ISTUNTO KESKIVIIKKONA 12. MAALISKUUTA (Istunto avattiin klo 9.00.) Irak

Transkriptio

1 3-001 ISTUNTO KESKIVIIKKONA 12. MAALISKUUTA Puhetta johti varapuhemies DIMITRAKOPOULOS (Istunto avattiin klo 9.00.) Sturdy (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, päivänä, jona käymme perinpohjaista keskustelua demokratiasta, haluan ottaa esille Euroopan unionissa tapahtuneen demokratiaan liittyvän asian. Eräs valitsijani saattoi eilisiltana tietooni, että Euroopan unionin kansalaisilta kielletään oikeus rekisteröityä vaaliluetteloon omissa paikallisvaaleissaan. Otan esimerkiksi Baleaareilla sijaitsevan Calvian, jossa useilta eri maista kotoisin olevilta EU:n kansalaisilta on kielletty rekisteröityminen vaaliluetteloon. Asia on erityisen kiireellinen, sillä näiden henkilöiden on rekisteröidyttävä 31. maaliskuuta mennessä. Näin ollen pyydän parlamentin puolesta, että joko kirjoitatte kyseisille kunnanvaltuustoille tai ainakin selvitätte asiaa Puhemies. Kiitos, jäsen Sturdy. Huomautuksenne on pantu merkille ja asia tutkitaan McKenna (Verts/ALE). (EN) Arvoisa puhemies, haluaisin, että parlamentin puhemies kirjoittaisi kirjeen eräästä erittäin tärkeästä asiasta. Kuten näette, ylläni on vaaleanpunainen huivi. Se edustaa amerikkalaisten naisten "Code Pink"-rauhanliikettä, joka kannattaa rauhaa eikä sotaa. Liikkeen jäseniä pidätettiin Valkoisen talon edessä, sillä näyttää siltä, että sääntöjä on muutettu niin, että enemmän kuin viiden ihmisen ei sallita osoittavan mieltään Valkoisen talon ulkopuolella eikä heitä myöskään päästetä Lafayette Parkiin. Puhumme aina oikeudesta osoittaa mieltä ja vastustaa hallituksen politiikkaa kaikkialla maailmassa. Olen erittäin huolissani siitä, että amerikkalaisilta ystäviltämme, joita tapasin viime viikolla ja jotka ovat vahvoja, energisiä ja rauhaarakastavia ihmisiä, kielletään oikeus osoittaa mieltään oman hallituksensa politiikkaa vastaan. Parlamenttimme, joka edustaa demokratiaa ja ilmaisunvapautta, olisi kirjoitettava Yhdysvaltain viranomaisille. Sen olisi ilmoitettava presidentti George Bushille vastustavansa jyrkästi ilmaisunvapauden loukkaamista. Parlamentin puhemiehen olisi laadittava mahdollisimman pikaisesti kirje Yhdysvaltain rauhanaktivistinaisten ja kaikkien rauhanaktivistien puolustamiseksi, jotta he saisivat ilmaista vastustavansa mahdollista sotaa Puhemies. Kiitos huomautuksistanne, jäsen ΜcKenna. Pyyntönne otetaan huomioon Ripoll y Martínez de Bedoya (PPE-DE). (ES) Arvoisa puhemies, Baleaareja edustavana parlamentin jäsenenä minun on tunnustettava, että kollegani Sturdyn esittämä väite on totta. Parlamentti edustaa kaikkia Euroopan kansalaisia, joten pyydän, että näitä kansalaisia suojellaan, sillä he ovat Baleaarien kansalaisia aivan samalla tavoin kuin me, jotka synnyimme siellä, jotka asumme siellä ja joilla on Espanjan kansalaisuus. Näin ollen pyydän puhemiehistöä pyytämään tämän alueen viranomaisilta kirjallisesti, että kaikille kyseisille kansalaisille annetaan mahdollisuus rekisteröityä ennen 31. maaliskuuta, jotta kaikki Euroopan kansalaiset pystyvät osallistumaan näihin vaaleihin Puhemies. Kiitos, jäsen Martínez. Olemme panneet merkille huomautuksenne ja ryhdymme asianmukaisiin toimiin Αlavanos (GUE/NGL). (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin vielä kerran ottaa esille erään kreikkalaisen opiskelijan, Dousemetzisin asian. Hänet pidätettiin Yhdistyneessä kuningaskunnassa ja tuomioistuimen päätöksellä hänet vangittiin. Ainoat todisteet häntä vastaan ovat useat terroristijärjestöjä koskevat huomautukset hänen Internet-sivullaan ja hänen tutkielmassaan. Hänet pidätettiin kaksi viikkoa sitten, eikä siitä ilmoitettu Kreikan viranomaisille eikä opiskelijan perheelle. Mielestäni Euroopan parlamentin puhemiehistön olisi puututtava asiaan Puhemies. Kiitos, jäsen Alavanos. Puhemiehistö on pannut huomautuksenne merkille ja toimii asian edellyttämällä tavalla Irak Puhemies. Esityslistalla on seuraavana neuvoston ja komission julkilausumat Irakista. (Jotkut parlamentin jäsenistä nostivat esiin rauhan puolesta vetoavia banderolleja.) Voisivatko parlamentin jäsenet ystävällisesti laskea banderollinsa alas ja istua paikoilleen, jotta voimme ryhtyä kuuntelemaan neuvoston julkilausumaa. Arvoisat jäsenet tuntevat työjärjestyksen. Olkaa hyvä ja istukaa alas ja laskekaa julisteenne. (Parlamentin jäsenet noudattivat puhemiehen pyyntöä.) Puheenvuoro on neuvoston puheenjohtajalla, Kreikan ulkoasiainministerillä Papandreoulla Papandreou, neuvosto. (EL) Arvoisa puhemies, haluaisin todeta vastauksena tälle rauhanilmaisulle, että neuvoston ja neuvostossa kokoontuneiden jäsenvaltioiden ulkoasiainministerien 27. tammikuuta tekemien päätösten nojalla puheenjohtajavaltio Kreikan on tehtävä kaikki mahdollinen rauhanomaisen ja

2 2 12/03/2003 diplomaattisen ratkaisun löytämiseksi Irakia koskevaan ongelmaan. Irak aiheuttaa meille monenlaista huolta. Haluan ensiksi kertoa teille Irakin tilanteesta ja siitä, missä nyt mennään, vaikka tähän liittyykin myös useita muita asioita. Irak koettelee suhteitamme ja toimielimiämme ja on asettanut meille kaikille vakavasti otettavan haasteen. Ensinnäkin Euroopan unionin 15 jäsenvaltion yhtenäisyys on joutunut koetukselle, kuten myös tulevan 25 tai 28 jäsenvaltion unionin yhtenäisyys. Yhdysvaltain ja Euroopan unionin suhteet eli transatlanttiset suhteet ovat joutuneet koetukselle, kuten Euroopan unionin suhteet ja arabimaihin ja islamilaiseen maailmaan. Myös Persianlahden alueella sijaitsevat valtiot, jotka myös varmasti kantavat erityistä huolta asioiden etenemisestä, ovat joutuneet koetukselle. Monenvälisen diplomatian käsite ja ennen kaikkea YK:n merkitys, tulevaisuus ja toimintatapa ovat joutuneet koetukselle. Samalla meidän on vastattava uusiin haasteisiin, kuten joukkotuhoaseita ja kansainvälistä terrorismia koskeviin kysymyksiin. Myös meidän toimintatapamme, se, kuinka aiomme tehostaa toimiamme näiden uusien uhkien torjumiseksi, on joutunut koetukselle. Tähän asiaan Eurooppa voi vaikuttaa. Olemme unioni, joka uskoo yhteisiin arvoihin, joihin tämänhetkisiä ongelmia koskeva toimintatapamme perustuu. Haluan tässä vaiheessa korostaa, että puheenjohtajavaltio Kreikka on toteuttanut merkittäviä unionin yhtenäisyyteen liittyviä toimia ja että Euroopan unioni on tehnyt kaksi tärkeää päätöstä. Tiedätte, mitkä nämä päätökset ovat. Haluan ainoastaan todeta, että 17. helmikuuta pidetyssä neuvoston huippukokouksessa vahvistimme yhteisen kannan ja annoimme merkittävän yhteisen julkilausuman, jossa korostamme, että unionin tavoitteena on Irakin täysi aseistariisunta ja päätöslauselma nro 1441 täysimääräinen noudattaminen. Totesimme julkilausumassa, ettei sota mielestämme ole väistämätön, ja olemme edelleen sitä mieltä. Bagdadin vastuulla on lopettaa kriisitilanne noudattamalla turvallisuusneuvoston vaatimuksia. Unionin jäsenvaltiot tukevat asetarkastajien parhaillaan tekemää työtä ja haluavat antaa heille aikaa ja resurssit, joita he turvallisuusneuvoston mielestä tarvitsevat. Asetarkastukset eivät kuitenkaan voi jatkua loputtomiin. Päävastuu Irakin aseistariisunnasta on turvallisuusneuvostolla. Unionilla on luonnollisesti omat mielipiteensä, mutta päätökset tehdään YK:ssa. Kansainvälisen yhteisön yhtenäisyys ja päättäväisyys, josta on osoituksena yksimielisesti annettu päätöslauselma nro 1441, sekä joukkojen siirtäminen Persianlahdelle ovat olleet ensisijaisen tärkeitä tekijöitä, sillä niiden avulla asetarkastajat ovat saaneet palata alueelle. Rauhan, turvallisuuden ja yhteistyön varmistamiseksi laajemminkin Lähi-idässä olemme korostaneet, että unionin politiikan ensisijainen tavoite on Lähi-idän rauhanprosessin elvyttäminen sekä etenemissuunnitelman julkistaminen ja täytäntöönpano. Haluan korostaa, että viimeaikaiset tapahtumat Irakissa ovat aiheuttaneet erityistä huolta. Olemme kuunnelleet tarkoin Hans Blixiä, ja voin vakuuttaa, että puheenjohtajavaltio Kreikka pyrkii osallistumaan kaikkiin YK:n menettelyihin ja tapaamaan kaikki Irakin kriisin osapuolet. Olemme jatkuvasti yhteydessä Kofi Annaniin, Hans Blixiin ja Mohamed El Badareihin ja tietenkin useimpiin ellei jopa kaikkiin turvallisuusneuvoston jäseniin. Meillä on vastikään ollut mahdollisuus kuunnella Hans Blixiä: UNMOVICin yksityiskohtaisen selvityksen mukaan Irak on nyt aloittanut yhteistyön. Viittaan Al- Samoud-ohjusten tuhoamisen aloittamiseen ja irakilaisten tiedemiesten luottamuksellisiin, nauhoittamattomiin haastatteluihin. Kansainvälinen yhteisö odottaa kuitenkin edelleen, että Irak täyttää kaikki aseistariisuntaan liittyvät velvoitteensa, jotka on määritelty asiaankuuluvissa turvallisuusneuvoston päätöslauselmissa ja erityisesti päätöslauselmassa nro Tästä syystä kehotamme jälleen Irakin hallitusta noudattamaan välittömästi näitä päätöslauselmia. Edessämme olevista haasteista haluan korostaa puheenjohtajavaltio Kreikan yhteistyössä neuvoston pääsihteeristön ja pääsihteeri Solanan sekä komission ja komission jäsenen Pattenin kanssa tekemiä aloitteita ja niiden erityistä merkitystä. Olemme tehneet merkittäviä aloitteita ensinnäkin suhteissamme arabimaihin. Olemme vierailleet arabimaissa useaan otteeseen viime viikkojen aikana. Komission jäsen Patten on vieraillut useissa alueen maissa, kuten Iranissa, Jordaniassa ja Turkissa. Näin ovat tehneet myös puheenjohtajavaltion edustajat; olen henkilökohtaisesti vieraillut alueella neljästi. Osallistuin Arabiliiton ulkoasiainministerien neuvoston kokoukseen ja Arabiliiton neuvosto kutsui minut Sharm El-Sheikiin puhumaan Euroopan unionin puolesta. Useat kollegani neuvostossa, kuten Itävallan ja Italian ulkoasiainministerit, kaksi mainitakseni, ovat myös vierailleet alueella puheenjohtajavaltion puolesta. Tavoitteenamme on toimia yhteistyössä arabimaiden kanssa. Ensinnäkin lähetämme Irakille selkeän viestin siitä, että rauhanomainen ratkaisu on mahdollinen, jos he noudattavat päätöslauselmia täysin. Toiseksi korostamme, ettei tämä ole poliittinen tai uskonnollinen konflikti. Päinvastoin, kyseessä on kriisitilanne, jonka ratkaisemiseksi toimimme yhdessä arabimaiden ja islamilaisen maailman kanssa, mitä ne arvostavat. Kolmas tavoitteemme on herättää arabimaailma toimimaan, ja tässä olemme mielestäni onnistuneet. Arabiliiton valtuuskunta aikoo tulevien päivien aikana vierailla alueella ja toimittaa selkeän viestin Saddam Husseinille. Toinen tärkeä aihe on Yhdysvaltain ja Euroopan unionin suhteet. Mielestäni olisi virhe olla tunnustamatta, että suhteemme ovat joutuneet erityisen lujille viime aikoina etenkin Irakin kysymyksen vuoksi. Aikaisemmin suhteitamme rasittivat esimerkiksi Kioton yleissopimukseen ja kansainväliseen rikostuomioistuimeen liittyvät asiat, mutta Irakin kysymys on erityisesti koetellut suhteitamme. Olen

3 12/03/ varma, että haluamme kaikki säilyttää toimivan suhteen, joka perustuu pitkäaikaisiin yhteisiin toimiin turvallisuuden saavuttamiseksi ja luonnollisesti Euroopan ja Yhdysvaltain ilmaisemiin yhteisiin arvoihin, jotka ovat vapauden, demokratian ja rauhan periaatteet. Tästä syystä haluamme korostaa, että kattavaa vuoropuhelua on käytävä kansainvälisen turvallisuuden tulevaisuudesta ja siitä, kuinka aiomme ratkaista nämä ongelmat. Olemme jo tavanneet Powellin ja Ricen ja muita Yhdysvaltain poliittisia merkkihenkilöitä sen varmistamiseksi, että Euroopan unionin ja presidentti Bushin välillä käydään kattavaa vuoropuhelua kesäkuun huippukokouksessa. Olemme luonnollisesti jatkuvasti yhteydessä Yhdysvaltoihin Irakin kysymystä koskevasta kannastamme. Mitä tulee Irakin lähialueen maihin, toimimme tiiviissä yhteistyössä Turkin kanssa. Se on tehnyt aloitteen keskustelun käynnistämiseksi ongelmista, joita Irakin kriisistä mahdollisesti aiheutuu, ja työskentelee naapurimaiden kanssa sodan välttämiseksi ja saadakseen Saddam Husseinin täyttämään velvoitteensa. Tiivis yhteistyö jatkuu. Turkki on ehdokasvaltio, ja olemme luonnollisesti huolissamme Irakin tilanteen mahdollisista jälkiseurauksista, jotka liittyvät alueen kurdikysymykseen ja pakolaisiin, sekä taloudellisista ja poliittisista vaikutuksista yleensä. Työskentelemme siis myös Turkin kanssa. Monenvälisen diplomatian osalta olemme mielestäni täysin tukeneet YK:n toimia, kuten aikaisemmin totesin. Euroopan unioni ja sen 15 tai jopa 28 jäsenvaltiota ovat korostaneet YK:n aseman merkitystä, ja mielestäni tämä on keskeinen tekijä kaikissa tulevissa päätöksissä, joita me kansainvälisenä yhteisönä teemme. Puheenjohtajavaltiona Kreikka on pyrkinyt tukemaan kaikkia turvallisuusneuvoston tekemiä aloitteita. Kanada, Meksiko, Espanja, Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat sekä Ranska ja Saksa ovat esittäneet useita ehdotuksia. Meillä on useita jäseniä turvallisuusneuvostossa, joten olemme tietenkin pyrkineet tekemään kaikkemme löytääksemme ongelmaan yhteisen lähestymistavan. Kuten sanoin, Irakin kriisitilanteen myötä esiin tulee uusia kysymyksiä tai se ehkä korostaa nykyajalle tyypillisiä ongelmia: kuinka suhtautua joukkotuhoaseita hallussaan pitäviin maihin ja kuinka ratkaista joukkotuhoaseiden joutumista terroristien käsiin koskeva ongelma. Mielestäni Euroopalla on tässäkin tapauksessa erittäin merkittävä tehtävä. Eurooppa on arvoyhteisö. Euroopalla on kokemusta sellaisten maiden sisällyttämisestä osaksi laajempaa yhteisöä, jotka ovat kärsineet diktatuurista ja itsevallasta, ja se on osoittanut pystyvänsä luomaan yksittäisistä maista todellisen demokratian ja vapauden yhteisön ja edistämään koko maanosan rauhaa. Tämä merkittävä kokemus ohjaa meitä ja antaa meille perustan, johon tukeutuen voimme käsitellä muiden maailman alueiden uusia ongelmia. En pidä tätä kokemuspohjaa heikkouden merkkinä, vaikka Eurooppaan usein kohdennetaankin tällaista kritiikkiä. Mielestäni kokemuksemme on erityinen vahvuus, jota meidän olisi hyödynnettävä saadaksemme päättäväisen äänemme ja yhtenäisen kantamme kuuluville kansainvälisellä tasolla. Puheenjohtajavaltio jatkaa tämänsuuntaista työskentelyä kaikkien kumppaneidensa kanssa sekä 15:n, 25:n tai 28 jäsenvaltion kanssa ja tietenkin myös Euroopan parlamentin kanssa. Haluan muutamilla sanoilla kiittää teitä tarkkaavaisuudestanne. Vastaan tietenkin kaikkiin kysymyksiin, joita haluatte esittää. Kunpa vain voisin viettää enemmän aikaa täällä parlamentissa keskusteluihin osallistuen. Ymmärrätte varmasti, että suurin osa ajastani valitettavasti menee matkustamiseen yhdeltä mantereelta ja alueelta toiselle edustaessani Euroopan unionia näinä vaikeina aikoina erityisesti Irakin kysymyksen osalta. (Suosionosoituksia) Patten, komissio. (EN) Arvoisa puhemies, haluan ilmaista kiitokseni Kreikan ulkoministerin ammattimaisesta ja kohteliaasta asenteesta; hänen kanssaan on ilo työskennellä. Voin sanoa näin, sillä olen työskennellyt jo kahdeksan puheenjohtajavaltion kanssa. Ulkoministeri totesi, että hän on viime viikkoina viettänyt runsaasti aikaa noin metrin korkeudessa. Voin rehellisesti todeta, että olen itsekin viettänyt runsaasti aikaa tässä korkeudessa viimeisten kolmen ja puolen vuoden aikana. Silloin kun en ole ollut lentokoneessa, olen ollut täällä parlamentissa. Vastuualueitteni vuoksi olen luultavasti viettänyt enemmän aikaa tässä parlamentissa kuin kukaan muu komission jäsen ja olen tehnyt sen erittäin mielelläni. Parlamentti tietänee, että olen pyrkinyt pitämään huomautukseni lyhyinä, jotten veisi liikaa keskusteluaikaa. Toivon, että parlamentti antaa minun tänään puhua hieman pidempään, sillä haluaisin puhua muutamista minulle erittäin tärkeistä asioista. Toivottavasti en ole koskaan tietoisesti ylimainostanut parlamentille yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan saavutuksia tai edes sen mahdollisuuksia nykyisen perustamissopimuksen nojalla. Olen aina ollut täysin tietoinen politiikan rajoituksista. Lainaan lähes kolme vuotta sitten kesäkuussa 2000 pitämääni puhetta lyhyesti: "Yksi YUTP:ssä viime vuosikymmenellä otettu merkittävä edistysaskel on se, etteivät jäsenvaltiot ole antaneet komissiolle yksinomaista aloiteoikeutta; ne eivät myöskään ole yleensä suostuneet enemmistöpäätöksiin eivätkä hyväksyneet sitä, että unioni veisi niiltä tilaa rajoittaen kansallista toimintavapautta Ulkopolitiikka kuuluu edelleen pääasiassa jäsenvaltioiden demokraattisesti valittujen hallitusten päätäntävaltaan." Näin on edelleen huolimatta puheenjohtajavaltio Kreikan rohkeista ja erittäin ammattimaisista pyrkimyksistä, jotka ovat olleet erityisen ilmeisiä viimeisten vaikeiden viikkojen aikana. Kreikka on toiminnassaan noudattanut pitkälti mainitsemaani puhetta ja erityisesti sitä, että "kaikkien jäsenvaltioiden olisi tunnustettava se asia, jonka YUTP:tä todellisuudessa toteuttavat tahot ovat jo pitkään

