Lausunto liikenneturvallisuussuunnitelman luonnoksesta

Transkriptio

1 Partinen M. Lausunto Liikenneturvallisuussuunnitelmasta Ylitarkastaja Merja Nikkinen Liikenne- ja viestintäministeriö Lausunto liikenneturvallisuussuunnitelman luonnoksesta Rohkenen lähettää ylimääräisen lausunnon yksittäisenä unilääketieteen ja liikennelääketieteen asiantuntijana kyseiseen luonnoksen liittyen. Olen tutkinut 1980-luvulta alkaen vireystason ja väsymyksen osuutta tieliikenneonnettomuuksissa ja seurannut aktiivisesti alan kehitystä. Olen ollut mukana myös EU-hankkeissa, joissa selvitetään väsymyksen aiheuttamia liikenneonnettomuuksia (ks ohessa liitteenä ERANET White Book). Useassa EU-maassa on suunnitteilla projekteja, joiden tarkoituksena on puuttua tähän liikenneturvallisuuden kannalta merkitykselliseen ongelmaan. Useiden tutkimusten mukaan (EU-maat, USA, Australia, Japani, Etelä-Korea, Thaimaa ym) väsymys on osatekijänä yli neljäsosassa vakavia liikenneonnettomuuksia. Olin aikoinani mukana käynnistämässä EU:n Eranet Traffic ohjelmaa (ks liite). Suomi ei valitettavasti lähtenyt mukaan tähän vuonna 2008 käynnistyneeseen ERANET-hankkeeseen ( Tuolloin minulle ilmoitettiin kuitenkin, että Suomi voisi kyllä implementoida kohtia, jotka tulisivat parantamaan liikenneturvallisuuttta tältä osin. Olisi valitettavaa, jos Suomi ei nyt suunnitellussa ohjelmassa huomioisi näitä seikkoja. En löytänyt luonnoksesta enkä sen tausta-aineistosta yhtään mainintaa enkä viittausta väsymyksen tai vireystason merkityksestä liikenneonnettomuuksien syynä. Tämä on merkittävä puute. Luonnoksessa ei ole myöskään esitetty selkeitä toimenpiteitä, joilla voitaisiin vaikuttaa tähän ongelmaan. Älyliikenteen avulla voidaan asiaan jonkin verran vaikuttaa (mm nopeusmittarissa näkyvä muistutus pitää tauko ja käydä kahvilla, väsymystä mittaavat sensorit ym), mutta se ei riitä. Jotta vuosien liikenneturvallisuussuunnitelman tavoitteet saavutettaisiin suuremmalla todennäköisyydellä olisi hyvä huomioida myös väsymysnäkökohta. Vaikuttamalla aktiivisesti väsymysonnettomuuksien vähentämiseen mm asenteisiin vaikuttamalla (TV-kampanjat, väsymyksestä varoittavat tienvarsikilvet, väsymyksen objektiivinen selvittäminen ajoterveyden arvioinnissa, unilääkkeiden haittojen selvittäminen ja unilääkkeiden käytön välttäminen etenkin yli 65-vuotiailla ym) voitaisiin vähentää kuolemaan johtavia ja muita vakavia liikenneonnettomuuksia mahdollisesti jopa enemmän kuin millään nyt esitetyllä toimenpiteellä. Väsymykseen kohdistuvat toimenpiteet ovat kustannus-vaikutukseltaan hyviä. Suosittelen, että suunnitelman lopullisessa versiossa huomioitaisiin myös väsymysonnettomuuksien estoon tähtäävät toimenpiteet, jotka siitä nyt puuttuvat. Perustelut: 1. Ruotsalaisten tutkimusten mukaan (Åkerstedt ym) myös alkoholin vaikutuksen alaisena ajamisen haitallisuus on riippuvaista kuljettajan vireystasosta. Normaalilaatuisen ja normaalipituisen (6-8 tuntia) yöunen jälkeen esimerkiksi 0.4 promillea vaikuttaa vähemmän ajokykyyn kuin 0 promillea (ei lainkaan) alkoholia 18 tunnin yhtämittaisen valvomisen jälkeen. Edelleen 4 tunnin yöunen jälkeen alkoholin vaikutus jopa kuusinkertaistuu. Rattijuoppous on merkittävä ongelma ja siihen tulee puuttua ohjelmassa esitetyin tavoin. On kuitenkin huomioitava väsymyksen osuus. Poliisi voi kenttäoloissakin selvittää kuinka monta tuntia kuljettaja on valvonut ja kuinka monta tuntia hän on nukkunut edeltävänä yönä. Lisäksi voidaan kenttäoloissa saada hyvä käsitys myös esimerkiksi mahdollisesta uniapneasta tai muusta unihäiriöstä. Tätä varten tarvitaan jonkin verran lisäkoulutusta, joka on järjestettävissä. Käytössämme on myös lyhyitä (5-10 minuuttia kestäviä) luotettavia vireystasoa mittaavia menetelmiä, jotka soveltuvat myös kenttäoloihin.

