Artikkeleita 348 Kasvatus 4/2008 SIRPA KOKKO Sitkeästi sukupuolittunut käsityönopetus Kokko, Sirpa. 2008. SITKEÄSTI SUKUPUOLITTUNUT KÄSITYÖNOPETUS. Kasvatus 39 (4), 348 358. Käsityönopetusta on ohjattu sukupuolineutraaliuteen peruskoulun opetussuunnitelmissa. Käytännössä opetus on kuitenkin sukupuolittunut tekstiilityön ja teknisen työn välisen valinnan seurauksena. Artikkelissa tarkastellaan niitä epävirallisia mekanismeja ja koulukäytäntöjä, jotka ovat pitäneet yllä käsityönopetuksen sukupuolittuneisuutta. Tutkimusaineistona olivat luokanopettajaksi opiskelevien naisten kertomat muistot ja kokemukset käsityönopetuksesta. Aineistoa analysoitiin tutkimalla sitä, miten sukupuoli ja käsityöt ovat kietoutuneet yhteen tyttöjen kasvatuksessa. Käsityöoppiaineen sukupuolittuneisuus on yksi peruskoulun epävirallisista sukupuolten eroa ja sukupuolten välistä valtarakennelmaa tuottavista käytännöistä. Koulu voi osaltaan vahvistaa tai purkaa käsitöiden traditionaalista sukupuolittuneisuutta sekä siihen liittyviä mielikuvia feminiinisistä ja maskuliinisista ominaisuuksista, taidoista ja toiminta-alueista. Asiasanat: käsityö, käsityökasvatus, sukupuoli, sukupuolittuminen, muistelu Johdanto Peruskoulun virallisen tason sukupuolineutraalius ei aina toteudu käytännössä. Tutkimuksissa on havaittu, että monet opetusjärjestelyt ja -käytännöt pitävät yllä perinteisiä käsityksiä naisten ja miesten ominaisuuksista, asemista ja toiminta-alueista. Tyttöjä ja poikia kohdellaan opetuksessa eri tavalla, heiltä odotetaan erilaista käytöstä ja heitä ohjataan kehittämään erilaisia ominaisuuksia. Opettajat ja heidän pedagoginen toimintansa ovat keskeisiä vaikuttajia näissä prosesseissa. Myös monet koulun oppimateriaalit välittävät perinteistä kuvaa eri sukupuolten tehtävistä. (Esim. Arnesen 1999; Gordon & Lahelma 1992.) Käsityönopetuksessa tyttöjen ja poikien oppisisällöt ovat eriytyneet käsityöalueen valinnan seurauksena: suurin osa tytöistä on opiskellut tekstiilityötä ja lähes kaikki pojat teknistä työtä (Hanhinen 2001, 60; Lahelma 1992, 90 92; Ojala 1998.) Käsityöoppiaineen sukupuolittuneisuus on jo pitkään kiinnittä-
Kasvatus 4/2008 349 Artikkeleita 1 Esim. Gordon & Lahelma 1992, 319; Lahelma 1987, 44; 1992, 90 92; Lahelma & Gordon 1999, 95-96; Lehtonen 2003, 79 88. 2 Aineisto tuotettiin Joensuun yliopistossa, jonka luokanopettajaopiskelijoista suuri osa on lähtöisin Itä-Suomesta. nyt tutkijoiden huomiota 1, mutta tutkimustieto ei ole merkittävästi muuttanut käsityönopetuksen järjestelyjä ja käytäntöjä. Virallisesti sukupuolineutraalin käsityönopetuksen käytännön tason sukupuolittuneisuus kuuluu niihin mekanismeihin, joiden avulla peruskoulussa on pidetty yllä sukupuolten erillisiä toiminta-alueita sekä mielikuvia feminiinisistä ja maskuliinisista ominaisuuksista ja taidoista. Tekstiilityönopettajana olen päässyt seuraamaan läheltä käsityönopetuksen toteuttamista ja myös osaltani vaikuttanut siihen. Läheltä katsoen näkökenttä jää kuitenkin helposti kapeaksi. Siksi olen pyrkinyt katsomaan tutkijan silmälasien läpi käsityönopetuksen sukupuolittuneisuutta ylläpitäviä mekanismeja ja käytäntöjä, joita tarkastelen tässä artikkelissa. Artikkeli perustuu väitöskirjaani Käsityöt tyttöjen kasvatuksessa naisiksi (Kokko 2007), jossa tutkin sitä, miten käsityöt ja sukupuoli kietoutuvat yhteen tyttöjen kasvatuksessa. Esittämäni analyysi perustuu luokanopettajaksi opiskelevien naisten tuottamaan aineistoon. 2 Tutkimusmenetelminä käytettiin muistelutyötä sekä käsityöelämäkertojen kirjoittamista. Kasvatustieteellinen tutkimukseni seurasi naistutkimuksen ja feministisen tutkimuksen linjauksia, joiden lähtökohtana on tehdä naisten elämää, toimintaa sekä kokemuksia näkyväksi ja tunnetuksi. Tekstiilityöt ovat kulttuurisesti kuuluneet naisten ja tyttöjen toiminta-alueelle. Keskityin tutkimuksessani siihen, miten tyttöjä on kasvatettu sukupuolittuneisiin käsitöihin. Esittelen artikkelin alussa käyttämiäni tutkimusmenetelmiä sekä niiden avulla tuotettuja aineistoja. Luon sen jälkeen katsauksen siihen, miten peruskoulun opetussuunnitelmissa on ohjattu teknisen työn ja tekstiilityön painottumista sukupuolten tasa-arvon kannalta. Seuraavaksi analysoin käsityönopetuksen sukupuolittuneisuutta ylläpitäviä mekanismeja ja käytäntöjä aineistoni kautta. Lopuksi tarkastelen sukupuolittunutta käsityöperinnettä osana niitä kulttuurisia ja yhteiskunnallisia prosesseja, joiden avulla tuotetaan sukupuolieroa ja sukupuolten eriarvoisuutta. Sukupuolittuneista perinteistä irrottautuminen asettaa haasteita myös koulun käytännöille ja käsityönopetuksen pedagogiikalle. Aineistona kerrotut muistot ja kokemukset Tutkimuksessa käyttämääni muistelutyön menetelmää on kehitetty naistutkimuksen tieteenalalla. Menetelmä on kollektiivinen, sillä aineistoa tuotetaan ryhmässä. Muistelutyöryhmän kokoontumisissa keskustellaan sovituista teemoista siten, että