KARASJOEN JA KARIGASNIEMEN YHTEISET IKÄIHMISTEN PALVELUT

1 Päivi Salminen, hankejohtaja Tenonlaakson sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämishanke 2010-2012 Utsjoki 2012 KARASJOEN JA KARIGASNIEMEN YHTEISET IKÄIHMISTEN PALVELUT -ALUSTAVA SELVITYS PERUSTELUISTA JA MAHDOLLISUUKSISTA Karasjoelta Suomeen päin ja Karigasniemeltä Norjan suuntaan. Lähde: www.karigasniemi.fi

2 KARASJOEN JA KARIGASNIEMEN YHTEISET IKÄIHMISTEN PALVELUT -ALUSTAVA SELVITYS PERUSTELUISTA JA MAHDOLLISUUKSISTA SISÄLTÖ 1. SELVITYKSEN PERUSTELUT... 2. SELVITYKSEN TOTEUTTAMINEN... 3. KARASJOEN JA KARIGASNIEMEN TOIMINTAYMPÄRISTÖT... 4. IKÄIHMISTEN PALVELUT... 5. IKÄÄNTYMISPOLIITTISIA TAVOITTEITA... Ikääntymispolitiikka Suomessa ja Norjassa... Saamelaisten ikääntymispolitikan erityiskysymyksiä... Karasjoen ja Utsjoen kuntien linjauksia 6. ARVOKAS ELÄMÄ OMASSA KULTTUURSSA... 7. YHTEENVETO... LÄHTEITÄ JA TAUSTA-AINEISTOJA Liite: Välimatkoja

3 1. SELVITYKSEN PERUSTELUT Karasjoen ja Karigasniemen ikäihmisten yhteiset palvelut on alustava selvitys perusteluista ja mahdollisuuksista järjestää rajat ylittäviä ikäihmisten palveluita Karasjoki- Karigasniemi alueella. Selvityksen laatiminen on osa Tenonlaakson sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämishanketta. Selvitystä lukiessa on syytä muistaa että kyseessä on idea-aihio, aiheeseen liittyvää alustavaa tietoa ja pohdintaa. Yhteisten palveluiden järjestämistä ei ole pohdittu laajemmilla asukkaiden, kuntien ja maiden välisillä foorumeilla. Selvitys toivon mukaan voi avata keskustelua syvemmästä yhteistyöstä ikäihmisten palveluissa ja tarjoaa perustaa mahdollisille jatkohankkeille ja palveluiden kehittämiselle. Karigasniemi-Karasjoki alueen yhteisten vanhuspalveluiden selvittämisen taustalla on monia syitä. Valtakunnan rajasta huolimatta Karasjoen kuntakeskus ja Karigasniemen kylä muodostavat lähes yhtenäisen asutun alueen. Karigasniemen kylä kuuluu Utsjoen kuntaan mutta matkaa oman kunnan kuntakeskukseen on 100 kilometriä. Karigasniemen asukkaiden näkökulmasta Karasjoki on monissa yhteyksissä Utsjoen kunkeskusta läheisempi ja tutumpi kielen, kulttuurin, sukulaisuussuhteiden, työssäkäynnin ja asioinnin vuoksi. Karigasniemen ja Karasjoen välinen yhteys on ollut tärkeä etenkin nyt ikääntyville ihmisille koska tie Karigasniemen Utsjoen välille valmistui vasta 1984. Karigasniemi ja Karasjoki kuuluvat saamelaisen kielen ja kulttuurin ydinalueeseen. Lyhyemmät välimatkat, väestön saamenkielisyys ja yhteistyön avulla saavutettavat suurempi väestöpohja ovat perusteita tarkastella mahdollisuutta järjestää alueen vanhuspalveluita yhtenä kokonaisuutena. Saamenkielisten palveluiden väestöpohjan vahvistaminen on perusta omakielisten palveluiden järjestämiselle. Iäkkäiden ihmisten palveluissa omakielisyys korostuu, koska sekä tutkimuksissa että käytännössä on osoitettu että ihmisen vanhetessa ensimmäiseksi opittu kieli jää usein viimeiseksi. Saamelaisten äidinkielisten vanhuspalveluiden merkitys korostuu lähivuosikymmeninä, kun ihmisten elinikä pitenee ja muistisairaudet yleistyvät (Plan for helse- og sosialtjenester til den samiske befolkningen i Norge, NOU 1995:6, 234) Tämän selvityksen tiedot perustuvat kirjallisiin aineistoihin ja internetistä saatavilla oleviin aineistoihin kuten Norjan ja Suomen valtakunnallisiin tilastoihin, suunnitelmiin ja ohjausraportteihin sekä kuntien internetsivuilla esitettyihin tietoihin. Erilaisiin näkökulmiin ja painotuksiin ovat luonnollisesti vaikuttaneet yli kymmenen vuoden työskentelyni Utsjoella ja erilaiset keskustelut alueen työntekijöiden ja asukkaiden kanssa.

4 2. SELVITYKSEN TOTEUTTAMINEN Aloitin selvityksen laatimisen syksyllä 2011 ja viimeistelin loppukesästä 2012. Selvityksen laatiminen kirjattiin tavoitteeksi Tenonlaakson sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämishankkeen hankesuunnitelmaan sen ymmärryksen pohjalta, joka oli syntynyt aikaisemmissa rajayhteistyöhankkeissa ja prosesseissa. (Ks. Rajoitta pohjoisessa. Työryhmäraportti Suomen ja Norjan välisestä yhteistyöstä pohjoisessa. Sisäasiainministeriön julkaisuja 29/2004 ja Seppänen, Raija. Utsjoen kunnan ja Norjan lähialueiden sosiaali- ja terveyspalvelujen koordinaatiohanke 8/2005 10/2007. Loppuraportti. 2007. Utsjoen kunta). Olen tarkentanut selvityksen rakennetta ja tavoitteita keskusteluissa Karasjoen sosiaali- ja terveysjohtaja Randi Johansen Palton ja Utsjoen sosiaali- ja terveyspäällikkö Maila Vibergin (sosiaali- ja terveyspäällikön virassa 31.1.2012 asti) kanssa. Yhteistyöaihioiden kehittelyä olemme tehneet yhdessä Saamelaisten hoidon ja hoivan kehittämiskeskuksen johtajan (Nasjonalt utviklingssenter for sykehjemstjenester til den samiske befolkningen NUSH) Kristine Gaup Grønmon kanssa. Erilaisiin tapoihin hoitaa vastata vanhusten tarpeisiin Utsjoen sosiaali- ja terveystoimen väki tutustui hankkeen järjestämällä kolmen maan ekskursiomatkalla Norjan, Ruotsin ja Suomen vanhuspalveluihin. Selvityksen aluksi kuvaan Karasjoen ja Utsjoen kuntien toimintaympäristöä ja väestökehitystä ikääntymisen näkökulmasta. Utsjoen kunnan osalta painotan selvityksessä Karigasniemi-Outakoski aluetta omana kokonaisuutenaan. Neljännessä luvussa käsitellään kuntien tarjoamia ikääntyvien palveluita ja lähiajan suunnitelmia. Viidennessä luvussa kuvaan suhteellisen laajasti ikäihmisten palveluiden järjestämisen tavoitteiden asettelua. Luvussa luodaan katsaus molempien maiden keskeisiin ikäpoliittisiin linjauksiin, nostetaan esiin saamelaiserityisiä kysymyksiä ja kuntien omia näkökulmia. Kuudennessa luvussa luonnostellaan mahdollisuuksia ikäihmisten yhteisten palveluiden järjestämiseen. Kuudennen Arvokas elämä omassa kulttuurissa -luvun sisältöteemat perustuvat suurelta osin Kristine Gaup Grønmon kanssa kehiteltyihin näkökulmiin ja ideoihin. Lopuksi seitsemännessä yhteenvetoluvussa kokoan lyhyesti yhteen raportin sisältöä. Tilastotiedot perustuvat internetissä julkaistuihin tilastotietoihin. Norjaa käsittelevät tiedot perustuvat Statistisk sentralbyrån tilastoaineistoon, Suomea koskeva tilastoaineisto on Tilastokeskuksen ja SOTKAnetin sivuilta. Tilastoja laadittaessa olen käyttänyt uusimpia tiedon hakuhetkellä käytettävissä olleita tilastoja. Maiden tilastoitavan tiedon sisältöjen erot ja tilastoinnin keruun tavat ja ajankohdat ovat erilaiset. Esimerkiksi Statistiks sentralbyrån käyttämät väestötiedot ovat vuoden ensimmäiseltä päivältä kun taas Tilastokeskuksen tiedot ovat vuoden viimeiseltä päivältä. Näin ollen on ollut tarkoituksenmukaista käyttää esim. Norjan vuoden 2011 tietoja ja Suomen 2010 väestötietoja.

