MONISTE 8/2006. Keijo Mäkelä NUOTTA 2015. Nuorisoalan koulutustoimikunnan alaisen koulutuksen tarveselvitys

MONISTE 8/2006 Keijo Mäkelä NUOTTA 2015 Nuorisoalan koulutustoimikunnan alaisen koulutuksen tarveselvitys

Opetushallitus ja tekijä Taitto: Layout Studio Oy/Marke Eteläaho ISBN 952-13-2808-8 (nid.) ISBN 952-13-2809-6 (pdf) ISSN 1237-6590 Edita Prima Oy, Helsinki 2006

ESIPUHE Tämä raportti on selvitys nuorisoalan koulutustoimikunnan alaisen koulutuksen koulutustarpeista. Nuorisoalan koulutustoimikunta on yksi opetusministeriön alaisista koulutustoimikunnista, jotka on nimetty ajalle 1.2.2004 31.1.2007. Nuorisoalan koulutustoimikunnan toimialaan, kuten myös selvityksen piiriin, kuuluvat humanistisen ja kasvatusalan tutkinnot, joita kuuluu kolmeen opintoalaan: vapaa-aika- ja nuorisotyö, opetus- ja kasvatustyö sekä kielitieteet. Niitä ovat ammatillisista perustutkinnoista nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen, lapsi- ja perhetyön ja viittomakielisen ohjauksen perustutkinnot ja ammattitutkinnoista lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto, asioimistulkin ammattitutkinto sekä suntion ammattitutkinto. Ammattikorkeakoulusta raportissa on käsitelty yhteisöpedagogin ja viittomakielen tulkin koulutusta. Raportissa sivutaan myös yliopistotasoista nuorisokasvatuksen maisterikoulutusta, jota kokeillaan parhaillaan. Raportin tarkoituksena on täydentää ja tarkentaa Opetushallituksessa laadittuja valtakunnallisia humanistisen ja kasvatusalan koulutuksen ja työvoiman kysynnän laskelmia. Raportti sisältää nuorisoalan koulutustoimikunnan alaisen koulutuksen ennakointimallin, peruslaskelmat ja johtopäätökset. Nuorisoalan koulutustoimikunta kiittää selvityksen tekijää, ennakoinnin asiantuntija Keijo Mäkelää perusteellisesta työstä. Selvitys laadittiin kesällä 2005 silloin saatavilla olevan aineiston perusteella. Selvitys on hyvä pohja alan määrälliselle suunnittelulle. Helsinki 28.3.2006 Koulutustoimikunnan puheenjohtaja Marja Pesonen 3

SAATE Tämä koulutustarveselvitys sisältää nuorisoalan koulutustoimikunnan alaisen koulutuksen ennakointimallin, peruslaskelmat ja johtopäätökset. Ennakointitapana on käytetty työvoimamenetelmään tukeutuvaa sovellusta. Pyrkimyksenä oli laatia määrälliset koulutustarvearviot samantapaisesti ja yhteensopivasti valtakunnallisen määrällisen MITENNA-ennakoinnin kanssa sekä tuottaa vertailuaineistoa Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2003 2008 aloituspaikkalaskelmille. Nuorisoalan koulutustoimikunnan alaiset tutkinnot kuuluvat humanistisen ja kasvatusalan koulutusalalle ja sen sisällä kolmelle opintoalalle (vapaa-aika- ja nuorisotyö, opetus ja kasvatustyö sekä kielitieteet). Koulutukset tuottavat osaamista 1) eriikäisten ihmisten kasvatuksen ja ohjauksen tehtäviin, 2) erityisryhmien tulkkauspalveluihin sekä 3) kirkonpalvelijan eli suntion tehtäviin. Tutkintoihin johtavat koulutusohjelmat on suunniteltu tuottamaan osaamista, joka soveltuu hyvin moniammatillisiin ja laaja-alaisiin työtehtäviin. Tutkinnon suorittaneet toimivat sekä julkisen että kolmannen sektorin palveluksessa, mutta myös yritysten palveluksessa ja yrittäjinä. Kasvatuksen ja ohjauksen ammattien sekä erityisryhmien tulkkauksen toimintaympäristöt ovat laajentuneet viime vuosina nopeasti. Humanistisen ja kasvatusalan tutkinnon suorittaneet toimivat vakiintuneissa kasvatuksen, ohjauksen tai tulkkauksen viroissa ja toimissa, mutta myös yhä useammin tehtävissä, joissa etsitään uusia tapoja toimia lasten, nuorten ja perheiden sekä erityisryhmien kanssa. Yhteiskunnan tulevien vuosien haaste, työurien pidentäminen, edellyttää syrjäytymisen ehkäisyä ja osallisuuden vahvistamista jo lapsuus- ja nuoruusvuosista alkaen. Ehkäisy- ja vahvistamistyön yksi muoto on lasten ja nuorten sekä erityisryhmien kasvatus- ja ohjaustoiminnan tukeminen. Kasvatus- ja ohjaustoiminta taas vaatii erityisosaamista, jota selvityksen alaan kuuluva koulutus tuottaa. Humanistisen ja kasvatusalan työvoiman tarve määräytyy pitkälti sen mukaan, millaisia yhteiskunnallisia päätöksiä ja valintoja tehdään. Tästä syystä työvoimastrategia on pitkälle valintakysymys, ei niinkään ennustamistehtävä. Keijo Mäkelä 4

SISÄLLYS 1 JOHDANTO 7 1.1 Tausta ja tavoitteet 7 1.2 Ennakointimenettely 8 2 ENNAKOITAVAT TUTKINNOT JA NIIDEN TOIMINTAYMPÄRISTÖT 9 2.1 Varhaiskasvatus- ja perhepalvelut 9 2.2 Vapaa-ajanohjauksen ja nuorisotoiminnan palvelut 11 2.3 Viittomakieliset palvelut 18 2.4 Asioimistulkkaus 21 2.5 Kirkonpalvelutyö 23 3 TYÖLLISET ALAN AMMATEISSA 25 4 TYÖELÄMÄN MUUTOS 34 4.1 Ennakointimenettely 34 4.2 Megatrendit ja visiot 34 4.3 Heikot signaalit ja innovaatiot 36 4.4 Suuret valinnat 37 4.5 Alan työllisyys tulevaisuudessa 38 4.6 Erityisalojen työllisyys 41 4.6.1 Viittomakielen ohjauksen tarpeen lisääntymiseen vaikuttavia tekijöitä 41 4.6.2 Viittomankielentulkkien tarve 44 4.6.3 Asioimistulkkien tarve 45 4.6.4 Kiinteistö- ja kirkonpalvelutyön työtarve 45 5 MÄÄRÄLLINEN ARVIO ALAN UUDEN TYÖVOIMAN TARPEESTA 46 5.1 Työllisten määrän ennakointi 46 5.2 Työvoimavirrat 48 5.3 Alan uuden työvoiman tarve 50 6 NUORISOALAN KOULUTUSTOIMIKUNNAN ALAISEN KOULUTUKSEN TARVE 51 6.1 Opetushallituksen koulutustarvearvio Mitenna 2015 51 6.2 Koulutustarpeen ennakoinnin ulottuvuudet 54 6.3 Nuorten peruskoulutus 56 6.4 Yliopistojen peruskoulutus 62 6.5 Aikuisten ammatillinen peruskoulutus 65 5

6.6 Erityisalojen koulutus 66 6.7 Jatko- ja täydennyskoulutus 67 7 ENNAKOINNIN KEHITTÄMINEN 68 LÄHTEET 69 LIITTEET 1 Alan työlliset ammateittain ja koulutuksen mukaan vuonna 2000 72 2 Työkirjapohjat nuorisoalan toimintojen työllisyyden ennakointia varten 86 6

