Työn nimi - Arbetets titel Title Laskun maksamisen vaikutus tilaajan vaatimusten esittämiselle rakennusurakassa

Tiedekunta/Osasto - Fakultet/Sektion Faculty Oikeustieteellinen tiedekunta Laitos - Institution Department Tekijä - Författare Author Jaakko Honkala Työn nimi - Arbetets titel Title Laskun maksamisen vaikutus tilaajan vaatimusten esittämiselle rakennusurakassa Oppiaine - Läroämne Subject Velvoiteoikeus Työn laji - Arbetets art Level OTM-tutkielma Tiivistelmä - Referat Abstract Aika - Datum Month and year Toukokuu 2018 Sivumäärä - Sidoantal Number of pages XIV + 79 sivua Rakennusurakassa tilaajan pääsuoritusvelvollisuutena on urakkahinnan maksaminen urakoitsijalle. Urakassa sovittu laskutusperuste vaikuttaa siihen, miten urakoitsija laskuttaa tilaajaa urakasta. Laskun maksamisen seurauksena tilaaja on hyväksynyt urakoitsijan suorittaman työvaiheen tehdyksi. Tämän tutkielman tarkoituksena on jäsentää tilaajan eriluonteisia vaatimuksia ja niiden esittämisedellytyksiä sen jälkeen, kun tilaaja on maksanut urakoitsijan esittämän laskun rakennustyön tai sen osan suorittamisesta. Tutkielma selvittää tilaajan luontoissuoritus- ja taloudellisten vaatimusten mahdollisuuksia laskun maksamisen jälkeen. Tutkielmassa lisäksi selvitetään erilaisia oikeudellisia vaihtoehtoja palauttaa tilaajalle jo maksettua urakkahintaa. Tutkielmassa käsitellään hinnanalennuksen, sopimuksen kohtuullistamisen ja perusteettoman edun palautuksen soveltamisedellytyksiä rakennusurakassa velvoite- ja sopimusoikeudellisen kontekstin kautta. Tutkielman aihepiiriä käsitellään oikeusdogmatiikan avulla. Laskun maksamisen taustalla vaikuttavat yleiset velvoite- ja sopimusoikeudelliset periaatteet tulevat huomioiduiksi ja arvioiduiksi. Aihepiirin kannalta keskeisenä seikkana tutkielmassa tuodaan esille myös Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen YSE 1998:n merkitys sille, mitä laskun maksamisesta seuraa ja mikä on tilaajan mahdollisuus esittää jälkikäteen vaatimuksia jo maksetusta urakanosasta. Lisäksi käsitellään olennaisia korkeimman oikeuden ratkaisuja viime vuosilta ja vuosikymmeniltä siinä kontekstissa, että niistä on sovellettavissa yleistäviä päätelmiä laskun maksamisen vaikutuksesta, vaatimusten esittämisestä ja jo maksetun urakkasumman palauttamisesta rakennusurakkasuorituksen tilaajalle. Tutkielman velvoite- ja sopimusoikeudelliset päätelmät eivät rajoitu ainoastaan kattamaan rakennusurakkaa koskevia ongelmia. Laskutusta koskevat lojaliteetti- ja huomautuksentekovelvollisuudet pätevät yhtä lailla kaikissa sellaisissa sopimussuhteissa, joissa osapuolet eivät ole määritelleet toisen osapuolen suorituksen hintaa etukäteen kuin korkeintaan arvioiden palvelun hinnan lopullisen suuruuden. Siksi laskutyöurakka omana erillisenä urakkasopimusmuotonaan tuo esille myös yleisesti laskutyönä toteutettavien palveluiden ongelmat. Vaikka rakennusurakkasopimuksissa käytetään paljon maksuerätaulukkoon perustuvia laskutusperusteita, joudutaan niissäkin usein tekemään urakkasopimukseen alun perin kuulumattomia lisä- tai muutostöitä, joiden perusteista niin määrältään kuin laadultaankin osapuolet sopivat mahdollisuuksien mukaan jo rakennusurakan aikana. Tutkielma käsittelee siten myös lisä- ja muutostöiden sopimisen määrämuotoa ja jo maksettujen lisä- ja muutostyövastikkeiden palauttamiskelpoisuutta rakennusurakoissa. Lisäksi tutkielma käsittelee omina urakkasopimuksen sisäisinä sopimuksina lisä- ja muutostöiden asettumista rakennusurakkasopimuksen tavoitteen eli valmiin toteutetun tuotoksen osaksi. Tutkielman lopussa määritellään edunpalautuksen mahdollisuutta rakennusurakkasopimuksissa edunpalautusopin kautta. Lähtökohtaisesti perusteettoman edun palautus ja sopimuksen sovittelun mahdollisuudet liikesopimuksissa, joita myös rakennusurakkasopimukset lähes aina edustavat, ovat pienet. Siitä huolimatta näiden oikeusinstrumenttien käyttömahdollisuuksia ei ole syytä sulkea pois. Tutkielma teoretisoi tilaajan näkökulmasta erilaisia edunpalautuskanteen edellytyksiä rakennusurakkasuhteissa. Avainsanat Nyckelord Keywords Velvoiteoikeus, sopimusoikeus, urakkasopimus, perusteeton etu, sopimuksen kohtuullistaminen, laskutusmenettely, YSE 1998 Säilytyspaikka Förvaringställe Where deposited Muita tietoja Övriga uppgifter Additional information

Laskun maksamisen vaikutus tilaajan vaatimusten esittämiselle rakennusurakassa Helsingin yliopisto Oikeustieteellinen tiedekunta Velvoiteoikeus OTM-tutkielma Ohjaaja: prof. Heikki Halila Laatija: Jaakko Honkala Toukokuu 2018

SISÄLLYS LÄHTEET... iv OIKEUSKÄYTÄNTÖ... xii Virallisaineisto... xiii Lyhenteet... xiv 1 Johdanto... 1 1.1 Tutkimuksen kohteesta... 1 1.2 Tutkimustehtävä ja aiheen rajaus... 3 1.3 Tutkimusmetodi ja lähdeaineisto... 5 1.4 Tutkielman rakenne... 7 2 Rakennusurakoista yleisesti... 9 2.1 Rakennushankkeiden lainsäädäntö... 9 2.2 YSE 1998 -sopimusehdot osana rakennusalan käytäntöä... 11 3 Urakkamuotojen jaottelu maksuperusteen mukaan... 13 3.1 Urakoitsijan ja tilaajan pää- ja sivusuoritusvelvollisuudet... 13 3.2 Maksueräperusteiset urakkamuodot... 16 3.3 Laskutyö- ja yksikköhintaurakat... 18 4 Urakoitsijan suoritusvirheen vaikutuksesta tilaajan vaadeoikeuden luonteeseen urakkasumman maksamisen jälkeen... 21 4.1 Yleistä... 21 4.2 Huomautuksentekovelvollisuudesta... 22 4.3 Tilaajan oikeus esittää luontoissuoritusvaatimuksia... 27 4.4 Tilaajan oikeus esittää taloudellisia vaatimuksia... 33 4.4.1 Tarjous-vastaus -mekanismi lähtökohtaisena muotovaatimuksena... 35 4.4.2 Urakka-aikana syntyvät kustannukset... 39 4.4.3 Reklamaation oikeasta ajankohdasta... 43 ii

4.4.4 Vaatimuksen saattaminen tuomioistuimen tai välimiesoikeuden käsiteltäväksi... 46 4.4.5 Urakkamuodon ja maksuperusteen vaikutus taloudellisten vaatimusten menestymiselle... 50 4.5 Tilaajan pidätysoikeus vaatimusten tehosteena... 53 4.6 Vastaanottotarkastuksen ja taloudellisen loppuselvityksen merkityksestä... 56 5 Tilaajan vaatimusten sopimuksen ulkopuoliset seuraamusvaihtoehdot maksetun laskun jälkeen... 60 5.1 Yleistä... 60 5.2 Urakkahinnan sovittelu... 61 5.3 Urakkahinnan katsominen perusteettomaksi eduksi ja edun palauttaminen... 65 5.3.1 Yleisesti edunpalautuksen edellytyksistä... 65 5.3.2 Tilaajan kondiktiokanteen edellytykset... 68 5.3.3 Maksun sopimusoikeudellinen peräytyminen... 73 6 Johtopäätökset... 77 iii

