Mielenterveyden häiriöistä kärsivien tupakasta vieroitus

Transkriptio

1 Jaana Keto, Nina Rautio, Tero Ylisaukko-oja, Kari Linden ja Hannu Koponen KATSAUS Mielenterveyden häiriöistä kärsivien tupakasta vieroitus Mielenterveyden häiriöistä kärsivät henkilöt tupakoivat yleisväestöä enemmän ja kuolevat todennäköisemmin tupakoinnin aiheuttamiin sairauksiin. Tuoreessa suomalaisessa tutkimuksessa psykiatreista 54 % ilmoitti antavansa usein lopetuskehotuksen potilailleen mutta ainoastaan 34 % suositteli usein nikotiinikorvaushoitoa ja vain 12 % määräsi usein tupakasta vieroitukseen reseptilääkkeen. Psykiatrien alhaisen vieroitusaktiivisuuden taustalla voi olla useita tekijöitä kuten psykiatrin omat asenteet, henkilökohtainen tupakointihistoria, työympäristön esteet vieroituksen toteuttamiselle sekä potilaan diagnoosi. Koska tupakointi haittaa psykiatristen sairauksien hoitoa muun muassa vähentämällä eräiden lääkeaineiden pitoisuuksia veressä ja lisäksi altistaa muille vakaville sairauksille sekä ennenaikaiselle kuolemalle, tulisi psykiatristen potilaiden tupakasta vieroitukseen panostaa nykyistä huomattavasti enemmän. Mielenterveyden häiriöistä kärsivät henkilöt voivat hyötyä tavanomaista neuvontaa enemmän heille räätälöidystä ja intensiivisemmästä tupakasta vieroituksesta. Myös moniammatillista yhteistyötä voitaisiin hyödyntää enemmän psykiatristen potilaiden tupakasta vieroituksessa. Tupakkariippuvuus ja sen taustalla oleva nikotiiniriippuvuus täyttävät kroonisen sairauden kriteerit (1). Psykiatristen potilaiden sairastavuuden ja kuolleisuuden aiheuttajana tupakointi on tärkein estettävissä oleva tekijä (2, 3). Mielenterveyden häiriöistä kärsivillä henkilöillä tupakointi on jopa neljä kertaa yleisväestöä yleisempää (4). Poikkeuksena ovat pakko-oireisesta häiriöstä kärsivät henkilöt, joiden tupakointi on muuta väestöä vähäisempää (5). Tupakoinnin yleisyys vaihtelee psykiatrisen diagnoosin mukaan: skitsofreniaa sairastavilla tupakointi on yleisintä (4, 6). Tupakointi on erityisen yleistä myös päihdehäiriöistä kärsivien potilaiden keskuudessa (3). Mitä useampi elinikäinen psykiatrinen diagnoosi henkilöllä on, sitä todennäköisemmin ja sitä enemmän hän tupakoi (4). Mielenterveyden häiriöistä kärsivät henkilöt saattavat käyttää tupakointia ja tupakan sisältämää nikotiinia itsehoitona oireisiinsa. Esimerkiksi skitsofreniaa sairastavilla tupakoinnin on todettu parantavan tarkkaavuutta (7). Nikotiini lievittääkin erityisesti skitsofrenian negatiivisia oireita nigrostriataalisen ja mesokortikolimbisen dopamiiniradan kautta (3). Lisäksi nikotiini stimuloi glutamaatin vapautumista hippokampuksesta (3). Tupakoinnin yleisyyttä selittää myös jo väistymässä oleva hoitokulttuuri, jossa tupakointi on hyväksyttävä osa psykiatristen sairaaloiden ja asumisyksiköiden kulttuuria ja arkipäivän toimintaa (8). Kenties osittain tästä syystä psykiatriset potilaat voivat kokea tupakoinnin rauhoittavan ja tuovan turvallisuutta elämään sekä helpottavan sosiaalisiin tilanteisiin osallistumista ja päivittäisten askareiden suorittamista (9). Nämä tekijät voivat asettaa haasteita mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden tupakasta vieroitukselle kliinisessä työssä, vaikka heillä on muita suurempi riski kuolla sydän- ja verisuonisairauksiin (10). Lisäksi skitsofreniaa sairastavilla henkilöillä on lähes kymmenkertainen riski kuolla hengityselinten sairauksiin verrattuna muihin henkilöihin, ja tupakointi lienee ilmiölle todennäköisin selittäjä (10). Tupakointi häiritsee psykiatristen sairauksien hoitoa vähentämällä useiden lääkeaineiden pitoisuuksia plasmassa, useimmiten 855 Duodecim 2015;131:855 61

