MUISTIO 2.5.2011 1/(17) Rehtorin kanslia, opintosioiden yksikkö Minna Frimodig AIEMMIN HANKITUN OSAAMISEN TUNNISTAMISEN JA TUNNUSTAMISEN (AHOT) YLEISET PERIAATTEET - Hyväksilukemisen periaatteet ja menettelytavat Helsingin yliopistossa - SISÄLLYS Tausta - Eurooppalainen konteksti 2 - Kansalliset linjaukset 2 - Tutkinnonuudistus 3 - Säädöspohja 4 AHOT-yleisiä lähtökohtia ja haasteita 4 AHOT -linjaukset Helsingin yliopistossa 6 - Hyväksilukemisen nykyiset käytännöt 6 - Linjausten keskeiset lähtökohdat ja sisältö 7 - Linjausten valmisteluprosessi 11 - Tiedottaminen 12 Lähteet 12 Liitteet 13 1. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyviä käsitteitä 13 2. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessikuvio (HY) 14 3. Suositus tiedekuntien AHOT -periaatteiden sisällöksi 15 4. Suositukset korkeakoulujen AHOT -järjestelmäksi 16 (OPM:n Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen korkeakouluissa -työryhmä, 2007:4)
MUISTIO 2.5.2011 2/(17) 1. TAUSTA Eurooppalainen konteksti Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) on osa ns. Bolognan prosessia, jonka yhtenä tavoitteena on eurooppalaisen korkeakoulutusalueen muodostaminen ja vahvistaminen. Prosessissa mukana olevat maat ovat sitoutuneet tutkintorakenteiden ymmärrettävyyden ja yhdenmukaisuuden kehittämiseen sekä liikkuvuuden lisäämiseen koulutusalueen sisällä. Kansallisten tutkintojen ja tutkintojärjestelmien keskinäisiä suhteita pyritään määrittelemään eurooppalaisen tutkintojen viitekehyksen (European Qualification Framework, EQF) puitteissa. Myös Suomen tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys1 on kuvattu eurooppalaisen EQF:n tasokuvausten pohjalta. Viitekehyksen tasomäärittelyissä kuvataan sitä, mitä oppija tietää, ymmärtää ja pystyy tekemään. Yliopisto- ja ammattikorkeatutkinnot sijoittuvat kansalliseen viitekehykseen tasoille 6-8.2 Euroopan unionin lisäksi myös OECD on pyrkinyt edistämään epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnustamista. Sekä EU:n että OECD:n hankkeiden tarkoituksena on lisätä tietoa oppimistuloksiin perustuvasta osaamisen arvioinnista ja tunnustamisesta sekä erityisesti epävirallisen oppimisen ja arkioppimisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytännöistä. Suomessa näitä tavoitteita edistetään muun muassa "AHOT korkeakouluissa"-hankkeessa3. Valtakunnallista ESR-rahoitteista hanketta hallinnoivat Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskusja HAAGA-HELIAn Ammatillinen opettajakorkeakoulu. Kansalliset linjaukset Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen merkitystä on korostettu erityisesti osana elinikäisen oppimisen edistämistä. Opetusministeriön Elinikäinen oppiminen yliopistoissa - työryhmä korosti raportissaan yhteiskunnan rakennemuutoksen vaikutusta yksilöiden työuriin ja koulutustarpeisiin. Työelämän osaamistarpeiden muuttuessa on oleellista, että työ ja erilaiset opiskeluperiodit vuorottelevat. Yksilön näkökulmasta oppimista tapahtuu elämän kaikissa vaiheissa ja hyvin erilaisissa oppimisympäristöissä. Työelämässä hankittua osaamista tulisi voida entistä enemmän tunnustaa osaksi opintoja ja tutkintoja.4 Koulutukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtinut työryhmä kiinnitti huomiota maisteriopintojen käyttämiseen ammatillisena jatkokoulutuksena. Korkeakouluja suositeltiin kehittämään mahdollisuuksia jo tutkinnon suorittaneille suorittaa erillisiä opintoja sekä pohtimaan millaisia osaamisen tunnistamis- ja tunnustamiskäytäntöjä ja osaamisen päivittämismahdollisuuksia ne voisivat tarjota korkeasti koulutetuille ja työelämässä jo toimiville osaajille.5 Vuonna 2006 opetusministeriön Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen korkeakouluissa - työryhmä6 antoi korkeakouluille valtakunnalliset suositukset aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisjärjestelmästä. Suositusten mukaan kunkin korkeakoulun tulee laatia yhdenmukainen, luotettava ja 1 Opetusministeriön työryhmä muistioita ja selvityksiä 2009:24 2 Ammatti korkeakoulututkinnot ja alemmat korkeakoulututkinnot tasolle 6, ylemmät korkeakoulututkinnot ja ylemmät ammatti korkeakoulututkinnot tasolle 7, tieteelliset, taiteelliset ja ammatilliset jatkotutkinnot, esim. lisensiaatin tutkinto ja tohtorin tutkinto tasolle 8. (OPM:n työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:24) 3 Lisätietoja hankkeesta osoitteessa http://www.ahot.utu.fi/esittely/ 4 Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2008:38 6 Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11 6 Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:4
MUISTIO 2.5.2011 3/(17) läpinäkyvä järjestelmä aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi osaksi tutkintoja ja opintoja. Järjestelmän tulisi kattaa myös muualla kuin muodollisessa koulutuksessa hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Jotta aiemmin opitun tunnistaminen ja tunnustaminen ovat mahdollisia, tulisi korkeakoulujen määritellä opetussuunnitelmissaan tutkintojen ja tutkintojen osien osaamistavoitteet. (Työryhmän suositukset muistion liitteessä 4.) Elinikäisen oppimisen tukemisen, kansainvälisen liikkuvuuden ja joustavamman työelämän ja koulutuksen vuorottelun lisäksi koulutuspoliittisessa AHOT - keskustelussa on korostettu myös opintoaikojen nopeuttamista. Asiaan kiinnitettiin erityistä huomiota koulutukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtineen OPM:n työryhmän kannanotoissa.' Myös Suomen yliopistojen rehtorien neuvosto ja Ammattikorkeakoulujen rehtorien neuvosto ARENE ry ovat antaneet omat valtakunnalliset suositukset aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen menettelytavoista. Korkeakouluja suositeltiin muun muassa tarkistamaan olemassa olevat AHOT -menettelynsä, kuvaamaan menettelyihin liittyvät prosessit, tehostamaan menettelyihin liittyvää tiedotusta sekä kehittämään opetussuunnitelmien tavoitekuvauksia osaamistavoitteiden suuntaan. 