Preiviikinlahden saariston kasvisto ja kasvillisuus Heli Jutila. Raportti, Porin kaupungin ympäristövirasto 1/2017

Transkriptio

1 Preiviikinlahden saariston kasvisto ja kasvillisuus Heli Jutila Raportti, Porin kaupungin ympäristövirasto 1/2017

2 Sisällys Tiivistelmä... 5 Abstract... 7 Esipuhe... 9 Sijainti... 9 Kallio- ja maaperä sekä saarten synty Menetelmät Preiviikinlahden saarten ryhmittelyä Saarten kuvaukset Preiviikinlahden keskiosan ja rannan tuntuman saaret Kakkuri Julukari Julukarin itäpuolinen karikko Pitkäniemen ulompi luoto Pitkäniemen sisempi eli mantereen puoleinen luoto Kumpelin itäpuolinen saari Kumpelin itäpuolinen luoto Kumpelin länsipuolinen saari eli Julukarin eteläpuolinen saari Kumpelin länsipuolinen, eteläinen luoto Hevoskarin itäpuolinen luoto Hevoskarin edustan pieni luoto Pienehköt saaret lahden suulla Puolivälinkari Puolivälinkarin kari Maa-Harmaa Halko-Harmaa Ulko-Harmaa Pitkäkari Katava ja sen pohjoispuolinen saaristo Julkaisija: Porin kaupungin ympäristövirasto Tekstit: Heli Jutila Valokuvat (ellei toisin mainita): Heli Jutila Taitto: Santtu Ahlman (Ahlman Group Oy) Kuvien käsittely: Jan Eerala Painopaikka: Grano Oy, Pori Painosmäärä: 200 ISBN:

3 Katava Katavan Lännenkari Pukkiluoto Pukkiluodon eteläpuolinen pieni lokkisaari Pukkiluodon luoteispuolinen saari, Norsikari Pöllö eli Kloppa Ykspihlava Munakari Outoorin saaristo Outoori Outoorin ja Kallioluodon väliset saaret Santakari Kallioluoto Ojalankarit Itäinen Ojalankari Keskimmäinen Ojalankari Läntinen Ojalankari Kuuminaisten niemen edustan suurehkot saaret Mustakari eli Vartkrunti Vartkrunninkari Vartkrunninkarin länsipuolinen luoto Puskuuri eli Puskuri Puskuurinkari eli Puskurinkari Truutholma Preiviikinlahden perukan saaria Maknaisten luoto Langsannanluoto Langsannankari Preiviikin kalasataman saari Preiviikin kalasataman luoto Uutkrunnin eteläpuolinen lintuluoto Uutkrunni Korkeakari Luontotyyppikohtainen tarkastelu Lähdeviite: Jutila Heli 2017: Preiviikinlahden saariston kasvisto ja kasvillisuus. Raportti, Porin kaupungin ympäristövirasto 1/ s. + 5 liitettä. [Vegetation and flora of the archipelago of Bay Preiviikinlahti. Environmental Publications of the City of Pori. 119 p. + 5 appendices.] 3

4 Kivi- ja lohkarerannat Lajittuneet hieta-, hiekka- ja sorarannat Lajittumattomien moreenirantojen avoin kasvillisuus Hydro- ja sublitoraalin eli vesirannan kasvillisuus Geolitoraalin eli maarannan kasvillisuus Epilitoraalin kasvillisuus Pensaikot, tyrni- ja ruusutiheiköt Nummet ja niityt Kalliot ja kivikot Metsät Tervalepikot (Alnus glutinosa) Pihlajametsät (Sorbus aucuparia) Mäntymetsät (Pinus sylvestris) Kuusimetsät (Picea abies) Suot Luontotyyppien uhanalaisuus Lajikohtainen tarkastelu Lajimäärät ja vaikuttavat tekijät Sukkessio Uhanalaiset, rauhoitetut ja muut merenrantojen erikoisuudet Vieraslajit Taksonit Suojelualueet, niiden merkitys ja hoito Natura alue Selkämeren kansallispuisto Preiviikinlahden yksityiset luonnonsuojelualueet Suojelualueiden ulkopuoliset saaret Kiitokset Lähteet Kirjallisuus Muut lähteet Liitteet Liite 1. Saarivierailujen ajankohdat Liite 2. Rannan vyöhykkeet Liite 3. Kuvia alueen kivilajeista Liite 4. Tutkimusalueen kartta Liite 5. Preiviikinlahden putkilokasvilajisto saarittain