5 Useimmat tilastotiedot ovat kuntakohtaisia ja kyläkohtaista tietoa on vain jonkin verran saatavilla. Selvityksessä kyläkohtaista Tilastokeskuksen tietoa on käytetty väestömääriä ja väestöennusteita käsiteltäessä. Selvyyden vuoksi on syytä mainita, että tässä selvityksessä Utsjoella tarkoitetaan koko kuntaa eikä pelkästään kuntakeskusta. Kyläkohtaisissa tiedoissa omina alueinaan käsitellään Tilastokeskuksen käyttämää aluejakoa: Karigasniemi-Outakoski, Utsjoki-Mieraslompolo ja Nuorgam. Tässä selvityksessä Karigasniemi- Outakoski alueen käsittely yhtenä kokonaisuutena on myös toiminnallisesti perusteltua, koska Outakosken kylän luontainen palvelu- ja asiointisuunta on 25 kilometrin päässä oleva Karigasniemi. Tilastoja lukiessa on syytä muistaa että pienessä väestömäärässä tilastojen luenta on suhteutettava muuhun tietoon ja vuosittaiset muutokset prosenteissa laskien voivat näyttäviä. Peräkkäisten vuosien välisiä eroja olennaisempaa onkin tarkastella pidempiä aikajaksoja. Kuntien palveluiden kuvaukset perustuvat kuntien internetsivuihin ja Utsjoen osalta sosiaali- ja terveystoimen toimintakertomukseen. Tilastointitapojen lisäksi myös maiden palvelujärjestelmät, käytetyt käsitteet ja samankin nimisen palvelun sisällöt voivat palvelun käyttäjän näkökulmasta katsottuna olla erilaisia. Enemmän kuin eroja, on kuitenkin yhtäläisyyksiä ja molempien maiden sosiaali- ja terveyspoliittinen perusta on pohjoismaisessa hyvinvointiyhteiskunta-ajattelussa. 3. KARASJOEN JA KARIGASNIEMEN TOIMINTAYMPÄRISTÖT Maantieteellisesti Karasjoen ja Utsjoen kuntia erottaa Teno-joki, joka sulan maan aikana voidaan ylittää veneellä ja talvella jään yli. Koska kysymys on kuitenkin kahden valtion välisestä rajajoesta, liikenne tapahtuu Karigasniemellä sijaitsevan tullin kautta. Karasjoen ja Utsjoen kunnat ovat yhdyskuntarakenteeltaan hyvin erilaisia. Karasjoella väestö on keskittynyt Karasjoen kuntakeskukseen, kun taas Utsjoen asutus on hyvin hajallaan. Utsjoen kylistä Karigasniemi-Outakoski alue kuuluu välittömään yhteyteen Karasjoen kuntakeskuksen kanssa. Karigasniemen ja Karasjoen kyläkeskusten välinen etäisyys on n. 20 kilometriä, käytännössä kylien väli on asuttua maaseutua. Utsjoen kuntakeskukseen Karigasniemeltä on matkaa 100 kilometriä. (Ks. liitteet 1-2 välimatkoista). Kuntien perustiedot. Kunnat Karasjoki Utsjoki Asukkaita 2800 1290 Asukasta/2km 0,5 0,3 Kuntakeskus Karasjoki Utsjoki

6 Karasjoen kunnan väestö on keskittynyt Karasjoen kuntakeskittymään. Utsjoen yhdyskuntarakenne on hajautunut n. 180 matkalle Tenon rantaa Kuolnasta Pulmankiin ja n. 50 kilometriä kuntakeskuksesta Utsjoelta etelään. Utsjoella on kolme suurempaa kyläkeskittymää: Utsjoki Mieraslompolo alue (620 as.), Karigasniemi Outakoski (450 as.) ja Nuorgam (220 as) (Tilastokeskus 2009). Karasjoen asukkaista 80 % on saamelaisia, Utsjoella noin puolet asukkaista puhuu saamea äidinkielenään (lähde:kuntien internetsivut). Utsjoen kolmesta suurimmasta kylästä (Utsjoki, Karigasniemi, Nuorgam) Karigasniemellä puhutaan eniten saamea. Saamen kieli ja kulttuuri ovat sekä Karigasniemellä että Karasjoella vahvasti läsnä, saami on eniten käytetty ja yhteinen kieli alueella. Kuntien väliselle työssäkäynti- ja asiointiliikenteelle on ominaista, että Utsjoen asukkaat käyvät Norjan puolella työssä, n. 60-70 henkilöä Utsjoelta käy Norjassa työssä. Norjalaiset taas käyttävät Utsjoen yksityisiä palveluita ja rajakaupan merkitys on suuri etenkin Karigasniemen ja Nuorgamin kylissä. Kuvio 1. Työlliset toimialoittain Karasjoki v. 2008. Statistisk sentralbyrå. Kuvio 2. Työlliset toimialoittain Utsjoki v. 2007. Sotkanet. Olen kuvioissa joitakin pienempiä toimialoja yhdistänyt keskenään, kuten esim. Karasjoella teollisuus- ja kaivosala ja Utsjoella teollisuus- ja rakennusala. Vaikka työllisyysalat tilastoidaan maissa eri perusteilla, kuvioita voi suuntaa antavasti verrata keskenään. Molempien kuntien elinkeinorakenne on palveluvaltainen ja erityisesti julkisten palveluiden osuus on suuri. Utsjoella kunta on merkittävä työllistäjä, valtion työpaikat ovat vuosien mittaan vähentyneet. Utsjoella kauppa ja ravitsemuspalvelut ovat seuraavaksi suurin työllistäjä rajakaupan ja matkailun ansiosta. Karasjoen asema Finnmarkin läänin logistisena ja saamelaiskulttuurin keskuksena on myös lisännyt kunnan kaupan, hotelli- ja ravintola-alan työpaikkoja.

7 Molemmissa kunnissa maa- ja metsätalous, joka käytännössä sisältää lähinnä porotalouden, on kolmanneksi merkittävin työllistäjä n. 10 % osuudellaan. Karasjoella palvelutyöpaikkojen merkitystä korostaa kunnan keskeinen asema saamelaisten instituutioiden sijaintipaikkana. Karasjoella sijaitsevat mm. Norjan saamelaiskäräjien hallinto- ja kulttuurikeskus, Saamelaisradio, Saamelaismuseo, Helse Finnmarkin alainen Saamelaisten psyykkisen terveydenhuollon kehittämiskeskus SANKS, sekä useita henkilöstömäärältään pienempiä saamelaisten palvelu- ja kehittämisyksiköitä. Vaikka molempien kuntien väestö ikääntyy, se tapahtuu kuitenkin jonkin verran hitaammin kuin Finnmarkin ja Lapin pienissä kunnissa keskimäärin. Seuraavassa kuviossa on tarkasteltu kuntien tämänhetkistä ikääntyvää väestöä ikäryhmittäin. Tarkastelussa on lähdetty norjalaisesta tavasta aloittaa ikääntyvän väestön tarkastelu 67 ikävuodesta kun vastaava tarkastelu Suomessa aloitetaan useimmiten 65 vuotiaista. Taulukossa on noudatettu norjalaista ikäryhmien luokitustapaa koska se on ollut käytännöllisin toteuttaa maiden välisessä vertailussa. 300 250 200 150 100 50 0 239 185 88 62 4 13 67-79 v. 80-89 v. 90- v. Utsjoki Karasjoki Kuvio 3. Ikääntynyt väestö Utsjoella 31.2010 ja Karasjoella 1.1.2011. Sotkanet ja Statistisk sentralbyrå. Karasjoella ikääntynyttä väkeä on luonnollisestikin enemmän kuin Utsjoella, joka on väestömäärältään pienempi kunta. Koska tässä selvityksessä painotetaan enemmän Karigasniemen kuin koko Utsjoen kunnan aluetta, on syytä tarkastella Utsjoen kuntaa myös kylätasolla. Kyläkohtaista väestöennustetta ei valitettavasti ole käytössä, mutta jotain voidaan ehkä päätellä historiatiedoista koskien 75-vuotta täyttäneiden määrän muutoksia Utsjoella kylittäin.