8 Suosituksia valmistelleen työryhmän yhteydessä toimi neljä koulutusalakohtaista työryhmää (kauppatieteet ja liiketalous, sosiaaliala, terveysala sekä tekniikan ala), joiden tehtävänä oli selvittää AHOT - suosituksiin liittyviä koulutusalakohtaisia erityispiirteitä. Koulutusalakohtaista työskentelyä jatkettiin Turun yliopiston täydennyskoulutuskeskuksen ja Haaga-Helian ammatillisen opettajakorkeakoulun yhteisessä AHOT -hankkeessa. Samalla perustettiin kolme uutta alaryhmää: kielet, kulttuuri ja luonnontieteet. Työryhmien pyrkimyksenä on tuottaa ehdotuksia periaatteista ja konkreettisista toimista, jotka edistävät AHOT -prosessien yhdenmukaisuutta eri koulutusaloilla. Helsingin yliopiston edustus on mukana kielten ja sosiaalialan työryhmissä.9 Tutkinnonuudistus Tutkinnonuudistuksen yhteydessä korostettiin opiskelijoiden liikkuvuuden lisäämistä erityisesti kansainvälisyyden näkökulmasta. Uudessa tutkintojärjestelmässä opiskelijoita tuli kannustaa suorittamaan tutkintoon kuuluvia opintoja oman yliopiston lisäksi myös muissa kotimaisissa ja ulkomaisissa yliopistoissa. Kansallisen tutkinnonuudistuksen arvioinnin mukaan opiskelijoiden kotimainen liikkuvuus ei lisääntynyt siinä määrin kuin tutkinnonuudistuksen kansallisia tavoitteita asetettaessa odotettiin. Arviointiryhmän kehittämissuositusten mukaan liikkuvuutta tulisikin lisätä eri korkeakoulujen ja koulutusalojen välillä. Yhtenä keinona nähdään opintojen hyväksiluvun ja AHOT -käytänteiden selkiyttäminen. Lisäksi opiskelijoita tulisi tukea tutkintojen suorittamisessa tarjoamalla opiskelijoille vaihtoehtoisia osaamisen hankkimis-ja osoittamistapoja.10 Helsingin yliopistossa linjattiin tutkinnonuudistuksen yhteydessä monia tutkintorakenteisiin ja - käytäntöihin liittyviä yhteisiä periaatepäätöksiä. Opetussuunnitelmien sisällöllisessä kehittämisessä käytettiin ns. ydinainesanalyysiä, jonka avulla hahmotettiin opetettavan aineen tietojen ja taitojen välisiä hierarkioita ja yhteyksiä sekä suhteutettiin niitä opiskelijan oppimisaikaan ja opetussuunnitel- Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11 8 Oppimisesta osaamiseen: aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen - työryhmäraportti, maaliskuu 2009 9 Lisätietoja työryhmien työskentelystä osoitteessa http://www.ahot.utu.fi/tyoryhmat/ 10 Tutkinnonuudistuksen arviointi 2010; Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 17:2010
MUISTIO 2.5.2011 4/(17) maan. Ydinainesanalyysien yhteydessä määriteltiin osaamisen näkökulmasta opetettavan aineen ydinaines, täydentävä tietämys ja erityistietämys. Tutkinnonuudistuksen tukiryhmän tiedekunnille antaman suosituksen mukaan muissa yliopistoissa suoritetut, tutkintoon soveltuvat opinnot tulisi sisällyttää mahdollisimman täysimääräisinä tutkintoon, jotta opintoajat eivät pitene.11 Varsinaisiin hyväksilukemisen periaatteisiin ei tutkinnonuudistuksen yhteydessä puututtu. Säädöspohja Muualla suoritettujen opintojen hyväksilukeminen on vakiintunut osa yliopistojen toimintakulttuuria. Hyväksilukua säätelee yliopistolaki (558/2009). Lain mukaan opiskelija saa tutkintoa suorittaessaan yliopiston päätöksen mukaisesti lukea hyväkseen muussa kotimaisessa tai ulkomaisessa korkeakoulussa taikka muussa oppilaitoksessa suorittamiaan opintoja sekä korvata tutkintoon kuuluvia opintoja muilla samantasoisilla opinnoilla. Opiskelija saa yliopiston päätöksen mukaisesti lukea hyväkseen sekä korvata tutkintoon kuuluvia opintoja myös muulla tavoin osoitetulla osaamisella. Sama muotoilu opintojen hyväksilukemisesta on mainittu jo vuoden 2004 valtioneuvoston asetuksessa yliopistojen tutkinnoista (794/2004). Yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosäännössä (27.4.2011 ) todetaan, että yliopistossa suoritettavaan tutkintoon voidaan hyväksilukea sekä aiemmin suoritettuja opintoja että muulla tavoin hankittua osaamista. Hyväksilukeminen edellyttää, että hyväksiluettavat opinnot tai muuten hankittu osaaminen vastaavat tutkinnolle ja sen osille asetettuja osaamistavoitteita. Johtosäännön mukaan rehtori päättää aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen yleisestä periaatteista yliopistossa ja tiedekuntaneuvosto antaa asiasta tarkemmat määräykset. Yliopiston yhteiset hyväksilukemisen periaatteet on määritelty viimeksi 1990-luvun alussa. Konsistorin vuonna 1992 tekemässä päätöksessä (konsistorin kokous 8/92, 18 ) määriteltiin muualla suoritettujen opintojen hyväksilukemisen yleiset perusteet sekä annettiin tiedekunnille tiedotusta koskevia suosituksia. Yleisissä perusteissa määriteltiin hyväksilukemisen käsitteitä, yleisiä ja erityisiä kriteereitä sekä menettelytapoja. Nämä yleiset perusteet ovat pitkälti siirtyneet tiedekuntien tekemiin tutkintosääntöihin (tai vastaaviin dokumentteihin) sekä niihin sisältyviin hyväksilukemisen periaatteisiin. 2. AHOT - YLEISIÄ LÄHTÖKOHTIA JA HAASTEITA Aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen (AHOT) perustuu ajatuksen siitä, että ratkaisevaa on opiskelijan osaaminen, ei se missä ja miten osaaminen on hankittu. Muussa kuin muodollisessa koulutuksessa hankittua osaamista voi syntyä esimerkiksi epävirallisen oppimisen (täydennyskoulutukset, työpaikkojen lyhytohjelmat, vapaan sivistystyön koulutukset) tai arkioppimisen (työkokemus, luottamustoimissa tai harrastuksissa opitut asiat) yhteydessä. Elinikäisen oppimisen periaatteisiin kuuluu, että ihmisillä tulisi olla mahdollisuus saada virallinen tunnustus elämänsä eri vaiheissa ja tilanteissa hankkimalleen osaamiselle. AHOT:n näkökulmasta opiskelijaa ei ole syytä vaatia suorittamaan uudelleen sellaisia opintoja joiden osaamistavoitteet hän voi osoittaa jo hallitsevansa. AHOT: n tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että yliopistollisiin tutkintoihin hyväksiluettaisiin mitä tahansa osaamista tai että tieteellisen ja teoreettisen ajattelun kehittyminen voitaisiin korvata työkokemuksen tai muun ei - muodollisesti hankitun kokemuksen kautta. Hyväksiluvun edellytyksenä on aina, että osaaminen on tutkinnolle ja opintojaksolle asetettujen tavoitteiden mukaista. Opiskelijan hankkimaa 11 Aronen, s.141.