4 4 12/03/2003 ymmärtäneet eli se, että pelkkä hallitustenvälisyys on merkki heikkoudesta ja keskinkertaisuudesta (Suosionosoituksia) ja pienimmän yhteisen nimittäjän Euroopan ulkopolitiikasta. Tämä käy yhä selvemmäksi unionin laajentuessa." Euroopan unionista viime viikkoina saatu valitettava kuva ei saisi estää meitä näkemästä yhteisen ulko- ja turvallisuuspolitiikan todellisia ja merkittäviä saavutuksia viime vuosikymmenen aikana Balkanin maissa, Afganistanissa ja useissa muissa osissa maailmaa. Meidän olisi kuitenkin myös muistettava, kuinka paljon on vielä tehtävä. Kuten jotkut ovat ehdottaneet, on luonnollisesti mahdollista, että pieni ryhmä jäsenvaltioita toimii liikkeellepanevana voimana luotaessa Euroopalle yhtenäistä, suuren luokan ulkopolitiikkaa. Jos poliittista tahtoa ei kuitenkaan saada paremmin valjastettua, tuloksena voi aivan yhtä todennäköisesti olla epäyhtenäinen suuren luokan politiikka. Tämä on ollut vaikeaa aikaa niille, jotka uskovat, että ainoa tapa edetä Euroopan ulkopolitiikan luomisessa on antaa päätäntävalta isoille jäsenvaltioille. Tämänhetkisistä tapahtumista olemme jo voineet oppia erään asian, kuten Kreikan ulkoministeri totesi, nimittäin sen, että YK:n asemaa ja määräysvaltaa olisi kehitettävä. On koko maailman etujen mukaista, että vallankäyttöä säännellään yhteisillä säännöillä ja että valtaa käytetään ainoastaan kansainvälisessä yksimielisyydessä. Mitä muita kansainvälisen oikeutuksen lähteitä aseelliselle väliintulolle on kuin YK? Millä muulla perusteella olisi mahdollista ratkaista joukkotuhoaseisiin liittyvät ongelmat? En tarkoita tässä ainoastaan Irakia vaan laajempaa yhteyttä. Yhdysvallat on kieltäytynyt jatkamasta täydellisen ydinkoekieltosopimuksen ratifiointiprosessia, mikä tuskin lujittaa kansainvälisen atomienergiajärjestön ja muiden sellaisten organisaatioiden asemaa, joiden tarkoituksena on estää ydinteknologian leviäminen Iraniin, Pohjois-Koreaan ja muualle. Myös minä olin pahoillani Yhdysvaltain päätöksestä jättäytyä pois ABMohjustorjuntasopimuksesta. Tällaiset päätökset, joita on tehty useita, antavat vaarallisen viestin siitä, kuinka Yhdysvallat suhtautuu kansainvälisiin sitoumuksiin. Tämä on varmasti yksi vakavimmista tappioista terrorismin vastaisessa sodassa, kuten jotkut sitä kutsuvat. Mielestäni on nimittäin vaikea uskoa, että terrorismin uhka voitaisiin tehokkaasti torjua muuten kuin kansainvälisen yhteistyön ja järjestyksen avulla. (Suosionosoituksia) Euroopan unionissa ja YK:n terrorisminvastaisessa komiteassa on jo tehty erityisen hyvää työtä. Meidän olisi jatkettava sellaisten maiden auttamista, joilla on vaikeuksia täyttää YK:n turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 1373 terrorisminvastaista toimintaa koskevat velvoitteensa. Meidän olisi pyrittävä luomaan tasa-arvoisempi maailma esimerkiksi WTO:n Dohan kehitysohjelman avulla edistämällä Monterreyssä tehtyjä päätöksiä kehitysrahoituksesta ja panemalla täytäntöön Johannesburgin päätökset kestävästä kehityksestä. Yleisenä sääntönä on, että sodat edistävät terroristien toimintaa eivätkä niinkään torju sitä. Demokratiaa on vaikea rakentaa aseella uhaten, sillä historia on osoittanut, että demokratia syntyy yleensä yhteiskunnan pitkäaikaisen sisäisen kehityksen tuloksena. Yksinomaan YK voi oikeuttaa sodan, joten on ensisijaisen tärkeää, että jos Irakissa syttyy sota, YK antaa luvan hyökkäämispäätöksen tekemiseen. Jos tapahtuu niin valitettavasti, että YK:n kanta jää epäselväksi, eli jos hyökkäyksen ainoa oikeuttava tekijä olisi päätöslauselma nro 1441 ilman, että turvallisuusneuvosto antaisi nimenomaisen vahvistuksen siitä, että Irakin sääntöjenvastainen toiminta on riittävä syy sodalle, on edelleen todennäköisen toivottavaa, että YK määrää sodan syttymisen vuoksi tarvittavan humanitaarisen avun toimittamisesta mahdollisimman pian. Sen olisi myös valvottava Irakin uuden hallintojärjestelmän perustamista Irakin kansalaisten tahdon mukaisesti ja autettava koordinoimaan kansainvälisiä jälleenrakentamistoimia, joita varmasti tarvitaan. Kukaan ei kuitenkaan voi vakavissaan väittää, etteikö olisi parempi, jos korostan sanaa jos saisimme riisuttua Saddam Husseinin aseista asetarkastusten avulla. Euroopan unioni on merkittävä rahoittaja Balkanin maissa ja Afganistanissa ja jo tällä hetkellä suurin humanitaarisen avun antaja Irakissa. Jos sota syttyy, meidän on varmasti lisättävä aputoimituksia ei ainoastaan konfliktin uhreille vaan myös niille, jotka joutuvat pakenemaan maasta. Komissio on ollut tiiviissä yhteydessä YK:n järjestöihin ja Irakin naapurivaltioihin sen määrittelemiseksi, kuinka voisimme parhaiten auttaa humanitaarisissa toimissa. Toimiin on varattu jo 15 miljoonaa euroa, mutta meidän on varattava vielä huomattavan paljon enemmän varoja tarvittaessa talousarvion hätäapuvarauksesta. On olennaisen tärkeää, että Euroopan unioni pystyy vapaasti toimittamaan riippumatonta ja puolueetonta apua muiden kansainvälisten avustusjärjestöjen kanssa. Sotatoimet ja avustustoimet on erotettava toisistaan selvästi, jotta säilytetään humanitaarisen avun toimittamiseen tarvittava tila. Tavoite on huomattavasti helpompi saavuttaa, jos YK tunnustetaan varhaisessa vaiheessa avustustoimien johtavaksi koordinoijaksi. Välittömän humanitaarisen avun lisäksi meiltä vaaditaan varmasti vielä paljon enemmän. Kuten parlamentti tietää oikein hyvin, lähes kaikki Euroopan ulkosuhteiden talousarviovarat on jo sidottu. Joka tapauksessa on erittäin vaikea käynnistää uusia Irakia ja Irakin naapurimaita koskevia ohjelmia. Euroopan unionin on kuitenkin aina vaikeampi toimia täysimuotoisessa ja kattavassa yhteistyössä ja myös osallistua pitkän aikavälin jälleenrakentamisprosessiin jos tilanne kehittyy ilman YK:n hyväksyntää ja jos jäsenvaltiot eivät pääse yksimielisyyteen.

5 12/03/ Todetessani näin aikaisemmin minun on joskus väitetty uhkaavan, että Euroopan unioni lopettaa yhteistyön, jos Yhdysvallat päättää edetä asiassa ilman YK:n tukea. Näin väitti New York Timesin kolumnisti Tom Friedman, joka viittasi posliinikaupan seinällä olevan varoituksen sisältämään periaatteeseen: "Jos rikot jotakin, joudut ostamaan sen". En kuitenkaan halua uhkailla. Puhun nyt tosiasioista. Jos sota syttyy, teidät Euroopan unionin budjettivallan käyttäjänä on huomattavasti helpompi suostutella avokätisyyteen, jos toteutettujen sotatoimien laillisuutta ei ole kyseenalaistettu ja jos sodan jälkeen perustettavasta uudesta poliittisesta järjestyksestä tai siitä, mikä taho on vastuussa jälleenrakennusprosessista, ei ole erimielisyyttä. En puhu oikeudellisista asioista, esitän ainoastaan poliittisen arvion, joka ei ole mitenkään uudenlainen tai erityisen viisas. Tämä on mielestäni suhteellisen selvä asia. Olen erittäin huolissani ja tiedän, että useat parlamentin jäsenet ovat samaa mieltä kanssani viimeaikaisten tapahtumien ja mahdollisen sodan sivuvaikutuksista. Meidän olisi yhdessä pyrittävä minimoimaan nämä mahdolliset vaikutukset. Tarkoitan sodan aiheuttamien ihmisuhrien ja tuhon sekä Irakin lähinaapureiden vakautta horjuttavien vaikutusten lisäksi YK:n ja Naton arvovallan sekä transatlanttisten suhteiden mahdollisesti kärsimää vahinkoa. Tältä osin tilanne on lievästi sanottuna erittäin vaikea. Tässä yhteydessä meidän on nähtävä välittömiä seurauksia pidemmälle ja muistutettava itseämme niistä pitkän aikavälin eduista, jotka liittyvät yhteistyöhön ja puutteellisen mutta välttämättömän kansainvälisen hallintokoneiston lujittamiseen. Meidän on lievennettävä viimeaikaisten tapahtumien sivuvaikutuksia myös kolmella muulla alalla. Ensimmäinen näistä on yhteinen ulko- ja turvallisuuspolitiikka, joka on kärsinyt valtavia takaiskuja siksi, että sotaa kannattavat ja sitä vastustavat jäsenvaltiot ovat päättäneet asettua lujasti kansallisen politiikan kannalle aivan kuin ne puhuisivat koko Euroopan unionin puolesta. Tämän ei pidä antaa lannistaa meitä. Yhdysvalloissa ja jopa Yhdysvaltain hallituksessa mielipiteet ovat jakautuneet samalla tavoin, mutta maa ei tästä syystä hajaannu kahtia, sillä presidentillä on loppujen lopuksi valta päättää koko kansan puolesta. Itsenäisten valtioiden unionina meillä ei ole tällaista mahdollisuutta. Tämä on kuitenkin syy lisätä entisestään toimia tehokkaan YUTP:n luomiseksi eikä antaa periksi. Kun jatkamme YUTP:n luomista, jopa suuretkin jäsenvaltiot ovat ehkä hieman nöyrempiä, sillä ne voivat havaita aiheuttaneensa merkittävää vahinkoa yhteiselle yrityksellemme ja heikentäneensä yhteistä vaikutusvaltaansa julkisella kinastelulla. (Suosionosoituksia) Toinen eurooppalainen hanke, joka voi kärsiä viimeaikaisista tapahtumista, ellemme pidä päättäväisesti sitä käynnissä, on laajentuminen. On erittäin vahingollista, että Irakia koskevat erimielisyydet ovat varjostaneet laajentumista koskevaa keskustelua. Meidän ei pitäisi kyseenalaistaa maiden sitoutumista Eurooppaan ainoastaan niiden Irakin kriisiä koskevien mielipiteidensä vuoksi. (Suosionosoituksia) Vakuuttakaamme tulevat jäsenvaltiot siitä, että suhtaudumme edelleen erittäin myönteisesti niiden piakkoin tapahtuvaan liittymiseen. Toisaalta meidän on myös tunnustettava, että unioniin liittyvät valtiot tekevät eksistentiaalisen valinnan. Ne eivät julista olevansa Euroopan puolesta Yhdysvaltoja vastaa, eivät todellakaan. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen sanoin ne ovat kuitenkin hyväksyneet velvollisuuden pidättyä kaikista toimista, jotka ovat omiaan haittaamaan unionin tehokkuutta yhtenäisenä voimana kansainvälisissä suhteissa. Nykyiset jäsenvaltiot ovat saattaneet näyttää huonoa esimerkkiä, (Suosionosoituksia) mutta se ei vähennä kaikkien nykyisten ja uusien jäsenvaltioiden velvollisuutta noudattaa tätä perustamissopimuksen velvoitetta. Lopuksi haluan sanoa sanasen Israelista ja Palestiinasta. Mitä tapahtuu, jos Irakin sota syttyy? Olettakaamme ja rukoilkaamme, että sota on pian ohi. Olettakaamme myös, että kaikki huolet maan vakauteen kohdistuvista vaikutuksista ovat perusteettomia. Lyhyesti sanottuna, jättäkäämme kaikki tai suurin osa huolistamme sikseen. Haluan esittää kaksi kysymystä. Ensiksi, syntyykö tulevan rauhan myötä myös palestiinalaisten ja israelilaisten välille historiallinen sovinto? YK:n Palestiinan pakolaisten avustus- ja työelimen pääjohtaja Peter Hansen, joka on yksi maailman parhaista kansainvälisistä virkamiehistä, kuvasi Palestiinan tilannetta viime viikolla. Hän totesi, että karu totuus on, että lähes neljännes palestiinalaisista lapsista kärsii vakavasta tai kroonisesta aliravitsemuksesta täysin keinotekoisista syistä. Gaza ja Länsiranta eivät ole kärsineet kuivuudesta, sadot eivät ole epäonnistuneet ja kaupat ovat useimmiten täynnä ruokaa. Rauhanprosessin epäonnistumisella ja Israelin sulkupolitiikan aiheuttamalla talouselämän romahtamisella on kuitenkin ollut kauhistuttavan luonnonkatastrofin kaltaiset vaikutukset. Toiseksi, aikooko Yhdysvallat joko YK:n tukeman operaation tai suppeamman liittouman johtajana omaksua sodan jälkeen aiempaa huomattavasti ennakoivamman roolin Israelin ja Palestiinan välisen rauhan aikaan saamiseksi? Meille on kerrottu näin. Euroopan johtajille on kerrottu näin. Meille on kerrottu, että etenemissuunnitelma julkaistaan vielä, kun meillä on mahdollisuus edetä johonkin suuntaan. Toivon todellakin näin. Pelkään aidosti, että väkivaltaisuudet Palestiinassa ja Israelissa jatkuvat vielä muutaman vuoden ajan Irakin sodan jälkeen. Tämä kärjistäisi islamilaisen maailman mielipiteitä entisestään. Jotkut

