MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 1/94. PAULA LINNA ja HÅKAN JANSSON. Biotiitti nurmen kaliumlannoitteena. Jokioinen 1994 ISSN

Transkriptio

1 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 1/94 PAULA LINNA ja HÅKAN JANSSON Biotiitti nurmen kaliumlannoitteena Jokioinen 1994 ISSN

2 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS TIEDOTE 1/94 PAULA LINNA ja HÅKAN JANSSON Biotiitti nurmen kaliumlannoitteena Summary: Biotite as a potassium fertilizer in grass production Maatalouden tutkimuskeskus Ympäristöntutkimuslaitos 316 JOKIOINEN Puh. (916) 1881 Jokioinen 1994 ISSN

3 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 5 SUMMARY 5 1 JOHDANTO 2 AINEISTO JA MENETELMÄT Kenttäkokeiden perustaminen ja koejärjestelyt Maa- ja kasvinäytteet 8 3 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU Maan ph-lukujen muutokset kokeen aikana Biotiittilannoituksen vaikutus satoon Rehun kaliumpitoisuus Kaliumin suhde kalsiumiin ja magnesiumfin, K/(Ca + Mg)ekv Kasvien kaliuminotto Bioditin vaikutus maan kaliumlukuihin Biotiffin käyttökelpoisuus eri maalajeilla 12 KIRJALLISUUS LIITETTÄ

4 5 LINNA, P. ja JANSSON, H. Biotiitti nurmen kaliumlannoitteena. (Summary: Biotite as a potassium fertilizer in grass production). Maatalouden tutkimuskeskus, Tiedote 1/ p liitettä. Avainsanat: biotiitti, nurmiviljely, kaliumlannoitus TIIVISTELMÄ Hidasliukoisen kaliumlannoituksen tarve on tullut ilmi vihreän linjan viljelyssä, jossa nurmien satotasoa kohotetaan runsaalla typpilannoituksella. Samalla kasvien kaliuminotto tehostuu. Mikäli maassa on runsaasti kasveille käyttökelpoista, helposti saatavilla olevaa kaliumia tai väkilannoitekaliumia annetaan suurina kerta-annoksina, nousee rehun kaliumpitoisuus eläinten terveyden kannalta haitallisen korkeaksi. Kenttäkokeissa, vuosina , tutkittiin Siilinjärven apailittikaivokselta sivutuotteena saatavan biotiitin käyttökelpoisuutta nunnien hidasliukoisena kaliumlannoitteena. Kokeet järjestettiin eri maalajeilla Maatalouden tutkimuskeskuksen Pohjois-Savon, Sata-Hämeen, Karjalan, Etelä-Savon ja Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemilla. Biotiitin todettiin soveltuvan vähän vaihtuvaa kaliumia sisältäville turv le ja karkeille kivennäismaille. Biotiittilannoitus nosti näiden maiden kaliumlukuja ja bioilitilla saatiin lannoittamattomiin käsittelyihin verrattuna selviä sadonlisiä. Pelkkää bioilittia saaneiden koejäsenten kivennäisainetasapaino oli kaikilla tutkimusasemilla parempi ja K/(Ca + Mg)-ekvivalenttisuhde alhaisempi kuin helppoliukoista kalisuolaa (KC1) saaneiden koejäsenten. SUMMARY There has been a need for a slowly soluble potassium fertilizer in Finland in intensive grass production. With heavy nitrogen fertilization an excess of exchangeable, plant available, potassium in the soil will raise the potassiwn content of the grass to a level noxious to cattle. Biotite, a by-product of the Siilinjärvi apatite mining plant, was tested as a slowly soluble potassium fertilizer in grass production. The field trials were carried out during at five experimental stations of the Agricultural Research Centre. Biotite was found to be suitable for peat soils and coarse mineral soils naturally poor in potassium. Biotite fertilization increased the extractable potassium content of these soils, with clear increases in yields. The mineral balance and the KI(Ca + Mg) ratio in the grass was better when using biotite as the potassium source compared to KC1. (Key words : biotite, grass production, potassiumftrtilization)

5 ilidasliukoisen kaliumlannoitteen tarve on tullut ilmi vihreän linjan viljelyssä, jossa nunnien Satotasoa kohotetaan runsaalla typpilannoituksella.. S'k maila kasvien kåliuminotto tehostuu. Mikäli Maassa on runsaasti kasveille käyttökelpoista, helposti saatavilla olevaa kaliuntia tai väkilannoitekaliumia annetaan suurina kerta-annoksina nousee rehun kaliumpitoisuus eläinten terveyden kannalta haitallisen korkeaksi. JOY ym. (1973) havaitsivat, että kasvien kaliuminotto saavutti maksiminsa typpilannoitustasolla, joka oli vähän yli 45 kg,/ha vuodessa. Tutkitut typpilannoitustasot olivat -6 kg/ha vuodessa. Kasvien havaittiin hyödyntävän sekä pohjamaan että pintamaan vaikeasti "vaihtuvia kaliumvaroja. Myös SILLANPÄÄ ja RINNE (1975) totesivat runsaan typpilannoituksen lisäävän nunnien kaliuminottoa. Liian vähäinen kalitunlannoitus johti maan vaihtuvan kaliumin nopeaan vähenemiseen. Maan kaliumtasapainon säilyttäminen ennallaan edellyttää, että, kaliumia annetaan yhtä paljon kuin typpeä. Savimaille, joiden kasveille käyttökelpoiset kaliumvarat ovat suuremmat kuin turvemaiden ja karkeiden hietamaiden, suositellaan vähäisempää kaliumlannoittistå. Mahdollisimman tasalaatuisen sadon tuottamiseksi kalium, kuten: muutkin lannoitteet, Suositellaan annettavaksi kullekin sadolle erikseen (SILLANPÄÄ 1978). Lypsylehmien kaliurnintarve vaihtelee ruokintataulukon mukaan 68 g:sta 123 g:aan päivää kohden. Rehun kaliumpitoisuus on yleensä niin korkea, että tämä tarve ylitetään moninkertaisesti. Tällöin tärkeäksi muodostuvat kaliumin ja muiden kivennäisaineiden väliset suhteet KEMPin ja VHARTin (1957) mukaan laidunhalvauksen vaara kasvaa, kun ekvivalenttisuhde K/(Ca Mg) on yli 2,2. Ka2 liumlannoitus ; vaikuttaa ekvivalenttisuhteeseen nostamalla kasvien kaliumpitoisuutta ja laskemalla samalla kasvien magnesiumpitoisuinta (SUoNuRml-RAsi ja 111,JOKUNA 1983). RINTEEN ym. (1978) mukaan säilörehunurmien niittoajankohta vaikutti K/(Ca + Mg)-suhteeseen enemmän kuin typpilannoitus, kasvilaji, nurmen ikä tai maalaji. Maasta satojen mukana poistunut kalium tulisi kyetä korvaamaan sellaisessa 'innodossai ettei Se aiheuta ongelmia kasvien kaliumtasapainoon. Kasvien kännalta riittävä kaliumpitoisuus riippuit kasvin kehitysasteesta ja kasvilajista: Kaliurnpitoisuus vaihtelee myös eri kasvinosien välillä. Kasvit voivat myös osittain korvata kaliumia Muilla alkuai.'= neilla, esimerkiksi natriumilla. Kasvien normaalin kasvun kannalta sopivana kaliumpitoisuuden a- jana on pidetty noin 2 % kuiva-aineesta (2 g K/kg k.a.): BERGMANNin (1983) mukaan esimerkiksi raiheinän normaali kaliumpitoisuus on 2;5-3,5 % kuiva-aineesta. Eläimille haitallisena pitoisuutena on pidetty 3 % (Centre for AgricultUral Publishing and Doeumentation 1973). Kaliurnilla lannoitettaessa nousevat pitoisuudet usein tätä korkeammmiksi ja nurmen lannoitusta suunniteltaessa joudutaan' tekemään kompromissi maksimisådon ja rehun kaliumpitoiniuden välillä (KOIKKALAINEN ym. 199). Kemira Oy:n Siilinjärven kaivoksella saadaan apatiitin rikastuksen sivutuotteena kalitimpitoista kiillettä, biotiittia. Biotiitin tärkein kasvinravinne on kalium. Kalium sijaitsee kiilteen kerrosväeissä, joista se rapautumisen edistyessä vapautuu maanesteeseen ja sieltä kasvien käyttöön. Biotiitdsta vapautuu myös magnesitimia: Kemira Oy ilmoittaa markkinoilla olevan Biotiitin kaliumpitoisuudeksi 4,7 %, josta 3,2 % vapautuu kasvien käyttöön 1-5 vuoden aikana ja loput 1,2 % 5-1 vuoden aikana. Biotiitin niagnesiumpitoisuudeksi ilmoitetaan 5 % ja kalsiumpitoisuudeksi 7%. Bioliitti sisältää noin 1 % neutraloivia yhdisteitä kuten kalsiittia ja dolomiittia. Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää biotiitin käyttökelpoisuutta nunnien hidasliukoisena I kaliumlannoitteena. Kenttäkokeiden avulla haettiin myös sellaista biotiitin ja helppoliukoisen kaliumin yhdistelmää, jolla maan kalitunluvut ja tuotetun rehun kaliumpitoisuus pysyisivät hyvällä tasolla. 2 AINEISTO JA MENETELMÄT 2.1 Kenttäkokeiden perustaminen ja koejärjestelyt Biotiitin käyttökelpoisuutta lannoitteena ja maanparannusaineena kartoittavat kenttäkokeet perustettiin Maatalouden tutkimuskeskuksen viidelle

