1 Liikenne- ja viestintäministeriö PL 31 00023 Valtioneuvosto Helsinki 5.11.2004 Lausunto raportista Julkisen palvelun televisio- ja radiotoiminta 2010 Pyydettynä lausuntona Seppo Niemelän johtaman parlamentaarisen työryhmän loppuraportista "Julkisen palvelun televisio- ja radiotoiminta 2010 Viestinnän Keskusliitto esittää seuraavaa: 1. Viestinnän Keskusliiton pääviestit Julkisen palvelun määritelmää Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 :ssä on selvennettävä. Julkisen palvelun ohjelmiston on nimenomaisesti tyydytettävä yhteiskunnan demokraattisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tarpeita. Täyden palvelun käsite on poistettava säännöksestä EUsääntelyn vastaisena. Työryhmän esitys radio- ja televisio-ohjelmistojen siirtovelvoitteesta on kannatettava. On tärkeää, että julkisen palvelun ohjelmistot ja muut vapaasti vastaanotettavissa olevat ohjelmistot ovat yhdenvertaisessa asemassa siirtovelvoitteen suhteen. Ehdotettu viestintämarkkinalain 134 edellyttää kuitenkin lakiteknistä hiomista. Oikeudellinen varmuus siirtovelvoitteisiin liittyvistä tekijänoikeuskysymyksistä on tärkeää. Tekijänoikeuskorvauksia saman ohjelmasisällön välittämisestä samalle yleisölle ei tule maksaa moneen kertaan. Korvausten on oltava teknologianeutraaleja ja kaapeli- ja vastaavien suljettujen laajakaistaverkkojen tulee olla korvausten suhteen yhdenvertaisessa asemassa. Ehdotus luopua pysyvästi digitaalista lähetystoimintaa koskevasta toimilupamaksusta on perusteltu ja kannatettava. Toimilupamaksu tulee poistaa myös analogisesta lähetystoiminnasta.
2 2. Julkisen palvelun määritelmä Työryhmä ehdottaa Yleisradio Oy:sta annetun lain 7 :n 1 momenttiin sisältyvän täyden palvelun käsitteen säilyttämistä entisessä laajuudessaan. Säännöksen 2 momentin sisältämää luetteloa julkisen palvelun erityisistä tehtävistä esitetään täydennettäväksi. Ehdotetut lisäykset koskevat mm. kansalaisten osallistumista, taidetta ja virikkeellistä viihdettä, tasa-arvonäkökohtia, lapsille suunnattujen ohjelmistojen painottamista sekä suvaitsevaisuutta ja monikulttuurisuutta. Ehdotetut lisäykset ovat sinänsä hyviä ja kannatettavia ja selventävät julkisen palvelun luonnetta. Uudistus jää kuitenkin puolitiehen, koska julkisen palvelun lähtökohdaksi otetaan yhä täyden palvelun televisio- ja radio-ohjelmisto. Täysi palvelu käsitteenä kattaa kaikki ajateltavissa olevat ohjelmistot eikä sen ulkopuolelle jää mitään. Viestinnän Keskusliiton käsityksen mukaan tämä lähtökohta on EU-sääntelyn vastainen. Työryhmä viittaa raportissaan Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjaan ja komission tiedonantoon valtiontukisääntöjen soveltamisesta julkiseen yleisradiotoimintaan (2001/C 320/04). Viittauksissaan työryhmä korostaa painotetusti niitä asiakirjojen kohtia, joiden mukaan julkisen palvelun määritelmä kuuluu jokaisen jäsenvaltion toimivaltaan varsin vapaasti. Osoituksena tästä raportissa viitataan siihen, että eri jäsenmaat ovat tähän asti päätyneet varsin erilaisiin määritelmiin. Samanaikaisesti on kuitenkin johdonmukaisesti vältetty mainitsemasta niitä olennaisia perusedellytyksiä, jotka sisältyvät sekä Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjaan että edellä mainittuun tiedonantoon. Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjassa todetaan, että jäsenvaltioiden julkinen yleisradiotoiminta liittyy suoraan jokaisen yhteiskunnan demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin samoin kuin tarpeeseen turvata viestinnän moniarvoisuus. Komission tiedonannossa on yhteensä kahdeksan julkisen palvelun määritelmää koskevaa artiklaa. Artiklan 33 mukaan "laaja-alainen" määritelmä, jonka mukaan tietyn yleisradioyhtiön tehtäväksi uskotaan tasapainoisen ja vaihtelevan ohjelmiston tarjoaminen julkisen palvelun tehtävän mukaisesti, voidaan katsoa pöytäkirjan määräysten mukaisesti oikeutetuksi. Samassa säännöksessä todetaan kuitenkin jatkeeksi, että tällainen määritelmä olisi yhdenmukainen yhteiskunnan demokraattisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tarpeiden täyttämistä koskevan tavoitteen kanssa ja varmistaisi moniarvoisuuden.