6 6 12/03/2003 sanovat, että terrorismin torjumiseksi on välttämätöntä voittaa Saddam Hussein. Voi olla, että näin on jotkut meistä suhtautuvat tähän lievästi sanottuna kyynisesti. Olen kuitenkin täysin varma siitä, että Irakin miehittäminen samalla, kun Lähi-idän rauhanpyrkimyksissä epäonnistutaan loisi juuri sellaiset olot, joissa terrorismi todennäköisimmin kukoistaa. (Suosionosoituksia keskeltä ja vasemmalta) Meidän olisi hyväksyttävä se totuus, ettei kukaan meistä ole immuuni tästä aiheutuville seuraamuksille. (Suosionosoituksia) Poettering (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, on ilo havaita, että neuvoston puheenjohtaja osallistuu tämänpäiväiseen keskusteluumme, ja toivon, että näin käy vielä usean kerran Kreikan puheenjohtajakauden aikana. Arvoisa komission jäsen Patten, hyvät parlamentin jäsenet, kun kyse on sodasta ja rauhasta, keskustelujamme ohjaavat järjen lisäksi myös tietenkin tunteet, ja meidän on lähtökohtaisesti oletettava, että pystymme välttämään sodan uhan ja toivottavasti samalla varmistamaan rauhan. Tilanteen analysoinnin aluksi asioita on kutsuttava niiden oikeilla nimillä. Ellei Saddam Husseinin rikollista hallitusta olisi olemassa, meidän ei tarvitsisi käydä tätä keskustelua eikä turvallisuusneuvoston tarvitsisi kiinnittää huomiota keskustelumme aiheena olevaan asiaan. Meidän on ilmaistava selvästi, että Saddam Husseinin hallitus pysyy vallassa salaisen palvelunsa, väkivallan, salamurhien ja terrorin voimalla. Olen täysin samaa mieltä neuvoston puheenjohtajan kanssa siitä, että tavoitteenamme täytyy olla Irakin täysi aseistariisunta. Hyvät ystävät, ennen kuin keskitymme Yhdysvaltoihin, josta puhun seuraavaksi, ja ennen kuin kritisoimme amerikkalaisia, meidän on todettava, että Saddam Hussein on saatava riisuttua aseista kokonaan. Tämä on asian ydin. (Suosionosoituksia) Hyvät parlamentin jäsenet, tarkastelkaamme seuraavaksi Yhdysvaltoja. Olen erittäin huolestunut siitä, että Yhdysvaltoja syytetään kaikkialla maailmassa eikä ainoastaan Euroopassa, joten pyydän, että keskustelemme asiasta oikealla ja asianmukaisella tavalla amerikkalaisten kumppaniemme ja ystäviemme kanssa. Muistan oikein hyvin keskustelun, jonka kävimme 11. syyskuuta 2001 New Yorkissa ja Washingtonissa tapahtuneita terroristi-iskuja seuraavana päivänä Brysselissä. Muistelkaamme niitä tunteja 11. syyskuuta 2001, niitä muutamia tunteja, joina näytti siltä, että Yhdysvaltain hermokeskukset Pentagonin lisäksi Valkoinen talo ja Capitol-kukkula voisivat joutua iskun kohteeksi, jolloin Yhdysvalloista olisi tullut toimintakyvytön. Tällainen näkymä on kauhistuttava, joten olemme tyytyväisiä, että Yhdysvallat on olemassa. Olemme Yhdysvaltain ystäviä ja kumppaneita, ja tämä pätee meidän ryhmäämme. (Suosionosoituksia) Tämän lisäksi tunnustamme Yhdysvaltain suuret historialliset saavutukset 1900-luvun kansallissosialismin ja kommunismin edessä. Tämän vuoksi pyydän, että puhuessamme nyt Yhdysvalloista muistaisimme, että Yhdysvallat on demokratia ja että amerikkalaiset ovat aina ratkaisseet vaikeat tilanteet omilla demokraattisilla keinoillaan. Näin tapahtuu myös nyt. Muistakaamme myös, että vaikka Saddam Hussein on nyt käynnistänyt aseistariisunnan ja aloittanut niiden aseiden tuhoamisen, joiden olemassaolon hän on aina kieltänyt, kuten Al-Samoud 2 -ohjukset, mahdolliset hermokaasut ja pernaruton taudinaiheuttajat, hän on suostunut näiden aseiden asteittaiseen tuhoamiseen ainoastaan siksi, että alueelle on sijoitettu amerikkalaista sotilasta. Presidentti George W. Bushille olisi suuri saavutus, jos Irakin täydellinen aseistariisunta onnistuttaisiin toteuttamaan näiden joukkojen läsnäolon avulla rauhanomaisin keinoin. (Suosionosoituksia) Tämä on tehtävä täysin selväksi. Näin tärkeästä asiasta voidaan luonnollisesti olla eri mieltä, mutta puhun koko ryhmäni puolesta sanoessani, että olemme kaikki sitä mieltä, että moraalinen vahvuutemme perustuu lain kirjaimen noudattamiseen. Kuten komission jäsen Patten ja neuvoston puheenjohtaja Papandreou ovat tehneet, mekin julistamme, että kaikki mahdolliset Irakia vastaan aloitettavat toimet on toteutettava kansainvälisen yhteisön toimesta ja kansainvälistä lakia noudattaen. Tästä syystä toivomme, että YK onnistuu ohjaamaan Irakin aseistariisunnan tielle rauhanomaisin keinoin. Eurooppalaisten on nyt aika keskittyä itseensä. Olemme aina innolla kritisoineet Yhdysvaltoja, mutta ongelmana ei ole se, että Yhdysvallat on liian läsnä vaan se, ettei Eurooppa osallistu toimintaan tarpeeksi aktiivisesti. Irakin kyseessä ollessa ei ole hyvä merkki, että hallitus toisensa jälkeen toimii yksipuolisesti kysymättä ensin muiden mielipidettä. (Suosionosoituksia) Juuri nyt en halua kritisoida yksittäisiä hallituksia, vaan Euroopan ikuinen riesa on se, että kaikkien on mielestään toimittava oman päänsä mukaan muista erillään. Jos jatkamme tätä rataa, emme saa mitään aikaiseksi emmekä pysty vaikuttamaan amerikkalaisiin ystäviimme. Meidän on pohdittava, kuinka voimme eurooppalaisina puolustaa omia arvojamme maailmalla, kuten neuvoston puheenjohtaja aivan perustellusti totesi. Haluan vielä tehdä muutaman huomautuksen. Meidän on pyrittävä kaikin rauhanomaisin keinoin estämään se, että tämä yhteenotto Irakin rikollisen hallituksen kanssa johtaa yhteenottoon arabimaailman kanssa. Arvoisa

7 12/03/ puhemies, kannatan lämpimästi sitä, että Algerian presidentti Bouteflika tai Egyptin presidentti Mubarak kutsutaan mahdollisimman pian puhumaan Euroopan parlamentin täysistunnossa, sillä näin ilmaisisimme halumme toimia kumppaneina ja mahdollisesti myös solmia ystävyyssuhteet islamilaiseen maailmaan ja arabimaihin. Suhtaudumme myönteisesti Ranskan presidentin Algerian-vierailuun, joka oli erittäin onnistunut. Hän ilmoitti, että meidän on lisättävä vuoropuhelua Välimeren maiden kanssa, ja toivon meidän kaikkien puolesta, että pystymme takaamaan, etteivät nämä jää pelkiksi sanoiksi vaan niiden ansiosta toteutetaan myös toimia. Nämä toimet eivät ole pelkästään poliittiseen yhteistyöhön liittyviä toimia vaan myös toimia Pohjois- Afrikan maiden auttamiseksi, jotta ne voisivat auttaa itseään ja tarjota kansoilleen tulevaisuuden ja jotta voitaisiin estää väkivaltaisuuksien lisääntyminen. Kumppanuutta ja ystävyyttä arabimaailman kanssa! Lopuksi totean, että Israelilla on uusi hallitus. Pyydämme pääministeri Sharonia hyödyntämään arvovaltaansa ja lähestymään palestiinalaisia, jotta saataisiin aikaan aito rauhansopimus, jolla taataan Israelin ja Palestiinan valtioiden loukkaamattomuus ja palestiinalaisten ihmisarvoinen elämä. Arvoisa neuvoston puhemies, arvoisa komission jäsen, jos kaksinkertaistamme tähän liittyvät toimemme, joilla tarkoitan pikemminkin yhteisiä toimia kuin kunkin Euroopan unionin jäsenvaltion omia toimia, voimme saavuttaa jotakin maailmanlaajuisen vapauden, demokratian ja rauhan alalla. (Suosionosoituksia) Barón Crespo (PSE). (ES) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, ryhmäni haluaa pyytää neuvoston puheenjohtajaa toimittamaan keväällä pidettävään huippukokoukseen viestin, joka sisältyy tammikuussa parlamentissa hyväksymäämme ja edelleen voimassa olevaan päätöslauselmaan. Sanoimme siinä kolme kertaa "ei": ei joukkotuhoaseiden leviämiselle, ei Saddam Husseinin kaltaisille diktaattoreille ja tyranneille ja ei yksipuolisille toimille. Sanoimme siinä myös kolme kertaa "kyllä": kyllä YK:lle ja monenvälisyydelle, kyllä aseistariisunnalle ja kyllä demokratialle. Näiden toteamusten perusteella politiikkaan ja diplomatiaan on mielestämme turvauduttava aina ennen ennalta ehkäisevää voimankäyttöä, joka tuo mukanaan ainoastaan lisää ääriliikkeitä ja kahtiajakoa. Viime perjantain turvallisuusneuvoston kokouksessa Blix ja El Baradei antoivat selvityksen asetarkastusten ja Irakin aseistariisunnan etenemisestä. Selvityksessä vahvistettiin, että edistystä oli tapahtunut muun muassa ballististen aseiden osalta esimerkiksi Al-Samoudohjusten asteittaisessa tuhoamisessa. Saddam Husseinin on sallittava asetarkastusten jatkuminen, vaikka hän tekeekin sen vastahakoisesti ranskalaisten sanoin à contre-coeur. Vaadimme lisäksi, että avointa asetarkastuspolitiikkaa ja painostusta jatketaan turvallisuusneuvoston päätöslauselman nro 1441 nojalla. Työskentelyä on jatkettava tältä perustalta, sillä sota voidaan vielä välttää ja rauhanomaisen ratkaisun mahdollisuus on yhä olemassa. Nobelin rauhanpalkinnon saanut Jimmy Carter on kirjoittanut, että Irakin tapauksessa on selvää, että todellisia vaihtoehtoja sodalle on olemassa ja että sota olisi epäoikeutettu. Yhdysvaltain entisen presidentin arvovaltaiset sanat yhdistyvät muihin ääniin, jotka kaikuvat kaikkialla maailmassa ennenkuulumattoman äänekkäästi ja jotka tuomitsevat yksipuolisen suurhyökkäyksen Irakiin. Voimme kysyä itseltämme, mitä voitamme ennalta ehkäisevällä sodalla erityisesti, kun otetaan huomioon, että Yhdysvallat suunnittelevat omien sanojensa mukaan pudottavansa Irakiin noin pommia sekä "kaikkien pommien äidin". Mahdollisen maahanhyökkäyksen alussa syntyy huomattavia lisätuhoja riippumatta siitä, kuinka täsmällinen operaatio on. Tämä tarkoittaa Irakin kansan rankaisemista kahteen otteeseen: ensiksi he kärsivät diktatuurista ja seuraavaksi heitä rankaistaan siviiliväestön valtaisalla tappamisella, kuoleman irtipäästämisellä ja väestön uhraamisella. Puolet tästä väestöstä on alle 15-vuotiaita ja tulot henkeä kohti mitattuna ovat samat kuin Palestiinassa. Arvoisa puhemies, tästä syystä on erittäin tärkeää, ettei Euroopan unioni suostu rauhanprosessia koskevan etenemissuunnitelman jäädyttämiseen: toivomme, että prosessi käynnistetään uudelleen. (Suosionosoituksia) Ryhmäni mielestä päätöslauselmaa nro 1441 on edelleen noudatettava kansainvälisen lain ja oikeuden mukaisesti. Mielestämme ennalta ehkäisevä sota ei takaa maailman turvallisuutta eikä se ole kansainvälisen oikeuden mukainen. Sen sijaan joudumme niiden tahojen käsiin, jotka puhuvat sivilisaatioiden yhteentörmäyksen puolesta, ja tähän ajattelutapaan perustuva hyökkäys olisi omiaan lisäämään kansainvälistä terrorismia. Ennalta ehkäisevä sota puolustuspolitiikan välineenä ei sovi arvoyhteisöömme, joka perustuu maiden ja kansojen keskinäiseen kunnioitukseen. Tällainen sota rikkoo yksiselitteisesti monenvälisyyttä koskevaa periaatetta ja kansainvälistä oikeutta, jota San Franciscossa vuonna 1945 ja muistakaamme: pääasiassa Yhdysvaltain ansiosta perustettu YK puolustaa. Kofi Annanin tavoin toistamme, että yksipuolinen toiminta on vastoin YK:n perusoikeuskirjan määräyksiä. Kansainvälisen yhteisön tavoitteen maailmanrauhan takaamisesta on perustuttava ennalta ehkäisevään politiikkaan eikä ennalta ehkäisevään voimankäyttöön. Eriarvoisuuden, väkivallan ja köyhyyden takana olevien

8 8 12/03/2003 ongelmien ratkaisemiseksi on toimittava kunnianhimoisemmin ja päättäväisemmin. Mietin kaikkien muiden tavoin, mitkä nopean aseellisen voiton seuraukset olisivat. Minkälaista suunnitelmaa on ehdotettu alueella vallitsevien erittäin monimutkaisten ongelmien ratkaisemiseksi? Yritämmekö saada aikaan pikaisen demokratiaan siirtymisen tässä maassa, jonka rajat määriteltiin ensimmäisen maailmansodan jälkeen ja jonka väestö koostuu sunni- ja šiiamuslimeista, kurdeista ja turkkilaisista? Vai yritämmekö perustaa uuskoloniaalisen prokonsulaatin, jota voidaan ylläpitää ainoastaan aseilla? Suosittelen, että Valkoisessa talossa luettaisiin brittikenraali Mauden muistelmat. Kenraali Maude saapui Bagdadiin vuonna 1918 ja luki irakilaisille kirjeen kolmen itämaan tietäjän tavoin, jotka hekin tulivat evankeliumin mukaan Babyloniasta. Kirjeessä luvattiin rauha, onnellisuus ja demokratia kuudessa kuukaudessa. Kuusi kuukautta myöhemmin Bagdadissa oli sota. Meidän on muistettava tämä ja otettava opiksemme historiasta. Hyvät parlamentin jäsenet, erityisesti Euroopan on nyt aika voittaa sisäiset erimielisyytensä; tämä on meidän viestimme, jonka esitän ryhmäni nimissä. Solidaarisuuden ja keskinäisten sopimusten on ohjattava toimintaamme perussopimusten mukaisesti. Tämä on kaikkien jäsenvaltioiden ja kansalaistemme velvollisuus. Tästä syystä vaadimme, että ensi viikolla pidettävässä kevään huippukokouksessa on tehtävä kaikki mahdollinen, jotta Euroopan unioni löytäisi yhteisen kannan perustamissopimusten vaatimusten mukaisesti. Yhteisen julkilausuman allekirjoittamisen jälkeen yksikään valtio ei enää voi toimia omin päin, eikä turvallisuusneuvostossa näkemämme farssi saa toistua. Meidän täytyy ottaa mukaamme huippukokoukseen kouluissa käytettävä liitutaulu ja selitettävä, että jos saamme kokoon neljä plus yksi ääntä, eurooppalaiset ovat saaneet tehtyä päätöksen. Miksi? Siksi, ettemme voi painostaa Latinalaisen Amerikan ja Afrikan maita auttamaan meitä pois tästä Euroopan kahtiajaosta syntyneestä sotkusta viittaan nyt sekä sotaa vastustaviin että sitä kannattaviin maihin sillä myös näillä mailla on arvokkuutensa. Ihmisiä ei saa pakottaa äänestämään, sillä tällainen toiminta tulkitaan näissä maissa täysin uuskolonialistiseksi. Tästä syystä tarvitsemme, ja tämä on erittäin helppo laskutoimitus, josta kaikkien hallitusten päämiesten pitäisi selvitä (Suosionosoituksia) tarvitsemme kaikki äänemme ja myös Bulgarian äänen. Arvoisa puhemies, tämä muuttaisi tilannetta ja lisäksi lopetan tähän se lisäisi turvallisuusneuvoston merkitystä eikä tekisi siitä merkityksetöntä, jollaisena Yhdysvaltain puolustusministeri eli sotaministeri Rumsfeld näkee sen. YK:sta tekisi merkityksettömän sen toteaminen, että sota syttyy kaikesta huolimatta. Meidän on todettava, ja tämä on yksi Euroopan unionin tärkeimmistä vastuista, että kansainväliselle oikeudelle on annettava etusija ennalta ehkäiseviin ja yksipuolisiin sotatoimiin verrattuna. (Suosionosoituksia) Watson (ELDR). (EN) Arvoisa puhemies, korkeaarvoinen ystäväni kertoo vakuuttuneensa siitä, että vallan on vaihduttava Irakissa, kun irakilaiset sotilaat laittoivat Kuwaitin sodan aikana kuwaitilaiset sotavangit panssarivaunujen luukuista sisään, lukitsivat luukut, kaatoivat bensiiniä tuuletusaukoista sisään ja sytyttivät panssarivaunut tuleen. Vain harvat eivät ole tietoisia Saddam Husseinin hallituksen barbaarisuudesta omia kansalaisiaan tai muiden maiden kansalaisia kohtaan, ja tästä syystä kiitän ystävääni ja kollegaani Rutellia hänen aloitteestaan perustaa kansainvälinen rikostuomioistuin Irakia varten. Kansainvälinen yhteisö on arvostellut Irakia jo yli vuosikymmenen ajan, ja meidän kärsivällisyytemme aseistariisunta-asioissa on loppumassa. Parlamentin liberaaliryhmän jäsenille Euroopan ja Yhdysvaltain väliset hyvät suhteet ovat erittäin tärkeät. Sotilaallinen liittoutumamme heijastaa arvoja, joihin olemme yhteisesti sitoutuneet, ja sitoumustamme yhteisten talous- ja kulttuurisuhteiden ylläpitoon. Nämä ovat meille tärkeitä asioita. Jaamme amerikkalaisten tuskan 11. syyskuuta tapahtuneen terroristi-iskun johdosta emmekä ainoastaan siksi, että myös Euroopan kansalaisia kuoli tuossa brutaalissa iskussa. Emme kuitenkaan ole samaa mieltä Yhdysvaltain presidentin kanssa siitä, että Irakin sota olisi tässä vaiheessa oikeutettu. Hans Blixin YK:n turvallisuusneuvostolle viime perjantaina esittämä selvitys ei anna perusteita välittömille sotatoimille. Päinvastoin, selvityksessä ilmoitettiin laajasta aseistariisunnasta ja vaikka siinä todettiin, ettei yhteistyö ollut missään tapauksessa välitöntä, sitä pidettiin kuitenkin aktiivisena ja jopa ennakoivana. Blixin selvityksestä kävi ilmi, että asetarkastajat ovat saaneet asetarkastuksista konkreettisia tuloksia, jotka riittävät perusteluksi muutaman lisäkuukauden myöntämiselle Irakin aseistariisunnan päätökseen saattamiseksi. Maton vetäminen Hans Blixin jalkojen alta ja sotatoimien aloittaminen nyt olisi käsittämätön ja koko maailman yleisen mielipiteen vastainen teko. Pyytäisin amerikkalaisia ystäviämme pysähtymään muutamaksi minuutiksi ja miettimään joitakin perustavanluonteisia kysymyksiä. Auttaako vallan vaihtuminen Irakissa saamaan al-qaidan terroristit oikeuden eteen? Edistääkö maallisessa arabivaltiossa tapahtuva mullistus Israelin ja Palestiinan rauhankehitystä? Eivätkö jatkuvasta valppaudesta, sinnikkyydestä ja kärsivällisyydestä aiheutuvat kustannukset olisi sodasta ja jälleenrakentamisesta aiheutuvia kustannuksia pienemmät? Emme saa aliarvioida sodan uhrauksia; en tarkoita ainoastaan

