Moona Heikkinen. Vegaaniäitien kokemuksia imetyksestä ja ravitsemusohjauksesta raskaus- ja imetysaikana

Transkriptio

1 Moona Heikkinen Vegaaniäitien kokemuksia imetyksestä ja ravitsemusohjauksesta raskaus- ja imetysaikana ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO Filosofinen tiedekunta Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto, Savonlinna Kotitalousopettajakoulutus Kotitaloustieteen pro gradu -tutkielma Joulukuu 2017

2 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Filosofinen tiedekunta Osasto School Soveltavan kasvatustieteen ja opettajankoulutuksen osasto Tekijät Author Moona Heikkinen Työn nimi Title Vegaaniäitien kokemuksia imetyksestä ja ravitsemusohjauksesta raskaus- ja imetysaikana Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Kotitaloustiede Pro gradu -tutkielma X liite Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä Abstract Tämän tutkimuksen tarkoituksena on kuvailla suomalaisten vegaaniäitien kokemuksia imetyksestä ja raskaus- ja imetysajan ravitsemusohjauksesta. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla. Seitsemän vegaaniäitiä haastateltiin heidän imetyskokemuksistaan ja ravitsemusohjauskokemuksistaan sekä saamastaan tuesta. Heiltä kysyttiin myös, kuinka he kuvailisivat elämäntapaansa ja ruokahuoltoaan. Aineisto analysoitiin teoriasidonnaisella analyysillä. Tutkimusta suomalaisten äitien imetyskokemuksista on niukasti ja vielä vähemmän tutkimusta on vegaaniäitien näkökulmasta. Tutkimukseni teoreettinen perusta ovat ravitsemussuositukset lapsiperheille ja vegaanien ravitsemusohjauksesta sekä imetyksestä tehdyt tutkimukset. Lisäksi vegaaninen elämäntapa ja siihen liittyvät valinnat ovat keskeisiä. Imetyspäätökset tehdään ympäröivän kulttuurin ja lähipiirin asenteiden perusteella. Ravitsemussuositusten perusteella äitien täytyy saada ravitsemusterapeutin ohjausta lapsen alkaessa maistella kiinteitä ruokia. Tiedetään, että vegaanien tulee täydentää ruokavaliotaan B12-vitamiini-, D-vitamiini- ja jodilisällä. Myös välttämättömät rasvahapot ovat elintärkeitä terveen hermoston kehitykselle. Kaikista kriittisin ravintoaine on kuitenkin B12 -vitamiini, sillä ellei raskaana oleva ja imettävä vegaaniäiti täydennä ruokavaliotaan säännöllisesti B12-vitamiinilla, hän saattaa lapsensa vitamiinipuutoksen vaaraan. Tutkimuksessani äitien tärkeimmät syyt vegaanisen elämäntavan taustalla olivat eettiset ja ekologiset. Kaikki äidit olivat imettäneet suositusten mukaan ja imetys oli ollut heille erityisen tärkeää. Kaikki haastattelemani äidit olivat käyttäneet suositeltuja ravintolisiä huolellisesti ja viisi äitiä oli saanut ravitsemusohjausta ravitsemusterapeutilta. He valmistivat itse ruokaa ja käyttivät ruokavaliossaan täydennettyjä kasvipohjaisia juomia. Tämän tutkimuksen mukaan äidit eivät saaneet neuvolasta ohjausta ruokavalion toteuttamiseen raskaus- ja imetysaikana. He eivät myöskään saaneet tukea imetykseen. Ongelmista selvittiin sinnikkyydellä ja itsenäisellä tiedon etsimisellä. Kaikki tutkimukseni äidit olivat korkeasti koulutettuja, minkä tiedetään vaikuttavan ruokavalion koostamiseen, ravitsemustietämykseen ja imetyksen onnistumiseen. On tärkeää selvittää, mitä äidit kokevat, jotta heidän tarvitsemaansa tukea voidaan tarjota. Tutkimukseni mukaan äidit, jotka tarvitsisivat tukea ja tietoa eivät ehkä saa sitä neuvolasta. Neuvolassa luotettiin äitien omaan tietämykseen vegaanisesta ruokavaliosta. Jo raskauden alussa tulisi varmistua äitien ravintolisien käytöstä ja monipuolisesta ravitsemuksesta, jotta puutoksia ei pääse syntymään. Imetyksen on osoitettu ehkäisevän kansansairauksia myöhemmällä iällä ja se on ravitsemuksellisesti täydellistä ravintoa imeväiselle. On tärkeää, että äideillä on mahdollisuus saada tukea imetyksen onnistumiseen. Avainsanat Keywords vegaani, imetys, ravitsemusohjaus, ravintolisä, raskaus, ravitsemussuositukset

3 ITÄ-SUOMEN YLIOPISTO UNIVERSITY OF EASTERN FINLAND Tiedekunta Faculty Philosophical faculty Osasto School School of Applied Educational Science and Teacher Education Tekijät Author Moona Heikkinen Työn nimi Title Vegan mothers experiences of breastfeeding and nutrition counselling during pregnancy and breastfeeding Pääaine Main subject Työn laji Level Päivämäärä Date Sivumäärä Number of pages Home Economics Pro gradu -tutkielma X appendices Sivuainetutkielma Kandidaatin tutkielma Aineopintojen tutkielma Tiivistelmä Abstract The aim of this study was to describe finnish vegan mothers experiences during breastfeeding and their experiences of nutrition counselling during pregnancy and breastfeeding. The data were obtained by interviewing seven vegan mothers. Mothers were asked about their nutrition counselling and breastfeeding experiences. They were also asked about support they had be received. Moreover in this study were discussed about their life style choice. Data were analyzed using the theory - bound analysis. Nutrition recommendations and breastfeeding experiences was the theoretical basis of the research. There are only a few studies addressed to the finnish mothers breastfeeding experiences and a very few about vegan mothers breastfeeding. It is known that breastfeeding attitudes comes from surrounding culture and from friends and family. According to the recommendations vegans should be given nutrition counselling before their infant starts to eat solid foods. It is known that vitamin B12, vitamin D and iodine must be taken from dietary supplements. Necessary fatty acids are crucial for the health of the nervous system. The most critical nutrient is vitamin B12, because unless pregnant and lactating vegan women habitually use reliable B12 sources they place their offspring at risk of B12 deficiency. In this study all the vegan mothers were concerned about animal rigths and ecological reasons which has led them to vegan diet. All participants used recommended dietary supplements and five mothers had got some information from the dietitian. Mothers prepared food and used supplemental plantbased drinks. According to this study mothers were not given any help in maternity health care but they had to found help individually. In maternity health care were trusted in mother's own knowledge from vegan nutrition. However all the mothers were highly educated, which is known to influence on food consumption, breastfeeding and dietary habits. All the mothers had search information and they used dietary supplements very carefully. The vegan mothers had received information about veganism mostly from websites and friends. The studied vegans had breastfed long because they had the necessary persistence to overcome difficulties. In this study has shown that mothers who need support and information may not receive it in maternity health care. Information from recommended dietary supplements should be given in the beginning of pregnancy so the risk of deficiency won't develop. If it is not known what mothers experience, they can not be helped. All the mothers should get support for breastfeeding because it lowers the risk of many diseases. Moreover breast milk is the perfect nutritional choice for infant. Avainsanat Keywords vegan, breastfeeding, nutrition counselling, dietary supplement, pregnancy, nutrition recommendations

4 Sisältö 1 JOHDANTO 3 2 ELÄMÄNTAPANA VEGAANIUS Elämäntapaan johtaneet syyt Ravitsemussuositukset Vegaanien ravitsemusterveys Vegaaninen ruokavalio raskaus- ja imetysaikana IMETYS JA RAVITSEMUSOHJAUS Imetyssuositukset Äidinmaidon ja äidinmaidonkorvikkeiden koostumus Ravitsemus- ja imetysohjaus neuvoloissa Raskaus- ja imetysajan vaikutukset äidin ja lapsen terveyteen Vegaanien valinnat ja imetyspäätökset Kasvatuksen periaatteet TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA KYSYMYKSET MENETELMÄ JA AINEISTON ANALYYSI Aineiston hankinta Analyysi Tutkittavat tapaukset TULOKSIA Tuloksia teemoittain Perheen ravitsemus ja ruokahuolto Tiedonlähteet vegaanisen ruokavalion koostamiseen Imetyskokemukset Ravitsemusohjaus Tulosten tarkastelua POHDINTA Luotettavuus Jatkotutkimusaiheita...65 Lähteet Liitteet

5 1 JOHDANTO Vegaaninen ruokavalio ja erilaisten kasvisruokavalioiden muodot ovat yleistyneet viime vuosina, sillä ruokavalintojen eettiset, ekologiset ja terveydelliset perusteet ovat tulleet laajemmin ihmisten tietoisuuteen. (Elorinne 2016b.) Mäkelä on kuvannut (2004) syömisen monimutkaistumista ja politikoitumista, mikä näkyy erilaisina erityisruokavalioina. Ruokavalinnoilla voidaan ottaa kantaa yhteiskunnallisiin keskusteluihin ja vaikuttaa. Vegaanit kieltäytyvät kaikista eläinkunnan tuotteista ja ottavat samalla kantaa eläinten oikeuksiin, ympäristökysymyksiin, ruuan terveellisyyteen ja sen riittävyyteen. Tutkielmani aihe on vegaaniäitien kokemukset imetyksestä ja ravitsemusohjauksesta raskaus- ja imetysaikana. Vuonna 2005 suomalaisissa ravitsemussuosituksissa nähtiin vielä vegaaninen ruokavalio riskinä lapsen terveelle kehitykselle raskaus- ja imetysaikana sekä lapsuusvuosina, sillä vegaaninen ruokavalio vaatii paljon huolellisuutta. Vegaaninen ruokavalio on nyt uusimmissa vuoden 2014 suosituksissa hyväksytty sopivaksi kaikissa elämänvaiheissa, myös raskaus- ja imetysaikana, mutta vegaaniäideille tulee tarjota ravitsemusterapeutin tapaamista lapsen siirtyessä perheen yhteiseen ruokavalioon. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.) Suositusten mukaan vegaanien on perehdyttävä B12-vitamiinin, jodin, kalsiumin, raudan, riboflaviinin, sinkin, seleenin ja D-vitamiinin, mutta myös proteiinien riittävyyteen ruokavaliossa. Ravitsemussuosituksissa todetaan, että vegaaninen ruokavalio vaatii riittävää

6 4 tietoa tarvittavista ravintolisistä ja ruokavalion koostamisesta, jotta vakavilta puutoksilta vältytään (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014). Hyvin koostettu vegaaninen ruokavalio edistää kuitenkin kiistatta terveyttä monin tavoin. (Elorinne ym. 2016a; Pelkonen 2017a.) Ensimmäisen lapsen syntymän myötä perhe astuu uuteen elämäntilanteeseen, jossa voimavarat voivat olla koetuksella ja vaaditaan taitoja arjen hallintaan, jotta haasteista selvitään. Imetyspäätöksiin vaikuttavat läheisten tuki ja imetysohjauksen laatu, mutta myös äitien asenteet ja tiedot imetyksen hyödyistä. Äitien kyky etsiä tietoa ja tukea vaikuttaa myös onnistumiseen. (Hannula 2003.) Suomessa ei päästä WHO:n asettamiin imetyssuosituksiin, joissa lisäruokia aloitettaisiin vasta puolen vuoden iässä ja osittainen imetys jatkuisi kahden vuoden ikään. Suomessa suositukset kehottavat 4-6 kuukauden täysimetykseen ja ainakin vuoden ikään jatkuvaan osittaiseen imetykseen. (Hasunen ja Ryynänen 2005.) Vegaaniäideille vuoden ikään jatkuva imetys olisi erityisen tärkeää, jotta lapsi ei altistu puutoksille. Kuitenkin vegaaniäidin on täydennettävä myös imetysaikaista ruokavaliotaan etenkin B12-vitamiinilla, koska sen pitoisuus äidinmaidossa riippuu ruokavaliosta. Vegaanisia äidinmaidonkorvikkeita ei ole Suomen markkinoilla tällä hetkellä, eikä kasvimaitoja suositella annettavaksi alle vuoden ikäisille. Imetyksen onnistumisessa on merkitystä äidin oman pystyvyyden kokemuksella, mutta myös ympäristön asenteilla, tuella ja tiedonsaannilla (Salokoski 2005). Äitiys- ja lastenneuvola pyrkii äidin ja lapsen terveyden edistämisen lisäksi parantamaan perheiden hyvinvointia ja mahdollistamaan turvallisen ja terveen ympäristön lapselle. (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2015.) Aiemmissa tutkimuksissa on kuitenkin saatu viitteitä, että erityisruokavalioiden osaaminen jää usein neuvoloissa puutteelliseksi ja äitien oma aktiivisuus tiedon ja tuen hakemisessa korostuu (Kaipiainen 2005). Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos tekee säännöllisesti selvityksiä imetyksen ohjauksesta terveydenhuollossa. Kasvatusajattelu ja arvot vaikuttavat perheiden päätösten taustalla. Tässä tutkimuksessa kiinnostus on kotitaloustieteellinen eli vegaaniäitien imetyskokemuksia, ravitsemusohjauskokemuksia ja imeväisikäisten lastensa ruokavalion toteuttamista halutaan kuvailla kodeissa koetun näkökulmasta. Kotitaloustiede tutkii kotitaloutta ja sen

