YHTEENVETO KEHITTÄMISYKSIKÖN KUNTATAPAAMISISTA

Transkriptio

1 YHTEENVETO KEHITTÄMISYKSIKÖN KUNTATAPAAMISISTA Kimmo Mäkelä

2 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto 2 2. Tarvekartoitus Tapaamiset kunnissa Teemat keskusteluissa 6 3. Tapaamisten tulokset Päihdepalveluiden järjestäminen Muita huomioita päihdetyöstä Tarpeita kehittämistyölle 9 4. Johtopäätökset Ehkäisevä päihdetyö ja päihdestrategiat Päihdetyö kunnan peruspalveluissa Päihdetyön erityispalvelut Pohdintaa 16 LÄHTEET 17 1

3 1. JOHDANTO Mainiemen päihdetyön kehittämisyksikkö aloitti toimintansa maan ensimmäisenä päihdetyön kehittämisyksikkönä sosiaalialan kehittämisyksikkö verkostossa elokuun alussa syksyllä Kehittämisyksikkö toimii Hämeen päihdehuollon kuntayhtymän alueella johon kuuluu 39 Hämeen ja Pirkanmaan kuntaa. Kehittämisyksikön rahoitus liittyy valtakunnalliseen sosiaalialan kehittämishankkeeseen. Kehittämisyksikön perustehtävä on olla mukana ja tukea alueella tehtävää päihdetyön kehittämistä asiakaslähtöisesti ja käytännöstä lähtevien tarpeiden mukaan. Kehittämisteemat Mainiemen päihdetyönkehittämisyksikössä 1. Kuntien päihdetyön, hoitojatkumojen ja peruspalveluiden päihdeosaamisen tukeminen 2. Päihdetyön erityisosaamisen, tutkimuksen ja opetuksen kehittäminen 3. Ehkäisevän päihdetyön verkostoitumisen ja kehittymisen tukeminen 4. Mainiemen kuntoutumiskeskuksen osaamisen kehittäminen Toiminta-alueen erityisyksiköillä, kuten A-klinikoilla ja muilla päihdetyön toimijoilla, kuntien ja oppilaitosten työntekijöillä on mahdollisuus kehittää omaa ja työyhteisönsä osaamista kehittämisyksikön kautta. Kehittämisyksikön yksi perusajatus on käytännön tarpeista lähtevä työ palveluiden kehittämiseksi. Näitä käytännön tarpeita Mainiemen päihdetyön kehittämisyksikkö lähti selvittämään jokaisen kehittämisteeman alueella. Kuntayhtymän jäsenkuntien osalta tarpeita päätettiin ryhtyä selvittämään tapaamalla kaikkien kuntayhtymän kuntien sosiaalitoimen edustajia. Tapaamiset aloitettiin ja saatettiin päätökseen Maaliskuussa. Aikataulujen yhteensovittaminen oli ajoittain vaikeaa ja tapaamisten toteuttamisen aikataulu venyi hieman suunnitellusta. 2

4 Kuntayhtymän 39 kunnasta kehittämisyksikkö tapasi muutamaa (neljää) kuntaa lukuun ottamatta kaikki. Nämä neljä kuntaa eivät halunneet tavata kehittämisyksikköä kyseisenä ajankohtana, koska heillä oli kesken oman kehittämisyksikköä valmistelevan hankkeen rahoituksen hakeminen ja he halusivat odottaa ensin päätöstä tähän hakemukseen. Tässä yhteenvedossa esitellään tapaamiset ja niissä käytetty aineiston kokoamismenetelmä, esitetään tapaamisten haastattelujen ja keskustelujen pohjana olleet teemat sekä keskusteluissa olleet ja esiin nousseet päihdetyön kehittämisen tarpeet kuntayhtymän alueella. Päihdepalveluiden järjestämisen nykytilaan ei suuremmin kiinnitetä huomiota. raportin lopussa johtopäätöksissä pohditaan tapaamisia niiden antia ja niistä saatua aineistoa. Hämeen päihdehuollon kuntayhtymän jäsenkunnat ja niiden väkiluku ( ) Akaa Lahti Anjalankoski Lammi Asikkala Lempäälä Elimäki Loppi Forssa Mänttä Hattula Nastola Hauho Orivesi Hausjärvi Padasjoki Hollola Pirkkala Humppila Pälkäne Hämeenkoski Renko Hämeenlinna Riihimäki Janakkala Ruovesi Jokioinen Tammela Juupajoki Tampere Kalvola Tuulos Kangasala Vesilahti Kuhmalahti Vilppula Kylmäkoski Ypäjä Kärkölä Asukasluku kuntayhtymän alueella yhteensä lähde: Tilastokeskus 3