8 70 60 50 40 30 20 10 52 48 50 45 45 45 42 44 45 40 36 31 9 7 7 7 7 8 53 50 10 59 60 52 55 12 11 Karigasniemi-Outakoski Utsjoki-Miearaslompolo Nuorgam 0 2003 2004 2005 2006 2007 2008 2009 2010 2011 Kuvio 4. Utsjoella 75 vuotta täyttäneiden määrät kylittäin 2003-2011. Tilastokeskus 2011 Pidemmällä ajanjaksolla tarkastellen vuoteen 2004 Karigasniemi-Outakoski alueella on ollut enemmän 75-vuotta täyttäneitä kuin Utsjoki-Mieralompolo- Nuorgam alueella. Kylien välinen tilanne on kuitenkin muuttunut ja vuodesta 2005 alkaen yli 75-vuotiaiden määrä on ollut suurempi Utsjoki-Mieraslompolo alueella. Muutosta voivat selittää esimerkiksi sattuma, asuinpaikan ja osoitetietojen kirjaamistapojen muutos ja ikääntyville tarjolla olevien asuntojen ja palveluiden keskittyminen Utsjoen kuntakeskukseen. Utsjoen kunnan 75 vuotta täyttäneistä suhteellisen suuri osuus asuu edelleen Karigasniemi- Outakoski -alueella. Seuraavassa kuviossa 5. on vielä tarkasteltu 75-vuotta täyttäneiden osuutta Utsjoen eri kylissä. Utsjoki-Mieraslompolo Karigasniemi-Outakoski Nuorgam 59 9 % 52 12 % 12 6 % Alle 75-75 v. täyttäneet Alle 75-75 v. täyttäneet Alle 75-75 v. täyttäneet 576 91 % 377 88 % 202 94 % Kuvio 5. Alle 75-vuotiaat ja 75 vuotta täyttäneet kylittäin Utsjoella. Tilastokeskus 2009. Kun väestön ikärakennetta tarkastellaan kyläkohtaisesti, eniten 75 vuotta täyttäneitä asuu Karigasniemellä (12%), toiseksi eniten Utsjoki-Mieraslompolo alueella (9%) ja vähiten Nuorgamissa (6%). Kylien välisessä tarkastelussa nousee esiin että siitä huolimatta vaikka palvelut ovat keskittyneet Utsjoen kuntakeskukseen, Karigasniemi-Outakoski alueen väestössä on eniten 75-vuotta täyttäneitä henkilöitä. Kun ikäihmiset tarvitsevat ympärivuorokautista hoitoa, se merkitsee Karigasniemellä asuville muuttoa Utsjoelle, jossa ympärivuorokautista hoitoa järjestetään.

9 Seuraavaksi tarkastellaan Utsjoen ja Karasjoen kuntien väestöennusteita kuntatasolla vuoteen 2040 asti. 350 300 250 200 150 100 50 0 283 287 246 246 187 198 170 177 149 148 105 81 59 65 53 9 13 15 18 25 35 2011 2015 2020 2025 2030 2035 2040 67-79 V. 80-89 V. 90- V. Kuvio 6. Utsjoen ikääntyvän väestön ikärakenne -ennuste vuoteen 2040. Tilastokeskus 2009. 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 414 421 382 416 323 239 269 190 206 144 88 101 100 112 13 15 17 22 22 25 38 2011 2015 2020 2025 2030 2035 2040 67-79 v. 80-89 -v. 90- v. Kuvio 7. Karasjoen ikääntyvän väestön ikärakenne-ennuste vuoteen 2040. Statistik sentralbyrå 2010. Tilastot ovat omavaraislaskelmia, eli niissä on huomioitu syntyvyys ja kuolevuus mutta ei muuttoliikettä. Molemmissa kunnissa ikääntyvän väestön määrä lisääntyy. Utsjoella ikääntyvien määrä saavuttaa huippunsa 2030 luvulla, minkä jälkeen määrä kääntyy laskuun. Karasjoella ikääntyneiden määrä jatkaa kasvuaan sen jälkeen kun Utsjoella se on jo pysähtynyt.

10 Ikääntyvien ihmisten palvelutarpeen ajatellaan yleensä lisääntyvän 75 ikävuoden jälkeen. Kuviossa 7 on esitetty molempien kuntien 75-vuotiaiden määrän muutos vuoteen 2040 asti. 450 400 350 300 250 200 150 100 50 0 251 240 187 193 208 176 143 125 394 361 316 283 287 278 2011 2015 2020 2025 2030 2035 2040 Karasjoki Utsjoki Kuvio 8. Karasjoen ja Utsjoen 75-vuotta täyttäneet 2011-2040. Statistisk sentralbyrå ja Tilastokeskus 2010. Väestön muuttoliikkeen määrää ja suuntaa tulevaisuudessa on vaikeata arvioida mutta valtakunnan tasolla arvioidaan että väestö edelleen keskittyy sekä Norjassa että Suomessa maiden eteläosiin ja suurempiin aluekeskuksiin. Harvaan asutulla seudulla muutetaan ikääntyessä kuntakeskuksiin. Toisaalta on vaikea kuvitella että nyt Karasjoella ja Utsjoella asuvat ja kotoisin olevat saamenkieliset ikääntyvät ihmiset muuttaisivat ikääntyessään kauas kotiseudulta. Utsjoella kylien välillä voi olettaa olevan eroja tulevina vuosikymmeninä. Karigasniemen väestössä on Utsjokea ja Nuorgamia enemmän ihmisiä, joiden juuret ovat Karigasniemellä. Utsjoki-Mieraslompolo alueella on ns. ensimmäisen polven utsjokisia, jotka ovat tulleet työhön kunnan palvelukeskittymään ja ovat ehkä kantaväestöä alttiimpia ikääntyessään muuttamaan pois paikkakunnalta. Toisaalta Utsjoki mökkipaikkakuntana myös houkuttelee uusia pysyviä asukkaita. Käytettävissä olevien väestöennusteiden perusteella näyttää siltä että sekä Karasjoella että Utsjoella ikääntyvän väestön määrä ja palvelutarve tulevat kasvamaan. Utsjoella voimakas kasvuvaihe näyttää olevan lyhyempi, n. 20 vuotta vuoteen 2030 asti, kun taas Karasjoella se jatkuu ainakin 30 vuotta aina vuoteen 2040 asti. Utsjoen kylistä ikääntyvän väestön palvelutarvetta suhteellisesti eniten tulee olemaan Karigasniemi-Outakoski alueella.

