Rakentamistapaohjeet Brinkkullan asemakaava-alueelle 12.11.2018, Kaavoitusyksikkö, Kemiönsaaren kunta 1
SISÄLLYSLUETTELO 1 Yleistä 2 Energiatehokkuus Brinkkullan alueella 2.1 Aurinkoenergian passiivinen hyödyntäminen 2.2 Aurinkoenergian aktiivinen hyödyntäminen 2.3 Rakennusten passiivinen jäähdytys 2.4 Rakenteet ja rakennusmateriaalit 2.5 Sähkönkulutus 2.6 Lämmitysjärjestelmät 3 Rakennusten suunnittelun periaatteet 3.1 Asumisen toimintojen sijoittaminen 3.2 Massoittelu 3.3 Julkisivut 3.4 Katot ja räystäät 3.5 Talousrakennukset ja katokset 3.6 Pihat 2
1. YLEISTÄ Tämä rakentamistapaohje koskee Brinkkullan asemakaava-alueen kortteleita. Alue sijaitsee Kemiönsaaren kunnassa aivan Kemiön keskustaajaman tuntumassa Dragsfjärdintien eteläpuolella. Alueen koko on noin 23,5 hehtaaria. Alueesta pyritään kehittämään Kemiön keskustan palveluihin tukeutuva viihtyisä ja toimiva asuinalue, jonka suunnittelussa kiinnitetään erityistä huomiota yhteisöllisyyteen sekä ekologisiin ja kestävän kehityksen mukaisiin ympäristö-, rakentamis- ja energiaratkaisuihin. Rakentamistapaohjeet täydentävät asemakaavan ympäristöä ja rakentamista koskevia määräyksiä ja merkintöjä. Ohjeen tarkoituksena on tarjota tietoa ja ohjata suunnittelijoita, rakentajia ja viranomaisia Brinkkullan alueen toteuttamisessa, jotta alueesta muodostuisi energiatehokas, yhtenäinen, ehjä ja viihtyisä kokonaisuus. Ohjeessa esitellään Brinkkullan alueelle laaditut tavoitteet. Energiatehokkuuden lisäksi rakentamistapaohje kokoaa yhteen alueen taajamakuvallisia tavoitteita. 2. ENERGIATEHOKKUUS BRINKKULLAN ALUEELLA Maankäyttö- ja rakennuslain 117 g edellyttää, että Rakennushankkeeseen ryhtyvän on huolehdittava, että rakennus sen käyttötarkoituksen edellyttämällä tavalla suunnitellaan ja rakennetaan siten, että energiaa ja luonnonvaroja kuluu säästeliäästi... Uusi rakennus, joka koostuu katetusta seinällisestä rakenteesta ja jossa käytetään energiaa tilojen tarkoituksenmukaisten sisäilmasto-olosuhteiden ylläpitämiseksi, on suunniteltava ja rakennettava lähes nollaenergiarakennukseksi. Kaavasuunnittelussa on pyritty ekologisuuteen ja yhteisöllisyyteen. Kaavaratkaisulla halutaan tarjota edellytykset yhteisöllisen asumisen edistämiseen ja muodostumiseen. Ekologisuutta halutaan ohjata rakentamistapaohjeilla, joissa kiinnitetään huomiota rakentamistapojen sovittamiseen mm aurinkoenergiaa hyödyntäen. Rakennusten sijoittelussa tontille ja suuntaamisessa voidaan ottaa huomioon suotuisan pienilmaston syntyminen ja aurinkoenergian hyödyntäminen. Kokonaisvaltaista energiatehokkuutta ja ekologisuutta on mahdollista lisätä vähentämällä materiaalin kulutusta, valitsemalla ekologisempia materiaaleja sekä hyödyntämällä paikallisia materiaaleja. Niissä rakennuksissa, joissa on edulliset olosuhteet aurinkoenergian hyödyntämiseen, tulee pyrkiä hyödyntämään aurinkoenergiaa aktiivisesti ja/tai passiivisesti. 2.1 Aurinkoenergian passiivinen hyödyntäminen Rakennuksen sijoittelussa, suuntaamisessa ja aukotuksessa on pyrittävä hyödyntämään passiivista aurinkoenergiaa. Passiivinen aurinkoenergian hyödyntäminen tarkoittaa aurinkoenergian hyödyntämistä ilman lisälaitteita. Rakennuksen suuntaaminen, huonetilojen sijoittelu, ikkunoiden koko ja lämpöä varaavat rakenteet ovat keinoja passiiviseen aurinkoenergian hyödyntämiseen. Tilat voidaan sijoittaa lämpötilan ja käyttötarkoituksen mukaan eri lämpövyöhykkeisiin. Oleskelutilat tulisi sijoittaa aurinkoisemmalle puolelle ja viileämmät tilat, kuten makuuhuoneet ja tekniset tilat sekä varastot, talon pohjoissivustalle. Etelään suunnatuilla lämmittämättömillä viherhuoneilla voidaan hyödyntää aurinkoenergiaa passiivisesti. Rakennuksen ikkunoista voidaan tehdä suuret ja suunnata ne etelään. 3