6 tutkimusasemalle vuonna Mukana olivat Pohjois-Savon, Etelä-Savon, Pohjois-Pohjanmaan, Sata-Hämeen ja Karjalan tutkimusasemat Kokeet suunniteltiin alunperin kolmivuotisiksi, mutta ensimmäisen jakson päätyttyä kokeita jatkettiin biotritin pitkäaikaisvaikutusten selvittämiseksi koepaikasta riippuen kaikkiaan 5-11 vuotta. Nunnet kylvettiin kesällä 1979 ilman suojaviljaa., Niittokertojen määräksi suositeltiin kolmea niittoa vuodessa, mutta määrä vaihteli eri tutkimusasemilla ja eri vuosina sääolosuhteista riippuen. Koekentät perustettiin annetun mallin mukaisesti,. eikä koeruutuja satunnaistettu (Taulukko 1). Koekaava toimi samalla myös kenttäkarttana kaikilla tutkimusasemilla. Koekentille perustettiin neljä kerrannetta, joista ensimmäisellä ja toisella viljeltiin koiranheinää ja kolmannella ja neljännellä timoteitä. Koetta jatkettaessa, vuonna 1983, mukaan otettiin myös italianraiheinä, koska koiranheinä ei ollut menestynyt kaikilla tutkimusasemilla (Taulukko 2). Ennen varsinaisen kokeen alkua, biotiitin levittämisen jälkeen vuonna 1979, koekentiltä otettiin näytteet maa-analyysejä varten (Taulukko 3). Ennen kylvöä, syksyllä 1979, annettiin kaikille ruuduille starttilarmoitukseksi 1 kg/hå typpirikasta Y-lannosta (2-1-1). Varsinaisina typpija fosforilannoitteina käytettiin oulunsalpietaria ja superfosfaattia. Kaliumlannoitteena käytettiin biotiittia ja kalisuolaa (Taulukko 4). Väkilannoitteet annettiin ensimmäiselle sadolle keväällä ja seuraaville sadoille niiton jälkeen. Biotiitti levitettiin koekentille ennen nurmien kylvöä. Puolet annoksesta kynnettiin maahan ja toinen puoli levitettiin kylvömuoklcauksen yhteydessä. Yhteensä kokeessa oli 12 erilaista kaliumlannoituskäsittelyä, joiden avulla oli tarkoitus hakea parasta biotiltin ja helppoliukoisen kaliumin yhdistelmää (Taulukko 1). 2.2 Maa- ja kasvinäytteet Koeruuduilta otettiin maanäytteet -2 cm:n syvyydestä jokaisen vuoden syyskuussa vähintään viitenä osanäytteenä. Maanäytteistä tehtiin viljavuusanalyysit Maantutkimusosastolla Jokioisilla. Maan ph-luvut mitattiin viljavuusanaly,ysin menetelmällä rhaa vesi-suspensiosta (v/v 1:2,5). Kasvinäytteet otettiin niiton yhteydessä tai juuri ennen niittoa. Jokaiselta koeruudulta otettiin vähintään viisi osanäytettä, jotka yhdistettiin. Näytteet kuivattiin ilinakuiviksi ja mutuadot sekä kuiva- ainepitoisuudet laskettiin valmiiksi tutkimusasemilla. Kasvinäytteiden kalsiumja magnesiumpitoisuudet analysoitiin Jokioisten keskuslaboratoriossa. 3 TULOKSET JA NIIDEN TARKASTELU 3.1 Maan ph-lukujen muutokset kokeen aikana Maan ph-lukujen tarkastelua varten laskettiin kaikkien kerranteiden keskiarvot riippumatta siitä, mitä kasveja kullakin kerranteella kasvoi. Mukaan otettiin nollaruudun lisäksi vain biotiittia saaneet koejäsenet. Suurimman biodittiannoksen ph-lukua kohottava vaikutus näkyi selvimmin Pohjois-Savon, Karjalan ja Etelä-Savon tutkimusasemilla. Erot suurimman (2 t/ha) biotiittiarmoksen saaneiden ja ilman biotiittia viljeltyjen koejäsenten välillä olivat noin,2 ph-yksikköä. Erot olivat joissakin tapauksissa nähtävissä vielä kymmenentenä koevuonna (Liite 1). Taulukko 1. Koekäsittelyt ja niille annetut lyhenteet. Kaliumia (K) kg/ha/niitto 3 kg/ha/niitto 6 kg/ha/niitto 9 kg/ha/niitto Ei biotiittia: Biotiittia: 1 tn/ha Biotiittia: 2 tn/ha B, K B 1, K B 2, K B, K 3 B 1, K 3 B 2, K 3 B, K 6 B 1, K 6 B 2, K 6 B, K 9 B 1,K 9 B 2, K 9

7 9 Taulukko 2. Tutkimusasemilla eri vuosina ja eri kerranteilla (1-4) viljellyt kasvit. Vuosi PohjOis-Savo Karjala Sata-Häme Etelä-Savo Pohjois-Pohjanmaa koiranheinä 3-4 timotei " 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-4 italianraiheinä 1-4 italianraiheinä 1-4 italianraiheinä 1-4 koiranheinä 1-4 koiranheinä 1-4 koiranheinä 1-4 koiranheinä 1-4 koiranheinä 3-4 timotei 3-4 timotei 3-4 timotei 3-4 italianraiheinä 3-4 italianraiheinä 3-4 italianraiheinä 3-4 timotei 3-4 timotei 3-4 timotei 34 timotei 3-4 timotei 3-4 timotei 3-4 timotei 3-4 italianraiheinä 3-4 italianraiheinä 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-2 koiranheinä 3-4 timotei 1-2 koiranheinä ' 3-4 timotei 3-4 timotei 3-4 italianraiheinä 3-4 italianraiheinä italianraiheinä 3-4 italianraiheinä Taulukko 3. Koekenttien maa-analyysitulokset biotiitin levityksen jälkeen syksyllä Tutkimusasema, maalaji, Kerranteet Biotiittitaso pii JL Ca mg/1 K mg/1 Mg mg/1 t/ha s X s X s sx s 5,61,11 1,81, ja 2 1 5,75,9 1,54, ,88,15 1,45, ESA, KHt 5,54,13 1,5, ja 4 1 5,69,13 1,73, ,79,9 1,93, ,6,32,97, ja 2 1 5,34,26,97, ,51,27 1,3, KAR, htlct 4,91,24,98, ja 4 1 5,14,23 1,3, ,37,28 1,5, ,23 1,9,72, ja 2 1 6,15.,15,78, ,16,11,77, SAH, HsS 5,69,9,,87, ja 4 1 5,91,2,86, ,42,15,94, ,54,16 5,97 1, PPO, Ct 3 ja 4 1 4,83,27 5,73 2, ,96,2 5,59 1,

