Ravitsemus 1 k a t s a u s 1 / 2 0 1 1 Mikä ohjaa ruokavalintoja? Ruoka- ja ravitsemusblogit Fosfori ja luusto Painonhallinta
Ajankohtaista Ravitsemus 1 2011 33. vuosikerta Ravitsemuskatsaus on lehti ravitsemuksen, opetuksen ja terveydenhuollon ammattilaisille. Sen voi tilata maksutta työpaikalle. Kotiin tilattuna lehden vuosikerta maksaa 5 euroa. Ravitsemuskatsaus ilmestyy kaksi kertaa vuodessa. Julkaisija Toimituskunta Päätoimittaja Toimitussihteeri Tilaukset ja osoitteenmuutokset Toimituksen osoite Maito ja Terveys ry Emeritusprofessori Antti Aro MMM, FT Paula Hakala Professori Hannu Korhonen MMM Leena Packalén Professori Päivi Palojoki Dosentti Aila Rissanen FT Tuula Tuure ETM Tiina Soisalo THM Taina Luova leena.mallonen@maitojaterveys.fi Maito ja Terveys ry PL 77, 00241 Helsinki puh. 09-272 2322, fax 09-272 2433 Paino Forssa Print, 2011 Kun lehden sisältöä lainataan, lähde on mainittava. Emme julkaise kirjoitusten yhteydessä täydellisiä lähdeluetteloita. Ne saa tarvittaessa toimituksesta. 2 R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1
Lukijalle Laihdutus ja painonhallinta ovat puhuttaneet tämän kevään aikana paljon. Myös vuoden ensimmäinen Ravitsemuskatsaus käsittelee aihetta. Aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suosituksen päivitys valmistui tammikuussa 2011. Suosituksessa todetaan, että lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa. Miten tämä ja lihavuuden ehkäisy on otettu huomioon käytännössä? Yhtenä näkyvänä esimerkkinä on terveyden edistämiseen liittyvän työn käynnistyminen HUS:n yleislääketieteen yksikössä. Ensimmäisten toimien joukossa perustettiin terveyden edistämisen toimisto ja HUS kutsui alueensa toimijat yhteen kuulemaan ajankohtaista tietoa lihavuuden hoidon nykytilasta sekä keskustelemaan ja verkostoitumaan. HUSkuntayhtymässä on valittu yhteiset kärkihankkeet Terveyden edistäminen HUS-piirissä -selvitystyön pohjalta, joten vuosina 2011 2012 toiminta painottuu erityisesti diabetekseen, lihavuuteen sekä mielenterveyteen ja päihteisiin. Keski-Suomen sairaanhoitopiiri on edelläkävijä terveyden edistämisen alalla. Tästä ajankohtaisena esimerkkinä ovat moniammatilliset preventiotyöryhmät ja elämäntaparyhmät. Työryhmään kuuluu terveydenhuollon ammattilaisia, jotka toimivat tiiviissä yhteistyössä ja tiiminä (ravitsemussuunnittelija, sh/th, fysioterapeutti, depressiohoitaja, lääkäri, apteekkari, suuhygienisti/hh, kunnan liikuntatoimenohjaaja). Nämä yllä mainitut esimerkit ovat hyviä malleja myös siitä, miten uutta 1.5.2011 voimaan tullutta terveydenhuoltolakia sovelletaan. Uuden lain tarkoituksena on vahvistaa hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä. Terveyden edistäminen vaatii laajaa yhteistyötä. Kansanterveysjärjestöillä on muiden ala toimijoiden kanssa käytännön työhön paljon annettavaa, esimerkiksi monipuolisia materiaaleja, nettisivustoja ja eri alojen asiantuntijuutta. Pohjoismaiset ravitsemusterapeuttipäivät pidettiin Suomessa kesäkuussa. Painonhallinta oli siellä yhtenä pääteemana. Tasaisesti koko päivälle rytmitetty proteiinipitoinen ruokavalio näyttäisi tukevan painonhallintaa lisäämällä kylläisyyttä. Proteiinipitoisia ruoka-aineita kuten liha-, kala-, kana- ja maitotuotteita tulisi sisällyttää päivän jokaiseen syömishetkeen. Säännöllinen ateriarytmi ja liikkuminen ovat myös tärkeää painonhallinnassa. Paula Hakalan mielenkiintoinen kooste sivuilla 4 5 avaa Aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suosituksen päivitystä. Toivon lukijalle antoisia hetkiä Ravitsemuskatsauksen parissa. Tiina Soisalo R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1 3
Ajankohtaista Aikuisten lihavuuden hoitosuositus uudistettu uudet työkalut käyttöön Aikuisten lihavuuden Käypä hoito -suosituksen päivitys valmistui tammikuussa 2011. Sen mukaan lihavuuden hoidon tulee olla kiinteä osa terveydenhuollon toimintaa. Tämä edellyttää alueellisten hoito-ohjelmien luomista, henkilöstön kouluttamista ja laihdutusryhmien organisointia. Hoidon perustana on elintapaohjaus Suosituksen mukaan paino tulisi ottaa puheeksi potilaan kanssa ainakin silloin, jos painoindeksi eli BMI on yli 30 kg/m2. Hoitoon valitaan omahoitoon motivoituneita henkilöitä, joille laihduttamisesta on terveyden ja toimintakyvyn kannalta erityisesti hyötyä. Lihavuuden hoito koostuu laihdutus- ja painonhallintavaiheesta. Lihavuuden ensisijainen hoitomuoto on elintapaohjaus, joka toteutetaan mieluiten ryhmässä. Siinä liikapainoisia opastetaan terveydelle suotuisiin ja painoa alentaviin ruokaja liikuntatottumusten muutoksiin, joita tuetaan käyttäytymisterapeuttisin menetelmin. Ruokavaliohoito tuottaa tuloksia Ruokavaliolla on keskeinen merkitys lihavuuden hoidossa. Tutkimusten mukaan ruokavalio-ohjaus pienentää painoa 6 12 kuukauden aikana keskimäärin 5 6 %, parhaimmillaan jopa 11 %. Laihtumistulokseen vaikuttavat monenlaiset seikat, kuten ohjauksen sisältö, kesto, intensiteetti ja ajoitus, ohjattavien motivaatio ja terveydentila sekä ohjaajan ammattitaito. Ruokavalio pitkäjänteiseksi Tutkimusten mukaan ruokavalion koostumuksella ei ole olennaista vaikutusta laihtumistulokseen. Tärkeämpää on se, että potilas motivoituu noudattamaan ruokavaliota ja pysyy mukana ohjauksessa. Tämän vuoksi hänen mieltymyksensä ja tottumuksensa tulee huomioida neuvonnassa. Suositus mahdollistaa ruokavalion yksilöllisen toteutuksen monin eri tavoin. Ehkäistään lihaskato Laihtumisen kannalta on olennaista, että energian saanti jää pienemmäksi kuin kulutus. Terveyttä ajatellen on kuitenkin tärkeää, että kehon rasvapitoisuus pienenee lihaskudoksen ja luuston kärsimättä. Maltillinen laihtuminen (1/2 1 kg/viikossa) ehkäisee lihas- ja luukatoa, samoin proteiinin riittävä saanti ja liikunta. Lisäksi on tärkeää varmistaa vitamiinien ja kivennäisaineiden (erityisesti D-vitamiini ja kalsium) sekä välttämättömien rasvahappojen riittävä saanti. Suositeltavan ruokavalion keskeiset kohdat on esitetty taulukossa 1. Ikääntyneiden laihduttaminen Ikääntyneille suositellaan hieman suurempaa painoindeksiä (24 29 kg/m 2 ) kuin työikäisille, sillä pienestä ylipainosta voi olla heille terveyden kannalta jopa hyötyä. Ikääntyneillä laihduttaminen (korkeintaan ½ kg/ viikko) on perusteltua vain silloin, jos sillä arvioidaan olevan myönteinen vaikutus terveyteen ja toimintakykyyn, eikä siitä aiheudu terveysriskejä. Yli 70-vuotiaille laihduttaminen on kuitenkin harvoin tarpeen. Tutkittua tietoa muotidieeteistä Näyttö vähähiilihydraattisten dieettien (VHH-dieetit) hyödystä ja turvallisuudesta pitkään noudatettuna puuttuu. Niillä on kiusallisia sivuvaikutuksia, kuten ummetus, pahanhajuinen hengitys, lihaskouristukset ja hiusten lähtö. 4 R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1
