EUROOPAN UNIONIN JA LATINALAISEN AMERIKAN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS

Transkriptio

1 EUROOPAN UNIONIN JA LATINALAISEN AMERIKAN PARLAMENTAARINEN EDUSTAJAKOKOUS PÄÄTÖSLAUSELMAESITYS: Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen Sosiaaliasioiden, henkilövaihdon, ympäristön sekä koulutus- ja kulttuuriasioiden valiokunnan mietinnön perusteella Euroopan parlamentin yhteisesittelijä: Latinalaisen Amerikan yhteisesittelijä: Ilda Figueiredo (GUE/NGL) Amelia Herrera (Keski-Amerikan parlamentti) Torstai 1. toukokuuta 2008 Lima (Peru) DV\ doc AP v01-00

2 EUROLAT Päätöslauselma 1. toukokuuta 2008 Lima (Peru) Sosiaaliasioiden, henkilövaihdon, ympäristön sekä koulutus- ja kulttuuriasioiden valiokunnan mietinnön perusteella Köyhyys ja sosiaalinen syrjäytyminen Latinalaisen Amerikan parlamentti, joka ottaa huomioon Euroopan unionin sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian maiden valtioiden ja hallitusten päämiesten Rio de Janeirossa (28. ja 29. kesäkuuta 1999), Madridissa (17. ja 18. toukokuuta 2002), Guadalajarassa (28. ja 29. toukokuuta 2004) ja Wienissä (12. ja 13. toukokuuta 2006) pidettyjen neljän huippukokouksen julkilausumat, ottaa huomioon Santo Domingossa (Dominikaaninen tasavalta) 20. huhtikuuta 2007 pidetyssä Rion ryhmän ja Euroopan unionin 13. ministerikokouksessa hyväksytyn yhteisen tiedonannon, ottaa huomioon Santo Domingossa 19. huhtikuuta 2007 pidetyn Euroopan unionin troikan ja Keski-Amerikan maiden ministerien väliseen San Josén vuoropuheluun kuuluvan ministerikokouksen yhteisen tiedonannon, ottaa huomioon Ibero-Amerikan kolmannen parlamentaarisen foorumin antaman Valparaison julistuksen ja Ibero-Amerikan valtioiden ja hallitusten päämiesten Santiago de Chilessä marraskuussa 2007 pidetyssä 17. huippukokouksessa annetun loppujulistuksen, joissa keskitytään sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseen, ottaa huomioon 9. marraskuuta 2006 antamansa julkilausuman, joka hyväksyttiin Brysselissä 8. ja 9. marraskuuta 2006 pidetyssä perustamiskokouksessa, ottaa huomioon Limassa kesäkuuta 2005 pidetyn Euroopan unionin ja Latinalaisen Amerikan parlamenttien välisen 17. konferenssin päätösasiakirjan, ottaa huomioon Brysselissä 10. joulukuuta 2007 pidetyssä täysistunnossa annetut päätöslauselmat, ottaa huomioon työjärjestyksen 16 artiklan, A. ottaa huomioon, että sosiaalisen yhteenkuuluvuuden tavoitteena on köyhyyden, epätasa-arvon ja syrjäytyneisyyden torjunta, ja ottaa huomioon, että se on yksi Limassa toukokuuta 2008 pidettävän EU:n ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian valtioiden (LAC-valtioiden) viidennen huippukokouksen aiheista, B. ottaa huomioon, että ensimmäinen vuosituhannen kehitystavoitteista on köyhyysrajan alapuolella elävien ihmisten määrän puolittaminen vuoteen 2015 mennessä, AP v /8 DV\ doc

3 C. ottaa huomioon, että Santiagossa (Chile) syyskuuta 2007 pidetyn EU:n ja LAC-valtioiden sosiaalista yhteenkuuluvuutta käsitelleen foorumin päätelmissä muistutetaan, että sosiaalipolitiikkaa ja sosiaaliturvajärjestelmiä on tuettava terveellä ja tasapuolisella julkisella politiikalla ja erityisesti veropolitiikalla, joka mahdollistaa vaurauden paremman jakautumisen ja takaa sosiaalimenojen asianmukaisen tason, D. katsoo, että köyhyyden poistaminen edellyttää demokraattista osallistumista ja taloudellisten rakenteiden muutoksia, jotta