KESKIAJAN TEOLOGIAN TEEMOJA MIKKO POSTI (MIKKO.POSTI@HELSINKI.FI) TUOMAS VAURA (TUOMAS.VAURA@HELSINKI.FI) HTTPS://COURSES.HELSINKI.FI/FI/TUK- 2405/120261797
LUENNOITSIJAT Tohtorikoulutettava Mikko Posti Väittelee syksyllä 2017 Jumalan kaitselmuksen opista 1200-1300 luvun teologiassa. Tohtorikoulutettava Tuomas Vaura Väittelee syksyllä 2017 inkarnaation psykologiasta 1200-1300 luvun teologiassa. Vieraileva luennoitsija, tohtorikoulutettava Mariella Asikanius Valmistelee väitöskirjaa Norjassa (VID vitenskapelige høgskole). Asikaniuksen väitöskirja käsittelee Tuomas Akvinolaisen käsitystä hulluudesta.
OHJELMA TÄNÄÄN 1) Yleistä luentosarjasta 2) Keskiajan teologian tutkiminen 3) Keskiajan teologian yleispiirteitä
MILLOIN JA MISSÄ 13.9.-13.10. (ke ja pe) Klo 10.15-11.45 Metsätalon sali 18 Kurssin kotisivut https://courses.helsinki.fi/fi/tuk- 2405/120261797 Täällä on mm. kurssimateriaali. Osoite löytyy myös weboodista.
Luentopäiväkirja Palautus 30.10. Pituus 10-15 sivua. Arvostelu-asteikko 0-5. SUORITUS Kirjoita vähintään kahdeksasta luentokerrasta, jolle osallistuit. Voit kuitenkin keskittyä joihinkin luentoihin muita enemmän. Tuo tiivistäen esille luennon pääpointit. Reflektoi kuulemaasi aiemmin oppimaasi. Arvioi luennolla esitettyjä näkemyksiä. Voit myös arvioida luennoitsijan tapaa esittää asiat. Luennolla esille tulleiden ideoiden yhdistäminen perustellusti muuhun teologiseen (tai historialliseen, filosofiseen, yms.) perinteeseen luetaan ansioksi. Lisää ohjeita luentopäiväkirjan kirjoittamiseen kurssin nettisivuilla.
Luentopäiväkirja Apukysymyksiä: SUORITUS 1. Mitkä olivat luennon keskeiset pointit? 2. Miten yhtäläisyyksiä ja mitä eroja kurssilla käsitellyllä keskiajan teologian teemalla on nykyaikaisen ajattelun kanssa? 3. Mitä uutta opin? Miten oppimani asia suhteutuu aikaisempiin tietoihini? Luentopäiväkirjan apuna voi käyttää esim. Keskiajan filosofia -teosta (Gaudeamus 2008).
Luentopäiväkirja Taittoasetukset: SUORITUS Tekstinkäsittelyohjelman oletusmarginaalit Fonttina Times New Roman Fonttikoko tekstille 12, otsikolle 16 (lihavoi otsikko) Riviväli 1,5 Nimi ensimmäisen sivun vasempaan yläreunaan
AIKATAULU 13.9. Johdanto (MP ja TV) 15.9. Luominen (TV) 20.9. Ihmiskäsitys (TV) 22.9. Kristologia (TV) 27.9. Jumala ja kolminaisuusoppi I (MP) 29.9. Jumala ja kolminaisuusoppi II (MP) 4.10. Jumalan kaikkitietävyys ja kaitselmus (MP) 6.10. Moraaliteologia (MP) 11.10. Sakramentit (MA) 13.10. Tutustuminen keskiajan lähteisiin (MP ja TV)
PARIKESKUSTELU Keskustelkaa pareittain (n. 5 min): 1) Mikä keskiajan teologiassa kiinnostaa? 2) Mitä odotat tältä kurssilta?
KESKIAJAN TEOLOGIAN AATEHISTORIALLINEN TUTKIMUS Harjoitetaan yleensä teologian ja filosofian tutkimusyksiköissä. Aatehistoriallista tutkimusta: kuvaa keskiajalla muodostuneiden teosten sisältöjä ja ryhmittää niitä osaksi historiallisia traditioita. Keskiaikaa tutkitaan myös muissa humanistisissa tieteissä (esim. arkeologia). Käytännössä tekstien lukemista. Pääasiassa latinankielistä kirjallisuutta, mutta myös keskiajan arabialainen ja juutalainen filosofia sekä Bysantin kreikankielinen keskiajan filosofia. Inkunaabelit, renessanssi- ja modernit editiot, käsikirjoitukset (paleografia).