1 JOHDANTO 1.1 TAUSTA JA TAVOITTEET Nuorisoalan koulutustoimikunnan koulutustarveselvitykseen kuuluvat seuraavat humanistisen ja kasvatusalan tutkinnot (opintoala sulkeissa): a) Ammatillinen peruskoulutus, nuorten ja aikuisten koulutus 1. Nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinto (vapaa-aika- ja nuorisotyö) 2. Lapsi- ja perhetyön perustutkinto (opetus ja kasvatustyö) 3. Viittomakielisen ohjauksen perustutkinto (kielitieteet) b) Ammattitutkinnot 4. Asioimistulkin ammattitutkinto (kielitieteet) 5. Suntion ammattitutkinto (muu humanistisen ja kasvatusalan koulutus) 6. Lasten ja nuorten erityisohjaajan ammattitutkinto (vapaa-aika- ja nuorisotyö, opetus ja kasvatustyö) c) Humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinnot, erikoistumisopinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot 7. Yhteisöpedagogi (AMK), Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön koulutusohjelma 8. Viittomakielen tulkki (AMK), Viittomakielen tulkin koulutusohjelma 9. Erikoistumisopinnot ja ylemmät ammattikorkeakoulututkinnot d) Yliopistokoulutus 10. Nuorisokasvatuksen maisteri (maisteriohjelman kokeilu Mikkelissä, koulutusohjelma suunnitteilla Tampereen yliopistossa) 7

Tämän selvityksen tavoitteena on täydentää ja tarkentaa Opetushallituksessa laadittuja valtakunnallisia humanistisen ja kasvatusalan koulutuksen ja työvoiman kysynnän laskelmia sekä verrata niitä Koulutuksen ja tutkimuksen kehittämissuunnitelman 2003 2008 (KESU) aloituspaikkatavoitteisiin. Siinä humanistisen ja kasvatusalan vapaa-ajan toiminnan koulutuksen aloituspaikkatavoitteeksi on laskettu 480 aloituspaikkaa ammatilliseen peruskoulutukseen ja 390 aloituspaikkaa ammattikorkeakoulukoulutukseen. Nuorisoalan koulutustoimikunnan toimialaan kuuluvia koulutuksia, niiden historiaa ja tarjontaa on aiemmin selvittänyt perusteellisesti Piia Päivänsalo (2002). Tästä syystä käsillä olevassa tarkastelussa painotetaan työelämän tarpeiden näkökulmaa. Tähän viittaa myös lyhenne NUOTTA 2015. 1.2 ENNAKOINTIMENETTELY Työvoiman koulutustarpeiden ennakointimenettely perustuu maakuntien ammattirakennemallin (MARE) sovelluksissa käytettyyn ennakointitapaan, jota nimitetään jäljittäväksi ennakoinniksi. Tässä ennakoinnin lähestymistavassa etenkin innovaatioihin perustuvalla tulevaisuuden tekemisellä on keskeinen rooli. Käsillä oleva selvitys on sen verran suppea, että analyysi on rajoitettu jo tunnettujen innovaatioiden tarkasteluun. Laajempi ja laadullisempi ennakointi edellyttäisi palveluverkosto- eli klusterianalyysin tekemistä. Ennakoinnin keskeisenä lähtökohtana ovat suuret muutostekijät sekä toimintaympäristössä että palvelutuotannossa. Toimintaympäristössä vaikuttavia suuria muutostekijöitä ovat megatrendit ja heikot signaalit sekä poliittiset valinnat. Nämä vaikuttavat sekä palvelujen kysyntään että palvelujen tarjontaan. Koulutustarpeen ennakoinnissa on otettava huomioon myös koulutettujen tarjonta työelämään, koulutettujen sijoittuminen muille aloille, työllisen työvoiman ulkopuolelle jääminen, moninkertainen koulutus sekä koulutuksen läpäisy. Asetettaviin koulutusmäärätavoitteisiin vaikuttaa lisäksi koulutuksen kysyntä eli halukkuus alan koulutukseen. Aikuiskoulutustarvetta määriteltäessä koulutushalukkuudella on erityisen keskeinen rooli. 8

2 ENNAKOITAVAT TUTKINNOT JA NIIDEN TOIMINTAYMPÄRISTÖT Nuorisoalan koulutustoimikunnan alaiset koulutukset profiloituvat yhtäältä eriikäisten ohjaukseen ja toisaalta erityisaloihin, joita ovat viittomakielinen ohjaus, viittomakielen tulkkaus, asioimistulkkaus ja kirkonpalvelutehtävät. 2.1 VARHAISKASVATUS- JA PERHEPALVELUT Kunnan lapsi-ja perhepalvelut ovat sosiaali-, terveys- ja opetustoimen hallinnoima kokonaisuus. Varhaiskasvatuspalvelut ovat osa tätä kokonaisuutta. Varhaiskasvatuspalvelut Varhaiskasvatus on lapsen eri elämänpiireissä tapahtuvaa kasvatuksellista vuorovaikutusta. Sen tavoitteena on edistää lapsen tervettä kasvua, kehitystä ja oppimista. Lapsen ensisijainen kasvatusoikeus ja -vastuu on vanhemmilla, ja he valitsevat lapsensa varhaiskasvatuspalvelut. Yhteiskunnan tarjoamat varhaiskasvatuspalvelut tukevat lapsen kotikasvatusta. Varhaiskasvatuspalvelut muodostuvat kunnan tai yksityisen järjestämästä päivähoidosta ja esiopetuksesta sekä muusta varhaiskasvatustoiminnasta. Yhteiskunnan järjestämä ja valvoma varhaiskasvatus koostuu hoidon, kasvatuksen ja opetuksen kokonaisuudesta. Varhaiskasvatuksessa on olennaista lasten, varhaiskasvatuksen henkilöstön sekä vanhempien vuorovaikutus ja kasvatuksellinen kumppanuus. Varhaiskasvatusta toteutetaan yhteistyössä laajan lasta ja perhettä palvelevan verkoston kanssa, jossa ovat osallisina sosiaali-, terveys- ja opetustoimi sekä erilaiset lapsi- ja perhetyötä tekevät järjestöt ja yhteisöt varhaiskasvatuspalveluineen. Päivähoito on varhaiskasvatuspalvelua, jota toteutetaan pääosin päiväkodeissa ja perhepäivähoidossa. Erityispäivähoitoa toimintamuotona ei ole varsinaisesti erotettu muista varhaiskasvatuspalveluista. Esiopetus, vuotta ennen lapsen oppivelvollisuuden alkamista tarjottava suunnitelmallinen opetus- ja kasvatustyö, on osa varhaiskasvatusta. Avoin varhaiskasvatus on moni-ilmeistä, kuntakohtaisesti vaihtelevaa lapsille ja perheille suunnattua toimintaa. Avoimia varhaiskasvatuspalveluja tuottavat muun muassa seurakunnat ja järjestöt. Lisäksi kunnat ovat 1.8.2004 alkaen järjestäneet koululaisten aamu- ja iltapäivätoimintaa Opetushallituksen hyväksymien perusteiden mukaisesti. 9

Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet (Vasu) on varhaiskasvatuksen valtakunnallinen sisällön kehittämisen ja laadun parantamisen ohjauksen väline. Vasun tavoitteena on edistää varhaiskasvatuksen yhdenvertaista toteuttamista koko maassa. Vasun pohjalta luodaan jokaiseen kuntaan kuntavasu sekä yksikkökohtaiset suunnitelmat. Suomen evankelisluterilainen kirkko tuottaa avoimia varhaiskasvatuspalveluja sekä perheille suunnattuja palveluja, esimerkiksi perhekerhoja, perheiden jumalanpalveluksia, perhe- ja avioliittoneuvontaa, perheiden retki- ja leiritoimintaa sekä lapsille päiväkerhoja, pyhäkouluja sekä koululaisten ohjattua vapaa-ajan toimintaa (koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminta, muu kerhotoiminta). Koulutus ja tutkinnot Lastenohjaajan koulutus on kehittynyt pelkästään kirkon tehtäviin kelpoistavasta kurssimuotoisesta koulutuksesta laaja-alaisen kelpoisuuden tuottavaksi ammatilliseksi perustutkinnoksi. Lastenohjaajan kurssimuotoinen koulutus 1970 80-luvuilla (580 tuntia) antoi kelpoisuuden vain seurakunnan tehtäviin. Vuonna 1982 alkanut kokeilukoulutus, lastenohjaaja-leikinohjaaja-koulutus, antoi kelpoisuuden sekä seurakunnan päiväkerhotyöhön että kuntien ja yksityisen sektorin leikkitoiminnan ohjaamiseen. Vuonna 1989 alkoi lastenohjaajan opintolinja, jolloin koulutus siirtyi Kouluhallituksen alaiseksi ammatilliseksi kouluasteen tutkinnoksi, osaksi virallista ammatillisen koulutuksen järjestelmää. Vuodesta 1992 lähtien So siaa li huollon henkilöstön kelpoisuusasetus määritteli lastenohjaajan kelpoiseksi seurakunnan lapsityöhön, kuntien ja yksityisen sektorin päiväkoteihin ja leikkitoiminnan ohjaamiseen sekä perhepäivähoitajan tehtäviin. Vuonna 1994 koulutuksesta tuli toisen asteen ammatillinen tutkinto (lastenoh jaajan perustutkinto 100 ov, lastenohjaajan ammatillinen perustutkinto 100 ov). Vuonna 2001 otettiin käyttöön lapsi- ja perhetyön perustutkinnon opetussuunnitelman perusteet. LAPSI- JA PERHETYÖN PERUSTUTKINTO 120 OV, LASTENOHJAAJA Lastenohjaaja toimii lasten, varhaisnuorten ja heidän perheidensä parissa yhteiskunnan eri sektoreilla. Lastenohjaajat toimivat yhteistyössä muiden kasvatustyöhön osallistuvien kanssa. Työhön kuuluu lasten ja lapsiryhmien ohjausta sekä toimimista monimuotoisessa perhetyössä. Alan tutkinnon suorittaneita toimii kuntien, seurakuntien, laitosten, järjestöjen, erilaisten yhteisöjen sekä koulujen ja oppilaitosten palveluksessa. Lastenohjaajan työnkuva on viime vuosina laajentunut kohti perheiden kanssa tehtävää työtä. Lastenohjaajat toimivat paitsi alle kouluikäisten myös kouluikäisten ohjaus- ja kasvatustehtävissä. Lastenohjaajan erityisosaamista on kristillinen kasvatus sekä uskonto- ja arvokasvatus. 10

Lapsi- ja perhetyön perustutkinnon (120 ov) suorittanut lastenohjaaja on kelpoinen seuraaviin tehtäviin: a) Suomen evankelisluterilaisen kirkon seurakuntien lastenohjaaja Piispainkokouksen 11.2.2003 päätöksen 1 :n mukaisesti lastenohjaajan tehtävään on suositeltavaa edellyttää jokin seuraavista tutkinnoista tai koulutuksista: lapsi- ja perhetyön perustutkinto lastenohjaajan perustutkinto lastenohjaajan ammatillinen perustutkinto lastenohjaajan opintolinja lastenohjaaja-leikinohjaajakoulutus tutkinnot, jotka piispainkokouksen päätöksellä kelpoistavat kirkon nuorisotyönohjaajan ja diakonian virkoihin tutkinnot ja erikoistumisopinnot, jotka piispainkokouksen päätöksellä kelpoistavat kirkon lapsityönohjaajan virkaan. b) Kuntien sosiaalihuollon (päivähoito, lastensuojelu, perhetyö) tehtävät Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 8 :n mukaisesti kelpoisuusvaatimuksena lähihoitajan tehtäviin on tehtävään soveltuva sosiaali- ja terveysalan perustutkinto tai muu vastaava tutkinto. Lain perustelujen mukaan sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon ohella myös muu tehtävään soveltuva tutkinto, joka vastaa sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa, tuottaa kelpoisuuden lain 8 :ssä tarkoitettuihin tehtäviin. Perusteluissa mainitaan, että muun muassa lapsi- ja perhetyön perustutkinto on esimerkiksi lastensuojelun, päivähoidon ja perhetyön tehtäviin soveltuva tutkinto. c) Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan tehtävät Valtioneuvoston asetuksen perusopetuslaissa säädetyn aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajien kelpoisuudesta (115/2004) 9a :n mukaisesti. Kouluttavien oppilaitosten arviointien mukaan lastenohjaajan perustutkinnon suorittaneista noin 45 prosenttia hakeutuu kuntien varhaiskasvatustehtäviin, esimerkiksi päiväkoteihin ja leikkitoimintaan, noin 35 prosenttia seurakuntien varhaiskasvatustehtäviin ja noin 20 prosenttia jatkaa opintojaan, jää hoitovapaalle tai työttömäksi. Suomen evankelisluterilaisen kirkon palveluksessa toimii tällä hetkellä noin 2 400 lastenohjaajaa. Kuntien ja yksityisen varhaiskasvatuksen tehtävissä lastenohjaajat toimivat lähihoitajan, päivähoitajan tai lastenhoitajan tehtävänimikkeillä. 2.2 VAPAA-AJANOHJAUKSEN JA NUORISOTOIMINNAN PALVELUT Suomeen vakiintuneen vapaa-aikatoiminnan kulmakivinä ovat julkinen hallinto eli erityisesti kunnat, seurakunnat ja näiden välinen kiinteä yhteistyö. Yleisten edellytysten luominen on ollut lähinnä valtion ja kuntien tehtävänä. Toiminnan järjestämisestä ovat pääasiassa vastanneet vapaat kansalaisjärjestöt. 11

Kuntien vapaa-aikatoimi on pääosin lakisääteistä. Kunnissa ei ole ollut yhtenäistä ja selkeää vapaa-aikapolitiikkaa. Vakiintuneen käytännön mukaan kunnallisella vapaaaikatoimella tarkoitetaan lähinnä liikunta- ja nuorisotoimea sekä osin myös raittiustoimea. Vapaa-aikatoimella on ollut läheiset yhteydet myös kirjastoon, kansalais- ja työväenopistoon, matkailuun sekä koko kunnalliseen kulttuuritoimeen. Nuoriso- ja vapaa-aika-alalla järjestetään toimintoja ja tuotetaan palveluja eri-ikäisten monipuolista ja yhteisöllistä vapaa-aikaa varten. Tavoitteena on kansalaistoiminnan ja hyvinvoinnin edistäminen sekä yksilöllisen kasvun ja yhteisöllisyyden tukeminen. Ohjauksessa ja toiminnan edellytysten järjestämisessä on otettava huomioon se, että lapsilla, nuorilla, aikuisilla ja ikääntyvillä on erilaiset tarpeet ja se, että he odottavat vapaa-aikatoiminnalta erilaisia asioita. Eri-ikäisten ihmisten toiminnan ohjauksessa on eroja toimintaympäristöissä, palvelutuotannon järjestämistavoissa sekä ohjattavien tarpeissa ja heidän valmiuksissaan. Myös ohjattavien motivaatio osallistua ohjattuun toimintaan vaihtelee. Nuoriso-ohjauksessa painottuvat nuorten elinolojen kehittäminen sekä yhteiskunnallisten osallistumismahdollisuuksien turvaaminen ja laajentaminen. Aikuisten vapaa-aikatoiminnan palvelutuotanto on siirtynyt pääosin yksityiselle ja kolmannelle sektorille. Julkiselle sektorille on jäänyt toimintojen tukijan ja edellytysten järjestäjän rooli. Nuorisotoimen palvelutuotantoa sekä nuorten elämänhallintaan ja elinolojen kehittämiseen liittyviä tehtäviä on myös julkisella sektorilla. Nuorisotoimi huolehtii useissa kunnissa nuorisopoliittisesta koordinaatiosta sekä erilaisista nuorten elinolojen parantamiseen liittyvistä asioista, kuten nuorten asuntokysymyksistä, työpajatoiminnasta ja työttömien nuorten aktivoinnista, syrjäytymisen ehkäisystä, etsivästä nuorisotyöstä sekä nuorisotiedotuksesta. Nuorisotoiminta on nuorten vapaata kansalaistoimintaa, joka edistää lasten ja nuorten kasvua ja kansalaisvalmiuksia. Nuorisotoiminnan peruspiirre on osallistumisen vapaaehtoisuus. Julkisen nuorisotoiminnan ytimenä on ollut huoli nuorten vapaaajan käytöstä. Julkinen sektori on tukenut niitä nuorisojärjestöjä, jotka huolehtivat sivistyksellisistä, kasvatuksellisista ja nuorten yhteiskunnallisen tietoisuuden edistämiseen liittyvistä asioista. Tavoitteena on edistää niin sanottuja terveitä harrastuksia. Nuorisotyö on työtä, jolla edistetään nuorisotoimintaa ja parannetaan nuorten elinoloja. Nuorisotyön alaan kuuluvat nuorisotoimen valtionhallinto, kunnallinen nuorisotyö, nuorisojärjestöt, muiden järjestöjen nuorisotyö, evankelisluterilaisen kirkon nuorisotyö, ortodoksisen kirkon nuorisotyö, koulun nuorisotyö ja kerhotoiminta. Nuorille suunnattuja vapaa-ajan palveluja tuottavat myös kaupalliset yritykset. Nuorisotyö kohdistuu 7 29-vuotiaisiin, joten ikäryhmä on varsin heterogeeninen. Ryhmään kuuluvat toisaalta vasta koulunsa aloittaneet lapset ja toisaalta 29-vuotiaat mahdollisesti perheelliset ihmiset, työssäkäyvät tai työttömät. Ongelmat ja kiinnostuksen alueet ovat hyvin erilaisia. 12