ryhmän jäsenet muistelevat ja kertovat niihin liittyviä kokemuksiaan. Toisten ryhmän jäsenten kertomusten kuuleminen virittää muistelemaan ja kertomaan omia kokemuksiaan. Muisteluryhmään osallistumisen yksi päämäärä on lisätä jäsenten ymmärrystä keskusteltavista asioista. Lisäksi pyritään purkamaan usein hierarkkista tutkija-tutkittava asetelmaa siten, että myös tutkija osallistuu aineiston tuottamiseen. Menetelmään kuuluu myös aiheesta kirjoittaminen. Muistelutyön menetelmä antaa mahdollisuuksia monenlaisiin sovelluksiin, ja tutkijat ovatkin käyttäneet muistelutyötä joustavasti. (Haug ym. 1987; Kosonen 1998; Widerberg 1995; Ylitapio-Mäntylä 2007.) Oman tutkimukseni muistelutyöryhmään osallistui kahdeksan luokanopettajaksi opiskelevaa naista sekä minä tutkijana ja yhtenä ryhmän jäsenenä. Ryhmä kokoontui keväällä 2001 kuusi kertaa muistelemaan käsityökokemuksiaan. Muistelun virittäjinä käytettiin ryhmäläisten säilyttämiä koulukäsitöitä, jotka he olivat valmistaneet kouluai-
Sitkeästi sukupuolittunut... 350 Sirpa Kokko 3 Kukin muistelutyöryhmän jäsen kirjoitti myös lyhyen käsityöelämäkerran, mutta olen perustanut analyysini lähinnä muistelutyöryhmän kokoontumisissa tuotettuun suulliseen aineistoon. Tämä johtui yhtäältä siitä, että kirjoituksissa kerrotut asiat esitettiin myös ryhmän kokoontumisissa. Toisaalta kirjoitukset olivat lyhyitä, yhdestä viiteen sivun pituisia. kanaan. Muiden ryhmäläisten kertomukset sekä ryhmään tuodut vanhat koulukäsityöt toivat mieleen omia kokemuksia, ja aineistosta tuli yhteisesti tuotettuna vivahteikas. 3 Analysoituani muistelutyöaineiston (Kokko 2003) päätin syventää ja laajentaa sen perusteella luomaani kuvaa. Keräsin keväällä 2004 käsityöelämäkerta-aineiston luokanopettajakoulutuksen monialaisiin opintoihin kuuluvalla käsityökasvatuksen kurssilla, johon osallistuivat ensimmäisen vuosikurssin opiskelijat. Tämä aineisto koostuu 72:n luokanopettajaksi opiskelevan naisen kirjoituksesta. Yksin kirjoitettujen käsityöelämäkertojen muoto ja sisällöt vaihtelevat. Joissakin kirjoituksissa kuvataan tarkasti koulussa valmistettuja töitä, toisissa taas muistellaan kokemuksia käsityönopetuksen vuorovaikutuksesta ja ilmapiiristä. Niissä sekä selostetaan että arvioidaan tapahtumia, jolloin niihin sisältyy Vilkon (1997, 94) kuvaamia referentaalisia ja evaluatiivisia ulottuvuuksia. Omien koulukokemusten tarkastelu on yksi keino lisätä opettajaksi opiskelevien ymmärrystä koulun sukupuolittavista käytännöistä (Vuorikoski 2003). Tutkimukseeni osallistuneet opiskelijat reflektoivat koulukokemuksiaan tulevan opettajuutensa näkökulmasta sekä kirjoituksissa että muistelutyöryhmässä, ja monet heistä kertoivat hyötyneensä omien koulukokemustensa muistelusta ja tarkastelusta. Tutkimukseni aineisto koostuu kertomuksista, joissa muistellaan kokemuksia peruskoulun käsityönopetuksesta vuosiluokilla 1 9. Kertomukset ajoittuvat peruskoulun kolmen ensimmäisen opetussuunnitelman (Komiteamietintö 1970: A 5; Kouluhallitus 1985; Opetushallitus 1994b) aikoihin. Muistelutyöryhmään osallistui toisen ja kolmannen vuosikurssin opiskelijoita, ja heidän kertomansa koulukokemukset ajoittuvat sekä vuoden 1970 että vuoden 1985 opetussuunnitelmien voimassaolon aikoihin. 4 Käsityöelämäkertojen kirjoittajista enemmistö (50/72) oli käynyt koulua vuoden 1994 opetussuunnitelman voimassaolon aikoihin. Joidenkin (17/ 72) koulunkäyntivuodet sijoittuvat pääasiassa vuoden 1985 opetussuunnitelman aikoihin, ja muutamat olivat käyneet koulua peruskoulun ensimmäisen opetussuunnitelman aikoihin (5/72). Aineistoissani eri vuosien opetussuunnitelmien muutokset eivät kuitenkaan nousseet selkeästi esille. Tarkastelen seuraavaksi peruskoulun käsityönopetuksen opetussuunnitelmia siitä näkökulmasta, miten niissä ohjataan tekstiilityön ja teknisen työn sisältymistä oppilaan käsityöopintoihin. Käsityönopetusta tasa-arvoisesti tytöille ja pojille Sukupuolten tasa-arvo ja opetuksen sukupuolineutraalius ovat olleet käsityöoppiaineen 5 tavoitteissa peruskoulun alusta saakka. Vielä kansakoulussa käsityönopetus oli jakautunut opetussuunnitelmassa sukupuolen mukaisesti tyttöjen käsityöhön ja poikien käsityöhön (Komiteamietintö 1952: 3). Peruskoulun ensimmäisessä vuoden 1970 opetussuunnitelmassa (Komiteamietintö 1970: A 5, 338) ohjataan käsityönopetuksen järjestelyjä seuraavasti: Ohjelman valinta 3 lk:n alussa ei perustu oppilaan sukupuoleen, vaan myös 4 Enemmistö (6/9) oli käynyt suurimman osan koulua vuoden 1970 opetussuunnitelman voimassaolon aikaan ja loput (3/9) pääosin vuoden 1985 opetussuunnitelman aikaan. 5 Oppiaineen nimi on muuttunut hieman opetussuunnitelmissa: Tekstiilikäsityö ja tekninen käsityö (Komiteamietintö 1970: A 5, 337 366), Käsityö, tekninen työ ja tekstiilityö (Kouluhallitus 1985, 206 219), Käsityö, tekninen työ, tekstiilityö (Opetushallitus 1994b, 104 106), Käsityö (Opetushallitus 2004, 237 244).
