https://helda.helsinki.fi Rokotukseen liittyvät potilasvahingot Kaivola, Juhani 2016 Kaivola, J & Lehtonen, L 2016, ' Rokotukseen liittyvät potilasvahingot ' Suomen lääkärilehti, Vuosikerta. 71, Nro 10, Sivut 746-749. http://hdl.handle.net/10138/231252 Downloaded from Helda, University of Helsinki institutional repository. This is an electronic reprint of the original article. This reprint may differ from the original in pagination and typographic detail. Please cite the original version.
Työssä potilasvahinkolautakunta Juhani Kaivola OTL Potilasvahinkolautakunta juhani.kaivola@pvltk.fi Lasse Lehtonen LT, OTT, terveysoikeuden professori HUS, Helsingin yliopisto lasse.lehtonen@hus.fi Rokotukseen liittyvät potilasvahingot Rokottamiseen liittyvän vahingon korvaaminen potilasvakuutuksesta edellyttää lähtökohtaisesti, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi rokottamistilanteessa toiminut toisin ja välttänyt vahingon. Potilaan on siis joko pitänyt saada lääketieteellisesti perusteeton rokotus, josta on aiheutunut henkilövahinko, taikka lääketieteellisesti perustellun rokotuksen antaminen on laiminlyöty ja laiminlyönnin seurauksena on ollut henkilövahinko. Lääkevahinkovakuutus puolestaan korvaa rokotuksista käyttäjälle aiheutuneita yllättäviä haittavaikutuksia. Seuraavissa potilasvahinkolautakunnan ratkaisuissa on arvioitu rokottamiseen liittyvän vahingon korvaamista. Tapaus 1: Influenssarokotuksen jälkeinen vyöruusu PVLtk 92/04.00/2013: yleislääketiede, influenssarokotus, vyöruusu, syy-yhteys, ammattistandardi Potilas (s. 1924) sai kausi-influenssarokotteen (Influvac) kotisairaanhoidossa. Noin viikko rokotteen antamisen jälkeen hänelle ilmaantui vyöruusuksi sopiva ihottuma, joka sittemmin parantui. Hänelle kuitenkin jäi vyöruusun jälkeinen hermosärky (postherpeettinen neuralgia). Potilas haki potilasvakuutuksesta korvausta rokotteen aiheuttamasta sairaudesta. Potilasvakuutuskeskus katsoi korvauspäätöksessään, ettei kyseessä ollut potilasvahinkolain perusteella korvattava henkilövahinko. Keskus katsoi, että kausi-influenssarokote oli ollut lääketieteellisesti perusteltu ja se oli pistetty asianmukaisesti vasempaan olkavarteen. Keskuksen arvion mukaan vyöruusu ei todennäköisesti ollut seurausta rokotuksesta, vaan se oli ainoastaan ajallisessa yhteydessä annettuun rokotteeseen. Keskus arvioi myös, että vyöruusu oli hoidettu asianmukaisella tavalla. Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta. Hän perusteli korvausvaatimustaan muun muassa seuraavilla seikoilla: Kausi-influenssarokote pistettiin oikeaan lapaan eikä vasempaan olkavarteen, kuten asiakirjoihin oli merkitty. Pistoksen ympärille tuli punainen vanne, joka ulottui kyljen alueelle. Kylki ja oikea käsi ovat edelleen kipeät. Sairaanhoitoja sanoi ensiavussa, ettei kyseessä ollut PantherMedia 746 Suomen Lääkärilehti 10/2016 vsk 71
Potilaan mukaan potilasasia kirjamerkinnät ovat puutteellisia ja virheellisiä. vyöruusu vaan bakteerin aiheuttama tulehdus. Potilas kertoi käyneensä myös lääkärin vastaanotolla pari päivää pistoksen antamisen jälkeen, mutta häntä ei kuunneltu eikä käynnistä löydy merkintää asiakirjoista. Potilaan mukaan lautakunnan saamat selvitykset olivat selkeästi puutteellisia ja virheellisiä eikä kaikkia terveyskeskuskäyntejä ollut edes kirjattu ylös. Potilasvahinkolautakunnan ratkaisun pääpiirteet Potilasvahinkolain 2 :n 1 momentin 1 kohdan (879/1998) mukaan korvausta suoritetaan henkilövahingosta, jos on todennäköistä, että se on aiheutunut tutkimuksesta, hoidosta tai muusta vastaavasta käsittelystä taikka sellaisen laiminlyönnistä. Korvauksen edellytyksenä on, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tutkinut, hoitanut tai muutoin käsitellyt potilasta toisin ja siten todennäköisesti välttänyt vahingon. Tapauksessa