3 Seuraavassa eli 34 artiklassa todetaan, että julkisen palvelun tehtävään saattaa kuulua joitain palveluja, jotka eivät ole ohjelmia perinteisessä merkityksessä, esimerkiksi online-palveluja, silloin kun ne täyttävät samat yhteiskunnan demokraattiset, sosiaaliset ja kulttuuriset tarpeet, otettaessa huomioon toiminnan kehitys ja monipuolistuminen digitaalitekniikkaa myöten. Sekä lisäpöytäkirjassa että tiedonannossa julkinen palvelu on siten kytketty suoraan edellä mainittuun neljään kriteeriin; demokraattisiin, yhteiskunnallisiin ja kulttuurisiin tarpeisiin sekä moniarvoisuuden varmistamiseen. Varmuuden vuoksi tiedonannon 36 artiklaan on lisätty seuraava lause: Julkisen palvelun tehtävän määrittelyssä olisi kuitenkin tehty selvä virhe, jos tehtävään kuuluisi toimintoja, joiden ei kohtuudella voitaisi katsoa täyttävän pöytäkirjassa todettuja "yhteiskunnan demokraattisia, sosiaalisia ja kulttuurisia tarpeita", kuten sähköinen kaupankäynti." Näiden ohjeiden lisäksi julkisen palvelun määritelmän pitää 37 artiklan mukaisesti olla mahdollisimman tarkka. Määritelmässä on todettava selvästi, onko jäsenvaltion tarkoituksena sisällyttää jokin tietty toiminto julkisen palvelun tehtävään. Edelleen 38 artiklassa todetaan, että julkisen palvelun tehtävään sisällytettyjen toimintojen selvä määrittely on tärkeää myös muille kuin yleisradioyhtiöille, kun ne suunnittelevat toimintaansa. Lopuksi 39 artiklassa edellytetään julkisen palvelun tarkkarajaisuutta, jotta jäsenvaltion viranomaiset voivat valvoa tehokkaasti tehtävän täyttämistä. Julkisen palvelun määritelmän kannalta oleellisimpia tiedonannon artikloita on tässä lainattu varsin laajasti, koska työryhmän raportissa niitä ei ole selostettu ja vielä vähemmän otettu huomioon. Täyden palvelun käsitteen säilyttäminen on selvässä ristiriidassa edellä selostettujen määräysten kanssa. Täysi palvelu ei täytä tiedonannon tarkkuusvaatimusta, koska se voi sisältää määritelmänsä mukaisesti mitä tahansa. Käsite ei myöskään millään tavalla ota huomioon sitä, että julkisen palvelun tulee liittyä yhteiskunnan demokraattisten, yhteiskunnallisten ja kulttuuristen tarpeiden tyydyttämiseen ja moniarvoisuuden varmistamiseen. Kiinnitämme tässä yhteydessä lisäksi huomiota Kilpailuviraston lausuntoon eduskunnan liikennevaliokunnalle 19.2.2002. Virasto toteaa lausunnossaan seuraavaa: Kilpailuvirasto katsoo, että julkisin varoin tuettavalla rahoituksella ei saisi vaikeuttaa muiden markkinoilla toimivien yritysten asemaa. Säädettäessä julkisen palvelun määritelmästä liian laveasti Yleisradio saattaa siirtyä kilpailemaan julkisesti tuetuilla varoilla yksityisten elinkeinonharjoittajien kanssa ja
