TIETEESSÄ TUULA PEKKARINEN LT, osastonlääkäri HYKS, Peijaksen sairaala tuula.pekkarinen@hus.fi Lihavuusleikkauspotilaan seuranta Lihavuuden viimeisenä hoitokeinona käytetty lihavuusleikkaus aikaansaa yleensä merkittävän laihtumisen. Paino lähtee kuitenkin usein nousuun parin vuoden kuluttua leikkauksesta, kun potilas palaa entisiin, epäterveellisiin elämäntapoihin. Kustannuksiltaan halpaa ryhmämuotoista elämäntapaohjausta tulisi olla tarjolla avoterveydenhuollossa myös lihavuusleikkauspotilaille painon noustessa. Leikkaus vähentää tyypin 2 diabeteksen lääkehoidon tarvetta yleensä muutaman vuoden ajaksi. Säännöllinen diabeteslääkityksen tarkistaminen on tärkeää hyvän glukoositasapainon saavuttamiseksi. Lihavuusleikkauksen jälkeen käytetään jatkuvasti monivitamiini- ja hivenainevalmistetta, kalsiumia ja D-vitamiinia, ja kerran vuodessa tutkitaan perusverikokeet sekä vitamiinipitoisuudet. Oksentelu voi viitata kirurgiseen komplikaatioon, joten lihavuuskirurgiaan perehtynyttä yksikköä kannattaa herkästi konsultoida. VERTAISARVIOITU VV Lihavan potilaan ensisijainen hoito on aina elämäntapaohjaus, jonka tavoitteena on lihavuuteen johtaneiden tapojen ja tottumusten pysyvä muuttaminen (1). Terveellisen elämäntavan omaksuminen voi olla haastavaa. Jos vaikeasti lihava (painoindeksi yli 35 kg/m 2 ) potilas epäonnistuu laihtumistuloksen ylläpitämisessä, voidaan hänelle harkita lihavuusleikkausta. Leikkauksen jälkeen potilaan laihtuminen ja tuloksen säilyminen perustuvat pääosin kerralla syödyn ruoan määrän vähenemiseen. Jo ennen leikkausta olisi keskeistä saada potilas käsittämään, että elämäntavan pysyvä muutos on välttämätön myös lihavuuden kirurgisen hoidon yhteydessä. Konservatiiviseen painonpudotukseen verrattuna lihavuusleikkauksen jälkeen painonlasku on keskimäärin parempi ja säilyy pidempään. Potilaan seurannan tavoitteena leikkauksen jälkeen on pitkän aikavälin painonhallinnan onnistuminen, lihavuuden liitännäissairauksien hyvä hoito, hyvä ravitsemustila, vitamiini- ja kivennäisainepuutosten ehkäisy ja hoito sekä luun kunnosta huolehtiminen. Tänä vuonna Suomessa tehdään arviolta tuhat lihavuusleikkausta. Leikkausten määrän ennakoidaan edelleen lisääntyvän. Potilaiden seuranta järjestetään aluksi erikoissairaanhoidossa. Noin vuoden tai kahden kuluttua he siirtyvät avoterveydenhuoltoon, jossa vuosittaisen seurannan on tarkoitus jatkua pysyvästi. Tärkeimpiä asioita näillä seurantakäynneillä ovat painon seuranta, lihavuuden liitännäissairauksien hyvä hoito, ravitsemustilan seuranta, vitamiini- ja kivennäisainepuutosten ehkäisy ja hoitaminen sekä luun kunnosta huolehtiminen. Taulukossa 1 esitetään vuosikontrollien yhteydessä suositeltavat laboratoriotutkimukset. Nopean laihtumisen vaiheessa leikkauksen jälkeen ei vitamiinien ja kivennäisaineiden saanti ruoasta kata päivittäistä tarvetta eikä ilmeisesti myöhemminkään. Leikkauksen jälkeen käytetäänkin pysyvästi monivitamiini- ja hivenainevalmistetta sekä kalsiumia ja D-vitamiinia kattamaan elimistön päivittäiset tarpeet. Leikkausmenetelmät Tavallisin leikkausmenetelmä on mahalaukun ohitus (Roux-en-Y Gastric Bypass eli RYGB). Mahalaukun kavennusleikkausta (hihatypistys eli sleeve gastrectomy) tehdään myös jonkin verran Suomessa (kuva 1). Molemmissa leikkaustavoissa ensisijaisesti rajoitetaan kerralla syötävän ruoan määrää, jolloin laihtuminen ja tuloksen säilyminen liittyvät pienentyneeseen energiansaantiin. Mahalaukun ohitusleikkauksessa osalla potilaista myös nälän tunne vähenee. Pantaleikkauksia (gastric banding) ei juurikaan enää tehdä niihin liittyvien monien mekaanisten ongelmien takia. Laajempien ohitusten jälkeen myös syödyn ruoan imeytyminen vähenee, mikä johtaa herkästi rasvaliukoisten vitamiinien puutoksiin, proteiinialiravitsemukseen sekä kivennäisja hivenainepuutoksiin. Näitä leikkauksia on 157