Varsinkaan sellaisia VHHdieettejä ei ole perusteltua suositella, jotka sisältävät runsaasti tyydyttynyttä rasvaa tai joissa kielletään marjojen, hedelmien tai täysjyväviljan käyttö. Muitakin muotidieettejä on tutkittu (LEARN, Zone, glykemiaindeksiin perustuva dieetti ym.). Niistä ei ole etua koostumukseltaan tasapainoiseen ja runsaskuituiseen ruokavalioon verrattuna. Liikunta auttaa painonhallinnassa Liikunta tukee ruokavaliota erityisesti painonhallintavaiheessa. Suositeltavaa on kuluttaa energiaa liikkumalla vähintään 300 kcal päivittäin. Tämä tarkoittaa 45 60 minuuttia kohtuullisen kuormittavaa liikuntaa, kuten reipasta kävelyä, pyöräilyä tai maastohiihtoa. Liikuntaa voi mitata myös askelmittarin avulla. Terveyden kannalta on tavoiteltavaa liikkua 7 000 10 000 askelta päivässä. Puolen tunnin päivittäinen kävely vastaa noin 4 000 askelta. Lihavuuden tukihoidot Elintapahoidon tukena voidaan käyttää erittäin niukkaenergiaisia ravintovalmisteita (ENE-valmisteet) ja lääkehoitoa tietyin edellytyksin. Orlistaatti on tällä hetkellä Suomessa ainoa lihavuuden hoitoon hyväksytty lääke. Leikkaushoitoa voidaan harkita vaikea-asteisen lihavuuden hoidossa silloin, kun muilla hoitomuodoilla ei ole saavutettu tulosta. Leikkaushoito edellyttää, että potilas pystyy sen jälkeen sopeutumaan huomattavan pieniin ruoka-annoksiin loppuelämäkseen. Ruokavaliota tulee täydentää vitamiini- ja kivennäisainevalmisteilla. Uutta tukimateriaalia Suosituksen tueksi on kehitetty uusia työkaluja (taulukko 2.). Suositusteksti sisältää myös tausta-aineistoja: tutkimusyhteenvetoja, käytännön ohjeita painoa alentavan ruokavalion toteutuksesta, kooste proteiinin merkityksestä laihdutusruokavaliossa, kuvaukset muotidieeteistä sekä kattava luettelo suositeltavista kirjallisuudesta ja verkkosivuista. Kirjoittaja Paula Hakala Dosentti, FT, johtava tutkija Kelan tutkimusosasto Lisätietoja: www.kaypahoito.fi > aikuisten lihavuuden hoito Taulukko 1. Suositeltavan ruokavalion pääkohdat Panostetaan syömisen hallintaan (säännöllinen ateriarytmi ja annoskoot kohdalleen) Vältetään tyhjiä kaloreita (kovat rasvat, sokeri, valkoiset viljavalmisteet, sokeripitoiset juomat, alkoholi) Lisätään kasvisten, marjojen ja hedelmien käyttöä sekä suositaan täysjyväviljaa Niiden sisältämä ravintokuitu pitää yllä kylläisyyden tunnetta ja pienentää ruokavalion energiatiheyttä Käytetään kohtuudella vähärasvaisia maitovalmisteita, kalaa, lihaa ja/tai palkokasveja, jotka turvaavat riittävän proteiinin saannin (60 120 g/vrk) Käytetään kohtuudella pehmeitä rasvoja välttämättömien rasvahappojen saannin turvaamiseksi Taulukko 2. Hoitosuosituksen uudet työkalut Lihavuuden interaktiivinen hoitomalli, jossa kuvataan liikapainoisen potilaan hoitopolku Diasarja terveydenhuollon käyttöön Verkkokurssi, joka sisältää seuraavat neljä osa-aluetta: Ravitsemusneuvonnan työkalupakki Liikunta-aiheinen työkalupakki Potilastapauksia, joiden avulla voi harjoitella neuvontaa Testaa osaamisesi -osio R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1 5
a j a n k o h t a i s t a Painonhallinta oikeaa syömistä vai sopusointuista oloa? Tutkimusten mukaan suomalaiset syövät entistä terveellisemmin ja monipuolisemmin, mutta liikaa kulutukseen nähden. Pulskistuva kansa kamppailee kilojensa kanssa erilaisin keinoin. Taistelun tulokset ovat väestötutkimusten perusteella kuitenkin heikkoja. Kuluttajatutkimuskeskus selvitti osana Itä-Suomen yliopiston koordinoimaa monitieteistä Kuluttajat painonhallinnan markkinoilla -hanketta (2009 2011), mitä painonhallinta suomalaisille merkitsee ja miten painoa pyritään hallitsemaan. Hankkeessa on mukana kuusi yliopistoa, tutkimuslaitosta ja ammattikorkeakoulua eri puolilta Suomea ja sitä rahoittavat näiden lisäksi Tekes ja kahdeksan kotimaista elintarvikeyritystä. Tutkimuksessa paneuduttiin painonhallinnan arkisiin käytäntöihin. Menetelmänä olivat ryhmäkeskustelut. Kahdeksaan keskusteluun osallistui yhteensä 47 naista ja 21 miestä, jotka olivat 38 77-vuotiaita, kotoisin pääkaupunkiseudulta ja jäseniä Kuluttajatutkimuskeskuksen ylläpitämässä kuluttajapaneelissa. Osallistujien ikäjakauma heijastaa paneelin rakennetta, jossa painottuvat keski-ikäiset ja vanhemmat ikäryhmät. Painonhallinta-sana tulkitaan eri tavoin Lähes kaikilla osallistujilla oli painonpudotuskokemuksia, ja osa raportoi laihduttavansa jatkuvasti. Kuudella kymmenestä painoindeksi oli yli 25 kg/m2, joten he edustivat hyvin ikäisiään suomalaisia. Ryhmäkeskusteluissa ilmaisu painonhallinta sai monenlaisia merkityksiä. Yhtäältä sitä pidettiin positiivisempana ja pehmeämpänä ilmaisuna kuin laihduttaminen, toisaalta sen ajateltiin kertovan kaikkialle tunkeutuvasta hallinnan vaatimuksesta. Hallitse elämää, hallitse itseäsi, hallitse painoasi, kuvasi yksi keskustelija yhteiskuntaa, jossa kaikenlainen hillittömyys aiheuttaa syyllisyydentunteita. Painonhallinta saattoi merkitä tavoitetta pitää paino vakaana, rajojen asettamista ja mittaamista tai oikeanlaista syömistä, mutta myös hyvää oloa. Kriittisimmät ymmärsivät painonhallinnan välineeksi saavuttaa meille luotu kuva ihannenaisesta, ihannevartalosta, ihannetyypistä, omakohtaisissa kuvauksissa se saattoi olla myös mahdoton yhtälö tai välttämätön paha. Keskustelujen perusteella kuluttajat sekä erottavat että yhdistävät painonhallinnan ja laihduttamisen. Silloin, kun näkökulmana oli ylipainosta eroon pääseminen, laihduttaminen ja painonhallinta voitiin ajatella toisiaan seuraaviksi vaiheiksi: ensin painoa pudotetaan, sitten se pyritään pitämään vakaana. Vähemmän ongelmalähtöisissä näkökulmissa korostui painonhallinta kokonaisvaltaisena projektina, joka koskettaa kaikkia ihmisiä painosta riippumatta. Tavoitteena saattoi myös olla painonhallinta, jossa paino ei ainakaan nouse ja ideaalitapauksessa se hitaasti mutta varmasti laskee. Mihin hyvät painonhallinta-aikeet kompastuvat? Painoa pyrittiin hallitsemaan erilaisin keinoin. Keskusteluissa puhuttiin paljon painonhallinnan kannalta hyvistä ja huonoista elintarvikkeista, mutta myös muusta arkisesta tekemisestä: syötiin monipuolisesti, 6 R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1