varmistetaan vaurauden tasaisempi jakautuminen, E. katsoo, että oikeudenmukaiset ja progressiiviset veropolitiikat ovat keskeisen tärkeitä yhteiskunnallisen tasa-arvoisuuden korkean tason saavuttamiseksi ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi, F. katsoo, että maissa, jotka käyttävät eniten varoja kollektiiviseen sosiaaliturvaan, on yleensä alhaisin köyhyysaste sekä korkein asukasta kohti mitattu BKT ja työllisyysaste, G. katsoo, että aluepolitiikan kautta toteutuva Euroopan alueiden välinen yhteisvastuullisuus on mahdollistanut Euroopan unionin sisäisten kehityserojen osittaisen tasoittamisen; katsoo, että 16 prosenttia EU:n väestöstä elää silti köyhyydessä sosiaalisten tulonsiirtojen jälkeen, mutta ennen sosiaalisia tulonsiirtoja (eläkkeet mukaan lukien) tämä osuus on 43 prosenttia, H. ottaa huomioon, että köyhyys on Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen maissa pysyvä ja laajalle levinnyt ongelma, joka on vasta kahden viime vuoden aikana saatu laskemaan 1980-luvun tasolle; ottaa huomioon, että tällä hetkellä 36,5 prosenttia alueen väestöstä on köyhää, mikä tarkoittaa, että 194 miljoonan ihmisen tulot ovat alle sen vähimmäismäärän, joka tarvitaan tyydyttämään perustarpeet, ja että he ovat juuttuneet epätasa-arvoisuuden noidankehään, I. ottaa huomioon, että vaikka alueella voidaan hyvinkin saavuttaa köyhyyden vähentämistä koskeva vuosituhannen kehitystavoite, sosiaalis-taloudellisessa epätasa-arvoisuudessa ei ole tapahtunut suuria muutoksia; ottaa huomioon, että Latinalainen Amerikka on edelleen yksi maailman epätasa-arvoisimmista alueista ja että yksi sosiaalista yhteenkuuluvuutta järjestelmällisesti eniten haittaavista esteistä on tulojen, taitojen ja mahdollisuuksien epätasa-arvoinen jakautuminen, J. ottaa huomioon, että yhteiskunnan köyhimpien jäsenten on vaikeaa saada veden, maan ja energian kaltaisia luonnonvaroja, terveydenhuollon, terveydenhoidon ja koulutuksen kaltaisia peruspalveluja ja ruoan ja lääkkeiden kaltaisia välttämättömiä tuotteita, K. ottaa huomioon, että 70 prosenttia 1,3 miljardista äärimmäisessä köyhyydessä elävästä ihmisestä on naisia ja että köyhyys ei ole vain vakava oire vaan myös seuraus tulojen, omaisuuden, resurssien, markkinavoiman ja päätösvallan epätasa-arvoisesta jakautumisesta, jonka seurauksena miljoonilta naisilta evätään tarvittavat mahdollisuudet parantaa taloudellista ja sosiaalista asemaansa, vaikka samaan aikaan naisten vastuulla on huolehtia lapsista ja kodista, DV\ doc 3/8 AP v01-00

4 L. ottaa huomioon, että Pekingin toimintasuunnitelmalla vahvistettiin sukupuolten tasa-arvon sisällyttäminen kaikkeen politiikkaan tehokkaana strategiana edistää sukupuolten tasa-arvoa ja että sillä säädettiin, että hallitusten ja muiden osallistujien pitäisi edistää aktiivista ja näkyvää politiikkaa, joka koskee sukupuolikysymysten sisällyttämistä kaikkeen politiikkaan ja kaikkiin ohjelmiin, jotta voidaan arvioida niiden vaikutus naisiin ja miehiin ennen päätösten tekemistä, M. ottaa huomioon, että sukupuolten tasa-arvon sisällyttäminen kaikkeen politiikkaan voi auttaa yhteiskuntia muuttumaan oikeudenmukaisemmiksi ja demokraattisemmiksi, kun miehiä ja naisia käsitellään tasa-arvoisesti kaikissa elämään liittyvissä näkökohdissa, mutta ottaa huomioon, että se ei korvaa erityistä tasa-arvopolitiikkaa ja positiivisia toimia osana kaksiosaista lähestymistapaa, jolla