8 1 Taulukko 4. Kenttäkokeen lannoitus. Ravirme Annos Käytetty lannoite Levitetty määrä Hidasliukoinen kalium (K) 5 kg/ha kokeen alussa Biotiitti 1 t/ha kokeen alussa 1 kg/ha kokeen alussa Biotiitti 2 t/ha kokeen alussa Helppoliukoinen kalium (K) kg/ha/niitto Kalisuola (KC1) kg/ha/niitto 3 kg/ha/niitto Kalisuola (KC1) 6 kg/ha/niitto 6 kg/ha/niitto Kalisuola (KCI) 12 kg/ha/niitto 9 kg/ha/niitto Kalisuola (KC1) 18 kg/ha/niitto Typpi (N) 1 kg/ha/niitto Oulunsalpietari 364 kg/ha/niitto Fosfori (P) 1 kg/ha/niitto Superfosfaatti 115 kg/ha/niitto Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla ph-luvut näyttivät nousevan kokeen loppua kohden. Muutos on kuitenkin näennäinen ja liittyi maan johtoluvun samanaikaiseen laskuun. Kokeen alussa johtoluvut olivat erittäin korkeita ja ne laskivat kokeen kuluessa. Viljavuusanalyyslin kuuluva vesi-ph reagoi herkästi maanesteen ionikonsentraation muutoksiin. Typpilannoitukseen käytettiin oulunsalpietaria, jonka sisältämä dolomiittikalkki kompensoi typpilannoituksen aiheuttamaa maan ph:n laskua. Suurten oulunsalpietariannosten (yli 3 kg N/ha vuodessa) on todettu dolomiittikalldsta huolimatta laskevan maan ph:ta voimakkaasti (SILLANPÄÄ ja RINNE 1975). Biotiittikokeissa käytetty oulunsalpietartannos oli kuitenkin melko sopiva, sillä maan ph-luvut eivät juurikaan laskeneet kokeen aikana. 3.2 Biotiittilannoituksen vaikutus satoon Satotulokset vaihtelivat erittäin paljon ja hajonta oli suuri kaikilla koepaikoilla. Eri vuosien satoja ei voitu vertailla keskenään, sillä niittokertojen määrä ja koekasvit vaihtelivat eri vuosina samoillakin koepaikoilla. Satotulosten perusteella voitiin siis vertailla vain eri koekäsittelyjen vaikutusta satoon. Tuloksissa erottui selvimpänä eri kasvien erilainen tapa reagoida kaliumlannoitukseen yleensä. Koiranheinän ja italianraiheinän sadot kasvoivat kaliumlannoituksen lisääntyessä. Biotiittilannoituksella saatiin näillä kasveilla selviä sadonlisiä. Timoteilla kaliumlannoitus ei vaikuttanut sadon määrään (Liitteet 2-6). Karjalan tutkimusasemalla, jonka metsäsaraturpeeri (htlct) kaliumpitoisuus oli viljavuusluokassa tyydyttävä, italianraiheinän sadot paranivat vuosi- na sekä biotiitfilannoituksella että helppoliukoisella kalisuolalla. Timoteisadot eivät tällä koepffikalla kuitenkaan olleet riippuvaisia kaliumlannoituksen määrästä (Liite 2). Etelä-Savon tutkimusasemalla (KHt) helppoliukoinen kaliumlarmoitus nosti koiranheinän satoa vasta koejakson loppupuolella (Liite 3). Pohjois-Savon tutkimusasemalla (KHt) eri kaliumlannoitustasot eivät vaikuttaneet satoihin. Tilanne oli sama myös Sata-Hämeen tutkimusasemalla (HsS). Näillä tutkimusasemilla maan käyttökelpoiset kaliumreservit olivat selvästi suuremmat kuin Karjalan metsäsaraturpeella ja Etelä-Savon karkealla hiedalla, eikä kalium muodostunut satojen kannalta minimitekijäksi (Liitteet 5 ja 6). Kaliumlannoituksella saadut sadonlisät ovat olleet selvimpiä turvemaalla ja vähäisimpiä hiesusavella (SUONURMI-RASI ja HUOKUNA 1983). 3.3 Rehun kaliumpitoisuus Rehun kaliumpitoisuus nousi eläinten kannalta haitallisen korkeaksi (yli 3 %) kaikissa koekäsittelyissä sellaisilla koepaikoilla, joilla maan vaihtuvat kaliumvarat olivat kokeen alussa suuret. Kasvit käyttivät maan kaliumvaroja kaliumin luksusottoon. Pohjois-Savon tutkimusasemalla (KHt) maan kaliumluvut laskivat kahdeksassa vuodessa 14:stä 7:een mg:aan litrassa maata, mutta kasveille käyttökelpoinen kalium ei kuitenkaan loppunut kokeen kuluessa. Pohjois-Savon karkean hiedan kaliumreservit olivat siten huomattavan suuret. Vielä vuonna 1989 ylittivät kasvien kaliumpitoisuudet nollaruuduillaldn 3 %:n tason (Liitteet 7 ja 14).

9 11 Karjalan tutkimusasemalla, jonka metsäsaraturpeen kaliumluokka oli kokeen alkaessa tyydyttävä, heijastuivat maan kaliumluvut selvästi rehun kaliumpitoisuuteen. Kaliumpitoisuus laski aluksi vain nollaruuduilla mutta kokeen kuluessa ja maan kaliumvamstojen pienentyessä myös lannoitetuilla ruuduilla (Liite 8). Pohjois-Pohjanmaan tutldmusaserrialla (Ct) nollaruuduilla kasvaneiden kasvien kaliumpitoisuudet putosivat jo toisena koevuonna alle 2 %:n. Kasvit reagoivat kaliumin puutteeseen ottamalla suuria määriä natriumia. Kasvien natriumpitoisuuksia mitattiin vuosina 1984 ja Pitoisuudet vaihtelivat 5 mg:sta 7 mg:aan kilossa kuiva-ainetta. Natriumpitoisuudet olivat Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasemalla poikkeuksellisen suuria myös kaliumlarmoitetuissa koejäsenissä. Täysin ilman kaliumlannoitusta olleilla ruuduilta saatiin usealla koepaikalla kaliumpitoisuudeltaan sopivaa rehua (alle 3 %) toisena tai kolmantena vuonna. Tämän jälkeen satojen kaliumpitoisuus alkoi Selvästi laskea. Helppoliukoinen kalisuola nosti rehun kaliumpitoisuutta selvästi. Kaksi suurinta annosta (6 ja 9 kg K/ha/niitto) nostivat rehun kaliumpitoisuuden joka vuosi, muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta, yli 3 %:n rajan. Biotiittia saaneiden koejäsenten kaliumpitoisuudet pysyivät paremmalla tasolla kuin helppoliukoista kalisuolaa saaneiden. Biotiittilannoituksella on saatu kaliumpitoisuudeltaan parempaa rehua myös Karjalan tutkimusaseman aikaisemmissa kokeissa (HUHTA 1989). 3.4 Kaliumin suhde kalsiumiin ja. magnesiumiin,.k/(ca + Mg) ekv. Pohjois-Savon tutkimusasemalla (KHt), jonka kaliumluvut olivat tyydyttävät; italiatiraiheinän ja. koiṙanheinän K/(Ca + Mg) -suhde ylitti rehulle sopivan arvon (2,2) kokeen loppuun asti myös nollaruuduilla. Timotein 'suhdeluvut olivat kaikissa kä-. sittelyissä italiariräiheinän ja koiranheinän lukuja alhaisemmat (Liite 9). Karjalan tutkimusasemalla (htlct) biotiittilännoitus piti rehun K/(Ca + Mg) -suhteen hyvällä tasolla toisesta koevuodesta alkaen (Liite 1). Vaikka suhdeluku oli useana vuonna vain hieman yli yksi, olivat kasvien kaliumpitoisuudet satotasojen perusteella riittävän korkeat (Liitteet 2, 8 ja 1). Etelä-Savon tutkimusasemalla (KHt) rehun K/(Ca. Mg)-suhde riippui selvästi annetun kaliumlannoituksen määrästä. Kaikkien koejäsenten suhdeluvut laskivat kokeen kuluessa melko tasaisesti (Liite 11). Pelkkää biotiittia saaneiden koejäsenten kivennäisainetasapaino oli kaikilla tutkimusasemilla parempi ja K/(Ca + Mg)-suhde alhaisempi kuin helppoliukoista kalisuolaa saaneiden koejäsenten. Kivennffisaineiden suhteisiin vaikuttivat eniten rehun kaliumpitoisuus ja sen vaihtelut. Ensimmäisinä koevuosina ja sellaisilla tutkimusasemilla, joilla kasveille käyttökelpoiset kaliumvarat olivat runsaat, oli rehun kivennäisainekoostumus myös nollaruucluilla ja pelkällä biotlitilla lannoitetuissa koejäsenissä arveluttavan korkea. 3.5 Kasvien kaliuminotto Kasvien kaliuminottoa verrattiin ainoastaan 2 tn:n biotiittierän sisältämään kaliumin kerta- annokseen, joka oli 5 %:n kaliumpitoisuuden mukaan laskettuna 1 kg K/ha. Koiranheinä ja italianraiheinä osoittautuivat tehokkaammiksi kaliumin ottajiksi kuin timotei (Liitteet 12 ja 13). Etelä-Savon tutkimusasemalla koiranheinä otti jo kahtena ensimmäisenä vuonna yhteensä 1 kg K/ha. Koiranheinän vuotuisen kaliuminoton on aikaisemminkin todettu olevan samaa suuruusluokkaa, n. 45 kg/ha, vaikka vuotuinen typpiannos on ollut 15 kg suurempi kuin tässä kokeessa (JOY ym. 1973). Timotein kaliuminotto ylitti 1 kg ilmeisesti vasta neljäntenä vuonna (Liite 12). Myös Karjalan tutkimusasemalla kaliuminotto ylitti 1 kg:n rajan vasta kolmen timotei- ja yhden italianraiheinävuoden jälkeen (Liite 13). 3.6 Biotiitin vaikutus maan kaliumlukuihin Vuonna 1979 tehtyjen maa-analyysien mukaan Karjalan (htlct), Pohjois-Pohjanmaan (Ct) ja Etelä-Savon (KHt) koeasemien kaliumluvut olivat tyydyttävät. Biotiittia saaneiden koeruutujen kaliumluvut pysyivät vähintään välttävällä tasolla 2-3 vuotta (Taulukko 5). Biotiittilannoitus hidasti maan kaliumlukujen laskua kokeen kuluessa (Liir7 teet 14-18).