KESKIAJAN TEOLOGIAN AATEHISTORIALLINEN TUTKIMUS Tutkimusperinteitä: Maailmalla: Keskiajan tekstejä tutkittu aina erityisesti katolisessa Euroopassa. Tomismin nousu 1800-luvun lopulta lähtien (uusskolastiikka). Paavi Leo XII:n kiertokirje Aeterni patris -> Tuomas Akvinolainen uusskolastiikan tärkein henkilö. Leuvenin (Belgia) yliopisto oli uusskolastiikan tärkeä keskus. Nykyään tutkitaan ympäri maailmaa. Keskuksia mm. KU Leuven (Belgia), Toronto (Kanada), Notre Dame (USA), Oxford, Cambridge. Suomessa: Erityisesti professori Simo Knuuttila ja hänen oppilaansa 1980-luvulta lähtien.
KESKIAJAN TEOLOGIAN YLEISPIIRTEITÄ Keskiaika on tuhannen vuoden mittainen ajanjakso (noin 500-luvulta uuden ajan alkuun saakka noin 1500-luvulle). Teologian harjoittamisen edellytykset ja tavat muuttuivat suuresti tänä aikana. Jaksotus: 1) Myöhäisantiikista varhaiskeskiaikaan (400-luvulta 700-luvulle) 2) Karolinginen teologia (700-luvun lopulta 900-luvulle) 3) Teologian systematisoitumiskehitys (1000-1100-luvuilla) 4) Yliopistoteologian synty ja kukoistus (1200-luku ja 1300-luvun alku) 5) Myöhäiskeskiajan teologia (1300- ja 1400 luvut)
KESKIAJAN TEOLOGIAN YLEISPIIRTEITÄ Luennoilla pääpaino 1200- ja 1300 lukujen teologiassa. Jonkin verran sivutaan myös 1100-luvun teologiaa. Luennoilla esitellään teologiaa, joka perustui pääasiassa Pariisin ja Oxfordin yliopistoissa käytyihin keskusteluihin. Luennoilla keskitytään vain keskeisimpiin teemoihin ja ajattelijoihin. Tuomas Akvinolainen: 1) Tuomaan näkemyksiä kommentoitiin laajalti, 2) kirjoitti selkeästi ja 3) käännökset helposti saatavilla. Mutta: Tuomas Akvinolainen keskiajan teologia.
TEOLOGIA 1100-LUVULTA 1300-LUVULLE 1100-luku: Keski-Euroopan katedraalikoulut ja niistä muodostuvat yliopistot. 1200-luku: Yliopistojen kasvu ja kukoistus, Aristoteles, Sentenssikommentaarit ja mendikanttiliikkeet. 1200-luvun loppu ja 1300-luvun alku: skolastiikan kulta-ajan jälkipuolisko, argumenttikeskeisyydestä kirjoittajakeskeisyyteen, koulukunnat, fideismin nousu.
1100-LUKU Katedraalikoulut ja yliopistojen nousu. Esim. Pariisissa Notre-Damen ja Pyhä-Viktorialaisen katedraalikoulut -> Pariisin yliopisto. Keskeisiä teologeja: Anselm Canterburylainen (1033/1034-1109) Kutsuttu skolastiikan perustajaksi. Tunnetaan erityisesti ontologisesta jumalatodistuksesta. Tahtoon liittyvän käsitteistön kehittäjä. Hugo Pyhä-Viktorialainen (n. 1096-1141) Pyhä-Viktorialaisen katedraalikoulun opettaja. Keskeinen teos Kristillisen uskon sakramenteista (De sacramentis christiane fidei).
1100-LUKU Keskeisiä teologeja: Petrus Abelard (1079-1142) Tunnetaan erityisesti loogikkona, mutta oli myös teologi. Kirjeenvaihto Heloisen kanssa. 1200- ja 1300 luvuilla ei keskeinen nimi. Petrus Lombardus (1100-1160) Pariisin piispa ja katedraalikoulujen opettaja. Hugon oppilas. Tärkein teos Sentenssit (Sententiae).
Pariisi, Cimetière du Père-Lachaise
1100-LUKU 1100-luvun teologisen kirjallisuuden tärkein perintö 1200-luvulle oli Petrus Lombarduksen Sentenssit teos. Kasvava ymmärrys siitä, että kristillisessä perinteessä (=Raamattu ja kirkkoisät) oli esitetty keskenään ristiriitaisia näkemyksiä. Miten ratkaista ristiriidat? Petrus Abelardin teos Kyllä ja ei (Sic et non). Yhteensä 158 kysymystä, esim. Pitääkö uskoon soveltaa järkeä? Onko Jumala kolmiyhteinen? Ilmestyikö ylösnoussut Kristus ensiksi Marialle?. Onko synti asia vai teko? Kysymyksen jälkeen sitaatteja Raamatusta ja kirkkoisiltä. Sitaatit esittivät usein keskenään ristiriitaisia näkemyksiä. Abelard ei esittänyt, miten ratkaista ristiriidat.
