Lausunto 04.11.2015 MV/115/05.01.02/2015 1 (5) Ympäristöministeriö PL 35 00023 VALTIONEUVOSTO Viite YM 13/539/2015 Asia JOKIOINEN, Jokioisten kartanoalueen luovutusasia, rakennussuojelu Senaatti kiinteistöjen tarkoituksena on osittain tai kokonaan myydä Jokioisten kunnan kartanoalueella olevat 64 rakennusta maapohjineen (erottamattomat määräalat kiinteistöistä 169-402-1-154 ja 169-402-4-0). Ympäristöministeriö pyytää Museoviraston lausunnon siitä, onko kohteella oikeudesta luovuttaa valtion kiinteistövarallisuutta annetun lain 973/2002) 4 :n 2 momentin mukaista erittäin huomattavaa merkitystä kulttuurihistoriallisesti huomattavien rakennusten kannalta. Jokioisten kartanon asema kansallisena kulttuuriperintönä Loimijokilaaksossa sijaitseva Jokioisten kartanoalue ilmentää yhden Suomen laajimman kartanon poikkeuksellisen monipuolista ja korkeatasoista asuin-, talous- ja tuotantorakentamista sekä puisto- ja puutarhasuunnittelua. Alueeseen kuuluvat kartanon ja sen puiston lisäksi Ferrarian tehtaan tuotantorakennukset sekä asuma-alue. Länsipuolella kartanoon liittyy laaja Jokioisista Ypäjälle ulottuva Loimijokilaakson viljelyalue, jonka pitkästä asutushistoriasta kertovat keskiaikaiset kylänpaikat ja muinaisjäännökset. Alue on valtakunnallisesti merkittävää rakennettua kulttuuriympäristöä (RKY 2009, Jokioisten kartano ja Loimijokilaakson viljelysmaisema) ja sitä koskee maankäyttö- ja rakennuslaissa säädetty valtakunnallisten alueidenkäyttötavoitteiden edistämisvelvoite. Kartanon historia Jokioisten kartano syntyi, kun kuningas Erik IVX lahjoitti 1562 Jokioisten neljänneskunnan sotapäällikkö Kalus Hornille. Omistajia ovat myöhemmin olleet mm. Flemingit, Kruusit ja Reuterholmit. Jokioisten kartano kukoisti 1700- ja 1800-lukujen taitteessa maaherra E.G. von Willebrandin omistuskaudella. Olennainen osa kartanon rakennuksista on tältä ajalta. Päärakennus valmistui 1790 -luvulla. Myös teollinen toiminta alkoi näihin aikoihin. Kartanon alueella oli 1700-luvun lopulla tiilitehdas, panimo ja viinanpolttimo. Von Willebrand perusti 1796 verkatehtaan ja 1804 kankirautapajan. Jokioisten kartano siirtyi 1871 osakeyhtiölle, jonka suurin osakas vuosisadan vaihteessa oli Johan Mannerheim, marsalkan nuorempi veli. Hänen aikanaan rakennettiin nykyisin museorautatienä toimiva ratayhteys Humppila- Jokioinen Forssa. Tyhjillään olleisiin verkatehtaan rakennuksiin perustettiin rautanaulatehdas 1875 ja vuosisadan vaihteessa rautalankatehdas. 1900-luvun alussa kartanon yhteydessä toimi mm. mylly, saha, PL 913, 00101 Helsinki, museovirasto.kirjaamo@nba.fi, puh. 09 40 501, faksi 09 4050 9300, www.nba.fi