Kasvatus 4/2008 351 Artikkeleita poika voi ottaa tekstiilikäsityön ja tyttö teknisen käsityön. Käsityönopetuksen sukupuolirajoja pyrittiin madaltamaan, mutta opetussuunnitelmateksti viestitti epävirallisesti oletuksen pojalle ja tytölle tyypillisestä käsityöalueen valinnasta. Vuosien 1985 ja 1994 opetussuunnitelmat ohjasivat käsityönopetuksen järjestämistä kaikille oppilaille yhteisenä käsityönä jättäen kuitenkin kunnille ja kouluille mahdollisuuden muihinkin ratkaisuihin. Näin asiaa ohjattiin virallisissa opetussuunnitelmissa: Käsityön, tekstiilityön ja teknisen työn osalta peruskoululain eduskuntakäsittelyn yhteydessä on otettu erikseen kantaa tämän tavoitteen [sukupuolten tasa-arvo] saavuttamisen edellyttämiin järjestelyihin. Säännökset ja valtioneuvoston oppiaineiden tuntijakoa koskeva päätös edellyttävät näissä opetuksen järjestämistä tytöille ja pojille osittain yhteisenä opetuksena. Kouluhallitus antaa kunnille mahdollisuuden päätyä järjestelyissään myös osittain erilaisiin ratkaisuihin. (Kouluhallitus 1985, 206.) Tekninen työ ja tekstiilityö muodostavat sekä ala- että yläasteella oppiainekokonaisuuden, joka on tarkoitettu kaikille oppilaille sukupuolesta riippumatta. Käsityötä voidaan kaikille yhteisen osuuden lisäksi painottaa ja soveltaa oppiaineen 6 Vuonna 1995 peruskoulun yläasteen rehtoreille tehdyn kyselyn mukaan 72 % kouluista järjesti käsityönopetuksen erikseen tytöille ja pojille. Alle 9 % kouluista järjesti sekä yhteistä käsityötä että sukupuolen mukaisesti eriytynyttä käsityötä. 18 % kouluista järjesti käsityönopetuksen siten, että tytöt ja pojat olivat samassa ryhmässä. (Jakku-Sihvonen 1996, 208.) eri osa-alueille. (Opetushallitus 1994b, 104.) Vuosien 1985 ja 1994 opetussuunnitelmat antoivat mahdollisuuden monenlaisiin käsityönopetuksen järjestelyihin. Jotkut koulut päätyivät järjestämään käsityön kaikille oppilaille yhteisenä samansisältöisenä oppiaineena. Tässä järjestelyssä oppilaat eivät joutuneet valitsemaan käsityöopintojensa painottumista joko tekniseen työhön tai tekstiilityöhön. (Hanhinen 2001, 78; Teittinen 1996, 312.) Yleisenä käytäntönä 6 oli kuitenkin edelleen järjestää opetus vuoden 1970 opetussuunnitelman (Komiteamietintö 1970: A 5, 338 342) mallin mukaisesti siten, että oppilaat opiskelivat ensimmäisellä ja toisella luokalla yhteistä askartelutyyppistä käsityötä. Kolmannella luokalla opiskeltiin yksi lukukausi tekstiilityötä ja vastaavasti yksi lukukausi teknistä työtä. Sen jälkeen oppilaat valitsivat jommankumman käsityöalueen, jota opiskeltiin pakollisena oppiaineena seitsemännelle luokalle saakka. Valinnan jälkeen oli niin kutsuttuja vaihto-opetusjaksoja luokilla 4 7, jolloin valitun käsityöalueen opiskelun lomassa opiskeltiin tietty ajanjakso toista käsityöaluetta. Käsityöalueen valinnan seurauksena käsityönopetus toteutui sukupuolittuneena: suurin osa tytöistä valitsi tekstiilityön ja lähes kaikki pojat teknisen työn. (Hanhinen 2001, 60; Lahelma 1992, 90 93; Ojala 1998.) Opetushallituksen vuonna 1997 suorittaman kyselyn mukaan 11 % tytöistä oli valinnut teknisen ja vain 2 % pojista tekstiilityön kolmannen luokan jälkeen (Ojala 1998, 266). Tekstiilityö ja tekninen työ ovat olleet suosittuja valinnaisaineita luokilla 7 9, ja myös valinnaisena aineena opiskellun käsityön sisällöt ovat sukupuolittuneet. Esimerkiksi lukuvuonna 1984 85 vain 1 % tytöistä ja 76 % pojista opiskeli teknistä työtä valinnaisaineena. Samana lukuvuonna tekstiilityön oli valinnut 36 % tytöistä, mutta poikien osuus oli 0 %. (Tilastotiedotus KO 1985:7.) Vuosina 1975 1981 tyttöjä on ollut 1 3 % kaikista teknistä työtä valinnaisaineena opiskelleista oppilaista. Samaan aikaan tekstiilityön valinnaisainetta opiskelleista oppilaista poikien osuus oli 0-3 %. (Tilastokeskus 1975 1981.) Vuosina 1998 ja 2002 alle 5 % kaikista tekstiilityön valinnaisaineeksi ottaneista on ollut poikia. Vastaavasti noin 5 % kaikista teknisen työn valinnaisaineen opiskelijoista on ollut tyttöjä. (WERA 2006.) Viimeisimmän vuonna 2004 vahvistetun Perusopetuksen opetussuunnitelman mukaan vuosiluokilla 1 4 opetus toteutetaan samansisältöisenä kaikille oppilaille käsittä-
Sitkeästi sukupuolittunut... 352 Sirpa Kokko en sisältöjä teknisestä työstä ja tekstiilityöstä (Opetushallitus 2004, 240). Yhteiset sisällöt jatkuvat vuosiluokilla 5 9, mutta oppilaalle voidaan antaa mahdollisuus painottua käsityöopinnoissaan kiinnostuksensa ja taipumustensa mukaan joko tekniseen työhön tai tekstiilityöhön (Opetushallitus 2004, 242). Käsityönopetuksen toteutustavoissa on koulu- ja kuntakohtaisia eroja. Joissakin kouluissa käsityötä on opetettu jo pitkään kaikille oppilaille samansisältöisenä (ks. esimerkiksi Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu 2006), toisissa taas on siirrytty tähän niin kutsuttuun yhteiseen käsityönopetukseen vasta viimeisen opetussuunnitelmauudistuksen myötä (ks. Riipinen 2007). Tekstiilityönopettajien postituslistalla olleiden kyselyjen (Mantere 2005; Tuupainen 2006) mukaan yleinen käytäntö on järjestää käsityönopetuksen sisältöjen välinen valinta, ja opetus toteutuu edelleen perinteisen sukupuolittuneen työnjaon mukaisesti jakautuneena. Valinnan sukupuolisidonnaisuudessa on kuitenkin edellä mainittujen kyselyjen mukaan enemmän variaatioita kuin aikaisemmin. Sukupuolten tasa-arvoa on käytetty sekä kaikille oppilaille yhteisen että valinnan kautta eriytyvän käsityönopetuksen perusteluna. Yhtäältä on väitetty, että tasa-arvo toteutuu vain, jos tytöt ja pojat opiskelevat yhtä paljon tekstiilityötä ja teknistä työtä tai integroitua yhteistä