UUSJAON VAIKUTTAVUUS JA PELTOTILUSJÄRJESTELYN TARVE JOUTSENON KUURMANPOHJASSA

Transkriptio

1 Juha Hoffrén UUSJAON VAIKUTTAVUUS JA PELTOTILUSJÄRJESTELYN TARVE JOUTSENON KUURMANPOHJASSA Opinnäytetyö Maanmittaustekniikan koulutusohjelma Tammikuu 2009

2 KUVAILULEHTI Opinnäytetyön päivämäärä Tekijä(t) Juha Hoffrén Koulutusohjelma ja suuntautuminen Maanmittaustekniikan koulutusohjelma Nimeke Uusjaon vaikuttavuus ja peltotilusjärjestelyn tarve Joutsenon Kuurmanpohjassa Tiivistelmä Opinnäytetyön tavoitteena oli tutkia Joutsenon Kuurmanpohjassa tehdyn rajakuntien tilusjärjestelylain mukaisen toimituksen sekä sen yhteydessä tehdyn uusjaon vaikuttavuutta nykyisin. Toisaalta tarkoituksena oli selvittää, minkälainen on Kuurmanpohjan peltotilusrakenne nykyään ja olisiko siellä tarvetta peltotilusjärjestelylle. Suomen itärajan siirtyminen nykyiselle paikalleen toisen maailmansodan jälkeen aiheutti suuria muutoksia alueen kiinteistöjaotuksessa. Tämä taas aiheutti monenlaista hankaluutta alueen asukkaille. Vuonna 1960 annettiin rajakuntien tilusjärjestelylaki, jonka avulla epäkohtia pyrittiin korjaamaan. Jotkin näistä tilusjärjestelytoimituksista tehtiin uusjakoina. Näin tapahtui mm. Joutsenon Kuurmanpohjassa. Suomen nykyinen kiinteistörakenne on historiallisen kehityksen tuloksena monin paikoin pirstaleinen erityisesti alueilla, joilla harjoitetaan aktiivista maataloustuotantoa. Peltotilusrakenteen parantamiseksi on Maanmittauslaitos suorittanut peltotilusjärjestelyjä erityisesti Pohjanmaan alueella. Viime vuosina toimintaa on pyritty laajentamaan muuallekin maahan. Rajakuntien tilusjärjestelyissä tehtyjä toimenpiteitä tutkittiin tässä työssä arkistomateriaalin avulla. Kuurmanpohjan tämän hetken peltotilusrakennetta sekä vanhan uusjaon vaikuttavuutta tutkittiin Maanmittauslaitoksen JAKO-järjestelmän sekä IACS-peltolohkoaineiston avulla. Lisäksi alueen maanviljelijöiden mielipiteitä kartoitettiin haastattelujen avulla. Tutkimuksen tuloksena havaittiin, että peltotilusrakenne Kuurmanpohjassa on nykyään parempi kuin Joutsenossa keskimäärin. Uusjaon jälkeen kiinteistörakenne Kuurmanpohjassa on muuttunut melko vähän ja uusjaolla on edelleen kylässä selvä vaikutus. Alueen viljelijöiden näkemykset ovat myös samansuuntaisia. He ovat pääosin tyytyväisiä peltolohkojen kokoon ja muotoon. Näin ollen Kuurmanpohjassa ei tällä hetkellä juuri ole tarvetta tilusjärjestelyille. Asiasanat (avainsanat) tilusjärjestelyt, uusjako, maanviljely, Joutseno Sivumäärä Kieli URN 55 s. + liitteet 4 s. Suomi URN:NBN:fi:mamkopinn Huomautus (huomautukset liitteistä) Ohjaavan opettajan nimi Reijo Aalto Opinnäytetyön toimeksiantaja Maanmittauslaitos Kaakkois-Suomen maanmittaustoimisto

3 DESCRIPTION Date of the bachelor's thesis January 27, 2009 Author(s) Degree programme and option Juha Hoffrén Name of the bachelor's thesis Degree programme in Surveying Influence of the Land Consolidation and Requirements of the Readjustment of Field Parcels in Kuurmanpohja Village in Joutseno Abstract The aim of this bachelor s thesis was to find out the influence of the land consolidation which took place in four decades ago in Kuurmanpohja village in Joutseno. The other purpose was to answer the question, is there a need of reallocation of field parcels today. After the Second World War the border between Finland and the Soviet Union was moved to present location and Finland had to cede a wide area to the Soviet Union. The border crossed many Finnish villages, for example Kuurmanpohja village. This caused many problems for farmers and inhabitants of villages. It caused irregularities for the property division in the border areas too. The Land Consolidation Act for Border Municipalities was passed in Land consolidation surveys were performed on the basis of this act. This kind of survey was performed in Kuurmanpohja village too. Nowadays, the property division in Finland has fallen to pieces especially in agricultural areas. Therefore there is a need to do land consolidations. National Land Survey of Finland has done land consolidations mainly in Western Finland but the activity will be extended to the other parts of the country too. Measures of the old land consolidation were studied in this thesis by the archive material. The composition of land and field parcels today was studied by means of field and property registers. Farmer s opinions for property division were investigated by an interview. As a result of study it became clear that the composition of field parcels in Kuurmanpohja is better than it is in Joutseno on average. There isn t a need of land consolidation today. The farmer s opinions were quite similar. They were mainly satisfied with size and shape of their field parcels. The influences of the old land consolidation are still rather significant. The property division in the village hasn t changed much after the land consolidation. The farmers said also that in their opinion the land consolidation affects still in Kuurmanpohja. Subject headings, (keywords) land consolidation, agriculture, farming, Joutseno Pages Language URN 55 p. + appendices 4 p. Finnish URN:NBN:fi:mamkopinn Remarks, notes on appendices Tutor Reijo Aalto Bachelor s thesis assigned by National Land Survey of Finland Southeastern Finland District Survey Office

4 SISÄLTÖ 1 JOHDANTO KIINTEISTÖJÄRJESTELMÄN KEHITTYMISEN HISTORIAA SUOMESSA Ennen isojakoa Isojako Uusjaot Maatalouden rakennemuutos TILUSJÄRJESTELYTOIMINTA Tilusjärjestelyn tarve ja hyödyt Tilusjärjestelyt lainsäädännössä Kiinteistötoimitusten jaottelu Tilusjärjestelytoimitukset eri laeissa Uusjako kiinteistönmuodostamislaissa Laki uusjakojen tukemisesta Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia Tilusjärjestelyjen tukemisen periaatteet Asiakaslähtöisyys Yhteistyörakenteet Eräiden tilusjärjestelytyyppien tarkastelua Erityisiä kehittämiskohteita Taloudelliset vaikutukset Strategian toimeenpano ja seuranta Tilusjärjestelyt Maanmittauslaitoksessa RAJAKUNTIEN TILUSJÄRJESTELYT Taustaa rajakuntien tilusjärjestelyille Keinoja kiinteistöolojen parantamiseksi sodan jälkeen Rajakuntien tilusjärjestelylaki ja sen mukaiset toimitukset Rajakuntien tilusjärjestelylain ja -asetuksen säätäminen Epäkohdat ja mahdollisuudet niiden poistamiseen Toiminta lain toteuttamiseksi Tilusjärjestelyjen suorittaminen Uusjaot Kuurmanpohjan tilusjärjestelytoimitus... 25

5 4.4.1 Kuurmanpohjan kylä Tilusjärjestelytoimituksen ajankohta Toimituksen tarve ja tavoitteet Toimituksessa suoritetut tehtävät KUURMANPOHJAN PELTOALUEIDEN MAANKÄYTTÖ TÄLLÄ HETKELLÄ SEKÄ VERTAILU MUIHIN KYLIIN Kiinteistörakenteen muuttuminen uusjaosta nykypäivään Peltolohkot Kuurmanpohjassa verrattuna muihin kyliin Peltolohkojen etäisyys talouskeskuksista Metsäalueet KUURMANPOHJAN VILJELIJÖIDEN HAASTATTELU Haastattelun tavoite Haastattelun sisältö ja toteuttaminen Haastattelun tulokset Käyttöyksikkö A Käyttöyksikkö B Käyttöyksikkö C Käyttöyksikkö D Käyttöyksikkö E Käyttöyksikkö F Yhteenveto haastattelun tuloksista POHDINTA LÄHTEET LIITTEET

6 1 JOHDANTO 1 Opinnäytetyössäni tarkastelen Joutsenon Kuurmanpohjassa vuosina tehtyä rajakuntien tilusjärjestelylain mukaista tilusjärjestelytoimitusta ja sen yhteydessä tehtyä uusjakoa sekä Kuurmanpohjan peltoalueiden maankäyttöä nykyisin. Peruskysymyksenä työssä on, mikä on tehdyn tilusjärjestelyn vaikuttavuus Kuurmanpohjassa nykypäivänä. Lisäksi tutkin Maanmittauslaitoksen tämän hetken tilusjärjestelytoimintaa ja sitä, olisiko Kuurmanpohjassa tällä hetkellä tarvetta peltotilusjärjestelyille. Työn toimeksiantajana on Kaakkois-Suomen maanmittaustoimisto. Toisen maailmansodan jälkeen Suomen itärajan siirryttyä nykyiselle paikalleen tapahtui rajan tuntumassa suuria muutoksia kiinteistöjaotuksessa. Alueen tilat jäivät valtakunnan rajan pirstomiksi. Lisäksi mm. teiden katkeaminen mielivaltaisesti saattoi jättää monet kylät ja asutusryhmät eristyksiin. Vuonna 1960 annettiin rajakuntien tilusjärjestelylaki ja -asetus, joiden avulla näitä epäkohtia pyrittiin korjaamaan. Jotkut näistä tilusjärjestelytoimituksista tehtiin uusjakoina, kuten tapahtui Joutsenossa Kuurmanpohjan jakokunnassa. (Priha 1983, ) Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelytoimintaa tällä hetkellä ohjaa Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia Peltotilusjärjestelyjä on tehty lähinnä Pohjanmaan alueella, mutta toiminta on viime aikoina laajentunut ja laajenee edelleen. Myös Kaakkois-Suomen maanmittaustoimiston alueella on käynnistetty ensimmäiset tarveselvitykset tilusjärjestelyjen suorittamiseksi. Kaakkois-Suomen maanmittaustoimisto on myös tehnyt tilusjärjestelyteemaa tunnetuksi keskeisille maakunnallisille sidosryhmille. Selvityksiä tilusjärjestelyjen pitkän ajan vaikuttavuudesta on vähän, ja neljänkymmenen vuoden takaisen Kuurmanpohjan uusjaon tutkiminen onkin siinä mielessä mielenkiintoinen tutkimuskohde. Idea aiheen tutkimiseksi on syntynyt Kaakkois-Suomen maanmittaustoimiston ja Joutsenon kaupungin kaavoitusinsinöörin aloitteesta. Työn tavoitteena on siis selvittää tilusrakennetta Kuurmanpohjassa nykyisin sekä sitä, miten rajakuntien tilusjärjestelylain mukainen toimitus rakenteeseen edelleen vaikuttaa. Saaduista vastauksista on hyötyä Kaakkois-Suomen maanmittaustoimistolle, kun

7 maanmittaustoimisto suunnittelee tilusjärjestelytoimintaa sekä siitä tiedottamista toimialueellaan. 2 Tehdyn uusjaon tavoitteita ja toteutusta tutkin mm. uusjaon asiakirjojen ja karttojen avulla. Kuurmanpohjan peltoalueiden maankäyttöä tällä hetkellä tutkin maataloushallinnon IACS-peltolohkoaineiston sekä Maanmittauslaitoksen JAKO-järjestelmän avulla. Tässä työssä kuvina ja liitteinä olevat kartat ovat Maanmittauslaitoksen JAKOjärjestelmästä. Peltolohkoja kuvaavien karttojen lohkotiedot ovat puolestaan Joutsenon vuoden 2008 IACS-peltolohkoaineistosta. Tutkin myös tilannetta Kuurmanpohjan naapurikylissä, jolloin näen, onko Kuurmanpohjan tilanteessa havaittavaa eroa naapurikyliin verrattuna. Tutkin myös sitä, onko kiinteistöjaotus Kuurmanpohjassa pysynyt uusjaon jälkeen jokseenkin samanlaisena vai onko siinä tapahtunut muutosta esimerkiksi peltoalueiden osalta. Aineiston perusteella valitsen Kuurmanpohjasta sopivan määrä maatiloja, joiden viljelijöitä haastattelen. Haastattelujen avulla selvitän maanomistajien näkemyksiä tilusrakenteesta Kuurmanpohjassa sekä uusjaon vaikuttavuudesta siihen. Haastatteluilla pyrin siis myös saamaan tukea rekisteri- ja arkistotutkimuksista saamilleni vastauksille, eli onko maanomistajien näkökulma asioista samansuuntainen kuin rekistereiden perusteella saatu tieto. Näiden selvitysten avulla pyrin sitten lopuksi vastaamaan kysymykseen uusjaon vaikuttavuudesta Kuurmanpohjassa nykypäivänä. Toisaalta pyrin myös ottamaan kantaa lisäkysymykseen tilusrakenteen mahdollisesta parantamistarpeesta Kuurmanpohjassa. 2 KIINTEISTÖJÄRJESTELMÄN KEHITTYMISEN HISTORIAA SUOMESSA Suomen nykyinen, monin paikoin pirstaleinen kiinteistörakenne on seurausta maanjako-olojen vuosisatoja jatkuneesta kehityksestä. Siihen on liittynyt yhteiskunnan ohjaamia maanjako- ja asutustoimintoja, kuten sarkajako, isojako ja uusjaot sekä sotien jälkeiset asutustoimet. Pirstaleinen kiinteistörakenne ilmenee pienenä tiluskokona ja

8 suurena palstamääränä erityisesti niillä alueilla, joilla harjoitetaan aktiivista maataloustuotantoa. (Maa- ja metsätalousministeriö 2007, 7.) Ennen isojakoa Hyvösen mukaan maanjakoja ja kiinteistönmuodostamista on suoritettu Suomessa jo ennen ruotsalaisen lainsäädännön vaikutusta. Muinaissuomalaisen jakotoimituksen nimenä mainitaan monesti lohkojako. Lohkojako olisi ennen sarkajakoa, tai sen puuttuessa ennen isojakoa vallinnut tilussijoitus. Muina muinaisina maanjakoina on mainittu muinaisjako ja hamarjako. (Hyvönen 1998, ) Ensimmäisen kerran maata varsinaisesti jaettiin omistajien kesken sarkajaossa eli aurinkojaossa. Läntisessä Suomessa sarkajako otettiin käyttöön viimeistään luvulla. Sarkajaossa pellot oli jaettu viljelylohkoihin, jotka puolestaan jaettiin kapeisiin sarkoihin. Kun sarkoja oli paljon, uskottiin kaikille taloille tulevan yhtä paljon erilaatuista maata. Yhdellä talolla saattoi olla kymmeniä tai jopa satakin sarkaa. (Huhtamies 2008, 45.) Sarkajako ei levinnyt koko valtakunnan laajuiseksi ja esimerkiksi Itä-Suomessa sarkajako oli harvinaisempi. Sen korvasi lohkojako, joka oli kuitenkin sarkajaon tapainen. Myös itäsuomalainen kylä, jossa talot olivat hajallaan, poikkesi läntisistä kylistä, joissa talot olivat tiiviinä rykelmänä peltovainioiden keskellä. (Huhtamies 2008, 45.) 2.2 Isojako Muun muassa sarkajakoon liittyvät epäkohdat loivat 1700-luvun alkupuolella pohjaa isojakoaatteen kehittymiselle (Hyvönen 1998, 111). Isojaon tavoitteena oli koota pirstaleiset pelto- ja niittykappaleet yhteen isoiksi tuotantolohkoiksi ja toisaalta purkaa metsien yhteisomistus jakamalla metsät talojen yksityisomistukseen (Vitikainen 2005, 26-27). Vuonna 1757 annettiin isojakoasetus ja ensimmäinen varsinainen isojako aloitettiin Laihialla samana vuonna (Hyvönen 1998, 112). Isojako tehtiin Etelä- ja Keski- Suomessa pääosin aikavälillä Lapissa viimeiset isojaot saatiin päätökseen 1960-luvulla (Vitikainen 2005, 27).