2 KATSAUS TAULUKKO 1. Tupakoinnin vaikutus eräiden psyykenlääkkeiden pitoisuuksiin. Lääkeaine Lääkeryhmä Interaktiotyyppi Mekanismi Vaikutus Klotsapiini atyyppiset psykoosilääkkeet farmakokineettinen CYP1A2-induktio lisääntynyt puhdistuma, pienentynyt plasmapitoisuus (28 %) CYP1A2-induktio lisääntynyt puhdistuma (37 98 %), pienentynyt plasmapitoisuus (12 %) CYP1A2-induktio vähentynyt kokonaisaltistus (75 %), vähentynyt hyötyosuus (50 %) todennäköisesti vähentynyt sedaatio CNS-stimulaatio todennäköisesti vähentynyt sedaatio CNS-stimulaatio Olantsapiini atyyppiset psykoosilääkkeet farmakokineettinen Agomelatiini muut masennuslääkkeet bentsodiatsepiinit bentsodiatsepiinit farmakokineettinen farmakodynaaminen farmakodynaaminen Diatsepaami Klooridiatsepoksidi Muokattu lähteistä 28, 29 ja CYP1A2-välitteisesti (TAULUKKO 1). Täten tupakoitsijat saattavat vaatia suurempia lääkeannoksia terapeuttisen vaikutuksen saavuttamiseksi ja ovat näin ollen alttiimpia lääkkeen haittavaikutuksille lääkeaineiden pitoisuuden suurentuessa elimistössä tupakoinnin loputtua. Tupakoivilla skitsofreniaa sairastavilla henkilöillä on myös raportoitu esiintyvän enemmän osastojaksoja ja vakavampia psykiatrisia oireita kuin henkilöillä, jotka eivät tupakoi (11). Hoitava lääkäri saattaa ajatella, ettei mielenterveyden häiriöstä kärsivä potilas ole motivoitunut lopettamaan tupakointia. On kuitenkin osoitettu, että psykiatriset potilaat ovat yhtä halukkaita lopettamaan tupakoinnin kuin muukin väestö, joskin psykoottistasoisesta häiriöstä kärsivät ovat vähemmän motivoituneita kuin masennuksesta kärsivät (12). Suositusten mukaan psykiatristen potilaiden tupakasta vieroitukseen tulisi panostaa nykyistä enemmän ja lopettamisen tukena tulisi alusta pitäen käyttää tehokkainta saatavilla olevaa hoitoa: lääkärin tarjoamaa tukea yhdistettynä sopivaan lääkehoitoon (2, 3). Kuinka psykiatrit vieroittavat tupakasta? Tukitoimet. Psykiatrit ovat avainasemassa mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden tupakasta vieroituksessa. Kirjallisuus antaa kuitenkin viitteitä siitä, että psykiatrit ovat muita lääkäreitä passiivisempia vieroitustyössä (13, 14). Tupakasta vieroitusta koskevassa Käypä hoito suosituksessa on kuvattu lääkäreille kuuluvat vieroitustehtävät ja niissä tarvittavat taidot (2). Tupakasta vieroitukseen liittyviä lääkäreiden tekemiä tukitoimia ovat muun muassa tupakoinnista ja sen lopettamisesta kysyminen, potilaan auttaminen tupakoinnin lopettamista koskevan suunnitelman teossa, tiedon antaminen lopettamista tukevista menetelmistä, nikotiinikorvaushoidon suosittelu tai lääkereseptin määrääminen tupakasta vieroitukseen (2). Havaitussa tukemisaktiivisuudessa on eri tutkimusten välillä suuria eroja, jotka todennäköisesti selittyvät pitkälti tutkimusten erilaisilla kohderyhmillä ja tutkimusmenetelmillä. Keskustelu. Suomalaisista psykiatreista 77 % ilmoitti kysyvänsä lähes aina tai usein potilailtaan, kuinka paljon tämä tupakoi (14). Yhdysvaltalaistutkimuksessa on saatu samansuuntaisia tuloksia (15). Vaikka tupakointistatus kartoitetaan, se ei välttämättä johda lopetuskehotuksen antamiseen (13, 14). Potilaiden kokemuksia on selvitetty vähemmän, mutta viitteitä siitä, että mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden tupakasta vieroitus olisi varsin vähäistä, saatiin muun muassa tutkimuksesta, jossa 337 psykiatrisesta sairaalapotilaasta ainoastaan 4 % raportoi saaneensa J. Keto ym.