käsityötä. Toisaalta on esitetty, että tasa-arvoa on antaa oppilaille mahdollisuus valita kiinnostuksensa ja taipumustensa mukaisesti jompikumpi käsityöalue. Tasa-arvon ei katsota tässä näkökannassa toteutuvan, jos oppilaat pakotetaan opiskelemaan samoja sisältöjä. Erityisesti taitokasvatusta on käytetty perusteluna käsityön erillisille alueille ja niiden väliselle valinnalle: opiskellessaan joko tekstiilityötä tai teknistä työtä oppilaat saavat valitsemallaan alueella paremmat taidot kuin siinä tapauksessa, että he opiskelisivat molempia käsityöalueita yhtä paljon. (Kaukinen 1998, 24 25; Pöllänen 2003; Teittinen 1996, 314.) Käsityönopetuksen sisällöllisen painottumisen tasa-arvoperustelut ovat arvovalintoja. Yhtäältä arvostetaan laajaa sukupuolineutraalia käsityöalueiden tuntemista, toisaalta syvällisempää taitokasvatusta yhdellä käsityöalueella, jolloin käsityöalueen valinnan sukupuolittumista ei nähdä ongelmallisena. Analysoidessani kertomuksia käsityöalueen valinnasta peruskoulussa havaitsin erilaisia mekanismeja ja koulukäytäntöjä, jotka ovat tuottaneet ja pitäneet yllä käsityönopetuksen sukupuolittuneisuutta. Muun muassa opettajien antamat vihjeet tytöille sopivasta käsityön valinnasta, sukupuolittuneen käsityöperinteen omaksuminen koulun ulkopuolella sekä yhdenmukaisuuden tavoittelu ja erottumisen välttäminen koulutoverien keskuudessa olivat saaneet monen tytön valitsemaan tekstiilityön. Tarkastelen käsityöalueen valintaan liittyviä seikkoja seuraavassa. Kun on tyttö, niin pitää mennä tekstiilityöhön Kaikki tutkimukseeni osallistuneet naisopiskelijat olivat joutuneet valitsemaan tekstiilityön ja teknisen työn välillä peruskoulussa: suurin osa heistä oli päätynyt opiskelemaan tekstiilityötä. Valintatilanne muistettiin lähinnä muodollisuutena; tekstiilityötä oli pidetty tyttöjen sukupuolelle itsestään selvänä ja luonnollisena valintana, jota ei tarvinnut pohtia eikä perustella. Koulussa oppilaiden väliset suhteet ja ystävyysryhmät ovat tärkeitä. Saadessaan vapaasti ryhmittyä suhteisiin, tytöt ja pojat jakautuvat usein oman sukupuolensa ryhmiin. (Gordon, Holland & Lahelma 2000, 101 135; Kosonen 1998.) Muistelutyöryhmässä ja käsityöelämäkerroissa esitetty perustelu tekstiilityön valinnalle oli kiteytettynä: Menin tekstiilityöhön, kun kaikki muutkin tytöt menivät sinne. Oman sukupuolen ryhmään kuuluminen on ollut tärkeää, ja tytöt ovat vahvistaneet keskinäisiä suhteitaan valitsemalla tekstiilityön. Sukupuolittuneen valin-
Kasvatus 4/2008 353 Artikkeleita nan seurauksena tekstiilityönopetus on toteutunut tyttöryhmissä, jotka ovat luoneet tytöille erityisen sosiaalisen tilan koulussa. Teknisen työn valinta on merkinnyt tekstiilityönopetuksessa syntyneen tyttöjen keskinäisen yhteisöllisyyden ulkopuolelle joutumista. Koulutovereiden ohella opettajien asennoitumisella on ollut merkitystä käsityöalueen valinnalle. Opettajan työssä on keskeistä yhtäältä hänen edustamansa oppiaineen sisältöjen välittäminen oppilaille, toisaalta oppilaiden kasvattaminen osaksi yhteiskuntaa (Vuorikoski & Kiilakoski 2005, 322). Opettajien toimintaa on kuvattu sukupuolisokeaksi silloin, kun opettajat ajattelevat toimivansa sukupuolten tasa-arvoa edistävästi eivätkä huomaa käytännössä viestittävänsä tyttöjen ja poikien eroista (Lampela & Lahelma 1996). Tutkittavani olivat koulutyttöinä tarkkailleet opettajien antamia vihjeitä käsityöalueen valinnasta. Tytöille oli koulussa luotu odotus siitä, että heidän kuuluu valita tekstiilityö sukupuolensa edustajina. Omana kouluaikanani oli erittäin poikkeuksellista, että tyttö olisi valinnut teknistä työtä tai päinvastoin valintoja pidettiin itsestään selvinä eikä asiasta edes muistaakseni liiemmälti keskusteltu. Joskus tuntui siltä, että tarjottu valinta oli enemmänkin teoreettinen kuin todellinen esim. 7 Muistelutyöryhmän aineistositaateissa käytetään peitenimeä. Käsityöelämäkertojen aineistositaatin perässä on Atlas-ti analyysiohjelmaan viedyn primaariaineiston (P) eli käsityöelämäkerran numero. käsityötunnit saattoivat kytkeytyä liikuntatunteihin siten, että valinta olisi ollut käytännössä mahdotonta. P 40 7 Koulun merkitys ympäröivän yhteiskunnan arvojen ja normien siirtäjänä on suuri, mutta sukupuoleen liittyvää oppimista tapahtuu muissakin ympäristöissä. Lapset ja nuoret omaksuvat arvoja, asenteita ja toimintatapoja monien sosiaalisten, kulttuuristen ja yhteiskunnallisten tekijöiden yhteisvaikutuksesta. Kasvattajina toimivat virallisen, formaalin kasvatusinstituution eli kaikille yhteisen oppivelvollisuuskoulun ohella epäviralliset, informaalit instituutiot, kuten esimerkiksi tiedotusvälineet, harrastus- ja kaveripiirit sekä muut vertaisryhmät ja perhe. Tutkittavani olivat oppineet tekstiilityötaitoja äideiltään ja isoäideiltään niissä perheissä, joissa oli harrastettu käsitöitä. Koulun ulkopuolella omaksuttu kulttuurinen merkitysjärjestelmä miesten ja naisten käsitöistä on perustellut tytön tekstiilityön valintaa koulussa: Tuolloin ajattelin, että kyllähän mun tyttönä pitää tämmöiset naisten hommat osata. P 18. Oppilaiden käsityöalueen valinta koulussa on noudattanut ja ylläpitänyt käsitöiden perinteistä sukupuolijakoa. Vaikka käsitöiden sukupuolittuneessa työnjaossa on kulttuurisidonnaisia eroja, tekstiilien valmistus on monissa kulttuureissa kuulunut perinteisesti naisten toiminta-alueille kotiin ja perheeseen (Heikkinen 1997; Barber 1994; Parker 1996). Tutkimukseni tyttöjä oli kasvatettu sellaiseen naiseuteen, johon tekstiilityötaidot ja tekstiilityötuotteiden valmistus kuuluvat. Mielikuvat käsitöiden