KIRJALLISUUTTA 1 Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lihavuustutkijat ry:n asettama työryhmä. Käypä hoito -suosituksen päivitystiivistelmä. Aikuisten lihavuuden hoito. Duodecim 2011;127:730 1. 2 Sjostrom L, Lindroos AK, Peltonen M ym. Lifestyle, diabetes, and cardiovascular risk factors 10 years after bariatric surgery. N Engl J Med 2004;351:2683 93. 3 Wing RR, Tate DF, Gorin AA, Raynor HA, Fava JL. A selfregulation program for maintenance of weight loss. N Engl J Med 2006;355:1563 71. 4 Buchwald H, Estok R, Fahrbach K ym. Weight and type 2 diabetes after bariatric surgery: systematic review and metaanalysis. Am J Med 2009;122:248 56.e5. 5 Van Mieghem T, Van Schou - broeck D, Depiere M, Debeer A, Hanssens M. Fetal cerebral hemorrhage caused by vitamin K deficiency after complicated bariatric surgery. Obstet Gynecol 2008;112:434 6. 6 Griffith DP, Liff DA, Ziegler TR, Esper GJ, Winton EF. Acquired copper deficiency: a potentially serious and preventable complication following gastric bypass surgery. Obesity (Silver Spring) 2009;17:827 31. 7 Boldery R, Fielding G, Rafter T, Pascoe AL, Scalia GM. Nutritional deficiency of selenium secondary to weight loss (bariatric) surgery associated with life-threatening cardiomyopathy. Heart Lung Circ 2007;16:123 6. 8 Fleischer J, Stein EM, Bessler M ym. The decline in hip bone density after gastric bypass surgery is associated with extent of weight loss. J Clin Endocrinol Metab 2008;93:3735 40. 9 Heber D, Greenway FL, Kaplan LM ym. Endocrine and nutritional management of the postbariatric surgery patient: an Endocrine Society Clinical Practice Guideline. J Clin Endocrinol Metab 2010;95:4823 43. SIDONNAISUUDET Kirjoittaja on ilmoittanut sidonnaisuutensa seuraavasti (ICMJE:n lomake): Ei sidonnaisuuksia. TAULUKKO 1. Lihavuusleikkauksen jälkeinen seuranta. Vuosittaiset laboratoriokokeet avoterveydenhuollossa. Pieni verenkuva S-(pre)albumiini P-krea, Na, K E-folaatti S-B 12 -vitamiini S-25-OH-D-vitamiini Du-Ca, S-Ca ja P-PTH harkinnan mukaan Luun aineenvaihdunnan merkkiaineet harkinnan mukaan S-Uraatti, jos potilaalla on oireileva kihti Vuosikokeet diabetespotilaille Lipidiseuranta dyslipidemiapotilaille Suomessa tehty muutama. Tällaisen potilaan seuranta on vaativaa ja kuuluu erikoissairaanhoitoon, eikä sitä käsitellä tässä. Painonseuranta Suurin painonlasku saavutetaan yleensä vuoden tai kahden kuluttua lihavuusleikkauksesta, minkä jälkeen paino usein pyrkii nousemaan. Ruotsalaisessa SOS-tutkimuksessa paino oli kymmenen vuoden kuluttua mahalaukun ohitusleikkauksesta keskimäärin 25 % ja pantaleikkauksesta 13 % matalammalla tasolla kuin ennen leikkausta (2). Riittämätön (alle 5 %) painonlasku oli 9 %:lla mahalaukun ohitusleikkauspotilaista ja 25 %:lla pantaleikkauspotilaista. Leikkauksen jälkeisen lihomisen syy on palaaminen epäterveellisiin elämäntapoihin. SOStutkimuksessa potilaiden energian saanti väheni huomattavasti välittömästi leikkauksen jälkeen ja lisääntyi myöhemmin. Fyysinen aktiivisuus vastaavasti