Aikuisten vastuu ja välittäminen - kahdeksan tienviittaa terveyteen Valtakunnalliset lastensuojelupäivät, Turku ohjelmajohtaja Maija Perho
Hallitusohjelman kirjaukset Terveyden edistämisen (TEPO) ja Lasten, nuorten ja perheiden hyvinvoinnin (LAPO) politiikkaohjelmissa: "Ohjelmassa on kiinnitettävä huomiota mm. TEPO lasten ja nuorten terveyden ja hyvinvoinnin edistämiseen terveyden edistämisen ja ehkäisevän työn vastuiden jakoon ja resursointiin liikunnan ja kulttuurin merkitykseen hyvinvoinnin edellytyksenä sekä fyysisen ympäristön terveellisyyteen
LAPO lasten ja nuorten terveyserojen kaventamiseen sekä terveiden elintapojen ja mielenterveyden edistämiseen lapsiperheiden hyvinvoinnin, taloudellisen aseman ja palveluiden parantamiseen vanhemmuuden tukemiseen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseen päätösten lapsivaikutusten arvioinnin kehittämiseen
Lapsen kehitys Tytti Solantaus
TEPO:n keskeinen viesti kuntajohdolle on ollut seuraava: terveyden edistämisen on oltava aidosti poikkihallinnollista kunnan koko johtoryhmän on omilla vastuualueillaan sitouduttava terveyden edistämiseen terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet ja toimenpiteet on integroitava kiinteästi toiminta- ja taloussuunnitteluun hallinnon rajat eivät saa olla esteenä aidolle moniammatilliselle yhteistyölle panostaminen lasten- ja perheiden palveluihin on investointi tulevaisuuteen neuvolatyöstä moniammatillisiin perhekeskuksiin, tuetaan vanhemmuutta ja koko perhettä
Lastensuojelulaki, asetus neuvolatoiminnasta, kouluterveydenhuollosta etc., nuorisolain uudistus sekä terveydenhuoltolakiesitys antavat vankan juridisen pohjan em. tavoitteiden toteuttamiselle.
Terveydenhuoltolakiesitys HE 90/2010: 12 Kunnan on strategisessa suunnittelussaan asetettava paikallisiin olosuhteisiin ja tarpeisiin perustuvat terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tavoitteet, määriteltävä niitä tukevat toimenpiteet ja käytettävä näiden perustana kuntakohtaisia hyvinvointi- ja terveysosoittimia. Lisäksi edellytetään mm. terveys- ja hyvinvointivaikutusten huomioonottamista päätöksenteon valmistelussa sekä kunnan asukkaiden terveyden ja hyvinvoinnin ja siihen vaikuttavien tekijöiden seurantaa väestöryhmittäin. Lastensuojelulain 12 :n mukaisen Lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman laatiminen osa em. strategista suunnittelua.
Mitä hyvinvointisuunnitelman tulee sisältää? Lähtökohtana hyvä, turvallinen elin- ja kasvuympäristö: - perhe - koti- ja lähiympäristö - päivähoito - koulu - harrastukset (nuoriso-, liikunta- ja kulttuuritoimi, järjestöt) Miten neuvola, päivähoito/leikkitoiminta, eskari, koulu, iltapäiväkerhot, sosiaalityö tukevat lapsen tervettä kasvua ja kehitystä ja ehkäisevät ongelmia ennalta? Miten eri tahojen vastuut ja niihin liittyvät toimenpiteet on kirjattu, miten niitä seurataan? Suunnitelma EI siis ole vain kooste sote- palveluista ja mahdollisesti koulujen oppilashuollosta, vaan koskee myös ympäristön suunnittelua, kaavoitusta ja rakentamista, kulttuuria, liikuntaa ja nuorisotyötä sekä järjestöjen, seurakuntien ja elinkeinoelämän toimintaa.
Kahdeksan tienviittaa terveyteen - ohjeita ja käytäntöjä lasten ja nuorten terveyden edistämiseen Terveyden edistämisen politiikkaohjelman, Sitran Terveydenhuollon ohjelman ja Terveyden edistämisen keskuksen yhteistyönä tuottama julkaisu Lasten ja nuorten terveyden edistämisen saralla tehdään paljon hienoa työtä. Nämä opit pitää levittää kaikkien käyttöön. Parannuksiin ei välttämättä tarvita lisää rahaa. Oikealla asenteella ja uusilla oivalluksilla voidaan yhdessä saada paljon aikaan. (Paula Risikko, peruspalveluministeri julkaisun esipuheessa) Päättäjien ja muiden aikuisten on kannettava kaikki se vastuu, joka on mahdollista: hyvänä vanhemmuutena, eri kasvuyhteisöissä ja lapsen luontaisessa lähiympäristössä.