1100-LUKU 1100-luvun Sentenssit-kirjallisuus: Kysymyksiä, sitaatteja ja kirjoittajan oma vastaus. Siteeraa paljon Augustinusta. Kirkkoisistä myös Johannes Damaskolainen. Merkittävin Sentenssit-teos oli Petrus Lombarduksen Sentenssit (Sententiae) Jakaantui neljään kirjaan, kvestioihin ja lukuihin/kysymyksiin 1. kirja kolminaisuudesta (47 kvestiota) 2. kirja luomisesta (44 kvestiota) 3. kirja kristologiasta (40 kvestiota) 4. kirja merkeistä eli sakramenteista (50 kvestiota) Yhteensä 181 kvestiota, sitaatteja Raamatusta ja kirkkoisiltä, useimmiten Petruksen oma ratkaisuehdotus.
Esimerkki 2. kirja, 18. kvestio. 1100-LUKU 1. Naisen luomisesta 2. Miksi nainen luotiin miehen kylkiluusta eikä mistään muusta miehen ruumiinosasta? 3. Miksi kylkiluu otettiin miehestä tämän nukkuessa, eikä tämän ollessa valveilla? 4. Nainen luotiin kylkiluusta, joka itsessään moninkertaistui ilman, että siihen lisättiin mitään ulkopuolista. 5. Ylemmistä ja alemmista syistä. 6. Syistä, jotka ovat samaan aikaan sekä Jumalassa että luoduissa, ja niistä, jotka ovat vain Jumalassa. 7. Naisen sielusta, mikä ei ole miehen sielusta, koska sielut eivät synny toinen toisistaan.
1200-luvun keskustelua leimasivat: Yliopistojen muodostuminen Aristotelismin nousu 1200-LUKU Sentenssikommentaari-kirjallisuus Fransiskaaninen ja dominikaaninen liike Keskeisiä teologeja: Aleksanteri Halesilainen, Bonaventura, Tuomas Akvinolainen, Henri Gentiläinen, Johannes Duns Scotus.
1200-LUKU Yliopistojen muodostuminen 1100- ja 1200-lukujen vaihteessa. Yliopistot syntyivät opettajien ja opiskelijoiden yhteenliittyminä. Myöhemmin myös maalliset hallitsijat ja kirkolliset toimijat perustivat niitä. Kolme tiedekuntaa: humanistinen, teologinen ja oikeustieteellinen. Teologian kannalta tärkeimmät Pariisin ja Oxfordin yliopistot. Pariisin yliopisto perustettiin vuonan 1200. Olivat autonomisia, mutta esimerkiksi Pariisissa kirkolliset toimijat asettivat rajoitteita sille, mitä yliopistossa sai opettaa ja opiskella.
1200-LUKU Sentenssikommentaari-kirjallisuus Aleksanteri Halesilainen: Petrus Lombarduksen Sentenssit osaksi Pariisin yliopiston teologisen tiedekunnan opetusohjelmaa. Jokaisen valmistuvat maisterin tuli laatia kommentaari Petruksen Sentensseihin. Perinne jatkui aina 1500-luvulle asti. Aluksi yksittäisiä huomautuksia Sentensseihin (esim. Aleksanteri Halesilainen), 1200- ja 1300-lukujen vaihteessa kommentaarit irtautuivat Petruksen tekstistä (esim. Petrus Aureoli tai Adam Wodeham). Kommentaareista muodostui merkittävin yksittäinen lähdekokonaisuus.
1200-LUKU Kerjäläisveljistöt Uskonnollisia sääntökuntia, jotka syntyivät 1200-luvun alussa. Franciscus Assisilaisen (1181/1182 1126) perustama fransiskaanit eli vähäiset veljet (lat. fratres minores). Dominicus Guzmanin (1170 1221) perustama dominikaanit eli saarnaajaveljet (lat. fratres praedicatores). Lisäksi karmeliitat ja augustinolaiserakot. Kerjäläisveljestöt suoraan paavin alaisia keskusjohtoisia organisaatioita. Toimeentulo lahjoitusvaroin tai kerjäämällä. Veljien oli myös mahdollista siirtyä konventista toiseen esimerkiksi koulutuksen takia tai jotain tehtävää hoitamaan.
1200-LUKU Kerjäläisveljistöt Fransiskaanit ja dominikaanit perustivat opintokeskuksia (studium) erityisesti yliopistokaupunkeihin. Saattoi suorittaa filosofisen tiedekunnan perusopintoja vastaavan tutkinnon. Fransiskaaneilla ja dominikaaneilla oli teologisissa tiedekunnissa pysyviä oppituoleja. 1200-luvun puolivälistä alkaen useimmat merkittävät teologit olivat joko fransiskaaneja tai dominikaaneja. Olivat joskus myös toisiaan vastaan kilpailevia koulukuntia (muttei aina).