5 2. TARVEKARTOITUS 2.1. Tapaamiset kunnissa Kehittämistarvekartoituksen aineiston kokoaminen kuntien osalta on tehty haastatteluita apuna käyttäen, tapaamalla kuntien sosiaalityön johtoa ja käytännöntyöntekijöitä. Haastattelua ja henkilökohtaista vuorovaikutusta haluttiin käyttää tarvekartoituksessa monestakin syystä. Haastateltavat ovat silloin mielipiteillään ja näkemyksillään asioille ja aiheelle merkityksiä luovia henkilöitä. Henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa näitä asioita voidaan ottaa haluttaessa mukaan keskusteluun, jolloin kohtaaminen muodostuu ainutlaatuiseksi ja molemmille osapuolille uutta luovaksi tilanteeksi. (ks. Hirsjärvi & Hurme 2001: 34 42; Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2001: ) Näin tapaamisilla voitiin tarvekartoituksen ohella palvella hyvin toiminta-alueella myös kehittämisyksikön perustehtävää, keskustelemalla olemassa olevasta tilanteesta ja siinä olevista kehittämisen haasteista sekä mahdollisuuksista. Lisäksi henkilökohtaisessa vuorovaikutustilanteessa voidaan havaita esiin nousevat tunteet, eleet ja ilmeet asioiden käsittelyssä. Henkilökohtaisessa vuorovaikutuksessa voidaan myös syventää keskustelua, selventää asioita ja saada erilaisia perustelujakin tarpeen vaatiessa. (ks. Hirsjärvi & Hurme 2001: 34 42; Hirsjärvi & Remes & Sajavaara 2001: ) Tapaamisissa käytiin läpi etukäteen mietittyjä kysymyksiä teemahaastattelumenetelmää soveltaen keskustelun pohjana. Mainittua menetelmää käytettäessä voidaan hieman ohjailla haastateltavia ja aiheiden käsittelyä valittujen teemojen avulla enemmän kuin kokonaan avoimessa haastattelumallissa. Toisaalta taas voidaan edetä vapaammin kuin kokonaan standardoidussa lomake- tai strukturoidussa haastattelumallissa. (ks. Hirsjärvi & Hurme 2001: 43 48; Hirsjärvi ym. 2001: ) Tapaamiset kunnissa tapahtuivat hieman erilaisissa kokoonpanoissa kunnasta riippuen, joissakin kunnissa oli esimerkiksi aikataulujen vuoksi mahdollista tava- 4

6 ta vain sosiaalityönjohtoa ja toisissa kunnissa oli tapaamisissa mukana koko sosiaalitoimiston väki kanslisti mukaan lukien. Yhdessä kunnassa mukaan oli kutsuttu myös kolmannen sektorin toimija. Kokoonpanoa ei ryhdytty etukäteen kehittämisyksikön puolesta määrittelemään, vaan ne määräytyivät monen eri muuttujan vaikutuksesta, muun muassa aikataulullisista syistä, työkiireistä ja asian ajankohtaisuudesta kunnassa. Näin ollen tapaamisissa käytettiin kehittämisyksiköiden työn luonteen mukaan luovuutta ja sovellettiin menetelmänä yksilö- ja ryhmähaastattelua tilanteen mukaan, molemmat menetelmät ovat perusteltuja ja niillä saadaan esiin haluttua tietoa. Yksilöhaastattelun käyttämistä on voitu perustella aineiston kokoamisen menetelmänä osassa tapaamisia juuri siksi, ettei olisi ollut mielekästä tai edes mahdollista laajempaa joukkoa koolle. (ks. Hirsjärvi & Hurme 2001: 61 63; Hirsjärvi ym. 2001: ; Krogstrup 2004: 11.) Myös ryhmähaastattelun käyttämistä aineiston kokoamisessa voidaan pitää perusteltuna. Sen avulla voidaan tavoittaa haastatteluteknisesti useampia mielipiteitä tutkimusta varten. Ryhmähaastattelu tarjoaa myös hyvät mahdollisuudet halutun asian esiin saamiseksi, koska painopiste ei keskustelussa ole kovin tunnepitoisissa asioissa. Lisäksi ryhmässä syntyy keskustelua, haastateltavat kommentoivat myös toistensa ajatuksia ja saatava tieto voi näin olla laajaalaisempaa. (Krogstrup 2004: 11.) Tapaamiset tarjosivat niihin osallistuneille arvokkaan mahdollisuuden pysähtyä keskustelemaan ja ajattelemaan kuntien päihdepalveluiden tilaa ja kehittämistarpeita. Ne koettiin kunnissa hyviksi hetkiksi saada kuulla myös kehittämisyksikön näkemyksiä ja ajatuksia käytännön päihdetyöstä ja sen tulevaisuudesta. Alueen päihdetyön kehittymisen kannalta on oleellista, että tällaisia keskusteluita päästiin käymään, jossa voitiin keskustella ja kuulla aidosti, arjen kiireessä pysähtyen osapuolten näkemyksiä asioista ja yhdessä pohtia päihdetyöhön ja niiden kehittämiseen liittyviä ajatuksia. 5

