Johdatus politologiaan Turun yliopisto, sl 2012 Maija Setälä Luento III: Politologia tieteenalana
Platon (427-347 ekr.) Platon vaikutti antiikin Ateenassa Platonin Akatemia Platonin kuuluisin politiikkaa käsittelevä teos oli Valtio. Miten valtio tulisi järjestää, jotta se palvelisi hyvää elämää? Ihmiset ovat riittämättömiä yksinään; voivat saavuttaa paremman elämän ihmisyhteisön osana.
Platon Valtio on eräänlainen ihmisyksilön analogia, jossa eri osien välillä vallitsee selvä työnjako. Platon uskoi, että joillakin ihmisillä oli kyky järkevien ja oikeudenmukaisten arvioiden tekemiseen, ja näiden tulisi hallita Platonin mukaan yhteiskunnan Hallitsijaluokan hyve oli viisaus Vartijaluokan hyve urheus Käsityöläisluokan hyve on kohtuullisuus
Platon Platon esittää, että päätöksentekovalta tulisi keskittää eräänlaisille hyvää tarkoittaville diktaattoreille, filosofikuninkaille. Ei pitänyt (Ateenan) demokratiaa arvossa Erikoistuminen tärkeää (vrt. laivan rakentaminen) Myöhemmissä teoksissaan, esimerkiksi teoksessa Lait Platon ottaa huomioon sen ongelman, että filosofikuninkaat eivät toimi kansan eduksi Poikkeaa Valtio-teoksen näkemyksistä.
Aristoteles (384-322 ekr.) Aristoteles toimi Platonin Akatemiassa vuoteen 347 ekr. Tämän jälkeen hän toimi nuoren Aleksanteri Suuren opettajana. Aristoteleen teoksista tunnetuin on Politiikka. poliittisia kysymyksiä käsitellään myös teoksissa Nikhomakhoksen etiikka ja Eudamonia. Platonin tavoin Aristoteles oli kiinnostunut kysymyksestä siitä, mitä on paras valtiomuoto Aristoteleen menetelmä perustui huomattavasti enemmän empiiriseen havainnointiin.
Aristoteles Aristoteles esitti vertailun kaupunkivaltioiden erilaisista hallitsemisjärjestelmistä. perustui havainnointiin (perustuen 158 kaupunkivaltion järjestelmiin). Aristoteles luokitteli järjestelmät kahdella perusteella:1. hyödyttävätkö ne kaikkia kansalaisia vai ainoastaan hallitsijoita itseään? 2.miten laaja joukko ihmisiä käyttää valtaa? Kuka hallitsee? Yksi Harvat Monet Kuka hallitsija(t) tyrannia oligarkia demokratia hyötyy? kaikki monarkia aristokratia politeia eli perustuslaillinen hallinto
Aristoteles Aristoteleen mukaan hallitseminen edellyttää tiettyjä hyveitä; hyveellisten tulisi hallita. Kannatti perustuslaillista hallintoa, jossa on aristokraattisia piirteitä Keskiaikaisista filosofeista Tuomas Akvinolainen (1224-1274) vaikutti siihen, että Aristoteleen tuotanto otettiin yliopistojen lukujärjestykseen. politiikka on moraalinen velvollisuus, ihminen rajallisuudesta huolimatta on kykenevä hyvään järkensä ohjaamana
Machiavelli (1469-1527) Firenzeläistä Niccolo Machiavellia (Ruhtinas, Valtiollisia mietelmiä) pidetään usein ensimmäisenä, joka tarkasteli politiikkaa sellaisena kuin se on. Machiavellin kirjoitukset olivat Medici-suvun ruhtinaille tarkoitettuja poliittisen vallankäytön oppaita. Machiavelli pyrki osoittamaan valtioiden kukoistuksen ja rappion syyt. Machiavellin argumentit perustuivat historialliseen aineistoon perustuviin käyttäytymistä koskeviin yleistyksiin. pyrki määrittelemään poliittista elämää ohjaavia lainalaisuuksia.
Yhteiskuntatieteiden eriytyminen Yhteiskuntaa ja politiikkaa tutkittiin ennen yhteiskuntatieteiden syntyä historian, moraalifilosofian ja oikeustieteen aloilla. Yhteiskuntatieteiden varsinainen kehitys liittyy valistuksen ajan poliittiseen ja ideologiseen murrokseen Myös yhteiskuntaa voidaan tutkia tieteellisin ja rationaalisin menetelmin. Teollistumisen aiheuttama yhteiskunnallinen murros (porvariston ja työväenluokan nousu) johti perinteisten yhteiskunnallisten rakenteiden kyseenalaistamiseen.