5 Tiivistelmä Preiviikinlahti sijaitsee Satakunnassa, Porissa, rajautuen pohjoisessa Yyterin ja etelässä Kuuminaisten niemeen. Preiviikinlahdella on noin 50 saarta ja luotoa, joista suurin osa sijaitsee Preiviikinlahden suulla. Alueen kallioperä on pääosin jotunista Satakunnan hiekkakiveä (syntynyt milj. vuotta sitten), johon työntyy nuorempaa diabaasikalliota (n milj. vuotta). Hiekkakiven rapautumistuotteet ovat niukkaravinteisia, kun taas diabaasin rapautuminen tuottaa ravinteisia maalajeja, jotka näkyvät kasviston vaateliaisuutena. Saarten rannat ovat pääosin moreenirantoja. Länsirannoilla on jääkauden ja sen jälkeisten avovesivaiheiden rantavoimien seurauksena lohkareisia moreenirantoja, ja itärannoilla on paikoin lajittuneita hiekka- ja sorarantoja. Maankohoaminen Mäntyluodossa, Preiviikinlahden saariston pohjoispuolella, on n. 7 mm/v ja maankohoamisen vuosisatainen hidastuvuus on 1,03 % vuotuisesta kohoamisesta (Jutila 1995). Nykyisin Preiviikinlahden saarista vain Julukaria laiduntavat lampaat. Nautakarja pääsee muutamiin Hevoskarin ja Kumpelin läheisiin saariin, mutta muutoin karjan laidunnusvaikutus ei vaikuta saariston kasvilajistoon. Putkilokasvien esiintymistä ja kasvillisuutta tutkittiin 45:llä Preiviikinlahden saarella. Tutkimusjakso ulottui vuodesta 1991 vuoteen 2016 eli 26 vuoden ajan. Jokaisella saarella käytiin tutkimusmielessä ainakin kerran ja parhailla jopa 13 kertaa. Pääasiallisesti tutkimuspanostus kohdistui lahden suun keskikokoisiin ja suuriin saariin. Saarittain laskettiin keskimääräinen käyntikerralla havaittu lajimäärä sekä kaikilla käynneillä yhteensä havaittu kumulatiivinen lajimäärä. Saarten pinta-ala, rantaviivan pituus ja etäisyys mantereesta mitattiin maastokartalta ja ilmakuvalta. Saarten korkeus merenpinnasta arvioitiin hyödyntäen maastokartan, MapAnt-karttasovelluksen ja Karri Jutilan opinnäytteen tietoja. Preiviikinlahden saaristo tarjoaa monimuotoisen kokoelman erilaisia luontotyyppejä rannalta, kedoille, nummille, metsään ja soille. Rantojen kasvillisuuden määräävä tekijä on veden korkeuden vaihtelu. Preiviikinlahden edustan saarien rannat ovat karkearakeisten maalajien luonnehtimia ja kasvillisuus on varsin mosaiikkista. Yleisintä Preiviikinlahden saarten rannoilla on lajittumattomien moreenirantojen avoin kasvillisuus, joka alarannalla muodostuu vesirajan pohjanlahdenlauhasta ja vähän ylempänä rannikista ja ketohanhikista. Maaperän hienojakoisuus monimuotoistaa lajistoa, ja mukaan tulevat iso- ja pikkurantasappi, meriratamo, rönsyrölli ja suolavihvilä. Geolitoraalin yläosassa vallitsevat yleisimmin rantakukka, mesiangervo, isolaukku sekä vilukko. Harvinaisempina kasvavat ahopellava ja käärmeenkieli. Levävallivyöhykkeessä kasvillisuus on vaihtelevaa ja suurruohovaltaista. Ylärannalla on tyypillisesti karua ja kuivaa niittyä, jonka tyyppilajistoon kuuluvat keltamatara, ahomansikka, nuokkukohokki, nyylähaarikko ja mesiangervo. Lintuluodoilla isolaukku Maankohoamisrannikon tasaisuutta: Näkymä Mustakarista Puskuuriin

6 merivirmajuurikasvusto ulottuu ylärannalle. Niukkakasvistoisia, lajittuneita kivi- ja lohkarerantoja luonnehtii merikohokki geolitoraalissa ja meriputki ylempänä. Näitä rantoja löytyy mm. Ykspihlavasta, Klopasta, Munakarista, Katavasta, Puskuurista ja Truutholmasta. Hiekkarantoja on Kallioluodon itärannalla, Santakarissa, Ykspihlavan eteläpäässä ja Mustakarin eli Vartkruntin lahdelmassa. Alarannalla niitä luonnehtivat suola-arho ja merisinappi ja ylärannalla variksenmarja, lampaannata ja sarjakeltano. Ranta-aluetta rajaavat monilla saarilla tyrni- ja kurtturuusutiheiköt. Karut kuivat niityt ja nummet, joita luonnehtivat metsälauha, nuokkukohokki, jäkälät ja varvut, ovat tyypillisiä miltei kaikille, vähänkin suuremmille Preiviikinlahden saarille. Suurilla saarilla sukkessio on pääosin edennyt niiden ohi ja pienimmät luodot eivät kohoa riittävästi tarjoten suojaa nummikasvillisuuden kehittyä. Edustavimpia nummia on kehittynyt keskikokoisille saarille kuten Puolivälinkarille ja Puskuriin. Nummet ovat tyypiltään metsälauha poronjäkälä variksenmarjanummea. Sukkession myötä ne sulkeutuvat katajatiheiköiksi ja kehittyvät lopulta metsiksi. Tervalepät muodostavat tyypillisesti ensimmäisen puustovyöhykkeen merta vastaan. Tervaleppälehtoja syntyy hienojakoiselle ja alavalle maalle, jota löytyy mm. Outoorista. Kuuminaisten saariston keskikokoisissa ja suurissa saarissa keskiosan muodostavat tuoreet, mustikkavaltaiset mäntykangasmetsät. Kuusi alkaa esiintyä saarilla vasta, kun niistä löytyy riittävästi suojaa meren suolatyrskyiltä. Suurilla Kuuminaisten saariston saarilla keskiosan muodostaa iäkäs kuusivaltainen tuore tai lehtomainen kangasmetsä. Edustavimpia esimerkkejä tällaisista kuusimetsäkuvioista löytyy Katavasta ja Kallioluodosta. Kuuminaisten saaristossa soita on vain Kallioluodossa. Suot ovat luonteeltaan pieniä, keskiravinteisia kalliopainanteiden nevalaikkuja, joiden valtalajistoon kuuluvat pullosara, luhtasara ja kurjenjalka sekä luonnehtijoihin pyöreälehtikihokki. Preiviikinlahden saarten putkilokasvien lajilukumäärä korreloi voimakkaasti saaren kokoon ja saaren korkeuteen, joka oli saaren geologisen iän indikaattori maankohoamisrannikolla. Saaren terrestristen putkilokasvitaksonien lajimäärä alkaa lisääntyä heti, kun saari nousee keskivedenkorkeuden yläpuolelle. Preiviikinlahden saarilta löytyi kaikkiaan 320 putkilokasvia. Preiviikinlahden saarilta tavataan vaarantunut keltamatara sekä silmälläpidettävät ahokissankäpälä ja pikkurantasappi. Preiviikinlahden saarten kasvisto käsittää useita lajeja, joita tavataan Suomessa vain Itämeren ranta-alueilla kuten meriasteri, merisinappi, merisara, isorantasappi, meriluikka, suola-arho, värimorsinko, merinätkelmä, suolasänkiö, merisätkin, sinikaisla ja merikohokki. Pohjanlahdenlauha on alueella esiintyvä Pohjanlahden kotoperäislaji eli endemiitti. Kasvistoon kuuluu useita alalajeja, variaatioita ja muotoja, jotka ovat sopeutuneet meren rannoille kuten meriputki, itämerenlemmikki, pohjanpihatatar, merihanhikki, merisorsimo ja merivirmajuuri. Itämeren rantakasvillisuutta uhkaavat vieraslajit, kuten kurtturuusu, rehevöityminen, maankäytön muutokset ja maannousemisen hidastuminen ilmastonmuutoksen myötä. Kallioluodon rehevää läntistä rantaa