7 5 vuorovaikutusta ympäristönsä kanssa pyrkien selvittämään kotitalouteen ja kotitalouden toimintaan liittyvien ilmiöiden teoreettisia perusteita (Itä-Suomen yliopisto 2015). Tutkimusta suomalaisten vegaaniäitien imetyksestä ja kokemuksista ravitsemusohjauksesta ja vauvan varhaisimman ravitsemuksen päätöksistä on niukasti. Perheiden arjenhallinnan taitoja ja kykyä kohdata ongelmatilanteita arjessa, voidaan tukea vain, kun tiedetään, mitä perheissä koetaan. Jos tietämys terveydenhuollossa ole riittävää voi seurauksena olla puutostiloja tai jopa kehityshäiriöitä lapselle (Tuso ym. 2013). Kun tutkitaan vegaaniäitien saamaa kohtelua ja pyritään ymmärtämään heidän näkemyksiään, saadaan paremmin tarjottua tukea ja ohjausta heti lapsen alkutaipaleelta lähtien erityisruokavalioon. Etenkin puutteita voi olettaa olevan vegaaniruokavalion kohdalla, sillä se on hyvin rajoitettu kasvisruokavaliomuoto, joka lisäksi usein käsittää muutkin elämän osa-alueet, kuten kosmetiikan, vaatemateriaalit, puhdistusaineet ja jopa rokotteet. (Kosonen 2012.) Kaipiaisen pro-gradu tutkielma (2005) on ainoita vegaanisiin perheisiin keskittyviä tutkimuksia. Ulkomaisissa tutkimuksissa vegaaniäitejä on tutkittu jonkin verran keskittyen kuitenkin raskaus- ja imetysajan ravintoaineiden saantiin ja puutosten mahdollisiin vaikutuksiin (Messina & Mangels 2001; Dewey 2001ym.). Suomessa on niukasti äitien kokemusten ja käsitysten näkökulmasta tehtyä tutkimusta. Hoitajien käsityksiä ja imetyksen tukemiseen liittyviä toimia on tutkittu enemmän ja imetyksen terveysvaikutuksia on tutkittu melko laajasti. Viime vuosina tutkimus on keskittynyt jo sikiöajan ravitsemuksen vaikutuksiin lapsen myöhemmälle terveydelle. On kiistatta osoitettu, että varhaisilla ravitsemuksen päätöksillä on vaikutusta pitkälle lapsen tulevaan elämään esimerkiksi kansansairauksien syntyyn (Erkkola ym. 2006; Erkkola 2006; Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2009.) Tukemalla hyvää raskautta ja imetystä voidaan vaikuttaa monien kansansairauksien riskiin ja myös psyykkiseen hyvinvointiin. Tutkin vegaaniäitien kokemuksia puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla, jotta ymmärrettäisiin paremmin vegaaniäitien kokemuksia imetyksestä, ravitsemushaasteista ja tarpeista uuden elämäntilanteen edessä.

8 6 2 ELÄMÄNTAPANA VEGAANIUS Suomessa on viimeisten vuosien aikana alettu enemmän puhua kasvisruokavalion hyvistä vaikutuksista, ruokavalio on muodostunut trendikkääksi ja markkinoille on tullut enemmän kasviproteiinituotteita. Kasvisruokavaliota noudattavia suomalaisia aikuisia on noin 0,5-3 % (Vinnari 2010). Kasvisruokavalio on suositumpi nuorilla, joista jopa 5-9 % noudattaa jonkinlaista kasvisruokavaliota (Parviainen ym. 2017). Vegaani on henkilö, joka ei syö mitään eläinperäisiä tuotteita eli liha, kala, maitotuotteet ja munat eivät kuulu vegaanin lautaselle. Samalla lisäaineet, kuten karmiini ja liivate ovat vältettäviä raaka-aineita. Veganismi on useimmiten elämäntapa eli vegaani välttää muissakin valinnoissaan eläimiä vahingoittavia tuotteita ja palveluita. (Vegaaniliitto 2017.) Vegaaninen ruokavalio vaatii tietämystä tarvittavista lisäravinteista, joita ovat ainakin B12-vitamiini, D- vitamiini ja jodi. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016). Vegaaninen ruokavalio on hyvin koostettuna terveyttä edistävä, sillä vegaaneilla on vähemmän sydän- ja verisuonisairauksia, tyypin 2 diabetesta, ylipainoa ja joitakin syöpäsairauksia. Vegaaneilla on myös usein paremmat veren rasva-arvot ja harvemmin verenpainetta. (Tuso ym. 2013; Kosonen 2012). 2.1 Elämäntapaan johtaneet syyt

9 7 Vegaaniseen elämäntapaan ja ruokavalioon voidaan päätyä useiden syiden kautta. Eläinten oikeudet, ekologiset ja terveydelliset tekijät johtavat vegaaniseen elämäntapaan, mutta myös hengelliset ja uskonnolliset syyt sekä huoli maailmanlaajuisesta nälänhädästä (Elorinne ym. 2016b). Eläinperäisen ruoan tuotantoon liittyvät eettiset ongelmat ja ekologiset näkökulmat ovat nousseet erityisesti keskustelun aiheeksi. Eläimillä ei nykyisessä tuotannossa ole mahdollisuuksia toteuttaa lajityypillisiä tarpeitaan vaan ne elävät lyhyen elämän jalostettuina tuottamaan mahdollisimman paljon mahdollisimman nopeasti. Pettersson (2001) määrittelee, että eettiset syyt koetaan tärkeiksi, sillä ihmisellä ei koeta olevan oikeutta elävien ja tuntevien luontokappaleiden hyväksikäyttöön. Eläinten kyvyistä ja älystä saadaan jatkuvasti uutta tietoa ja syyt, joilla eläinten kaltoinkohtelua ja valjastamista ruoantuotantoon on perusteltu, koetaan usein riittämättömiksi. Kasvisruokavalioon siirtymisessä eläinten olojen lisäksi antibioottien ja kasvutekijöiden käyttö eläinten kasvatuksessa sekä eläinten kautta mahdollisesti tarttuvat taudit saattavat olla syynä veganismiin (Winston 2009). Veganismiin kuuluu usein villasta, silkistä, nahasta ja eläinkokeista kieltäytyminen sekä sirkusten ja eläintarhojen välttäminen. (Elorinne ym. 2016b.) Monelle myös tieto eläinperäisen ruoan tuotannon vaikutuksista maaperän eroosioon, vesipulaan, metsäkatoon, vesistöjen rehevöitymiseen, eläinten sukupuuttoaaltoon ja kasvihuonekaasupäästöihin on merkittävä syy siirtyä kasvisruokavalioon. Eläinperäisen ruoan tuotanto vaatii moninkertaisesti viljelypinta-alaa kasvisruokavalion tuottamiseen verrattuna ja nälänhädästä kärsivien alueiden olot kurjistuvat ruokajärjestelmän vuoksi. (Ilmasto-opas 2015; WWF 2017; Vegaaniliitto 2017.) Yhä useampi suomalainen siirtyy kasvisruokavalioon ja vegaaniksi. Ja entistä useammin näissä perheissä lapsetkin ovat syntymästä asti vegaaneja. Veganismi ei ole uusia asia, vaikka sitä onkin Suomessa tavattu enemmän vasta 1970-luvulta lähtien. Kasvisruokavalion yleistyminen hidastui 1980-luvun jälkeen ja nykyisin kasvissyöjien määrä on 0,5-3%, sillä määritteleminen on hankalaa. Moni kokee olevansa kasvissyöjä, vaikka kuluttaisi joskus esimerkiksi kalaa tai kanaa tai muita eläinperäisiä ainesosia. (Vinnari 2010.) Kautta aikojen kasvissyöntiä on esiintynyt joko traditionaalisena tai yksilöllisenä valintana. Syyt esimerkiksi Aasiassa ovat usein uskonnolliset ja henkiset, kun taas länsimaissa usein yksilölliset (Kosonen ym. 2005). Fox ja Ward (2008) havaitsivat, että kasvissyöjille tulee ajan kuluessa lisää syitä noudattaa ruokavaliota eli valinnan motiivit

10 8 laajenevat käsittämään esimerkiksi ympäristösyitä, vaikka lähtökohta olisikin ollut terveyden edistäminen. Vegaaninen ruokavalio ja eläinoikeusajattelu on nähty Suomessa ääriajatteluna ja radikalismina. Varsinkin kettutytöttely ja median lietsoma viha 1990-luvun turkistarhaiskuja kohtaan jätti leimansa eläinoikeusajatteluun ja vegaaniseen elämäntapaan. Veganismi liittyy eläinoikeusliikkeeseen ja 1990-luvun protestiliikkeisiin, jossa kieltäytymällä kulttuurisesta normaalista elämäntavasta harjoitettiin jo itsessään arjen vastarintaa. (Juppi, 2004, 43.) Näistä 1990-luvun eläinoikeusliikkeen toimijoista oikeastaan kaikki tunnustautuivat kasvissyöjiksi, joista iso osa määritteli itsensä vegaaneiksi. Eläinoikeusasiaa ajetaan nykyisinkin erilaisissa järjestöissä, kuten Animalian ja Oikeutta eläimille -järjestön sekä Vegaaniliiton toiminnan kautta. Samanlaista epäluuloisuutta vegaanisuutta kohtaan ei ole kuin vielä parikymmentä vuotta sitten vaan ihmisten tietoisuus on lisääntynyt ja elintarvikevalikoiman laajentumisen myötä myös ruokavalion koostaminen on helpottunut. (Juppi, 2004, 43.) Vaikka edelleen esiintyy vastustusta etenkin lasten vegaanista ruokavaliota kohtaan, on ruokavalion yksilöllisyys tullut hyväksyttävämmäksi. Ilmastonmuutoksen ja ruokavalintojen yhteys sekä muut ympäristöasiat ovat monille helpompia aspekteja ymmärtää vegaanisuutta (Elorinne ym. 2016b). Etenkin terveyssyiden vuoksi vegaaneiksi ryhtyvät voivat muuttaa ruokavalionsa nopeastikin, kun taas eettisiä syitä painottavat voivat opetella ruokavaliota vähitellen. Eettiset vegaanit ovat voineet olla ensin jonkin aikaa, jopa vuosia kasvissyöjiä, joiden ruokavalio kuitenkin sisältää esimerkiksi maitoa, ennen kuin siirtyvät täysin vegaaniseen ruokaan. (Fox & Ward 2008.) Kasvisruokavalioon siirtymisen syitä ovat Larssonin ja kumppaneiden (2003) mukaan erityisesti eettiset ja terveydelliset, mutta päätöksen takana vaikuttavat usein myös median, lähipiirin, koulun ja musiikin vaikutteet. Vegaanien sitoutuneisuus vaihtelee. Osalle on tärkeää toimia yhdessä muiden vegaanien kanssa ja he kokevatkin vegaanisen elämäntavan osaksi identiteettiään, joka tekee eettiset kysymykset pääasiallisiksi. Toisille veganismi on yksilöllinen valinta, jolloin muiden vegaanien seuraan ei hakeuduta niin aktiivisesti, eikä sekaruokailijoiden syömiseen pyritä vaikuttamaan. (Larsson ym ) Tärkeää ruokavalioon sitoutumisessa on vertaistuki muilta vegaaneilta. Vegaaneille sosiaaliset tilanteet voivat aiheuttaa epämiellyttäviä tilanteita ja nolostumista ja he saattavat joutua

11 9 selittämään ravitsemustaan. Veganismi on kuitenkin heille itselleen luonnollinen osa arkea, ei vain ruokavalio vaan ideologia, joka ohjaa elämää. (Elorinne ym ) Etenkin aiemmin eläinoikeusajattelu ja sitä kautta veganismi nähtiin vasemmistolaisiin arvoihin nojaavana käytännön poliittisena toimintana, mutta veganismiin on monia syitä ja perinteiseen poliittiseen jaotteluun ei välttämättä haluta sitoutua. Etenkin terveydellisten vegaanien joukossa yhteyttä vasemmistolaisiin arvoihin ei välttämättä ole nähtävissä yhtä selkeästi kuin esimerkiksi eettisten vegaanien kohdalla voi olla. (Juppi 2004, 33-44). Nykyisin tietoa erilaisista ruokavalioista saadaan nopeasti varsinkin internetin kautta ja erilaiset trendit valloittavat varsinkin nuoria ja naisia. Varsinkin vuotiaiden keskuudessa yleistyivät eniten kasvisruokavaliot ja laktoositon ruokavalio vuosien aikana. Erilaisia syitä ruokavaliomuutoksiin on useita, mutta erityisesti terveydelliset, painoon liittyvät, hyvinvointia parantavat ja eettiset sekä ideologiset syyt ovat nuorten ruokavalioiden taustalla. Usein saatetaan välttää tiettyjä elintarvikkeita ja elämäntapaan ja terveyteen liittyvien ruokavalioiden yhdistelmät ovat yleistyneet. (Parviainen ym ) Mäkelä (2000) on havainnut syömisen politisoitumisen siten, että ruokavalioiden noudattamisella erotutaan muista ja osoitetaan omaa elämäntyyliä. Ruokavalinnat ovat monimutkaisempia ja niiden kautta kyetään vaikuttamaan yhteiskuntaan ja osallistumaan ajankohtaiseen keskusteluun. Välillä erilaiset ruokaan liittyvät kriisit saavat kuluttajat kiinnostumaan ruoan alkuperästä. (Mäkelä 2000.) 2.2 Ravitsemussuositukset Uusissa lapsiperheen ruokavaliosuosituksissa (2016) vegaaninen ravitsemus oli ensimmäistä kertaa myös lapsille sopiva ruokavalio. Vegaaniruokavalioon kuuluu vaihtelevasti viljavalmisteita, palkokasveja, kasviksia, marjoja, hedelmiä, sieniä, pähkinöitä, siemeniä, ravintorasvoja ja kasviperäisistä raaka-aineista valmistettuja elintarvikkeita. Ruokavalioon kannattaa sen ravitsemuksellisen kokonaisuuden parantamiseksi sisällyttää myös erilaisia kasvipohjaisia juomia ja kasviperäisiä korvaavia tuotteita esimerkiksi jogurteille. (Valtion