Yhteiskuntatieteiden eriytyminen Ensimmäisenä 'yhteiskuntatieteen' alueena voidaan pitää 1700-luvun lopulla kehittynyttä klassista poliittista taloustiedettä Adam Smith (1723-1790; Kansojen varallisuus); hyökkäsi perinteistä merkantilismia vastaan ja korosti markkinamekanismin merkitystä (näkymätön käsi); David Ricardo (1772-1823); suhteellisen edun periaate kansainvälisessä kaupassa. Myös Thomas Malthus (1766-1834; väestönkasvua koskevat ennusteet) ja J. S. Mill. (1806-1873)
Yhteiskuntatieteiden eriytyminen Auguste Comtea (1798-1857) pidetään usein sosiologian perustajana. korosti systemaattisen havainnoinnin merkitystä tieteen kehittymisessä; käytti sanaa positiivinen kuvaamaan tällaista tiedettä. Positiivista yhteiskuntatutkimusta hän kutsui sosiologiaksi, politiikan tutkimukseksi ja yhteiskuntatieteeksi. Comte ajatteli myös, että hallinnon tuli perustua tieteellisesti todettuihin tosiasioihin. kannatti siis eräänlaista teknokraattista hallintoa (tieteellinen managerialismi). Comte ei kannattunut demokratiaa koska katsoi sen johtavan tietämättömien ja kyvyttömien hallintoon.
Valtio-opin institutionalisoituminen Valtio-opin perustamisella yliopistollisena aineena pyrittiin valtion virkamiesten kouluttamiseen. 1600-luvun Ruotsin ja Hollannin politiikan ja kaunopuheisuuden (retoriikan) oppituolit Uppsala 1622: Tarkoituksena oli kouluttaa virkamiehiä Ruotsin suurvallan tarpeisiin Uudenlaisia, tieteelliseen politiikan tutkimukseen pyrkiviä laitoksia olivat esimerkiksi 1800-luvun lopulla perustetut Ecole Libre des Sciences Politiques (Pariisi, 1871) Columbia University: School of Political Science (New York, 1880) Instituto Cesare Alfieri (Firenze) London School of Economics and Political Science (1895)
Valtio-opin institutionalisoituminen Yhdysvallat oli keskeisessä asemassa nykyaikaisen politiikan tutkimuksen kehittymisessä. The American Political Science Association perustettiin vuonna 1903. Politiikan tutkimus ei ollut institutionalisoitunut yliopistoissa Euroopassa vielä 1920- ja 30-luvuillakaan. Politiikan tutkimusta harjoittivat oikeustieteilijät, historioitsijat sekä sosiologit. II Maailmansodan jälkeen yhdysvaltalaisessa politiikan tutkimuksessa siirryttiin pois valtiokeskeisestä tutkimuksesta kohti käyttäytymistieteellisempää tutkimussuuntaa (behavioralismi). Politiikan tutkimuksen uusiksi aputieteiksi tulivat psykologia, sosiologia sekä tilastotiede.
Valtio-opin institutionalisoituminen Sodanjälkeisessä maailmassa korostui politiikan tutkimuksen rooli demokratiatieteenä. Berndtson (1993): politiikan tutkimuksen laitoksia Saksan liittotasavaltaan yhdysvaltalaisten aloitteesta. Vuonna 1949 perustettiin IPSA eli International Political Science Association amerikkalaiset tutkimukset ja teoriat levisivät aluksi Länsi-Eurooppaan. Eurooppalaisen politiikan tutkimuksen vahvistamiseksi perustettiin vuonna 1970 kattoorganisaatio European Consortium for Political Research (ECPR).
Valtio-opin institutionalisoituminen Suomalaisten politiikan tutkijoiden organisaation on Valtiotieteellinen yhdistys. Seura julkaisee Politiikka-lehteä ja järjestää vuosittaiset Politiikan tutkimuksen päivät. Suomessa on valtio-opin oppiaineet Turun, Helsingin, Tampereen, Jyväskylän ja Lapin yliopistoissa sekä Åbo Akademissa.