7 Abstract Bay Preiviikinlahti is located in Pori, Satakunta, boardered by Cape Yyterinniemi in the North and Cape Kuuminaistenniemi in the South. There are approximaltely 50 islands and islets, most of which are located in the mouth of the Bay Preiviikinlahti. The bedrock in the area is mainly Jotnian sandstone (formed 1300 milj. years ago), to which younger diabase intrusions (appr milj. years ago) have been crushed. The weathering products of sandstone are nutrient poor, while weathering of diabase produces nutrient rich soil types, which are shown in the demanding vegetation. Mainly the shores are till. On the wave-exposed western shores boulder tills dominate and on some sheltered, eastern shores sand and gravel beaches occur. The rate of land-uplift in Mäntyluoto, to the North from Preiviikinlahti, is about 7 mm/year and the slowing down in thousand years is 1.03 % of the annual upheaval (Jutila 1995). Currently, only Julukari is grazed by sheep and cattle has access to few islets near Hevoskari and Kumpeli. Thus, otherwise cattle grazing does not influence the vegetation of the archipelago of Preiviikinlahti. The distribution of vascular plants and vegetation was studied on 45 islands or islet in the Bay Preiviikinlahti. The investigation period started 1991 and ended 2016 making 26 years. Each island was visited and studied at least once and at best even 13 times. Mainly the study focused on the middle-sized and large islands on the mouth of the Bay. The average vascular plant species number per visit and the cumulative species number of all the visits was counted for each island. The size, length of the shoreline and distance from the mainland was measured for each island from the terrain map and the aerial photograph. The elevation of the islands was estimated using the information on the terrain map, MapAnt application and the figures in Karri Jutila s MSc work. The archipelago of Preiviikinlahti provides a diverse collection of various nature types from shores, to dry meadows, heaths, forests and peatlands. A defining factor of the shore vegetation is the variation of sea water level. The shores of the islands in Bay Preiviikinlahti are typically coarse-grained in parent material and the vegetation is fairly mosaic. The most common shore type on the islands of Bay Preiviikinlahti is an ungrazed till shore with open vegetation. It is in the geolitoral water line of Deschampsia bottnica and a bit higher Glaux maritima and Potentilla anserina vegetation. Increase in the amount of fine-grained parent material diversifies the flora and typical are Centaurium pulchellum, C. littorale, Plantago maritima, Agrostis stolonifera and Juncus gerardii. The upper part of geolitoral is typically dominated by Lythrum salicaria, Filipendula ulmaria, Rhinanthus serotinus and Parnassia palustris. Hevoskarista Preiviikinlahdelle, Julukari ja Puolivälinkari taustalla

8 Rarer are Linun catharticum and Ophioglossum vulgatum. In the algae wall zone the vegetation is varing and dominated by tall herbs. In epilittoral typical is nutrient-poor, dry meadow, which is dominated by Galium verum, Fragaria vesca, Silene nutans, Sagina nodosa and F. ulmaria. On bird islets R. serotinus and Valeriana sambucifolia ssp. salina expand their stands to epilittoal. Sparsely vegetated, grained stone and boulder shores are characterized by Silene uniflora and Angelica archangelica ssp. litoralis a bit higher in geolittoral. These shores are found e.g. in Ykspihlava, Kloppa, Munakari, Katava, Puskuuri and Truutholma. Beaches are on the eastern side Bay of Kallioluoto, Santakari, the South tip of Ykspihlava and in the Bay of Mustakari i.e. Vartkrunti. Sandy beaches are characterized in the geolittoral by Honkenya peploides and Cakile maritima and in the epilittoral Empetrum nigrum, Festuca ovina and Hieracium umbellatum. The shore area is boardered on many islands by Hippophäe rhamnoides and Rosa rugosa thickets. Nutrient-poor, dry meadows and heaths, which are dominated by Deschampsia flexuosa, Silene nutans, lichen and shrubs, are typical for almost all a bit larger islands of Bay Preiviikinlahti. In bigger islands the succession has proceeded past that stage and small islets do not provide enough shelter for the heath vegetation to develop. The most representative heaths have been developed on middle-sized islands such as Puolivälinkari and Puskuuri. The heaths are Deschampsia flexuosa Cladina Empetrum nigrum type. With succession they close to juniper thickets. Black alders form typically the first tree zone against the sea. Mesic, herb-rich black alder forests are formed on fine-grained, nutrient-rich and flat land, which is found e.g. in Outoori. In the middle and large islands of the Kuuminainen archipelago the centre is formed of mesic, billberry dominated pine forests. Spruce distributes to the islands, when there is enough shelter from the salty sea waves. In the large islans of Kuuminainen archielago the middle part is covered with old spruce-dominated mesic and herb-rich decidiuous forests. The most representative examples of these spruce forests can be found on Katava and Kallioluoto. In Kuuminainen archipelago peatlands can only be found on Kallioluoto. Bogs are small, mesotrophic spots of open mire in rock depressions with Carex rostrata, C. vesicaria and Potentilla palustris as dominants and Drosera rotundifolia as a characteristic species. The number of vascular plant species correlates strongly with the size of the island and the elevation, which is the indicator of the geological age of the island on the land-uplift shore. The number of vascular plant species started to increase instantly when the island was raised above the mean sea level. Altogether 320 vascular plant species was found in the archipelago of Bay Preiviikinlahti. Vulnerable Antennaria dioica and nearly threatened Galium verum and Centaurium pulchellum are found on the islands of Bay Preiviikinlahti. The flora of the Bay Preiviikinlahti includes several species, which are found in Finland only on the shores of the Baltic Sea such as Aster tripolium, Cakile maritima, Carex mackenziei, Centaurium littorale, Eleocharis uniglumis, Honkenya peploides, Isatis tinctoria, Lathyrus japonicus, Odontites litoralis ssp. litoralis, Ranunculus baudotii, Schenoplectus tabernaemontani and Silene uniflora. Deschampsia bottnica is an endemic of the Gulf of Botthnia. The flora includes several subspecies, varieties and forms, which have adapted to the sea shores such as Angelica archangelica ssp. littoralis, Myosotis laxa ssp. baltica, Polygonum aviculare ssp. boreale, Potentilla anserina ssp. egedii, Puccinellia distans ssp. borealis and Valeriana sambucifolia ssp. salina. The Baltic shore vegetation is threatened by invasive species, e.g. Rosa rugosa, eutrophication, landuse changes and slowing down of land-uplift due to climate change. Näkymä Preiviikinlahden perukasta, Maknaisista, kohti lahden saaria