7 Tapaamiset olivat myös hyvä tapa tutustua ihmisiin ja erilaisiin toimijoihin sekä selvittää olemassa olevia tarpeita ja tulevia tarpeita päihdetyössä. Tapaamisissa keskusteltiin mm. kuntien ajatuksista ja odotuksista kehittämisyksikköä kohtaan, yhteistyömahdollisuuksista ja kehittämistarpeista. Lisäksi keskusteltiin kuntien näkemyksistä päihdetyön kehittämiseksi ja päihdetyön nykytilasta Teemat keskusteluissa Kehittämisyksikön tavatessa kuntien sosiaalityön johtoa ja sosiaalialan työntekijöitä käytiin keskusteluissa läpi kehittämisyksikön esittely. Kehittämisyksikön henkilöstö, toiminnan perusajatukset ja toiminta sekä suunniteltua toimintaa käytiin lyhyesti läpi. Tapaamisiin osallistuneilla oli mahdollisuus myös esittää toiveitaan kehittämisyksikölle. Toisena käytiin läpi kunnan päihdepalvelut. Kunnan edustajat vastasivat kysymyksiin kunnan tavasta järjestää päihdepalvelut. Tapaamisessa haluttiin tietää mm. katkaisuhoitopalveluiden, avopalveluiden ja kuntoutuspalveluiden järjestämisestä kunnan alueella. Tärkeänä teemaan liittyvänä asiana keskusteltiin päihdetyön ja päihdepalveluiden kehittämistarpeista kunnan ja myös kehittämisyksikön näkökulmasta. Kolmantena tapaamisissa käytiin lyhyesti läpi kunnan suunnitelmat PARAS -hankkeen osalta. Kehittämisyksikkö oli kiinnostunut muun muassa kunnan yhteistyöstä muiden kuntien kanssa, ajatellen mahdollista seudullista päihdetyön kehittämishanketta. Tapaamisissa keskusteltiin myös kunnan päihdestrategiasta, sen olemassaolosta tai halusta ja tarpeesta sen tekemiseen, sekä pyydettiin kuntia lähettämään kehittämisyksikköön olemassa olevista päihdestrategioista tai sellaisiksi luokiteltavista suunnitelmista yhdet kappaleet. Tapaamisissa kysyttiin myös päihdeasiakkaiden kanssa yli sektorirajojen tehtävää yhteistyötä sosiaali- ja terveydenhuollon kanssa päihdeasioissa. 6

