Yhdyskuntarakenne, liikenne ja kasvihuonekaasupäästöt

Tekniikan Akatemia Liikenneryhmä Kuva: Irmeli Wahlgren Yhdyskuntarakenne, liikenne ja kasvihuonekaasupäästöt Taustamuistio Työryhmä: Irmeli Wahlgren (pj.), Gunnar Bärlund, Kari Lautso, Suoma Sihto

Alkusanat Tekniikan Akatemian liikenneryhmä asetti vuonna 2008 työryhmän, jonka tehtävänä oli tarkastella ilmastonmuutoksen hallintaa erityisesti yhdyskuntarakenteeseen vaikuttamisen kautta. Työryhmään kuuluivat Irmeli Wahlgren (puheenjohtaja), Gunnar Bärlund, Kari Lautso ja Suoma Sihto. Tämän muistion tarkoituksena on toimia ilmastonmuutoksen hallintaa yhdyskuntarakenteen kehittämisen kautta koskevan keskustelun pohjana. Muistiossa käsitellään kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä Suomessa, yhdyskuntarakenteen vaikutuksia ja vaikutuskeinoja sekä suosituksia yhdyskuntarakenteen ja liikenteen kehittämiseksi. Helsinki 23.11.2011 Irmeli Wahlgren 3

Sisällysluettelo Alkusanat... 3 Sisällysluettelo... 4 1. Johdanto... 5 2. Kasvihuonekaasupäästöt Suomessa... 5 3. Yhdyskuntarakenteen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin... 9 3.1 Yhdyskuntarakenteen kehityksestä... 9 3.2 Yhdyskuntarakenteen ja kasvihuonekaasupäästöjen suhteesta... 9 3.3 Esimerkkejä tutkimustuloksista eri suunnittelutasoilla... 11 4. Kasvihuonekaasupäästöjen arvioitu kehitys vuoteen 2050 mennessä... 13 5. Toimintasuosituksia... 16 Lähteet ja kirjallisuutta... 23 4

1. Johdanto Muistiossa käsitellään kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä Suomessa, yhdyskuntarakenteen vaikutuksia ja vaikutuskeinoja sekä suosituksia yhdyskuntarakenteen ja liikenteen kehittämiseksi. Yhdyskuntarakenteella tarkoitetaan tässä yhdyskuntien fyysisiä rakenteita (rakennukset, verkostot ja muut rakenteet mukaan lukien viher- ym. vapaa-alueet) ja niiden välisiä suhteita. Tarkastelun kohteena on rakenteiden lisäksi yhdyskuntien toimintojen edellyttämä liikenne, erityisesti henkilöliikenne. Ilmastonmuutoksen hallitsemista tarkastellaan yhdyskuntarakenteen ja siihen liittyvän henkilöliikenteen aiheuttamien kasvihuonekaasupäästöjen kautta. Kasvihuonekaasupäästöillä tarkoitetaan sellaisia ihmisen toiminnasta aiheutuvia tai luonnossa muuten syntyviä kaasumaisia päästöjä, jotka lisäävät ilmakehän pitkän aikavälin lämpötiloja ns. kasvihuoneilmiön kautta. Kasvihuonekaasupäästöinä tarkastellaan tässä yhdyskuntarakenteeseen ja liikenteeseen liittyen hiilidioksidia (CO 2 ), metaania (CH 4 ) ja typpi-oksiduulia (N 2 O). Kasvihuonekaasupäästöt ilmaistaan hiilidioksidiekvivalenttina, jossa metaanin muuntokertoimena on käytetty lukua 21 ja typpioksiduulin kertoimena lukua 310. Koko Suomen päästöjä tarkasteltaessa mukana ovat myös rikkiheksafluoridi SF6, fluorihiilivety HFC ja perfluorihiilivety PFC. 2. Kasvihuonekaasupäästöt Suomessa Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys Suomessa vuosina 1990 2008 esitetään kuvassa 1. Kuva 1. Kasvihuonekaasupäästöt Suomessa 1990 2008 (Tilastokeskus) 5

Kioton pöytäkirjan mukaan Suomen kasvihuonekaasupäästöjen olisi oltava vuoden 1990 tasolla vuoden 2010 tilanteessa, joka lasketaan vuosien 2008 2012 keskiarvona (kuva 2). Kuva 2. Suomen kasvihuonekaasupäästöt ja Kioton tavoite (Tilastokeskus) Valtaosa kasvihuonekaasupäästöistä aiheutuu energiasektorilta, johon myös yhdyskuntarakenteen (rakennetun ympäristön) ja liikenteen päästöt sisältyvät. Energiasektorin kasvihuonekaasupäästöjen kehitys vuosina 1990-2008 esitetään kuvassa 3. Liikenteen päästöt muodostivat noin neljänneksen energiasektorin päästöistä vuoden 2008 tilanteessa. Kuva 3. Energiasektorin kasvihuonekaasupäästöt Suomessa (Tilastokeskus) 6

Kuvassa 4 esitetään arvio rakennetun ympäristön osuudesta kasvihuonekaasupäästöistä Suomessa vuonna 2007. Rakennettuun ympäristöön lasketaan rakennukset, rakentaminen ja liikenne. Kuva 4. Suomen kasvihuonekaasupäästöt vuonna 2007. Rakennetun ympäristön osuus päästöistä on 56 %. (Vehviläinen et al. 2010) Kuvassa 5 esitetään kasvihuonekaasupäästöjen kehitys Suomessa 1990-2008 sektoreittain indeksitarkasteluna. Rakentamisen ja luokan muut kasvihuonekaasupäästöt ovat nykyään pienemmät kuin vuonna 1990. Liikenteen päästöt ovat kasvaneet melko tasaisesti ja ovat nykyään noin 10 % suuremmat kuin 1990-luvun alussa. Rakennusten päästöissä näkyy lämmitystarpeen ja sähköntuotannon vaihtelu (Vehviläinen et al. 2010). Kuva 5. Kasvihuonekaasupäästöjen kehitys sektoreittain indeksitarkasteluna 1990 2008 (Vehviläinen et al. 2010) 7