9 4 Isojako ei kuitenkaan poistanut sarkoihin jaettuja peltoja kokonaan, ja kylissä vallitsi sarkajako vielä 1800-luvun ja 1900-luvunkin puolella. Vasta 1800-luvun loppupuoliskolla perinteinen maatalous ja maalaismaisema alkoivat ratkaisevasti muuttua. Isojako aloittikin hitaan mutta merkittävän muutoksen, jonka seurauksena pellot muuttuivat yhtenäisiksi ja yksityisomistus tuli vallitsevaksi maanomistusmuodoksi. (Huhtamies 2008, ) Vuosina 1721 ja 1743 Venäjälle siirtyneen Vanhan Suomen alueella, Viipurin läänissä, johon siis Kuurmanpohjan aluekin kuului, isojako aloitettiin autonomian aikana 1828 annetun asetuksen perusteella. Isojaon tulokset olivat alueella paremmat kuin muualla maassa. Koska Itä-Suomessa ei ollut tiheitä ryhmäkyliä, oli isojako helpompi toteuttaa ja tilat saivat peltonsa lähes yhtenä kappaleena. Viipurin läänissä isojako oli saatu tehtyä ns. lahjoitusmaa-alueita lukuun ottamatta 1840-luvulle tultaessa. (Huhtamies 2008, ) Parisataa vuotta kestäneen isojaon lopputuloksena syntyi perusta Suomen nykyiselle maaseutualueiden kiinteistörakenteelle ja tilajärjestelmälle (Huhtamies 2008, 204; Vitikainen 2005, 27). 2.3 Uusjaot Uusjaon historia Suomessa alkaa siitä, mihin mahdollisuus maan vapaaseen valtaamiseen päättyy. Muinaisjako, sarkajako ja isojako ovat olleet jo ennestään jaetun maan uudelleen jakamista ja siis siinä mielessä uusjakoja. (Hyvönen 2001, 331.) Maa- ja metsätalousministeriön mukaan (2007, 7) tilusjärjestelytoiminnan historia ulottuukin aina 1300-luvulta nykypäivään. Varsinaisen, nykyisin ymmärretyn uusjaon historia alkaa 1800-luvun puolivälistä. Isojaossa palstaluku jäi usein suureksi ja tilussijoitus muutenkin epätarkoituksenmukaiseksi. Lisäksi viljelymenetelmät ja erilaisten maankäyttöhankkeiden aiheuttamat muutokset sekä vesijättöjen jaot ja osittamistoimitukset ovat lisänneet vähitellen kiinteistörakenteen pirstoutumista ja uusjakojen tarvetta. (Hyvönen 2001, 331.) Isojaon järjestely mainittiin ensimmäisen kerran vuoden 1848 maanmittausohjesäännössä. Siinä järjestelyn tarkoituksena oli isojaossa epätarkoituksenmukaiseksi jääneen

10 jakokunnan uudelleen jakaminen ja tilussijoituksen parantaminen. Nimitys uusjako tuli käyttöön vuoden 1916 asetuksessa jakolaitoksesta. (Hyvönen 2001, 332.) 5 Vuoden 1848 jälkeen uusjaon kohteena on ollut noin puolet entisen Uudenmaan läänin, neljännes entisen Hämeen läänin, viidennes entisen Turun- ja Porin läänin sekä noin kolmasosa entisen Vaasan läänin maa-alueista. Uusjaot ovat perinteisesti olleet jäykkiä ja kaavamaisia. Aina 1990-luvulle saakka uusjaoissa järjestelyalueiden koko on myös ollut suuri sekä hankkeiden läpimenoaika erityisen pitkä. (Vitikainen 2005, 27.) 2.4 Maatalouden rakennemuutos Suomen maaseudun asutus lisääntyi ja laajentui aina 1960-luvulle saakka. Paikallisinfrastruktuuria muokattiin kehitystä vastaavaksi mm. suurella määrällä osittamistoimituksia. Maaseudun taantuminen alkoi 1960-luvulla aluksi hitaasti ja myöhemmin kiihtyen varsinkin harvaan asutulla maaseudulla. (Uimonen 2007, 26.) Suomen liityttyä Euroopan unioniin 1995 maatalouden keskeiseksi sopeutumiskeinoksi uuteen tilanteeseen on tullut tilakoon kasvattaminen ostamalla tai vuokraamalla tuotannosta luopuvien viljelijöiden tiluksia (Vitikainen 2005, 27). Tilojen kasvu on Suomessa melko hidasta. Ongelmana ei kuitenkaan ole kasvun hitaus sinänsä, vaan se, että peltoja voidaan ostaa tai vuokrata vain sieltä, mistä niitä on saatavilla. Näin lohkojen etäisyys talouskeskuksista kasvaa. (Huhtamies 2008, 482.) Rakennemuutoksen seurauksena tilojen kiinteistörakenne huononee nopeasti, koska maatilojen koon kasvu tapahtuu pääsääntöisesti lohkojen lukumäärää kasvattamalla, ilman että lohkojen koko juurikaan suurenee (Vitikainen 2005, 27). Eli tilakoko Suomessa kasvaa nykyisin usein erillisten pienten ja etäällä olevien lohkojen ja pellonvuokrauksen kautta (Maaja metsätalousministeriö 2007, 11). Suomen maatilojen kokonaismäärä on pudonnut aikavälillä noin tilasta noin tilaan (Vitikainen 2005, 27; Huhtamies 2008, 482). Peltolohkojen keskikoko Suomessa on 2,33 hehtaaria ja maatilojen keskikoko noin 35 hehtaaria. Yhdellä tilalla on siis keskimäärin 15 lohkoa (Huhtamies 2008, 483). Peltolohkolla eli peruslohkolla tarkoitetaan yhtenäistä viljelyaluetta, jota rajoittaa esimerkiksi käyttöyk-

11 sikön raja, vesistö, valtaoja, tie tai metsä (Kuusela 2007, 10). Tämä taas voi jakautua useisiin kasvulohkoihin. Tässä tutkimuksessa peltolohkoilla tarkoitetaan peruslohkoa. 6 Tilusten pirstoutuminen kohdistuu nimenomaan tuotantoaan jatkaviin ja laajentaviin maatilayrityksiin. Tämä johtuu lisämaasta käytävästä kilpailusta. Kaikki tuotantoaan jatkavat viljelijät ovat yleensä halukkaita kasvattamaan yrityksensä kokoa lisämaahankinnoilla. Tällöin ostettavat ja vuokrattavat pellot eivät aina päädy sen viljelijän haltuun, jolle ne parhaiten sopisivat. Toisaalta myös alueen vanha tie- ja kuivatusverkko jää pirstomaan tiluksia. Tällöin uhkana on, ettei tilakoon kasvulla tavoiteltuja hyötyjä saavuteta tilakokoa kasvattamalla, koska kiinteistörakenne samalla heikkenee. (Vitikainen 2005, 27.) 3 TILUSJÄRJESTELYTOIMINTA Alueilla, joilla kiinteistörakenne on pirstoutunut, voidaan tilussijoitusta parantaa tilusjärjestelyillä ja näin edistää kiinteistöjen käyttöä. Tilusjärjestelyillä pyritään ratkaisemaan maanomistajien maankäyttöongelmat heidän itsensä asettamien tavoitteiden perusteella. (Maanmittauslaitos.) Tilusjärjestelyillä parannetaan tilussijoitusta tiluksia vaihtamalla, eli tilusjärjestelyalueelle suunnitellaan ja toteutetaan uusi kiinteistöjaotus. Tämän lisäksi voidaan tehdä tarpeellisia teitä ja kuivatustöitä. (Maanmittauslaitos.) Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelystrategian (Uimonen 2007, 6) mukaan kaikki Maanmittauslaitokselle lainsäädännössä uskotut keinot parantaa kiinteistöjaotusta ja edistää kiinteistöjen tarkoituksenmukaista käyttöä ovat tilusjärjestelytoimintaa. 3.1 Tilusjärjestelyn tarve ja hyödyt Ylikangas (2004, 11) toteaa tutkimuksessaan, että peltotilusrakenne vaikuttaa maatilojen tuotantosuuntaa, tuotannon järjestelyä, tuotannon laajuutta ja tuotantoteknologiaa koskeviin valintoihin sekä tuotantokustannuksiin. Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategiassa (Maa- ja metsätalousministeriö 2007, 4) mainitaan, että tilusjärjestelyillä voidaan saada aikaan merkittäviä hyötyjä niin yhteiskunnan kuin yritys-

12 toiminnankin kannalta kohdealueen maaseutuyritystoiminnan edellytysten parantuessa, kun tiluksia kootaan tarkoituksenmukaisiksi käyttöyksiköiksi. 7 Maaseudun rakennemuutoksen vuoksi epäajanmukaisuutta maaseudulla on peltotilusrakenteiden lisäksi mm. metsätilusrakenteissa sekä tilustie- ja kuivatusverkossa (Ylikangas 2004, 16). Näiden lisäksi kiinteistörakenne voi myös huonontua esimerkiksi tie-, rautatie- tai suojeluhankkeen toteuttamisen yhteydessä. Tällaisen hankkeen yhteydessä tehtävää tilusjärjestelyä kutsutaan hanketilusjärjestelyksi tai hankeuusjaoksi. (Maanmittauslaitos.) Tilusjärjestely onkin väline kaikkien näiden kysymysten selvittämiseen ja hoitamiseen. Näin ollen tilusjärjestelyillä saavutetaan muutakin kuin peltolohkokoon suurenemisesta saavutettavia hyötyjä. (Ylikangas 2004, 16.) Esimerkiksi Maisi (2007, 69) on tutkimuksessaan todennut, että Pohjanmaalla tehdyt tilusjärjestelyt ovat vaikuttaneet myös kylien yleiseen toiminnallisuuteen ja eloisuuteen. Alueen tie- ja kuivatusverkko, eli ns. kiinteistörunko, voi olla rakennettu vain kunkin tilan omaa tarvetta varten ilman erillistä suunnitelmaa. Pirstoutunut peltolohkorakenne voi myös estää avo-ojituksen korvaamisen salaojituksella. Tilusjärjestelyn yhteydessä voidaankin tehdä ja toteuttaa yhtenäinen tie- ja kuivatusverkkosuunnitelma. Samalla voidaan laatia suunnitelmat myös kastelua, vedenhankintaa ja viemäröintiä varten. Kiinteistörungon perusparannussuunnitelmat ja niiden toteuttaminen vaikuttavatkin ratkaisevasti tilusjärjestelyn lopputulokseen. (Majamaa & Markkula 2001, ) Maatalouden koneellistuminen on korvannut hevosiin perustuvan maatalouden jo vuosikymmeniä sitten, mutta vanha palstajaotus on monin paikoin edelleen olemassa. Uutta teknologiaa ei vallitsevan palstajaon takia voida aina hyödyntää tehokkaasti. (Huhtamies 2008, 482.) Kailan ym. mukaan (2002, 11) nykyiset suuret työkoneet soveltuvat erittäin huonosti alle hehtaarin lohkoille, joita kuitenkin on viljelyksessä joka puolella Suomea. Tilusjärjestelyn hyödyt syntyvätkin niin tilusten koon ja sijoittelun, kuin tie- ja kuivatusolojen parantumisenkin myötä. Tilusjärjestelyn tavoitteita voidaan edistää myös kevyemmillä ratkaisuilla kuten tilusvaihdolla ja kiinteistöjen kaupoilla ja vaihdoilla.

13 Näillä toimenpiteillä ei kuitenkaan ole suurta alueellista vaikuttavuutta. (Maa- ja metsätalousministeriö 2007, 7.) 8 Myyrä ja Peltola (2006, 42) ovat artikkelissaan arvioineet tavoitteellista lohkokokoa. He toteavat, että työn säästöön perustuvassa tarkastelutavassa pieniä säästöjä syntyy vielä siirryttäessä 8 hehtaarin lohkokoosta 9 hehtaarin kokoon. He toteavat myös, että ekonometristen menetelmien perusteella lohkokoon kasvusta ei saataisi enää hyötyä 40 hehtaarin viljatilalla, kun lohkojen keskimääräinen koko ylittää 3,35 hehtaaria. Uusjakoja tekevien maanmittausinsinöörien näkemys on, että pienen lohkokoon aiheuttama haitta menee nollaan, kun lohkokoko saavuttaa 4,75 hehtaarin tason. Tämä näkemys on hyvin lähellä myös viljelijöiden toiminnan paljastamaa viljelijöiden mielestä tavoitteellista lohkokokoa. (Myyrä & Peltola 2006, 42.) Vitikaisen mukaan (2005, 27) peltolohkojen minimikoko nykyaikaista tuotantotekniikkaa käytettäessä tulisi taas olla vähintään noin 3,5 hehtaaria. Lohkojen tavoitteellinen koko on Myyrän ja Peltolan mukaan jotain 3 ja 5 hehtaarin välillä. He toteavat, että mikäli Suomen nykyinen peltojen 2,2 hehtaarin keskikoko saataisiin nostettua edes 3 hehtaariin, olisi se jo iso askel. (Myyrä & Peltola 2006, 42). Myyrä ja Peltola (2006, 43) toteavat lisäksi, että tutkimusten esille tuomien näkökantojen mukaan tärkeintä olisi kasvattaa keskimääräistä lohkokokoa nimenomaan pienimpiä lohkoja yhdistelemällä. Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelystrategian (Uimonen 2007, 43) mukaan tilusjärjestelyjen kohdealueilla tavoiteltava lohkokoko riippuu mm. tilakoosta, luontaisista olosuhteista, tuotantosuunnasta ja lohkojen muodosta. Tutkimuksissa on myös havaittu, että lohkokoon kasvu nostaa myös pellon kauppahintaa. Mitä suurempi on lohkokoko, sitä enemmän siitä suhteessa maksetaan. Kasvu hidastuu kuitenkin selvästi viiden hehtaarin lohkokoon paikkeilla. (Kasteenpohja ym. 2006, ) Koska kasvavat tilat hankkivat lisämaata yhä etäämpää talouskeskuksista, lohkojen koon rinnalla onkin yhä enemmän syytä kiinnittää huomiota myös lohkojen etäisyystekijöihin (Uimonen 2007, 43). Nykyään hyvin usein maatiloilla on tiluksia muiden kylien ja muiden kuntienkin alueella. Ja näiden kylien maatiloilla taas on peltoja toisissa kylissä. Näin syntyy ns. ristikkäin kulkemista. Tilusjärjestely on lähtökohtaisesti kohdealueeseen sidottu perusparannushake, jossa vain rajoitetusti puututaan ristikkäin

14 9 kulkemiseen. (Ylikangas 2004, 22.) Ylikankaan mukaan nykyisin olisikin tarpeellista selvittää ristikkäin kulkemista aiheuttavat lohkot ja järjestellä ristiin kulkeminen pois ennen varsinaisen, alueellisen tilusjärjestelyn tekemistä. Peltotilusjärjestelyn haastetta lisää myös se, että samalla kylällä on erilaisia viljelijöitä. Uimonen (2007, 43) käyttää heistä nimityksiä yrittäjä, jäähdyttelijä ja harrastelija. Lisäksi on paljon viljelymaan omistajia, jotka itse asuvat kaupungeissa ja he ovat vuokranneet pellot aktiiviviljelijöille. Näitä maanomistajia onkin huomattavasti enemmän kuin aktiiviviljelijöitä. Tilusjärjestelyille ongelman muodostavat myös lyhytaikaiset vuokrasopimukset joita on tehty jopa suullisesti. (Uimonen 2007, 43.) Varsinkin kasvavien maatilojen tiluksista jopa yli puolet on usein tilan hallinnassa vuokrasopimuksen perusteella. Ylikankaan mukaan tulevaisuudessa tulisikin selvittää nykyisen tilusjärjestely- ja maanvuokralainsäädännön tarjoamat mahdollisuudet vuokrasuhteiden huomioon ottamiseen tilusjärjestelyissä. (Ylikangas 2004, 22.) Tilusjärjestelyhankkeet ovat aikaisemmin sijoittuneet pääosin Pohjanmaalle, mutta viimeaikoina toiminta on laajentunut ja laajenee edelleen (Maa- ja metsätalousministeriö 2007, 8). Ylikangas (2004, 12) arvioi tutkimuksessaan, että peltotilusrakenteiden parantamistarvetta on suuressa osassa Suomea yleisesti ja tilusrakenteiltaan parhaillakin alueilla vähintään tila- ja tapauskohtaisesti. Maanmittauslaitoksen aktivoituneen tiedottamisen sekä uudistetun tilusjärjestelyprosessin ja periaatteiden ansiosta myös tilusjärjestelyjen kysyntä on viime vuosina kasvanut merkittävästi (Maa- ja metsätalousministeriö 2007, 12). Ylikangas (2004, 16) mainitsee, että Etelä-Karjalan maakunnassa, mihin Joutsenokin kuuluu, on pääosin yleisesti mutta osalla aluetta hyvän lähtötilanteen vuoksi vain rajatusti tilusjärjestelytarpeita. Mahdollisuudet lohkokoon kasvattamiseen Etelä- Karjalassa ovat Ylikankaan (2004, 16) mukaan yleisesti hyvät tai kohtalaiset.