8 3. TULOKSET 3.1. Päihdepalveluiden järjestäminen Hämeen päihdehuollon kuntayhtymän jäsenkunnissa päihdepalvelut on järjestetty melko selkeästi. Kaikissa kunnissa on mahdollisuus katkaisuhoitoon, laitoskuntoutukseen ja avohoitoon. Palvelut eivät aina sijaitse oman kunnan alueella, toisinaan palvelu saattaa olla pitkänkin matkan takana. A-klinikat ovat Mainiemen kuntoutumiskeskuksen kanssa selkeästi kuntien lisäksi ratkaisevassa asemassa alueen päihdetyössä ja siten myös sen kehittämisessä. Kaikilla tapaamisiin osallistuneilla kunnilla katkaisuhoito ja avohoitomahdollisuus on järjestetty A-klinikoilla. Kuntayhtymän alueella sijaitsee useita A-klinikoita, joista osa on kunnallisia ja osa A-klinikkasäätiön toimipaikkoja. Kaikilla kuntayhtymän kunnilla on luonnollisesti ainakin osa laitoskuntoutuksesta suunniteltu järjestettävän kuntayhtymän omassa kuntoutumisyksikössä Mainiemen kuntoutumiskeskuksessa. Tämä ei kuitenkaan kaikkien kuntien osalta ole toteutunut käytännössä. Katkaisuhoito on kaikilla kunnilla sovittu hoidettavan ainakin osaksi yhteistyössä A-klinikan kanssa. Kaikilla kunnilla ei ole sopimusta A-klinikalle, tällaisessa tilanteessa kunta kuitenkin ostaa tarpeen palvelun yleensä A-klinikalta. Tapaamisiin osallistuneista kunnista kolmetoista järjestää katkaisua myös terveyskeskuksessa. Yksi kunta on tästä käytännöstä luopumassa. Tämän lisäksi yhdessä kunnassa tehdään jossakin mittakaavassa avokatkaisuhoitoa Avohoito mahdollisuus on myös kaikilla tapaamisiin osallistuneilla kunnilla järjestetty A-klinikalle. Samoin kuin katkaisuhoidon osalta, yhdellä kunnalla ei ole siitä sopimusta, mutta ostavat palvelun tarpeen mukaan. Muutamassa kunnassa on myös nuorille omaa avopalvelua esimerkiksi nuorisoasematoimintaa. Päivätoimintaa päihdepalveluiden asiakkaille on järjestetty yhdeksässä kunnassa. 7

9 Yhdellätoista kunnalla on jotenkin järjestettynä omia päihdetyöntekijöitä. Järjestämistapa vaihteli suuresti. Suurimmalla osalla ei ollut lainkaan omaa päihdetyöntekijää ja muutamalla kunnalla asia on järjestetty erinomaisesti. Seuraavassa on poimittu muutama esimerkki tavasta järjestää päihdetyöntekijän työtä kunnassa. Yhdessä kunnassa muiden työntekijöiden käytettävissä ja konsultoitavissa on päihde- ja mielenterveystiimi kotihoidossa. Yksi kunta on järjestänyt asian ostopalveluna konsultoimaan muita työtiimejä ja työntekijöitä päihdeasioiden hoitamisessa. Tämä työntekijä ei tee varsinaista asiakastyötä, vaan levittää päihdetyötä, osaamista jne. perustasolla muille työntekijöille. Muutama kunta on palkannut yhteisen päihdetyöntekijän useamman kunnan alueelle. Lisäksi Joissain kunnissa on A-klinikalla sivuvastaanotto. Yhdellä kunnalla on perusterveydenhuollon puolella päihdeterapeutti Avokatkaisuhoitoa Katkaisuhoitoa tk:ssa Katkaisuhoitoa A-klinikalla Laitoskuntoutusta Mainiemessä Avopalveluita A-klinikalla Kunnalla päihdetyöntekijä Päivätoimintaa Päihdestrategia Päihdepalvelut kunnissa Hämeen päihdehuollon kuntayhtymän alueella 8

