BALTIC CONNECTOR OY VESILUPAHAKEMUS MAAKAASUPUTKI INKOO PALDISKI, (SUOMEN MERIALUE)

Transkriptio

1 Asiakirja Vesilupahakemus Päiväys 29/12/2016 BALTIC CONNECTOR OY VESILUPAHAKEMUS MAAKAASUPUTKI INKOO PALDISKI, (SUOMEN MERIALUE)

2 BALTIC CONNECTOR OY Versio 1. Päivämäärä Laatija Tarkastaja Hyväksyjä Description Merja Autiola, Laura Lehtovuori, Maria Kangaskolkka Mauno Napari, Tommi Marjamäki, Sanna Suvanto, Otso Lintinen Lauri Erävuori Vesilupahakemus Projektinro Ref

3 SISÄLTÖ 1. HAKIJA JA HANKETIEDOT Hakijan nimi ja yhteystiedot Hanke ja sen perustelut Luvan tarve Ympäristövaikutusten arviointimenettely ja Natura-arvioinnin tarveharkinta 3 2. HANKEALUEEN SIJAINTI JA OLOSUHTEET Hankealue Merialue Virtaamat Veden laatu ja vesistön tila Kuormitus ja vedenlaatu Ekologinen tila Vesikasvillisuus Pohjaeläimet Kalasto ja kalastus Pohjaolosuhteet Merenpohjan morfologia ja sedimentit Glasioisostasia ja maan kohoaminen Metallit ja orgaaniset haitta-aineet Vesiliikenne Vesien ja rantojen virkistyskäyttö Kaavoitustilanne Asutus ja teollisuus Maisema- ja kulttuuriympäristö, arkeologiset kohteet Luonnonsuojelualueet, Natura 2000 verkosto ja erityissuojeltavat lajit HANKEKUVAUS Rakennettavan putken tekniset tiedot Korroosiolta suojaavat pinnoitteet Betonipäällyste Korroosiosuojaus Ampumatarvikkeiden raivaus Putken suojaamistoimet ennen putken laskua ja sen jälkeen Kaivantosuojaus Kivipeitolla suojaaminen Vapaiden jännevälien lyhentäminen Kiviaineksen kasaaminen Maa-aineksen poisto Infrastruktuurin risteäminen Inkoon väylän alitus Kaapeleiden risteäminen Nord Stream putkien risteäminen Merenalaisen putken laskeminen Putkiosuuksien yhdistäminen rantautumispaikoilla Rantautumispaikka Hankkeen logistiikka Käyttöönoton valmistelu ja käyttöönotto Käytönaikainen toiminta ja valvonta Kooste rakentamisen massamääristä Hankkeen aikataulu ASIANOSAISET Hakijan hallitsemat ja tarvitsemat alueet Asianosaiset Muut hankkeet Vesistön käytön turvaaminen HANKKEEN VAIKUTUKSET 54

4 5.1 Vedenkorkeudet ja virtaamat sekä vesiraja Vaikutukset vedenlaatuun Vesien- ja merenhoitosuunnitelma Vesienhoitosuunnitelma Merenhoitosuunnitelma Vesiliikennevaikutukset Kalasto- ja kalastusvaikutukset Vesikasvillisuus ja muu eliöstö Meluvaikutukset Vedenalainen melu Vedenpäällinen melu Vaikutukset ranta-alueisiin sekä muuhun vesistön ja rantojen käyttöön Vaikutukset rakennuksiin, rakennelmiin ja laitteisiin Vaikutukset maankäyttöön, kulttuurikohteisiin ja muinaisjäännöksiin Vaikutukset luonnoltaan arvokkaisiin lähialueisiin Vaikutusten lieventäminen Yleiset lieventämistoimet Asutus Eläimet Vesiliikenne Kalastus Vaikutusalueet OIKEUDELLISET EDELLYTYKSET JA KORVAUKSET Hankkeen hyödyt Sopimukset, suostumukset ja päätökset Edunmenetykset Korvaukset Oikeudelliset edellytykset TARKKAILU TIIVISTELMÄ 73 Liitteet Liite 1a Liite 1b Liite 1c Liite 2a Liite 2b Liite 2c Liite 2d Liite 2f Liite 3 Liite 4 Liite 5a Liite 5b Liite 5c Liite 6 Liite 7a Liite 7b Hankealueen vesi- ja maa-alueiden kiinteistö- ja omistajaluettelo ja kartat Lähimpien naapurikiinteistöjen omistajatiedot Kaupalliset kalastajat ja yhteisten vesialueiden osakaskunnat Balticconnector, ympäristövaikutusten arviointiselostus Yhteysviranomaisen lausunto Balticconnector, ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta Venäjän lausunto Balticconnector, ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta Viron lausunto Balticconnector, ympäristövaikutusten arviointiselostuksesta Valtioiden rajat ylittävien ympäristövaikutusten arviointiasiakirja Balticconnector Offshore Offshore Pipeline FEED Report Vaikutusaluekartta Vesikasvillisuus, pohjaeläimistö ja kalojen poikastuotantoalueet Inkooseen suunnitellun LNG-terminaalin ympäristössä Balticconnector-hankkeen nykytilatutkimus, Kalatalous Inkoon Fagervikenin yhteistarkkailun laaja yhteenveto vuodelta Joddbölen asemakaavamuutos Balticconnector, kaasuputkihankkeeseen liittyvät sedimentti- ja pohjaeläintutkimukset Täydentävä sedimenttikartoitus (Meritaito)

5 Liite 7c Koostetaulukko normalisoiduista tuloksista Liite 8 Balticconnector FEED, Rakennusvaiheen aiheuttaman sedimenttikuorman leviämisen laskenta Inkoon edustalla Liite 9 Meluselvitys, Underwater noise level assessment for a natural gas pipeline Balticconnector Liite 10 Balticconnector, maakaasuputkiyhteys Viro Suomi Naturatarveharkinta Liite 11 Ehdotus rakentamisen aikaisten vaikutusten tarkkailusta Liite 12 Sopimukset (lähetetään kuulutusajan päätyttyä) Piirustukset Piirustuksissa käytettyjen termien suomennoksia C Putken sijainti, MK 1: C Putken rantautumisalue, MK 1: C L001 L018 Putkilinjan sijainti ja toimenpiteet merenpohjassa rakentamisen aikana kilometripaalujen 0,000 45,000 kohdalla Suomen merialueella, MK 1: C L019 L033 Putkilinjan sijainti ja toimenpiteet merenpohjassa rakentamisen aikana kilometripaalujen 45,000 80,392 kohdalla Viron merialueella, MK 1: C L001.L003 Esitäyttösuunnitelmat Nord Stream kaasuputken 1 ja 2 sekä tavanomaisen kaapelin kohdalla, MK 1: C L001.L003 Peittosuunnitelmat Nord Stream kaasuputken 1 ja 2 sekä tavanomaisen kaapelin kohdalla, MK 1:250

6 1 1. HAKIJA JA HANKETIEDOT 1.1 Hakijan nimi ja yhteystiedot Baltic Connector Oy Porkkalankatu 1, Helsinki Y-tunnus: Toimiala: Kaasumaisten polttoaineiden jakelu putkiverkossa (35220) Yhteyshenkilö: Lauri Erävuori Puh Laskutusosoite: Baltic Connector Oy Baltic Connector Oy (116993) PL LASKUNET Verkkolaskuosoite/OTV-tunnus Operaattori OpusCapita Group Oy, välittäjän tunnus Hanke ja sen perustelut Balticconnector on Suomen ja Viron yhdistävä kaasuputki, joka mahdollistaa Baltian maiden ja Suomen kaasumarkkinoiden yhdistämisen ja integroitumisen EU:n yhteisiin energiamarkkinoihin. Lisäksi muun Baltian kaasuinfrastruktuurin rakentaminen mahdollistaa kaksisuuntaisen kaasuliikenteen Viron ja Latvian välillä, joka yhdessä Balticconnectorin kanssa antaa Suomelle ja Virolle mahdollisuuden käyttää Latviassa sijaitsevaa maanalaista varastoa omien markkinatarpeiden mukaan. Baltic Connector Oy ja virolainen Elering As allekirjoittivat yhteistyösopimuksen Viron ja Suomen välisen kaasuyhdysputken rakentamisprojektista. Sopimuksen mukaan Balticconnector-yhdysputken merenalaisen osuuden omistajuus jakautuu tasan kummankin yhtiön kesken. Putkilinjan maalle rakennettavat osuudet kumpikin yhtiö toteuttaa erikseen. Euroopan komissio, Baltic Connector Oy ja virolainen Elering AS allekirjoittivat Brysselissä tukisopimuksen EU-rahoituksesta Suomen ja Viron välisen kaasuyhdysputken rakentamiseksi. Euroopan komissio myönsi yhtiöiden Balticconnector-hankkeeseen 187,5 miljoonan euron investointituen Verkkojen Eurooppa (CEF) -energiasektorin rahoitusvälineestä. EU:n osarahoitus kattaa 75 prosenttia kaasuputken 250 miljoonan euron rakentamiskustannuksista. Osana EU:n energiaunionistrategiaa EU on sitoutunut rakentamaan puuttuvia yhteyksiä ja energiainfrastruktuureja ja varmistamaan, että jokaisella jäsenmaalla on mahdollisuus hankkia kaasua vähintään kolme eri lähteestä. Itämeren alueen yhdistäminen muun Euroopan kaasuverkkoon on yksi komission ensisijaisista tavoitteista. Suomen kaasuhuolto on tällä hetkellä suurelta osin riippuvainen yhdestä toimittajasta. Viime aikoihin asti myös kaikkien kolmen Baltian maan kaasutuonti on ollut yhden lähteen varassa. Balticconnector-yhdysputken sekä Puolan ja Liettuan välisen kaasuputken ansiosta Suomi ja Baltian maat voivat monipuolistaa kaasulähteitään ja -reittejään. Tämä suojaa niitä mahdollisilta tulevaisuuden toimituskatkoksilta. Balticconnector koostuu kolmesta osasta: putkesta 22 kilometriä on Suomessa, 80 kilometriä meren alla ja 50 kilometriä Virossa. Putki on kaksisuuntainen, ja sitä pitkin voidaan kuljettaa 7,2 miljoonaa kuutiometriä kaasua päivässä. Lisäksi sekä Suomeen että Viroon rakennetaan kompressoriasema.

7 2 1.3 Luvan tarve Baltic Connector Oy hakee vesilain (587/2011) ja vesiasetuksen (1560/2011) vaatimusten mukaisesti Etelä-Suomen aluehallintovirastolta (ESAVI) lupaa Balticconnector-maakaasuputken rakentamiselle ja pysyttämiselle vesialueella ja vesirajassa Inkoon Joddböleen ja Suomen merialueelle. Hankkeesta on toteutettu ympäristövaikutusten arviointimenettely (YVA) kansallisen lainsäädännön ohjaamana sekä Suomessa että Virossa. Suomessa YVA-menettely käynnistettiin alkuvuodesta 2014 ja YVA-selostus valmistui huhtikuussa Yhteysviranomainen antoi lausuntonsa arviointiselostuksesta syyskuussa Vesitaloushanke edellyttää vesilain 3 luvun 2 :n nojalla lupaviranomaisen lupaa, koska siihen sisältyvät toimenpiteet muuttavat vesistön syvyyttä putken kohdalla ja muuttavat rantaa ja vesiympäristöä rakentamistoimien aikaan väliaikaisesti. Vesialueelle tehtävän rakennelman käytöstä voi lisäksi aiheutua häiriötä toisen kiinteistön ja vesistön käytölle sekä rakentamisaikana kalastukselle ja vesiliikenteelle. Vesilain 3 luvun 3 :n nojalla lupaa edellyttävät myös yli 500 m 3 ruoppausmassan ruoppaaminen ja louhiminen vesialueelta ja sen sijoittaminen takaisin putkilinjan vierelle. Muita lupaa edellyttäviä toimia hankkeessa ovat n m 3 meriveden otto putken painetestaukseen rakentamisen jälkeen sekä ennen käyttöönottoa hapenpoistoainetta sisältävän meriveden poistaminen putkesta takaisin mereen. Tämä vesilupahakemus koskee maakaasuputken rakentamista ja pysyttämistä, putken käyttöä ja käytön aikaisia huoltotöitä Suomen valtion merialueella. Maakaasuputki on meriosuudelta pituudeltaan noin 80 kilometriä pitkä, josta putki sijoittuu Suomen merialueelle noin 45 kilometrin matkalta. Putken halkaisija on 508 millimetriä. Putken kapasiteetti on noin 7,2 miljoonaa m 3 /vrk (noin Nm 3 /h). Kaasun mitoituspaine maakaasuputkessa on 80 bar g. Putken rakentamisessa välttämättömät merenpohjaan kohdistuvat ruoppaus- ja louhintatoimenpiteet sekä merenpohjaan suojaustarkoituksissa laskettavan kiviaineksen määrä on esitetty taulukossa 1. Taulukko 1. Hankkeen tärkeimpiä parametreja. Tilavuusarviot ovat alustavia ja tarkentuvat yksityiskohtaisen suunnittelun myötä. Toimenpide Merenpohjasta poistettavat massat ennen putken rakentamista Merenpohjaan laskettavan kiviaineksen määrä Arvio tilavuudesta m 3 ktr Yksikkö Toteutustapa Tarkoitus Merenalainen louhinta tai ruoppaus m 3 säys merenpohjaan laskuputkella Kiviaineksen li- alukselta Merenpohjan korkeusaseman muokkaus Merenpohjan korkeusaseman muokkaus, kaapeleiden ja putkien risteyskohtien suojaus, sivusuuntaisen siirtymän estäminen, suojaus ahtojäiltä, ankkureilta ja trooleilta Hakija hakee oikeutta toteutettavan vesitaloushankkeelle välttämättömiin toiselle kuuluviin liitteessä 1a olevan kartan mukaisiin vesi- ja ranta-alueisiin. Liite sisältää tarvittavien vesi- ja maa-alueiden kiinteistö- ja omistajaluettelon yhteystietoineen. Lupaa haetaan toistaiseksi voimassa olevaksi ja käyttöoikeuksia pysyviksi. Baltic Connector Oy ei hae tässä yhteydessä vesilain 3 luvun 16 :n mukaista valmistelulupaa. Hakemuksessa kuvatut toimenpiteet ovat välttämättömiä Suomen ja Viron välisen maakaasuputken rakentamiselle.

8 3 1.4 Ympäristövaikutusten arviointimenettely ja Natura-arvioinnin tarveharkinta Balticconnector-maakaasuputken YVA-menettely käynnistyi alkuvuodesta 2014 hankkeesta vastaavan toimitettua arviointiohjelma yhteysviranomaisena toimivalle Uudenmaan ELY-keskukselle. YVA-menettely päättyi syyskuussa 2015 yhteysviranomaisen arviointiselostuksesta antamaan lausuntoon ( ). YVA-selostuksessa on kuvattu vesitaloushanke ja arvioitu sen vaikutukset ja lisäksi koko Balticconnector-maakaasuputken rakentamisen ja käytön aikaiset vaikutukset. Keskeisimmät haitalliset vaikutukset kohdistuvat merenpohjaan, vedenlaatuun ja luontoon. Merkittävimmät haitalliset vaikutukset ovat hankkeen rakentamisen aikaisia vaikutuksia. YVA-selostuksessa käsitellyt Suomen aluevesille sijoittuvat Stora Fagerön eteläpuolelta kiertävä vaihtoehto sekä Fjusöön niemeen rantautuva vaihtoehto katsottiin YVA-selostuksessa toteuttamiskelpoisiksi, kun rakentamisen aikana huomioidaan rakennustoimien aiheuttamien vaikutusten lievennys ja ehkäisy. Hankevaihtoehdoista ei katsottu aiheutuvan sellaisia merkittäviä kielteisiä vaikutuksia, joita ei olisi mahdollista lieventää hyväksyttävälle tasolle. YVA-selostus on tämän hakemuksen liitteenä 2a ja yhteysviranomaisen lausunto YVA-selostuksesta liitteessä 2b. Viron ja Venäjän lausunnot YVA-selostuksesta on esitetty liitteissä 2c ja 2d. Balticconnector-hankkeen YVA-menettelyn aikana on tehty erillinen Natura-arvionnin tarvearviointi. Arvioinnissa selvitettiin, kohdistuuko hankkeen vaihtoehdosta vaikutusalueen Natura alueille sellaisia vaikutuksia, jotka vaatisivat vaihtoehdon jatkosuunnittelussa varsinaisen luonnonsuojelulain 65 :n mukaisen Natura-arvioinnin. Natura-arvioinnin tarvearvioinnissa todettiin kuitenkin, ettei sellaisia vaikutuksia, joiden vuoksi Natura-arviointi katsottaisiin tarpeelliseksi, aiheudu hankkeen vaihtoehdoista. YVA-menettelyssä yhteysviranomaisena toiminut Uudenmaan ELY-keskus yhtyi tarvearvion johtopäätöksiin eikä lausunnossaan YVA-selostuksesta edellyttänyt varsinaisen Natura-arvioinnin tekemistä.

9 4 2. HANKEALUEEN SIJAINTI JA OLOSUHTEET 2.1 Hankealue Hankealue sijoittuu pääosin Inkoon kunnan sekä valtion vesialueelle. Hankealue käsittää Balticconnector-maakaasuputken rantautumiskohdan Fjusön niemessä sekä siitä lähtevän Stora Fagerön länsipuolelta kulkevan putkilinjan Suomen merialueella. Balticconnectormaakaasuputkilinjalle on laadittu kilometripylväsjärjestelmä (KP-järjestelmä), joka kattaa koko putkilinjan. Suomen aluevesiraja sijaitsee putkilinjan noin 33 kilometripylvään kohdalla ja talousvyöhyke noin 45 kilometripylvään kohdalla. Toteutettava vaihtoehto on YVA-selostuksen vaihtoehto ALT FIN 2, rantautumispaikan osalta RK2. Kuva 1. Vesirakennushankkeen toimenpiteet sijoittuvat pistein esitetylle reitille (liite 2a). 2.2 Merialue Inkoon merialueen länsiosa koostuu lähinnä sisäsaaristosta ja mannervyöhykkeestä mutta sen itäosassa, Porkkalan selän pohjoispuolella, olosuhteet muistuttavat myös ulkosaaristoa, jossa saaret ovat pienempiä ja sijoittuvat harvemmin. Inkoon merialue on länsiosaltaan syvempi ja pinta-alaltaan suurempi kuin merialueen itäosa. Rannat ovat paikoittain suhteellisen matalia. Keskimääräisinä talvina Suomenlahti jäätyy kokonaan, leutoina talvina vain osittain ja hyvin leutoina talvina Suomenlahti pysyy kokonaan sulana. Laajimmillaan jääpeite on yleensä helmi-

10 5 maaliskuussa. Inkoon merialueen jääolosuhteet ovat normaalitalvina meriliikennöintiä ajatellen suhteellisen helpot, koska Inkoon väylä on avoin lähes koko vuoden Virtaamat Merialue Inkoon edustalla on matala ja saaristoinen. Suomenlahden vesi virtaa vastapäivään eli Suomen rannikkoa länteen. Lisäksi Suomenlahdella on useita pienempiä vallitsevia virtauspyörteitä. Virtauksiin vaikuttavat ja niitä synnyttävät tuulen voimakkuus, merenpinnan kallistuminen, veden lämpötila ja suolaisuus, syvyysolosuhteiden vaihtelu sekä jokien tuomat makeat vedet. Keskimääräiset virtausnopeudet pintavesissä ovat luokkaa 5 10 m/s, mutta hetkellisesti virtaukset voivat olla myös paljon voimakkaampia. Pohjanläheisiin virtauksiin vaikuttavat syvyysolosuhteet. Pystyvirtauksiin vaikuttavat vesikerrosten lämpötila ja suolaisuus. Pohjanläheiset virtaukset ovat yleensä selvästi pienempiä kuin pintavesien virtaukset. Vallitsevien virtausten suunta- ja nopeusjakaumaa on selvitetty YVAmenettelyn yhteydessä laskentajaksolla ja tarkemmat tulokset on esitetty YVA-selostuksessa (liite 2a). Inkoon sisäsaaristossa pintavirtausten suunta vaihteli laskentajaksolla paljon. Virtauksiin vaikutti tuulen suunta- ja nopeus sekä ilmanpaineen ja vedenkorkeuden vaihtelut. Hieman yleisimmin esiintyi koillisen, idän ja kaakon puoleisia virtauksia. Pääosin virtausnopeudet olivat 5 10 cm/s ja enimmillään 20 cm/s. Välikerroksessa vallitsivat kaakon ja luonteen suuntaiset virtaukset ja nopeudet olivat alle 5 cm/s. Syvemmällä virtaussuunta oli luoteeseen ja nopeus hidastui edelleen. Ulkosaaristossa pintavirtaukset olivat pääosin idän ja kaakon puoleisia. Virtausnopeudet olivat voimakkaampia kuin sisäsaaristossa ja maksimissaan voimakkuus oli noin 35 cm/s. Välikerroksissa ja syvemmällä virtaukset olivat lännen ja luoteen puoleisia. Nopeudet hidastuivat ollen kuitenkin sisäsaaristoa voimakkaampia. Avomeren tarkkailupisteissä pintavirtaukset olivat vastaavanlaisia kuin ulkosaariston virtausjakaumat. Syvemmällä virtaussuunta vaihtui länsi-luoteesta lounaaseen. Myös itä-koillisen suuntaiset virtaukset lisääntyivät. 2.3 Veden laatu ja vesistön tila Itämeren vesi on vähäsuolaista murtovettä. Sen keskisuolaisuus on alle 10 promillea, kun valtamerien suolaisuus on noin 35 promillea. Suomenlahdella suolapitoisuus vaihtelee itäosien 0 2 promillesta länsiosien 5 6 promilleen. Suomenlahteen virtaa runsaasti makeaa vettä ja Tanskan salmien kautta sisään virtaa suolaisempaa vettä epäsäännöllisinä suolapulsseina. Itämeren vesi on kerrostunutta suolaisuuden suhteen. Suolaisuuden lisäksi Suomenlahden vesi on kerrostunut lämpötilan mukaan. Suomenlahdella pohjan happitilanne on huono ja happikatoa ilmenee sekä avomerellä että saaristossa. Suomenlahdella esiintyvä rehevöityminen edesauttaa happikatoa. Rehevöityminen johtuu ravinteiden, typen ja fosforin liiallisesta kuormituksesta Itämeressä.

