LÄHTÖKOHTA, KOHDE JA TAVOITTEET

Transkriptio

1 Väliraportti 4V-hanke syksy 2009 LÄHTÖKOHTA, KOHDE JA TAVOITTEET Ulkopuolisen arvioija teki väliarvioinnin 4V-hankkeesta. Tulokset valmistuivat vuoden 2010 alussa ja niitä hyödynnetään tässä väliraportissa. Väliarvioinnin huomioita ja ehdotuksia hyödynnetään myös hankkeen jatkosuunnittelussa, toteutuksessa ja tulosten juurrutuksessa. Väliarvioinnin mukaan hanke on sisällöltään ja rajaukseltaan haastavan laaja, kuten myös edellisessä väliraportissa totesimme. Usean kaupungin kattava aluerajaus on todettu hyväksi. Se luo mahdollisuuden kaupunkirajojen ylittävään verkottumiseen, kokemusten vaihtoon ja hyvien käytäntöjen levittämiseen. Arvioinnin mukaan hankkeen tavoitteet ovat laajuudestaan huolimatta perusteltuja ja relevantteja, eikä niitä tule määrittää uudelleen. Hankesuunnitelmavaiheessa laadullisia tavoitteita olisi voinut tarkentaa ja luoda niille selkeämpiä mittareita. Kuitenkin hankkeen kohtuullisen itsekriittinen ja palautetta hakeva toimintatapa korvaa selkeiden seurantamittareiden puutetta. Määrälliset tavoitteet on esitetty suunnitelmassa konkreettisesti ja ne on suurelta osin jo saavutettu. Hankesuunnitelman väljyys on hankeväen mielestä hyödyllistä tavoitteiden saavuttamisen kannalta. Jotta toimet kestävän kehityksen ja yhteisöllisyyden edistämiseksi olisivat mahdollisimman tehokkaita ja oikein kohdistettuja, on kuunneltava kohderyhmien toiveita ja tarpeita, toimittava niiden ohjaamina, innostuttava niistä, edistettävä toivotunlaisia toimintoja ja tehtävä yhteistyötä erilaisten tahojen kanssa. Näin toimien ja kohderyhmiä toimintaan osallistaen edellytykset toiminnan jatkumiselle hankkeen jälkeen ovat vahvemmat. Arvioijan huomiot tavoitteiden tarkentamisen tarpeista on tiedostettu: toiminta- ja taloussuunnitelma, julkaisusuunnitelma ja viestintä- ja raportointisuunnitelma päivitetään ja tarkennetaan puolivuosittain.

2 TOTEUTUKSEN JA YHTEISTYÖN ONNISTUNEISUUS Hankkeen poikkihallinnollisuus ja kumppanuudet mahdollistavat kestävän kehityksen eri ulottuvuuksien yhtäaikaisen edistämisen. Hankkeen laajat pääsuunnitteluryhmät ja ohjausryhmä tukevat hyvin hankkeen suunnittelua ja toteutusta. Eri kuntia ja järjestöjen toimijoita yhdistävissä pääsuunnitteluryhmissä on pohdittu tapoja jatkaa yhteydenpitoa ja kokemusten vaihtoa myös hankkeen päätyttyä. Yhteistyö on syventynyt useiden aiempien yhteistyökumppaneiden kanssa. Niille pyritään antamaan päävastuu esimerkiksi tapahtumien järjestelyistä, jotta edistetään toimintojen jatkumista myös hankkeen päätyttyä. Eri hankealueiden välillä on eroja paikallisten toimijoiden aktivoitumisessa, mihin muun muassa aiemmat hankekokemukset (niin hyvät kuin huonot) saattavat vaikuttaa. Uudet kumppanuudet liittyvät pääasiassa hankkeen materiaalien tai toimintamallien kehittämiseen ja levittämiseen. Esimerkiksi koulujen kestävän kehityksen ohjelmatyön edistämiseksi valmistettiin kaikille Suomen kouluille jaettava esite yhteistyössä Opetushallituksen, Hyria koulutus Oy:n, Osuuskunta Eco-Onen, OKKA-säätiön ja Suomen Ympäristökasvatuksen Seura ry:n kanssa. Yhteistyötahoista merkittävämmät ilmoitetaan seurantaraportissa. Lisäksi hankkeella on useita pienempiä yhteistyökumppaneita. Seurantaraportista ei ilmene kaupunkien eri hallintokuntien välinen tai eri kaupunkien välinen yhteistyö, joka on kuitenkin merkittävää. Kansallisen tason yhteistyötä tehdään muun muassa kestävän kehityksen ohjelmatyön edistämiseksi sekä koulujen ja päiväkotien vaikuttamisen käsikirjan ja kestävän asumisen työkalupakin luonnosten kommentointiin. Hanketyöntekijät kävivät maakuntavierailulla perehtymässä hankkeen kannalta hyödyllisiin kokeiluihin ja toimintoihin. Vierailukohteet olivat Salo: ekologista lasten kulttuuria edistävien taiteilijoiden verkosto Aurinkoinen tulevaisuus ry; Turku: Varsinais-Suomen kestävän kehityksen ja energiaasioiden palvelukeskus Valonia ja sen Kelaa-hanke sekä Monikulttuurisuustaitojen kehittämishanke ja Monikulttuurisen pedagogiikan sivusto Moped.fi; Tampere: luontokoulu Korento, alueellisen vaikuttamisen kanavat Alvarit ja kuntademokratian kehittämisen organisaatio, Ilmankos-hanke, ympäristötietokeskus Moreenia sekä Isännöintipäivät (jossa hankkeella oli esitys); Hämeenkyrö: Mahnalan ympäristökoulu sekä Jyväskylä: Keski-Suomen museo ja Keski-Suomen ympäristökasvatusverkosto, Jyväskylän Vuokra-asunnot Oy:n bonusjärjestelmä sekä Jyväskylän Paikallisagendatoimisto JAPA ry. Saatuja ideoita ja kontakteja on hyödynnetty muun muassa maahanmuuttajien asumisoppaan kehittelyssä ja kasvatusalan yhteistyössä.