9 12/03/ ihmisuhrien määrää, vaikka se osoittautuisikin suureksi, vaan diplomaattisia vahinkoja, joista Kyproksen sovitteluneuvottelujen keskeytyminen olisi ehkä ensimmäinen. Kriisin kehittyessä lähestymme kriittistä hetkeä YK:n tulevan uskottavuuden ja oikeusjärjestykseen perustuvan maailmankäsityksen kannalta. Kansainvälinen yhteisö oli viime marraskuussa huomattavan yhtenäinen hyväksyessään yksimielisesti päätöslauselman nro Tämä yhtenäisyys on nyt romuttumassa. Voimme seurata, kuinka turvallisuusneuvoston sotaa kannattavat ja sotaa vastustavat ryhmittymät yrittävät houkutella puolelleen kannassaan horjuvia maita uhkailemalla, lahjomalla ja jopa kiristämällä niitä. YK:n arvovalta ja yhtenäisyys ovat vaarassa. Koska Yhdysvallat päätti alun perin kuulla YK:ta Irakin aseistariisunnasta päätös, johon ryhmäni suhtautui erittäin myönteisesti sen on pysyttävä tällä monenvälisellä tiellä. Jos Yhdysvallat jättää huomiotta välittömät sotatoimet tuomitsevan YK:n päätöksen, se toimisi YK:n tulevaisuuden kannalta erittäin vahingollisesti. Ei ole väliä, tehdäänkö tämä päätös siksi, että hyväksyntään tarvittavia yhdeksää ääntä ei saada vai siksi, että Ranska tai Venäjä estävät sen vetooikeudellaan. Veto, jota vastustetaan, on aina vähemmän ymmärrettävä kuin veto, jota kannatetaan. Säännöt ovat kuitenkin sääntöjä, eikä sotatoimille tarvittavaa YK:n hyväksyntää voida kiertää ainoastaan sillä perusteella, ettei veto ole "järkevä". Äänestystä uudesta päätöslauselmasta olisi huomattavasti parempi lykätä siihen saakka, kunnes on mahdollista päästä asiasta yksimielisyyteen. Yksimielisyyden osatekijät voidaan helposti tunnistaa, jos vain keinotekoiset vaatimukset ennalta päätetystä sotatoimien aikataulusta voitaisiin jättää omaan arvoonsa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, olette todennut, että sota on vielä vältettävissä. Januksen temppelin ovien lukot on avattu ja ovetkin lähes aukaistu. Hans Blix on aloittanut aseistariisuntatehtävät, jotka on vielä saatettava päätökseen, ja nämä tehtävät voitaisiin yksilöidä uudessa päätöslauselmassa selkeästi määriteltyinä tavoitteina, jotka Irakin on saavutettava tulevina kuukausina. Jos Irak on edennyt näinkin pitkälle vain siksi, että sitä uhataan sotatoimilla, miksei painostusta pidettäisi yllä siihen asti, kunnes aseistariisunta on saatu päätökseen? Jos Saddam Hussein ei saavuta päätöslauselmassa esitettyjä tavoitteita, kaikki diplomaattiset ja asetarkastuksiin liittyvät vaihtoehdot on käyty läpi, minkä jälkeen kansainvälisellä yhteisöllä olisi moraalinen valtuus ja oikeus turvautua sotatoimiin. Lopuksi haluan todeta, että Lontoossa, Washingtonissa ja Madridissa väitetään, että sota voisi olla lyhyt, nopea ja onnistunut. YK:n tuella tämä voisikin olla totta, mutta ilman sen tukea konflikti jakaa kansainvälisen yhteisön, jolloin saatamme löytää itsemme toisen satavuotisen sodan kynnykseltä ja Irakin hallintojärjestelmän lisäksi muitakin järjestelmiä saattaa vielä kaatua. (Suosionosoituksia) Wurtz (GUE/NGL). (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, vaikka YK:n turvallisuusneuvosto ei ole vielä tällä hetkellä äänestänyt, tiedämme jo, että joka tapauksessa se päättää antaa yhden ainoan laillisen mahdollisuuden eli Irakin aseistariisunnan asetarkastusten rauhanomaisin keinoin. Ne maat, jotka ottavat vastuulleen olla välittämättä tästä toimeksiannosta ja aloittavat yksipuolisen sodan, uhmaavat koko kansainvälistä yhteisöä. Ne joutuvat toivottavasti kärsimään esimerkillisistä poliittisista seuraamuksista, joita niiden omat kansalaisensa vaativat. Näiden tahojen arvostus maailman silmissä heikkenee varmasti pitkäksi aikaa. Liiallinen voimankäytöllä uhkailu vaarantaa maan diplomaattiset vaikutusmahdollisuudet. Valitettavasti koko kansainvälinen yhteisö on vaarassa järkkyä, sillä demokraattisten valtioiden itselleen toisen maailmansodan jälkeen asettamia sääntöjä rikotaan vakavasti. Näin Yhdysvaltain presidentti on kuitenkin häikäilemättä ennakoinut tapahtuvan. Meidän on asetuttava liikekannalle Irakin sotaa ja lisäksi tätä yksipuolista ja mielestämme imperialistista politiikkaa vastaan, jonka nojalla sota aiotaan aloittaa. Tässä toiminnassa meillä on käytettävissämme sekä valttikortteja että useita liittolaisia. Kylmän sodan päättymisen jälkeen koko maailmassa ei koskaan ole nähty näin suurta rauhanliikettä, joka puolustaa kansainvälistä oikeutta ja monenvälistä yhteistyötä. Tämän rauhanliikkeen yhteydessä solidaarista maailmaa kannattavan Euroopan on saatava ja se saakin äänensä kuuluville. Liittolaisiamme ovat ensinnäkin kaikki maailman kansat ja varsinkin EU:n nykyiset ja tulevat jäsenvaltiot. Tämä tekee entistäkin oikeutetummaksi vaatimuksemme jäsenvaltioiden ja kumppaneidemme välisestä perustavanluonteisesta keskustelusta ennen liittymissopimusten ratifiointia ja äänestystä tulevasta perustuslaista. Keskustelussa on käsiteltävä myös näkemystä siitä Euroopasta, jota meillä on tarkoitus yhdessä edistää, jotta voimme vastata kansalaistemme ilmaisemaan tahtoon. Tämä ennenkuulumattoman selvästi ilmi käynyt yleinen mielipide on epäilemättä vaikuttanut siihen, että suurin osa maailman valtioiden ja erityisesti eteläisten valtioiden ja liittoutumaan kuulumattomien valtioiden hallituksista on ilmaissut vastustavansa sotaa. Liittoutumaan kuulumattomien valtioiden osuus YK:n yleiskokouksen jäsenistä on kaksi kolmasosaa. Tämä on toinen valttikorttimme. Colin Powellin harjoittama kaikkein riippuvaisimpien maiden kiristys on tässä suhteessa säälittävää ja moukkamaista. Nämä maat yritetään saada tukemaan Yhdysvaltoja ilman maiden kansalaisten tukea. Meitä tukevat maailman tärkeimmät moraaliset auktoriteetit, kuten paavi Johannes Paavali II,

10 10 12/03/2003 Nelson Mandela, Yhdysvaltain entinen presidentti Carter sekä YK:n pääsihteeri Kofi Annan, jotka kaikki ovat aktiivisesti ja arvokkaasti sitoutuneet kannattamaan rauhaa ja noudattamaan YK:n peruskirjaa. Osoittakaamme kunnioitustamme myös kaikille niille kansainvälisen oikeuden asiantuntijoille, jotka opettavat Oxfordissa, Cambridgessa tai London School of Economicsissa, ja kaikille niille kolmelle sadalle ansioituneelle espanjalaiselle lakimiehelle, jotka ovat jo ennalta todenneet, ettei voimankäytölle Irakia vastaan ole laillista oikeutusta. Merkittävä osuus on myös aseistariisunnasta vastaavilla asetarkastajilla, jotka ovat toimineet erittäin päättäväisesti Bagdadin suhteen ja pitäneet samalla päänsä Washingtonia ja Lontoota vastaan ja jotka eivät ole epäröineet syyttää viimeksi mainittuja väärien tietojen antamisesta. Haluan vielä mainita erityisesti ne YK:n järjestöissä työskentelevät naiset ja miehet, jotka ovat usein alueella olevien eurooppalaisten edustajien lisäksi ainoat tahot, jotka ajattelevat ensiksi paikallisen väestön etua ja kärsimyksiä, joiden kohteeksi nämä joutuvat Irakissa, Palestiinassa ja kaikkialla arabimaailmassa. Kiitän myös komission jäsentä Pattenia hänen tämänaamuisista lujista ja oikeudenmukaisista sanoistaan. Toinen merkittävä tekijä tällä hetkellä on ranskalaissaksalainen liitto, joka on pitänyt pintansa silläkin uhalla, että se joutuu maksamaan rohkeudestaan poliittisen hinnan vahvempaansa vastustaessaan. Muita liittolaisia olemme löytäneet Atlantin toiselta puolelta. Euroopan parlamentin jäsenten monipuolinen valtuuskuntamme kävi viime kuussa Bagdadissa ja loi vastikään kestävät yhteistyösuhteet Washingtonin, Ohion, Kalifornian ja jopa Texasin edustajiin Yhdysvaltain kongressissa. Tämä Yhdysvallat ei halveksu Eurooppaa, vaan asettaa toivonsa meihin ja ottaa edustajamme avosylin vastaan. Mitä amerikkalaiset ystävämme kertoivat meille? He kertoivat, että 126 parlamentin jäsentä ja erityisesti kaksi kolmasosaa demokraattiehdokkaista äänestivät sotaa vastaan. Yhteensä 130 amerikkalaista kaupunkia, esimerkiksi Washington, Philadelphia ja Los Angeles, on antanut päätöslauselman sotatoimien vastustamisesta ja suuri ammattiliittojen yhdistys AFL-CIO on kannattanut niitä. Sodanvastaiset liikkeet (esimerkiksi United for Peace and Justice ja Women for Peace) ovat saaneet ennennäkemättömän paljon tukea ennen konfliktin syttymistä. Myös New York Times on päättänyt sanoa "ei" sodalle. Olemme kaukana joidenkin kuvailemasta pyhästä liitosta. Kongressin jäsen Dennis Kucinich, joka on rauhantahtoisen liittouman kannattaja, toisti nämä näkemykset todetessaan, että Georges W. Bush uhkaa eristämisellä niitä Euroopan valtioita, jotka vastustavat Yhdysvaltain ylivaltaa koskevia vaatimuksia. Tämä on erittäin hyvä hetki ojentaa toisillemme käsi. Arvoisa puhemies, olkoon jokaisella ansaitsemansa amerikkalaiset ystävät Cohn-Bendit (Verts/ALE). (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, on asioita, joita en ymmärrä. Me puolustamme aina perussopimuksia. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklassa todetaan yksinkertainen asia: "Jäsenvaltiot, jotka ovat turvallisuusneuvoston pysyviä jäseniä, huolehtivat toiminnassaan unionin kantojen puolustamisesta". Espanjan, Yhdistyneen kuningaskunnan, Ranskan ja Saksan on siis puolustettava yhteistä kantaa. Euroopan unionin johtajien määrittelemä yhteinen kanta ei sisällä uhkavaatimusta eikä siinä puhuta sodan seurauksista, halusimmepa sitä tai emme. Siinä todetaan, että asetarkastajien työtä on jatkettava. Ranska ja Saksa ehdottivat juuri tällaista kantaa. En siis ymmärrä, kuinka perustamissopimuksen nojalla Espanja ja Yhdistynyt kuningaskunta voivat olla puolustamatta tätä kantaa. Euroopassa on vihdoin tehtävä päätös perussopimustemme todellisesta luonteesta. Komission jäsenen de Palacio del Valle-Lersundin, joka on aina vaivannut meitä perussopimuksia koskevilla selityksillään täällä parlamentissa, olisi muistettava, että hän on ennen puolustanut perussopimuksia, joita hän nyt pitää pilkkanaan ulkoasiainministerinä toimiessaan. (Suosionosoituksia) En todellakaan ymmärrä, miksi täytyy sotia, vaikka olemme jo voittaneet sodan. Miksi turvaudumme sotatoimiin, vaikka olemme jo voittaneet ilman niitä? On myönnettävä, että ilman Yhdysvaltoja asetarkastajia ei olisi. Asetarkastuksia ei olisi aloitettu eikä aseistariisuntaa. Koska asetarkastukset ja aseistariisunta on nyt kuitenkin aloitettu, meidän ei tarvitse käydä sotaa. Miksi ammuskelisimme ja tappaisimme, kun voimme saada kaiken tarvittavan ilman sitä? En ymmärrä. Kritisoimme itseämme toteamalla, että tilanne on tällainen tietynlaisen päättäväisyyden johdosta, pidimmepä sitten siitä tai emme. Meille sanotaan tällä hetkellä, että tuomme Irakiin demokratian, mitä en edelleenkään ymmärrä. Se on todella hienoa. Mutta mitä teemme sitten Turkin kanssa? Turkissa on vaaleilla valittu parlamentti, mikä on hyvä asia, sillä se on demokratiaa. Pidämmekö näistä valituista edustajista, se ei ole meidän ongelmamme. Sopimuksia tehdään kuitenkin armeijan kanssa parlamenttia kuulematta, vaikka parlamentti on demokraattinen edustajainhuone, jotta saataisiin läpi se, mitä ei voida saavuttaa demokraattisin keinoin. Sitten turkkilaisille sanotaan: "Katsokaa, kuinka toimii demokratia, jonka teille tuomme!" En ymmärrä tätä. Meille selitetään edelleen esimerkiksi, että vapautamme Irakin kansan. Sanomme Irakin kurdeille: siitä tulee mahtavaa, vapautamme teidät Turkin armeijan avulla. Tällaisesta vapauttamisesta kurdit ovat unelmoineetkin jo sata vuotta: päästä vihdoin Turkin armeijan alamaisiksi. Kurdit pitävät tätä ratkaisua luonnollisesti erinomaisena! Alueella on kuitenkin eräs avaintekijä demokratian saavuttamiseksi. Se on Teheran. Irania vastaan ei ole aikomustakaan aloittaa sotaa, vaikka Iranin kansa