Kotimaan liikenteen päästöt olivat vuonna 2007 yhteensä 14,3 miljoonaa CO 2 -ekvivalenttitonnia (kuva 6). Kuva 6. Kotimaan liikenteen päästöt vuonna 2007 (Tilastokeskus, Vehviläinen et al. 2010) Valtaosa, 12,5 miljoonaa CO 2 -ekvivalenttitonnia eli 88 % kotimaan liikenteen kasvihuonekaasupäästöistä syntyy tieliikenteessä. Tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöistä 59 % on henkilöautoliikenteen aiheuttamaa (kuva 7). Kuva 7. Tieliikenteen kasvihuonekaasupäästöt (VTT Lipasto, Vehviläinen et al. 2010) Henkilöliikenteen suoritteesta 31 prosenttia on työhön tai opiskeluun liittyviä matkoja. Ostos- ja asiointimatkojen osuus on 14 %, ja loput 55 % on erilaisia vapaa-aikaan liittyviä matkoja (kuva 8). Kuva 8. Henkilöliikenteen matkasuoritteiden jakauma (HLT 2004-2005, Vehviläinen et al. 2010) 8

3. Yhdyskuntarakenteen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin 3.1 Yhdyskuntarakenteen kehityksestä Suomessa kuten muissakin teollisuusmaissa on ollut tyypillistä toisaalta alueellinen keskittyminen joihinkin ns. kasvukeskuksiin ja toisaalta samanaikainen yhdyskuntarakenteen hajautuminen näiden keskusten reunoilla ja ympärillä. Hajautuminen on ollut Suomessa selvästi voimakkaampaa kuin muissa maissa. (Harmaajärvi et al. 2001) Suomen taajamissa käytetään maata asukasta kohden moninkertainen määrä muihin länsimaihin ja myös Pohjoismaihin verrattuna. Tämä merkitsee pitempiä työssäkäynti- ja asiointietäisyyksiä, korkeita infrastruktuurin rakentamis- ja ylläpitokustannuksia sekä korkeita yhdyskuntien päivittäisestä toiminnasta aiheutuvia liikennekustannuksia. Samalla aiheutuu runsasta luonnonalueiden ja -varojen kulutusta ja päästöjä. Yksi maamme yhdyskuntien rakenteen hajautumiseen oleellisesti liittyvä kehityspiirre on lähikauppojen määrän vähentyminen asuinalueilla ja kaupan suuryksiköiden sijoittuminen yhdyskuntien reuna-alueille, ulosmenoteiden ja kehäteiden varsille. Eheä yhdyskuntarakenne on alueidenkäytön suunnittelun tärkeimpiä tavoitteita. Yhdyskuntarakenne hajautuu nopeasti kasvavilla alueilla muuttoliikkeen, ikärakenteen ja asumisväljyyden kasvun tuloksena. Yhdyskuntarakennetta eheyttämällä luotaisiin edellytyksiä toimivalle joukkoliikenteelle, tehokkaalle tavarankuljetusjärjestelmälle, kansalaisten tarvitsemien palvelujen saavutettavuudelle ja luonnonalueiden ja -varojen säästämiselle. Yhdyskuntarakenteen hallinta on erityisen tärkeää suurilla kasvavilla kaupunkiseuduilla, mutta sillä voidaan tukea myös muiden alueiden sekä maaseudun taajama- ja kyläverkoston elinvoiman säilymistä. VTT:n ympäristöministeriölle tekemän tutkimuksen mukaan yhdyskuntarakennetta eheyttämällä voidaan vähentää vuotuisia kasvihuonepäästöjä kymmenessä vuodessa määrällä, joka vastaa 15 prosenttia Suomen kaikkien kasvihuonekaasupäästöjen Kioto-pöytäkirjan mukaisesta vähentämistavoitteesta. Jos nykyinen hajautumis- ja asumisväljyyskehitys jatkuu, asuin- ja palvelurakennusten ja seutujen sisäisen henkilöliikenteen päästöt kuitenkin kasvavat kymmenessä vuodessa lähes neljänneksellä. (Harmaajärvi et al. 2001) Yhdyskuntarakenteen eheytymisen tavoite on kirjattu mm. alueidenkäytön suunnittelua ohjaaviin valtakunnallisiin alueidenkäyttötavoitteisiin. 3.2 Yhdyskuntarakenteen ja kasvihuonekaasupäästöjen suhteesta Alue- ja yhdyskuntarakenteen tulevan kehityksen taustana ovat yleiset yhteiskunnalliset muutostekijät ja -ketjut kuten teknologiset, tuottavuuden, bruttokansantuotteen, tulojen ja tulonjaon sekä elinkeino- ja toimeentulorakenteen, työkulttuurin, palvelujen ja vapaa-ajan kulttuurin muutokset. Muutosprosessit ovat usein syklisiä tai muuten toisiaan vahvistavia tapahtumasarjoja. Alue- ja yhdyskuntarakenteen muutokset vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöihin toisaalta suoraan rakenteiden eli rakennusten, verkostojen ja muiden rakenteiden määrän ja sijainnin sekä toimintojen välisen liikenteen kautta, ja toisaalta muiden, mm. elintasoon, autoistumiseen ja kuljetusmääriin liittyvien muutosten 9

sekä näiden muutosten yhteis- ja kerrannaisvaikutusten kautta (kuva 9). Kerrannais- ja kehävaikutukset ilmenevät esimerkiksi kulkutapajakaumassa, missä autoistuminen kasvattaa henkilöautojen osuutta liikenteessä. Se taas luo edellytyksiä yhdyskuntarakenteen hajautumiseen, mikä puolestaan lisää edelleen henkilöautojen käyttöä. INNOVAATIOT INNOVATIIVINEN MILJÖÖ TEKNOLOGINEN MUUTOS ALUE- JA YHDYSKUNTA- RAKENNE TEKNOLOGISEN MUUTOKSEN JA ALUE- JA YHDYSKUNTARAKENTEEN MUUTOKSEN KEHÄ TUOTTAVUUS MUUTTOLIIKE BKT:N KASVU ELINKEINORAKENNE Kuva 9. Esimerkki kehämäisistä muutosprosesseista: Teknologinen muutos vaikuttaa elinkeinorakenteen muutoksen kautta alue- ja yhdyskuntarakenteeseen, jolla puolestaan on vaikutus innovatiivisten prosessien kautta teknologiseen muutokseen. (Harmaajärvi et al. 2001, 2004) Yhdyskuntarakenne aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä rakennetun ympäristön ja siihen liittyvän liikenteen kautta. Kuvassa 10 tarkastellaan yhdyskuntarakenteen kasvihuonekaasupäästöihin vaikuttavia keinoja. Yhdyskuntarakenne aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä rakennuksiin ja muihin rakenteisiin sisältyvien materiaalien tuotannon, rakennusten lämmityksen, jäähdytyksen ja muun sähkön käytön sekä liikenteen aiheuttaman primäärienergiankulutuksen kautta. Yhdyskuntarakenteesta aiheutuviin kasvihuonekaasupäästöihin voidaan vaikuttaa alueidenkäytön, liikennejärjestelmän ja energiajärjestelmien kautta. 10