9 Esipuhe Mieheni vanhempien huvilan sijainti Preiviikinlahtea etelässä rajaavalla Kuuminaisten niemen pohjoisrannalla toi tietoisuuteeni alueen luonnon monimuotoisuuden ja johdatti myös tutkimaan Preiviikinlahden saaria. Varsin pian etsin käsiini Pertti Kalinaisen (1985) julkaisun Preiviikinlahden kasvillisuudesta. Siinä saarien lajistoa oli lueteltu laajasti, mutta kasvillisuustyyppien kuvaus ei ollut kovin yksityiskohtainen. Niinä parina kymmenenä vuotena, joina olen saaria kolunnut ensin mieheni ja nyttemmin myös tyttäreni kanssa, sukkessio on edennyt saarilla ja uutta maata on ilmaantunut luodoille. Kovin suuria muutokset eivät tosin ole hiekkakivivaikutteisessa saaristossa olleet. Preiviikinlahden saaret ovat ihastuttaneet kauneudellaan. Vuodenaikojen vaihtelu ja säätilat ovat näyttäneet saaria eri valossa. Joskus sää on muuttunut nopeasti ja olemme joutuneet lähtemään kohti mannerta aiottua aikaisemmin. Joskus moottori on oikkuillut ja olemme joutuneet soutamaan kaukaakin kotirantaan. Muunkinlaisia hankalia tilanteita on sattunut eteemme. Saaria on jo pitkään suojannut maihinnousukielto lintujen pesimäaikaan, ja nyt osa saarista on perustettu luonnonsuojelualueiksi ja osa liitetty kansallispuistoon. Aivan viime vuosina olen alkanut kiinnittää enenevässä määrin huomiota saarien ja paikoin myös mannerrannan ikävään roskaantumiseen. Osa jätteestä lienee laivoista ja rannoilla mereen huuhtoutunutta roskaa, mutta merkittävä rooli lienee myös lokkien kaatopaikoilta kuljettamalla muovijätteellä. Toivottavasti ihmiset oppivat pitämään paikat siisteinä ja siivoamaan myös meren tuomaa rojua. Uskon, että Preiviikinlahti on rakas monelle muullekin luontoharrastajalle. Upeaa, jos vuosittain yhä uudet ihmiset löytävät näiden saarten tenhon. Toivon, että julkaisuni kuluu saarten kävijöiden käsissä ja tiedot uusista kasvihavainnoista saarilla kirjataan talteen. Kevään koittaessa, Heli Jutila Sijainti Preiviikinlahti sijaitsee Länsi-Suomessa, Satakunnassa, Porin kaupungin alueella, rajautuen Yyterinniemeen pohjoisessa ja Kuuminaisten niemeen etelässä. Lahti sijoittuu 61 o 29, o 31,166 pohjoista leveyttä ja 21 o 25, o 38,012 itäistä pituutta alueelle. Preiviikinlahdella on noin viitisenkymmentä saarta ja luotoa, joista suurin osa sijaitsee Preiviikinlahden suulla. Lahden keskivaiheilla on vain yksittäisiä saaria. Lahden perukasta löytyy muutama saari lisää. Osa aiemmista saarista on nykyisin kasvanut kiinni mantereeseen. Tutkimusalueeni on ensisijaisesti ollut Preiviikinlahden edustalla oleva saaristo, joka toisinaan tunnetaan myös nimellä Kuuminaisten saaristo. Pihatattaren merimuoto (Polygonum aviculare ssp. boreale) Santakarissa Nurmitädykkeen (Veronica chamaedrys) kukka Kuuminaisissa