NUORISOTILAT Suomen kunnissa on yli 1 000 kunnallista nuorisotilaa ja noin 100 paikallistasoa palvelevaa kurssi- ja leirikeskusta. NUORTEN TYÖPAJAT Työttömien nuorten työpajatoimintaa on kehitetty Euroopan unionin sosiaalirahaston tuella ja kansallisella tuella vuodesta 1995 lähtien. Työpajatoiminnalla on alennettu merkittävästi nuorisotyöttömyyttä sekä vaikutettu nuorten hakeutumiseen koulutukseen ja työelämään. Nuorisotyön painopiste työpajoissa on nuorten itsetunnon ja arjentaitojen parantamisessa. Pajoja on nykyisin 230, ja niissä työskentelee vuosittain kuuden kuukauden jaksoissa yli 7 000 nuorta. Ohjaajia on vähän alle 1 000. Nuori saa toimeentulonsa pajajakson aikana työllisyys-, koulutus- tai sosiaaliturvavaroista. Nuorten työpajatoimintaan on valtion vuoden 2005 talousarviossa osoitettu nuorisotyömäärärahoista 3 miljoonaa euroa. KOULULAISTEN ILTAPÄIVÄTOIMINTA Koululaisten iltapäivätoiminta on viime vuosina kehittynyt sekä määrällisesti että laadullisesti. Toiminta tulee edelleen kasvamaan. Toiminnan tarkoituksena on, että lapset ja nuoret ovat toiminnan toteuttajia, eivät sen kohde. Toimintaan osallistumiselle on ominaista avoimuus, avoin toiminta, valikoimattomuus ja vapaaehtoisuus. Koululaisille suunnattu iltapäivätoiminta on tarkoitettu 7 10-vuotiaille lapsille. Se on kaikille avointa, vapaata ohjattua toimintaa. Varhaisnuorille suunnattu iltapäivätoiminta on perinteinen toimintamuoto nuorisotaloissa. Lapsille on ollut tarjolla sekä vapaamuotoista valvottua toimintaa, kuten pelejä, leikkejä ja yhdessäoloa, että erilaista ohjattua kerhotoimintaa. Harrastustoiminnat painottuvat liikuntaan ja luovaan toimintaan, kuten musiikkiin, kädentaitoihin ja luovaan ilmaisuun. Iltapäivätoimintojen määrä ja laatu vaihtelevat kunnittain. Koululaisten iltapäivätoiminnan tuki on suunnattu nuorisotyömäärärahoilla vuosiluokkien 3 9 oppilaiden kerhotoimintaan. Vuoden 2004 syksystä lähtien on kunnille myönnetty valtionosuutta opetustoimen valtionosuusjärjestelmän osana ensimmäisen ja toisen luokan oppilaiden aamu- ja iltapäivätoimintaan. Nuorisotyömäärärahoilla, joita lääninhallitusten nuorisotoimet jakavat, tuetaan vuosittain noin 1 500:aa iltapäiväkerhoa. Vuoden 2005 määrärahat ovat miljoona euroa. Aamu- ja iltapäivätoimintaan osallistuvia oppilaita on syksyllä 2005 kuntien arvion mukaan 46 300, mikä on 14,4 prosenttia enemmän kuin vuonna 2004. Evankelisluterilainen kirkko tarjoaa iltapäivä- ja harrastetoimintaa 7 14-vuotiaille lapsille ja nuorille. Esimerkiksi iltapäivätoimintaan osallistui 7 8-vuotiaiden ikäluokasta 14 prosenttia (2004). ERITYISNUORISOTYÖ Erityisnuorisotyöllä tarkoitetaan etsivää, lähimmäiskeskeistä nuoriso- ja varhaisnuorisotyötä, joka kohdistuu nuoriin, joiden voidaan olettaa olevan vaarassa syrjäytyä tai jotka jo ovat syrjäytyneet. Erityisnuorisotyölle on luonteenomaista liikkua siellä, 13

missä nuoret aikaansa viettävät, kohdata heitä ja reagoida asioihin, jotka nuoren omassa elämässä ovat ajankohtaisia ja tärkeitä. Erityisnuorisotyöpainotteisessa nuoriso- ja varhaisnuorisotyössä tarjotaan nuorille kaikkea heidän tarvitsemaansa apua, tukea ja palvelua kasvamisen, jaksamisen, ihmissuhteiden, vertaisryhmien, kodin, koulun, vapaa-ajan ja itsenäistymisen välisillä kynnyksillä. Nuorisotyö on pitkäjänteistä kasvatustyötä, jonka tavoitteena on tukea nuorta eri elämäntilanteissa ja helpottaa hänen taivaltaan. Erityisnuorisotyössä painotetaan sitä, että koko yhteisöllä on vastuu lapsistaan ja nuoristaan. Erityisnuorisotyö toteutuu tavallisesti kuntien, seurakuntien ja järjestöjen verkostoyhteistyönä. JÄRJESTÖMUOTOINEN NUORISOTOIMINTA Järjestötoiminnalla on pitkät perinteet ja monen tyyppistä toimintaa. Järjestöillä on kerhoja, leirejä, leirikeskuksia, valtakunnallisia tapahtumia, toimintakilpailuja ja niin edelleen. Nuorisojärjestöjen ja nuorisotyötä tekevien järjestöjen katto- ja palvelujärjestössä Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:ssä oli vuonna 2005 yhteensä 103 jäsenjärjestöä. Opetusministeriön avustuskelpoisuuden saaneissa 62 varsinaisessa valtakunnallisessa nuorisojärjestössä oli vuoden 2003 lopussa noin 815 000 alle 29-vuotiasta jäsentä. Nuorisojärjestöjen, nuorisotyötä tekevien järjestöjen ja nuorisotyön palvelujärjestöjen toimintaan on tullut paljon uutta esimerkiksi nuorisovaihto, monikulttuurisuustyö, www-palvelut, nuorisovaalit, työllisyysprojektit sekä nuorten osallistumishankkeet. Kansallinen ja kansainvälinen vaikuttaminen sekä kehittämis- ja palvelutoiminta ovat nykyään muun muassa Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n toiminnan painoalueita. KIRKON NUORISOTYÖ Kirkon nuorisotyön piiriin kuuluvat rajoituksetta kaikki lapset ja nuoret. Toiminta toteutuu yhteistyössä vanhempien ja muiden kasvattajien kanssa. Kirkon nuorisotyön ytimessä on rippikoulu, johon osallistuu vuosittain 90 prosenttia 15-vuotiaiden ikäluokasta. Rippikoulun jälkeiseen isoskoulutukseen osallistuu vuosittain yli 25 000 nuorta (noin 40 prosenttia ikäluokasta). NUORISOTYÖN VERKKOMEDIAT Nuorisotyön verkkomediat on uusi toiminta-alue. Keskeisenä välineenä on Suomen Nuorisoyhteistyö Allianssi ry:n yhteyteen perustettu www.valtikka.fi- sivusto. Lisäksi tuetaan paikallista verkkovaikuttamisen kehittämistä. Nuorison tieto- ja neuvontapalvelupisteitä on Suomessa noin 30. Tämä verkosto laajenee nopeasti. Koulutus ja tutkinnot Vuonna 1945 perustettiin Yhteiskunnalliseen korkeakouluun nuorisotyönohjaajia kouluttava linja, josta myöhemmin kehittyi alempi korkeakoulututkinto. 1970-luvulla alettiin toteuttaa yksi- tai kaksivuotista nuorisotyön koulutusta. Vuonna 1982 nuorisotoiminnan ohjaajan koulutus tuli osaksi opistoasteen ammatillista koulutusta, joka muuttui ammattikorkeakoulutasoiseksi vuodesta 1998 alkaen. Vuonna 2001 hyväksyttiin nuoriso- ja vapaa-ajanohjauksen perustutkinnon perusteet. Uusin koulutus eli nuorisokasvatuksen maisteriohjelma käynnistyi vuonna 2006. 14