Kuva 10. Periaatekaavio yhdyskuntarakenteen vaikutuksista ja vaikutuskeinoista suhteessa kasvihuonekaasupäästöihin (Lahti & Moilanen 2010). 3.3 Esimerkkejä tutkimustuloksista eri suunnittelutasoilla Yhdyskuntarakenteen muutokset vaikuttavat kasvihuonekaasupäästöihin ja sitä kautta ilmastonmuutokseen mm. toimintojen keskinäisestä sijainnista riippuvan liikenteen sekä rakennusten ja muiden rakenteiden energiankäytön kautta (Harmaajärvi et al. 2001). Hallitustenvälisen ilmastonmuutospaneelin IPCC:n neljännessä arviointiraportissa rakennuksiin ja liikenteeseen liittyvä päästövähennyspotentiaali todettiin merkittäväksi ja kaupunkisuunnittelua pidettiin tärkeänä keinona liikenteen päästöihin vaikuttamisessa (IPCC 2007). Ilmastonmuutoksen hillitseminen tarkoittaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistä. Meneillään olevaa ilmastonmuutosta ei voida kokonaan pysäyttää, mutta päästöjen vähentämisellä voidaan ainakin yrittää hidastaa sen etenemistä ja siten vähentää siitä tulevaisuudessa aiheutuvia haittoja. Haittoja vähennetään lisäksi ilmastonmuutokseen sopeutumisella, millä tarkoitetaan varautumista esimerkiksi sään ääri-ilmiöihin, tulviin, myrskyihin ja rankkasateisiin. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi on asetettu sitovia tavoitteita kansainvälisillä sopimuksilla ja EU:n sekä kansallisilla päätöksillä. Kaavoituksen avulla voidaan hillitä ilmastonmuutosta ja toisaalta sopeutua muutokseen. Hyvällä suunnittelulla voidaan vähentää yhdyskuntarakenteesta ja liikenteestä aiheutuvia kasvihuonekaasupäästöjä ja toisaalta vähentää ilmastonmuutoksen haitallisia, esimerkiksi tulvien ja myrskyjen aiheuttamia vaikutuksia. 11

Yhdyskuntasuunnittelun vaikuttavuutta tarkastellaan suhdelukuna suhteellisesti (tässä asukasta kohden laskettuna) eniten ja vähiten kasvihuonekaasupäästöjä aiheuttavien alueiden tai rakenteiden välillä. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentämismahdollisuuksia tarkastellaan suhteellisten päästöjen erotuksena eniten ja vähiten päästöjä aiheuttavan alueen tai rakenteen välillä eri suunnittelutasoilla. Kuvissa 11 ja 12 esitetään eräiden tutkimusten perusteella lasketut kasvihuonekaasupäästöjen suhteelliset erot yhdyskuntarakennevaihtoehtojen välillä ja vuotuinen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämismahdollisuus asukasta kohden laskettuna eri suunnittelutasoilla. Yhdyskuntarakennevalintojen suhteelliset erot kasvihuonekaasupäästöissä 2,40 15,8 Suhde eniten/vähiten CO2-ekv./asukas 2,20 2,00 1,80 1,60 1,40 1,20 Kokonaisvaikutus Liikenne 1,00 Copyright Irmeli Wahlgren Asuntoalue Kunnanosa Kunta Seutu A Seutu A, muuttuva rakenne Suunnittelutaso Seutu B Koko maa Kuva 11. Yhdyskuntarakennevalintojen suhteelliset erot kasvihuonekaasupäästöissä. Suhde eniten ja vähiten kasvihuonekaasupäästöjä (CO 2 -ekv.kg/asukas, a) aiheuttavan vaihtoehdon välillä eri suunnittelutasoilla. (Wahlgren 2007a, 2009a) 3000 Yhdyskuntarakennevalintojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämispotentiaali 2500 Vähennys CO2-ekv.kg/asukas,a 2000 1500 1000 500 Kokonaisvaikutus Liikenne 0 Asuntoalue Kunnanosa Kunta Seutu A Seutu A, muuttuva rakenne Copyright Irmeli Wahlgren Suunnittelutaso Seutu B Koko maa Kuva 12. Yhdyskuntarakennevalintojen kasvihuonekaasupäästöjen vähentämispotentiaali. Kasvihuonekaasupäästöjen ero (CO 2 -ekv.kg/asukas, a) eniten ja vähiten päästöjä aiheuttavan vaihtoehdon välillä eri suunnittelutasoilla. (Wahlgren 2007a, 2009a) 12

Suunnitteluvalintojen vaikutus kasvihuonekaasupäästöihin voi olla seututasolla noin 10 %, kuntatasolla noin 60 % ja asuntoaluetasolla jopa 200 %. Vastaavanlainen valintojen vaikutus on myös energian ja luonnonvarojen kulutukseen ja aiheutuviin kustannuksiin. Liikenteestä aiheutuvien kasvihuonekaasupäästöjen erot erilaisten alueiden ja vaihtoehtojen välillä ovat usein selvästi suuremmat kuin koko rakenteesta johtuvat. Asuntoaluetasolla liikenteen kannalta vähiten edullinen alue aiheuttaa kasvihuonekaasupäästöjä lähes 16 kertaa niin paljon kuin edullisin alue. Kasvihuonekaasupäästöjen vuotuiset vähennysmahdollisuudet ovat suunnittelutasosta riippuen kokonaisuudessaan 0,3 2,8 CO 2 -ekv. tonnia/asukas ja liikenteen osalta 0,1 2,7 CO 2 -ekv. tonnia/asukas. Tutkimustulosten perusteella yhdyskuntasuunnittelulla voidaan vaikuttaa merkittävästi kasvihuonekaasupäästöihin ja sitä kautta ilmastonmuutokseen. Yleisesti voidaan todeta, että mitä yksityiskohtaisempi suunnittelutaso, sitä suuremmat suhteelliset erot ovat. Vaikka yleisellä suunnittelutasolla vaihtoehtojen väliset erot olisivat suhteellisen pienet, erot käyttöön otettavien alueiden tai yksittäisten ratkaisujen osalta voivat olla huomattavat. 4. Kasvihuonekaasupäästöjen arvioitu kehitys vuoteen 2050 mennessä Liikennesuoritteiden tulevaa kehitystä eri skenaarioissa tarkastellaan kuvassa 13, skenaarioissa oletettua kulkutapojen muutosta kuvassa 14 ja ajoneuvokannan keskimääräisiä ominaispäästöjä kuvassa 15. Liikenteen perusskenaario (P1, P2, baseline) perustuu Tiehallinnon liikenne- ja autokantaennusteisiin, VTT:n LIPASTO-laskentajärjestelmään sekä VTT:n ja liikenne- ja viestintäministeriön arvioihin henkilöautojen energiatehokkuuden paranemisesta. VNK A ja VNK C-skenaariot on laadittu valtioneuvoston ilmastopoliittisen tulevaisuusselonteon yhteydessä. (Vehviläinen et al. 2010) Perusskenaariossa (P1, P2, baseline) oletetaan liikennesuoritteiden kasvavan trendin mukaan, VNK C- skenaariossa kasvu taittuu ja VNK A-skenaariossa suoritteiden kehitys kääntyy laskuun. Kulkutapaosuuksien muutokset ovat suurimmat skenaariossa VNK A, jossa oletetaan kevyen liikenteen ja raideliikenteen osuuksien kasvavan voimakkaasti. Autokannan ominaispäästöjen kehityksen vaikuttavat baseline-skenaariossa ajoneuvoteknologian kehitys ja VNK-skenaarioissa lisäksi liikenteen sähköistyminen ja lisääntyvä biopolttoaineiden käyttö. (Vehviläinen et al. 2010) 13