2 Partinen M. Lausunto Liikenneturvallisuussuunnitelmasta Ikäpyramidin muuttuessa lisääntyy toisaalta iäkkäämpien kuljettajien määrä, mutta toisaalta myös nuorempien ikäryhmien osuus kasvaa. Iäkkäämmillä kuljettajilla tulee esille sairauksien lisäksi vireystason häiriöt. Esimerkiksi unettomuus sinällään ei huononna merkitsevästi ajokykyä, mutta vielä 10 tuntia Suomen yleisimmän unilääkkeen (tsopikloni) ottamisen jälkeen voi suorituskyky vastata jopa 0.8 promillen humalatilaa yli 60-vuotiailla (esim. 63-vuotias ottaa yhden unilääketabletin kello 22 ja lähtee ajamaan autoa kello 8 aamulla). Suomessa ajaa joka aamu todennäköisesti yli henkilöä unilääkehumalassa. 3. Nuorten alle 26-vuotiaiden onnettomuuksissa väsymys on yleinen onnettomuuksien välitön syy tai osatekijä. Väsymysonnettomuudet ovat kaikkein yleisimpiä kesäaikaan (touko-elokuu), jolloin etenkin nuoret valvovat enemmän ja autoa voidaan ajaa aamuyöllä tai edellisen yön valvomisen jälkeen. Vaikka kuljettaja ei olisikaan humalassa, moninkertaistaa valvominen vähäisenkin alkoholin käytön vaikutukset (ks kohta 1). Valtaosa nuorten kuljettajien kesäajan onnettomuuksista tapahtuu aamuyöllä, jolloin kuljettajan vireystaso on matalimmillaan (Partinen 2004, liitteenä) 4. Ihmisten terveystarkastuksiin ja iäkkäiden kuljettajien terveyteen ja sairauksiin pyritään vaikuttamaan. On kuitenkin selvää näyttöä sitä, että varsinaiset sairauskohtaukset ovat melko harvoin onnettomuuksien välitän syy kun huomioidaan samalla myös mm vireyteen vaikuttavat tekijät (väsyttävät lääkkeet, valvominen, unihäiriöt ym; ks esim Partinen ym Ikiliikkuja, AKE:n selvityksiä). On tietysti tärkeätä, että etenkin iäkkkäitä hoitavien lääkäreiden (yleislääkärit, sisätautilääkärit, geriatrit, kardiologit, diabetologit, neurologit, psykiatrit ym) tietämys ajoterveyteen liittyvistä tekijöistä lisääntyy jatkuvan koulutuksen avulla, ja että ajoterveys huomioidaan hoidettaessa potilasta. Sairauskohtausten ja perussairauksien osuutta ja merkitystä ei saa kuitenkaan liioitella. Keskeistä on aivojen toiminta, joka edellyttää riittävää vireystasoa. Tässä suhteessa lääkäreiden ilmoitusvelvollisuus antaa lääkäreille hyviä mahdollisuuksia toimia. 5. Raskaan liikenteen ammattikuljettajista yli viidennes (yli 22%) sairastaa uniapneaa. Noin 5% raskaan liikenteen kuljettajista on nukahtanut rattiin yli 5 kertaa viimeksi kuluneiden 5 vuoden aikana (41/1049). Unikuorma-tutkimuksen (Partinen ja Hirvonen 2006, liitteenä) tulosten perusteella voidaan arvioida, että vuosittain ammattikuljettajille tapahtuu keskimäärin yli 70 (71-77) väsymysonnettomuutta 1000 kuljettajaa kohti. Jos yhden tällaisen liikenneonnettomuuden aiheuttamien vahinkojen kustannukseksi lasketaan vaikkapa vain euroa (todellisuudessa keskimääräiset kustannukset ovat huomattavasti suurempia), tarkoittaa se vuositasolla 1.4 miljoonaa euroa 1000 kuljettajaa kohti vuodessa. Mikäli keskimääräinen vahinkojen kustannus on yli euroa, saadaan määräksi jo 7 miljoonaa euroa jokaista 1000 kuljettajaa kohti vuodessa. Näin ollen raskaan liikenteen kuljettajilla tulisi puuttua nimenomaan vireystason säilyttämiseen ja väsymykseen. Ammattikuljettajia ovat yleensä muutoin terveitä ja he ovat keskimääräistä parempi kuljettajia. On myös huomattava, että ammattiautonkuljettajan uniapnea on vain noin 1/3:ssa esteenä autolla ajamiselle. Tämä tulee esille tutkimuksissamme, joissa väsyneitä autonkuljettajia oli noin 9% kuljettajista, ja 2/3 uniapneapotilaista pysyy säilyttämään vireystasonsa normaalisti. Tämä on tärkeätä huomioida, jottei uniapneapotilailta tai muiltakaan unihäiriöpotilailta estetä autolla ajamista ilman objektiivisia standardien mukaisia vireysmittauksia. Valitettavasti missään yliopistosairaalassa (TAYSia lukuun ottamatta) ei tehdä tällaisia standardien mukaisia vireystutkimuksia. Tämän takia tulisikin hyödyntää olemasssa asiantuntemus myös yksityissektorilta niin, että tutkimukset voidaan tehdä siellä missä resursseja ja unilääketieteen osaamista, eikä katsoa pelkästään hallinnollisia rakenteita. Täten voidaan myös säästää tutkimusten kustannuksissa.