10 Kallio- ja maaperä sekä saarten synty Alueen kallioperä on pääosin mesoproterotsooista, jotunista Satakunnan hiekkakiveä (syntynyt milj. vuotta sitten), mutta paikoin esiin nousee myös nuorempaa diabaasikalliota (n milj. vuotta). Oliviinidiaabaasijuoni kulkee Kuuminaisten niemen keskiosan läpi kapeana nauhana, joka jatkuu Mustakarin ja Harmaiden kautta Outoorien saaristoon. Tähän suuntaan ulottuvat diabaasijuonteet myös etelän ja pohjoisen suunnasta (paikkatietoikkuna Maanmittauslaitos Kallioperä 1: ). Hiekkakivialueella on varsinaisen sedimenttisen hiekkakiven lisäksi granodioriittia ja kiillegneissiä, jotka ovat syntyneet svekofennisessä poimutuksessa prekambrikaudella yli miljoonaa vuotta sitten. Hiekkakiven rapautumistuotteet ovat niukkaravinteisia, kun taas diabaasin rapautuminen tuottaa ravinteisia maalajeja, jotka näkyvät kasviston vaateliaisuutena. Saarten rannoilla on tyypillisesti lohkareita aallon puolella ja yksittäisiä kivikoita suojan puolella. Paikoin on myös hiekkarantoja. Saarten korkeimmalla kohdalla on yleensä rantavoimien huuhtoma kivijata, joka on luonteenomainen Pohjanlahden maankohoamissaarille. Jäätikön sulaessa Porin edustalle muodostui kaksi kielekettä, joiden väliin jäätikköjoet kerrostivat harjua. Tämän harjun aineksista on syntynyt Previikinlahtea pohjoisessa rajaava Yyterin niemi, jota rantavoimat ovat muovanneet. Tuuli on kinostanut alueella nykyisin tavattavat dyynit, joista suurin ja korkein on Keisarinpankki. Sillä on pituutta 2,5 km ja korkeutta n. 20 m. Varsinkin rannan dyynit ovat jatkuvassa hitaassa muutoksessa. Nykyinen maankohoaminen Mäntyluodossa, Preiviikinlahden saariston pohjoispuolella, on 7 mm/v ja maankohoamisen vuosisatainen hidastuvuus on 1,03 % vuotuisesta kohoamisesta (Jutila 1995). Erkkilä ja Jutila (1995) ovat Porin saaristolinnusto -julkaisussaan rajanneet lintusaarimaantieteelliseltä pohjalta Preiviikinlahden saariston vyöhykkeet Häyrenin vyöhykejaon mukaisesti mannervyöhykkeeseen, sisä- ja ulkosaaristoon sekä merivyöhykkeeseen. Tämän luokittelun jälkeen maankohoamisen edetessä merivyöhyke on rajautunut käytännössä pois Preiviikinlahden saarten tuntumasta. Karri Jutila on opinnäytetyössään (s. 16) mitannut Preiviikinlahden saarten geometrisiä ominaisuuksia ja jakanut sen mukaisesti saaret kolmeen suuntautuneisuusluokkaan ja kolmeen kokoluokkaan (Jutila K. 1995). Pertti Kalinaisen (1985) Preiviikinlahden kasvillisuus ja kasvisto -selvityksessä on tarkasteltu Yyterin niemen ja Kuuminaisten niemen välisellä alueella pääosin lintuvesien suojeluohjelmassa rajattua aluetta, mutta myös muuta lahden vesialuetta, saaristoa ja niittymäisiä rantoja. Kuuminaisten jyrkempiprofiilinen ranta on jätetty tarkastelun ulkopuolelle. Kalinaisen selvityksessä on esitetty 20 saaren kasvistoa ja kasvillisuutta. Menetelmät Putkilokasvien esiintymistä ja kasvillisuutta tutkittiin 45:llä Preiviikinlahden saarella ja yhdellä veden alle jääneellä luodolla. Langsannansaari, jonne johtaa tie, jätettiin lopulta varsinaisen tutkimusaineiston ulkopuolelle. Tutkimusjakso ulottui vuodesta 1991 vuoteen 2016 eli jatkui 25 vuoden ajan. Jokaisella saarella käytiin tutkimusmielessä ainakin kerran ja parhailla jopa 13 kertaa. Yhdelle tai kahdelle käyntikerralle jäivät vain erittäin pienet luodot sekä lahden perukan ja rannan tuntuman pienet saaret (Liite 1. Saarivierailut). Pääasiallisesti tutkimuspanostus kohdistui lahden suun keskikokoisiin ja suuriin saariin. Saaria tutkivat FT Heli Jutila ja FM Karri Jutila sekä viime vuosina myös Soma Jutila. Kasvisto- ja kasvillisuushavainnot ovat kuitenkin yksittäisiä täydennyksiä lukuun ottamatta Heli Jutilan. Painopiste kartoituksissa oli kulkea aina rannat varsin tarkkaan ja tehdä pistoja keskiosaan. Tämä johtui siitä, että rannalta löytyy suurin osa saarten lajistosta. Pienimmät saaret koluttiin käyntikerroilla parhaiten. Vastaavasti suurempien saarien sisäosiin saattoi jäädä paikkoja, joissa ei koskaan käyty, ja siksi on mahdollista, että joku yksittäinen laji on voinut jäädä havaitsematta. Sen verran tarkkaan saaret kuitenkin käytiin, että kaikki saarten keskiosissakin olevat kasvillisuuskuviot tulivat kartoitettua. Ajan myötä saarten keskiosat tulivat tutuiksi, sillä pistoja pyrittiin tekemään eri vuosina hieman eri kohdista. Toisaalta keskiosissa olevat erilaiset kasvillisuustyypit haluttiin saada mukaan ja esim. lehtokuvioilla pyrittiin käymään aina, jotta lajisto olisi saatu kokonaisuutena mukaan. Joskus saaren käynti saattoi käytettävissä olevan ajan tai muun syyn vuoksi jäädä vain osittaiseksi. Nämä kirjattiin erikseen. Samankokoisten saarten tutkimustarkkuus on pyritty pitämään samantasoisena. Saarikäynneillä kirjattiin aina ylös havaittu lajisto. Monesti merkittiin myös lajien esiintymispaikat. Sama laji kirjattiin ja sen runsaus merkittiin parhaassa tapauksessa kaikilta kasvillisuustyy- 10