3 Ylikunnallista yhteistyötä on tehty muun muassa pääkaupunkiseudun luonto- ja ympäristökoulujen yhteistyöverkoston Sillanrakentajien kanssa, hankekaupunkien koulujen ympäristöohjelmatyön parissa ja Vihdin mallin kanssa. Myös aluetyötä tekevien kanssa on suunnitteilla yhteistä koulutusta. Kunnan sisäisestä yhteistyöstä esimerkkejä ovat käsipyyheprojekti Helsingin sosiaalitoimen kanssa sekä Espoon ja Vantaan kasvattajien verkostot. Espoon ympäristökasvatuksen verkoston puheenjohtajana toimii Villa Elfvikin luontotalon johtaja. Edustajia on suomen- ja ruotsinkielisestä opetustoimesta ja varhaiskasvatuksesta, kiinteistönhoidosta, siivouspalveluista, Espoo Cateringistä, ympäristökeskuksesta, 4V-hankkeesta ja Kierrätyskeskuksen Ympäristökoulusta sekä opettajia kouluista. Julia hanke kouluttaa ekotukihenkilöt kaikkiin kouluihin ja päiväkoteihin. 4V edisti ryhmän perustamista ja tuottaa käyttöön otettavan kestävän kehityksen ohjelmamallin sekä selvittää ekotukihenkilömallin kehittämistä erityisesti koulujen tarpeisiin. Luontotalo Villa Elfvik sekä Kierrätyskeskuksen Ympäristökoulu ovat pysyviä toimijoita, jotka jäävät toiminnan tueksi hankkeiden päätyttyä. Kaupunkisuunnittelun avuksi on kehitetty asukkaita osallistavia menetelmiä ja Vantaan aikuisopistolle on tuotettu uusia kasvatussisältöjä. Yhteistyötä kaupunginosissa on tehty järjestöjen, yhdistysten ja kaupungin toimijoiden kanssa muun muassa alueellisten asukasiltojen ja vuokratalojen toiminnan suunnittelussa ja toteutuksessa. Oppilaitosyhteistyönä on valmisteilla kahdeksan gradua hankkeen aihepiireistä Helsingin ja Tampereen yliopistoissa sekä kaksi opinnäytetyötä Otaniemen Laurea-ammattikorkeakoulussa. Töiden aiheita ovat: kuva-analyysi Onnellinen kaupunki -materiaalista, koulun kestävän kehityksen työn taloudelliset vaikutukset, koulujen kestävän kehityksen työn taloudellisten säästöjen kohdentuminen, asukastoiminta vuokrataloissa ja kestävän kehityksen mahdollisuudet siinä, kestävä kehitys ja yhteisöllisyys henkilöstön ja asukkaiden näkökulmasta vuokrataloyhtiöissä, ympäristöeksperttitoiminnan arviointi, yhteisöllisyys vuokrataloissa, työkalut asukkaiden osallistumis- ja vaikuttamismahdollisuuksien edistämisessä, Naapurikahvilatoimintamalli maahanmuuttajien voimaannuttamisessa sekä luomu- ja kasvisruuan käytön lisäämishalukkuus päiväkodeissa. Osassa lopputöistä hyödynnetään Kestävän kehityksen ja yhteisöllisyyden nykykäytänteet, asenteet ja tiedot sekä tuen tarve -selvityksen aineistoa. Lisäksi Laurean (Tikkurila) opiskelijat ovat keränneet harjoitustyönä tietoa liittyen Korson aluesuunnitteluun, ja kurssiyhteistyö Otaniemen Laurean kanssa jatkuu. Kansainvälisesti hanketta esiteltiin, kun Kierrätyskeskuksen toimintaan tuli tutustumaan ryhmä ranskalaisia Rhône-Alpesin alueellisesta neuvostosta. Heitä kiinnostivat erityisesti kestävän kehityksen hyvät käytännöt.

4 JULKISUUS JA TIEDOTTAMINEN Hankkeen raportointi- ja viestintäsuunnitelmaa on päivitetty säännöllisesti. Väliarvioinnissa kiiteltiin sitä kattavaksi ja yleisesti viestintää pidettiin aktiivisena sekä visuaalista ilmettä hyvänä. Hankkeen loppuvaiheessa tiedotuksella ja viestinnällä on keskeinen rooli tulosten levittämisessä. Aivan vuoden 2009 lopussa alkoi nettisivujen siirto Kierrätyskeskuksen uuteen järjestelmään, jotta 4Vsivujen yhdistäminen Kierrätyskeskuksen sivuihin hankkeen jälkeen käy helposti. Uudet sivut otetaan käyttöön vuoden 2010 alussa. Viestintää on suunniteltu yhteistyössä kaupunkien vastuuvirastojen tiedottajien kanssa. Hankkeen tuntipalkkainen tiedottaja-toimittaja on tehnyt tiedotusvälineille tarjottavia artikkeleita ja tiedotteita (yhteensä yhdeksän kappaletta syksyn 2009 aikana) sekä vinkannut uutisaiheita toimituksiin epävirallisemmin. Espoon kaupungin media-assistentti on muun muassa päivittänyt hankkeen nettisivuja. Valokuvablogin päivittämistä on jatkettu kaikkien hanketyöntekijöiden voimin. Hankkeen tiedotteita on julkaistu nettilehdissä, kaupunkien nettisivuilla ja muilla foorumeilla. Esimerkiksi Helsingin seutuportaali on julkaissut useita tiedotteita. Paljon näkyvyyttä saatiin Helsingin rautatieaseman Onnellinen kaupunki -näyttelystä sekä Espoon Vermon alueen wikisuunnittelupajoista. Näistä aiheista kirjoittivat esimerkiksi Helsingin Sanomat ja Länsiväylä. Kestävän asumisen työkalupakkia käsiteltiin sivun artikkelilla Kuntatekniikassa sekä Espoonkruunun Asukasviestissä. Espoon asukastilakyselyn tuloksista kerrottiin Kuntalehdessä. Puhtaus- ja palvelusektori kirjoitti puolestaan päiväkotien ekologisesta käsipyyhekeksinnöstä, jota hankkeessa on edistetty. Lisäksi kestävän asumisen työkalupakista on ollut juttu Isännöitsijän Palveluhakemistossa vuosille Kaikkiaan hankkeen toimista julkaistiin syksyllä 42 lehtiartikkelia. Sidosryhmäviestintää on jatkettu vanhaan malliin puolivuosittaisella sähköpostitse jaettavalla infokirjeellä, kasvattajille lähetetyllä kuukausittaisella vinkkikirjeellä sekä asukas- ja vuokratalotyössä jaettavilla puolivuotisilla info-/vinkkikirjeillä. Ideakeräyksen myötä syntynyt Onnellinen kaupunki -näyttely oli esillä Rautatieasemalla Arviolta 5000 ihmistä näki näyttelyn.