pyritään saavuttamaan sukupuolten tasa-arvoa koskeva tavoite, N. ottaa huomioon, että naisten ja tyttöjen varhainen opetus ja koulutus (mukaan luettuna laaja sukupuolivalistus) ovat olennaisen tärkeitä köyhyyden ja tautien leviämisen torjunnassa, koska niillä varmistetaan, että naiset lisäävät tietojaan, taitojaan ja varmuuttaan ja että he voivat osallistua täysimääräisesti yhteiskuntaan ja politiikkaan, O. katsoo, että naisten täysimääräinen mahdollisuus nauttia terveydestä sekä lisääntymiseen ja seksuaalisuuteen liittyvistä oikeuksista on edellytys sukupuolten välisen tasa-arvon saavuttamiselle, koska naisten kyky säännellä omaa hedelmällisyyttään on perustavan tärkeää heidän vaikutusmahdollisuuksiensa parantamiselle, sillä naiset, jotka voivat suunnitella perheitään, voivat suunnitella myös muuta elämäänsä; toteaa, että terveet naiset voivat olla tuottavampia ja lisääntymiseen liittyvien oikeuksien suojelu esimerkkinä perhesuunnittelu, synnytysten ajankohdista ja niiden väleistä päättäminen ja lisääntymistä koskeva päätöksenteko ilman syrjintää - antaa vapauden osallistua yhteiskuntaan entistä täydemmin ja tasa-arvoisemmin, 1. kehottaa valtioita edistämään sellaisten yleisten sosiaaliturvajärjestelmien asteittaista kehittämistä, jotka perustuvat kunkin maan tilanteesta riippuen maksuihin, maksuttomuuteen tai yhteisvastuullisuuteen; kehottaa valtioita hyväksymään ennakoivaa politiikkaa ja riittäviä täytäntöönpanomekanismeja asianmukaisesti rahoitettujen sosiaaliturvajärjestelmien perustamiseksi; korostaa, että laadukkaan koulutuksen ja terveydenhuollon yleisen saatavuuden takaaminen on olennaista köyhyyden ja epätasa-arvon torjumiseksi, ja korostaa, kuinka tärkeää on, että kaikissa maissa on laadukas julkinen ja yleinen sosiaaliturvajärjestelmä; 2. kehottaa valtioita tukemaan liikeyritysten perustamista ja siten työpaikkojen luomista; 3. kehottaa valtioita tukemaan yhteistyö- ja yhdistymismuotoja taloudellisten etujen toteuttamiseksi ja edistämään kyseisiä prosesseja tiedotuksen avulla; 4. tunnustaa kunkin maan tilanteen asianmukaisesti huomioon ottaen, että verouudistus on yksi tärkeä keino muiden joukossa sellaisen asianmukaisen, tasapainoisen ja tehokkaan tulonkeräyksen varmistamiseksi, jonka avulla valtio voi toteuttaa tehokkaita toimenpiteitä sosiaalisen eriarvoisuuden vähentämiseksi; huomauttaa, että oikeudenmukaiseen ja AP v /8 DV\ doc

5 progressiiviseen verotusjärjestelmään perustuvalla veropolitiikalla pitäisi edistää resurssien asianmukaista jakamista kansalaisten kesken ja köyhyyden vähentämistä; 5. korostaa, että eräissä EU:n jäsenvaltioissa säädetty vähimmäistulotaso ja väliaikaiset sosiaali- ja työttömyysavustukset mahdollistavat äärimmäisten tilanteiden välttämisen, vaikka niillä ei olekaan kokonaan pystytty poistamaan köyhyyttä; katsoo, että lakisääteinen vähimmäispalkka on tulonjakopolitiikan keskeinen väline, takaa palkkojen ja tulojen vähimmäistason, auttaa torjumaan palkka- ja tuloeroja, "työssäkäyvien köyhien" määrän kasvua sekä köyhyyttä; 6. kiinnittää huomiota merkittävään asemaan, joka alkuperäisväestöillä on ollut Latinalaisen Amerikan historiassa ja kehityksessä; 7. kehottaa edistämään ja kehittämään julkisia palveluja (korostaen osallisuutta edistävää politiikkaa), jotta köyhyyteen liittyviin vitsauksiin, kulkutauteihin, lukutaidottomuuteen, juomaveden niukkuuteen ja jäteveden käsittelyn