11 12/03/ taistelee demokratian puolesta. Se on tällä hetkellä ainoa kansa, joka on noussut totalitaarista valtaa vastaan, joka järjestää valtavia mielenosoituksia ja joka äänestää demokratian puolesta. Me olemme kuitenkin jättäneet heidät yksin, emme tue heitä ja kuitenkin väitämme edistävämme demokratiaa muilla alueilla. Mielestäni meidän on toimittava juuri päinvastoin. Auttamalla Iranin kansaa sen vapaustaistelussa voisimme osoittaa alueen kansoille kahden seikan todenmukaisuuden. Ensinnäkin sen, että vapaus ja demokratia saavutetaan kyseisten kansojen halun ja päättäväisyyden ansiosta eikä ties mistä tulevien sotajoukkojen miehityksellä. Toinen olisi se, että jos Iranin kansa saavuttaa vapauden meidän avullamme, se voi todeta kaikille ääri-islamilaisille, terroristeille ja totalitaarista ääri-islamilaisuutta kannattaville: "Tiedämme, mitä ääri-islamilaisuus on, olemme kärsineet sen seurauksista mutta olemme voittaneet sen. Olemme saavuttaneet vapauden". Tämä olisi erinomainen osoitus tälle alueelle, ja se vakuuttaisi kansalaiset paremmin kuin jonkun amerikkalaisen kenraalin johdolla tapahtuva Irakin miehitys. Avatkaamme siis silmämme. Bagdadissa vallan on vaihduttava samoin kuin Saudi-Arabiassa, Tunisiassa ja useissa Afrikan valtioissa, mutta tämä ei voi tapahtua miehityksen avulla, olipa se millainen tahansa. Toimikaamme vastuullisesti maailman demokraattisten valtioiden puolesta ja älkäämme sanoko, että rauha vallitsee, jos Irakia ei miehitetä. Se ei ole rauha, mutta sota ei myöskään ole paras tapa varmistaa, että Irakin kansa voisi vihdoin elää rauhassa. Irakin kansalla on oikeus rauhaan ilman amerikkalaisia kenraaleita mutta myös ilman Saddam Husseinia. (Suosionosoituksia vasemmalta) Pasqua (UEN). (FR) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, arvoisa komission jäsen, hyvät parlamentin jäsenet, Yhdysvallat on merkittävä demokraattinen valtio. Se on antanut paljon muulle maailmalle, kun ajatellaan 50:ttä viime vuotta, kukaan ei voi unohtaa heidän ratkaisevaa asemaansa vapauden puolustamisessa. Tästä syystä en halua joutua ryhmäni kanssa hankalaan tilanteeseen määrittelemällä, olemmeko Yhdysvaltain puolella vai heitä vastaan. Tällainen pohdiskelu olisi typerää. Arvostamme ja kunnioitamme Yhdysvaltoja, joten meillä on myös oikeus sanoa heille, että he ovat väärässä ja että tämänhetkiset toimet voivat johtaa ainoastaan vakaviin seurauksiin tulevaisuudessa. Meidän on valittava: joko kansainväliset säännöt ovat olemassa ja kunkin valtion on niitä noudatettava tai sitten olemme ottaneet suuren harppauksen taaksepäin ja tästä lähtien valta on etusijalla oikeuteen nähden. Heti kun tietyllä maalla on valtaa, siitä tulee kaikkein vahvin ja se on oikeutettu puuttumaan muiden maiden asioihin. Tässä tapauksessa pyydän teitä ehdottamaan YK:n peruskirjan muuttamista niin, että asioihin puuttumisen oikeus tarkoittaa tästä lähtien vahvimpien osapuolten oikeutta aloittaa sotatoimet silloin, kuin ne katsovat sen aiheelliseksi omien elintärkeiden etujensa puolustamiseksi. Yhdysvallat on joutunut kauhistuttavan hyökkäyksen kohteeksi. Tuhansia amerikkalaisia kuoli, eikä kukaan voi unohtaa sitä. Yhdysvalloilla on siis oikeus puolustautua ja iskeä takaisin. Mutta kuka on vastuussa näistä terrori-iskuista? Al-Qaida-järjestö. Saatiinko al- Qaidan ja Irakin välisistä yhteyksistä todisteita? Ei. Näin ollen Yhdysvaltain olisi esitettävä meille todelliset syynsä väliintulolle ennen kuin se aloittaa sotatoimet. Jos tarkoituksena on piirtää alueen kartta uudelleen, voin sanoa suoraan, että siitä on lukemattomia seurauksia. Edistäisimme näin uuden terroristisukupolven syntymistä ja loisimme pysyvän kuilun islamilaisen maailman ja muun maailman välille. Tämä on erittäin huolestuttavaa. Tästä syystä olemme ryhmässäni sitä mieltä, että kaikki mahdolliset keinot on käytettävä ongelman ratkaisemiseksi aseistariisunnan keinoin. Kun tämä periaate on vahvistettu, päätöksiä ei tehdä täällä parlamentissa. Keskusteluissamme on jotakin mukavaa ja jotakin surrealistista. Meillä on kuitenkin oikeus esittää mielipiteemme, ja Ranskan edustajista sanoisin, vaikken olekaan riippuvainen Ranskan hallituksesta, että me tuemme Ranskan tasavallan presidentin kantaa eli vastustamme kaikin keinoin sotatoimien aloittamista. (Suosionosoituksia) Belder (EDD). (NL) Arvoisa puhemies, tässä Irakia koskevassa keskustelussa on outo ristiriita. Olen saanut Irakista selvityksiä, joiden mukaan baath-puolueen korkeat edustajat ja Irakin oppositio ovat päässeet vuoropuheluyhteyteen. Saddamin lähipiiri selvästikin valmistautuu "Pelon tasavallan" kaatumiseen. Se yrittää viimeisenä keinonaan pelastaa oman nahkansa ilmoittamalla kansannoususta juuri ennen Yhdysvaltain sotatoimia. Mitä Euroopan unionissa kuitenkin tapahtuu? Useat suuret jäsenvaltiot tekevät kaikkensa Irakin poliittisen järjestelmän ylläpitämiseksi. YK:n asetarkastusten, joille ei ole annettu selvää takarajaa, oletetaan riittävän Bagdadin hallituksen kurissa pitämiseen. Mihin perustuu tämä valtava poliittinen luottamus, jota Saddam Husseinia, tätä säälimätöntä tyrannia kohtaan osoitetaan? Irakin kärsivä väestö ei todellakaan ymmärrä tätä useiden eurooppalaisten maiden omaksumaa vastuutonta asennetta. Aivan yhtä kielteinen on Irakin kysymystä koskeva länsimaiden tämänhetkinen sisäinen konflikti ja siitä maksettavaksi tuleva poliittinen hinta. Transatlanttisia suhteita horjutetaan, Euroopan unioni on täysin kahtiajakautunut ja YK:n edustaman kansainvälisen yhteisön eripura lisääntyy. Tämä kaikki johtuu murhanhimoisesta suuruudenhullusta, joka on jo vuosien ajan kieltäytynyt noudattamasta YK:n päätöslauselmia. Tällainen tilanne ainoastaan kannustaa muita

12 12 12/03/2003 diktatuureja toimimaan oman päänsä mukaan aseistukseen liittyvissä asioissa. Onko Euroopan unionin jäsenvaltioilla enää mitään pelastettavissa tässä Irakia koskevassa, eripuraa aiheuttavassa konfliktissa? Mielestäni on. Ensinnäkin YK:n asetarkastuksille Irakissa olisi pikaisesti määriteltävä aikaraja ottamalla riittävästi huomioon aseellisen väliintulon mahdollisuus. Loppujen lopuksi Saddam Hussein saadaan pakotettua yhteistyöhön YK:n asetarkastajien kanssa ainoastaan lisäämällä sotajoukkojen määrää Persianlahdella, kuten nyt tehdään. Samalla Euroopan unionin jäsenvaltioiden olisi vihdoin osoitettava jonkinlaista kiinnostusta Irakin poliittista ja sosioekonomista tulevaisuutta kohtaan, sillä Saddamin "Pelon tasavallalle" on todellakin olemassa vaihtoehtoja. Odotan kiinnostuksella puheenjohtajavaltio Kreikan aloitteita näissä asioissa Le Pen (NI). (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, vastarintaliike epäoikeutettua ennalta ehkäisevää sotaa vastaan, jonka Yhdistynyt kuningaskunta ja Yhdysvallat aikovat aloittaa Irakissa, vahvistuu päivittäin. Se leviää myös eri maiden yleisessä mielipiteessä, kuten osoittavat tutkimukset ja mielenosoitukset, sekä YK:n turvallisuusneuvostossa. Ranskan, Saksan ja Venäjän diplomaattinen päättäväisyys antaa ajattelemisen aihetta Yhdistyneen kuningaskunnan ja jopa Yhdysvaltain poliittisille päättäjille. Sota on sotaa, mutta sotavalmistelut eivät ole sotaa. Maailmanrauha on perikadon partaalla, eikä tällaisesta epäoikeudenmukaisesta, ihmisoikeuksien vastaisesta ja vaarallisesta toiminnasta pidättyminen ole häpeällistä homeerisista keskusteluista ja tuhlatuista varoista huolimatta, päinvastoin. Jos Yhdysvallat pidättyisi sotatoimista, yhtenäinen Euroopan parlamentti voisi ehdottaa Nobel-palkinnon jakamisesta vastaavalle Norjan parlamentin komitealle, että Nobelin rauhanpalkinto myönnettäisiin George W. Bushille sillä perusteella, että hän on saavuttanut Irakissa YK:n asettamat tavoitteet ilman verenvuodatusta ja kyyneliä, ja että hänelle annettaisiin kunnia siitä, että hän on onnistunut saavuttamaan omissa nimissään ja kansansa nimissä tämän suuren rauhanomaisen voiton. Jos näin ei kuitenkaan tapahdu ja jos Irakin onneton kansa ja erityisesti lapset uhrataan sodan paholaiselle, seuraukset ovat dramaattiset. Maailmanrauhan järkkyminen vapauttaisi pahan voimat kaikkialla maan päällä. Mikä olisi seuraava etappi Lähi-idän luvatussa uudelleenmuovaamisessa? Olisiko supervallan armeijan kohteena seuraavaksi Iran, Syyria tai joku muu valtio, sillä vahvimman oikeudella ei enää olisi rajoja Evans, Jonathan (PPE-DE). (EN) Arvoisa puhemies, tämä on mielestäni erittäin erikoinen päivä Euroopan parlamentissa. Olen juuri kuunnellut jäsen Cohn- Benditin ja jäsen Le Penin puheenvuorot, ja ne olivat mielestäni täysin samanlaiset. (Vaihtelevia reaktioita) Panokset ovat kasvaneet siitä, kun viimeksi keskustelimme Irakin kriisistä. Selvää on, että Saddam yrittää edelleen voittaa aikaa. YK on kehottanut riisumaan Irakin aseista, kuten päätöslauselmassa nro 1441 erittäin selvästi ja yksiselitteisesti todetaan, mutta näin ei ole vielä tapahtunut. Tämä on tilanne. Ymmärrämme, että tilanne on vaarallinen ja räjähdysherkkä, mutta tehkäämme selväksi, että näin on ainoastaan Irakin hallituksen jatkuvan välttelyn ja valitettavasti myös joidenkin eurooppalaisten hallitusten taktikoinnin vuoksi. Nämä hallitukset ovat näyttäneet unohtaneen sen perustavanluonteisen asian, josta tässä on kyse, eli sen todellisen uhan, joka Bagdadin hallitus on Lähi-idän ja muun maailman rauhalle ja turvallisuudelle. Emme saa tässäkään vaiheessa unohtaa, että Saddam kieltäytyy selittämästä, mitä niille kemiallisten ja biologisten aseiden ja hermokaasujen varastoille on tapahtunut, jotka YK:n asetarkastajat löysivät vuonna Jos maailman demokratiat eivät ole valmiita toimimaan yhtenäisenä rintamana välittömän ja ehdottoman aseistariisunnan puolesta, ei ole epäilystäkään siitä, etteikö Saddam Hussein jatkaisi entiseen tapaan kissa ja hiiri -leikkiään YK:n kanssa loputtomiin. On todettava, että viime kuukausien tapahtumat ovat muistuttaneet meitä täällä Euroopan parlamentissa ja koko Euroopassa kahdesta tärkeästä asiasta. Ensinnäkin olemme kyseenalaistamassa Naton yhtenäisyyttä omalla vastuullamme. Jotkut Yhdysvaltain kritisoijat Euroopassa ovat julistaneet halveksivansa kaikkea amerikkalaista, ja tästä kuulemme varmasti vielä tulevaisuudessakin. Jotkut eurooppalaiset poliitikot ovat myös valmiita heikentämään Natoa ja transatlanttista liittoa tavoitteenaan tehdä Euroopasta pikemminkin jonkinlainen Yhdysvaltain vastustaja tai vastapaino kuin Yhdysvaltain liittolainen. Haluan tehdä Yhdistyneen kuningaskunnan konservatiivien puolesta täysin selväksi, että tuemme päättäväisesti Natoa, sillä se on turvallisuutemme ja puolustuksemme perusta. En pyytele anteeksi toistaessani, että luotamme Natoon ja arvostamme kumppanuutta Yhdysvaltain kanssa. Mielestäni Ranskan, Saksan ja Belgian toimet liittoutuman sisäisen eripuran lietsomiseksi Turkin turvallisuutta koskevassa ensisijaisen tärkeässä kysymyksessä ovat todella valitettavia. Tulevien päivien aikana kansainvälisen yhteisön tahto ja YK:n uskottavuus joutuvat koetukselle. Olkoon kuitenkin täysin selvää, että vastuu sodan välttämisestä kuuluu täysin Saddam Husseinille, ja hänen on valittava rauhan tie. (Suosionosoituksia oikealta) Souladakis (PSE). (EL) Arvoisa puhemies, kukaan ei varmastikaan ole eri mieltä neuvoston puheenjohtajan ja Kreikan ulkoasiainministerin Papandreoun sekä komission jäsenen Pattenin esittämistä huomautuksista.

13 12/03/ Haluan ainoastaan lisätä, että tässä yhteydessä yleinen mielipide ja kansalaisten mielenosoitukset Euroopassa ja muualla maailmassa ovat myös sellaisia poliittisia tekijöitä, jotka on otettava huomioon. Poikkeuksetta kaikki Euroopan kansat ja hallitukset tukivat Yhdysvaltoja sen jouduttua 11. syyskuuta 2001 terroristi-iskun kohteeksi. Tänään kaikki Euroopan kansat, mutteivät kaikki hallitukset, vastustavat tätä hyödytöntä ja turhaa sotaa. Mesopotamian kriisin ikiaikaista kuvausta käyttääkseni parhaillaan ollaan luomassa hajaannusta aiheuttavaa Baabelintornipolitiikkaa, ja olisi hyvä, jos tällaista politiikkaa ei sovellettaisi. Jäsenvaltioiden yhtenäisyyden puutteella on kielteisiä vaikutuksia kriisin ratkaisemiseen. Samalla ehdokasvaltioita kohdellaan jokseenkin eri tavalla tässä pyrkimyksessä löytää yhtenäinen kanta, vaikka Euroopan olisi toimittava varoen rakentaessaan EU:n tulevaisuutta valmistelukunnassa jossa vahvistetaan uudet säännöt perustamissopimuksen muodossa jottei Euroopassa synny sisäisiä erimielisyyksiä, joista on jälkeenpäin mahdotonta päästä yli. Haluamme saada kaikki 25 tai 28 jäsenvaltiota, tai kuinka monta meitä nyt sitten onkaan, tukemaan uutta Euroopan rauhaa ja yhteistyötä koskevaa strategiaa sekä Eurooppaa, joka pyrkii saamaan demokratisoitumisen käyntiin kaikkialla maailmassa, ja myös niin sanottua kriisin estämis- ja hallinnointiprosessia koskevaa strategiaa. Kun kriisi on ohi, emme halua joutua päättämään siitä, kuinka esimerkiksi pakolaisiin ja sodan uhreihin liittyvät ongelmat ratkaistaan. Haluan muistuttaa siitä, että Yhdysvalloissa on vallalla kaksi ristiriitaista strategiaa, mistä kaikki tietoviisaat ovat yhtä mieltä. Toisen strategian mukaisesti Yhdysvallat elää rinnakkain muun maailman kanssa, kun taas toisen, luonteeltaan teokraattisen strategian mukaisesti se pyrkii päättämään historian kulusta kansainvälistä etua koskevan subjektiivisen arvionsa perusteella. Haluan muistuttaa kaikkia niitä useita tahoja, joiden mielestä YK on melko lailla aikansa elänyt, siitä, että YK ilmensi toisen maailmansodan jälkeistä tilannetta, ja nyt tarvitaan uusia nykyistä tilannetta ilmentäviä rakenteita. On ymmärrettävä, että kansainvälisten yleissopimusten on ilmennettävä tämänhetkistä asiantilaa kaikki osatekijät huomioon ottaen ja käyttäen sellaisia menettelyjä, jotka eivät aiheuta eripuraa. On myös syytä toistaa muutamia Euroopan unionille tärkeitä seikkoja. Palestiinan ongelmaan meillä oli yhtenäinen kanta, mutta sitä ei kuitenkaan kuunneltu. Irakin tapauksesta ja Irakin kansalle asetetusta kauppasaarrosta meillä oli yhtenäinen kanta, mutta sitä ei taaskaan kuunneltu. Näin ollen meidän on ymmärrettävä, että periksiantamattomuutta tarvitaan aikoina, jolloin kannattamillamme toimintamalleilla olisi mahdollista saada aikaan käytännön tuloksia, jotka eivät puolestaan aiheuta uusia kriisejä. Arvoisat parlamentin jäsenet, olemme todellakin ratkaisevassa vaiheessa, mutta mielestäni kaikki kriisit sisältävät uusien olosuhteiden siemenen. Meidän on kerrottava amerikkalaisille ystävillemme, että heidän näkökantansa aiheuttaa ongelmia, jotka eivät ole edes Yhdysvaltain edun mukaisia. Kuulin tänä aamuna, että Donald Rumsfeld haukkui Yhdistyneen kuningaskunnan pääministerin pataluhaksi hänen pyydettyään vielä muutamaa päivää asetarkastajien työtä varten. Tällainen toimintatapa on vaarallinen. Arvoisat parlamentin jäsenet, parlamentin viestinä olisi oltava, että se haluaa noudattaa kansainvälisiä ongelmia koskevaa rauhanomaista lähestymistapaa ja että se haluaa ratkaista ongelmat rauhanomaisesti sellaisin menettelyin, joilla edistetään demokratisoitumista kaikkialla maailmassa Puhetta ryhtyi johtamaan varapuhemies PROVAN Malmström (ELDR). (SV) Arvoisa puhemies, kotimaassani Ruotsissa eräs pappi ehdotti eilen, että sodan välttämiseksi joku olisi palkattava murhaamaan Saddam Hussein. Tämä on ehkä aika erikoinen toteamus Ruotsin kirkon edustajalta, mutta kansan puolesta tehtävän kuninkaanmurhan käsite on verrattain vanha. Osa meistä on varmasti salaa miettinyt tätä mahdollisuutta, mutta tällaista murhaa ei tietenkään voida tehdä. Se olisi vastoin kansainvälistä oikeutta. Sota voitaisiin ehkä kuitenkin välttää, jos Saddam Hussein luopuisi vallasta tai lähtisi maanpakoon. Arabimaailman kanssa parhaillaan käytävät keskustelut Saddam Husseinin suostuttelemiseksi tähän ovat erittäin mielenkiintoisia. Toivomme tietenkin, että kansainvälinen rikostuomioistuin pystyy saattamaan Saddamin vastuuseen rikoksistaan. Jos voisimme mennä ajassa taaksepäin, useita asioita olisi voitu tehdä toisin Irakin konfliktissa. Arabiyhteisö olisi pitänyt ottaa huomattavasti aikaisemmassa vaiheessa mukaan keskusteluihin koko Lähi-idän tulevaisuudesta. Yhdysvaltojen, EU:n ja YK:n turvallisuusneuvoston olisi pitänyt osoittaa enemmän tahtoa ratkaista Israelin ja Palestiinan välinen konflikti. Rauhanneuvottelut on saatava jälleen käyntiin, muuten emme koskaan voita terrorismin vastaista sotaa. Sotaa ennakoiva rummunpärinä kuuluu jo. ELDR-ryhmä on edelleen sitä mieltä, että asetarkastajien on annettava jatkaa työtänsä niin pitkään kuin sillä on merkitystä ja asiassa edetään. Tähän mennessä tapahtunut edistys ei johdu siitä, että Saddam Hussein on suostunut yhteistyöhön vaan päätöslauselmista ja sotatoimien uhasta. Emme saa unohtaa, että Saddam Husseinin vastuulla on osoittaa, ettei hänellä ole aseita, eikä YK:n vastuulla niinkään ole niiden löytäminen. Sota voidaan toivottavasti vielä välttää. Meidän mielestämme kaikki mahdolliset aseellista väliintuloa koskevat päätökset on tehtävä YK:n turvallisuusneuvostossa. YK on nyt kuitenkin saanut kovan iskun. Parhaillaan käynnissä olevat lehmänkaupat,

