Juha Nurmisen puheenvuoro Sanoman yritysvastuupäivässä 28.10.2010 ( Hyvä Päivä Näkökulmia markkinointiin 2011) Puheen aihe: Case Itämeri Hyvät kuulijat, arvoisa Helsingin Sanomien ja Sanoman isäntäväki, Elokuun lopussa John Nurmisen Säätiö järjesti sidosryhmilleen Sanomatalossa tilaisuuden, jonka avasi Sanoman hallituksen puheenjohtaja Jaakko Rauramo. Puheenvuorossaan Jaakko Rauramo - hieman provokatiivisesti - viittasi Suomen osuuteen maapallon hiilijalanjäljestä se on noin 0,1 prosenttia ja totesi, että me emme Suomesta käsin juurikaan voi vaikuttaa globaalin ilmastonmuutoksen etenemiseen. Sen sijaan Itämeren tilaan meidän on mahdollista vaikuttaa oikeansuuntaisilla ympäristöteoilla. Juuri näin. Itämeren tila on huolestuttava, mutta projekti projektilta, pala palalta, meidän on mahdollista kohentaa sitä ja myös nähdä tulokset omin silmin. Seuraavassa kerron lyhyesti, minkälaisia tuloksia olemme saaneet aikaan ja mitä meillä on työn alla John Nurmisen Säätiön Puhdas Itämeri hankkeissa. John Nurmisen Säätiö aloitti toimintansa vuonna 1992 tarkoituksena oli tällöin keskittyä merenkulun perinteiden ja kulttuurin vaalimiseen. Ympäristötyö otettiin mukaan säätiön portfolioon vuonna 2004, tiukan pohdinnan jälkeen ja sillä ehdolla, että Itämeren suojelutyöhön saataisiin kopioitua liike-elämästä tulosvastuu eli siis että on mahdollista identifoida sellaisia projekteja, joissa tulos, aikataulu ja hintalappu voidaan etukäteen määritellä. Liike-elämästä kopioitujen toimintaperiaatteiden mukaisesti kaikkien hankkeidemme tulee täyttää seuraavat kriteerit: Hankkeidemme tavoitteen tulee olla tarkkaan rajattu, mitattavissa ja konkreettinen Hankkeiden tulee olla kustannustehokkaita menemme siis sinne, missä yhdellä eurolla on saatavissa aikaan mahdollisimman suuri positiivinen
ympäristövaikutus. Näin on selvää, että valitsemme hankkeet koko Itämeren valuma-alueelta, emmekä toimi vain Suomessa. Haemme nopeita tuloksia, joilla on pitkäjänteinen vaikutus Itämeren suojelussa aikatekijä on oleellinen, koska meren tilassa saatetaan olla lähellä kriittistä kynnystä. On toimittava nyt, huomenna on liian myöhäistä. Neljänneksi: teemme rajat ylittävää yhteistyötä kutsumalla relevantit yksityisen ja julkisen sektorin toimijat sekä asiantuntijat yhteistyöprojekteihin Ympäristötyössä toimimme tällä hetkellä kahdella rintamalla: ensinnäkin toimimme kaupunkien jätevedenpuhdistamoilla, missä meren rehevöitymistä estetään poistamalla fosforia mereen huuhtoutuvista jätevesistä. Siis vessavesistä. Toiseksi johdamme projektia, jonka tavoitteena on ennalta ehkäistä suuri öljyonnettomuus Suomenlahdella parantamalla öljytankkereiden navigointikäytäntöjä. Ympäristötoimintamme alkoi Pietarista viisi vuotta sitten. Olimme kuulleet asiantuntijoita mm. Suomen ympäristökeskuksesta, ja sekä asiantuntija-arviot sekä tietokonemallinteet osoittivat, että Pietarin jätevesiä putsaamalla Itämeren tila kohenisi kaikkein eniten. Eikä siinä kaikki, mallinteet ja ennusteet myös kertoivat, kuinka paljon tila kohenisi ja missä vaikutus tuntuisi ensin. Kun aloitimme, Pietari oli Itämeren suurin syntisäkki. Meihin suhtauduttiin vähintäänkin nihkeästi, kun esitimme Pietarin vesilaitoksen johdolle kemiallisen fosforinpoiston hienouksia. Jatkoimme itsepintaisesti ja sisukkaasti keskusteluja, ja lopulta pääsimme yhteisymmärrykseen. Tänä päivänä Pietarin jätevedenpuhdistamolla tehdään yhtä hyvää tulosta kuin Helsingin Viikissä ja se poistaa typpeä tehokkaammin kuin monet pienet suomalaiset puhdistamot. Pietarin vesilaitoksen pääjohtaja Felix Karmazinovista on tullut vertaansa vailla oleva asennekasvattaja ja todellinen Itämeren sankari. Ja mikä parasta: Suomen ympäristökeskuksen elokuussa julkaiseman raportin mukaan Suomenlahden itäosa on ensimmäistä kertaa koko mitattavan historian aikana paremmassa kunnossa kun länsiosa. Juuri niin kuin nuo viisi vuotta sitten tehdyt mallinteet ennustivat.