4 vaikeuttaa näin maksuttomilla palveluillaan muiden markkinoilla toimivien elinkeinonharjoittajien asemaa. Virasto katsoo, että Yleisradion julkisen palvelun sääntelyn tulisi olla selkeää ja läpinäkyvää. Julkista palvelua ei tulisi myöskään laajentaa kilpailuille markkinoille, vaan sen tulisi kattaa ainoastaan välttämättömät peruspalvelut. Lausunnossaan Yleisradio Oy:n vuoden 2003 aikana tarjoamasta julkisesta palvelusta Viestintävirasto niin ikään kyseenalaistaa täyden palvelun käsitteen. Virasto toteaa: On kuitenkin epäselvää, täyttääkö Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 komission julkisen palvelun yleisradiotoiminnan määrittelylle asettamat edellytykset. Viestinnän Keskusliitto katsoo, että Yleisradio Oy:stä annetun lain 7 :ää tulee muuttaa niin, että säännös täyttää Amsterdamin sopimuksen lisäpöytäkirjan, komission tiedonannon sekä kilpailulainsäädännön vaatimukset. Esitämme säännöksen 1 ja 2 momentin muuttamista näin kuuluviksi (muutokset kursivoitu ja lihavoitu): 7 Julkinen palvelu Yhtiön tehtävä on tuoda (poistetaan sana täyden) yhteiskunnan demokraattisia, yhteiskunnallisia ja kulttuurisia tarpeita tyydyttävä julkisen palvelun televisio- ja radioohjelmisto siihen liittyvine oheis- ja lisäpalveluineen jokaisen saataville yhtäläisin ehdoin. Näitä ja muita julkiseen palveluun liittyviä sisältöpalveluja voidaan tarjota kaikissa televerkoissa. Julkisen palvelun ohjelmatoiminnan tulee (poistetaan sana erityisesti): - - - Käytännössä määritelmän muuttamisella ehdotetulla tavalla olisi vähäisiä vaikutuksia nykyiseen televisiotoimintaan, jota käsityksemme mukaan hoidetaan pitkälti esittämämme määritelmän mukaisesti. Raportissaan työryhmä toteaa aivan oikein, että Yleisradio Oy:n toiminnan laajuuden ja talouden mitoittaminen on viime kädessä poliittinen arvovalinta. Arvovalinnat ovat erityisen tärkeitä silloin, kun tehdään toiminnan strategisia laajennuspäätöksiä tai talouden sanelemia supistuspäätöksiä. Tällaisissa tilanteissa julkisen palvelun ankkuroimisella EU:ssa hyväksyttyihin käsitteisiin on suuri merkitys. Yhdenmukaisuus EU-sääntelyn ja kilpailuoikeudellisten näkökohtien kanssa on tärkeää myös kaikkien kaupallisesti toimivien medioiden kannalta, lehdistä uusmedioihin.