11 peiltä. Joskus laadin myös kasvillisuuslinjoja, joista merkitsin valtalajistoa vyöhykkeittäin. Näin aineistoa syntyi varsin paljon. Tässä julkaisussa ei ole mahdollista hyödyntää sitä kokonaan. Kasvilajiston nimistö noudattelee Retkeilykasvion 4. painosta (Hämet-Ahti ym. 1998). Jokaista saarta kohden laskettiin aineistosta keskimääräinen käyntikerralla havaittu lajimäärä sekä kaikilla käynneillä yhteensä havaittu kumulatiivinen lajimäärä. Jälkimmäinen on ilmoitettu heti saaren nimen jälkeen erilaisten saaren mittatietojen ohella. Saarten pinta-ala, rantaviivan pituus ja etäisyys mantereesta mitattiin Metsähallituksen retkikarttaa hyödyntäen. Nämä tiedot ilmoitetaan jokaisesta saaresta heti nimen jälkeen julkaisun saarikuvauksia käsittelevässä osassa. Pinta-alan mittaus tehtiin sekä maastokartalta (v. 2016) että ilmakuvalta (v. 2016) käyttäen suurinta mahdollista suurennusta, joka oli mahdollista käyttää pitäen saari kuitenkin kokonaisuudessaan tietokoneen ruudulla. Mitoista valittiin lähtökohtaisesti suurempi luku, joka yleensä oli ilmakuvalta mitattu. Pienimpien luotojen mittaus maastokartalta saaren ääriviivoja myöden olisi antanut liian suuren pinta-alan: niiden kohdalla käytettiin ilmakuviin pohjautuvaa mittaustulosta. Saarten korkeus merenpinnasta saatiin MapAnt-karttasovelluksesta, joka perustuu Maanmittauslaitoksen laserskannaukseen ja topografikarttoihin (Ryyppö ym. 2017). Saarten nimistön osalta käytettiin paikallisten tuntemaa nimistöä sekä sen rinnalla myös maastokartan nimistöä. Preiviikinlahden saarten ryhmittelyä Preiviikinlahden keskiosan ja rannan tuntuman saaret (11) Kakkuri Julukari Julukarin itäpuolinen karikko Pitkäniemen ulompi luoto Pitkäniemen mantereen puoleinen luoto Kumpelin itäpuolinen saari Kumpelin itäpuolinen luoto Kumpelin länsipuolinen saari Kumpelin länsipuolinen luoto Hevoskarin itäpuolinen saari Hevoskarin edustan pieni luoto Katava Katavan Lännenkari Pukkiluoto Pukkiluodon eteläpuolinen pieni lokkisaari Pukkiluodon luoteispuolinen saari, Norsikari Ykspihlavankloppa eli Pöllö Ykspihlava Munakari Outoorien saaristo (7) Outoori Outoorin ja Kallioluodon väliset saaret (2 tutkittu) Santakari Kallioluoto Itäinen Ojalankari Keskimmäinen Ojalankari Läntinen Ojalankari Kuuminaisten niemen edustan suurehkot saaret (6) Mustakari eli Vartkrunti Vartkrunninkarin länsipuolinen luoto Vartkrunninkari Puskuuri Puskuurinkari Truutholma Preiviikinlahden perukan saaria (8) Maknaisten luoto Langsannankari Langsannan saari Preiviikin kalasataman saari Preiviikin kalasataman luoto Uutkrunnin eteläpuolinen lintuluoto Uutkrunni Korkeakari Joukko saaria, joista monet on mökitetty, osa tieyhteydessä mantereeseen. Ei tutkittu. Suola-arho (Honkenya peploides) Yyterissä Pienehköt saaret lahden suulla (6) Puolivälinkari Puolivälinkarin kari Maa-Harmaa Halko-Harmaa Ulko-Harmaa Pitkäkari Katava ja sen pohjoispuolinen saaristo (8) 11

12 Tutkimusalueen länsiosan saaret Preiviikinlahden suulla eli Kuuminaisten saaristo. Maanmittauslaitoksen avoin data Tutkimusalueen itäosa eli Preiviikinlahden perukka, jonka saaria on tutkittu vain vähän. Maanmittauslaitoksen avoin data

13 Saarten kuvaukset Preiviikinlahden keskiosan ja rannan tuntuman saaret Tähän ryhmään kuuluvista saarista tutkittiin 11 kappaletta. Parhaiten tulivat tutkittua Kakkuri, jolle noustiin kuusi kertaa, ja Julukari, jolla käytiin seitsemän kertaa. Pieniä rannan tuntuman luotoja tutkittiin vasta kesällä 2016 lähinnä SUP-lautaa hyödyntäen. Kakkuri Pinta-ala 1,04 ha, korkeus meren pinnasta 2,5 m, etäisyys mantereesta 600 m, rantaviivan pituus 526 m, putkilokasvilajimäärä 106. Pisaran muotoinen Kakkuri on Preiviikinlahden keskivaiheilla ja tutkituista saarista lähinnä lahden perukkaa. Se on kohtuullisen etäällä mannerrannasta ja muista saarista. Geomorfologisesti Kakkuri on drumliini, jonka pyöreämpään osaan on ehtinyt kasvaa metsää. Kakkuri on yksityistä luonnonsuojelualuetta. Tälle lintusaarelle on heinäkuun puoliväliin asti maihinnousukielto. Hieman reilun hehtaarin (1,04 ha) kokoisen ja kahden metrin korkeuteen nousevan saaren someroisen rannan niukkaa kasvillisuutta vallitsevat ketohanhikki, josta tavattiin kahta alalajia (Potentilla anserina ssp. anserina ja ssp. anglica) ja rannikki (Glaux maritima). Kakkurin luoteispään lahdelmaan on kertynyt hienoainesta ja muodostunut pieni rantaniitty, missä harva järviruoko (Phragmites australis), rannikki, ketohanhikki ja mesiangervo (Filipendula ulmaria) muodostavat toinen toisensa jälkeen vyöhykkeet alarannalta ylärannalle. Tällä alueella tavataan punasavikka (Chenopodium rubrum), hapsiluikka (Eleocharis acicularis), suolasänkiö (Odontites litoralis ssp. litoralis) ja suolaleinikki (Ranunculus cymbalaria). Rannan puuvartislajiston muodostavat tervaleppä (Alnus glutinosa) ja tyrni (Hippophaë rhamnoides). Saaren keskiosan tuoreella kankaalla kasvaa mäntyjä (Pinus sylvestris), katajia (Juniperus communis), tuomea (Prunus padus) ja taikinamarjaa (Ribes alpinum) sekä mustikkaa (Vaccinium myrtillus), oravanmarjaa (Maianthemum bifolium) ja hiukan puolukkaakin (Vaccinium vitisidaea). Kakkurin pohjoispään rantaa