Nyt yhteisprojektimme Pietarin vesilaitoksen kanssa lähestyy maalia. Hankkeen tuloksena Pietarissa on päästy 1000 fosforitonnin vähennykseen, mikä on lähes 30% Suomenlahteen päätyvästä fosforista. 1000 fosforitonnia ei välttämättä sano mitään absoluuttisena lukuna. Tästä graafista kuitenkin näkyy, että fosforitonnien vähentämisessä mittakaavaerot voivat olla satakertaiset: Itämeren suojelukomission Suomelle asettama fosforivähennystavoite on vain 150 tonnia vuodessa Paljon puhutut alusten vuosittaiset jätevesipäästöt Itämerellä ovat 120 tonnia Huviveneiden vuotuiset päästöt ovat alle 10 tonnia. Kuitenkin niiden vessavesistä puhutaan paljon enemmän kuin kaupunkien vessavesistä. Näitä lukuja katsoessa Pietarin projektin kokoluokka ja merkittävyys tulee selväksi. Pietarin lisäksi Säätiö tehostaa yhdyskuntien jätevesien fosforinpoistoa Luoteis- Venäjällä, Valko-Venäjällä, Baltian maissa sekä Puolassa. Toimimme tänään viidessä maassa ja yhdeksässä kaupungissa. Säätiö etsii myös aktiivisesti uusia yhteistyökaupunkeja. Kokonaistavoitteenamme on 2500 fosforitonnin vähentäminen vuodessa. Määrä on kuudennes siitä 15 000 tonnin tavoitteesta, joka Itämeren suojelukomission mukaan tarvitaan Itämeren hyvän tilan palauttamiseksi. Esim. Valko-Venäjällä, jossa jo toimimme Brestin EUhankkeessa, jätevesien ravinteiden poistoa tehostamalla voidaan saavuttaa nopeasti merkittäviä päästöleikkauksia. Suomenlahdella seilaa päivittäin huikea määrä raakaöljyä. Tämä on aikapommi. Päinvastoin kuin monesti luullaan, riskinä eivät ole satamien käytännöt tai vanhanaikaiset alukset. Esimerkiksi Primorskin öljysatama, josta valtaosa Suomenlahdella kulkevasta öljystä tulee, on hienosti hoidettu ja paljon modernimpi kuin Suomen öljysatamat. Samoin venäläisten tankkereiden keski-ikä on vain 6-7 vuotta ja ne ovat kaikki kaksoisrunkoisia. Öljyonnettomuuden riski johtuukin Suomenlahden lisääntyneestä liikenteestä ja siitä, että maihin ei tänä päivänä saada tietoa siitä, mikä on aluksen suunniteltu reitti. Vuonna 2007 kreikkalainen Propontis oli matkalla Primorskista Rotterdamiin, kun se reittisuunnitelmansa mukaisesti - rysäytti karille Suursaaren länsipuolella.