5 Lisäksi syksyllä pidettiin kaksi seminaaria: 12. marraskuuta pidetty Hyvää huomista Yhteisiä tekoja ja viisaita valintoja käsitteli sosiaalisen ja ekologisen kestävyyden edistämistä asukastyössä. Diagnoosi: Maailmantuska -seminaarissa 23. marraskuuta keskusteltiin tavoista käsitellä lasten ympäristöhuolta. Seminaarit olivat kaikille avoimia ja ne saivat hyvän vastaanoton. Hankkeen aiheista ja tulevista tuotoksista on käyty puhumassa erilaisissa seminaareissa, messuilla ja tapahtumissa. Osallistuimme Kiinteistö- ja rakentamisfoorumin toimittajailtapäiville 18. elokuuta, Isännöintipäiville 24. syyskuuta, Vuokralaispäiville 27. syyskuuta, Ympäristökasvatuspäiville lokakuuta, Jätehuollon viestintäpäiville 4. marraskuuta ja Ympäristöeksperttien syysseminaariin 21. marraskuuta. Lisäksi olimme mukana Yhteistyöseminaari lisätään ympäristövastuullisuutta yhdessä -tapahtumassa 3. joulukuuta. Viimeksi mainittu tilaisuus oli Osaamispankki ympäristövastuullisuuden edistämiseen Uudellamaalla -hankkeen järjestämä. ONGELMAT JA SUOSITUKSET Jo aikaisemmin havaitut haasteet liittyen hankkeen aihepiirin laajuuteen ja sen myötä työn rajaamiseen ja priorisoimiseen ovat edelleen olemassa, mutta työkaluja niiden hallintaan on kehitetty. Hankkeen puolivuosittainen itsearviointi- ja suunnittelusykli sekä säännöllisten hanketapaamisten ja aihepiirikohtaisten ryhmätapaamisten perinne on auttanut työtehtävien priorisoinnissa ja vastuualueiden jakamisessa. Myös eri tavoin organisoituneiden kuntien välisen yhteistyön edistäminen edellyttää erityistä työpanosta, mutta se on toisaalta hankkeen tavoitteiden kannalta hyödyllistä ja mielekästä. Runsas kuntien välinen yhteistyö niin hankkeen työntekijöiden kesken kuin yhteistyökumppaneiden kanssa edellyttää, että yhteiselle suunnittelulle ja arvioinnille järjestetään suhteellisen paljon aikaa ja sopivia tilanteita. Keskittyminen melko rajatuille hankealueille ei kuntien näkökulmasta ole aina paras ratkaisu. Kunnat kehittävät esimerkiksi koulujen ja päiväkotien kestävän kehityksen asioita yleensä yhtäaikaisesti koko kunnan alueella, ja tukea on hiukan hankala rajata vain tietyille alueille. On harmillista sanoa "väärän alueen" innokkaille kehittäjille ei. Toisaalta esimerkiksi koulujen ja päiväkotien kestävän kehityksen ohjelman testaajien löytyminen on ollut haasteellista. Hankkeessa on pyritty olemaan asian suhteen joustavia. Ideoita on kerätty ja materiaaleista pyydetty kommentteja myös hankealueiden ulkopuolelta. Joka tapauksessa hankkeen tuotokset hyödyttävät kaikkia toimijoita. Vastaava on nähtävissä myös muussa toiminnassa: esimerkiksi eri kuntien hankealueilla on eri määrä vuokrataloja, ja mitä enemmän niitä on, sitä vähemmän erilaiset satunnaiset tekijät vaikuttavat kulloiseenkin aktiivisuuteen.

6 Etenkin asukastyössä vaikuttaa siltä, että alueilla, joilla on aiemminkin toteutettu kehittämishankkeita, osataan paremmin tarttua hanketyön mahdollisuuksiin. Muualla on asukkaiden tavoittaminen ja tarpeiden ja toiveiden selvittäminen aloitettava enemmän perusteista. Toisaalta joillakin hankealueilla on myös "hankeskeptisyyttä", jos asukkaat ovat kokeneet aiempien hankkeiden loppuneen ilman toimintojen juurrutusta. Onnistuneiden hankkeiden voi siis arvioida tuottaneen tulosta ainakin siltä osin, että ne ovat aktivoineet asukkaita ja alueiden järjestöjä tarttumaan vaikuttamismahdollisuuksiin pidemmälläkin aikavälillä. Hankkeen kannalta tämä merkitsee kuitenkin suurta työmäärää "uusilla hankealueilla". Myös vahva alueidentiteetti tai sen puute ja kenties myös hanketoimiston sijainti saattavat vaikuttaa siihen, miten asukkaat ottavat hankkeen toiminnan omakseen. Asukkaiden innostaminen sekä alueen yhteisöllisyyden ja imagon nostattaminen ovat asukasosallisuuden kasvattamisessa oleellisia, mutta myös aikaa vieviä osaalueita. Eräänä aktivointiratkaisuna aiotaan vuonna 2010 kokeilla ylikunnallisen asukasyhteistyön lisäämistä Vantaan Länsimäen ja Helsingin Mellunmäen hankealueiden välillä; alueet sijaitsevat lähellä toisiaan. Hankkeen väliarvioinnissa todetaan, että asukastyössä on pirstoutumisen vaara, ja sitä onkin pyritty estämään jatkuvalla priorisoinnilla. PROJEKTIN TOIMINTA JA TAVOITTEIDEN SAAVUTTAMINEN Hankkeen laadullisina tavoitteina on ottaa käyttöön uusia, elinympäristön parantamiseen tähtääviä malleja ja verkostoja kohdealueilla, kehittää kestävän kehityksen seurantaa ja arviointia, lisätä sosiaalista pääomaa, yhteisöllisyyttä ja ympäristöosaamista sekä syventää kuntien sisäistä ja välistä yhteistyötä ja tiedon jakamista. Määrälliset tavoitteet ovat seuraavat: Hanke tuottaa asuinkiinteistöjen kestävän kehityksen ohjelman sekä vertaistukeen perustuvan tukihenkilöverkostomallin asuinkiinteistöjen henkilökunnalle, asukkaille ja asukasjärjestöille sekä opettajille ja muille ammattikasvattajille. Pyrkimyksenä on ottaa käyttöön 15 ympäristö- tai kestävän kehityksen ohjelmaa. Verkostoihin osallistuu 100 henkeä 20:sta eri organisaatiosta. Julkaisuja ja materiaaleja (raportit, koulutuskokonaisuudet, näyttelyt jne.) tuotetaan kymmenen kappaletta. Talkoo- tai muita tapahtumia toteutetaan 22 ja koulutuksia 22. Lisäksi tavoitellaan asumisviihtyvyyden ja ympäristöosaamisen lisääntymistä sekä myönteisiä vaikutuksia asumisen kustannuksiin ja ympäristöindikaattoreihin. Vaikka hanke on vielä kesken, voi todeta, että pääosin tavoitteisiin tullaan pääsemään hyvin. Määrällisistä tavoitteista suuri osa on jo saavutettu tai niiden toteutus on hyvällä mallilla. Pelkästään syksyllä 2009