MUISTIO 2.5.2011 5/(17) osaamista verrataan tutkintovaatimuksiin, tiedekunnissa laadittuihin opetussuunnitelmiin sekä opintojaksoihin ja - kokonaisuuksiin kirjattuihin tavoitteisiin. Aiemmin hankittu osaaminen on myös aina todennettava ja arvioitava. Muodollisessa koulutuksessa hankittu osaaminen arvioidaan perinteisesti todistusten perusteella. Todistusten puuttuessa ja/tai muulla tavoin hankitun osaamisen osoittamisessa opiskelijalta vaaditaan näyttö. Oleellista on, että opiskelija ei esitä pelkästään dokumenttia, vaan myös kuvaaja analysoi, mitä opintojen tavoitteisiin liittyvää osaamista hänellä on. Näytöllä todennetaan kokemuksen kautta opittuja tietoja ja taitoja, ei itse kokemusta sinänsä. Osaamisen arvioinnissa voidaan käyttää pitkälti samoja menetelmiä kuin muussakin arvioinnissa ; tenttejä, portfolioita, esseitä, haastatteluja tai muita soveltuvia menettelyjä. Lähtökohtana pitää kuitenkin olla, että myös muualla kuin muodollisessa koulutuksessa hankittua osaamista arvioidaan samoilla kriteereillä, joita opintosuoritusten arvioinnissa muutenkin käytetään. Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen hakeminen on aina vapaaehtoista. Aloite ja vastuu aiemmin hankitun osaamisen hyväksiluvusta ovat aina opiskelijalla, samoin kuin osaamisen todentaminen. Aiemmin hankitun osaamisen hyväksiluku on luontevaa ottaa esiin opintojen alkuvaiheen HOPS - ohjauksessa. HOPSin laatimisen yhteydessä opiskelija voi tarkastella omia aiempia opintojaan ja osaamistaan suhteessa opintokokonaisuuksien ja opintojen tavoitteisiin, esittää tarvittaessa opintojen hyväksilukua tai kysyä hyväksilukemisen käytäntöihin liittyvistä menettelyistä. HOPS -ohjaajan tehtävänä on selvittää opiskelijalle hyväksilukemisen perusteet ja menettelytavat sekä ohjata opiskelija tarvittaessa ( eteenpäin ) tekemään hakemus aiemmin hankitun osaamisen hyväksiluvusta. AHOT kytkeytyy kiinteästi tiedekuntien opetussuunnitelmatyöhön ja sen jatkuvaan kehittämiseen. Jotta opiskelijan aiemmin hankittua osaamista voidaan verrata tutkinnoille ja opintojaksoille asetettuihin tavoitteisiin, on tavoitteet laadittava ns. osaamistavoitteina ( learning outcomes ). Osaamistavoitteet ovat määritelmiä siitä, mitä opiskelijan odotetaan tietävän, ymmärtävän tai pystyvän tekemään opintojakson lopussa saadakseen hyväksytyn arvosanan. Siinä missä opetustavoitteet kertovat opintojakson tavoitteet opettajan näkökulmasta, osaamistavoitteet kääntävät ajattelun toisin päin; mitä oppijan odotetaan oppivan.12 Opintojen osaamistavoitteiden kuvaus on yliopistoissa vielä melko uutta. Tutkinnonuudistuksen yhteydessä opintojaksojen ja -kokonaisuuksien tavoitteita uudistettiin ns. ydinainesanalyysin ja opintojen mitoituksen näkökulmasta. Opintojaksojen ja -kokonaisuuksien osaamistavoitteita on kuvattu Helsingin yliopistossa muun muassa lääketieteellisessä ja eläinlääketieteellisessä tiedekunnassa sekä Kielikeskuksessa. Bolognan prosessiin liittyvissä ns. Tuning-projekteissa (Tuning Educational Structures in Europe13) määriteltiin alakohtaisesti sellaisia yleisiä taitoja ( generic competences ), joita kaikilla eurooppalaisilla korkeakoulutetuilla tulisi kullakin alalla valmistuessaan olla. Vertailtavissa olevilla osaamistavoitteilla pyritään ilmaisemaan mitä oppijan odotetaan tietävän, ymmärtävän ja/tai pystyvän osoittamaan opinto- 12 Vrt. esim: Opetustavoite : " Opiskelijalle tarjotaan yleisjohdanto 1900-luvun sosiotosiologian historiaan." Osaamistavoite : "Opintojakson jälkeen opiskelija osaa nimetä ja kuvata 1900 -luvun sosiotosiologian historian tärkeimpiä tapahtumia sekä selittää keskeisempiä asia yhteyksiä." (Näin asennat osaamistavoitteet opetussuunnitelmaasi. W5Whankkeen laatima opas 7. 1.2009.) 13 Lisätietoa Tuning -prosessista osoitteessa http ://tuning.unideusto.org/tuningeu/
MUISTIO 2.5.2011 61(17) jen päätyttyä. Helsingin yliopistosta Tuning -hankkeisiin ovat osallistuneet muun muassa kemian laitos, matematiikan ja tilastotieteen laitos sekä fysiikan laitos. Oppiaineiden sisällöllinen kehittäminen ja opintojaksojen osaamistavoitteiden selkiyttäminen eivät ole kertaluonteisia prosesseja, vaan niihin palataan tiedekunnissa ja laitoksilla säännöllisesti uudelleen tarkistettaessa seuraavien kausien opetussuunnitelmia ja tutkintotavoitteita. Tähän sykliin AHOT ajattelu tuo uuden näkökulman ja pedagogisen kehittämishaasteen. 3. AHOT -LINJAUKSET HELSINGIN YLIOPISTOSSA Hyväksilukemisen nykyiset käytännöt Tutkintoihin liittyviä pysyväismääräyksiä uudistettiin tiedekunnissa tutkinnonuudistuksen myötä ja suurimmassa osassa tiedekuntia hyväksilukemisen periaatteet on päivitetty tässä yhteydessä. Osassa tiedekuntia tarkastuksia on tehty myös myöhemmin. Hyväksilukemisen periaatteet on selostettu opiskelijoille opinto-oppaissa sekä tiedekuntien netti- ja intranet-sivuilla. Hyväksilukemisen periaatteissa tiedekunnat määritelevät muun muassa hyväksilukemisen eri muodot (korvaaminen, sisällyttäminen), hyväksilukemisen yleiset edellytykset ja kriteerit (muun muassa mitä voidaan/ei voida hyväksilukea, hyväksilukemisen enimmäislaajuudet), sekä menettelytapoihin liittyviä käytännön asioita (haku, rekisteröinti, oikaisumenettely). Koska useimmat tiedekunnat ovat sisällyttäneet (ja edelleen muokanneet) päätöksiinsä yliopiston yhteiset linjaukset vuodelta 1992, on hyväksilukemisen yleisissä periaatteissa yhteneväisyyksiä. Periaatteet myös noudattavat pitkälti yhteistä runkoa (määrittely, edellytykset, kriteerit jne). Osa tiedekunnista on myös tehnyt keskinäistä yhteistyötä päätösten muotoilussa. Eroja tiedekuntien päätöksistä löytyy muun muassa sen suhteen mitä hyväksilukemisen edellytyksiä periaatteisiin on sisällytetty ja mitä ei. Osalla tiedekunnista päätöksiin on kirjattu muun muassa maininta korvaavuuksien enimmäislaajuuksista tai opintojen vanhenemisesta. Selvin ero päätöksissä on sen suhteen voiko opiskelija hyväksilukea muualla suorittamaansa korkeakoulututkintoon jo sisällytettyjä opintoja tiedekunnassa suoritettavaan tutkintoon. Valtaosa tiedekunnista mahdollistaa hyväksiluvun joko määrittelemällä mitä tutkintoihin jo sisällytettyjä opintoja voidaan hyväksilukea (esim. vastaavat kieli- ja viestintäopinnot sekä metodi- ja/tai yleisopinnot) tai määrittelemällä hyväksiluettavien opintojen enimmäislaajuudet (alempaan korkeakoulututkintoon enintään 60 opintopistettä ja ylempään enintään 40 op). Kolmessa tiedekunnassa hyväksilukua tutkintoon jo sisällytettyjen opintojen osalta ei hyväksytä lainkaan (lukuun ottamatta pakollisia kieliopintoja). Tiedekuntien hyväksilukemisen käytännöissä on eroja myös sen suhteen, täytyykö opiskelijan suorittaa korvaamiensa opintojen tilalle muita opintoja. Korvattavat opinnot saatetaan rekisteröidä opiskelijalle 0 opintopisteenä ja opiskelijan tulee suorittaa tilalle vastaava määrä muita opintoja. Vain yhden tiedekunnan säädöksissä on selkeästi mainittu, ettei hyväksiluettujen opintojen asemasta vaadita lisäsuorituksia. Hyväksiluettavien opintojen vanhenemiseen otetaan kantaa neljän tiedekunnan päätöksissä. Näissä tapauksissa todetaan, etteivät korvattavat ja/tai sisällytettävät opinnot saa olla yli kymmentä vuotta vanhempia. Yhden tiedekunnan osalta vanhenemisen rajaksi on mainittu 30 vuotta (tai jos opinnot ovat sen myöntäneen yksikön määräysten mukaan vanhentuneet).