3 Kuva: istock apua tupakoinnin lopettamiseen terveydenhuollosta (11). Lääkehoito. Nikotiinikorvaushoidon (laastari, purukumi, imeskelytabletti, liukotabletti, suusuihke ja inhalaattori) ohella tupakasta vieroitukseen käytetään Suomessa myös reseptilääkkeitä, joita ovat bupropioni ja varenikliini sekä nortriptyliini, jolle tupakasta vieroitus ei ole valmisteyhteenvedon mukainen virallinen käyttöaihe (2). Vuonna 2007 julkaistussa yhdysvaltalaistutkimuksessa 23 % psykiatreista ilmoitti määräävänsä nikotiinikorvaushoitoa tupakoiville potilailleen (13). Vastaavasti suomalaisessa tutkimuksessa 32 % psykiatreista suositteli lähes aina tai usein potilailleen nikotiinikorvaushoitoa (14). Tutkimusten mukaan reseptilääkkeen määrääminen tupakasta vieroitukseen on vielä vähäisempää kuin nikotiinikorvaushoidon suosittelu. Vuonna 2007 julkaistussa tutkimuksessa 20 % yhdysvaltalaisista psykiatreista määräsi tavallisesti reseptilääkkeen tupakoinnin lopettamisen tueksi, kun vastaava luku oli suomalaisilla psykiatreilla 12 % (13, 14). Mitkä tekijät vaikuttavat psykiatrien toteuttamaan tupakasta vieroitukseen? Potilaan henkilökohtaiset ominaisuudet. Mielenterveyden häiriöistä kärsivien potilaiden henkilökohtaisten ominaisuuksien on todettu vaikuttavan tupakasta vieroitusta koskevan neuvonnan tarjoamiseen. Esimerkiksi Yhdysvalloissa tehdyn tutkimuksen mukaan mielenterveyden häiriöistä kärsivät potilaat, jotka olivat yli 50-vuotiaita sekä lihavia, kärsivät korkeasta verenpaineesta tai sairastivat diabetesta, asuivat maaseutumaisessa ympäristössä ja olivat ensimmäistä kertaa vastaanotolla, saivat muita todennäköisemmin tupakasta vieroitusta koskevaa neuvontaa psykiatreilta (15). Myös psykiatrinen diagnoosi vaikutti neuvonnan tarjoamiseen: kaksisuuntaista mielialahäi riötä potevat saivat masentuneita todennäköisemmin neuvontaa (15). Britanniassa tehdyssä tutkimuksessa todettiin, että mitä tahansa vieroituslääkettä (nikotiinikorvaushoito, varenikliini tai bupropioni) määrättiin todennäköisemmin naisille tai henkilöille, jotka olivat vuotiaita tai joilla oli keuhkoahtaumatauti tai masennus (16). Psykiatristen potilaiden lääkehoito. Mielenterveyden häiriöistä kärsiville henkilöille voidaan yleensä suositella samoja vieroitushoitoon tarkoitettuja lääkkeitä (nikotiinikorvaushoitoa, bupropionia ja varenikliinia) kuin muillekin tupakoitsijoille, mikäli potilas on hoitotasapainossa (2, 3). Kaikkia näitä lääkeaineita voidaan käyttää masennuspotilailla, ja myös skitsofreniaa tai kaksisuuntaista mielialahäiriötä sairastavien lääkehoidosta on saatu 857 Mielenterveyden häiriöistä kärsivien tupakasta vieroitus

4 KATSAUS TAULUKKO 2. Muistilista mielenterveyden häiriöstä kärsivän tupakasta vieroituksesta. Mielenterveyden häiriöstä kärsivän tupakasta vieroitus Mitä on huo mioitava? Kirjaa tupakointistatus Sovi lopetuspäivä Anna tukea Kartoita tupakkariippuvuus ja tarjoa sopivaa lääkehoitoa Muista seuranta Huomioi repsahdukset ja relapsit Tarkista muu lääkitys Miksi? Tupakointi heikentää psykiatrisen potilaan ennustetta ja vaikuttaa muihin lääkehoitoihin. Potilaan tulee olla itse motivoitunut lopettamaan tupakointi. Lopettaminen on otollisempaa silloin, kun potilas on vakaassa tilassa. Potilaan on tärkeää tiedostaa