Aikuiset ovat lasten ja nuorten terveyden tärkeimpiä tekijöitä. Kaikilla on mahdollisuus välittää ja vaikuttaa - koko kylä kasvattaa. Kaupan kassakin on arjen aikuinen.
Kuntien, järjestöjen ja elinkeinoelämän yhteistyöllä päästään parempiin tuloksiin. Ylitetään totutut rajat ja otetaan kulttuuri-, liikuntaja nuorisotoimi mukaan.
Arkiset terveystottumukset ja valinnat opitaan kotona, päivähoidossa ja koulussa. Perheitä on tuettava arjen valinnoissa.
Eriarvoistumista ja syrjäytymistä voi ja pitää ehkäistä ajoissa. Toimivat esimerkit ja mallit yhteiseksi omaisuudeksi.
Elinympäristö helpottaa tai vaikeuttaa terveiden valintojen tekemistä. Päätöksentekijöiden tehtävä on huolehtia, että lasten ja nuorten elinympäristö tukee terveyttä.
Nuoret ovat keskenään hyvin erilaisia. Mikä motivoi yhtä, ei toiselle toimi lainkaan, myös terveydessä. Kun tunnetaan nuorten alakulttuureja, pystytään vaikuttamaan.
Aikuisten on syytä mennä mukaan nuorten maailmaan, myös virtuaalisesti! Otetaan huomioon nuorten omat areenat, kulttuurit, idolit ja vertaisryhmät.
Terveyden edistämisen pitää olla hauskaa ja antaa aineksia omiin oivalluksiin.
Nuorten terveyden edistämisen laajoilla areenoilla on tärkeää löytää parhaat terveyden asianajajat myös kodin ulkopuolelta: ylimmät johtajat, päälliköt, rehtorit ne, jotka tekevät päätöksiä. Asioiden laaja-alainen ymmärtäminen, avarakatseisuus ja ennakkoluulottomuus ovat keinoja moniarvoisuutta ymmärtävään ja erilaisuudenkin hyväksyvään terveysviisauteen. (Lasse Kannas, dekaani, terveyskasvatuksen professori) Terveys ei ole vain yksilön asia, vaan siihen liittyy vahvasti yhteisöllinen ulottuvuus. Lapsuudessa ja nuoruudessa erityisen tärkeä asia on aikuisten esimerkki. Sitä kautta esimerkiksi humalajuomisen kulttuuri uusiintuu sukupolvelta toiselle. (Tommi Hoikkala, tutkimusjohtaja, Nuorisotutkimusverkosto)
Kasvatusvastuuta ei voi ulkoistaa. Vanhempia ei kuitenkaan saa jättää yksin. Kaikki vanhemmat tarvitsevat tukea, osa paljon, osa vähemmän. Neuvoloiden ja koulujen terveydenhoitajilla on tärkeä tukijan ja auttajan rooli, johon pitää olla aikaa ja resursseja. Olemme tällä hetkellä huolestuneita siitä, että hyväksi koetulle ja kehutulle neuvolatyölle ei kaikissa kunnissa anneta riittäviä resursseja. Se johtaa perheiden eriarvoistumiseen. (Leila Lehtomäki, puheenjohtaja, Suomen Terveydenhoitajaliitto)
Aamulehden pääkirjoitus 3.8.2010: Sosiaali- ja terveyspuolella ensimmäiseksi tingitään ennaltaehkäisevästä työstä, kun raha on tiukalla. Ongelmien syiden sijasta hoidetaan niiden seurauksia ja ollaan tyytyväisiä, jos voimavarat riittävät edes siihen. Ja sitten tuskaillaan, kun euron säästöstä ennen pitkää koituu kahden euron kulut. Politiikkaohjelman keskeisin viesti onkin: Terveyden ja hyvinvoinnin edistäminen, varhainen puuttuminen ts. painopisteen muuttaminen korjaavasta ehkäisevään, on välttämätön suunnanmuutos.