tiilitehdas, rautatehdas sekä sokeri- ja siirappitehdas. Rautatehtaat myytiin 1903 Ab Ferraria Oy:lle. 2 (5) Osake-enemmistön osti 1907 maanviljelysneuvos Alfred Kordelin. Suomen valtio osti kartanon 1917, jolloin se oli edelleen yksi Suomen suurimmista tiloista ja käsitti yli 32 000 hehtaaria. Itsenäistymisen jälkeisessä maareformissa kartanosta lohkaistiin 950 itsenäistä tilaa, yli 20 000 hehtaaria ja toisen maailmasodan jälkeen vielä yli 6000 hehtaaria. Tilan nimi muutettiin muotoon Jokioisten kartanot, kun maista muodostettiin 11 erillistä kartanoyksikköä. Kartanot olivat 1918-1971 Maataloushallituksen alaisina valtion koulutiloina. Rehtijärvelle perustettiin pienviljelijäkoulu, päärakennuksen yhteyteen karjanhoitokoulu 1924 ja valtion maitotalousopisto 1930. Maitotalouskoelaitos seurasi perässä. Kasvinjalostuslaitos muutti Tikkurilasta Jokioisiin 1928. Vuodesta 1971 tila on ollut Maatalouden tutkimuskeskuksen (MTT) hallinnassa. Arkkitehtitoimisto Olli Kivinen laati kartanon alueen maankäyttösuunnitelman vuonna 1973. Olemassa olevan rakennuskannan hyödyntämisen lisäksi tutkimuskeskus tarvitsi uusia asunto- toimisto-, laboratorio- ja muita tiloja. Uudisrakentaminen aloitettiin 1976. Vihkiäisjuhlaa vietettiin toisen rakennusvaiheen valmistuttua 1983. Nyt kartanoaluetta hallinnoi pääasiassa Luonnonvarakeskus, joka on irtisanonut rakennuksien vuokrasopimuksia ja supistanut toimintaansa. Kartanon puisto periytyy 1600-luvulta. Päärakennuksen rakentamisen aikoihin on suunniteltu laaja puisto englantilaiseen tyyliin ja järjestetty päärakennuksen lähituntumaan geometrisesti sommiteltuja käytäviä ja perennasarjoja. Vielä 1900-luvun alkupuolella terasseilla oli suuret kasvihuoneet. Puisto laajenee puistometsänä Loimijokea seuraillen. Puistometsässä on maaherra von Willebrandin ja vaimonsa hauta muistomerkkeineen. Jokioisten kartano kulttuuriperintönä Kartanoalueen ytimen muodostaa arkkitehtien C.C. Gjörwell ja Erik Palmstedt suunnitelmin 1790-luvulla rakennettu uusklassistinen, puiston ympäröimä kaksikerroksinen päärakennus. Se on uusklassismin varhaisimpia ja merkittävimpiä edustajia Suomessa. Kartanorakennuksen alkuperäiset interiöörit ovat säilyneet hyvin etenkin toisessa kerroksessa. Suuri tornillinen talli- ja maneesirakennus on valmistunut 1897. Valkeaksi rapatut talousrakennukset, viljamakasiini (1802), asuntola Impilinna (1804) ja ruokala Murula (1808) muodostavat yhtenäisen rivistön puiston ja maanviljelysaukean rajalla. 1920-luvulla rakennetut ja valkeaksi rapatut verstas- ja autotallirakennus täydentävät talouspihan yhtenäistä arkkitehtonista ilmettä. Maamerkkinä alueella on kolmikerroksinen puinen tapulimakasiini, joka on siirretty Humppilasta paikalleen 1810. Siirron yhteydessä siihen on lisätty kellotorni, jonka kellon on tehnyt kartanon seppä 1811. Lyöntikellona on 1687 valettu kirkonkello. Entinen navetta on ainoana säilynyt maaherra Willebrandin aikaisista karjarakennuksista. 1790-luvun lopussa valmistunut, tiilestä muurattu Suomen ensimmäinen parsinavetta todistaa 1700-luvun lopun ns. hyödyn aikakaudella virinneestä karjanhoidon kehittämisestä. Mansardikattoinen, valkeaksi maalattu navetta on kunnostettu varastoksi ja näyttelytilaksi. Vuonna 1890 vanhan navetan viereen valmistuneessa tiilinavetassa oli parsipaikat 200 lehmälle. Navetta tyhjeni vuosien 1997-1998 aikana. Jokioisten kunta rakensi vuosien 2006-2007 aikana navetan tiloihin Jokioisten Tietotalo Willen. Navetan suuri lantala on hyödynnetty autokatoksena.