14 Kakkurin sisäosan ketoa Keltamatara (Galium verum) Saaren keskeltä löytyy myös ahomansikka- (Fragaria vesca) ja metsälauhavaltaisia (Deschampsia flexuosa) ketoaukkoja, joita luonnehtivat isomaksaruoho (Sedum telephium) ja kannusruoho (Linaria vulgaris). Mainittakoon myös vaarantunut keltamatara (Galium verum), katkeramaksaruoho (Sedum acre) ja koiranputki (Anthriscus sylvestris). Aiemmin Kakkurilla on kasvanut harmaakynsimöä (Draba incana) ja mäkilitukkaa (Cardamine hirsuta) (Jutila ym. 1996), ja on mahdollista, että nekin yhä kuuluvat saaren lajistoon. Vuoden 1991 elokuisella käynnillä Kakkurilta havaittiin useita mereisiä lajeja, joita ei ole havaittu myöhemmin. Tällaisia ovat pikkurantasappi (Centaurium pulchellum), pohjanlahdenlauha (Deschampsia bottnica) ja meriratamo (Plantago maritima). Ilmeisesti Preiviikinlahden mereisyyden vähentyminen maankohoamisen seurauksena ja sukkession eteneminen Kakkurin saarella ovat syynä ko. lajien häviämiseen saarelta. Toisaalta mereisistä lajeista tavataan edelleen mm. suolamaltsa (Atriplex longipes), meriputki (Angelica archangelica ssp. litoralis), rantaukonnauris (Erysimum strictum) ja itämerenlemmikki (Myosotis laxa ssp. baltica). Vuonna 1999 Kakkurilta havaittiin valkoapila (Trifolium repens), jota ei ole sittemmin sieltä tavattu. Selityksenä voisi olla se, että lampaiden pito Kakkurin saarella on loppunut ja valkoapilalle sopivat paikat ovat sukeutuneet. 14 Kesällä 2011 suoritetulla käynnillä tavattiin 62 putkilokasvilajia, joista mainittakoon mm. salava (Salix fragilis), punakoiso (Solanum dulcamara) ja keto-orvokki (Viola tricolor). Vuoden 2013 käynnillä havaittiin mm. harmaaleppä (Alnus incana), jota ei ole aiemmilla käynneillä huomattu. Vuonna 2014 uusina lajeina havaittiin mm. hapsiluikka ja kyläkellukka (Geum urbanum). Syksyn 2016 käynnillä saarelta löytyi peräti yhdeksän uutta lajia, joista nuokkurusokkia (Bidens cernua) ei ole havaittu tutkimuksen aikana miltään muulta saarelta. Muita uusia lajeja olivat lännenmaltsa (Atriplex glabriuscula), litutilli (Descurainia sophia), peltolemmikki (Myosotis arvensis), tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum), kalliovillakko (Senecio sylvaticus), suolasolmukki (Spergularia salina), heinätähtimö (Stellaria graminea) ja nurmitädyke (Veronica chamaedrys). Kaikkiaan tuolloin havaittiin 70 putkilokasvilajia. Kakkurilta on tavattu 12 puuvartislajia. Kakkurilla käytiin tässä tutkimuksessa seitsemän kertaa, viitenä vuonna: , , , 2011, , ja Yhdellä käyntikerralla havaittiin lajia. Suurin lajimäärä, 74 putkilokasvia, laskettiin Kokonaistaksonimääräksi muodostui vuosien kuluessa 106. Kakkurin nykyinen suhteellisen pysyvä lajien määrä on 70 lajin tuntumassa, joten tällä saarella vaihtuva lajimäärä on varsin korkea.

15 Punasavikka ja rannikkeja (Glaux maritima) Kasvillisuus Alarannan rantakivikko: ketohanhikkivaltainen Aahdelman alarantaniitty: hapsiluikka Ayrnipensaikko Aehtimetsä: pihlaja-tervaleppä Alärannan kivikoiden suurruohoniitty Keskiosan karu, kuiva pienruohoketo Punasavikka (Chenopodium rubrum) Punasavikan nuoria versoja ja meriratamoa (Plantago maritima) Kaikki kuvat Kakkurilta. 15

16 Julukari Pinta-ala 0,77 ha, korkeus meren pinnasta 2,5 m, etäisyys mantereesta 113 m, rantaviivan pituus 435 m, putkilokasvilajimäärä 91. Julukari sijaitsee lähellä Kuuminaisten kärjen pohjoisrantaa. Saarella pidetään ajoittain lampaita, mistä merkkinä oli pieni aitaus. Julukari on luonnonsuojelualuetta. Julukari on kuroutunut kahteen osaan. Näistä läntisemmässä on saaren korkein kohta, jossa on hieman ylärantaniittyä ja pihlaja- (Sorbus aucuparia) ja tervaleppävaltaista puustoa. Muutoin saari on pääosin ketohanhikkivaltaista rantakivikkoa, alarantaniittyä ja tyrnien vallitsemaa pensaikkoa. Leppiä on toki toisessakin päässä. Saaren puuvartislajistoon kuuluvat myös tuomi, taikinamarja, puna- ja mustaherukka (Ribes spicatum ja R. nigrum) sekä orjanruusu (Rosa dumalis). Julukari lienee syntynyt Kakkuria hienojakoisemmalle maalle ja alarannan niityt muodostavatkin sitä suuremman osuuden pinta-alasta. Suolaleinikkiä tapasin saarelta syyskuussa 2011 noin 10 neliömetrin alalta. Lajistoon ovat kuuluneet mm. isorölli (Agrostis gigantea), hapsiluikka, rantaukonnauris, pohjansilmäruoho (Euphrasia stricta ssp. frigida), keltamatara, suolavihvilä (Juncus gerardii), rantavehnä (Leymus arenarius), rantalemmikki, suolasänkiö, vilukko (Parnassia palustris), rantapiharatamo (Plantago major ssp. intermedia), meriratamo, matalanurmikka (Poa subcaerulea), iso- ja katkeramaksaruoho sekä keto-orvokki. Lajisto täydentyi vuonna 2015 peräti kahdeksalla lajilla joukossa mm. sammakonvihvilä (Juncus ranarius), konnanleinikki (Ranunculus sceleratus) ja tummarusokki (Bidens tripartita) suoritetulla käynnillä lajimäärä oli suurin tavatuista (58 taksonia) ja uusia lajeja tavattiin kolme, joukossa mm. metsätähti (Trientalis europaea), joka lienee saarella ollut jo kauemmin, mutta joka vasta nyt havaittiin. Julukarin läheinen sijainti mantereeseen nähden on vaikuttanut uusien lajien pääsemiseen saareen. Myös laiduntaminen on todennäköisesti edistänyt joidenkin lajien tuloa saareen, vaikka tavallisimmista laidunnuksen osoittajista valkoapila huomattiin vasta kesällä 2016 eikä kylänurmikkaa ole saarelta toistaiseksi löydetty lainkaan. Lampaat pitävät kasvillisuuden matalana ja vähentävät lajien välistä kilpailua. Nokkosen ja juolavehnän (Elymus repens) määrä on ehkä lisääntynyt. Julukarilta on merkintöjä viideltä käyntikerralta ja sieltä on kirjattu 91 putkilokasvilajia ( ja lajia, taksonia, taksonia ja taksonia). Julukarin Kakkuria keskimäärin suurempi lajimäärä selittynee Julukarin sijainnilla aivan mannerrannan tuntumassa. Yllättävää on kuitenkin, että kautta aikojen Kakkurilta on tavattu enemmän lajeja kuin Julukarilta. Tämä johtunee vain Julukarin hieman Kakkuria pienemmästä koosta. Laidunnus tai saaren läheisyys mantereeseen nähden ei ole suhteessa lisännyt lajimäärää, mutta lajikoostumuksessa on pieniä eroja. Julukarin etelärantaa