7 järjestettyjä perehdytyksiä on ollut yhteensä 28 kappaletta ja osallistujia niissä on ollut 955 henkilöä. Omaehtoisia toimintoja, kuten talkoita on ollut 16 ja osallistujia niissä 739 henkilöä. Verkostoitumisia edistäviä tilaisuuksia on ollut yhteensä 9, joissa osallistujia on ollut 876 henkilöä. Haasteellisin määrällinen tavoite lienee 15 kestävän kehityksen ohjelman tai ympäristöohjelman käyttöönotto, jonka toteutuminen selviää vuoden 2010 kuluessa. Toiminta kasvatustyössä Kasvatuksen verkostomallin osalta kasvatuksen pääsuunnitteluryhmältä tuli selkeä viesti, ettei erillisen tukihenkilöverkoston kehittäminen jo olemassa olevan ja toisessa hankkeessa (Julia 2030) kehitettävän ekotukihenkilöverkoston lisäksi kannata. Julia 2030:n ekotukihankkeen kanssa on tehty ja jatketaan yhteistyötä. Keväällä 2010 hankkeeseen otetaan kasvattajien avuksi harjoittelija laatimaan suunnitelma koulujen tukemiseen ekotukihenkilötoiminnassa. Sekä Espoossa että Vantaalla on hankkeen puitteissa käynnistetty aktiiviset ympäristökasvatuksen yhteistyöryhmät. Helsingissä kasvattajien toiminta oli jo valmiiksi organisoitunutta ja yhteistyötä heidän kanssaan on ollut koko hankkeen ajan. Vantaan ympäristökasvatuksen yhteistyöryhmän vakinaistamista kaupungin organisaatioon suunnitellaan. Yhteistyöryhmässä on uudistettu varhaiskasvatuksen Kiuru ja Koppakuoriainen -materiaalia. Espoon yhteistyöryhmä toimii jo itsenäisesti. Sen organisaatio kattaa kaupungin kasvatustyön ja tukipalvelut laajalti ja näin sen tarjoamat työkalut ja tuki edistävät kestävän kehityksen kasvatusta johdonmukaisesti ja organisoidusti koko Espoon alueella. Tavoitteena on jokaiseen kouluun ja päiväkotiin vähintään yksi oma ekotukihenkilö ja kestävän kehityksen ohjelma. Kevään 2010 aikana aloitetaan ekotukikoulutukset opettajille ja luodaan toimintasuunnitelma käytännön toimille. Ympäristöosaamista on lisätty konsultoimalla ja perehdyttämällä kasvattajia (mm. Lennu leirillä -materiaaliin liittyvät perehdyttämiset ja iltapäiväohjaajien perehdyttäminen ympäristökasvatuksen mahdollisuuksista) ja edistämällä kasvattajien ja/tai lasten osallistumista muiden järjestämiin perehdytyksiin, kuten Metsämörri-ohjaajan peruskurssille ja Itämeri-lähettiläsluennolle kouluissa. Lisäksi on järjestetty kaikille avoimia asukastilaisuuksia (mm. Sadonkorjuujuhla perhetalo Naapurissa). Vuonna 2008 menestykseksi osoittautunut yhteisöllinen animaatiojoulukalenteri tehtiin uudestaan vuonna Tällä kertaa vetovastuu oli Palikka ry:llä ja mukana oli myös taidemuseo Ateneum. Hanke toimi enää

8 taustalla apuna ja etsi FC Konnun kanssa animaatioita tehneitä ryhmiä. 4V-hanke on ollut mukana Opetushallituksen kokoamassa asiantuntijatyöryhmässä, jossa määriteltiin koulun kestävän kehityksen ohjelma. Työn tuloksena julkaistiin esite Keke koulussa koulun kestävän kehityksen ohjelma, joka valmistui joulukuussa Esite on pohjana hankkeen kestävän kehityksen ohjelmamallille ja vaikuttamisen käsikirjalle, jotka toimivat ponnahduslautana koulujen kestävän kehityksen ohjelmatyöhön. Ohjelmamallin sisältävä vaikuttamisen käsikirja tukee kasvattajia järjestelmälliseen kestävän kehityksen työhön kouluissa ja päiväkodeissa. Luonnoksista on saatu jo positiivista palautetta ja niiden tarpeellisuus kävi ilmi myös hankkeen tekemässä selvityksessä. Ympäristö- tai kestävän kehityksen ohjelmien syntymistä edistetään kasvatusalalla ohjelmamallin, yhteistyöryhmien ja neuvonnan avulla. Hankealueen ohella ohjelmamalli on annettu testattavaksi muillekin haluaville: esimerkiksi Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiirin Lastenlinnan sairaalakoulussa aiotaan laatia kestävän kehityksen ohjelma 4V:n neuvoin. Kasvatuksen ohjelmatyön tavoitteen toteutuminen vaikuttaa etenevän hyvin; jollei se toteudu vielä hankkeen aikana, niin varmasti pian sen päätyttyä. 4V on pystynyt vastaamaan kasvattajien tarpeisiin, joita aktiivisesti kyseltiin hankkeen alkuvaiheessa. Hanke on tarjonnut "konsulttipalveluita" sekä erilaisia mahdollisuuksia tietotaidon kartuttamiseen ja kehittämistoimintaan osallistumiseen. Myös hankkeen väliarvioinnin mukaan kasvatustyö on onnistunut hyvin. Toiminta asukastyössä Ympäristökasvatus ja yleinen asukastyö ovat kohdanneet tapahtumissa, joissa on ollut kestävään elämäntapaan liittyvää ohjelmaa sekä aikuisille että lapsille. Näitä ovat esimerkiksi Hakunilan joulu Vantaalla ja Kevyen mielen joulu -tapahtumat Helsingissä. Erilaiset asukasryhmät on otettu huomioon hankkeen toteuttamissa osallistavan kaupunkisuunnittelun menetelmissä, kuten kaupunkikävelyillä Korson kaikki kasvot -tapahtumassa. Siellä kerättiin näkemyksiä Korson keskustasuunnitelman ja kaavoituksen päivitysprosessiin. Lisäksi Tikkurilan Laurean opiskelijaryhmät keräsivät tietoa erityiskohderyhmiltä eli maahanmuuttajilta, vanhuksilta, alakoululaisilta ja lukiolaisilta. Selvityksen raportti julkaistiin hankkeen nettisivuilla ja siitä lähetettiin kohdennetusti tiivistelmiä eri tahoille.