3 Partinen M. Lausunto Liikenneturvallisuussuunnitelmasta Asennetekijät ovat tärkeitä ja niihin puuttuminen on järkevää kuten suunnitelmassa tuodaan esille. Asenteissa tulee huomioida myös asenne nukkumisen merkitykseen. Lepoaika ei ole sama asia kuin nukuttu aika. Tämä on ongelma myös työaikasäännöksissä. Tärkeintä on, että kuljettaja nukkuisi aina vähintään noin 6 tuntia ennen seuraavaa ajopäivää. Kymmenen tunnin lepoaika ei virkistä, mikäli siitä on nukuttu alle 4 tuntia. 7. Päätieverkoston kunnossapitoon on tärkeätä panostaa, kuten ohjelmassa tuodaan esille. Tässä yhteydessä tulisi harkita edelleen lepo- ja taukopaikkojen (pysähtymisalueet) lisääminen. Huomattakoon, että merkittävä osa väsymysonnettomuuksista tapahtuu noin 50 km etäisyydellä kotimatkalla (ollaan jo melkein perillä). Myös väsymyksestä varoittavien ja muistuttavien liikennemerkkien pystyttämisellä voidaan vaikuttaa. Esimerkkejä löytyy lukuisa esim Google Images sivustoilta. 8. Ohjelmassa tuodaan esille myös ajoterveyskeskuksen perustaminen. Tällaista toimintaa käynnistettäessä tulisi selvittää jo olemassa oleva tieto-taito ja huomioida mahdollisuus tukeutua myös yksityisen ja kolmannen sektorin palveluihin sen sijaan, että julkisen sektorin kustannuksia kasvatetaan. Myös poliisien ja autokoulun opettajien tietämystä tulee lisätä, mutta se voidaan toteuttaa myös ilman uusia kalliita järjestelyjä. Suunniteltaessa vaikuttavuutta ei tule unohtaa myöskään unilääketiedettä. Liikennelääketiede ei korvaa unilääketiedettä, jolla on paljon muitakin ulottuvuuksia, jotka heijastuvat väestön terveyteen ja elämänlaatuun. Unilääketiedettä kehittämällä voidaan vaikuttaa merkityksellisesti myös liikenneturvallisuuteen. Jokainen nukkuu yli kolmanneksen elämästään ja unihäiriöt (unettomuus, väsymys, uniapnea, levottomat jalat, narkolepsia ym) ovat koko ajan lisääntymässä. Täten myös unihäiriöiden ja väsymyksen merkitys tulee lisääntymään liikenteessä. Tunnistamalla riskialttiit väsyneet henkilöt ja hoitamalla heidät oikein voidaan liikenneturvallisuutta parantaa merkitsevästi. Ohessa vielä viitteitä asiaan liittyen. Toivon, että myös vireystasoon liittyvät asiat huomioidaan ohjelmassa. Tavoitteiden saavuttaminen on siten huomattavasti todennäköisempää. Olisi myös vahinko jos Suomi jättäytyisi tässä asiassa jälkeen muun Euroopan panostaessa väsymysonnettomuuksien vähentämiseksi aktiivisesti. Kunnioittaen, Helsingissä Markku Partinen LKT, neurologian dosentti Unilääketieteen ja liikennelääketieteen erityispätevyys Tutkimusjohtaja Helsingin uniklinikka, tutkimuskeskus Vitalmed Sitratori Helsinki markku.partinen@helsinki.fi; puh Uniliitto ry Päätoimittaja, Uniuutiset Asiantuntijaryhmän puheenjohtaja Suomen Unitutkimusseura ry ja Suomen Liikennelääketieteen yhdistys ry Hallituksen jäsen

4 Partinen M. Lausunto Liikenneturvallisuussuunnitelmasta Liitteenä White Book sekä kaksi suomalaista raporttia sekä kirjallisuusviitteitä ajoväsymyksestä ja väsymysonnettomuuksista. Myös mm. Liikenneturvan sivuilta ja EU:n ERANET Traffic sivuilta löytyy raportteja asiasta. Kirjallisuutta 1. Accident Investigation Board Finland (Onnettomuustutkimuskeskus). Causes and occurence sleepiness among seafarers in command (Väsymyksen syyt ja yleisyys komentosiltatyöskentelyssä). Report S3/2004M 2007:79 pages. 