tupakkariippuvuuden krooninen luonne ja osata varautua vieroitusoireisiin. Potilaan tulee oivaltaa, mitä tarkoitusta tupakointi hänen elämässään palvelee, ja kehittää vaihtoehtoisia selviytymisstrategioita esimerkiksi stressaaviin tilanteisiin. Lisätuki (esimerkiksi yksilö- tai ryhmäterapia, puhelinneuvonta) parantaa onnistumistodennäköisyyttä. Riippuvuuden voimakkuus, potilaan psykiatrinen tila ja muu lääkehoito on huomioitava vieroituslääkitystä valittaessa. Hoitomyöntyvyyden kannalta on keskeistä, että potilaalle kerrotaan vieroituslääkkeiden mahdollisista haittavaikutuksista. Riippuvuuden voimakkuuden voi kartoittaa esimerkiksi Fagerströmin kahden kysymyksen testillä. Tupakoinnin lopettamisen yhteydessä voi ilmetä muutoksia mielialassa ja psyykkisten oireiden pahenemista. Relapsin todennäköisyys on suurin muutaman päivän sisällä lopettamisesta ensimmäinen yhteydenotto tulisikin tehdä pian sovitun lopettamispäivän jälkeen. Epäonnistuneisiin lopetusyrityksiin voi liittyä masennus- ja ahdistuneisuusoireiden pahenemista. Sekä potilaan että lääkärin tulee toisaalta tiedostaa, että retkahdukset ja relapsit voivat tarjota arvokasta tietoa potilaan riippuvuuden luonteesta ja siten auttaa tulevissa lopetusyrityksissä ja tuen räätälöinnissä. Tupakointi ja sen lopettaminen vaikuttavat monien psyykenlääkkeiden pitoisuuksiin elimistössä. Ks. TAULUKKO 1. Muokattu lähteestä (3). 858 rohkaisevia tuloksia (3). Huomiota on kuitenkin kiinnitettävä siihen, että tupakoinnin lopettamisen myötä psyykenlääkkeiden pitoisuudet verenkierrossa voivat suurentua, jolloin lääkeannosta on muutettava (TAULUKKO 1). Vieroituksessa käytettävien reseptilääkkeiden varenikliinin ja bupropionin raportoidut neuropsykiatriset haittavaikutukset voivat vaikuttaa lääkkeiden määräämiseen. Näiden lääkeaineiden tehoa ja haittavaikutuksia kartoittaneessa 34 tutkimusta kattaneessa Cochrane-katsauksessa ei kuitenkaan todettu merkitsevää näyttöä siitä, että vieroituslääkkeet lisäisivät vakavien neuropsykiatristen haittojen riskiä tai pahentaisivat oireita skitsofreniaa sairastavilla potilailla (17). Toisessa meta-analyysissä on todettu, ettei varenikliini pahentanut lumelääkitykseen verrattuna masennus- tai ahdistuneisuusoireita riippumatta siitä, oliko potilaalla mielenterveystaustaa vai ei (18). Kun verrataan bupropionilla, varenikliinilla ja nikotiinikorvaushoidolla tehtyjä vieroitusyrityksiä keskenään, ei havaita eroa masennuksessa tai suisidaaliudessa näiden ryhmien välillä (19). Tupakoinnin lopettamiseen erityisesti epäonnistuneisiin yrityksiin voi kuitenkin aina liittyä mielialan huomattavaa laskua, minkä vuoksi lopettajan mielialaa on syytä seurata (3). Psykiatrin asenne. Psykiatrien vieroitusaktiivisuuteen vaikuttavat myös psykiatrin omat asenteet. Erityisesti suomalaisten miespsykiatrien keskuudessa esiintyy näkemystä, jonka mukaan tupakkavalistus ei ole heidän tehtävänsä (20). Myös psykiatrin oma tupakointi voi vaikuttaa vieroitusintoon tutkimusten mukaan tupakoimattomat lääkärit ovat aktiivisempia vieroittajia kuin heidän tupakoivat kollegansa (21). Suomalaiset psykiatrit tupakoivatkin enemmän kuin muiden erikoisalojen edustajat; tupakointi on liki kaksi kertaa yleisempää psykiatrien keskuudessa kuin koko J. Keto ym.