MUISTIO 2.5.2011 7/(17) Lähes kaikissa päätöksissä todetaan, että aikaisempien opintojen perusteella ei voida hyväksilukea tutkielmia eikä kypsyysnäytettä. Poikkeuksen tästä pääsäännöstä tekee yksi tiedekunta. Muun kuin muodollisessa koulutuksessa hankitun osaamisen hyväksilukeminen on mainittu kahden tiedekunnan päätöksissä. Linjausten keskeiset lähtökohdat ja sisältö Tutkintojen laatu Yliopistolla on vastuu tuottamiensa tutkintojen laadusta eli yliopistosta valmistuvien opiskelijoiden osaamisen laadusta. Aiemmin hankitun osaamisen hyväksilukemisen tarkoituksena ei ole tutkintotehtailu tai se, että opiskelija suorittaisi tutkintonsa mahdollisimman vähällä vaivalla. Tarkoituksena ei myöskään ole, että Helsingin yliopistosta myönnettäisiin tutkintoja, jotka pääaineen osalta tai kokonaan koostuisivat toisen korkeakoulun opinnoista. Toisaalta linjauksissa on otettu selkeästi kantaa siihen, ettei opiskelijaa ole syytä vaatia suorittamaan uudelleen sellaisia tutkintovaatimuksiin kuuluvia opintoja, joiden osaamistavoitteet hän voi osoittaa hallitsevansa. Opinnäytetyöt ovat keskeisiä opiskelijan osaamisen laadun osoittajia ja tekijöitä. Opinnäytetöiden tarkoituksena on osoittaa, että opiskelija kykenee itsenäisesti ja kriittisesti tuomaan esiin oman alansa syvällistä hallintaa ja osaamista sekä hallitsee tutkimusmenetelmiä. Opinnäytetyöt on aina suoritettava Helsingin yliopistossa eikä niitä voida hyväksilukea. Poikkeuksen tähän tekevät lääketieteen ja hammaslääketieteen pro gradu -opinnäytetyöt, joissa hyväksiluku on mahdollista tiedekuntaneuvoston päätösten mukaisesti. Lääketieteellisen tiedekunnan poikkeus liittyy tiedekunnassa annettavien tutkintojen luonteeseen. Lääketieteen ja hammaslääketieteen tutkinnot antavat säädetyn ammattipätevyyden ja ovat erityisen valvonnan alaisia tutkintoja. Tästä johtuen pääosa opetuksesta on pakollista eikä opintoja voida juuri hyväksilukea opiskelijalle. Sen sijaan pro gradujen hyväksilukeminen on olennainen hyväksilukemisen muoto tiedekunnassa. Lääketieteessä ja hammaslääketieteessä gradun laajuus on (muista tutkinnoista poiketen) 20 opintopistettä, joten myös gradun merkitys ja osuus ylemmässä korkeakoulututkinnossa on erilainen muihin tutkintoihin verrattuna. Lääketieteellisen tiedekunnan pro gradu -opinnäytetyön hyväksilukemisessa edellytetään, että gradun aihe on lääketieteen tai hammaslääketieteen alalta ja että työ on tehty itsenäisesti. Gradun aihealueen arvioinnissa tiedekunnalla on toimivat käytännöt ja päätös hyväksilukemisesta suoritetaan tiedekuntaneuvostossa. Pro gradu -työstä annettua arvosanaa ei muunneta ja tutkintotodistukseen kirjataan, että tutkielma on korvattu. Tutkintojen laadun nimissä yliopiston AHOT -linjauksissa pyritään asettamaan yhtenäiset reunaehdot sille, missä määrin korkeakoulututkintoon jo sisällytettyjä opintoja voidaan hyväksilukea Helsingin yliopistossa suoritettavaan tutkintoon. Lähtökohtana on, että muodollisessa koulutuksessa hankitun osaamisen tulee vastata korvattavan opintokokonaisuuden tai -jakson tavoitteita tai milloin kyseessä on opintojen sisällyttäminen, tutkinnolle asetettuja tavoitteita. Aiempaan tutkintoon jo sidottuja opintoja voidaan hyväksilukea Helsingin yliopistossa suoritettavaan alempaan korkeakoulututkintoon yhteensä enintään 90 opintopistettä ja ylempään korkeakoulututkintoon enintään 60 opintopistettä. Koska alempi korkeakoulututkinto antaa kelpoisuuden ylempään korkeakoulututkintoon johtaviin opintoihin ja on näin edellytys ylemmän korkeakoulututkinnon suorittamiselle, ei alempaan korkeakoulututkintoon sisällytettyjä opintoja voida hyväksilukea ylempään korkeakoulututkintoon. Tiedekuntaneuvostot antavat tarkemmat määräykset tutkintoon jo sisällytettyjen hyväksilukujen enimmäislaajuuksista ja mahdollisista sisällöistä (esim. kieli-, viestintä ja menetelmäopinnot tai muut pakolliset opinnot).
MUISTIO 2.5.2011 8/(17) Tutkintoasetuksen edellyttämä kielitaito (äidinkieli, toinen kotimainen kieli ja vieras kieli) sekä tvtajokortti ovat korvattavissa kaikkiin yliopistossa suoritettaviin tutkintoihin. Kieliopintojen korvaavuus on saatavissa aiempaan yliopisto- tai ammattikorkeakoulututkintoon osoitetun kielitaidon perusteella. Vaikka suoritettujen kieliopintojen laajuus poikkeaisi tiedekunnan mitoituksesta, rekisteröidään korvaavuus opiskelijalle vastaavin opintopistein kuin korvattava opintojakso. Opiskelijan ei tule suorittaa korvattavan opintojakson asemasta lisäsuorituksia. Kielitaito on tiedekuntaneuvoston päätöksen mukaan korvattavissa edelleen myös muulla tavoin osoitetulla osaamisella (esim. International Baccalaureate -tutkinto tai ylioppilastutkinnon vieraan kielen pitkän oppimäärän laudatur-arvosana). Mikäli tutkintoon vaaditaan kieliopintoja useammissa kielissä tai äidinkielen osalta alan erityisosaamista, eikä opiskelijalla ole niistä aiempia vastaavia suorituksia, opiskelijan on suoritettava puuttuvat opinnot. Samoin jos opiskelija suorittaa tiedekunnassa ainoastaan ylemmän korkeakoulututkinnon eikä kieliopintoja ole sisältynyt hänen aiempaan korkeakoulututkintoonsa, on kieliopinnot asetuksen (794/2004) mukaan suoritettava. Tvt-ajokorttia ei ole mahdollista korvata muulla kuin Helsingin yliopistossa tai sen Avoimen yliopistossa 1.8.2005 jälkeen suoritetulla 3 opintopisteen laajuisella tvt-ajokortilla. Koska suoritus näkyy yliopiston opiskelijarekisterissä, ei opiskelijan tarvitse hakea korvaavuutta erikseen. TVT -ajokortin tarkoituksena on varmistaa, että opiskelijalla on tarvittava osaaminen erityisesti Helsingin yliopiston opiskeluympäristön hyödyntämiseen. Siksi muiden korkeakoulujen TVT-ajokortin suorittaminen ei sellaisenaan korvaa Helsingin yliopiston TVT-ajokorttia, vaan opiskelijan tulee osoittaa osaamisensa suorittamalla lähtötasotestit ja koe. Tutkintojen laadunvarmistuksen ja työelämärelevanssin näkökulmasta muodollisessa koulutuksessa hankituille opinnoille on asetettu ns. vanhenemisraja. Lähtökohtana on edelleen, etteivät kokonaiset tutkinnot ja pakolliset kieliopinnotvanhene. Yksittäisten opintojaksojen tai osasuorituksien kohdalla on kuitenkin perusteltua tarkastella suorittamisajankohtana hankittua osaamista suhteessa tutkinnolle asetettuihin nykyvaatimuksiin. Lähtökohtaisesti opiskelijalle ei hyväksilueta opintoja, jotka ovat tutkinnonsuoritusajankohtana eli publiikkiin ilmoittautumispäivänä tai tutkintotodistuksen pyytämispäivänä yli 10 vuotta vanhoja. Tiedekuntaneuvosto voi tarvittaessa päättää myös 10 vuotta lyhyemmästä ajasta. Hyväksiluettavien opintojen vanhenemissääntöä sovelletaan niihin opiskelijoihin, jotka hakevat hyväksilukua 1.8.2012 jälkeen. Tätä ennen tehtyihin hakemuksiin sovelletaan tiedekuntakohtaisia säännöksiä, mikäli ne ovat opiskelijan kannalta edullisempia kuin nyt tehtävä AHOT-päätös. Korvaamisen käytännöt Korvaamisen sisällölliset määrittelyt ovat tiedekuntien säädöksissä varsin yhteneväisiä. Korvaamisella tarkoitetaan tutkintovaatimuksiin kuuluvien opintojen korvaamista aiemmin hankitun osaamisen perusteella. Korvaaminen edellyttää aina sisällöllistä vastaavuutta. Sen sijaan korvaavuuksien käytännöt ovat varsin epäyhtenäisiä. Mikäli opiskelijoiden yhdenvertaista kohtelua tiedekunnasta riippumatta halutaan edistää, tulee korvaavuuksien rekisteröinteihin ja korvaavuuskäytäntöihin saada yhteneväisyyttä. Jos opiskelijan osaaminen arvioidaan vastaavan sisällöltään täysin korvattavaa opintojaksoa tai opintokokonaisuutta, korvaavuus tulee rekisteröidä opiskelijalle vastaavin opintopistein kuin korvattava opintojakso. Opiskelijalta ei tule myöskään vaatia korvattavien opintojen asemasta lisäsuorituksia. Opiskelijalle voidaan kuitenkin edelleenkin myöntää myös osittainen hyväksiluku esimerkiksi silloin kun kyseessä on laaja opintokokonaisuus eikä opiskelijan aiemmat opinnot tai muu osaaminen kata koko kokonaisuutta. Tällöin opiskelijan tulee täydentää osaamistaan ja/tai suorittaa puuttuvat osaamisalueet.