LÄHTEET KIRJALLISUUS Aarnio, Aulis: Oikeussäännösten tulkinnasta. Helsinki 1982. Onko kohtuus oikeusperiaatteena syrjäyttämässä sekä sopimusvapauden että sopimusten sitovuuden periaatteen. Lakimies 1987, s. 400 414. Oikeussäännösten systematisointi ja tulkinta. Teoksessa Häyhä, Juha (toim.): Minun metodini. Helsinki 1997, s. 35 56. Luentoja lainopillisen tutkimuksen teoriasta. Helsinki 2011. Aho, Matti L: Oikeustoimen käsitteestä. Lakimies 1966, s. 897 925. Varallisuusoikeudellisen oikeustoimen tulkinnasta. Porvoo 1968. Näkökohtia oikeustoimen kohtuullistamisesta. Lakimies 1982, s. 524 540. Ahokas, Inka-Liisa Klementjeff-Sarasma, Pia Larsén, Esa Lehtonen, Roger: Urakoitsijan YSE-opas. Sähkö- ja teleurakoitsijoiden liitto STUL ry. 5. painos. Espoo 2006. (Ahokas ym. 2006). Almén, Tore Eklund, Rudolf: Lagen om avtal och andra rättshandlingar på förmögenhetsrättens område. 9. painos. Tukholma 1968. Atiyah, Patrick Selim: Essays on contract. Clarendon Press 1986. Aurejärvi, Erkki: Oikeustointen kohtuullistamisen yleiset opit ja yrittäjien väliset sopimukset, Lakimies 1979, s. 725 745. Perusteettoman edun palautuksesta. Helsinki 1982. Velvoiteoikeuden oppikirja. Helsinki 1988. Aurejärvi, Erkki Hemmo, Mika: Velvoiteoikeuden oppikirja. Helsinki 2007. Bärlund, Johan: Reklamation i konsumentavtal. Helsinki 2002. Caselius, Ilmari: Rakennusurakka. Vammala 1943. iv

Eskola, Saila Ruohoniemi, Erkko: Julkiset hankinnat. 3., uudistettu painos. Alma Talent 2017. Erma, Reino: Työurakka Suomen velvoiteoikeuden mukaisena sopimustyyppinä. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, B-sarja N:o 69. Vammala 1955. Urakoitsijan suoritusvirheen vaikutuksista sopimussuhteeseen rakennusurakassa. Teoksessa Toivo Mikael Kivimäki 1886-5/6-1956: Juhlajulkaisu. Vammala 1956, s. 58 84. Rakennusurakkasopimuksen tekeminen. Helsinki 1966. Rakennusurakan sopimusehdot: 1, Rakennusurakan yleiset sopimusehdot 1972 RT 162.31 ja rakennusurakkasopimus 1972 RT 162.32 selityksineen. Helsinki 1974. YSE 1983 Rakennusurakka. Hanko 1991. Frände, Dan ym.: Prosessioikeus. Alma Talent 2017, 5., uud. painos. Helsinki 2017. Hagstrøm, Viggo: Obligasjonsrett. 2. utgave. Universitetsforlaget. Oslo 2011. Hakulinen, Yrjö Juho: Perusteettoman edun palautus: Siviilioikeudellinen tutkimus. Helsinki 1931. Halila, Heikki: Rakennusurakan yleisiin sopimusehtoihin perustumaton urakkahinnan tarkistaminen. Defensor Legis 1987, s. 586 624. Rakennuttajan tiedonantovelvollisuudesta rakennusurakassa. Helsinki 1981. Oikeuskäytännön merkitys rakennusurakkaan liittyvissä kysymyksissä. Teoksessa Halila, Heikki Hemmo, Mika Sisula-Tulokas, Lena (toim.): Juhlajulkaisu Esko Hoppu 1935-15/1 2005. Suomalainen lakimiesyhdistys 2005, s. 63 80. KKO 2008:19. Vaatimusten esittäminen rakennusurakassa. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.): KKO:n ratkaisut kommentein 2008:I. Helsinki 2008, s. 131 153. KKO 2014:26. Tilaajan vaatimuksen esittäminen rakennusurakan loppuselvityksessä. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.): KKO:n ratkaisut kommentein 2014:1. Helsinki 2014, s. 210 216. Vastaväittäjän lausunto väitöskirjasta Ryynänen, Juha: Urakkasopimuksen muutokset. Sopimusoikeudellinen tutkimus urakkasopimuksen dynaamisuudesta. Lakimies 2016/3-4, s. 611 621. v

KKO 2017:14. Kanteen nostaminen rakennusurakkasopimuksen perusteella. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.): KKO:n ratkaisut kommentein 2017:I. Helsinki 2017, s. 114 123. KKO 2017:71. Rakennusurakan hinnan sovittelu. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.): KKO:n ratkaisut kommentein 2017:II. Helsinki 2018, s. 209 219. Halila, Heikki Hemmo, Mika: Sopimustyypit. Toinen painos. Hämeenlinna 2008. Hemmo, Mika: Sopimus ja delikti. Helsinki 1998. Sopimusoikeus I. 2. painos. Jyväskylä 2003. (Hemmo 2003a) Sopimusoikeus II. 2. painos. Jyväskylä 2003. (Hemmo 2003b) Sopimusoikeus III. Helsinki 2005. Hoffrén, Mia: Onko edullinen kauppahinta perusteetonta etua ostajalle? Oikeustieto 2009/5, s. 5-7. Hoppu, Esko: Kauppa- ja varallisuusoikeuden pääpiirteet. Econlaw-Kustannus Ky, Helsinki 1985 Hoppu, Esko Aro, Pirkko-Liisa: Kustannustason nousu ja rakennusurakkasuoritus. Helsinki 1976. Hultmark, Christina: Reklamation vid kontraktsbrott. Tukholma 1996. Håstad, Torgny: Tjänster utan uppdrag. Ersättning och obehörighet vid s.k. negotiorum gestio av Torgny Håstad. Tukholma 1973. Häyhä, Juha: Lojaliteettiperiaate ja sopimusoppi. Defensor Legis 3/1996, s. 313 327. Sopimusoppi ja rauenneet edellytykset. Lakimies 2004/7-8, s. 1437 1448. Hørlyck, Erik: Entrepriseretlige noter. Jurist- og Økonomforbundets orlag. Kööpenhamina 1990. Jenkins, Jane Stebbings, Simon: International construction arbitration. Kluwer Law International 2006. vi

Järvinen, Antti Heikkinen, Kimmo: KKO 2008:19 Urakoitsijan lisä- ja muutostyövaatimukset sekä lisäaikavaatimus rakennusurakassa. Lakimies 6/2008, s. 981 1002. Kaisto, Janne: "Tiesi tai olisi pitänyt tietää": varallisuusoikeudellinen tutkimus perustellun vilpittömän mielen vaatimuksesta KK 11:4 ja 12:4:n sekä VKL 14 :n mukaan. Suomalainen lakimiesyhdistys. A-sarja, n:o 212. Helsinki 1997. Lainoppi ja oikeusteoria Oikeusteorian perusteista aineellisen varallisuusoikeuden näkökulmasta. Edilex-kirjat 16.4.2007. Karhu, Juha: Edun perusteettomuudesta hyötymisen epäasianmukaisuuteen. Julkaistu Edilexissä 30.7.2010. [https://www.edilex.fi/artikkelit/7179.pdf]. Kivimäki, T.M. Ylöstalo, Matti: Suomen siviilioikeuden oppikirja. 3. uud. painos. Porvoo 1973. Klami, Hannu Tapani: Reaaliset argumentit. Lakimies 3/1996, s. 468 476. Klami-Wetterstein, Paula: Virheellisen laskutuksen oikaisemisesta. Oikeustieto 3/2014, s. 4-6. Klee, Lukas: International construction law. Wiley-Blackwell 2015. Klementjeff, Pia: 50 kysymystä YSEstä. 2. painos. Helsinki 2014. Kolehmainen, Esa: Sopimuksen synty ja normiteoria. Business Law Forum 2005. Julkaistu Edilexissä 26.10.2006, s. 119 165. Korhonen, Erkki: Yhteistyö rakennusurakassa. Käytännön käsikirja. Rakennuskirja 1990. Laine, Juha: Rakennusvirheistä. Helsinki 1992. Laine, Ville: Rakennusurakka (KKO 2008:19). Defensor Legis 2008/4, s. 670 693. Lappi-Seppälä, Tapio ym.: Rikosoikeus. Helsinki 2013. Päivittyvä julkaisu. [http://fokus.almatalent.fi/teos/gaibcxjtbf#kohta:rikosoikeus((20)]. Liuksiala, Aaro: Rakennussopimukset. Käytännön käsikirja. 6. painos. Rakennustieto 2004. Liuksiala, Aaro Stoor, Pia: Rakennussopimukset. Helsinki 2014. vii