2. Anund A, Kecklund G, Peters B, Forsman A, Lowden A, Akerstedt T. Driver impairment at night and its relation to physiological sleepiness. Scand J Work Environ Health 2008;34: Barger LK, Cade BE, Ayas NT, et al. Extended work shifts and the risk of motor vehicle crashes among interns. New Engl J Med 2005;352: Czeisler CA. Sleep deficit: the performance killer. A conversation with Harvard Medical School Professor Charles A. Czeisler. Harv Bus Rev 2006;84:53-9, Dawson D, McCulloch K. Managing fatigue: It's about sleep. Sleep medicine reviews 2005;9: Dawson D, Reid K. Fatigue, alcohol and performance impairment. Nature 1997;388: Drake C, Roehrs T, Breslau N, et al. The 10-year risk of verified motor vehicle crashes in relation to physiologic sleepiness. Sleep 2010;33: Eranet Transport ENT Action Group 15. Sleepiness at the wheel White Book Howard ME, Desai AV, Grunstein RR, et al. Sleepiness, sleep-disordered breathing, and accident risk factors in commercial vehicle drivers. Am J Respir Crit Care Med 2004;170: Hutchens L, Senserrick TM, Jamieson PE, Romer D, Winston FK. Teen driver crash risk and associations with smoking and drowsy driving. Accident Analysis and Prevention 2008;40: Häkkänen H, Summala H, Partinen M, Tiihonen M, Silvo J. Blink duration as an indicator of driver sleepiness in professional bus drivers. Sleep 1999;22: Häkkänen H, Summala H. Sleepiness at work among commercial truck drivers. Sleep 2000;23: Härmä M, Partinen M, Repo R, Sorsa M, Siivonen P. Effects of 6/6 and 4/8 watch systems on sleepiness among bridge officers. Chronobiol Int 2008;25: Leufkens TR, Lund JS, Vermeeren A. Highway driving performance and cognitive functioning the morning after bedtime and middle-of-the-night use of gaboxadol, zopiclone and zolpidem. J Sleep Res 2009;18: Maycock G. Sleepiness and driving: the experience of heavy goods vehicle drivers in the UK.

5 Partinen M. Lausunto Liikenneturvallisuussuunnitelmasta J Sleep Res 1997;6: Mitler MM, Miller JC, Lipsitz JJ, Walsh JK, Wylie CD. The sleep of long-haul truck drivers [see comments]. N Engl J Med 1997;337: Pack AI, Pack AM, Rodgman E, Cucchiara A, Dinges DF, Schwab CW. Characteristics of crashes attributed to the driver having fallen asleep. Accid Anal Prev 1995;27: Partinen M. Sairaat vanhukset liikenteessä - kasvava riski? [Sick elderly in the traffic--an increasing risk?]. Duodecim 1999;115: Partinen M. Väsymys, unihäiriöt ja liikenne (Fatigue, sleep disorders, and driving) In: Karkola K, Müller K, Ojala M, eds. Liikennelääketiede. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim; 2002: Partinen M. Väsymys ja nukahtaminen kuolemaan johtaneissa liikenneonnettomuuksissa. Helsinki: Vakuutusyhtiöiden liikenneturvallisuustoimikunta (VALT) (ISBN ); Saatavissa myös internetistä. 21. Partinen M, Hirvonen K, Hublin C, Halavaara M, Hiltunen H. Effects of after-midnight intake of zolpidem and temazepam on driving ability in women with non-organic insomnia. Sleep Medicine 2003;4: Partinen M, Hirvonen K. Unikuorma - kuorsauksen ja obstruktiivisen uniapnean esiintyminen raskaan liikenteen kuljettajilla sekä unihäiriön merkitys ajoyvyn kannalta (Prevalence of habitual snoring and sleep apnea among truck drivers and effects of a sleep disorder for professional driving). pdf-tiedosto saatavissa TSR:n sivuilta. Helsinki: Työsuojelurahasto; Linkki: Partinen M, Pohja M, Hublin C, Ojala M. Ikiliikkuja. Ikääntymiseen liittyvien sairauksien, aistitoimintojen häiriöiden ja lääkkeiden käytön vaikutukset autolla