terveellisesti ja säännöllisesti, kiinnitettiin huomiota ruoan määrään ja annoskokoihin, sallittiin kohtuulliset, hallitut nautinnot, tehtiin ruoka itse, käytiin vaa alla, liikuttiin, etsittiin tukea asiantuntijoilta ja vertaisilta ja kuunneltiin omaa kehoa. Hyvät aikeet törmäsivät kuitenkin lukuisiin pulmiin, joita keskustelijat nostivat kysymättä esiin: kohtuudessa on vaikea pysyä, sopivaa ruoan määrää on vaikea arvioida, erilaiset herkut aiheuttavat ylitsekäymättömiä houkutuksia ja ratkeamisia, ikä tuo kiloja, joiden karistaminen on vaikeampaa kuin nuorena ja arkielämän kiireet hankaloittavat ruokailun rytmittämistä. Keskusteluissa kuvattiin myös raskaita elämänvaiheita ja stressiä, joihin liittyi tunnesyömistä tai välinpitämättömyyttä siitä, mitä syö. Kiinnostavaa kyllä, ei-painonpudottajien keskusteluissa tällaiset omakohtaiset ongelmat eivät nousseet esiin. Eri ruokien soveltuvuus painonhallintaan Terveellinen syöminen liitettiin monin tavoin painonhallintaan. Nähtiin, että ideaalitilassa ne yhdistyvät ja ovat luonnollinen kombinaatio. Samalla huomautettiin, että terveelliselläkin ruoalla saa kyllä itsensä lihavaksi ja epäterveellisellä voi laihtua. Terveellisyys ja painonhallinta kiinnittyivät toisiinsa myös keskusteluihin sisältyneessä kirjallisessa tehtävässä, jossa osallistujat arvioivat 20 erilaisen elintarvikkeen soveltuvuutta painonhallintaan. Tulosten perusteella painonhallintaan sopivat parhaiten käsittelemättömät elintarvikkeet, joita yleisesti pidetään myös terveellisinä (esim. omena, broileri, lohi, rypsiöljy, ruisleipä). Huonoiten soveltuvia puolestaan olivat makeat ja rasvaiset välipalat tai alkoholi silloinkin, kun tuotteet oli erityisesti suunnattu painonhallitsijoille (esim. ateriankorvikepatukka, hyvinvointijuoma, kevytolut). Julkinen keskustelu eri energiaravintoaineiden paremmuudesta painonhallinnassa näkyi siinä, että hiilihydraatteja (kuituja lukuun ottamatta) kritisoitiin, proteiineja arvostettiin ja rasvoja niin vältettiin kuin suosittiin. Kevyttuotteista käytiin kiivastakin keskustelua, jossa kiisteltiin tuotteiden uskottavuudesta, luonnollisuudesta ja mausta, mutta myös siitä, auttavatko ne lopulta painonhallinnassa vai eivät. Kuka opastaisi kohtuuteen? Yksimielisiä oltiin siitä, että painonhallinnan avain on kohtuullisuus. Kysymys on siitä määrästä. Kohtuullisuuden ideaalissa huomio siirtyy ruoasta sen syöjään, ja vastuulliseksi toimijaksi asettuu yksilö haluineen ja kykyineen hillitä niitä. Kun kohtuullisuus kuitenkin usein jää saavuttamattomaksi ideaaliksi, saavat yksittäisten elintarvikkeiden energiasisällöt ja koostumukset painonhallintakeskustelussa runsaasti huomiota. Olisiko niin valistustyössä kuin ruoka-alan yrityksissä hyvä pohtia entistä enemmän sitä, miten ihmisiä voitaisiin tukea pyrkimyksissä kohtuullisuuteen? Kirjoittaja: Mari Niva erikoistutkija Kuluttajatutkimuskeskus R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1 7
a j a n k o h t a i s t a Tieto, trendit ja tilanteet näkyvät ruokavalinnoissa Tiedämme, että meidän pitäisi syödä terveellisesti ja valita kestävin menetelmin tuotettua ruokaa, jotta sekä ympäristö että me itse voisimme hyvin. Ruoan valinta ja ostotottumukset ovat kuitenkin paljon muutakin kuin tietoa. Alkuvuodesta 2011 on useissa seminaareissa pohdittu kuluttajan valintoja ja niihin vaikuttavia tekijöitä sekä ostotottumuksissa virtaavia trendejä. Pienituloinen kantaa ruokataakkaa Pienituloiset joutuvat tarkkaan harkitsemaan, mihin ruokarahat riittävät. Rahan jatkuva niukkuus saattaa lamaannuttaa niin, ettei edullisen, ravitsevan ruoan vaihtoehtoja enää nähdä, vaikka niitä olisikin. Viestit terveellisestä ruoasta koetaan sirpaleisiksi. Se lisää epävarmuutta ruokavalintoihin. Rahan niukkuus ja epäselvät viestit aiheuttavat pienituloisille kuluttajille ruokataakan. Kuluttajaliitto teetti TNS- Gallupilla tutkimuksen, jossa nuorilta ja lapsiperheiltä kysyttiin ruokaostoksista. Internetin välityksellä tavoitettiin 1346 omassa taloudessaan elävää nuorta ja 2038 lapsiperhettä. Teemaa syvennettiin vielä 26 henkilön muodostamalla nettipaneelikeskustelulla. Ryhmät jakautuivat pienituloisiin ja paremmin toimeentuleviin. Tieto oikeasta ruokavaliosta aiheuttaa pienituloisille enemmän päänvaivaa kuin paremmin toimeentuleville. Terveelliseksi arveltiin kotiruoka, joka on itse tehty mahdollisimman vähän käsitellyistä raakaaineista. Mutta asiasta ei oltu ihan varmoja. Miksi terveellistä ruokavaliota on vaikea noudattaa? Valintojen tekeminen kaupassa koettiin vaikeaksi. Kotoa opittu vaikutti nykyisiin ruokailutottumuksiin; kotona on joko opittu valmistamaan ruokaa tai syömään eineksiä. Voimakas terveysvaikutteisten elintarvikkeiden markkinointi saattaa myös hämärtää käsitystä hyvän ruokavalion perusteista. Monet pienituloiset kaipasivat tukea motivoituakseen terveellisiin ruokavalintoihin. Niukat varat näkyvät pienituloisten ruokavalinnoissa. He käyttivät kalaa, kasviksia, hedelmiä ja marjoja vähemmän kuin paremmin toimeentulevien ryhmät. Niitä haluttaisiin kyllä käyttää enemmän, mutta arkitodellisuus kaupassa estää sen. Sekä pienituloiset nuoret että lapsiperheet pyrkivät edelleen pienentämään ruokalaskuaan, jotta rahaa riittäisi muuhun elämiseen. Pienituloisten lapsiperheiden vanhemmat kokivat oman terveytensä huonommaksi kuin paremmin toimeentulevien ryhmässä. Omasta ruokailusta tingittiin, jotta olisi varaa ostaa lapsille parempaa. Luomukuluttaja on mukavasti toimeentuleva Luomutuotteita harrastava kuluttaja tulee mukavasti toimeen, on vastuullinen ja yhteiskunnallisesti aktiivinen. Häntä pidetään järkevänä ja edelläkävijänä. Hän on useammin nuori kuin vanha. Luomukuluttaja asuu kaupungissa ja harrastaa ruoanlaittoa. Moni arvelee hänen olevan myös onnellinen. Tällainen kuva luomun käyttäjistä piirtyy viestintätoimisto Kuule Oy:n ja TNS- Gallupin tekemässä Luomubarometrissä sekä Kuule Oy:n 8 R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1
50 % 45 % 40 % 35 % 30 % 25 % 20 % 15 % 10 % 5 % 0 % 7 % Aktiivikäyttäjät Kuva 1. Luomun käytön säännöllisyys Luomun brändi -haastattelututkimuksessa. Luomua ostavat etenkin naiset, yli 35-vuotiaat, neljän hengen taloudet ja pääkaupunkiseudulla asuvat. Nielsenin kuluttajapaneelin mukaan luomun käyttäjät jakautuvat ryhmiin kuvan 1. osoittamalla tavalla. Aktiivikäyttäjät ostavat luomutuotteista reilut puolet, säännölliset käyttäjät kolmanneksen ja kokeilijat 14 prosenttia. Suomalaisten luomuostos on keskimäärin 33 euroa vuodessa. Kuva 2. osoittaa, miten suomalaisten luomuostoskärryn sisältö jakautuu. Suurin elintarvikeryhmä ovat maitovalmisteet. Käyttäjät perustelevat luomun valintaa sen puhtaudella sekä ympäristön ja eläinten hyvinvoinnilla. Sitä pidetään etenkin lapsille hyvänä vaihtoehtona. Luomun mukana ostetaan myös paljon muuta hyvää, kuten aitoja makuja, maaseudun elinvoimaa ja oikein tekemisen tunnetta. Luomun ostamista pidetään nykyaikaisena, fiksuna kuluttamisena. Kuluttajat ostaisivat luomutuotteita nykyistä enemmän, jos ne olisivat edullisempia ja laa- Leipomotuotteet 8 % Hedelmät ja marjat 10 % Tuore liha ja lihavalmisteet 13 % Vihannekset, juurekset ja sienet 15 % Kuva 2. Luomuostoskorin sisältö 22 % Säännöllisesti käyttäjät Luomuostoskorin sisältö Kananmunat 5 % 45 % Kokeilijat Maitovalmisteet 29 % Pakatut elintarvikkeet 20 % R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1 9
