould, J. A psychometric investigation of standart and short form Beck Depression Inventory. Psychological Reports (1982) 51(3):1167-1170. Greenglass ER, and J., J. Construct validity and sex differences in Cook-Medley hostility. Person Ind Diff (1989) 10 209-18. :209-18. Greenglass, E. R., and Julkunen, J. Cook-Medley hostility, anger, and the Type A behavior pattern in Finland. Psychol Rep (1991) 68(3 Pt 2):1059-66. Haavisto, A., Sourander, A., Multimaki, P., et al. Factors associated with depressive symptoms among 18- year-old boys: a prospective 10-year follow-up study. J Affect Disord (2004) 83(2-3):143-54. Hagman, E. SF-36-terveyskysely koetun terveyden ja toimintakyvyn mittarina. Suomen Lääkärilehti (1996) 51:3534-3539. Haukkala, A., Konttinen, H., Laatikainen, T., et al. Hostility, Anger Control, and Anger Expression as Predictors of Cardiovascular Disease. Psychosomatic Medicine (2010). Hays, D. R., Sherborne, C. D., and Mazel, R. M. User's Manual for the Medical Outcome Study (MOS) Core measures of Health-relates Quslity of Life. RAND URL: http://rand.org, 1995. Hays, R. D., Kim, S., Spritzer, K. L., et al. Effects of mode and order of administration on generic healthrelated quality of life scores. Value Health (2009) 12(6):1035-9. Heikkila, J., Paunonen, M., Virtanen, V., et al. Fear of patients related to coronary arteriography. Journal of Advanced Nursing (1998) 28(1):54-62. Huuhka, M., Korpisammal, L., Haataja, R., et al. One-year outcome of elderly inpatients with major depressive disorder treated with ECT and antidepressants. J ECT (2004) 20(3):179-85. Härkäpää, K. Optimismi, kompetenssi ja selvitymiskeinot. Käsitteiden ja empirian tarkastelua kuntoutuksen näkökulmasta. (1995). Iancu, I., Horesh, N., Lepkifker, E., et al. An epidemiological study of depressive symptomatology among Israeli adults: prevalence of depressive symptoms and demographic risk factors. Isr J Psychiatry Relat Sci (2003) 40(2):82-9. 8

Karapolat, H., Demir, E., Bozkaya, Y. T., et al. Comparison of hospital-based versus home-based exercise training in patients with heart failure: effects on functional capacity, quality of life, psychological symptoms, and hemodynamic parameters. Clin Res Cardiol (2009) 98(10):635-42. Kelly, M. J., Dunstan, F. D., Lloyd, K., et al. Evaluating cutpoints for the MHI-5 and MCS using the GHQ-12: a comparison of five different methods. BMC Psychiatry (2008) 8:10. Kivimäki, M., Vahtera, J., Elovainio, M., et al. Optimism and pessimism as predictors of change in health after death or onset of severe illness in family. Health psychology (2005) 24(4):413-21. Knekt, P., Lindfors, O., Harkanen, T., et al. Randomized trial on the effectiveness of long-and short-term psychodynamic psychotherapy and solution-focused therapy on psychiatric symptoms during a 3- year follow-up. Psychological Medicine (2008) 38(5):689-703. Koivula, M., Paunonen-Ilmonen, M., Tarkka, M. T., et al. Social support and its relation to fear and anxiety in patients awaiting coronary artery bypass grafting. J Clin Nurs (2002) 11(5):622-33. Kouvonen, A. M., Vaananen, A., Vahtera, J., et al. Sense of coherence and psychiatric morbidity: a 19-year register-based prospective study. Journal of Epidemiology and Community Health (2010) 64(3):255-61. Kulcu, D. G., Kurtais, Y., Tur, B. S., et al. The effect of cardiac rehabilitation on quality of life, anxiety and depression in patients with congestive heart failure. A randomized controlled trial, short-term results. Eura Medicophys (2007) 43(4):489-97. Lamers, F., Jonkers, C. C., Bosma, H., et