lisääntyi leikkauksen jälkeisenä vuotena ja väheni myöhemmin (2). Mikäli potilas lihavuusleikkauksen jälkeen on edelleen halukas muuttamaan elämäntapojaan, hänet voi ohjata tavalliseen painonhallintaryhmään. Lihavuuden ryhmähoito on halpaa ja sitä olisi hyvä olla aina tarjolla kaikissa terveyskeskuksissa sekä työterveyshuolloissa. Kuitupitoisen, kohtalaisen runsasproteiinisen ravinnon ja fyysisen aktiivisuuden korostaminen ovat tärkeitä asioita. Erittäin niukkaenergiaisen dieetin käytölle ei ole estettä, mutta tärkeintä olisi terveellisten elämäntapojen omaksuminen. Säännöllinen painon omaseuranta on tehokas ja edullinen keino, joka auttaa ylläpitämään painonlaskua (3). Tästä kannattaa muistuttaa vuosikontrolleissa. Toistaiseksi ei ole löytynyt tekijää, jolla voisi ennustaa potilaan lihavuusleikkauksen pitkäaikaistulosta. Hyvä painotulos on jossain määrin yhteydessä siihen, että potilas osallistuu leikkauksen jälkeisiin seurantoihin. Epäonnistuminen tässä lihavuuden viimeisessä hoitokeinossa saattaa olla syynä seurannasta poisjäämiseen. Leikkausta edeltävässä ohjauksessa olisi ensisijaisen tärkeää korostaa elämäntapojen pysyvän muutoksen merkitystä sekä kertoa keskimääräisistä painotuloksista. Median nyt antama käsitys lihavuusleikkauksen hyödyistä on todellisuutta paljon kauniimpi. Lihominen leikkauksen jälkeen ei ole yleensä kirurginen ongelma, mutta hihatypistyksessä mahalaukun laajeneminen tai pantaleikkauksessa pannan siirtyminen pois paikaltaan saattavat sallia suuremman kerta-annoksen nauttimisen. Mitään näyttöä ei ole siitä, että revisiokirurgia parantaisi painonlaskua. Lihavuuden liitännäissairauksien hoito Lihavuusleikkaus vähentää tyypin 2 diabeteksen lääkehoidon tarvetta kahden vuoden ajaksi leikkauksesta, jolloin osa diabetespotilaista on ilman lääkitystä hyvässä sokeritasapainossa (1). Parhaimmillaan diabetes voi olla remissiossa vuosia, mutta säännöllistä seurantaa tarvitaan. Ruotsalaisessa SOS-tutkimuksessa kahden vuoden kohdalla 72 % ja kymmenen vuoden kohdalla 36 % diabetespotilaista oli ilman lääkitystä, eli joka toinen lääkityksen lopettaneista aloitti sen uudestaan tänä aikana (2). Toisenlaisiakin tuloksia on julkaistu: paljon kritisoitu, teollisuuden rahoittama meta-analyysi lupasi diabeteksen häviävän jopa 78 %:lta leikkauspotilaista (4). Kun potilaalle harkitaan lihavuusleikkausta, olisi todenmukaisempaa kertoa diabeteksen remissiosta paranemisen sijaan. Diabeteksen lääkehoidossa Käypä hoito -suositus pätee lihavuusleikkauksen jälkeenkin. Insuliinin eritystä lisäävien lääkkeiden käyttöä kannattaa kuitenkin välttää hypoglykemiariskin takia. Lihavuusleikkaus vähentää dyslipidemiapotilaiden veren triglyseridipitoisuutta ja lisää HDLkolesterolin pitoisuutta. LDL-kolesterolin pitoisuudessa ei yleensä tapahdu pysyviä muutoksia. Statiinin käytössä voi noudattaa Käypä hoito -suositusta. 158
TIETEESSÄ KUVIO 1. Lihavuuden leikkaushoidon menetelmät: mahalaukun ohitus (A), mahalaukun kavennus (B) ja pantaleikkaus (C). A B Kuvio on julkaistu artikkelissa: Mustajoki P, Koivukangas V, Gylling H, Malmivaara A, Ikonen TS, Victorzon M. Lihavuuden asema terveydenhuollossa kaikki vaihtoehdot käyttöön. Duodecim 2009;125:2249 55. Kuvio julkaistaan Lääkäriseura Duodecimin luvalla. C Kohonnut verenpaine alenee kun paino laskee. SOS-tutkimuksen verenpainepotilaista 19 % oli ilman lääkehoitoa kymmenen vuotta myöhemmin. Kohonneen verenpaineen Käypä hoito -suositus sopii myös leikkauksen jälkeen. Alkuvaiheen nopeassa painonlaskussa nesteenpoistolääkkeen tauotus vähentää liiallisen kuivumisen riskiä. Obstruktiivisen uniapnean oireet voivat lievittyä lihavuusleikkauksen jälkeen, mutta muun hoidon tarve yleensä jatkuu. Kihtipotilaan oireilu saattaa pahentua no - peaan painonlaskun aikana. Allopurinoli kannattaa aloittaa ajoissa. Ravitsemustilan arvio Proteiini Leikkauksen jälkeen riittävä proteiinin saanti on 60 120 g päivässä. Proteiinipuutoksen riski on suurin nopean laihtumisen aikana 3 6 kuukauden kohdalla, mutta puutosta esiintyy myös myöhemmin erityisesti, jos potilaalle on kehittynyt leikkauksen jälkeen aversio proteiinipitoisiin ruokiin. Seerumin pienentynyt (pre) al - bumiinipitoisuus kuvastaa proteiinipuutosta. Proteiinia olisi hyvä saada kaikilla aterioilla. Rasvattomien maitotuotteiden käyttö on halpa keino riittävän proteiinin saamiseksi, proteiinijuomat kallis vaihtoehto. Potilaat tarvitsevat ravitsemusterapeutin kirjalliset ohjeet leikkauksen jälkeen. Vastaanotolla tiedustellaan maitotuotteiden, lihan ja kalan käyttöä. Mikäli ravinto vaikuttaa yksipuoliselta ja (pre)albumiinitaso on matala, potilas kannattaa ohjata ravitsemusterapeutin konsultaatioon. Vitamiinit ja hivenaineet Ravinnon määrän pienentymisen ja mahalaukun ohituksessa imeytymisen huonontumisen johdosta lihavuusleikkaus altistaa vitamiini- ja hivenainepuutoksille. Potilaille suositellaankin profylaktisesti monivitamiini- ja hivenainevalmistetta koko loppuelämän. Tähän soveltuvat käsikaupasta saatavat valmisteet, jotka sisältävät päivittäisen tarpeen. Tiamiinin (B 1 -vitamiini) puutos ilmenee yleensä ensimmäisen vuoden aikana leikkauksesta potilailla, jotka oksentelevat runsaasti. Tiamiinin puutos aiheutuu, kun sen saanti vähenee ja imeytyminen jejunumista heikkenee. Oksentelun syynä voi olla kirurginen komplikaatio tai pelkästään vaikeus sopeutua pienten ruokamäärien huolelliseen pureskeluun ja hitaaseen syömiseen. Keskeistä on antaa oksentelevalle potilaalle parenteraalisesti tiamiinia heti kun epäily puutoksesta herää (Neuramin 50 mg/ml injektioneste, 100 mg lihakseen tai hitaasti laskimoon viitenä päivänä). Puutoksen oireina voivat olla polyneuropatia ja pahimmillaan Wernicken enkefalopatia. Enkefalopatian tyyppioireita ovat silmänliikehäiriöt, sekavuus, nystagmus ja ataksia. Foolihapon saanti ravinnosta ja imeytyminen voivat heikentyä lihavuusleikkauksen jälkeen, mutta varsinaista foolihapon puutosta esiintyy melko harvoin. Puutos ilmenee makrosyyttianemiana. Monivitamiinivalmisteiden sisältämä annos (noin 400 μg) yleensä riittää ehkäisemään puutteen. Punasolujen folaatti mitataan vuosikokeissa. Raskauden alkuviikkoina on riittävä foolihapon saanti erityisen tärkeää, koska sikiön hermostoputken sulkeutumishäiriön riski kasvaa folaatin puutteessa. Jos lihavuusleikkauspotilas suunnittelee raskautta, kannattaa hänelle määrätä monivitamiinivalmisteen lisäksi foolihappoa 1 mg päivässä. B 12 -vitamiinin saanti ja imeytyminen voivat heikentyä mahalaukun ohituksen jälkeen, ja vitamiinin puutos todetaan noin puolella potilaista. Mahalaukun hihatypistys- ja pantaleikkauksen jälkeen tämä lienee harvinaisempaa. Oireina voi olla megaloblastianemia, tai joskus ainoa 159