Valtio-opin ja sen naapuritieteiden suhde Politiikan tutkimuksen 'rajatieteitä' ovat oikeustiede, historia, taloustiede, sosiologia, psykologia ja filosofia. Wilhelm Dilthey (1833-1911, hermeneutiikan klassikko) valottaa historian ja yhteiskuntatieteiden eroa. Historiantutkimus on ideografista, koska siinä tutkitaan ainutkertaista. Ainutkertaiset tapahtumat pyritään rekonstruoimaan, liittämään kontekstiinsa ja selittämään niitä kontekstistaan käsin. Yhteiskuntatieteet ovat nomoteettisia, koska niissä pyritään ilmiöitä koskeviin yleistyksiin, yleisiin lakeihin (nomos=laki). Yhteiskuntatieteissäkin pyritään joskus selittämään ainutkertaisia tapahtumia (tapaustutkimukset), ja monet historioitsijat ajattelevat, että historian tehtävänä on lainalaisuuksien tutkiminen.
Valtio-opin ja sen naapuritieteiden suhde Valtio-opin menetelmät muistuttavat osittain taloustieteen ja osittain sosiologian menetelmiä (vrt. Brian Barry 1970) Rationaalisen valinnan teoria perustuu taloustieteelliseen ajatteluun Myös käyttäytymistieteellistä (behavioraalista) tutkimusta (vrt. sosiologia ja psykologiaa) Politiikan tutkimuksen painopiste kuitenkin enemmän instituutioissa Miten instituutiot toimivat? Miten ihmiset toimivat instituutioiden puitteissa?
Valtio-opin ja sen naapuritieteiden suhde Tieteellisten väitteiden tulee kuvata ympäröivän maailman ilmiöitä ja niiden välisiä suhteita. Väitteiden tulisi olla empiirisesti testattavissa. Filosofiassa pyritään ymmärtämään tiedollisten ja moraalisten käsityksiemme perusteita ja niiden luonnetta. Filosofisia teorioita koetellaan rationaalisella argumentaatiolla. Niitä voidaan arvioida myös niiden käytännön seurausten perusteella. Politiikan teoreetikot näkevät tehtävänsä olevan muistuttavan enemmän filosofien kuin yhteiskuntatieteilijän tehtävää.
Politiikan tutkimuksen luonteesta Erkki Berndtson (Politiikka tieteenä, 1993): Politiikan tutkimus on käsitteellinen, teoreettinen, empiirinen ja käytännöllinen tiede. Käsitteellinen tiede: yhteiskunnallisten käsitteiden määrittelystä on vaikea päästä yksimielisyyteen. Esimerkiksi se, miten valta, valtio, demokratia jne. määritellään, riippuu tutkijan lähtökohdista ja ympäröivästä yhteiskunnasta Yhteiskuntatieteiden teoreettisuus poikkeaa luonnontieteiden teoreettisuudesta. Yhteiskuntatieteissäkin pyritään siihen, että teoriat selittäisivät tai ennustaisivat (behavioralismi) Selittämään ja ennustamaan pyrkivien teorioiden lisäksi on myös normatiivista teoriaa.
Politiikan tutkimuksen luonteesta Empiirinen tiede: pyritään todellisuuden systemaattiseen havainnointiin. Havainnointi perustuu erilaisiin systemaattisesti kerättyihin havaintoaineistoihin. Havaintoaineiston analyysi tapahtuu joko kvantitatiivisia (määrällisiä) tai kvalitatiivisia (laadullisia) menetelmiä käyttäen. Käytännöllinen tiede: politiikan tutkimuksen tehtävänä on etsiä vastausta siihen, miten hyvä elämä järjestetään (vrt. Aristoteles).
Politiikan tutkimuksen luonteesta Empiirisen tutkimuksen monet kysymykset johtuvat tutkijan ja yhteiskunnan arvostuksista ja taustaolettamuksista. Esimerkiksi äänestämisen uskotaan olevan olennainen osa demokratiaa. Yhteiskuntatieteissä tutkijat ja heidän tuloksensa vaikuttavat tutkimuskohteeseen eli yhteiskuntaan eri tavalla kuin luonnontieteissä. Tutkijat voivat vaikuttaa asiantuntijoina julkishallinnossa ja yritysten palveluksessa. Tutkijoiden ennustukset voivat toimia itseään kumoavina tai itsensä toteuttavina esimerkiksi tutkijan antama ennuste talouden epävakaudesta saattaa karkottaa investoijat