al. Effectiveness and cost-effectiveness of a minimal psychological intervention to reduce non-severe depression in chronically ill elderly patients: the design of a randomised controlled trial [ISRCTN92331982]. BMC Public Health (2006) 6:161. Lungenhausen, M., Lange, S., Maier, C., et al. Randomised controlled comparison of the Health Survey Short Form (SF-12) and the Graded Chronic Pain Scale (GCPS) in telephone interviews versus selfadministered questionnaires. Are the results equivalent? BMC Med Res Methodol (2007) 7:50. Makikangas, A., Feldt, T., Kinnunen, U., et al. The factor structure and factorial invariance of the 12-item General Health Questionnaire (GHQ-12) across time: evidence from two community-based samples. Psychol Assess (2006) 18(4):444-51. Makowska, Z., Merecz, D., Moscicka, A., et al. The validity of general health questionnaires, GHQ-12 and GHQ-28, in mental health studies of working people. Int J Occup Med Environ Health (2002) 15(4):353-62. McCabe, C. J., Thomas, K. J., Brazier, J. E., et al. Measuring the mental health status of a population: a comparison of the GHQ-12 and the SF-36 (MHI-5). British Journal of Psychiatry (1996) 169(4):516-21. Montazeri, A., Harirchi, A. M., Shariati, M., et al. The 12-item General Health Questionnaire (GHQ-12): translation and validation study of the Iranian version. Health Qual Life Outcomes (2003) 1:66. Mufson, L., Dorta, K. P., Wickramaratne, P., et al. A randomized effectiveness trial of interpersonal psychotherapy for depressed adolescents. Arch Gen Psychiatry (2004) 61(6):577-84. Nabi, H., Kivimaki, M., Suominen, S., et al. Does depression predict coronary heart disease and cerebrovascular disease equally well? The Health and Social Support Prospective Cohort Study. International Journal of Epidemiology (2010). Nelson, T. L., Palmer, R. F., and Pedersen, N. L. The metabolic syndrome mediates the relationship between cynical hostility and cardiovascular disease. Exp Aging Res (2004) 30(2):163-77. Nes LS, S. S. Dispositional optimism and coping: a meta-analytic review. Pers Soc Psychol Rev (2006) 10(3):235-51. Nuevo, R., Dunn, G., Dowrick, C., et al. Cross-cultural equivalence of the Beck Depression Inventory: a fivecountry analysis from the ODIN study. Journal of Affective Disordorders (2009a) 114(1-3):156-62. Nuevo, R., Lehtinen, V., Reyna-Liberato, P. M., et al. Usefulness of the Beck Depression Inventory as a screening method for depression among the general population of Finland. Scandinavian Journal of Public Health (2009b) 37(1):28-34. Penninkilampi-Kerola, V., Miettunen, J., and Ebeling, H. A comparative assessment of the factor structures and psychometric properties of the GHQ-12 and the GHQ-20 based on data from a Finnish population-based sample. Scand J Psychol (2006) 47(5):431-40. 9

Pevalin, D. J. Multiple applications of the GHQ-12 in a general population sample: an investigation of longterm retest effects. Soc Psychiatry Psychiatr Epidemiol (2000) 35(11):508-12. Poikolainen, K., Aalto-Setälä, T., Pitkänen, T., et al. Nuorten aikuisten psyykkiset oireet ja niihin liittyvät tekijät. Kansanterveyslaitoksen tutkimuksia KTL A2/1997, 1997. Pulkki, L., Kivimaki, M., Elovainio, M., et al. Contribution of socioeconomic status to the association between hostility and cardiovascular risk behaviors: a prospective cohort study. American Journal of Epidemiology (2003) 158(8):736-42. Raitasalo, R. Mielialakysely. Suomen oloihin Beckin lyhyen depressiokyselyn pohjalta kehitetty masennusoireilun ja itsetunnon kysely. Vammalan Kirjapaino Oy 2007. Rasmussen HN, Scheier