sukupuolittuneisuudesta ovat syvällä kulttuurissa (Heikkinen 1997). Tämä ilmenee muun muassa eri käsitöihin kiinnittyvinä sukupuolistuneina merkityksinä, joita tarkastelen aineistoni avulla seuraavassa. Poikien puoli ja tyttöjen puoli Tekstiilityön valinneet tutkittavani olivat opiskelleet teknistä työtä lähinnä kolmannen luokan käsityönopetuksen vaihto-opiskelujakson aikana. Kokemukset teknisen työn tunneilta olivat jääneet monille erityisinä mieleen. Tytöille uusi ja vieras alue oli tuntunut jännittävältä ja hieman pelottaviltakin: Teknisen työn luokassa aluksi ehkä hieman pelotti, kun kaikki kojeet ja vempeleet näyttivät oudoilta ja miehisiltä, luokkahuonekin oli pölyinen ja karu omalla tavallaan. Mutta alkujännityksen kaikottua kokeilimme kaikenlaisia eri tekniikoita, mikä oli hauskaa kun kaikki oli täysin uutta ja ihmeellistä meille tytöille. P 41
Sitkeästi sukupuolittunut... 354 Sirpa Kokko Sukupuolen mukaisen työnjaon seurauksena erilaiset käsityöt sekä niiden valmistuksessa käytettävät työkalut ja -tilat saavat sukupuolistuneita merkityksiä (Lucie-Smith 1981, 40). Aineistossani tekstiilityön ja teknisen työn opetuksen tiloja, sisältöjä ja käytäntöjä tarkastellaan ikään kuin sukupuolilinssien läpi: tekstiilityö kiinnittyy feminiiniseen ja tekninen työ maskuliiniseen. Teknisen työn opetusta kutsutaan poikien puoleksi, ja siellä valmistettavia tuotteita, työskentelytiloja ja laitteita kuvataan poikamaisiksi, miehekkäiksi, vieraiksi, pelottaviksi, likaisiksi ja meluisiksi. Tekstiilityön tyttöjen puolen opetustilat ovat turvallisia, viihtyisiä, tuttuja ja kodikkaita. Tekstiilityön valinta on mahdollistanut työskentelyn tytöille tutummassa ja turvallisemman tuntuisessa ympäristössä, ja samalla he ovat välttäneet teknisen työn vieraalla maskuliinisella toiminta-alueella toimimiseen kuuluvia uhkia. Tällaiset mekanismit ovat osa niitä prosesseja, joilla koulussa on rakennettu sukupuolieroa tyttöjen ja poikien välille. Perinteisesti naisten toiminta-alueella valmistetut tekstiilit määrittyvät feminiinisiksi. Tekstiilityönopetuksessa valmistettuja töitä kuvataan kertomuksissa esimerkiksi tyttömäisiksi ja hempeiksi. Eri opetussuunnitelmien aikana koulua käyneiden tutkittavieni kertomuksista välittyi ajatus siitä, että tiettyjen tuotteiden valmistuksen katsottiin ikään kuin kuuluvan tekstiilityönopetukseen. Muun muassa neulotut sukat ja lapaset, ommellut kassit ja pussit, erilaiset kodin tekstiilit, kuten tyynyliina, esiliina ja patalaput, lelut ja maskotit sekä itselle ja perheenjäsenille valmistetut vaatteet olivat tällaisia tekstiilityönopetukseen kuuluvaksi katsottuja sisältöjä. Muun muassa nämä sisällöt mainitaan vuosien 1970 ja 1985 käsityön opetussuunnitelmissa (Komiteamietintö 1970: A 5; Kouluhallitus 1985) sekä käsityötä ohjaavissa oppaissa (POPS 1970; Kouluhallitus 1988a; 1988b), joissa määriteltiin hyvinkin tarkasti käsityönopetuksessa valmistettavia tuotteita. Vuosien 1994 ja 2004 peruskoulun opetussuunnitelmissa (Opetushallitus 1994b; Opetushallitus 2004) ei käsityönopetuksessa opiskeltavia tekniikoita tai valmistettavia tuotteita enää nimetä. Niiden tarkempi määrittely jää kunta- ja koulukohtaisiin opetussuunnitelmiin. Käsityönopetuksen viralliset tavoitteet ja sisällöt ovat seuranneet yhteiskunnallisia ja kulttuurisia muutoksia, mutta koulun käytäntöjen tasolla opetussuunnitelmalliset muutokset tapahtuvat usein hitaammin. Naisten ja miesten toiminta-alueiden eriytymistä on tarkasteltu jaotteluna yksityiseen ja julkiseen. Naisten alueeksi miellettyyn yksityiseen on kuulunut reproduktiivinen, uusintava ja ylläpitävä toiminta, kun taas yhteiskunnan tuotantoon liittyvä julkinen toiminta on asettunut miesten alueeksi. (Liljeström 1996; Koski 2003.) Pen Dalton (2001, 92) tarkastelee taidekasvatuksen diskursseja Englannissa työväenluokkaisten tyttöjen näkökulmasta ja toteaa, että tyttöjen käsityönopetuksen opetusvälineet ja materiaalit on rakennettu heteroseksuaalisen kotiäidin mielikuvan ympärille. Vastaavasti aineistossani kuvatut tekstiilityönopetuksen tilat, sisällöt ja käytännöt ovat vahvistaneet mielikuvaa tekstiilitöiden kuulumisesta kodin yksityiselle feminiiniselle alueelle. Tutkimukseni tytöt kävivät myös neuvotteluja heitä tekstiilitöiden pariin kasvattavien prosessien keskellä eivätkä he aina hyväksyneet heille luotuja ihanteita tekstiilityötaitojen hallinnasta ja tekstiilien valmistuksesta. Tarkastelen seuraavassa teknisen työn valintaan liittyviä seikkoja aineistossani. Rohkea ja rämäpäinen teknisen työn valinta Jotkut tytöt ovat monista kulttuurisista ja sosiaalisista odotuksista huolimatta valinneet teknisen työn. Tämä vahvistaa sitä huomiota, että tytöt eivät ole vain passiivisia rooliensa edustajia vaan he toimivat myös aktiivisesti ja tekevät traditionaalisten odotusten vastai-