Kuva 13. Liikennesuoritteiden määrän kehitys eri skenaarioissa (Vehviläinen et al. 2010) Kuva 14. Kulkutapojen osuuden muutos eri skenaarioissa (Vehviläinen et al. 2010) Kuva 15. Ajoneuvokannan ominaispäästöjen kehitys eri skenaarioissa (Vehviläinen et al. 2010) 14

Kuvassa 16 esitetään liikenteen hiilidioksidipäästöjen kehittyminen perustapauksessa. Kuva 16. Liikenteen hiilidioksidipäästöjen kehittyminen perustapauksessa (Liikenne- ja viestintäministeriö, Martinkauppi 2010). Yhdyskuntarakenteen ja liikenteen kasvihuonekaasupäästöjen kehitystä Suomessa vuoteen 2050 mennessä on arvioitu 34 kaupunkiseudun osalta selvityksessä Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne ja kasvihuonekaasupäästöt, kehitysvertailuja 2005-2050 (Lahti & Moilanen 2010). Kuvassa 16 esitetään yhdyskuntarakenteen kasvihuonekaasupäästöjen arvioitu muutos eri kehitysurissa. Kuva 16. Yhdyskuntarakenteen päästöt eri kehitysurissa (Lahti & Moilanen 2010). 15

Yhdyskuntarakenteen muutoksen ohjaamisella on mahdollista vähentää kasvihuonekaasupäästöjä. Yhdyskuntarakenteen muutokset vaikuttavat koko yhteiskuntaan monella tavalla ja useiden vuosikymmenien, jopa vuosisatojen ajan. Yhdyskuntarakennetta ohjaavat toimenpiteet on näistä syistä tehtävä ajoissa. Suomen kansainvälisesti verrattuna hyvin hajanaista yhdyskuntarakennetta on syytä tiivistää ja alueellista laajenemista rajoittaa. Näin voidaan välttyä tarpeettoman laajoilta ja vajaakäyttöisiksi jääviltä perusrakenteilta sekä lyhentää työ- ja asiointimatkojen sekä muun liikenteen etäisyyksiä. Tiivistyvällä ja keskittyvällä yhdyskuntarakenteella voidaan voimistaa kasvihuonekaasupäästöjen vähentämistoimien vaikuttavuutta ja toisaalta estää se, etteivät muilla toimenpiteillä aikaan saadut hyvät tulokset valu hukkaan. Jatkuvasti hajautuva yhdyskuntarakenne voi heikentää muiden toimenpiteiden vaikutuksia jopa 30 % ja tiivistyvällä rakenteella voidaan niitä vastaavasti voimistaa jopa 20 %. (Lahti & Moilanen 2010) 5. Toimintasuosituksia Ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi tarvitaan radikaaleja toimenpiteitä yhdyskuntarakenteen ja liikenteen kehittämisessä. Nämä eivät kuitenkaan riitä, vaan ilmastonmuutoksesta aiheutuvien haittojen minimoimiseksi tarvitaan myös sopeutumistoimia. Toimenpiteet vaativat laajaa yhteistyötä eri toimijoiden kesken. Tehokkaimpia toimia ovat sellaiset, jotka tuottavat myös taloudellisia hyötyjä. Seuraavassa esitetään toimintasuosituksia yhdyskuntarakenteen ja liikenteen kehittämiseksi kasvihuonekaasupäästöjä rajoittavasti. Yhdyskuntarakenteeseen vaikuttavat toimenpiteet kasvihuonekaasupäästöjen vähentämiseksi voidaan jakaa yleisellä tasolla esimerkiksi seuraavasti (Lahti & Moilanen 2010): Aluepolitiikka Maa- ja asuntopolitiikka Yhdyskuntien eheyttämistoimet (kaavamääräykset, haja-asutuksen rajoitukset, poikkeuslupaehtojen kireys ym.) Sijainnin ohjaus (asuminen, palvelut, muut työpaikat) Liikenneverkon kehittäminen Liikkumistottumuksiin vaikuttaminen Joukkoliikenteen tarjonnan lisääminen ja laadun parantaminen Verotuksen ja maksujen kehittäminen ohjaavammiksi Uudet teknologiat ja niiden käyttöönotto (energiantuotanto-, liikenne- ja tietotekniikan teknologiat) 16

Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakennetta ja kasvihuonekaasupäästöjä koskevassa raportissa (Lahti & Moilanen 2010) on esitetty seuraavia toimintasuosituksia, joita voidaan soveltuvin osin pitää käyttökelpoisina myös tässä tarkasteltujen tekijöiden osalta. Sijainnin ohjaus kaavamerkintöjen ja -määräyksien kehittäminen ja yhtenäistäminen talotyyppijakauman kehittäminen ja suuntaaminen suunnitteluratkaisujen ohjaaminen Eheyttäminen suunnittelun keinoin asemaseutujen tiivistäminen entiset teollisuus-, varasto- ja satama-alueet asuin-, toimisto- ja palvelukäyttöön taajamien joutomaat rakentamiskäyttöön tiivismatala-pientalorakentaminen esikaupunkialueilla kerrostalovaltaisuuden lisääminen keskusta-alueilla, esikaupungeissa, lähiöissä täydennysrakentaminen Maa- ja asuntopolitiikka sosiaalisen asuntotuotannon sijoittaminen kuntien epäterveen asukaskilpailun rajoittaminen, yhteistyön lisääminen, valtionosuusjärjestelmän uusiminen maankäyttösopimukset tontinluovutussopimuksien ehtojen tiukentaminen vapaaehtoinen maanhankinta lunastusmenettelyt, etuostot kehittämisaluemenettelyt, kehittämiskorvaus yleisten alueiden toteuttaminen rakentamiskehotus, kaavan toteuttamisesta johtuva korvaaminen Taloudellinen ohjaus tehokkuutta edistävien julkisten hankkeiden rahoittaminen energialähteiden ja -tuotantomuotojen, materiaalivirtojen, päästöjen, jätteiden hinnoittelu 17