ajamiseen ja liikenneonnettomuusriskiin. Helsinki: Ajoneuvohallintokeskus. Oy Edita Ab; Partinen M, Sulander P. Vireysongelmat ja havaintovirheet liikenneonnettomuuksien syinä. Duodecim 1999;115: Philip P. Sleepiness of occupational drivers. Ind Health 2005;43: Philip P, Ghorayeb I, Stoohs R, et al. Determinants of sleepiness in automobile drivers. J Psychosom Res 1996;41: Philip P, Sagaspe P, Lagarde E, et al. Sleep disorders and accidental risk in a large group of regular registered highway drivers. Sleep Med 2010;11: Philip P, Taillard J, Guilleminault C, Quera Salva MA, Bioulac B, Ohayon M. Long distance driving and self-induced sleep deprivation among automobile drivers. Sleep 1999;22: Philip P, Taillard J, Sagaspe P, et al. Age, performance and sleep deprivation. J Sleep Res 2004;13: Philip P, Mitler M. Sleepiness at the wheel: symptom or behavior? Sleep 2000;23 Suppl

6 Partinen M. Lausunto Liikenneturvallisuussuunnitelmasta :S Philip P, Vervialle F, Le BP, Taillard J, Horne JA. Fatigue, alcohol, and serious road crashes in France: factorial study of national data. Bmj 2001;322: Philip P, Åkerstedt T. Transport and industrial safety, how are they affected by sleepiness and sleep restriction? Sleep medicine reviews 2006;10: Powell NB, Schechtman KB, Riley RW, Guilleminault C, Chiang RP, Weaver EM. Sleepy driver near-misses may predict accident risks. Sleep 2007;30: Quan SF. Is a patient too sleepy to drive? J Clin Sleep Med 2006;2: Radun I, Summala H. Sleep -related fatal vehicle accidents: characteristics of decisions made by multidisciplinary investigation teams. Sleep 2004;27: Sagaspe P, Taillard J, Akerstedt T, et al. Extended driving impairs nocturnal driving performances. PLoS ONE 2008;3:e Smolensky MH, Di Milia L, Ohayon MM, Philip P. Sleep disorders, medical conditions, and road accident risk. Accid Anal Prev 2011;43: Teran-Santos J, Jimenez-Gomez A, Cordero-Guevara J. The association between sleep apnea and the risk of traffic accidents. Cooperative Group Burgos-Santander. N Engl J Med 1999;340: Vakulin A, Baulk SD, Catcheside PG, et al. Effects of moderate sleep deprivation and lowdose alcohol on driving simulator performance and perception in young men. Sleep 2007;30: Vennelle M, Engleman HM, Douglas NJ. Sleepiness and sleep-related accidents in commercial bus drivers. Sleep Breath 2010;14: Vermeeren A, Riedel WJ, van Boxtel MP, Darwish M, Paty I, Patat A. Differential residual effects of zaleplon and zopiclone on actual driving: a comparison with a low dose of alcohol. Sleep 2002;25: Wilson RJ, Fang M, Cooper PJ, Beirness DJ. Sleepiness among night-time drivers: relationship to blood alcohol concentration and other factors. Traffic Inj Prev 2006;7: Yegneswaran B, Shapiro C. Do sleep deprivation and alcohol have the same effects on psychomotor performance? Journal of psychosomatic research 2007;63: Åkerstedt T, Peters B, Anund A, Kecklund G. Impaired alertness and performance driving home from the night shift: a driving simulator study. J Sleep Res 2005;14: Åkerstedt T, Kecklund G, Horte LG. Night driving, season, and the risk of highway accidents. Sleep 2001;24:401-6.

7 Partinen M. Lausunto Liikenneturvallisuussuunnitelmasta Åkerstedt T, Connor J, Gray A, Kecklund G. Predicting road crashes from a mathematical model of alertness regulation-the Sleep/Wake Predictor. Accident Analysis and Prevention 2008;40: Markku Partinen