15 3.2 Tilusjärjestelyt lainsäädännössä Kiinteistötoimitusten jaottelu Kiinteistöjen muodostaminen, kiinteistöjaotuksen muu muuttaminen ja rekisteriyksikön ulottuvuuden sekä muu jaotuksen epäselvyyden ratkaiseminen tapahtuvat pääasiallisesti kiinteistötoimituksessa. Kiinteistötoimituksesta säädetään kiinteistönmuodostamislaissa (KML, 554/1995). Kiinteistöjaotukseen vaikuttavia toimituksia tehdään myös muun lainsäädännön mukaan. Tavallisimpia muun lainsäädännön mukaan tehtäviä toimituksia ovat yksityistietoimitukset, maantietoimitukset ja lunastustoimitukset. (Majamaa & Markkula 2001, ) Kaikista toimituksista Majamaa ja Markkula (2001, 18) käyttävät yläkäsitettä maanmittaustoimitus. Kiinteistötoimitukset, ja myös muut maanmittaustoimitukset, voidaan jakaa kolmeen ryhmään: Kiinteistöjen ja muiden rekisteriyksiköiden muodostamista koskevat toimitukset Kiinteistöjaotuksen muuttamista muulla tavoin tarkoittavat ns. kiinteistöjärjestelytoimitukset Rekisteriyksiköiden ulottuvuutta tai muun kiinteistöjaotusta koskevan asian vahvistamista koskevat ns. kiinteistönmääritystoimitukset. (Majamaa & Markkula 2001, 18.) Ensimmäiseen ryhmään, kiinteistönmuodostamistoimituksiin, kuuluvat mm. lohkominen ja halkominen. Kiinteistöjärjestelytoimituksia ovat mm. uusjako ja tilusvaihto. Kiinteistönmääritystoimituksiin kuuluu puolestaan esimerkiksi rajankäynti. (Majamaa & Markkula 2001, ) Hyvönen (2001, V) taas jakaa toimitukset neljään ryhmään, kiinteistönmuodostamistoimituksiin, jakotoimituksiin, järjestelytoimituksiin ja kiinteistönmääritystoimituksiin. Tämä eroaa Majamaan ja Markkulan ryhmittelystä siten, että halkominen ja yhteisalueen jako ovat jakotoimituksia. Uusjako sen sijaan on järjestelytoimitus. (Hyvönen 2001, V.)

16 11 Kiinteistöjärjestelytoimituksen tarkoituksena on olemassa olevan kiinteistön tai muun rekisteriyksikön alueen ulottuvuuden muuttaminen (Majamaa & Markkula 2001, 19). Näin ollen se eroaa varsinaisista kiinteistönmuodostamistoimituksista, joissa muodostetaan uusia rekisteriyksiköitä sekä kiinteistönmääritystoimituksista, joissa olemassa olevan rekisteriyksikön ulottuvuus ei muutu. Järjestelytoimituksista kokonaisvaltaisimpia ovat uusjako sekä rakennusmaan järjestely. Pienempää aluetta koskeva, usein suoritettava järjestelytoimitus on puolestaan tilusvaihto, jossa rekisteriyksiköiden tiluksia vaihdetaan toisiinsa. (Majamaa & Markkula 2001, 19.) Majamaan ja Markkulan mukaan (2001, 21-22) kiinteistöjärjestelytoimitukset taas voidaan jakaa tilusjärjestelyihin sekä muihin kiinteistöjärjestelyihin. Nämä taas jaetaan seuraavan taulukon mukaisesti. Tilusjärjestelyt Uusjako Rakennusmaan järjestely Yhteisten alueiden jaot Yhteisen vesijätön jako Muun yhteisen maa-alueen jako Yhteisen vesialueen jako Tilusvaihto Alueen siirtämiset Vesijätön lunastus Muun yhteisen maa-alueen lunastus Tontinosan lunastus Ulkopalstan lunastus Yhteisen alueen muodostaminen tai alueen liittäminen yhteiseen alueeseen Muut kiinteistöjärjestelyt Osuuden siirto tai haamukiinteistön muodostaminen Yhteismetsän muodostaminen Rasitetoimitus (Majamaa & Markkula 2001, )

17 12 Kiinteistöjärjestelytoimituksissa on olennaista kiinteistörakenteen parantamistarkoitus joko yksittäisessä kohdassa taikka laajoilla alueilla samalla kertaa. Usein keskeistä on tilussijoituksen ja kiinteistöjaotuksen parantaminen ja tarkoituksenmukaisten kiinteistöjen muodostaminen sekä tie- ja kuivatusolojen parantaminen. Tilusten järjestelyn lisäksi parantamistarkoitus voi ulottua kiinteistön kaikkiin ulottuvuuksiin, kuten osuuksiin, etuuksiin, rasitteisiin ja tieyhteyksiin. (Hyvönen 2001, 295.) Vitikaisen (2005, 26) mukaan tilusjärjestelyt voidaan jakaa kolmeen eri ryhmään, uusjakoihin, rakennusmaan järjestelyihin ja muihin erityisiin tilusjärjestelyihin. Uusjako on kiinteistönmuodostamislain mukainen maaseutualueen tilusjärjestely. Maaseutualueiden tilusjärjestelyissä noudatetaankin kiinteistönmuodostamislain uusjakoa koskevia pykäliä (Maanmittauslaitos). Kiinteistönmuodostamislain hallituksen esityksen mukaan uusjako on luonteeltaan järjestelytoimitus, jossa tiluksia järjestellään voimassa olevia omistussuhteita muuttamatta (HE 227/1994, 9 luku). Uusjaon tavoitteena voi olla tilusrakenteeltaan pirstoutuneiden maatilojen tuotanto-olosuhteiden parantaminen (Vitikainen 2005, 26). Tavoitteena voi olla myös metsätalouden toimintaedellytysten parantaminen taikka mikä tahansa muukin kiinteistöjen käytön edistäminen kiinteistöjaotusta parantamalla (HE 227/1994, 9 luku) Tilusjärjestelytoimitukset eri laeissa Tilusjärjestelytoimitusten suorittamista koskevia säännöksiä on kiinteistönmuodostamislaissa sekä myös muissa laeissa. Muista laeista tärkeimmät ovat laki eräistä vesitilusjärjestelyistä (31/1980) ja laki vesistöhankkeiden johdosta suoritettavista tilusjärjestelyistä (451/1988). Lisäksi tilusjärjestelyjä koskevia säännöksiä on maantielaissa (503/2005), ratalaissa (110/2007), lunastuslaissa (603/1977) ja yksityistielaissa (358/1962). (Maanmittauslaitos 2008; Ratalaki 53.1 ) Mm. maantielain sekä ratalain mukaan maantietoimituksessa ja ratatoimituksessa on aina selvitettävä tilusjärjestelyjen tarpeellisuus (Maantielaki 63.1, Ratalaki 53.1 ). Eräs kiinteistönmuodostamislain hallituksen esityksen mukaisista tavoitteista on parantaa kiinteistörakennetta edistämällä tilusjärjestelyjen suorittamista (HE 227/1994). Maa- ja metsätalousministeriön mukaan (2007, 12) kiinteistönmuodostamislainsää-

18 dännön 1990-luvulla tapahtuneen uudistamisen jälkeen lainsäädännöllinen perusta tilusjärjestelyjen toteuttamiselle onkin hyvä Uusjako kiinteistönmuodostamislaissa Uusjako on kokonaisvaltaisin ja vaikutuksiltaan laajin kiinteistöjärjestelytoimitus (Majamaa & Markkula 2001, 91). Siinä suunnitellaan ja toteutetaan alueelle uusi kiinteistöjaotus (Maanmittauslaitos). Uusjaon kohteena voi olla alue joka jo isojaon jäljiltä on kiinteistöjaotukseltaan epätarkoituksenmukainen, tai alue jonka kiinteistörakenne on myöhemmin pirstoutunut. Myös esimerkiksi tien tai voimalinjan rakentaminen on voinut aiheuttaa kiinteistöjaotuksessa muutoksen, jonka korjaaminen uusjaolla on tarpeen. (Majamaa & Markkula 2001, 91.) Kiinteistönmuodostamislaissa ei ole määritelty eri toimituslajeja. Lain säännökset koskevat toimitusten suorittamisen asiallisia ja muodollisia edellytyksiä sekä menettelyä. (Majamaa & Markkula 2001, 20.) Maaseutualueiden tilusjärjestelyissä noudatetaan kuitenkin siis kiinteistönmuodostamislain uusjakoa koskevia pykäliä (Maanmittauslaitos). Uusjakoa käsittelee kiinteistönmuodostamislain 9 luku. Kiinteistönmuodostamislain mukaan uusjaon suorittamiseksi täytyy uusjaon edellytysten täyttyä. Uusjaon suorittamiseksi on säädetty sekä yleinen edellytys että erityisiä edellytyksiä. Uusjaon yleisenä edellytyksenä on, että uusjaosta saatavan hyödyn tulee olla siitä aiheutuvia kustannuksia ja haittoja suurempi (KML 67.1 ; Majamaa & Markkula 2001, 92). Uusjaon erityisiä edellytyksiä on kolme. Erityiset edellytykset ovat vaihtoehtoisia. Eli yleensä uusjako voidaan suorittaa, mikäli yleinen edellytys ja vähintään yksi erityinen edellytys täyttyvät. (Majamaa & Markkula 2001, 92.) Erityiset edellytykset ovat: Uusjaolla tulee voida parantaa kiinteistöjaotusta ja edistää kiinteistöjen käyttöä Uusjaolla tulee voida olennaisesti parantaa alueen tie- ja kuivatusoloja Uusjaolla tulee voida edistää maatalouden kehittämisrahastosta annetun lain (657/1966) tarkoituksiin hankitun alueen käyttämistä (KML 67.2 ).

19 14 Maatilatalouden kehittämisrahasto on maa- ja metsätalousministeriön yhteydessä oleva rahasto, jonka varoja voidaan käyttää mm. maatilatalouden rakenteen parantamiseen sekä maaseudun elinolosuhteiden ja toimeentulomahdollisuuksien parantamiseen. Rahaston varoja voidaan käyttää näihin tarkoituksiin tarpeellisten maa- ja vesialueiden ostamiseen tai vaihtamiseen. Maa- ja metsätalousministeriö tai työvoima- ja elinkeinokeskus voi myös siirtää hallinnassaan olevaa omaisuutta käytettäväksi uusjaossa tilojen koon suurentamiseksi ja jakoalueen tilussijoituksen parantamiseksi. (Laki maatilatalouden kehittämisrahastosta 2 a, 3.) Näin siis uusjaon hyötyä voidaan lisätä siihen kytketyllä valtion maanostotoiminnalla (Maanmittauslaitos 2008). Jos osakkaat yksimielisesti sopivat uusjaosta, voidaan se suorittaa vaikka erityisiä edellytyksiä ei olisikaan. Silloinkin uusjaosta tuleva hyöty täytyy olla suurempi kuin siitä aiheutuvat kustannukset. (KML 67.3.) Hankeuusjako taas voidaan suorittaa, jos siitä saatavat hyödyt ovat merkittäviä ja sen suorittaminen muutoin on tarkoituksenmukaista (KML 67.4 ). Uusjakoa saa hakea tilan omistaja. Hankeuusjakoa voi hakea myös hankkeen toteuttaja. Myös maanmittaustoimisto voi antaa ilman hakemusta toimitusmääräyksen hankeuusjakoon tai muuhunkin uusjakoon, jos sillä voidaan edistää maan luovuttamista lisäalueiksi tai muutoin huomattavasti parantaa paikkakunnan oloja. (KML 68.) Koska uusjaossa käsitellään suuri määrä erilaisia asioita, on sen eteneminen ollut tarkoituksenmukaista jakaa eri vaiheisiin (HE 227/ , 71 ). Uusjako onkin kolmivaiheinen toimitus. Se tarkoittaa, että jokaisen vaiheen jälkeen on mahdollista hakea toimitukseen muutosta maaoikeudelta. (Majamaa & Markkula 2001, 93.) Majamaa ja Markkula (2001, 93) nimittävät vaiheita valmisteluvaiheeksi, inventointi- ja suunnitelmavaiheeksi ja toteuttamisvaiheeksi. Valmisteluvaiheessa tehdään uusjaon tarveselvitys, jonka perusteella toimitusmiehet tekevät päätöksen jaon edellytyksistä. Tässä vaiheessa tehdään myös päätös jaettavan alueen laajuudesta sekä yleensä kustannus-hyötyanalyysi. (Majamaa & Markkula 2001, 93.) Kiinteistönmuodostamislain mukaan uusjakoalueen on muodostettava tarkoituksenmukainen kokonaisuus (KML 69.1 ). Selvityksen jälkeen toimitusmiehet päättävät suoritetaanko uusjako vai jätetäänkö se sikseen (KML 70.2 ).

20 15 Inventointi- ja suunnitelmavaiheessa laaditaan uusjakosuunnitelma, joka osoittaa kiinteistöjen uuden ulottuvuuden. Ennen suunnitelmaa tehdään myös tiluskartoitus piirirajankäynteineen, päätös jakoperusteesta sekä jyvitys tai kokonaisarvouusjaossa arviointi. (Majamaa & Markkula 2001, 94.) Uusjaon yleinen jakoperuste on nautinta (Hyvönen 2001, 362). Jokaisen jaon osakkaan tulee saada tiluksia nautintansa mukaan niin, että hänen jakoon luovuttamiensa tilusten jyvitysarvo ja jaossa saamiensa tilusten jyvitysarvo vastaavat toisiaan. Uusjako voidaan tehdä myös kokonaisarvouusjakona, jolloin osakkaalle tulevien tilusten, puuston, rakennusten, kiinteiden laitteiden ja rakennelmien, yhteisalueosuuksien sekä erityisten etuuksien yhteinen arvo vastaa osakkaalle jakoperusteen mukaan kuuluvaa osuutta koko uusjakoalueen vastaavasta arvosta. Tästä voidaan poiketa, mutta silloin erotuksesta maksetaan korvaus. (KML 77.) Suunnitelmaan voi sisältyä myös mm. kiinteistörungon parantamissuunnitelma, yhteismetsän muodostaminen tai vuokraoikeuksien ja erityisten oikeuksien haltijoiden aseman järjestelyt (Majamaa & Markkula 2001, 94). Kiinteistönmuodostamislain mukaan uusjaossa tehdään ne tiet, jotka ovat jaon tarkoituksen toteuttamiseksi tarpeellisia. Lisäksi uusjaossa tehdään tarvittavat kuivatustyöt ja kastelulaitteet. Jaossa voidaan myös rakentaa osakaskiinteistöjen tarvitsemat vedenhankinta- ja viemäröintilaitteet. (KML 72, 73.) Lisäksi voidaan jaon yhteydessä raivata taikka metsittää peltoa, mikäli se on jaon kannalta tarkoituksenmukaista (KML 74 ). Tarvittaessa myös tilojen talouskeskuksia voidaan siirtää uusiin paikkoihin (KML 80 ). Kun uusjakosuunnitelma on saanut lainvoiman, voidaan toimituksessa muodostetut kiinteistöt rekisteröidä (Majamaa & Markkula 2001, 95). Toteuttamisvaiheessa ovat tärkeimpinä osina uusien rajojen merkintä maastoon, tilikorvaukset sekä toimituskustannusten lopullinen osittelu (Majamaa & Markkula 2001, 95). Uusjaon yhteydessä voidaan sivutoimituksena suorittaa myös muita toimituksia, kuten lohkomisia ja tilusvaihtoja (Hyvönen 1998, 312). Uusjaossa voidaan myös yhdistää siinä mukana olevia kiinteistöjä (KML 95.3 ). Uusjaossa toimitusmiehinä on toimitusinsinöörin lisäksi oltava aina kaksi uskottua miestä (KML 4 ). Toimitusinsinöörin pitää myös olla diplomi-insinööri (KML 5.2 ).