5 3. Televisio- ja radio-ohjelmistojen siirtovelvoite 3.1 Siirrettävät ohjelmistot EU:n yleispalveludirektiivi (2002/22/EY) antaa jäsenvaltioille mahdollisuuden asettaa radio- ja televisiolähetysten siirtovelvoitteita, jos se on välttämätöntä selkeästi määriteltyjen yleisen edun mukaisten tavoitteiden saavuttamiseksi. Kaapeliverkoille on viestintämarkkinalain 134 :ssä säädetty velvollisuus tiettyjen televisio- ja radio-ohjelmistojen korvauksettomaan siirtämisen. Työryhmän mukaan sääntelyn tavoitteena on ollut turvata Yleisradio Oy:n sekä valtakunnallisten televisiokanavien ohjelmistojen näkyvyys myös niille kotitalouksille, jotka vastaanottavat lähetykset kaapelitelevisioverkon välityksellä. Viestinnän Keskusliitto pitää positiivisena, että työryhmä on saanut aikaan tasapainoisen, harkitun ja edellä mainitun direktiivin mukaisen ehdotuksen voimassa olevan siirtovelvoitteen täsmentämisestä. On ensiarvoisen tärkeää, että julkisen palvelun ohjelmistot ja muut vapaasti vastaanotettavissa olevat valtakunnalliset ohjelmistot ovat yhdenvertaisessa asemassa siirtovelvoitteen suhteen. Ohjelmistojen tasa-arvoista kohtelua puoltavat perustuslain yhdenvertaisuusperiaate sekä sananvapauteen ja kilpailuneutraliteettiin liittyvät näkökohdat. Työryhmä esittää, että siirtovelvoitteen piirissä oleva radio- ja televisio-ohjelmisto säilytetään pääpiirteissään ennallaan. Velvoite kattaisi Yleisradio Oy:n vapaasti vastaanotettavat julkisen palvelun radio- ja televisio-ohjelmistot sekä niihin liittyvät oheis- ja lisäpalvelut. Näiden lisäksi siirtovelvoitteen piirissä olisivat valtakunnallisen ohjelmistoluvan nojalla tarjottavat, vapaasti vastaanotettavissa olevat televisio- ja radio-ohjelmistot sekä tiettyä ohjelmistoon sisältyvää ohjelmaa varten toimitetut aineistot, mainokset ja muut vastaavat palvelut. Maksutelevisio-ohjelmat eivät jatkossa olisi siirtovelvoitteen piirissä. Viestinnän Keskusliitto puoltaa työryhmän ehdotusta siirrettävistä ohjelmistoista. Kaupalliselta pohjalta toimiville, vapaasti vastaanotettavissa oleville televisiokanaville on niiden toimiluvissa asetettu useita yleispalveludirektiivissä tarkoitettuja yleisen edun mukaisia tavoitteita. On perusteltua, että näitä ohjelmistoja kohdellaan yhdenvertaisesti julkisen palvelun ohjelmistojen kanssa. Perustuslain sananvapautta koskeva säännös on neutraali niin viestin sisällön kuin sen välittämisessä käytettävän teknologiankin suhteen. Myöskään tiedotusvälineen omistuksella ei ole sananvapauden toteuttamisen kannalta merkitystä. Tästä huolimatta työryhmän muistion perusteluissa korostetaan useaan otteeseen sananvapauden kytkeytymistä jollain erityisellä tavalla julkisen palvelun sisältöihin. Esimerkkinä voidaan mainita lause, jonka mukaan "oikeus ottaa vastaan julkisen