12 10 ravitsemusneuvottelukunta 2016.) Vegaaneille on nykyisin tarjolla kalsiumilla, B12- vitamiinilla ja D-vitamiinilla täydennettyjä soija-, manteli-, cashew ja kaurajuomia. Riisijuomaa ei suositella alle 6-vuotiaille lapsille, sillä riisistä valmistetun juoman epäorgaanisen arseenin tiedetään olevan suurissa määrin haitallista terveydelle. (Evira 2016.) Vegaaninen lautasmalli suosittelee viidestä kuuteen ateriaa päivässä, jotka on koostettu siten, että kolmasosa lautasesta on kasviproteiinin lähdettä, kolmasosa taas juures-, peruna- tai viljalisäkettä ja kolmasosa kypsennettyjä tai tuoreita kasviksia. Täysjyväleipä, levite, mahdollinen salaatinkastike ja ruokajuoma täydentävät aterian. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.) Fisherin (1999) mukaan vegaanin ei tarvitse olla huolissaan välttämättömien aminohappojen saamisesta, sillä elimistössä muodostetaan aminohappoja proteiineista hajottamalla. Välttämättömien aminohappojen saamiseksi riittää siis, että erilaisia proteiinin lähteitä käyttää monipuolisesti eri päivinä. Ei siis tarvitse joka aterialla huolehtia, että saa proteiinia monesta lähteestä. Riittävä painonnousu ja hemoglobiinin terveellä tasolla pysyminen kertovat yleensä lapsen normaalista kasvusta ja proteiinin tarpeen täyttymisestä (Kosonen 2013.) Proteiinin tarve kasvaa noin viidenneksen entiseen verrattuna raskaudessa, jonka voi hyvin kattaa kasviproteiinin lähteilläkin, vaikka kasviproteiini imeytyykin hieman heikommin kuin eläinperäinen. Imeytymistä voi parantaa esimerkiksi kypsentämällä (Young ja Pellet 1994). Proteiinin tarve on keskimäärin ollut vegaaniäideillä riittävää. [Rand ym (Kaipiaisen 2005 mukaan)] Vegaanin tulee kiinnittää huomiota ruokavalion monipuolisuuteen, jolloin todennäköisimmin saa kaikki tarvittavat ravintoaineet ja muistaa huomioida erityisesti muutamat kriittiset ravintoaineet, joiden saanti kasvisperäisestä ruoasta on heikompaa tai imeytyminen on vähäisempää. Ruokapyramidi voi auttaa koostamaan ruokavaliosta riittävän. B12-vitamiinia vegaani ei saa muuta kuin ravintolisän kautta ja D-vitamiiniakin vain auringonvalosta kesäaikaan. Yksilöllisestä tilanteesta riippuen noin vuoden iästä lähtien lapselle voidaan ryhtyä antamaan myös B12-vitamiinia ja jodia sisältävää ravintolisää. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.)

13 11 Ravintolisä on Eviran (2017) määritelmässä elintarvike, joka kuitenkin on poikkeava verrattuna tavanomaisiin elintarvikkeisiin joko ulkomuotonsa tai käyttötapansa vuoksi. Ne muistuttavat lääkkeitä ja ovatkin valmiiksi pakattuja yhden tai useamman ravintoaineen tai muun ravitsemuksellisesti tai fysiologisesti merkityksellisen aineen tiivistettyjä lähteitä, joita myydään pillereinä, kapseleina tai jauheina. Ravintolisiä säätelee Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivi ravintolisistä (2002/46/EY). (Evira 2017.) Vegaaniäitien raskausaikana pätevät samat säännöt kuin muidenkin äitien ravitsemuksen ja elämäntapojen suosituksissa, mutta äideiltä vaaditaan enemmän täsmällisyyttä syömisessä ja ravintolisien käyttöä. Kaikille raskautta suunnitteleville suositellaan ravintolisänä foolihappoa 400 µg noin kaksi kuukautta ennen ehkäisyn poisjättämistä 12 raskausviikon loppuun saakka. (Tiitinen 2016.) B12-vitamiini vegaanien tulee ehdottomasti ottaa ravintolisänä. Vegaaniäidit, jotka ovat olleet kauan vegaaneja, ovat erityisen alttiita B12- vitamiinin puutokselle, sillä B12-vitamiinivarastot kestävät muutaman vuoden. (Elorinne ym. 2016a.) Taulukossa tiivistyy keskeisimmät ravintoaineiden saannin suositukset. TAULUKKO 1. Ravitsemussuositukset vegaaniruokavalioon Suositus B12-vitamiini Ravintolisänä päivittäin 2 mikrogrammaa tai 1000 mikrogrammaa viikossa. B12- vitamiinivalmisteissa on yleensä syanokobalamiinia, jota vuotiaiden olisi vuorokaudessa saatava mikrogrammaa. (Elorinne ym ) Raskaus- ja imetysajan erityishuomioita Raskauden aikana B12- vitamiini vaikuttaa folaatin kanssa hermostoputken sulkeutumiseen jo raskautta suunnitellessa. Imetysaika kasvattaa B12- vitamiini tarvetta. Ruoasta saataessa vitamiinin tarve on imettävillä äideillä 2,6 mikrogrammaa vuorokaudessa ja lisäravinteesta mikrogrammaa. (Elorinne ym. 2016a) D-vitamiini Vegaaneille ravintolisänä D2- tai D3-vitamiinina 2 viikon

14 12 Jodi Kalsium Rauta Rasvahapot ikäisestä lapsesta aina kaksivuotiaaseen 10 mikrogrammaa ja 18-vuoden ikään 7,5 mikrogrammaa (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2014.) Jodia suositellaan ravintolisänä 150 µg. (Freese & Voutilainen 2012, 154) Kalsiumin saanti vuorokaudessa tulisi olla 800 mg/vrk. Kun ruokavalioon ei kuulu lainkaan maitovalmisteita tai kalsiumilla täydennettyjä elintarvikkeita on määrä 1000 mg ravintolisästä. (Aro 2015.) Kalsiumin vegaani saa etenkin täydennetyistä kasvipohjaisista juomista, mutta myös parsakaalista, soijapaputuotteista ja kokojyväviljasta. Sekä myös seesaminsiemenistä ja esimerkiksi niistä tehdystä tahnasta tahinista. (Messina & Mangels 2001, 663.) Samalla aterialla tulisi nauttia myös C-vitamiinia, sillä eihemirauta (kasviperäinen) imeytyy heikommin. Täysjyväviljaa runsaasti sisältävä ruokavalio heikentää imeytymistä. (Pelkonen 2017a.) Polyfenolit ja tanniinit teessä, kahvissa ja kaakaossa saavat raudan imeytymään heikommin. (Elorinne ym ) Vegaanien ruokavaliossa erityisen tärkeää on nauttia Merilevävalmisteita ei tule käyttää imeväisikäisillä eikä alle 6-vuotiailla, raskaana olevilla tai imettävillä, sillä jodipitoisuus voi olla liian suuri. Jodivalmisteet voivat sisältää korkeita raskasmetallipitoisuuksia, kuten arseenia, lyijyä ja kadmiumia. (Evira 2016.) Kalsiumin tarve raskaana olevilla on 900 mg/vrk ja lisänä nautittava 500 mg(aro 2015.). Imetysaikana kalsiumin saannin suositellaan olevan jopa 80% suurempi kuin normaalisti ja vegaanien onkin käytettävä päivittäin kalsiumilla täydennettyjä elintarvikkeita (The vegan society 2017.) Ravintolisänä 50 mg jos hemoglobiini alle 110 g/l 1. raskauskolmanneksen aikana tai myöhemmin alle 100g/l. Raudan saanti kasvaa milligrammaan. Erityisesti hyvin vähän tai yksipuolisesti syövillä on riski anemiaan. (Arffman & Hujala 2010, 30.) Rautalisää ei tarvita, jos äidillä ei ole hyvin reilua verenvuotoa synnytyksessä tai raskausajan anemiaa. Omega-3 rasvahappojen saantiin on syytä kiinnittää

15 13 Seleeni ja sinkki ruoka-aineita, joissa omega3- ja omega6-rasvahappojen suhde on ihanteellinen. Paras rasvavalinta on rypsiöljy, mutta myös saksanpähkinät ovat hyviä rasvahappokoostumukseltaan. (Blanchard 2006; Kosonen 2012, 579.) Kotimaisten viljojen lannoitteissa seleeniä on lisättynä, mutta luomuviljoja käyttävillä saanti voi olla liian pientä. (Elorinne ym ) huomiota etenkin raskauden viimeisellä kolmanneksella ja imetysaikana, jotta turvataan imeväisikäisen kehitykseen, erityisesti aivojen ja hermoston kehitykseen, vaadittavat rasvahapot ruokavaliossa. Joissakin tapauksissa ravintolisät ovat tarpeen. (Mutanen & Voutilainen 2012, 62-63; Pelkonen 2017b) Koska sinkin imeytyminen on heikompaa vegaaniruokavaliosta, tarve kasvaa 25-30% verrattuna sekasyöjiin. (Elorinne ym. 2016a.) B12-vitamiini Vegaanien terveyden vahingollisin puutostilanne on B12-vitamiinin kohdalla, sillä sitä ei saa kasvisruokavaliosta ja ravintolisistä imeytyvät määrät voivat olla liian vähäisiä. B12- vitamiini on vaikuttamassa hermoston terveyteen ja punasolujen muodostumiseen. Raskauden aikana B12-vitamiini vaikuttaa folaatin kanssa hermostoputken sulkeutumiseen ja siksi raskaus- ja imetysaikana vitamiinin annostus on erityisen tärkeää. Äidinmaidon B12- vitamiinipitoisuus on riippuvainen vegaaniäidin ravintolisän käytöstä. Jo raskautta suunnitellessa on hyvä olla perillä B12-vitamiinin saannistaan, sillä hermostoputken sulkeutuminen tapahtuu raskauden alussa. (Kosonen 2012, 579.) B12-vitamiinin puutos, voi aiheuttaa synnynnäisiä ongelmia ravitsemuksessa ja imeytymis- ja aineenvaihduntahäiriöitä imeväisikäisillä ja jopa elinikäisen hermostovaurion. Hermostotoiminnan heikentymisen myötä raajojen pistely ja puutuminen sekä muistikatkokset eivät ole aikuisilla vegaaneillakaan tuntemattomia. (Rauma 2001.) B12-vitamiini on ongelmallinen vegaaniruokavaliossa, sillä ainoastaan bakteerit tuottavat aineenvaihdunnassaan aktiivista ja inaktiivista B12-vitamiinia. B12-vitamiini voi myös tuhoutua säilytyksen aikana, sillä se on valolle herkkä. (Elorinne ym. 2016a) Sitä on

16 14 kasvikunnan tuotteissa ainoastaan hiivavalmisteissa, makean veden levissä ja merilevissä, mutta ne eivät ole lähteinä riittävän turvallisia, sillä hiivavalmisteissa on eroja ja levien B12- vitamiinitasot vaihtelevat myös. B12-vitamiini on mukana myös proteiini- ja rasvaaineenvaihdunnassa. Kaikkein tärkein tekijä on riittävän suuren ravintoainevalmisteena nautittavan B12-vitamiinin säännöllinen nauttiminen, sillä imeytyminen on monimutkainen ja yksilöllinen prosessi. Ravintolisän käyttäminen on aloitettava heti vegaaniksi ryhtymisen jälkeen, vaikka käyttäisi myös täydennettyjä kasviperäisiä valmisteita. (Elorinne ym. 2016a) B12-vitamiinin riittävästä tasosta tarvittaisiin kipeästi lisää tutkimusta, kuten myös vegaaniäideistä ja lapsista. Vegaaninen ruokavalio vaatii suositusten mukaista ruokavaliota ja perheiden tulee saada ravitsemuksellista neuvontaa sekä terveydentilan seurantaa. Suositusten noudattamatta jättäminen tai heikosti huolehdittu ruokavalion kokonaisuus voivat aiheuttaa peruuttamattomia kognitiivisia vaurioita ja jopa kuoleman. B12-vitamiinia tarvitaan aina ravintolisänä, mutta riittävästä määrästä ei vielä olla täysin varmoja. Näyttäisi, että B12- vitamiinin tarve on suuri raskausaikana, sillä sikiö saa jopa kaksinkertaisen määrän B12- vitamiinia äitiinsä nähden ja tarve on vielä suurempi imetysaikana. B12-vitamiinien liian alhainen taso on tutkimuksissa ollut tavallista vegaaneilla. Euroopan elintarviketurvallisuusviranomaisen mukaan riittävä saanti olisi 4,5 mikrogrammaa vuorokaudessa raskausaikana ja 5 mikrogrammaa imetysaikana. Synnytyksen jälkeiset lisäravinteet sisältävät yleensä 4-12 mikrogrammaa B12-vitamiinia. (Pawlak 2017.) B12-vitamiinilla on kyky varastoitua maksaan, vaikka se on vesiliukoinen. Aiemmin vegaaneille suositeltiin hapatettuja soijatuotteita, kuten tempehiä tai hapanvihanneksia, mutta ne sisältävät B12-vitamiinianalogia, jotka voivat häiritä B12-vitamiini imeytymistä. Ne eivät siis käy B12-vitamiinin lähteeksi. B12-vitamiinista imeytyy kerrallaan aktiivisesti sisäisen tekijän välityksellä vain korkeintaan 2 mikrogrammaa ja passiivisella diffuusiolla 1-3 prosenttia. (Kosonen 2012, 579) Kehitysmaita lukuun ottamatta B12-vitamiinin puutosta esiintyy lähinnä imeväisikäisillä lapsilla, joiden äidit ovat kasvissyöjiä, joilla on B12-vitamiinin puutos. B12-vitamiinin puutos ilmenee usein vasta toisen elinvuoden aikana. Megaloblastinen anemia on yksi oireista. Epänormaaleja liikkeitä ja neurologisia oireita ilmenee myös usein. Pitkäaikaiset neurologiset ongelmat voivat seurata hoitamattoman puutoksen myötä ja muutoksia tuntoon