10 3.2. Muita huomioita päihdetyöstä Päihdestrategioita on kuntayhtymän alueella tehty 14 kunnassa. Viidessä näistä on seudullinen strategia. Kaksi kuntaa on alkamassa päihdestrategia-prosessia osana laajempaa seudullista hanketta. Kymmenen kuntaa ilmoitti olevansa halukkaita tekemään päihdestrategiaa päihdepalveluiden kehittämiseksi, näistä kymmenestä viisi muodostaa myös seudullisen kokonaisuuden palveluiden tuotannossa. Ehkäisevä päihdetyö on kuntayhtymän alueella järjestetty kokonaisuutena katsoen sekavasti. Joissain kunnissa ehkäisevätyö on järjestetty hyvin, sitä pidetään tärkeänä ja siihen on panostettu. Toisissa kunnissa sitä pidetään tärkeänä, mutta asialle ei ole tehty juuri mitään tai vain hyvin vähän. tapasimme myös kuntia joissa ehkäisevää päihdetyötä ei edes pidetä merkittävänä asiana, eikä asia ole kenenkään hoidossa. Kuntien sosiaali- ja terveystoimen yhteistyö päihdeasiakkaiden hoidossa on myös hyvin vaihtelevaa kuntayhtymän alueella. Muutamassa kunnassa yhteistyötä on tai se on kehitteillä. Suurimmassa osassa kuntia ei kuitenkaan ole minkäänlaista yhteyttä sosiaalityön ja terveydenhuollon välillä. Joissain kunnissa ei sosiaalitoimessa tiedetä lainkaan, miten terveydenhuollossa päihdeasioita hoidetaan. Joidenkin kuntien sosiaalityössä ei päihdeasioita oteta juurikaan puheeksi ja asiakkaat ohjataan A-klinikalle, jos päihdeongelma nousee esiin. Havaitsimme, että kaikkien sosiaalityöntekijöiden mielestä päihdetyö ei kuulu perussosiaalityöhön, vaan on erityispalvelussa hoidettava asia Tarpeita kehittämistyölle Kuntatapaamisissa nousi esiin runsaasti kehittämistarpeita päihdepalveluissa kuntayhtymän alueella. Esiin nousseet kehittämistarpeet on tässä yhteenvedos- 9

11 sa luokiteltu kahteen ryhmään; palveluiden kehittämistarpeisiin ja päihdetyön osaamisen kehittämistarpeisiin Ehkäisevä päihdetyö Palveluprosessi ja hoitoketju Konsultointi mahdollisuus Päihdepalveluiden yhteistyö Lähipalveluiden kehittäminen Alkoholidementikoille palveluita Palveluista tiedottaminen Jalkautuvan päihdetyön kehittäminen Päihdepalveluiden kehittämistarpeita kunnissa Palveluiden osalta nähtiin kunnissa eniten (19 kunnassa) kehittämistarpeita palveluprosessien ja hoitoketjujen kehittämisessä, asiakaspolkujen selkiyttämisessä ja sen heikkojen kohtien parantamisessa. Päihdepalveluissa asiakaspolkujen heikoiksi kohdiksi nimettiin palveluketjun saumakohdat ja kuntoutuksen jälkeinen tuki tai sen puute. Saumakohdilla tarkoitetaan tilannetta, jolloin asiak- 10

12 kaan hoitotaho vaihtuu esimerkiksi katkaisuhoidosta laitoskuntoutukseen ja laitoksesta kotiin, avopalveluiden piiriin. Palveluiden kehittämisen osalta suurena asiana (19 kunnassa) nähtiin myös ehkäisevän päihdetyön laaja-alainen kehittäminen. Paljon kehittämistarvetta (16 kunnassa) nähtiin myös konsultatiivisen työn kehittämiseksi päihdepalveluissa ja peruspalveluiden työntekijöiden mahdollisuutta saada konsultaatioapua vaikeissa tilanteissa päihdeasiakkaiden kanssa. Päihdepalveluiden keskinäisen verkostoitumisen kehittäminen ja nykyistä parempi yhteistyö muiden toimijoiden kanssa esimerkiksi lastensuojelu, vanhustyö, sosiaalityö ja lääninhallitus nousivat esiin kymmenen kunnan vastauksissa. Nykyisessä tilanteessa nähtiin tarpeelliseksi kehittää ja turvata lähipalveluita myös päihdepalveluiden osalta (8 kunnassa). Päihdepalvelut vastaavat kuntien mielestä huonosti tai eivät lainkaan asiakkaiden tarpeisiin, elleivät ne ole asiakaslähtöisiä ja myös lähellä asiakasta. Nykyistä tilannetta ei pidetty näissä kunnissa riittävän hyvänä tai laadukkaana palveluna. Palveluiden kehittämiselle on tarvetta myös alkoholidementikoiden osalta (7 kunnassa). Ongelmaksi on vastausten mukaan ko. asiakasryhmän osalta noussut asumispalveluiden ja kuntoutuspalveluiden saatavuus ja vastaaminen olemassa olevaan tarpeeseen. Tulevaisuuden näkymiä pohdittiin myös paljon tämä asiakasryhmän osalta, jonka oletettiin kasvavan lähitulevaisuudessa. Päihdepalveluiden nykyistä parempaa tiedottamista olemassa olevista palveluistaan ja mahdollisuuksista kaivattiin useissa vastauksissa (6 kunnassa). Etsivälle ja jalkautuvalle päihdetyölle ja sen kehittämiselle kerrottiin olevan tarvetta kuntayhtymän alueella monissa kunnissa (6 kuntaa). Viidessä kunnassa nähtiin tarpeelliseksi strategiatyön kehittäminen ja sitä kautta päihdepalveluiden kokonaisvaltainen kehittäminen. Viidessä kunnan vastausten mukaan on tarpeellista myös päihdetyöntekijöiden ja päihdetyön erityisyksiköiden täydennyskoulutus ja nykyaikaisten työtapojen kehittäminen, vastaamaan nykyistä paremmin asiakkaiden ja kuntien tarpeisiin. 11