9 Vantaalla vedettiin työpajoja alueellisista Oskari- eli osallisuus- ja kehittämissuunnitelmista yhdessä Korson ja Hakunilan (ml. Länsimäki) aluetoimikuntien kanssa. Myös Espoossa asukkaat ovat päässeet vaikuttamaan kaupunkisuunnitteluun. Vuorovaikutteisessa WikiVermo-projektissa suunniteltiin uutta Vermon kaupunginosaa. Kiinnostuneista valittiin noin 14 henkilön ryhmä, joka kokoontui kolme kertaa työpajoihin yhdessä ulkopuolisen vetäjän, 4V:n edustajan ja Leppävaaran aluearkkitehdin kanssa. Myös muita alan asiantuntijoita kävi pajoissa puhumassa. Pajojen lisäksi pidettiin yksi avoin ajatustenvaihtoilta. Espoon kaupunkisuunnittelussa menetelmää pidettiin hyvänä ja sen jatkokäytöstä suunnittelun välineenä keskustellaan. Asukastyö on ollut hieman erilaista joka kunnassa johtuen kuntien erilaisista hallinnollisista rakenteista ja tarpeista sekä asukkaiden ja järjestöjen erilaisista tilanteista, tarpeista ja tottumuksista tehdä yhteistyötä. Asukastyössä on jatkettu avoimien asukasiltojen, asukaskerhojen ja tapahtumien myötä yhteistyötarpeiden kartoittamista ja toimivien hyvien käytäntöjen kehittämistä. Esimerkiksi Helsingissä on yhteistyössä Otaniemen Laurean opiskelijoiden kanssa kehitetty Naapurikahvilakonseptia ja muita malleja maahanmuuttaja-asukkaiden tavoittamiseksi ja kestävän elämäntavan edistämiseksi. Espoossa on järjestetty muun muassa kierrätysmateriaaliaskartelua ja Vantaalla erilaisia retkiä. Lisäksi Vantaan Valossa ja Mellarissa osallistuttiin Pohjoismaiden väliseen Reilun kaupan maaotteluun, jolloin keskusteltiin asukkaiden kanssa reilun kaupan kahvien äärellä. Hankealueiden asukkaille ja järjestöille tehtävä opas kestävään yhdistystoimintaan (hankesuunnitelmassa nimellä vaikuttamisen käsikirja) on työn alla. Oppaaseen kootaan asukkaiden ja järjestöjen näkökulmasta keskeisimmät alueelliset asiat, joita käydään läpi kestävän kehityksen näkökulmasta. Käsikirjaan tulevia hyviä käytäntöjä on testattu hankkeessa. Asukkaiden tukihenkilöverkostomallin kehittämistä on lähestytty eri näkökulmista. Joka kunnassa on ollut toistuva alueellinen tapahtuma (Espoossa Meistä on moneksi, Vantaalla Korso-ilta ja Helsingissä Aatteiden polku), jonka on ajateltu toimivan asukkaiden verkostoitumisen pohjana. Tapahtumien kautta hanke on pyrkinyt aikaansaamaan asukkaiden välille asuinalueen kehittämiseen osallistumiselle otollisia tilanteita ja olosuhteita. Hanke on tuonut yhteen kaupunkien alueellista työtä tekevät työntekijät asukkaiden kestävän kehityksen toiminnan tueksi. Tällä tavoitellaan verkostoitumista ja aluetyöntekijöiden tietämystä kestävästä kehityksestä ja sen edistämisestä. Työn tukemiseksi on valmisteltu perehdytyskokonaisuutta aiheesta yhdessä

10 aluetyöntekijöiden kanssa. Niissä kunnissa, joissa on avoimia asukastiloja, tilojen henkilökunta voisi olla hyvä taho tarjoamaan kestävän kehityksen tukea asukkaille. Lisäksi on pyritty sitouttamaan avainasemassa olevia alueellisia toimijoita. Toiminta vuokratalotyössä Hankkeen suunnitteluvaiheessa kaavailtiin kehitettäväksi tukihenkilöverkostomallia vuokratalojen henkilökunnalle. Käytäntö on osoittanut, että verkostolle ei ajatellussa muodossa ole ainakaan toistaiseksi kysyntää. Tukihenkilöverkoston sijaan on siksi tekeillä kestävän asumisen tukipistelistaus, johon kootaan tahoja, jotka tuottavat tietoa ja materiaalia ja/tai neuvovat aiheesta. Vantaalla ja Espoossa ehkä myöhemmin myös Helsingissä vuokratalojen asukkaiden vertaistukeen perustuva tukihenkilöverkostomalli voisi syntyä ympäristöeksperttitoiminnan kautta. Ympäristöeksperttitoimintaa on lähdetty kehittämään yhteistyössä VAV:n ja Espoonkruunun kanssa muun muassa koulutuksia kehittämällä. Vuokratalojen Kestävän asumisen työkalupakki (asuinkiinteistöjen kestävän kehityksen ohjelma) on viimeistä versiota vaille valmis pilottimaisten taloyhtiökatselmointien teon pohjaksi. Katselmoinnit tehdään keväällä 2010 ja niiden perusteella kehitetään pakkia ja pilottikohteiden ympäristöohjelmatyötä edelleen. Katselmointien myötä toivotaan taloyhtiöiden rakentavan itselleen ympäristöohjelman tai kehittävän jo olemassa olevia ympäristöohjelmiaan. Myös vuokratalojen asukkaiden versio Kestävän asumisen työkalupakista on valmisteilla. Niin ikään vuokratalojen asukkaiden kanssa on suunniteltu ja järjestetty tapahtumia, te toja ja kerhoja, joissa on testattu erilaisia hyviä käytäntöjä. Esimerkkeinä kerrottakoon siivousillat, joissa asukkaille on lainattu siivouspihtejä, te lat hyötykasvien viljelystä kerrostalon pihoilla ja parvekkeilla, kädentaitokerhot talojen asukastiloissa sekä pihakatselmoinnit. Hyvät käytännöt kirjataan työkalupakkiin asukkaille ja taloyhtiöille sekä jaetaan sidosryhmien käyttöön. Maahanmuuttajille on tehty selkokielistä materiaalia jätteiden lajittelusta sekä selkokielinen Onni -kalvosarja Onni ja kuluttaminen -työpajoihin, joita testattiin syksyllä Lisäksi työn alla on lyhyt ja ytimekäs asumisopas selkosuomella. Maahanmuuttajille on myös järjestetty ompelu- ja tuunauskursseja sekä te toja ympäristö-, ruoka- ja terveysaiheista.