a j a n k o h t a i s t a dukkaampia ja jos he olisivat vakuuttuneempia niiden erilaisuudesta tavanomaisiin elintarvikkeisiin verrattuna. Luomun ostamiseen houkuttelisi myös, jos ne löytyisivät paremmin kaupasta ja jos luomutuotteista tiedettäisiin enemmän. Ekologisuus ja vitaalisuus ohjaavat valintoja Perinteisesti ihmistä on tarkasteltu ympäristöstään melko irrallisena yksilönä, päätöksentekijänä, joka ajaa omaa etuaan. Arjen rutiinit, pakkoraot, normit ja kulttuuriset mallit kuitenkin säätelevät suuresti toimintaamme. Kulutuksen kautta ei vain tyydytetä tarpeita vaan rakennetaan myös identiteettiä. Se näkyy asumisessa, sisustuksessa, autoissa, lomamatkailussa, vaatteissa ja myös syömisessä. Yliopistolehtori Minna Autio Helsingin yliopiston taloustieteen laitoksesta puhui kuluttajien valintojen vallasta Tekesin Sapuska-ohjelman vuosiseminaarissa. Minna Autio näkee ruokakulttuurissamme kaksi kipupistettä: nautinnon puutteen ja pientuottajien aseman. Meillä ruuan pitää olla halpaa, terveellistä, vähärasvaista, ekologista, vähähiilihydraattista, kuitupitoista jne. Mihin ovat unohtuneet ruuan maku, syömisen nautinto ja ruuan visuaalisuus? Miksi kaikissa marketeissa pitää olla sama valikoima ympäri Suomen? Ketjuvalta on homogenoinut paikalliset maut keskivertotuotteiksi. Niiden vastapainoksi ovat syntyneet maatilatorit ja -puodit sekä lähiruokaan panostavat ravintolat. Minna Autio ennustaa ekologisuuden, terveellisyyden, vitaalisuuden ja suorituskyvyn trendien vahvistuvan ruokavalinnoissa. Ruokakulttuurissa tapahtuu muutos ruoan arvostamisen suuntaan. Nk. Lohaskuluttajien määrä lisääntyy. He arvostavat terveellistä ja kestävää elämäntyyliä (LOHAS = Lifestyle of Health and Sustainability). Tällä hetkellä Lohaskuluttajat ovat enimmäkseen koulutettuja naisia ja aatteellisia nuoria. Miehinen kuluttajuus on murroksessa. Monta tapaa suhtautua ruuan valintaan Konsultti Sam Waterfall brittiläisestä Healthy Marketin Teamista esitteli terveellisyyden markkinoinnin maailmalaajuiset trendit Tekesin Sapuska-ohjelman vuosiseminaarissa. Hän tarjoaa yhdeksän eri tapaa suhtautua ruoan valintaan: Kontrollointi. Voimaantunut kuluttaja haluaa itse kontrolloida valintojaan. Hänellä on maailma hallussaan. Pakkausmerkintöjen lukeminen lisääntyy ja tietoa elintarvikkeista haetaan mm. Internetistä. Kotikokkaaminen. Ruoan valmistaminen raaka-aineista tarjoaa mahdollisuuden säädellä ruoan terveellisyyttä. Helppo terveys. Vaikuttavana motivaationa on yksinkertaisuus. Terveellisen ravitsemuksen noudattamisen pitää olla helppoa, ymmärrettävää ja menestyksekästä. Sairauksien esto ja hoito. Kuluttajia kiinnostavat tuotteet, jotka auttavat ehkäisemään syöpää ja sydäntauteja ja parantavat vastustuskykyä. Suuri osa kuluttajista uskoo, että ravitsemuksella voidaan hoitaa lihavuutta, korkeaa kolesterolia ja diabetesta. Suuri paino-ongelma. Monelle painonhallinta on mukana jokaisessa ruokavalinnassa. Terveelliset ruokavalinnat ovat korvaamassa ihmetuotteita. Menestyksekäs vanheneminen. Kysymys ei ole vanhenemisen estämisestä vaan siitä, miten voisi elää täyttä elämää niin pitkään kuin mahdollista. Luottamuksen puute. Vaatimuksena on läpinäkyvyys. Kuluttajat haluavat tietää mitä 10 R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1
syövät ja mistä se on kotoisin. Paikallisuus nousee tärkeämmäksi kuin tunnetut brandit. Ympäristön hyvinvointi. Kuluttajat ajattelevat valinnoissaan ympäristöä ja kiinnittävät huomiotaan mm. pakkausten kierrätettävyyteen. Luomun rinnalle nousee luonnollisuus, mahdollisimman vähän käsitellyt elintarvikkeet. Välttäminen. Osa kuluttajista haluaa välttää punaista lihaa, lihaa yleensä, maitovalmisteita jne. Satunnainen kasvisruokailu lisääntyy. Osa kuluttajista välttelee elintarvikkeita, joissa on keinotekoisia aineita. Lyhyttä lisäaineluetteloa arvostetaan. Sam Waterfallin mukaan Pohjolassa on tapahtumassa terveystietoisuuden herätys. Pohjoismaiden kuluttajat vaikuttavat myös olevan muuta maailmaa kriittisempiä oman terveytensä ja ruokavalionsa arvioimisessa. Terveellistä, mutta eri syistä Maailmalla yhä useampi kuluttaja ajattelee ostoksia tehdessään terveyttään, mutta eri syistä. Sam Waterfall jakaa kuluttajat kuuteen terveellisyysajattelun segmenttiin (kuva 3.): Parantajat syövät terveelli- sesti, koska heidän on pakko jonkin sairauden tai riskin vuoksi. Ruoka on lääkettä. Opetuslapset uskovat ruoan merkitykseen. He ovat tietoisia viimeisimmistä ravitsemuskeskusteluista ja ostavat luomua ja luontaistuotteita. Taustalla on eettisiä ja uskonnollisia motiiveja. Sijoittajat haluavat terveellisillä valinnoilla taata hyvän terveyden tulevaisuudessa. He arvostavat laatua enemmän kuin hintaa. Terveellisyyttä ei kuitenkaan haeta maun ja mukavuuden kustannuksella. Ratkaisijat haluavat terveellisyyden nyt heti. Tavoitteena on voida hyvin ja näyttää hyvältä nyt. Ostoskoriin valitaan usein funktionaalisia elintarvikkeita. Mausta ja mukavuudesta ei haluta tinkiä. Kamppailijat jojoavat terveellisen syömisen ja repsahdusten välillä. He uskovat, että terveys on onnesta kiinni ja sortuvat usein ihmedieetteihin ja taikatuotteisiin. Motivoitumattomat eivät valitse ruokaa terveellisyyden vaan nautinnon vuoksi. He eivät usko ruoan vaikuttavan terveyteen. He saattavat laihduttaa, mutta ei terveyssyistä vaan turhamaisuuttaan. Ratkaisijat Kuva 3. Kuusi terveellisyysajattelun segmenttiä Pohjoismaissa Sam Waterfallin mukaan R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1 11