oli kysymys siitä, onko influenssarokotuksessa saavutettu kokeneelta terveydenhuollon ammattihenkilöltä vaadittava ammatillinen osaaminen. Asiasta saadun selvityksen mukaan potilas oli saanut kausi-influenssarokotteen (Influvac). Potilasasiakirjamerkintöjen mukaan pistos annettiin vasempaan olkavarteen. Potilaan itsensä kertoman mukaan pistos annettiin kuitenkin oikeaan lapaan. Potilaan mukaan potilasasiakirjamerkinnät ovat puutteellisia ja virheellisiä. Hoitohenkilökunnalla on potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992) mukaan velvollisuus merkitä potilasasiakirjoihin hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot. Potilasasiakirjojen laatimisesta ja säilyttämisestä säädetään sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa (298/2009). Asetuksen 7 :n mukaan potilasasiakirjoihin tulee merkitä potilaan hyvän hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset sekä laajuudeltaan riittävät tiedot. Merkintöjen tulee olla selkeitä, ymmärrettäviä ja virheettömiä. Tarkemmat määräykset potilasasiakirjoihin merkittävistä tiedoista on asetuksen pykälissä 10 19. Potilaasta tehdyt potilasasiakirjamerkinnät kuvaavat lautakunnan käsityksen mukaan tavallisesti luotettavimmin hoitotapahtuman kulkua. Menettely potilasvahinkolautakunnassa on kirjallista ja lautakunnan ratkaisut perustuvat kirjalliseen selvitykseen. Tämän vuoksi käsittelyssä ei voida tuomioistuimen tavoin kuulla todistajia mahdollisten potilasasiakirjamerkintöjen puutteiden ja epäselvyyksien selvittämiseksi. Potilasasiakirjoista ei käy ilmi, että rokottamiseen olisi tässä tapauksessa liittynyt jotakin poikkeavaa. Noin viikko rokotteen antamisen jälkeen potilaalla todettiin vyöruusu, joka oli sittemmin parantunut hyvin. Hänelle oli kuitenkin jäänyt vyöruusuun liittyen ns. postherpeettinen kipu. Vyöruusun aiheuttaa sama herpesviruksiin kuuluva Herpes varicella-zoster -virus, joka aiheuttaa lapsena vesirokon lähes jokaiselle. Virus jää vesirokon jälkeen piilevänä elimistöön ja voi myöhemmin aikuisiällä aktivoitua esimerkiksi stressin vaikutuksesta ja aiheuttaa iholle vyöruusun. Vyöruusu voi uusiutua vuosienkin kuluttua. Vyöruusu myös yleistyy iän karttuessa. Ei ollut osoitettavissa, että kysymyksessä oleva kausi-influenssarokote aktivoisi viruksen. Asiakirjaselvityksen perusteella ei ollut myöskään todettavissa, että rokotteen antamisessa olisi menetelty epäasianmukaisesti. Kyseessä ei tällöin ollut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattava hoitovahinko. Lautakunta ei suosittanut vahingonkorvausta. Tapaus 2: Keuhkofibroosia sairastavan potilaan rokotuksen viivästyminen PVLtk Dnro 0048/2012: keuhkotaudit, keuhkokuume, pneumokokkirokote, diagnosointi, rokotuksen ajankohta, ammattistandardi Potilas (s. 1937) oli keuhkojen röntgenkuvassa todettujen muutosten vuoksi tammikuussa keskussairaalassa. Hänelle tehtiin keuhkojen ohutleiketietokonetomografia (HRCT-tutkimus), jossa todettiin hunajakennoasteelle edennyt fibroosi. Kyseessä katsottiin olevan reumasairauteen liittyvä keuhkofibroosi. Hoitoa ei aloitettu, koska tälle asteelle edennyt fibroosi ei yleensä reagoi lääkehoitoon. Saman vuoden elokuussa potilaalta diagnosoitiin Sjögrenin oireyhtymä, johon aloitettiin Oxiklorin-lääkitys. Seuraavan vuoden tou- Suomen Lääkärilehti 10/2016 vsk 71 747