6 palvelun ohjelmistoja on katsottu sananvapauden turvaamisen vähimmäisedellytykseksi". Epäselväksi jää, kuka näin on katsonut. Ainoastaan autoritaarisissa yhteiskunnissa katsotaan, että sananvapaus voidaan turvata kansalaisten oikeudella vastaanottaa valtion omistaman yleisradioyhtiön lähetyksiä. Länsimaisen käsityksen mukaan ainoastaan valtiosta riippumattomat tiedotusvälineet voivat taata sananvapauden toteutumisen. Tämä on myös Suomen perustuslain lähtökohta. Jatkovalmistelussa onkin syytä välttää sellaisia ylimalkaisia toteamuksia, jotka eivät perustu voimassa olevaan lainsäädäntöön tai vakiintuneeseen oikeuskäsitykseen. Sananvapausnäkökohtien lisäksi julkisen palvelun ja muiden ohjelmistojen yhdenvertaista kohtelua puoltavat kilpailulliset näkökohdat. Yhden toimijan suosiminen muiden kustannuksella vääristää kilpailua ohjelmistojen katsoja- ja kuuntelijamarkkinoilla, jos toimijoille muuten on asetettu samantyyppiset velvoitteet esimerkiksi toimiluvissa. 3.2 Ohjelmistojen maksuttomuus Voimassa olevan viestintämarkkinalain 134 :n mukaan kaikki siirtovelvoitteen piirissä olevat ohjelmistot on tarjottava käyttäjälle maksutta. Työryhmän esitys on maksuttomuuden suhteen epäselvä. Työryhmän raportin liitteenä 3 olevan säännösehdotuksen mukaan maksuttomuus koskee 134 :n 1 momentissa ja 2 momentin 1 kohdassa tarkoitettuja ohjelmistoja niihin liittyvine palveluineen. Säännösehdotuksen 2 momentissa ei kuitenkaan ole 1 kohtaa. Näin ollen jää epäselväksi, tarkoittaako maksuttomuus ainoastaan julkisen palvelun ohjelmistoja vai myös muita siirtovelvoitteen piirissä olevia ohjelmistoja. Työryhmän säännösehdotuksen perustelutkaan eivät tuo valaistusta asiaan, koska perusteluissa käytetään ainoastaan sanaa korvauksettomuus, ei sanaa maksuttomuus. Korvauksettomuus liittyy säännösehdotuksen sanamuodon mukaan verkkopalvelua tarjoavaan teleyritykseen, ei ohjelmistojen käyttäjään eli vastaanottajaan. Viimeksi mainittujen osalta säännöksessä käytetään termiä maksuttomuus. Viestinnän Keskusliitto esittää viestintämarkkinalain 134 :ää koskevan säännösehdotuksen tarkistamista siten, että maksuttomuus koskee julkisen palvelun ohjelmistojen lisäksi muita siirtovelvoitteen piirissä olevia ohjelmistoja oheis- ja lisäpalveluineen. Lakiteknisesti tämä voidaan toteuttaa poistamalla 134 :n 4 momenttiin sisällytetty viittaus 2 momentin 1 kohtaan. Kiinnitämme tässä yhteydessä huomiota myös perustuslakivaliokunnan viestintämarkkinalakia koskevaan lausuntoon (61/2002 vp), jonka mukaan yhdenvertaisuusperiaate edellyttää siirtovelvollisuuden alaisia oh-
7 3.3 Siirtovelvollinen yritys 3.4 Tekijänoikeus jelmistoja kohdeltavan korvausvelvollisuuden kannalta yhdenmukaisesti. Työryhmä ehdottaa, että ohjelmistojen siirtoon velvollisia olisivat kaikki teleyritykset, jotka tarjoavat verkkopalvelua viestintäverkossa, jota pääasiassa käytetään televisio- ja radio-ohjelmien lähettämiseen tai tarjolla pitoon. Viestinnän Keskusliitto puoltaa työryhmän ehdotusta, joka selkeyttää viestintämarkkinalain 134 :n 1 momentin tulkintaa suljettujen verkkojen osalta. Teknologianeutraalisuuden kannalta on tärkeää, että käytettävä jakelutekniikka ei rajaa siirtovelvollisuuden piirissä olevien ohjelmistojen julkistamista tai vastaanottoa. Työryhmän raportin liitteenä 4 on ehdotus tekijänoikeuslain muuttamiseksi must carry sääntelyyn liittyen. Lakiteknisenä kommenttina Viestinnän Keskusliitto toteaa, että viestintämarkkinalain 134 :n 1 momentin täsmentäminen kattamaan kaikki verkot, joita käytetään pääasiassa televisio- ja