Nuorisotyölaissa sekä kohta voimaan tulevassa uudessa nuorisolaissa ei ole säädetty kuntien nuorisotyön tehtävien kelpoisuusvaatimuksista. Koska kelpoisuusvaatimukset ovat joustavia ja vaihtelevat kunnittain, osa nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon suorittaneista jatkaa opintojaan humanistisen alan ammattikorkeakoulututkintoon. Tulevaisuudessa toinen syy hakeutua jatko-opintoihin, erityisesti sosiaali- ja terveysalalle, on sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimus, jonka mukaan sosiaaliohjaajan tehtäviin vaaditaan soveltuva sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinto. Perinteisesti nuorisotyön opistoasteen koulutuksen suorittaneet ovat hakeutuneet lastensuojelun ohjaustehtäviin. Kirkon nuorisotyönohjaajan virkaan on kelpoinen sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut sosionomi (AMK) tai humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinnon suorittanut yhteisöpedagogi (AMK), joiden tutkintoon sisältyvät 90 op:n laajuiset evankelisluterilaisen kirkon piispainkokouksen edellyttämät opinnot. Kirkon kelpoisuusvaatimusten mukaan toisen asteen tutkinto ei anna kelpoisuutta kirkon nuorisotyönohjaajan virkaan. Tästä syystä moni lapsi- ja perhetyön tai nuoriso-ohjauksen ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinnon suorittanut, joka haluaa työskennellä kirkon nuorisotyön tehtävissä, jatkaa opintojaan perustutkinnon jälkeen ja suorittaa yleensä sosiaali- ja terveysalan ammattikorkeakoulututkinnon. Vapaa-aika ja nuorisotyön tutkintoja on neljä: 1) NUORISO- JA VAPAA-AJAN OHJAUKSEN PERUSTUTKINTO 120 OV, nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja suunnittelee, ohjaa ja luo edellytyksiä lasten, nuorten ja aikuisten vapaa-ajan toiminnalle. Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja voi toimia kunnassa, järjestössä, laitoksessa ja yrityksessä sekä itsenäisenä ammatinharjoittajana. Nuoriso-ohjauksen erityisosaamista on nuorten elinolojen ja elinympäristön kehittäminen. Nuoriso- ja vapaa-ajan ohjaaja on kelpoinen seuraaviin tehtäviin: a) Kuntien sosiaalihuollon (esim. lastensuojelu, perhetyö) tehtävät Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 8 :n mukaisesti kelpoisuusvaatimuksena lähihoitajan tehtäviin on tehtävään soveltuva sosiaali- ja terveysalan perustutkinto tai muu vastaava tutkinto. Lain perustelujen mukaan sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon ohella myös muu tehtävään soveltuva tutkinto, joka vastaa sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa, tuottaa kelpoisuuden lain 8 :ssä tarkoitettuihin tehtäviin. Perusteluissa mainitaan, että muun muassa nuoriso- ja vapaa-ajan ohjauksen perustutkinto on lastensuojelun ja perhetyön tehtäviin soveltuva tutkinto. 15

b) Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan tehtävät Valtioneuvoston asetuksen perusopetuslaissa säädetyn aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajien kelpoisuudesta (115/2004) 9a :n mukaisesti. 2) LASTEN JA NUORTEN ERITYISOHJAAJAN AMMATTITUTKINTO Ammattitutkinnon perusteet tulivat voimaan vuonna 2003. Lasten ja nuorten erityisohjaaja toimii vaativissa kasvatus-, ohjaus- ja organisointitehtävissä. Hänen erityisosaamistaan ovat sosiaaliset ja verkottumisen taidot sekä kyky tunnistaa yksilöllisiä ja yhteisöllisiä ohjauksen haasteita. Hän kykenee toimimaan verkottuneessa yhteistyössä, projekteissa, hankkeissa ja toiminnallisissa tilanteissa sekä tarvittaessa myös tuottamaan niitä. Erityisohjaaja kykenee toimimaan moniammatillisissa työryhmissä lasten, nuorten ja heidän kulttuurinsa, erityiskasvatuksen sekä perheiden hyvinvoinnin ja elinolojen asiantuntijana. Lasten ja nuorten erityisohjaaja kykenee kohtaamaan ja käsittelemään lasten, nuorten ja perheiden kanssa toimiessaan kasvatukseen ja yhteiskuntaan liittyviä erityiskysymyksiä ja haasteita. Tällaisia ovat esimerkiksi työllisyyteen, asumiseen tai monikulttuurisuuteen liittyvät asiat sekä muut perheiden hyvinvointiin liittyvät tekijät. Erityisohjaaja tekee esityksiä ja aloitteita lasten, nuorten ja perheiden elämäntilanteen parantamiseksi ja hyvinvoinnin edistämiseksi. Lasten ja nuorten erityisohjaaja työskentelee erityisnuorisotyössä, monikulttuurisessa työssä, nuorten ja erityisryhmien työpajoissa ja toimintakeskuksissa, lastensuojelutyössä, laitoksissa ja sairaaloissa, kansalais- ja järjestötoiminnassa, päivähoidossa, kouluissa, iltapäiväkerhoissa, vapaa-aikakeskuksissa, alan yrityksissä sekä itsenäisenä yrittäjänä. Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 11 :n mukaisesti kelpoisuusvaatimuksena sosiaalihuollon muihin ammatillisiin tehtäviin on tehtävään soveltuva ammattitutkinto tai muu soveltuva koulutus. Lasten ja nuorten erityisohjaaja on kelpoinen koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan tehtäviin Valtioneuvoston asetuksen perusopetuslaissa säädetyn aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajien kelpoisuudesta (115/2004) 9a :n mukaisesti. 3) KANSALAISTOIMINNAN JA NUORISOTYÖN KOULUTUSOHJELMA (210 OP), yhteisöpedagogi (AMK) Humanistisen alan ammattikorkeakoulututkinto antaa valmiudet työskennellä asiantuntija-, koulutus-, kehittämis- ja esimiestehtävissä sekä vaativissa ohjaustehtävissä ensi sijassa kansalaisjärjestöissä, kunnissa ja muulla julkisella sektorilla sekä kotimaassa että ulkomailla. Koulutus mahdollistaa myös toimimisen yksityissektorilla tai palveluyrittäjänä. Työ alalla on ihmissuhde- ja vuorovaikutustyötä, jossa tarvitaan laaja-alaista tietoa ihmisten kasvusta ja kehityksestä, yhteiskunnan rakenteiden ja toiminnan tuntemusta sekä tietoa kulttuureista ja osallisuudesta. 16