14 14 12/03/2003 joissa eri maita yritetään saada äänestämään turvallisuusneuvoston äänestyksissä puolesta tai vastaan, ovat säälittäviä ja vahingollisia koko kansainvälisen yhteisön kannalta. Kun pysyvät jäsenet riitelevät keskenään, näiden vaikeiden päätösten tekeminen jää Ghanan, Kamerunin ja Angolan kaltaisten maiden vastuulle. Tämä on järjetöntä ja pelottavaa ja vähentää YK:n uskottavuutta. Perinpohjainen uudistus on nyt entistä kiireellisempi asia. YK on jakautunut kahtia, kuten Nato ja EU:kin, ja transatlanttiset suhteet ovat kärsineet iskun. Ainoa ihminen, jota tämä tilanne ilahduttaa, on Bagdadin diktaattori Frahm (GUE/NGL). (DA) Arvoisa puhemies, mikä tässä sodassa on kyseessä? Vastauksen tietäminen tähän kysymykseen on tietenkin ensisijainen edellytys sodan estämiselle. Asetarkastajien työstä saadaan jatkuvasti yhä enemmän tuloksia, mutta sodan tarkoitus on muuttunut. Arvostettu kollegani Malmström on todennut, että nyt tarkoituksena on Bagdadin diktaattorin syökseminen vallasta. Anteeksi vaan, mutta luulin, että tarkoituksena oli Irakin riisuminen aseista ja sen joukkotuhoaseiden tuhoaminen. Mielestäni YK ylittää toimivaltuutensa tässä asiassa, kun tavoitteena on korvata sellaiset hallitukset, jotka eivät meitä miellytä. Emme pidä Saddam Husseinista. Sodan vastustaminen ei tarkoita sitä, että ollaan Saddam Husseinin ystäviä tai edes jäsen Le Penin tai presidentti Chiracin ystäviä. En ole ystäviä kenenkään edellä mainittujen henkilöiden kanssa, vaan tämä ainoastaan osoittaa sodanvastaisen liikkeen laajuuden ja sen, kuinka sotaa kannattavien määrä koko ajan pienenee. Jos meitä kiinnostaa ensisijaisesti vallanvaihdos, saanko kysyä, missä EU oli, kun kyse oli diktatuurin josta haluamme päästä eroon vuoksi pakenemaan joutuneiden pakolaisten vastaanottamisesta? Missä EU oli, kun ihmiset joutuivat pakenemaan kollegani Evansin kuvailemalta kauhistuttavalta diktaattorilta? Miksi palautamme nämä pakolaiset takaisin sellaisen hallituksen kynsiin, josta haluamme päästä eroon? Miksi emme tue Iranin demokraattista liikettä, kuten kollegani Cohn-Bendit ehdotti? Lopetan nyt, sillä puheaikani on lopussa Maes (Verts/ALE). (NL) Arvoisa puhemies, arvoisa komission jäsen, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, Yhdysvallat on Persianlahden sodasta lähtien kymmenen vuoden ajan kehitellyt "kaikkien pommien äitiä". Tällä aikaa Eurooppa on käyttänyt kaiken kärsivällisyytensä ja diplomaattisuutensa unionin laajentamiseksi. Tämä on symbolista, ja osoitus selvästä erosta. Jos parlamentti ja komissio olisivat viimekädessä valmiit ottamaan vastuun, EU voisi harjoittaa arvovaltaansa maailmanrauhan ja kansainvälisen oikeusjärjestyksen puolesta. Näin ei valitettavasti ole. EU:ta yhdistävät demokratian ja ihmisoikeuksien arvojen lisäksi halu taata rauhanomainen rinnakkaiselo ja luoda kansainvälinen oikeusjärjestys yhteistyön avulla. Onko sota Irakia vastaan jo alkanut? Vai loppuiko sota Irakia vastaan ollenkaan ensimmäisen Persianlahden sodan jälkeen ja siirtyivätkö taistelut Lähi-idän hegemoniasta ainoastaan seuraavaan vaiheeseen? Historia paljastaa tämän aikanaan. Sen jälkeen, kun kansainvälinen liittouma kukisti Saddamin, hänen hallituksensa jäi valtaan, mutta se pidettiin aisoissa säälimättömällä kauppasaarrolla, joka aiheutti kansalaisten keskuudessa nälkää, mutta jonka vaikutukset hallitukseen olivat olemattomat. Asetarkastajat eivät saaneet neljän ensimmäisen vuoden aikana riisuttua Irakia aseista, mutta he toimivat salaisen palvelun agentteina niille valtioille, jotka lähettivät asetarkastajia ja vakoojia ja jotka maksoivat heidän kulunsa. Tämän jälkeen Yhdysvallat ja Yhdistynyt kuningaskunta saattoivat pommittaa Irakia paremmalla menestyksellä. Hans Blixin ja YK:n johdolla toteutetuilla uusilla asetarkastuksilla ja niitä seuranneella sotilaallisella uhalla aseistariisunnassa on kuitenkin onnistuttu. Näin ollen meidän on jatkettava tällä tiellä ja yhdistettävä Euroopan maat tämän kannan taakse. Kiitos Queiró (UEN). (PT) Arvoisa puhemies, viimeinen asia, jonka toivomme näkevämme näinä vaikeina aikoina, on se, että Irakin hallitus iloitsee YK:n lähes käsittämättömästä eripuraisuudesta, Naton lähes ylitsepääsemättömistä ongelmista tai unionin jäsenvaltioiden kykenemättömyydestä päästä sopimukseen. Totuus on, että yli kymmenen vuoden ja 17:n YK:n päätöslauselman jälkeen Irakin hallitus viivyttelee edelleen laittomien aseidensa tuhoamisessa. Tällä kertaa Saddam Hussein ei kuitenkaan voi jatkaa kansainvälisen oikeuden uhmaamista. Ei ole naivia sanoa, että toivon, että saisimme vielä tehtyä YK:ssa päätöksen, jonka avulla Irak saadaan riisuttua aseista vapaaehtoisesti, kun se joutuu tosiasioiden eteen. Haluan tehdä selväksi kuitenkin myös sen, ettemme pysy mahdollisen konfliktin syttyessä neutraaleina. Olemme aina demokratian puolella tyranniaa vastaan. Olemme myös kansainvälisen oikeuden puolella, sillä haluamme, että Irak noudattaa välittömästi ja ehdottomasti 17:ää YK:n päätöslauselmaa aseistariisunnasta. Olemme niiden puolella, jotka tietävät, että yhteisellä turvallisuudella on hintansa, emmekä saa vihastuttaa heitä, jotka tämän hinnan joutuvat maksamaan käyttäessään ainoaa mahdollista pelotetta, jonka Saddam Hussein tunnustaa ja jota hän pelkää, eli yli sotilaan uhkaa. Arvoisa puhemies, kaikkien näiden syiden lisäksi emme aio jäädä neutraaleiksi, sillä olemme sitä mieltä, että velvollisuutemme on seistä rinta rinnan liittolaistemme kanssa niin hyvinä kuin pahoinakin aikoina. Miksi? Arvoisa puhemies, syy on yksinkertainen: sen varmistamiseksi, että jos joudumme suoran uhan kohteeksi tulevaisuudessa, voimme luottaa liittolaistemme solidaarisuuteen

15 12/03/ Coûteaux (EDD). (FR) Arvoisa puhemies, hyvät parlamentin jäsenet, jos menetettyjen ihmishenkien määrän kannalta kauhistuttavan uuden katastrofin mahdollisuus ei ahdistaisi meitä tänään, sanoisimme, että tämä kriisi osoittaa erinomaisesti, millainen nykyajan maailma on. Se tuo ilmi ne totuudet, joita valtioiden suvereenisuuden puolustajat ovat jo pitkään yksin toistaneet ja joita yhtäkkiä pidetäänkin itsestään selvinä asioina. Ensimmäinen itsestäänselvyys on seuraava. Kansainvälisten suhteiden toimijat eivät ole valtioryhmittymiä tai muita kansoista hätiköiden muodostettuja kokonaisuuksia, jotka noudattavat imperialistista ja jossain määrin rodullista maailmankäsitystä. Todellisia toimijoita ovat edelleen kansallisvaltiot. Kansainvälistä yhteisöä ei enää ole olemassa sen vertaa kuin yhtenäistä länttä eikä sen puolesta yhdistynyttä Eurooppaakaan. Länsimaat, niin sanottu kansainvälinen yhteisö ja Eurooppa ovat täysin hajallaan. Niin ovat myös itämaat, eli onnettoman Huntingtonin hölmösti nimittämä "islamilainen maailma", joka käsittää sekä sotaa puoltavia maita, kuten Kuwait, että sotaa vastustavia maita, kuten useat arabimaat, ja myös kannassaan horjuvia maita, kuten Pakistan. Eurooppa ei luonnollisesti ole sen yhtenäisempi kuin muutkaan, sillä juuri tässä kokonaisuudessa, jonka on tarkoitus sitoutua naurettavaan ajatukseen yhtenäisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, löydetään Yhdysvaltojen toimintatavan raivokkaimmat kannattajat sekä päättäväisimmät vastustajat. Lyhyesti sanottuna niin pohjoisessa kuin etelässäkin kukin valtio tekee omat päätöksensä ilman minkäänlaista kuviteltua solidaarisuutta, eikä anglosaksinen yksinäinen ratsastaja ole ainoa, joka on antanut kuolettavan iskun vanhalle monenvälisyydelle, joka oli viimeistä huutoa luvulla. Jäljelle jäävät todellakin ainoastaan kansallisvaltiot, ja meidän onneksemme saimme osoituksen tästä näinkin räikeällä tavalla. Yhtä lailla saimme räikeän osoituksen Amerikan todellisesta luonteesta vai pitäisikö sanoa Yhdysvaltain, sillä maalla ei ole oikeutta väittää puhuvansa koko maanosan nimissä, kuten rohkea Chile on vastikään osoittanut. Todellisuudessa Yhdysvallat puolustaa vain kaikkein rahvaanomaisia intressejään, mikä sekään ei ole aivan selvää, sillä näemme parhaillaan Bushin vallanhimoisen lähipiirin ajautuvan vääjäämättä kohti sotaa, joka kuuluu olennaisena osana imperiumin luonteeseen. Olemme aina todenneet, että imperiumi on sama asia kuin sota. Toisaalta maailma on mahdollista yhdistää ilman totalitarismia ainoastaan kansallisvaltioiden pohjalta. Kriisi on paljastanut myös Ranskan todellisen luonteen eli sen, että se ei muutu koskaan ja että se on ainoa todellinen turva imperiumeilta puolustaen kansojen vapautta, joka on toinen nimitys vapaudelle (Puhemies keskeytti puhujan.) Dell'Alba (NI). (IT) Arvoisa puhemies, arvoisa neuvoston puheenjohtaja, hyvät parlamentin jäsenet, joudumme parlamentissa ja myös YK:ssa valitsemaan joko sodan, turvallisuusneuvoston tuella tai sitä ilman, tai niiden tahojen heikon mutta houkuttelevan kannan, jotka pyytävät asetarkastajille enemmän aikaa. On todettava, että jälkimmäistä vaihtoehtoa kannattavat luottavat Saddamin hallitusta vastaan harjoitettuun angloamerikkalaiseen aseelliseen painostukseen ja pitävät itse asiassa asetarkastuksia päämääränä sinänsä, vaikka he kyllä hyvin tietävät, että Hans Blix ja hänen miehensä eivät todennäköisesti saa yksinään riisuttua Saddamia aseista. Tänä aamuna useat parlamentin jäsenet ovat kuitenkin tuominneet Saddamin hallituksen ja vedonneet demokratiaan ja Irakin kansan vapauteen. Me radikaalipuolueen edustajat, kuten sadat muut julkisuuden hahmot ja parlamentin jäsenet useissa maissa, olemme vakuuttuneita siitä, että vaihtoehtoinen skenaario on vielä mahdollinen. Bagdadin diktaattorin maastapako on ainoa todellinen keino välttää sota. Tätä skenaariota jotkin alueen arabimaailman hallitukset ovat pohtineet jo jonkin aikaa, ja Euroopan unioni voisi kannattaa sitä tulevassa turvallisuusneuvoston päätöslauselmassa. Kukaan ei ole puhunut tänään Saddamin jälkeisestä Irakista. Olemme vakuuttuneita siitä, että tässä skenaariossa YK:n olisi hoidettava Irakin väliaikainen hallinto ainakin kahden vuoden ajan. Ainoastaan YK:n hallinto voidaan hyväksyä ja sen avulla Irak voidaan auttaa takaisin oikeille raiteilleen, sillä se on kärsinyt eräästä kaikkein raakalaismaisimmasta diktatuurista. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, toivon, että Eurooppa voi jälleen kerran toimia yhtenäisesti tällä perusteella Galeote Quecedo (PPE-DE). (ES) Arvoisa puhemies, täällä on todettu, että aseistariisunnassa on edistytty jonkin verran, vaikka edistymisen määrää onkin vaikea mitata suhteellisesti, sillä Irak ei ole täyttänyt velvoitettaan ja osoittanut tuhonneensa joukkotuhoaseensa. On muistettava, että asetarkastajat eivät ole yksityisetsiviä, he eivät ole Sherlock Holmesin oppipoikia vaan ainoastaan tiedonkerääjiä. Olemme kuitenkin sitä mieltä, että he ovat edistyneet tehtävässään. Tämä on ollut mahdollista ainoastaan kansainvälisen painostuksen ansiosta, jonka viimeisenä keinona on voimankäyttö. Muistakaamme, että asetarkastajat eivät vuonna 1998 poistuneet maasta omasta tahdostaan, vaan heidät karkotettiin, sillä maan hallitus luuli vaaran jo olevan ohi. Meidän on myös muistettava uhreja, niitä tuhansia ihmisiä, jotka kuolivat World Trade Centerin terroristiiskussa, niitä kymmeniä tuhansia ihmisiä, jotka Irakissa on eliminoitu toisinajattelijoina tai ainoastaan siksi, että he kuuluvat eri vähemmistöön, ja niitä satoja tuhansia ihmisiä, joiden on täytynyt paeta maasta henkensä kaupalla. Oletan, että olemme kaikki samaa mieltä siitä,