17 15 ja muistiin voi aiheutua pysyvästi. Ensisijaisen tärkeää onkin ennaltaehkäistä puutosten syntyminen huolehtimalla raskaana olevien ja imettävien äitien B12-vitamiinilisän nauttimisesta ja riittävästä määrästä. (Theobald 2007; Tuso ym ) Puutosoireiden ilmaantuminen voi vaatia jopa vuoden vegaaniruokavalion noudattamista, sillä B12- vitamiinin enterohepaattinen kierto ja vitamiinivarasto voi olla joillakin aikuisilla erityisen hyvä. Vegaaneilla plasman homokysteiinipitoisuus voi olla noussut, minkä on todettu olevan sydän- ja verisuonitautien ja osteoporoosin riskitekijä. (Kosonen 2012, 579.) B12-vitamiinia ei tarvitse rutiininomaisesti mitata, ellei ole yli 50-vuotias. Ikääntyneillä B12- vitamiini imeytyminen heikkenee, kun mahahapon eritys vähenee. Heikoilla B12- vitamiinitasoilla on yhteys dementian ilmenemiseen. Omia B12-vitaiinitasoja on kuitenkin vaikea arvioida, sillä esimerkiksi runsas alkoholinkäyttö kuluttaa varastoja. Jos B12- vitamiinin saanti on ollut pidempään huonoa, tilanteen korjaaminen vaatii enemmän. Silloin tulee ottaa kahden viikon ajan 2000 mikrogramman annos päivittäin. Vitamiinivalmistetta kannattaa ottaa yksi pilleri aamuin illoin. B12-vitamiinpistoksen voi hankalissa tapauksissa tai imeytymishäiriöissä ottaa suoraan lihakseen. (Kaipiainen 2016.) 2.3 Vegaanien ravitsemusterveys Terveys käsite on hieman vaikea määritellä kiistattomasti, sillä yksilö voi kokea itsensä hyvinkin terveeksi, vaikka ei olisi jollain tasolla elämässä hyvinvoivassa tilassa. WHO (World Health Organisation) on määritellyt terveys käsitteen vuonna 1948 siten, että se tarkoittaa täydellistä fyysisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tilaa. Terveydentila on kuitenkin muuttuva, sillä sairaudet, elinympäristö, ihmisen kokemukset ja arvot sekä asenteet terveyteen vaikuttavat omaan kokemukseen. Tässä työssäni painotus on sosiaali- ja terveysministeriön terveyden edistämisen laatusuosituksessa (2006), jossa terveys määritellään hyvinvointina, toimintakykynä, mutta myös tasapainoisena vuorovaikutuksena ihmisten ja ympäristön välillä.

18 16 Terveyden ja hyvinvoinninlaitos (2014) määrittelee terveysvaikutukset terveydessä tapahtuviksi muutoksiksi, jotka johtuvat jostakin tapahtumasta, toiminnasta tai muutoksesta ympäristössä. Näitä voivat olla fyysiset, mitattavat tapahtumat elimistössä tai henkilön psyykkiset kokemukset. Terveysvaikutuksista tulee olla tieteellistä tietoa. Jos vegaanisen ruokavalion lähtökohtana on eettisten arvojen noudattaminen, on vaara, että terveys jää toissijaiseksi. Vaikka vegaanit saavat ruokavaliostaan enemmän vihanneksia, palkokasveja sekä ravintolisiä ja vähemmän leivonnaisia, einesruokia ja makeisia kuin sekasyöjät, heillä on alhaiset riboflaviinin, B12-vitamiinin, D-vitamiinin, kalsiumin ja seleenin arvot, eikä kalsiumin ja seleenin saanti kasvanut kylliksi ravintolisien myötäkään. (Larsson&Johansson 2002). Liian vähäinen sinkin saanti voi olla vegaanien ongelma ja sitä kautta voi aiheutua lisääntymisongelmia, häiriöitä entsyymitoimintaan ja ihon kunnon heikentymistä. Sinkin imeytymistä häiritsee kokojyväviljatuotteiden, palkokasvien ja pähkinöiden fytaatti ja kuitu, vaikka tätä ongelmaa esimerkiksi liottaminen helpottaa. (Elorinne 2016a.) Jotta ruokavaliota voi suositella tulee ravitsemussuosituksia noudattaa ja seurata omia vitamiinitasoja (Elorinne 2016). Kasvisruokavaliolla on monia hyödyllisiä vaikutuksia terveyteen, kuten ylipainon, tyypin 2 diabeteksen, sydän- ja verisuonitautien ja korkean verenpaineen vähäisempi esiintyvyys. Ruokavaliomuutoksella voi jopa vähentää lääkkeiden tarvetta, kun halutaan vähentää sydänkohtausten riskiä, alentaa kolesterolia ja verenpainetta sekä painoindeksiä. On aiheellista huomata, että pelkästään vegaaniseen ruokavalioon siirtyminen ei paranna terveyttä, vaan ruokavalion täytyy olla terveellinen vegaaniruokavalio. (Tuso ym ) Vegaanisen ruokavalion hyötyjä ovat erityisesti paremmat rasvojen laadut ja siitä johtuu ruokavalion tarjoama suoja sydän- ja verisuonitauteja vastaan. Parempien veren rasvaarvojen lisäksi, sokeriaineenvaihdunta pysyy hyvänä ja matala-asteisen tulehduksen riski pienenä pelkällä kasviperäisiä tuotteita sisältävällä ruokavaliolla. Runsaan kasvisten käytön hyödyt vaikuttavat myös vitamiinien ja kivennäisaineiden määrä ravinnossa voi olla suurempi kuin sekaruokavaliossa. Samalla antioksidantteja, fytokemikaaleja ja kuituja saadaan ruokavaliosta runsaasti, mikä ehkäisee joitakin syöpiä, etenkin paksusuolen syöpää ja ruokatorven syöpää. Kasvisruokavalion avulla voi pienentää tyypin 2 diabeteksen ja

19 17 ylipainon riskiä. Ruoansulatus toimii hyvin, kun kuituja saadaan runsaasti. Kuidut myös parantavat verensokerin pysymistä tasaisena sekä veren rasva-arvojen tasoa. Alhainen seerumin kolesterolitaso edistää myös terveyttä, sillä kasvikunnan tuotteista ei kerry kolesterolia. (Kosonen 2012, ) Vegaaniruokavaliolla saavutetaan myös pidempi elinikä. Toisaalta huolimattomasti koostettuna vegaaniruokavalio altistaa vakaville puutoksille. Jos ruoka-ainerajoituksia tai allergioita on runsaasti, vegaaniruokavaliota ei kannata noudattaa. (Pelkonen 2017.) Kivimäki (2013) selvitti, että vegaanit saivat ruokavaliostaan huomattavasti vähemmän kolesterolia ja tyydyttynyttä rasvaa. Vegaaninaisten ongelmaksi voi muodostua myös raudan puute, ellei ruokavalio ole kyllin monipuolinen (Elorinne 2016a). Vegaaneilla palkokasvien, tofun ja soijajauhon käyttö on tavallisempaa kuin sekaruokavaliota noudattavilla. Suurin osa käyttää ravintolisiä, etenkin B12-vitamiinia ja D- vitamiinia, mutta monella on käytössä vegaanien monivitamiinivalmiste. Vegaanit käyttävät ruoan valmisteluun aikaa. (Elorinne ym. 2016b.) Kasvisruoka sisältävä yleensä paljon n-6- ryhmän rasvahappoja, ravintokuitua, karotenoideja, foolihappoa, C-vitamiinia, E-vitamiinia sekä magnesiumia, mutta sinkistä, retinolista, omega 3-rasvahaposta, B12-vitamiinsita ja kalsiumista voi olla puutetta. Hiilihydraatteja on vegaanien ruokavaliossa runsaasti, mutta proteiineja vähemmän. (Key ym ) Hieman yllättäen beetakaroteeni- ja alfatokoferolipitoisuudet olivat Elorinteen ja kumppaneiden (2016a) tutkimuksessa merkittävän alhaiset eli kasvikunnan tuotteiden osuus, josta näitä aineita saa, ei ollut riittävän suurta. Vegaanien monityydyttymättömien rasvahappojen saanti on parempaa kuin verrokkiryhmällä ja tyydyttyneiden rasvahappojen saanti on vähäisempää. Kuitenkin jodin, seleenin ja EPA- ja DHA-rasvahappojen pitoisuudet ovat pienemmät kuin sekaruokavaliota noudattavilla. Linolija alfalinoleenihappo ovat tärkeitä sikiön hermoston, näkökyvyn ja immuunijärjestelmän normaalille toiminnalle ja kehittymiselle. (Elorinne ym. 2016a.)

20 18 D-vitamiini on mukana luuston rakenteessa, tehostamassa kalsiumin imeytymistä sekä immuniteetin säätelyssä ja solujen toiminnassa. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.) Elorinne kumppaneineen (2016a) havaitsi, että vegaanit saavat huomattavasti vähemmän jodia kuin sekaruokavaliota noudattavat verrokit ja myös D-vitamiinin saannissa on puutteita. Jodi on tärkeä kilpirauhashormonien toiminnalle ja riippuen jodin puutoksen vakavuudesta ongelmia voi ilmetä varsinkin ilman säännöllistä ravintolisän käyttöä (Gilbert 1998). Sikiön kehitykselle ja kilpirauhasen toiminnalle jodin liikasaanti voi olla haitallista. (Evira 2016.) Kasvisruokavalion myötä osteoporoosiriski kasvaa, jos maitotuotteet on jätetty pois. Ho- Pham kumppaneineen (2009) tutki, että kasvissyöjien ja etenkin vegaanien luut ovat sekasyöjien luita hennompia. Vegaanien luuntiheys on pienempi kuin sekasyöjien, mutta ero on ainakin keskimäärin niin pieni, ettei se vaikuta luuston terveyteen. Vegaaneilla plasman homokysteiinipitoisuus voi olla noussut, minkä on todettu olevan sydän- ja verisuonitautien ja osteoporoosin riskitekijä (Kosonen 2012, 579). Kalsium on luuston tärkeä rakennusosa, joka osallistuu myös hermoston ja lihasten toimintaan ja veren hyytymiseen ja sen saannista onkin huolehdittava etenkin imetysaikana. (Messina & Mangels 2001, 663.) Vegaaniruokavalio aiheuttaa hampaiden eroosiota sekaruokavaliota enemmän. Happamat marjat, hedelmät ja viinietikat vaurioittavat kiillettä, etenkin aterioiden välisten happamien välipalojen nauttiminen ja hampaiden harjaaminen heti ruoan jälkeen. Hapan ruoka saa aikaan hammaspintojen pehmenemistä, mikä kovan ruoan pureskelun myötä kuluttaa pehmeää pintaa pois. (Keskinen 2015.) Vegaanit ovat kehittäneet keinoja varautua tilanteisiin, joissa ruokavaliotaan vastaavaa ravintoa ei ole välttämättä tarjolla. Eväät ja ruoan valmistaminen varalle ovat tavallisia vegaanien keskuudessa ja ruokavalion omaksumisen myötä hankalammatkin raaka-aineet, kuten kananmunan korvaaminen leivonnassa, ovat onnistuneet. Suunnitelmallisuutta tarvitaan. (Elorinne ym. 2016b.) 2.4 Vegaaninen ruokavalio raskaus- ja imetysaikana

21 19 Elämänmuutosten äärellä on erityisen tärkeää antaa ohjausta ja varmistaa, että tiedot ruokavalion koostamisesta ovat riittävällä tasolla ja erityishaasteet otetaan huomioon. Raskausajan ravitsemus vaikuttaa valtavasti lapsen kasvuun ja kehitykseen, kuten sikiön kokoon, raskauden kestoon, lapsen aivojen kehitykseen ja oppimiseen. Myös aikuisiän sairastuvuuteen raskausajalla on vaikutusta. (Erkkola&Virtanen 2013.) Äidin hyvä ravitsemustila edistää synnytyksestä toipumista, imetyksen onnistumista ja äidin jaksamista. Rasvahappokoostumus ja erityisesti C- ja B vitamiinit rintamaidossa ovat riippuvaisia äidin ruokavalion koostumuksesta. (Evira 2013.) Kun tarkastellaan erityisesti raskaana olevien vegaanien ja imeväisikäisten terveyttä nousee keskeisimmäksi huolen aiheeksi B12-vitamiini. B12-vitamiinitasoja tulisi tutkia raskaana olevilta vegaaneilta huolimatta siitä käyttävätkö he vitamiinilisää ja myös rauta-arvoja on syytä seurata. (Guez ym ) Holotranskobalamiini on B12-vitamiinin biologisesti aktiivinen muoto. Plasmassa metyylimalonihappo (MMA) ja homokysteiinipitoisuus (hcys) osoittavat selvemmin vitamiinipuutoksen kuin B12-vitamiinipitoisuus seerumissa. (Elorinne & al ) Vauvan vakavan anemian tapauksissa tulisi myös tarkistaa B12-vitamiini mahdollinen puutos. (Guez ym ) Raskausaikana elimistön energian varastointi tehostuu ja energiantarve kasvaa hieman. Ravintoaineet imeytyvät raskausaikana tehokkaammin, mutta silti ravitsemuksen tulisi olla erityisen oikeaoppista odotusaikana. (Hasunen ym. 2004, ) Ylipaino tai alipaino vaikuttavat raskauden onnistumiseen. Erityisryhmillä, kuten hyvin nuorille, alipainoisille tai erityisruokavaliota noudattaville ruokavalion koostamisen tärkeys korostuu. (Blanchard & Dawn 2006.) Energian lisätarve on imetysaikana äideillä 2-4 MJ vuorokaudessa, johon imetyskerrat vaikuttavat, sillä niiden tiheydet ja maitomäärät vaihtelevat. Myös yksilöllinen paino vaikuttaa energian lisätarpeeseen, sillä raskauskilot ja lähtöpaino vaihtelevat paljon äitien välillä. (Erkkola 2012,280.)