Marjasuo, Kati: Rakennusalan vakioehtojen mukaisesta virhevastuusta seuraavat sanktiot ja sopimusketjujen riskit. Oikeustiede Jurisprudentia XLVI:2013, s. 1 54. Muukkonen, P.J.: Muotosäännökset: varallisuusoikeudellisia sopimuksia koskeva tutkimus. Suomalainen Lakimiesyhdistys, Helsinki 1958. Mäkelä, Juha: Sopimus ja erehdys. Sopimusoikeudellinen tutkimus oikeuserehdyksestä valinnanvapauden teorian näkökulmasta. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A- sarja N:o 297. Sastamala 2010. Norros, Olli: Sopimusperusteiset muotovaatimukset. Lakimies 2/2008, s. 183 211. Velvoiteoikeus. Helsinki 2012. Velvoiteoikeus. Helsinki 2018. Olsen, Lena: Borgenärens val vid kontraktsbrott. En obligationsrättslig studie. Norstedts Juridik. Tukholma 1997. Oksanen, Ville Laine, Juha Kaskiaro, Kim: Urakkasopimukset. Hämeenlinna 2011. Phillips, Charles, S.: Construction contract administration. Society for Mining, Metallurgy, and Exploration 2009. Portin, Göran: Vakiosopimusten problematiikasta. Defensor Legis 1987, s. 392 399. Pöyhönen, Juha: Sopimusoikeuden järjestelmä ja sopimusten sovittelu. Suomalainen Lakimiesyhdistys 1988. Routamo, Eero Ramberg, Jan: Kauppalain kommentaari. Lakimiesliiton kustannus 1997. Routamo, Matti: Vastaavuusteoria ja suorituksen virheellisyys sopimussuhteessa. Lakimies 1980/2, s. 933 937. Rudanko, Matti: Suoritusvirheen korjaamisesta ja takuusta rakennusurakassa. Lakimies 1983, s. 44 63. Rakennuttajan myötävaikutushäiriöstä rakennusurakassa. Suomalaisen lakimiesyhdistyksen julkaisuja, A-sarja N:o 183. Vammala 1989. viii

Ryynänen, Juha: Urakkasopimuksen muutokset. Sopimusoikeudellinen tutkimus urakkasopimuksen dynaamisuudesta. Helsinki 2016. Saarnilehto, Ari (toim.): Vilpittömästä mielestä. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Turku 1997. Saarnilehto, Ari (toim.): Varallisuusoikeuden kantavat periaatteet. Vantaa 2000. Saarnilehto, Ari Hemmo, Mika Kartio, Leena: Varallisuusoikeus. Helsinki 2001. Saarnilehto, Ari ym.: Varallisuusoikeus. Helsinki 2012. Päivittyvä julkaisu. [http://fokus.almatalent.fi/teos/iaibcxjtbf#kohta:ii((20)velvoite((20)(:5.((a0)suorit usaika((20)(:suoritusajan((20)m((e4)((e4)ritt((e4)minen((20)] Saarnilehto, Ari: Oikeustapausten kommentointia ja arviointia. Oikeustieto 1/1995, s. 6 (Edilexversio). Velvollisuudesta reklamoida. Lakimies 1/2010, s. 3 18. Sandvik, Tore: Entreprenørrisikoen. Oslo 1966. Siltama, Ari: Perusteettoman edun palautus (edunpalautus): käsite, vaikutukset ja erinäisiä tilanteita (työsuoritus sekä sopimuksen peräytyminen). Lisensiaattitutkimus. Helsingin yliopisto 1987. Suomen lakimiesliiton koulutuskeskus: grynderirakentaminen. Suomen lakimiesliiton kustannus 1984. Taxell, Lars Erik: Avtal och rättsskydd. Turku 1972. Avtalsrättens normer: några riktlinjer. Åbo akademis förlag 1987. Telaranta, K.A.: Varallisuusoikeudellinen tahdonilmaisu. Porvoo 1953. Sopimusoikeus. Helsinki 1990. Tikkala, Niko: Lojaliteettiperiaatteen suhde yksityisoikeudelliseen muotomääräykseen (urakkasopimus). Oikeustieto 4/2014, s. 20 21. ix

Ylöstalo, Matti: Maksajan erehdyksestä suorituksen palautuksessa. Ars boni et aequi. Teoksessa Juhlajulkaisu Y.J. Hakulisen 70-vuotispäivänä 21.1.1972. Helsinki 1972, s. 284 291. Wilhelmsson, Thomas: Vakiosopimus ja kohtuuttomat sopimusehdot, 3. uud. p. Hämeenlinna 2008. Wirén, Ari: KKO 2007:5. Rakennusurakkasopimuksen tulkinta. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.): KKO:n ratkaisut kommentein 2007:I. Helsinki 2007. Woxholth, Geir: Avtalerett gir en utførlig fremstilling av rettsområdet. 10. painos. Oslo 2017. Ämmälä, Tuula: Sopimuksen pätemättömyyden korjaantumisesta: oikeustoimilain pätemättömyysperusteita koskeva tutkimus. Lakimiesliiton kustannus 1993. Kauppaa koskevista reklamaatioista. Teoksessa Tammi-Salminen, Eva (toim.): Omistus, sopimus, vaihdanta: Juhlakirja Leena Kartiolle. Turun yliopiston oikeustieteellisen tiedekunnan julkaisuja. Turku 2004, s. 261 280. INTERNET-LÄHTEET Der Spiegel: Kosten für BER übersteigen sieben Milliarden Euro.[ http://www.spiegel.de/wirtschaft/soziales/flughafen-berlin-brandenburg-berkosten-steigen-auf-7-3-milliarden-euro-a-1195101.html] Vierailtu 12.5.2018. Helsingin Sanomat: Länsimetroon vedettiin kenenkään tilaamatta liki 2,5 kilometriä salaojaa Destia yritti laskuttaa työstä 30-kertaisen hinnan. 25.9.2017. Päivitetty 27.9.2017. [https://www.hs.fi/kaupunki/art-2000005382109.html]. Vierailtu 14.4.2018. International Federation of Consulting Engineers: About FIDIC. [http://fidic.org/about-fidic]. Vierailtu 30.3.2018. Rakennusteollisuus RT: Tilastot ja suhdanteet. [https://www.rakennusteollisuus.fi/tietoa-alasta/talous-tilastotja-suhdanteet/. Vierailtu 3.5.2018. x

MUU LÄHDEAINEISTO Skanskan vakiosopimusehdot aliurakassa, v. 1.1.2018. [https://www.skanska.fi/4b0029/contentassets/76f043ff29b944789d3ae563d8ddd973/skans kan-vakiosopimusehdot-aliurakassa.pdf.] RT 80211: Maksuerätaulukko urakkasopimuksia varten, lomakkeen täyttömalli. xi

OIKEUSKÄYTÄNTÖ Korkein oikeus KKO 1927 II 370 KKO 1929 I 37 KKO 1934 II 69 KKO 1936 II 474 KKO 1950 II 435 KKO 1957 II 13 KKO 1978 II 6 KKO 1987:103 KKO 1990:138 KKO 1993:24 KKO 1995:81 KKO 1995:139 KKO 1995:187 KKO 1996:131 KKO 1998:75 KKO 2001:34 KKO 2007:41 KKO 2008:19 xii

KKO 2014:26 KKO 2017:14 KKO 2017:71 Hovioikeus Helsingin HO 5.2.2013, S 11/2722 Helsingin HO 20.5.2015, S 13/2417 Itä-Suomen HO 17.3.2009, S 08/1125 Kouvolan HO 21.10.2010, S 10/587 1021 Vaasan HO 22.9.2011, S 10/494 Käräjäoikeus Espoon KäO 22.9.2017, L 15/14325 Välimiesoikeus Rakennus-Saneeraus Oy/Bostadsaktiebolaget Parkgatan 7 B (välimiehinä Esko Hoppu, Kalevi Korhonen ja Jarl Kuhlefelt). Tuomion antopäivämäärä ei tiedossa. VIRALLISAINEISTO HE 247/vp. 1981. Hallituksen esitys eduskunnalle oikeustoimen kohtuullistamista koskevaksi lainsäädännöksi. KM 2001:4. Vanhentumislakitoimikunnan mietintö. HE 187/2002 vp. Hallituksen esitys eduskunnalle velan vanhentumista ja julkista haastetta koskevan lainsäädännön uudistamisesta. xiii