Median antama käsitys lihavuusleikkauksen hyödyistä on todellisuutta paljon kauniimpi. English summary www.laakarilehti.fi > in english Long-term management of the post-bariatric surgery patient oireena voi olla palautumaton polyneuropatia. B 12 -vitamiini määritetään vuosikontrollin yhteydessä. Korvaushoitona on perinteisesti käytetty lihakseen annettavaa hoitoa (Betolvex 1 mg tai Cohemin depot 1 mg 3 kk välein), mutta käsikaupan oraalinen valmiste (1 mg) korjaa myös lievän puutostilan. Erityiskorvausta voi hakea vain lihakseen annettavalle hoidolle. Raudanpuute kehittyy leikkauksen jälkeen tyypillisimmin runsaista kuukautisista kärsiville naisille ja niille, jotka syövät vain vähän lihaa. Raudanpuutos korjataan yleensä oraalisin valmistein, mutta joskus tarvitaan parenteraalista hoitoa. On hyvä muistaa, että raudanpuutteen taustalla voi lymytä syöpäkin: lihavien potilaiden riski sairastua esim. paksusuolisyöpään on suurentunut. Ennen kuin päädytään pitämään raudanpuutosta vain lihavuusleikkauspotilaiden ruokavalioon liittyvänä komplikaationa, kannattaa raudanpuuteanemian muita syitä tutkia erityisesti keski-ikäisiltä potilailta. Tapausselostuksia harvinaisista puutoksista löytyy. Kaksi vuotta pantaleikkauksen jälkeen todettiin raskaana olevalla naisella vaikea K-vitamiinin puutos ja sikiön menehtyminen aivoverenvuotoon (5). Toisenlainen kuvaus koski kuparin puutetta mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen (21 ja 10 vuoden kuluttua, monivitamiinivalmistetta ei käytössä). Oireina ja löydöksinä keski-ikäisillä naisilla oli kävelyn vaikeutuminen, anemia sekä neutropenia (6). Seleenin puutteen aiheuttama vaikea kardiomyopatia on raportoitu kolme vuotta biliopankreaattisen diversion (laajempi ohitus) jälkeen (7). Nämä tilanteet ovat harvinaisia, mutta valppautta tarvitaan siis vuosien ajan lihavuusleikkauspotilaiden seurannassa. Kalsium, D-vitamiini ja luun kunto Ennen leikkausta lihavilla potilailla todetaan usein pienentynyt seerumin D-vitamiinipitoisuus ja normaali tai suuri luuntiheys. Mahalaukun ohituksen jälkeen D-vitamiinipitoisuus voi olla tavoitteen alapuolella ja kalsiumin eritys virtsaan niukkaa malabsorptiosta johtuen, vaikka potilas olisi käyttänyt runsasta D-vitamiini- ja kalsiumlisää. Tilanne on yleensä korjattavissa kalsiumin ja D-vitamiinin annoksia edelleen lisäämällä. Painon laskiessa luuston aineenvaihdunta vilkastuu ja reisiluun kaulan luuntiheys pienenee, mikä on yhteydessä painonlaskun määrään (8). Tieto painonlaskun vaikutuksista luun laatuun ja murtumariskiin puuttuvat toistaiseksi. Huolestuttavin tilanne on nuorilla aikuisilla, joilla luuntiheyden normaalioloissa pitäisi kasvaa 30 ikävuoteen asti. D-vitamiinia (vähintään 800 KY eli 20 μg) ja kalsiumlisää (vähintään 1 g) tarvitaan leikkauksen jälkeen päivittäin. Seurannassa määritetään 25-OH-D-vitamiinipitoisuus ja harkinnan mukaan P-PTH, virtsan 24 t kalsiumineritys ja seerumin kalsiumpitoisuus. Jos P-PTH on suurentunut hyvän D-vitamiinitason (75 nmol/l) aikana, paljastaa vuorokausivirtsan pieni kalsiumin eritys kalsiumin puutteen. Plasman PTH-taso voi jäädä koholle, vaikka 25-OH-D-vitamiinipitoisuus on hyvä ja du-ca sekä luun aineenvaihdunnan merkkiaineet ovat normaalit (9). Luuntiheyden määritys tehdään harkinnan mukaan painon salliessa ainakin riskiryhmille 2 5 vuoden välein. Dumping-oireyhtymä ja oksenteleva potilas Mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeen vatsakivut, pahoinvointi, ripuli, heikotus, kasvojen ja kaulan punoitus, sydämentykytys ja jopa tajuttomuus voivat viitata dumping-oireyhtymään. Tämän ajatellaan