10 12 Taulukko 5. Biotiitilla lannoitettujen koeruutujen kaliumpitoisuudet (mg/i maata) ja viljavuusluokat. Ttitkimusasema Vuosi Ei biotiittia 1 t biotiittia 2 t biotiittia Karjala, htlct Etelä-Savo, KHt Pohjois-Pohjanmaa, Ct Pohjois-Savo, KHt Sata-Häme, HsS , mg/1 välttävä 5 mg/1 välttävä 4 mg,/1 huononlainen 7 mg/1 välttävä 49 mg/1 huononlainen 31 mg/1 huono 5 mg/1 välttävä 4 mg/1 huononlainen 138 mg,/1 tyydyttävä 98 mg/1 välttävä 69 mg/1 huononlainen 195 mg/1 välttävä 195 mg/1 välttävä 9 mg/1 tyydyttävä 7 mg/1 välttävä 5 mg/1 välttävä 15 mg/1 välttävä 74 mg/1 välttävä 39 mg71 huono 8 mg/1 tyydyttävä 65 mg/1 välttävä 155 mg71 tyydyttävä 16 mg/1 tyydyttävä 81 mg/1 välttävä 168 mg71 välttävä 12 mg/1 välttävä 95 mg/1 tyydyttävä 93 mg/1 tyydyttävä 75 mg/l. välttävä 135 mg/1 tyydyttävä 96 mg/1 välttävä 59 mg/1 huononlainen 95 mg/1 tyydyttävä 88 mgn tyydyttävä 163 mg71 tyydyttävä 119 mg/1 välttävä 88 mg/1 välttävä 193 mg/1 välttävä 163 mg/1 välttävä Sata-Hämeen (HsS) ja Pohjois-Savon (KHt) tutkimusasemilla biodittilannoitus ei vaikuttanut maan kaliumlukuihin 2-3 ensimmäisen vuoden aikana. Pohjois-Savon karkealla hietamaalla maan vaihtuvat kaliumvarat olivat erittäin suuret. Nollaruutujen kaliumpitoisuus oli vielä vuonna 1988 välitäväliä tasolla (Taulukko 5). 3.7 Biotiitin käyttökelpoisuus eri maalajeilla Biotiitin käyttökelpoisuutta tarkasteltaessa voidaan maalajit jakaa kahteen ryhmään. Ensimmäisen ryhmän muodostavat kaliumia voimakkaasti pidättävät maalajit, joiden kaliumvaroista suurin osa on hitaasti vaihtuvaa, kiilteiden kaliumia. Tässä aineistossa tällaisia maalajeja olivat Pohjois-Savon karkea hieta ja Sata-Hämeen hiesusavi. Näillä maalajeilla biotiittilannoituksen tuoma kaliumlisä oli vaatimaton maan luontaisfin, kasveille käyttökelpoislin kaliumvaroihin verrattuna. Kaliumlan- noitus ei tuottanut selviä sadonlisiä eikä nostanut maan kafilukuja. Rehun laatukaan ei parantunut, koska vaihtuva kalium riitti luksusottoon. Toisen ryhmän muodostavat vähän vaihtuvaa kaliumia sisältävät tai kaliumia heikosti pidättävät maalajit, joiden totaalikaliumista suurin osa on maasälpien kaliumia. Tällaisilla mailla biotiitin hyvät ominaisuudet tulevat parhaiten esille. Kenttäkokeessa tällaisia maita olivat Karjalan hietainen metsäsaraturve, Pohjois-Pohjanmaan saraturve ja Etelä-Savon karkea hieta. Biotiittilannoitus nosti näiden maiden kaliumlukuja ja biotiitilla saatiin myös selviä sadonlisiä lannoittamattomiin käsittelyihin verrattuna (Liitteet 2-6). Biotiitilla tuotetut sadot vastasivat suuruudeltaan 9-18 kg/ha vuotuisella helppoliukoisen kaliumin annoksella tuotettuja satoja. Biotlittilannoituksella rehun laatuun vaikuttavat kasvien kivennäisainesuhteet pysyivät parempina kuin helppoliukoisella kaliumlarmoituksena.

11 13 Biotiittia voidaan suositella vähän vaihtuvaa kaliumia sisältäville tai kaliumia heikosti pidättäville maille, joiden viljavuusluvut ovat enintään tyydyttävällä tasolla. Sopiva biotiittiannos on 5-1 tn/ha nurmen perustamisvaiheessa. Tarvittaessa biotiittilannoitusta voidaan täydentää helppoliukoisella kaliumlannoituksella. Käytettävien biotiittiannosten suuruutta rajoittavat pääasiassa levitys- ja kuljetuskustannukset. Levitykseen käytetään kostean kalkin levityskalustoa, jolla 5-1 tn:n hehtaariannos voidaan levittää kerralla. Tilan etäisyys Siilinjärven kaivoksesta vaikuttaa puolestaan kuljetuskustannuksiin. Nyt saadut tulokset tukevat Karjalan tutkimusasemalla aikaisemmissa biotiittikokeissa saatuja tuloksia, joiden mukaan biotiitti soveltuu suonurmen kaliumlannoitteeksi Siilinjärven lähialueilla. Vuosittain levitetty biotiitti (23 kg K/ha) 'antoi lähes yhtä hyvä tuloksen kuin normaali NPK-lannoitus ja viiden vuoden erissä annettu biotiitti tuotti kummankin viisivuotiskauden alussa jopa normaalia NPK-lannoitusta paremman tuloksen (HUHTA 1989). KIRJALLISUUS BERGMANN, W Ehmährungsstörungen bei Kulturpflanzen, Entstehung und Diagnose. Fischer, Jena. Centre for Agricultural Publishing and Documentation Tracing and treating mineral disorders in dairy cattle. Wageningen, The Netherlands. JOY, P., LAKANEN, E. & SILLANPÄÄ, M Effects of heavy nirtrogen dressing upon release of potassium from soils cropped with ley grasses. Annales Agriculturae Fenniae 12: HUHTA, H Kokemuksia biotiitista suonurmen kaliumlannoitteena. Koetoiminta ja Käytäntö 46: 82. [Maaseudun Tulevaisuuden liite ] KEMP, A. & HART, M. L. 't Grass Tetany in grazing milking cows. Neth. J. Agric. Sci. 5: KOIKKALAINEN, K., HUHTA, H., VIRKAJÄRVI, P. & HEIKKILÄ, R Pitkäaikaisen säilörehunurmen kaliumlannoitus heikosti kaliumia pidättävillä mailla. Maatalouden tutkimuskeskus, Tiedote 9/9. 59p. RINNE, S-L., SILLANPÄÄ, M., HUOKUNA, E. & HIIVO- LA, S-L The effect of nitrogen fertilization on K/(Ca + Mg) ratio in grass. Annales Agriculturae Fenniae 17: SILLANPÄÄ, M Lannoitus ja kalkitus "vihreän linjan" viljelyssä. Maantutkimuslaitoksen tiedote 4. 16p. SILLANPÄÄ, M. & RINNE, S-L The effect of heavy nitrogen fertilization on the uptake of nutrients and on some properties of soils cropped with grasses. Annales Agriculturae Fenniae 14: SUONURMI-RASI, R. & HUOKUNA, E Kaliumin lannoitustason ja -tavan vaikutus tuorerehunurmien satoihin ja maiden K-pitoisuuksiin. Maatalouden tutkimuskeskus, Tiedote 5/ p.

12 Liite 1 7 Pohjois-Savon koeasema, KHt 3-4Mq Ei biotiittia Biotiittia 1 t/ha Biotiittia 2 t/ha eo ai 82 &I Vuosi 7 Karjalan koeasema, htlct 7 Sata-Hämeeen koeasema, HsS elo 81 Vuosi 7 Etelä-Savon koeasema, KHt 7 Pohjois-Pohjanmaan koeasema,ct II eq Vuosi Vuosi Pintamaan pll biotiittikäsittelyissä.