22 20 Vanhemmilla on oltava riittävä tietämys monipuolisten aterioiden suunnitteluun ja ravintolisien käyttöön. (Mangels & Driggers 2012.) Vegaanilasten kasvua seurataan neuvolassa ja lapsi käy ravitsemusterapeutin vastaanotolla siirtyessään perheen yhteiseen ruokavalioon. Tarvittaessa ravitsemusohjausta voidaan antaa jo aiemmin. Vegaani- ja kasvisruokavalioiden tarjonta vaihtelee päivähoidossa kunnasta riippuen, joten lapsen ruokavalion toteuttamisesta voi olla tarpeen keskustella. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.) Vegaanien ruokavalion ei voi katsoa vaikuttavan lapsen raskausaikaiseen kehitykseen, jos kyseessä on vegaaniäiti, joka on terveystietoinen ja saa säännöllistä terveydenhoitoa raskausaikana. Lisäksi täytyy käyttää lisäravinteita ruokavalion täydentämiseksi ja tiedostaa proteiinitäydennysten tarve. Vegaaniäitien lapset eivät synny matalampipainoisina, kun ravinnon saanti on riittävä ja ruokavalio monipuolinen. Vegaaninen ruokavalio voi suojata raskausmyrkytykseltä, sillä vegaaneilla harvemmin esiintyy nopeaa painonnousua. Teolliset elintarvikkeet, joissa on paljon tyydyttynyttä rasvaa ja jotka nopeuttavat painonnousua ja sitä kautta nostavat verenpainetta, ovat vähäisempiä vegaanisessa ruokavaliossa. (Guez ym ) Terveydenhuollon kautta saatu tieto ja tuki odotus- ja imetysajan ravintolisien tarpeesta näyttää olevan puutteellista. Vegaaniperheet hankkivat tietoa odotus- ja imetysajan vegaaniruokavaliosta itsenäisesti. Tiedonhankinnan lähteet ovat usein kirjallisuus ja internet. Osalla myös tuttavat tarjoavat tietoa tai vegaaniliiton kautta voidaan saada tukea. (Kaipiainen 2005.) Elorinne (2016) tiivistää tärkeimmiksi asioiksi vegaanien terveyden edistämisessä henkilökohtaisen keskustelun ravitsemuksesta ja erityisesti terveyttä edistävän vegaaniruokavalion toteuttamisesta, mutta myös motivoinnista oman terveyden ylläpitoon. Jo raskauden alkuvaiheessa on tärkeää antaa kohdennettua ravitsemusneuvontaa vegaaniäideille (Shaikh ym. 2003). Strucińskan (2002) mukaan vegaanisen ruokavalion noudattaminen voi olla riski, jos ei täydennä päivittäistä ruokavaliota B12-vitamiinilla ja D-vitamiinilla ja imetysaikana myös

23 21 kalsiumilla. Dokosaheksaeenihapon riittämätön saanti ravinnosta on myös ongelmallista. Äideillä tulisi olla enemmän tietoa ravitsemuksesta, jotta ruokavalion koostaminen onnistuu täysipainoisen ravitsemuksen mukaisesti. (Strucińska 2002.) Ravintolisien ja täydennysravintovalmisteiden säännöllisyyttä voi pitää merkittävänä tekijänä vegaaneille ja kehon ravintoainepitoisuuksia sekä verenkuvaa pitäisikin säännöllisesti seurata. Vegaanien ruokavaliot ovat toki yksilöllisiä, mutta ongelmia ovat proteiinin lähteiden yksipuolisuus ja riittämätön hedelmien, marjojen ja juuresten sekä pähkinöiden käyttö. Jodin puute on hyvin tavallista. (Elorinne et al ) Carterin ja kumppaneiden tutkimuksessa (1987) vegaaniäidit imettivät lapsiaan kuuden kuukauden ikään ja osittainen imetys jatkui suurimmalla osalla äideistä toiseen vuoteen asti. Lapset kehittyivät muuten normaalisti, mutta olivat kevyempiä ja pienikokoisempia verrattuna väestön keskiarvoihin. Energiansaanti, kalsiumin ja D-vitamiinin saanti olivat pienempiä kuin suositeltavat määrät. Keskimäärin ravitsemuksellinen taso oli hyvä, mutta joillakin oli riittämättömiä riboflaviinin ja B12-vitamiinin tasoja. Kuitenkin voidaan sanoa, että vegaaniruokavaliolla voi kasvaa ja kehittyä normaalisti, kun ruokavalio on huolellisesti koostettu. (Carter ym ) Mangelsin ja Messinan mukaan vauvan ravitsemus voidaan turvata hyvin suunnitellulla vegaanisella ruokavaliolla. Ravintolisien tärkeyttä, rasvan laadun ja määrän ja kiinteiden ruokien antamisen ohjeistukset tulee selvittää hyvin vegaanilasten ravitsemusohjauksessa. Imetyksen tärkeyttä tulee painottaa. Tofu, kuivatut pavut ja lihankorvikkeet voidaan aloittaa imeväisikäisillä noin seitsemän tai kahdeksan kuukauden iässä ja kaupan soijajuomia voi käyttää vasta yhden ikävuoden jälkeen. Vegaanilasten kasvu ei näytä poikkeavan sekaruokavaliota noudattavien lasten kasvusta. (Mangels & Messina 2001.)

24 22 3 IMETYS JA RAVITSEMUSOHJAUS 3.1 Imetyssuositukset Imetyksellä tarkoitetaan nisäkkäille luonnollista keinoa ruokkia vastasyntynyttä lasta äidin omalla maidolla. Äidinmaitoa erittyy prolaktiini -hormonin ansiosta. Prolaktiinia alkaa erittyä synnytyksen jälkeen ja oksitosiiniksi kutsuttu hormoni saa ravinteikkaan takamaidon erittymään. Lapsi saa kyllikseen maitoa, kun hän itse tilaa imemällä niin tiheästi ja niin kauan kuin haluaa. Äidinmaito imeytyy hyvin ja vastaa lapsen ravitsemuksellisiin tarpeisiin kussakin lapsen kasvun vaiheessa täydellisesti. (Aittasalo ym. 2010, ) Imeväisikäiselle vegaanilapselle suositus on sama kuin muillekin eli neljästä kuuteen kuukauteen asti täysimetystä ja osittaisen imetyksen jatkamista vuoden ikään saakka lisäruokien maistelun ohella. Vegaaniruokavalion noudattaminen ilman imetystä on ravitsemuksellinen riski, sillä vegaanisia äidinmaidonkorvikkeita ei saa Suomesta. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.) Täysimetys merkitsee sitä, että pelkästään äidinmaito on lapsen ravintona, vaikkakin mahdollisia vitamiinivalmisteita, keskostippoja, fluoria ja vettä tai lapsen lääkkeitä voi nauttia. Maitoa voidaan antaa imettämällä tai tarjoamalla tuttipullosta. Osittaisessa imetyksessä annetaan maidon ohessa lisäruokia, kuten soseita, kliinisiä ravintovalmisteita tai äidinmaidonkorvikkeita. (Erkkola & Lyytikäinen. 2010, 8-22; Hannula. ym. 2010).

25 23 The vegan societyn mukaan vegaaniäideille olisi toivottavaa, että imetys jatkuisi Maailman terveysjärjestö WHO:n suositusten mukaisesti kaksi vuotta, sillä äidinmaito edistää ravintoaineiden parempaa saamista, vaikka kaikki ruoka-aineet eivät alussa maistuisi. Yhden ikävuoden jälkeen tulee lapselle antaa ruokajuomana kalsiumilla ja D-vitamiinilla täydennettyjä kasvimaitoja, mutta riisijuomaa ei saa käyttää ennen kuuden vuoden ikää. (Valtion ravitsemusneuvottelukunta 2016.) Eurodiet -asiakirjassa on kuuden kuukauden täysimetyssuositus ja osittaisen imetyksen jatkamisen suositus yli vuoden ikään. (Erkkola. & Lyytikäinen 2010, 8-22.) Äidinmaidonkorvikkeella tarkoitetaan yleensä lehmänmaidosta valmistettua teollista elintarviketta, jota pyritään muokkaamaan lähelle äidinmaidon koostumusta ja ravintosisältöä. Äidinmaidonkorvikkeisiin tai vieroitusvalmisteisiin lisätään muun muassa vitamiineja sekä kasvirasvoja, etenkin hyödyllisiksi havaittuja välttämättömiä rasvahappoja. Erityisruokavalioihin soveltuvia korvikkeita on mahdollista valmistaa esimerkiksi soijasta. (Luukkainen 2010.) Ensimmäinen teollinen äidinmaidonkorvike tuli myyntiin vuonna 1956 (Deufel & Montonen 2010). Kotitekoisia korvikkeita on tehty lehmänmaidosta, sokerivedestä tai teestä (Salmenperä 1986). Vegaanisia äidinmaidonkorvikkeita ei ole tällä hetkellä Suomen markkinoilla. Äidinmaidonkorvikkeen markkinointiin on hyväksytty vuonna 1981 kansainvälinen markkinointikoodi, joka tarkoittaa, että kaikki WHO:n jäsenmaat edistävät imetystä ja antavat puolueetonta tietoa. Äidinmaidonkorvikkeiden markkinointia pitää valvoa ja vain terveydenhuoltohenkilökunnan jäsenet saavat suositella sitä. (Erkkola & Lyytikäinen 2010, 8-22) Maailmanlaajuinen vauvamyönteisyysohjelma kehitettiin WHO:n ja UNICEF:n toimesta vuonna 1989, jossa asetettiin tavoitteeksi, että 80 % vauvoista olisi ainakin lähes puolen vuoden ikäiseksi täysimetettyjä, mutta 35 % vauvoista oli täysimetettyjä vuonna Suomi lähti vauvamyönteisyys ohjelmaan mukaan jo vuonna 1993, mutta vuonna 2007 Suomen sairaaloista neljä oli vauvamyönteisiä. Ensimmäinen kattava imetyksen edistämisohjelma oli terveyden ja hyvinvoinninlaitoksen Imetyksen edistäminen Suomessa -toimintaohjelma (Erkkola & Lyytikäinen 2010, 13.)

26 Äidinmaidon ja äidinmaidonkorvikkeiden koostumus Salmenperä (1986) perehtyi äidinmaidon koostumukseen tarkasti, jotta tiedettäisiin esimerkiksi ravinnon vaikutuksista maitoon. Äidinmaidon koostumus muuttuu imetyksen kuluessa. Ensimmäinen maito on kolostrumia, joka sisältää runsaasti immunoglobuliineja eli vasta-aineita äidin elinympäristön tavallisimpia taudinaiheuttajia vastaan. Maito sisältää äideistä riippumatta melkein samassa suhteessa valkuaisaineita, energiaa, suolaa ja kivennäisaineita. Ruokavalio vaikuttaa erityisesti rasvahappojen pitoisuuksiin ja C- sekä B- vitamiinien määrään maidossa, joten äidin on huolehdittava riittävästä vihannesten, hedelmien ja marjojen ja välttämättömien rasvahappojen saannista. (Luukkainen 2010, 33 40, Niinikoski&Simell 2012, ) Rintamaidon hiilihydraatit ovat pääosin laktoosia ja pitkäketjuisia sokeriyhdisteitä eli oligosakkarideja on paljon, millä on nykytiedon mukaan merkittävä vaikutus lapsen suoliston immuunipuolustuksessa. Rintamaidon rasva on lähes kokonaan triglyserideinä, ja puolet rintamaidon energiasta saadaan rasvasta, jossa monityydyttymättömiä rasvahappoja dokosaheksaeenihappoa ja arakidonihappoa on paljon ja niiden tehtävä keskushermoston normaalille kasvulle ja kehitykselle on tärkeä. (Luukkainen 2010, 33-40) Proteiinin osuus äidinmaidossa on korkeimmillaan syntymän jälkeen ja vakiintuu melko pysyvälle tasolle noin neljän viikon kuluttua synnytyksestä (Luukkainen 2010, 33-40). Proteiinin imeytyminen äidinmaidosta on ihanteellista, koska se sisältää runsaasti heraa, joka imeytyy hyvin. (Luukkainen 2010, 33 40, Niinikoski & Simell 2012, ) Luukkainen (2010, 33 40) on selvittänyt, että kalsium- ja fosforipitoisuudet säilyvät melko samalla tasolla imetyksen ajan, mutta raudan, sinkin ja kuparin määrä laskee. Äidinmaidon kautta ei kuitenkaan saada riittävästi D- tai K- vitamiinia vaan D-vitamiinia otetaan vitamiinivalmisteena ja K-vitamiinia vastasyntynyt vauva saa pistoksena. Joillakin äideillä sinkin pitoisuus pienenee etenkin pitkään jatkuvan imetyksen myötä. Silloin kannattaa tarkkailla, ettei lapselle synny puutosta, josta voi olla merkkinä elimistön aukkokohtien, kuten suun ympärillä esiintyvää ihottumaa. (Niinikoski & Simell 2012, 271.) Äidinmaito sisältää myös probiootteja, jotka ovat terveyttä edistäviä bakteereja ja parantavat immuunipuolustusta (Heikkilä 2006, Niinikoski&Simell 2012, ).