liikenteen hinnoittelu (ajoneuvoveron uudistaminen, auton hankinnan verotus, tieliikenteen käyttömaksut) kiinteistö- ym. verotus, veroedut, luovutusvoiton verotus polttoaineverotus, työmatkaliikenteen verovähennys, työsuhdeautoedut subventiot, joukkoliikenteen tuet, työsuhdematkalippu Tuotannollinen ohjaus tuotannon prosessien kehittäminen ja uudelleensijoittaminen. energiatehokkuutta lisäävät hoidon ja kunnossapidon määräykset energiatehokkuussopimukset, kuljetusketjujen energiakatselmukset liikkumisen ohjaussuunnitelmat julkisten hankintojen ohjeistus Teknologian hyödyntämisen lisääminen materiaalien käytön ohjeistus ja rajoittaminen LVI-teknologiaratkaisujen ohjaaminen rakennusteknologian kehittäminen ja ohjaus moottoritekniikan kehittäminen vaihtoehtoiset polttoaineet ajoneuvojen kulutusmerkinnät älykkäät ajoneuvopäätteet Liikennejärjestelmäsuunnittelu kulkumuotojen roolitus neliporrasmalli investointien suunnittelu ja ajoitus Joukkoliikenteen edistäminen investoinnit rataverkon kuntoon ja kapasiteettiin vuoromäärien lisääminen nopeuttaminen matkaketjujen sujuvoittaminen liityntäliikenne 18

liityntäpysäköinti informaatio Kävelyn ja pyöräilyn edistäminen väylien kehittäminen liikkumisympäristöjen ja -olosuhteiden kehittäminen pysäköinnin järjestäminen tiedottaminen ja valistus Liikenteen ohjaus nopeusrajoitukset pysäköinnin ohjaus opastustaulut, telematiikka Liikkumistottumuksiin vaikuttaminen taloudelliseen ajotapaan tähtäävät toimet autojen yhteiskäyttö kimppakyytien edistäminen etätyön edistäminen Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017 (ERA17) toimintaohjelman mukaan rakennetun ympäristön parantamisella on ratkaiseva merkitys ilmastonmuutoksen hillinnässä sekä kilpailukykyisen ja kestävän yhteiskunnan luomisessa. Toimintaohjelmassa esitetään mm. seuraavia toimintasuosituksia (Martinkauppi 2010): Päästövähennyksiä yhdyskuntasuunnittelulla Päästölaskelmat ja kokonaisenergiatarkastelu osaksi kaavojen vaikutusten arviointia Energiatehokkuutta täydennysrakentamisella Erilaiset yhdyskunnat luomaan kestävyyttä Erilaiset yhdyskunnat hiilidioksidipäästöjen lähteenä Tunnistetaan erilaiset aluetyypit Yhdyskuntarakenteen hajautumiselle rajoja 19

Maankäytön ja liikenteen yhteensovittaminen on olennainen osa energiatehokasta yhdyskuntaa Liikenteen suunnittelun ja kaavoituksen prosessien parempi yhteistyö Kestävä liikkuminen suunnittelun lähtökohdaksi Liikkumisvyöhykkeet ohjaavat maankäytön ja liikkumisen suunnittelua Liikkumisen taloudellinen ja tiedollinen ohjaus Kumppanuudella visioista toteutukseen Alueiden kehittäminen yhteistyöllä Yhteensopivat tietojärjestelmät Kaupunginjohtajista suunnan näyttäjiä Kullekin toimintasuositukselle on määritelty toteuttamisen vastuutaho. Seuraavaan on koottu yhdyskuntarakennetta ja kasvihuonekaasupäästöjä koskevien tutkimusten perusteella muodostettuja suunnittelusuosituksia. Seuraavat suositukset laadittiin Kotkan Hirssaaren ekologisen taseen arvioinnin yhteydessä (Harmaajärvi 2002b). Niitä voidaan soveltaa yleisestikin, ottaen huomioon paikan olosuhteet. Suositukset suunnittelijalle 1. Pyri eheyttämään yhdyskuntarakennetta. Hyödynnä täydennysrakentamis-mahdollisuudet. Jos uusia alueita tarvitaan, sijoita ne nykyisen rakenteen yhteyteen hyvien joukkoliikenneyhteyksien saavutettaville. Erityisen edullista on raideliikenteen hyödyntäminen. Suunnittele kaupunkirakenne niin, että keskeiset palvelut voidaan saavuttaa vaivatta kävellen tai joukkoliikenteen avulla. 2. Sijoita asunnot, työpaikat ja palvelut, myös lähivirkistysalueet, lähelle toisiaan. 3. Muodosta kattavia kävely- ja pyöräilyverkostoja ja hyviä ympäristöjä. 4. Tee joukkoliikenteestä houkutteleva hyvällä ja kattavalla palvelutasolla, nopealla verkolla, käytön mukavuudella ja helppoudella sekä edullisilla lippujen hinnoilla. 5. Pyri kohtalaiseen rakentamistehokkuuteen. Sopiva tehokkuus riippuu paikan olo-suhteista. Kehitä matalan ja tiiviin rakentamisen ratkaisuja. 6. Suunnittele alueen liikenneverkko ja muut verkostot mahdollisimman lyhyiksi ja vähän tilaa vieviksi. 7. Hyödynnä kaukolämpömahdollisuudet. Mikäli niitä ei ole, edistä talokohtaisen lämmityksen uusiutuviin luonnonvaroihin perustuvia lämmitystaparatkaisuja. 20