11 6 Kuva 2. YVA-menettelyssä tarkasteltujen havaintopaikkojen sijainti sekä lähimmät ympäristöhallinnon pitkäaikaisseurantapisteet Kuormitus ja vedenlaatu Maakaasuputken rantautumiskohdan länsipuolella sijaitsevaan Fagervikeniin tulee pistekuormitusta Joddbölen jätevedenpuhdistamolta. Hajakuormitusta tulee Fortumin voimalaitosalueelta, Inkoo Shippingin sataman toiminnoista sekä maataloudesta ja asutuksesta. Fortumin voimalaitokselta johdettiin jäähdytys- ja jätevedet sen toiminnan Fagervikeniin, mutta laitos suljettiin helmikuussa Pistekuormituksen vaikutuksia ei ole selvästi nähtävissä ja vaikutukset ovat olleet pieniä. Rantautumiskohtaa ja rannikkoa lukuun ottamatta hankealueen vedenlaatuun vaikuttaa pääasiassa saa-

12 7 ristoalueen ja läntisen Suomenlahden yleistila. Suolapitoisuus alueella on kuuden promillen luokkaa. YVA-menettelyssä kerättiin tietoa vedenlaadusta putkilinjan läheisiltä tarkkailuasemilta (Ympäristöhallinto, HERTTA-tietojärjestelmä 2014). Neljän läheisimmän havaintoaseman tulokset on esitetty YVA-selostuksessa. Niiden neljän havaintoaseman tuloksista on tähän valittu kolme, joista Norrfjärden 52-havaintoasema (Nrf52) sijaitsee putkilinjan rantautumiskohdan läheisyydessä ja Skatafjärden 45 (Skf45) on hieman kauempana saaristossa ja. uloimpana saaristosta sijaitsee Bågaskärin havaintoasema (UUS-28). Näkyvyys putkilinjan lähellä on vaihdellut rannikon Nrf52-havaintoaseman 1,7 1,8 metristä uloimman UUS-28-havaintoaseman 3,4 metriin. Vaihtelu on kuitenkin yleisesti ottaen ollut suurta, alle metristä noin 8,5 metriin. Vedensameus on luokittunut kaikilla kolmella havaintoasemilla lievästi sameaksi. Talvella ja keväällä happitilanne on ollut kohtalaisen hyvä, mutta loppukesästä tilanne on heikentynyt. Fosforipitoisuudet ovat olleet Inkoon edustalla korkeita. Rantautumiskohdan tuntumassa kokonaisfosforipitoisuudet ovat olleet viimeisten kesien aikana keskimäärin µg/l (Nrf52) ja ulompana 30 µg/l luokkaa (Skf45, UUS-28). Kokonaistyppipitoisuudet ovat rannikon läheisyydessä olleet µg/l ja ulompana µg/l. Pohjalla ja talviaikaan ravinnepitoisuudet ovat yleisesti ottaen olleet korkeampia. Merkittävää sisäistä kuormitusta ei ole näillä kolmella tarkkailuasemalla ollut havaittavissa. Vesitaloushankkeen aluetta voidaan pitää rehevänä, vaikka a-klorofyllin pitoisuudet laskevatkin rannikon tuntumasta ulommas suuntautuessa. Pitoisuudet ovat rantautumiskohdan läheisyydessä 7,6 µg/l (Nrf52) ja ulommalla 6,0 µg/l (Skf45) sekä 3,4 µg/l (UUS-28). Aiemmin esiteltyjen tulosten pohjalta vesitaloushankkeen vaikutusalueen vesimuodostumat on YVA-selostuksessa luokiteltu pääosin välttävään tilaan Ekologinen tila Inkoon rannikkovedet sekä edustan merialue kuuluu Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalueeseen, jolle on vesienhoitolain (1299/2004) mukaisesti laadittu vesienhoitosuunnitelma (Kymijoen Suomenlahden vesienhoitoalue 2009) sekä yksityiskohtaisempi toimenpideohjelma (Uudenmaan ELY-keskus 2010). Vesienhoidon suunnittelussa Inkoon edustan merialue on jaettu lounaiseen sisä- ja ulkosaaristoon. Maakaasuputken rantautumisalue kuuluu lounaisen sisäsaariston Fagervikenin vesimuodostumaan. Lounaisessa ulkosaaristossa maakaasuputki sijoittuu Upinniemenselän ja Porkkala-Jussarö vesimuodostumien alueille. Vuoden 2008 luokittelussa Fagervikenin vesimuodostuma luokiteltiin ekologiselta tilaltaan huonoksi. Upinniemenselän ekologinen tila puolestaan arvioitiin välttäväksi ja Porkkala-Jussarön tyydyttäväksi. Vuonna 2013 julkaistussa luokittelussa vesimuodostumat on luokiteltu välttäviksi. Arviointiselostuksessa muutoksen ei ole katsottu aiheutuvan vesimuodostumien ekologisen tilan muutoksesta vaan paremminkin muutoksista kriteeristöissä ja aineistoissa. Vesimuodostumien ekologinen luokittelu on tehty laajemmalle alueelle, eikä se kuvaa suoraan hankealueen tilaa Vesikasvillisuus YVA-menettelyvaiheessa kerättyjen lähtötietojen perusteella voidaan todeta, että hankealueella vesikasvillisuus on pääosin kovien pohjien makrolevälajistoa (rihma-, rakko- ja punalevävyöhykkeet) ja osaksi pehmeiden pohjien putkilokasveja. Tarkemmin levälajiston esiintymistä on kuvattu arviointiselostuksessa (liite 2a). Rantautumiskohdan alue on kivikkorantaa muuttuen noin 2,5 metrin syvyydessä pehmeäksi pohjaksi. Rannikon tuntumassa levälajien vyöhykkeet ovat kapeammat tai niitä ei esiinny lainkaan. Hankealueella esiintyy YVA-selostuksen lähtöaineistojen mukaan Meriajokasta (Zostera marina), joka on uhanalaisarvioinnissa mukaan luokiteltu silmälläpidettäväksi (NT) lajiksi Pohjaeläimet Hankealueen rihma- ja rakkolevävyöhykkeissä oletetaan esiintyvän noin 24 liikkuvaa pohjaeläintaksonia. Vertailututkimukseen perustuen näissä molemmissa ulkosaariston levävyöhykkeissä katkat olisivat suurin ryhmä. Rantautumiskohdan alueella rihma- ja rakkolevävyöhykkeiden vallitsevat ryhmät olisivat katkat, merisiirat ja sukkulakotilot. (liite 2a)

13 8 Inkoon syvien ja pimeiden pohjien suurimmat eliöryhmät ovat simpukat ja monisukasmadot. Näiden eliöryhmien vallitsevat lajit ovat liejusimpukka ja amerikansukasjalkainen. Pohjaeläinaineistosta on laskettu BBI-indeksiarvot, jota käytetään ympäristöhallinnon ekologisessa luokituksessa kuvaamaan rannikon pehmeiden pohjien pohjaeläimistön tilaa. Lukuun ottamatta avoimimpia ja uloimpia alueita, joissa käytännössä ei ole elämää, ovat alueet hyvässä/ tyydyttävässä tilassa. (Liite 2a) 2.4 Kalasto ja kalastus Balticconnector-hankkeen YVA-menettelyn yhteydessä on selvitetty hankealueella tapahtuvaa kalastusta. Tarkemmat tiedot vesitaloushankkeen kalastosta ja kalastuksesta on koottu YVAselostukseen liite 2a sekä liitteen 5a, 5b ja 5c raportteihin. Suomenlahden kalasto on pääasiassa merikaloja ja makean veden kaloja. Suomenlahden ulkomerellä hankealueen vaikutusalueella tavattavat kalalajit voidaan jakaa pelagisiin parvikaloihin, pohjakaloihin ja vaelluskaloihin. Ulkomerialueella esiintyviin pelagisiin parvikaloihin kuuluvat silakka (Clupea harengus membras), kilohaili (Sprattus sprattus) ja kolmipiikki (Gasterosteus aculeatus) sekä harvalukuisempana myös kymmenpiikki (Pungitius pungitius). Pohjakaloja ovat muun muassa turska (Gadus Morhua), rasvakala (Cyclopterus lumpus), isosimppu (Myoxocephalus scorpius), piikkisimppu (Taurulus bubalis), härkäsimppu (Myoxocephalus quadricornis), elaska (Lumpenus lampretaeformis), kivinilkka (Zoarces viviparus) sekä hiekkapohjilla viihtyvät tuulenkalat (Hyperoplus lanceolatus, Ammodytes tobianus), kampela (Platichthys flesus) ja piikkikampela (Psetta maxima). Vaelluskaloja ovat lähinnä lohi (Salmo salar) ja meritaimen (Salmo trutta). Suomenlahden ulkomerialueella harjoitettava ammattikalastus on pääasiassa vain silakan ja kilohailin troolikalastusta. Lisäksi harjoitetaan jonkin verran lohenkalastusta. Troolipyydykset ovat pinta- / välivesitrooleja sekä pohjatrooleja. Lohen pyyntivälineenä käytetään ajosiimaa. Troolikalastusalueet sijoittuvat pääosin Suomen aluevesirajan läheisyyteen tai sen eteläpuolelle. Rannikkokalastuksessa käytetyimpiä pyydyksiä ovat erilaiset verkot ja rysät. Kaupallisen kalastuksen lisäksi Inkoon kalastusalueella harjoitetaan myös vapaa-ajan kalastusta.

14 9 Kuva 3. Kalataloustutkimuksen (liite 5b) tiedusteluun vastanneiden kaupallisten kalastajien kalastusalueen Inkoon edustan merialueella vuonna Ruutujen väri kertoo, kuinka moni ilmoitti kalastaneensa troolilla kunkin ruudun alueella. Inkoon saaristovyöhykkeiden ominaispiirteet vaikuttavat alueen kalastoon. Fjusön niemen edustalla rannat ovat sora-kivirantoja sekä kalliota. Alue syvenee Bärösundfjärdeniä kohti ja väli- sekä ulkosaariston rannat ovat karuja ja kivikkoisia. Sisäsaaristossa kalasto koostuu pääasiassa makean veden kaloista. Väli- ja ulkosaaristossa on makean veden kalalajien lisäksi paljon merikaloja.

15 EEZ 10 Sisäsaaristossa tyypillisiä makean veden kalalajeja ovat särki- ja ahvenkalat sekä hauki (Esox lucius) ja made (Lota lota). Alueella esiintyviä särkikaloja ovat ainakin särki (Rutilus rutilus), lahna (Abramis brama), pasuri (Blicca bjoerkna), säyne (Leuciscus idus), salakka (Alburnus alburnus) ja sorva (Scardinius erythrophthalmus) sekä ahvenkaloja ahven (Perca fluviatilis), kuha (Stizostedion lucioperca) ja kiiski (Gymnocephalus cernuus). Väli- ja ulkosaaristossa esiintyy aiemmin mainittujen lajien lisäksi paikoitellen ja ajoittain runsaina muun muassa silakkaa, kilohailia, siikaa (Coregonus lavaretus) ja kampelaa (Platichthys flesus). Vaelluskaloja ovat lohi, meritaimen (Salmo trutta), vaellussiika, nahkiainen (Lampetra fluviatilis), ankerias (Anguilla anguilla) ja vimpa (Vimba vimba). Väli- ja ulkosaaristossa esiintyy myös taloudellisesti hyödyntämättömiä kalalajeja kuten kuore (Osmerus eperlanus), hieta- (Pomatoschistus minutus) ja liejutokko (Pomatoschistus microps), mutu (Phoxinus phoxinus), kivisimppu (Cottus cobio), kolmipiikki, kymmenpiikki sekä silo- (Neropsis ophidion), särmäneula (Sygnathus typhle), tuulenkalat (Ammodytidae), piikkisimppu (Taurulus bubalis) ja kivinilkka (Zoarces viviparus). Kaupallisesti merkittävistä lajeista hankealueella tai sen välittömässä läheisyydessä kutevat kevätkutuiset lajit hauki, ahven, kuha ja silakka, syyskutuinen karisiika ja talvikutuinen made. Hankealueella tapahtuu lisäksi kalojen laajamittaista vaellusta. Kalat vaeltavat pääasiassa syönnösja kutualueiden välillä. Hankealueella esiintyy kalojen uhanalaisluokitteluun (Urho ym. 2010) sisältyviä kalalajeja, kuten meritaimen (CR, äärimmäisen uhanalainen), vaellussiika (EN, erittäin uhanalainen), ankerias (EN, erittäin uhanalainen), karisiika (VU, vaarantunut), lohi (VU, vaarantunut) ja nahkiainen (NT, silmällä pidettävä). 2.5 Pohjaolosuhteet Vesisyvyys suunnitellun kaasuputken reitillä vaihtelee välillä 0 93 metriä. Pohjan profiili putkilinjalla on esitetty piirustuksissa C L001-L018 (Suomen merialue) ja L019.L033 (Viron merialue) sekä kuvassa 4. Suomenlahden rannikko on loivempaa Suomen puolella verrattuna Viron rannikkoon. Inkoon edustalla on noin 20 kilometrin levyinen saaristovyöhyke, jossa kallioharjanteet aiheuttavat veden syvyyden nopeaa vaihtelua, pääosin välillä 5 25 metriä. Kuva 4. Putkilinjauksen syvyysprofiili Inkoosta Paldiskiin. Suomen ja Viron välinen raja on esitetty pystyviivana (EEZ). Läntisen Suomenlahden keskiosassa vesi syvenee asteittain ja keskimääräinen syvyys on noin 80 metriä. Syvin kohta, 93 metriä, sijaitsee noin 20 kilometrin etäisyydellä Viron rannikosta (KP64). Viron rannikolla veden syvyys kasvaa nopeasti avomerta kohti.

16 Merenpohjan morfologia ja sedimentit Suomenlahden alueen kallioperä jakautuu kahteen hyvin erilaiseen osaan. Lahden pohjoispuolen kallioperä on lähes kaksi miljardia vuotta vanhaa prekambrista kiteistä kiveä ja lahden eteläpuoleinen kallioperä muodostuu prekambrista peruskalliota peittävistä sedimenttikivipatjoista, joiden ikä on muutamia satoja miljoonia vuosia. Prekambrinen kallioperä on huomattavasti kovempaa ja kestävämpää kuin sitä peittävät sedimenttikivet. Suomen ja Viron kallioperän erilaisesta eroosion kestävyydestä johtuen kallioperän topografia lahden molemmin puolin on toisistaan selvästi poikkeava. Vaikka Suomen rannikko on hyvin repaleinen, niin sen kallioperän topografia on silti suhteellisesti tasaisempaa kuin Viron rannikon klintti-topografia, jolle tyypillisiä ovat pohjois- tai luoteissuuntaiset, usein suhteellisen jyrkkätörmäiset niemet. Suomenlahden pohjoisrannikolla kallioperä on usein rannikon ja saariston rantavyöhykkeissä hyvin paljastunutta, mutta myös meren pohjassa se muodostaa usein sedimenttien läpi tunkevia paljastumia. Yleensä kalliota kuitenkin peittää jääkautinen moreeni, jota peittävät glasiaali- ja myöhäisglasiaalisavet, sekä näitä puolestaan peittävät vielä nuoremmat postglasiaalisavet. Kallion ja moreenin sekä vanhempien sedimenttien muodostamat merenpohjan kuopat ja notkelmat toimivat sedimentaatioaltaina, jonne nuoremmat sedimentit kerrostuivat viime vuosituhansien aikana lähes horisontaaleiksi savi- ja silttisavikerrostumiksi. Nuorimpana yksikkönä sedimentaatioaltaiden pintakerroksista löytyy usein resenttejä liejusavia, joiden orgaanisen aineksen ja sen myötä myös ravinteiden pitoisuudet ovat korkeampia kuin vanhemmissa savissa. Liejusavialueilla sedimenteissä esiintyy usein myös kaasua, joka on pääasiassa muodostunut orgaanisen aineksen hajoamisen kautta. Kuva 5. Merenpohjan sedimentit Läntisellä Suomenlahdella, EMODnet (European Marine Observation and Data Network) substraatti- eli pohjanlaatukartta (Ref. liite 2a. Stevenson ym. 2011).

17 Glasioisostasia ja maan kohoaminen Jääkauden jälkeinen maankohoaminen on erisuuruista eri osissa Itämerta, Suomenlahden alueella se vaihtelee noin 0,3-0,6 cm vuodessa. Tämä neotektooninen liike on yleensä pientä, eikä glasioisostaattisesta maan kohoamisesta yleensä synny mainittavia maanjäristyksiä Itämeren alueella Metallit ja orgaaniset haitta-aineet Itämereen on kulkeutunut raskasmetalleja eri lähteistä. Ihmistoiminnan myötä haitallisten aineiden määrät Itämeressä ovat kasvaneet. Mukaan on tullut suuri määrä erilaisia orgaanisia haittaaineita ja pistekuormitusta erilaisista lähteistä, kuten viemäreistä, telakoilta ja huvivenesatamista sekä ilmakulkeutumisen kautta. Merenpohjassa olevat haitalliset aineet ovat pääasiassa sitoutuneet kaikkein hienoimpaan ainekseen, joka vastaa raekooltaan savea. Sedimentin ominaisuuksien selvittämiseksi Balticconnector-kaasuputken tutkimuskäytävältä ja Inkoon satamasta otettiin vuonna 2013 kymmeniä näytteitä, joista 27 näytteen pintakerros analysoitiin raskasmetallien ja orgaanisten yhdisteiden pitoisuuksien selvittämiseksi (Ramboll 2014). Tutkimuksia tarkennettiin vuonna 2015 rantautumiskohdan alueella. Kooste normalisoiduista haitta-ainepitoisuuksista sekä niiden vertailu Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaisiin kriteeritasoihin on esitetty liitteessä 7c. Raportit, joiden tulokset on muutettu ohjeen mukaisiin uusiin kriteeritasoihin on esitetty alkuperäisissä muodoissa liitteissä 7a ja 7b. Kun rantautumispaikan läheisyydessä otettujen näytteiden pitoisuuksia (liite 7b) verrataan Ruoppaus- ja läjitysohjeen (2015) pitoisuustasoihin voidaan todeta sisäsaariston sedimentin olevan lähinnä nuhraantunutta. Putkilinjan alueelta (liite 7a) sedimenttien haittaainepitoisuuskartoituksien mukaan korkeimmat haitta-ainepitoisuudet sijoittuvat pitoisuustasolle 1B. Analysoituja 1B pitoisuustason haitta-aineita ovat dioksiini- ja furaanipitoisuudet sekä pisteessä RO2 nikkelipitoisuus, RO5 kuparipitoisuus ja pisteessä 11 PCB pitoisuudet IUPACnumeroilla 138 ja 153. Lyhytaikaisesta altistumisesta pitoisuustason 1B sedimentille ei arvioida aiheutuvan haittaa vesieliöille. Pitoisuustason 1B ruoppausmassoja voidaan läjittää mereen (Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohje, 2015) Maakaasuputken asennustyötä ajatellen pitoisuustaso on turvallinen, eikä aiheuta erillisiä toimenpiteitä hankkeessa. Kuva 6. Osa liiteaineiston 7b sedimenttikartoitusten tuloksista rantautumispaikan lähesyydessä. Korkeimmat pitoisuudet normalisoituina sijoittuvat Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaiselle kriteeritasolle 1B (liite 7c).

18 Vesiliikenne Vesitaloushanke risteää säännöllisesti liikennöityjen laivaväylien kanssa. AIS-järjestelmän tietojen pohjalta on kaasuputkilinjan läheisyydessä tai sen yli tunnistettu kulkevan viisi reittiä (kuva 7). Rannikkoalueen reiteillä A C pienveneliikenne on vilkasta ja niillä liikkuu paljon myös ammatti- ja vapaa-ajankalastajia. Reitillä C kulkee vartio- ja pelastusaluksia, reitillä D kulkee pääasiassa rahti- ja säiliöaluksia ja reitillä E kulkee pääosin Suomen ja Ruotsin matkustaja-aluksia. Taulukkoon 2 on koottu alusliikenteen vuosittaiset määrät reiteittäin. Reittien A C alusliikenteen määrät ovat pienimmät, mutta niissä kulkee paljon huviveneitä, joilta ei vaadita AIS-järjestelmää. Kuva 7. Alusliikenteen tiheyskuva aluksen ylitystä/vuosi. Aineisto vuoden 2012 AIS-järjestelmästä. Taulukko 2. AIS-järjestelmän vuosittaisen alusliikenteen määrätiedot tunnistetuilta reiteiltä. Reitti Ylitysten määrä/vuosi A 350 B 450 C 250 D 1200 E 1800 Balticconnector-putkilinjan vieressä sijaitsee Inkooseen johtava laivaväylä, jonka putkilinja alittaa noin kohdassa KP 3,5. Väylä on syvyydeltään 13 metriä ja pituudeltaan 34 kilometriä. Hankealueen läheisyydessä sijaitsee myös Huoltovarmuuskeskuksen satama (öljylaituri), Inkoo Shippingin satama ja Rudus Oy:n kiviaineisten ottoalue, joiden laivaliikenne kulkee hankealueella.

19 14 Kuva 8. Putkilinjan kanssa risteävät laivaväylät. 2.7 Vesien ja rantojen virkistyskäyttö Inkoon saaristolla arvioidaan YVA-selostuksessa olevan merkittävä virkistyskäyttöarvo. Meri- ja ranta-alueet sekä saaristo ovat matkailun ja virkistyksen vetovoimatekijöitä. Vesien ja rantojen virkistyskäyttö käsittää veneilyä, kalastusta, ulkoilua, luonnontarkkailua ja maisema-arvoja. Lisäksi talvella on mahdollista kulkea jäällä kävellen, hiihtäen ja luistellen. Talvella alueella on mahdollista harjoittaa myös talvikalastusta.