puutteeseen, voidaan löytää ratkaisu; 8. muistuttaa hyvien käytäntöjen osalta, että ehdollisilla siirtojärjestelmillä on Latinalaisessa Amerikassa suuri merkitys torjuttaessa köyhyyden ja epätasa-arvoisuuden siirtymistä sukupolvelta toiselle, sillä niillä pyritään vaikuttamaan köyhyyden syihin ja kehittämään suuren yleisön valmiuksia köyhyyden lopulliseksi poistamiseksi kasvattamalla inhimillistä pääomaa, parantamalla lasten ravintoa ja jatkuvaa ja elinikäistä terveysohjelmien saatavuutta; 9. korostaa, että Latinalaisessa Amerikassa on levitettävä sosiaali- ja talousneuvostojen keräämää asiantuntemusta sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämiseksi; 10. huomauttaa, että laadukkaan työn ja sosiaalisten oikeuksien saaminen on välttämätöntä köyhyydestä irtautumiseksi; muistuttaa, että tasapuoliset ja kunnolliset palkat ja työolot takaavaa työtä on pidettävä tehokkaan sosiaaliturvajärjestelmän rinnalla yhtenä mutta ei ainoana köyhyyden vastaisena suojamuurina; 11. toistaa, että sosiaalialalla tarvitaan enemmän demokraattista hallintoa ja instituutioiden vahvistamista; 12. huomauttaa, että assosiaatiosopimuksia koskevia neuvotteluja on tuettava kiinnittäen erityistä huomiota sosiaalisiin ja institutionaalisiin kysymyksiin ja ihmisoikeuksien puolustamiseen; 13. toteaa, että maatalous on edelleen maailman köyhimpien ihmisten, varsinkin eräiden Latinalaisen Amerikan maiden alkuperäisväestöjen, pääasiallinen tulojen ja työpaikkojen lähde, ja korostaa näin ollen maaseudun köyhyyden vähentämistä koskevan asianmukaisen politiikan ja maan oikeudenmukaisen ja riittävän käyttömahdollisuuden merkitystä, koska maaseudun köyhyyden tärkein syy liittyy maanomistukseen; korostaa, että EU:n ja Latinalaisen Amerikan välisten nykyisten kauppasopimusten osana ja kansainvälisellä tasolla WTO:n puitteissa on taattava elintarviketuotannon ja -turvallisuuden ensisijaisuus ja säilytettävä pienten ja keskisuurten maatilojen oikeus tuotantoon oikeudenmukaisin hinnoin; DV\ doc 5/8 AP v01-00

6 14. painottaa, että talouden tuotantosektoreita on tuettava ja kehitettävä, jotta voidaan tuottaa vaurautta sekä laadukkaita ja työhön liittyviä oikeuksia kunnioittavia työpaikkoja, ja korostaa, että pienten ja keskisuurten liikeyritysten perustamista on tuettava ja että niille on tarjottava tukea paikallisen ja alueellisen kehityksen osalta, ja korostaa kaupan (myös reilun kaupan) merkitystä köyhyyden torjunnassa; 15. huomauttaa, kuinka tärkeää on toimia digitaalisen kuilun pienentämiseksi Latinalaisessa Amerikassa ja käyttää tietotekniikkaa sosiaalisen epätasa-arvon vähentämiskeinona sen varmistamiseksi, että globalisaation edut koituvat kansan hyväksi; tunnustaa tässä yhteydessä, että Euroopan ja Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen tietoyhteiskunnan alueellisen toimintasuunnitelman (elac2007 ja elac2010) kaltainen kahden alueen välinen yhteistyö on tärkeää; 16. kehottaa harjoittamaan yritystoimintaa aina, myös maatalousalalla, Kansainvälisen työjärjestön normien, sosiaali- ja ympäristöalan sopimusten sekä kansainvälisten ihmissoikeussopimusten mukaisesti; rohkaisee kehittämään erilaisia yritysten sosiaalisen vastuun välineitä sekä yritysten osallistumista aktiivisesti yritysten sosiaalista vastuuta käsitteleviin kansainvälisiin foorumeihin, ja kannustaa etenkin monikansallisia yhtiöitä allekirjoittamaan maailmanlaajuisia puitesopimuksia