Potilas ei käsityksensä mukaan saanut rokotetta ajoissa. kokuussa potilaalta todettiin keskussairaalan kirurgian poliklinikalla keuhkokuume, jonka hoidoksi aloitettiin suonensisäinen antibioottilääkitys. Keuhkokuumetta hoidettiin sairaalassa runsaan viikon ajan. Kesäkuun lopulla potilas hakeutui uudestaan sairaalaan kylkikipujen vuoksi. Hän sai Litalgin-kipulääkitystä ja pneumokokkirokotereseptin. Potilas haki korvausta potilasvakuutuksesta, koska hän ei käsityksensä mukaan saanut rokotetta ajoissa. Potilasvakuutuskeskus katsoi antamassaan korvauspäätöksessä, että keuhkokuume on diagnosoitu ja hoidettu asianmukaisesti. Keskuksen käsityksen mukaan ei ollut todennäköistä, että pneumokokkirokotteen antamatta jättäminen olisi taudin synnyn kannalta olennainen tekijä. Lisäksi keskus arvioi, ettei rokote olisi välttämättä estänyt keuhkokuumetta. Rokote suojaa ainoastaan bakteerin aiheuttamilta yleisinfektioilta ja pneumokokkiperäisiltä keuhkokuumeilta. Potilaan tapauksessa ei saatu näyttöä verenmyrkytyksestä taikka pneumokokista. Keskus arvioi, että potilaan hoito on ollut lääketieteellisesti perusteltua ja toteutettu hyväksyttävän hoitokäytännön mukaisesti. Potilas oli tyytymätön Potilasvakuutuskeskuksen korvauspäätökseen ja pyysi lautakunnan ratkaisusuositusta. Potilaan käsityksen mukaan hänen keuhkonsa olivat menneet huonoon kuntoon hoidon laiminlyönnin takia. Potilas katsoi, että hänen keuhkosairautensa olisi estetty rokotteella. Sjögrenin syndrooma aiheuttaa tulehduksia ja keuhkokuumetta. Lääkärit tiesivät tämän, joten lääkärin olisi pitänyt antaa rokote heti alkuun, kun hän näki, että potilaan keuhkoissa oli sidekudosta. Potilasvahinkolautakunnan ratkaisun pääpiirteet Asiassa oli kysymys siitä, saavutettiinko potilaan keuhkokuumeen diagnosoinnissa ja pneumokokkirokotteen määräämisessä kokeneelta keuhkotauteihin erikoistuneelta lääkäriltä vaadittava ammatillinen osaaminen. Potilas oli keskussairaalan keuhkotautien poliklinikalla tutkimuksissa keuhkojen röntgenkuvassa todettujen muutosten vuoksi tammikuussa. Häneltä todettiin reumasairauteen liittyvä keuhkofibroosi. Elokuussa todettiin Sjögrenin syndrooma, johon aloitettiin lääkitys. Seuraavan vuoden toukokuun alussa potilas oli keskussairaalan kirurgian poliklinikalla kuulemassa vatsavaivojen vuoksi tehtyjen tutkimusten tuloksia. Samassa yhteydessä hän valitti yskää ja hengenahdistusta ja hänet lähetettiin keuhkotautien poliklinikalle. Kävi ilmi, että potilaalla oli ollut kuivaa yskää ainakin tammikuusta alkaen ja ajoittain lämmön nousua. Viimeksi kuluneen viikon aikana oireet olivat hankaloituneet ja potilaalla oli myös hengenahdistusta. CRP-arvo oli selvästi kohonnut. Keuhkokuvassa fibroosimuutokset olivat lisääntyneet. Kylkikipujen takia tehtiin tietokonekerroskuvaus. Tutkimusten tuloksena potilaalla diagnosoitiin pleuropneumonia. Kesäkuussa potilas kävi uudestaan keskussairaalassa keuhkotautien poliklinikalla. Hän valitti lähinnä spastisia vatsa- ja kylkikipuja. Keuhkoista kuului molemmin puolin fibroottisia risahduksia. Veren happikyllästeisyys oli 95 %. Potilas sai Litalgin-lääkitystä, ja hänelle kirjoitettiin lääkeresepti pneumokokkirokotetta varten. Keskussairaalan selvityksen mukaan resepti kirjoitettiin, kun potilas oli oletettavasti toipunut keuhkokuumeesta. Keuhkokuumeen keskeiset oireet ovat yskä, kuume, rintakipu ja heikentynyt yleiskunto sekä erityisesti vanhuksilla sekavuus ja aiemman sairauden paheneminen. Tärkein taudinaiheuttaja on pneumokokkibakteeri. Keuhkokuumeen voivat aiheuttaa myös muut bakteerit, virukset, sienet ja loiset. Käytettävissä olevien asiakirjojen perusteella arvioituna potilaan pitkittyneen yskän, kuumeen ja hengenahdistuksen vuoksi tehdyt tutkimukset olivat asianmukaiset. Keuhkokuume diagnosoitiin oikea-aikaisesti ja hoidettiin asianmukaisesti. Potilaalle annettiin pneumokokkirokotus sen jälkeen, kun hän oli parantunut sairaalahoitoa vaatineesta keuhkokuumeesta. Potilasta hoitaneen lääkärin Potilasvakuutuskeskukselle antaman selvityksen mukaan päätöstä tukivat potilaan ikä ja perussairaus. Keuhkokuume liittyy usein sidekudossairauksiin, kuten potilaalla todettuun Sjögrenin syndroomaan. 748 Suomen Lääkärilehti 10/2016 vsk 71