11 Hankkeen selvitykset Ostopalveluna keväällä 2009 aloitettu selvitys hankealueen kohderyhmien näkemyksistä kestävän kehityksen työstä ja osallisuudesta valmistui syyskuussa. TNS Gallupin tekemässä Kestävän kehityksen ja yhteisöllisyyden nykykäytänteet, asenteet ja tiedot sekä tuen tarve -selvityksessä oli kvantitatiivinen ja kvalitatiivinen osio. Kvantitatiivisen osan kysely tehtiin hankkeen kolmen kaupungin opettajille sekä kaupungin vuokrataloyhtiöiden toimitusjohtajille, isännöitsijöille ja asumisneuvojille. Kvalitatiivisen osan haastattelut tehtiin koulujen rehtoreille, päiväkodin johtajille, asukkaille ja asukasaktiiveille, joista osa oli maahanmuuttajia. Selvityksen yli 200-sivuista raporttia on jaettu kohde- ja sidosryhmille ja sitä on kiitelty muun muassa ympäristökasvattajien keskuudessa. Selvityksen mukaan yleinen asenne kestävän kehityksen edistämiseen on myönteinen. Hankkeelta toivottiin tähän työhön käytännönläheisiä vinkkejä, toimintamalleja ja hyviä oppaita. Tulosten mukaan epävarmuus eri tapojen hyödyllisyydestä kestävän kehityksen edistämisessä ja toisaalta puutteellinen infrastruktuuri kohderyhmien toimintaympäristöissä lannistaa toimia kestävän kehityksen puolesta. Myös maahanmuuttajien ja monikulttuurisuuden parempi huomioiminen nousi selvityksessä vahvasti esille. Tuloksia on hyödynnetty hankkeen toiminnan jatkosuunnittelussa ja priorisoinnissa. Selvityksessä saatua aineistoa hyödynnetään myös hankkeen opinnäytetöiden aineistona. Hankkeen Espoon työntekijöiden vastuulla ollut Asukaskysely kuntalaisille yhteisistä avoimista tiloista ja ulkoalueista 2009 valmistui marraskuussa. Tutkimuksessa tiedusteltiin asukkaiden mielipidettä nykyisistä tiloista ja niiden toimivuudesta, ja mitä toimintoja tai aktiviteettejä tiloihin halutaan. Myös maksuvalmiutta kysyttiin sekä sitä, missä uusien mahdollisten tilojen tulisi sijaita. Kysely lähetettiin 1500 asukkaalle Espoon hankealueella. Lisäksi tehtiin haastattelututkimus nykyisten tilojen ylläpitäjille, aluekehityksestä vastaaville sekä järjestöjen ja asukasyhdistysten edustajille. Keskeinen tulos on, että yhteisiä tiloja pidetään tärkeänä oman alueen yhteisöllisyyden ja viihtyvyyden takaajina. Selvityksen suurin anti on tilannetietoisuus, mutta myös muutamia selkeitä konkreettisia ehdotuksia tuli mietittäväksi toteutusta varten. Esimerkkeinä mainittakoon liikuntapaikkojen suosio asukastiloiksi ja lähipuistojen merkitys yhteisöllisyyden edistämisessä. Uudet mahdolliset toiminnat toivottiin järjestettävän kirjastoissa ja kauppakeskuksissa. Yhteisten tilojen ylläpidon ja toimintojen järjestämisen organisoinnissa peräänkuulutettiin eri sektoreiden, kuten kaupungin, järjestöjen ja mahdollisuuksien mukaan kaupallisen sektorin (kauppakeskukset), yhteistyötä. Selvitystä on käytetty Espoon kaupungin kehittämistyössä ja aineistona aloitteissa. Selvityksen pohjalta on valmisteilla seminaari yhteistyössä eri toimijoiden kanssa.

12 Hankkeessa aikaisemmin tehdyn vaalikyselyn raporttia on jatkotyöstetty syksyn aikana ja lopullinen raportti valmistuu alkuvuonna Hankkeen väliarvioinnin perusteella hanke on lievistä aikatauluongelmistaan huolimatta hyvin vauhdissa ja tavoitteisiin tullaan pääsemään. Väliarvio antoi rakentavaa palautetta, jonka perusteella toimintaa edelleen kehitetään. PROJEKTIN INNOVATIIVISUUS Osana hankkeen tavoitteita on tuottaa sosiaalisia innovaatioita ja hyviä käytäntöjä kestävän kehityksen osaamisen, vertaistuen ja yhteisöllisyyden vahvistamiseksi. Testattuja hyviä käytäntöjä raportoidaan muun muassa hankkeen tuotoksissa (ks. Hyvät käytännöt). Alla on kaksi erityyppistä esimerkkiä: Hanke on ollut aktiivinen hankealueidensa kaupunkisuunnittelun vuorovaikutteisessa asukasosallistamisessa. Osallistavina menetelminä on testattu Vantaalla kaupunkikävelyitä, joiden tuotos otetaan huomioon Korson ja Hakunilan alueiden keskustasuunnitelmassa. Asukkaiden mielipiteitä on kerätty myös työpajoissa Hakunilan aluetoimikunnan Oskari-suunnitelmaan liittyen. Espoossa hanke puolestaan oli aloitteentekijänä ja prosessin tukijana WikiVermo-projektissa, jossa asukkaat pääsivät suunnittelemaan uutta Eko-Vermon asuinaluetta vuorovaikutteisen wikisuunnittelun menetelmin yhdessä kaupunkisuunnittelun kanssa. Helsingissä on syksyn 2009 aikana edistetty ryhmäperhepäiväkoti Artun kehittelemän lakanakäsipyyhemallin testaamista isommissa yksiköissä. Testipäiväkoteja on ollut viisi ja palaute käyttöönotosta kerätään tammikuussa. Testipäiväkodeissa on seurattu paperipyyhkeiden kulutusta ennen lakanakäsipyyhkeiden käyttöön siirtymistä ja lakanapyyhkeiden pesumääriä sen jälkeen, kun niiden käyttöön on totuttu. Lakanapyyhkeitä ommeltiin päiväkodeissa vanhempien ja päiväkotiväen yhteisissä talkoissa. Käsipyyhetoiminta mallinnetaan Helsingin sosiaaliviraston käyttöön.