MF, and JB, G. Optimism and physical health: a meta-analytic review.. Annals of Behavioral Medicine (2009) 37(3):239-56. Rosenfeld, B., Breitbart, W., McDonald, M. V., et al. Pain in ambulatory AIDS patients. II: Impact of pain on psychological functioning and quality of life. Pain (1996) 68(2-3):323-8. Räikkönen, K., and Matthews, K. Do dispositional pessimism and optimism predict ambulatory blood pressure during school days and nights in adolescents? Journal of Personality and Social Psychology (2008) 76(3):605-30. Sava, F. A., Yates, B. T., Lupu, V., et al. Cost-effectiveness and cost-utility of cognitive therapy, rational emotive behavioral therapy, and fluoxetine (Prozac) in treating depression: a randomized clinical trial. Journal of Clinical Psychology (2009) 65(1):36-52. Scheier, M. F., and Carver, C. S. Optimism, Coping and Health: Assessment and Implications of generalized outcome expactencies. Health Psychology (1985) 4:219-247. Scheier, M. F., Carver, C. S., and Bridges, M. W. Distinguishing optimism from neuroticims (and trait anxiety, self-mastery, and self-esteem): A reevaluation of the life orientation test. Journal of Personality and Social Psychology (1994) 51:1257-1264. Scheier, M. F., Weintraub, J. K., and Carver, C. S. Coping with stress: Divergent strategies of optimists and pessimists. Journal of Personality and Social Psychology (1986) 51:1257-1264. Schmitz, N., Kruse, J., and Tress, W. Psychometric properties of the General Health Questionnaire (GHQ-12) in a German primary care sample. Acta Psychiatrica Scandinavia (1999) 100(6):462-8. Shevlin, M., and Adamson, G. Alternative factor models and factorial invariance of the GHQ-12: a large sample analysis using confirmatory factor analysis. Psychol Assess (2005) 17(2):231-6. Simpson, K. H., and Ward, J. A randomized, double-blind, crossover study of the use of transcutaneous spinal electroanalgesia in patients with pain from chronic critical limb ischemia. J Pain Symptom Manage (2004) 28(5):511-6. Tindle, H. A., Chang, Y. F., Kuller, L. H., et al. Optimism, cynical hostility, and incident coronary heart disease and mortality in the Women's Health Initiative. Circulation (2009) 120(8):656-62. Tomfohr, L. M., Martin, T. M., and Miller, G. E. Symptoms of depression and impaired endothelial function in healthy adolescent women. Journal of Behavioral Medicine (2008) 31(2):137-43. Weeks, J. W., and Heimberg, R. G. Evaluation of the psychometric properties of the Beck Depression Inventory in a non-elderly adult sample of patients with generalized anxiety disorder. Depress Anxiety (2005) 22(1):41-4. Werneke, U., Goldberg, D. P., Yalcin, I., et al. The stability of the factor structure of the General Health Questionnaire. Psychological Medicine (2000) 30(4):823-9. Viinamaki, H., Haatainen, K., Honkalampi, K., et al. Which factors are important predictors of non-recovery from major depression? A 2-year prospective observational study. Nordic Journal of Psychiatry (2006) 60(5):410-6. Viinamaki, H., Tanskanen, A., Honkalampi, K., et al. Is the Beck Depression Inventory suitable for screening major depression in different phases of the disease? Nordic Journal of Psychiatry (2004) 58(1):49-53. Vleugels, L., Pfennings, L., Pouwer, F., et al. Psychological functioning in primary progressive versus secondary progressive multiple sclerosis. British Journal of Medical Psychology (1998) 71 ( Pt 1):99-106. 10

Volanen, S. M., Suominen, S., Lahelma, E., et al. Sense of coherence and intentions to retire early among Finnish women and men. BMC Public Health (2010) 10:22. 11