perustyönormien noudattamiseksi; 17. korostaa, että köyhyys on suurimmaksi osaksi naisia koetteleva ilmiö, ja muistuttaa, että julkisen politiikan, myös tulonjakopolitiikan, vaikutuksia on tarkasteltava sukupuolinäkökulmasta ja että sosiaalinen osallisuus, naisten oikeudet ja ihmiskaupan torjunta on asetettava ehdottomalle etusijalle; 18. pyytää Euroopan unionin, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen hallituksia tuomitsemaan jyrkästi naisiin kohdistuvan väkivallan ja naisten murhat äärimmäisenä naisiin kohdistuvan syrjinnän muotona ja strategisen kumppanuuden puitteissa tukemaan riittävillä taloudellisilla ja teknisillä voimavaroilla toimenpiteitä naisiin kohdistuvan väkivallan ehkäisemiseksi ja naisten suojelemiseksi väkivallalta, sekä luomaan sukupuolikysymyksiä koskevia tiedotus- ja kulutusohjelmia; kehottaa lisäämään määrärahoja elimille, joiden tehtävänä on tutkia murhia, luomaan tehokkaita todistajien sekä uhrien ja heidän perheidensä suojelujärjestelmiä sekä vahvistamaan oikeudenkäyttöelimien, turvallisuuselimien ja syyttäjäviranomaisten kykyä syyllisten tavoittamiseen ja rankaisemiseen; vaatii myös edistämään näiden alojen institutionaalista koordinaatiota kaikilla hallintotasoilla; 19. painottaa, että valtioiden tai maantieteellisten kokonaisuuksien eri alueiden väliset kehityserot on poistettava tulonjakojärjestelmällä, johon molempien alueiden parlamenttien jäsenten useasti (esimerkiksi Euroopan unionin jäsenvaltioiden ja Latinalaisen Amerikan maiden parlamenttien välisessä 17. kokouksessa) ehdottama alueiden välinen solidaarisuusrahasto voisi osallistua lopullisen vastuualansa mukaisesti; muistuttaa, että alueellisessa integraatiopolitiikassa on kunnioitettava kansallista itsemääräämisoikeutta ja valtioiden välistä tasa-arvoa ja että sen on perustuttava kunnianhimoiseen sosiaalipolitiikkaan, jolla edistetään kunkin maan, erityisesti vähiten kehittyneiden maiden AP v /8 DV\ doc

7 kehitystarpeiden huomioon ottamista ja EU:n jäsenvaltioiden ja Latinalaisen Amerikan valtioiden todellista lähentymistä; 20. pitää myönteisenä vesihuollon puolustamista julkisena palveluna, sillä vesi on niukka hyödyke; katsoo, että olisi turvattava työntekijöiden työoikeudet ja sosiaaliturva ja että kunkin maan tehtävänä on määritellä, miten optimoidaan ja turvataan hallinnointi, jakelu ja yleinen saatavuus väestölle; 21. korostaa, että rajatylittävää yhteistyötä on edistettävä rauhan ja alueellisen ja paikallisen kehityksen edistämiseksi; 22. muistuttaa, että köyhyyden torjunnan on oltava moniulotteista, ja kehottaa valtioita kiinnittämään enemmän huomiota kotitalouksien velkaantumisen ongelmaan ja laatimaan ja rahoittamaan kunnianhimoista sosiaalisen asuntotuotannon politiikkaa; katsoo, että on erittäin tärkeää mahdollistaa köyhimmille pääsy pankkijärjestelmään mahdollisesti mikrolainojen avulla; 23. vaatii painokkaasti, että köyhyyden torjunnasta tehdään Euroopan unionin yhteistyöohjelmien keskeinen ala ja että niillä on edistettävä EU:n ja Latinalaisen Amerikan välistä aktiivista yhteistyötä, ja kehottaa arvioimaan kehitysyhteistyötä koskevan välineen välitarkistuksen yhteydessä tarkasti yhteisön ohjelmien tehokkuutta köyhyyden torjunnassa ja eriarvoisuuden vähentämisessä; 24. korostaa, että asiantuntemuksen, menettelytapojen ja hyvien käytäntöjen jakamista kahden alueen välillä on edelleen parannettava