Kansalaistoiminnan ja nuorisotyön työtehtävät voivat olla eri-ikäisten ihmisten koulutus- ja ohjaustehtäviä tai toiminnan johtamista kansalaisjärjestöissä. Työ voi olla haasteellista nuorisotyötä, kulttuurista nuorisotyötä tai laaja-alaista lasten ja nuorten parissa tehtävän työn koordinointia kunnissa, kouluissa, järjestöissä tai laitoksissa. Työ voi olla monitoimijainen kansainvälinen, valtakunnallinen tai paikallinen projekti, jolla edistetään eri-ikäisten ihmisten kiinnittymistä yhteisöön ja yhteiskuntaan. Koulutusohjelmaan liittyviä erikoistumisopintoja ovat esimerkiksi järjestöjohtamisen sekä kansalais- ja järjestötoiminnan erikoistumisopinnot. Alalla ei ole vielä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutusohjelmaa. Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 11 :n mukaisesti sosiaalihuollon muihin ammatillisiin tehtäviin on kelpoisuusvaatimuksena tehtävään soveltuva ammattitutkinto tai muu soveltuva koulutus. Lain 6 :n mainitsemat sosiaaliohjaajan kelpoisuusvaatimukset koskevat tehtäviä, joihin tulee edellyttää nimenomaan sosiaali- ja terveysalan koulutusta. Lain tavoitteena on, että sosiaaliohjaajasta tulisi yleisnimike, jota käytettäisiin niissä vanhus- ja vammaistyön, päihdetyön sekä muun sosiaalihuollon tehtävissä, jotka edellyttävät sosiaalialalle suuntaavan sosiaali- ja terveydenhuollon ammattikorkeakoulututkinnon tuottamaa osaamista. Lain perustelutekstissä mainitaan, että esimerkiksi nuorisotyöntekijät toimivat usein moniammatillisen tiimin osana muun muassa lastensuojelun avo- ja laitoshuollossa sekä päihdehuollossa. Laissa ei kuitenkaan määritellä eri toimintayksiköiden henkilöstörakennetta, vaan niistä säädetään erityislainsäädännössä. Jos erityislainsäädäntöä ei ole, työnantaja voi määrittää itse kelpoisuusvaatimukset muihin kuin sosiaaliohjaajan tehtäviin. Valtion koulukotien ohjaajalta ja vastaavalta ohjaajalta edellytetään sosiaalihuoltajan tutkinto tai yliopistollinen nuorisotyön tutkinto taikka muu virkaan soveltuva koulutus (29.1.1988/76, 26 ). Kirkon nuorisotyönohjaajan virkaan on kelpoinen yhteisöpedagogi (AMK), jonka tutkintoon sisältyvät 90 op:n laajuiset evankelisluterilaisen kirkon piispainkokouksen edellyttämät opinnot. Yhteisöpedagogi (AMK) on kelpoinen koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan tehtäviin Valtioneuvoston asetuksen perusopetuslaissa säädetyn aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajien kelpoisuudesta (115/2004) 9a :n mukaisesti. 4) NUORISOKASVATUKSEN MAISTERIOHJELMA Mikkelissä käynnistyi vuoden 2005 alussa Kuopion yliopiston, Mikkelin yliopistokeskuksen ja Mikkelin ammattikorkeakoulun yhteishankkeena nuorisokasvatuksen maisteriohjelma. Nuorisokasvatuksen alalla ei ole aiemmin ollut maisteritason koulutusta. Suurella osalla opiskelijoista on jo monivuotinen työkokemus nuorisoalalta. Nuorisokasvatuksen maisteriohjelma antaa ylemmän korkeakoulututkinnon nuori- 17

soalan ammattilaisille ja kouluttaa heistä erityisasiantuntijoita sekä kansallisiin että kansainvälisiin nuorisoalan tehtäviin. Sosiaalipedagogiikan ja nuorisokasvatuksen lisäksi opinnot sisältävät nuorisotutkimuksen, nuorisotyön ja -politiikan, johtamisen ja projektityöskentelyn opintoja sekä tutkimusmenetelmä- ja tutkielmaopintoja. Maisterintutkinnon suorittajien pohjakoulutus on pääsääntöisesti ammattikorkeakoulu. (Kuopion yliopisto 2005.) Tampereen yliopistossa on myös alkanut Nuorisotyön ja nuorisotutkimuksen maisteriohjelman (NUTTU) suunnittelu vuonna 2005. Nuorisoalaan liittyvät yliopistotutkinnot soveltuvat edellä kohdassa yhteisö pedagogi (AMK) kuvattuihin sosiaalihuollon muihin tehtäviin. 2.3 VIITTOMAKIELISET PALVELUT Viittomakieli ja viittomia käyttävät Suomalainen viittomakieli on yksi Suomessa käytettävistä vähemmistökielistä. Se on puhuttujen kielten tapaan luonnollinen kieli, joka on kehittynyt kuurojen keskinäisessä vuorovaikutuksessa. Kieliopilliselta rakenteeltaan viittomakieli on täysin erilainen kuin esimerkiksi suomi tai ruotsi. Lapset omaksuvat viittomakielen luonnollisella tavalla ollessaan vuorovaikutuksessa viittovien ihmisten kanssa. Suomi tai ruotsi ovat kuitenkin maamme viittomakielisille tärkeässä toisen, kirjoitetun kielen asemassa, sillä viittomakielille ei ole vielä kehitetty yleisessä käytössä olevaa kirjoitusjärjestelmää. Viittomakieliset voivat olla kuuroja, huonokuuloisia tai kuulevia, joille suomalainen viittomakieli on äidinkieli tai ensikieli. He ovat oppineet viittomakielen ensimmäisenä kielenään, ja se on heidän parhaiten hallitsemansa ja/tai jokapäiväisessä elämässään eniten käyttämänsä kieli. Suomi tunnusti kolmantena maana maailmassa viittomakielen perustuslakitasolla. Nyt Kuurojen Liiton tavoitteena on sen lainsäädännön uudistaminen, joka käytännössä varmistaa kuuroille oikeudet omalla kielellä tarjottavaan koulutukseen, informaatioon ja muihin palveluihin. Viittomakieli yhdistää kuurot sekä muut viittomakielen käyttäjät ryhmäksi, jolla on oma kulttuurinsa. Kuurojen yhteisö johon kuuluu myös kuulevia jäseniä on organisoitunut yhteiskunnassamme toimiviin virallisiin etujärjestöihin, mutta sillä on myös paljon muuta toimintaa. Koska viitotut ja puhutut kielet käyttävät eri tuottamis- ja vastaanottamiskanavia, on näitä teknisesti mahdollista tuottaa yhtäaikaisesti. Tämän perusteella onkin kehitetty useita viittomakielen sanastoa hyödyntäviä kommunikaatiomenetelmiä, joissa taivuttamattomia viittomia tuotetaan yhtaikaa hitaasti ja selvästi lausuttujen sanojen kanssa, puhutun kielen lauserakennetta noudattaen. Erityistä viitottua puhetta voivat käyttää huonokuuloiset ja aikuisena kuuroutuneet, joiden äidinkieli on jokin puhuttu kieli. Lisäksi puhutun kielen tuottamista ja/tai 18

ymmärtämistä voidaan tukea joillakin yksittäisillä viittomilla. Tällaisia puhetta vahvistavia viittomia ja tukiviittomia käytetään usein puhevammaisten (esimerkiksi kehitysvammaisten ja dysfaattisten) lasten kielellisessä kuntoutuksessa sekä jonkin verran aikuisten puhevammaisten kommunikaatiossa. Alan ammatilliset tutkinnot Viittomakielisiin palveluihin liittyviä tutkintoja on kaksi. Viittomakielisen ohjauksen perustutkinnon perusteet tulivat voimaan vuonna 2001. Pitkäkestoinen viittomakielentulkin koulutusohjelma käynnistettiin vuonna 1983. Syksyllä 1998 Viittomakielentulkin koulutusohjelma siirtyi ammattikorkeakoulutasolle. 1) VIITTOMAKIELISEN OHJAUKSEN PERUSTUTKINTO (120 OV), viittomakielen ohjaaja Viittomakielen ohjaaja toimii viittomakielisen yhteisön sekä viittomia kommunikaatiossaan hyödyntävien henkilöiden ohjaus- ja avustustehtävissä. Viittomakielisen ohjauksen perustutkinnon lähialoja ovat viittomakielen tulkkaus ja opetus sekä puhevammaisten tulkkipalvelutyö. Näiden ammattialojen vaatimaa erityisosaamista viittomakielisen ohjauksen perustutkinto ei siis anna. Viittomakielisen ohjauksen perustutkinnon suorittaneet voivat työskennellä erilaisissa ohjaus- ja avustamistehtävissä viittomakielisessä yhteisössä: varhaiskasvatuksessa, koulunkäyntiin ja opiskeluun, vapaa-aikaan, elämiseen, asumiseen ja viriketoimintaan liittyvissä tehtävissä, kuurosokeiden henkilökohtaisessa opastus- ja avustustyössä sekä erilaisessa tukihenkilötoiminnassa. Tutkinnon suorittaneet voivat työskennellä vastaavissa tehtävissä myös viittomakommunikaatiota hyödyntävien kuulevien (esimerkiksi dysfaatikkojen ja kehitysvammaisten) parissa. Viittomakielen ohjaajan työympäristöjä ovat päiväkodit ja muut varhaiskasvatuksen ympäristöt, oppilaitokset, asuntolat, hoitolaitokset sekä erilaiset sopeutumisvalmennukseen, kuntoutukseen tai harrastuksiin liittyvät kurssit, leirit ja kerhot. Viittomakielen ohjaaja voi tarjota palvelujaan myös oman yrityksensä kautta. Viittomakielen ohjaajan kelpoisuuteen on tähän mennessä viitattu kahdessa eri laissa. Viittomakielen ohjaaja on kelpoinen seuraaviin tehtäviin: a) Kuntien ja valtion hallinnonalojen sekä yksityisten palvelujen sosiaalihuollon (esim. päivähoito, lastensuojelu, perhetyö) tehtävät Sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön kelpoisuusvaatimuksista annetun lain (272/2005) 8 :n mukaisesti kelpoisuusvaatimuksena lähihoitajan tehtäviin on tehtävään soveltuva sosiaali- ja terveysalan perustutkinto tai muu vastaava tutkinto. 19