Tällöin suuronnettomuus oli hiuskarvan varassa, tarkemmin sanottuna 10 cm päässä. Propontiksen jälkeen starttasimme uuden hankkeen, jonka johtoajatus on, että Suomenlahti ei kestäisi suuren luokan öljyonnettomuutta. Sitä ei siis saa päästää tapahtumaan. Vertasimme kustannuksia ja vaikutusta: öljyonnettomuuden ennalta ehkäisy on tuhatkertaisesti edullisempaa ja kustannustehokkaampaa kuin ryhtyminen öljyntorjuntaan onnettomuuden jo tapahduttua. Miten tuoda merenkulkuun ennakoivat käytännöt? Merillä ei vielä ole vastaavaa käytäntöä kuin ilmailussa, jossa lennonjohdon kanssa kommunikoidaan ennen kuin lähtölupa saadaan. Reittisuunnitelmat tehdään, mutta ne jäävät tankkerin komentosillalle. Tähän me haluamme muutoksen. Tankkeriturva-hankkeen tarkoitus on tuoda ilmailusta tuttuja turvallisuusperiaatteita merille. Tavoitteenamme on, että vuoteen 2013 mennessä kaikilla Suomenlahdella seilaavilla tankkereilla on käytössään Internet-pohjainen kaksisuuntainen tiedonkulku. Tankkerit lähettävät napin painalluksella reittisuunnitelmansa alusliikennevalvontakeskuksiin, ja saavat vastalahjaksi kaiken reittiä koskevan tiedon helpossa paketissa. Tälle palvelulle olemme antaneet nimen ENSI eli Enhanced Navigation Support Information. Mukana hankkeessa on merenkulkualan keskeisiä toimijoita, kuten laivaajia, rahtaajia ja varustamoita; meiltä Suomesta mm. Liikennevirasto, Trafi ja tutkimuskeskus Merikotka. Konseptia on testattu Neste Oilin tankkereilla. Hanketta on viety eteenpäin EU-tasolla. Kun tuomme merten lennonjohdon Suomenlahdelle, reaaliaikainen reittiseuranta muuttuu ennakoivaksi ja onnettomuuden riski pienenee olennaisesti. Kun Suomenlahden tilanne saadaan kuntoon, ENSI-palvelufilosofiaa voidaan viedä eteenpäin vaikkapa kaikilla maailman seitsemällä merellä. Olemme siis yhteistyökumppaniemme kanssa luomassa suomalaista best practicea ja benchmarkia. Hyvät kuulijat, Sekä Pietarin jätevedenpuhdistamoprojekti että Tankkeriturva-hanke ovat oivia esimerkkejä siitä, missä Säätiömme lisäarvo on: meillä pienellä ja nopeajalkaisella kolmannen sektorin toimijalla - on näissä ollut aivan kriittinen
rooli sillanrakentajana yksityisen ja julkisen sektorin välillä. Olemme onnistuneet tuomaan ympäristönsuojeluun lisäarvoa kopioimalla liike-elämän toimintatapoja sektorille, jossa ehkä aiemmin ei ole hoksattu näin tehdä. Tämä ei aina ole ollut helppoa, mutta olemme varsin sisukkaasti tehneet tätä pioneerityötä, ja esimerkiksi Pietarin projektin tulokset tänä vuonna osoittavat, että se on kannattanut. Säätiön Puhdas Itämeri hankkeet rahoitetaan puhtaasti lahjoitusvaroin, muuta pääomaa eikä tulonlähdettä ei ole. Siksi toimintamme kannalta on elintärkeää saada rahallista tukea. Yrityssponsorointi, lahjoitukset, ilmainen mediatila, pro bono työ nämä kaikki mahdollistavat Säätiön toiminnan niin, että se voi toimia katalyyttina innovatiivisille, nopeavaikutteisille ja tehokkaille suojelutoimille. Haluan tässä kiittää niitä yrityksiä, ihmisiä ja julkisen sektorin toimijoita, jotka ovat mahdollistaneet työmme. Erityiskiitokset tuesta ja kumppanuudesta haluan osoittaa Sanomalle, joka on ollut tukenut hankkeidemme alusta asti. Ilman Sanomaa ja muita pääyhteistyökumppaneitamme, mm. Fortum, Nokia, ympäristöministeriö en olisi voinut tänään esittää teille tällaista casea. Kiitän Helsingin Sanomien ja Sanoman isäntäväkeä, muita puhujia, ja erityisesti täällä olevaa mielenkiintoisesta ja inspiroivasta tilaisuudesta. On hienoa saada olla täällä mukana.