13 Liite 2 Karjalan tutkimusasema, htlct. Niittokertojen yhteenlasketut kuiva-ainesadot (kg/ha) ja suhdeluvut. käsittely 198 timotei 1981 timotei 1982 timotei B, K B, K B,K B, K B 1, K B 1, K B 1, K B 1, K B 2, K B 2, K B 2, K B 2, K käsittely 1983 it.raiheinä 1984 it.raiheinä 1985 it.raiheinä B, K B, K B, K B, K B 1, K B 1, K B 1, K B 1, K B 2, K B 2, K B 2, K B 2, K timotei 1987 timotei 1988 timotei B, K B,K B,K B, K B 1, K B 1, K B 1, K B 1, K B 2, K B 2, K B 2, K B 2, K

14 Liite 3 Etelä-Savon tutkimusasema, KHt. Niittokertojen yhteenlasketut kuiva-ainesadot (kg/ha) ja suhdeluvut. käsittely 198 koiranh. 198 timotei 1981 koiranh koiranh. B, K B, K 3 174, B, K 6, B, K B 1, K B 1, K B 1, K B 1, K B 2, K B 2, K B 2, K B 2, K käsittely 1982 timotei 1983 koiranh timotei 1984 koiranh. B, K B, K B, 1C B,K B 1, K B 1, K B 1, K B 1, K B 2, K B 2, K B 2, K B 2, K käsittely 1984 timotei 1985 koiranh timotei 1986 koiranh. B, K B, K B, K B, K B 1, K B 1, K B 1, K B 1, K B 2, K B 2, K B 2, K B 2, K

15 Liite 4 Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema, Ct. Niittokertojen yhteenlasketut kuiva-ainesadot (kg/ha) ja suhdeluvut. käsittely 1981 timotei 1982 timotei it. raiheinä B, K B, K B,K B,K B 1, K B 1, K B 1, K B 1, K B 2, K, B 2, K B 2, K B 2, K käsittely 1984 itraiheinä 1985 it. raiheinä 1986 it.raiheinä B ; K B, K B,K B, K B 1, K B 1, K B 1, K B 1, K B 2, K B 2, K B 2, K B 2, K

16 Liite 5 Pohjois-Savon tutkimusasema, KHt. Niittokertojen yhteenlasketut kuiva-ainesadot (kg/ha) ja suhdeluvut. käsittely 198 koiranh. 198 timotei 1981 koiranh timotei B, K B,K B,K B, K B 1, K B 1, K B 1, K B 1, K B 2,K B 2, K B 2, K B 2, K käsittely 1982 koirani' timotei 1984 it.raiheinä 1985 it.raiheinä B, K B, K BO,K BO,K B 1, K B 1, K B 1, K B 1, K B 2, K B 2, K Ml ' B 2, K B 2, K käsittely 1986 koiranh koiranh koiranh koiranh. B, K BOO,K B, K B,K B 1, K B 1, K B 1, K B 1, K B 2, K B 2, K B 2, K B 2, K

17 Liite 6 Sata-Hämeen tutkimusasema, HsS. Niittokertojen yhteenlasketut kuiva-ainesadot (kg/ha) ja suhdeluvut. käsittely 198 timotei 1981 timotei 1982 timotei B, K B, K B, K B, K B 1, K , 1 B 1, K B 1, K B 1, K B 2, K B 2, K B 2, K B 2, K käsittely 1983 it.raiheinä 1984 it.raiheinä B, K B, K B, K B, K B 1, K B 1, K B 1, K B 1, K B 2, K B 2, K B 2, K B 2, K

18 Liite 7 6 koiranheinå, BOO BOO Bao BOO KOO K3 K6 K93 81 B KOO K3 K6 KCO 2 B KOO K3 K6 K9 B3 Bao BCO Bao KOO K3 K6 K93 81 El KO3 K3 K6 K B2 82 K K3 K6 KOO ao 6 koiranheinå, Bao BOO Bao BOO KOO K3 K6 K9 B KOO K3 K6 K K CO K3 K6 K9 BCO Bao Bao Bao KOO K3 K6 K9 B KOO K3 KW K E12 82 KOO K3 K6 KG Pohjois-Savon tutkimusasema. Kasvien kaliumpitoisuus (g/kg k.a.).

19 Liite 8a motei, -8 Ml timotei, ! 4 4 _4 4 I 3.36 I BOO Bao Bao Bao KOO 1(3 1(6 K B KOO 1(3 1(6 1(9 KOO 1(3 1(6 KOO BOO Bao Bao Bao KOO K3 1(6 K B KOO K3 1(6 K B2 82 KOO 1(3 1(6 K9 6 Illtimotei, g 1 BOO BOO BOO BOO B1 BIO B1 81 KOO 1(3 1(6 K9 KOO 1(32 1(61(9 B B2 KOO 1(3 1(6 K9 8 BOO (9 1(3 1(6 K93 1 BIO BIO 81 KOO K3 K 6 1(9 82 B KOO 1(3 1(6 K93 6 CO Bao BOO Bao BOO KOO 1(3 1(6 1( KOO K3 1(6 1(9 82 B2 B2 82 KOO 1(3 K6 KOJ 83 Bao BOO Bao KOO 1(3 K6 K9 Karjalan tutkimusasema. Kasvien kaliumpitoisuus (g/kg k.a.). B1 B KOO K3 K6 KW B2 B KOO 1(3 1(6 1(93

20 Liite 8b 6 Ilitimotei, d 4 " 3 33 I BOO Bao B1 823 B KOO K3 1<6 K9 KOO 1< 3 KOO KOO KOO K33 K6 KOO B3 883 BOO BOO KOO 1<3 K6 K9 81 B1 B1 81 KOO KOO K6 K B2 B2 KOO K3 K6 KOO timotei, timotei, I B3 Bao Bao Bao KOO K3 K6 K93 B1 9 1 B1 BIO KOO K3 K6 K9 B KOO K3 K6 K93 Bao BOO BOO BOO KOO K33 K6 K9 B B1 KOO 1<3 K6 K B2 82 KOO K3 K6 K9 Karjalan tutkimusasema. Kasvien kaliumpitoisuus (g,/kg k.a.).

21 Liite 9a 6 319Koiranheine, Timotei, -8 _ B282E E B282E1282 KOOK 3K 6K 9 KOOK3OK 6K9 KOOK3OK 6K 9 KOOK 3K 6K 9 KOOK 3K 6K93 KOOK3K6OK9O 6 It ralheinä, L=nrIZ K OOK 3K 6K K K 3 K SOK B 282E12 K K 3K 6K EI KOOK3K6 K 9 KOOK 3K 6K 9 KOOK 3 K6K9 It ralheinä, -as BOO B 8 KOOK 3K 6K KOOK 3K 6 K B 2E12 KOOK 3K 6K Ei 883 K K 3 K 6 K KOOK 3K 6K KCOK 3K 6K 9 Pohjois-Savon tutkimusasema. Kasvien keskimääräinen KJ(Ca + Mg)-ekvivalenttisuhde.

22 Liite 9b 6 s KOOK 3K 6 K9 B K K 3K 6K KOOK 3K 6K9 K,f(Ca + IIN) itkv. BOO BOO BOO B B El 2 KOOK 3K 6 K 9 K OOK 3K 6K 9 KO3 K3 K 6K 9 Pohjois-Savon tutkimusasema. Kasvien keskimääräinen K/(Ca + Mg)-ekvivalenttisuhde.

23 Liite 1a B 5 KOOK3OK 6K 9 B1 B18181 KOOK3 1(6 K9 B282E1282 KOOK 3 K6 K9 8 B 1338 KOOK 3K 61( KOOK3OK 61(9 B KOOK3K6OK 9 6 -ffitimotei, -82 IL raiheinä, Z=ZDEL BlIDBOOB B KOOK3K6K9 8181E1151 K 1(3 K 6 1( B 2 KOOK3K6K9 zi=71=2-9- 8B 811 8IB1B1 BIO B KOOK3K6OK9 KOOK3OK 6 K 9 KOOK 3 K6K9 IL raiheinä, IL raiheinä, ". 8B E18 B18181E B2 KO3K3 K6 K43 KOOK3K6K9 KOOK 3K6 K B K OOK 3K 6 K9 8I K K 3K 6K KOOK3OK 6K 5 Karjalan tutkimusasema. Kasvien keskimääräinen Ki(Ca + Mg)-ekvivalenttisuhde.

24 6 Liite 1b 5 4 s 3, B B 8 1(1(3K 6K 9 B (1(31(6 1( B282 1(1(3 1(61( Mg ) ekv B8 8 E1 1(1(31(61(9 Timotei, (31(31( 6 K9 B (1(31(6K Ig(Ca + Mg) ekv BOOBOOBCOBOO 1(1(31(61( E11 1(1(31(61(9 B282B282 1(1(31(61(9 Karjalan tutkimusasema. Kasvien keskimääräinen Ki(Ca + Mg)-ekvivalenttisuhde.

25 Liite K K3K 6 K K K 3K 6K K OOK 3 K 6K K K 3 K SOK B 181 K K 3 K 6K K OOK 3 K 6K Koiranheini, -82 El Timotei, Ki(Ca + Mg) lakv K K 3 K SOK K K 3K 6K 9 B 2B 2B 2B 2 K K 3K 6K 9 BCOB 8 13 K K 3 K 6K K OOK 3K 6K B 2 B 2 KOOK 3 K 6K 9 K/( C a + Mg) aliv K K 3 K 6K B KOO K 3K 6K K K 3K 6 K K OOK 3 K 6K K OOK 3K 6K 9 8 2E KOOK 3 K 6 K 9 Etelä-Savon tutkimusasema. Kasvien keskimääräinen Ki(Ca + 114g) -ekvivalenttisuhde.