Ikkunoiden lähelle voidaan rakentaa betonista, tiilestä, kivestä tai muusta materiaalista hyvin lämpöä varaava rakennusmassa, esimerkiksi lattia, (ylimääräinen) seinä tai takka muureineen, joka jäähtyy hitaasti ja lämmittää pitkään rakennusta. Parhaassa tapauksessa tämä ns terminen massa on osa talon muutenkin välttämätöntä rakennetta. Myös viherhuone voi toimia aurinkokerääjänä, varsinkin silloin kun se sijaitsee talon matalimmassa kohdassa. Rakennus on hyvä suunnitella siten, että lämpimämpien osien ylimääräinen lämpö saadaan hyödynnettyä rakennuksen viileämmissä osissa. Toisaalta talossa täytyy tällöin olla hyvin toimiva tuuletus, jotta liika lämpö saadaan ulos tarvittaessa. Kesällä liialta kuumenemiseltä vältytään esimerkiksi siten, että taloon rakennetaan pitkät räystäät, auringolta suojaava katos tai istutetaan suojaavia lehtipuita. Talvella aurinko paistaa matalammalta, ja valo pääsee katoksen alta sisään rakennukseen. (lähde: www.aurinkoenergiaa.fi) Viilennysmenetelmiä on tarkemmin kuvattu kappaleessa 2.3. 2.2 Aurinkoenergian aktiivinen hyödyntäminen Rakennusten katoille ja talousrakennusten julkisivuihin voidaan sijoittaa aurinkopaneeleja sähköntuotantoon ja aurinkokeräimiä lämmöntuotantoon. Aurinkopaneelit voivat olla erillisiä, katoille tai julkisivuun kiinnitettäviä rakenteita tai esim. julkisivuun integroituja läpinäkyviä paneelikerroksia tai tulevaisuudessa yleistyviä ohutkalvoaurinkopaneeleita. Aurinkopaneelien ja - keräimien sijoittelussa ja suunnittelussa tulee huomioida, että ne toimivat osana arkkitehtuuria ja ovat esteettisesti ympäristöön sopivia. Mikäli aurinkoenergiaa halutaan hyödyntää aktiivisesti, on rakennusten teknisten järjestelmien ja tilojen suunnittelussa ja mitoituksessa varauduttava aurinkoenergian hyödyntämiseen. 2.3 Rakennusten passiivinen jäähdytys Hyvin eristetyt talot voivat lämmetä kesällä liikaa. Mitä enemmän ikkunapinta-alaa on etelä- ja länsijulkisivuilla, sitä tärkeämpiä ovat lasituksen auringonsuojausominaisuudet. Lasituksen valinnassa on kaksi tärkeätä perussuuretta: näkyvän valon läpäisy ja auringonsäteilyn suoraläpäisy. Ne määritetään standardin SFS -EN 410 mukaan. Rakennussuunnittelussa keskeisiä asioita lämpöolojen passiivisen hallinnan kannalta ovat ikkunoiden koot ja suuntaus lasituksen laatutekijät tuuletusikkunat rakenteellinen tai muu auringonsuojaus. Jos mahdollista, oleskeluun käytettävät tilat tulee sijoittaa talon aurinkoisemmalle sivulle, kun taas viileämmät tilat kuten makuuhuoneet, tekniset tilat ja varastot talon pohjoissivustalle. Suuri tuuletusikkuna tai parveke on edullisin keino ylilämmön poistamisessa. Suunnittelussa tulisi suosia kahteen suuntaan avautuvia asuntoja jolloin tuuletus on mahdollista järjestää tehokkaasti. kkunan rakenteen on tarpeellisilta osin oltava sellainen, että tuuletus voidaan tarvittaessa järjestää. Tämän vuoksi tuuletusikkunan pitäisi avautua yläviistoon (sateinen sää, kotoa poissa, yötuuletus) ja tarvittaessa myös sivusuunnassa. Rakennusten rakenteellisia jäähdytystapoja ovat aurinkosuojat, kuten etelä-länsipuolelle istutettavat puut ja pensaat sekä sälekaihtimet, säleiköt, markiisit, katokset ja pitkät räystäät. Ne riittävät usein 4