20 Kaavoitustilanne Vesitaloushankkeen alueella on voimassa Ympäristöministeriön vahvistama Uudenmaan maakuntakaava (tullut lainvoimaiseksi ) jota täydennettiin vahvistetulla Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaavalla (tullut lainvoimaiseksi KHO:n päätöksellä ). Lisäksi hankealueella on voimassa Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava, joka vahvistettiin (kuva 9). Kuva 9. Ote epävirallisesta Uudenmaan maakuntakaavojen yhdistelmäkartasta; Uudenmaan maakuntakaava, ja Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava ja Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava ( Uudenmaan liitto & MML). Voimassa olevassa maakuntakaavassa ei rantautumiskohdalle ole osoitettu erillistä aluevarausmerkintää, mutta Fjusön nimen itäosassa on energiahuollon kohdemerkintä EN. Merkinnällä osoitetaan energiahuoltoa palvelevia laitoksia tai rakenteita. Kohdemerkinnällä osoitetun alueen tarkka sijainti ja laajuus määritellään yksityiskohtaisemmassa suunnittelussa. Alue varataan energiahuollon tarpeisiin. Merkittävät ympäristöhäiriöt on estettävä teknisin ratkaisuin ja/tai osoittamalla riittävät suoja-alueet. Hankealueen länsipuolen merialueelle on osoitettu merkintä maakaasun runkoputken yhteystarpeesta. Vesitaloushankkeen alue risteää laiva- ja veneväylän, Inkoon saariston Natura alueen ja 110 kv voimajohdon tai merkittävän merikaapelin yhteystarpeen merkintöjen kanssa.

21 16 Hankealueella on vireillä Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaava. Maakuntahallitus hyväksyi neljännen vaihemaakuntakaavaehdotuksen kokonaisuudessaan lokakuussa Kaavaehdotus oli nähtävillä ja se viimeistellään hyväksyttäväksi vuoden 2017 aikana. Ehdotuksessa maakaasuputkelle on osoitettu maakaasun runkoputken ohjeellinen linjaus (kuva 10). Kuva 10. Ote epävirallisesta Uudenmaan maakuntakaavojen yhdistelmäkartasta; Uudenmaan maakuntakaava, ja Uudenmaan 1. vaihemaakuntakaava, Uudenmaan 2. vaihemaakuntakaava ja Uudenmaan 4. vaihemaakuntakaava (ehdotus) ( Uudenmaan liitto & MML).

22 17 Alueella on voimassa Inkoon manneralueen osayleiskaava (kuva 11), joka on hyväksytty kunnanvaltuustossa Yleiskaava tuli voimaan Osayleiskaavassa rantautumiskohta on merkitty yritystoiminnan alueeksi, jossa on suunnittelutarvetta (TC). Kaavassa ei ole hankealueen kohdalla merkintää maakaasuputkesta. Kuva 11. Ote Inkoon mantereen yleiskaavasta ( Inkoon kunta & MML 2013).

23 18 Inkoon alueella on myös valmisteilla Inkoon strateginen osayleiskaava. Inkoon kunnanvaltuusto hyväksyi kunnanhallituksen esityksen strategisen yleiskaavan laatimisesta ( 6). Kaavaluonnoksessa rantautumiskohta on merkitty asemakaavoitettavaksi tarkoitetuksi alueeksi ja yhdyskuntarakenteen laajenemisalueeksi (kuva 12). Kuva 12. Ote valmisteilla olevan Inkoon strategisen yleiskaavan luonnoksesta ( ) ( Inkoon kunta).

24 19 Inkoon kunnan yhdyskuntatekninen lautakunta asetti Inkoon kunnan sisäsaariston osayleiskaavaehdotuksen nähtäville (kuva 14). Kaava-alue sijoittuu Inkoon kunnan sisäsaariston nykyisen yleiskaavan alueelle (kuva 13). Kaavaehdotuksessa on kaava-alueelle merkitty maakaasun runkoputkea osoittava merkintä. Fjusön niemen itä- ja eteläpuolella oleville saarille on merkitty uusia vapaa-ajanrakennusten rakennuspaikkoja. Kuva 13. Ote Inkoon sisäsaariston yleiskaavasta ( Inkoon kunta & MML 2013). Kuva 14. Ote Inkoon sisäsaariston osayleiskaavaehdotuksesta. ( Inkoon kunta, MML & Liikennevirasto)

25 20 Vesitaloushankkeen alueella on myös voimassa ulkosaariston osayleiskaava (kuva 15). Suunniteltu putkilinja kulkee läheltä kaavaan SL/N-merkinnällä osoitettuja kohteita. Erityisen läheltä näitä Natura-alueeseen kuuluvia luonnonsuojelukohteita putkilinja kulkee Änkanin ja Abborpinnarnan luotoja. Lisäksi YVA-menettelyn aikainen linjaus osuu muinaismuotokohteen (sm) kohdalle. Kuva 15. Ote Inkoon ulkosaariston yleiskaavasta ( Inkoon kunta & MML 2013).

26 21 Hankealueella on voimassa Joddbölen oikeusvaikutteinen asemakaava ( , liite 6 ja kuva 16). Rantautumiskohta on merkitty kaavaan E-2-aluevarausmerkinnällä erityiskorttelialueeksi. Erityiskorttelialue, joka on tarkoitettu nestemäisten polttoaineiden mukaan lukien nesteytetty maakaasu käsittelyyn ja varastointiin. Alueen on oltava suljettu ja vartioitu. Alueella ei sallita pysyvää asumista. Alueella sallitaan maanalainen rakentaminen. Lisäksi Fjusön-niemen rannat on osoitettu istutettavaksi tai luonnontilaisena säilytettäväksi alueen osaksi. Rantautumiskohtaan on haettu Inkoon kunnalta asemakaavan poikkeamaa MRL:n luvun 23 ja MRA:n luvun 14 mukaisesti. Poikkeamahakemuksesta tehtävä päätös lähetetään Aluehallintovirastolle, kun päätös on saatu. Kuva 16. Ote Joddbölen asemakaavasta Fjusön alueesta ( Inkoon kunta & MML). 2.9 Asutus ja teollisuus Hanke sijoittuu Inkoon kunnan alueelle. Seudun rantavyöhykkeellä on runsaasti loma- ja jonkin verran myös pysyvää asutusta. Rantautumiskohdan lähimmät asutukset, jotka ovat vapaaajanrakennuksia, sijaitsevat Skämmön saarella rantautumiskohdasta itään päin. Lisäksi saaristoasutusta on putkilinjan varrella Inkoon saaristossa isompien ja pienempien saarien rannoilla (kuva 17). Hankealueen ympäristöön sijoittuu myös teollisuustoimintaa. Alueella on muun muassa huoltovarmuuskeskuksen alue, lentotuhkan läjitysalue, kala- ja venesatama, Joddbölen jätevedenpuhdistamo, Ruduksen kiviaineksen ottoalue ja Inkoo Shippingin satama. Lisäksi merialueelle sijoittuu suunnitteilla oleva Inkoo Raaseporin merituulivoimapuistohanke (sijainti esitetty kuvassa 32).

27 22 Kuva 17. Asustus ja arvokkaat maisema-alueet.

28 Maisema- ja kulttuuriympäristö, arkeologiset kohteet Maakaasuputken rantautumiskohta on pääosin luonnonympäristöä. Fjusön niemi on kallioinen ja sen maastonmuodot vaihtelevat. Merialueella maakaasuputkilinjan sijoittuu Inkoon saariston kulttuurimaisema, joka on maakunnallisesti arvokas maisema-alue. Maakaasuputkella ei kuitenkaan arvioida olevan maisemavaikutuksia sen sijoittuessa merenpohjaan. Muinaismuistolain (295/1963) rauhoittamia vedenalaisia muinaisjäännöksiä ovat alusten hylyt tai niiden osat, joiden voidaan olettaa olevan iältään yli sata vuotta vanhoja. Lisäksi vedenalaisiin muinaisjäännöksiin kuuluu muut aiemmasta historiasta kertovat ihmisen tekemät rakenteet. Vedenalaista kulttuuriperintöä on kartoitettu Suomen vesialueella. Aiempien inventointitietojen ja kesällä 2014 tehdyn viistokaikuluotauksen tulosten perusteella putkilinjan läheisyyteen sijoittuu aiemmin tunnettu Skämmön länsirannan hylky (id 1428). Museoviraston muinaisjäännösrekisterissä ilmoitettu Pohjoisen Kotkan (id 1426) hylky sijoittuu putkilinjan ulkopuolelle. Käytettävissä olevien aineistojen avulla ei ole mahdollista arvioida tunnistettujen hylkyjen kuntoa. Museoviraston kanssa on käyty neuvottelu tarvittavista meriarkeologisista selvityksistä Suomessa. Uuden viistokaikuluotauksen perusteella on tarve tehdä arkeologinen tulkinta noin kilometripylväsväliltä 0-13,5. Tulkinnan perusteella määritetään mahdolliset tarpeet suorittaa vedenalaisia kuvauksia mahdollisten kohteiden tunnistamiseksi. Lisäksi Pohjoisen Kotkan hylyn sijainti määritetään erikseen luotauksilla ja vedenalaisilla kuvauksilla. Luotausaineiston tulkinta sekä tarvittavat lisäselvitykset toteutetaan huhti-heinäkuussa Luonnonsuojelualueet, Natura 2000 verkosto ja erityissuojeltavat lajit Hankealueen ympäristöön sijoittuu Inkoon saariston Natura-alueeseen (FI , SCI ja SPA) kuuluvia saaria ja luotoja (kuva 18). Natura-alueeseen sisältyy kuitenkin vain Timmerö-Langerön luonnonsuojelualueen (YSA014152) vesialue, jolloin putkilinja ei sijoitu Natura-alueen vesialueelle. Inkoon saariston Natura-alue on erityisesti linnuston kannalta merkittävä alue ja se on osa FINIBA-lintualueisiin kuuluvaa aluekokonaisuutta. Putkilinjalle sijoittuu myös Tammisaaren- Inkoon läntisen saaristoalueen merellinen IBA-alue (Important Bird and Biodiversity Areas), joka on tärkeä haahkan ja allin levähdysalue.

29 24 Kuva 18. Natura 2000 alueet, luonnonsuojelualueet ja linnustollisesti arvokkaat alueet Balticconnector-putkilinjan läheisyydessä. Putkilinjan välittömässä läheisyydessä on Stor-Ramsiön luonnonsuojelualue (YSA014191), Barön selän luonnonsuojelualue (YSA010484) ja Ådgrund-Rönngrundetin luonnonsuojelualue (YSA011646). Näistä suojelukohteista on kerrottu tarkemmin arviointiselostuksessa kappaleessa 7.7 (liite 2a).

30 25 Seitsemän Suomessa uhanalaiseksi luokiteltua lajia pesii Suomenlahden saaristossa (Ristisorsa Tadorna tadorna, Tukkasotka Aythya fuligula, Lapasotka A. marila, Merikotka Haliaeetus albicilla, Karikukko Arenaria interpres, Selkälokki L. fuscus fuscus ja Kivitasku Oenanthe oenanthe ) Lisäksi viisi pesimälinnuston lajia kuuluu EU:n lintudirektiivin liitteen I lajiluetteloon (Valkoposkihanhi Branta leucopsis, Merikotka Haliaeetus albicilla, Räyskä Hydroprogne caspia, Kalatiira Sterna hirundo ja Lapintiira S. paradisaea). Pilkkasiipi (Melanitta fusca) on puolestaan kansainvälisessä luonnonsuojeluliitossa (IUCN) luokiteltu erittäin uhanalaiseksi lintulajiksi ja Suomenlahdella muuttoaikoina ja talvella esiintyvät alli (Clangula hyemalis) ja allihaahka (Polysticta stelleri) on kansainvälisesti luokiteltu vaarantuneiksi. Lisäksi Itämeren alueella lähes endeemisenä lajina esiintyy selkälokin fuscus-nimialalaji. YVA-selostuksessa (kappaleessa 8.10 Kasvillisuus, eläimistö ja suojelukohteet) nämä lintulajit on esitetty tarkemmin. (liite 2a). Suomenlahdella elää kolme merinisäkäslajia: harmaahylje (Halichoerus grypus), itämerennorppa (Pusa hispida botnica) ja pyöriäinen (Phocoena phocoena). Lajien uhanalaisuusluokittelut vaihtelevat. Uhanalaisuusluokitukset ja lajien esiintyminen on tarkemmin esitetty liitteessä 2a kappaleessa Merinisäkkäät. Lähin tunnettu hylkeiden karvanvaihtopaikka Storbrottet, jonne saattaa kerääntyä harmaahylkeitä, sijaitsee hieman yli kahden kilometrin päässä maakaasuputkilinjauksesta. Tunnettujen hyljeluotojen ulkopuolella hylkeitä esiintyy vain yksittäin tai pieninä ryhminä. Näin ollen melu vaikuttaa vain yksittäisiin hylkeisiin. Kuva 19. Tärkeimmät hylkeiden karvanvaihtoalueet (ref. liite 2a).

31 26 3. HANKEKUVAUS Balticconnector-hankkeen suunnitteluvaiheessa on tehty nk. FEED (Front End Engineering Design), jossa esitetään rakentamisen toimet ja laskentoihin perustuvat tekniset rakentamisen ratkaisut. YVA-selostusvaiheen aikainen kuvaus merenpohjan muokkaustarpeista eri alueilla perustui esisuunnitteluun (nk. Pre-FEED), jonka on laatinut Ramboll vuonna Suunnitelmat ovat YVA-selostusvaiheesta tarkentuneet ja tarkentunut aineisto (FEED) on kokonaisuudessaan esitetty liitteessä 3. Tarkentunut aineisto esitetään seuraavissa kappaleissa tiivistettynä. Merenalaisen putken rakentaminen edellyttää erilaisia teknisiä rakentamistoimia, joilla suojataan putkilinja vaurioilta ja minimoidaan vaikutuksia ympäristöön ja ihmisen toimintaan. Toimenpiteillä tasataan merenpohjaa putkenlaskua varten. Kun pohjan profiili on riittävän tasainen, maakaasuputki voidaan asentaa hyväksyttäviä jännevälejä, putken jännityksiä ja pohjaetäisyyksiä käyttäen. Merenpohjan muokkaustöitä tehdään ennen putken laskua ja sen jälkeen. Ennen laskua tehtäviä muokkaustoimia ovat merenpohjan auraus, sedimentin ruoppaus ja kallion louhinta sekä putken laskemisen jälkeen tehtävät kiviainestäytöt putken suojaamiseksi sivupuolella ja putken päällä. Kaasuputkea suunniteltaessa on pyritty löytämään paras mahdollinen reitti, joka minimoi putkilinjan ympäristövaikutukset ja hankkeen kokonaiskustannukset tinkimättä kuitenkaan lainsäädännön ja muiden vaatimusten noudattamisesta. Reitin suunnittelussa keskeisenä vaatimuksena on ollut tarvittavien merenpohjan muokkaustöiden minimointi. Ennen varsinaista rakentamista tehdään valmistelevia toimia, joita ovat akustiset ja geotekniset mittaukset yksityiskohtaista suunnittelua varten. Samalla varmistetaan, että putken suunniteltu asennuskäytävä on turvallinen. Havaitut ammusjäännökset yms. poistetaan ennen varsinaista rakentamista. Fjusön ranta-alueella tehdään kaapelinvetoa valmistelevat toimenpiteet. Putken rakentaminen ja putken asennus on suunniteltu toteutettavan vuosina ja varsinainen käyttöönotto sijoittuu vuoden 2019 loppupuolelle. 3.1 Rakennettavan putken tekniset tiedot Rakennettavan putken merenalaisen osuuden pituus on noin 80 kilometriä ja halkaisija 508 millimetriä. Putken kapasiteetti on noin 7,2 miljoonaa m 3 / vrk eli noin Nm 3 / h. Kaasun mitoituspaine putkessa on 80 barg. Putken suunniteltu käyttöikä on 50 vuotta. Käyttöikää voidaan edelleen pidentää säännöllisellä huollolla ja ylläpidolla. Putkilinja rakennetaan yksittäisistä yhteen hitsattavista noin 12,2 metriä pitkistä hiiliteräsputkista. Teräsputkien seinämäpaksuus perustuu suurimpaan sallittuun käyttöpaineeseen, ulkoisen sortumisen estämiseen ja ulkoisten iskujen kestoon. Putken alustava seinämäpaksuuden mitoitus on 12,7 millimetriä. Seinämäpaksuus on mitoitettu huomioiden suurin sallittu käyttöpaine, ulkoinen paine sekä mahdolliset ulkoiset iskut (esim. ankkurit, troolit yms.). Taulukko 3. Putken tekniset tiedot. Ominaisuus Kapasiteetti Kaasu Suunnittelupaine Käyttöpaine Suunnittelulämpötila Käyttölämpötila Suunniteltu käyttöikä Teräsputken sisähalkaisija Teräsputken seinämäpaksuus Betonipinnoitteen paksuus Kokonaispituus Arvio (vaihteluväli) 7,2 miljoonaa m 3 /vrk Maakaasu 80 barg 65 barg -10 o C / +50 o C ilmoitetaan 50 vuotta 508 mm vähintään 12,7 mm mm noin 80 km (80,392 km)

32 Korroosiolta suojaavat pinnoitteet Putkilinjat pinnoitetaan putken valmistuspaikalla sisäpuolelta epoksipohjaisella materiaalilla kitkan vähentämiseksi ja virtausolosuhteiden parantamiseksi koko putken pituudelta. Myös putkien ulkopuoli päällystetään putken valmistuspaikalla korroosiolta suojaavalla kolmikerroksisella polyeteeni- tai vaihtoehtoisesti asfalttiemalipinnoitteella. Putki päällystetään sen koko pituudelta lukuun ottamatta putkien päissä olevia hitsattavia liiitoskohtia Betonipäällyste Putket päällystetään betonipinnoituslaitoksessa putkikappaleiden koko pituudelta kappaleiden päitä lukuun ottamatta betonipäällysteellä, jonka tarkoituksena on vakauttaa putkea aaltojen ja virtausten hydrodynaamisen kuormituksen aiheuttamalta liikkeeltä rakentamisen ja käytön aikana. Betonipäällyste suojaa lisäksi putkea esimerkiksi kalastuksessa käytettävien pyyntivälineiden kuten troolien aiheuttamilta vaurioilta. Betoni koostuu merikäyttöön soveltuvasta sementistä, vedestä ja täyteaineksesta kuten kivimurskasta tai sorasta sekä seokseen lisättävästä rautamalmitäyteaineesta. Betonipinnoite vahvistetaan teräksisellä niin sanotulla häkkiraudoitteella. Putkikappaleet hitsataan yhteen putkenlaskualuksella. Hitsauksen jälkeen putkien liitoskohta eristetään kutistemuhvilla (polyeteeni) ja polyuretaanivaahdolla, joka suojaa liitoskohtaa esimerkiksi kalastustroolin aiheuttamalta iskulta Korroosiosuojaus Korroosiolta suojaavien (passiivisten) järjestelmien lisäksi putkisto varustetaan myös aktiivisella suojausjärjestelmällä, joka koostuu galvaanisista alumiinianodeista. Anodit kiinnitetään putkeen betonipinnoitusprosessin aikana enintään 24 putkikappaleen välein (välin pituus enintään 292,8 metriä). Balticconnector-hankkeessa on tarkoituksena käyttää sinkki- ja indiumaktivoituja alumiinirengasanodeita (kuva 20), jotka yhdistetään sähköisesti putkeen kuparikaapeleiden avulla. Kaapelit suojataan bitumilla mekaaniselta rasitukselta. Anodien paksuus alustavien arvioiden mukaan on 50 millimetriä, kokonaismäärä 278 kappaletta. Balticconnector-putken merenalaiseen osaan tarvittava materiaalin kokonaiskulutus on esitetty taulukossa 4. Kuva 20. Taulukko 4. Esimerkki alumiinirengasanodista. Merenalaisen putken rakentamiseen käytettävän materiaalin kokonaiskulutusarvio. Putken osa Materiaali Määräarvio (m 3 ) Paino (t) Putki hiiliteräs Korroosiolta suojaava sisäpuolinen pinnoite Korroosiolta suojaava ulkoinen pinnoite epoksimaali 7 11 asfalttiemali tai kolmikerroksinen polyetyleeni Betonipinnoitus betoni Putken liitoskohdan eriste polyeteeni Liitoskohdan täytetiiviste polyuretaanivaahto Anodit Al-Zn-In seos tai tai 398