MUISTIO 2.5.2011 9/(17) Muussa kuin muodollisessa koulutuksessa hankitun osaamisen hyväksilukeminen Tiedekuntien hyväksilukemisen säädöksiin on jatkossa sisällytettävä määräykset myös muussa kuin muodollisessa koulutuksessa hankitun osaamisen hyväksiluvusta. Opiskelijan on osoitettava osaamisensa todeksi tiedekuntaneuvoston antamien ohjeiden mukaisesti. Opiskelijaa voidaan pyytää selvittämään muun muassa kuinka paljon ja minkälaista osaamista hänellä on, millaista osaamista kokemuksen kautta on saavutettu ja miten osaaminen vastaa opintojaksojen ja -kokonaisuuksien osaamistavoitteita. Kuvauksen lisäksi opiskelijalta voidaan edellyttää myös muuta dokumentaatiota osaamisestaan, kuten työtodistuksia, diplomeja, portfolioita, julkaisuja tai muita kirjallisia dokumentteja. Opiskelijan hankkimaa osaamista verrataan hyväksiluettaviksi esitettyjen opintojaksojen ja/tai kokonaisuuksien osaamistavoitteisiin. Osaamisen arvioinnissa voidaan käyttää tenttejä, portfolioita, esseitä, haastatteluja tai muita soveltuvia menettelyjä. Mikäli osaaminen ja osaamistavoitteet vastaavat toisiaan, voidaan hyväksiluku myöntää joko kokonaan tai osittain. Osaamista voidaan myös pyytää täydentämään esim. haastattelemalla opiskelijaa, portfolion suullisella esittelyllä, oppimistehtävillä tai muilla vastaavilla tehtävillä. Tiedekunnat kehittävät osaamisen todentamismenettelyjä ja arviointikäytäntöjä ja antavat niistä tarvittaessa lisäohjeita. Lisäksi tiedekunnissa tulee määritellä missä määrin ylioppilaskunnissa, sen piirissä toimivissa järjestöissä, osakunnissa tai korkeakoulujen virallisissa hallintoelimissä suoritetusta luottamushenkilötyöstä hyväksiluetaan opiskelijalle opintopisteitä. Hyväksiluvun edellytyksenä on, että opiskelijan luottamushenkilötyö on ollut aktiivista ja kestänyt vähintään vuoden. Linjausten mukaan hyväksiluku tulee sijoittaa ensisijaisesti alempaan korkeakoulututkintoon ja hyväksilukemisen enimmäismäärä on 10 opintopistettä. Mikäli opiskelijan alempaan korkeakoulututkintoon ei ole sisältynyt ko. luottamushenkilötyöhön liittyvää hyväksilukua, voidaan hyväksiluku tehdä ylempään korkeakoulututkintoon. Lähtökohtana siis on, että opiskelija voi sisällyttää tutkintoonsa yliopistollisessa luottamushenkilötyössä hankkimaansa osaamista. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, että osaamista voidaan hyväksilukea täsmälleen sama määrä jokaisessa tiedekunnassa. Asetettaessa hyväksiluettavien opintopisteiden määrää, tiedekuntaneuvostojen on arvioita opiskelijoiden luottamushenkilötyöstä saatua osaamista suhteessa tutkinnolle asetettuihin tavoitteisiin. Opiskelijan luottamushenkilötyötä arvioitaessa ja hyväksilukua tehtäessä merkitystä ei ole sillä onko opiskelija saanut luottamushenkilötyöstään palkkaa tai palkkioita. Opintopisteiden myöntäminen yliopiston sekä yliopiston piirissä toimivien järjestöjen hallinnossa sisältyy myös yliopiston voimassaolevaan opetuksen ja opintojen toimenpideohjelmaan ( toimenpide 21). Hyväksilukuoikeus Oikeus hakea hyväksilukua aiemmin hankitun osaamisen perusteella koskee Helsingin yliopiston tutkinto- opiskelijoita, erityisesti kandi - ja maisteriopiskelijoita. Tarkoituksena ei ole, että kuka tahansa voi hakea osaamisensa hyväksymistä yliopistossa (vrt. Ranskan APEL-menettely14 ) tai että opiskelija voisi hakea hyväksilukua " ennakkopäätöksenä" opiskelijaksi hakeutuessaan. Tähän viittaa myös yliopistolain muotoilu " opiskelija saa tutkintoa suorittaessaan (--) lukea hyväkseen...". Hyväksilukemisen ehtona on myös, että opiskelija on ilmoittautunut läsnäolevaksi. Linjauksilla ei puututa opiskelijan korkeakoulukelpoisuuden selvittämiseen. 1 4 Ranskan mallin mukaan kaikilla, jotka ovat työskennelleet vähintään 3 vuotta, on oikeus hakea osaamisensa hyväksymistä oppilaitoksissa. Jopa kokonainen tutkinto on mahdollista suorittaa ilman formaalia täydentävää koulutusta. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:4, 33.
MUISTIO 2.5.2011 10/(17) Linjauksia valmisteltaessa on myös pohdittu, pitäisikö hyväksilukemisoikeus laajentaa kattavasti koskemaan myös erillisten opintojen suorittajia. Tällöin hyväksiluku koskisi ainoastaan niitä opintoja joihin opiskelijalle on myönnetty opinto- oikeus. (Vastaava käytäntö on mainittu tällä hetkellä kahden tiedekunnan ohjeistuksissa.) Laajentamalla hyväksilukuoikeus myös erillisten opintojen suorittajiin, vastattaisiin osaltaan jo aiemmin mainittuun korkeakoulututkinnon suorittaneiden ja työelämässä olevien tarpeeseen täydentää osaamistaan yliopistossa ( ks. sivut 2-3). Missä määrin tähän työhön pystytään ja halutaan suunnata yliopiston opetus - ja ohjausresursseja? Yliopiston aiemmissa lausunnoissa on korostettu, että kysymys erillisten opintojen tarjonnan lisäämisestä kytkeytyy rahoitukseen. Erilliset opinnot hinnoitellaan avoimen yliopisto - opetuksen hinnoitteluperustein eikä tämä kata kuin pienen osan todellisista kustannuksista. Jos erilliset opinnot voitaisiin hinnoitella täydennyskoulutuksen hinnoitteluperustein, antaisi tämä aivan toisenlaisen pohjan koulutustarjonnan kehittämiselle." Tästä lähtökohdasta käsin tiedekunnille ei ole asetettu linjauksissa velvoitetta erillisten opintojen suorittajien hyväksilukuun. Tiedekunnilla on kuitenkin halutessaan mahdollisuus sallia hyväksiluku myös erillisten opintojen suorittajille ( niihin opintoihin joihin opiskelijalle on myönnetty opinto-oikeus) sekä muun muassa erikoistumiskoulutusta tai jatkotutkintoja suorittaville opiskelijoille. Hakumenettely ja ohjaus Kuten aiemmin AHOT: n lähtökohtia valotettaessa on jo todettu, aloite ja vastuu aiemmin hankitun osaamisen hyväksiluvusta ja osaamisen todentamisesta ovat aina opiskelijalla. Hyväksilukeminen on suositeltavaa ottaa esille tutkinto -opintojen alkuvaiheessa henkilökohtaisen opintosuunnitelman laatimisen yhteydessä. Kansainväliseen vaihtoon lähtevän opiskelijan on ennen vaihtoon lähtöään laadittava opintosuunnitelma ja sovittava alustavasti vaihdossa suorittamiensa opintojensa hyväksilukemisesta tiedekunnassaan tai laitoksellaan. Vaihdon päätyttyä opiskelijan tulee hakea vaihdossa suorittamiensa opintojensa hyväksilukemista mahdollisimman pian. Tiedekunnan opintoneuvonnan ja/tai opiskelijan HOPS ohjaajan tehtävänä on selvittää opiskelijalle hyväksilukemisen yleiset perusteet ja linjaukset sekä ohjata opiskelija tarvittaessa tekemään hakemus hyväksilukemisesta. Osaamisen arviointi ja tunnustaminen on kuitenkin aina tehtävä siinä oppiaineessa jonka osaamisen tunnustamista haetaan. Tiedekuntien tehtävänä on osoittaa kuka vastaa ja tekee päätöksen opiskelijan hyväksilukemishakemuksesta sekä antaa tarkemmat ohjeet hyväksiluvun hakemisesta. Tiedekuntien päätöksiin tulisi myös sisältyä ohjeet muun kuin muodollisessa koulutuksessa hankitun osaamisen todentamisessa tarvittavasta dokumentaatiosta. Hyväksilukemispäätös ja hyväksiluettujen opintojen rekisteröinti Hyväksiluettavat suoritukset kirjataan opintorekisteriin. Kielteinen päätös on annettava opiskelijalle kirjallisesti ja siihen on sisällytettävä perustelut sekä ohjeet oikaisumenettelystä. Päätökseen haetaan oikaisua yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosäännön mukaisesti. Hyväksiluettavista opinnoista opintorekisteriin tehtävään merkintään sisällytetään alkuperäisen suorituksen paikka ja suoritusaika. Opintoja korvattaessa hyväksiluku kirjataan opiskelijalle samalla opintopistemäärällä kuin korvattava opintojakso. Hyväksiluetusta suorituksesta merkitään arvosana vain, jos se on annettu yliopistossa käytettävän arvosana - asteikon mukaisesti. Hyväksiluettavasta suorituksesta rekisteröidään myös opintosuorituksen kieli silloin, kun se on tiedossa ja todennettu. Muussa tapauksessa kieleksi merkitään tuntematon. 15 Yliopiston lausunto "Korkeakoulujen aikuiskoulutuksen nykytila ja kehittämiskohteet" - OPM:n työryhmän muistiosta. Rehtorin päätös 015/2009.