5 suomalaisessa lääkärikunnassa keskimäärin (14). Toisaalta omakohtaiset kokemukset voivat johtaa vähemmän mystifioituun käsitykseen tupakoinnista. Suomalaisessa tutkimuksessa huomattiin, että psykiatrien, joilla ei ollut henkilökohtaista tupakointitaustaa, oli vaikeampi kieltää potilaita tupakoimasta (20). Myös kokemus siitä, että omat vieroitustaidot eivät riitä, voi johtaa tupakointikeskustelun välttelyyn. Eräässä yhdysvaltalaistutkimuksessa vain noin neljäsosa mielenterveystyön ammattilaisista luotti kykyihinsä tupakoinnin lopettamista koskevassa neuvonnassa (22). Psykiatrisille potilaille räätälöity apu voi tehostaa tupakasta vieroitusta Moniammatillinen yhteistyö potilasta hoitavien lääkärien ja muiden terveydenhuollon ammattilaisten kesken on osoittautunut tehokkaaksi tupakasta vieroituksessa, ja tätä hyödynnetäänkin perusterveydenhuollon hoitopoluissa (23). Psykiatrisille potilaille suunnattu hoitopolku huomioisi lisäksi potilaan psykiatrisen diagnoosin, mikä voisi entisestään tehostaa vieroitusta. Esimerkiksi skitsofreniaa sairastavien kohdalla tavanomainen neuvonta tupakoinnin lopettamisesta voi olla suhteellisen tehotonta, mikä johtuu potilaan kognitiivisesta tilasta (24, 25). Siksi intensiivisempi vieroitus voi olla heidän kohdallaan sopivampaa (24, 25). Myös tupakoinnin asteittainen vähentäminen tai tupakoinnin lopettaminen lyhyeksi ajaksi kerrallaan voi olla aluksi tarkoituksenmukaisempaa kuin tähtääminen kerralla lopulliseen lopettamiseen (24). Ryhmän tuesta voi olla apua, vaikka keskustelua käydäänkin muun muassa siitä, tulisiko skitsofreniaa sairastava henkilö ohjata tupakoinnin lopettamista koskevaan ryhmäterapiaan terveiden vai muista mielenterveyshäiriöistä kärsivien henkilöiden kanssa (25). Masennushäiriöistä kärsivien kohdalla on puolestaan erityisen tärkeää huolehtia mielialan seurannasta ensimmäisten kahden tupakoimattoman viikon aikana. Tällä ajanjaksolla tupakkalakkolaisen mieliala laskee todennäköisimmin, mikä lisää tupakointiin palaamisen riskiä (26). Usein haasteena mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden kohdalla on pitkäaikainen tupakoimattomuudessa pysyminen, minkä vuoksi vieroituksessa voidaan tarvita intensiivisempiä interventioita (27). Psykiatrisille potilaille räätälöidyssä vieroituksessa on huomioitava myös psyykenlääkkeiden, tupakoinnin ja vieroituslääkkeiden mahdolliset yhteisvaikutukset (28, 29). Suunnannäyttäjänä vieroituksen räätälöinnissä on toiminut Euroopan psykiatrinen yhdistys EPA, joka julkaisi hiljattain ensimmäiset hoitosuosituksensa psykiatristen potilaiden tupakasta vieroituksesta (3). Suosituksen avainkohdat on esitetty TAULUKOSSA 2. Lopuksi YDINASIAT Mielenterveyden häiriöistä kärsivät henkilöt tupakoivat yleisväestöä enemmän mutta ovat yhtä motivoituneita lopettamaan tupakoinnin. Tutkimusten mukaan psykiatristen potilaiden tupakasta vieroitusta toteutetaan suhteellisen vähän, vaikka tupakoinnin lopettaminen lievittää esimerkiksi masennus- ja ahdistusoireita vähintään masennuslääkityksen veroisesti. Psykiatrisille potilaille voidaan yleensä suositella samojen vieroitushoitojen käyttöä kuin muullekin väestölle. Psykiatriset potilaat voivat lisäksi hyötyä intensiivisestä ja heille räätälöidystä avusta tupakoinnin lopettamisessa. 8 8 Moniammatillista yhteistyötä voitaisiin hyödyntää enemmän psykiatristen potilaiden tupakasta vieroituksessa. Tuoreessa meta-analyysissä tupakoinnin lopettamisen on todettu vähentävän mielenterveyspotilaiden ahdistuneisuutta, masentuneisuutta ja stressiä sekä parantavan mielialaa ja elämänlaatua (30). On huomionarvoista, että vaikka tupakoinnin lopettamisen yhteydessä 859 Mielenterveyden häiriöistä kärsivien tupakasta vieroitus