Lain perustelujen mukaan sosiaali- ja terveysalan perustutkinnon ohella myös muu tehtävään soveltuva tutkinto, joka vastaa sosiaali- ja terveysalan perustutkintoa, tuottaa kelpoisuuden lain 8 :ssä tarkoitettuihin tehtäviin. Perusteluissa mainitaan, että muun muassa viittomakielisen ohjauksen perustutkinto voi olla esimerkiksi päivähoidon, lastensuojelun ja perhetyön tehtäviin soveltuva tutkinto. b) Koululaisten aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajan tehtävät Valtioneuvoston asetuksen perusopetuslaissa säädetyn aamu- ja iltapäivätoiminnan ohjaajien kelpoisuudesta (115/2004) 9a :n mukaisesti aamu- ja iltapäivätoiminnassa ohjaajana toimimaan on kelpoinen henkilö, 1) joka on suorittanut tehtävään soveltuvan korkeakoulututkinnon, opistoasteen tutkinnon, ammatillisen perustutkinnon tai sitä vastaavat aikaisemmat opinnot, ammattitutkinnon tai erikoisammattitutkinnon ja jolla on koulutuksen yhteydessä hankittu tai kokemuksella osoitettu taito toimia lapsiryhmän ohjaajana taikka 2) jolla on kelpoisuus antaa luokanopetusta, esiopetusta, erityisopetusta tai aineenopetusta tai toimia oppilaanohjaajana. 2) VIITTOMAKIELENTULKIN KOULUTUSOHJELMA (240 OP), viittomakielentulkki (AMK) Viittomakielentulkki toimii puolueettomana kielen välittäjänä suomen- ja ruotsinkielisen valtaväestön ja viittomakielisen vähemmistön edustajien välillä. Viittomakielentulkki voi toimia myös kääntäjänä erilaisten toimeksiantojen mukaan. Alalla ei ole vielä ylemmän ammattikorkeakoulututkinnon koulutusohjelmaa. Tulkkipalveluiden kautta viittomakieliset voivat tasavertaisesti osallistua yhteiskunnan toimintaan. Tulkit tarjoavat tulkkipalveluita kaikissa niissä elämäntilanteissa, joihin ihmiset työssä, koulutuksessa tai vapaa-aikanaan osallistuvat. Ammattitaitoinen tulkki ei ole ainoastaan kielen vaan myös kulttuurin välittämisen ammattilainen, jonka työskentely perustuu vahvaan ammattietiikkaan ja luottamusta herättävään toimintatapaan. Viittomakielen kääntäjiä tarvitaan suomenkielisen materiaalin elokuvat, tv-ohjelmat, dokumentit, raportit, kirjat, erilaiset ohjeet kääntämiseen viittomakielelle sekä viittomakielisen materiaalin, esimerkiksi videoiden, kääntämiseen suomen kielelle. Opiskelija voi opintojensa aikana suuntautua valintansa mukaan jollekin asioimistai opiskelutulkkauksen tai kääntämisen erityisalueelle, esimerkiksi oikeustulkkaukseen, esittävän taiteen tulkkaukseen, kuurosokeille ja kuuroutuneille tulkkaukseen tai pedagogisiin opintoihin, jotka valmentavat viittomakielen ja viittomakommunikaation opettamiseen. Viittomakieltä opetetaan vieraana kielenä esimerkiksi kansalais- ja työväenopistoissa ja ammatillisessa koulutuksessa. Viittomakommunikaatiota opetetaan pääasiassa perheille, joiden lapsella on kielellisiä vaikeuksia, esimerkiksi dysfasia tai kehitysvamma, tai näiden perheiden ja lasten kanssa työtä tekeville. 20

Viittomakielentulkit toimivat laaja-alaisesti viittomakielialan asiantuntijoina työpaikoillaan. He voivat työskennellä viittomakielen tulkkikeskuksissa tai opiskelutulkkina eriasteisissa oppilaitoksissa esikoulusta yliopistoon. Viittomakielentulkki voi työskennellä myös freelancerina, yrittäjänä tai esimerkiksi osuuskunnan, järjestön tai muun työnantajan palveluksessa. Viittomakielentulkkien kelpoisuutta ei ole Suomessa vielä säädetty lailla (kuten ei puhuttujen kielten tulkkienkaan). Tulkkauksen alalla on kuitenkin vireillä tulkki-ammattinimikkeen suojaus. Viittomakielentulkkien toimintaa valvoo erityinen Tulkkitoiminnan yhteistyöryhmä. Sen taustalla ovat alan keskeiset järjestöt (Kuurojen Liitto ry, Kuulonhuoltoliitto ry, Suomen Kuurosokeat ry, Suomen Viittomakielen Tulkit ry). Se ylläpitää Tulkkikoulutusrekisteriä, johon kootaan tiedot niistä tulkeista, jotka ovat suorittaneet rekisteriä ylläpitävien järjestöjen hyväksymän tulkkikoulutuksen ja jotka ne hyväksyvät vammaispalvelulain 8 :n tarkoittaman tulkkipalvelun antajiksi. Tulkkitoiminnan yhteistyöryhmä kokoaa myös tilastotietoja ja toteaa kysyttäessä suoritetun tulkkikoulutuksen. Se on myös rekisteröidyn viittomakielentulkin luvalla viittomakielialaan liittyvän tiedotus- ja tutkimustoiminnan osoitelähde. Erilliseen tulkkiluetteloon voivat halutessaan liittyä kaikki Tulkkikoulutusrekisterissä olevat tulkit, jotka työskentelevät tulkkina pää- tai sivutoimisesti. Luettelon tarkoituksena on välittää tulkkipalvelua tarvitseville tietoa koulutuksen saaneista ja tulkkaustyötä säännöllisesti tekevistä tulkeista. Luetteloa voidaan hyödyntää myös tulkkipalvelujen kehittämisessä, sillä siitä saadaan tietoa muun muassa siitä, kuinka paljon ja millaisen koulutuksen saaneita tulkkeja milläkin alueella on käytettävissä. Mikäli tulkin todetaan toimineen ammattietiikan vastaisesti, ryhtyy tulkkitoiminnan yhteistyöryhmä tulkkikoulutusrekisterin ja tulkkiluettelon säännöissä määrättyihin toimenpiteisiin. 2.4 ASIOIMISTULKKAUS Asioimistulkkaus tarkoittaa tulkkausta esimerkiksi maahanmuuttajan ja suomalaisen viranomaisen välillä. Sitä tarvitaan päivittäisessä arkielämässä, esimerkiksi koulunkäynnissä tai lääkärin vastaanotolla. Useimmiten on kuitenkin kysymys tilanteista, joilla voi olla koko elämän kannalta ratkaiseva merkitys vaikkapa psykiatrista hoitoa saavalle henkilölle tai turvapaikanhakijalle. Asioimistulkilla on viestintätilanteessa oma ammattirooli, joka on puhtaasti viestinnällinen. Tulkin vastuulla on välittää viestit, sanomat ja ajatukset. Asioimistulkki ei asioi, vaan hän yksinomaan tulkkaa asioimistilanteissa käytetyt puheenvuorot. Hän selvittää myös sanoman ymmärtämisen kannalta oleelliset kulttuuritaustat. Asioimistulkit toimivat tulkkikeskuksissa tai freelancetulkkeina, joilla on usein sopimus tulkkikeskuksen kanssa. Tulkkikeskukset ovat toimistoja, jotka välittävät tulkin tarvitsijoille tulkkaus- ja käännöspalveluja. (Päivänsalo 2002.) Huomattava osa asioimistulkeista kuuluu ensimmäisen polven maahanmuuttajiin, ja monet heistä ovat tulleet maahan pakolaisperustein. 21