11 4. IKÄIHMISTEN PALVELUT Karigasniemen ja Karasjoen palveluita vertailtaessa on olennaista muistaa kuntien yhdyskuntarakenteen erilaisuus. Karasjoella väestö ja palvelut ovat keskittyneet kuntakeskukseen. Karigasniemi taas on yksi Utsjoen kunnan kylistä ja kunnan palvelut ovat keskittyneet kunnan hallintokeskukseen Utsjoelle, jonne Karigasniemen kyläkeskuksesta on 100 kilometriä. Karigasniemen kylän palvelualueeseen kuuluvasta Kuolnasta Utsjoelle on 130 kilometriä. Tässä selvityksessä keskitytään vanhusten palveluihin, mutta on syytä todeta, että Karasjoella on kokonaisuutena hyvä peruspalveluvarustus. Karasjoella on mm. Helse Finnmarkin alainen erikoislääkärikeskus, jossa on usean erikoisalan lääkäreiden vastaanottoja. Helse Finnmarkilla on Karasjoella myös lasten, nuorten ja perheiden psykiatrisia palveluita sekä päihdekuntoutusyksikkö Finnmarkin klinikka. Helse Finnmarkin alaisia palveluita myös Utsjoen kunnan asukkaat voivat käyttää Helse Finnmarkin ja Lapin sairaanhoitopiirin välisen sopimuksen perusteella. Karasjoen kunnalla on oma virka-ajan ulkopuolinen lääkäripäivystys. Tenonjokilaakson rajayhteistyöhankkeessa onkin käyty neuvotteluja, olisiko mahdollista että Karigasniemen asukkaat voisivat käyttää Karasjoen lääkäripäivystyspalveluita mutta neuvottelut eivät ole toistaiseksi johtaneet sopimukseen. Utsjoen kunnan terveys- ja sosiaalipalvelut ovat keskittyneet Utsjoen kuntakeskukseen, jossa sijaitsevat terveyskeskus, hammashoitola, 14 paikkainen vuodeosasto ja avopalvelukeskus, jossa voi käydä ruokailemassa ja saada tuki- ja virikepalveluita. Utsjoella on vuodeosaston kiinteässä yhteydessä vanhustentaloyhdistyksen ylläpitämä Seitakartano, jossa on kuusi vanhusten vuokra-asuntoa, jotka käytännössä toimivat kuten palveluasumisyksikkö. Vanhustentaloyhdistyksen omistamalla kiinteistöyhtiöllä on rivitalo, jossa on yhdeksän pientä asuntoa, mutta asunnoissa asuu pääosin muita kuin vanhuksia. Utsjoella on 2000-luvulla pyritty parantamaan vanhuksille kotiin annettavia palveluita mutta kunnan pitkistä etäisyyksistä johtuen kotihoito ei voi toimia samalla tavalla kuin kaupunkimaisissa kunnissa. Utsjoella siirrytäänkin ympärivuorokautisen hoivan ja hoidon piiriin aikaisemmin kuin kunnissa keskimäärin koska kotipalvelua voidaan parhaimmillaankin antaa muutamia kertoja viikossa. Utsjoella omaishoidon tuen muita kuntia runsaampi käyttö on osittain korvannut kotiin annettavia palveluita. Karigasniemen alueella on yksi kodinhoitaja ja kylätyöntekijä, jotka työskentelevät pääsääntöisesti vanhusten parissa. Kotisairaanhoidosta huolehtii alueen terveydenhoitaja osana väestövastuuta. Lääkärin vastaanotto on Karigasniemellä n. kaksi kertaa kuukaudessa. Kaikkien kuntalaisten virka-ajan ulkopuolinen lääkäripäivystys on Ivalossa. Karigasniemellä ei ole vanhuksille asumispalveluita eikä sellaista ole kunnassa suunnitteilla. Tarvitessaan ympärivuorokautista palveluasumista tai laitoshoitoa Karigasniemen ikäihmiset muuttavat Utsjoen kuntakeskukseen.

12 Pääpiirteissään vanhusten palvelurakenne muistuttaa Utsjoen ja Karasjoen kunnissa toisiaan. Molemmat kunnat pyrkivät mahdollistamaan vanhusten asumisen omassa kodissaan niin pitkään kuin mahdollista. 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 43 14 2 0-66 vuotiaita 67-79 vuotiaita 80 täyttäneet 25 20 15 10 5 0 21 12 7 65 vuotta täyttäneet 75 vuotta täyttäneet 85 vuotta täyttäneet Kuvio 9. Karasjoella kotihoidon piirissä, % vastaavan ikäisestä väestöstä 2010. Statistisk sentralbyrå. 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 24 Vanhustaloudessa 65-74-vuotias jäsen 40 19 Vanhustaloudessa 75- Vanhustaloudessa 85-84-vuotias jäsen vuotta täyttänyt Kuvio 11. Utsjoella kodinhoitoapua vuoden aikana saaneet kotitaloudet, % vastaavanikäisestä väestöstä 2010. Sotkanet. Kuvio 10.Utsjoella säännöllisen kotihoidon piirissä, % vastaavan ikäisestä väestöstä 2010. Sotkanet. Tietojen vertaamisen tekee pulmalliseksi tilastoinnissa käytettyjen ikäryhmien erilaisuus ja palvelun sisällön erilaisuus. Karasjoella kotihoito käsittää sekä kotisairaanhoidon että kotipalvelutyyppiset tehtävät. Utsjoella säännöllinen kotihoito tarkoittaa että kotisairaanhoitaja, kodinhoitaja tai muu kotipalveluhenkilö käy vanhuksen luona vähintään kerran viikossa. Karasjoella kotihoidon piirissä oli vuonna 67-79 vuotiaista 14 % ja 80 vuotta täyttäneistä 43 %. Utsjoella säännöllisen kotihoidon piirissä oli 65 vuotta täyttäneistä 7%, 75 vuotta täyttäneistä 12 % ja 85 vuotta täyttäneistä 21 % vastaavanikäisestä väestöstä. Utsjoella kodinhoitoapua oli saanut 40% niistä talouksista, joissa oli 75-84 vuotias perheenjäsen. Perheistä, joissa on 85 vuotta täyttänyt henkilö, 19 % oli saanut kodinhoitoapua. Em. tilastot sisältävät myös Seitakartanossa ja avopalvelukeskuksessa asuvat henkilöt. Annettujen palveluiden asiakaskohtaista intensiteettiä on mahdotonta tilastojen perusteella arvioida. Utsjoella kodinhoitopalveluita on annettu suhteellisen suurelle osalle vanhuksista, mutta käyntejä/palvelun saaja on tyypillisesti ollut keskimäärin kaksi kuukaudessa.

13 Kotihoidon ja kodinhoitopalveluiden määrän ja sisällön vertaaminen edellyttää perusteellisempaa tähän aiheeseen keskittyvää selvitystä. Omaishoidontuki Karasjoella maksettiin 31.12. 2010 omaishoidontukea 12 henkilölle. Utsjoella omaishoidontukea oli vuoden aikana saanut yhteensä 20 henkilöä. 50 45 40 35 30 25 20 15 10 5 0 41 16 7 44 24 12 17 8 6 4 9 6 7 6 6 3 3 4 85 vuotta täyttäneet 75 vuotta täyttäneet 65 vuotta täyttäneet Kuvio 12. Omaishoidon tuen asiakkaat vuoden aikana, % vastaavanikäisestä väestöstä, Lappi ja Pohjois-Lapin kuntia 1000-2300 asukasta 2010. Sotkanet. Utsjoella omaishoidontuen saajien määrä on muihin Suomen ja Lapin kuntiin verrattuna poikkeuksellisen suuri lukuun ottamatta Enontekiötä. Valtakunnallinen tavoite on, että omaishoidon tuen piirissä 75 vuotta täyttäneistä olisi 5-6 % vuonna 2012. Utsjoella omaishoidontuen saajia 75 vuotta täyttäneistä on 16 % ja 85 vuotta täyttäneistä peräti 41 % kuuluu omaishoidontuen saajiin. 65-vuotta täyttäneistä 7 % on saanut omaishoidontukea. Omaishoidon tuen runsas käyttö johtuu ainakin osittain Utsjoen erityispiirteistä. Pitkistä etäisyyksistä johtuen kotiin annettavia palveluita on vaikea järjestää riittävän useasti eikä yöpartiotoiminnan järjestäminen ole harvaan asutussa kunnassa tarkoituksenmukaista. Omaishoidontuen on myös arvioitu tukevan saamelaista kulttuuria ja vanhusten omakielistä hoitoa omassa kotiympäristössä. Muut tukipalvelut Karasjoella ja Utsjoella järjestetään erilaisia tukipalveluita, kuten ruoka- ja kuljetuspalvelua sekä muuta kotona asumista tukevaa käytännöllistä apua. Karasjoella 16:lla kotonaan asuvalla henkilöllä oli käytössään turvapuhelin. Karasjoella toimii yöpartio, joka kiertää kuntakeskuksen piirissä asuvien vanhusten luona öisin. Utsjoen kunnassa ei ole