LYHENTEET DL Defensor Legis HankintaL laki julkisista hankinnoista 1397/2016 HE HO hallituksen esitys hovioikeus KK kauppakaari 31.12.1734/3 KKO korkein oikeus KL kauppalaki 27.3.1987/355 KSL kuluttajansuojalaki 20.1.1978/38 KäO LM käräjäoikeus Lakimies-lehti OikTL laki varallisuusoikeudellisista oikeustoimista 13.6.1929/228 RL rikoslaki 19.12.1889/39 RT RT-ohjekortisto tai Rakennusteollisuus RT ry RYHT 2000 Rakennustuotteiden yleiset hankinta- ja toimitusehdot RYHT 2000 YSE 1972 Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1972 YSE 1983 Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1983 YSE 1998 Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998 VKL velkakirjalaki 31.7.1947/622 VSL vakuutussopimuslaki 28.6.1994/543 xiv

1 JOHDANTO 1.1 Tutkimuksen kohteesta Rakennusurakat ovat taloudellisilta intresseiltään suuria hankkeita. On sanottu, että Suomen kansallisvarallisuudesta rakennetun ympäristön osuus on yli 70 prosenttia eli noin 565 miljardia euroa. 1 Hankkeet ovat laajakantoisia, jokaisen elämään vaikuttavia konkreettisia kokonaisuuksia. Suurten pääomaintressien vuoksi myös rakennusurakan tilaaja oli se sitten valtio, kunta, kuntayhtymä tai yksityinen yritys joutuu yleensä tarkoin harkitsemaan missä muodossa ja miten se rakennusurakan toteuttaa. Tilaajalta 2 vaaditaan niin rakennushankkeeseen ryhtymistä ennen kuin myös rakennushankkeen aikana tarkkaa kustannusseurantaa, jotta tilaajan määrittämät kustannustavoitteet pysyisivät kurissa. Tätä tilaaja voi hallita muovaamalla urakkasopimuksen kustannusriskiä myös urakoitsijan suuntaan. Mitä suuremmasta urakasta on kysymys, sitä enemmän kustannustenhallinnalla, aikataulutuksella ja näiden kahden ja yleensäkin muidenkin asioiden dokumentoinnilla on merkitystä projektin onnistumisen kannalta. 3 Riippuen sitten urakoitsijasta, tilaajasta tai molemmista, suurissakin hankkeissa kustannukset saattavat ylittää huomattavasti sen, mitä on budjetoitu. 4 Kustannustenylitys sopimuksesta riippuen vaikuttaa myös urakoitsijalle tulevaan katteeseen tai useammin yleensä tilaajan oman budjetoinnin pettämiseen. 1 Rakennusteollisuus: Tilastot ja suhdanteet. [https://www.rakennusteollisuus.fi/tietoa-alasta/talous-tilastotja-suhdanteet/]. 2 Tässä tutkielmassa tilaajalla viitataan rakennustyön tai -urakan tilaajaan. Tämän tutkielman selkeyden vuoksi tilaajalla tarkoitetaan myös rakennuttajaa, sillä rakennuttaja-termiä ei ole tarpeen käyttää implikoimaan pelkkää rakennushankkeen tilaajaa. YSE 1998 -ehtojen määritelmän mukaan tilaaja on urakoitsijan sopimuskumppani, joka on tilannut urakkasuorituksen. Tilaajana voi toimia rakennuttaja tai urakoitsija aliurakkasuhteessa. Suuremmissa rakennushankkeissa rakennusurakan pääurakoitsija toimii sekä urakoitsijana että tilaajana aliurakoitsijalle. 3 Esim. aiheesta Phillips 2009, s. 11. Huomioitavat elementit pitää myös olla siinä järjestyksessä, että ne eivät haittaa toistensa etenemistä lähtien aina perustusten valamisesta elementtien asennukseen, jos kyse olisi rakennusurakasta. 4 Hyvänä esimerkkinä voidaan mainita Berliinin Brandenburgin lentokenttä, jonka suunniteltu valmistumisajankohta oli lokakuussa 2011. Kenttä ei ole vieläkään valmis ja odotettu avaamisajankohta on vuonna 2021. Lentokentän kustannukset ovat kohonneet jo 7 miljardia euroa budjetoidusta. Syynä tähän yleisesti pidetään huolimatonta suunnittelua, viivästyksiä sekä rakennusvirheitä. Aiheesta lisää Der Spiegel Online: Kosten für BER übersteigen sieben Milliarden Euro [http://www.spiegel.de/wirtschaft/soziales/flughafen-berlinbrandenburg-ber-kosten-steigen-auf-7-3-milliarden-euro-a-1195101.html]. 1

Kuitenkaan aina ei ole kyse siitä, että urakoitsijan suoritus ei olisi sinänsä sopimuksen mukainen se voi olla jopa yli sen, mitä on sovittu. Varsinkin laskutyöhön perustuvissa urakkamuodoissa sekä lisä- ja muutostöiden kohdalla urakoitsijan laskutus perustuu usein käytettyyn työmäärään. Tällöin tilaajalla eikä urakoitsijalla todennäköisesti ole tarkkaa tietoa urakan tulevista kokonaiskustannuksista vain arvioita siitä. Jälkikäteen tilaajalla saattaa olla perusteltukin tarve kyseenalaistaa urakan lopullisen arvon ja urakoitsijan laskuttaman työmäärän suuruus. Näihin urakkamaailmassa varsin usein koskeviin ongelmiin tämä tutkielma pyrkii hahmottamaan jäsentyneitä arvioita. Rakennushankkeen laskutuksen suhteen on olennaista ennen kaikkea ymmärtää, että tilaaja harvoin, jos koskaan, maksaa hanketta kertasummalla urakoitsijalle. Hankkeen laskutus perustuu siten urakoitsijan osittaisille suorituksille ja näille suorituksille on jäljempänä esitellyin tavoin olemassa erilaisia maksuperusteita. Maksuperusteilla myös yritetään turvata hankkeen eteneminen aikataulussa. 5 Urakoitsijan tilaajalta saama vastike rakennusurakasta muodostuu kuitenkin usein tietyn suuruisen kokonaishinnan lisäksi lisä- ja muutostöiksi kutsuttavista töistä. Ne ovat sellaisia urakkasuoritukseen liitännäisiä töitä, joita ei tilaaja ennalta ole osoittanut urakkasopimusta tehtäessä urakoitsijan vastattavaksi, mutta jotka urakoitsija sovittua katetta vastaan tilaajalle myös suorittaa. Lisä- ja muutostöistä aiheutuva epävarmuus sekä sellaisten maksuperusteiden käyttäminen, joista ei voi tietää hankkeen kokonaiskustannuksia, ovat tämän esityksen keskiössä. Toisaalta nämä rakennusurakoita ulkopuolelta tarkastelevan henkilön silmissä hankalilta tuntuvat asiat eivät ole yhtään sen kummallisempia kuin vaikkapa tuntihinnoitteluun perustuva kampaaja- tai parturikäynti: molemmissa tapauksissa ei ole välttämättä täysin varmaa, paljonko urakoitsija lopulta tulee laskuttamaan tai kuinka paljon ylimääräistä takkua hiuksista löytyy. Koska rakennusurakassa urakoitsijan rakennustyötä koskevia laskuja maksetaan jo ennen rakennustyön lopullista valmistumista, on aiheen tarkastelu tilaajan vaatimusten esittämisen kannalta tässä valossa kiintoisa. Tarkastelussa on siis urakoitsijan esittämien laskujen 5 Esimerkiksi Lontoon 2012 olympialaisten rakennusurakkasopimukset olivat maksuerien osalta sidottu urakoiden valmistumisasteeseen. Mikäli valmistumisastetta ei saavutettu sopimuksessa sovittuun määräaikaan mennessä, oli tilaajalla mahdollisuus purkaa sopimus tai vaatia aikataulun umpeen kuromista saamalla lisää urakoitsijan työvoimaa työmaalle. Aiheesta lisää Jenkins Stebbings 2006, kappaleessa 2, Key Features of Construction Contracts, kohdassa Milestone Payments. 2