liittyvän ruoan nopeaan etenemiseen ohutsuoleen ja suolistopeptidien erittymiseen. Myöhäinen dumping-oire johtuu todennäköisesti reaktiivisesta hypoglykemiasta, ja sen ehkäisemiseksi on tärkeää syödä pieniä aterioita usein (9). Postprandiaalisella hypoglykemialla tarkoitetaan mahalaukun ohitusleikkauksen jälkeistä dumping-oireilua, johon liittyy liiallinen insuliinin eritys (9). Oireilevia potilaita neuvotaan juomaan vain aterioiden välillä, välttämään puhdasta sokeria sekä lisäämään ravintoon kuitupitoisia ruokia, hitaita hiilihydraatteja ja proteiinia. Oireet vähenevät usein ajan myötä. Somatostatiinianalogit helpottavat joittenkin potilaiden vaikeita oireita (9). Oksentelu on tavallisinta välittömästi leikkauksen jälkeen. Jos potilas alkaa oksennella myöhemmin avohoidon seurannassa, voi syynä olla jokin kirurginen komplikaatio, kuten obstruktio tai sisäinen tyrä. Lihavuuskirurgiaan perehtynyttä yksikköä kannattaa konsultoida näissä tilanteissa. 160
TIETEESSÄ TUULA PEKKARINEN M.D., Ph.D., Senior Physician Helsinki University Central Hospital, Peijas Hospital tuula.pekkarinen@hus.fi ENGLISH SUMMARY Long-term management of the post-bariatric surgery patient In 2011 an estimated 1.000 bariatric operations were performed in Finland, and the number will increase in the future. After the first postoperative year these patients will be cared for by their primary care physicians. Roux-en-Y gastric bypass is the most frequently performed operation in Finland. Bariatric surgery helps the patient to reduce caloric intake and lose weight by modifying the anatomy of the gastrointestinal tract. Mean weight loss is maximal after one or two years. Weight regain is common later and is usually related to noncompliance with dietary and lifestyle recommendations. Participation in lifestyle counseling after surgery may help some patients to maintain weight loss and prevent weight regain. Group treatment is cheaper than individual counselling and should be offered to these patients in primary care during the long term follow-up. Accurate preoperative education is also important: patients undergoing bariatric surgery should be aware of realistic weight loss outcomes and the lifestyle changes needed to maintain weight loss in the long term. Remission of type 2 diabetes is quite common after bariatric surgery, but usually does not last long. Ten years after bariatric surgery the majority of diabetic patients need medication to maintain good glycaemic control. A similar transient improvement is likely in hypertension. Protein malnutrition is a nutritional risk for those who become intolerant to protein after surgery. Protein should be included in every meal and optimal daily intake is 60 120 g. After bariatric surgery continuous use of a multivitamin-mineral preparation is recommended as well as daily calcium (1 gram) and vitamin D (20 μg) supplementation to prevent nutritional deficiencies. Biochemical and clinical monitoring for nutritional deficiencies is needed annually and includes blood count, creatinine, electrolytes, vitamin B12, folate, 25-hydroxyvitamin D and (pre)albumin. Bone mineral density measurement should be considered individually. Vomiting is common soon after the operation when patients are adapting to new eating habits. Later vomiting may be related to late surgical complications such as internal hernia. Contacting to the surgeons is recommended. 160a