13 Päihdepalveluiden kehittämiseen haluttiin nykyistä enemmän jatkuvuutta (4 kunnassa). Ikääntyneille kohdennettujen päihdepalveluiden kehittämiselle nähtiin myös olevan tarvetta neljässä kunnassa. Myös nuorille kohdennettuja päihdepalveluita kaivattiin neljässä kunnassa. Päihdepalveluiden nykyistä parempaa vastaamista päihteidenkäyttäjien tarpeisiin, jotka eivät halua lopettaa käyttöään haluttiin kolmessa kunnassa. Samoin päihdeongelmaisten asumispalveluiden kehittäminen on tarpeellista kolmen kunnan vastausten perusteella. Kolmessa kunnassa nähtiin kehittämistarpeena myös nykyistä tiukempi puuttuminen päihdeasioihin peruspalveluissa ja työntekijöiden asennoituminen päihdetyön kuulumiseen osaksi kaikkien työtä. Perhepalveluiden kehittäminen mainittiin tarpeellisena kolmen kunnan vastauksissa. Lisäksi kehittämiskohteena mainittiin liikuntaesteisten palveluiden kehittäminen (1 kunta), avokatkaisuhoidon kehittäminen (1 kunta), päihteiden käytön lopettaneiden palvelut (1 kunta) ja väkivallan pelon vähentäminen päihdeasiakkaita kohdatessa (1 kunta). Päihdetyön osaamisen kehittämistä kuntien peruspalveluissa, sosiaali- ja terveystoimessa nähtiin erittäin tarpeellisena (27 kuntaa). Ikäihmisten palveluissa päihdetyön osaamisen kehittämisen tarve nousi esiin myös monessa kunnassa (10 kuntaa). Päihdeasiakkaiden ohjauksen ja hoidontarpeen arvioinnin kehittäminen mainittiin tarpeellisena kolmessa kunnassa. Kahdessa kunnassa kerrottiin päihdepalveluiden ostamisen koulutukselle olevan tarvetta. Kehittämistarpeina päihdeosaamisen osalta mainittiin myös päiväkodit (1 kunta), vammaispalvelut (1 kunta), lääkärit (1 kunta) ja lastensuojelutyö (1 kunta). 12

14 4. JOHTOPÄÄTÖKSET Kuntien puheenvuoroissa nousi esiin ajatus, jonkun palveluntuottajan mahdollisesta jääviydestä järjestää asiakasohjausta jos tuottaa itse ohjaukseen liittyvää palvelua. Muutamassa puheenvuorossa kritisoitiin myös tilannetta, jossa joku palveluntuottaja on mukana suunnittelemassa palvelurakenneuudistusta. Edellä mainittujen kaltaisten tilanteiden osalta pohdittiin palveluntuottajan motivaatiota edistää oman palveluntuotannon käyttöä suhteessa asiakkaan etuun tai kaikkien palveluntuottajan palveluiden huomioimiseen. Tämä nähtiin joissain kunnissa myös osittain syyksi, että kuntayhtymän jäsenkunnan päihdeasiakkaat eivät ohjautuneet aina, tai lainkaan Mainiemen kuntoutumiskeskukseen Ehkäisevä päihdetyö ja päihdestrategiat Ehkäisevä päihdetyö oli yllättävän monessa kunnassa selvityksen perusteella kokonaan hoitamatta, ilman vastuuhenkilöä tai ilman käytännön toimenpiteitä. Tämä on merkittävää etenkin tiedostettaessa ehkäisevän päihdetyön merkitys korjaavan päihdetyön ja sosiaalityön tarpeen vähentäjänä. Toisaalta tapaamisissa nousi esiin muutamia kuntia, joissa ehkäisevä päihdetyö oli hoidettu esimerkillisellä tavalla. Näissä kunnissa esitettiinkin selkeästi vähemmän tarpeita korjaavan päihdetyön kehittämiselle. Päihdestrategia puuttui monelta kunnalta kokonaan, monella ei ollut halua ryhtyä sitä tekemään lisäksi päihdestrategian olemassa olosta oli epäselvää useassa kunnassa. Jälkimmäinen seikka kertoi usein työntekijöiden vaihtuvuudesta sosiaalityössä. Muutamassa kunnassa oli aikomus lähteä tekemään strategiaa ja muutama aikoi päivittää omaansa. Positiivinen havainto kuntatapaamisissa oli ehdottomasti myös se, että monessa kunnassa oli halu lähteä tekemään päihdestrategiaa. Päihdestrategia on päihdepalveluiden kokonaisuuden ja asiakaslähtöisen kehittämisen kannalta 13