13 PROJEKTIN TASA-ARVOVAIKUTUKSET Hankkeessa pyritään huomioimaan kaikki ikäryhmät ja sukupuolet tasaisesti toimintaa suunnitellessa ja toteuttaessa. Sen lisäksi hankkeen erityisenä huomion kohteena ovat menetelmät syrjäytymisvaarassa olevien ja maahanmuuttajataustaisten ihmisten tavoittamiseen. Hankkeessa tehdyn selvityksen mukaan maahanmuuttajien huomioimiseen esimerkiksi asukastyössä on tarvetta. Hanke onkin järjestänyt muun muassa te toja ympäristöaiheista ja ompelu- ja tuunauspajoja maahanmuuttajille. PROJEKTIN VAIKUTUKSET KESTÄVÄÄN KEHITYKSEEN Kaikki hankkeen toiminta pyrkii kestävän kehityksen edistämiseen kohderyhmien ja sidosryhmien keskuudessa. Sen lisäksi hankkeen työntekijät toimivat kestävän kehityksen periaatteiden mukaan omassa työyhteisössään ja edistävät niitä siellä mahdollisuuksien mukaan. Aiemmin raportoitiin, että kuntien eri toimijoiden tietämys kestävän kehityksen asioista tuntuu olevan painottunut joihinkin kestävän kehityksen osa-alueisiin oman toimintakentän mukaan. Esimerkiksi sosiaalipuolen toimijat tietävät sosiaalisesta kestävyydestä ekologisen kestävyyden jäädessä vähemmälle. Hanke on pyrkinyt edistämään kestävän kehityksen tietämyksen kokonaisvaltaisuutta kohdennetuilla koulutuksilla ja yhteistyön rakentamisella toimijoiden välille. Suunnitteilla on esimerkiksi koulutus kestävän kehityksen teemoista hankekaupunkien aluetyöntekijöille, jotka usein toimivat sosiaalipuolella. Koulutusta suunnitellaan yhteistyössä aluetyöntekijöiden kanssa. HYVÄT KÄYTÄNNÖT Hankkeessa raportoidaan kaikki kokeillut käytännöt ja onnistuneimmista työstetään malleja muille jaettavaksi. Lisäksi hankkeessa kerätään muiden ideoimia ja toimiviksi osoittautuneita käytäntöjä. Hyviä käytäntöjä, omia ja muiden kehittämiä, julkaistaan hankkeen tuotoksissa. Tuotosten nettijakelusta on keskusteltu useiden toimijoiden kanssa. Esimerkiksi maahanmuuttajille kohdennetut materiaalit toimitetaan sen alan tiedon ja materiaalien levitykseen tarkoitetuille sivustoille.

14 Keskusteluja on käyty myös hyvien käytäntöjen nettijulkaisusta Helsingin kaupunginosayhdistyksen Caddieshankkeen kanssa. Caddies kehittää tapoja ja toimintamalleja, joilla asukkaat ja paikalliset toimijat voivat olla mukana suunnittelemassa ja toteuttamassa kaupunginosansa tulevaisuutta. Hanke on ollut edustettuna Suomen kestävän kehityksen toimikunnan alue- ja paikallisjaoston hyvien käytäntöjen työryhmässä, joka tosin on viettänyt hiljaiseloa syksyllä Hyvien käytäntöjen jakamiseen ja juurruttamiseen etsitään lisää yhteistyötahoja. 4V:n nettisivut, joilla käytäntöjä esitellään, jäävät hankkeen jälkeen osaksi Kierrätyskeskuksen sivustoa. Seuraavassa muutamia esimerkkejä hankkeessa kokeilluista hyvistä käytännöistä: - Pihakatselmusten ja pihasuunnitteluiden testaaminen osallistavina menetelminä on jatkunut syksyllä osassa hankealueen vuokrataloista. Ne on tehty yhteistyössä asukastoimikuntien ja taloyhtiöiden kanssa. - Hankkeessa on kokeiltu monenlaisten asukaskerhojen starttiavun ja ideointiavun antamista. Esimerkiksi Veteraanikujan seniorikerholle on annettu ideoita toimintaan yhteistyössä Helsingin sosiaaliviraston ja Helykodin kanssa. Kerhostartit sisältävät 4V:ltä suunnitteluapua, mainosten tekoa ja starttikertojen ohjaajan hankkimista. Jatkossa asukkaat ottavat itse vetovastuun kerhon pyörittämisestä, kun näkevät, miten homma toimii. - Hankkeen kevyen mielen joulutapahtumien, Hakunilan kartanon joulun sekä Lumon ja Länsimäen kirjaston joulutapahtumien yhteydessä kokeiltiin aineettomien joululahjakorttien askartelua ja ympäristövastuullisten lahjojen ideointia. - Hanke on ollut ideoimassa, tukemassa ja osittain järjestämässä muita alueellisia asukastapahtumia, kuten Leppävaaran raittikarnevaalia, Reilun kaupan kahveja Helsingissä ja Vantaalla, Mellarin asukasiltoja ja Mellunmäen leikkipuiston 25-vuotisjuhlaa. - Hankkeen oppilaitosyhteistyössä Otaniemen Laurean opiskelijat ovat olleet kehittämässä naapurikahvilatoimintaa, jossa maahanmuuttajat ovat erityiskohderyhmänä. - Yhteistyössä Vantaan Aikuisopiston maahanmuuttajaopetuksen kanssa on testattu selkokielistä oppituntirakennetta ja -materiaalia onni ja kuluttaminen -aiheesta. Lisäksi tehtiin selkokielinen materiaali energian- ja vedenkulutuksesta. Aikuisopiston opiskelijoita osallistui myös suomalaisen lähiruoan iltaan, josta saatiin hyvää palautetta. - Osallistavia ja vuorovaikutteisia kaupunkisuunnittelun välineitä on testattu Vantaalla liittyen Korson keskustasuunnitelman päivittämiseen ja Espoossa liittyen Eko-Vermon asuinalueen suunnitteluun. - Hanke on työstänyt useita työpajoja ja täsmäperehdytyksiä kohderyhmiensä sosiaalisen pääoman, yhteisöllisyyden ja ympäristöosaamisen lisäämiseksi. Esimerkkinä Lennu liito-orava -perehdytykset kasvattajille, kestävän kehityksen perehdytykset nuorisotyön työntekijöille, avoimet ompelu- ja tuunauspajat maahanmuuttajille sekä neuvonnat Helsingin kaupungin sosiaaliviraston maahanmuuttajavertaistukiryhmille