6 KATSAUS esiintyy usein mielialan laskua, pidemmällä aikavälillä vaikutus on päinvastainen: metaanalyysin mukaan tupakoinnin lopettaminen lievittää ahdistuneisuus- ja masennusoireita vähintään yhtä paljon kuin masennuslääkitys (30). Tupakoinnin jatkumista selittävän nikotiiniriippuvuuden hoitoon on tehokkaita hoitokeinoja, ja useiden mielenterveyden häiriöistä kärsivien potilasryhmien vieroituksesta on näyttöä. Vaikka erilaisten mielenterveyden häiriöistä kärsivien henkilöiden kohdalla tupakasta vieroittamisessa voidaan kohdata tavallista enemmän haasteita, heistä kuitenkin huomattava osa lopettaa tupakoinnin pysyvästi. Tupakoinnin lopettaminen kohentaa myös näiden potilaiden terveydentilaa, tukee psykiatrisen sairauden hoitoa, pienentää potilaan riskiä sairastua kroonisiin somaattisiin tupakkasairauksiin, kuten keuhkoahtaumatautiin ja sepelvaltimotautiin, sekä pidentää eliniänennustetta. 860 KIRJALLISUUTTA 1. International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems, 10 th Revision (ICD-10). Geneve: WHO en/. 2. Tupakkariippuvuus ja tupakasta vieroitus [verkkodokumentti]. Käypä hoito -suosi tus. Suomalaisen Lääkäriseuran Duode cimin ja Suomen Yleislääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim 2012 [päivitetty ]. www. kaypahoito.fi. 3. Rüther T, Bobes J, De Hert M, ym. EPA guidance on tobacco dependence and strategies for smoking cessation in people with mental illness. Eur Psychiatry 2014;29: Lasser K, Boyd JW, Woolhandler S, Himmelstein DU, McCormick D, Bor DH. Smoking and mental illness: a population-based prevalence study. JAMA 2000;284: Abramovitch A, Pizzagalli DA, Geller DA, Reuman L, Wilhelm S. Cigarette smoking in obsessive-compulsive disorder and unaffected parents of OCD patients. Eur Psychiatry 2015;30: Riala K. Psykiatrinen sairastavuus ja tupakointi. Suom Lääkäril 2006;61: Ahlers E, Hahn E, Ta TM, Goudarzi E, Dettling M, Neuhaus AH. Smoking improves divided attention in schizophrenia. Psychopharmacology (Berl) 2014; 231: Williams JM, Ziedonis D. Addressing tobacco among individuals with a mental illness or an addiction. Addict Behav 2004;29: Lawn SJ, Pols RG, Barber JG. Smoking and quitting: a qualitative study with community-living psychiatric clients. Soc Sci Med 2002;54: Joukamaa M, Heliövaara M, Knekt P, Aromaa A, Raitasalo R, Lehtinen V. Mental disorders and cause-specific mortality. Br J Psychiatry 2001;179: Prochaska JJ. Smoking and mental illness breaking the link. N Engl J Med 2011;365: Siru R, Hulse GK, Tait RJ. Assessing motivation to quit smoking in people with mental illness: a review. Addiction 2009;104: Physician behavior and practice patterns related to smoking cessation: full report. A report prepared for the American Legacy Foundation. Washington: Association of American Medical Colleges Rautio N, Jokelainen J, Ekroos H, ym. Erikoislääkärit tupakasta vieroituksen toteuttajina. Erikoislääkäri 2014;24: Himelhoch S, Riddle J, Goldman HH. Barriers to implementing evidence-based smoking cessation practices in nine community mental health sites. Psychiatr Serv 2014;65: Huang Y, Britton J, Hubbard R, Lewis S. Who receives prescriptions for smoking cessation medications? An association rule mining analysis using a large primary care database. Tob Control 2013;22: Tsoi DT, Porwal M, Webster AC. Interventions for smoking cessation and reduction in individuals with schizophrenia. Cochrane Database Syst Rev 2013;2:CD Gibbons RD, Mann JJ. Varenicline, smoking cessation and neuropsychiatric adverse events. Am J Psychiatry 2013; 170: Thomas KH, Martin RM, Davies NM, Metcalfe C, Windmeijer F, Gunnell