a j a n k o h t a i s t a Sapere-menetelmää on sovellettu Suomessa jo 10 vuotta Kymmenen vuotta sitten Kuopiossa pidettiin Suomen ensimmäiset Sapere-menetelmää soveltavat makukouluoppitunnit peruskoulussa. Vuonna 2002 mukaan tuli Jyväskylä. Siellä kokeilu laajeni päivähoitoon. Vuosina 2004 2005 muutama päiväkoti toteutti hankkeen nimeltä Salapoliisi Sapere ja koekeittiö. Kokemukset on koottu kirjaan Aistien avulla ruokamaailmaan: Sapere-menetelmä päivähoidon ravitsemus- ja ruokakasvatuksen tukena. Niiden pohjalta luotiin koulutusta ja aineistoa menetelmän käytöstä varhaiskasvatuksessa. Menetelmästä on tullut suosittu Suomessa. Viime vuonna varhaiskasvatukseen kehitetty ruokakasvatustapa otettiin käyttöön seitsemässä Keski- Suomen kunnassa ja Turun kaupungissa päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Tutkittu ja palkittu ruokakasvatustapa Toimintamallin on monissa tutkimuksissa ja kokeiluissa todettu sopivan kaikille päiväkotiikäisille yksivuotiaista eskareihin. Sen menetelmät soveltuvat myös kaikille luokka-asteille ja eri oppiaineisiin, kuten äidin- kieleen, ympäristö- ja luonnontietoon, biologiaan, maantietoon sekä kotitalouteen. Kerhokeskus on tuottanut kotitalouden kerhoille materiaalipaketin. Vuonna 2010 Suomen Lihavuustutkijat ry palkitsi Aistien avulla ruokamaailmaan -hankkeen, koska se edistää lasten hyviä ruokatottumuksia. Moniammatillista yhteistyötä Menetelmän rantautuminen Suomeen, sen kehittäminen ja käytön laajeneminen on vaatinut monta asiasta innostunutta osaajaa. Sitran, MMM:n ja STM:n rahoitus on mahdollistanyt työn. Ravitsemussuunnittelija Arja Lyytikäinen on rakentanut osaajaverkkoa, levittänyt tietoa menetelmän soveltamisesta ja ollut siinä ruoka- ja ravitsemuskasvatuksen asiantuntijana. Lastentarhanopettaja Aila Koistinen on vienyt toimintamalleja onnistuneesti varhaiskasvatukseen. Kotitalousopettajien liiton puheenjohtaja Riitta Cederberg on soveltanut oppimistapaa kouluopetukseen, tehnyt siitä opinnäytetyönsä ja toiminut Makukoulu-hankkeiden projektikoordinaattorina. Tutkimuksissa mukana ovat olleet muun muassa Kaija Rautavirta, Hely Tuorila ja Ulla Rauramo. Marthaförbundet on luonut menetelmästä ruotsinkielisen version Ruotsin mallin mukaan. Menetelmän leviämisen nykytilanne Moniammatillisia lasten ruokakasvatuksen osaamiskeskuksia toimii jo Jyväskylässä, Turussa ja Tampereella. Niissä lastentarhanopettaja, ravitsemusterapeutti, lasten ruokalistoista päättävä ja aistinvaraisen arvioinnin asiantuntija kouluttavat lisää toimijoita. Vuoden 2011 loppuun mennessä aisteihin perustuva ruokakasvatuksen toimintamalli on käytössä 30 35 kunnassa eri puolella Suomea. TL Sapere-menetelmä tarkoittaa ruokakasvatustapaa, joka hyödyntää toimintaa ja kaikkia aisteja. Se on alun perin Ranskasta kotoisin, mutta vuosien varrella siitä on kehitetty Suomen oloihin sopiva, omanlainen versio. Lisätietoja: www.sitra.fi/julkaisut (Aistien avulla ruokamaailmaan) www.slv.se (Mat för alla sinnen) www.kerhonetti.net (makukerhot) www.sapere.fi 12 R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1
Arjen uskomukset ruoasta ja terveydestä Mikä saa ihmiset uskomaan asioihin, jotka eivät ole totta? Se on meille luontaista ja keino selviytyä. Ihminen uskoo omiin silmiinsä, tunteisiinsa, kokemuksiinsa ja sopivaksi valikoimaansa tietoon. Niin pitää ollakin, koska muutoin ihminen tulee hulluksi. Mutta se on myös syy, miksi tulemme aina uskomaan sellaisiakin asioita, jotka eivät aina ole niin kuin uskotaan. Elämä vaatii jatkuvaa päättelyä. Teemme sitä koko ajan eri syvyystasoilla. Se on välttämättömyys, koska joskus tarvitaan nopeita päätöksiä. Takassa loimottava tuli ei aiheuta reaktiota, mutta tulen näkeminen väärässä paikassa vaatii nopeaa reagointia. Myös vaarasta viestiminen saa reagoimaan helpommin kuin myönteinen sanoma. Jos johonkin luullaan liittyvän haittaa, asiaa ei yleensä selvitetä, vaan käyttöä rajoitetaan varmuuden vuoksi. Ajatellaan En menetä mitään, jos vältän riskin, vaikka turhaan. Jos otan riskin, olen tyhmä. Elintarvikeesimerkkinä käy vaikkapa lisäaineet. Arkiajattelussa nopea ja sinnepäin tehty päätelmä usein riittää. Jos haluaa Rovaniemelle, aluksi riittää tieto mennä pohjoiseen päin. Sitten lähempänä voi kysyä tietä tarkemmin. Arkiajattelu antaa toimintavalmiutta ja varmuutta. Sinnepäinpäätelmät ovat meille tärkeitä, mutta suurpiirteisyys menee välillä metsään. Päätelmä voi johtaa harhaan Luonnollisuus herättää positiivista ajattelua, ja luonnollinen koetaan terveelliseksi. Tehdasvalmisteinen puolestaan koetaan epäterveelliseksi, koska tehtaasta tulee savua ja saastetta. Mutta ovatko kaikki luonnontuotteet sittenkään aina terveellisiä, esimerkiksi sokeri, kokaiini tai syanidi? Suklaassa on paljon energiaa ja herneissä vähän. Herneitä siis voi syödä kuinka paljon vain eikä suklaata edes pientä määrää. Suurpiirteisen arkipäättelyn mukaan suklaapatukassa on aina enemmän energiaa kuin herneissä, vaikka niitä olisi ämpärillinen. Kukin tekee päätelmän omien tietojensa perusteella, ja ensireaktio sisältää tunnearvion. Jos pyydetään arvioimaan, kumpi on ympäristöystävällisempi muoviin pakattu vai pakkaamattomana myytävä paprika, ensireaktio voi olla: pakkaamaton, koska siinä ei ole maatumatonta muovia. Osa ehkä jää miettimään paprikan koko elinkaarta: missä se on kasvatettu, mikä on sen vesi- ja hiilijalanjälki, mitä jos pakkaamaton pilaantuu ennen käyttöä jne. Arkiajattelussa totuuskin on tunneasia Jos pitää verrata goiji-marjan ja karpalon terveellisyyttä, tutkija alkaa pohtia, mitä terveellisyys tarkoittaa, mihin vaikutus perustuu ja onko siitä tutkittua tietoa? Useimmille perusteluksi riittää myyntipisteessa kerrottu tieto: uusinta uutta, parantaa mitä vain, tätikin käytti. Mieltymykset ja arvotkin vaikuttavat uskomuksiin. Halutaan ja uskotaan, että jokin on totta, esimerkiksi se, että luomu on parempaa. Se joka sanoo toisin, on kylmä ja sydämentön. TL Lähde: Psykologian tohtori Marieke Saherin luento Ravitsemusterapeuttien yhdistyksen kevätkoulutuspäivillä: Arjen uskomukset ruoasta ja terveydestä - mihin vaihtoehtosuuntausten kiehtovuus perustuu? R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1 13