maksamisen vaikutus tilaajan jälkikäteisten vaatimusten esittämismahdollisuuksille. Aihe päältäpäin tuntuu kovin yksinkertaiselta, vaikka se ei sitä ole. Tilaajalla saattaa olla perusteltu tarve laskujen maksamisen jälkeen kyseenalaistaa hankkeeseen käytetyt rahasummat. Tällöin tullaan myös kysymykseen, kumman osapuolen menettely on johtanut siihen, että hankkeen kokonaisarvo ylittyy. Tutkielma yrittää purkaa näitä ongelmia velvoite- ja sopimusoikeudellisen kontekstin rajoissa. 1.2 Tutkimustehtävä ja aiheen rajaus Tämän tutkielman tehtävänä on selvittää tilaajan erilaisten vaatimusten esittämismahdollisuutta sen jälkeen, kun tilaaja on maksanut urakoitsijan esittämän laskun. Tutkielmaa siis pääsääntöisesti tarkastellaan tilaajan näkökulmasta. Aihetta on kuitenkin turhan kapeakatseista käsitellä pelkästään tästä näkökulmasta ottamatta huomioon, että urakkasopimuksessa osapuolia on aina vähintään kaksi. Myös monet oikeustapaukset ovat sellaisia, joissa vastaajana on urakoitsija. Tutkielmassa keskitytään rakennusurakan laskujen maksamisen prosessiin ja velvoiteoikeudellisiin konstruktioihin sen taustalla. Muun muassa tärkeitä taustalla vaikuttavia näkökulmia, jotka tulevat tässä työssä arvioitaviksi, ovat lojaliteettiperiaate, 6 huomautuksentekovelvollisuus, tarjous-vastaus -mekanismi sekä muotovaatimukset sopimuksen syntymisen edellytyksinä. Lisäksi tutkielma arvioi tilaajan vaatimusten oikeudellista luonnetta sen jälkeen, kun lasku on jo maksettu. Ne tulevat arvioitaviksi nimenomaan rakennusurakan kontekstissa, jossa perinteisesti vaatimusten esittämiselle on olemassa viimesijainen ajankohta ja joka perustuu puolin ja toisin tilaajan ja urakoitsijan toisilleen esittämiin vaatimuksiin huomioiden sen, että tilaaja on velvollinen maksamaan rakennusurakasta urakoitsijalle osuuksia jo ennen sen lopullista valmistumista. Tutkielman kontekstina on yleiset sopimusoikeudesta johdettavat periaatteet ja argumentit vaatia toista osapuolta oikaisemaan sopimuksen perusteella tehty suoritus. Oikaisuvaatimus urakkasopimuskontekstissa ajoittuu tässä työssä aikaan, kun urakkahinta tai sen osa on jo maksettu. Tavoitteena on sovittaa hinnanalennusta, perusteetonta etua ja sopimuksen 6 Periaate ilmenee muun muassa siten, että rakennusurakassa niin urakoitsijan kuin tilaajan on tehtävä toisilleen erilaisia ilmoituksia ja huomautuksia sekä myötävaikuttaa rakennustyön onnistumiseen eli toimia vilpittömästi sopimuksenmukaisen tavoitteen saavuttamiseksi. Ks. esim. Rudanko 1989, s. 35 47. 3

sovittelua koskevat yleiset edellytykset rakennusurakkaa koskevaan ympäristöön. Esityksessä painoarvoa annettaan rakennusurakan yleisille sopimusehdoille 7, jotka ovat vaikuttaneet myös oikeuskäytännön kehittymiseen rakennusalalla. Silti huomionarvoista on myös, ettei KKO:n ratkaisukäytännöllä ole sitovan oikeuslähteen asemaa, mutta niille on syytä antaa niin sanottua ennustearvoa myös rakennusurakkaa koskevissa kysymyksissä. 8 Tässä tutkielmassa keskitytään rakennusurakkasopimuksiin, joten ulkopuolelle rajautuvat kauppalain säännökset, joita tosin voidaan analogiatulkinnan vuoksi käyttää apuna hahmottamaan oikeustilaa myös rakennusjuridiikan kannalta. Ulkopuolelle jäävät kauppasopimusten lisäksi rakennustuotteiden valmistus sekä hankinnat ja toimitukset. Näiden osalta liitäntä itse rakentamiseen on olemassa, mutta ne eivät palvele tutkimuskysymyksen ratkaisemista. 9 Tutkielman ulkopuolelle jäävät sivu-urakan alistamista koskevat sopimukset, joissa tilaajaurakoitsija -välistä suhdetta ei ole havaittavissa. Samasta syystä sellaiset rakennusurakkasuhteet, joissa tulisi sovellettavaksi KSL, jäävät tästä tutkielmasta pois. Syynä ei ole niinkään vaatimusten esittämismahdollisuuksien erilaisuus. Sopimuksen kohtuullistamista koskevat opit sekä edunpalautusoppi sopivat myös kuluttajasuhteisiin. Esityksen systemaattisuuden suojelemiseksi kuluttajasuhteet on syytä sivuuttaa. KSL suojelee joiltakin osin kuluttajaa paremmin kuin liikesopimuksen toista osapuolta eikä tästä johtuen kaikki päätelmät sellaisenaan kävisi kuluttajaurakointiin. Rakennusurakan suoritushäiriöjärjestelmässä pyritään aina jatkuvuuteen ja purkamisseuraamuksen viimesijaisuuteen. 10 Tutkielmassa ei siten keskitytä sopimuksen purkamista koskeviin vaatimuksiin. Sopimuksen purkamisen arviointi ei ole mielekästä, sillä urakkasopimuksen purkamisen oikeusseuraamukset ovat kauttaaltaan oman tutkimusaiheen arvoisia. Tutkielma siten lähtee oletuksesta, että tilaaja ja urakoitsija pitävät sopimussuhteensa voimassa. 7 Joista viimeisimmät ovat YSE 1998 -ehdot. 8 Ks. Halila 2005, s. 65. 9 Rakennustuotteiden hankintaehtoina Suomessa käytetään yleensä RYHT 2000 -ehtoja. 10 Rudanko 1987, s. 322. 4

Tutkielma ei lähtökohtaisesti erottele erilaisia urakkamuotoja toisistaan. Vaatimusten esittäminen ei yleisesti erottele sitä, millaisesta urakkamuodosta on kysymys. Siitä huolimatta on huomioitava, että esimerkiksi tavoite- ja kattohintaisessa urakassa sekä laskutyö- ja yksikköhintaisessa urakassa on enemmän tämänkin tutkimuksen kannalta kiintoisia kysymyksiä urakkasopimuksen osapuolten välisten perusteltujen odotusten kannalta ja jonka vuoksi niihin erityisesti myös kiinnitetään huomiota. Urakkamuotojen sijaan tärkeänä näkökulmana on ymmärtää urakkasopimuksen maksuperuste, joka vaikuttaa siihen, millaisena tilaajan maksamaa laskua on kohdeltava eli toisin sanoen kohdistuuko tilaajan maksama lasku johonkin tiettyyn suoritukseen vai tuleeko se maksettavaksi vain tietyn valmiusasteen saavuttamisen seurauksena. Tätä tutkielmaa pitääkin siten arvioida yleisten velvoiteoikeudellisten oppien kautta, jotka tarkentuvat rakennusurakkakäytännössä syntyneisiin tapoihin ja käytänteisiin. YSE 1998 -ehdot asettavat siten myös omat raaminsa arvioitaessa vaatimusten esittämistä rakennusurakassa. 1.3 Tutkimusmetodi ja lähdeaineisto Tutkimusmetodina esityksessä käytetään lähtökohtaisesti lainopillista, oikeusdogmaattista metodia, jossa tarkoituksena on selvittää ja systematisoida rakennusalaa koskevia oikeuslähteitä. 11 Esityksessä selvitetään voimassa olevan oikeuden ja oikeuskäytännön kautta syntyvää rakennushankkeissa muodostunutta sopimusoikeudellista konstruktiota tilaajaurakoitsija -välisessä suhteessa nimenomaan tilaajan vaatimusten esittämisen kannalta urakoitsijaa kohtaan. Aivan kuten kaikki oikeudenalat, etenkin sopimusoikeus muodostaa syyteemin, joka koostuu käsitteistöstä, teorioista ja periaatteista sääntöjen lisäksi. 12 Tässä esityksessä pyritään tuomaan esille sopimusoikeuden yleisiä periaatteita, jotka vaikuttavat myös oikeudellisen ratkaisukäytännön taustalla. Laskun maksamisen vaikutusta vaatimusten esittämiselle voidaan tarkastella nimittäin laajemminkin kuin vain rakennusurakkasopimuksia koskevassa kontekstissa. Oikeuslähdeopilliselta kannalta nimenomaan sallitut oikeuslähteet ovat tutkielmassa keskeisessä roolissa. 13 Niin yleiset sopimusoikeudelliset oikeusperiaatteet, oi- 11 Aarnio 1997, s. 40 ja s. 44. 12 Aarnio 1982, s. 138. 13 Aarnio 2011, s. 69. 5