Kasvatus 4/2008 355 Artikkeleita sia valintoja (Gordon & Lahelma 1992, 325). Muistelutyöryhmän yhdeksästä jäsenestä yksi oli valinnut teknisen työn neljännen luokan jälkeen ja opiskellut sitä koko peruskoulun pakollisen käsityönopetuksen ajan seitsemännen luokan loppuun saakka. 72:sta käsityöelämäkerran kirjoittajasta kolme oli valinnut teknisen työn jossain vaiheessa peruskoulua. Teknisen työn valinta on poikennut tytöille asetetusta normista, ja siihen on aina ollut jokin erityinen syy. Yhtenä perusteluna oli kiinnostus oppia itselle vieraampia käsityötaitoja, mutta epätyypillisen valinnan taustalla oli monia muitakin tekijöitä. Usein teknisen työn valinneilla tai sitä harkinneilla tytöillä oli erityisvaikeuksia tekstiilitöiden opiskelussa. Muistelutyöryhmän keskusteluissa ja kirjoitetuissa käsityöelämäkerroissa kuvataan tarkkaan muistoja hikisistä kämmenistä, narisevista puikoista ja osaamattomuuden synnyttämästä häpeästä. Teknisen työn valinta antoi tytöille mahdollisuuden välttää heidän sukupuoleensa kohdistuneita odotuksia hyvistä tekstiilityötaidoista, joihin he eivät kyenneet vastaamaan. Teknisen työn valinneita tyttöjä pidetään aineistossani rohkeina, sillä he tekivät päätöksen, jonka seurauksena he erottautuivat muista tytöistä. Oppilaat olivat tarkkailleet ja kontrolloineet toisiaan ja ylläpitivät normin mukaista käsityön valintaa (ks. myös Lehtonen 2003, 86; Gordon, Holland & Lahelma 2000). Tämä ilmenee esimerkiksi Tainan kertomuksessa kiusaamisena: Ainakin niitä, ketkä meni sinne puukäsityöhön, niin niitä tyttöjä vähän silleen kiusattiin, että ne vaan mennee sinne, kun ne pojat on siellä. Taitavuus kietoutuu sukupuoleen sekä tekstiilityön että teknisen työn opetuksessa. Teknisen työn sekaryhmäopetuksessa tyttöjen ja poikien erot teknisen työn taidoissa tulivat esille. Pojille monet teknisen työn taidot olivat usein jo entuudestaan tuttuja, minkä seurauksena he hallitsivat niitä paremmin kuin tytöt. Tämä loi tytöille erityisen haasteen osoittaa osaamistaan. Teknisten töiden tunneilla ilmapiiri oli hieman rennompi, mutta minua pelotti hieman koneiden käyttö. Varsinkin kun aikaisempaa kokemusta minulla oli lähinnä sahan ja vasaran käytöstä. Tunneilla huomasi minun mielestäni jonkin verran eroja tyttöjen ja poikien välillä. Pojille monet asiat olivat ehkä tutumpia, ja he olivat harrastaneet ns. puukäsitöitä tyttöjä enemmän. Monesti kuitenkin tytöt saattoivat tehdä töitä huolellisemmin ja tarkemmin kuin pojat. Opettajamme kannusti yhtälailla tyttöjä kuin poikiakin, joten en kokenut oloani mitenkään ulkopuoliseksi. P 12 Käsityönopetuksen eri alueiden sukupuolistuneita leimoja vahvistaa opettajien sukupuolittunut työnjako: tekstiilityönopettaja on nainen ja teknisen työn opettaja mies 8. Teknisen työn opettajan asennoituminen tyttöjä ja poikia kohtaan pannaan kertomuksissa tarkkaan merkille. Opettajan suhtautumisen on tulkittu viestittävän siitä, miten hyväksyttävänä tai sopimattomana hän näkee tyttöjen toimimisen teknisen työn maskuliinisella alueella. Toisinaan opettaja oli osoittanut pitävänsä tyttöjen opiskelua teknisen työn tunneilla jollakin tavalla erikoisena, mikä ilmeni alentuvuutena tai ylihuolehtivuutena (ks. myös Lehtonen 2003, 87). Myönteinen ja kannustava opettaja on viestittänyt tytöille, ettei sukupuoli määrää opiskeltavaa käsityönopetuksen aluetta. Teknisen työn ja tekstiilityön välinen valinta on usein merkinnyt toisen käsityöalueen opintojen loppumista, mikä on harmittanut niitä tutkittaviani, jotka olisivat olleet kiinnostuneita opiskelemaan molempia käsityöalueita. Monet tekstiilityön valinneet tutkittavani kertoivat harkinneensa teknisen 8 Lukuvuonna 1992 93 naisten osuus ala-asteen teknisen työn opettajista oli 8 %. Yläasteen teknisen työn opettajista 3 % oli naisia. Tekstiilityönopettajista 100 % oli naisia. (Opetushallitus 1994a.) Vuonna 2005 tehdyn perusopetuksen ja lukiokoulutuksen aineenopettajakyselyn mukaan 100 % tekstiilityönopettajista ja 4 5 % teknisen työn opettajista oli naisia (Tilastokeskus 2005).
Sitkeästi sukupuolittunut... 356 Sirpa Kokko työn vaihtoehtoa. Kun tavanomaisesta poikkeavan valinnan mahdollisia seurauksia pohdittiin tarkemmin, päädyttiin kuitenkin opiskelemaan tekstiilityötä. Koska enemmistö teknisen työn valinneista oppilaista on poikia, teknisen työn valitseva tyttö joutuu toimimaan vastakkaisen sukupuolen hallitsemassa ryhmässä kenties ainoana oman sukupuolensa edustajana. Tämä uhkakuva oli ollut myös tutkittavieni mielessä: Eija: Se [tekninen työ] varmaan jotenkin sopi meille, kun me oltiin vähän rämäpäisempiä. Ja sitten varmaan, kun me ei tykätty siitä [tekstiilityön] opettajasta Ehkä sitten me ruvettiin miettimään, kun siellä on vaan poikia, ja sitten me ollaan kaks tyttöä, että no ei. Että ois ollut niin erilainen siellä joukossa. Varmaan sitä, että entäs jos ne tulee nälvimään meidän töitä ja muuta. Että ei pärjääkään siinä poikien joukossa. Oman sukupuolensa ainoana edustajana toimivaa henkilöä on nimitetty ainokaiseksi. Ainokaisdynamiikan mukaisena ainokaisena toimimisesta voi olla sekä haittaa että hyötyä. (Kauppinen-Toropainen 1987, 20 23). Tutkimukseni tytöt olivat pyrkineet välttämään ainokaisen osan huonoja puolia, joihin kuuluvat kiusaamisen ja erityisen huomion kohteena, silmätikkuna, oleminen. Naisten ja miesten toiminta-alueiden eriytymistä on kuvattu sukupuolijärjestelmän käsitteellä. Siihen kuuluu erillään pitämisen eli dikotomian periaatteen lisäksi hierarkian periaate, jonka mukaan maskuliininen asettuu arvostuksessa feminiinisen yläpuolelle. Sukupuolijärjestelmän ylläpitoon suostumista on kuvattu sukupuolisopimuksen käsitteellä. Koska miehisyys on yhteiskunnan sukupuolijärjestyksen mukainen normi, tytöille ja naisille on sekä mahdollista että arvostettavaa toimia feminiinistä arvostetummalla maskuliinisella alueella (Koski 2003; Liljeström 1996). Carrie Paechter (2003, 549) toteaa, että useimmissa yhteisöissä miehiä rankaistaan enemmän kuin naisia, jos he eivät mukaudu paikallisen yhteisön maskuliinisuuteen. Tällaisten mekanismien seurauksena tyttöjen toiminta-alueet ovat laajemmat kuin poikien. Kaiken kaikkiaan tytöt ovat valinneet sukupuolelleen epätyypillisen käsityöalueen useammin kuin pojat. Yhtäältä teknisen työn opiskelu on merkinnyt tytöille traditionaalisten odotusten vastaista