8. Edistä energiaa säästäviä rakenneratkaisuja ja ympäristöystävällisten rakennusmateriaalien valintaa. 9. Sijoita alueelle erilaisia asuntoja ja taloja. Näin edistät asukkaiden mahdollisuuksia asua samalla alueella elämän eri vaiheissa. Myös asuntojen muunneltavuus edistää niiden käyttömahdollisuuksia erilaisissa elämäntilanteissa. 10. Muodosta hyvää ja viihtyisää asuinympäristöä. Suositukset asukkaalle 1. Kävele, pyöräile ja käytä joukkoliikennettä aina kun mahdollista. Vältä turhaa hen-kilöauton käyttöä. 2. Selvitä mahdollisuutesi etätyön tekemiseen. Pyri tekemään etätyötä ainakin joskus, etenkin jos työmatkasi on pitkä tai teet sen henkilöautolla. 3. Ota energiankulutus huomioon taloa suunnitellessasi. Hyödynnä pienilmaston omi-naisuudet. Valitse energiaa säästäviä ratkaisuja. 4. Hyödynnä kaukolämpömahdollisuus. Jos sitä ei ole, valitse uusiutuviin energialäh-teisiin perustuva lämmitystapa. 5. Valitse taloosi ympäristöystävälliset materiaalit. 6. Hanki vähän energiaa kuluttavia kodinkoneita. 7. Mieti, miten voit eri toiminnoissasi säästää energiaa. Toimi sitten niin. 8. Säästä myös vettä hankkimalla vähän vettä kuluttavia laitteita ja käyttämällä vettä säästeliäästi. 9. Vältä turhia pakkauksia tuotteita ostaessasi. Pidä huoli, että jätteistäsi mahdollisimman suuri osa menee hyötykäyttöön. Kompostoi biojäte, jos mahdollista. 10. Pidä huolta ympäristöstäsi. Yhdyskuntien suunnitteluperiaatteita tulisi kehittää niin, että samaan aikaan voidaan ottaa huomioon sekä ilmastonmuutoksen hillitsemiseen että sopeutumiseen liittyvät tavoitteet. Ilmastonmuutoksen hillinnän ja sopeutumisen huomioonottamiseksi on tutkimuksen (Wahlgren, Kuismanen & Makkonen 2008a) perusteella annettu 10 kultaista sääntöä kaavoittajalle: 1. Selvitä paikalliset ilmasto-olosuhteet ja niiden muutosennusteet, erityisesti ääri-ilmiöiden osalta 2. Selvitä mahdolliset tulvavaara-alueet. Älä sijoita niille rakentamista, jos se ei ole turvallista ja järkevää. Selvitä myös turvalliset alimmat rakennuskorkeudet. 3. Täydennä olevaa yhdyskuntarakennetta. Älä sijoita uusia alueita irralleen olevasta rakenteesta. Vältä uuden haja-asutuksen muodostamista. 21

4. Suunnittele rakentamisalueet ja viheralueet ja verkostot samanaikaisesti. 5. Muodosta hyvää mikroilmastoa ottamalla huomioon erityisesti tuulisuuden vaiku-tukset. 6. Suunnittele ja varmista sadevesien ohjaus myös sademäärien lisääntyessä voimak-kaasti. Vähennä pintavesien valumaa vesistöihin. 7. Muodosta mieluummin rivi-, pienkerros- ja kerrostalojen yhdistelmiä sisältäviä kuin väljien suurten omakotitalojen alueita. Pyri suhteellisen tiiviiseen rakenteeseen. Edistä kauko- tai aluelämmitystä ja uusiutuvien energialähteiden käyttöä. 8. Tarkista alueen joukkoliikenteen edellytykset. Muodosta alue tai rakenne niin, että se tukee joukkoliikenteen kehittämistä. Luo hyvä kävely- ja pyöräily-ympäristö. 9. Sijoita erilaiset toiminnot lähelle toisiaan. Sekoita toimintoja, älä erottele. 10. Arvioi vaikutukset kasvihuonekaasupäästöihin, valitse vaikutuksiltaan parhaat vaihtoehdot ja ratkaisut. Ota huomioon myös muut kestävän kehityksen näkökulmat. Ilmastonmuutoksen huomioonottaminen maankäytön suunnittelussa edistää myös turvallisen, terveellisen ja viihtyisän elinympäristön muodostamista ja energia- ja yhdyskuntatalouden kannalta edullista sekä kestävää rakentamista. 22

Lähteet ja kirjallisuutta Ahtila, Pekka, Tuomaala, Mari, Siitonen, Sari, Kalenoja, Hanna, Rantala, Jarkko, Kallionpää, Erika, Sipilä, Kari, Wahlgren, Irmeli, Shemeikka, Jari, Forsström, Juha, Tuominen, Pekka, Halonen, Minna, Rämä, Miikka, Pursiheimo, Esa & Lahti, Pekka (2009). Measuring and potentials of energy efficiency (EPO). Energiatehokkuuden mittarit ja potentiaalit. In Veijonen, Kati, Holviala, Niina & Seilo, Maritta (eds.) Climbus Business Opportunities in the Mitiagtion of Climate Change 2004-2008. Tekes Programme Report 4/2009. Final Report, pp. 386-399. Ala-Outinen, Tiina, Harmaajärvi, Irmeli, Kivikoski, Harri, Kouhia, Ilpo, Makkonen, Lasse, Saarelainen, Seppo, Tuhola, Markku & Törnqvist, Jouko (2004). Ilmastonmuutoksen vaikutukset rakennettuun ympäristöön. VTT Tiedotteita 2227, Espoo. Forsström, Juha, Lahti, Pekka, Pursiheimo, Esa, Rämä, Miika, Shemeikka, Jari, Sipilä, Kari, Tuominen, Pekka & Wahlgren, Irmeli (2011). Measuring energy efficiency Indicators and potentials in buildings, communities and energy systems. VTT Research Notes 2581. 107 s. + liitt. Ehdotus energiansäästön ja energiatehokkuuden toimenpiteiksi. Energiatehokkuustoimikunnan mietintö. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto, 52/2009. Hakala, Mauno (2004). Yhdyskuntarakenteen kustannuksista haja-asutusalueilla ja taajamissa. Kokemuksia Nurmosta vuosina 1977 2004. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Alueidenkäytön neuvottelupäivät, Vaasa 27.5.2004. Halme, Timo & Harmaajärvi, Irmeli (2003). Kuopion yhdyskuntatalousselvitys. Eteläisten osien kaupunkirakennevaihtoehdot. Kuopion kaupunki YK 2003:10. Halme, Timo, Harmaajärvi, Irmeli & Koski, Kimmo (2003). Kuopion seudun maakuntakaava. Rakennemallien vaikutukset. Pohjois-Savon liitto Sarja A:36. Harmaajärvi, Irmeli (2000a). EcoBalance model for assessing sustainability in residential areas and relevant case studies in Finland. Environmental Impact Assessment Review 20, pp. 373-380. Harmaajärvi, Irmeli (2002b). Ekologinen tase - Kotkan Hirssaari. Kustantajat Sarmala Oy / Rakennusalan kustantajat. Harmaajärvi, Irmeli (2000b). Energy and emission impacts of the organisation of space and infrastructure investigations for the Helsinki region. In: Perrels, Adriaan (ed.) Greenhouse gas policy questions and socio-economic research implications for Finland in a national and international context. Helsinki, Finland. VATT Discussion Papers 222. Pp. 61-72. Harmaajärvi, Irmeli, Halme, Timo & Kärkkäinen, Jari (2005). Kuopion seudun maakuntakaava. Yhdistelmärakennemallin vaikutukset. Pohjois-Savon liitto Sarja A 41. 23