14 yöpartiotoimintaa eikä turvapuhelimia vuodeosaston ja Seitakartanon alueen ulkopuolella asuville vanhuksille. Karasjoella ikäihmisille on erilaista viriketoimintaa päiväpalveluna terveyskeskuksessa ja Frivillighetssenterissä useina päivinä viikossa. Karigasniemellä päiväpalvelu- ja viriketoimintaa on yhdestä päivänä kuukaudessa kun nabotreffit kokoontuvat. Molemmissa kunnissa seurakunnat ja erilaiset yhdistykset järjestävät sosiaaliseen yhdessäoloon perustuvaa virkistystoimintaa ikäihmisille. Nabotreffit Tenonlaakson sosiaali- ja terveyspalveluiden kehittämishanke on yhdessä Karasjoen Frivilligshetssenterin ja Utsjoen sosiaalitoimen kanssa järjestänyt nabotreffejä Karasjoen ja Karigasniemen ikäihmisille vuoden 2011 alusta alkaen. Nabotreffiläiset kokoontuvat kerran kuukaudessa vuoroin Karasjoella ja Karigasniemellä yhteisen ohjelman, sosiaalisen seurustelun ja ruokailun merkeissä. Nabotreffeille on osallistunut arviolta 20-50 ihmistä kerrallaan. Nabotreffeillä on tullut useaan kertaan esiin, miten suuri tarve Tenonjokilaakson iäkkäimmillä asukkailla on keskinäiseen kanssakäymiseen, sukulaisten tapaamiseen ja kuulumisten vaihtoon. Nabotreffit ovat omalta osaltaan vahvistaneet ajatusta alueen yhteisten palveluiden selvitystarpeesta. Ympärivuorokautinen hoito Karasjoella terveyskeskuksen yhteydessä on vuodeosasto, jossa on 20 pitkäaikaishoidon paikkaa, kolme lyhytaikaisen hoidon paikkaa, neljä akuuttipaikkaa ja yksi synnytyspaikka. Terveyskeskuksen läheisyydessä on 16 kunnan omistamaa palveluasuntoa. Palveluasunnot sopivat liikuntaesteisille ja ne on toteutettu elinkaariperiaatteella, eli asukkaat voivat asua niissä elämänsä loppuun asti. Asuntoihin kuuluu oma makuuhuone, pesuhuone ja tupakeittiöyhdistelmä, yhteensä n. 28 neliötä. Kussakin asumispalveluyksiössä on myös yhteinen oleskelutila ja keittiö. Asukkaat maksavat vuokrasta ja palveluista kunnan taksojen mukaisesti. Karasjoella rakennetaan parhaillaan kuutta uutta asumispalveluasuntoa, joista kaksi 55 neliön asuntoa on tarkoitettu pariskunnille. Neljä muuta asuntoa tulevat olemaan kooltaan 32 neliötä. Lisäksi asukkaille tulee 36 neliön yhteinen tila. Yhteensä rakennettava talo on suuruudeltaan 312 neliötä. Talon kustannukset yhteensä ovat 11,2 milj. kruunua ( 1,440 milj euroa), neliöhinta n. 35.897 kruunua ( 4 613 euroa). Utsjoella ainoat ympärivuorokautisen hoidon tilastoidut paikat ovat terveyskeskuksen 14 paikkaa vuodeosastolla. Vuodeosaston potilaista 7-10 on muistisairasta vanhusta, joille palveluasuminen olisi sopivampi hoitopaikka. Kunnassa ei ole vanhainkotia tai tilastoituja asumispalveluita. Terveyskeskuksen välittömässä yhteydessä sijaitsee Seitakartano, jossa on kuusi vuokra-asuntoa ja avopalvelukeskuksen kahdessa huoneessa asuu vanhuksia. Seitakartanon asunnot ovat kooltaan n. 39 neliötä, avopalvelukeskuksen huoneet n. 12 neliötä alun perin toimistohuoneiksi tarkoitettuja tiloja. Päivisin Seitakartanon ja

15 avopalvelukeskuksen asukkaiden palveluista huolehtivat kodinhoitajat ja yöaikaisesta turvavalvonnasta vastaa samassa rakennuksessa toimiva vuodeosasto. Utsjoella on tarkoitus rakentaa ns. 425 neliön tehostetun palveluasumisen seitsemän asunnon yksikkö kuntakeskukseen terveyskeskuksen yhteyteen. Palveluasumisen hankinta-arvoksi on arvioitu 879.000 euroa, (neliöhinta 2068 euroa). Rakentamistyöt on tarkoitus aloittaa vuonna 2012. (Lähteet: Utsjoen kunnan talousarvio vuodelle 2012 ja taloussuunnitelma vuosille 2012-2014 ja kunnanhallituksen pöytäkirja 11.10.2011, 232 ). Asumispalveluyksikön rakentamista ei ole syyskuussa 2012 aloitettu. 25 22 30 28 20 25 15 10 5 0 Ymp vrk hoito 67-79 vuotiaat 12 Ymp vrk hoito 80 täyttäneet 3 Laitos 67-79 vuotiaat Laitos 80 täyttäneet 20 15 10 5 0 10 4 65 täyttäneet 75 täyttäneet 85 täyttäneet Kuvio 13.Ympärivuorokautisessa hoidossa ja laitoksessa % vastaavanikäisestä väestöstä Karasjoella 2010. Statistisk sentralbyrå. Kuvio 14. Utsjoella terveyskeskuksen pitkäaikaisasiakkaat, % vastaavanikäisestä väestöstä 2010. Sotkanet. 12 10 8 6 4 2 0 10 Vanhainkoti tai terv.kesk vuodeosasto 0 0 Tavallisen palveluasuminen Tehostettu palveluasuminen Kuvio 15.Utsjoella vanhainkodissa tai pitkäaikaisessa laitoshoidossa terveyskeskuksessa olevat 75 täyttäneet, % vastaavanikäisestä väestöstä 2010. Sotkanet. Lukujen vertailu on vaikeata koska tilastoinnin tavat ovat erilaisia. Tilastoissa Utsjoella ei ole palveluasunnoiksi määriteltyjä ympärivuorokautisen hoidon palveluasuntoja, joten Utsjoen luvut kuvaavat vuodeosastohoitoa. Vuodeosaston kanssa samassa rakennuksessa on vanhusten vuokraasuntoja, joissa asuminen vastaa palveluasumista. Näissä asuu kahdeksan vanhusta.

16 Väestön ikääntyminen luo paineita palveluiden järjestämiseen molemmissa kunnissa. Kotiin annettavien palveluiden määrän ja sisällön kehittäminen tukemaan ikääntyvien ihmisten kotona asumista on haaste, johon molemmat kunnat etsivät ratkaisuja. Ympärivuorokautisen hoidon paikkoja on molemmissa kunnissa riittämättömästi ja tarve kasvaa koko ajan. Molemmissa kunnissa on vireillä palveluasuntojen rakentamista lähiajan tarpeisiin. Molemmissa kunnissa on myös pulaa koulutetusta sosiaali- ja terveydenhuollon työvoimasta ja erityisen vaikeata on saada saamenkielisiä työntekijöitä. Monet Karigasniemellä asuvat hoitoalan koulutuksen saaneet työntekijät työskentelevät Norjan puolella koska palkkaus ja työsuhteen muut ehdot ovat paremmat kuin Suomessa. Ikääntyvän väestön lisääntyminen merkitsee erityisesti hoiva-alan työpaikkojen lisääntymistä. 5. IKÄÄNTYMISPOLIITTISIA TAVOITTEITA Ikääntymispolitiikka Suomessa ja Norjassa Tässä luvussa tarkastellaan tiivistetysti Norjan ja Suomen yleistä ikääntymispolitiikkaa, saamelaisten ihmisten ikääntymiseen liittyviä erityistarpeita ja Karasjoen ja Utsjoen kuntien ikä- ja vanhuspoliittisia tavoitteita. Väestön ikääntyminen on haaste sekä Norjassa että Suomessa. Molemmille maille on yhteistä, että erityisen paljon ikääntyvän väestön osuus kasvaa maan pohjoisilla reuna-alueilla. Maiden ikääntymispolitiikkaa linjataan lainsäädännöllä, erilaisilla strategioilla, laatusuosituksilla, ohjelmilla ja julkista rahoitusta kohdentamalla. Luon ensiksi silmäyksen Suomen ikääntymispolitiikkaan ja tarkastelen sitten Norjan valtakunnallisia linjauksia. Suomessa ikääntymispolitiikan kansallisena tavoitteena on edistää ikäihmisten toimintakykyä, itsenäistä elämää ja aktiivista osallistumista yhteiskuntaan (Sosiaalisesti kestävä Suomi 2020. Sosiaali- ja terveyspolitiikan strategia, STM:n julkaisuja 2011:1). Jyrki Kataisen hallituksen ohjelmassa (2011) asetetaan tavoitteeksi, että ikäihmisten terveyttä ja itsenäistä toimintakykyä tuetaan hyvinvointia ja terveyttä edistävillä palveluilla ja henkilöstön osaamista ja ammattitaitoa vahvistetaan. Ikäihmisiä arvostetaan ja heidän itsemääräämisoikeutensa turvataan. Tavoitteena on itsenäinen asuminen ja kotiin vietävien palveluiden kehittäminen. Ikäihmisille järjestetään tarpeenmukaisia asumisvaihtoehtoja ja kuntouttavia palveluita ja laaditaan asumisen kehittämisohjelma. Hallituskauden aikana on tavoitteena laatia vanhuspalvelulaki, jolla turvataan iäkkäiden henkilöiden oikeus laadukkaaseen ja tarpeenmukaiseen hoivaan.