kesäaikaista auringon lämpökuormaa vastaan riittävän suurien tuuletusikkunoiden lisäksi. (Lähde ja lisätietoja: RT 50-10910) 2.4 Rakenteet ja rakennusmateriaalit Alueella suositellaan käytettävän puisia rakenteita. Kaavan yleismääräyksen mukaan rakennusten pääasiallisena julkisivumateriaalina tulee käyttää peittomaalattua puuta. Pintamateriaalin tulee olla väritykseltään murrettua, vaaleaa ja hillittyä. Esimerkiksi pyöröhirsi, pitkät salvosnurkat tai vastaavat eivät ole sallittuja. Lyhytnurkkainen hirsitalo on mahdollinen ratkaisu. Ekotalon julkisivut ovat vaaleat, sillä vaalea väri absorboi auringon säteilyä vähemmän kuin tumma ja siten vähentää viilennyksen tarvetta kesällä. Vaalea puupinta myös kestää auringon kuluttavaa vaikutusta paremmin kuin tumma puupinta. 2.5 Sähkönkulutus Käyttäjäsähkön osuus on elinkaaren aikaisissa päästöissä merkittävä. Suositeltavia keinoja sähkönkulutuksen pienentämiseksi ovat seuraavat käytännön toimenpiteet: Kodinkoneiden energiatehokkuus A+ luokkaa Ulkovalaistus liiketunnistin- ja hämäräkytkinohjattua. Pääosa valaistuksesta sammutetaan yöksi. Valonlähteiden tulee olla energiatehokkaita. Viihde-elektroniikan pistorasiat sammutettavissa kytkinohjatusti käytön ajan ulkopuolisen sähkönkulutuksen hallitsemiseksi Sähkökiuas voidaan korvata puukäyttöisellä kiukaalla. Varaava takka Ilmanvaihtojärjestelmän käyttöteho on ohjattavissa ulko-oven vierestä tai ilmanvaihto on varustettu tarpeenmukaisen ohjauksen mahdollistavalla järjestelmällä, jotta ilmanvaihto käy osateholla rakennuksen ollessa tyhjillään. Kaikissa kiinteästi asennettuissa sisävalaisimissa on energiatehokas valonlähde, esimerkiksi LED-valaisin Ilmanvaihtokoneiden tulee olla sähkötehokkuudeltaan hyviä. 2.6 Lämmitysjärjestelmät Lämmitysjärjestelmäksi suositellaan esimerkiksi maalämpöä tai ilmalämpöä. Myös aurinkokeräinten hyödyntäminen on suositeltavaa. Rakennuksissa ei suositella käytettävän laajempia sähkösulatuksia tai sähköisiä lämmityksiä kuten lattialämmityksiä, sähköisiä lämmityslaitteita, piha-alueiden sulatuksia tai heikon lämmöntalteenoton hyötysuhteen tuloilmakoneiden sähköisiä tuloilmalämmityksiä. Pientaloihin suositellaan rakentamaan varaava takka tai hormi takkaa varten ja korvaamaan sähkökiukaat puukiukailla, koska niin voi pienentää sähkönkulutusta ja varautua sähkön- ja 5
lämmönjakelun häiriöihin. Tulisijan pienhiukkaspäästöjen tulee olla vähäisiä. Suositellaan tulisijoja, joille on myönnetty Pohjoismainen ympäristömerkki. Tulisijojen valinnassa ohjaa esimerkiksi seuraava opas: Joutsenmerkin kriteerit. Tulisijat. Laatija: Pohjoismainen ympäristömerkki. 3 RAKENNUSTEN SUUNNITTELUN PERIAATTEET 3.1 Asumisen toimintojen sijoittaminen Oleskeluun käytettävät tilat tulee sijoittaa talon aurinkoisemmalle sivulle, kun taas viileämmät tilat kuten makuuhuoneet, tekniset tilat ja varastot talon pohjoissivustalle. Rakennusten passiivisesta jäähdytyksestä yleisemmin on kappaleessa 2.3. Asuinrakennuksen saunassa on hyvä olla hormivaraus. Toiminnat on hyvä suunnitella siten, että sauna sijoittuu rakennuksen savuhormin yhteyteen ja että sauna on lämmitettävissä puukiukaalla. 3.2 Massoittelu Rakennuksen massoittelulla vaikutetaan rakennuksen energiatehokkuuteen. Hyvällä suunnittelulla vältetään hukkaneliöitä ja asukkaiden tilantarpeet saavutetaan jo pienemmillä neliömäärillä. Asuinrakennusten tulee olla massoittelultaan selkeitä, koska se vaikuttaa energiatehokkuuteen. Erillisiä erkkereitä tai kattolyhtyjä ei suositella. Vaihtelua massoitteluun saadaan mm. katoksilla, pergoloilla ja puolilämpimillä tiloilla kuten viherhuoneella. Sisäänkäyntejä voidaan korostaa sisennyksin, seinämin tai katoksin, sekä poikkeavin värein ja materiaalein. Rivitalomassat tulee mukauttaa maaston korkeusasemiin porrastamalla. Erillispientalojen suositeltava runkosyvyys on päämassan osalta enintään 9 metriä. Kapea runkosyvyys tuottaa yleensä talon ulkohahmon ja sisätilojen kannalta parhaan ratkaisun. 6