Harmaajärvi, Irmeli, Heinonen, Sirkka & Lahti, Pekka (2004). Urban form, transportation and greenhouse gas emissions. Experiences in the Nordic Countries. VTT Building and Transport, Research report: RTE 2108/04. Pohjoismaiden ministerineuvosto. TemaNord 2004: 540. Harmaajärvi, Irmeli & Huhdanmäki, Aimo & Lahti, Pekka (2001). Yhdyskuntarakenne ja kasvihuonekaasupäästöt. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 522. Harmaajärvi, Irmeli, Huhdanmäki, Aimo & Lahti, Pekka (2002). Urban form and greenhouse gas emissions. Summary. Ministry of the Environment. The Finnish Environment 573. Harmaajärvi, Irmeli & Huhdanmäki, Aimo (1999). Pääkaupunkiseudun yhdyskuntarakennevaihtoehtojen vaikutukset hiilidioksidipäästöihin. Pääkaupunkiseudun julkaisusarja C 1999:16. Harmaajärvi, Irmeli (2005). Ilmastonmuutoksen haasteet yhdyskuntasuunnittelulle. Teoksessa Epävarma maailma. Toimittaneet Paula Ahonen-Rainio ja Ulla Huhtinen. Maanmittaustieteiden päivät 17.-18.11.2005, Teknillinen korkeakoulu, Espoo. Maanmittaustieteiden seuran julkaisu n:o 42. Espoo 2005. ss. 35-45. Harmaajärvi, Irmeli (1992). Kestävän kehityksen tavoitteen mukainen asuntoalue. Arvio neljästä tyypillisestä suomalaisesta asuntoalueesta kestävän kehityksen kannalta. VTT Tiedotteita 1378. Harmaajärvi, Irmeli & Lyytikkä, Anneli (1999). Ekokylien ekologinen tase. Neljän suomalaisen asuntoalueen arviointi kestävän kehityksen kannalta. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 286. Harmaajärvi, Irmeli & Riipinen, Jouko (2003). Kokkolan kaupungin maaseutualueiden kaavatalousselvitys. Kokkolan kaupunki, VTT Rakennus- ja yhdyskuntatekniikka, Plan-Ark Oy. Harmaajärvi, Irmeli (1998). Sodankylän raviradan asuntoalueen ekologinen tase. VTT Yhdyskuntatekniikka, tutkimusraportti 454. Harmaajärvi, Irmeli (1995). The Ecological Balance of a Residential Area. In The life cycle approach to the planning and administration of the urban infrastructure. The Nordic Council of Ministers, Copenhagen, Denmark. TemaNord 1995:601. Harmaajärvi, Irmeli (2003). Urban form and greenhouse gas emissions in Finland. In: Time to turn down energy demand. Energy intelligent solutions for climate, security and sustainable development. eceee 2003 Summer Study Proceedings. Volume 2, Panel 3, Panel 4. eceee, European Council for an Energy Efficient Economy. Stockholm 2003. pp. 555-563. Harmaajärvi, Irmeli (2004a). Urban Form and Greenhouse Gas Emissions in the Nordic Countries. Sustainable Urban Infrastructure, Zanon, Bruno (ed.), Approaches - Solutions - Methods, COSTC8, Best Practice in Sustainable Urban Infrastructure. International Conference, Trento, Italy, 6-8 November 2003. Università degli studi di Trento, COST Programme. Trento, Italy 2004. pp. 178-192. Harmaajärvi, Irmeli (2004b). Yhdyskuntarakenteen kustannuksista ja ekologisuudesta taajamissa ja haja-asutusalueilla. Länsi-Suomen ympäristökeskus. Alueidenkäytön neuvottelupäivät, Vaasa 27.5.2004. 24

Heinonen, Sirkka, Kasanen, Pirkko & Walls, Mari (2002). Ekotehokas yhteiskunta. Ympäristöklusterin kolmannen ohjelmakauden esiselvitysraportti. Ympäristöministeriö. Suomen ympäristö 598. IPCC (2007). Neljäs arviointiraportti. Kansallinen ilmasto-ohjelma Ympäristöministeriön sektoriselvitys (2001). Suomen ympäristö 473. Helsinki. Kivistö, Torsti & Rauhala, Kari (1986). Asuntoalueiden kaavoitus ja käyttökustannukset (ASTA II). Ympäristöministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto. Tiedotuksia 2/1986. Kopra, Pekka (1992). Haja-asutusalueen rakentamisen ja asumisen kustannukset. Ympäristöministeriö. Kuismanen, Kimmo & Wahlgren, Irmeli (2009). Oulun Länsi-Toppilan asemakaava. Ilmastonmuutoksen vaikutukset ja huomioon ottaminen. Oulun kaupunki. Lahti, Pekka & Calderon, Enrique & Jones, Philip & Rijsberman, Michiel & Stuip, Jan (editors) (2006). Towards Sustainable Urban Infrastructure. Assessment, tools and good practice. Results of COST Action C8 Best Practice in Sustainable Urban Infrastructure. ESF, COST. Lahti, Pekka, Halonen, Minna & Wahlgren, Irmeli (2008). Metropolialueen aluerakennevaihtoehtojen ekotehokkuus. VTT Tutkimusraportti VTT-R-01343-08. Lahti, Pekka & Harmaajärvi, Irmeli (1992). Yhdyskuntarakenne ja kestävä kehitys. Kansainvälisiä kokemuksia. Ympäristöministeriö, kaavoitus- ja rakennusosasto. Tutkimusraportti 1 1992. Lahti, Pekka & Moilanen, Paavo. Kaupunkiseutujen yhdyskuntarakenne ja kasvihuonekaasupäästöt. Kehitysvertailuja 2005 2050. Ympäristöministeriö, Suomen ympäristö 12 2010. 87 s. Liikennepolitiikan linjat ja liikenneverkon kehittämis- ja rahoitusohjelma vuoteen 2020. Valtioneuvoston liikennepoliittinen selonteko eduskunnalle 27.3.2008. Maankäyttö- ja rakennuslaki ja asetus. Martinkauppi, Kirsi (toim.) (2010). ERA 17. Energiaviisaan rakennetun ympäristön aika 2017. Ympäristöministeriö, Sitra ja Tekes. 92 s. Niskanen, Saija, Lahti, Pekka, Maijala, Olli & Harmaajärvi, Irmeli (2004). Yhdyskuntarakenteen eheyttäminen ja ohjaus. Kirjallisuustutkimus. Yhdyskuntarakenteen ohjauksen kehittämisohjelman liite. Ympäristöministeriö 30.11.2004. 56 s. Pitkän aikavälin ilmasto- ja energiastrategia. Valtioneuvoston selonteko eduskunnalle 6. päivänä marraskuuta 2008. Työ- ja elinkeonministeriön julkaisuja, Energia ja ilmasto, 36/2008. Uudenmaan ja Itä-Uudenmaan rakennemallien arviointi (2010). Uudenmaan liiton julkaisuja E 106 2010. Uudenmaan liitto (2008). Metropolialueelle kestävä aluerakenne. 25