a j a n k o h t a i s t a Terveysviestintä ja ravitsemuskasvatus sosiaalisessa mediassa Internetin synnyttämä ja sosiaalisen median vauhdittama tiedonvälittämisen muutos heijastuu koko yhteiskuntaan. Tämä vaikuttaa myös käsityksiin elintapasairauksien ehkäisystä ja hoidoista. Vuonna 2009 sikainfluenssarokotetta vastaan nousi näkyvä sosiaalisen median liike. Eduskuntaa myöten keskusteltiin, miten tällaiset äänet voitaisiin vaimentaa. Nyt on paljastunut, että sikainfluenssarokotteella on jonkinlainen yhteys lasten narkolepsiaan sairastumiseen. Oliko sosiaalinen media sananvapauden voitto vai yhteiskunnallisen kaaoksen aiheuttaja? Keväällä 2011 uutisoitiin Teknologian tutkimuskeskus VTT:n johtamasta kansainvälisestä hankkeesta, jossa tutkitaan, kuinka sosiaalisen median avulla voidaan parantaa ikäihmisten elämänlaatua. Uutinen on osa puhetavan muutosta: sosiaalinen media on alettu näkemään ratkaisuna terveyden edistämisessä. Minkä hahmon sosiaalinen media saa? Internetin ja sosiaalisen medi- an ympärille on syntynyt erilaisia käyttäjäryhmiä. Tyypillisesti vanhemmat ihmiset ovat funktionaalisia käyttäjiä ja tiedonetsijöitä. Heille Internet on väline: median ja hakupalveluiden jatke. Nuoremmille Internet on välineen lisäksi toimintaympäristö. Sosiaalisessa mediassa ollaan yhteydessä elämän ihmisiin. On kasvamassa sukupolvia, joille itseilmaisu julkisessa tilassa on helppoa ja itsestään selvää. Sosiaalinen media on yhä yleisempi tapa löytää vertaisia, joilla on yhteinen elämäntilanne ja yhteiset tavoitteet. Terveydestä keskusteltaessa nimettömyys tarjoaa suojan kertoa kipeistäkin asioista. Monille kirjoittaminen on puhumista helpompi tapa jakaa elämäänsä. Sosiaalinen media mahdollistaa yksilöllisen palautteen. Palautetta voivat antaa vertaiset, asiantuntijat tai teknologiset sovellukset, kuten ruokapäiväkirjat. Yhteistoiminnallisuus on keskeistä sosiaalisessa mediassa. Tämä näkyy muun muassa siten, että erilaisia yhteisen ruokakulttuurin jakavia yhteisöjä on valtava määrä. Odottavien ja pienten lasten äitien, keliaakikoiden, laihduttajien, karppaajien, urheilijoiden ja monien muiden erityisruokavalioiden ympärille on syntynyt eläviä yhteisöjä. Asiantuntijuus on murroksessa Facebook on usein keskusteluissa ja uutisoinnissa sosiaalisen median synonyymi. Kyseessä on kuitenkin paljon laajempi ilmiö. Helsingin Sanomien eläkkeelle jäänyt päätoimittaja Janne Virkkunen kirjoittaa Helsingin yliopiston strategiablogissa mediakentän murroksesta: "Muutos on todennäköisesti syvällisempi kuin osaamme tänään kuvitella, mutta se tapahtuu todennäköisesti hitaammin kuin tänään arvioimme". Uusi tiedonvälittämisen ekosysteemi on suuri haaste myös terveydenhuollolle. Ylhäältä alaspäin tapahtuvat terveysviestintä ja -interventiot ovat yhä vaikeampia. Kliinikot kohtaavat entistä itsetietoisempia asiakkaita ja organisaatioista keskustellaan sosiaalisessa mediassa, tahtoivat he sitä tai eivät. On esitetty, että olemme siirtyneet auktoriteettiuskosta asiantuntijavihaan. Kehityksen 14 R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1
voi nähdä myös demokratian voittona: sosiaalinen media lisää kansakunnan muistia ja tekee yhteiskunnasta avoimemman. Koulutetut terveysasiantuntijat ovat edelleen harvinainen näky sosiaalisessa mediassa. Ongelmia ovat resurssien ja tietotaidon puute. Sosiaalisessa mediassa asiantuntijat ovat saaneet parhaiten näkyvyyttä mediatalojen tuottamien painonhallintayhteisöpalvelujen kautta (Kiloklubi ja Keventäjät). Asiantuntijoiden ylläpitämiä blogeja on ilmaantunut yhä enemmän (esim. Pronutritionist). Yleensä blogit ovat yksittäisten asiantuntijoiden tuottamia. Blogien erityislaatuisuus syntyy helposta julkaisukanavasta, joka toimii hyvin yhteen hakukoneiden kanssa ja jonka kautta voi synnyttää laajoja verkostoja muiden bloggaajien ja sosiaalisen median aktiivien kanssa. Suosituimpien suomalaisten ravitsemusblogien lukukerrat viikossa ovat yleensä tuhansia, suurimmillaan kymmeniä tuhansia. Maailmalla suurta suosiota nauttii professori Marion Nestlen Foodpolitics-blogi. Yhdysvalloissa toista sataa ravitsemusterapeuttia käyttää aktiivisesti Twitteriä. Sosiaaliseen mediaan meno vaatii henkilökohtaisuutta Asiantuntijaorganisaatioiden rooli sosiaalisessa mediassa on vaatimaton. Sosiaaliseen mediaan jalkautumisessa ei ole kyse vain uudesta viestintäkanavasta, vaan myös uudesta toimintakulttuurista ja tavasta ajatella. Isot terveystoimijat eivät ole kyenneet toistaiseksi vastaamaan sosiaalisen median pienten ketterien toimijoiden luomaan haasteeseen. Asiantuntijalähtöisen läsnäolon ja viestinnän luominen sosiaaliseen mediaan vaatii muutosta. Sosiaalinen media on kuin valtavalla vauhdilla kasvava metropoli. Ihmisiä ja viestintää siellä ei voi ymmärtää vain lintuperspektiivistä. On asetuttava ihmisten tasolle. Henkilökohtaisuus ja ihmisten tasolla toiminen tarkoittaa sekä asennetta että viestinnän tapoja ja sisältöjä. Eviran pääjohtajan Jaana Husu-Kallion kolumnit ovat saaneet hyvän vastaanoton kauttaaltaan sosiaalisessa mediassa. Kolumneissaan Husu-Kallio on onnistunut edustamaan sekä instituutiota että yksityishenkilöä. Tätä on asiantuntijuus sosiaalisessa mediassa ja kenties laajemminkin sosiaalisen median aikakaudella. Sosiaalinen media vaatii henkilökohtaista sitoutumista. Samalle se avaa keskusteluyhteyksiä marginaaliryhmien ja ihmisten arkeen. Kirjoittaja: ETM, Terveys 2.0 -konsultti Janne Huovila Internetin ensimmäinen vaihe oli teknologiakeskeinen, ja se mullisti tiedon saatavuuden. Toiseen vaiheeseen liittyvät sosiaalisuus ja verkostot. Terveyden edistämistä sosiaalisessa mediassa kuvataan terveys 2.0 -käsitteen avulla. Siinä on kolme ominaisuutta: 1) yksilöllinen palaute, 2) yhteistoiminnallisuus ja 3) tiedonvälittämisen murros. R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1 15
a j a n k o h t a i s t a Mikä saa ihmisen pitämään ruokablogia? Blogin pitäminen lähtee usein omasta tarpeesta koota ruokaohjeet virtuaaliseen reseptistöön. Ruokablogi on keino hallita, löytää ja jakaa ruokaohjeita helpommin kuin sähköpostitse tai paperilla. Toisaalta blogin pitämiseen liittyy halu kehittää omia taitojaan niin ruoan laittajana, kirjoittajana, valokuvaajana kuin tietotekniikan käyttäjänä. Blogin pitämisen myötä tulee tehtyä monipuolisempaa ruokaa ja kokeiltua uusia ruokalajeja. Blogiin taltioidut ruokaohjeet ja kuvat toimivat päiväkirjan tavoin myös oman oppimisen taltioijana. Kun taidot karttuvat, se tuo iloa ja haasteita, sitouttaa ja innostaa jatkamaan. Blogia kirjoitetaan samanhenkisille Ruokabloggaamisen syyt ovat myös yhteisöllisiä. Useimmat ruokablogin pitäjät kokevat kirjoittavansa jollekin muulle kuin itselle. Moni ruokablogaaja on ollut ennen blogin pitämistä ruokaharrastaja, jolta on kysytty vinkkejä ja ruokaohjeita. Sukulaisista ja tuttavista lukijakunta on nopeasti laajentunut. Arkisesta ruoanlaitosta tulee so- siaalinen tapahtuma, kun reseptin ja kuvat jakaa muiden kanssa. Vain itselleen kokkaavankin ruoanlaitto pysyy mielekkäänä, kun kokemuksen saa jakaa virtuaalisesti muiden kanssa. Ruokablogin kohderyhmänä voivat olla tietyn ruokavalion noudattajat tai sen noudattamisen aloittamista harkitsevat, esimerkiksi vegaanit tai karppaajat. Blogia tehdään ihmisille, jotka noudattavat samanlaista ruokavaliota kuin itsekin tai oma lapsi. Halutaan helpottaa ruokavaliota noudattavien elämää ja antaa omat ruokaohjekokeilut muiden tietoon, etenkin jos ruokavaliosta ei helposti löydy valmiita ruokaohjeita, kuten lapsen vaikeaan