26 Liite 12a BOO BOO BOO KOO 1(3 KCO K KOO KOO 1(6 K93 B KOO 1(3 K6 K 8 8(8 BOO BOO KOO K3 KOO K6 81 B KOO K3 K6 K B KOO K3 1(61( BOO BCO KOO 1(5 1(6 1(9 BIO B KOO K3 1(6 K9 82 B2 B2 823 KOO 1(33 KCO K9 BOO 3 88 KOO K3 1(6 K KOO K3 1(6 K9 B2 82 B2 B26 KOO 1(3 K6 K BOO BOO B3 KOO 1(3 K6 1(9 BIO B1 B1 BIO KOO 1(3 K 6 KOO B2 KOO K3 K6 K9 BCO B3 KOO K3 K6 K9 El 1 81 elo 81 KOO K3 K6 KOO B2 KOO 1(3 K6 K9 Etelä-Savon tutkimusasema. Kasvien kaliuminotto (kg/ha vuodessa).

27 liite 12b # BCO BOO KOO K3 K6 KOO KOO K3 KCIO K KOO K3 K6 K Etelä-Savon tutkimusasema. Kasvien kaliuminotto (kg/ha vuodessa).

28 timotei, -8 ME timotei, -81 Liite 13a ZO 1 BOO BOO BOO BOO B1 B1 B1 B1 B2 512 B2 512 KO3 K3 K6 K9 KOO K3 K6 K9 KOO K3 K6 K9 Bao B3 Bao Bao KOO 1(31(6 K9 B1 81 B1 81 1( 1(3 K6 K9 B2 B2 B2 2 KOO K3 1(6 KOO 7 Mimotei, P BOO Bao BaO BOO KOO K3 K6 K9 B1 B1 B1 B1 KOO 1(3 K6 K9 B2 B2 B2 B2 KOO 1(3 K6 K9 B3 BCO Bao BOO KOO K3 1(6 K9 81 Bio B1 B1 KOO K3 K6 K B2 B2 KOO K3 1(6 K Bao BOO Bao Bao KOO K3 K6 KOO B1 B1 KOO K3 K6 K9 B2 B2 B2 132 KOO 1(31(6 KOO Bao Bao B BOO KOO K3 K6 KOO B1 B1 B 1 B1 KOO K3 1(6 K9 B2 B2 B2 B2 KOO K3 1(6 K9 Karjalan tutkimusasema. Kasvien kaliuminotto (kg/ha vuodessa).

29 Eltimotei, -86 Liite 1.3b 6 5 L.2 3 ZO ; ;. "4,1I S. 8 8 BOO BOO B B2 82 KCO K3 K6 K9 KCO K3 K6 K9 KOO K3 K6 K9 ffitimotei, BOO BOO BOO BOO B 1 2 B2 B2 B2 KOO K3 K6 K9 KOO K3 1(6 K9 KOO K3 K6 KOO 7 timotei, BOO BOO BOO BOO 81 B1 B1 B1 82 B2 B2 B2 KOO K3 K6 K9 KOO K3 K6 K9 KOO K3 1(6 K9 Karjalan tutkimusasema. Kasvien kaliuminotto (kg/ha vuodessa).

30 Liite 14a Maan KpItoisuus, mga 198 Maan K-paoisuus, mg/i, BOO 83 BOO BOD KOO K3 K6 K9 B1 El 1 81 B 1 KOO K3 K6 K B2 2 KOO K33 K6 K9 BOO BOO BOO BOO KOO K3 K6 K9 B 1 BIO Et 1 81 KOO K3 K6 K KOO K3 K6 K9 Maan K-pitoosuus, mg/i, 1952 Maan Koisuus, mg/i, BOO BOO BOO BOO B2 B2 B2 BOO BOO BOO BOO EI KOO K3 K6 K9 KOO K3 K6 K9 KOO K33 K6 K9 KOO K3 K8 KOO KOO K3 K8 K KOO K33 K8 K Maan K-phoisuus, mg/i, 1954 Maan K-pitc>isuus, mg/i, BOO BOO KOO K3 K6 K9 B KOO K3 K6 K B2 92 KOO K3 K8 K9 BOO BOO BCO BCO KOO K3 KOO K BIO 81 KOO K33 KOO K :1 82 B2 KOO K3 KOO K9 Pohjois-Savon tutkimusasema. Maan kaliumpitoisuus (mg/1 maata).

31 Liite 14b Maan K-phoisuus, mg/i, 1936 Maan K-paoltuus, mga BOO BOO BOO Kco 1(3 K6 K9 B1 B1 B1 B1 KOO K33 K6 KOO KOO 1(3 K6 K9 BOO BOO BOO BCO KG) 1(3 K8 K KOO 1(3 KCO K9 82 B KOO 1(3 K6 K9 Maan (-(osuu*. mg/i, 1918 Maan K-pltoisume, mg/i, BOO BOO BOO BOO B B KOO K3 Ke3 K9 KOO K3 1(6 K9 KOO 1(3 1(6 K9 KOO K3 K6 K9 KOO K3 1(63 K9 KOO K3 K6 K93 Maan K-pltdsuus. mg/ BOO BOO BOO BOO KOO K3 K6 K91 81 BIO BIO B1 KOO 1(3 K6 K KOO K3 K6 K9 Pohjois-Savon tutkimusasema. Maan kaliumpitoisuus (mgll maata).

32 Maan Kpltoistass, mg/i. 195 Maan K-pitoisuus, mg/i, 1931 Liite BCO BOO BCO BCO KOO K3 K6 K KOO K3 K6 KOO KOO 1(33 1(6 K9 BCO BCO BOO BOO KOO K3 K6 KOO El KOO K3 K6 K9 82) KOO 1(3 K6 K9 Maan Kplteisuus. mgfi, 1962 Maan K-p6oisuus. mga BOO BOO B3 KOO K3 K8 K B1 81 KOO 1(3 1(6 K9 B KOO 1(33 1(6 K9 BOO BCO BOO BCO KOO 1(3 1(6 KOO KOO 1(3 1(8 K9 KOO 1(3 K6 K Maan K-pitoisuus. mg/1, 1965 Maan K-pitoisuus, mg/ koiranheinå KOO K3 K6 K B1 81 KOO 1(33 1(6 K9 82 B23 B2 82 KOO 1(3 K6 K BOO KOO K3 K6 KOO on mm BIO 81 B2 82 B2 82 K3 K3 K6 K9 KOO K3 1(3 K9 Etelä-Savon tutkimusasema. Maan kaliumpitoisuus (mg/i maata).

33 Liite 16 Maan K-pitoksuus, mg/1, 196 Mtimots4 Maan K-pitoisuus, mg/i, 1 51 letimotel iiiiiiiiiii BOO BOO BOO BOO KOO K33 K6 K9 B1 B1 B1 KB 1 KOO K3 K B2 B2 B2 KOO K3 K6 K9 BOO BOO BOO BOO KOO K33 K6 K9 B1 61 B1 B1 132 B2 B2 2 KOO K3 K6 KOO KOO K3 K6 K9 Maan K-pitolsuus. mg/1, 1934 Maan K-pito4soos, mg/l CElitalianraiheinit BOO BOO BOO BOO KOO K3 K6 K9 4' B1 81 BIO 81 KOO K3 K6 K93 82 B KOO K3 K6 K9 5 M>. BOO BOO BOO 83 KOO K3 K6 K ' KOO K3 K6 K9 KOO K3 KOO K9 Maan K-pitoisuus, mafi, 1967 I C21 11 alianratheinä s Bao 83 BOO BCO KOO K3 K6 K9 81 B1 81 B1 KOO K3 KOO K9 ` KOO K3 K6 K9 Pohjois-Pohjanmaan tutkimusasema. Maan kaliumpitoisuus (mg/1 maata).

34 Maan K-dloisuus, mg/i, 195 Maan K-pitoisuus, mg/i, 1931 Illitimotel Liitel7a BOO BOO BOO B3 B1 B1 B1 B KOO K3 K6 K9 KOO K3 K6 K9 KOO K3 1(6 K9 BOO BOO BCO BOO KOO K3 1(6 K9 B1 B KOO K3 1(6 K9 KOO K3 K6 K93 Maan K-pitdsuus, mg/i, 1932 Maan K-pitoisuus, mg/i, 1963 ailtallanraihelnä BOO BOO BOO BCO B B1 B2 B KOO K3 K6 K9 KOO K3 1(6 K9 KOO 1(3 1(6 K9 4>. I> I> I B2 KOO K3 1(6 K9 KOO K3 1(6 K9 KOO 1(3 1(6 K9 Maan K-pitoisuus, mg/i, 1964 CSIItattanraiheinå Maan K-dloisuus, mgfi, 1965 Caltalianraihelnå BOO BOO BOO BOO KOO K3 K6 K9 4 4O B1 81 B1 KOO K3 K6 K KOO K3 1(6 K93 5 BOO BOO BOO BOO KOO K3 1(6 K B1 81 B KOO K3 K6 K9 KOO K3 1(6 K9 Karjalan tutkimusasema. Maan kaliumpitoisuus (mg/1 maata).