33 Ampumatarvikkeiden raivaus Ennen varsinaista rakentamisvaihetta poistetaan räjähtämättömät ampumatarvikkeet hankealueelta. Raivaamisesta on alustavasti sovittu puolustusvoimien kanssa. Raivattavat ampumatarvikkeet ovat peräisin ensimmäisen ja toisen maailmansodan ajoilta. Sotalaivojen ja sukellusveneiden hyökkäyksen torjuntaan käytettiin merimiinoja erityisesti rannikon ja satamien läheisyydessä. Torjuntatoimien lisäksi ampumatarvikkeiden upottaminen mereen on ollut yleinen tapa hävittää köytöstä poistettuja tavanomaisia ja kemiallisia ampumatarvikkeita sotien päätyttyä. Varsinaiset räjähtämättömät ammukset (unexploded ordnance, UXO) voidaan jakaa tavanomaisiin ammuksiin (kuten merimiinat, syvyyspommit, kranaatit ja torpedot) ja kemiallisiin aseisiin. Suomenlahdella pidetään edelleen merisotaharjoituksia, joissa löydetyt ammukset tuhotaan räjäyttämällä ne tarkoitukseen varatuilla harjoitusalueilla. Toisen maailmansodan aikana ja sen jälkeen Itämereen upotettiin huomattavia määriä myös kemiallisia ammuksia. Upotukset jatkuivat vuoteen 1972 saakka, jolloin Lontoon sopimuksella myrkyllisten jätteiden upotus mereen kiellettiin. Tarkkoja tietoja mereen upotettujen ammusten sijainneista ei ole saatavissa vaan kartoitustoimet tehdään hankekohtaisesti, sillä yksittäisiä ammuksia ja tynnyreitä löytyy edelleen raivaustoimista huolimatta. Balticconnector-hankkeen tutkimuskäytävältä havaituista 48:sta niin sanotusta ihmiskäsin tehdystä kohteesta (muun muassa ammukset, metallijätteet, tynnyrit) kahdeksan on luokiteltu todennäköisiksi ammuksiksi. Näistä kuusi on Viron puolella ja kaksi Suomen puolella (MMT 2006 ja 2013). Suomen puolella sijaitsevat kaksi ammusta makaavat pehmeän savikerroksen päällä. Taulukko 5. Hankealueelle sijoittuvat raivaamista edellyttävät ampumatarvikkeet. Ampumatarvikkeen likimääräinen sijainti Kuvaus Kilometripylväs Sivuetäisyys putkesta (KP m) (m) Sylinterin muotoinen, mahdollinen torpedo Sylinterin muotoinen, tynnyri Putkireitillä toteutetaan vielä ennen rakentamista tarkentavia tutkimuksia, joilla tarkennetaan tietoja mahdollisista kohteista putkilinjalla. Vaihtoehtoisia raivaamismenetelmiä ovat objektien poisto ja niiden hävittäminen maissa (kemialliset aseet) tai paikalla räjäyttäminen (ammukset). Ammusten poistaminen tai siirtäminen on vaarallista ihmisille ja se voi aiheuttaa vahinkoja laitteille ja aluksille ammusten muuttuessa ajan kuluessa vaarallisiksi ja herkemmiksi tapaturmaiselle räjähtämiselle. Näin ollen ammusten poisto räjäyttämällä sijaintipaikallaan on turvallisin raivaamismenetelmä. Suunniteltu raivaustoimi vähentää riskejä verrattuna suunnittelemattomaan tai tapaturmaiseen ammusten räjähtämiseen. Kemialliset ammukset poistetaan ja hävitetään asiaankuuluvalla tavalla kemiallisten aineiden hävittämiseen erikoistuneessa laitoksessa. Ammusten tai niiden jäännösten raivausta varten laaditaan raivaussuunnitelma yhteistyössä asianomaisten kansallisten viranomaisten kanssa. Raivaussuunnitelmaan sisällytetään selkeät työn teknistä toteutusta koskevat riskinarviointimenettelyt sekä toimet vaikutusten minimoimiseksi. Käytettävät raivausmenetelmät ovat turvallisia, hyviksi todettuja ja samankaltaisia kuin Itämeren ampumatarvikeraivauksissa aiemmin käytetyt menetelmät. Kaikki ampumatarvikkeiden raivaustyöt suoritetaan turvallisesti ja hallitusti merenpohjassa olevien räjähteiden räjäyttämistä koskevaa kansallista ja kansainvälistä lainsäädäntöä noudattaen. Räjähtämättömien ammusten hävittäminen koostuu useasta vaiheesta alkaen alkutilannekartoituksesta, lievennystoimista merieliöihin kohdistuvien vaikutusten minimoimiseksi ja raivauspanoksen asettamisesta aina raivaukseen ja lopputilannekartoitukseen. Viranomaiset pidetään kai-

34 29 kissa vaiheissa ajan tasalla tilanteesta, ja alueen mahdollista meriliikennettä ohjataan välttämään aluetta. Ympäristön kannalta merkittävimmät vaikutukset ovat räjäytyksestä aiheutuva hetkellinen vedenalainen melu, räjäytyskohteen sedimentin aiheuttama väliaikainen samentuma, pohjaeliöstön tuhoutuminen räjäytyskraaterin kohdalta sekä pohjan peittyminen liettyneen sedimentin laskeuduttua takaisin pohjaan. Oheisvaikutuksena edellä kuvatusta voi seurata lintujen ja merinisäkkäiden ruokailun tilapäinen estyminen samentumisen takia sekä lintujen, kalojen ja merinisäkkäiden häiriintyminen vedenalaisen melun seurauksena. Vaikutusten on arvioitu YVA-menettelyn yhteydessä olevan vähäisiä. Raivauksiin liittyvien ympäristövaikutusten lieventäminen on esitetty kappaleessa Putken suojaamistoimet ennen putken laskua ja sen jälkeen Tyypillisesti putki asennetaan merenpohjaan, mutta joillakin alueilla putki täytyy kuitenkin suojata joko kaivamalla putki kaivantoon merenpohjassa ja / tai peittämällä se merenpohjan sedimenteillä tai kivimatolla. Tärkeimmät putken suojaamistarpeeseen vaikuttavat tekijät ovat laivaliikenne (ankkurointi ja laahaavat ankkurit ) sekä rannikkoalueilla ahtojäät. Alustavan kvantitatiivisen riskinarvioinnin perusteella laaditun selvityksen tulokset osoittavat, että suojaustoimia tarvitaan Suomen merialueella noin 26 kilometrillä. Normaalisti putki kaivetaan kaivantoon tai peitetään kivimatolla lähellä rantautumiskohtaa putken vakauden turvaamiseksi sekä rannikon ja matalikkojen läheisyydessä jään aiheuttaman rasituksen estämiseksi. Inkooseen rakennettava putkiosuus suojataan alustavien suunnitelmien mukaan rantautumispaikan lisäksi rannikon läheisyydessä, Inkoon väylän läheisyydessä sekä saariston ulkopuolella jään kasautumisvaaran takia. Lisäksi olemassa olevien putkien ja kaapelien risteyskohdissa käytetään kivipeitteitä riittävien suojaetäisyyksien varmistamiseksi. Kuva 21. Poikkileikkaus kaivannossa olevasta putkesta Kaivantosuojaus Kaivannon tarvittava syvyys riippuu putkilinjan ylittävien alusten koosta. Suuret alukset käyttävät suurikouraisia ankkureita, jotka pureutuvat syvälle meren pohjaan. Kaivantoja voidaan kaivaa osuuksilla, joissa merenpohja ei koostu pehmeästä liejusta. Jos putki vaatii suojausta osuuksilla, joissa merenpohja koostuu pehmeästä liejusta, liejun tilalle on siirrettävä vakaampaa ainesta (hiekkaa tai sepeliä) tai mahdollisuuksien mukaan on harkittava paikallista linjauksen optimointia (siirtoa). Laivaväylillä putki tulee kaivaa kahden metrin syvyyteen, laivaväylien ulkopuolella yhden metrin syvyyteen. Kaivannot voidaan kaivaa kauko-ohjattavalla kaivurilla ja matalilla vesialueilla voidaan käyttää proomusta operoitavaa kaivulaitetta.

35 30 Suurin yksittäinen kaivantosuojaus toteutetaan Inkoon väylän alituksena. Tässä varaudutaan väylän mahdolliseen tulevaan 15,3 m syvennykseen. Väylän alitus on sovittu tehtäväksi 21,5 m syvyydellä keskiveden pinnasta. Inkoon väylä alitus on esitetty tarkemmin kappaleessa Kuva 22. Putken kaivu kaivantoon laivaväylien ulkopuolella. Kuva 23. Ruoppaustekniikat. Oikealla kauko-ohjattava kaivuri ja vasemalla ruoppausproomu ja lastialus. Kuva 24. Merenpohjan auraus tehdään putken merenpohjaan upottamisen jälkeen Kivipeitolla suojaaminen Kivipeitolla suojaaminen tarkoittaa tässä yhteydessä sitä, että putkea ei kaiveta merenpohjaan, mutta se peitetään kiviaineskerroksella. Pelkkä kivipeitto ei kuitenkaan todennäköisesti riitä suojaamaan putkea ahtojäiden merenpohjaan kohdistamaa rasitusta vastaan, minkä vuoksi putki on myös upotettava meren pohjaan rannikon läheisyydessä. Kiviaineksen kasaamiseen käytetään kiviaineksen laskualusta ja vedenalaista laskuputkea, joiden avulla työ on täsmällistä ja sameusvaikutukset voidaan minimoida. Kiviaineksen laskualuksen lastikapasiteetti on tonnia. Alus kykenee enimmillään kasaamaan tonnia kiviainesta tunnissa, mutta kasaustyön tyypillinen keskinopeus on 150 tonnia tunnissa, kun otetaan huomioon muun muassa louhoksen ja kasaustyökohteen välisiin matkoihin kuluva aika. Kaasuputken

36 31 suojaukseen käytetään useimmiten kiviainesta, jonka raekoko on noin 22 mm 125 mm. Matalikkoalueilla saatetaan tarvita vakaussyistä myös suurempia kiviä. Tarvittava kiviaines tuodaan maalta käsin. Kivipeiton paksuus on pääosin osin 0,5-1,0 m. Poikkeuksena tähän on Inkoon väylän alitus, jossa suojaustarve on 1,5 m. Kuva 25. Kivipeitolla peitetty kaasuputki. Kuva 26. Kiviaines sijoitetaan tarkasti paikoilleen merenpohjaan käyttämällä laskuputkea. Taulukossa 6 on esitetty yhteenveto putkilinjan tarvittavista suojaustoimenpiteistä Suomen merialueella. Tiedot ovat päivittyneet liitteen 3 FEED aineistosta. Taulukko 6. Yhteenveto tarvittavista suojaustoimenpiteistä. (HSE= suojaustoimet (Health, Safety and Environment) Toimenpide Alku KP Loppu KP Syy HSE1 0,000 4,500 Ankkurit (Inkoon väylä), ahtojäät HSE2 24,600 39,500 Ankkurit (TSS itä-länsi)

37 Vapaiden jännevälien lyhentäminen Jotta putki säilyy täysin toimivana koko sen suunnitellun elinkaaren ajan, on merenpohjaa tasattava, jotta liian suuret vapaat jännevälit eivät aiheuttaisi putken taipumista. Merenpohjan muokkauksessa voidaan käyttää seuraavia menetelmiä: kiviaineksesta tehdyt tukirakenteet, joita rakennetaan jännevälien keskelle (ennen putken laskemista ja sen jälkeen) merenpohjan kaivu, jolla saadaan aikaan tasaisia laskukäytäviä (ennen putken laskemista) peruskallion harjanteiden louhinta (ennen putken laskemista). Vapaat jännevälit on analysoitu koko putkilinjalla sallitun vapaan jännepituuden määrittämiseksi. Analysointi perustuu lähtötietoihin, kuten putken pinnoitteen paksuuteen ja painoon, vesisyvyyteen, aalto- ja virtausaineistoon sekä maaperän ominaisuuksiin. FEED määrittää merenpohjan muotojen perusteella vapaat jännevälit. Suunnitelmat tarkentuvat vielä myöhemmin rakennussuunnittelussa Kiviaineksen kasaaminen Kiviaineksen kasaaminen merenpohjaan on perinteinen tapa lyhentää vapaita jännevälejä käyttäen kiviaineksen laskualusta ja vedenalaista laskuputkea. Kokonaisuudessaan kiviainesta tarvitaan Suomen merialueella noin n m 3 ennen kuin putken asentaminen voidaan aloittaa. Kiviainestäyttöjen koot ja muodot voivat muuttua asennuksen suunnittelun yhteydessä jossain määrin, mutta käytettävän kiviaineksen kokonaismäärä ei muutu suuresti. Kiviainesmäärä, jonka vapaiden jännevälien lyhentäminen vaatii, on esitetty kappaleessa Inkoon väylän alituksesta saatavaa louhetta hyödynnetään jännevälien lyhentämiseen. Hyödyntäminen vähentää selkeästi muualta tuotavan kiviaineksen määrää ja on olennainen osa hankkeen omaa massatasapainoa Maa-aineksen poisto Maa-ainesta voidaan poistaa joko ruoppaamalla tai louhimalla merenpohjan olosuhteista ja ympäristöstä riippuen. Louhintatöitä tarvitaan pohjakallioalueilla, joilla tavanomainen ruoppaus olisi hidasta ja kallista. Maa-aineksen poistamiseen vesisuihkuauroilla tai savenleikkureilla viitataan tässä yhteydessä termillä 'ruoppaus. Osuuksilla, joilla ruoppaus ei ole merenpohjan olosuhteista johtuen mahdollista, peruskallion harjanteet voidaan poistaa perinteisillä poraus- ja räjäytysmenetelmillä niin, että töistä aiheutuville paineaalloille ja värähtelylle asetetaan erityisrajoituksia. Louhinnan jälkeen irtonainen kiviaines siirretään putkilinjan viereen, mikäli massamäärä on vähäinen. Inkoon väylän alituksen massat hyödynnetään jännevälien lyhentämisen täyttömassoina sekä putken peittomateriaalina. Poistoa vaativia harjanteita arvioidaan FEED:in mukaan olevan alle 10. Näiden lisäksi merkittävin louhinta kohdistuu Inkoon väylän alituskohtaan. Taulukossa 7 on esitetty poistettavan maaaineksen alustavat sijainnit kilometripylväittäin.

38 33 Taulukko 7. Alustavat merenpohjan ruoppaus- ja louhintatoimenpiteet sijoittuvat seuraaville osuuksille. Inkoon väylän alitukset sijaintikohdat sisältyvät taulukon lukuihin. Alku KP Loppu KP Vesisyvyys (alku loppu) (m) Poistettavan osuuden pituus (km) Yhteensä 0, Infrastruktuurin risteäminen Putkilinja risteää useiden merikaapelien, kahden Nord Stream -kaasuputken (kuvat 8 ja 32) sekä laiva- ja veneväylien kanssa. Tärkeimpänä väylä alituksena nähdään Inkoon väylän alitus Inkoon väylän alitus Suurin yksittäinen ruoppaus- ja täyttöoperaatio suojaustarkoituksiin toteutetaan Inkoon väylän alituksen yhteydessä. Putkilinja risteää Inkoon väylän kahdessa kohtaa: KP 0,95-1,53 Norrfjädenissä putki sivuaa väylää noin 580 m matkalla ja KP 3,44-2,89 yhteensä 200 m matkalla alittaa kohtisuoraan väylän. Näillä alueilla rakentaminen edellyttää kolmella erillisellä alueella maaaineksen poistoa. Massalaskelmat poikkeavat liitteen 3 mukaisesta FEED:stä. Päivitetyt massamäärät tilavuuksina on esitetty taulukossa 8. Massamäärien nousu esisuunnitelmista johtuu varautumisesta Inkoon väylän mahdolliseen 15,3 m syvennykseen ja tästä aiheutuvaan väylän leventämistarpeeseen. Inkoon väylän alitus on sovittu Liikenneviraston kanssa käydyissä neuvotteluissa tehtäväksi siten, että suojauskerroksineen putken yläpinta sijoittuu 21,5 m syvyydelle keskiveden pinnasta. Tämä aiheuttaa alkuperäiseen putken asennussyvyyteen 3-5 m muutoksia. Massamäärät on laskettu kaivannon reunojen luiskakaltevuudella 1:1. Putkikaivannon alaosassa kaivannon syvyyden on laskettu olevan m leveä. Inkoon väylän alitusta havainnollistavat kuvat Taulukko 8. Inkoon väylän alituskohtien sijainnit sekä massojen ruoppaus- ja louhintatarpeet. Inkoon väylän alituksen osavaihe Alku KP [km] Loppu KP [km] Tilavuus [m 3 ] Pituus [m] Vesisyvyys [m] Yhteensä Lisätieto Norrfjäden, putkilinja sivuaa väylää Putkilinja ylittää väylän. Massojen poisto väylän pohjoisreunalla Putkilinja ylittää väylän. Massojen poisto väylän eteläreunalla Rakentamisen ajaksi poistettavat massat (ruoppaukset ja louhinnat yhteensä)

39 34 Kuva 27. Inkoon väylän alitus Norrfjädenin kohdalla sijoittuu KP välille 0,95-1,53. Kuvasarjan 27 ylemmässä kuvassa on osoitettu merenpohjan syvyys sinisellä viivalla ja ruopattavan ja louhittavan massan kerrospaksuus punaisen katkoviivan ja sinisen viivan erotuksena. Poistettavan maa-aineksen kerrospaksuus vaihtelee 0-10 m välillä ollen pääsääntöisesti yli 5 m. Alemmassa kuvassa putken ja Inkoon väylän ristemäkohta on osoitettu kartalla. Sininen katkoviiva osoittaa väylän reunan asemaa ja punainen viiva Balticconnector kaasuputken sijaintia. Kuva 28. Hahmotelma ruopattavan ja louhittavan alueen leveydestä Inkoon väylän alituskohdassa Norrfjädenin kohdalla KP välillä 0,95-1,53.

40 35 Kuva 29. Visualisointi Inkoon väylän alituksesta Norrfjädenin kohdalla. Vesisyvyyden madaltuessa rannikolle päin mentäessä (kuvan 29 vasen laita) maa-aineksen poiston syvyys- ja leveysulottuvuus kasvaa. Vesisyvyyden ollessa alituksen kannalta riittävä, ruoppaus ja louhintatarve on vähäisempi sekä syvyys että leveyssuunnassa (kuvan 29 oikea laita). Kuva 30. Inkoon väylän alitus KP välillä 3,44-3,89.

41 36 Kuvasarjan 30 ylemmässä kuvassa on osoitettu merenpohjan syvyys sinisellä viivalla ja ruopattavan ja louhittavan massan kerrospaksuus punaisen katkoviivan ja sinisen viivan erotuksena. Poistettavan maa-aineksen kerrospaksuus on KP välillä 3,44-3,60 keskimäärin 6-7 m ja KP välillä 3,85-3,89 vain noin 2 m. Alemmassa kuvassa putken ja Inkoon väylän risteämäkohta on osoitettu kartalla. Sininen katkoviiva osoittaa väylän reunan asemaa ja punainen viiva Balticconnector kaasuputken sijaintia. Kuva 31. Hahmotelma ruopattavan ja louhittavan alueen leveydestä Inkoon väylän alituskohdassa KP välillä 3,44-3,89. Inkoon väylän alituskohdista saatava maa-aines (karkea sedimentti sekä kalliolouhe) käytetään putkilinjan vapaiden jännevälien lyhentämiseen, ts. louhetta ja karkeaa maa-ainesta hyödynnetään syvänteiden täyttöinä muualla putkilinjalla. Mahdolliset ylijäävät louhemassat kuljetetaan rannikolle murskattavaksi ja edelleen takaisin putkilinjalle hyödynnettäväksi putken alapuolisiin murskekerroksiin sekä putken murskepeittokerroksiin. Pehmeä siltti- ja savipitoinen ruoppausmassa sijoitettaan putkilinjan laidoille. Karkeampaa sedimenttiä läjitetään Inkoon väylän alituksessa syntyviin paikallisiin syvänteisiin. Putken laskun jälkeen putki suojataan 1,5 m murskekerroksella ja peitetään sivuun siirrettyjä ruoppausmassoja Kaapeleiden risteäminen Kaapelit peitetään risteämiskohdissa merenpohjaan, mutta tarkka upotussyvyys määritellään vasta yksityiskohtaisessa suunnitteluvaiheessa tehtävien tarkempien tutkimusten perusteella. Yksityiskohtaiset suunnitelmat esitetään mm. osapuolten välisissä sopimusasiakirjoissa. Suunnitelmilla varmistettaan, etteivät risteävät kaapelit ja putket pääse koskettamaan tai vahingoittamaan toisiaan. Tämä saattaa edellyttää tiettyjä merenpohjan muokkaustöitä ja tukirakenteita. Tukirakenteiden korkeutta määriteltäessä otetaan huomioon kaapelin mahdollinen vajoaminen. Putkilinjoja voidaan joutua tukemaan kaapelin kummaltakin puolelta rasituksen tai liikkeen vähentämiseksi. Risteämäkohdat on esitetty kuvassa32 ja taulukossa 9.

42 37 Kuva 32. Kartta Suomenlahden nykyisistä vedenalaisista putkilinjoista ja kaapeleista

43 38 Taulukko 9. Balticconnectorputken sekä tietoliikennekaapeleiden risteämäkohdat päivitetyn putkisijainnin mukaisesti. WGS84 UMT35 KP Itäinen koordinaatti (m) Pohjoinen koordinaatti (m) Tyyppi 1, Tietoliikennekaapeli 1, Tietoliikennekaapeli 5, Tietoliikennekaapeli 8, Tietoliikennekaapeli 31, Tietoliikennekaapeli Tietoliikennekaapeli 34, Tietoliikennekaapeli 39, Tietoliikennekaapeli 43, Tietoliikennekaapeli 44, Tietoliikennekaapeli 44,178 1) Mahdollinen kaapeli 1) Tieto mahdollisesta kaapelista Balticconnector FEED-raportista Ennen putken laskemista kaapelin päälle voidaan rakentaa kivipenger, jolla varmistetaan olemassa olevan kaapelin ja Balticconnector-putken välille vähintään 0,5 metrin etäisyys toisistaan pystysuunnassa. Tätä varoetäisyyttä määriteltäessä on otettava huomioon putken uppoaminen kivipenkereeseen sekä kivipenkereen painuma. Kiviainesta kasataan myös Balticconnector-putken asentamisen jälkeen. Tällä varmistetaan putken suojaus tilanteissa, joissa troolipyydys jää kiinni putkeen tai vedetään sen yli, jolloin putki saattaa siirtyä ennen putken laskua kasatulta penkereeltä. Käytöstä poistetut kaapelit jätetään yleensä paikoilleen. Käytöstä poistettujen kaapelien risteämiskohdissa vaihtoehtona on myös kaapelin katkaiseminen, jos tälle saadaan kaapelin omistajan lupa. Useimmissa tapauksissa on kuitenkin yksinkertaisinta, kustannustehokkainta ja ympäristölle vähiten haitallista laskea kaasuputki kaapelin ylitse niin, että väliin jätetään riittävä pystysuora varoetäisyys. Seuraavissa kuvissa esitetyt periaatekuvat on esitetty myös hakemuksen piirustuksissa ( C ). Kaapeleiden ja meriputkien risteämistä tehdään sopimukset osapuolien kesken. Kuva 33. Periaate merikaapelin ylittämisestä. Kuvassa punaisella on esitetty Balticconectorin maakaasuputki ja vihreällä ylitettävä merikaapeli.