MUISTIO 2.5.2011 11/(17) Hyväksiluettavien opintojen rekisteröintikäytäntöjä selkiytetään yhdessä tiedekuntien ja yliopiston opiskelijarekisterin kanssa kevätlukukauden 2011 aikana. Tarvittaessa opiskelijarekisteri ohjeistaa erikseen hyväksilukujen rekisteröintiä. Linjausten valmistelu prosessi Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen yleisten periaatteiden tarkoituksena on selkiyttää hyväksilukemisen linjauksia ja yhteisiä menettelytapoja Helsingin yliopistossa. Tavoitteena on luoda hyväksilukemiskäytäntöihin yhtenäisiä toimintaperiaatteita ja -menetelmiä, ja näin edistää opiskelijoiden tasavertaista kohtelua. Yhteisten periaatteiden selkiyttäminen helpottaa samalla tiedottamista AHOT -menettelystä ja opiskelijoiden ohjausta. Koska tiedekunnat vastaavat antamiensa tutkintojen laadusta, jäävät hyväksilukemisen sisällölliset kysymykset ja yhteisten periaatteiden tarkennukset edelleen tiedekuntien vastuulle. Hyväksilukemisen periaatteiden päivittämisestä on keskusteltu opintoasiainpäälliköiden ja Kielikeskuksen kanssa sekä valmisteilla olleen yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosäännön yhteydessä. Keskustelujen ja lausuntojen perusteella yliopistotason linjausta pidetään toivottavana ja tiedekuntatason kehittämistyötä tukevana. Tiedekuntien näkemysten mukaan opiskelijoiden oikeusturvan kannalta on olennaista, että keskeiset periaatteet on määritelty yksiselitteisesti ja läpinäkyvästi, ja että opiskelijoiden yhdenvertainen kohtelu toteutuu tiedekunnasta riippumatta. Yliopiston johtoryhmän, tiedekuntien dekaanien ja laitosjohtajien kokouksessa 9.2.2011 yhteisten linjausten laatiminen nähtiin hyvänä asiana. Keskustelussa korostettiin selkeästi, että linjausten lähtökohtana tulee olla osaaminen. Turhasta "raadantamentaliteetista" tulee päästä eroon, eikä opiskelijaa tule laittaa suorittamaan sellaista minkä hän jo osaa. Koska muun muassa tutkintojen profiilit ovat luonteeltaan hyvin erilaisia (ns. ammattitutkinnot ja generalistiset tutkinnot), on kuitenkin hyvä, että tiedekunnille jää päätäntävaltaa hyväksilukemisen tarkennuksissa. Linjausten valmistelussa ja muistion laatimisessa on käytetty taustamateriaalina valtakunnallisia muistioita ja suosituksia AHOT - käytännöistä, olemassa olevia AHOT - selvityksiä sekä tiedekuntien verkkosivustoilta löytyviä tietoja ja ohjeita. Tiedottaminen Tiedekunnat uudistavat ja päivittävät omat hyväksilukemispäätöksensä ja pysyväismääräyksensä yliopiston yhteisten periaatteiden mukaisesti. Muistion liitteessä 3 on annettu suosituksia asioista, jotka tulisi sisältyä tiedekuntien AHOT -periaatteisiin ja hyväksilukemista koskeviin päätöksiin. Sekä yliopiston että tiedekuntien periaatteiden tulee olla helposti opiskelijoiden, opettajien ja sidosryhmien saatavilla. Yliopiston AHOT -linjaukset viedään ulkoisille verkkosivuille (Opinnot & opiskelu) sekä intranettiin (Opinnot, opetus ja tutkinnot) ja niistä tiedotetaan opiskelijoita ja opettajia.
MUISTIO 2.5.2011 12/(17) 4. LÄHTEET AHOT -korkeakouluissa hanke. http://www.ahot.utu.fi/esittely/ (27.4.2011) Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen korkeakouluissa. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:4. Yliopistopaino, 2007. Aronen Päivi; bologna-prosessi Helsingin yliopistossa. Alemman ja ylemmän korkeakoulututkinnon linjaukset. Helsingin yliopiston hallinnon julkaisuja 9/2005. Raportit ja selvitykset. Ei paikoillanne, vaan valmiit, hep! Koulutukseen siirtymistä ja tutkinnon suorittamista pohtineen työryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2010:11. Elinikäinen oppiminen yliopistoissa -työryhmän muistio. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2005:38. Yliopistopaino, 2005. Halttunen Timo ja Pyykkö Riitta (toim.); Oivalla osaaminen. Turun yliopiston koulutus-ja kehittämiskeskuksen julkaisuja B :1, Turun yliopiston koulutus- ja kehittämiskeskus. Painosalama Oy, Turku 2010. Helsingin yliopiston tutkinto- ja oikeusturvajohtosääntö. Luonnos 19.4.2011/hm. Helsingin yliopiston hallituksen kokous 27.4.2011, 9. Liite 2. http://notes.helsinki.fi/halvi/hallinto/hyhallitus.nsf/ (2.5.2011) Jäntti Jonna; Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen käytännöt Kuopion yliopistossa. Kuopion yliopiston julkaisuja F. Yliopistotiedot 43, Kuopio 2008. Korkeakoulujen aikuiskoulutuksen nykytila ja kehittämiskohteet. Helsingin yliopiston lausunto opetusministeriön työryhmän muistiosta. Rehtorin päätös 015/2009. Korkeakoulusanasto 2005. Valter - valtioneuvoston termipankki. http://mot.kielikone.fi/mot/valter/netmot.exe?ul=fiva2&height=162 (27.4.2011) Näin asennat osaamistavoitteet opetussuunnitelmaasi. Laaja oppimäärä. WSW-hankkeen laatima opas 7.1.2009. http://www.uef.fi/c/document_library/get_file?uuid=e6750ff0-6f2f-4f55-8f68- d5cc33adca0c&groupld=113794 (27.4.2011) Oppimisesta osaamiseen: aiemmin hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. Suomen yliopistojen rehtorien neuvoston ja Ammattikorkeakoulujen rehtorienneuvoston työryhmäraportti, maaliskuu 2009. Tutkinnonuudistuksen arviointi 2010. Korkeakoulujen arviointineuvoston julkaisuja 17:2010, Tammerprint Oy, Tampere 2010. Tutkintojen ja muun osaamisen kansallinen viitekehys. Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2009:24. Yliopistopaino, 2009. Valtioneuvoston asetus yliopistojen tutkinnoista 794/2004. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2004/20040794 (2.5.2011) Yliopistolaki 558/2009. http://www.finlex.fi/fi/laki/alkup/2009/20090558 (2.5.2011).