21 3.2.4 Laki uusjakojen tukemisesta 16 Tilusjärjestelyjen sekä niiden yhteydessä tehtävien tie- ja kuivatusverkon perusparannusten kustannuksiin osallistuu valtio (Maanmittauslaitos). Tilusjärjestelyjen tukemisen pääperiaatteet johdetaan EU-säännöstöstä. Kansallisen lainsäädännön mukaan valtion on mahdollista tukea monenlaisia tilusjärjestelyhankkeita, mutta viime vuosina tukemisen painopiste on ollut selvästi peltotilusjärjestelyjen tukemisessa. Hanketilusjärjestelyt taas maksaa aina hankkeen tilaaja. (Maa- ja metsätalousministeriö 2007, 8.) Tilusjärjestelyjen tukemista säätelee laki uusjakojen tukemisesta (24/1981) sekä asetus uusjakojen tukemisesta (211/1981). Laista ja asetuksesta löytyvät määräykset tukemisen määrästä uusjakojen eri toimenpiteiden aiheuttamiin kustannuksiin. Lain mukaan uusjaossa suoritettavaksi päätetystä tilan siirrosta sekä tien ja kuivatustyön tekemisestä aiheutuvat kustannukset maksetaan valtion varoista. Näiden kustannusten rahoittamiseen voi osallistua myös Euroopan yhteisö. (Laki uusjakojen tukemisesta 2.1.) Lisäksi valtion varoista voidaan maksaa myös kustannukset, jotka aiheutuvat rakennusten rakentamisesta tilan siirron yhteydessä entistä parempaan kuntoon, viljelysten raivaamisesta peltotilusten muodon ja sijoituksen parantamiseksi sekä vedenhankinta- ja viemäröintilaitteiden rakentamisesta (Laki uusjakojen tukemisesta 2.2 ). Kustannukset peritään myöhemmin takaisin valtiolle (Laki uusjakojen tukemisesta 3.1 ). Kuitenkin lain 3.2 kuuluu: Sellaisen toimituksen osalta, joka on tärkeä yleisen edun kannalta ja jonka osakkaiden yleinen taloudellinen tila antaa siihen aihetta, taikka joka suoritetaan Euroopan yhteisön tukeen oikeutetulla alueella, voidaan 2 :n 1 momentissa tarkoitetuista kustannuksista jättää valtion lopulliseksi menoksi enintään 75 prosenttia sen mukaisesti kuin asetuksella tarkemmin säädetään (Laki uusjakojen tukemisesta 3.2 ). Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelystrategian mukaan (Uimonen 2007, 9) noin 40 % tie- ja kuivatusverkon perusparannuskustannuksista peritään takaisin valtiolle.

22 3.3 Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia Maa- ja metsätalousministeriö on vuonna 2007 julkaissut tilusjärjestelystrategian vuosille Seuraavissa alaluvuissa on selvitetty keskeiset kohdat strategian sisällöstä. Tämä luku siis perustuu Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia julkaisuun vuodelta Tilusjärjestelystrategia on siis maa- ja metsätalousministeriön laatima strategia tilusjärjestelytoiminnan politiikkatason periaatteista Suomessa vuosina Strategiassa tarkastellaan tilusjärjestelyjä eri näkökulmista, mutta käsittelyn painopiste on yhteiskunnan varoin tuettavissa maanmittaustoimituksissa. (Mts. 4.) Tilusjärjestelyjen tukemisen periaatteet Valtio voi tukea tilusjärjestelyjä lainsäädännössä määritellyillä perusteilla. Lähtökohtana ovat toisaalta maanomistajien tarpeet ja toisaalta yhteiskunnan tavoitteet. Kun maanomistajien ja yhteiskunnan tarpeet kohtaavat, syntyy mahdollisuus parantaa kiinteistörakennetta tukirahoituksella. (Mts. 14.) Tuki, ja tilusjärjestely yleensä, tulee nähdä investointina, jolle voi odottaa tuottoa. Tuottamattomia investointeja ei taas kannata tehdä. Tilusjärjestelyjen tukemisen tulee olla hyvin perusteltua ja tuettavan toiminnan elinkelpoista myös tulevaisuudessa. (Mts. 14.) Hankkeita tulee arvioida ja suunnitella kokonaisvaltaisesti ja hankkeiden hyödyn analysointia tulee kehittää. Huomiota pitää kiinnittää aiempaa enemmän myös ympäristö-, luonto- ja maisemakysymyksiin. (Mts ) Tuettavat hankkeet arvioidaan tapauskohtaisesti. Laki- ja asetustasoinen tuen sääntely asettaa tuen maksimitason. Perusparannusten tukemista porrastetaan perusteilla, jotka ovat yhteisiä kiinteistötoimitusmaksun tukemisen kriteerien kanssa. Porrastus perustuu uusjaon tuottaman hyödyn määrään lähtökohtatilanteeseen verrattuna. Maanomistajalle hyöty ilmenee mm. maatilatalouden kannattavuuden lisääntymisenä, yhteiskunnan kannalta taas alueen taloudellisten olojen kehittymisenä. (Mts. 15.)

23 3.3.2 Asiakaslähtöisyys 18 Strategiassa todetaan, että tilusjärjestelyjen käyttämisen maanomistusolosuhteiden parantamiseen tulee perustua maanomistajien tarpeeseen ja omaan haluun. Hankkeella täytyy olla vahva kannatus ja hankkeen tulee myös olla kannattava alueellisesti ja yritystoiminnan kannalta. Asiakaslähtöisyyteen ja asianosaisten osallistumiseen tulee kiinnittää jatkossa yhä enemmän huomiota. (Mts. 16) Yhteistyörakenteet Yhteistyörakenteita tulee tiivistää eri tasoilla. Esimerkiksi tilusjärjestelyt voivat aiheuttaa muutoksia maataloustukien myöntämisen perusteisiin. Ongelmien välttämiseksi on tärkeää, että tilusjärjestelyistä vastaavat viranomaiset ovat yhteistyössä tukijärjestelmästä vastaavien viranomaisten kanssa. (Mts. 17.) Eräiden tilusjärjestelytyyppien tarkastelua Strategiakaudella pääasiallinen tuettava tilusjärjestelytyyppi on peltotilusjärjestely (peltouusjako) ja toiminnan painopiste on selvästi ydinmaaseudulla (mts. 17). Ydinmaaseutu on maatalouden kannalta keskeisin alue, jossa korostuvat perinteiset maaseutuelinkeinot ja monipuolistuva muu elinkeinorakenne sekä maaseudun kulttuuriympäristöön liittyvät kysymykset (mts. 10). Myös metsätilusjärjestelyjä voidaan tehdä strategiakaudella. Lisäksi edistetään yhteismetsäinstrumentin kehittämistä. (Mts ) Strategiakaudella jatketaan myös erilaisten hanketilusjärjestelyjen tekemistä osana väylä-, suojelu- ym. hankkeiden toteuttamista (mts. 18) Erityisiä kehittämiskohteita Tarkoituksena on valmistella esitys, miten tukipäätöksen antaminen siirrettäisiin Maanmittauslaitoksen tehtäväksi. Ministeriölle jää näin ohjaajan ja valvojan rooli. (Mts. 18.)

24 19 Suomeen ei ole tarkoituksenmukaista perustaa erillistä maapankkitoimintaa, jossa erillinen organisaatio hankkii maata ja myy sitä eteenpäin erilaisten maankäyttöhankkeiden tarpeisiin. Sen sijaan tuetaan ratkaisuja, jotka perustuvat eri osapuolten väliseen yhteistyöhön. Toistaiseksi paras ratkaisu on, että kaupan osapuolena on edelleen TE-keskus. Maanmittauslaitos voi kasvattaa omaa rooliaan kauppojen teknisessä valmistelussa ja asiakirjojen laadinnassa. Joka tapauksessa maanhankinta ja välitys tulee sitoa toimitukseen, eikä yleistä maanhankintatoimintaa tule harjoittaa. (Mts. 18.) Tilusjärjestelyihin liittyvää tutkimus-, kehittämis- ja opetustoimintaa tulee edistää. Tutkimuksen painopistealueita on muun muassa hyötyanalyysit ja erityyppisen hyödyn arviointi tilusjärjestelyissä. (Mts ) Maanvuokraustoimintaa tulee kehittää siten, että se tukee maankäyttöä ja hallintaa. Myös tilusjärjestelytoiminnassa pellonvuokraukseen tulee kiinnittää huomiota tilussijoittelun ja perusparannusten toteuttamisen sekä kustannusten kohdistumisen näkökulmista. (Mts. 19.) Taloudelliset vaikutukset Strategia ei vaikuta tilusjärjestelytoiminnan rahoituksen instrumentteihin eikä rahoitustarpeeseen, vaan ohjaa toimintaa olemassa olevien rahoitusmekanismien puitteissa. Tilusjärjestelyiden lisääntynyt kysyntä kuitenkin tuo paineita kasvattaa jatkossa tukemisrahan määrää. Strategiassa ehdotettujen eri kehittämistoimien voidaan katsoa olevan normaalia toiminnan kehittämistä. Näin ollen esitettyjen toimenpiteiden toteutus ei välttämättä edellytä lisärahoitusta. (Mts. 19.) Strategian toimeenpano ja seuranta Strategia saatetaan oleellisten sidosryhmien tietoon. Maa- ja metsätalousministeriö suuntaa omaa toimintaansa näiden linjausten pohjalta ja ne ovat perustana Maanmittauslaitoksen tulosohjauksessa. Maanmittauslaitos ottaa strategian perusteet käyttöön omassa toiminnassaan. Strategian toteutumista seurataan vuosittain ja strategiaa päivitetään tarpeen mukaan, kuitenkin viimeistään vuonna (Mts. 20.)

25 3.4 Tilusjärjestelyt Maanmittauslaitoksessa 20 Laki maanmittauslaitoksesta (505/1991) määrittelee Maanmittauslaitoksen yhdeksi tehtäväksi tilusjärjestelytoiminnasta huolehtimisen (Laki maanmittauslaitoksesta 2.1 ). Maanmittauslaitos alkoi 1990-luvun alussa kehittää uusimuotoisia, asiakaslähtöisiä tilusjärjestelyjä. Asiakaslähtöisessä mallissa tilusjärjestelyt riippuvat maanomistajien halukkuudesta. (Huhtamies 2008, 483.) Mallissa hankkeen sisältö selvitetään ennen tilusjärjestelyn aloittamista tapauskohtaisesti asiakkaiden muutostavoitteiden ja - halukkuuden pohjalta. Myös päätösvalta järjestelyjen sisällöstä ja toteuttamisesta halutaan antaa yksiselitteisesti maanomistajille. Viranomaisohjautuvien tilusjärjestelyjen käyttö halutaan nykyisin rajata ainoastaan hanketilusjärjestelyihin. (Vitikainen 2005, 28.) Asiakaslähtöisyys ei kuitenkaan edellytä yksimielisyyttä, vaan sitä että maanomistajien ja sidosryhmien kanssa neuvotellen, keskenään ristiriitaisia intressejä sovitellen, saavutetaan mahdollisimman hyvä tulos. Tätä edistävät myös avoin ja julkinen toimitusmenettely sekä toimitusmiesten asema riippumattomana toimijana. (Uimonen 2007, 41.) Uusjaoille on perinteisesti ollut tunnusomaista pitkä kesto, millä on ollut oma kielteinen vaikutuksensa uusjakoalueen asukkaiden ja maanomistajien elämään sekä toimeentuloonkin (Majamaa & Markkula 2001, 95). Resurssien niukkuudesta johtuen uudet tilusjärjestelyhankkeet halutaankin suunnata kohteisiin, joissa järjestelyjen tulokset ovat nopeasti hyödynnettävissä. Hankkeet halutaan myös rajata alueeltaan entistä pienemmiksi. Uusimuotoisten tilusjärjestelyjen kestoaikatavoitteena on 4-5 vuotta. (Vitikainen 2005, 28.) Tilusjärjestelyprosessi on yksi Maanmittauslaitoksen maanmittaustehtävien kuudesta ydinprosessista. Tilusjärjestelyprosessi on taas jaettu seuraaviin, erilaisia tilusjärjestelytyyppejä koskeviin osaprosesseihin. uusjako hankeuusjako luonnonsuojelualueen perustamiseksi muu hankeuusjako yksityistielain mukainen alueellinen tietoimitus

26 21 vesitilusjärjestely. (Maanmittauslaitos 2002.) Tilusjärjestelytoiminta voidaan jakaa yleisiin ja kohdekohtaisiin tehtäviin. Yleiset tehtävät ovat yleistä maaseudun tilusrakenteiden selvittämistä sekä maanmittauslaitoksen tilusjärjestelypalveluista tiedottamista. (Maanmittauslaitos 2008.) Tiedottamisen kohteina ovat potentiaaliset asiakkaat, sidosryhmät ja yleisö (Uimonen 2007, 42). Kohdekohtaisia tehtäviä taas ovat tarveselvitys, tuotanto ja seuranta. Terveselvityksessä kartoitetaan mahdollisen tilusjärjestelyalueen ongelmat ja tavoitteet sekä kuvataan mahdollisen tilusjärjestelyn sisältöä. (Maanmittauslaitos 2008.) Tarveselvitys käynnistyy maanomistajien aloitteesta tarveselvityshakemuksella (Maanmittauslaitos). Maantie- ja ratahankkeiden vuoksi suoritettavia hankeuusjakoja varten tarveselvitys tehdään ns. kiinteistövaikutusten arviointina (Maanmittauslaitos 2008). Tilusjärjestelyiden tuotanto käsittää eri lakien mukaan tehtävien toimitusten, kuten uusjaon, suorittamista. Tilusjärjestelyjen seurannan tehtävänä taas on koota tietoa tilusjärjestelytoiminnan kunkin osavaiheen osalta esimerkiksi aikataulujen pitävyydestä, tavoitteiden saavuttamisesta ja asiakastyytyväisyydestä. Jokaisesta tilusjärjestelytoimituksesta laaditaan myös loppuraportti. (Maanmittauslaitos 2008.) Uusjaon tarveselvitysvaiheessa tehtävä hyötylaskenta voidaan suorittaa monella eri tavalla ja Maanmittauslaitoksessa on havaittu viime vuosina tilusjärjestelyjen hyötylaskennassa kirjavuutta (Elohaka 2007, 2). Maanmittauslaitoksessa onkin meneillään UJ-HYÖTY -projekti, jonka avulla on tarkoitus yhtenäistää hyötylaskentaa (Patana 2009). Maanmittauslaitoksessa on käytetty pääasiassa kolmea erilaista hyötylaskentamenetelmää. Sami Myyrän tutkimuksiin perustuvissa menetelmissä käytetään apuna tutkimuksia, joissa Myyrä on selvittänyt lohkon koon ja maatalousylijäämän yhteyttä. Risto Peltolan tutkimus taas perustuu pelloista maksettuihin kauppahintoihin ja siinä on selvitetty muuttujien vaikutusta pellon hinnan muodostukseen. Lisäksi yhtenä menetelmänä on käytetty Maanmittauslaitoksen julkaisemaa arviointi ja korvaukset - tietovarastoa, jossa haittoja on arvioitu lähinnä työhön kuluvan ajan perusteella. (Elohaka 2007, 22.) Tilusjärjestelyn hyötyjen pääomitusaikana on käytetty 20 tai 30 vuotta (Patana 2009).