27 25 Mitään ruoka-aineita ei kannata välttää imetyksen aikana allergisoitumisen estämiseksi, vaikka lapsilla voi olla reagointia vatsaoireina tai allergioina äidin ruoasta imeytyviin aineisiin. Välttämällä runsaasti kaasua muodostavia ruoka-aineita, kuten tuoretta ruisleipää ja herneitä ja papuja, oireet voivat helpottaa, mutta vegaanien tulee huolehtia, että ravinto ei käy liian yksipuoliseksi rajoitusten vuoksi. Myös liiallinen kahvinjuonti voi aiheuttaa imetettävälle lapselle vatsavaivoja. (Hasunen ym. 2004, ) Äidin saamat lääkeaineet, nautintoaineet ja ympäristömyrkyt erittyvät äidinmaitoon [Malm. ym (Koskisen mukaan 2008, 45.)] Äitien tulisi syödä vain välttämättömät lääkkeet, sillä osa lääkeaineista saattaa varastoitua lapsen elimistöön. Suomalaisten äitien rintamaidon ympäristömyrkkypitoisuudet ovat huomattavasti pienentyneet kahdenkymmenen vuoden takaisesta, eivätkä ne ole haitallisella tasolla äidinmaidossa, vaikka imetys jatkuisi pitkäänkin. (Koskinen. 2008, 45.) Tupakoivan äidin lapsi saa rintamaidon lisäksi tupakasta haitallisia aineita savun, äidin hengitysilman, vaatteiden ja hiusten mukana ja lisäksi tupakoinnilla on vaikutusta maidon herumiseen ja määrään. Tupakoivien äitien lapsilla on merkittävästi enemmän hengitystietulehduksia tupakoimattomien äitien lapsiin verrattuna. Tupakoitsijat imettävät yleensä lyhyemmän ajan kuin muut äidit. (Erkkola 2006.; Koskinen 2008, 44.) Alkoholia imeytyy äidinmaitoon sama määrä kuin sitä on äidin elimistössä. Alkoholi hidastaa herumista ja säännöllisesti käytettynä pienentää maitomäärää, mutta äiti voi myös olla riski lapsen turvallisuudelle alkoholin vaikutuksen alaisena. Mikäli alkoholia nauttii, on odotettava sen poistumista elimistöstä ennen imetystä, sillä maidon alkoholimäärän vähenemistä ei voi nopeuttaa. (Hasunen ym. 2004; Pohjola ym ) Imetyksellä on tutkimuksissa todettu valtavasti terveysvaikutuksia niin äidille kuin lapselle sekä välittömästi että myöhempää terveyttä ajatellen ja imetyksen tukemisen panostaminen edistää kansanterveyttä (mm. Hasunen & Ryynänen 2005).

28 Ravitsemus- ja imetysohjaus neuvoloissa Kunnan on huolehdittava kansanterveyslain (66/1972) mukaan asukkaiden terveysneuvonnasta ja terveystarkastuksista, ehkäisyneuvonnasta sekä raskaana olevien, lasten ja perheiden neuvolapalveluista. Ohjausta tulisi suunnata perheille, jotta he valmistuvat uuteen elämäntilanteeseensa lapsen synnyttyä. Myös kuntien ja eri terveydenhuollon toimijoiden yhteistyötä olisi syytä kehittää. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2003, ) Suomessa imetyksen ohjauskäytänteissä pitäisi päästä yhtenäisempään suuntaan ja samalla kyetä tarjoamaan äideille yksilöllistä ohjausta, jossa avuntarve tunnistetaan (Hannula & al. 2010). Tuki nousee imetyksessä usein tärkeäksi ja asenne mainitaan myös neuvoloiden ohjenuorana: asenteellista käytöstä ei saa ilmetä, vaan asiakasta pitää pyrkiä ymmärtämään ja tukemaan (Terveyden- ja hyvinvoinninlaitos 2017). Ilmonen, Isolauri ja Laitinen (2007, 3661) ovat määritelleet ravitsemusohjauksen olevan tärkeimpiä asioita, joita neuvoloissa tehdään. Sosiaali- ja terveysministeriö (2004, 181) on erityisesti korostanut varhaisen puuttumisen merkitystä, jotta suuremmilta ongelmilta vältyttäisiin. Ravitsemusohjauksen lisäksi havainnollistaminen ja opetus voivat liittyä neuvontatyöhön. (Hasunen ym., 2004, 25,54.) Ravitsemusterapeutti on terveystieteiden maisteri, jonka kanssa vegaaniperheille tulee järjestää tapaaminen, jotta vegaaniruokavalion vaatima erityisen asiantunteva ohjaus turvataan (Terveyden ja hyvinvoinninlaitos 2016). Ravitsemusneuvonta ja ravitsemusohjaus voivat olla melkein sama asia, mutta ohjaus voi sisältää laajemmin menetelmiä havainnollistamisesta opetukseen. Ohjaus on vaikuttavinta, kun se on yksilöllistä, positiivista ja asiakaslähtöistä (Piirainen, Isolauri, Huurre, Hoppu & Laitinen 2004, 2051). Ravitsemusohjaus on sosiaali- ja terveydenhuollon eri yksiköiden toteuttamaa moniammatillista yhteistyötä, jossa terveydenhoitaja on suuressa roolissa. Asiakkaiden erilaiset tiedot ja tarpeet tulisi huomioida, jotta ohjaus olisi yksilöllistä ja asiallista. (Kyngäs, Kääriäinen, Poskiparta, Johansson, Hirvonen, & Ren-fors 2007, )

29 27 Neuvoloissa on hyvät mahdollisuudet tehdä ennaltaehkäisevää hoitotyötä, sillä perheet tavoitetaan laajalti. Elintason noustessa terveysongelmat ovat muuttaneet muotoaan yhä nuorempana ilmenevän ylipainon ja tyypin 2 diabeteksen suuntaan ja erityisruokavalioiden ohjauksen tarpeen kasvuun. Neuvolan terveydenhoitajat kokevat itse kaipaavansa enemmän koulusta, joka voisi tapahtua esimerkiksi internetin kautta. Myös yhtenäisten ohjeistusten saatavuutta sekä eri ammattiryhmien yhteistyötä pidetään tärkeänä, jotta voidaan tarjota hyvää ravitsemusneuvontaa. (Ilmonen ym ) Erkkolan ja Virtasen (2013) mukaan ravitsemusneuvonnassa tulisikin korostaa enemmän ravintoaineiden saannin sijaan, kriittisten ravintoaineiden lähteitä eli konkreettisia ruokaaineita. Vegaaneille tulee tarjota yksilöllistä ravitsemusohjausta, jossa ravinnon monipuolisuus ja energiantarpeen turvaaminen ovat keskeisiä ohjenuoria (Kosonen 2013). Erityisruokavaliota noudattavien äitien ohjaaminen aiheuttaa haasteita ravitsemusneuvonnassa. Äitiysneuvoloiden asiakkaista ja lastenneuvoloiden asiakkaista suurin osa kokee saaneensa tarvitsemaansa ravitsemusohjausta, mutta kuitenkin vain hieman yli puolet äitiysneuvolan hoitajista muisti antaa D-vitamiinisuosituksen ja harva lastenneuvolan hoitajista suositteli asiakkaille D-vitamiinia (Duodecim 2010.). Enemmistö äideistä on kiinnostunut sikiön hyvinvoinnista ja heidän tulisikin saada ravitsemusohjausta raskausaikana, jossa ohjausta tulisi olla riittävän useita kertoja ja sen tulisi ohjata äidin omaa muutosta motivoiviin tekoihin. Esimerkiksi motivoiva haastattelu on todettu hyväksi keinoksi. Ravitsemusohjaus keskittyy usein kieltoihin, mutta myös käyttäytymiseen vaikuttavaa ohjausta tulisi antaa. Asiakkaan yksilöllinen muutostarve tulee tunnistaa ohjausta annettaessa. Neuvoloissa kaivataan kuitenkin koulusta ravitsemusohjauksen antamiseen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2004, 18.) Jo raskausaikana on hyvä paneutua terveellisiin elintapoihin ja karsia omasta ruokavaliosta huonot tottumukset pois. Vegaaniäitien ravintoanamneesin teko raskauden alkuvaiheessa on sitä tärkeämpi, mitä kauemmin äiti on ruokavaliotaan noudattanut ennen raskautta. Ravitsemusohjauksen antajalla on oltava ymmärrys, mistä kasvikunnan tuotteiden terveyttä edistävä vaikutus johtuu. (Kosonen 2013.)

30 28 Joskus perheet saattavat jättää kertomatta ruokavaliosta, jos kohtaaminen on asenteellista tai muutoin puutteellista neuvolassa. Ravitsemusterapeuttien tietotaso oli puutteellista ainakin vielä Kaipiaisen tutkimuksen aikaan (2005). Myös asenne oli erityisesti ravitsemusterapeuteilla kielteinen, mikä johtunee siitä, että virallisissa ravitsemussuosituksissa ei tuolloin suositeltu vegaaniravintoa lapsille eikä raskaudenaikaiseen ravitsemukseen. Kaipiaisen tutkimuksessa lääkäreiden taholta oli saatu virheellisiä ja erittäin loukkaaviakin kommentteja. (Kaipiainen 2005). Imetys on lapsen ravitsemuksen varhaisin päätös, joka tapahtuu etenkin äidin voimavarojen mukaisesti. Äidin ja muun perheen tiedot imetyksen hyödyistä vaikuttavat päätökseen, mutta uuden elämäntilanteen myötä arjen hallintataitojakin koetellaan. Lapsen hyvinvointiin ja terveyteen vaikuttavat vitamiinien ja vasta-aineiden lisäksi emotionaaliset tekijät ja tasapainoinen kasvuympäristö. Äideillä voi olla vaikeuksia saada tukea imetyksen onnistumiseen arjen keskellä, mutta äidit tuntevat myös huonommuutta siitä, etteivät imetä ja saattavat vaieta siitä (Deufel & Montonen. 2010, 158). Imetysohjauksessa tulee panostaa työntekijöiden yhdenmukaiseen koulutukseen. Äidit ja perheet ottavat mieluummin ohjeita vastaan asiantuntijoilta kuin pelkästään vertaisryhmiltä ja yksilölliseen ohjaukseen on panostettava. Hoitotyössä toimivien on tunnistettava riskiryhmiin kuuluvat, jotta ohjausta voidaan erityisesti kohdentaa heille, joilla imetys on vaarassa loppua tai jäädä lyhytkestoiseksi. Vegaaneilla se merkitsee, että hoitajien on oltava perillä ruokavalion vaikutuksista raskauteen ja imetykseen ja tarjottava apua ja tukea syyllistämättä perheen elämäntilanteen huomioiden. (Hannula ym ) Kahden ensimmäisen kuukauden aikana imetyksen tuki ammatilliselta puolelta eli esimerkiksi neuvolasta on erityisen tärkeää ja vaikuttaa imetyksen onnistumiseen. Heti ensi viikkoina voi ilmetä ongelmia ja tuki alussa onkin erityisen tärkeää ja tuen saannin nopeuteen on kiinnitettävä huomiota. Sosiaalinen tuki puolisolta ja vertaisilta lisää imetystä pidempään. (Hannula ym ) Suomalaisista lapsista alle kuukauden iässä vain 47 % on

31 29 täysimetyksellä ja vuoden ikäisistä lapsista vain 34 % saa vielä äidinmaitoa (Klemetti Hakulinen-Viitanen 2013, 47). 3.4 Raskaus- ja imetysajan vaikutukset äidin ja lapsen terveyteen Raskausajan ruokavaliolla ja terveellisillä elämäntavoilla on hyvinkin pysyviä vaikutuksia lapsen myöhempään terveyteen sillä, kun jokin elin on kehittynyt, on siihen vaikea enää vaikuttaa. Äidin raskaudenaikaista altistumista kemikaaleille, stressille ja ravintotekijöille tutkitaan jatkuvasti. Uusia ruoka-ainerajoituksia tulee sitä mukaa, kun tutkimustieto täsmentyy. Sikiökauden aikana sikiö sopeutuu elinympäristöön muuttamalla solujen ja elinten aineenvaihduntaa ja varhaisella ravitsemuksella on merkittävä vaikutus tähän ohjelmoitumiseen. (Tirronen 2015.) Varhainen ravitsemusympäristö vaikuttaa esimerkiksi lapsen aikuisiän elintapasairauksien riskiin eli esimerkiksi äidin vajaaravitsemus tai ylipaino ovat merkityksellisiä tekijöitä sikiölle. Tiedetään, että ennenaikaisesti syntyneillä on suurentunut riski sydän- ja verisuonitauteihin aikuisena ja sikiöaikainen hidastunut kasvu sekä pieni syntymäpaino suurentavat sepelvaltimotautiennustetta. Metabolinen oireyhtymä, tyypin 2 diabetes ja verenpainetauti selittyvät myös osittain jo sikiöajan ohjelmoitumisella. (Mokkala ym ) Viime aikoina on saatu tuloksia äidin raskausajan stressin vaikutuksista sikiöön. Pienipainoisuus ja ennenaikaisuus ovat sydän- ja verisuonisairauksien riskitekijä aikuisiällä, mutta vaikuttavat myös psykiatriseen terveyteen ja tyypin 2 diabetekseen. Esimerkiksi kognitiivisia vaikeuksia ja mielenterveyden häiriöitä esiintyy enemmän, jos äiti on kärsinyt raskausmyrkytyksestä tai muista raskausajan häiriötiloista. (Tirronen 2015.) Äidinmaidossa on immunologisesti aktiivisia ainesosia, kuten sekretorinen IgA, laktoferriini, lysotsyymit ja oligosakkaridit. Niiden tehtävä on toimia erityisesti äidin elinympäristössä