17 Hallitusohjelmassa kuntien odotetaan asettavan omissa ikääntymispoliittisissa ohjelmissaan ikääntyneiden palveluille omat tavoitteensa valtakunnallisten tavoitteiden ja paikallisten tarpeiden pohjalta. Hallitusohjelman tavoitteissa viitataan ikähoivatyöryhmän muistion (2010:28) ehdotuksiin. Muistiossa todetaan että palveluiden kysynnän kannalta vanhimpiin ikäluokkiin kuuluvien määrän kasvu on olennaisen tärkeä tekijä, vaikka ikääntyneiden määrän kasvu ei suoraan heijastukaan palvelutarpeiden kasvuun. Nykyisten alle 80-vuotiaiden toimintakyky on kohentunut ja koettu terveys on parempi verrattuna vanhempiin ikäluokkiin. Ympärivuorokautisen hoidon asiakkaat tarvitsevatkin pääsääntöisesti apua muistisairauksien aiheuttamien toimintakyvyn vajeiden vuoksi ja he tulevat hoitoon keskimäärin 82-83 -vuoden iässä. Muita ympärivuorokautisen hoidon tarvetta aiheuttavia tekijöitä ovat aivohalvaus, masennusoireet, lonkkamurtumat sekä jossain määrin myös yksin asuminen, asuin- ja elinympäristön esteellisyys sekä sosiaalisten verkostojen toimimattomuus, erityisesti läheisten antaman avun määrä. Ikähoivatyöryhmän muistiossa (Sosiaali- ja terveysministeriön selvityksiä 2010:28) käsitellään erityisesti ikäihmisten ympärivuorokautista hoivaa ja hoitopalveluiden rakenteiden ja sisällön kehittämistä sekä asumispalveluista perittävien maksujen linjauksia. Suomessa hoivaa ja hoitoa tarjotaan tällä hetkellä kolmella portaalla: terveyskeskuksessa, vanhainkodissa ja monimuotoisessa palveluasumisessa (ml. muistisairaiden ryhmäkodit ja dementiayksiköt). Työryhmä pitää nykytilannetta hallinnollisesti ja toiminnallisesti haasteellisena. Ympärivuorokautisen hoidon nykytilan työryhmä tiivistää seuraavaan: se on pirstaleinen, asiakaskeskeiset hoitoketjut eivät toimi, palveluissa on laatuongelmia ja palvelumaksut ovat epäyhtenäisiä. Asiakkaan näkökulmasta pirstaleisuus on ongelmallista erityisesti kun hän joutuu muuttamaan hoitoyksiköstä toiseen kun hänen toimintakykynsä muuttuu, joissakin tapauksissa muuttoja saattaa olla useita. Toimintakyvyn muutoksen seurauksena ei pitäisi olla asuinpaikan vaihtaminen, vaan avun ja palvelujen lisääminen. Ympärivuorokautisen hoidon laatuongelmina työryhmä nostaa esiin laitoskulttuurin ominaispiirteet: asukkaiden yksilöllisten tunnuspiirteiden hämärtyminen, ryhmäkohtelu, vähäiset mahdollisuudet vaikuttaa omaan elämäänsä ja sitä koskeviin päätöksiin, rutiininomainen toiminta, medikalisaatio ja organisaatiolähtöisyys. Asiakasmaksujen osalta työryhmä toteaa että nykyiset käytännöt eivät ole yhdenvertaisia, käytännöt vaihtelevat yksiköittäin ja laitoshoitona ja asumispalveluina annettu ympärivuorokautinen hoito määräytyy eri perustein. Työryhmä keskeinen ehdotus on että ympärivuorokautisessa hoidon järjestelmässä siirrytään kohti yksiportaista hoidon järjestelmää. Vanhukset voivat asua kodinomaisessa ympäristössä ja palveluita lisätään heidän tarpeidensa mukaisesti eikä vanhusta siirretä toimintakyvyn heiketessä hoito- ja asuinympäristöstä toiseen. Pitkäaikainen laitoshoito terveyskeskuksen sairaalassa tulee olla lääketieteellisesti perusteltua, em. yksiköt keskittyvät akuuttiin hoitoon ja kuntoutukseen.

18 Kodikkaan ympäristön rinnalla tärkeätä on hyvä hoito, jonka tunnuspiirteenä on kuntoutus ja kuntoutusta edistävä toiminta, joka perustuu iäkkään ihmisen omien voimavarojen tukemiseen ja vahvistaminen. Toimijuus ja mielekäs tekeminen ovat itsessään arvokkaita asioita. Elämän loppuvaiheessa kivunlievitys ja yksilöllinen hoito vähentävät omaisten ahdistusta ja lisäävät iäkkään ihmisen elämän- ja kuolemanlaatua. Saattohoitoa tulee antaa siellä, missä henkilö on ollut hoidossa, esimerkiksi ryhmäkodissa tai vanhainkodissa ja hoitokäytäntöjä ja resursseja suunniteltaessa saattohoidon tarve tulee ottaa huomioon. Ikääntyneiden asumisratkaisuihin tarvitaan uudenlaisia, hyvinvointia tukevia ratkaisuja. Asumisen rahoitus- ja kehittämiskeskuksen (ARA) koerakentamishankkeiden kautta voidaan tukea uudenlaisia asumisen ratkaisuja jotka tukevat yhteisöllisyyttä ja palvelun tarjontaa (mt., 29). Hoitokäytäntöjä kehittämällä voidaan ehkäistä ja siirtää ympärivuorokautisten palveluiden piiriin siirtymistä. Erityistä huomiota tulee kiinnittää kotonaan asuvien toimintakykyyn ja kuntoutukseen ja valtakunnallisesti tavoitteena onkin kotihoidon ja omaishoidon vahvistaminen. Myös näiden palveluiden laatua tulee uudelleen arvioida. Työryhmä nostaa esiin myös ns. välimuotoiset palvelut kuten päivätoiminnan ja lyhytaikaishoitojaksot, joiden on todettu myöhentävän laitoshoidon tarvetta ja tukevan omaisten jaksamista. Ikähoivatyöryhmä korostaa myös, että ympärivuorokautista hoitoa kehitetään osana palvelurakenteen kokonaisuutta ja sen tulee muodostaa eheän toiminnallisen ja maantieteellisen kokonaisuuden (mt., 39). Tehostettu palveluasuminen, ml ryhmäkodit ja vanhainkodit integroidaan kokonaisuudeksi, jonka kattavuustavoite 9% yli 75 -vuotiaista vastaa Ikäihmisten palvelujen laatusuosituksessa (2008:3) esitettyjä suosituksia. Ikäihmisten palvelujen laatusuositus (STM:n julkaisuja 2008:3) sisältää strategisia linjauksia laadun ja vaikuttavuuden parantamiseksi kolmella osa-alueella: hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen ja palvelurakenne, henkilöstö ja johtaminen sekä asuin- ja hoitoympäristöt. Laatusuosituksessa on määritelty valtakunnalliset tavoitteet yli 75 vuotiaiden henkilöiden hoidosta ja asumisesta. Valtakunnallisina tavoitteina vuoteen 2012 mennessä on, että 75 vuotta täyttäneistä henkilöistä 91 92 prosenttia asuu kotona itsenäisesti tai kattavan palvelutarpeen arvioinnin perusteella myönnettyjen tarkoituksenmukaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen turvin 13 14 prosenttia saa säännöllistä kotihoitoa 5 6 prosenttia saa omaishoidon tukea 5 6 prosenttia on tehostetun palveluasumisen piirissä 3 prosenttia on hoidossa vanhainkodeissa tai pitkäaikaisessa hoidossa terveyskeskusten vuodeosastoilla