27 4 RAJAKUNTIEN TILUSJÄRJESTELYT Taustaa rajakuntien tilusjärjestelyille Jatkosodan jälkeen allekirjoitetut Moskovan välirauhansopimus 1944 ja Pariisin rauhansopimus 1947 sekä niiden myötä tapahtunut Suomen itärajan siirtyminen nykyiselle paikalleen aiheuttivat uuden rajan tuntumassa huomattavia muutoksia alueen kiinteistöjaotukseen. Tämä puolestaan toi mukanaan monenlaista hankaluutta rajaseudun asukkaiden elämään. (Priha 1983, 205.) Koko alueella noin 1560 tilaa jäi valtakunnan rajan pirstomiksi. Myös alueella kulkeneet tiet katkesivat ja monin paikoin kylät ja asutuskeskukset jäivät eristyksiin muusta valtakunnasta. Maantieteellisistä syistä alueen vesistöt virtaavat rajan yli Laatokkaan ja Suomenlahden pohjukkaan. Näin ollen myös alueen kuivatusolot huononivat nopeasti perkausten estyessä. (Priha 1983, 205.) Muita ongelmia alueella olivat mm. rajamerkkien puuttuminen ja epäselvyys tilojen pinta-aloista (Hyvönen 2001, 457). 4.2 Keinoja kiinteistöolojen parantamiseksi sodan jälkeen Vuonna 1945 säädettiin maanhankintalaki, jolla pyrittiin antamaan valtakunnanrajan pienentämille tiloille lisämaata. Kuitenkaan maata ei ollut alueella juurikaan saatavilla joten lain mukaisilla toimenpiteillä ei ollut merkittävää vaikutusta olosuhteisiin. (Priha 1983, 205.) 1947 säädettiin rajavyöhykelaki ja -asetus. Näillä ei varsinaisesti puututtu rajaseudun kiinteistöjen osittamistoimintaan, mutta näillä määriteltiin käsitteet rajavyöhyke ja rajakaista. Rajavyöhykkeen maksimileveydeksi maarajalla säädettiin 3 km. Rajavyöhykkeellä liikkumiseen ja oleskeluun vaaditaan lupa. Rajakaista taas on noin 5-7 metrin levyinen kaista valtakunnanrajalla, jossa liikkuminen on kielletty muilta kuin rajavartiopalveluksessa olevilta. (Priha 1983, 206.) Vuonna 1948 säädettiin laki osasiirtolaisten asuttamisesta. Tämä laki sisälsi lähinnä maanhankintalakia täydentäviä säännöksiä säädettiin asetus, jossa oli määräyksiä mm. valtakunnan rajalla tehtävien maanmittaustoimitusten yhteydessä rakennetta-

28 vista pyykeistä. Asetuksen mukaan valtakunnanrajan pilkkomien tilojen pinta-ala sekä yhteisalueosuudet tuli myös selvittää toimituksen yhteydessä. (Priha 1983, ) 23 Näiden, ennen rajakuntien tilusjärjestelylain säätämistä annettujen säännösten, merkitys rajaseudun kiinteistöolojen parantamiseksi jäi kuitenkin melko vähäiseksi (Priha 1983, 205). 4.3 Rajakuntien tilusjärjestelylaki ja sen mukaiset toimitukset Rajakuntien tilusjärjestelylain ja -asetuksen säätäminen Vuonna 1953 asetettiin komitea valmistelemaan lainsäädäntöä, jolla valtakunnanrajan aiheuttamia ongelmia voitaisiin poistaa tai ainakin lieventää. Jostain syystä asia ei edennyt vielä tuolloin. Rajaseudun asukkaat myös ostivat ja järjestelivät tiluksiaan omatoimisesti ja olot alueella vakiintuivat. (Priha 1983, 207.) annettiin rajakuntien tilusjärjestelylaki (282/1960) ja asetus (283/1960) ja ne tulivat voimaan (Priha 1983, 207). Lain mukaan kaikissa sellaisissa kylissä, joista osa on jäänyt Neuvostoliitolle luovutetulle alueelle, suoritetaan tilusten käytön parantamiseksi ja helpottamiseksi sekä jako-olojen yksinkertaistamiseksi tilusjärjestelytoimituksia sen mukaan kuin tässä laissa säädetään (Priha 1983, 207; Rajakuntien tilusjärjestelylaki 1.1, 2 ) Epäkohdat ja mahdollisuudet niiden poistamiseen Priha (1983, ) mainitsee haittoja ja epäkohtia, joihin lain avulla oli tarkoitus puuttua. Näitä olivat mm. seuraavat asiat. Suluissa on mainittu toimenpiteet asian parantamiseksi. Tilojen rajat olivat jääneet valtakunnan rajan puoleisesta päästään vaille rajamerkkiä ja tilojen pinta-alat olivat epäselvät. (Piirirajankäynnit ja kartoitus) Tiestö sekä kuivatusverkko olivat katkenneet. Lisäksi monet rasitteet olivat jääneet tarpeettomiksi ja toisaalta uusien rasitteiden perustaminen oli tullut tarpeelliseksi. (Tienrakennus- ja kuivatustyöt sekä yksityisteiden järjestelyt)

29 24 Valtakunnan raja oli aiheuttanut alueella tilussekaannuksia sekä erilaisia haittoja rajan pirstomilla tiloilla ja tilojen erillisillä palstoilla. (Uusjako, tilusvaihdot ja lunastukset) Alueluovutukset aiheuttivat sekaannusta yhteisten alueiden omistussuhteisiin. (Yhteisalueosuuksien selvittely) Jotkin talouskeskukset jäivät liian lähelle valtakunnan rajaa, jolloin siitä aiheutui haittaa sekä talouskeskusten omistajille että rajavartioviranomaisille. Myös korvaukset mm. rajakaista-alueesta tuli ratkaista. (Valtiolle osto tai rakennusten siirto) Maanomistajat olivat aikaisemmin ostaneet maata toisiltaan vapaaehtoisesti ja tällä tavoin rekisteriyksiköiden määrä oli kasvanut suureksi. (Tilojen yhdistäminen) Toiminta lain toteuttamiseksi Lain toimeenpanon johto ja valvonta kuului Maanmittaushallitukselle, joka perusti alueelle neljä tilusjärjestelytoimistoa. Toimistot olivat Kouvola, Lappeenranta, Parikkala ja Joensuu. Joutsenon kunta kuului Kouvolan tilusjärjestelytoimiston alueelle. (Priha 1983, 209). Laki ei kokonaisuudessaan koskenut Kuusamon ja Sallan kuntia, mutta laissa oli myös määräyksiä siellä tehtävistä toimenpiteistä (Rajakuntien tilusjärjestelylaki ). Tilusjärjestelytoimituksissa oli mukana yhteensä 7050 rekisteritilaa ja koko alueen laajuus oli hehtaaria. Kouvolan toimiston alue oli yhteensä ha. Alueella oli 55 rajan pirstomaa kylää 50 eri jakokunnassa. Alueella oli 23 eri toimitusta, joiden keskikoko oli noin ha. (Priha 1983, 209) Tilusjärjestelyjen suorittaminen Tilusjärjestelyjen pohjana oli alueiden kartoittaminen, joka suoritettiin ilmakuvien avulla. Kartoituksen lisäksi rajankäynnit olivat monilla alueilla oleellisimmat toimenpiteet. Lisäksi suoritettiin jonkin verran tilusvaihtoja ja lunastuksia. Lisäksi työtä ai-

30 25 heuttivat yhteisalueosuuksien selvittäminen, korvausten määrääminen rajakaistaalueen käyttöoikeuden menetyksistä, maan osto valtiolle, talouskeskusten siirrot, tilojen yhdistämiset sekä teiden ja kuivatusverkostojen rakennustyöt. (Priha 1983, ) Uusjaot Rajakuntien tilusjärjestelyjen yhteydessä suoritettiin kolme uusjakoa. Nämä olivat Saaren, Joutsenon Kuurmanpohjan ja Virolahden Kurkelan uusjaot (Hyvönen 2001, 457). Näistä suurin oli Saaren uusjako, joka käsitti seitsemän eri kylää kahdessa jakokunnassa. Alueen pinta-ala oli ha ja se käsittikin 80 % koko Saaren kunnan pinta-alasta. Pienempiä olivat Kurkelan uusjako, jossa oli mukana neljän kylän alueet (871 ha) sekä Kuurmanpohjan uusjako, joka käsitti ainoastaan Kuurmanpohjan kylän, jonka pinta-ala oli ha. (Priha 1983, ) 4.4 Kuurmanpohjan tilusjärjestelytoimitus Kuurmanpohjan kylä Kuurmanpohjan kylä on alun perin kuulunut Jääsken kuntaan. Toisen maailmansodan jälkeen suurin osa Jääsken alueesta luovutettiin Neuvostoliitolle ja Suomen puolelle jääneet kylät liitettiin vuonna 1948 vasta perustettuun Imatran kauppalaan sekä Ruokolahden kuntaan. Kuurmanpohjan ja Penttilän kylien Suomen puolelle jääneet osat liitettiin kuitenkin Joutsenon kuntaan. (Paappa & Ropponen 1992, 520.) Kuurmanpohjan alueesta Neuvostoliitolle luovutettiin noin puolet (Priha 1983, 213). Näin ollen valtakunnan raja katkaisi kylän alueen kahtia. Vuoden 2008 loppuun asti Kuurmanpohja kuului Joutsenon kaupunkiin ja vuoden 2009 alusta alkaen Lappeenrannan kaupunkiin Joutsenon liittyessä Lappeenrantaan. Kuurmanpohjan sijainti selviää kuvassa 1 olevasta kartasta.

31 26 Maanmittauslaitos KUVA 1. Kuurmanpohjan sijainti Tilusjärjestelytoimituksen ajankohta Kuurmanpohjan tilusjärjestelytoimituksen ensimmäinen kokous pidettiin (Priha 1974, 6). Jakoehdotuksen mentyä Itä-Suomen maanjako-oikeuden tutkittavaksi on oikeus antanut asiassa päätöksensä , jolloin jakoehdotus laillistui (Priha 1974, 149,177; Priha 1983, 213) Toimitus on lopetettu (Priha, 613). Toimitus kesti siis kokonaisuudessaan noin 13 vuotta Toimituksen tarve ja tavoitteet Toimitusmiehet ovat todenneet, että Kuurmanpohjassa on syntynyt seuraavanlaisia epäkohtia: Kylän alueesta on menetetty 50 %. Lisämaan ostojen takia peltopalstat ovat tulleet etäälle talouskeskuksista. Kaksi talouskeskusta on siirrettävä tilojen käytön kannalta sopivampiin paikkoihin.

32 Valtakunnan raja on katkaissut useiden tilojen ja palstojen tieyhteydet jolloin ne olisi uudelleen suunniteltava. 27 Näin ollen toimitusmiehet ovat todenneet, että epäkohtien poistaminen aiheuttaa niin suuria muutoksia, tilusvaihtoja ja järjestelyjä, ettei niitä ilman uusjakoa voi suorittaa. Toisaalta toimitusmiehet ovat todenneet, etteivät useimmat varsinaisista viljelmistä välttämättä kaipaisi uudelleen jakamista. (Priha 1974, 23.) Monet alueen asukkaista ovat tuolloin todenneet, että Kuurmanpohjan viljelmät on suurelta osin uudelleen rakennettu vasta sodan jälkeen ja tilusrakenne on niin hyvä, ettei uusjakoa pidetä tarpeellisena. Monet asukkaista vastustivatkin uusjakoa. (Priha 1974, 21.) Toimitusmiehet esittivät kuitenkin Maanmittaushallitukselle uusjaon suorittamista Kuurmanpohjassa (Priha 1974, 23). Kuurmanpohjan alueesta oli myös laadittu hyöty- ja kustannuslaskelma, jonka mukaan uusjaosta saatava hyöty oli arvioitu kolminkertaiseksi kustannuksiin verrattuna (Priha 1974, 19) Toimituksessa suoritetut tehtävät Tilusjärjestelytoimituksen asiakirjoissa (Priha 1974, ) on lueteltu yhteenvetona tilusjärjestelytoimituksessa suoritetut tehtävät. Alla selvitän lyhyesti kunkin toimenpiteen sisällön. 1. Kuurmanpohjan kylän kaikkien tilusten kartoitus Ennen tilusjärjestelytoimitusta kaikki tilukset kartoitettiin pääasiassa ilmakuvauksen avulla. 2. Kuurmanpohjan kylän ympärysrajojen käyminen 3. Uusjako Muiden toimenpiteiden, kuten tilojen yhdistämisten ja lisäalueiden jakamisten jälkeen suoritettiin varsinainen uusjako. 4. Rintalan tilan RN:o 11 talouskeskuksen siirtokustannusten määrääminen

33 Kyseinen talouskeskus sijaitsi niin lähellä valtakunnan rajaa, että se oli siirrettävä parempaan paikkaan Salomonnon tien rakentaminen Toimituksen yhteydessä tehdyistä tientekotöistä tärkein oli Salomonnon tien rakentaminen. Ns. Monnonmäen alueelle oli ennen sotia kuljettu Viipurin maantieltä. Tämä tieyhteys oli kuitenkin jäänyt Neuvostoliiton puolelle. Sotien jälkeen Monnonmäelle oli kulkenut Leppälä-Imatra -tieltä hyvin heikkokuntoinen tie. Jo toimituksen alussa uuden tien rakentamista pidettiin tärkeänä. Tilusjärjestelylain mukaan töistä aiheutuvat kustannukset maksetaan valtion varoista (Rajakuntien tilusjärjestelylaki 54 ). 6. Paakin tien rakentaminen 7. Saarenojan metsätien rakentaminen 8. Ikävalkon, Lallon ja Kaplaksen siltojen rakentaminen Toimituksen yhteydessä rakennettiin myös muita teitä sekä kolme siltaa. 9. Harjunpellon kuivatus 10. Pekosenpellon kuivatus 11. Alangonniittyjen kuivatushankkeen rahoituksen käsittely 12. Paakinojan perkaus Toimituksen yhteydessä suoritettiin kuivatus- ja perkaushankkeita. 13. Valtakunnanrajan pirstomien tiluskappaleiden järjestely 14. Suokumaanjärven rannalla olevan vesijättöalueen järjestely 15. Kesäjärven vesijättöjen lunastustoimitus 16. Yhteisalueosuuksien selvittely Kylän Neuvostoliiton puolelle jääneiden tilojen yhteisalueosuudet jaettiin Suomen puolelle jääneille tiloille.

34 17. Valtiolle suoritettu maanosto ja lisäalueiden jakaminen 18. Lisäalueiden lohkomiset 29 Valtio osti useita tiloja, joiden maita se sitten jakoi muiden tilojen kesken. Nämä lisämaat jaettiin uusjaossa tiloille sopiviin paikkoihin. 19. Tilojen yhdistämiset Samalla omistajalle kuuluneet eri tilat yhdistettiin yhdeksi tilaksi. Näin rekisteriyksiköiden lukumäärää saatiin vähennettyä. 20. Rajakaistakorvauksien määrääminen Noin 5-7 metrin levyinen rajakaista-alue valtakunnan rajalla kuuluu tilan alueeseen, mutta tilan omistaja ei saa rajakaistaa käyttää, eikä sillä edes liikkua. Tilusjärjestelylaissa on määrätty, että rajakaistan käyttöoikeuden menetyksestä tulee määrätä korvaus tilusjärjestelytoimituksen yhteydessä (Rajakuntien tilusjärjestelylaki 3.3 ). 21. Normaalien lohkomis- ja halkomistoimituksien suorittaminen Uusjaon alkaessa alueella oli rekisterinumeroita 144 (Priha 1983, 213). Uusjaossa käytiin jakorajoja 66,8 km ja rakennettiin 341 uutta rajapyykkiä sekä 105 rajaviittaa. Tilusjärjestelyn aikana rakennettiin teitä 7,75 km. (Priha 1974, 612.) Lisäksi rakennettiin kolme siltaa (Priha 1983, 213). Kuivatustöiden hyötyalue oli 24,6 ha ja rajakaistakorvauksia maksettiin 2,55 ha:n alueelta. Lisäksi jaettiin tiloille yhteensä 32 Neuvostoliiton puolelle jääneen tilan osuudet yhteisiin maa- ja vesialueisiin. Uusjaon loppuessa tiloja Kuurmanpohjan kylässä oli 78. (Priha 1974, 612.) Toimituksen yhteydessä valtio osti siis myös maata jota se sitten jakoi maanomistajille (Puranen 2008). Lisämaina ostettiin valtiolle 23 tilaa, jotka jaettiin yhteensä 19 tilalle ja tämä lisämaa käsitti noin 15 % jakokunnan koko pinta-alasta (Priha 1974, 612). Purasen (2008) mukaan maanosto- ja lisämaan jakotoiminta vaikutti positiivisesti maanomistajien mielipiteisiin uusjakoa kohtaan, koska näin maanomistajat eivät jou-

35 tuneet ainoastaan vaihtamaan tiluksia keskenään vaan saivat lisäksi uutta maata valtiolta. 30 Varsinaisessa uusjaossa joillekin tiloille ei tehty mitään muutoksia. Joidenkin tilojen rajoissa tapahtui vain pieniä muutoksia. Toisilla tiloilla taas siirrettiin kauempana sijaitsevia erillisiä pelto- ja metsäpalstoja kotipalstojen yhteyteen ja joidenkin tilojen kaikki tilukset vaihtuivat eri paikkaan. Suurimmat muutokset Kuurmanpohjan peltoalueiden kiinteistöjaotuksessa tapahtui Viipurintien varressa lähellä valtakunnan rajaa sekä ns. Mielikon alueella. Näiltä alueilta poistui lukuisia kiinteistöjen rajoja mm. tilojen yhdistämisten kautta. Metsäalueiden kiinteistöjaotus muuttui erityisesti alueen eteläosassa. Tämän alueen erillisiä metsäpalstoja siirrettiin uusjaossa tilojen muiden palstojen yhteyteen. Kuurmanpohjan pohjoisosassa Imatran rajan tuntumassa muutokset olivat vähäisempiä, vaikka tälläkin alueella muutoksia myös tapahtui. Alueen kiinteistöjaotuksessa tapahtunutta muutosta havainnollistaa hyvin kuvissa 2 ja 3 olevat kartat, joissa näkyvät alueen kiinteistörajat ennen ja jälkeen tilusjärjestelyn.