44 39 Kuva 34. Periaate merikaapelin ylittämisestä. Kuvassa 34 on punaisella esitetty Balticconectorin maakaasuputki ja vihreällä ylitettävä merikaapeli. Merikaapelin päälle kasataan vähintään 0,5 m kerros kiviainesta ennen maakaasuputken asentamista. Kaasuputken asentamisen jälkeen putki suojataan kiviaineksella Nord Stream putkien risteäminen Risteämiskohdassa noin 900 metrin etäisyydellä toisistaan sijaitsevat Nord Stream -kaasuputket edellyttävät kahta erillistä risteämissuunnitelmaa. Putkia ei ole peitetty, joten Nord Stream ja Balticconnector -putkilinjojen välille vaadittavan 0,5 metrin pystysuoran etäisyyden saavuttamiseksi tarvitaan noin kahden metrin paksuisen kiviaineskerroksen kasaamista ennen Balticconnector-putken laskemista. Periaatekuvat risteämäkohdan rakenteista on esitetty piirustuksissa C Taulukko 10. Balticconnectorputken sekä Nord Strem kaasuputkien risteämäkohdat. WGS84 UMT35 KP Itäinen koordinaatti (m) Pohjoinen koordinaatti (m) Tyyppi 42, NSP1/ Nord Stream kaasuputki 43, NSP2/ Nord Stream kaasuputki 1) Tieto putkien sijainnista Balticconnector FEED-raportista Kuva 35. Periaate Nord Stream putkilinjan ylittämisestä. Kuvassa punaisella on esitetty Balticconectorin maakaasuputki ja vihreällä ylitettävä Nord Streamin kaasuputki.

45 40 Kuva 36. Periaate Nord Stream putkilinjan ylittämisestä. Kuvassa 36 punaisella on esitetty Balticconectorin maakaasuputki ja vihreällä ylitettävä Nord Streamin kaasuputki. Nord Streamin kaasuputken päälle kasataan vähintään 0,5 m kerros kiviainesta ennen maakaasuputken asentamista. Balticconnectorin kaasuputken asentamisen jälkeen putki suojataan kiviaineksella. 3.6 Merenalaisen putken laskeminen Merenalainen Balticconnector-maakaasuputki asennetaan paikalleen dynaamisesti asemoitavan (DP) putkenlaskualuksen avulla. Putkenlaskumenetelmää kutsutaan S-menetelmäksi. Dynaaminen asemointi soveltuu parhaiten syville vesialueille, joilla mahdollisista pinnalla tapahtuvista siirtymistä ei ole laskettavan putkijonon riittävän joustavuuden ansiosta haittaa. Dynaaminen asemointi on paras menetelmä myös tapauksissa, joissa tutkitun asennuskäytävän ulkopuolella voi olla ammuksia, kuten Suomenlahdella on tilanne. Laskualuksen apuna on mm. putkenkuljetusaluksia ja erilaisia tutkimus- / seuranta-aluksia. Suomen alueella asennukseen ei käytetä ankkuroitavia aluksia. Kuva 37. Esimerkki dynaamisesti asemoitavasta putkenlaskualuksesta (Solitaire). Pinnoitetut putket kuljetetaan kuljetusaluksella laskualukselle, jossa ne hitsataan yhtenäiseksi putkeksi ja lasketaan merenpohjaan. Tähän prosessiin putkenlaskulaivan kannella kuuluvat seuraavat jatkuvasti toistuvat vaiheet: Putken hitsaus Ainetta rikkomaton hitsaussaumojen testaus (NDT) Kenttäliitosten valmistelu Putken laskeminen merenpohjaan Joissakin suurissa putkenlaskualuksissa on mahdollista liittää yhdellä kertaa yhteen kaksi 12,2 metrin pituista putkikappaletta ennen niiden siirtämistä tuotantolinjalle hitsattavaksi osaksi putkilinjaa. Hitsaus tapahtuu tuotantolinjalla ajan säästämiseksi usealla eri asemalla, ja hitsausliitos-

46 41 ten valmistuttua putki siirtyy kiristimille. Putken liitoskohdat eristetään vasta juuri ennen putkenlaskuramppia. Hitsauksen jälkeen kenttäliitokset tarkistetaan ainetta rikkomattomalla testauksella (NDT), jotta vauriot ja materiaalivirheet voidaan havaita. Testaus suoritetaan automatisoituna ultraäänitestauksena, jonka avulla viat voidaan paikantaa, mitata ja kirjata. Ennen rakentamisen käynnistämistä määritetään hitsaustulosten hyväksyttävä vaihteluväli nimettyjen valtuutettujen tarkistuslaitosten toimesta. Hitsauksen ja testauksen jälkeen kenttäliitokset suojataan korroosiota vastaan. Kun hitsausliitos on valmis, alus siirtyy eteenpäin yhtä tai kahta putkiosaa vastaavan matkan verran. Tämän siirtymisen jälkeen uusi putkiosa lisätään valmiiseen putkilinjaan edellä kuvatulla tavalla. Kun putkenlaskualus siirtyy eteenpäin, yhtenäinen putkilinja laskeutuu veteen aluksen takaosasta putkenlaskurampin tukemana, joka ulottuu metrin päähän aluksen taakse. Putkenlaskurampin tehtävänä on ohjata ja tukea putkikokoonpanoa. Laskutahti riippuu paljolti putken koosta ja hitsausolosuhteista, mutta ihanneolosuhteissa voidaan päästä 4 5 kilometrin päivittäiseen tuotantotahtiin (työskenneltäessä kellon ympäri). Balticconnector-maakaasuputken laskuajankohta ajoittuu kesäaikaan ( väliselle ajalle). Kuva 38. S-laskumenetelmä dynaamisesti ohjailtavalla putkenlaskualuksella. Putkenlasku on riippuvaista sääolosuhteista, ja valmius toimia vaikeissa olosuhteissa riippuu putkenlaskualuksen ja sitä tukevan kaluston tyypistä ja koosta. Putkikappaleiden liittäminen putkijonoon käy tietyissä meriolosuhteissa mahdottomaksi, ja tällöin putkijonon kireys pidetään tasaisena kiristimien avulla. Putkenlasku joudutaan keskeyttämään myös silloin, jos huono sää estää aluksia saapumasta putkenlaskualukselle toimittamaan putkia tai muita välttämättömiä tarvikkeita tai hinaajia siirtämästä ankkureita (silloin kun ei käytetä dynaamista asemointia). Jos putkenlaskualus liikkuu niin voimakkaasti, että tämä vaarantaa putkilinjan eheyden, putki joudutaan jättämään väliaikaisesti merenpohjaan. Tällöin putken päähän hitsataan kaapelilla varustettu päätykappale putken laskemiseksi merenpohjaan. Jos putkenlaskualus joutuu poistumaan paikalta suojaisemmalle alueelle, kaapeli kiinnitetään poijuun odottamaan aluksen paluuta. Sään tyynnyttyä putkijono vinssataan putkenlaskualukselle, tuetaan kiristimillä, päätykappale irrotetaan ja putkenlaskua jatketaan. Tällaiset jättämis- ja jatkamistoiminnot ovat melko rutiininomaisia, mutta niitä saatetaan tarvita myös vakavammissa ongelmatilanteissa. Putkenlaskualusten turvavyöhykkeet sovitaan Suomen ja Viron merenkulkuviranomaisten kanssa. Alustavasti arvioitu metrin turvavyöhyke tulee todennäköisesti riittämään kaikille asennustyöhön osallistuville aluksille. Turvavyöhykkeen tarkoitus on vähentää muusta meriliikenteestä aiheutuvia häiriöitä. Muu alusliikenne suoja-alueella on kielletty. Tämä koskee myös kalastusaluksia.

47 42 Putken laskeutumista merenpohjaan seurataan jatkuvasti tutkimusaluksesta ohjattavan ROVlaitteen avulla lukuun ottamatta tilanteita, joissa putki voidaan laskea suoraan tasaiselle merenpohjalle. ROV-laitteen käyttö on tärkeää herkillä alueilla kuten kulttuuriperintöalueilla sekä teknisesti vaativissa kohteissa. Kuva 39. Havainnekuva Balticconnector-putken laskusta merenpohjan harjanteiden väliin. Putken laskuun tarvittava kalusto voi olla seuraavan kaltainen. Lopullinen kalusto on urakoitsijakohtainen: 1-2 putkenlaskualusta (S-lay alus). Jos tavoitteena käyttää vain yhtä alusta, on sen syväyksen oltava soveltuva myös matalille rannikkoalueille putkenkuljetusaluksia erilaisia tutkimus- / seuranta-aluksia. huoltoalus 3.7 Putkiosuuksien yhdistäminen rantautumispaikoilla Viron ja Suomen rantautumispaikoilta laskettavat putkiosuudet on logistiikkasyistä yhdistettävä toisiinsa ainakin yhdessä kohtaa. Ensiksi asennetaan kellukkeet ja nostimen kaapelit kiinnitetään nosto-analyysissä määriteltyihin kohtiin. Merenalainen osio nostetaan ylös, katkaistaan lopullisen mitoituksen vaatimasta kohdasta, putken päähän hitsataan sulkulevy estämään putken täyttymistä vedellä, ja putken pää lasketaan vedenpinnan tasolle. Seuraavaksi nostetaan ylös rannan puoleinen osio, joka kiinnitetään paikoilleen, laskupää poistetaan, ja putken pää valmistellaan hitsausta varten. Lopuksi merenalainen osio nostetaan ylös, kiinnitetään paikoilleen, sulkulevy irrotetaan, putken pää valmistellaan hitsausta varten, ja aiemmin valmistettu liitospala lasketaan ja hitsataan paikoilleen. Esiin jäävä teräs suojataan korroosionestopäällysteellä ja täytteellä kuten kaikki muutkin vedenalaiset kenttäliitokset. Kiinnikkeet irrotetaan hitsaus- ja suojaustöiden valmistuttua, ja putki lasketaan merenpohjaan vaiheittain laskualuksen liikkuessa sivusuunnassa, jottei putken teräsrakenne ylikuormitu. Operaatio on paras toteuttaa melko matalalla (alle 20 metrin syvyisellä) ja suojaisalla alueella, joka sijaitsee rantautumispaikan lähellä. Laskusuunta ja rakennusjärjestys päätetään hankesuunnittelun myöhemmässä vaiheessa.

48 Rantautumispaikka Balticconnector-putkilinjan Suomen rantautumispaikka sijaitsee Fjusön niemen kaakkoisrannalla, olemassa olevan öljylaiturin itäpuolella. Meriputki etenee merelle rantautumispaikalta noin 900 m pituisena suorana linjana, jolla varmistetaan putken laskun tekninen toteutus. Noin 60 m matkalla rannasta vesisyvyys kasvaa noin 7 metriin. Tästä eteenpäin m matkalla vesisyvyys on noin 10 m ja syvenee tämän jälkeen yli 10 metriin. Rantautumispaikan läheisyydessä sedimentti on savea itse rannan ollessa kuitenkin kivinen ja kallioinen. Rannassa kallio esiintyy lähellä maanpintaa ja on peittynyt kivisellä huuhtoutumisvyöhykkeellä ja etäämmällä rannasta ohuella, orgaanisella maapeitteellä. Rantautumispaikan koordinaatit (WGS84 - UTM 35N) ovat: Itä: Pohjoinen: Kuva 40. Rantautumiseen tarvittavat tilat ja toiminnot periaatekuvana. Vihreä viiva kuvaa alueelle rakennettavaa tiestöä, oranssi alue väliaikaista työskentelyaluetta, punainen alue vinssin sijaintia ja sininen viiva kaivantoa, johon putki asennetaan rantavyöhykkeellä.

49 44 Kuva 41. Rantautumispaikka ilmakuvassa. Yleisimmin käytetty rantautumispaikkojen rakennusmenetelmä on pohjaveto ja tämä on toteuttamiskelpoisin menetelmä myös Inkoon rantautumiskohdassa. Inkoon alue on kivikkopohjaista ja suojaisaa saaristoa, jolloin erillistä suojapatoa ei tarvita suojaamaan kaivantoa sedimentoitumiselta. Rakentamistoimet rannassa ovat vain rakentamisen aikaisia ja pysyviä rakenteita rantaan ei putkea lukuun ottamatta tule. Asentamisvaiheessa tarvittava kalusto ja rakenteet puretaan rakentamisvaiheen päätyttyä. Rantaviivaan ei tule muutoksia. Pohjavetoa varten tehtävät rakennustoimenpiteet ranta-alueella ovat seuraavanlaisia: Työmaan perustaminen (sis. työmaatiet) Kaivannon perustaminen louhimalla ja ruoppaamalla pohjavetoa varten vesi- ja maaalueelle. Vesirajassa kaivanto tuetaan pontein rakentamisen ajaksi. Sorapedin asennus kaivannon pohjalle. Pohjavetoa ei tehdä suoraan kalliopintaa vasten. Vinssin perustus ja asennus Pohjavedon suoritus (asennusalus) Yhdistäminen maanpäälliseen putkiosuuteen Kaivannon täyttö kaivannon laidoille saakka Kiviaineksen kasaus putkilinjan päälle suojaustarkoituksessa n. 10 m vesisyvyyteen asti ja asennustyön väliaikaisten rakenteiden purku. Pohjavetoasennus voidaan suorittaa joko rantaan päin tai rannasta poispäin. Putki vedetään ennalta kallioon louhitussa ja sedimenttiosuuksilla ruopatussa kaivannossa (leveys 3-5 m, syvyys maksimissaan 8 m) rantavyöhykkeen yli. Kaivannosta tulee tehdä tarpeeksi syvä, jotta putki ei altistu merenpohjan profiilin vuodenaikais- tai pitkäaikaisvaihtelulle. Kaivannon pituus on noin 45 m rantaviivasta vesisyvyyteen 5 m saakka. Periaatepiirustus kaivannon poikkileikkauksesta on esitetty kuvassa 47. Putken asentamisen jälkeen kaivanto ja putki peitetään vähintään 1 m paksuisella murskekerroksella ahtojäiden ja ankkureiden varalta. Peittokerroksen paksuus noudattelee kaivannon reunojen syvyyksiä. Valmis peittokerros erottuu rantaviivassa kalliosta poikkeavana murskeraitana, mutta vesisyvyyksiin ja rantaviivan muutoksiin rakentamisella ei ole vaikutusta.

50 45 Kuva 42. Pohjakaivannon periaatekuva. Kuva 43. Pohjakaivannon syvyys rantavyöhykkeellä. Sinisellä viivalla on kuvattu tiedossa oleva maanpinnan korkeus ja punaisella viivalla merenpohjan syvyys rantautumispaikan läheisyydessä. Kaivannon pohjan syvyys on esitetty kuvassa violetilla värillä. Maaltavetoa varten maa-alueelle asennetaan vetoasema. Asema koostuu yleensä kahdesta vetovintturista, jotka on kiinnitetty maa-ankkuriin, joka voi olla esimerkiksi tukiseinä. Vintturikaapelit liitetään vetokaapeliin taljalaitteella ja vedetään rannalle kaivannon merenpuoleiselle suulle sijoittuneelta laskualukselta. Aluksella vetokaapeli liitetään vetopäähän, joka hitsataan kiinni ensimmäisen putkikappaleeseen ja valmis putki vedetään rannalle. Kuvassa 44 vetopäätä vedetään merestä rannalle.

51 46 Kuva 44. Putken veto mereltä maalle. Mereltävetoa varten rannalle perustetaan putkijonon koontipaikka, ja rantautumisputki hitsataan kiinni jonoon. Putkenlaskualus sijoittautuu ennalta kaivetun kaivannon suulle, ja valmis putkijono vedetään aluksen vinttureilla kaivantoa pitkin alukselle, jolla putken laskeminen jatkuu. 3.9 Hankkeen logistiikka Merenalaisen putken rakentaminen edellyttää maanpäällisiä tukitoimintoja, jotka teräsputkien varastoinnin lisäksi toimivat merialusten toimintoja tukevina yleisinä kulutustarvikkeiden varastoina sekä tiloina henkilöstön hallintatoimille. Balticconnector-hankkeessa ei perusteta erillistä betonipinnoituslaitosta. Putkikappaleet betonipinnoitetaan alustavien suunnitelmien mukaan jossain Euroopassa olemassa olevista betonipinnoituslaitoksista. Pinnoitettujen putkikappaleiden varastoimiseen ennakoidaan tarvittavan korkeintaan yksi välivarasto. Varastoalueen sijainti määritellään maa- ja merikuljetustarpeet minimoiden. Tarvittavan varastoalueen pinta-ala on korkeintaan m 2. Putket kuljetetaan välivarastosta suoraan putkenlaskualukselle. Hanketta varten laadittu logistiikkaratkaisu koostuu seuraavista osista: betonipäällysteisten putkien kuljetukset väliaikaiselle varastointialueelle, betonipäällysteisten putkien kuljetukset putkenlaskualuksille väliaikaiselta varastointialueelta, sekä sijoitettavan kiviaineksen kuljetukset louhoksesta kiviaineksen sijoituspaikoille. Vaihtoehtoisesti materiaalit ja tarvikkeet voidaan toimittaa aluksille suoraan asennusurakoitsijan omasta varastosta ja/tai jollakin rantautumispaikalla sijaitsevasta varastosta. Putkien merikuljetuksia tarvitaan, koska putkenlaskualusten varastointikapasiteetti on rajallinen. Putkikappaleet kuljetetaan varastosta laskualukselle putkenkuljetusaluksilla. Putkenkuljetusaluk-

52 47 sella voidaan kuljettaa keskimäärin noin 240 putkikappaletta kerrallaan. Laskualuksiin vietävä määrä on yhteensä noin putkikappaletta.. Merenpohjan tasaamiseen ja maakaasuputken suojaukseen tarvittava kiviaines pyritään hankkimaan lähialueilta. Kiviaines lastataan satamassa alukseen. Kiviaines sijoitetaan pohjaan syvillä alueilla laskuputkien avulla ja matalassa vedessä todennäköisesti sivukaatona. Merenpohjan tasaamisessa ennen putkenlaskua hyödynnetään merenpohjasta louhittavia massoja Käyttöönoton valmistelu ja käyttöönotto Asennetussa putkilinjassa suoritetaan tarkastuksia ennen kaasuputken käyttöönottoa. Toimenpiteiden tavoitteena on tarkistaa putken eheys ja asetettujen vaatimusten täyttyminen. Käyttöönoton valmistelupaikaksi suunnitellaan yhtä rantautumiskohdista, todennäköisimmin Virossa sijaitsevaa. Käyttöönoton valmistelu ja käyttöönotto kattaa seuraavat toimet, jotka on tarkemmin kuvattu liitteen 2a kappaleessa 3.5. Vaiheissa voidaan käyttää mm. erilaisia kemikaaleja helpottamaan ja tehostamaan toivottuja lopputuloksia. Menetelmiä käytettäessä ympäristönäkökohdat huomioidaan ja tarpeetonta kemikaalien käyttöä vältetään. täyttö vedellä ja vesipainekoe; mittaus ja puhdistus; painetestaus veden poisto ja kuivaus; mahdollinen typetys ja täyttö kaasulla Kaasuputken painetestaus tehdään, jotta sen tiiviys ja turvallisuus voidaan varmistaa. Kaasuputki täytetään vedellä ja vesi paineistetaan vastaamaan kaasuputken maksimaalista käyttöpainetta. Painetestauksen jälkeen vesi poistetaan kokonaan putkesta ennen sen täyttämistä kaasulla. Painetestauksessa käytetään todennäköisesti merivettä. Merivettä otetaan noin m 3 joko Suomen tai Viron rantautumispaikan tuntumasta. Merivesi tulee käsitellä korroosionestoaineella, jotta merivesi ei aiheuta korroosiota kaasuputken sisäpintaan. Korroosio estetään lisäämällä meriveteen hapenpoistoainetta, jota käytetään yleisesti elintarviketeollisuudessa (natriumvetysulfiitti, NaHSO 3 ). Ainetta ei pidetä ympäristölle haitallisena ja sitä käytetään yleisesti lisäaineena (E222) elintarvikkeissa, kuten viinit, säilykkeet ja salaatit, estämään tuotteiden hapettumista. Merivesi suodatetaan ja käsitellään lisäksi ultraviolettivalolla. Painetestauksen jälkeen kaasuputkessa oleva vesi poistetaan putkesta esimerkiksi paineilman avulla. Merivesi puretaan joko Suomen tai Viron rantautumispaikalla suoraan mereen. Purkaminen toteutetaan hallitusti, jolloin purkamisesta ei aiheudu esimerkiksi meriveden samentumaa. Purettava vesi hapettuu nopeasti eikä siitä aiheudu meriveden happipitoisuuteen vaikutuksia Käytönaikainen toiminta ja valvonta Maakaasuputkistoa ohjataan ja valvotaan Suomessa ja Virossa sijaitsevista jatkuvasti miehitetyistä keskusvalvomoista. Keskusvalvomoista voidaan valvoa kaasuputkiston ja kompressoriaseman prosessitietoja ja tehdä tarvittavia ohjauksia. Putkisto on varustettu kauko-ohjattavilla linjasulkuventtiileillä, joiden avulla putkisto ohjataan turvalliseen tilaan mahdollisissa häiriötapauksissa. Putkilinjalla tehdään määräajoin tarkastuksia sekä huolto- ja kunnossapitotehtäviä. Kaasuputkiston käyttöiän aikana putkistolle tehdään säännöllisesti sekä sisäpuolisia että ulkopuolisia tarkastuksia. Ulkopuolisia tarkastustoimenpiteitä ovat muun muassa putkiston sijainnin ja kunnon sekä korroosiosuojan tarkistaminen. Sisäpuolisia tarkistuksia tehdään niin sanotun älykkään putkentarkastuslaitteen avulla.