19 Suomessa ajankohtaisena asiana on ns. vanhuspalvelulaki, jonka tavoitteena on turvata iäkkäille ihmiselle sosiaali- ja terveyspalvelujen saaminen. Lakia valmistelleen ohjausryhmän mukaan lain tarkoituksena on: 1. Tukea ikääntyneen väestön hyvinvointia, terveyttä, toimintakykyä ja itsenäistä suoriutumista Ikääntyminen heikentää ihmisen edellytyksiä suoriutua monista tehtävistä, mutta toimintakyvyn alenemista voidaan ehkäistä ja hidastaa eri tavoin, esimerkiksi kannustamalla henkilöä aktiivisuuteen ja omien voimavarojensa käyttämiseen. Mitä kauemmin toimintakyky säilyy hyvänä, sitä pitempään ihminen voi elää itsenäistä elämää kotiympäristössään. Silloinkin, kun iäkäs henkilö ei enää suoriudu omin avuin, hänen tarvitsemansa palvelut tulisi toteuttaa niin, että hänen itsenäistä suoriutumistaan ja jäljellä olevaa toimintakykyään tuetaan. 2. Parantaa ikääntyneen väestön vaikutusmahdollisuuksia kunnassa Lain tarkoituksena on parantaa ikääntyneen väestön mahdollisuutta vaikuttaa elinoloihinsa vaikuttavien päätösten valmisteluun ja tarvitsemiensa palvelujen kehittämiseen kunnassa. Lakiehdotuksessa esitetty vanhusneuvosto olisi kanava, jonka avulla ikääntyneen väestön ääni saadaan kuuluviin kunnan eri sektorien toiminnassa. 3. Parantaa iäkkäiden mahdollisuutta yksilöllisiin, laadukkaisiin ja oikea-aikaisiin palveluihin Lain tarkoituksena on parantaa iäkkäiden henkilöiden mahdollisuutta saada laadukkaita sosiaali- ja terveyspalveluja yksilöllisten tarpeittensa mukaisesti ja riittävän ajoissa. Palvelutarpeiden yksilöllisestä arvioinnista ja suunnittelusta säädettäisiin lakiehdotuksessa. Huolellinen ja oikea-aikainen tarpeiden arviointi ja suunnittelu edistävät sitä, että iäkäs henkilö saa määrältään ja laadultaan juuri sellaisia palveluja, joita hän kulloinkin tarvitsee. Lakiehdotuksessa tarkoitettu vastuutyöntekijä voi osaltaan avustaa iäkästä henkilöä saamaan tarvitsemansa palvelut. Tarvittavien palvelujen saantia edistää myös se, että lakiehdotuksen mukaan tietyillä viranomaistahoilla olisi lakisääteinen velvollisuus ilmoittaa havaitsemastaan iäkkään henkilön palvelutarpeesta kunnan sosiaalihuollosta vastaavalle viranomaiselle. Ilmoitus loisi viranomaiselle velvollisuuden ryhtyä selvittämään iäkkään henkilön palvelujen tarvetta. Palvelujen oikea-aikaista saantia edistävät muun muassa lakiehdotuksen säännös määräajasta, joiden kuluessa kunnan on järjestettävä sosiaalipalvelut iäkkäille henkilöille. Lain tarkoituksena on varmistaa, että iäkäs henkilö saa ohjausta ja tukea muidenkin palvelujen kuin kunnan järjestämisvastuulla olevien sosiaali- ja terveyspalvelujen käyttöön. Kysymykseen tulevat muun muassa kunnan muiden hallinnonalojen sekä järjestöjen ja yritysten tuottamat palvelut. Niitä koskevaa ohjausta ja

20 neuvontaa annettaisiin esimerkiksi hyvinvointia edistävän toiminnan sekä iäkkään henkilön palvelutarpeiden arvioinnin yhteydessä. Ohjauksen ja neuvonnan antaminen kuuluisi myös vastuutyöntekijän tehtäviin. 4. Vahvistaa iäkkään mahdollisuutta vaikuttaa palveluihinsa Lain tarkoituksena on vahvistaa iäkkään henkilön mahdollisuutta vaikuttaa hänelle järjestettävien sosiaalipalvelujen sisältöön ja toteuttamistapaan. Lisäksi tarkoituksena on vahvistaa hänen mahdollisuuksiaan tehdä palvelujensa sisältöä ja toteuttamistapaa koskevia valintoja. Yksilöllisten tarpeiden mukaisten sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestäminen edellyttää asiakkaan palvelutarpeen selvittämistä ja palvelujen yksilöllistä suunnittelua yhdessä hänen kanssaan. Iäkkään henkilön palvelutarpeet on selvitettävä yhteistyössä hänen kanssaan. Hänen kanssaan on myös neuvoteltava vaihtoehdoista palvelujen järjestämiseksi ja hänen näkemyksensä on kirjattava selvitykseen. (Laki ikääntyneen väestön toimintakyvyn tukemisesta ja iäkkäiden sosiaali- ja terveyspalveluista. Ohjausryhmän muistio. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistiota 2012:12.) Lain on tarkoitus tulla voimaan vuoden 2013 aikana. (Stm internet sivut 20.8.2012). Norjan vanhuspolitiikkaa ohjaavia dokumentteja ovat mm. terveys- ja hoivaministeriön julkaisut Mestring, muligheter og mening. Framtidas omsorgsutfordinger ja Demensplan 2015 Den gode dagen. Mestring, muligheter og mening julkaisussa käsitellään yksityiskohtaisesti ikääntyvien ihmisten elämään ja hoitoon liittyviä kysymyksiä ja miten yhteiskunta vastaa heidän tarpeisiinsa. Norjassa on sosiaali- ja terveyspalveluissa meneillään muutostrendi, joissa vastuu palveluiden järjestämisestä yhä enemmän siirtyy valtiolta ja läänitasolta kunnille. Erityisyyttä painottavista palveluratkaisuista on siirrytty kohti kodinomaisuutta ja integroituja palveluita. Norjassa kuten Suomessakin on tavoitteena muuttaa palveluiden painopistettä laitoskeskeisyydestä kotihoitoon. Rajat eli hoitomuotojen kuten sairas- ja vanhainkotien, asumispalveluiden ja kotiin annettavien palveluiden välillä pyritään saamaan joustavammiksi. Samoin eri ammatillisten traditioiden rajoja pyritään sosiaali- ja terveyspalveluissa vähentämään. Kansainvälistyminen ja kaupallistuminen tuovat tärkeät kysymykset tulevaisuuden hoivapalveluihin. Tulevaisuuden palvelutarpeita pohtiessa tulee vanhusten määrällisen kasvun rinnalla huomioida että heistä suurin osa on naisia, eli vanhenemiseen liittyviä kysymyksiä tulee arvioida erityisesti naisnäkökulmasta. Tulevaisuuden strategiassa tulee huomioida että ikääntymisen haasteet kohtaavat eri alueita ja kuntia eri tahdissa. Mestring, muligheter og mening julkaisun mukaan ikääntyneiden palveluiden järjestämisessä on viisi keskeistä strategista painopistettä:

21 1. Palveluiden laadun kehittäminen, tutkimus ja suunnitelmallisuus Paikallisessa palveluiden suunnittelussa tulee painottaa pitkäjänteistä suunnittelua rakentamisessa, henkilöstöpolitiikassa, osaamistarpeissa, koulutusresursseissa sekä fyysisesti ja sosiaalisesti suotuisten olosuhteiden järjestämisessä. 2. Henkilöstön saatavuus ja osaaminen Koulutuksen ja rekrytoinnin suurena haasteena on riittävän, osaavan ja monia ammatteja edustavan koulutetun henkilöstön saaminen sosiaali- ja terveyspalveluihin. 3. Yhteistyön ja lääketieteellisen seurannan parantaminen Ikääntyvän väestön tarpeet tulevat olemaan merkittävä haaste erityisesti kun he tarvitsevat monenlaista pitkäaikaista hoitoa ja seurantaa palvelujärjestelmän eri tasoilla. Ikääntyvien palvelut edellyttävät hyvää moniammatillista yhteistyötä ja palveluketjujen yhteensovittamista. 4. Aktivoiva hoiva Hallitus painottaa ohjelmassaan kulttuuria, aktiviteetteja ja viihtyvyyttä keskeisinä ja perustavaa laatua olevina elementteinä hoidon kokonaisuudessa. Erityisesti tämä korostuu ympärivuorokautisessa hoidossa. Vanhustyön ammatillista perustaa tulee laajentaa ja korostaa sosiaalipedagogiikkaa, toimintaterapiaa, fysioterapiaa ja sosiaalista työskentelytapaa. 5. Kumppanuus perheiden ja paikallisyhteisön kanssa Perheen ja paikallisyhteisön mahdollisuuksia vanhusten hyvinvoinnin turvaamisessa voidaan lisätä mm. vapaaehtoistyön avulla ja kehittämällä laajaalaisia ennaltaehkäiseviä sosiaalisia ja fyysisiä ympäristöjä. Demensplan 2015 toteaa, että tulevaisuuden yksi suurimmista haasteista on pidentynyt elinajan odote. Dementiaan sairastuneiden määrän ennakoidaan kaksinkertaistuvan 35 vuoden kuluessa, mistä syystä hallitus on päättänyt vahvistaa dementian hoidon laatua ja resursointia. Edellä määriteltyjen viiden strategisen painopisteen perustalta hallitus on vuosille 2012 2015 sitoutunut parantamaan erityisesti: 1. Päiväpalvelutoimintaa Kaikista kotona asuvista dementiapotilaista vain 9,3 % on päiväpalveluiden piirissä vaikka tutkimuksissa on todettu että niiden tarjoamat mielekkäämpi elämä ja hyviä kokemukset ovat välttämättömiä. Päiväpalveluiden avulla helpotetaan myös omaisten tilannetta ja siirretään laitospalveluihin joutumista. Hallituksen tavoitteena on, että vuoteen 2015 mennessä kaikki kunnat tarjoavat päiväpalveluita.