35 Liite 17b Maan K-pitoisuus, mg/i, 156 MtimoteI Maan K-pitoisuus, mg/i, 1O37 ffitimotet Bao BOO Bao Bao KOO K3 1(6 K9 B1 B1 B1 B1 KOO K3 K6 K9 B2 B2 82 B2 KOO 1(3 K6 K9 83 Bao BOO Bao KOO K3 1(6 K9 81 B1 81 B1 KOO K3 K6 K9 B2 82 B2 82 KOO K3 K6 K9 Maan Kpitolsuus, mga 1568 Maan Kpltoisuus, mg/i, 1 89 Eitimotel BOO BOO Bao BOO KOO 1(3 K6 K9 B1 B1 B1 B1 KOO K3 K6 K9 82 B2 82 B2 KOO K3 K6 K9 Bao BOO BOO BOO KOO K3 K6 KOO B KOO K3 K6 K9 82 B2 82 B2 KOO K3 K6 K9 Karjalan tutkimusasema. Maan kaliumpitoisuus (mg/1 maata).

36 Liite 18 Maan K-pitoiauus. mga C 5 BOO BCO BOO BCO KOO K3 K6 K B 1 81 KOO K3 K63 K KOO K3 K6 K9 Maan K-paosu, ing/1, BOO BOO BOO B B2 82 B2 KOO K3 K6 K9 KOO K33 K6 K9 KOO K3 K6 K9 Sata-Hämeen tutkimusasema. Maan kaliumpitoisuus (mg/i maata).

37 MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUKSEN TIEDOTTEET (Tiedotteet vuosilta on lueteltu aiempien vuosikertojen numeroissa.) 1991 MUSTONEN, L., RANTANEN,., NIEMELÄINEN,., PAHICALA, K. & KONTTURI, M. Virallisten lajikekokeiden tuloksia p. +2 liitettä. VILKKI, J. Kulta-kevätrypsi. 2 p. + 1 liite. KEMPPAINEN, E. & VUORINEN, M. Maanparannusaineiden vertailu kenttäkokeessa. (Sotkamon maanparannuskoe). 22p. YLÄRANTA, T. Maataloustuotannon vaikutus kasvihuoneilmiöön Suomessa. Kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen. 18 p. HANNUKKALA, A. E. Puikulan viljelytekniikka Lapissa. 23 p. URVAS, L. & HÄMÄLÄINEN, I. Viljeltyjen moreenimaiden kemialliset ominaisuudet. Kirjallisuuskatsaus. 28p. JUHANOJA, S. Fre,esian sadon ajoittaminen. 57p. LAURILA, L., HIIVOLA, S-L. & KARVONEN, T. Rukiin sakoluku Etelä-Pohjanmaalla. 56p. HUUSELA-VEISTOLA, E., PAHKALA, K. & MELA, T. Peltokasvit sellun ja paperin raaka-aineena. Kirjallisuustutkimus. 36 p. + 1 liite. TRRI, J. Muokkauksen vaikutus maan toimintoihin. 82p. NIEMELÄINEN,. & HUUSELA-VEISTOLA, E. Typpilannoituksen vaikutus niittynunnikka-, nurmirölli-, puisto-ja punanatanurmikon kasvuun ja kestävyyteen. 38p. HUUSELA-VEISTOLA, E., NIEMELÄINEN,. & HUHTA, H. Lajikkeen, lannoituksen ja leikkuun vaikutus niittynurmikka-natanurmikon menestymiseen. 33 p. HUUSELA-VEISTOLA, E., NIEMELÄINEN,. & HUHTA, H. Siemenmäärä nurmikon perustamisessa. 3 p. NIEMELÄINEN,., HUUSELA-VEISTOLA, E NISSINEN,. & TALVITIE, H. Nurmikkosiemenseosten menestyminen eri tavoin kunnostetulla kasvualustalla. 51 p., 5 liitettä. HÄRKÖNEN, E., NIEMELÄINEN,. & HUUSELA-VEISTOLA, E Englanninraiheinä nurmikon perustamisessa Suomessa. 26p. + 1 liite. JUNNILA, S. & ERVIÖ, L-R. Uusien herbisidien tehokkuus ja käyttökelpoisuus viljakasvustoissa. 48 p.

38 ALAVIUHKOLA, T., Suomi, K. & FRIMAN, T. Uusimmat koetulokset sikatalouden tutkimusasemalta. '77p. KEMPPAINEN, E, ANISZEWSICI, T. & MIETTINEN, E. Nurmikasvilajien vertailu Pohjois-Kainuussa. 17 p. Salaatin viljely ja sadon laatu. Cultivation of lettuce and qualily of field. Yhteistutkimuksen "Salaatin viljelymenetelmien kehittäminen ja viljelytoimien vaikutus salaatin laatuun" loppuraportti. 179 p. Toimittaneet RAILI JOKINEN ja RISTO TAHVONEN. AVIICAINEN, H., HARJU, P., KOPONEN, H., MANNINEN, M., MEINANDER, B. & TAHVONEN, R. Desinfiointiaineiden soveltuvuus pelto-ja kasvihuonetuotannossa. 52p. + 2 liitettä. JOKI-TOKOLA, E. Rehun kuiva-ainepitoisuuden, paalien muovitustavan ja säilytyspaikan vaikutus pyöröpaalisäilörehun säilyvyyteen. 27p. JUHANOJA, S. & HIIRSALMI, A. Tuloksia puiden ja koristepensaiden menestymisen seuran nasta vuosina p HAKKOLA, H. & KERÄNEN, T. Rehuviljakokeiden tuloksia Pohjois-Pohjamaan tutkimusasemalta. 22 p. KOSSILA, V. & MÄNTYSAARI, P. Pikkuvasikoiden ruokintakoetuloksia Maatalouden tutkimuskeskuksessa v p. + 3 liitettä. URVAS, L. Kalium-, mangaani- ja sinkkilannoituksen vaikutus timotein ravinnepitoisuuteen Pohjois-Suomen suonurmilla. 23 p. NISSINEN,. Yksivuotisten tuorerehukasvien soveltuminen laidun- ja niittoruokintaan Pohjois-Suomessa. 45 p. HANNUICKAIA, A.E. Timoteinurmen perustaminen Pohjois-Lapissa. 15 p. MÄKELÄ-KURTTO, R., SIPPOLA J. & JOKINEN, R. Teollisuuden jätevesilietteet ja niiden hyötykäyttö maataloudessa. (Loppuraportti tutkimushankkeesta "Teollisuuden jätevesilietteet ja niiden mahdollinen hyväksikäyttö maataloudessa".) 51 p. + 4 liitettä. VANHALA, P. Rikkakasvien fysikaalinen ja mekaaninen torjunta kasvukauden aikana. 68 p. SAASTAMOINEN, M. Sohvi-heme. 41 p. + 2 liitettä. MUSTONEN, L., RANTANEN,., NIEMELÄINEN,., PAHICALA, K., KONTTURI, M. & MÄKE- LÄ, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia p. + 2 liitettä. GALAMBOSI, B. & RAHUNEN, I. Yrttien käyttö ja viljely. 39p. + 1 liite.