36 31 Maanmittauslaitos KUVA 2. Kiinteistörajat Kuurmanpohjassa ennen tilusjärjestelyä

37 32 Maanmittauslaitos KUVA 3. Kiinteistörajat Kuurmanpohjassa tilusjärjestelyn jälkeen 5 KUURMANPOHJAN PELTOALUEIDEN MAANKÄYTTÖ TÄLLÄ HETKELLÄ SEKÄ VERTAILU MUIHIN KYLIIN Peltoalueiden nykytilanteen tarkastelussa käytin apuna IACS-peltolohkoaineistoa. IACS-aineisto on maataloushallinnon paikkatietoaineisto, joka sisältää tiedot maatilojen talouskeskuksista ja peltolohkoista mm. maataloustukien hallintaa, valvontaa ja

38 suunnittelua varten (Kuusela 2007, 9). Lisäksi tutkin Kuurmanpohjan kiinteistörakennetta Maanmittauslaitoksen JAKO-järjestelmän avulla. 33 IACS-aineiston avulla tietoja voi tarkastella käyttöyksikkökohtaisesti. Käyttöyksikkö on taloudellisesti tai hallinnollisesti itsenäinen maankäyttöyksikkö, kuten esimerkiksi yksi maatila (Maisi 2007, ix). Yhteen käyttöyksikköön voi kuulua useita eri rekisteriyksiköitä. Esimerkiksi yhteen maatilaan voi kuulua monta erillistä pelto- ja metsätilaa. 5.1 Kiinteistörakenteen muuttuminen uusjaosta nykypäivään JAKO-järjestelmän avulla tutkin siis Kuurmanpohjan kiinteistörakennetta tällä hetkellä. Tätä vertasin uusjaon jälkeen vuonna 1974 vallinneeseen tilanteeseen. Uusjaon jälkeistä kiinteistörakennetta tutkin uusjakoasiakirjojen yhteydessä olleiden karttojen avulla. Kiinteistörakenne Kuurmanpohjassa on muuttunut uusjaon jälkeen melko vähän. Jonkin verran on tapahtunut esimerkiksi peltojen ja metsien lohkomista erilleen. Lisäksi esimerkiksi monien talojen ympärillä oleva tonttimaa on lohkottu omaksi kiinteistökseen. Pääosin kiinteistöjen rajat kulkevat kuitenkin hyvinkin samalla tavalla kuin heti uusjaon jälkeen. Kuvassa 4 olevassa kartassa on esitetty Kuurmanpohjan kiinteistörajat marraskuussa Vertaamalla tätä karttaa ja kuvassa 3 olevaa karttaa voi havaita, kuinka kiinteistöjaotus on kylässä muuttunut.

39 34 Maanmittauslaitos KUVA 4. Kiinteistörajat Kuurmanpohjassa Peltolohkot Kuurmanpohjassa verrattuna muihin kyliin Kuurmanpohjan alueen pellot ovat pysyneet uusjaon jälkeen pääosin viljelyskäytössä. Vain alueen eteläosassa ja Monnonmäen aluella olevia peltoja ei enää pääosin viljellä. Jonkin verran alueen pohjoisosassa on raivattu myös uutta peltoa. Peltolohkojen kokoa tutkin IACS-peltolohkoaineistosta. Aineiston avulla voi tehdä tilastointia halutulta alueelta. Tilastoin ohjelman avulla peltolohkojen keskikokoa,

40 35 kokojakaumaa sekä vuokratun peltoalan osuutta kokonaispeltoalasta. Tilastoinnin tein Kuurmanpohjan kylän alueen lisäksi viidestätoista eri kylästä tai alueesta Joutsenossa sekä koko Joutsenon kaupungin alueelta. Kuurmanpohjan sekä muutaman naapurikylän tilastoinnin rajauksen tein kylän rajojen mukaan. Lähinnä Joutsenon keskiosan alueiden rajauksen tein kuitenkin sopivaksi katsomallani tavalla, koska kylien rajat ovat alueella hyvin monimutkaiset. Tilastoitujen alueiden sijainti selviää kuvan 5 kartasta. Kuurmanpohjan kokonaispeltoala on tilaston mukaan 399,54 hehtaaria. Tästä alasta vuokrattua peltoa on 58,68 ha eli noin 15 % peltoalasta. Peltolohkojen keskikoko on 3,54 ha. Peltolohkojen pinta-alajakaumasta selviää, että alle kahden hehtaarin lohkoja Kuurmanpohjassa on 51 % lohkoista ja yli 5 hehtaarin lohkoja 17 %. Aineistossa peltolohkoiksi on merkitty myös Holmanjoen sekä Hangasojan varressa olevat kapeat, joen vartta seuraavat alueet. Nämä ovat alueita, jotka tällä hetkellä ovat joen varren suojavyöhykkeinä. Mikäli nämä alueet poistaa laskennasta, kasvaa lohkojen keskikoko Kuurmanpohjassa 3,74 hehtaariin. Kuurmanpohjan aineistossa on lisäksi muutama käyttöyksikkö, jolla ei ole kuin yksi tai kaksi pientä, alle hehtaarin peltolohkoa. Nämä eivät liene aktiivisia maatiloja. Jos nämäkin lohkot poistaa laskennasta, on lohkojen keskikoko 3,89 ha. Tällöin alle 2 hehtaarin lohkojen osuus on 44 % ja yli 5 hehtaarin lohkojen 19 %. Kuurmanpohjassa on siis runsaasti alle kahden hehtaarin lohkoja ja jonkin verran alle hehtaarinkin kokoisia lohkoja. Toisaalta myös suuria, yli kymmenen hehtaarin lohkoja Kuurmanpohjassa on useita suurimman lohkon ollessa lähes 27 hehtaaria. Samat tilastoluvut muista kylistä sekä koko Joutsenosta selviävät seuraavalla sivulla olevasta taulukosta 1. Lisäksi taulukossa on Ylikankaan tutkimuksesta (2004, 30) kerätyt vastaavat luvut Joutsenon naapurikaupungista Lappeenrannasta sekä myös Etelä- Karjalassa sijaitsevasta, nykyisin Parikkalaan kuuluvasta Saaren kunnasta. Saarella tehtiin myös rajakuntien tilusjärjestelyiden yhteydessä uusjako, joka käsitti tuolloin 80 % koko kunnan pinta-alasta. Ylikankaan tutkimus on vuodelta 2004, ja tiedot siltä osin muutaman vuoden takaisia.

41 36 TAULUKKO 1. Kuurmanpohjan ja vertailualueiden peltolohkojen tilastotietoja vuodelta Kylä Alueen kokonaispeltoala / ha Peltolohkojen keskikoko / ha Alle 2 ha:n lohkojen osuus / Yli 5 ha:n lohkojen osuus / Vuokratun pellon osuus kokonaispinta-alasta / % % % Kuurmanpohja 399,5 3,54 (3,74) Suokumaa 294,3 1, Kohoniemi- 40,7 1, Tiuruniemi Korvenkylä 480,6 1, Penttilä 151,7 3, Leppälä 515,8 3, Karhula 167,9 1, Karjalaisenkylä 176,7 2, Pätilä 384,7 2, Anola-Kähärilä 497,3 2, Eiskola 469,2 2, Haukilahti 89,8 1, Jänhiälä 428,4 1, Parjala-Tujula 315,4 2, Ravattila-Nevala 1068,4 2, Konnunsuo- 735,9 6, Kivisaari Joutseno 7212,1 2, Lappeenranta (v , ) Saari (v. 2004) ,

42 37 Maanmittauslaitos KUVA 5. Tilastovertailun kylien sijainti Kuurmanpohjassa peltolohkojen keskikoko on siis yli hehtaarin suurempi kuin Joutsenossa keskimäärin. Tutkituista kylistä kolmessatoista lohkojen keskikoko on pienempi kuin Kuurmanpohjassa. Ainoastaan Penttilässä ja Leppälässä lohkokoko on Kuurmanpohjan luokkaa. Nämä kylät sijaitsevat Kuurmanpohjan tapaan valtakunnan rajan tuntumassa ja myös niissä on tehty rajakuntien tilusjärjestelylain mukaisia tilusjärjestelyjä. Näissä kylissä ei kuitenkaan tuolloin tehty uusjakoa, eikä mitään muitakaan kovin suuria toimenpiteitä, mutta esimerkiksi kiinteistöjen yhdistämisiä tuolloin jonkin verran tehtiin. Toisaalta rajakuntien tilusjärjestelylain mukainen toimitus tehtiin myös Suokumaalla, jossa peltolohkojen keskikoko nykyään on hyvin pieni. Suokumaallakin tämän toimituksen yhteydessä tehtiin lähinnä Kesäjärven laskuun liittyviä toimenpiteitä, eikä varsinaisia tilusten uudelleen järjestelyjä siellä tehty. (Priha 1966; Priha 1967.) Tilastosta erottuu selkeästi Konnunsuon-Kivisaaren alue, jossa lohkojen keskikoko on jopa yli 6 hehtaaria. Tämä alue on muihin Joutsenon kyliin verrattuna kuitenkin hyvin

43 38 erilainen. Alueen pellot sijaitsevat entisellä laajalla suoalueella ja alueen pelloista suuri osa kuuluu valtion omistamaan Konnunsuon vankilan alueeseen. Täten alue ei ole vertailukelpoinen muihin kyliin nähden. Kuurmanpohja erottuu Penttilän ja Leppälän ohella myös alle 2 hehtaarin ja yli 5 hehtaarin lohkojen osuutta kuvaavissa sarakkeissa. Näissä kylissä pienimpien lohkojen osuus kaikista lohkoista on pienin ja vastaavasti suurimpien lohkojen osuus suurin. Alle 2 hehtaarin lohkojen osuus Kuurmanpohjassa on 51 %, kun se pienimmillään, Konnunsuota lukuun ottamatta, on Penttilässä ja Leppälässä 43 % ja suurimmillaan Suokumaalla 77 %. Vastaavasti yli 5 ha:n lohkoja on Kuurmanpohjassa 17 %, kun niitä enimmillään on Leppälässä 24 % ja vähimmillään Suokumaalla vain 1 % lohkoista. Joutsenossa keskimäärin alle 2 ha:n lohkoja on 61 % ja yli 5 ha:n lohkoja 12 % lohkoista. Lohkojen kokoa havainnollistaa seuraavissa kuvissa olevat teemakartat. Karttoihin on merkitty alle 2 ha:n lohkot punaisella, 2-5 ha:n lohkot oranssilla ja yli 5 ha:n lohkot keltaisella. Kuvan 6 kartassa on Kuurmanpohjan alue. Kuurmanpohjan kylän rajat on merkitty karttaan punaisella katkoviivalla. Kuvan 7 kartan oikeassa laidassa on Suokumaan alue, jossa peltolohkojen keskikoko on hyvin pieni. Kartan vasemmassa laidassa näkyy Konnunsuon suurten peltolohkojen aluetta.

44 39 Maanmittauslaitos KUVA 6. Peltolohkojen kokojakauma Kuurmanpohjassa

45 40 Maanmittauslaitos KUVA 7. Peltolohkojen kokojakauma Suokumaalla ja Konnunsuolla Taulukosta näkee myös, että vuokratun peltopinta-alan osuus on Kuurmanpohjassa toisiksi pienin Parjala-Tujula -alueen jälkeen. Vuokratun pellon osuus peltopintaalasta on Parjala-Tujula -alueella vain 12 % ja Kuurmanpohjassa 15 %, kun se suurimmillaan on Haukilahdessa 47 % ja Joutsenossa keskimäärinkin 29 %. Vuokratun pellon osuus Kuurmanpohjassa tulee vielä laskemaan, sillä tällä hetkellä kylässä on käynnissä lohkomistoimituksia, joissa peltoalueita lohkotaan erilleen metsäalueista ja nämä peltolohkot ovat tulleet nykyisen haltijan omistukseen. Tämän tilastotarkastelun perusteella voikin todeta, että tilanne Joutsenossa peltolohkojen koon osalta on paras Konnunsuon alueen ohella Penttilässä, Leppälässä ja Kuurmanpohjassa.

46 41 Vertailukunnissa Lappeenrannassa ja Saarella lohkojen keskimääräinen koko on pienempi kuin Joutsenossa. Näin siitäkin huolimatta, että Saarella tehtiin rajakuntien tilusjärjestelyjen yhteydessä lähes koko kuntaa koskeva uusjako. Tämän jaon sisältöön ja ennen uusjakoa vallinneeseen tilanteeseen ei ole tässä tutkimuksessa kuitenkaan syvennytty. IACS-aineiston avulla tein myös teemakartat Kuurmanpohjan peltolohkojen omistuksesta ja hallinnasta. Teemakartoissa on väritetty samalla värillä samalle käyttöyksikölle kuuluvat peltolohkot. Liitteessä 1 on lohkot väritetty omistuksen ja liitteessä 2 hallinnan mukaan. Koska vuokratun pellon osuus Kuurmanpohjassa on suhteellisen pieni, ei kartoissa ole suurta eroa. Teemakartoista näkyy, että Kuurmanpohjassa saman käyttöyksikön pellot ovat yleensä melko lähekkäin toisiaan ja tilanne siltä osin hyvä. Kartoissa on havaittavissa myös peltolohkojen suhteellisen hyvä koko ja muoto. Vertailuksi tein vastaavan teemakartan myös Karhulan kylästä. Karhulassa lohkojen keskikoko on selvästi alle kaksi hehtaaria ja vuokratun pellon osuus on 45 %. Teemakartasta näkyy hyvin, että kyseisessä kylässä saman viljelijän pellot ovat hyvinkin eri paikoissa ympäri kylää. Lisäksi kartasta näkyy lohkojen pienuus Kuurmanpohjaan verrattuna. Teemakartta Karhulan peltolohkoista omistuksen mukaan väritettynä on liitteenä 3 ja hallinnan mukaan väritettynä liitteenä 4. Kuurmanpohjan ja Karhulan tilannetta kuvaavien teemakarttojen mittakaava on sama. 5.3 Peltolohkojen etäisyys talouskeskuksista Sellaisia aktiivisia viljelijöitä, joilla sekä pellot että talouskeskus sijaitsevat Kuurmanpohjan kylässä on vain kaksi kappaletta. Lisäksi yhden viljelijän pellot ovat pääosin Kuurmanpohjassa ja tilan talouskeskus aivan Kuurmanpohjan rajan tuntumassa Imatran puolella. Useiden Kuurmanpohjan peltojen omistajat asuvat naapurikylissä, kuten Suokumaalla ja Leppälässä. Alueen itäosassa olevien laajojen peltoalueiden omistaja asuu jopa Nuijamaalla, josta ajomatkaa pelloille kertyy hyvinkin 30 km. Koska Kuurmanpohjassa peltojen vuokraus on suhteellisen vähäistä, on etäisyys tilojen talouskeskuksiin melko samanlainen, jos sitä tarkastelee peltolohkojen hallinnan mukaan. IACS-peltolohkoaineiston tilastoinnin avulla voi myös tarkastella lohkojen keskimääräistä kulkuetäisyyttä talouskeskuksiin teitä pitkin. Tämän aineiston perusteella kes-

47 42 kietäisyys Kuurmanpohjassa on lohkojen hallinnan mukaan laskettuna 8196 m. Tässä on mukana myös käyttöyksikkö, jonka talouskeskus on Nuijamaalla. Kaikkiaan laskennassa on mukana 102 peltolohkoa, mutta 11 lohkolta etäisyystieto puuttuu. Mikäli nuijamaalaisen viljelijän peltolohkot poistetaan laskennasta, on keskietäisyys 3050 m. Tässä laskennassa on mukana 76 lohkoa ja 10:n tieto puuttuu. Mikäli laskuista ottaa pois vielä käyttöyksiköt, joiden talouskeskus on Suokumaalla tai Leppälässä, tulee keskietäisyydeksi 1545 m. Tällöin mukana on 57 lohkoa 10 lohkon tiedon puuttuessa. Peltolohkojen keskietäisyys koko Joutsenossa on aineiston mukaan 2537 m (2312 lohkoa mukana, 660 puuttuu) ja esimerkiksi Suokumaalla 1424 m (139 mukana 71 puuttuu). Kuurmanpohjassa etäisyys talouskeskuksista lohkoille on siis melko pitkä. Tämän aiheuttaa nimenomaan Kuurmanpohjan peltoalueiden kuuluminen naapurikylien viljelijöille. Kun laskennasta poistaa naapurikylien viljelijät, kulkumatkat lyhenevät huomattavasti. Näin ollen kylän sisällä ei juurikaan ole ns. ristikkäin kulkemista. Toisaalta kuurmanpohjalaisilla viljelijöillä ei ole peltoja Suokumaalla, Leppälässä taikka Nuijamaalla, joten siinäkään suhteessa ei alueella esiinny ristikkäin kulkemista. 5.4 Metsäalueet Metsäalueiden kiinteistörakennetta tutkin karttojen avulla alueen kiinteistöjaotusta tarkastelemalla. Kuurmanpohjan metsäalueilla kiinteistöjaotus on pysynyt uusjaon jälkeen hyvinkin samanlaisena. Näin ollen uusjaossa tehdyt metsäalueiden jakamiset vaikuttavat alueella edelleenkin selvästi. Jonkin verran metsiä on lohkottu erilleen peltoalueista omiksi kiinteistöikseen. Karttatarkastelun perusteella metsäalueiden kiinteistöjaotus näyttää Kuurmanpohjassa paremmalta kuin naapurikylissä. Tätä havainnollistaa hyvin kartta (kuva 8), jossa näkyy kiinteistöjen rajat Kuurmanpohjassa sekä sen ympäristössä. Kartassa Kuurmanpohja on rajattu punaisella katkoviivalla. Joutsenossa on monin paikoin metsäpalstoja, jotka ovat pitkiä ja kapeita. Tämäntyyppisiä palstoja on paljon mm. Korvenkylän alueella sekä myös Kuurmanpohjan naapurikylässä Suokumaalla. Kuurmanpohjassa ei tämäntyyppisiä metsäpalstoja ole. Tilanne oli kuitenkin melko hyvä kylässä jo ennen uusjakoa. Tarkastelin myös hieman metsätieverkostoa Kuurmanpohjassa karttojen ja ilmakuvien avulla. Näiden perusteella voi arvioida, että alueen metsätieverkosto on pääasiassa toimiva.