16 16 12/03/2003 että meidän on tehtävä kaikki mahdollinen sen varmistamiseksi, etteivät kansainväliset terroristijärjestöt pääse käsiksi näihin joukkotuhoaseisiin. Arvoisa komission jäsen, tästä tuskin on epäilystäkään. Haluan myös korostaa, että Saddam Husseinia lukuun ottamatta tällä hetkellä kaikki ovat toimineet täysin kansainvälistä oikeutta noudattaen. Syynä YK:n turvallisuusneuvoston päätösten ja äänestysten mahdolliselle lykkäämiselle on pyrkimys päästä sopimukseen, jonka nojalla voimme edelleen toimia kansainvälisen oikeuden mukaisesti ja asettaa todelliset edellytykset aseistariisunnalle sekä täsmälliset määräajat aseistariisunnan loppuun saattamiselle. Asetarkastukset eivät nimittäin voi jatkua loputtomiin, kuten Eurooppaneuvosto totesi. Tässä yhteydessä Euroopan unionin jäsenvaltioiden yhtenäisyys on valitettavasti kärsinyt. Pyydän neuvoston jäseneltä Papandreoulta ja komission jäseneltä Pattenilta, että he pyrkisivät edelleen saamaan aikaan sopimuksen, vaikka tämä ei olekaan helppoa. Arvoisa puhemies, tämän sopimuksen on perustuttava jäsenvaltioiden yhteiseen haluun päästä yksimielisyyteen, ja siinä on kunnioitettava muiden osapuolten mielipidettä, eikä sillä pidä yrittää tyrkyttää muille tapahtuneisiin tosiasioihin perustuvia toimintamalleja ja sulkea pois soraäänet. Toteamus "ei koskaan enää" ei vie meitä mihinkään Sakellariou (PSE). (EL) Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, haluan ensiksi kiittää puheenjohtajavaltio Kreikkaa kaikista sen onnistuneista toimista ja pyrkimyksistä, joilla on ollut kaksi tavoitetta: sodan välttäminen ja Euroopan unionin yhteisen kannan ja yhtenäisen toimintamallin saavuttaminen. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, onnittelen teitä vilpittömästi merkittävästä menestyksestänne johtaessanne Euroopan unionin Brysselissä 17. helmikuuta sopimukseen yhteisestä kannasta. Ei ole puheenjohtajavaltion syy, että viisi päivää myöhemmin Espanjan pääministeri Aznar, tai Anzar, kuten hänen ystävällään George W. Bushilla on tapana häntä kutsua, rikkoi sopimuksen ja irrottautui Euroopan unionin yhteisestä kannasta lähteäkseen Yhdysvaltain presidentin farmille ja osallistuakseen sodan julistusta Irakille koskevan turvallisuusneuvoston päätöslauselman laadintaan. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, sallinette, että jatkan tästä saksaksi (DE) Huomattavasti edistystä on tapahtunut sen jälkeen, kun viimeksi tapasimme täällä Strasbourgissa. Näistä merkittävistä tapahtumista tärkein on epäilemättä ollut eurooppalaisten kansojen kansanäänestys 15. helmikuuta. Käytän sanaa "kansanäänestys", sillä sana "mielenosoitus" ei millään tavalla riittäisi kuvaamaan kyseisen päivän tapahtumia, kun Euroopan kansat esittivät erittäin tiukat vaatimuksensa kahdesta asiasta. Ensimmäinen näistä oli yksinkertainen ja yksiselitteinen "ei sodalle" ja toinen vaatimus yhteisestä ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, jolla tämä sota pystyttäisiin estämään. Näiltä osin olen samaa mieltä jäsen Poetteringin kanssa hänen todettuaan aiemmin, että ongelmana ei ole se, että Yhdysvallat on liian läsnä vaan se, ettei Eurooppa osallistu toimintaan tarpeeksi aktiivisesti. Juuri tällaista ulkopolitiikkaa tarvitsemme. Euroopan kahtiajakautumisesta puhutaan paljon. Voin kertoa jäsen Poetteringille, että Eurooppa on erittäin yksimielinen ruohonjuuritasolla tämän sodan tuomitsemisesta, eikä tällaista yksimielisyyttä ole ennen nähty. Yksittäiset hallitukset jakavat Euroopan unionin kahtia tekemällä päätöksiä vastoin kansalaisten ilmaisemaa tahtoa. Juuri näissä maissa mielenosoitukset olivat suurimmat ja huomiota herättävimmät eli Madridissa ja Barcelonassa, Lontoossa ja Roomassa. Tämän lisäksi kovinkaan paljon muuta ei ole tapahtunut. Blixin 7. maaliskuuta antamasta selvityksestä käy ilmi, että Irakin aseistariisunnassa on edistytty merkittävästi. Tästä ei ole kiistaa; olemme kaikki yksiselitteisesti sitä mieltä, että Irak on riisuttava aseista täysin ja ehdottomasti. Kaikki Blixin aiemmin 27. helmikuuta antamassa selvityksessä mainitut epäselvät asiat on saatu ratkaistua U2-tiedustelulennot, irakilaisten tiedemiesten haastattelut ja jopa Al-Samoud-ohjusten tuhoaminen. Tälle sodalle ei ole objektiivista syytä eikä oikeudellista perustaa. YK:n peruskirjan 51 artikla tai sen seitsemännen kappaleen 39, 41 tai 42 artikla eivät oikeuta tekemään sotaa puoltavaa turvallisuusneuvoston päätöstä. Kysymys kuuluu, syttyykö sota. Arvoisa puhemies, lainaan Weekly Standardissa 18. marraskuuta 2002 julkaistua William Chrystalin ja Robert Caganin artikkelia, joka kuuluu seuraavasti: Perhaps what the President really believes is that, at the end of the day, he will act when he deems it necessary to act, no matter what Blix and the Security Council say. That is our hope. (Ehkä presidentti uskoo voivansa toimia silloin, kun hän katsoo sen tarpeelliseksi, välittämättä siitä, mitä Blix ja turvallisuusneuvosto sanovat. Siihen panemme toivomme.) (EN) Tämän perusteella joudun päättelemään, ettei sotaa ilmeisesti voida välttää, niin surullista kuin se onkin Van den Bos (ELDR). (NL) Arvoisa puhemies, rangaistuksen uhkan on oltava aina niin uskottava, ettei rangaistusta tarvitse toteuttaa. Laajamittainen sotilaallinen läsnäolo kaikkialla Irakissa ja Bushin puhelahjat ovat viimeinkin tehonneet Saddamiin. Hän on yhtäkkiä alkanut antaa periksi asetarkastuksia ja aseiden tuhoamista koskeville vaatimuksille kiistettyään tähän asti aseiden olemassaolon. Tämän vuoksi on lapsellista kuvitella, että Saddam olisi voitu saada aisoihin yksinomaan diplomatian avulla.

17 12/03/ Valitettavasti myös Bush itse on alkanut Saddamin lisäksi pitää sotilaallista uhkaa niin todellisena, ettei hän koe enää voivansa löytää ulospääsyä tilanteesta. Neljännesmiljoonan asevelvollisen vetäminen pois Irakin alueelta Saddamin ollessa vielä vallassa olisi niin häpeällistä Yhdysvaltojen presidentille, että hän haluaa estää sen kaikin keinoin. Tämän vuoksi hän yrittää jopa lahjoa turvallisuusneuvoston jäseniä erityisesti saadakseen luvan lähitulevaisuudessa tehtävälle hyökkäykselle. Bush ja Blair ovat joutuneet oman retoriikkansa vangeiksi, eivätkä heidän diplomaattiset taitonsa riitä tarvittavan tuen saamiseen. Kun turvallisuusneuvosto ei näytä vihreää valoa, he joutuvat valitsemaan kahden pahan välillä: joko olla tekemättä mitään ja menettää siten kasvonsa tai toteuttaa sotilaallisia toimia YK:sta välittämättä ja ottaa vastaan kaikki tällaisen toiminnan kielteiset seuraukset. Yksipuolinen aseellinen väliintulo johtaa ennennäkemättömään epävakauteen ja haittaa vakavasti Irakin jälleenrakentamista. Samalla kun Saddam tuhosi itse ohjuksia Irakissa, hän asetti pommin YK:n, Naton ja EU:n alle, mikä ei olisi ollut mahdollista ilman läntisten johtajien vastuutonta toimintaa. EU:n jäsenvaltiot ovat Berliinin muurin kaatumisesta asti tavoitelleet ennen kaikkea omia etujaan ja pyrkineet suojelemaan omaa arvovaltaansa, ja yhteisen ulkopolitiikan alalla on saatu hyvin vähän aikaan. Eurooppalaisen politiikan mukaisesti Saddamia on painostettava edelleen, eikä sotaan saa missään tapauksessa syöksyä suin päin. Meidän on osoitettava täsmällisesti ja ottamalla huomioon tarkastajien kohtuullisiksi katsomat määräajat, millaista mukautuvuutta vaadimme hirmuhallitsijalta. Ainoastaan YK voi taata, että Saddam tottelee ja ettei rangaistusta tarvitse toteuttaa Naïr (GUE/NGL). (FR) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, Yhdysvallat katsoi voivansa ohjailla YK:ta saadakseen siltä valtuudet Irakin valtaussotaan, mutta YK ei antanut horjuttaa itseään. YK ja yleinen mielipide kaikkialla maailmassa vastustavat tätä sotaa. Järki ja oikeudenmukaisuus vastustavat Washingtonissa jo jonkin aikaa vallinnutta fanaattista fundamentalismia. Irakin kansa on syytön. Miksi heitä on vielä pommitettava, vaikka heitä on kiusattu jo niin kauan kestäneellä ankaralla kauppasaarrolla? Tämä sota jouduttaa kulttuurien välistä konfliktia. Tällä kertaa sodan lietsojina eivät ole islaminuskoiset fundamentalistit, vaan Yhdysvaltain hallinto. Reaktioista tulee erittäin ikäviä. Ne ovat jo nähtävissä. Al-Hasarin moskeija, joka on islaminuskoisten Vatikaani, kehotti eilen aloittamaan pyhän sodan Yhdysvaltoja vastaan. Ranska ja Venäjä käyttävät veto-oikeuttaan turvallisuusneuvostossa estääkseen sodan. Meidän on säilytettävä rauha Lannoye (Verts/ALE). (FR) Arvoisa puhemies, kiitän aivan ensin komission jäsentä Pattenia hänen korkeatasoisesta puheestaan. Kiitän myös niitä jäseniä, jotka ovat puhuneet yksiselitteisesti sen puolesta, että Irak riisutaan aseista tarkastusten avulla ja rauhanomaisin keinoin. Julmuutta vastaan ei voida taistella julmuudella, ja riippumatta siitä, mitä haluamme, sota on eräs julmuuden muoto. Lisäksi se on vanhentunut tapa ratkaista konflikteja. Yhdysvaltojen presidentti nimitti tiettyjä valtioita, joiden hallussa oletetaan olevan valloitustarkoitukseen käytettäviä maailmanrauhaa uhkaavia joukkotuhoaseita, roistovaltioiksi yli vuosi sitten antamissaan lausunnoissa. Joukkotuhoaseiden hävittäminen on varmasti tavoittelemisen arvoinen päämäärä, joka meidän kaikkien olisi pyrittävä saavuttamaan YK:ssa ja erityisesti ydinsulkusopimuksen yhteydessä. Herää kuitenkin kysymys, kuinka voimme väittää niin sanottujen roistovaltioiden kansalaisille, että joukkotuhoaseet ovat huonoja, jos ne ovat kyseisten valtioiden hallussa, mutta että ne ovat hyviä ollessaan niin sanottujen kunnollisten valtioiden hallussa? Kunnolliset valtiot sijaitsevat pääosin Euroopassa, mutta niihin lukeutuu myös Yhdysvallat, jonka armeija on valmis käyttämään tällaisia joukkotuhoaseita, toisin sanoen taktisia ydinaseita, sodassa, jonka se haluaa aloittaa Irakissa. Tämä on täysin ristiriitaista, ja kansainvälisen oikeuden kannalta se on jälleen eräs todiste Yhdysvaltojen hallitusta vastaan. Mikäli haluaisin pitäytyä Bushin vertauksessa, voisin sanoa, että Yhdysvallat on iso roisto. En kuitenkaan tee niin, koska se olisi loukkaus Amerikan kansaa kohtaan, enkä halua päätyä tilanteeseen, jossa loukkaamme toisiamme. Meillä oli viime viikolla itse asiassa tilaisuus tavata vaaleilla valittuja Yhdysvaltojen edustajia, jotka vastustavat avoimesti voimankäyttöä. He osoittavat mieltään sotaa vastaan muiden kansalaisten rinnalla, ja mielestäni he edustavat yleistä mielipidettä huomattavalla enemmistöllä Camre (UEN). (DA) Arvoisa puhemies, kaikki hienot puheet tarpeesta riisua Saddam Hussein aseista ja Irakin kansan oikeudesta vapauteen kuulostavat hyvin ontoilta, kun me kaikki tiedämme, ettei Saddam Husseinilla ole vähäisintäkään aikomusta riisua maataan aseista tai lähteä maanpakoon, sorretun Irakin kansan vapauttamisesta puhumattakaan. Euroopan historiaan viitatakseni Eurooppa antoi vuosina asteittain myöten Hitlerin laajentumis- ja hyökkäyspolitiikalle. Rauha meidän aikanamme, lausui Chamberlain palattuaan kokouksesta, jossa hän tapasi Hitlerin Münchenissä vuonna Oman aikamme Chamberlainien mukaan asetarkastajat voivat riisua Saddam Husseinin aseista. Jos näin on, miksi sitä ei ole tehty jo kauan sitten? Unohdamme myös, että Irakin ulkopuolista maailmaa uhkaavat aseet, joista haluamme päästä eroon, eivät ole Irakin kansan sortamiseen käytettäviä aseita. Siihen riittävät hyvin tavanomaiset pienaseet. Saddam Husseinin vastaisen sodan on oltava vapautussota. Kyseessä on arabimaiden demokratisointi. Ainoastaan demokratia ja talouskehitys suojaavat

18 18 12/03/2003 terroristeilta. Rauhanomainen yhteiselomme diktaattorin kanssa on pyritty turvaamaan toteuttamalla EU:n toimenpiteitä asetarkastusten aloittamista seuranneiden kahdentoista viime vuoden kuluessa. EU:n on harkittava asioita uudelleen ja edistettävä arabikansojen vapauksia ja sosiaalista kehitystä tähänastista huomattavasti aktiivisemmin. Olemme voimattomia niin kauan kuin voimme tarjota vain sanoja Sandbæk (EDD). (EN) Arvoisa puhemies, yleiskokous hyväksyi vuonna 1950 Uniting for Peace (yhdistyminen rauhan puolesta) -nimisen päätöslauselman 377, jossa määrätään, että tiettyjen edellytysten täyttyessä esimerkiksi silloin, kun turvallisuusneuvosto ei hoida tehtäviään yleiskokouksen on tarkasteltava kysymystä pikaisesti asianmukaisten suositusten antamiseksi jäsenille, jotta ne voivat toteuttaa yhteisiä toimenpiteitä. Mielestäni olisi hyvin tärkeää, että puheenjohtajavaltio Kreikka auttaa yhtä tai useampaa Euroopan valtiota kutsumaan yleiskokouksen pikaisesti koolle tällaiseen erityisistuntoon peruskirjan 20 artiklan mukaisesti kansainvälisen rauhan ja turvallisuuden säilyttämistä koskevien suositusten antamiseksi. Jos Yhdysvaltojen annetaan käydä yksipuolista sotaa, Kiina saattaa valloittaa pian Taiwanin tai Venäjä voi pyrkiä luomaan uuden Neuvostoliiton. Tämän vuoksi pyydän puheenjohtajavaltiota Kreikkaa kutsumaan yleiskokouksen koolle Souchet (NI). (FR) Arvoisa puhemies, vastakkaiset näkemykset kansainvälisistä suhteista Irakin kysymyksessä jakavat Euroopan kahtia. Kriisi haihduttaa kuvitelmamme ja saa meidät kohtaamaan jälleen todellisuuden. Se muistuttaa niitä, jotka ovat unohtaneet todellisuuden, siitä, että diplomaattisten ja strategisten kysymysten ratkaiseminen kuuluu edelleen kansallisvaltioille. Se muistuttaa siitä, että kansallisvaltiot voivat tietenkin, mikäli niiden tulkinnat ovat yhteneväisiä, toimia tehokkaasti yhdessä toteuttamalla hallitustenvälisiä toimia, ja ettei Euroopan unioni ole poliittinen yksikkö. Euroopan todellinen läsnäolo kriisissä ei voi perustua YUTP:n mekanismeihin, vaan usean Euroopan valtion poliittiseen tahtoon. Yhdysvaltojen näkemystä määrätietoisimmin tukevat tahot mutta myös sen voimakkaimmat vastustajat ovat eurooppalaisia. Euroopan tulevaisuutta käsittelevän valmistelukunnan on tämän vuoksi otettava opikseen tästä paluusta todellisuuteen. Kenenkään ei pitäisi enää kuvitella, että yleinen yhteinen ulkopolitiikka voidaan luoda ottamalla käyttöön enemmistön keskenään sopimia pakotteita. Tällaisen toiminnan tavoitteena olisi Euroopan yhdenmukaistaminen, eikä sen itsenäisyys. YUTP:n tavoitteet on mukautettava todellisuuteen. YUTP:n avulla on edistettävä kansallisen diplomatian yhdenmukaistamista sellaisissa kysymyksissä, joissa yksimielisyys on saavutettu. Valtioiden olisi kuitenkin voitava toimia erillään tilanteissa, joissa yksimielisyyttä ei ole saavutettu. YUTP:n ei pitäisi enää koskaan pyrkiä korvaamaan kansallista diplomatiaa keinotekoisella näennäisellä ja käyttökelvottomalla yksimielisyydellä, koska se olisi vastoin Euroopan etuja Brok (PPE-DE). (DE) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, hyvät kollegat. Mielestäni nykyaika havainnollistaa hyvin sitä, millainen erehdys nykyisessä muodossaan oleville Euroopan valtioille on määrittää etunsa yksinomaan kansallisten näkökohtien pohjalta ja kuinka tuloksetonta on pyrkiä ratkaisemaan tämänkaltaisia maailmanlaajuisia kiistoja ensisijaisesti kansallisten etujen pohjalta. Se surullinen tilanne, johon amerikkalaisia niin uskollisesti tukenut Ison-Britannian pääministeri on joutunut, antaa siitä esimerkin. Hän saattaa olla tällä hetkellä tukalassa tilanteessa, koska hän ei saa aikaan haluttuja tuloksia. Tilannetta voidaan tarkastella myös jossain määrin kyynisesti; täysin selvää on, että ne, jotka toimivat Euroopan unionin etujen vastaisesti eivätkä pyri saavuttamaan yhteisiä kantoja Nizzan sopimuksen 11 artiklan mukaisesti, eivät päädy tämän eivätkä minkään muunkaan riidan voittajiksi, riippumatta siitä, haluavatko he osallistua siihen tilanteesta ja olosuhteista riippumatta vai haluavatko he Saksan liittokanslerin tavoin jäädä kokonaan sen ulkopuolelle. Tämän vuoksi suurten valtioiden on ymmärrettävä se seikka jota tämä kriisi havainnollistaa hyvin että maan omien kansalaisten etuja voidaan pitää ensisijaisina ainoastaan, jos yhteisen toimintamme perustana voi olla jokin sellainen kansallistakin etua tukeva näkökohta, jonka osalta Euroopan kaikkien valtioiden edut ovat yhteneväisiä. Tämän vuoksi toivon, ettei kriisi vahingoita Euroopan ulko- ja turvallisuuspolitiikan kehittämistä, vaan että se toimii käynnistävänä voimana, jonka ansiosta voimme edetä ulko- ja turvallisuuspolitiikkamme kehittämisessä. Meidän on hyvin vaikeaa vakuuttaa kansalaisiamme Amerikan Yhdysvaltojen julistaman yksipuolisen sodan laillisuudesta. Yhdysvaltojen ja EU:n välisen yhteistyön aloittaminen uudelleen ja ennen kaikkea kansalaistemme tuen saaminen sille on hyvin vaikeaa. Mielestäni on selkeästi etujemme mukaista huolehtia siitä, ettei tämä tilanne vahingoita transatlanttisia suhteitamme pitkällä aikavälillä. Meidän on sen vuoksi voimistuttava riittävästi, jotta voimme toteuttaa näkemyksiämme tehokkaasti heti sotimisen päätyttyä Irakissa. Näkemystemme ansiosta voimme luoda transatlanttisille suhteille uuden perustan tehdäksemme niistä kestäviä pitkällä aikavälillä ja saadaksemme suhteille siten julkista tukea Atlantin molemmin puolin täysin riippumattomina Naton muodostamasta turvallisuusliitosta. Emme yksinkertaisesti voi suunnitella tulevaisuuttamme asettumalla samaan leiriin Moskovan ja Beijingin kanssa ja valita roolimalleja, jotka etäännyttävät meidät Amerikan Yhdysvalloista, jonka kanssa meillä on yhteisiä arvoja. (Suosionosoituksia)