Lautakunnan käsityksen mukaan pneumokokkirokotus oli potilaan tapauksessa perusteltu ja oikea-aikainen. Rokotusta olisi tosin voitu harkita perussairauden ja iän vuoksi jo aiemmin. Lautakunnan käsityksen mukaan hoitoa ei kuitenkaan voida pitää puutteellisena sillä perusteella, että rokotus annettiin uusien keuhkokuumeiden ehkäisemiseksi vasta potilaan jo sairastettua keuhkokuumeen. Vain osa keuhkokuumeista on pneumokokkiperäisiä, eikä rokotus välttämättä tehoa keuhkokuumeen ehkäisyssä. On epävarmaa, olisiko potilaan keuhkokuume voitu estää rokottamalla hänet aiemmin. Potilaan sairastaman keuhkokuumeen diagnosoinnissa ja pneumokokkirokotteen määräämisessä keskussairaalassa saavutettiin kokeneelta keuhkotauteihin erikoistuneelta lääkäriltä vaadittava ammatillinen osaaminen. Potilaalle ei ollut aiheutunut potilasvahinkolain säännösten perusteella korvattavaa henkilövahinkoa. Johtopäätökset Lääkevahingolla tarkoitetaan ruumiillista sairautta tai vammaa tai niihin rinnastettavaa vakavaa psyykkistä sairautta, jonka on todennäköisesti aiheuttanut potilaan käyttämä lääke. Yleensä lääkevahinkovakuutus korvaa lääkkeistä käyttäjälle aiheutuneita yllättäviä haittavaikutuksia. Myös rokotteet ovat lääkevahinkovakuutuksen piiriin kuuluvia lääkkeitä. Sikainfluenssarokotteeseen (Pandemrix) liittyviä narkolepsiatapauksia on Suomessa korvattu juuri lääkevahinkovakuutuksesta. Potilasvakuutus sen sijaan korvaa potilaalle hoidon yhteydessä aiheutuneet vahingot edellyttäen, että kokenut terveydenhuollon ammattihenkilö olisi tilanteessa toiminut toisin ja välttänyt vahingon. Rokotusvahingon korvaaminen potilasvakuutuksesta edellyttää lähtökohtaisesti ammattistandardin vastaista toimintaa. Potilaan on siis joko pitänyt saada lääketieteellisesti perusteeton rokotus, josta on aiheutunut henkilövahinko, taikka lääketieteellisesti perustellun rokotuksen antaminen on laiminlyöty samoin seurauksin. Myös rokotteen antaminen väärään pistokohtaan voi olla potilasvahinko, jos pistoksesta aiheutuu hermovaurio. Influenssarokote vähentää influenssaan sairastumisen riskiä, edellyttäen että rokoteviruksen ja epideemisen viruksen vastaavuus on hyvä. Influenssarokotusta suositellaan muun muassa kaikille sairautensa tai hoitonsa vuoksi riskiryhmiin kuuluville. Influenssarokotukseen mahdollisesti liittyviä paikallisia haittavaikutuksia ovat yleensä influenssan kaltaiset oireet, kuten lihas- ja nivelsärky sekä päänsärky. Pneumokokki on merkittävä taudinaiheuttaja erityisesti lapsilla ja yli 50-vuotiailla varsinkin influenssakaudella. Pneumokokkirokotetta suositellaan kaikille 65 vuotta täyttäneille henkilöille perussairauksista riippumatta sekä niille aikuisille ja 5 vuotta täyttäneille lapsille, joilla on jokin vakavalle pneumokokkitaudille altistava pitkäaikaissairaus. Aikuisten pneumokokkiinfektion ehkäisyyn on olemassa kaksi erilaista pneumokokkirokotetta, polysakkaridirokote ja konjugaattirokote. Molemmat pneumokokkirokotteet estävät invasiivisia pneumokokki-infektioita ja saattavat myös pienentää keuhkokuumeeseen sairastumisen riskiä, mutta lopullinen tutkimusnäyttö asiasta puuttuu. Koska influenssa on merkittävä keuhkokuumeen riskitekijä, myös influenssarokotetta suositellaan keuhkokuumeen ehkäisyssä. Edellä esitetyistä tapauksista ensimmäisessä (PVLtk 92/04.00/2013) potilas oli saanut influenssarokotteen. Rokotusta pidettiin lääketieteellisesti perusteltuna, eikä potilaalle sen jälkeen kehittyneen vyöruusun katsottu liittyvän rokotukseen. Vyöruusun jälkeistä kiputilaa ei siten korvattu potilasvahinkona. Toisessa tapauksessa (PVLtk Dnro 0048/2012) vaikeaa perussairautta sairastanut henkilö sairastui keuhkokuumeeseen. Vaikka hänelle ei ollut ennen tätä sairastumista suositeltu pneumokokkirokotetta, ei rokotteen antamatta jäämistä tässä tapauksessa pidetty korvattavana potilasvahinkona. Suomen Lääkärilehti 10/2016 vsk 71 749