sosiaalisen yhteenkuuluvuuden edistämisen yhteydessä erityisesti koulutuksen, terveydenhuollon, oikeuden, verotuksen ja työllisyyden aloilla; 25. huomauttaa, että terve ympäristö ja sitä edistävä politiikka ovat tärkeitä paremman terveyden ja elämänlaadun takia sekä siksi, että ne vaikuttavat ratkaisevasti talouteen ja sosiaaliseen hyvinvointiin; 26. vaatii julkisia politiikkoja, joilla taataan sellaisten olosuhteiden, infrastruktuurin, laitteistojen ja julkisten palvelujen luominen, joilla taataan, että seksuaaliopetus ja perhesuunnittelu ovat kaikkien saatavilla ja joissa kunnioitetaan naisten seksuaalisia ja lisääntymisoikeuksia, mukaan lukien päätös omasta hedelmällisyydestä, ja joilla tuetaan äitiyttä ja isyyttä siten, että naiset voivat suunnitella perheensä ja muun elämänsä tarjoamalla kaikki edellytykset naisten osallistumiseksi enemmän yhteiskuntaan tasa-arvoisina; 27. katsoo, että parempi ja tiiviimpi taloudellinen ja sosiaalinen yhdentyminen erityisesti naapurimaiden välillä ja kaupan edistäminen vähentämällä asteittain suojatulleja ja tullin ulkopuolisia esteitä ovat välttämättömiä köyhyyden vähentämiseen tähtäävien uusien investointien kannustamiseksi; 28. huomauttaa, että tavoite, joka koskee köyhyyden vähentämistä ja Euroopan, Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen väestöihin vaikuttavien erojen ja epätasa-arvon poistamista, sisältää myös Latinalaisesta Amerikasta ja Karibian alueelta peräisin olevien Euroopassa DV\ doc 7/8 AP v01-00

8 asuvien siirtolaisten yhteisöjen sosiaalisen aseman parantamisen; katsoo, että tätä varten siirtotyöläisten ihmisoikeudet on taattava täysimääräisesti kaikissa maissa ja että heidän asemaansa on käsiteltävä lähtö-, kauttakulku- ja kohdemaiden jaetun vastuun periaatteen pohjalta ja kansainvälisen kehitysyhteistyön puitteissa; 29. huomauttaa, että siirtolaisten ihmisoikeuksia on kunnioitettava ehdottomasti, mikä edellyttää suoraa toimintaa ihmiskauppaa vastaan ja siirtolaisten sosiaalista integraatiota edistäviä toimenpiteitä tarjoamalla heille pääsyn sosiaaliturvan piiriin ja takaamalla heidän eläkkeensä; katsoo, että tätä varten pitäisi tutkia tapoja helpottaa perheiden yhdistämistä ja rahan lähettämistä ja eläkkeiden siirtämistä siirtolaisten lähtömaihin; 30. antaa tunnustuksen kahden alueen väliselle edistykselle, joka tässä yhteydessä saavutettiin hyväksymällä sosiaaliturvaa koskeva monenvälinen Latinalaisen Amerikan sopimus, ja kehottaa allekirjoittajavaltioita täyttämään mahdollisimman pian lupauksensa sopimuksen ripeästä täytäntöönpanosta; kehottaa lisäksi valtioita ratifioimaan YK:n yleiskokouksen päätöslauselmalla 445/ joulukuuta 1990 hyväksytyn siirtotyöläisten ja heidän perheenjäsentensä oikeuksien suojelua koskevan kansainvälisen yleissopimuksen; 31. kehottaa suunnittelemaan EU:n sekä Latinalaisen Amerikan ja Karibian yhteisiä toimia Euroopan köyhyyden ja sosiaalisen syrjäytymisen torjunnan teemavuoden 2010 yhteyteen; * * * 32. kehottaa yhteispuheenjohtajiaan välittämään tämän päätöslauselman EU:n ja LAC-maiden viidennen huippukokouksen puheenjohtajistolle, Euroopan unionin neuvostolle, Euroopan komissiolle, kaikkien EU:n jäsenvaltioiden ja kaikkien Latinalaisen Amerikan ja Karibian alueen valtioiden parlamenteille, Latinalaisen Amerikan parlamentille, Keski-Amerikan parlamentille, Andien parlamentille ja Mercosurin parlamentille. AP v /8 DV\ doc