48 43 Maanmittauslaitos KUVA 8. Kiinteistörajat Kuurmanpohjassa sekä sen ympäristössä 6 KUURMANPOHJAN VILJELIJÖIDEN HAASTATTELU Rekisteri- ja arkistoaineiston perusteella valitsin Kuurmanpohjasta aktiivisesti toimivia maatiloja, joiden viljelijöitä haastattelin. Valitsin haastatteluun kaikki aktiivitilat, joilla on peltolohkoja Kuurmanpohjassa. Näistä tiloista kolmella sekä talouskeskus että pellot ovat Kuurmanpohjassa taikka sen välittömässä läheisyydessä. Kahden tilan talouskeskus on Suokumaalla, yhden Leppälässä ja yhden Nuijamaalla. Näillä naapu-

49 44 rikylien viljelijöillä on peltolohkoja Kuurmanpohjan lisäksi myös muissa kylissä. Viljelijöistä yksi ei halunnut osallistua haastatteluun, joten haastateltavia viljelijöitä oli lopulta kuusi kappaletta. Haastattelujen tulokset ovat seuraavissa alaluvuissa. Haastatellut viljelijät olivat sen verran nuoria, etteivät he olleet toimineet tilojen viljelijöinä vielä uusjaon aikana, mutta kahdella heistä oli kokemuksia myös uusjaosta, koska samat tilat olivat olleet saman suvun omistuksessa jo tuolloin. Yksi viljelijöistä oli ostanut tilan myöhemmin, mutta hän oli asunut alueella jo niin kauan, että hänkin kertoi kylän vanhojen asukkaiden kautta kuultuja uusjakoon liittyviä asioita. 6.1 Haastattelun tavoite Haastattelujen tavoitteena oli saada esille maanomistajien ja viljelijöiden näkemyksiä alueen peltotilusrakenteesta. Tavoitteena oli selvittää, vastaako maanomistajien näkemykset rekisteriaineistosta saatua kuvaa Kuurmanpohjan tilanteesta. Lisäksi tavoitteena oli saada selville nykyisten viljelijöiden näkemyksiä uusjaosta ja sen vaikuttavuudesta. 6.2 Haastattelun sisältö ja toteuttaminen Haastattelut pyrin toteuttamaan henkilökohtaisella haastattelulla. Tällä tavoin sain parhaiten selville maanomistajien näkemykset ja mielipiteet asioista. Kahden tilan omistajaa haastattelin henkilökohtaisen tapaamisen yhteydessä ja neljää puhelimitse. Haastattelussa tiedustelin maanomistajien mielipidettä alueen peltotilusrakenteesta. Lähinnä kysyin, onko peltolohkojen koko ja muoto kyseisellä tilalla tarkoituksenmukainen. Tiedustelin myös mielipidettä tie- ja kuivatusverkon tilanteesta tilalla. Toisena kysymyksenä tiedustelin maanomistajilta arviota uusjaon vaikuttavuudesta Kuurmanpohjan tämänhetkiseen tilusrakenteeseen. Tiedustelin asioita toisaalta kunkin maanomistajan oman tilan näkökulmasta sekä toisaalta myös näkemystä tilanteesta koko Kuurmanpohjan alueella.

50 6.3 Haastattelun tulokset Käyttöyksikkö A Käyttöyksikön omistamat pellot sijaitsevat talouskeskuksen ympärillä sen välittömässä läheisyydessä. Lisäksi käyttöyksikön hallinnassa on peltolohkoja omien peltojen viereisillä alueilla. Myös nämä ovat tilan talouskeskuksen ympärillä. Lisäksi samaan käyttöyksikköön kuuluu toinen rekisteriyksikkö noin neljän kilometrin päässä talouskeskuksesta. Myös sen vieressä on yksi lohko käyttöyksikön hallinnassa. Käyttöyksikön omistuksessa on yhteensä 13 lohkoa, joiden keskikoko on 2,85 ha. Käyttöyksikön hallinnassa on 22 lohkoa. Niiden keskikoko on 2,84 ha. Käyttöyksikön lohkot on merkitty liitteissä 1 ja 2 oleviin karttoihin harmaalla värityksellä. Tilalla tehtiin uusjaossa vain vähäisiä muutoksia. Tila sai lisämaana metsäaluetta sekä lisäksi suoritettiin pieni peltoalueen vaihto naapuritilan kanssa. Käyttöyksikköön kuului jo tuolloin toinen peltotila neljän kilometrin päässä, mutta sillä ei tehty uusjaossa mitään toimenpiteitä. Tilan omistajan mukaan kyselyitä tuon peltoalueen vaihtamiseksi lähempänä talouskeskusta olevaan peltoon oli, mutta kyseisenlaista vaihtoa ei tuolloin voitu suorittaa. Tilan rajat ovat pysyneet uusjaon jälkeen entisellään. Tosin juuri nyt tilan omistaja on ostanut lisää pelto- ja metsäaluetta tilan läheisiltä alueilta. Käyttöyksikön omistaja oli tyytyväinen peltolohkojensa kokoon sekä myös kuivatusja tieverkkoon. Näin ollen mitään suurempaa tarvetta tilusten järjestelyyn ei tilalla ole. Koska tilaan ei kohdistunut uusjaossa suuria toimenpiteitä, ei sen vaikutuskaan tilalle ole suuri. Tilan omistaja totesi, että koko Kuurmanpohjan alueella ollaan hänen mielestään kohtuullisen tyytyväisiä lohkojen kokoon ja muotoon. Myös salaojitus sekä valtaojat ovat kylällä pääosin kunnossa, eikä vesihuollon ja kuivatuksen parantamiseenkaan kohdistu näin ollen kylällä suuria tarpeita. Uusjaolla on tilan omistajan mielestä edelleen kylällä selkeästi vaikutusta. Tuntuma on, että Kuurmanpohjassa peltotilusrakenne on parempi kuin Joutsenossa keskimäärin. Myöskään pitkiä kapeita metsäpalstoja ei Kuurmanpohjassa ole, kun taas Joutsenon muissa kylissä sellaisia on. Lisäksi hän mainitsi mm. uusjaon yhteydessä tehdyt sillat,

51 46 jotka ovat edelleen vankkoja ja toimivia siltoja. Hän totesi, että vastaavia siltoja ei ehkä muuten olisi rakennettu. Lisäksi hän mainitsi uusjaon yhteydessä hyvin avatut ja pyykitetyt rajalinjat. Rajat ovatkin tämän vuoksi kylässä edelleen hyvin selkeästi havaittavissa Käyttöyksikkö B Käyttöyksikköön kuuluu kaksi rekisteriyksikköä. Peltolohkoja käyttöyksikkö omistaa 11. Vuokrattuja peltoja sillä ei ole. Lohkojen keskikoko on 5,40 ha. Käyttöyksikön peltolohkot on liitteissä 1 ja 2 merkitty punaisella. Lisäksi periaatteessa samaan maatilaan kuuluu toinen käyttöyksikkö, johon myös kuuluu kaksi rekisteriyksikköä. Tällä käyttöyksiköllä on sekä omistuksessa että hallinnassa 8 peltolohkoa, joiden keskikoko on 2,52 ha. Käyttöyksiköiden pellot ovat talouskeskusten läheisyydessä. Muutama lohko on myös hieman kauempana, vajaan kolmen kilometrin ajomatkan päässä. Tämän käyttöyksikön lohkot on merkitty liitteissä vaaleammalla sinisellä. Käyttöyksiköiden nykyiset rekisteriyksiköt ovat muodostuneet uusajon jälkeen monen lohkomisen ja toisaalta kiinteistöjen yhdistämisten kautta. Peltoalueilla on tehty kiinteistöjen yhdistämisiä ja toisaalta on lohkottu pelto- ja metsäalueita erilleen. Uusjaossa tilojen palstamäärää pienennettiin ja silloiset tilat saivat myös lisämaata. Tilan omistaja oli tyytyväinen tilansa peltolohkojen kokoon. Hänen mielestään peltolohkot Kuurmanpohjassa ovat yleensäkin melko hyviä verrattuna koko Joutsenoon eikä mitään yleistä tilusjärjestelytarvetta kylällä ole. Uusjaossa tehdyt toimenpiteet vaikuttavat Kuurmanpohjassa edelleen ja tilanne Kuurmanpohjassa olisi kenties paljon huonompi, mikäli uusjakoa ei olisi tehty. Peltotilusrakenne ei ole kylässä myöskään huonontunut uusjaon jälkeen. Nykyiset viljelijät ovat päinvastoin saaneet ostettua peltoja muiden peltojensa vierestä, jolloin tilusrakenne on pikemminkin parantunut. Eräänä erityisen hyvänä piirteenä tilan omistaja mainitsi uusjaon yhteydessä tehdyt rajapyykit ja -linjat, jotka ovat edelleen maastossa selkeinä Käyttöyksikkö C Käyttöyksikköön kuuluu yhteensä 8 rekisteriyksikköä, joista Kuurmanpohjassa on 4. Tilan talouskeskus sijaitsee Suokumaalla ja näin ollen Kuurmanpohjassa olevat pellot

52 47 ovat suhteellisen kaukana talouskeskuksesta. Ajomatkaa toisille lohkoille tulee noin 6,5 km ja toisille vajaa 10 km. Käyttöyksikkö omistaa peltolohkoja yhteensä 18, joista Kuurmanpohjassa on 6. Yksikön hallinnassa on 26 lohkoa. Näistä Kuurmanpohjassa on 9. Kuurmanpohjassa olevien omien lohkojen keskikoko on 6,12 ha ja hallinnassa olevien 5,84 ha. Yksikön kaikissa kylissä sijaitsevien lohkojen keskikoot ovat 4,05 ha ja 3,74 ha. Liitekartoissa käyttöyksikön peltolohkot on merkitty ruskealla värityksellä. Käyttöyksikköön nykyisin kuuluvilla, uusjaon aikaisilla tiloilla vähennettiin uusjaossa palstojen määrää. Lisäksi erillisiä palstoja siirrettiin toisten palstojen yhteyteen ja tehtiin pieniä rajamuutoksia. Jaon jälkeen pelto-, metsä- ja tonttialueita on lohkottu erilleen. Kaksi tilaa on pysynyt uusjaon jälkeen entisenlaisina, tosin parhaillaan toisella niistä on käynnissä myös pelto- ja metsäalueiden erilleen lohkominen. Tässä yhteydessä määräala liitetään toiseen käyttöyksikön omistamaan tilaan, jolloin tämän peltotilan koko kasvaa. Käyttöyksikön omistajan mielestä tilan Kuurmanpohjassa olevat peltoalueet ovat kooltaan ja muodoltaan hyviä. Myöskin pelloille tehty salaojitus toimii hyvin. Hänen mielestään uusjaossa tehdyt muutokset ovat ainakin hänen tilallaan olleet erittäin hyviä ja niiden vaikutus tuntuu edelleen. Myös hänen tilalleen uusjaossa tehty tie palvelee edelleen hyvin tarkoitustaan. Hänen käsityksensä mukaan peltotilusrakenne on Kuurmanpohjassa parempi kuin Joutsenossa yleensä. Käyttöyksikön omistajan käsitys uusjaosta ja sen nykypäivän vaikutuksesta Kuurmanpohjassa on kaiken kaikkiaan positiivinen Käyttöyksikkö D Käyttöyksikön talouskeskus sijaitsee noin 30 km:n päässä Kuurmanpohjasta Nuijamaalla. Käyttöyksikköön kuuluu Kuurmanpohjassa 5 rekisteriyksikköä. Käyttöyksiköllä on Joutsenon alueella omistuksessa 27 peltolohkoa, joista Kuurmanpohjassa 25. Yksikön hallinnassa lohkoja on Joutsenossa 30, joista Kuurmanpohjassa 26. Lisäksi käyttöyksiköllä on lohkoja talouskeskuksen läheisyydessä Nuijamaalla, mutta niistä ei tämän tutkimuksen yhteydessä ollut saatavilla tarkempaa tietoa. Yksikön Kuurmanpohjassa olevien omien peltolohkojen keskikoko on 4,34 ha ja hallinnassa olevien 4,23 ha. Koko Joutsenon alueella omistuksessa olevien lohkojen kes-

53 kikoko on 4,15 ha ja hallinnassa olevien 3,99 ha. Käyttöyksikön pellot on liitekartoissa merkitty tumman sinisellä värillä. 48 Käyttöyksikköön nykyisin kuuluvilla tiloilla tehtiin uusajossa lukuisa määrä eri toimenpiteitä. Kiinteistöjä yhdistettiin ja niiden rajoja muutettiin. Lisäksi erillisiä palstoja liitettiin muiden palstojen yhteyteen ja tilat saivat myös lisämaata. Uusjaon jälkeen tiloja on toisaalta yhdistetty ja toisaalta taas pelto- ja metsämaata on lohkottu erilleen. Käyttöyksikön omistaja oli hyvin tyytyväinen peltojensa kokoon ja muotoon. Myös ojituksen hän sanoi olevan erittäin toimiva mm. peltoalueiden läpi virtaavan Holmanjoen ansiosta. Peltojen etäisyys Nuijamaalta on hänen mielestään tietysti jonkinlainen haitta. Minkäänlaista tarvetta tilusten järjestelyyn hän ei kuitenkaan omalta kohdaltaan kokenut. Hän myös koki, että peltotilusrakenne on Kuurmanpohjassa melko hyvä myös yleisesti Käyttöyksikkö E Käyttöyksikön talouskeskus on Leppälän kylässä. Yksiköllä on peltolohkoja Leppälässä ja Kuurmanpohjassa sekä kaksi lohkoa Karjalaisenkylässä ja yksi lohko aivan Kuurmanpohjan rajan tuntumassa Suokumaan kylän puolella. Pääosa lohkoista on Leppälässä. Yksikön omistuksessa on 12 lohkoa, joista Kuurmanpohjassa on yksi lohko. Yksikön hallinnassa taas on 34 lohkoa, joista Kuurmanpohjassa 7. Yksikön hallinnassa olevien lohkojen keskikoko on Kuurmanpohjassa 2,63 ha ja yhden omistuksessa olevan lohkon koko on 4,43 ha. Koko Joutsenon alueella luvut ovat omistuksen mukaan 3,14 ha ja hallinnan mukaan 2,83 ha. Yksikön pellot ovat liitekartoissa vaalean vihreitä. Käyttöyksiköllä nykyisin omistuksessa oleva peltopalsta muutti uusjaossa muotoaan ja sijaintiaan ja siinä tehtiin myös kiinteistöjen yhdistäminen. Tämä peltopalsta on edelleen samanlainen kuin uusjaon jälkeen. Käyttöyksikön vuokraamilla palstoilla tehtiin uusjaossa pieniä rajamuutoksia. Lisäksi yksi peltopalsta siirrettiin kokonaan uuteen paikkaan. Myös nämä ovat jaon jälkeen säilyneet entisellään. Tilan omistaja oli tyytyväinen Kuurmanpohjassa oleviin peltolohkoihinsa, kuten myös muihin viljelemiinsä peltolohkoihin. Tosin hän mainitsi, että hänen Leppälässä olevil-

54 49 la lohkoillaan olisi tarpeen tehdä joitain ojitustöitä. Ainoana haittapuolena hän mainitsi pitkän etäisyyden kotitilalta Leppälästä Kuurmanpohjaan. Näiden peltojen vaihtoa lähempänä oleviin hän ei kuitenkaan pitänyt tällä hetkellä ajankohtaisena, koska epäili ettei vastaavia vaihtomaita löytyisi. Hän mainitsi, että hänen käsityksenä mukaan peltotilusrakenne on sekä Kuurmanpohjassa että Leppälässä melko hyvä, mutta esimerkiksi Suokumaalla huonompi Käyttöyksikkö F Käyttöyksikön omistuksessa on yhteensä 13 peltolohkoa ja hallinnassa 21 lohkoa. Näistä Kuurmanpohjassa on omistuksessa 2 ja hallinnassa 3 lohkoa. Muut lohkot sijaitsevat Suokumaan ja Lipiälän kylissä. Myös tilan talouskeskus on Suokumaalla. Yksikön hallinnassa olevien lohkojen keskikoko Kuurmanpohjassa on 5,71 ha ja omien kahden lohkon keskikoko on 8,14 ha. Kaikkien yksikön omistuksessa olevien lohkojen keskikoko on 2,15 ha ja hallinnassa olevien vain 1,75 ha. Yksikön pellot on merkitty liitekartoissa violetilla. Käyttöyksikköön nykyisin kuuluvat pellot Kuurmanpohjassa ovat samaa kiinteistöä. Se on lohkottu kahdesta eri tilasta. Näistä tiloista toinen oli ennen uusjakoa viisipalstainen ja toinen kuusipalstainen. Molemmat tilat tulivat uusjaossa yksipalstaisiksi. Molemmilla tiloilla tehtiin kiinteistöjen yhdistämisiä ja molemmat saivat myös lisämaata. Uusjaon jälkeen molemmilla tiloilla on tehty muutamia lohkomisia, joissa mm. tämän käyttöyksikön peltolohkot on lohkottu erilleen metsäalueista. Tilan omistaja oli tyytyväinen Kuurmanpohjassa sijaitsevien peltojensa kokoon ja muotoon. Hänen käsityksensä mukaan Kuurmanpohjassa on myös yleisesti ottaen hyvä peltotilusrakenne. Tilan Suokumaalla sijaitsevat peltolohkot ovat sitä vastoin pieniä ja Suokumaan peltotilusrakenne onkin hänen mukaansa huonompi kuin Kuurmanpohjassa. Hän mainitsi, että Suokumaalla voisi hyvinkin olla tarvetta peltotilusjärjestelyille. Tosin hän epäili, ettei halukkuutta tilusten järjestelyyn maanomistajien keskuudessa olisi.