keuskirjallisuudessa vallitsevat mielipiteet ja mielipide-eroavaisuudet kuin myös vertailevat argumentit ovat tutkielmassa edustettuina. Lähdeaineistona tutkielmassa toimii niin ikään rakennusjuridiikkaa koskeva kirjallisuus, jota on saatavilla verrattain pitkältäkin ajalta. 14 Aihepiiriä koskevaa kirjallisuutta on syntynyt suhteellisen tasaisena virtana aina 1960-luvun lopulta 1980-luvun loppuun. Merkillepantavaa rakennusjuridisessa lähdeaineistossa on, että useita ajatuksia on esitetty juridisissa aikakauslehdissä tietyistä spesifisistä kysymyksistä. Näiden lähdearvo myös tässä esityksessä on suuri. Varsinaisen teoskirjallisuuden osalta on todettava, että YSE-sopimusehtojen kommentaareja lukuun ottamatta rakennusalan sopimuskäytäntöä kokoavaa ja tulkitsevaa oikeustieteellistä kirjallisuutta on kuitenkin viime aikoina tullut niukasti. Sama koskee myös rakennusalaa koskevia oikeustieteellisiä väitöskirjoja. Merkittävimpänä viimeaikaisista väitöskirjoista voitaneen kuitenkin pitää Juha Ryynäsen tutkimusta rakennussopimusten dynaamisuudesta 15, jota tässäkin esityksessä referoidaan ei pelkästään siksi, että se on ainoita 2010-luvulla syntyneitä oikeusdogmaattisia teoksia vaan myös siksi, että se on ansiokkaasti systematisoinut lisä- ja muutostöiden laatua ja laajuutta rakennusurakkaa koskevassa sopimusoikeudellisessa kontekstissa, millä on merkitystä myös tämän tutkielman aiheen kannalta. Korkein oikeus on antanut noin kolmekymmentä rakennusurakkaa koskevaa ratkaisua viimeisten vuosikymmenien aikana. 16 Oikeuskäytännöstä tarkastelun keskiössä ovat sellaiset korkeimman oikeuden ratkaisut, jotka käsittelevät ensisijaisesti vaatimusmenettelyä rakennusurakassa. Ajallisesti ratkaisut rajautuvat 1990-luvun alkupuolelta aina vuoteen 2017, joista useampia erilaisia rakennusalaa muotoavia ratkaisuja tarkastellaan jäljempänä. Etenkin KKO 2008:19 on rakennusalan menettelykäytäntöjen kannalta mielenkiintoinen ratkaisu, jota voidaan tämänkin esityksen tausta-ajatuksena pitää. Lisäksi viimeaikainen laskutyöurakkaa koskeva KKO 2017:71 -ratkaisu on myös mielekästä käsitellä tässä ja se on monilta osin tutkimusaihetta tukeva. 14 Vanhin tässä esityksessä oleva kirjallisuus koskien rakennusurakkaa on Ilmari Caseliuksen teos Rakennusurakka vuodelta 1943. 15 Ryynänen 2016, s. 299. 16 ibid., s. 12. 6

Oikeuskäytännön osalta on syytä myös huomioida, että vanhempien tuomioistuinratkaisujen merkitys heikkenee ajan myötä. Yhtenä suurimmista syistä on rakennusurakan yleisten sopimusehtojen evoluutio ja uudempien versioiden käyttöönotto, jotka ovat vaikuttaneet esimerkiksi muotovaraumien rikkomisesta aiheutuvien seurausten käsittelyyn. 17 YSE 1998 -ehdot ja tätä aikaisemmat YSE 1983 -ehdot poistivat puhevallan menettämisseuraamusta koskevan ehdon lisä- ja muutostöiden osalta. Lisäksi tutkielmassa viitataan laskutyöurakkaa koskevaan hovioikeuden ratkaisuun ja paljolti julkisuutta saaneeseen Länsimetroa koskevaan käräjäoikeuden ratkaisuun. Vähättelemättä ratkaisuja tai niiden taustalla olevia perusteluita, näiden lähdearvolle oikeustieteellisessä tutkimuksessa ei voitane antaa samassa määrin painoarvoa kuin korkeimman oikeuden ratkaisuille, mutta ne kuvastavat vähintäänkin hyvin oikeustodellisuutta ja erilaisia näkökulmia aihepiirin ytimestä. Sen vuoksi niiden mainitseminen ja käsitteleminen on myös perusteltua. 1.4 Tutkielman rakenne Esitys on jaettu aiheen hahmottamisen helpottamiseksi kolmeen eri teemaan. Ensimmäisenä esitellään lyhyesti rakennusurakkaa koskevaa lainsäädäntöä Suomessa sekä siihen liittyvää sopimuskäytäntöä. Kuten myöhemmin tulee ilmi, suomalaiset urakat pohjautuvat pitkälti yksien yleisesti käytettyjen vakioehtojen alle. Näillä yleisillä sopimusehdoilla on merkittävä vaikutus rakennusalan käytännön muodostumiseen ja sen tunnettuus alan toimijoiden keskuudessa on kiistaton. Lisäksi temaattiseen kokonaisuuteen vaikkakin eri otsikon alle lukeutuu myös erilaisten urakkamuotojen esittely sekä tämän esityksen kannalta olennaisen laskutus-teeman pohjustus eri laskutusperusteilla jaoteltavista urakkamuodoista. Toisessa osassa, joka pureutuu itse tutkimustehtävään, selvitetään tilaajan erilaisten vaatimusten esittämismahdollisuutta sen jälkeen, kun tilaaja on maksanut urakoitsijalle urakkahinnan. Vaatimukset jaotellaan luontoissuoritus- ja taloudellisiin vaatimuksiin sen mukaan, 17 ibid., s. 182. 7

joita tilaajan on mahdollista esittää urakkasopimuksen puitteissa huomioiden rakennushankkeen luonteen erityisenä sopimustyyppinä. 18 Toisessa osassa huomioidaan erilaisten maksuperusteiden vaatimus vaatimusten esittämiselle. Vaikkakin laskutyöperusteiset urakkamuodot ovat lajissaan yleensä pienemmässä roolissa kuin maksuerätaulukon mukaisin maksuin maksettavat liiketaloudellisesti merkitykselliset urakat, niiden rooli tutkimusaiheen kannalta on kaikkein mielenkiintoisin. On syytä myös tuoda esille, että lisä- ja muutostöiden osuus on usein suuri urakasta riippumatta monestakin syystä. 19 Sen vuoksi tässä esityksessä niiden kohtelulle urakan kokonaiskustannusten ja vaatimusten esittämisen kannalta annetaan suurta merkitystä. Tutkimustehtävän kolmas osa selvittää, mihin oikeudelliseen sopimustasapainon palauttavaan seuraamusvaihtoehtoon tilaaja voi urakoitsijaa kohtaan vedota. Tässä kohdin esityksestä on rajattu ulkopuolelle luontoissuoritusvaatimuksen esittäminen, jonka seuraamusvaihtoehtona on tilaajan ja urakoitsijan sopimukseen perustuva ratkaisu oikaista urakoitsijan virhe. 20 Tässä osassa ajatusmaailma on nimenomaan oikeustieteellinen, sillä mahdolliset seuraamusvaihtoehdot pohjautuvat oikeustieteen kannalta relevantteihin vaihtoehtoihin, mitä mahdollisessa oikeudenkäynnissä voidaan esittää. Pelkästään liiketaloudellisin perustein ajateltuna voi jonkun mielestä olla yhdentekevää, millä juridisella toteutusmuodolla rahasuorituksia palautetaan, jos palautetaan. Tuomioistuimen on kuitenkin tuomiossaan julkituotava oikeudellinen päättelyketju vähintään lakiin viitaten. Mikäli ratkaisu on tulkinnanvarainen, on tuomioistuimen tehtävänä tuoda esille se, mihin oikeudellisiin faktaperusteisiin se tukeutuu ratkaisua antaessaan. 21 18 Lisäksi tilaajalla on mahdollisuus esittää esimerkiksi erilaisia vahingonkorvausvaatimuksia, mutta näiden osalta ajautuisimme liian kauas itse tutkimustehtävästä. Vahingonkorvausperusteisissa vaatimuksissa on lisäksi olennaisena piirteenä niiden ennalta-arvaamattomuus: Kumpikaan osapuoli ei sopimustyypistä riippumatta ole sellaisia vaatimuksia esittämässä ilman, että jokin asia sopimussuhteen sisällä menee toisin kuin toivottua. Näiden syiden vuoksi vahingonkorvausperusteiset vaatimukset ovat rajattu pois tästä tutkimuksesta. 19 Lisä- ja muutostyöt ovat lähes välttämätön osa rakennusurakkaa. Suunnitelmat eivät juuri koskaan ole niin täsmälliset, ettei muutoksia niihin tulisi. Lisäksi urakoitsijan kannustimena on toteuttaa mahdollisimman paljon lisä- ja muutostöitä, sillä niistä saatava kate on yleensä hyvä. Tällä on toki varjopuolensa monien kustannuksiltaan suuriksi venyvien urakoiden tunnusmerkistönä on suuri lisä- ja muutostöiden määrä. Syynä saattavat olla kuitenkin nimenomaan suunnitelmien puutteellisuus ja epätarkkuus, mikä johtaa kustannusten nousuun. 20 Ks. Routamo LM 1980, s. 127. Yksi vaihtoehto on niin sanottu vastaavuusteoria, jossa erotellaan sopimuksen vastaisuuden arviointi ja mahdollinen oikeusseuraamus. Vastaavuuden ja poikkeavuuden merkitystä vertaillaan mielikuvaan osapuolen suoritusvelvollisuudesta sopimusta koskevien normien perusteella, joissa normeilla tässä teoriassa on tietty etusijajärjestys. 21 Frände ym. 2017, s. 745-746. 8