3 (5) Valkoinen, 1929 maitotalouskoelaitokseksi valmistunut rakennus edustaa 1920-luvun klassismia. Koelaitoksen työtä jatkaa nykyisin Luken Biotekniikka- ja elintarviketutkimus. Kartanon alueella sijaitsee myös Työtehoseuran 1930-luvulla valmistunut koetalo. Rakennus korjattiin 1963 oppilasasunnoiksi ja 1990 toimistotiloiksi. Kartanon keskeiseen alueeseen kuuluvat päärakennuksen lähialueen lisäksi Sikamäki, Tallimäki, sahan alue, teollisuusalue sekä mylly, rehuntuottamo- ja varastoalue rakennuksineen. Kartanopuisto on kunnostettu. Nykyään puiston 3,4 hehtaarin alueella kasvaa nelisen sataa puuta, joista vanhimmat, tammet, ovat yli 200-vuotiaita. Kartanoalueella on lisäksi Wendlan puutarha, joka esittelee kartanon vanhoja puutarhakasveja sekä Ferrarian rinne, suomalaisten hedelmä- ja marjakasvien näytepuutarha. Kartanopuiston länsipäästä on myös pääsy Elonkiertoon, maatalouden esittelypuistoon ja Willebrandin haudalle. Jokioisten kartano toimi valtion koulutustilana, ja sinne perustettiin nopeasti itsenäistymisen jälkeen pienviljelyskoulu, karjanhoitokoulu, maitotalousopisto, meijeriopisto ja kasvinjalostuslaitos. Nykyinen toiminta on kattanut laajasti niin ruoan tuotannon, ruokaketjun, ympäristövaikutusten, teknologian kuin vihreän talouden ja uusiutuvien luonnonvarojen käyttöön liittyvää tutkimusta. Kartanon keskeisen alueen rakennukset ovat tähän asti olleet maatalouden tutkimuskeskuksen käytössä monine toimintoineen. Uusimmat tutkimuskeskuksen käyttöön pystytetyt rakennukset sijaitsevat kartanoalueen pohjoispuolella. Alueelle on sijoitettu ainutlaatuinen kasvien geenivarakokoelma ja sinne on palautettu alkuperäistä kasvillisuutta. Alue on yhä Luonnonvarakeskuksen tutkimuskäytössä. Jokioinen tulee pysymään yhtenä Luonnonvarakeskuksen päätoimipaikoista. Alueen rakennuksista yhdeksän on suojeltu valtion omistamien rakennusten suojelusta annetulla asetuksella (480/85) vuonna 1993. Suojelupäätökseen sisältyy aluerajaus. Lisäksi 5 rakennusta on vuoden 1993 suojelupäätöksen valmistelun yhteydessä määritelty Museoviraston ja silloisen Rakennushallituksen yhteistuumin varjelluiksi kohteiksi, toisin sanoen ne tunnistettiin rakennussuojelun kannalta huomionarvoisiksi kohteiksi, mutta niitä ei sisällytetty valmisteltuun asetussuojeluesitykseen. Kaavallinen tilanne Kanta-Hämeen maakuntakaavan aluevaraukset ovat SR73 (Arvokas rakennettu kulttuuriympäristö, erityisen merkittävä. Jokioisten kartano. Kulttuurihistoriallisesti arvokas kartanomiljöö), TPs (Loimijoen-Ferrarian alue. Palvelu, toimisto ja ympäristöhäiriötä tuottamattoman teollisuus- ja varastotoiminnan työpaikka-alue. Kulttuurihistoriallisesti arvokas miljöö.) sekä ma rajaus (Maisema-alue. Kulttuurimaiseman, rakennetun kulttuuriympäristön tai kulttuurihistorian kannalta tärkeä alue). Alueella on voimassa asemakaava (vahv.1.9.1975), jossa kartano puistoineen on merkitty merkinnällä EH (Kulttuurihistoriallisesti ja rakennustaiteellisesti merkittävä erityisalue, jolla olevaa rakennuskantaa voidaan käyttää Tutkimuslaitoksen tiloina, Tutkimuslaitoksen henkilökunnan asuntoina, vapaa-aikatiloina sekä maatalousrakennuksina.). Museoviraston kanta Jokioisten kartanon päärakennuksella on Suomen mittakaavassa poikkeuksellisen suuri kulttuurihistoriallinen ja arkkitehtuurihistoriallinen arvo uusklassismin merkittävämpinä ja varhaisimpana edustajana. Rakennuksessa on säilynyt merkittävää kiinteää sisustusta. Kartanokokonaisuus on ollut yksi keskeisimpiä Suomen itsenäisyyden ajan maatalouteen liittyvä tutkimus- ja koulutuskeskittymä. Jokioinen on yksi Luonnonvarakeskuksen (Luke)
4 (5) neljästä kehitettävästä päätoimipisteestä. Museoviraston tietojen mukaan Luken aikomuksena on jatkaa toimintaansa alueella. Museoviraston käsityksen mukaan kartanoa ei kulttuurihistoriallisin perustein pitäisi luovuttaa pois valtiolta. Tämä merkitsee myös sitä, että rakennuksille olisi löydettävä luontevaa valtiokäyttöä. Ensisijaisena ratkaisuna on selvittää Luonnonvarakeskuksen toimintojen jatkaminen ja kehittäminen, tarvittaessa myös jo tyhjennettyjä rakennuksia hyödyntäen. Ratkaisuissa on erityisesti otettava huomioon kartanon päärakennuksen sekä muiden erityistä arvoa omaavien rakennusten kestävän ja ekonomisen käytön turvaaminen. Rakennusten ja maa-alueiden ohella on huomioitava alueella sijaitsevan geenivaraston turvaaminen, siis säilyttäminen valtion omistuksessa. Mikäli uhkana kaikesta huolimatta on rakennusten jääminen pysyvämmin tyhjilleen, on kaikissa tapauksissa varmistettava, etteivät omistusten tai käyttäjien muutokset heikennä rakennusten, puiston ja muun lähiympäristön ominaisluonteiden ja erityispiirteiden säilymistä. Alueen kulttuurihistoriallisen merkittävyyden ja hyvin säilyneiden sisätilojen vuoksi voimassa olevien kaavojen tarjoama suojelu ei ole riittävä. Jokioisten kartanon alueella on tarpeen saada viipymättä vireille koko aluetta koskeva suojeluprosessi (laki rakennusperinnön suojelemista). Museovirasto esittää tähän liittyvästi, että Senaatti-kiinteistöt täydentäisi olevia tietoja koko kartano-alueesta rakennettuna ympäristönä. Päärakennuksesta tarvitaan erillinen rakennushistoriaselvitys. Museovirasto ehdottaa, että kysymys luovutuksesta ratkaistaan vasta kun on varmaa ettei valtio kykene osoittamaan käyttöä alueelle, lisäselvitykset ovat valmistuneet, suojelun kohdentumisen tarve on niiden pohjalta arvoitu ja täsmennetty sekä suojeluprosessi saatettu vireille. Pääjohtaja Intendentti Juhani Kostet Kaija Kiiveri-Hakkarainen Tiedoksi Hämeen elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus Hämeenlinnan kaupunki/historiallinen museo YM/Matleena Haapala Hämeen Ely/Liisa Härmä
5 (5)