Tulkkaus- ja käännöspalveluita annetaan Suomessa yli 60 kielellä, joista useimmin käytettyjä on noin 30. Taulukossa 1 näkyvät Suomen vieraskielisen väestön kieliryhmät. Taulukko 1 Suomen vieraskielinen väestö äidinkielen mukaan 1980 2002 Äidinkieli 1980 1985 1990 1995 2000 2001 2002 Venäjä 1 489 2 263 3 884 15 872 28 205 31 093 33 401 Englanti 1 530 2 092 3 569 5 324 6 919 7 406 7 758 Saksa 1 689 2 060 2 427 2 719 3 298 3 453 3 602 Vietnam.... 1 643 2 785 3 588 3 716 3 811 Espanja.... 894 1 394 1 946 2 179 2 334 Arabia.... 1 138 2 901 4 892 5 301 5 641 Viro.... 1 394 8 710 10 176 11 088 11 932 Turkki.... 848 1 809 2 435 2 651 2 864 Puola.... 901 1 129 1 157 1 222 1 257 Ranska 310 427 670 1 062 1 585 1 699 1 752 Somali...... 4 057 6 454 6 920 7 332 Kiina...... 2 180 2 907 3 241 3 414 Albania...... 2 019 3 293 3 993 4 261 Kurdi...... 1 381 3 115 3 477 3 926 Serbokroatia...... 1 230 2 166 2 288 1 228 Muut kielet 3 912 5 924 7 036 10 929 16 987 19 461 22 410 Tuntematon 216 193 379 148 104-90 Yhteensä 9 146 12 959 24 783 65 649 99 227 109 188 117 013 Lähde: Alkuperäislähde, Väestönmuutostilastot (Tilastokeskus). Taulukko: Jouni Korkiasaari, Päivitetty 29.8.2003 Siirtolaisuusinstituutti 2003 Asioimistulkin työstä on tullut entistä tärkeämpää Suomen maahanmuuttaja- ja pakolaistilanteen muututtua maailmanpoliittisen tilanteen myötä. Erityisesti harvinaisten kielten tulkkeja on tarvittu yhä enemmän. Maahanmuuttajalla on oikeus saada tulkkauspalvelua, ja näin asioimistulkkipalvelutoimintaan on selkeä yhteiskunnallinen tarve. Työssään asiointitulkki luo osaltaan tasa-arvoa tulkattaviensa välille, kun kumpikin voi ilmaista itseään niin rikkaasti ja vivahteikkaasti kuin vain äidinkielellä voi. 22

Koulutus ja tutkinnot Asioimistulkkikoulutusta toteutetaan yliopistossa (Euroopan valtakielet), toisen asteen ammattitutkintona (näyttötutkinto) sekä yksityisellä sektorilla. ASIOIMISTULKIN AMMATTITUTKINTO, asioimistulkki Ammattitutkinnon perusteet astuivat voimaan vuonna 2002. Asioimistulkki on ammattilainen, jolta edellytetään kielen ja kulttuurin tuntemuksen lisäksi soveltuvuutta sekä harjaantuneisuutta viestintään. Näyttötutkintoon sisältyy kirjallinen osa, johon kuuluvat sanastotehtävä, tekstin tuottamistehtävä ja yhteiskuntatietouden sekä yrittäjyyden osuudet. Suulliseen osaan kuuluu tulkkausnäyttö, johon sisältyy kaksi dialogia, kaksi monologia sekä tulkin etiikka. Suulliseen näyttöön osallistuminen edellyttää kirjallisen osan suorittamista hyväksytysti. Tutkinnon suorittajan on hallittava kaksi työkieltä. A-työkieli on yleensä tulkin äidinkieli. B-työkieli tulee hallita vähintään yleisten kielitutkintojen taitotasoasteikkoa 5 vastaavalla tavalla. Tulkkauksen avulla henkilö kykenee täysivaltaisesti huolehtimaan velvollisuuksistaan ja oikeuksistaan monikulttuurisessa yhteiskunnassa. Ammattinsa taitavan tulkin avulla myös viranomaisilla on mahdollisuus päätyä oikeudenmukaiseen ratkaisuun silloinkin, kun he eivät ymmärrä asiakkaan kieltä eivätkä tunne riittävästi hänen kulttuuritaustaansa. Tulkkauksen avulla voidaan tehdä oikeudenmukaisia ja yksilön kannalta elintärkeitä käytännöllisiä ja oikeudellisia päätöksiä. 2.5 KIRKONPALVELUTYÖ Suntiot toimivat seurakunnan tilojen ja tilaisuuksien järjestely-, valmistelu- ja avustustehtävissä sekä kiinteistöjen ja hautausmaiden hoito- ja huoltotehtävissä. Suntiot voivat olla seurakunnan koon mukaan joko erikoistuneita tiettyihin työtehtäviin tai vastuussa koko toimialasta. Suurissa seurakunnissa ja seurakuntayhtymissä, joissa toiminta on laajaa ja kiinteistöjä paljon, tiettyihin työtehtäviin erikoistuminen esimerkiksi vahtimestarin, hautausmaatyöntekijän, varsinaisen kirkossa toimivan suntion tai emännän tehtäviin on välttämätöntä. Pienissä seurakunnissa sama työntekijä hoitaa koko laajaa toimialaa yleensä seurakuntamestarin nimikkeellä, mikä edellyttää monialaista ammatillisuutta. (Päivänsalo 2002.) SUNTION AMMATTITUTKINTO Ammattitutkinnon perusteet astuivat voimaan vuonna 2000, ja niiden uudistamistyö on parhaillaan käynnissä. Tutkinto sisältää kolme osaa. Ensimmäiseen kuuluvat jumalanpalvelukset, kirkolliset toimitukset ja seurakunnan tilaisuudet. Toinen osa sisältää seurakunnan kiinteistöt ja viheralueet. Nämä kaksi tutkinnon osaa ovat pakollisia tutkinnon suorittajalle. Lisäksi tutkinnon suorittaja valitsee yhden kolmesta 23

seuraavasta tutkinnonosasta: hautausmaat ja kiinteistöt, ruokapalvelu ja viihtyisyys tai yrittäjyys. Suntion työnkuva on muotoutunut pitkän historian aikana ajan ja työn haasteiden mukaiseksi. Suntion tehtävät ovat kehittyneet sivutoimisesta kirkon ja hautausmaan hoidosta sekä seurakunnan taloudenpidosta kohti monialaista palvelutyön ammattilaisuutta. Seurakunnan tehtävien kasvaessa suntion tehtävät ovat laajentuneet ja monipuolistuneet sekä erikoistuneet. Suntion työ on osa kristillisen kirkon toimintaa ja jumalanpalveluselämää. Suntion tehtävänä on valmistaa konkreettinen tila, jossa mahdollistuu Jumalan ja ihmisen välinen kohtaaminen. Tilaisuuksissa hän toimii avustustehtävissä ja huolehtii yleisestä järjestyksestä. Seurakunnan kiinteistöjen ja tilojen hoito vaatii ajan tasalla olevaa kiinteistönhoidon, tekniikan sekä siivousmenetelmien ja -välineiden tuntemusta. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kirkkojen ja niiden esineistön hoito edellyttää erikoistunutta ammattitaitoa. Suntio osallistuu myös ruokapalvelun järjestämiseen. Hautausmaiden hoitaminen ja hautaan kohdistuvat toimenpiteet puolestaan vaativat puutarha-alan, kirkollisen tapakulttuurin ja alan lainsäädännön hallintaa. 24