2 RAKENNUSURAKOISTA YLEISESTI 2.1 Rakennushankkeiden lainsäädäntö Suomessa rakennushankkeiden 22 toteuttamista varten ei ole olemassa omaa säädännäistä lakia huolimatta siitä, kuinka taloudellisesti ja miksei myös muillakin tavoin merkittävistä sopimuksista rakennushankkeissa on kyse. Rakennushankkeita koskevat sopimukset voidaan jaotella pakottavaa lainsäädäntöä sisältävään kuluttajille suuntautuvaan asuntorakentamiseen ja siihen liittyvään urakkasopimusstruktuuriin sekä yritysten ja julkisyhteisöjen väliseen rakennusurakointiin. Tässä esityksessä keskitytään vain jälkimmäiseen rakennussopimuksia koskevaan tutkimukseen, jolloin ulkopuolelle jäävät kuluttajaa suojaavat AsKL:n säännökset sekä muut ns. grynderirakentamiseen liittyvät urakkasopimuskäytännöt. 23 Rakennushankkeiden taustalla vaikuttaa osapuolten, eli tilaajan ja urakoitsijan, välinen urakkasopimus. Kuten Erma on urakkasopimuksen osuvasti määritellyt, rakennusurakka on molemminpuolisesti suoritukseen velvoittava sopimus, jossa toisen sopimuskumppanin urakoitsijan suoritus käsittää rakennustyöllä aikaansaatavan työntuloksen valmistamisen ja luovuttamisen toiselle sopimuskumppanille rakennuttajalle 24. Näitä koskevia urakkasopimuksia sääntelevät silti etenkin yleiset sopimusoikeudelliset periaatteet, hyvä rakennustapa, kauppatapa, sekä sellainen lainsäädäntö, jolla ei ole suoraa yhteyttä pelkästään rakentamiseen. Tällaisena voidaan pitää esimerkiksi kuluttajansuojalain ja oikeustoimilain säännöksiä. Kauppalaki ei silti sovellu urakkasopimuksiin muuta kuin esimerkiksi 22 Tässä työssä rakennushankkeella tarkoitetaan lähtökohtaisesti kaikenlaisia rakennushankkeita, kuten talonrakentamista, infrarakentamista, maanrakennustöitä tai korjausrakentamista ellei erikseen toisin mainita. Sen sijaan pienrakentamista, jona pidetään mm. omakotitalojen rakentamista yksityiseen käyttöön, ei katsota tämän työn aiherajauksen takia sen tarkoittamana rakennushankkeena. 23 Ks. grynderirakentamisesta esim. Suomen lakimiesliiton koulutuskeskus 1984: Grynderirakentaminen, s. 12 15. Grynderirakentamisen perusmuodossa rakennushanke toteutetaan perustajaurakointina, jossa urakkasopimus on tehty itsekontrahoinnin tavoin. Rakennuttajana toimiva grynderiyhtiö allekirjoittaa urakkasopimuksen itsensä kanssa siten, että toisena osapuolena on urakoitsijan vielä hallussa oleva asunto-osakeyhtiö. Kun rakennuskohde on valmis, urakoitsija luovuttaa asunto-osakeyhtiön hallinnon asunnonostajille. Tätä ennen tehdyt sopimukset on urakoitsijan itsensä hyväksymiä, eikä tämän esityksen aiherajauksen vuoksi ole perusteltua käsitellä sellaista sopimussuhdetta, jossa tilaajana ja urakoitsijana toimii sama taho. 24 Erma 1956, s. 58. 9

hankittaessa rakennustuotteita työmaalle. 25 Kauppalaista voidaan kuitenkin rajoitetusti hakea analogiavertailua varsinkin, jos aineisto muutoin on vähäistä. Tämän lisäksi suurimmassa osassa urakkasopimuksia Suomessa noudatetaan Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja 26, jotka määrittelevät pitkälti rakennushankkeeseen ryhtyvän ja urakoitsijan välisen suhteen muodon. Se soveltuu käyttökelpoisuutensa vuoksi lähes kaikkiin ammattimaisesti toteutettaviin rakennushankkeisiin lukuun ottamatta aivan pieniä hankkeita, kuten omakotitalon rakentamista yksityiskäyttöön. Siksi YSE 1998 -sopimusehtojen määräykset tulevat lähes aina sovellettavaksi rakennushankkeissa. 27 Urakkasopimuksiin pätee Suomessa sopimusvapaus. Osapuolet, joita kutsutaan myös tilaajaksi ja urakoitsijaksi, saavat itse määritellä sopimuksensa sisällön. Hyvän tavan vastaiset ja lakia rikkovat sopimukset ovat luonnollisesti kiellettyjä. Vaikka muotomääräyksiä urakkasopimuksen suhteen ei pääsääntöisesti olekaan, urakkasopimukset tehdään poikkeuksetta kirjallisena ja julkisissa rakennushankkeissa on hankitalaissa säädetty kirjallisuuden vaatimus taloudellisen raja-arvon ylittävissä urakoissa. Rakennusurakkasopimuksen sisältöä määrittelee urakan toteutusmuodon valinta. Yleisesti käytössä olevia ja perinteisiä rakennusurakoita ovat kokonaisurakka sekä jaettu urakka. Tavanomaisesti rakennusurakan sopimusehdot soveltuvat näihin sopimuksiin sellaisenaan. 28 Näissä urakoissa niiden työsuoritusten, laskutusten ja muun toiminnan sisältö vastaa vakioehtojen normaalitilaa eittämättä kaikista parhaiten. Sittemmin vakituiseen käyttöön ovat tulleet niin projektinjohtourakointi, kokonaisvastuurakentaminen (KVR) sekä erilaiset osaurakkamuodot urakkasopimuksen alistamismahdollisuuksineen. Uusimpina alalla vallitsevista trendeistä voidaan mainita urakkasopimukset, jotka pakottavat useat urakoitsijat laajempaan yhteistoimintaan. Tällaisina voidaan pitää erilaisia projektialliansseja, joissa vastuut ja voitot jaetaan urakoitsijoiden kesken yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi. Lisäksi elinkaarihankkeet ja niitä varten laaditut urakkasopimukset voidaan 25 Oksanen Laine Kaskiaro 2010, s. 26. 26 Rakennusurakan yleiset sopimusehdot YSE 1998 ovat viimeisin voimassaoleva versio alan etujärjestöjen yhteisesti laatimista vakioehdoista, joita sovelletaan useimmissa urakkasopimuksissa Suomessa. 27 Laine 1992, s. 1-2. 28 Oksanen Laine Kaskiaro 2010, s. 33. 10