55 6.3.7 Yhteenveto haastattelun tuloksista 50 Kaikkien haastatteluun osallistuneiden viljelijöiden näkemykset sekä Kuurmanpohjan tämänhetkisestä peltotilusrakenteesta että uusjaon vaikuttavuudesta siihen olivat hyvin samansuuntaisia. Maanomistajien yleinen mielipide oli, että peltotilusrakenne Kuurmanpohjassa on yleisesti melko hyvä. Myös tie- ja kuivatusverkko nähtiin pääosin toimivana. Maanomistajat myös totesivat, että heidän mielestään tilanne Kuurmanpohjassa on parempi kuin Joutsenossa keskimäärin. Joidenkin viljelijöiden kohdalla tuli esiin, että joissakin Joutsenon kylissä, kuten Suokumaalla, peltotilusjärjestelyille voisi olla tulevaisuudessa tarvetta, mutta Kuurmanpohjan kohdalla tällaista tarvetta ei kenenkään mielestä ollut. Maanomistajat olivat myös sitä mieltä, että uusjaossa tehdyt toimenpiteet vaikuttavat Kuurmanpohjassa edelleen. Myös uusjaon yhteydessä tehtyjen muiden toimenpiteiden vaikutukset ovat edelleen hyvin nähtävissä. Tällaisina mainittiin mm. siltojen rakentaminen. Sillat ovat edelleen hyväkuntoisia ja tärkeitä kulkuyhteyksien kannalta. Silloista todettiin, että ilman tilusjärjestelytoimitusta kyseisenlaisia siltoja tuskin olisi tehty. Eräänä edelleen näkyvänä asiana mainittiin uusjaon yhteydessä avattujen rajalinjojen näkyminen maastossa. Rajat pyykitettiin ja avattiin tuolloin hyvin, ja se näkyy edelleen rajojen selkeytenä. Myös uusjaon yhteydessä rakennettujen teiden mainittiin olevan edelleen hyvin pelloille kulkua palvelevia. 7 POHDINTA Tutkimuksen perusteella rajakuntien tilusjärjestelyjen yhteydessä tehty uusjako sekä muut tuolloin suoritetut toimenpiteet ovat parantaneet sekä pelto- että metsätilusrakennetta Kuurmanpohjassa ja nämä parannukset vaikuttavat alueella edelleen selvästi. Toisaalta uusjaon asiakirjojen mukaan (Priha 1974, 23) useimmat varsinaisista viljelmistä eivät olisi välttämättä tuolloin kaivanneet uudelleen jakamista. Eli siis peltotilusrakenne ei liene kylässä alun perinkään ollut erityisen huono. Myös tuolloin tehtyjen tientekotöiden vaikutukset ovat edelleen kylässä selvästi vaikuttavia. Mm. Monnonmäen tie palvelee edelleen alueen liikennettä.

56 51 Tutkimuksen mukaan peltolohkojen keskikoko Kuurmanpohjassa on melko suuri verrattuna koko Joutsenon alueen keskimääräiseen lohkokokoon. Lohkokoko on myös selvästi suurempi kuin esimerkiksi Lappeenrannan alueen keskimääräinen lohkokoko. Tavoitteellinen lohkokoko on esim. Myyrän ja Peltolan mukaan (2006, 43) näkemyksestä riippuen jotain kolmen ja viiden hehtaarin välillä. Vitikaisen mukaan (2005, 27) peltolohkojen minimikoko nykyaikaista tuotantotekniikkaa käytettäessä tulisi olla vähintään noin 3,5 hehtaaria. Näin ollen Kuurmanpohjan noin 3,5-4 hehtaarin keskimääräistä lohkokokoa voidaan pitää kohtuullisen hyvänä nykyaikaista maataloustuotantoa ajatellen. Kuitenkin Kuurmanpohjassakin on myös pieniä lohkoja, joiden kohdalla suurempaan lohkokokoon tähtäävät toimenpiteet voisivat olla tarpeellisia. Esimerkiksi alle kahden hehtaarin kokoisia lohkoja on noin puolet kaikista lohkoista. Kuitenkin pienetkin lohkot sijaitsevat yleensä hyvinkin toistensa vieressä eivätkä eri viljelijöiden lohkot ole hajallaan eri puolilla kylää. Yleisesti Kuurmanpohjan peltotilusrakenne on siis melko hyvä, eikä siellä näin ollen ole tällä hetkellä akuuttia tarvetta tilusjärjestelyjen laajempaan selvittämiseen. Tulevaisuudessa toki saattaa Kuurmanpohjassakin ilmetä tarvetta ja kiinnostusta esimerkiksi pienimpien lohkojen yhdistelemiseen suuremmiksi, koska pieniäkin lohkoja alueella on. Alueen viljelijät ovat haastattelujen mukaan tyytyväisiä peltojensa tämänhetkiseen kokoon ja muotoon sekä myöskin tie- ja kuivatusverkon toimivuuteen. Minkäänlaista kiinnostusta tilusten mahdolliseen uudelleenjärjestelyyn ei haastateltujen viljelijöiden keskuudessa esiintynyt. Myöskin alueella myöhemmin tehty peltojen salaojitus koetaan toimivaksi eikä tarvetta myöskään sen parantamiseen koeta olevan. Tutkimuksessa havaittiin, että Joutsenossa on useita kyliä, joissa peltolohkojen keskimääräinen koko on alle kaksi ja jopa alle puolitoistakin hehtaaria ja joissakin alle kahden hehtaarin lohkojen osuus kaikista lohkoista on jopa lähellä 80 prosenttia. Näin ollen voidaankin todeta, että tarvetta peltotilusjärjestelyille myös Joutsenossa on olemassa. Tämä tuli esiin myös maanomistajien haastattelujen yhteydessä. Peltotilusjärjestelyiden mahdollisuutta tulisikin tulevaisuudessa markkinoida joutsenolaisille viljelijöille. Tilusjärjestelyistä tiedottamisen pääkohderyhmänä tulisi olla sellaisten kylien viljelijät, joissa peltolohkojen koko on pieni ja saman viljelijän lohkot ovat hajaantuneena laajalle alueelle. Kuurmanpohjasta saatujen tutkimustulosten sekä viljelijöiden mielipiteiden perusteella Kuurmanpohjan tilanne on sen verran hyvä, ettei tilusjärjestelyjen aktiivinen markkinointi Kuurmanpohjassa ole tällä hetkellä tarpeen.

57 52 Ongelmana Kuurmanpohjassa voidaan pitää sitä, että suuri osa Kuurmanpohjan pelloista on toisten kylien viljelijöiden omistuksessa ja hallinnassa. Näin ajomatkat tilojen talouskeskuksista pelloille ovat paikoitellen pitkiä. Toisaalta kuurmanpohjalaisilla viljelijöillä taas ei ole peltoja kylän ulkopuolella, joten varsinaisesta ristikkäin kulkemisesta ei voida tässä yhteydessä puhua. Muissa kylissä asuvilla viljelijöillä voisi kenties olla mielenkiintoa vaihtaa peltojaan lähempänä talouskeskuksia oleviin peltoihin, mutta tämänkaltainen tilusvaihto ei liene kovin helposti toteutettavissa, koska kuurmanpohjalaisilla viljelijöillä ei ole vastaavia peltoja muualla. Koska peltotilusrakenteen ei ole katsottu huonontuneen uusjaon jälkeen Kuurmanpohjassa, voidaan todeta, että uusjaossa tehdyt parannukset vaikuttavat alueella edelleen. Myös alueen metsätilusrakenteessa on selvästi nähtävissä uusjaon vaikuttavuus. Alueen metsäpalstoja järjesteltiin uusjaossa monin paikoin entistä paremmaksi, erityisesti alueen eteläosan metsäalueilla, ja metsäpalstat ovat uusjaon jälkeen pysyneet hyvinkin samanlaisina. Tilusjärjestelyjen hyötyjen pääomitusaikana käytetään nykyisin 20 tai 30 vuotta. Tämän tutkimuksen perusteella voikin myös todeta, että ainakin Kuurmanpohjassa tilusjärjestelystä saatavat hyödyt ovat näkyvissä vielä yli 30 vuoden jälkeenkin. Tutkimuksen tulosten perusteella jatkotoimenpiteinä voidaan ehdottaa ennen kaikkea tilusjärjestelyn mahdollisuudesta tiedottamista Joutsenon alueella. Tiedottamisen painopistettä ei kuitenkaan kannata suunnata Kuurmanpohjan seudulle eikä kenties Penttilän, Leppälän taikka Konnunsuon alueillekaan vaan nimenomaan sellaisille alueille, joissa tilusjärjestelytarvetta näyttäisi tilastotarkastelun perusteella olevan. Toisaalta tilusjärjestelyjen pitkän ajan vaikuttavuus voisi olla mielenkiintoinen tutkimuskohde myös jatkossa. Tämän tutkimuksen perusteella tilusjärjestelyjen vaikutus ulottuu hyvinkin kymmenien vuosien päähän ja aihetta voisi tutkia enemmänkin.

58 LÄHTEET 53 Elohaka, Elisa Tilusjärjestelyjen hyötylaskenta. Teknillinen korkeakoulu. Maanmittausosasto. Diplomityö. Hallituksen esitys Eduskunnalle kiinteistönmuodostamista koskevan lainsäädännön uudistamisesta. HE 227/1994. WWW-dokumentti. Ei päivitystietoa. Luettu Huhtamies, Mikko Maan mitta. Maanmittauksen historia Suomessa Helsinki: Edita Oyj. Hyvönen, Veikko O Kiinteistönmuodostamisoikeus I. Yleiset opit. Espoo: Ky Veikko O. Hyvönen & Co. Hyvönen, Veikko O Kiinteistönmuodostamisoikeus II. Kiinteistötoimitukset. Espoo: Ky Veikko O. Hyvönen & Co. Kaila, Eerikki & Karttunen, Janne & Kirkkari, Anna-Maija & Klemola, Esa & Laaksonen, Kaija Lohkon koon ja muodon taloudelliset vaikutukset. Työtehoseuran julkaisuja 386. Työtehoseura. Helsinki. Kasteenpohja, Elina & Mattila, Päivi & Peltola, Risto Pellon arvo. Maanmittauslaitoksen julkaisuja nro 102. Maanmittauslaitos. Kiinteistönmuodostamislaki 554/1995. WWW-dokumentti. Päivitetty Luettu Kuusela, Markus Kiinteistövaikutusten arvioinnin hyödyntäminen maantiehankkeen suunnittelussa ja toteutuksessa. Teknillinen korkeakoulu. Maanmittausosasto. Diplomityö. Laki maanmittauslaitoksesta 505/1991. WWW-dokumentti. Päivitetty Luettu Laki maatilatalouden kehittämisrahastosta 657/1966. WWW-dokumentti. Päivitetty Luettu Laki uusjakojen tukemisesta 24/1981. WWW-dokumentti. Päivitetty Luettu Maanmittauslaitos. Tilusjärjestelyt. WWW-dokumentti. elyt/. Ei päivitystietoa. Luettu Maanmittauslaitos Tilusjärjestelytoimitusprosessi (TJ). Prosessin käsikirja. Versio WWW-dokumentti.

59 20kasikirja% htm. Ei päivitystietoa. Luettu Maanmittauslaitos Toimitusmenettelyn käsikirja. WWW-dokumentti. Päivitetty Luettu Maantielaki 503/2005. WWW-dokumentti. Päivitetty Luettu Maa- ja metsätalousministeriö Maa- ja metsätalousministeriön tilusjärjestelystrategia Maisi, Hanna Kiinteistörakenteen kehitys EU-aikana. Teknillinen korkeakoulu. Maanmittausosasto. Diplomityö. Majamaa, Vesa & Markkula, Markku Kiinteistönmuodostamislaki. Helsinki: Edita Oyj. Myyrä, Sami & Peltola, Risto Peltolohkojen tavoitteellinen koko on harmaa alue. Maankäyttö 2/2006, Paappa, Eero & Ropponen, Jari Jääsken kihlakunnan historia III Pieksämäki: Jääsken kihlakunnan historiatoimikunta. Patana, Juha Sähköpostiviesti Maanmittausinsinööri (DI). Maanmittauslaitos, Pohjanmaan maanmittaustoimisto. Puranen, Heikki Henkilökohtainen tiedonanto Kaavoitusinsinööri. Joutsenon kaupunki. Priha, Erkki Asiakirjat rajakuntien tilusjärjestelylain mukaisesta tilusjärjestelytoimituksesta ja piirirajankäynnistä Joutsenon kunnan Penttilän kylässä Kymen lääniä. Toimitusnumero Arkistotunnus 39:25. Mikrofilmit. Maanmittauslaitos, Kaakkois-Suomen maanmittaustoimisto, Lappeenranta. Priha, Erkki Asiakirjat rajakuntien tilusjärjestelylain mukaisesta tilusjärjestelytoimituksesta Joutsenon kunnan Suokumaan kylässä Kymen lääniä. Toimitusnumero Arkistotunnus K:115. Mikrofilmit. Maanmittauslaitos, Kaakkois-Suomen maanmittaustoimisto, Lappeenranta. Priha, Erkki Asiakirjat rajakuntien tilusjärjestelylain mukaisesta toimituksesta Joutsenon kunnan Kuurmanpohjan kylässä Kymen lääniä. Toimitusnumero Arkistotunnus 38:178. Mikrofilmit. Maanmittauslaitos, Kaakkois-Suomen maanmittaustoimisto, Lappeenranta. Priha, Erkki Rajakuntien tilusjärjestelyt. Teoksessa Maanmittaushallitus Maanmittaus Suomessa Helsinki, Rajakuntien tilusjärjestelylaki 282/ Teoksessa Suomen asetuskokoelma vuodelta Helsinki,

60 Ratalaki 110/2007. WWW-dokumentti. Päivitetty Luettu Uimonen, Mikko Maanmittauslaitoksen tilusjärjestelystrategia Maanmittauslaitos. PDF-dokumentti. 07[1].pdf. Ei päivitystietoa. Luettu Vitikainen, Arvo Uusimuotoiset tilusjärjestelyt maaseudun uhka vai mahdollisuus? Maankäyttö 1/2005, Ylikangas, Väinö Peltotilusjärjestelyjen tarve ja mahdollisuudet Suomessa. Helsinki: Maanmittauslaitos.

61 56 LIITE 1. Kuurmanpohjan peltolohkot omistuksen mukaan väritettynä Maanmittauslaitos

62 57 LIITE 2. Kuurmanpohjan peltolohkot hallinnan mukaan väritettynä Maanmittauslaitos

63 58 LIITE 3. Karhulan peltolohkot omistuksen mukaan väritettynä Maanmittauslaitos