allergiaan. Blogia ei kirjoiteta kasvottomalle massalle, vaan vertaisille, joilla on samanlainen käsitys ruoasta. Vertaispalaute saa jatkamaan blogin pitämistä. Palaute on pääsääntöisesti kannustavaa ja positiivista päinvastoin kuin Internetin ruoka-aiheisilla keskustelupalstoilla. Blogin avulla saa lisää samanmielisiä ystäviä. Yhteinen harrastus yhdistää. Ruokabloggaajat kokoontuvat mielellään tapaamisiin eli miiteihin laittamaan yhdessä ruokaa, oppimaan uutta, vaihtamaan kokemuksia ja kuvaamaan aikaansaannoksia. Blogi on itseilmaisun ja vaikuttamisen kanava Blogi voi olla myös oman identiteetin rakentamista, jopa oman osaamisen portfolio, etenkin ruoka-alan ammattilaisille. Blogisti voi profiloitua tietyn asian puolestapuhujaksi tai edustajaksi: yksi haluaa kertoa, että terveellinen kotiruoka voi olla hyvän makuista ja toinen, että leipominen on rentouttavaa. Roolin voi olla myös ottamatta. Eräs kasviruokaohjeista blogia pitävä teki tietoisen valinnan olla korostamatta sitä, että on kasvissyöjä, jotta ei karsi lukijakuntaa. Hyvä arkiruoka kiinnostaa useampia kuin kasvissyönti. TL Lähde: Lahti T: Ruokabloggaamisen syistä ja ruokablogien kuvaamasta ruokakulttuurista. Pro gradu helmikuu 2010. Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Helsingin yliopisto 16 R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1
Ruokablogisteja tapaamassa Paulan ja Janin Ketun keittiössä ja Arin Äijäruokaa ovat pitkäikäisimpiä ruokablogeja maassamme. Ne perustettiin esimerkin voimalla ja muiden kannustuksella noin viisi vuotta sitten. Ruoanvalmistus on ollut kaikille kolmelle harrastus jo pitkään. Jan muistelee, että opiskeluaikana ruokaa kokoonnuttiin laittamaan yhdessä. Ari laittoi itse ruokaa, koska ei ollut varaa syödä hyvin ulkona. Vaihtelunhalu vei etsimään ideoita muiden ruokablogeista. Paulan ja Janin kohdalla kohtalokkaaksi osoittautui halu tehdä Burgundin pataa. Resepti löytyi Pastanjauhantaa -ruokablogista. Arki- ja juhlaruokaa myös oman kasvimaan tuotteista Ketun keittiössä kokataan niin arkeen kuin juhlaankin. Mottona ovat kohtuullisuus ja hyvät raaka-aineet. Ruoassa on tärkeää myös ruokakulttuuri, muukin kuin nälän tyydyttäminen. Ruokaa valmistetaan oman palstaviljelmän sadosta, kotimaisista raaka-aineista sesonkeja kunnioittaen. Palstalla viljellään myös erikoisuuksia, ku- ten roomalaisiin ruokiin tarvittavia yrttejä. Paulalla, Janilla ja Arilla on tapana kokoontua joulun alla viettämään Saturnalia-juhlaa ja kokata roomalaista ruokaa. Blogin pitäminen on monipuolistanut perheen ruokalajivalikoimaa, koska on pakko keksiä uutta blogin sisältöä. Puolivalmisteita he käyttävät vain satunnaisesti kiireessä. Niille on kehkeytynyt oma nimityksensä saksiruoka : pussi auki ja sekoitellaan. Ruoan aitous ja maku ovat tärkeitä Äijäruokaa -blogissa on paljon japanilaista ruokaa. Arin mottona on: Jos ruoassa on pekonia tai inkivääriä, se ei voi olla pahaa. Hän suhtautuu epäillen kevytrasvoihin ja vähäsuolaiseen soijakastikkeeseen, koska hän arvostaa raakaaineissa prosessoimattomuutta ja lisäaineettomuutta. Paula ja Jan kertovat käyttävänsä suolaa vain vähän. Sitä ei ole käytetty heidän lapsuudenkodeissakaan paljon. He suhtautuvat nykyisin entistä nirsommin lisäaineisiin (E-koodeihin), etenkin makeutusaineisiin. Virvoitusjuoma olkoon sokerilla makeutettu, silloin harvoin kun sitä juo. Kun Paula leipoo kerran kahdessa kuukaudessa, rasvana on voita. Ruokabloggaajia on runsaasti pääkaupunkiseudulla. Täällä on heille melko usein tapaamisia. Bloggaajat myös hankkivat yhdessä raaka-aineita, kuten luomuruokaa tai riistan lihaa. TL Lähde: Hotelli Helkan järjestämä ruokaglogin pitäjien tapaaminen 5.2.2011. Lisätietoja: www.ketunkeittio.blogspot. com/ aijaruokaa.blogspot.com/ Suomessa on puoli miljoonaa ruoanlaiton harrastajaa. 15 prosenttia miehistä ja 11 prosenttia naisista kokee ruoanlaiton olevan huvia. Taru Lahden tutkimuksen mukaan useimmat ruokablogin pitäjät ovat 20 29-vuotiaita. Toiseksi eniten blogin pitäjiä on ikäryhmässä 30 39-vuotiaat. R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1 17
a j a n k o h t a i s t a D-vitamiinia riittävästi mutta ei liikaa D-vitamiinin ympärillä polveileva keskustelu on aiheuttanut hämmennystä, jota tämä kooste pyrkii selkeyttämään. Voiko ruoasta saada riittävästi D-vitamiinia? Työikäisille (18 60-vuotiaat) suositeltu D-vitamiinimäärä on 7,5 µg eli 300 ky/vrk. Se on mahdollista saada ruoasta esimerkiksi syömällä kalaa 2 3 kertaa viikossa sekä käyttämällä päivittäin vitaminoituja maitovalmisteita ja rasvalevitteitä. Markkinoilla on myös maito (Valio Maito Plus), johon on lisätty D-vitamiinia tehoannos (2 µg/100 g). Sitä runsaasti (yli litran päivässä) käyttävän ei ole syytä syödä D-vitamiinivalmisteita. Saatavilla on myös juustoja, joihin on lisätty D-vitamiinia (kaikki Polar-juustot; D-vitamiinipitoisuus 5 µg/100 g). Luomumaitoon ei lisätä D- vitamiinia. Tämä on tärkeää huomioida lasten D-vitamiinin saannissa, jos päiväkodissa tai koulussa käytetään luomumaitoa. Myöskään voihin ei lisätä D-vitamiinia. Kenelle suositellaan D-vitamiinivalmisteita? Riskiryhmille suositellaan ruokavalion täydentämistä D-vitamiinivalmisteilla päivittäin kautta vuoden (taulukko 1.). Valmisteen lisäksi D-vitamiinia saa tulla ruoasta. Suositusten tavoitteena on, että riskiryhmiin kuuluvien luusto voisi rakentua lujaksi ja pysyä sellaisena mahdollisimman pitkään. Myös tummaihoisten, peittävää vaatetusta käyttävien ja vegaanien voi olla tarpeen täydentää ruokavaliota D-vitamiinilla. Mitkä ovat D-vitamiinipuutoksen riskit? Lapsilla D-vitamiinin puutos voi aiheuttaa riisitaudin ja aikuisilla osteomalasian (luiden pehmeneminen) tai osteoporoosin (luukato). Veren matala D-vitamiinipitoisuus on yhdistetty muihinkin sairauksiin, kuten sydän- ja verisuonitauteihin, masennukseen ja infektioihin. Ei ole kuitenkaan näyttöä siitä, että kyseessä olisi syy-seuraussuhde. Tämän vuoksi aiheesta tarvitaan lisätutkimuksia. Verestä voidaan mitata D- vitamiinin varastomuodon (kalsidiolin) pitoisuus. Katsausartikkelissa (Pearce & Cheetman 2010) esitetään riittävän D-vitamiinin saannin viiteväliksi 50 75 nmol/ litra, joka on linjassa Suomessa yleisesti käytetyn viitevälin (40 80 nmol/litra) kanssa. Voiko D-vitamiinia saada liikaa? Liikasaannin vaara on olemassa, jos käyttää samanaikaisesti monia D-vitamiinia sisältäviä valmisteita tai syö D-vitamiinia ylisuuria annoksia. Euroopassa D-vitamiinin turvallisen saannin yläraja on alle 10-vuotiailla 25 µg (1000 ky)/vrk ja tätä vanhemmilla 50 µg (2000 ky)/vrk. Tätä suurempien annosten jatkuvan, pitkäaikaisen käytön turvallisuudesta ei ole riittävästi tutkimusnäyttöä. Liika D-vitamiini varastoituu elimistöön ja poistuu sieltä Taulukko 1. Riskiryhmät, joille suositellaan D-vitamiinivalmisteen käyttöä päivittäin Riskiryhmä D-vitamiinia valmisteesta alle 2-vuotiaat a) 10 µg (400 ky) 2 18 -vuotiaat a) 7,5 µg (300 ky) raskaana olevat ja imettävät a) 10 µg (400 ky) yli 60-vuotiaat b) 20 µg (800 ky) a) Valtion ravitsemusneuvottelukunta. Ravitsemussuositukset ikääntyneille 2010 b) Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Valtion ravitsemusneuvottelukunta ja Suomen lastenlääkäriyhdistys. (Suositukset uudistettiin tammikuussa 2011) 18 R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1