lukea uusiksi urakkamuodoiksi, joissa toteutuksen lisäksi urakoitsija ottaa vastuulleen myös rakennuksen kunnossapidon sovitulta ajanjaksolta rakennusajan jälkeiseltä ajalta. 2.2 YSE 1998 -sopimusehdot osana rakennusalan käytäntöä Rakennusurakan yleiset sopimusehdot eli YSE 1998 -ehdot 29 ovat rakennusalalla yleisesti käytössä olevat vakioehdot. Yleisiä sopimusehtoja on rakennusalalla ollut käytössä jo vuodesta 1949 ja niiden tehtävänä on olla ammattimaisen rakennuttamisen sääntelevinä yleisinä ehtoina. 30 Vakioehtojen merkitys ylipäätään on ratkaista tavallisesti syntyvät ongelmatilanteet tietyllä alalla, jolloin huomioon on otettu myös alaa koskevat erityisolosuhteet. 31 Vakioehtoja yleensä vaivaava ongelma on niiden vaikeaselkoisuus ja kohtuuttomuus. 32 Koska Rakennusurakan yleiset sopimusehdot perustuvat rakennusalan etujärjestöjen, rakennuttajaliitto RAKLI:n ja eri urakoitsijajärjestöjen yhteiseen tuotokseen, ovat edellä mainitut ongelmat YSE 1998 -ehtojen kohdalla marginaalisia. Kyseessä ovat niin sanotut agreed documents -ehdot, joissa ongelmat ovat lähtökohtaisestikin pienempiä kuin yksipuolisesti laaditut yleiset sopimusehdot. 33 Rakennusalan tavoitteena oli tehdä ehdot, jotka mahdollisimman kattavasti ja sellaisenaan muodostavat rakennusurakan sopimusmääräysten sisällön. 34 YSE 1998 -ehdot sääntelevät suhteellisen kattavasti myös tilaajan ja urakoitsijan välisiä taloudellisia suhteita. Siksi tässäkin työssä lähtökohtana on ollut ottaa huomioon ehtojen asettamat rajaukset myös laskutusmenettelyn ja tilisuhteiden selvittämisen osalta. Koska valtaosa rakennusurakkasopimuksista tehdään käyttäen YSE 1998 -ehtoja 35, tässä esityksessä huomioidaan niiden suhde rakennusurakoita koskevassa sopimusoikeudellisessa käytännössä melko lailla jatkuvasti. Se ei silti tarkoita, ettei yleisillä sopimusoikeudellisilla periaatteilla, oikeusvertailevalla tutkimuksella tai muilla asiassa esitetyillä relevanteilla seikoilla olisi merkitystä arvioitaessa maksun vaikutusta tilaajan esittämiin vaatimuksiin. 29 RT-kortistotunnus RT 16-10660. 30 Oksanen Laine Kaskiaro 2010, s. 39. 31 Erma 1991, s. 9 10. 32 Portin 1987, s. 369. 33 Wilhelmsson 2008, s. 37. 34 Oksanen Laine Kaskiaro 2010, s. 39. 35 Ks. Ryynänen 2016, s. 25. Ehdot eivät silti ole ainoita käytössä olevia, mutta ylivoimaisesti eniten käytettävät sellaiset. Hemmo on kuvaillut YSE-sopimusehtoja jopa dispositiivseksi lainsäädännöksi. Ks. Hemmo 2003a, s. 146. 11

Näköpiirissä ei ole uusia rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja. Tämä on osin seurausta niin tilaaja- kuin urakoitsijaetujärjestöjen ilmeiseen tyytyväisyyteen nykyisiin ehtoihin, vaikka tietyt tässä tutkielmassa vähintäänkin sivutut tuomioistuinratkaisut antaisivat normaalitapauksessa aihetta muutoksille. 36 Alalla vallitsee silti vahva konsensus ehtojen käyttökelpoisuudesta vielä tänäkin päivänä, eikä tätä kieltämättä käy kiistäminen. Yleisten sopimusehtojen osalta on syytä olla pidättyväinen tekemästä liikaa johtopäätöksiä niiden oikeudellisista vaikutuksista huolimatta siitä, että ne ovat alalla laajalti käytetyt ja yhdenmukaiset alan käytäntöjen kanssa. 37 Rakennusurakan yleisten sopimusehtojen sitovuus on sopimuksenvaraista ja siksi se vaatii aina osapuolten välisessä urakkasopimuksessa viittauksen niihin, jotta ehdot tulisivat sovellettaviksi. Tämä ilmenee myös KKO 2007:41 -ratkaisusta, jossa sivu-urakan alistamissopimuksessa oli jäänyt viittaamatta osapuolten välillä silloin ajantasaisiin YSE 1983 -ehtoihin eivätkä ne siksi tulleet sovellettaviksi kyseisessä sopimussuhteessa. Vakioehdot ovat kuitenkin lähellä kauppatapaa. Silloin, kun osapuolet ovat nimenomaan viitanneet vakioehtoihin, molempien osapuolten oletetaan tuntevan ehdot. 38 Korkein oikeus on esimerkiksi ratkaisussaan KKO 1978 II 6 todennut, että ja koska asianosaisyhtiöiden oli toimialoihinsa nähden tullut olla selvillä mainittujen yleisten toimitusehtojen sisällyksestä. Voidaan huomata, että kielenkäyttö alalla vallitsevista yleisistä sopimusehdoista lähtee sopimusehtojen tuntemisesta eikä siitä, onko ehdot luettu. Rakennusurakan yleisiä sopimusehtoja voidaan siinä mielessä pitää kauppatapaa kuvastavina, ettei niitä jokaisella keralla erikseen lueta, vaan ratkaisua niistä lähdetään hakemaan, jos osapuolet eivät muista ehdoista tai muuten löydä erimielisyyksiinsä ratkaisua. 36 Kirjoittaja viittaa KKO 2017:14 -ratkaisuun, joka on paljon kritisoitu ratkaisu rakennusalalla. Siinä urakoitsijalla oli oikeus nostaa kanne tuomioistuimessa ennen taloudellisen loppuselvityksen pitämistä tiettyjen riidanalaisten urakkasuoritusten osalta. Halila toteaa, ratkaisu horjuttaa YSE 1998 -ehtojen funktiota urakan taloudellisten suhteiden selvittelyssä.. Ks. Halila KKO 2017:14 Kanteen nostaminen rakennusurakkasopimuksen perusteella. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.): KKO:n ratkaisut kommentein 2017:I. Helsinki 2017, s. 116. 37 Wirén: KKO 2007:5. Rakennusurakkasopimuksen tulkinta. Teoksessa Timonen, Pekka (toim.): KKO:n ratkaisut kommentein 2007:I. Helsinki 2007, s. 277. 38 Ks. Saarnilehto 1997, s. 36 38. 12

3 URAKKAMUOTOJEN JAOTTELU MAKSUPERUSTEEN MU- KAAN 3.1 Urakoitsijan ja tilaajan pää- ja sivusuoritusvelvollisuudet Oikeustieteellisessä kirjallisuudessa osapuolten sopimuksen seurauksena syntyneiden velvoitteiden sisältöä on ollut tapana jaotella eri perustein riippuen siitä, millaisesta sopimuksesta osapuolten välillä on kyse. Yksi mahdollinen ja usein käytetty velvoitteiden jaottelutapa on velvoitteiden jakaminen pää- ja sivuvelvoitteisiin. 39 Sivuvelvoitteet ikään kuin täydentävät osapuolen sopimuksen perusteella syntynyttä päävelvoitetta. Mainitut sivuvelvoitteet voidaan jakaa vielä epäitsenäisiin ja itsenäisiin sivuvelvoitteisiin sen mukaa, täydentävätkö ne pääsuoritusvelvoitteen toteutumista, vai ovatko ne erillisiä itsenäisiä velvoitteita osana tehtyä sopimusta. 40 Rakennusurakkasopimuksissa tilaajan pääsuoritusvelvollisuutena on urakkahinnan maksaminen urakoitsijalle. 41 Tämä onkin urakoitsijan tärkein oikeussuojaintressi saada suorituksestaan tilaajalta maksu. 42 Sama velvoite on mainittu YSE 1998 -ehtojen 39 :ssä, jonka mukaan urakkahinta on urakkasopimuksessa sovittu urakoitsijalle maksettava vastike. Sopimukseen perustuvat laskut on maksettava, kun lasku on esitetty tilaajalle ja vastaava sopimuksen mukainen työvaihe on todettu tehdyksi tai lasku muuten on todettu maksukelpoiseksi. Jos kyse on maksuerätaulukkoperusteisesta urakan maksamisesta, urakoitsija esittää laskun siinä vaiheessa, kun maksuerätaulukon mukainen työvaihe on suoritettu ja tilaajan edustama valvoja on sen tarkastanut. 43 Urakkahinnassa on eroteltava arvonlisäveroton hinta ja arvonlisävero. Viimeinen virke arvonlisäverosta on otettu lähinnä selvyyden vuoksi, jotta erimielisyyksiltä vältyttäisiin. 39 Esim, Norros 2018, s. 182, Aurejärvi Hemmo 2007 s. 13 14 ja Hakulinen 1965 s. 58. 40 Norros 2018 s. 182, Olsen 1997 s. 62 ja Hagstrøm 2011 s. 123. 41 Esim. Oksanen Laine Kaskiaro 2010, s. 158 ja Liuksiala Stoor, s. 156. 42 Rudanko 1989 s. 236. 43 Oksanen Laine Kaskiaro 2010, s. 160 13