15 oleellinen ja tärkeätyöväline. Päihdestrategiaa hyödyntämällä päihdepalveluiden kokonaisuudesta saadaan pidettyä parempaa huolta. Monissa kunnissa olisikin tarvetta päihdestrategian ottamiseen mukaan käytännön työhön ja suunnitteluun entistä enemmän Päihdetyö kunnan peruspalveluissa Kuntatapaamisten perusteella useiden kuntien sosiaalitoimissa ei tiedetä juurikaan, mitä terveydenhuollon puolella tehdään päihdeasioiden eteen. Tämä puute tulisikin korjata, nimenomaan päihdetyön kokonaisuuden vuoksi. Sosiaalitoimissa tulisi olla tietoisia terveydenhuollon toimenpiteistä päihdeasioissa. Asian tulisi toimia toki myös toisin päin. Terveydenhuollon henkilöstön ja johdon tulisi myös olla tietoisia sosiaalitoimessa tehtävästä työstä päihdeasioiden osalta. Muutamissa kunnissa asiat olivatkin näiltä osin hienosti. Nykyisessä tilanteessa yhteistyön tekeminen tai erilaisten toimintasektorien ylittävä yhteistyö ei ole välttämättä helposti toteutettavissa mutta kansalaislähtöisten palveluiden toteuttamiseksi nykyistä paremmin se olisi tarpeellista. Näin ollen siihen tulisi kiinnittää nykyistä enemmän huomiota kuntatapaamisten perusteella. Kuntatapaamisten mukaan Hämeen päihdehuollon kuntayhtymän alueella on jonkinlaista kahtiajakoa nähtävissä kuntien päihdeasioiden hoitamisessa. Osassa kuntia päihdetyö on hoidettu mallikkaasti ja se koetaan hyvin tärkeäksi, sillä jopa nähdään säästettävän kustannuksia muualta. Osassa kuntia päihdeasiat jäävät vähemmälle huomiolle. Sitten oli myös selkeästi kuntia joissa on halua tehdä päihdetyötä mutta siihen ei ole resursseja eikä mahdollisuuksia. Kokonaisuutena tilanne on hyvin vaihteleva. Sosiaalityössä osittain ongelmaksi koettu työntekijöiden vaihtuvuus näyttäytyi päihdeasioiden hoitamisessa mielenkiintoisella tavalla. Tapaamisten perusteella kehittämisyksikölle jäi käsitys, että kunnissa joissa on pitkäaikaisia sosiaalityöntekijöitä, tehdään paremmin päihdetyötä sosiaalityönperuspalveluissa kuin kun- 14