Tasoerot tulee ratkaista maanpintaa myötäilevillä luiskilla tai terassoimalla piha tukimuurien avulla. Korkeat pengerrykset eivät ole sallittuja. 3.3 Julkisivut Rakennusten julkisivujen päämateriaalin tulee olla peittomaalattua puuta. Laudoituksen suuntaa julkisivupinnalla saa vaihtaa ainoastaan erillisen rakennusosan, kuten erkkerin tai laajentuman kohdalla. Laudoitusta jakavia välilistoja ei saa käyttää. Rakennuksella on aina yksi selkeä pääasiallinen julkisivuväri. Sokkelit tulee rakentaa materiaaliltaan ja väritykseltään yhtenäisesti. Sokkelin tulee olla rapattu tai puhtaaksi valettu betonipinta Ikkunoiden tulee olla mahdollisimman lähellä julkisivupintaa. Puitejaon pitää olla rakenteellinen, ulkopuolisia ristikoita ei sallita. Rinteeseen rakennettaessa ei saa tehdä merkittäviä maanpinnan korkeuden muutoksia, vaan rakennus tulee sovittaa maastoon mahdollisimman luontevasti. Rinteeseen sijoittuvan kerroksen julkisivun tulee olla yhtenäinen varsinaisen kerroksen julkisivun kanssa. 3.4 Katot ja räystäät Kaavan yleismääräysten mukaan Kattomuotona on käytettävä satula- tai pulpettikattoa. Katemateriaalin värityksen tulee olla harmaa tai musta. Päärakennuksen räystäiden tulee pituudeltaan olla vähintään 500 mm. Auma- ja mansardikattoja alueella ei sallita. Ulkonevat räystäät tulee tehdä siroina avoräystäinä. Kattokaltevuuden tulee olla 1:2,5 tai loivempi. Kuva: avoräystäs 3.5 Talousrakennukset ja katokset Talousrakennusten tulee muodostaa asuinrakennuksen kanssa ilmeeltään, materiaaleiltaan ja väreiltään yhtenäinen kokonaisuus. Talousrakennusten tulee olla päärakennusta pienempiä ja selvästi alistua päärakennukselle. Talousrakennusten ja katosten on oltava selvästi rungoltaan asuinrakennusta kapeampia ja korkeudeltaan matalampia. 3.6 Pihat 7
Tonttiliittymä saa olla korkeintaan 6 metriä leveä. Tontit voidaan rajata katua vasten pensasaidalla. Tonttien välisille rajoille voidaan istuttaa pensasaita tai rakentaa korkeintaan 1,2 metriä korkea puurakenteinen aita. Pihoille istutettavan kasvillisuuden tulee olla monipuolista ja sisältää myös puita ja pensaita. Pelkkä nurmikko ei täytä vaatimusta. Jos pihalla nostetaan tai lasketaan maan korkoa, niin täyttö tai maanleikkaus tulee rajata asuinrakennuksen tai autotallin lähiympäristöön. Täytettävä ja leikattava alue tulee luiskata luontevasti. Luiskan on mahduttava kokonaisuudessaan tontille. Luiskan kaltevuus saa olla enintään 1:1,5 jotta luiskan kasvillisuus voidaan hoitaa helposti nurmena. Maanpeitekasveilla ja pensailla verhoiltavat luiskat voivat olla jyrkempiä, kuitenkin enintään 1:1. Jos halutaan pengertää maata muureilla, ei muuria saa rakentaa tonttien väliselle rajalle vaan vähintään 1,5 metrin päähän tontin rajasta. Naapurien yhteisestä sopimuksesta muurirakenne voidaan rakentaa myös tonttien väliselle rajalle tai 1,5 metriä lähemmäs rajaa. Sama koskee kadun varteen rakennettavia muureja. Kadun varteen rakennettava muuri tulee olla luonnonkivimateriaalia. Muurilla rajattu maaleikkaus tai pengerrys saa olla enintään 70 cm korkea. Muurit tulee perustaa asianmukaisesti ja kokonaan oman tontin puolelle. Maanpaine ja rinteessä virtaava vesi murtavat ja kaatavat muureja ajan kuluessa, ellei niitä ole perustettu ja rakennettu korkeatasoisesti. Kadun varteen tulevia luiskia ja muureja suunnitellessa tulee ottaa huomioon, että katuviherkaistan kunnossapito kuuluu tontin omistajalle aina kolmen metrin päähän tontin rajasta. 8