radio-ohjelmistojen lähettämiseen tai tarjolla pitoon, edellyttää vastaavan muutoksen tekemistä myös tekijänoikeuslain 25 i :n 1 momenttiin. Jos muutosta ei tehdä, siirtovelvoitteen alaisten ohjelmistojen edelleenlähetysoikeuksista suljetuissa laajakaistaverkoissa joudutaan sopimaan tekijöitä edustavan järjestön kanssa tekijänoikeuslain 25 h :n mukaisesti. Toimijoiden yhdenvertainen kohtelu sekä kilpailu- ja teknologianeutraalisuuteen liittyvät näkökohdat edellyttävät kaapeliverkkojen ja laajakaistaverkkojen asettamista tasa-arvoiseen asemaan paitsi ohjelmistojen siirtovelvoitteen myös niihin liittyvien tekijänoikeudellisten velvoitteiden suhteen. Ohjelmistoja lähettävien ja välittävien yritysten kannalta oikeudellinen varmuus tekijänoikeuksien suhteen on erittäin tärkeää. Viestinnän Keskusliitto yhtyy työryhmän näkemykseen siitä, että saman ohjelmasisällön välittämisestä samoille vastaanottajille olisi kohtuutonta maksaa tekijänoikeuskorvaukset kahteen kertaan. Jos alkuperäinen lähettäjäyritys on maksanut korvaukset siirtovelvoitteen alaisen ohjelmiston välittämisestä tietyllä alueella, samalla alueella sijaitsevan verkon ei korvauksia enää pitäisi maksaa.
8 4. Rahoitus Työryhmän ehdotus, jonka mukaan kaupallisten televisioyritysten toimilupamaksuista luovutaan digitaalisen lähetystoiminnan osalta kokonaan, on merkittävä linjanveto. Se on omiaan selkiyttämään koko toimialan rahoitusjärjestelmää pitkällä aikavälillä. Viestinnän Keskusliitto kannattaa tältä osin lämpimästi työryhmän ehdotusta. Olemme kuitenkin pettyneitä siihen, ettei työryhmä ole tehnyt vastaavaa ehdotusta analogisia lähetyksiä koskevasta toimilupamaksusta. Katsomme, että toimilupamaksusta tulee luopua myös analogisten lähetysten osalta. Näin luodaan kaupallisille toimijoille edellytykset lisätä panostustaan digitaalilähetysten kehittämiseen strategisesti tärkeinä vuosina ennen analogisten lähetysten lopettamista. Työryhmän kannanotto mainosrahoituksen tai tilauspohjaisen rahoituksen soveltumattomuudesta Yleisradio Oy:n rahoituspohjaksi on perusteltu raportissa ansiokkaasti. Viestinnän Keskusliitto yhtyy tältä osin työryhmän näkemykseen. Pidämme myös arvokkaana sitä, että työryhmä analysoi varsin laajasti verorahoitusvaihtoehtoa, vaikka työryhmä ei tässä vaiheessa ole päätynytkään ehdottamaan tämän rahoitusmallin käyttöönottoa. Yleisradion talouden kannalta on eri rahoitusvaihtoehtojen punnitsemisen ohella vähintään yhtä tärkeää asettaa tavoitteita ja luoda strategia kustannustehokkuuden parantamiseksi. Toiminnan tehostamisen on oltava yhtiön tavoitteena myös jatkossa. Yleisradion toiminnan laajuus pidemmällä aikavälillä jää raportissa vaille kriittistä tarkastelua. Esimerkiksi viisi julkisen palvelun televisiokanavaa Suomen kokoisella markkina-alueella lienee ennätys omassa lajissaan. Viestinnän Keskusliitto yhtyy työryhmän näkemykseen siitä, että jatkossa tulisi keskustella siitä, minkälaisen Yleisradion me haluamme. 5. Hallintomalli Työryhmä ehdottaa Yleisradio Oy:n hallintomallia muutettavaksi siten, että se vastaisi nykyistä paremmin yleistä osakeyhtiölain mukaista hallintomallia. Ehdotettu periaate on kannatettava. Hallintoneuvoston ja hallituksen välinen työnjako saattaa kuitenkin muodostua ongelmalliseksi esitetyssä muodossa, koska elimillä on päällekkäisiä tehtäviä. Esimerkiksi hallintoneuvoston tehtävä on päättää talouden ja toiminnan suuntaviivoista samanaikaisesti kun hallitus päättää seuraavan vuoden talousarviosta. Vaikka on ilmeistä, että hallintoneuvoston työssä on pidempi aikajänne kuin hallituksen työsken-