hitaasti. Se irrottaa luustosta kalsiumia verenkiertoon, mistä voi seurata esimerkiksi munuaiskiviä ja munuaisten vajaatoimintaa. Liikasaannin haitat tulevat esiin usein vasta vuosien kuluttua. Kirjoittaja Paula Hakala Dosentti, FT, johtava tutkija Kelan tutkimusosasto Lisätietoja: www.terveyskirjasto.fi > D-vitamiini Pearce SH, Cheetham TD. Diagnosis and management of vitamin D deficiency. BMJ. 2010;340:b5664. doi: 10.1136/bmj.b5664. Review. D-vitamiinin määrä voidaan ilmoittaa mikrogrammoina (µg) tai kansainvälisinä yksikköinä (ky). 1 µg = 40 ky (englanniksi IU = International Unit). Ravitsemuskatsaus-lehden numerossa 2/2010 oli virhe sivulla 23. Lisätutkimuksissa D-vitamiiniannokset voisivat olla Ilkka Laaksin mukaan 20 25 mikrogrammaa päivässä (= 800 1000 kansainvälistä yksikköä päivässä). Löytyykö ratkaisu lihavuuteen suolistosta? Suolisto liittyy lihavuuteen monella tapaa. Suolisto säätelee ruokahalua hermoston ja hormonien välityksellä. Suoli myös aistii ruoan makua, sillä suolessakin on makureseptoreita, ei vain suussa. Lisäksi suolistossa elävillä mikrobeilla on todettu olevan yhteys lihavuuteen. Suolistomikrobit selittävät sitä, miksi toinen lihoo ja toinen ei Ihmisen geenit on selvitetty. Nyt selvitetään meissä olevien mikrobien genomia. Esimerkiksi ruoansulatuskanavassa on 10 kertaa enemmän mikrobien genomeja kuin ihmisellä itsellään. Perimä on pysyvää, mutta mikrobien 10 3 10 4 genomia ovat osin muuttuvaa geeniainesta. Mikrobien genomikin vaikuttaa ihmisen terveyteen. Selvitettävää on paljon, koska emme vielä tunne kuin murtoosan suolistomikrobeistamme. Se tiedetään, että suurin osa mikrobistosta on pysyvää. Erillään eläneiden identtisten kaksosten suoliston mikrobisto oli hyvin samankaltainen vielä kymmenenkin vuoden kuluttua. Erirotuisilla ihmisillä on erilaiset suolistomikrobit. Pysyvimpiä mikrobeja ovat ne, joilla on kyky kiinnittyä suolen pintaan, kuten eräät bifidobak- teerit ja LGG. Antibioottien käyttö ja laihtuminen ovat yleisimpiä mikrobiston muutoksen syitä. Ylipainoisilla ruokavalion vaikutus mikrobistoon on suurempi kuin muilla. Ruoka ravitsee myös suolistomikrobit Ruoka ja juoma ravitsevat ihmisen lisäksi hänen suolistomikrobinsa. Ravinnon sulamattomat ainekset kulkeutuvat paksusuoleen mikrobien ravinnoksi. Mutta mitä mikrobit suolessa tekevät? Mikrobit voivat vaikuttaa lihavuuteenkin. Kun laihan ja lihavan hiiren ulostetta siirrettiin steriiliin (germ free) hiireen, sen ulkoinen olemus muuttui samaksi kuin hiiren, jolta uloste oli peräisin. Mutta ei tiedetä, miten pysyvää eli miten tehokas tämä hoito olisi hiirillä -tai ihmisillä. TL Lähde: Vuoden 2011 Elintarvikepäivien tieteellisen symposiumin luennot: Prof. Karl-Heinz Herzig, Oulun yliopisto Gut the gateway of nutrients to the human body and much more Prof. Willem de Voss, Helsingin ja Wageningenin yliopistot Microbes in our gut R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1 19
a j a n k o h t a i s t a Vatsa vaivaa monia Erilaiset vatsaoireet ovat yleinen ja usein sangen kiusallinen vaiva. Ummetuksesta, ripulista, turvotuksesta, ilmavaivoista, röyhtäilystä, vatsakivuista ja ruokatorven polttelusta kärsii tälläkin hetkellä suuri joukko suomalaisia. Tarkkoja lukuja ruoansulatuskanavan oireiden yleisyydestä on vaikea antaa, sillä läheskään kaikkien vaivojen vuoksi ei lähdetä lääkäriin. Vatsavaivat ovat yleistyneet Mahasuolikanavaan liittyvän oireilun yleistymistä selittävät muun muassa väestön ikääntyminen sekä jatkuvasti lisääntyvä ylipainoisuus. Myös ruokatottumuksissa ja ruokailurytmissä tapahtuneet muutokset voivat selittää mahavaivojen yleistymistä. Ihmiset syövät entistä enemmän pitkälle käsiteltyä ruokaa ja varsinaisia aterioita korvataan kiireessä hotkaistuilla välipaloilla. Ruoansulatuskanava ei pidä kiireisestä elämänrytmistä, istumatyöstä eikä liian vähäisestä liikunnasta. Usein puhutaankin stressivatsasta. Monet vatsavaivat ovat vaarattomia, mutta kiusallisia. Niiden kanssa oppii kuitenkin pärjäämään. Tällaisia ovat esimerkiksi monet toiminnallisiksi luokitellut mahavaivat, joille ei löydy selkeää, oireet selittävää syytä. Osa vaivoista vaatii kuitenkin lääke- tai ruokavaliohoitoa, ja joskus vaivojen takaa voi paljastua vakavakin sairaus, kuten mahasyöpä. Oireista kannattaa käydä keskustelemassa lääkärin kanssa, jos ne häiritsevät normaalia päivittäistä elämää, tuntuvat rajoittavan tavanomaista ruokailua tai aiheuttavat liiaksi huolta. Seuraavassa kerrotaan tarkemmin muutamista tavallisimmista vatsavaivoista: Ummetus Ummetuksella tarkoitetaan suolen hidasta toimintaa ja siitä aiheutuvaa paksusuolen sisällön runsautta. Ummetuksessa tyypillistä on harvoin tapahtuva ulostaminen ja kovat ulosteet. Ummetuksen esiintyvyys länsimaissa vaihtelee 2 28 prosentin välillä. Vaivan yleisyydestä huolimatta vain noin prosentti ummetuksesta kärsivistä hakeutuu sen takia lääkärin hoitoon. Ummetus yleistyy selkeästi iän myötä. Se vaivaa etenkin naisia ja ylipainoisia. Tyypillisimpiä ummetuksen aiheuttajia on vääränlainen ruokavalio, jossa suolen toimintaa edistävää ravintokuitua on liian vähän. Myös liikkumattomuus ja vääränlaiset ulostamistavat edesauttavat ummetusoireen kehittymistä. Joskus ummetuksen taustalta voi löytyä rakenteellisia sekä aineenvaihduntaan tai hormonitoimintaan liittyviä häiriöitä. Ummetus voi johtua myös psyykkisistä syistä tai se voi olla lääkkeiden sivuvaikutus. Ripuli Ripuli on hyvin tavallinen ja yleinen ruoansulatuskanavaan liittyvä vaiva, jonka mahdollisia syitä on monia. Akuutti ripulioire liittyy usein infektioon, jonka aiheuttaja voi olla bakteeri tai virus. Esimerkiksi ns. turistiripulin syynä ovat elimistölle oudot, uuden paikkakunnan mikrobit, jotka aikaansaavat usein varsin rajun, mutta muutamassa päivässä itsestään paranevan ripulitaudin. 20 R a v i t s e m u s k a t s a u s 1 2 0 1 1