22 2. Dementiaa sairastavien asumista Vuosina 2008-2015 on tarkoitus rahoittaa 12 000 asuntoa Husbank pankkijärjestelmän kautta. Asumisyksiköt ja hoitokodit suunnitellaan sopiviksi ihmisille, joiden muisti ja kognitiiviset valmiudet ovat heikentyneet. Uusien asuntojen avulla parannetaan palveluiden määrää ja laatua. 3. Tiedon ja osaamisen parantaminen Dementiaa sairastavien omaiset saavat tukea ja tietoa koulutuksen ja ohjauksen avulla. Henkilöstön perus, jatko- ja täydennyskoulutusta kehitetään. Tieto, tutkimus ja lääketieteellinen osaaminen tulevat olemaan kehittämisen painopisteitä myös seuraavalla ohjelmakaudella. Tavoitteena on luoda kattavat hoitopalvelut ja johdonmukaiset toimintaketjut, joiden toimintaan dementiapotilaat ja heidän omaisensa voivat luottaa. Sekä Norjassa että Suomessa on käynnissä merkittäviä palveluiden järjestämiseen liittyviä prosesseja. Väestön ikääntyminen sekä vanhusten palvelutarve ovat yksi peruste rakenteellisille uudistustarpeille. Monet keskeiset uudistukset, kuten Suomessa kunta- ja palvelurakenneuudistus, koskevat olennaisesti juuri vanhusväestön käyttämiä palveluita. Norjassa on meneillään sosiaali- ja terveyspalveluiden rakenteellinen uudistus, jossa toiminnan ja resursoinnin painopistettä siirretään erikoistuneesta hoidosta perustasolle ja ennaltaehkäisevään työhön. Samalla vastuuta siirtyy valtiolta kunnalliselle tasolle. (St.meld. nr. 47, Samhandlingsreformen. Rett behandling på rett sted til rett tid. Tilråding fra Helse- og omsorgsdepartementet av 19. juni 2009, godkjent i statsråd samme dag. (Regjeringen Stoltenberg II) Molempien maiden ikäpolitiikka painottaa ikääntymistä mahdollisimman aktiivisena ja toiminnallisena elämänvaiheena, ikääntyvien oikeutta ja mahdollisuutta asua omassa kodissaan tai kodinomaisissa olosuhteissa. Saamelaisten ikääntymispolitiikan erityiskysymyksiä Saamelaisten palvelut ja valtioiden rajat ylittävä näkökulma sosiaali- ja terveyspalveluissa on Norjassa ja Suomessa esillä erilaisissa yhteyksissä. Norjan sosiaali- ja terveydenhuollon rakenneuudistusta käsittelevässä raportissa (Samhandlingsreformen 2009, luku 11) korostetaan yhteistyötä saamelaisen väestön, viranomaisten ja palveluiden käyttäjien kesken. Raportissa todetaan, että palvelutilanteessa kieliongelmat voivat johtaa vaikeuksiin saada tarpeenmukaista tutkimusta, diagnostisointia ja hoitoa. Saamea ymmärtävää ja puhuvaa henkilöstöä on palveluammateissa liian vähän. Kielellisen osaamisen lisäksi pulmia ilmenee kulttuurisessa kommunikaatiossa, ellei henkilöstö tunne tai ymmärrä saamelaisten taustaa,

23 ajattelu- ja toimintatapoja. Kielelliset ja kulttuurisen ymmärryksen puutteet korostuvat kriisitilanteissa ja käsiteltäessä mielenterveyteen, kroonisiin sairauksiin, vanhuuteen ja kuolemaan liittyviä asioita. Kotiin annettavien lähipalveluiden lisääminen ja vähäisempi erikoissairaanhoidon hajauttaminen palvelevat saamelaisväestön tarpeita. Palveluiden painopisteen siirto paikallisiin palveluihin vahvistaa myös saamelaisten palveluiden jatkuvuutta ja asiantuntemusta. Palveluiden kehittämisessä voidaan monin tavoin hyödyntää uuden teknologian tuomia mahdollisuuksia. (Samhandlingsreformen 2009, luku11) Kataisen hallitusohjelmassa (2011) käsitellään pohjoismaista yhteistyötä ja kiinnitetään erityistä huomiota liikkuvuuden ja kanssakäymisen edistämiseen, rajaestetyöhön ja yksityisten kansalaisten kohtaamiin puutteellisesta yhteensovittamisesta johtuviin ongelmiin, kuntien ristiriitaisiin eläke- ja sosiaalipoliittisiin ratkaisuihin. Hallitusohjelmassa luvataan turvata palvelujen saatavuutta myös saamen kielellä. Ohjelmassa viitataan myös kansainväliseen yhteistyöhön alkuperäiskansojen oikeudellisen ja tosiasiallisen suojelun vahvistamiseksi. Valtioiden rajat ylittävä yhteistyö ja palveluiden käyttö on huomioitu alkuperäiskansojen oikeuksia koskevassa YK:n työjärjestön ILO 169 sopimuksessa, jossa kehotetaan tukemaan kansallisvaltioiden rajan eri puolilla asuvien alkuperäiskansojen taloudellista, sosiaalista, kulttuurista ja henkistä yhteistoimintaa (ILO 169 sopimus, artikla 32). Pohjoismaisessa saamelaissopimuksessa esitetään valtioita ryhtymään toimenpiteisiin jotta saamelaiset saisivat terveydenhoitoa ja sosiaalihuoltoa toisessa sopimusvaltiossa, jos se on tarkoituksenmukaisempi ratkaisu (artikla 12). Em. sopimusten hyväksymisprosessit ovat Suomessa vireillä. Norja on ratifioinut ILO 169 sopimuksen. Vuonna 1995 Norjan sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi yksityiskohtaisen 500-sivuisen suunnitelman saamelaisten sosiaali- ja terveyspalveluiden järjestämisestä Norjassa (Plan for helse- og sosialtjnester til den samiske befolkningen i Norge). Suunnitelmassa käsitellään saamelaisen palveluiden nykytilaa, haasteita ja palvelutarvetta. Saamelaisten vanhuspalveluiden määrän ja laadun parantamiseksi edellytetään, että saamelaisten vanhusten erityistarpeet huomioidaan palveluiden suunnittelussa. Saamelaisille vanhuksille todetaan erityistä merkitystä olevan saamelaisella kulttuuritaustalla, kokemuksilla norjalaistamisesta, muistisairauksien lisääntymisellä ja miten saamelaiset vanhukset huomioidaan erityisesti ympärivuorokautisessa hoidossa. Oman kielen puuttuminen ja elämisympäristön outous heikentävät vanhuksen toimintakykyä, aiheuttavat sekavuutta, orientaatiovaikeuksia ja riippuvuutta muista päivittäisissä toiminnoissa. Suunnitelmassa esitetään kehittämiskohteita ja tapoja sosiaali- ja terveyspalveluiden eri osa-alueille. Lähtökohtaisesti saamelaisten vanhusten palveluissa turvallisuuden ja virikkeellisyyden ilmapiiriä vahvistetaan käyttämällä saamen kieltä ja huolehtimalla, että saamelainen kulttuuri on mukana arkipäivän tavoissa ja elinympäristössä. Geriatrista diagnostisointia tulee kehittää saamen kieleen ja kulttuuriin sopivaksi. Saamen kieli ja