Wahlgren, Irmeli (2009a). Assessing Ecological Sustainability in urban planning EcoBalance model. In Koukkari, Heli & nors, Minna (eds.) Life Cycle Assessment of products and Technologies. LCA Symposium. VTT Symposium 262, pp. 106-121. Wahlgren, Irmeli (2010). Climate change and urban planning. CIB World Congress 2010, May 10th - 13th, The Lowry, Salford Quays, United Kingdom. Wahlgren, Irmeli (2007a). Eco Efficiency of Urban Form and Transportation. ECEEE 2007 Summer Study, Saving Energy - Just do it! 4-9 June 2007, La Colle sur Loup, France, Conference proceedings, cd-rom. ECEEE. La Colle sur Loup, France (2007), 1679-1690. Wahlgren, Irmeli & Halonen, Minna (2008). Espoon maankäytön kehittämissuunnitelmien ilmastovaikutukset. VTT Tutkimusraportti VTT-R-00250-08. Wahlgren, Irmeli & Halonen, Minna (2006). Sipoon yleiskaava 2025. Rakennemallien vaikutusten arviointi. VTT Tutkimusraportti VTT-R-04965-06. Wahlgren, Irmeli (2006). Ilmastonmuutoksen haasteet kaavoitukselle. Maankäyttö 2/2006, 6-10. Wahlgren, Irmeli (2009b). Ilmastonmuutoksen hillintä maankäytön suunnittelulla. Ilmastonmuutos Pohjois-Karjalan mahdollisuutena. Ilmastonmuutoksen Pohjois-Karjala projekti. Lohilahti Hanne, Hokkanen Timo J., Aho Juha, Kolström Taneli, Mustonen Anna (toim.). Pohjois-Karjalan maakuntaliitto. Julkaisu 124 2009. Ss. 27 32. Wahlgren, Irmeli (2010). Ilmastonmuutos haastaa maanmittarit. Maankäyttö 1/2010. S. 8. Wahlgren, Irmeli (2008a). Ilmastonmuutoksen huomioiminen kaupungin suunnittelussa. Yhdyskuntasuunnittelu, vol. 46, 1, ss. 55-71 Wahlgren, Irmeli (2008b). Ilmastonmuutoksen huomioiminen osana maankäytön suunnittelua Ympäristö ja terveys, vol. 39, 10, ss. 22-27. Wahlgren, Irmeli (2008c). Ilmastonmuutos otettava huomioon maankäytön suunnittelussa. Kuntalehti, 12, ss. 46-47 Wahlgren, Irmeli (2007b). Haja-asutus ongelma ilmastonmuutoksen hillinnässä. Maankäyttö 2/2007. Ss. 10 13. Wahlgren, Irmeli, Kuismanen, Kimmo & Makkonen, Lasse (2008a). Ilmastonmuutoksen huomioiminen kaavoituksessa tapauskohtaisia tarkasteluja. VTT Tutkimusraportti VTT-R-03986-08. Espoo. 173 s. Wahlgren, Irmeli, Kuismanen, Kimmo & Makkonen, Lasse (2008b). Uudenmaan maankäytön kehityskuvavaihtoehtojen ilmastovaikutukset. VTT Tutkimusraportti VTT-R-03982-08. Espoo. 89 s. Wahlgren, Irmeli (2011). Measuring Energy Efficiency in Urban and Regional Planning. SB 11, 2011 Helsinki World Sustainable Building Conference. October 18 21, 2011. Full papers, 621 628. Proceedings, Vol. 2, 446-447. 26

Wahlgren, Irmeli (2008d). Millainen on energiatehokas yhdyskunta? Ympäristö ja terveys, vol. 39, 5, ss. 16-19. Wahlgren, Irmeli (2008e). Sipoon yleiskaava 2025. Yleiskaavaehdotuksen vaikutusten arviointi. VTT Tutkimusraportti VTT-R-02114-08. Wahlgren, Irmeli (2007c). Sipoon yleiskaava 2025. Yleiskaavaluonnoksen vaikutusten arviointi. VTT Tutkimusraportti VTT-R-01782-07. Espoo. Wahlgren, Irmeli (2010). Sustainable built environment assessment of eco-efficiency in urban planning. SB 2010, 22.-24.9.2010 Dipoli, Espoo. SB10 Finland. Sustainable Community buildingsmart. Conference proceedings. VTT, RIL (2010), Abstract p. 186-187; Full paper 11 p. (p.564-574) Wahlgren, Irmeli (2008f). Uudenmaan maankäytön kehityskuvavaihtoehtojen kasvihuonekaasupäästöt - asumisväljyyden herkkyystarkastelu. VTT Tutkimusraportti; R-09086-08. Valtioneuvoston ilmasto- ja energiapoliittinen tulevaisuusselonteko (2009). Valtioneuvoston päätös valtakunnallisista alueidenkäyttötavoitteista (2000). Valtioneuvoston päätös valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden tarkistamisesta (2008). Vehviläinen, Iivo, Pesola, Aki, Heljo, Juhani, Vihola, Jaakko, Jääskeläinen, Saara, Kalenoja, Hanna, Lahti, Pekka, Mäkelä, Kaisa & Ristimäki, Mika (2010). Rakennetun ympäristön energiankäyttö ja kasvihuonekaasupäästöt. Sitran selvityksiä 39. Helsinki. 125 s. VTT LIPASTO Suomen liikenteen pakokaasupäästöjen ja energiankulutuksen laskentajärjestelmä, lipasto.vtt.fi www.tilastokeskus.fi www.ymparisto.fi 27