1200-LUKU Aristotelismin nousu 1200-luvulla: Aristoteleen (384-322 ekr.) teokset käännettiin latinaksi n. sadan vuoden aikana 1150-1250 Huomattava vaikutus keskiajan teologiaan, filosofiaan ja tieteeseen Tuomas Akvinolainen (lukuisien muiden teologien kanssa) systematisoi Aristoteleen filosofian osaksi keskiajan kristillistä oppineisuutta Aristotelesta myös kritisoitiin (etenkin teologisissa kysymyksissä). Mm. luominen. Aristoteleen keskeinen asema yliopisto-opetuksessa Aika ajoin Aristotelestä myös sensuroitiin
OPPITUOMIOT JA SENSUURI Radikaalin aristotelismin (= latinalainen averroismi) nousu Pariisissa 1200-luvun puolen välin jälkeen. Mm. Siger Brabantilainen (1240-1284) Pariisin piispa Étienne Tempier tuomitsi kirkonkirouksen uhalla joidenkin väitteiden opettamisen 1270. Laajempi ja tunnetumpi tuomio vuodelta 1277. Tempierin apuna 1277 mm. Henri Gentiläinen. Vuoden 1277 luettelo tuomituista väitteistä sisältää 219 väitelausetta liittyen filosofiaan ja teologiaan. 1277 oppituomio tutkijoiden suuren mielenkiinnon kohteena. Mm. Duhem: 1277 tuomiot johtivat (aksidentaalisesti) modernin tieteen syntyyn. Teemoja: determinismin vastustaminen, Jumalan kaikkivaltiuden korostaminen. Kahden totuuden oppi? Alternative facts?
MUUTAMA ESIMERKKI 1277 TUOMIOISTA Älä opeta että: 34. Quod causa prima non posset plures mundos facere. Että ensimmäinen syy (=Jumala) ei voi tehdä useampia maailmoja. 45. Quod primum principium non est propria causa eternorum nisi metaphorice, quia conseruat ea, id est, quia nisi essent, ea non essent. Että ensimmäinen prinsiippi (=Jumala) ei ole ikuisten asioiden varsinainen syy paitsi siinä metaforisessa mielessä, että se säilyttää ne olemassa olevina. Toisin sanoen ellei sitä olisi olemassa, niitäkään ei olisi olemassa. 153. Quod nichil plus scitur propter scire theologiam. Että teologian ymmärtäminen ei johda siihen että ymmärtäisi mitään enemmän.
1300-LUKU Etenkin katolisissa piireissä 1300-luvulla on ollut edeltävää vuosisataa huonompi maine. Scotus, skotismi, Ockham ja ockhamismi vaihtoehtoina tomismille. Fideismi, voluntarismi eli tahdon vapauden ja merkityksen korostus. Nominalismi filosofiassa ja teologiassa Sentenssikommentaarit muuttuvat mutta säilyvät keskeisinä Samoin Augustinus ja Aristoteles säilyvät keskeisinä. Jotkut ajattelijat alkavat ottaa etäisyyttä Aristoteleeseen. Oxfordista tulee Pariisin veroinen ja jopa sitä tärkeämpi oppineisuuden keskus Tunnettuja ajattelijoita: William Ockham (1287-1347), John Wyclif (n. 1330-1384), Gregorius Riminiläinen (n. 1300-1358)
TEOLOGISIA TRENDEJÄ 1300-LUVULLA Fideismi suhteessa ilmoitetun teologian dogmeihin. Esim. kolminaisuusoppi, Jumalan olemassaolo. Potentia Dei absoluta vs. potentia Dei ordinata. Eli Jumalan absoluuttinen ja Jumalan säätämä valta. Taustalla logiikan kehitys ja sen merkityksen korostuminen. Teologisten ja loogisten välttämättömyyksien erottaminen. 1200- ja 1300-luvuista puhutaan usein hengeltään toisilleen lähes vastakkaisina aikakausina. Kuitenkin paljon jatkuvuutta. Huomaa, että vuosisatojen jyrkkä erottelu on historiallisesti keinotekoista.
Tuomas Akvinolainen: TEOLOGIA TIETEENÄ Teologia oli ilmoitukseen perustuva tiede (sacra doctrina). Taustalla Aristoteleen Toisessa analytiikassa esittämä näkemys tieteellisestä tiedosta. Teologia on yksi, spekulatiivinen ja praktinen, arvokkain tiede ja sen ensisijainen kohde on Jumala.