D. Smoking cessation treatment and risk of depression, suicide, and self harm in the Clinical Practice Research Datalink: prospective cohort study. BMJ 2013; 347:f Alakoski A, Seppälä N, Mattila A, Leinonen E. Psykiatrit tupakkavalistajina. Suom Lääkäril 2006;61: Kawakami M, Nakamura S, Fumimoto H, Takizawa J, Baba M. Relation between smoking status of physicians and their enthusiasm to offer smoking cessation advice. Intern Med 1997;36: Himelhoch S, Daumit G. To whom do psychiatrists offer smoking-cessation counseling? Am J Psychiatry 2003; 160: Sandström P, Leppänen A, Simonen O, toim. Tupakasta vieroituksen organi sointi ja käytännöt. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2009: Fagerström K, Aubin HJ. Management of smoking cessation in patients with psychiatric disorders. Curr Med Res Opin 2009;25: Aubin HJ, Rollema H, Svensson TH, Winterer G. Smoking, quitting, and psychiatric disease: a review. Neurosci Biobehav Rev 2012;36: Campion J, Checinski K, Nurse J. Review of smoking cessation treatments for people with mental illness. Adv Psychiatr Treat 2008;14: Addington J, el-guebaly N, Campbell W, Hodgins DC, Addington D. Smoking cessation treatment for patients with schizophrenia. Am J Psychiatry 1998; 155: Zevin S, Benowitz NL. Drug interactions with tobacco smoking. An update. Clin Pharmacokinet 1999;36: Rouhos A, Raaska K. Tupakointi ja lääkeinteraktiot. Duodecim 2012; 128: Taylor G, McNeill A, Girling A, Farley A, Lindson-Hawley N, Aveyard P. Change in mental health after smoking cessation: systematic review and meta-analysis. BMJ 2014;348:g Callaghan JT, Bergstrom RF, Ptak LR, Beasley CM. Olanzapine - pharmacokinetic and pharmacodynamic profile. Clin Pharmacokinet 1999;37: J. Keto ym.

7 Summary Tobacco withdrawal in individuals suffering from mental disorders Smoking is very common in individuals with mental illnesses, but smoking cessation help is inadequately offered to them. Some 54 % of Finnish psychiatrists often advise their patients to quit smoking, yet 34 % often recommend nicotine replacement therapy, and only 12 % of them often prescribe tobacco withdrawal medication. Factors that affect advisement in smoking cessation include the psychiatrists own attitudes and personal smoking history, barriers within the work settings, and the patient s diagnosis. Because smoking poses detrimental effects on the treatment of psychiatric illnesses, as well as on the health of the patient, tailored and more intensive smoking cessation counseling should be offered to individuals with mental illnesses. JAANA KETO, MMM, tohtorikoulutettava NINA RAUTIO, TtT, tutkijatohtori TERO YLISAUKKO-OJA, FT, yliopistotutkija Terveystieteiden laitos, lääketieteellinen tiedekunta Oulun yliopisto KARI LINDEN, FaT, KTM, dosentti Medical affairs team lead Global innovative pharma, Pfizer Oy, Helsinki HANNU KOPONEN, LT, professori Helsingin yliopisto, kliininen laitos, psykiatrian osasto ja HYKS psykiatriakeskus SIDONNAISUUDET Jaana Keto: Kirjoituspalkkio (MedEngine Oy), työsuhde (MedEngine Oy) Nina Rautio: Asiantuntijapalkkio (MedEngine Oy), kirjoituspalkkio (MedEngine Oy), työsuhde (MedEngine Oy) Tero Ylisaukko-Oja: Asiantuntijapalkkio (Pfizer Oy), kirjoituspalkkio (Pfizer Oy) Kari Linden: Työsuhde (Pfizer), osakeomistus (Pfizer) Hannu Koponen: Asiantuntijapalkkio (Oy H.Lundbeck Ab, Oy Leiras Takeda Pharmaceuticals Ab, Oy H.Lundbeck Ab, Oy Leiras Takeda Pharmaceuticals Ab, Fimea, Servier, Medivir), luentopalkkio (Professio, GSK, Professio, Medivir), lisenssitulo tai tekijänpalkkio (Kustannus Oy Duodecim, Kustannus Oy Duodecim, Fimea), muu palkkio (HYKS Psykiatriakeskus KELA, Valvira) 861