53 Kooste rakentamisen massamääristä Seuraaviin taulukoihin on koottu piirustusten C L001 L018 mukaiset kilometripaaluittain toteutettavaksi suunnitellut toimet joita on esitelty hanketta kuvaavissa kappaleissa Huomattavaa on, että Inkoon väylä alituksen massamäärät ja toimenpiteet on kuvattu viimeisimpien suunnitelmien mukaisesti kappaleessa ja näin ollen FEED:n mukaiset kartat C L001 L002 eivät pidä täysin paikkaansa ruopattavien ja louhittavien massojen osalta. Itse linjauksen sijainti kartalla ei kuitenkaan ole muuttunut tarkemman suunnittelun myötä. Taulukko 11. Louhinnat ja ruoppaukset. Alku KP [km] Loppu KP [km] Pituus [m] Lisätieto 0,000 0, Rantautumiskaivanto 0,950 1, Putkilinja sivuaa Inkoon väylää, merkittävä alitussyvyys 3,440 3, Putkilinja sivuaa Inkoon väylää, merkittävä alitussyvyys 3,850 3, Putkilinja sivuaa Inkoon väylää, merkittävä alitussyvyys 18,720 18, Yksittäisen kallioharjanteen poisto 18,975 18, Yksittäisen kallioharjanteen poisto 19,340 19, Yksittäisen kallioharjanteen poisto 20,910 20, Yksittäisen kallioharjanteen poisto 22,360 22, Yksittäisen kallioharjanteen poisto 24,270 24, Yksittäisen kallioharjanteen poisto 25,300 25, Yksittäisen kallioharjanteen poisto 11 Kappaletta 974 Yhteensä [m] Inkoon väylän alituskohdissa ruoppauksen ja louhinnan määräksi on arvioitu yhteensä noin m 3 ktr. Yksittäisten kallioharjanteiden poisto tai maakannasten muotoilu putkilinjan tasoittamiseksi vaihtelee pohjan muotojen mukaan ollen kuitenkin tyypillisimmin m 3. Taulukko 12. Esitäytöt, eli jännevälien lyhentämiseen tarvittavat täyttötyöt sekä olemassa olevien kaapeleiden ja Nord Stream kaasuputkien turvalliseen ylitykseen tarvittavat suojaavat kiviaineskerrokset. Alku KP [km] Loppu KP [km] Pituus [m] 1,333 1, Lisätieto Jännevälin lyhennys, toteutunee ruoppauksena ja louhintana. Kts. myös taulukko 11. 1,422 1, Kaapelin ylitys, kts. myös Inkoon väylän alitus 1,490 1, Kaapelin ylitys, kts. myös Inkoon väylän alitus 2,889 2, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 10,435 10, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 11,544 11, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 11,620 11, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 11,758 11, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 13,265 13, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 13,724 13, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 13,889 13, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 13,938 13, Jännevälin lyhennys, esitäyttö

54 49 16,168 16, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 17,356 17, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 17,401 17, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 17,813 17, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 17,854 17, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 18,206 18, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 18,684 18, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 18,758 18, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 18,951 18, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 19,303 19, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 19,387 19, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 19,455 19, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 19,627 19, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 19,709 19, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 19,764 19, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 19,911 19, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 20,122 20, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 20,229 20, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 20,282 20, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 20,548 20, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 20,661 20, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 20,822 20, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 21,161 21, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 22,254 22, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 22,328 22, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 22,394 22, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 24,411 24, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 24,725 24, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 25,075 25, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 25,170 25, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 25,357 25, Jännevälin lyhennys, esitäyttö 31,065 31, Tietoliikennekaapelin suojaustoimet ennen putken laskua 35,810 35, Tietoliikennekaapelin suojaustoimet ennen putken laskua 39,260 39, Tietoliikennekaapelin suojaustoimet ennen putken laskua 41,998 42, Tietoliikennekaapelin suojaustoimet ennen putken laskua 42,145 42, Nord Stream (kaasuputki 1) 43,062 43, Nord Stream (kaasuputki 2) 44,015 44, Tietoliikennekaapelin suojaustoimet ennen putken laskua 44,172 44, Tietoliikennekaapelin suojaustoimet ennen putken laskua 44,775 44, Tietoliikennekaapelin suojaustoimet ennen putken laskua 52 Kappaletta 704 Yhteensä [m] Jännevälin lyhennyksiin ja muihin merenpohjan esitäyttöihin on arvioitu tarvittavan m 3 täyttömateriaalia per kohde. Täyttömäärä vaihtelee suuresti täytönkerroksen paksuuden mukaan.

55 50 Sähkö- ja tietoliikennekaapeleiden suojaamiseen tarvitaan tyypillisesti m 3 täyttömateriaalia pohjan muodon ja geoteknisistä olosuhteista riippuen. Balticconnector ja Nord Stream kaasuputkien risteämä kohdassa tarvitaan arviolta m 3 esitäyttö. Täyttömäärät tarkentuvat putkilinjan yksityiskohtaisen suunnittelun aikana. Taulukko 13. Jälkitäytöt, eli Balticconnector maakaasuputken suojaamistarkoituksiin käytettävä kiviaines. Alku KP [km] Loppu KP [km] Pituus [m] 0,000 4, Lisätieto - Rantautumiskohdassa 0-0,443 vähintään 1,0 m suojakerros, - Välillä 0,443-4,500 vähintään 0,5 m suojakerros suojaamaan ahtojäiltä ja ankkureilta - Inkoon väylän alituskohdissa vähintään 1,5 m suojakerros suojaamaan ankkureilta 6,734 6,741 7 Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 10,397 10, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 11,585 11,586 1 Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 11,659 11,665 6 Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 11,718 11,724 6 Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 11,823 11, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 11,869 11,874 5 Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 12,218 12, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 13,489 13, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 13,663 13, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 13,786 13, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 14,020 14, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 16,952 16, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 16,998 17, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 17,465 17, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 17,502 17,509 7 Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 17,956 17, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 17,986 18, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 18,276 18, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 18,461 18, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 18,808 18, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 18,871 18, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 18,912 18, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 19,208 19, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi, sisältää 19,488 19, useita pienempiä alueita 19,844 19, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 20,350 20,356 6 Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 20,442 20, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 20,605 20, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 20,717 20, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 20,757 20,763 6 Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 20,936 20, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi

56 51 22,346 22, Kiviaineksen kasaus putken tueksi ja suojaamiseksi 24,600 39, Vähintään 0,5 m kerros ahtojääsuojaukseksi 40,500 46, Vähintään 0,5 m kerros ahtojääsuojaukseksi 37 Kappaletta Yhteensä [m] Taulukko 14. Arvio hankkeessa putken rakentamisen vuoksi poistettavista maa-aines ja kalliolouheen määristä. Kiviainesta kasataan putken sivuille tukemaan putkea kaltevissa olosuhteissa tai suojaamaan putkea ahtojäiltä sekä laahaavilta ankkureilta väylien risteyskohdissa sekä rannikon läheisyydessä. Muokkaustoimenpide Yksikkö Toteutustapa Tarkoitus Louhinta m 3 ktr Louhinta Ruoppaus m 3 ktr Ruoppaus Yhteensä m 3 ktr Merenpohjan korkeusaseman muokkaus Merenpohjan korkeusaseman muokkaus Taulukko 15. Arvio hankkeessa putken rakentamisen vuoksi merenpohjaan laskettavista kiviainesmääristä. Arvio tilavuudesta Muokkaustoimenpide Jännevälien lyhentäminen Kiviaineksen kasaus putken sivutueksi Kiviaineksen kasaus putken päälle Arvio tilavuudesta Yhteensä m 3 Yksikkö Toteutustapa Tarkoitus m 3 Laskuputkella alukselta m 3 Laskuputkella alukselta m 3 Laskuputkella alukselta Merenpohjan korkeusaseman muokkaus sekä kaapeleiden ja putkien risteyskohtien suojaus Putkilinjan sivusuuntaisen siirtymisen estämiseksi putkilinja sivuille tehdään jälkitäyttö kalliomurskeesta Putken suojaus ahtojäiltä, troolausta ja ankkureita vastaan Hankkeessa syntyy ruoppauksen ja louhinnan yhteydessä kiviainesta, jota tullaan hyödyntämään erityisesti merenpohjan esitäyttöihin sekä putkilinjan sivusuuntaiseen tukemiseen stabiliteetin parantamiseksi. Mahdollinen ylimääräinen louhe kuljetetaan rannikolle murskattavaksi ja sieltä takaisin putkilinjalle joko esitäyttöjen pintamurskeeksi, putken tuentoihin tai suojamurskeeksi putken päälle putken laskun jälkeen. Esitetyt massamäärät perustuvat FEED:n ja ovat maksimimääriä. Määrät tulevat tarkentumaan yksityiskohtaisessa suunnittelussa yhteydessä. Suunnittelun ohjaus tehdään siten, että hakemuksessa esitetyt massamäärät eivät ylity.

57 Hankkeen aikataulu Töiden alustava vaiheistus ja työaikataulu on esitetty taulukossa 16. Töiden kestoksi on arvioitu noin työkuukautta. Olosuhteiden muuttuminen vuodenaikojen mukaan vaikuttaa töiden ajoitukseen. Alustavan suunnitelman mukaan töitä tehdään kahtena avovesikautena. Taulukon aikataulu on esimerkinomainen. Rakentaminen on tarkoitus aloittaa vuonna Rakentamistyöt ajoittuvat vuosille 2018 ja Putken käyttöönotto on suunniteltu vuoden 2019 loppuun ( ). Työvaihe Taulukko 16. Hankkeen aikatauluarvio. Valmistelevat työt (Louhinnat, ruoppaukset, täytöt) Kaasuputken asentaminen merenpohjaan Kaasuputken peittäminen Putken painetestaus Täyttö kaasulla Kaupallisen toiminnan aloitus Kalenterikuukausi vuosi

58 53 4. ASIANOSAISET 4.1 Hakijan hallitsemat ja tarvitsemat alueet Huoltovarmuuskeskus on antanut Baltic Connector Oy:lle suostumuksen hakea asemakaavan poikkeamislupaa rantautumispaikan (ja Fjusön sijoittuvan kaasuputken) osalta. Jatkossa rantautumispaikan ja maalle sijoittuvan putkilinjan tarvitsemalle alueelle hankitaan pysyvä käyttöoikeus lunastusmenettelyn kautta. Vesilain mukaan merenalaisen osuuden käyttöoikeus myönnetään vesilupakäsittelyn yhteydessä. Merenalaisten osuuksien osalta ei ole tarvetta erilliseen lunastusmenettelyyn. 4.2 Asianosaiset Asianosaisia ovat putkilinjalle ja sen lähialueelle sijoittuvien kiinteistöjen omistajat, lähimpien ranta-alueiden maanomistajat (500 m etäisyys putkesta) sekä kaupalliset kalastajat ja yhteisten vesialueiden osakaskunnat. Asianosaisten yhteystiedot on esitetty liitteessä Muut hankkeet Suomen merialueella Balticconnector-putkilinjalla on arvioitu YVA-selostuksessa olevan mahdollisia yhteisvaikutuksia risteävien tietoliikennekaapeleiden ja Inkoo-Raaseporin merituulivoimapuiston kanssa. Arviointiselostuksessa on tuotu esiin mahdolliset yhteisvaikutukset Nord Stream 2 - maakaasuputkihankkeiden kanssa, jonka rakentamisen on arvioitu ajoittuvan vuosille Suomen Merituuli Oy on suunnitellut Balticconnector-putkilinjan länsipuolelle tuulipuistoaluetta. Tuulivoimapuistoalueelle on suunniteltu rakennettavan noin 60 tuulivoimalaa. Tuulivoimaloiden lisäksi hankkeeseen kuuluvat tuulivoimapuiston edellyttämät kaapeloinnit ja kytkentävoimajohdot. Hankkeen YVA-menettely on toteutettu vuosina Hankkeesta ei ole tehty investointipäätöstä ja hankkeen eteneminen edellyttää sen osoittamista kaavoissa. Joulukuussa 2016 nähtäville asetetussa Uudenmaan 4. Vaihemaakuntakaavaluonnoksessa Inkoo-Raaseporin alue on poistettu alueellisesti merkittävistä tuulivoima-alueista. Balticconnectorin meriputki ei sijoitu varsinaisen suunnitellun tuulivoimapuiston alueelle. Rantautumiskohdan läheisyydessä olevia muita hankkeita ovat Rudus Oy:n Inkoon turvetuotantoalueen tuotantokapasiteetin ja materiaalitehokkuuden nostamisen hanke, joka sisältää mm. kiviainestenoton ja kierrätyksen lisäämistä. Hankkeen YVA-menettely päättyi toukokuussa 2015 yhteysviranomaisen lausuntoon (Ympäristöhallinto 2015). Rantautumiskohdan läheisyyteen sijoittuu myös Inkoon sataman kehityshanke. Muuta alusliikennettä on kuvattu lupahakemuksen kappaleessa 2.6. Vesiliikenne. Yhteisvaikutukset muiden hankkeiden kanssa on kerrottu vesilupahakemuksen kappaleessa Vesistön käytön turvaaminen Vesien käytön turvaamisen toimenpiteet ja muut lieventämistoimenpiteet ovat kappaleessa 5.12.

59 54 5. HANKKEEN VAIKUTUKSET Hankkeen vaikutuksia on arvioitu ympäristövaikutusten arviointimenettelyssä. Yhteysviranomaisen lausunto YVA-selostuksesta on esitetty liitteessä 2b. Hankkeen merkittävimmät ympäristövaikutukset syntyvät maakaasuputken rakentamisen aikana, kun taas käytön aikaiset haitalliset vaikutukset ovat vähäisiä. Merkittävimmiksi rakentamisen aikaisista ympäristövaikutuksista on arviointiselostuksessa tunnistettu vaikutukset merenpohjaan, vedenlaatuun, vesiluontoon, kasvillisuuteen ja eläimistöön. Merenpohjan muokkaustoimenpiteitä (ruoppaus, auraus tai vesisuihkuauraus, vedenalainen louhinta ja merenalaisen kiviaineksen kasaaminen) tarvitaan alustavien laskelmien ja suunnitelmien mukaan merkittävä määrä putken suojaamiseksi sekä putken niin sanottujen vapaiden jännevälien lyhentämiseksi. Tehdyt ympäristövaikutusten arvioinnit perustuvat konservatiivisiin arvioihin hankkeen toimenpiteistä ja ne on pyritty arvioimaan niin sanotun pahimman mahdollisen tilanteen mukaisesti. Hankkeen suurimmat vaikutukset keskittyvät Inkoon väylän alituksen ympäristöön. Muualla vaikutukset ovat tätä selkeästi vähäisempiä. Hankkeen vaikutukset on seikkaperäisesti kerrottu liitteen 2a YVA-selostuksessa. Seuraaviin kappaleisiin on poimittu vesilain kannalta olennaiset vaikutukset tarkennettuina. 5.1 Vedenkorkeudet ja virtaamat sekä vesiraja Hankkeesta ei aiheudu muutoksia vedenkorkeuksiin eikä se vaikuta virtauksiin. Putken suojaamisesta johtuva kohouma merenpohjassa voi aiheuttaa hyvin paikallisia pohjavirtausten muutoksia, mutta näiden ei katsota olevan merkittäviä. Rantautumispaikalla rantaviiva pysyy muuttumattomana samoin kuin merenpohjan syvyys, sillä putki asennetaan ranta-alueella kaivantoon, joka peitetään putken asennuksen jälkeen. Rakentamisen aikaiset vaikutukset vedenkorkeuksiin ja virtaamiin ovat vähäisiä. 5.2 Vaikutukset vedenlaatuun Rakennusaikaisia pohjanmuokkaustoimenpiteitä on varsin vähän avomerialueella ja siellä vaikutukset veden laatuun jäävät suurista vesimääristä, tehokkaasta veden vaihdosta ja vähäisemmistä luontoarvoista johtuen hyvin vähäisiksi. Vaikutusalue ulottuu enintään noin kilometrin etäisyydelle putkilinjasta. Samennus ja kertymäalueet sekä vaikutukset vesiluontoon ovat selvästi pienempiä kuin rannikon läheisillä alueilla. Haitalliset aineet leviävät todennäköisesti samennuksen mukana virtaussuuntien mukaisesti, mutta sedimentoituvat lopulta kiintoaineen mukana takaisin sedimenttiin. Ulkomerialueella häiriövaikutukset ovat lyhytkestoisempia kuin saaristoalueella, koska rakennustyöt etenevät ulkomerellä nopeammin ja suurempi vesisyvyys ja avoimuus lieventävät vaikutuksia. Yleisesti ottaen lähempänä rantaa ja erityisesti Inkoon väylän alituksen johdosta tehtävät rakennustyöt aiheuttavat suurempia kiintoaineksen pitoisuuksien nousuja vedessä, johtuen saariston avomerta pienemmästä veden vaihtuvuudesta, matalammasta vedestä, sekä saarien ja saariston syvyysvaihteluiden aiheuttamista paikallisesta virtausvaihtelusta (esim. kumpuaminen) ja Inkoon väylän alituskohdissa suurehkoista massamääristä Suurimmat louhintatyöt ovat tarpeen putken rantautumisvyöhykkeellä ja rannikon läheisellä alueella, jossa kallion harjanteita louhitaan keskimäärin 1,5 metriä matalammiksi useassa kohtaa putkilinjaa. Mittavin louhintatyö on tarpeen toteuttaa Inkoon laivaväylän alituksen kohdilla. Am-

60 55 musten raivausta toteutetaan mahdollisesti kahdessa kohteessa Suomen talousvyöhykkeellä, ellei näitä kohteita pystytä ohittamaan reitin optimoinnilla. Nämä kohteet sijaitsevat metrin syvyydessä pehmeillä savipohjilla. Kallion louhinta ja kovan pohjan ruoppaus aiheuttavat vähäisempää hienoaineksen suspendoitumista vesipatsaaseen kuin savipohjien muokkaus. Inkoon rannikolla Balticconnector-putkilinjan alueella pohja on vaihtelevaa. Alueella esiintyy pehmeitä savipohjia ja osin kovia moreeni- tai kalliopohjia. Hienojakoisten sedimenttien haitallisten aineiden vaikutusten osalta muutoksen voimakkuus on vähäinen, viitearvot eivät yleensä ylity, eikä kuormitus kasva merkittävästi. Vähäinen muutos on lyhytaikaista ja palautuvaa vaikutukseltaan. Vesifaasiin vapautuvat ravinteet muodostavat lyhytaikaisen vaikutuksen putken rakennusvaiheessa. Rakennusvaiheen aiheuttaman sedimenttikuorman leviäminen Inkoon edustalla on mallinnettu (Lauri 2016). Raportti mallinnuksen tuloksista on esitetty liitteessä 8. Mallinnus koskee seuraavia toimenpiteitä, joiden on katsottu aiheuttavan merkittävimmin sedimenttikuormitusta: 1. Rantautumispaikan lähellä tehtävä ruoppaus (alle 5 m vesisyvyys) 2. Kivimateriaalin sijoitus ennen ja jälkeen putken laskemisen yksittäisiin kohteisiin 3. Putken peittäminen kivimateriaalilla putken laskun jälkeen 4. Putken laskun aikana töihin käytettävän aluksen potkurivirtojen aiheuttama sedimentin irtoaminen matalilla alueilla Mallinnus on tehty konservatiivisesti. Toisin sanoen todellisessa tilanteessa kuormituksen pitäisi jäädä alle mallinnettujen pitoisuusarvojen. Yhteenveto raportissa esitetyistä mallinnetuista toimenpiteistä on esitetty taulukossa 17. Huomionarvoista on, että silmin nähtävä veden samentuma on luokkaa 10 mg/l eli 10 NTU. Merkittävin sedimentin kuormitusaika jää viikkoon eri kohteissa ja samentuma laimenee silmin havaittavasta nopeasti pienemmiksi pitoisuuksiksi. Inkoon väylän alituskohdassa samentuma on pitkäaikaisempaa kuin mallinnus osoittaa mallinnuksen jälkeen tapahtuneiden suunnitelmamuutosten takia, joissa louhinnan ja ruoppauksen määrä kasvoi. Samentuma on näin ollen mallinnettua pitkäkestoisempaa. Samentuma laimenee töiden päätyttyä nopeasti. Kuva 45. Rannan ruoppauksen toimenpide sijoittuu mallissa pisteeseen R1. Pisteet T1-T6 ovat mallin seurantapisteitä.