16 nissa, joissa vaihtuvuus on suurta. Keittämisyksikön kuntatapaamisten muistioita analysoitaessa, tuli selkeästi esiin eräs mielenkiintoinen seikka. Kunnat joissa päihdetyöhön on satsattu taloudellisia ja henkilöresursseja esittivät huomattavasti vähemmän kehittämistarpeita kuin kunnat, joissa päihdepalvelut ovat olleet hieman toissijaisessa asemassa Päihdetyön erityispalvelut Kuntayhtymän alueella on paljon toimijoita päihdetyön erityispalveluissa. Suurimpia toimijoita ovat A-klinikat, Mainiemen kuntoutumiskeskus, Myllyhoitoyhdistys ja Sininuhaliitto. Kaikissa tapaamisiin osallistuneissa kunnissa on sovittu päihdepalvelun tuottamisesta A-klinikoilla ja Mainiemen kuntoutumiskeskuksessa. Nämä palvelun tuottajat ovatkin avainasemassa alueella tehtävässä päihdetyössä ja myös sen kehittämisessä. Päihdetyön erityispalveluihin oltiin kunnissa pääosin tyytyväisiä. Keskusteluiden perusteella voi kuitenkin sanoa, että kunnissa ei oltu välttämättä tietoisia erityispalveluiden omista kehittämispyrkimyksistä. Erityispalveluiden nähtiin olevan melko kattavia ja hyvin tavoitettavissa. Tapaamisten perusteella kunnat kokevat yhteistyön erityispalveluiden kanssa melko hyvin sujuvaksi. Mielenkiintoinen huomio on kuitenkin, että päihdetyön erityistoimijoiden keskinäistä yhteistyötä toivottiin parannettavan nykyisestä. Parempaa yhteistyötä palveluiden välillä kaivattiin mm. asiakastyön ja hoidon kokonaisuuden parantamiseksi. 15

17 5. POHDINTAA Palveluntuottajien käyttämiseen asiakasohjauksessa ja palveluiden uudistamisessa on myös toinen, edellä mainitusta poikkeava näkökulma. Joissain kunnissa saattaa olla päihdeosaaminen keskittyneenä vain erityispalveluihin tai palveluita tuotavalle toiminnan harjoittajalle. Tällöin heillä on luonnollisesti osaamista ohjata asiakkaita oikeisiin paikkoihin hoitoon. Samoin palvelurakenteiden uudistamisessa voidaan nähdä olevan hyödyllistä käyttää olemassa olevaa asiantuntijuutta ja osaamista palveluiden suunnittelussa. Asian esille tulo kehittämisyksikön kuntatapaamisissa lienee kertovan kuntien kadottamasta päihdetyön osaamisesta nykyisessä tilanteessa. Tapaamisissa käytettiin kuntien taholta myös puheenvuoroja päihdeosaamisen lisäämisestä nimenomaan kuntien omissa palveluissa. Kuntien tulisi kuitenkin jollain tavalla huolehtia, että palveluiden tuottaja ei pääsisi käyttämään asemaansa väärin ja suosimaan omia palveluitaan. Kun tästä on huolehdittu, voidaan palveluiden tuottajien osaamista hyödyntää niin asiakkaiden hoidon suunnittelussa ja palveluiden suunnittelussa, mikä sinällään kuitenkin perusajatuksena on hyvin järkevä vaihtoehto. Päihdepalveluiden kehittämisen jatkuvuudesta tai paremminkin sen jatkumattomuudesta oltiin jonkin verran huolissaan kunnissa. Päihdepalveluiden kehittämiseen halukkuus oli havaittavissa. Epäselväksi sen sijaan tapaamisissa jäi kuntien oma halu resursoida päihdetyön kehittämistä. Muutamissa kunnissa esitettiin kehittämistarpeita, johon jokin toinen taho tarjoaisi ratkaisun jo nykyisellä toiminnallaan. Kehittämisyksikölle jäi epäselväksi mainitunlaisen kysynnän ja tarjonnan välisen eron syyt. Arvailujen varaan jää onko kyse tietämättömyydestä vai haluttomuudesta resursoida kehittämistä taloudellisesti. Arvailujen varaan jää niin ikään myös se, odottavatko kunnat hankkeiden tuovan ratkaisuja nykyisiin ongelmiin ilman kunnilta odotettavaa omaa panostusta kehittämiseen. 16

18 LÄHTEET Hirsjärvi Sirkka & Helena Hurme (2001).Tutkimushaastattelu, teemahaastattelun teoria ja käytäntö. Helsinki: Helsingin yliopisto. Hirsjärvi Sirkka & Pirkko Remes, Paula Sajavaara (2001). Tutki ja kirjoita. Helsinki: Tammi. Krogstrup Hanne Katherine (2004). Asiakaslähtöinen arviointi, Bikva-malli. Fin- Soc hyvät käytännöt ohjelma, menetelmäkäsikirja. Helsinki: Stakes. 17