toimintaa, toisaalta teknisen työn opiskeluun ei ole sisältynyt sellaista sukupuolistunutta arvostuksen menetystä, joka voi liittyä poikien toimintaan feminiinisten tekstiilitöiden parissa. Käsityönopetus sukupuolieron tuottajana Kansakoulusta periytyvä jako tyttöjen käsitöihin ja poikien käsitöihin elää yhä peruskoulussa. Mielikuvat feminiinisistä ja maskuliinisista käsitöistä ovat niin syvällä kulttuurissamme ja sen ohjaamissa käytännöissä, että niitä pidetään luonnollisina ja itsestään selvinä. Kulttuurisesti määrittyvät maskuliininen ja feminiininen ovat kuitenkin jatkuvien muutosten ja neuvottelujen alaisia, ja myös käsitöiden sukupuolirajat joustavat ja muuttuvat. Esimerkiksi lumilautailijapoikien virkkausinnostus on saanut julkisuutta viime aikoina, mikä on osaltaan rohkaissut poikia tekstiilitöiden pariin Suomessa. Erilaisten käsitöiden tekeminen kuuluu sellaisiin opittuihin toimintoihin, jotka erottavat sukupuolia sekä tuottavat ja uusintavat sukupuolten vastakohtaisuutta ja sukupuolieroa. Käsityönopetuksen järjestelyt, sisällöt ja käytännöt ovat osaltaan pitäneet yllä mielikuvia feminiinisistä ja maskuliinisista ominaisuuksista, taidoista ja toiminta-alueista. Työelämässä ja peruskoulussa toimivat samankaltaiset sukupuolieroa tuottavat prosessit ja rakenteet. Eri ammatit mielletään kulttuurisesti feminiinisiksi tai maskuliinisiksi ja niiden ajatellaan vaativan erilaisia taitoja. Huolimatta siitä, että naiset ja miehet osallistuvat työelämään Suomessa määrällisesti tasavertaisesti, naisten ja miesten työt ovat yhä hyvin pitkälle eriytyneet sukupuolen mukaisesti. (Kinnunen & Korvajärvi 1996.) Käsityö-
Kasvatus 4/2008 357 Artikkeleita oppiaineen käytännön tason sukupuolittuneisuus on yksi niistä peruskoulun epävirallisista sukupuolten eroa ja sukupuolten välistä valtarakennelmaa tuottavista käytännöistä, joilla on merkitystä oppilaiden kasvatuksessa eri sukupuolille yhteiskunnassa hyväksyttyihin paikkoihin, asemiin, tehtäviin, ominaisuuksiin ja rooleihin. Monet tutkijat ovat korostaneet opettajien sukupuolitietoisuuden merkitystä tasa-arvokasvatuksessa ja esittäneet, että opettajankoulutuksessa olisi kiinnitettävä tähän seikkaan enemmän huomiota. Tämä päämäärä on kirjattuna viimeiseen hallitusohjelmaan, jonka tavoitteissa on lisätä sukupuoli- ja tasaarvotietoisuutta kouluopetukseen ja opettajankoulutukseen (Hallitusohjelma, 61; Hynninen & Lahelma 2008). Käsityönopettajien sukupuolitietoisuutta vahvistamalla voidaan kehittää sukupuolisensitiivistä käsityönopetuksen pedagogiikkaa sekä purkaa käsityönopetuksen sitkeää sukupuolittuneisuutta. Lähteet Arnesen, A.-L. (toim.) 1999. Eroja ja yhtäläisyyksiä. Sukupuoli pedagogisessa ajattelussa ja käytännössä. Suom. P. Hynninen. Helsingin yliopiston Vantaan täydennyskoulutuslaitoksen julkaisuja 17. Barber, E. W. 1994. Women s work. The first 20 000 years. Women, cloth and society in early times. New York: W. W. Norton & Company. Dalton, P. 2001. The gendering of art education. Modernism, identity and critical feminism. Buckingham, Philadelphia: Open University Press. Gordon, T., Holland, J. & Lahelma, E. 2000. Making spaces. Citizenship and difference in schools. Houndmills: Macmillan. Gordon, T. & Lahelma, E. 1992. Tyttöjen toiseus opetuksessa ja koulutuksessa. Teoksessa S. Näre & J. Lähteenmaa (toim.) Letit liehumaan. Tyttökulttuuri murroksessa. Tietolipas 124. Helsinki: Suomalaisen Kirjallisuuden Seura, 314 327. Hallitusohjelma 2007. <http://www.valtioneuvosto.fi/ hallitus/hallitusohjelma/pdf/hallitusohjelma-painoversio-040507.pdf> (Luettu 10.8.2008). Hanhinen, N. 2001. Tekstiiliopettajaliitto 90 vuotta. Helsinki: Tekstiiliopettajaliitto. Haug, F. 1987. Female sexualization. A collective work on memory. London: Verso. Heikkinen, K. 1997. Käsityöt naisten arjessa. Kulttuuriantropologinen tutkimus pohjoiskarjalaisten naisten käsityön tekemisestä. Artefakta 4. Helsinki: Akatiimi. Helsingin yliopiston Viikin normaalikoulu 2006. Perusasteen opetussuunnitelma: käsityö. http://www. vink.helsinki.fi/files/ops_kasityo.pdf (Luettu 15.10. 2007). Hynninen, P. & Lahelma, E. 2998. Tasa-arvo- ja sukupuolitietoisuutta opettajankoulutukseen. Kasvatus 39 (3), 283 288. Jakku-Sihvonen, R. 1996. Rehtoreiden arvioita opetuksen saavutettavuudesta ja tasa-arvosta. Teoksessa R. Jakku-Sihvonen, A. Lindström & S. Lipsanen (toim.) Toteuttaako peruskoulu tasa-arvoa? Arviointi 1. Helsinki: Opetushallitus, 195 224. Kauppinen-Toropainen, K. 1987. Ainokaiset työyhteisössä. Haastattelututkimus työn sukupuolenmukaisen eriytymisen vaikutuksista työtyytyväisyyteen, psyykkiseen uupumukseen ja stressiin. Työ ja ihminen, lisänumero 1/87. Helsinki: Työterveyslaitos. Kaukinen, L. 1998. Käsityötieteen professorin virkaanastujaisesitelmä: Dimensioita käsityötieteessä, erityisesti tekstiilityössä. Teoksessa L. Kaukinen & A-L. Rauma (toim.) Kotitalouden ja tekstiilityön opettajien koulutusta Joensuun yliopistossa ja Savonlinnassa. 40-vuotisjuhlajulkaisu. Joensuun yliopisto. Savonlinnan opettajankoulutuslaitos. Kasvatustieteiden tiedekunnan selosteita 72, 9 29. Kinnunen, M. & Korvajärvi, P. (toim.) 1996. Työelämän sukupuolistavat käytännöt. Tampere: Vastapaino. Kokko, S. 2003. Käsityömuistoja peruskoulusta. Tytöt sukupuolen mukaan eriytyneessä opetuksessa. Joensuun yliopisto. Kasvatustieteiden tiedekunta. Lisensiaatintutkielma (julkaisematon). Kokko, S. 2007. Käsityöt tyttöjen kasvatuksessa naisiksi. Joensuun yliopiston kasvatustieteellisiä julkaisuja 118. Komiteamietintö 1952: 3. Kansakoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö II. Varsinaisenkansakoulun opetussuunnitelma. Komiteamietintö 1970: A 5. Peruskoulun opetussuunnitelmakomitean mietintö II. Oppiaineiden opetussuunnitelmat. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Koski, L. 2003. Naisten paikat miesten maailmassa. Näkökulmia sosiologiseen naistutkimukseen. Teoksessa M. Roivas & R. Turunen (toim.) Mikä ero. Kaksikymmentä kirjoitusta yhteiskunnasta, kulttuurista ja sukupuolesta. Helsinki: SKS, 273 293. Kosonen, U. 1998. Koulumuistoja naiseksi kasvamisesta. Jyväskylän yliopisto. SoPhi 21. Kouluhallitus 1985. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1985. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Kouluhallitus 1988a. Peruskoulun opetuksen opas: alaasteen käsityö ja tekstiilityö. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Kouluhallitus 1988b. Peruskoulun opetuksen opas: yläasteen tekstiilityö. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Lahelma, E. 1987. Sukupuolten tasa-arvo koulussa. Tutkimuskartoitus tasa-arvokokeilutoimikunnalle. Ope-
Sitkeästi sukupuolittunut... 358 Sirpa Kokko tusministeriön suunnittelusihteeristön julkaisuja 4. Helsinki: Valtion painatuskeskus. Lahelma, E. 1992. Sukupuolten eriytyminen peruskoulun opetussuunnitelmassa. Helsinki: Yliopistopaino. Lahelma, E. & Gordon, T. 1999. Rajankäyntiä. Sukupuoli opetussuunnitelmassa ja koulun käytännöissä. Teoksessa A.-L. Arnesen (toim.) Eroja ja yhtäläisyyksiä. Sukupuoli pedagogisessa ajattelussa ja käytännössä. Suom. P. Hynninen. Helsingin yliopiston Vantaan täydennyskoulutuslaitoksen julkaisuja 17, 91 106. Lampela, K. & Lahelma, E. 1996. Tytöt ja pojat peruskoulussa kouluhenkilöstön näkemyksiä tasa-arvosta. Teoksessa R. Jakku-Sihvonen, A. Lindström & S. Lipsanen (toim.) Toteuttaako peruskoulu tasa-arvoa? Arviointi 1. Helsinki: Opetushallitus, 225 240. Lehtonen, J. 2003. Seksuaalisuus ja sukupuoli koulussa. Näkökulmana heteronormatiivisuus ja ei-heteroseksuaalisten nuorten kertomukset. Helsingin yliopisto. Nuorisotutkimusseura. Julkaisuja 31. Liljeström, M. 1996. Sukupuolijärjestelmä. Teoksessa A. Koivunen & M. Liljeström (toim.) Avainsanat. 10 askelta feministiseen tutkimukseen. Tampere: Vastapaino, 111 138. Lucie-Smith, E.1981. The story of craft. The craftman s role in society. Oxford: Phaidon. Mantere, H. 2005. Koonta: pojat tekstiilityössä. tekstiiili@kaspaikka.fi (Luettu 24.11.2005). Ojala, M.-L. 1998. Käsityönopetus nuorten taidekasvatuksen osana peruskoulussa ja lukiossa. Teoksessa E. Korkeakoski (toim.) Lasten ja nuorten taidekasvatus peruskoulussa ja lukiossa. Arviointi 9. Helsinki: Opetushallitus, 248 267. Opetushallitus 1994a. Peruskoulun ja lukion oppilas- ja opettajatilastoja lukuvuodelta 1992 1993: tietoja peruskoulusta ja lukioista, niiden oppilaista ja opettajista lääneittäin lukuvuonna 1992 1993. Helsinki: Opetushallituksen julkaisusarjat, Raporttisarja 66. Opetushallitus 1994b. Peruskoulun opetussuunnitelman perusteet 1994. 3. korj. painos 1996. Helsinki: Opetushallitus. Opetushallitus 2004. Perusopetuksen opetussuunnitelman perusteet 2004. Helsinki: Opetushallitus. Paechter, C. 2003. Learning masculinities and femininities: power/knowledge and legitimate peripheral participation. Women s Studies International Forum 26 (6), 541 552. Parker, R. 1996. The subversive stitch. Embroidery and the making of the feminine. 3rd ed. London: BPC Books. POPS 1970. Opas 14: Tekstiilityö. Helsinki: Kouluhallitus. Pöllänen, S. 2003. Yhteinen käsityö: tasa-arvoa vai pakkoa? Yhteisen käsityön tarkastelua tasa-arvon näkökulmasta. Teoksessa V. Meisalo (toim.) Aineenopettajankoulutuksen vaihtoehdot ja tutkimus 2002. Ainedidaktiikan symposiumi 1.2.2002. Helsingin yliopiston opettajankoulutuslaitos. Tutkimuksia 241. Riipinen, A. 2007. Yhteinen käsityö peruskoulun 7. luokalla. Opettajien kokemuksia yhteisen käsityön opetuksesta ja organisoinnista. Helsingin yliopisto. Kotitalous- ja käsityötieteen laitos. Pro gradu -tutkielma. Teittinen, L. 1996. Yhteinen käsityönopetus tyttöjen ja poikien tasa-arvon edistäjänä. Teoksessa R. Jakku-Sihvonen, A. Lindström & S. Lipsanen (toim.) Toteuttaako peruskoulu tasa-arvoa? Arviointi 1. Helsinki: Opetushallitus, 311 314. Tilastokeskus 1975 1981. Suomen virallinen tilasto. 10 A, Yleissivistävät oppilaitokset. Helsinki: Tilastokeskus. Tilastotiedotus KO 1985:7. Peruskoulut 1984. Helsinki: Tilastokeskus. Tilastokeskus 2005. Opettajakysely keväällä 2005. Helsinki: Tilastokeskus. Tuupainen, T. 2006. Kysely käsityön painottumisesta. tekstiili@kaspaikka.fi (Luettu 4.1.2006). Ylitapio-Mäntylä, O. 2007. Muistaa ja tietää jaettuja tarinoita muistelutyössä. Kasvatus 38 (2), 54 164. Vilkko, A. 1997. Omaelämäkerta kohtaamispaikkana. Naisen elämän kerronta ja luenta. Suomalaisen kirjallisuuden seuran toimituksia 663. Helsinki: SKS. Vuorikoski, M. 2003. Valta ja sukupuoli opettajaksi opiskelevien koulumuistoissa. Teoksessa M. Vuorikoski, S. Törmä & S. Viskari (toim.) Opettajan vaiettu valta. Vastapaino: Tampere, 131 154. Vuorikoski, M & Kiilakoski, T. 2005. Dialogisuuden lupaus ja rajat. Teoksessa T. Kiilakoski, T. Tomperi, & M. Vuorikoski Kenen kasvatus? Kriittinen pedagogiikka ja toisinkasvatuksen mahdollisuus. Tampere: Vastapaino, 309 334. WERA 2006. Opetushallituksen ylläpitämä koulutuksen ja siihen läheisesti liittyvien tilastotietojen raportointipalvelu. https://www.data.oph.fi/wera/wera (Luettu 24.10.2006). Widerberg, K. 1995. Kunskapens kön. Minnen, reflektioner och teori. Stockholm: Norstedts. Saapunut toimitukseen 18.3.2008 Hyväksytty julkaistavaksi 25.8.2008