32 30 kohtaamia taudinaiheuttajia vatsaan, jotta ne eivät voi lisääntyä tai pääse kiinnittymään limakalvoille. Vähäisempi ripulitautien esiintyvyys kuuden kuukauden ikään mennessä on äidinmaitoa saaneiden lasten etu, mikä näkyy erityisesti huonon hygienian maissa. Lapset, joita on imetetty saavat muita harvemmin korva-, virtsatien- ja alahengitysteiden tulehduksia. (Luukkainen. 2010, 33-40; Joutsen ) Allergioiden syntyyn imetyksen vaikutuksista ei olla yksimielisiä, sillä perinnölliset tekijät ovat toki suuressa roolissa allergioiden aiheuttajana. Näyttäisi kuitenkin, että suuren allergiariskin lapsilla pitkä imetys vähentää allergiariskiä. (Luukkainen. 2010, ) Imetys voi tarjota suojaavan vaikutuksen myös munasarjasyöpää, kohdunkaulan syöpää, osteoporoosia ja ennen vaihdevuosia ilmaantuvaa rintasyöpää vastaan. Etenkin pitkään jatkunut imetys on erityisesti eduksi rintasyöpäriskin kannalta. (Möller ym. 2002; Ip ym. 2007; Koskinen ) Kohonneen verenpaineen, ylipainon ja hyperkolesterolemian riski pienenee sekä mahdollisuus Chronin taudin, diabeksen ja keliakian sairastuvuuteen pienenee imetyksen avulla. (Luukkainen. 2010, ) Lapset, joita imetetään ovat pienemmässä riskissä myös tyypin 2 diabetekseen ja ylipainoisuuteen myöhemmällä iällä (Mäkelä 2015). Tyypin 2 diabeteksen riski laskee alle puoleen vähemmän imetettyihin verrattuna, kun imetys jatkuu yli seitsemän kuukautta. (Laitinen 2010, ) Tyypin 1 diabetes on Suomessa yleisempi kuin muualla maailmassa, vaikka sairauden syy on epäselvä. Tyypin 1 diabeteksessa potilaan elimistössä ei synny insuliinia. Eräs lehmän albumiinin sisältämä peptidi saattaisi olla immunologisen reaktion käynnistävä tekijä, sillä sairastuvuus on yleisempää runsaasti lehmänmaitoa kuluttavien maiden joukossa. Voisi olla eduksi jatkaa imetystä yhdeksästä kuukaudesta vuoden ikään ja välttää lehmänmaitovalmisteiden antamista. (Erkkola ym ) Erkkola havaitsi (2006) varhaisen marja-, hedelmä- ja juuressoseiden käytön olevan yhteydessä tyypin 1 diabetekseen liittyvien vasta-aineiden ilmaantuvuuteen. Soseiden antaminen alle neljän kuukauden iässä voi olla haitallista. Tyypin 1 diabeetikoilla insuliinin tarve vähenee imetyksen vuoksi. (Laitinen. 2010, ) Imetys saa aivotoiminnan tehostumaan (Lehtonen ym. 2002). Lapsen kognitiivinen kehitys on edistyneempää imetyksen ja äidinmaidon nauttimisen myötä (Anderson ym ;

33 31 Koskinen. 2008, 41). Imetys vaikuttaa tehostavan vauvan kehitystä etenkin kielen oppimisen ja emotionaalisia taitoja käsittelevien alueiden osissa aivoissa, kun lapsi on täysimetyksellä. Yli vuoden jatkunut imetys edisti vauvojen motorisia taitoja kontrolloivien aivoalueiden kehitystä. (Deon ym. 2013) Victoran kumppaneineen tutki (2015) äidinmaitoa saaneiden ja äidinmaidon varhain lopettaneiden lasten eroja älykkyydessä 30-vuoden iässä. Pitkän imetyksen havaittiin sosio-ekonomisista tekijöistä riippumatta vaikuttaneen siten, että älykkyys, tulotaso ja koulutustaso olivat korkeampia pitkään äidinmaitoa saaneilla aikuisena. Imetys on merkittävä tekijä kiintymyssuhteen syntymiseen vanhemman ja vauvan välillä ja terve kiintymyssuhde taas edistää lapsen myöhempää kehitystä. (Puura, Mäntymaa, Luukkainen, Laitinen & Keskinen. 2010, 23-48). Palmer ym. (1995, kts. Hannula 2003.) havaitsi, että äitiys ja lapsikeskeisyys vahvistuvat ensikontaktissa ja varhaisimetyksessä sekä vierihoidossa. Lawson ym. (1995) ja Palmer ym. (1996) ovat tutkineet, että imetyksen kiintymyssuhteeseen kohdistuvaa vaikutusta voi pyrkiä korvaamaan ihokontaktilla vanhempaa vasten ja ylipäätään fyysisen läheisyyden tarjoamisella. (Kts. Hannula ) Imetyksen aikana verenpaine ja pulssi laskevat, eli keho rentoutuu, kun pulloruokinnassa käy päinvastoin. (Mezzacappa 2005.) Imetys vaikuttaisi ehkäisevän äitien masennusta, mutta imetyksen ja masennuksen yhteyttä tulisi tutkia enemmän. Masennuksen synty on monisyinen ja taustalla voivat olla vaikuttamassa myös epäonnistumisen kokemukset äitinä, jos imetys ei onnistu. (Mezzacappa. 2002; Gallagher ym ) Täysimetys ehkäisee ovulaatiota ja suojaa näin uudelta raskaudelta ja anemialta. (Koskinen. 2008, 41-42; Luukkainen. 2010, ) Imetys edistää myös äidin kehon palautumista, sillä imetyksen aikana kohtu supistuu ja imetys lisää energiankulutusta. Imettäessä erittyvä oksitosiini vähentää synnytyksen jälkeistä verenvuotoa ja riskiä kohtutulehdukseen. [Stueb ym Koskisen mukaan 2008, 41.)] 3.5 Vegaanien valinnat ja imetyspäätökset

34 32 Imetyspäätöksiin ovat vaikuttamassa äidin lisäksi läheiset, etenkin oma äiti ja puoliso, mutta myös neuvolan ja sairaalan ohjeet, tuki ja asenteet vaikuttavat tuleviin ruokintaratkaisuihin. (Hannula ) Äidit jäävät usein yksin imetyksen kanssa (Latvasalo 2001). Sairaalassa voidaan edistää täysimetyksen onnistumista vauvamyönteisyys ohjelmaan sitoutumalla ja imetysohjaussuunnitelmalla, johon kuuluu esimerkiksi välttää tutin käyttöä ja lisämaidon turhaa antamista. Yksittäisten hoitajien tiedot ja asenteet poikkeavat toisistaan, mutta yleensä imetys koetaan positiivisena asiana. Riittävä koulutus henkilökunnalle takaisi hyvät tiedot ja toimintatavat äitien ohjaamiseen. (Hannula 2003, 100.) Emotionaalisen tuen merkitys imetyksen onnistumiselle on huomattava ja äidin itseluottamuksen tukeminen on tärkeää, jotta usko kykyyn hoitaa omaa lastaan vahvistuu. (Latvasalo 2001.) Henkisen puolen, kuten ohjauksen etiikan, äidin itsemääräämisoikeuden kunnioittamisen ja tiedon saannin merkitys on äideille tärkeä. Lisäruoan antamisessa äidin toiveita ja väsyneisyyttä tulisi ymmärtää paremmin ja syyllistämistä välttää. (Hannulan 2003, 93.) Hasunen ja Ryynänen (2006) totesivat, että imetyksen suunnitelmallinen tukeminen on tärkeää, koska Suomessa alueelliset ja paikalliset erot ovat suuria. Neuvoloiden ohjaus ja tuki ovat merkittäviä imetyksen onnistumiselle. Imetystukiryhmistä on äideille apua ja lisäksi internetin keskusteluryhmistä haetaan tukea. (Hasunen ym. 2004, ) Imetystä perustellaan yleensä luonnollisuudella, lapsen terveyden edistämisellä sekä kiintymyssuhteen muodostumisella ja emotionaalisella sitoutumisella (Hannula 2003, 19). Imetyksen kestoon on vanhempien koulutustasolla, tupakoinnilla ja äidin iällä selvästi merkitystä (Erkkola 2006). Äidin hyvät tiedot imetyksestä, alle kolmen potilaan huone osastolla ja imetys alle 12 tunnin kuluessa synnytyksen jälkeen edistävät imetyksen sujumista. Äitien imetyksen onnistuminen voi häiriintyä jo sairaalassa, jos lapselle annetaan lisämaitoa. Äidin onnistuminen täysimetyksessä vähenee usein myös silloin, kun tutti tai tuttipullo on otettu varhaisessa vaiheessa käyttöön tai ensimmäinen imetyskerta on viivästynyt synnytyksen jälkeen. (Hannula 2003, )

35 33 Imetysohjauksella on myös merkittävä tehtävä, jotta äidit pääsisivät lähelle imetyssuosituksia. (Hannula 2003, ) Korvikeruokintaan päädytään useammin äidin mukavuuteen, hyvinvointiin ja elämäntapaan liittyen, mutta myös isän asenne, epävarmuus maidon riittävyydestä ja töihin paluu mainitaan syiksi. (Hannula 2003, 19). Volpe ja Bear (2000. Hannulan mukaan 2003, 19.) havaitsivat, että äidinmaidonkorvikkeen valinneilla äideillä on vähemmän imetystä tukevia läheisiä ja esimerkkejä onnistuneeseen imetykseen. Äitien aiemmat imetyskokemukset saavat hyväksymään kehonsa paremmin, mikä edistää imetyksen onnistumista (Mezzacappa 2005). Äitien käsityksen omasta seksuaalisuudesta ja suhde omiin rintoihin vaikuttavat imetykseen. (Hannula 2003, 101). Suurin osa äideistä pystyy fysiologisilta ominaisuuksiltaan imettämään, mutta esteenä imetykselle voivat olla äidin käyttämä lääkitys tai huumeet (Koskinen 2008, 44). Jo synnytyksen kulku luo edellytykset imetyskokemuksen syntymiselle, sillä epiduraalipuudutuksen saaneiden äitien vauvoilla on huonompi imemishalu kuin ilman puudutuksia syntyneillä. Imetys onnistuu epätodennäköisemmin silloin, kun synnytyksessä on tarvittu keisarinleikkaus ja kipulääkkeitä tai äidin vointi on huono. Lapset, jotka eivät ole vierihoidossa, joita äidit eivät pidä terveinä ja joiden äidit kokevat epäonnistuneen imetyksessä, saavat useammin äidinmaidonkorviketta. (Hannula 2003.) Hasusen ja Ryynäsen (2006) mukaan imetyksen onnistumiseen vaikuttaa myös vauvan vointi. Jos lapsi syntyy ennen 37. raskausviikkoa, joutuu lastenosastolle tai joutuu jäämään sairaalaan ilman äitiä, on vaara imetyksen loppumiseen. Perhe tekee päätöksensä lapsen ravitsemuksesta aina ympäröivän yhteiskunnan vaikutuspiirissä. Valintoihin vaikuttavat kulttuuriset, sosiaaliset, terveydelliset ja elämänkatsomukselliset piirteet. Vegaanit ovat valinneet elämäntavan, joka poikkeaa huomattavasti yhteiskunnan normaalina pitämästä tavasta syödä. Siksi heillä elämänkatsomuksellinen aspekti korostuu kasvatuksessa. Heidän ympärillään on usein paljon sekaruokavaliota noudattavia, jolloin yleiset kulttuuriset kasvatuspiirteet eivät korostu heidän valinnassaan.

36 34 Imetyspäätösten taustalla on monisyinen kokonaisuus, jossa imetykseen liittyvillä tiedoilla ja taidoilla on merkitystä, mutta sosiaaliset ja kulttuuriset tekijät vaikuttavat vahvasti lopulliseen päätökseen. Haasteiden edessä ja uuden tilanteen hallinnassa tarvitaan sekä lähipiirin, että terveydenhuollon myönteistä asennetta ja asiallista ohjausta. Salokoski (2005) havaitsi, että imetyksen onnistumiseen vaikuttavat äideillä oman pystyvyyden lisäksi tuen ja tiedon määrä, läheisten asenteet ja yhteiskunnan antama mielikuva normaalista. Usein imetys pidetään yhteiskunnassa piilossa ja pulloruokinta on astunut katukuvaan soveliaaksi vauvan ruokkimisen muodoksi. Vegaaneilla yhteisön sisällä imetys koetaan tärkeäksi ja arvokkaaksi (Pawlak ym. 2015), mutta kaikki vegaanit eivät toki kuulu vegaaniyhteisöihin tai tunne muita vegaaneja. Omassa tutkimuksessani selvitän etenkin äitien saamaa tukea, heidän omaa kokemustaan imetyksestä ja terveydenhuollon asenteista sekä terveydenhuollon suomaa tietoa ravitsemuksesta ja imetyksestä. Ruokavaliosta riippumatta äidit ovat samojen kysymysten ääressä, kun tullaan imetykseen. Seuraava kuvio havainnollistaa imetyspäätöksiin vaikuttavia yhteyksiä mukaillen Salokosken (2005, 67) kuviota.