61 56 Taulukko 17. Eri toimenpiteistä aiheutuvat sameusvaikutukset ja niiden kesto mallinnuksessa. Toimenpide Määrä Kesto Sameus kohteessa Rannan ruoppaus 400 m 3 10 h Kivimateriaalin sijoitus yksittäisiin kohteisiin Putken peittäminen asennuksen jälkeen. Potkurivirtojen aiheuttama sedimenttikuorma 1000 m 3 /d m 3 1 m kerros (10 m 3 /m) 2-5 d/ kohde 4000 m 3 / 8 h 400 m matkalla Kaasuputken laskuun käytetään suurehkoa alusta jonka syväys todennäköisesti vähintään 6m. Aluksen potkurivirta voi aiheuttaa sedimentin irtoamista pohjasta varsinkin rannikon läheisillä matalilla alueilla jossa potkurivirta on lähellä pohjaa. - Yli 5 mg/l pitoisuuksia ei esiinny yli 0,5 km etäisyydellä kuormituspisteestä - Samentuma ajautuu kaakkoon keskimääräisellä lounaistuulella. - Korkeimmat pitoisuuden (2,5 mg/l) saavutetaan seurantapisteessä T1 pohjan lähellä n. 1 vrk:n kuluttua töiden alkamisesta - Samentuma ajautuu heikolla koillistuulella pohjan kautta pinnalle ja siitä itään. Korkein pitoisuus 3 mg/l pisteessä T6 alle 1 km:n päässä ruoppauskohteesta.. - Pintakerroksen pitoisuudet 0,2 mg/l Alue, jolla sedimentin pitoisuus nousee yli 2 mg/l rajoittuu 2 km säteelle kuormituspaikasta kulkeutumissuuntaan. - Kulkeutuminen lounaistuulilla pohjoiseen ja koillistuulilla etelään/ lounaaseen. - Pitoisuudet eivät nouse yli 5 mg/l pohjassa 1 km etäisyydellä kuormituskohteesta. Sedimenttipitoisuus laimentuu 4 päivän kuluessa. - Heikkojen virtausten alueella pitoisuudet nousevat paikallisesti tasolle 5-10 mg/l. Kokonaiskesto jää muutamaan päivään. - Pintakerroksen pitoisuudet 0 mg/l. - Rannikon lähellä sedimenttikuormitus sekoittuu pieneen vesimäärään ja virtausnopeudet ovat pieniä avomereen verrattuna, mistä johtuen pitoisuuden nousu on avomerialuetta suurempi. Suurimmat pitoisuusnousut näkyvät suoraan kuormituspaikan lähistöllä putkilinjalla. - Pohjakerroksessa pitoisuus jää alle 10 mg/l, ja pintakerroksessa alle 5 mg/l. Jakso jolloin yli 4-5 mg/l pitoisuuksia esiintyy kestää noin 7 vuorokautta. Todennäköinen kulkeutumissuunta on kuitenkin pohjoiseen ja itään. - Alusten potkurivirta nostaa sedimenttipitoisuuden tyypillisesti noin mg/l tasolle koko vesikerroksessa. Suurin osa sedimentistä vajosi tämän jälkeen pohjaan tai pohjan läheisiin vesikerroksiin tunnin sisällä. Pohjan lähelle jäi kerros, jossa sedimenttipitoisuus oli noin mg/l. - Vaikutusalueen leveys n. 60 m. Tehtyjen sedimenttikartoitusten perusteella sedimentti on vain vähäisessä määrin nuhraantunutta ja Sedimenttien ruoppaus- ja läjitysohjeen mukaan meriläjityskelpoista. Samentuman mukana ei näin ollen kulkeudu haitta-aineita ympäristöön. 5.3 Vesien- ja merenhoitosuunnitelma Vesienhoidon ja merenhoidon tavoitteena koko EU:ssa on saavuttaa pinta- ja pohjavesien vähintään hyvä tila. Samalla hyvälaatuisten vesien tila ei saa heiketä. Hankkeen vaikutuksia vesienhoitoa ja merenhoitoa koskevan lain (1299/2004) mukaisiin vesienhoitosuunnitelmaan ja merenhoitosuunnitelmaan on tarkasteltu YVA-selostuksessa (luku 8.18).

62 Vesienhoitosuunnitelma Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen vesienhoitosuunnitelma (Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalue 2015) sisältää tiedot vesien tilasta sekä tarvittavat toimenpiteet pinta ja pohjavesien tilan parantamiseksi ja ylläpitämiseksi vesienhoitokaudella Vesienhoidon toimenpiteillä vaikutetaan meren tilaan. Yhtymäkohtia on erityisesti rehevöitymisen ja haitallisten aineiden vähentämiseen liittyvissä toimenpiteissä. Merenhoidon kannalta keskeiset valuma-alueita ja rannikkoalueita koskevat toimenpiteet esitetään vesienhoitosuunnitelmissa ja merenhoidon toimenpideohjelmissa. Myös rannikkovesien tilan arvioinnit ja seurannat tukevat toisiaan ja ne on pyritty sovittamaan yhteen vesien- ja merenhoitosuunnitelmissa. Merenhoitosuunnitelmaan sisältyy useita teemoja, joita ei käsitellä vesienhoitosuunnitelmissa. Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen rannikkovedet jakaantuvat neljään rannikkovesityyppiin. Suomenlahden sisä- ja ulkosaaristo ulottuu maamme itärajalta Porkkalanniemelle. Porkkalanniemestä länteen rannikkovedet kuuluvat lounaiseen sisä- ja ulkosaaristotyyppiin. Rannikkovesityypit on jaettu edelleen 54 rannikkovesimuodostumaan. Rannikkovesimuodostumien jakamisessa on otettu huomioon mm. rannikkovesien syvyystiedot, vedenlaatutiedot sekä jokien vaikutusalueet. Maakaasuputki sijoittuu Inkoon sisä- ja ulkosaariston alueelle. Maakaasuputken rakennustöistä aiheutuva tilapäinen ja pääosin lievä samennus, laivaliikenteen vähäinen lisääntyminen ja mahdollisesti putken huuhtelusta aiheutuva lyhytaikainen kuormitus eivät heikennä merkittävästi veden fysikaalis-kemiallista laatua ja ekologista tilaa alueen rannikkovesimuodostumissa. Ravinnekuormitus voi jossain määrin kiihdyttää kasviplanktontuotantoa, jota toisaalta sameuden lisääntyminen rajoittaa. Sameus alentaa näkösyvyyttä, mutta lyhytaikainen muutos ei vaikuta merkittävästi rakkoleväkasvustoihin. Pohjan muokkausten aiheuttamat muutokset pohjaeläimistössä arvioidaan pääosin palautuviksi, pääosin pohjien tila on kytköksissä happitilanteeseen. Kokonaisuutena Balticconnector-maakaasuputkihankkeen rakentamisen aikana merialueella voi olla havaittavissa veden laadun tilapäistä heikennystä ja vähäisiä biologisia muutoksia paikallisesti. Käyttövaiheessa putken mahdollisesti aiheuttamien lievien virtausmuutosten ja vähäisen kuormituksen ei arvioida vaikuttavan merkittävästi merialueen veden laatuun tai aiheuttavan merkittäviä vaikutuksia rantavyöhykkeen vesikasvillisuuteen tai pohjaeläimiin. Balticconnector-maakaasuputkihankkeen ei arvioida vaarantavan tai viivästyttävän hyvän tilan saavuttamista merialueella. Vaikutukset vesienhoitosuunnitelmassa on arvioitu olevan työnaikaisia, lähinnä paikallisia ja ajalliselta kestoltaan rajoitettuja Merenhoitosuunnitelma Valtioneuvosto hyväksyi Suomen merenhoitosuunnitelman toimenpideohjelman vuosille Toimenpideohjelma on merenhoitosuunnitelman kolmas osa. Meren hyvän tilan määritelmät, yleiset ympäristötavoitteet sekä alustava arvio meren tilasta sisältyvät merenhoitosuunnitelman ensimmäiseen osaan ja merenhoitosuunnitelman toinen osa sisältää merenhoidon seurantaohjelman. Valtioneuvosto päätti ensimmäisestä osasta vuonna 2012 ja toisesta Merenhoitosuunnitelma on valmisteltu vesien ja merenhoidon järjestämisestä annetun lain ja merenhoidon järjestämisestä annetun valtioneuvoston asetuksen nojalla ja se on yhteisön meriympäristöpolitiikan puitteista annetun Euroopan parlamentin ja neuvoston direktiivin (meristrategiapuitedirektiivi) edellyttämä kansallinen meristrategia. Ohjelmassa tarkastellaan rehevöitymisen hillitsemistä, vaarallisten ja haitallisten aineiden vähentämistä, luonnon monimuotoisuuden suojelua, haitallisten vieraslajien torjuntaa, merellisten luonnonvarojen kestävän käytön ja hoidon edistämistä, merenpohjiin kohdistuvien ihmisvaikutusten vähentämistä, hydrografisten muutosten aiheuttamien häiriöiden estämistä sekä meren ja rantojen roskaantumisen ja vedenalaisen melun vähentämistä. Yhtenä toimenpiteenä ravinnekuormituksen vähentämisessä on esitetty nesteytetyn maakaasun käytön edistäminen alusten polttoaineena ja tarvittavan infrastruktuurin rakentamisesta huolehtiminen. Muita Balticconnector-hankkeeseen läheisesti liittyviä toimenpiteitä ovat mm. vedenalaisen melun tuottamisen vähentäminen ja ruoppausten haitallisten vaikutusten vähentäminen.

63 58 Balticconnector-maakaasuputkihankkeen meriympäristölle aiheuttamat haitalliset vaikutukset on pyritty minimoimaan ensisijaisesti putkireitin suunnittelulla ja optimoinnilla. Voimakkaimmat vaikutukset kohdistuvat rakennusvaiheeseen ja erityisesti rakennusvaiheessa pyritään huomioimaan mahdolliset vaikutusten lieventämiskeinot. Hankkeen toteuttamisen ei katsota vaarantavan meriympäristön hyvän tilatavoitteen saavuttamista. Vaikutukset ovat pääosin paikallisia ja koostuvat mm. seuraavista: Rakennusvaiheessa merenpohjan muokkaus aiheuttaa sedimentin leviämistä, veden samentumista ja sedimentin laadusta riippuen orgaanisen aineksen ja ravinteiden kuormitusta. Pääasiallinen vaikutus keskittyy Inkoon väylän alituksen alueelle. Rakentamisen aikana syntyy vedenalaista melua. Merenpohjiin kohdistuu ihmistoiminnan vaikutuksia. 5.4 Vesiliikennevaikutukset Vesiliikenteeseen kohdistuvat rakentamisen aikaiset vaikutukset on arvioitu vähäisiksi. Merenpohjan muokkaustoiminnasta aiheutuu muulle laivaliikenteelle pääasiassa vain hetkellisiä (enimmillään muutama vuorokausi) vaikutuksia, kun alukset joutuvat kiertämään alueen, jossa muokkaustoimenpiteitä tehdään. Myös putkenlaskuvaiheen vaikutukset on arvioitu paikallisiksi ja lyhytaikaisiksi. Putkenlaskualus vaatii ympärilleen noin kolmen kilometrin laajuisen (halkaisijaltaan) turva-alueen, jonka muut alukset joutuvat kiertämään. Väylien alituskohtien rakentamisesta aiheutuu vesiliikennevaikutuksia. Näiden yhteensovittaminen edellyttää suunnitelmallisuutta toteutuksen ja väylän käytön välillä. Risteämäkohtien menettelytavoista, liikenteen ohjauskeinoista ja työn aikaisista turvalaiteasioista sovitaan Liikenneviraston ja Inkoon sataman kanssa. Suomenlahden ulkomerialueella kalastukseen kohdistuva haitta aiheutuu pääosin troolikalastuksen estymisestä hankealueella rakentamisen aikana. Kasvava alusliikenne, pohjanmuokkaustyöt, putkenlasku sekä putken suojaaminen häiritsevät hankealueella toimivia kalastusaluksia. Suomenlahdella, jossa reittien ylitykset tapahtuvat avomerellä, ovat vaikutukset kuitenkin vähäisiä muulle laivaliikenteelle, sillä putkenlaskualuksen turva-alueen ympärillä on runsaasti tilaa kiertoreitille ja kiertäminen aiheuttaa vain lyhyen ylimääräisen kulkumatkan. Käytönaikaiset vaikutukset vesiliikenteelle on arvioitu hyvin vähäisiksi. Vesiliikennevaikutusten lieventämiskeinot on esitetty kappaleessa Kalasto- ja kalastusvaikutukset Kalastoon ja kalastukseen kohdistuu pääasiassa vaikutuksia vain rakentamisen aikana. Tällöin sameus ja lisääntynyt sedimentaatio aiheuttavat haittaa kaloille. Rakentamisen aikana merkittävimpiä vaikutuksia aiheutuu räjäytystöistä sekä muista vedenalaista melua aiheuttavista toiminnoista. Vedenalainen melu voi aiheuttaa kaloille vammoja tai muuttaa käyttäytymistä. Rakentamisen aikana Inkoon sisäsaaristossa sekä väli- ja ulkosaaristossa voi kohdistua haitallisia vaikutuksia kalojen kutualueille. Väli- ja ulkosaaristossa tavataan taloudellisesti merkittävistä lajeista muun muassa karisiian ja silakan kutualueita. Karisiika on määritelty uhanalaisuusluokittelussa vaarantuneeksi (VU) lajiksi eikä lajin lisääntymisen yleisyyttä ole alueelta tutkimustietoa. Karisiian ja silakan kutualueita esiintyy oletettavasti putkilinjan vaikutusalueella. Avomerelle vaikutuksia kaloille aiheutuu vedenalaisista räjäytyksistä. Vaikutus on kuitenkin lyhytaikainen. Vaikutusten kokonaismerkittävyys on saaristossa arvioitu kohtalaisiksi ja ulkomerellä vähäiseksi. Saaristovyöhykkeen kalastukseen merkittävin vaikutus muodostuu merenpohjan muokkaustöistä (kiintoainepitoisuuden kasvu, pyyntipaikkojen väliaikainen menetys sekä räjäytystöiden vedenalainen melu), jotka karkottavat kaloja alueelta. Haitta ovat pääasiassa väliaikaisia, jolleivät

64 59 vaikutukset kohdistu kalojen poikastuotantoalueisiin. Kiintoaineksen määrän kasvulla voi olla vaikutusta myös verkkojen lisääntyvään likaantumiseen, jolloin pyydysten pyyntiteho heikkenee ja puhdistaminen vie enemmän aikaa. Ulkomerialueella haitallista vaikutusta aiheutuu troolikalastukselle kun alusten liikkumista joudutaan rakentamisen aikana rajoittamaan. Myös ulkosaaristossa räjäytykset voivat karkottaa kaloja. Vaikutukset ovat kuitenkin väliaikaisia ja lyhytkestoisia. Kokonaismerkittävyys rannikon ja ulkomerialueen kalastukseen on arvioitu kohtalaiseksi. Hankealueen ulkomerivyöhykkeessä ei esiinny merkittäviä kalojen kutualueita. Kalastoon ja kalastukseen ei arvioida kohdistuvan käyttöönoton ja käytön aikaisia vaikutuksia tai vaikutukset ovat hyvin vähäisiä. Kalastoon kohdistuvien vaikutusten lieventämistoimenpiteitä on esitetty kappaleessa Vesikasvillisuus ja muu eliöstö Vesikasvillisuuteen aiheutuu kielteisiä vaikutuksia veden samentumisesta ja kiintoainekuormituksesta sekä ravinteiden lisääntymisestä. Hankkeen vaikutukset kohdistuvat Suomenlahdella pääasiassa putkilinjan läheisyyteen. Putkilinjan alueella esiintyy meriajokas, joka on silmälläpidettävä laji, mutta rantavyöhykkeen monimuotoisuuteen ei kokonaisuudessaan ole arvioitu kohdistuvan merkittävästi heikentävää vaikutusta. Hankkeen vaikutukset ovat ajallisesti suhteellisen lyhytkestoisia. Kiintoaineen uudelleen sedimentaation suhteen muutos on kertaluontoinen ja ajoittuu rakennusajankohtaan. Ruoppauspaikkaa lukuun ottamatta muutos on jokseenkin palautuva. Syvien pohjien pohjaeläimet tuhoutuvat putkilinjan kohdalta lähes koko matkalta, mutta kokonaisuutena maakaasuputken ei arvioida aiheuttavan suurta riskiä avomerialueiden pehmeiden pohjien yhteisöille, jotka ovat heikon happitilanteen seurauksena varsin yksipuolisia ja omaavat hyvän palautumispotentiaalin. Käytönaikaiset vaikutukset ovat vähäiset, mutta putken aiheuttamat virtausten muutokset voivat muokata vuosikymmentenaikana pohja-aineksen laatua ja siten muuttaa eliöstön rakennetta. Muutos tapahtuu useiden vuosien tai vuosikymmenten aikana ja laajuus on muutama sata metriä putken ympärillä. Linnustoon on arvioitu kohdistuvan tilapäisiä haitallisia vaikutuksia merenpohjan muokkaustoimien aiheuttamasta samentumisesta. Samentuminen vaikeuttaa lintujen ravinnonsaantia. Erityisesti linnustoarvoiltaan merkittävien luotojen ja saarien läheisyydessä samentuman aiheuttamat vaikutukset voivat hetkellisesti olla merkittäviä. Lyhytaikaisia merkittäviä haitallisia vaikutuksia voi linnustolle pesimäaikaan aiheutua myös rakennustöiden melu- tai visuaalisesta häiriöstä. Tässä hankkeessa vedenpäällisen melun on arvioitu olevan lyhytaikaista eikä sen ole arvioitu olevan niin voimakasta, että se aiheuttaisi lähimmiltä luodoilta lintujen pakenemista pesistä. Vedenpäällisen melun vaikutukset onkin arvioitu kokonaisuutena jäävän lieviksi. Vedenpäällisen melun lisäksi arviointiselostuksessa on huomioitu vedenalaisen melun vaikutukset linnustoon. Kova ja yllättävä melu saattaa vahingoittaa räjäytystöiden läheisyydessä sukeltavaa lintua. Arviointiselostuksessa vedenalaisen melun vahingoittava vaikutus on arvioitu kohdistuvan vain pieneen yksilömäärään, joten myös vedenalaisen melun vaikutukset linnustoon on arvioitu vähäisiksi. Merinisäkkäisiin kohdistuvat vaikutukset on arvioitu samankaltaisiksi linnustoon kohdistuvien vaikutusten kanssa. Samentuma hankaloittaa merinisäkkäiden ravinnonsaantia ja rakentamisen aikaisesta melusta aiheutuu häiriötä. Lieventämistoimenpiteillä voidaan vaikuttaa vedenalaisen melun aiheuttamiin haitallisiin vaikutuksiin ja mahdollisiin yksittäisten yksilöiden vahingoittumisiin. Vesikasvillisuuteen ja muuhun eliöstöön kohdistuvien vaikutusten lieventämistoimenpiteet on esitetty kappaleessa Meluvaikutukset Hankkeessa syntyy rakentamisen aikaista melua sekä vedenpinnan yläpuolella että vedenalaista melua. Hankkeen melua on mallinnettu ja mallinnusraportti esitetään liitteessä 9. Maan- ja vedenpäälliset meluvaikutukset ovat suurimmillaan putken rakentamisen aikana. Melukuormitus on kuitenkin ohimenevä ja kestää alueella vain hyvin lyhyen aikaa, sillä optimaalisissa

65 60 olosuhteissa putkenlaskuvauhti on noin 4-5 kilometriä vuorokaudessa. Yleisesti rakentamisen meluvaikutukset voivat olla häiritseviä hetkellisesti, mutta ei pitkäaikaisesti. Rakentamisen aikaisen veden- ja maanpäällisten meluvaikutusten osalta voi melun ohjearvo ulkona ylittyä hetkellisesti lähimpien loma-asuinrakennusten luona Fjusön niemimaalla tuntumassa. Rantautumiskohdalla voi aiheutua lyhytkestoisesti päiväohjearvon 45 db(a) ylityksiä Skämmön saaren länsipuolen loma-asuinrakennusten luona. Vedenalaisen melun maksimitaso Suomenlahdella maakaasuputken rakentamisen aikana on laskennallisen arvion perusteella sellainen, että monet merinisäkkäät voivat sen kuulla, ja se voi myös merkittävästi peittää muuta ääntä. Äänitaso on vain aivan putkenlaskualusten vieressä joidenkin metrien päässä niin korkea, että siitä voisi aiheutua kuulokynnyksen tilapäistä muutosta. Laskennan perusteella Inkoon Natura-alueen pohjoisreunassa, voivat vedenalaisen räjäytysten äänenvoimakkuudet häiritä merkittävästi esimerkiksi valaiden (pyöriäinen) käyttäytymistä sekä kommunikointia. Suurempi vaikutus voi kohdistua hylkeisiin, joille voi aiheutua pysyviä kuuloon liittyviä vaurioita. Käytönajan meluvaikutukset jäävät hyvin vähäisiksi. Vaikutusten kokonaismerkittävyys on sekä vedenalaisen että maanpäällisen melun osalta arvioitu avomerialueella vähäiseksi, saaristoalueella kohtalaiseksi Vedenalainen melu Vedenalaista melua syntyy hankkeen aikana merenpohjan muokkauksesta (kiviaineksen kasaus, ruoppaus ja louhintatyöt), putkenlaskusta ja kaivantojen kaivamisesta, rantautumispaikkojen rakentamisesta, putkilinjan tarkastuksista ja huoltotöistä sekä kaasun virtauksesta. Eniten melua syntyy maa-aineksen poistamisesta ruoppaamalla tai louhimalla (räjäytykset), putkenlaskusta ja kaivantojen kaivamisesta. Rakennusvaiheessa eniten melua ja haitallisia vaikutuksia aiheuttavia toimintoja ovat: peruskallion harjanteiden ja Inkoon väylän alituksen louhinnat (räjäytykset) putkilinjan varrella putkenlasku putkilinjalla Inkoon lähellä; mahdollinen ammusten raivaaminen (kaksi tiedossa olevaa kohdetta) Räjäytysten yhteydessä syntyy voimakkaita lyhytkestoisia äänenpainetasoja, joiden voimakkuus riippuu muun muassa räjähteen kokoluokasta. Maa-ainesten poistaminen ruoppaamalla aiheuttaa räjäyttämistä huomattavasti vähäisempää melutasoa. Merkittävimmät haitat syntyvät Inkoon väylän alituksen ruoppaus- ja louhitatöistä, jossa louhinta- ja ruoppaustyöt ovat pitkäkestoisimpia. Arvio louhinnan kestosta vaihtelee 4-6 kuukautta. Hankkeessa on arvioitu merinisäkkäisiin kohdistuvat turvaetäisyydet käytettäessä pintapanoksia sekä porausreikiä (taulukko 18.). Esitetyt turvaetäisyydet ilmaisevat iskupaineaaltovaikutuksen laajuutta. Turvaetäisyyksiä tullaan noudattamaan räjäytystöiden aikana, ja lievennystoimenpiteitä tullaan toteuttaa merieliöiden, varsinkin nisäkkäiden, vedenalaisista räjäytystöistä aiheutuvan vammautumisen estämiseksi.