39 SIMOJOKI,T,., MEHTO-HÄmÄLÄINEN,,U., LAITINEN, V. & RÄKKÖLÄINEN, M ::Rikkakasvien torjunta ilman herbisidejä. 37 p. Hiehokasvatuskokeiden tuloksia. SAIRANEN, S., KOSSILA, V., ARONEN, L & MICORDIA, A. Risteytyshiehot. P KOSSILA, V., SAIRANEN, S., MICORDIA, A., VALMARI, A. & HAKKOLA, H. Hiehot ja hieholehmät. P liitettä. KOSSILA, V., HEIKKILÄ, T. & SAIRANEN, S. Kaksoset ja kolmoset. P liitettä. Toimittaneet VAPPU KOSSILA ja SILJA SAIRANEN. URVAS, L. & HYVÄRINEN, S. Maaperäkarttaselitys. LAPINLAHTI. 13 p. + 2 liitettä. Pikkuvasikoiden ruokintakoetuloksia p. + 1 liite. KOSSILA, V., ARONEN, I., TOIVONEN, V. & SAIRANEN, S. Koisirehun korjuuasteen vaikutus pikkuvasikoiden kasvuun ja rehunkulutukseen. P KOSSILA, V., ARONEN, L, SAIRANEN, S. & MÄNTYSAARI, P. Piimäjauhe ja maitojauhe-1 verrattuna kurrijauhejuottoon ja ohrajauhoihin lisätyn kauraproteiinin vaikutus vasikoilla. P.21-4 KOSSILA, V., ARONEN, L, SAIRANEN, S. & NOUSIAINEN, J. Probioottien vaikutus pikkuvasi koiden kasvuun, rehunkulutukseen ja terveyteen. Eri suoliston osiin vaikuttavien probioottien yhdysvaikutus. P Toimittaneet VAPPU KOSSILA & SILTA SAIRANEN. NISSILÄ, E. Arttu-ohra. 16 p. + 3 liitettä. SALO, T. Typpi- ja kloridilannoituksen vaikutus punajuurikkaan nitraattipitoisuuteen ja satoon. The effect of nitrogen and chloride fertilization on the nitrate content and yield of beetroot. 37 p. + 6 liitettä. GALAMBOSI, B. & PIEKKARI, S. Yrtit, mausteet ja rohdokset Suomessa. Luettelo julkaisuista. 48 p. MÄKELÄ-KURTIO, R., LINDSTEDT, L. & SIPPOLA, J. Laboratorioiden ja analyysimenetelmien välinen vertailututkimus viljelymaan raskasmetalleista. 61 p. + 3 liitettä SAASTAMOINEN, M. Sisko-kaura. 24 p. + 2 liitettä. MUSTONEN, L., RANTANEN,., NIEMELÄINEN,., PAHKALA, K., KONITURI, M. & MÄKE- LÄ, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia p. + 2 liitettä. KIVIJÄRVI, P., DALMAN, P. & VALO, R. Vihanneslajikkeet Etelä-Savon tutkimusasemalla vuosina (Summary: Vegetable varietks tested at the South-Savo Research Station of the Agricultural Research Centre of Finland in ) 34 p. RINNE, S-L., SIPPOLA, J. & SIMOJOKI, P. Omavaraisen viljelyn vaikutus maan ominaisuuksiin. (Summary: Effect of self-sufficient cultivation on soil properties.) 26p liitettä.

40 RINNE, K., SUVITIE, M. & RINNE, S-L. Ayrshiren, friisiläisen ja suomenkarjan monivuotinen vertailu kotovaraisella säilörehu vilja- ja heinä vilja urearuokinnalla. Lehmien rehunkulutus, ravinnonsaanti, tuotokset, maidon koostumus sekä hedelmällisyys ja kestävyys lypsykausina. Comparison of Finnish Ayrshire, Friesian and Finncattle on grass silage-cereal and hay-urea-cereal diets. Feed intake and nutrient supply, production and composition of milk, fertility and culling of the cows during the 4th-6th production years. 48p. + 1 liite. VILKKI, J. Helmi-öljypellava. 8 p. + 3 liitettä. VIRKAJÄRVI, P. & HUHTA H. Nurmen viljely polttoturvesoiden jättöalueilla. Timotein fosforilannoitus Tohmajärven Valkeasuolla. Grass production on cut-away peatlands. Phosphorus fertilization for tinzothy (Phleum pratense) leys at Valkeasuo, Tohmajärvi. 27p. + 2 liitettä. SANKARI, H. Bioenergian tuotantoon soveltuvat peltokasvit. Kirjallisuuskatsaus. Kasvintuotannon osaraportti esitutkimukseen "Energian tuottaminen elintarviketuotannosta vapautuvalla peltoalalla." Suitability of cultivated plants for bioenergy production. Literary survey. The partial report of plant production to the preliminary study entitled "Energy production in the areas released from food production." 38p. GALAMBOSI, B., KEMPPAINEN, R., SIKKILÄ, J. & TALVME, H. Maustekasvien merkitys mehiläisille. ( Summary: The significance of culinary herbs to bees.) 62p. + 9 liitettä. URONEN, K.R., TAHVONEN, R., JOKINEN, R. & BARTOSIIC, M-L. Kasvualustan johtokyvyn vaikutus vaikutus turpeessa viljellyn.tomaatin satoon ja sadon laatuun. (Summary; Sammanfattning.) 34 p. + 3 liitettä. ARONEN, I., LAMPILA, M. & REPOLA, H. Säilörehu, heinä ja olki kasvavien ayrshiresonnien ruokinnassa. (English summary.) 24.p. SUVELA, M. & SORMUNEN-CRISTIAN, R. Ympärivuotisen karitsoinnin merkitys lihantuotantoon ja kannattavuuteen. Effect of out-of-season lambing on meat production and profitability. 52 p. + 3 liitettä. SUVELA, M. & SORMUNEN-CRISTIAN, R. Ympärivuotinen karitsointi ja lihantuotanto. P SUVELA, M. & SORMUNEN-CRISTIAN, R. Tiheän ja normaalin karitsoinnin vertailu. P SIMOJOKI, P. Selluloosatehtaan jätelietteen lannoitusvaikutus. (Summary: Fertilizer effect of sludge from a sulphate and paper mill.) 17 p. + 2 liitettä. Omavaraisen viljelyn kannattavuuslaskehnia. 33 p. + 4 liitettä. MÄKINEN-HANKAMÄICI, S. Laskelmia omavaraisten viljelymenetelmien kannattavuudesta. (Summary: Cakulations on the profitability of self-sufficient cultivation methods.) P RIEPPONEN, L. Omavaraisen ja tavanomaisen viljelyn kannattavuuden vertailu. (Summary: Compari,son of the profitability of self-sufficient and conventional cultivation methods.) P KEMPPAINEN, E:, JAAKKOLA, A. & ELONEN, P. Peltomaiden kalkitustarve ja kalkituksen vaikutus viljan ja nurmen satoon. (Summary: Effect of liming on yield of cereals and grass.) 44 p liitettä ja 7 kuvaliitettä. VUORINEN, M. & TAKALA, M. Sinimailasen viljelyyn vaikuttavia tekijöitä. (Summary: Management of alfalfa.) 17 p. + 1 liite ja 19 liitetaulukkoa.

41 5 Omavaraisen viljelyn kannattavuuslaskelmia. 33p. +4 liitettä. MÄKINEN-HANKAMÄKI, S. Laskelmia omavaraisten viljelymenetelmien kannattavuudesta. (Summary: Calculations on the profitability of self-sufficient cultivation methods.) p RIEPPONEN, L. Omavaraisen ja tavanomaisen viljelyn kannattavuuden vertailu. (Swnmary: Comparison of the profitability of self-sufficient and conventional cultivation methods.) p KEMPPAINEN, E., JAAKKOLA, A. & ELONEN, P. Peltomaiden kalkitustarve ja kalkituksen vaikutus viljan ja nurmen satoon. (Summary: Effect of liming on yield of cereals and grass.) 44p. +29 liitettä ja 7 kuvaliitettä. VUORINEN, M. & TAKALA, M. Sinimailasen viljelyyn vaikuttavia tekijöitä. (Summary. Management of alfalfa.) 17 p. + 1 liite ja 19 liitetaulukkoa. VILKKI, J. Jyty-sareptansinappi. (English summa? y.) 12 p. + 8 liitettä. PÄRSSINEN, P. Antti-nurminata. (English summary.) 1 p. +2 liitettä. LUOSTARINEN, M. & OLIN, A. Maatilojen ympäristönhoito ja -suunnittelu. Lounais-Hämeen maatilojen ympäristönsuunnittelun tulokset ja maatilayhteistyön tutkimusohjelma vuosille (Abstract: Environmental management and planning by farms. The results of environmental planning by farms in South-West Häme, Finland, and the research pian for farm co-operation during 1993 to 1996.) 86p. + 1 liite. HUHTA, H. & JAAKKOLA, A. Viljelykasvin ja lannoituksen vaikutus ravinteiden huuhtoutumiseen turvemaasta Tohmajärven huuhtoutumiskentällä v p. +7 liitettä LINNA, P. & JANSSON, H. Biotiitti nurmen kaliurnlannoitteena. (Summary: Biotite as a potassium fertilizer in grass production.) 13 p liitettä. MUSTONEN, L., RANTANEN,., NIEMELÄINEN,., SANKARI, H., KONTTURI, M. & MÄKE- LÄ, L. Virallisten lajikekokeiden tuloksia p. + 1 liite. 4. EVERS, A-M. Lannoituksen vaikutus kasvisten ravitsemukselliseen laatuun. Kirjallisuustutkimus. (Summary: The effect offertilization on the nutritional quality of vegetables. A literature review.) 22 p. 6. KANGAS, A., SIMOJOKI, P. & TALVITIE, H. Kevätviljojen kylvösiemenen taantuminen. (Summary: Deterioration of the yielding capacity of cereal seed.) 17 p.

42 JAKELU: MAATALOUDEN TUTKIMUSKESKUS Kirjasto 316 JOKIOINEN puh. (916) 1881, telekopio (916) HINTA Q mk