19 12/03/ Näistä syistä meidän Euroopan unionin kansalaisten puhuaksemme itsestämme yksiäänisesti on mielestäni kuitenkin osoitettava selvästi, että sotilaalliset toimet saattavat tosin olla tärkeitä taistelussa Saddam Husseinin kaltaisia diktaattoreita ja kansainvälistä terrorismia vastaan, mutta että tämän sodan voittaminen kokonaisvaltaisesti edellyttää meiltä torjuntakykyä ja kykyä kulttuuriseen vuoropuheluun. Lisäksi meidän on oltava tietoisia sosiaalisen oikeudenmukaisuuden käsitteestä, ja meidän on pystyttävä työskentelemään laaja-alaisesti sekä käsittelemään tätä aihetta kokonaisvaltaisesti. Mielestäni meidän on oivallettava, että rauha voidaan saavuttaa maailmassa ainoastaan ottamalla huomioon sotilaallisen voimankäytön vaihtoehdot Berès (PSE). (FR) Arvoisa puhemies, hyvä komission jäsen, puhettanne säestäneet suosionosoitukset olivat mielestäni yksinkertaisesti osoitus siitä, että Euroopan komission jäsen voi toimia eurooppalaisten äänitorvena, kuten te tänä aamuna, ja että eurooppalaisilla on todella yhteinen linja tähän kriisiin. Kiitän teitä. (Suosionosoituksia) Väitetään, että salamasodan avulla voitaisiin ennen kaikkea saada aikaan demokratia Irakissa ja tyrehdyttää sen jälkeen terrorismin lähteet. Salamasota on jo toteutettu Afganistanissa, mutta tiedämme, että afgaaninaisten ahdinko jatkuu hiljaisuudessa päivästä toiseen. Mitä tiedämme uuden supervallan suuren yleisön mielipiteenilmauksista? Miksi emme voi ymmärtää, että määrätietoiset mielenosoitukset kaduilla perustuivat vakaumukseen siitä, että sen lisäksi, ettei sota hävitä terrorismin lähteitä, yksipuolinen ennakoiva sotilaallinen voimankäyttö synnyttää uutta terrorismia? Euroopassa mieltään osoittavat ihmiset haluavat sanoa, että meidän on toimittava turvallisuusneuvostossa ja että on anteeksiantamatonta, että meidän on kesken kaiken muutettava sääntöjä ja asetettava uhkavaatimus sen jälkeen, kun olemme sitoutuneet YK:ssa kansainvälisen painostuksen avulla toteutettavaan aseistariisuntaan, ja todettuamme, että prosessi etenee yhdessä määrittämiemme pakotteiden ansiosta. Panemme toivomme siihen, että enemmistö vastustaa uhkavaatimusta turvallisuusneuvostossa. Uskomme, että näin käy. Mielestämme sota on vältettävissä. Eurooppa on tältä osin ratkaisevassa asemassa. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, te olette ratkaisevassa asemassa sen suhteen, annetaanko pääjohtaja Blixille aika, jonka hän ilmoittaa tarvitsevansa saattaakseen työn päätökseen; hänen mukaansa kyse ei ole viikoista eikä vuosista, vaan kuukausista. Turvallisuusneuvoston tiettyjen pysyvien jäsenten vetooikeutta olisi mielestämme käytettävä tässä hengessä, jos enemmistöä ei voida saavuttaa. Toivokaamme kuitenkin ennen kaikkea, että turvallisuusneuvostossa saavutetaan enemmistö. Kaikki eurooppalaiset halusivat yksimielisesti tarkastuksia ja kansainvälisen oikeuden noudattamista. Tarkastajat ovat tehneet tehtävänsä, ja myönnämme, että he ovat edistyneet. Tarkastajat pyytävät nyt lisäaikaa, ja meidän on annettava se heille. Tiedämme, että pohjimmiltaan kyse on uuden maailmanjärjestyksen syntymisestä, joka ei alkanut 11. syyskuuta 2001, vaan Berliinin muurin kaatuessa, minkä jälkeen maailmassa oli enää yksi supervalta. Emme usko, että mikään Euroopan valtio voi pitkällä aikavälillä puolustaa itseään tässä tilanteessa, jota voidaan kuvata käytännössä pax americanaksi eli Amerikan rauhaksi. Me eurooppalaiset uskomme, että puhuminen ja päättäväisyys kannattavat ja ettei nöyryyttäminen hyödytä. Mielestämme kaikille on annettava paikka tässä maailmassa. Ennen kaikkea uskomme kansainväliseen oikeuteen Rutelli (ELDR). (IT) Mitä Eurooppa voi tehdä, kun on aika tehdä Irakin kriisiä koskevia päätöksiä? Arvoisa puhemies, puhuessani Euroopasta enkä parlamentista, neuvostosta tai komissiosta ajattelen eurooppalaisia, joiden ylivoimainen enemmistö vastustaa Irakin aseista riisumista ja etenkin Irakin hallinnon vaihtamista sotatoimin. Eurooppa-neuvoston 17. helmikuuta esittämän kannanoton mukaan sodan on oltava viimeinen keino, eikä sotaa saa aloittaa ilman YK:n nimenomaista valtuutusta. Huomattakoon, että parlamentti hyväksyi päätöslauselman, jossa turvallisuusneuvostoa kehotetaan toimimaan Saddam Husseinia vastaan hänen ihmiskuntaa vastaan tekemiensä kauheiden rikosten vuoksi. Olemme voimakkaasti samaa mieltä, koska kyseinen diktatuuri on johtanut järkyttäviin veritekoihin. Tämän vuoksi Irak on riisuttava aseista, mutta päätökset on tehtävä YK:ssa; Irakin demokratisoimista on tuettava, mutta se on tehtävä YK:ssa sovitulla tavalla. Yksipuolinen sota hajottaa YK:n ja Atlantin liiton ja johtaa Euroopan kriisiin. Sanomme niille eurooppalaisille, joita asia koskee, että Brysselin asiakirjan vastainen äänestys turvallisuusneuvostossa vastoin parlamentin tahtoa ja vastoin komission lausuntoa olisi isku suoraan Euroopan sydämeen. Euroopan unionista tehdyn sopimuksen 19 artiklan mukaan jäsenvaltiot, jotka ovat myös turvallisuusneuvoston pysyviä jäseniä, huolehtivat unionin kantojen ja etujen puolustamisesta. Kuinka entisen Jugoslavian tapauksessa kävi? Turvallisuusneuvosto ei voinut päättää väliintulosta Kosovossa, vaan Nato toteutti sen Eurooppa-neuvoston suostumuksella. Kyse on myös ystävämme ja liittolaisemme Yhdysvaltojen auktoriteetista ja arvovallasta sekä kansojemme välisestä yhteenkuuluvuudesta, joka on voimistunut entisestään syyskuun 11. päivän tapahtumien jälkeen. Tarpeettoman, epäoikeudenmukaisen ja laittoman sodan ollessa tällä hetkellä näköpiirissä tämä yhteenkuuluvuus on kuitenkin uhatumpi kuin koskaan aikaisemmin. Yhdysvaltojen olisi ymmärrettävä, että kansalaisten edustajiksi tänne valitut henkilöt pyrkivät torjumaan Amerikan-

20 20 12/03/2003 vastaisuutta ja pyytävät Yhdysvaltoja tämän vuoksi osoittamaan enemmän kunnioitusta eurooppalaista ajattelutapaa ja eurooppalaisia vakaumuksia kohtaan. Arvoisa puhemies, jos Irak riisutaan aseista ilman sotaa, se on järjen voitto, YK:n voitto ja samalla Yhdysvaltojen ja Yhdistyneen kuningaskunnan sotilaallisen painostuksen avulla saavutettu voitto. Samalla se on yksipuolisten toimien vastustajien Ranskan, Saksan ja Euroopan voitto. Jos sota syttyy, se on suuronnettomuus. Liittoutukaamme tämän vuoksi Saddam Husseinin diktatuuria vastaan ja Irakin kansan vapauden puolesta; pitäkäämme sota loitolla nuorisosta (Puhemies keskeytti puhujan.) Krivine (GUE/NGL). (FR) Arvoisa puhemies, olemme Yhdysvaltojen hallituksen julistaman ja toivoman katastrofin partaalla. Tällä hetkellä on ilmeistä, ettei presidentti Bushin puolustamilla arvoilla ole mitään tekemistä demokratian kanssa, vaan ne ovat arvopaperipörssissä hyviksi havaittuja arvoja, jotka haisevat öljyltä. Irak ei ole vielä tuhoutunut pommituksissa, mutta Wall Street Journal -sanomalehdessä ilmoitettiin jo 10. maaliskuuta 900 miljoonan Yhdysvaltain dollarin suuruisesta tarjouskilpailusta maan uudelleenrakentamiseksi. Kyseessä oli Yhdysvaltojen hallituksen viidelle Yhdysvaltojen yhteenliittymälle järjestämä tarjouskilpailu. Mikä tunnustus se onkaan! Irak on vain ensimmäinen hyökkäyksen kohteeksi joutuva maa. Hyökkäyksen tarkoituksena on Yhdysvaltojen kapitalismin ja sen taloudellisen ja siten sen sotilaallisen ylivallan levittäminen maailmassa, samalla kun ihmisiä kohdellaan tavaroina ja tykinruokana. Afganistan, Kolumbia, Filippiinit, Venezuela ja Palestiina joutuvat kaikki kokemaan saman. Helmikuun 15. päivänä tapahtui kuitenkin jotain mullistavaa. Tuhannet ihmiset valloittivat pääkaupunkiemme kadut vastustaakseen sotaa, ja he tekevät saman uudestaan 15. maaliskuuta. Demokratia edellyttää, että tähän haasteeseen vastataan, eikä mikään valittu edustaja tai hallitus voi paeta tätä tosiseikkaa. Veto-oikeutta käytetään nyt kaduilla. Meidän kaikkien sekä täällä että Yhdysvalloissa on päätettävä, kummalla puolella olemme Kronberger (NI). (DE) Arvoisa puhemies, Lähi-idän sodan kannattajat vetoavat päivä päivältä heikompiin ja epäuskottavampiin perusteisiin. Voimme vain seurata sivusta, kuinka turvallisuusneuvosto käyttää peittelemättä taloudellista tukea keinona lahjoa Afrikan valtiot sodan kannattajiksi. Irakin sodasta parlamentissa viimeksi käydyn keskustelun jälkeen on kuitenkin tapahtunut kannustavia asioita. Tällä hetkellä ainakin Turkin parlamentti on kieltäytynyt myöntämästä lupaa joukkojen sijoittamiselle Turkin alueelle. Yli 200 Ison-Britannian Labour-puolueeseen kuuluvaa Euroopan parlamentin jäsentä on jo ilmaissut vastustavansa sotaa. He ansaitsevat kunnioituksemme. Suunniteltua Irakin sotaa vastustavat henkilöt eivät ole Yhdysvaltojen vihollisia, vaan ihmiskunnan puolustajia Morillon (PPE-DE). (FR) Arvoisa puhemies, onko meidän turvauduttava aseisiin saadaksemme Saddam Husseinin luopumaan lopullisesti joukkotuhoaseiden kehittämistä, valmistusta ja varastointia koskevista ohjelmistaan ja osoittamaan, että hän on tehnyt niin? Kuulun niihin, jotka yhä toivovat, että voimme välttää sodan, ja totean tässä ja nyt parlamentin jäsenen Pasquan tavoin, että arvostan Ranskan ja sen hallituksen toimia sodan estämiseksi. Yhdyn myös niihin vaatimuksiin, joiden mukaan sodalle on saatava YK:n valtuutus, mikäli joudumme harkitsemaan tätä viimeistä keinoa. YK on ainoa järjestö, joka voi antaa luvan sellaisille toimille. Hyvä Barón Crespo, olette oikeassa, että tällainen toiminta olisi radikaali muutos kansainvälisen yhteisön toiminnassa, sillä yhteisö on tukenut aina tähän asti käsitystä, jonka mukaan asevoimien käyttöä voidaan harkita ainoastaan, kun kyseessä on oikeutettu puolustus, toisin sanoen vastauksena tosiasialliseen hyökkäykseen Hyvät kollegat, aloitimme tämän kysymyksen pohtimisen jo aikaisemmissa keskusteluissamme. Emme ole selvästikään löytäneet vastausta kysymykseen. Muistutan teitä kuitenkin siitä, että ryhmämme oli haluton tukemaan juuri tätä parlamentin päätöslauselmassa ilmaistua parlamentin enemmistön kantaa ennaltaehkäisevän tai ennakoivan sotilaallisen voimankäytön laillisuudesta tai laittomuudesta. Arvoisa neuvoston puheenjohtaja, kuinka toisin sanoen voimme vastustaa kansainvälisestä terrorismista aiheutuvaa uutta haastetta muutoin kuin soveltamalla nykyään yksimielisesti tunnustettua ennalta varautumisen periaatetta sekä tällä että millä tahansa muullakin alalla? Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että kansalaiset tuomitsevat sellaiset valtioiden ja hallitusten päämiehet, jotka eivät toteuta kaikkia tarvittavia toimenpiteitä kansalaisten suojelemiseksi tuhansien kansalaisten henkeä uhkaavaa vakavaa vaaraa koskevista varoituksista huolimatta. Joukkotuhoaseet ovat todellinen uhka kansalaisten henkiinjäämiselle ja terveydelle. Aina kun tällaisen uhkan olemassaolo todetaan, viranomaisten velvollisuus on mielestäni poistaa se odottamatta, että uhka toteutuu, ennaltaehkäisevin, diplomaattisin, taloudellisin ja poliittisin toimenpitein, ja jos kyseiset toimenpiteet eivät ole riittäviä, turvautumalla viimeiseen keinoon, joka on sotavoima. Yritämme kaikki yhdessä ratkaista Irakin tilannetta edellä kuvatulla tavalla, ja joudumme luultavasti menettelemään samoin lähitulevaisuudessa myös Pohjois-Koreassa. Tämä vakaumus mielessäni toistan, että tämänhetkiset riitakysymyksemme ovat pikemminkin näennäisiä kuin todellisia Titley (PSE). (EN) Arvoisa puhemies, vaikuttaa siltä, että tarkastajien rooli on tämän keskustelun kannalta