15 ja edelleen kehitetyt ympäristöeksperttiperehdytykset. - Retket asukasosallisuuden kasvattajina ja verkostoitumisen mahdollistajina Tuusulanjärvelle ja Metsolan suolle. - Syksyllä tehtiin useita lapsille kohdistettuja lähiluontoretkiä hankealueilla. Retkien tavoitteena on lisätä lasten ympäristöherkkyyttä ja sitouttaa lapsia lähiympäristöstä välittämiseen. - Espoossa testattiin kunnan tapaamispaikkakeskuksen sisustamista kierrätystavaralla ja monikäyttöisen ja usealle toimijalle sopivan tilan luomista. Tarkoituksena on kehittää malli kuntalaisille ja virkamiehille kestävistä sisustusratkaisuista. Muiden ideoimien ja toimiviksi todettujen käytäntöjen keruuta on jatkettu haastatteluin syksyllä 2009 ja suunnitelma niiden työstöstä hankkeen tuotoksiin alkaa olla selvä. Keräämisen aputyövoimaksi otetaan keväällä 2010 harjoittelija, joka keskittyy pääasiassa asukastyön sekä osittain vuokratalotyön käytäntöjen keruuseen. Hyvien käytäntöjen levittäminen koettiin tärkeäksi hankkeessa kohde- ja sidosryhmille tehdyssä selvityksessä. Myös hankkeen väliarviointi korosti käytäntöjen levittämisen ja juurruttamisen tärkeyttä sekä antoi suosituksia, miten haasteeseen tulisi tarttua. Suositukset otetaan hanketyön suunnittelussa ja toteutuksessa huomioon. TOIMINNAN JATKUVUUS Toiminnan jatkuvuuden edistäminen on yksi tärkeimmistä painopisteistä vuonna Koko hankeen ajan kaikki tapahtumat, toiminnot ja materiaalit on pyritty tekemään yhteistyössä jonkun pysyvän tahon kanssa juurruttamisen tukemiseksi. Lisäksi hankkeessa on aktiivisesti markkinoitu hankkeen tuotoksia ja toimintamalleja sidosryhmille. Hankkeessa on myös alettu etsiä "kotipesiä" tuotoksille, kuten Kestävän asumisen työkalupakille ja kasvatuksen kestävän kehityksen ohjelmamalleille. Kestävän asumisen työkalupakin osalta on oltu yhteyksissä lähes kaikkiin vuokrataloalan kattojärjestöihin ja koulutusorganisaatioihin. Keskustelut jatkuvat ja niitä saattaa helpottaa joulukuussa 2009 uusittu Asuinkiinteistöjen energiansäästösopimus (AESS), jonka toimenpideohjelmaan pakki tarjoaa ratkaisuja. Kasvatuksen keke-ohjelmamallista on puolestaan keskusteltu opetushallituksen kanssa. Lisäksi monet tahot, esimerkiksi hankekaupungit ja Kierrätyskeskus, ovat luvanneet laittaa materiaalit sivuilleen, ja ainakin

16 Kierrätyskeskus edistää materiaalin käyttöä jatkossa muillakin keinoin. Kaikki kestävän kehityksen kasvatustyön toiminta on toteutettu siten, että osaaminen kouluissa ja päiväkodeissa lisääntyy. Perehdytyksiä on järjestetty paljon sekä kaikille avoimia että eri työyhteisöille räätälöityjä ja järjestetään jatkossakin. Näin juurtumista tapahtuu kuin itsestään, kun kasvattajat soveltavat oppimaansa työpaikallaan. Muun muassa Kiuru ja koppakuoriainen -materiaalia levitetään aktiivisesti Vantaan kaupungissa ja yleisemmin muun muassa nettimateriaalina. Yksittäisissä kouluissa ja päiväkodeissa on jo nyt jäänyt käytäntöön joitakin hankkeen aikana toteutettuja projekteja, esimerkiksi käsipyyhkeistä lakanalappuihin siirtyminen. Myös kasvattajien yhteistyöverkostot Espoossa ja Vantaalla ovat mitä todennäköisimmin jäämässä toimiviksi verkostoiksi hankkeen jälkeen. Lisäksi pääsuunnitteluryhmä on toivonut vastaavan ryhmän kokoontumista hankkeen jälkeenkin keskustelemaan kestävän kehityksen kasvatuksesta pääkaupunkiseudulla. Espoossa keskustellaan hyvinvointityöryhmien roolista kaupungin hankkeiden tuotosten juurruttamisessa. Toinen mahdollinen taho on aluekohtaiset asukasfoorumit, jotka voisivat toimia kanavana kaupungin ja asukkaiden välillä. Myös Espoonkruunun koulutuskalenteriin on tullut uusia koulutuksia, joiden aiheita 4V on nostanut esiin, kuten viestintä ja motivointi asukastoiminnassa sekä ympäristöeksperteille kehitetyt koulutukset. Vantaalla pyritään varmistamaan, että hankkeen tuottamat tuntipaketit, jätelajittelukortit ja lähiruokakurssin idea jäävät Vantaan aikuisopiston käyttöön jatkossakin. Myös osallistavan kaupunkisuunnittelun metodeja markkinoidaan käytettäviksi tulevissa projekteissa, ja paikallistoimijoiden verkostoitumisillan jatkamisesta järjestövoimin on neuvoteltu. Useat asukastapahtumat on järjestetty yhteistyössä aluekoordinaattorin kanssa, ja tarkoituksena on saattaa ne pysyväksi osaksi heidän työtään. Hankkeen tuottamia malleja pyritään esittelemään kaupungin eri johtoryhmissä ja työryhmien kokouksissa. Helsingissä on testattu vuokratalojen asukasosallisuutta lisääviä malleja tiiviissä yhteistyössä asukkaiden ja taloyhtiöiden kanssa niin, että käytäntöjen juurtumiselle on hyvät mahdollisuudet. Yhdessä sosiaaliviraston aluetyöntekijöiden kanssa on suunniteltu heidän toimintansa kehittämistä kestävän kehityksen näkökulmasta, ja Mellarin asukastalomallin (kumppanuussopimus eri hallintokuntien ja järjestön kesken) kehittämisessä on oltu mukana. Lisäksi on keskusteltu sosiaaliviraston kanssa leikki- ja asukaspuistojen ympäristöohjelmien kehitystyön ja hankkeen toiminnallisten mallien yhdistämisestä. Juurruttamista edistetään myös tuomalla hanketavoitteita mukaan esimerkiksi alueryhmien toimintaan.