66 61 Taulukko 18. Räjäytysten aiheuttaman iskupaineaaltovaikutuksen laskennalliset turvaetäisyydet louhinnoissa merinisäkkäisiin. TNT-panos, kg Lähtöäänitaso, db Turvaetäisyys, pintapanos, m Turvaetäisyys, porausreiät, m Vedenpäällinen melu Putkenlaskun vedenpäällinen melun leviäminen on esitetty kuvien 46 ja 47 melukartoissa. Laskennan mukaan 45 db(a):n meluvyöhyke voi levitä arviolta 500 metrin etäisyydelle putkenlaskualuksen suunnitellusta reitistä aluksen molemmille puolille. Bergskämmön saaren lomaasuinrakennusten kohdalla, voi keskiäänitaso ylittää 45 db(a) päiväohjearvon. Hetkellisesti äänitasot voivat olla tätäkin korkeampia putkenlaskun tapahtuessa aivan saaren edessä. Kaikkiaan meluvaikutukset ovat kuitenkin lyhytaikaisia. Lähimpien luonnonsuojelualueiden kohdalla melutaso voi mallinnuksen mukaan olla noin db(a), joka ylittää hieman luonnonsuojelualueille annetun päiväohjearvon 45 db(a). Yöohjearvoa ei sovelleta sellaisilla luonnonsuojelualueilla, joita ei yleisesti käytetä oleskeluun tai luonnon havainnointiin yöllä. Lähtökohtana luonnonsuojelualueiden melun ylityksissä on ollut se, että ohjearvon ei tarvitse alittua koko luonnonsuojelualueella (ympäristöministeriö 1992). Melutaso ylittyy Stor-Ramsiön luonnonsuojelualueen koillisreunalla. Muut luonnonsuojelualueiksi perustetut saaret jäävät meluvyöhykkeen ulkopuolelle. Luonnonsuojelualueiden ulkopuolisista Inkoon saariston Natura-alueen pikkusaarista meluvyöhykkeellä ovat Abborpinnarnan luodot. Ytterharun saaret ja ulkomerialueella sijaitseva Änkan tulevat lähelle melualueen rajaa. Edellä mainitut Natura-alueen saaret on osoitettu Inkoon ulkosaariston osayleiskaavassa luonnonsuojelualueiksi.

67 62 Kuva 46. Rakentamisaikainen melumallinnus. Kuvassa melu esitetään päiväajan keskiäänitason (LAeq, klo 07-22) melun leviämisenä. Putkenlaskualus etenee optimitilanteessa noin 4-5 kilometriä vuorokaudessa. Rantautumisalueella rakentamisen ajan melun leviäminen (klo 07-22) kompressoriasemalle asti on esitetty melukartassa kuvassa 47. Kuva 47. Rakentamisaikainen melumallinnus rantautumisalueella. Kuvassa on oletettu tilanne, jossa sekä putkenlasku että maanpäällinen rakentaminen tapahtuisivat yhtäaikaisesti koko alueella yhden vuorokauden aikana, vaikka todellisuudessa rakennustyömaa maa-alueella etenee vaiheittain pidemmän ajanjakson aikana.

68 63 Laskennan mukaan putkenlaskun vedenpäällisen melun keskiäänitason 45 db(a):n vyöhyke voi levitä Skämmön saaren länsipuolen sekä Jakobramsjön saaren pohjoisrannan lomaasuinrakennusten yli. Hetkellisesti äänitasot voivat olla tätäkin korkeampia putkenlaskun tapahtuessa aivan saaren edessä. Kaikkiaan meluvaikutukset ovat kuitenkin lyhytaikaisia. 5.8 Vaikutukset ranta-alueisiin sekä muuhun vesistön ja rantojen käyttöön Vaikutukset ihmisiin aiheutuvat pääasiassa rakentamisen aikaisista vaikutuksista. Erityisesti kesäaikaan maakaasuputken rakentaminen ja erityisesti Inkoon väylän alituksen rakentamistoimet voidaan kokea häiritsevän vesistön ja rantojen virkistyskäyttöä, kuten veneilyä ja kesämökkeilyä. Väliaikainen meluhaitta aiheuttaa vaikutuksia virkistyskäyttöön. Lisäksi lisääntyvä vesiliikenne sekä hetkelliset tärinähaitat vaikuttavat rantojen ja vesien käyttöön. Rakentamisen aikana on arvioitu aiheutuvan myös samentumista, joka vaikuttaa virkistyskäyttöön ja kalastukseen. Vaikutusten merkittävyys on arvioitu vähäisiksi rakentamisen ja käytön aikana. Suurimmat meluvaikutukset aiheutuvat louhintatöistä. Melun keskiäänitaso voi ylittää 45 db(a):n päiväohjearvon Bergskämmön saaren, Skämmön saaren länsipuolen sekä Jakobramsjön saaren pohjoisrannan loma-asuinrakennuksissa. Hetkittäinen tärinä voi vaikuttaa hetkittäisesti lähiasukkaiden asumisviihtyvyyteen. Poraaminen ja panostus aiheuttavat eniten melua ja tärinää. Hankkeessa on erittäin vaikea välttää kaikkea syntyvää melua ja tärinää. Näiden sietämisen kokemusta lisätään aktiivisella tiedottamisella ja kohdentamalla haittaa aiheuttavat toimet rannikkoalueen läheisyydessä yleiseen valveillaolon aikaan (klo 7-21). Rakentamisen kesto rantavyöhykkeellä on arviolta muutamia kuukausia koko hankkeen keston ollessa yhden avovesikauden mittainen. 5.9 Vaikutukset rakennuksiin, rakennelmiin ja laitteisiin Balticconnector-hankkeella ei ole merkittävä vaikutusta hankkeen ulkopuolisiin nykyisiin rantarakenteisiin tai niiden käyttöön. Hankkeesta aiheutuvan tärinän ei arvioida vaikuttavan tärinävaikutuksia ympäröiville rakennuksille. Ennen ja jälkeen rakentamista suoritetaan tarpeellisiksi katsotuille kiinteistöille katselmukset. Syntyvät vauriot korjataan tai korvataan. Balticconnector-putkilinjan hankealueelle sijoittuu muita hankkeita, joilla voi olla mahdollisia yhteisvaikutuksia putkilinjahankkeen kanssa. Suomenlahdella sijaitsee useita tietoliikennekaapeleita, joiden kanssa Balticconnector-putkilinja risteää. Osa kaapeleista on tunnistettuja ja osa tunnistamattomia. Tiedossa olevien kaapeleiden risteämisestä tullaan sopimaan kaapeleiden omistajien kanssa. Sopimukset toimitetaan Aluehallintovirastolle ennen lupapäätöksen antamista. Yleisesti arviointiselostuksessa on yhteisvaikutukset merenpohjan kaapeleiden kanssa arvioitu vähäisiksi ja lähinnä pohjan paikallisten virtausmuutosten lisääntymiseen liittyviksi (liite 2a). Suomen Merituuli Oy suunnittelema tuulipuistoaluetta sisältää merkittäviä ruoppaus- ja läjitystöitä. Rakennustöiden mahdollisesti ollessa yhtäaikaisia on hankkeilla arvioitu olevan haitallisia yhteisvaikutuksia vedenlaatuun, luonnonoloihin sekä liikenteen päästöihin ja liikenteeseen. Hankkeet eivät mitä ilmeisimmin ole samanaikaisia, sillä Merituuli Oy:n hankkeesta ei ole toistaiseksi rahoituspäätöstä. Balticconnector-hankkeen YVA-selostuksessa on arvioitu Rudus Oy:n uuden satama-altaan rakennustöillä olevan vähäisiä yhteisvaikutuksia Balticconnector-hankkeen kanssa, rakennustöiden ajoittuessa samalla ajalle. Töiden ajoittumisen on arvioitu vaikuttavan vaikutusten merkittävyyteen. Tarkemmin yhteisvaikutuksista on kerrottu arviointiselostuksen kappaleessa (liite 2a). Inkoon kalasataman kehityshanke sijoittuu myös Balticconnector-putkilinjan läheisyyteen. Balticconnector-hankkeella ja Inkoon kunnan kalasataman kehittämishankkeen ruoppaustöillä on arvioitu olevan mahdollisia vähäisiä yhteisvaikutuksia, jos rakentamistyöt ajoittuvat samanaikaisesti.

69 64 Balticconnector-hanke voi myös lyhytaikaisesti rajoittaa kalasatamaan kulkevaa liikennettä (liite 2a). Jos Nord Stream -laajennushanke toteutetaan nyt suunnitellussa aikataulussa, ajoittuvat hankkeen maakaasuputkien rakentaminen samaan aikaan Balitcconnector-maakaasuputken kanssa. Toteutumisjärjestys ei ole toistaiseksi tiedossa. Ylittäessään Nord Stream -maakaasuputket Suomen talousvyöhykkeen eteläreunassa aiheuttavat putkien suojaustoimenpiteet rakennustöiden aikaista veden samentumista risteyskohdan lähialueella. Käyttövaiheessa Balticconnectorin ja Nord Stream -putkien yhteisvaikutuksen ei odoteta olevan merkittävää. Jos maakaasuputkihankkeiden rakentaminen ajoittuu samaan aikaan, voi hankkeilla olla vähäisiä haitallisia yhteisvaikutuksia linnustoon ja merinisäkkäisiin (veden samentuminen, häiriövaikutukset). Koska Nord Stream -laajennushankkeen rakentaminen tapahtuu avomerialueella, eivät sen vaikutukset ulotu merkittävästi rannikkoalueelle. Jos Nord Stream -laajennushanke rakennetaan ennen Balticconnector-hanketta, voi jälkimmäisen rakentamisen aikainen laivaliikenne lisätä Nord Stream -hankkeen käytönaikaista onnettomuusriskiä jossain määrin. Rakentamisen aikaisen laivaliikenteen aiheuttama riski Nord Stream - laajennushankkeelle on kuitenkin vähäinen Vaikutukset maankäyttöön, kulttuurikohteisiin ja muinaisjäännöksiin Rantautumiskohdalla ja putkilinjalla ei ole juurikaan vaikutusta alueen nykyiseen maankäyttöön tai rakennettuun ympäristöön. Hankkeen vaikutukset kaavoituksessa on huomioitu ja Joddbolen asemakaavaan on haettu poikkeamaa rantautumispaikan osalta. Aikaisemmin laadittujen tutkimusten perusteella putkilinjalla ei ole vedenalaisia arkeologisia kohteita. Vedenalaisen arkeologian täydentävä kartoitus tehdään vuonna Kartoitus tehdään n. 13,5 km matkalta (KP 0-KP13,5) putkilinjan alueelta, josta aikaisempi aineisto ei mahdollistanut arkeologista tulkintaa Vaikutukset luonnoltaan arvokkaisiin lähialueisiin Barön selän luonnonsuojelualueen (YSA010484) saarten ja luotojen linnustoon saattaa rakennusvaiheessa kohdistua vaikutuksia, jotka johtuvat rakentamisen aiheuttamasta häiriöstä, melusta ja samentumisesta. Vaikutukset ovat kuitenkin väliaikaisia. Natura alueisiin ei ole arvioitu kohdistuvan merkittäviä vaikutuksia. Erillisessä Naturaarvioinnin tarvearvioinnissa on todettu, että lintudirektiivin lajeihin ja alueella säännöllisesti levähtäviin lajeihin voi mahdollisesti kohdistua vähäisiä vaikutuksia, mutta vaikutukset ovat lyhytaikaisia ja niitä voidaan merkittävästi vähentää lieventämistoimenpiteiden avulla. Linnustoon kohdistuvat vaikutukset on tarkemmin kuvattu arviointiselostuksessa ja vesilupahakemuksen kappaleessa 5.6. YVA-selostuksessa on todettu, ettei hankkeen rakennusvaihe tai varsinainen toiminta heikennä niitä luontoarvoja, joiden perusteella läheiset Natura-alueet on liitetty osaksi Natura-verkostoa, kun ne ovat asianmukaisesti toteutettu (liite 2a). Käytönaikaiset vaikutukset on arvioitu merkittävyydeltään hyvin vähäisiksi. Lieventämistoimenpiteet on esitetty kappaleessa Yhteysviranomaisen YVA-selostuksesta antamassa lausunnossa on todettu, että hankkeen luontovaikutuksia on selvitetty ja arvioitu riittävästi eikä erillistä luonnonsuojelulain 65 :n mukaista Natura-arviointia ei ole tarpeen tehdä. Natura-tarvearviointi on esitetty hakemuksen liitteessä 10.

70 Vaikutusten lieventäminen Yleiset lieventämistoimet Ympäristövaikutuksia pystytään lieventämään töiden ajoittamisella ja reitin optimoinnilla. Reitin optimoinnilla saavutetaan onnistuessaan hankkeen kannalta merkittävimmät lieventämistoimet, jotka koskevat maa-ainesten käyttöä, vedenalaista ja päällistä melua, tärinää ja samennusta kerrannaisvaikutuksineen. Rakennustyöt pyritään tekemään tehokkaasti ja yhtäjaksoisesti, jotta häiriö jää mahdollisimman lyhytkestoiseksi. Vesitaloushankkeesta aiheutuvia haitallisia vaikutuksia lievennetään mm. huolellisella suunnittelulla sekä tiedottamalla osallisia (asukkaat, kalastajat, liikenne) aktiivisesti ennakoitavissa olevista häiriöistä. Hankkeen etenemisestä tiedotetaan yhtiön Internet-sivustolla, jossa esitetään mm. meneillään olevat ja tulevat toimenpiteet ja niiden arvioidut kestot. Riittävä viestintä edesauttaa asukkaiden kokeman haitan sietämisessä. Putken asentamisen edellyttämät työt pyritään tekemään tehokkaasti ja yhtäjaksoisesti, Kaikki työkoneet ja polttoaineita käyttävät laitteet tarkastetaan ennen työskentelyä ja niiden kuntoa seurataan jatkuvasti. Urakoitsijalla on oltava koko rakennustyön ajan helposti käyttöönotettava öljyn ja polttoaineen poistamiseen ja imeyttämiseen soveltuva kalusto. Rakentamisen aikaisia onnettomuuksia ja päästöjä voidaan välttää huolellisella toiminnalla ja riskikartoituksella ennen töiden aloittamista. Erityistä huomiota kiinnitetään ampumatarvikkeiden raivaukseen putkilinjan läheisyydessä. Raivauksessa käytetään viranomaisten hyväksymiä ja aiemmin käytettyjä raivausmenetelmiä. Huomioitavaa on, ettei ammusten raivaaminen aina edellytä räjäytyksiä, vaan ammusten vaarattomaksi tekeminen voi olla mahdollista myös ilman räjäytystä. Rakennustöissä syntyvät jätteet kerätään ja viedään pois työmaalta asianmukaisiin keräyspisteisiin, eikä niitä päästetä veteen. Erityistä huomiota kiinnitetään vaarallisiin jätteisiin kuten öljyihin, rasvoihin ja liuottimiin, jotka erotellaan ja käsitellään asiamukaisesti. Maakaasuputken painetestauksessa käytetty vesi johdetaan väliaikaisen poistoputken kautta mereen, jossa vedet sekoittuvat mahdollisimman tehokkaasti. Testauksessa käytetään elintarvikekäytössäkin olevaa hapettumisenestoainetta, josta ei aiheudu haittaa vesieliöstölle. Vesi hapettuu uudelleen nopeasti mereen johdettaessa. Putken rakennustöihin liittyvän laivaliikenteen potkuri- ja aaltovirtausten aiheuttamaa sedimenttien eroosiovaikutusta voidaan jonkin verran vähentää reittivalinnoilla ja alentamalla kulkunopeutta herkimmillä alueilla. Rakentamisen aikaista melun aiheuttamaa häiriötä voidaan ehkäistä parhaiten suunnittelun avulla. Meluavimmat toiminnot pyritään ajoittamaan vain päiväaikaan Asutus Virkistyskäyttöön kohdistuvia vaikutuksia voidaan lieventää tiedotuksella ja pyrkimällä välttämään samenemista aiheuttavien toimenpiteiden tekemistä vilkkaimpana virkistyskäyttöajankohtana. Voimakkain samentuma aiheutuu merenpohjan tasoitustöistä ennen putken laskua, ja nämä toimenpiteet on ajoitettu pääasiassa syksyyn ja loppuvuoteen. Rakennusvaiheen aikana tiedotetaan myös alueen asukkaita lisääntyvästä liikenteestä. Asutukselle, loma-asutukselle ja virkistykselle aiheutuvaa meluhaittaa pyritään lievennetään rakennusaikana muun muassa räjäytysten ajoittamisella. Tärinävaikutuksia vähennetään hyvällä louhintasuunnittelulla. Oikeinmitoitetulla panostuksella ja räjäytyskenttien koolla voidaan lieventää tärinästä aiheutuvia haittavaikutuksia.. Ranta-alueella sijaitsevat rakenteet kuten laiturit, kaivot, maalämpökaivot, talojen perustukset, jotka ovat tärinän kannalta kriittisen etäisyyden päässä, kartoitetaan. Kartoituksessa merkitään ylös rakenteen sijainti sekä arvioidaan sen kunto kartoitushetkellä. Mahdolliset vauriot korvataan tai korjataan katselmuksen jälkeen.

71 Eläimet Linnustoon kohdistuvia vaikutuksia voidaan lieventää ottamalla lintujen pesiminen huomioon töiden ajoittamisessa. Sekä ammusten raivaamisen yhteydessä että louhintatöiden yhteydessä käytetään vedenalaisen melun aiheuttamien vaikutusten lieventämistoimina ääneen perustuvia karkotteita, joilla kalat, linnut ja merinisäkkäät karkotetaan voimakkaimman melualueen ulkopuolelle. Raivaamista suoritetaan suotuisissa sääolosuhteissa, päiväsaikaan tyynellä tai vähäisellä merenkäynnillä, kun merinisäkkäiden ja lintujen olemassa olosta raivaamisalueella voidaan saada luotettavia havaintoja. Jos turvallisuusvyöhykkeellä havaitaan merinisäkkäitä, merilintuja tai kalaparvia, räjäytyksiä lykätään. Eläinten karkottumisen varmistamiseksi tehostetaan karkottamista seuraavilla käytössä olevilla menetelmillä: - äänikarkottimet hylkeille ja pyöriäisille. Karkottimien määrää lisätään ammusten koon kasvaessa. - kalojen äänipelottimet, jotka ovat pieniä räjähdyspanoksia ( g) Karkottamisia tehdään myös louhintatöiden yhteydessä. Louhintatyöt pyritään tekemään mahdollisimman yhtäjaksoisesti, jolloin karkottamisen tarve vähenee kalojen ja merinisäkkäiden välttäessä aluetta melun vuoksi Vesiliikenne Vesiliikenteen vaikutuksia lievennetään pitämällä tiiviisti yhteyttä kansallisen rannikkovartioston ja asianomaisten meriviranomaisten kanssa koko rakennusvaiheen ajan toimittamalla tietoa rakennustöiden etenemisestä. GOFREP-järjestelmän tiedot ylläpidetään ajantasaisina alusten työsuunnitelmista. Rannikkovartiosto tiedottaa merenkulkijoita rakennustöistä sekä meriliikenteen rajoituksista. Rakennusvaiheen aikana tiedotetaan myös alueen asukkaita lisääntyvästä liikenteestä. Putkenlaskun aikana tarkkaillaan muuta meriliikennettä. Rakentamisen ajaksi määritetään riittävä suojavyöhyke, jotta mahdollisilta yhteentörmäyksiltä vältytään. Väylien alituskohtien rakentaminen ja väylien käytön turvaaminen edellyttävät suunnitelmallisuutta toteutuksen ja väylän käytön välillä. Risteämäkohtien menettelytavoista, liikenteen ohjauskeinoista ja työn aikaisista turvalaiteasioista sovitaan Liikenneviraston ja Inkoon sataman kanssa Kalastus Kalaston poikastuotantoon kohdistuvia vaikutuksia, louhintatöiden yhteydessä mahdollisesti aiheutuvia kalakuolemia ja hylkeisiin kohdistuvia haittoja estetään ja vähennetään karkottamalla kalat ja hylkeet pienemmillä panoksilla vaaravyöhykkeeltä ennen varsinaisten louhintatöiden edellyttämien panostus- ja räjäytystöiden alkamista. Kaasuputken käytön aikana kalastolle ei synny vaikutuksia, joita voitaisiin merkittävästi lieventää. Troolikalastusta hankkeen Suomen puoleisella osuudella on varsin vähän. Kalastolle ja kalastukselle koituvaa yleistä haittaa kompensoida kalatalousmaksulla. Kaupallisten kalastajien kanssa tehdään sopimus ennakkoon 5.13 Vaikutusalueet Hankkeen vaikutusalueet liittyvät kalastukseen. Kuvaan 48. on merkitty kutualueet sekä rakennettavan putken ympärille 1 km:n puskurivyöhyke, jonka sisään hankkeesta aiheutuva mahdollinen samentumavaikutus mallinnusten perusteella voi ulottua. Lähempänä rantaa tehtävät rakennustyöt aiheuttavat suurempia kiintoaineksen pitoisuuksien nousuja vedessä, johtuen saariston avomerta pienemmästä veden vaihtuvuudesta, matalammasta vedestä, sekä saarien ja saariston syvyysvaihteluiden aiheuttamista paikallisesta virtausvaihtelusta (esim. kumpuaminen). Tästä syystä hakija ei esitä vaikutusalueeksi kauempana rannikosta sijaitsevia putkiosuuksia. Ulkomerialueella häiriövaikutukset ovat lyhytkestoisempia kuin saaristoalueella, koska rakennustyöt etenevät ulkomerellä nopeammin ja suurempi vesisyvyys lieventää vaikutuksia.

72 67 Putken sijainti eri kiinteistöjen kohdalla, sekä putken pinta-ala kyseisten kiinteistöjen alueella on esitetty liiteaineistossa 1a. Putken sijainti kiinteistöjen vesialueella ei aiheuta vahinkoa kiinteistöille. Kuva 48. Kartta vaikutusalueesta. Vihreällä rasterilla on osoitettu kalojen kutualueet, punaisella viivalla Balticconnectorin putkilinja sijainti ja punaisella katkoviivalla 1 km puskurivyöhyke putken ympärillä. Kartta oikeassa mittakaavassa on esitetty tarkkailuohjelman liitteenä sekä liitteessä 4.