9 telyssä, saattaa epäselvästä työnjaosta syntyä käytännössä toimivaltaristiriitoja. Yhtiön kannalta olisi tarkoituksenmukaista poistaa kaikki päällekkäiset tehtävät. Yleisradio Oy:n organisaatio sekä eri hallintoelinten työnjako ovat Viestinnän Keskusliiton mielestä pääosin yrityksen sisäisiä asioita, joten tältä osin emme tee konkreettisia ehdotuksia. Tässä yhteydessä haluamme kuitenkin kiinnittää huomiota erääseen periaatteelliselta kannalta merkittävään seikkaan. Koska Yleisradio Oy on eduskunnan alainen yhtiö, Viestintäviraston valvontatehtävän hoitaminen muodostuu käytännössä mahdottomaksi. Ehdotuksen mukaan eduskunnan valitseman hallintoneuvoston tehtäviin kuuluu huolehtia ja valvoa, että julkisen palvelun ohjelmatoiminnan mukaiset tehtävät tulevat suoritetuiksi. Yhtiön hallituksen tulee puolestaan antaa yhtiön toiminnasta vuosittain kertomus Viestintävirastolle. Viestintäviraston on annettava lausunto kertomuksesta valtioneuvostolle. Liikenne- ja viestintäministeriön alainen virasto antaa siis lausunnon siitä, miten eduskunnan valitsema Yleisradion hallintoneuvosto on hoitanut julkisen palvelun valvontatehtävänsä. Lausunto annetaan maan hallitukselle, joka on omalta osaltaan riippuvainen eduskunnan luottamuksesta. Epäselväksi jää, mitä tapahtuu jos Viestintävirasto lausunnossaan katsoo julkisen palvelun tehtävien hoitamisessa olleen puutteita. Voidaan perustellusti kysyä, ovatko tehtävänjako ja valvontavelvollisuudet kohdallaan. Kysymys on aiheellinen erityisesti siksi, että työryhmän ehdotuksen mukaan julkinen palvelu täytenä palveluna kattaa yhtiön koko toiminnan. Viestinnän Keskusliitto esittää, että liikenne- ja viestintäministeriö selvittää julkisen palvelun velvoitteiden valvontajärjestelmää komission valtiontukisääntöjen soveltamista julkiseen yleisradiotoimintaan koskevan tiedonannon 42 artiklan mukaisesti ja tekee esityksen yllä todetun ongelman ratkaisemiseksi. Valvontaan liittyvät vaikeudet johtuvat käsityksemme mukaan pääosin julkisen palvelun määritelmän epämääräisyydestä. Viestinnän Keskusliitto ry Håkan Gabrielsson Toimitusjohtaja
10 Viestinnän Keskusliitto on joukkoviestintäalan ja graafisen teollisuuden kattojärjestö, joka edistää toimialan yleisiä toimintaedellytyksiä tavoitteenaan turvata monipuoliset joukkoviestintäpalvelut suomalaisille. Viestinnän Keskusliiton jäseniä ovat Aikakauslehtien Liitto, Graafinen Teollisuus, Sanomalehtien Liitto, Suomen Televisioiden Liitto, Suomen Kustannusyhdistys, Suomen Radioiden Liitto sekä Viestintätyönantajat VTA. Lisätietoja lausuntoon liittyen antavat tarvittaessa: Håkan Gabrielsson Satu Kangas hakan.gabrielsson@vkl.fi satu.kangas@vkl.fi puhelin 2287 7304 puhelin 2287 7305 GSM 050-558 1048 GSM 050 433 7250