37 35 Imetysperin ne ja imetyksen normit nykyisin Synnytyssairaalan rutiinit Mahdollisuus saada tukea ja tietoa Neuvolan käytänteet ja ohjaus Ristiriidan aste naisen työminän, seksuaalisuuden ja äitiyden roolien välillä biologisesti imetykseen kykenevä äiti Lääkäreiden asenteet imetykseen Puolison ja muiden lasten asenteet lähipiiriltä Tovereiden asenteet Joukkotiedotusväli neiden antama tieto KUVIO 1. Imetyksen onnistumiseen vaikuttavia tekijöitä suomalaisten äitien näkökulmasta (Salokoski 2005, 67). 3.6 Kasvatuksen periaatteet Kemppainen (2001) on todennut kotikasvatuksen arvojen ja periaatteiden siirtyvän usein sukupolvelta toiselle. Omasta lapsuuden kodista on ammennettu kasvatuksen käytäntöjä tietoisesti ja tiedostamatta. Kasvatuksessa vanhemmilla sukupolvilla on korostunut ennen

38 36 kaikkea rehellisyyteen, ahkeruuteen ja toisten ihmisten kunnioitukseen kasvattamisen pyrkimys. Nuoremmalla väestöllä on muita useammin yksilöllisyyteen liittyviä piirteitä. Sellaiset piirteet kuin harkintakyky, vastuuntunto, itsensä kunnioittaminen, itsenäisyys ja omatoimisuus esiintyvät nuoremman sukupolven kasvatuskuvauksissa vanhempia yleisemmin. (Kemppainen 2001.) Vegaanien kohdalla se voidaan nähdä etenkin oman tien valitsemisena hyvinkin poikkeavana muusta yhteiskunnasta. Nykyisin tietoa lapsen kehitysvaiheista ja hyvään elämään vaadittavista tarpeista ovat vanhemmilla hyvin. Silti vanhemmuus ja kasvatus voi aiheuttaa hämmennystä vanhemmissa, sillä ulkopuolelta asetetaan odotuksia ja paineita vanhemmuuteen. Myös yhteiskunnalliset muutokset heijastuvat lasten kasvatukseen. Vanhempia ja perheitä käsittelevä uutisointi voi myös usein olla negatiivista. Vanhempien kasvatukseen vaikuttavat äitiyteen, lapsuuteen ja vanhemmuuteen liittyvät uskomukset ja aikakauteen sidoksissa olevat kulttuuriset ja yhteiskunnalliset tekijät. (Kemppainen 2001, 155.) Kasvatusnäkemysten on ajateltu kehittyneen enemmän lasta korostavaksi ja lapsen lähtökohdista ponnistavaksi ajatteluksi. (Tähtinen 1992, ) Kemppainen selventää, että vasta oman tiedostamisen ja pohdiskelun kautta voi saada voimavaroja muuttaakseen omaa käyttäytymistään. Seuraavassa kuviossa Kemppainen (2001) on havainnollistanut kasvatusperiaatteiden muotoutumista julkisen ja yksityisen ja yksilöllisten ja kollektiivisten vaikuttimien välissä. Perinteet seuraavat usein mukana lapsuudenkodin kasvatuskäytänteistä omaan perheeseen. Vaikka kaikkia arvoja ja valintoja ei pitäisikään hyvinä, on usein helpompaa seurata tuttua mallia kuin luoda uutta. Opittuihin käytänteisiin on helppo palata, vaikka pitäisi niitä huonoinakin. (Kemppainen 2001, 163). Omien lasten reaktiot vanhempien käytökseen voivat myös vaikuttaa vanhempien kasvatusperiaatteiden noudattamiseen. Samaten esimerkiksi neuvolasta tuleva palaute ohjaa vanhempien käyttäytymistä. Se, miten ympäröivä yhteiskunta, yhteisö ja sen lait ja normit määrittävät sallitun ja sopivan kasvattamisen rajat, vaikuttaa vanhempien päätöksiin. (Kemppainen 2001, 152.)

39 37 Julkinen Toimiminen vanhempana osana kasvatuskulttuuria Kuri, rajat, säännöt ja kunnollisuus korostuvat ja niitä halutaan siirtää eteenpäin Kasvatuksen uskomusjärjestelmä ja kodin ulkopuolinen tieto Asiantuntijapuhe (neuvola, päivähoito ja koulu) Kasvatusoppaat Media Lainsäädäntö Vanhemman omat tulkinnat, uskomukset ja käsitykset kasvattamisesta Kotikasvatusmuistot ja mieleen jääneet ohjeet, neuvot ja opetukset Uskomusten ja kasvatustiedon välittyminen vanhemmalle Lähiyhteisön, sukulaisten ja muiden vanhempien käsitykset ja mielipiteet Omien lasten reaktiot ja kannanotot Yksityinen KUVIO 2 Kasvatusajattelun siirtymät julkisesta yksityiseen ja kollektiivisesta yksilölliseen (Kemppainen 2001, 152.) Vegaanit ovat valinneet yhteiskunnassa normaalina pidetystä elämäntavasta poikkeavan tavan ruokailla ja kuluttaa tavaroita ja palveluita. He ovat tietoisesti usein poikenneet paljonkin kollektiivisesta ja julkisesta kasvatusajattelusta. Toisaalta heidän lähipiirissään kyseinen elämäntapavalinta voi joskus olla normi esimerkiksi punk-alakulttuurin piirissä (Cherry 2009). Lapsen vegaanisuudesta on päätetty yhdessä vanhempien kesken. Kahden vegaanin perheissä päätös on yleensä helppo ja ilmeinen. Kuitenkin enemmän pohdintaa ja kompromisseja tarvitaan, kun toinen vanhempi ei ole vegaani. (Ahonen 2007.) Vanhemmuus on useimmiten kompromisseja, kun kaksi aikuista ryhtyy pohtimaan, mitä arvoja jälkikasvulle välitetään ja mitä omasta lapsuuden kodista on saatu evääksi.

40 38 4 TUTKIMUKSEN TAVOITTEET JA KYSYMYKSET Tutkimuksen tavoitteena on kuvata vegaaniäitien kokemuksia imetyksestä ja imetystä koskevasta ohjauksesta. Tutkimuksen pääkysymys on, kuinka vegaaniäidit ovat hoitaneet imetyksen ja millaisia kokemuksia heillä on raskaus- ja imetysajan ravitsemusohjauksesta. Tutkimukseni kysymyksiä ovat myös, kuinka he kokevat elämäntapansa ja miten he kuvailevat ruokahuoltoaan sekä ovatko he saaneet tukea imetykseen.

41 39 5 MENETELMÄ JA AINEISTON ANALYYSI Lähestymistapa on fenomenologis-hermeneuttinen. Ilmiö on tässä tapauksessa vegaaninen elämäntapa, jossa äitiyden ja varhaisen ravitsemuksen päätökset ovat kiinnostuksen lähtökohtana. Konstruktivistinen näkemys tieteeseen katsoo todellisuuden olevan suhteellista ja tutkijan ja tutkittavan välisessä vuorovaikutuksessa tutkijan tulkinnat luovat todellisuutta. Tulokset perustuvat tulkintaan eli hermeneutiikkaan. (Metsämuuronen 2009, ) Ilmiön ymmärtämiseen pyrkivä hermeneuttinen analyysi sallii ilmiön tarkastelun sellaisena kuin se on ja kuvailemaan tässä tutkimuksessa vegaaniäitien kokemuksia (Hirsjärvi 2003, ). Kyseessä on laadullinen tapaustutkimus. Tapaustutkimus merkitsee sitä, että tutkimuksessa kiinnostus kohdistuu tiettyyn tapaukseen eli rajattuun joukkoon, joita tutkitaan heidän omassa kontekstissaan. Tavoitteenani on saada ymmärrystä tapauksesta perusteellisesti, jolloin voidaan saada haastattelemieni vegaaniäitien kokemuksista ilmiönä sosiokulttuurisesti arvokasta tietoa. (Hirsjärvi ym. 2004, ) Aineistoni hankin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla ja analysoin tulokset teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. (Tuomi & Sarajärvi 2002, 99.) 5.1 Aineiston hankinta Haastateltavat tavoitin Vegaaniliiton Facebook-sivun kautta lähetetyllä kutsulla: Hei, opiskelen Itä-Suomen yliopistossa pääaineenani kotitaloustiede ja teen pro gradu - tutkielmaa aiheesta Vegaaniäitien kokemuksia imetyksestä ja ravitsemusneuvonnasta. Kerään aineistoa haastattelemalla osallistujia kasvotusten tai skypen/sähköpostin välityksellä.

42 40 Olen todella kiitollinen, jos haluat osallistua tutkimukseeni. Tutkimustuloksia käytetään vain pro -graduni yhteydessä. Hyvien tutkimuskäytäntöjen mukaisesti tutkimukseen osallistuvien henkilöllisyys ei tule ilmi, nimiä tai asuinpaikkaa ei mainita työssä tai muissakaan yhteyksissä. Tutkielmani auttaa tekemään näkyväksi ongelmia, joita vegaaniäitien ohjaukseen mahdollisesti liittyy ja toivottavasti herättelee tutkimaan asiaa laajemmin. Jos koet voivasi auttaa minua, otathan rohkeasti yhteyttä. Vegaaniäidit valikoituivat tutkimukseeni satunnaisesti eli näyte ei ole kattava tai keskimääräinen otos tietystä joukosta. Kutsuun vastasi 15 äitiä, joista lopulta seitsemän täytti asettamani kriteerit. Valitsin haastateltavaksi äitejä, joille skype-videopuhelu tai kasvokkain haastattelu oli mahdollista. Haastateltavillani täytyi olla imetyskokemusta ja ravitsemusohjauskokemusta ja vegaanista ruokavaliota tuli olla noudattanut raskaus- ja imetysaikana. Vegaanisen ruokavalion tuli myös täyttää määritelmät eli se ei sisältänyt mitään eläinperäisiä tuotteita. Haastattelujen toteutus tapahtui kasvotusten tai skype-videopuhelun välityksellä riippuen, missä haastateltavani asuivat. Tutkimus onnistui yhdessä tapauksessa myös sähköpostilla, kun skype-videoyhteys ei ollut mahdollinen, joskaan se ei ole niin intiimi tilanne kuin kasvotusten tapahtuva haastattelu. Myös ilmeiden, taukojen, eleiden ja äänensävyjen analysointi jää silloin puuttumaan. Haastattelu on mielekäs tapa omassa tapauksessani, koska siten saadaan luotua henkilökohtainen kohtaaminen ja kysymyksiä on puolistrukturoidussa teemahaastattelussa mahdollista muokata tai kysyä selventäviä lisäkysymyksiä (Hirsjärvi ym. 2001). Eskola ja Suoranta (2005) määrittelevät puolistrukturoidun haastattelun ytimeksi valmiit, kaikille samat kysymykset, joihin ei ole kuitenkaan vastausvaihtoehtoja. Haastattelu aineistonkeruumenetelmänä on vuorovaikutustilanne, jossa on pyrittävä haastateltavien ajatusten, kokemusten, mielipiteiden ja tunteiden selvittämiseen ilman, että tekee omia päätelmiään ilman aineiston tukea (Eskola & Suoranta 1998, 86 97). Taustatietoina keräsin haastateltavien iät ja lasten iät sekä äitien koulutustason, jotta voin luokitella heidät aiempien tutkimusten valossa oikein. Korkeammalla iällä ja koulutustasolla on todettu olevan vaikutusta imetyksen onnistumiseen ja kestoon. Keskimäärin suomalaiset äidit ovat 28,6 -vuotiaita synnyttäessään ensimmäisen lapsensa (Tilastokeskus 2013). Lisäksi

43 41 olin kiinnostunut, liittyykö äidin tai perheenjäsenten työt terveyteen tai ravitsemukseen, jolloin tietoja ravitsemuksesta olisi sitä kautta enemmän. Olin luonut tutkimuskysymysteni pohjalta ja teoriapohjan perusteella haastattelukysymykset (LIITE 1). Ensimmäinen teemani oli vegaaninen elämäntapa, jossa perehdyttiin veganismin syihin ja suhtautumiseen. Ruokahuolto oli toinen teema, jossa keskusteltiin kysymysten avulla perheen arjen ruokahuollosta ja ravitsemuskäsityksistä. Imetys ja ravitsemusohjaus teeman alla haastattelin äitejä heidän imetykseen ja raskaus- ja imetysaikaiseen ravitsemukseen saamastaan tuesta sekä omasta imetyskokemuksesta. Lopuksi halusin kuulla äitien tärkeiksi kokemia arvoja heidän perheessään. Haastattelut kestivät puolesta tunnista 45 minuuttiin. Litteroitua tekstiä kertyi 18,5 sivua times new roman-kirjasimella ja fontilla 12 ilman välejä Analyysi Aineiston analyysi tapahtui teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Tärkeimpiä huomioitavia asioita olivat kerätyn aineiston analysoiminen, tulkinta ja johtopäätökset. Nauhoitin kaikki haastattelut ja litteroin eli kirjoitin sanasta sanaan auki. (Hirsjärvi ym. 2009, 221.) Sisällönanalyysin tein teoriasidonnaisesti eli käsittelin haastatteluista ja siinä tekemistäni havainnoista perustuvan tekstin analysoinnin pilkkomalla, luokittelemalla ja jäsentämällä aineistoa. (Tuomi & Sarajärvi 2002, ) Aiempien tutkimusten valossa kykenin tekemään tulkintaa ja luomaan uusia käsitteitä, joilla sain vastaukset tutkimuskysymyksiini.

44 42 KUVIO 3. Analyysin eteneminen. Analyysissä objektiivisuus on tärkeä tavoite, vaikka kvalitatiivisessa tutkimuksessa analyysin tekijä vaikuttaa aina lopputulokseen. Pyrin saamaan aineistosta todellista elämää kuvaavia käsityksiä ja suhtautumaan neutraalisti aineistoon. Teemoittelin litteroidun aineiston alaluokkiin ja lähdin siten järjestelemään aineistoa saadakseni vastauksia kysymyksiini (Eskola ja Suoranta 2005, 174). Käytin apuna värikoodausta. Tein myös määrällistä luokittelua eli kvantifioin äitejä kokemusten mukaan. Näin sain käsityksen, millaisia kokemuksia nousi esiin. (Eskola&Suoranta 2005.) Ensimmäinen teemani oli ruokahuolto, jota kartoittamalla saa tietoa äitien arjesta ja syömisen mahdollisista haasteista. Elämäntapaa on merkityksellistä tarkastella, sillä valtavirrasta poikkeavan elämäntyylin valinnassa ovat tärkeitä syyt, jotka ovat johtaneet veganismiin ja arvot, joiden pohjalta perhe ja äiti tekevät valintoja. Imetyskokemukset ovat toinen teema, joka ohjaa koko tutkimustani, sillä varhaislapsuus on tärkeää lapsen normaalille kasvulle ja kehitykselle. Tuen merkitys imetyksen onnistumisessa korostuu etenkin, jos äidit kohtaavat haasteita. Ravitsemusohjaus teeman kautta saa käsitystä siitä, millaista tukea äidit ovat ravitsemukseen saaneet. Se, minkä äidit kokivat tärkeäksi kertoa keskustelun edetessä, tuli selkeästi esiin kaikissa haastatteluissa.