MUISTIO 2.5.2011 13/(17) 5. LIITTEET Liite 1 : Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseen ja tunnustamiseen liittyviä käsitteitä Formaali oppiminen (formellt lärande / formal leraning) tapahtuu tavallisesti oppilaitoksissa, ja oppiminen on oppimistavoitteiden, oppimiseen käytetyn ajan tai oppimiseen saatavan tuen osalta järjestelmällistä ja siitä saa todistuksen. Formaali (virallinen) oppiminen on oppijan näkökulmasta tarkoituksellista. (OPM 2007:4.) Hyväksilukeminen (tillgodoräknande / credit transfer) tarkoittaa opintojen, harjoittelun, työkokemuksen tai osaamisen hyväksymistä osaksi suoritettavaa tutkintoa tai kurssia, pakollisiin tai valinnaisiin opintoihin. Hyväksilukemisen päätyypit ovat korvaaminen ja sisällyttäminen. (Korkeakoulusanasto 2005.) Informaali oppiminen (informellt lärande / informal learning) on kokemuksellista oppimista, jota syntyy tahattomasti arkielämän tilanteissa esimerkiksi työhön, perheeseen tai vapaa-aikaan liittyvissä toiminnoissa. Oppimiselle on tunnusomaista sen sosiaalinen ja kontekstuaalinen luonne. Kyse ei ole tietoisesta oppimisesta, vaan toimintoihin osallistuvat eivät välttämättä edes tunnista niiden kartuttavan heidän tietojaan ja taitojaan. (OPM 2007:4, Jäntti 2008, 12.) Korvaaminen (ersättande / substitution) tarkoittaa sitä, että opetussuunnitelmiin kuuluvia pakollisia opintoja korvataan muilla, sisällöltään vastaavilla saman alan opinnoilla. (Korkeakoulusanasto 2005, OPM 2007:4.) Non-formaali oppiminen on omaehtoista koulutusjärjestelmän ulkopuolella tapahtuvaa ja siinä mielessä epävirallista oppimista. Oppijan näkökulmasta oppimisella on kuitenkin tarkoitus ja oppimisprosessi voi olla oppimistavoitteiltaan ja oppijan ajankäytön osalta hyvinkin järjestelmällistä. Tällaista epävirallista opetusta antavat tyypillisesti muun muassa aikuiskoulutukseen keskittyneet oppilaitokset, järjestöt ja työpaikat. (OPM 2007:4, Jäntti 2008, 13.) Osaamistavoitteet ovat korkeakoulun määritelmiä siitä, mihin oppimistuloksiin ja kompetensseihin tähdätään, jotta oppimisjakson lopussa opiskelija saa hyväksytyn arvosanan. ( OPM 2007:4.) Sisällyttäminen (inkluderande / inclusion) viittaa siihen, että muualla suoritettuja opintoja liitetään osaksi tutkintoa sivuainekokonaisuuksina, vaihtoehtoisina opintoina tai vapaasti valittavina opintoina. (Korkeakoulusanasto 2005, OPM 2007:4.) Tunnistaminen (osaamisen) (identitiering / identification) tarkoittaa toimenpiteitä, jotka mahdollistavat oppijan erilaisissa tilanteissa hankkiman osaamisen hyväksilukemisen osaksi opintoja ja tutkintoa. Oppija selvittää aiemmin hankkimaansa osaamista ja jäsentää sitä suhteessa osaamistavoitteisiin. Hänen pitää pystyä kuvaamaan ja näyttämään osaamisensa. Korkeakoulu arvioi opiskelijan esittämät oppimistulokset ja sen, vastaavatko ne opintojen osaamistavoitteita. Tunnistaminen ei suoraan johda virallisen todistuksen tai tutkintotodistuksen antamiseen, vaan se toimii virallisen tunnustamisen pohjana. (OPM 2007:4, AHOT-korkeakouluissa -hanke.) Tunnustaminen (osaamisen) (erkännande / recognition of competences) tarkoittaa toimenpiteitä ja käytäntöjä, joilla oppijan tunnistetut opintosaavutukset tehdään läpinäkyviksi, dokumentoidaan ja arvioidaan. Toiminnassa keskitytään yksilön todelliseen osaamiseen ja sen todentamiseen. Tunnustetut opintosaavutukset luetaan oppijan hyväksi virallisina opintosuorituksina. ( OPM 2007:4, AHOTkorkeakouluissa -hanke.)
MUISTIO 2.5.2011 14/(17) Liite 2: Aiemmin hankitun osaamisen tunnistamisen ja tunnustamisen prosessi Helsingin yliopistossa 3C AIEMMIN HANKITTU OSAAMINEN 11Ilisessa koulutuk Ulla tavi hankittu osaaminen i hankittu osaaminen Tutkintojen ja opintojakso OSAAMISEN TUNNISTAMINEN OSAAMISEN TUNNISTAMISEN HAKEMINEN Opiskelija tekee hakemuksen hyväksilukemisesta HOPS- OHJAUS OSAAMISEN OSOITTAMINEN Tiedekunnan antamien ohjeiden mukaisesti OSAAMISEN ARVIOINTI OSAAMISEN TUNNUSTAMINEN HYVAKSILUKU MYÖNNETÄÄN Merkintä rekisteriin HYVÄKSILUKUA OSAAMISEN 1 EI MYÖNNETÄ TÄYDENTÄMINEN 1 Perustelut ja oikaisuohjeet opiskelijalle Tarvittaessa OIKAISUPYYNTÖ Päätös i Päätöstä ei muutetaan 1 muuteta
MUISTIO 2.5.2011 15/(17) Liite 3: Suositus tiedekuntien AHOT - periaatteiden sisällöksi Tiedekuntien AHOT -periaatteisiin ja hyväksilukemista koskeviin määräyksiin olisi hyvä sisällyttää ainakin seuraavat tiedot: n n n n n Hyväksilukemisen yleiset periaatteet - kenellä oikeus hyväksilukemisen hakemiseen - hyväksilukemiseen liittyvien käsitteiden määrittely (mm. korvaaminen, sisällyttäminen) Muodollisessa koulutuksessa hankitun osaamisen hyväksilukeminen - korvattavat/sisällytettävät opinnot - aiempaan, samantasoiseen korkeakoulututkintoon sisällytettyjen opintojen hyväksiluvun enimmäislaajuus ja mahdolliset sisällöt (esim. kieli-, viestintä ja menetelmäopinnot tai muut pakolliset opinnot). - hyväksiluettavien opintojen vanheneminen Muulla tavoin kuin muodollisessa koulutuksessa hankitun osaamisen hyväksilukeminen - todentamismenettelyt ja arviointikäytännöt - opiskelijoiden luottamushenkilötyön hyväksilukeminen ja hyväksiluvusta annettavat opintopisteet Hakumenettely - miten ja mistä hyväksilukemista haetaan - hakemuksen ja osaamisen osoittamisen kannalta keskeiset asiakirjat (todistukset, muut dokumentit) Hyväksilukemispäätös - kuka päättää hyväksilukemisesta - miten päätös annetaan tiedoksi opiskelijalle - muutoksenhakumenettely
MUISTIO 2.5.2011 16/(17) Liite 4: Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen korkeakouluissa -työryhmän suositukset yhteisiksi valtakunnallisiksi periaatteiksi aiemmin hankitun osaamisen tunnustamiseksi korkeakouluissa16 Työryhmän suositukset tunnustamisjärjestelmäksi: 1. Kukin korkeakoulu laatii yhdenmukaisen, luotettavan ja läpinäkyvän järjestelmän aiemmin hankitun osaamisen tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi. Järjestelmän tulee kattaa myös muualla kuin muodollisessa koulutuksessa hankitun osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen. 2. Tunnustamisjärjestelmää sovelletaan korkeakoulututkintoon johtavassa koulutuksessa. Tunnustamisjärjestelmää sovelletaan myös ulkomailla hankitun osaamisen tunnustamiseen, ja sitä voidaan soveltaa myös muuhun korkeakoulun järjestämään koulutukseen (esim. avoimen yliopiston ja avoimen ammattikorkeakoulun tarjoamaan koulutukseen). 3. Korkeakouluilla ei ole velvoitetta arvioida ja tunnustaa muiden kuin omien opiskelijoidensa ja opiskelijaksi hakeneiden osaamista. 4. Aiemmin hankittua osaamista arvioidaan kahdessa vaiheessa: arvioitaessa korkeakouluun hakeneiden korkeakoulukelpoisuutta ja arvioitaessa opiskelemaan hyväksytyn opiskelijan aiemmin hankkimaa osaamista. 5. Tunnustamisjärjestelmää ja osaamisen arvioinnin menetelmiä kehitetään yhdessä keskeisten sidosryhmien kanssa ottaen huomioon myös työelämän osaamistarpeetja riittävä laadunvarmistus. Korkeakoulu vastaa tutkinnon laadusta. Työryhmän suositukset tunnustamisjärjestelmän yhteisiksi periaatteiksi: 6. Järjestelmä perustuu opiskelijan oikeuteen hakea aiemmin hankkimansa osaamisen tunnustamista. Hyväksiluvun hakeminen on opiskelijalle vapaaehtoista, ja prosessi käynnistyy opiskelijan aloitteesta. Opiskelijalla on vastuu osaamisensa todistamisesta ja ensisijainen vastuu riittävien tietojen toimittamisesta. Opiskelijalla on oikeus hakea muutosta saamaansa päätökseen. Korkeakoulujen on perusteltava päätöksensä. 7. Tunnustamisjärjestelmä ja korkeakoulun määrittelemät arviointiperusteet perustuvat osaamislähtöiseen ajattelutapaan. Korkeakoulut määrittelevät opetussuunnitelmissaan tutkintojen ja tutkintojen osien osaamistavoitteet. Opiskelijan esittämää osaamista suhteutetaan osaamistavoitteisiin. Arviointi perustuu osaamiseen, ei siihen, missä tai miten osaaminen on hankittu. Arvioinnissa korkeakoulut ottavat huomioon valmisteilla olevat eurooppalaiset osaamisperustaiset tutkintojen viitekehykset. 8. Korkeakoulut helpottavat opiskelijoiden kansallista ja kansainvälistä liikkuvuutta sekä työelämän ja koulutuksen vuorottelua kehittämällä hyväksilukemisen käytäntöjä. 9. Opintojen ja osaamisen hyväksiluvun ja mahdollisesti vaadittavien täydentävien opintojen määrittelyn arviointi on yhdenmukaista ja perustuu korkeakoulussa päätettyihin linjauksiin. Opiskelijoiden kohtelu on yhdenmukaista, tasa-arvoista ja ennakoitavaa. 10. Kokonaisten tutkintojen tunnustaminen perustuu virallisesti tunnustetun oppilaitoksen antamaan tutkintotodistukseen. 11. Korkeakoulut päättävät opintosuoritusten vanhenemisesta alakohtaisessa yhteistyössä. Kokonainen suoritettu tutkinto ei kuitenkaan vanhene. 12. Korkeakoulut määrittelevät, miten suuri osa tutkinnosta tulee olla tutkinnon myöntävässä korkeakoulussa suoritettua. Tutkintoa ei voi suorittaa kokonaan osaamisella, joka on hankittu muualla kuin muodollisessa koulutuksessa. 13. Aiemmin hankitun osaamisen perusteella hyväksiluetuista osioista voidaan antaa arvosana. Hyväksiluetut osiot ovat samanarvoisia omassa korkeakoulussa suoritettujen opintojen kanssa. 14. Tunnustamisjärjestelmän puitteissa tapahtuva päätöksenteko perustuu asiantuntijuuteen ja luotettavaan dokumentointiin. Korkeakoululla on vastuu aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisen laadunvarmistuksesta. 16 Opetusministeriön työryhmämuistioita ja selvityksiä 2007:4, 45-47.
MUISTIO 2.5.2011 17/(17) Työryhmä suosittaa hyviksi käytännöiksi korkeakouluille seuraavaa: 15. Korkeakoulut laativat selkeät kuvaukset aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisjärjestelmästä ja vastuista tunnustamisprosessin eri vaiheissa. Kuvaus sisällytetään korkeakoulujen laadunvarmistusjärjestelmään. 16. Kuvaus aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisjärjestelmästä sisältää ainakin seuraavat tiedot: - miten ja mistä hyväksilukemista haetaan - hakemuksen kannalta keskeiset asiakirjat ( esim. tutkintotodistukset, muut todistukset) - keneltä hyväksilukua tai päätöstä täydentävistä opinnoista haetaan - hakemuksen käsittelyaika - muutoksenhakumenettely - tehtyjen päätösten dokumentointi ( ml. päätösten perustelu) - miten hyväksiluettavat opinnot tai osaaminen merkitään korkeakoulun - ylläpitämään rekisteriin - miten hyväksiluetut opinnot tai osaaminen merkitään tutkintotodistukseen 17. Kuvaus järjestelmästä ja mahdollisista esimerkkitapauksista on helposti opiskelijoiden, opettajien ja sidosryhmien saatavilla. Tunnustamisen menettelytavat ja sen periaatteet kuvataan ulkoisilla verkkosivuilla ja opinto - oppaassa. 18. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustaminen sisällytetään osaksi ohjauksen kokonaissuunnitelmaa. Korkeakoulut kiinnittävät erityistä huomiota henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) hyödyntämiseen hyväksilukemisen ja täydentävien opintojen suunnittelussa. Tavoitteena on opiskelijan osaamisen kartoittaminen suhteessa korkeakoulututkinnon osaamistavoitteisiin. 19. Korkeakoulut ottavat käyttöön ja kehittävät menetelmiä ( esim. portfolio, näytöt), joilla opiskelija voi todistaa osaamistaan hyväksiluvun saamiseksi ja/tai joilla opiskelijan aikaisempi osaaminen voidaan ottaa huomioon opintojakson suoritustavassa ja laajuudessa. Korkeakoulut voivat tunnustaa tutkintoja tai opintoja myös muiden kuin muodollisten asiakirjojen perusteella. Erityistä huomiota on kiinnitettävä osaamisen tunnustamista hakevan kohteluun tilanteessa, jossa asiakirjat ovat kadonneet tai tuhoutuneet. 20. Korkeakoulut kehittävät hyväksilukemista ja aiemmin hankitun osaamisen tunnustamista koskevaa tietopohjaa ( esim. tilastointia ja käytössä olevia menetelmiä). 21. Korkeakoulut arvioivat aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisen vaikuttavuutta: miten hyväksiluetut ja täydentävät opinnot vaikuttavat opetussuunnitelmaan ja sen kehittämiseen, opiskelijan osaamisen kehittymiseen ja henkilökohtaiseen opintosuunnitelmaan sekä valmistumisaikoihin ja työelämään siirtymiseen. 22. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisjärjestelmän kehittämisen käytäntöjä tarkennetaan ja kehitetään alakohtaisessa yhteistyössä. Työryhmän suositukset opetusministeriölle osaamisen tunnustamisen edistämiseksi korkeakouluissa 23. Opetusministeriö tukee toimintaa, jonka avulla kehitetään menetelmiä aiemmin hankitun osaamisen ja muualla kuin muodollisessa koulutuksessa hankitun osaamisen tunnistamiseksi ja tunnustamiseksi. Tulosten tulee olla valtakunnallisesti ja/tai koulutusalakohtaisesti hyödynnettäviä. 24. Opetusministeriö asettaa alakohtaisten linjausten laatimiseksi ja toimeenpanemiseksi yliopistojen ja ammattikorkeakoulujen yhteisiä työryhmiä. 25. Aiemmin hankitun osaamisen tunnustamisjärjestelmän kehittämistä korkeakouluissa seurataan korkeakoulujen tulos- ja tavoiteohjauksessa.