17 Julukarin lampaiden syömää rantaa Lampaat Julukarilla puiden varjossa Kasvillisuus Rantakivikko: alarannan ketohanhikkivaltainen kivikko Alarantaniitty Tyrnipensaikko Lehtimetsä: pihlaja-tervaleppä Ylärannan tuore niitty Julukarin lähistön saaria ja luotoja. Maanmittauslaitoksen avoin data

18 Julukarin itäpuolinen karikko Pinta-ala 0,04 ha, korkeus meren pinnasta 0,2 m, etäisyys mantereesta 286 m, rantaviivan pituus 74 m, putkilokasvilajimäärä 13. Julukarin itäpuolisella karikolla (n. 415 m 2 ) on vierailtu kolme kertaa: , ja Ensimmäisellä kerralla saarelta kirjattiin seitsemän putkilokasvilajia, joista runsain oli rannikki. Kasvillisuutta oli noin 150 m 2 :n alalla. Muut tavatut lajit olivat pohjanpihatatar (Polygonum aviculare ssp. boreale), isosuolamaltsa (Atriplex longipes ssp. longipes), suolavihvilä, tähkä-ärviä ja luotosorsimo (Puccinellia distans ssp. borealis) sekä veden puolella ahvenvita (Potamogeton perfoliatus). Toisella kerralla saari oli suureksi osaksi veden peitossa ja lajimäärä jäi vain viiteen. Lajistokin oli rannikin runsautta lukuun ottamatta varsin erilainen kuin aiemmin: rönsyrölli (Agrostis stolonifera), pohjanlahdenlauha ja ketohanhikki saarelta laskettiin kymmenen putkilokasvilajia, joista suolasolmukki ja poimuhierakka olivat uusia. Saarelta tavattu putkilokasvien kokonaismäärä on toistaiseksi 13. Kasvillisuuden ala ei ole juurikaan kasvanut. Tällaisilla pienillä saarilla lajeja tulee ja häviää. Monivuotiset valtalajit pitävät pintansa vuodesta toiseen, mutta yksivuotinen lajisto ja vain vähäisen jalansijan saaneet kasvit vaihtuvat vuosittain. Pitkäniemen ulompi luoto Pinta-ala 0,05 ha, korkeus meren pinnasta 0,2 m, etäisyys mantereesta 98 m, rantaviivan pituus 82 m, putkilokasvilajimäärä 31. Julukarin ja Vähäniemen välillä, nk. Pitkäniemen edustalla on kaksi saarta, ulompi ja mantereen läheinen luoto. Näillä molemmilla luodoilla oli havaittavissa diabaasikiviä. Ulompi Pitkäniemen luoto (524 m 2 ) on ruokohelpi-pietaryrttivaltainen lintuluoto, jolla on käyty kahdesti ( ja ). Kesällä 2015 sieltä löytyi kyhmyjoutsenen (Cygnus olor) käytetty pesä. Luodon muuta runsasta lajistoa ovat ketohanhikki, rannikki, pohjanpihatatar, punapeippi (Lamium purpureum) ja poimuhierakka (Rumex crispus). Kesällä 2015 jauhosavikka (Chenopodium album) oli runsas, kun kesällä 2016 tilalla olivat pohjanpihatatar ja isomaltsa (Atriplex prostrata). Muusta lajistosta mainittakoon suolaleinikki, merisuolake (Triglochin maritima), isosuolamaltsa, puna-ailakki (Silene dioica) ja rantanenätti (Rorippa palustris). Kaikkiaan ulommalta luodolta laskettiin vuonna ja vuonna putkilokasvilajia. Kumulatiivinen lajimäärä on toistaiseksi 31. Pitkäniemen sisempi eli mantereen puoleinen luoto Pinta-ala 0,09 ha, korkeus meren pinnasta 0,2 m, etäisyys mantereesta 20 m, rantaviivan pituus 130 m, putkilokasvilajimäärä 38. Sisempi eli mantereen puoleinen Pitkäniemen luoto (905 m 2 ) oli hieman suurempi kuin ulompi luoto, ja sieltä laskettiin 29 putkilokasvilajia kummallakin käyntikerralla ( ja ). Tämän luodon valtalajit olivat kesällä 2015 rönsyrölli, ruokonata (Festuca arundinaceae), järviruoko, ketohanhikki, rannikki ja merivirmajuuri (Valeriana sambucifolia ssp. salina). Muuta huomionarvoista lajistoa edustivat suolaleinikki, pohjanlahdenlauha, isolaukku (Rhinanthus serotinus), pohjansilmäruoho, suolasänkiö ja meriluikka (Eleocharis uniglumis). Kesällä 2016 valtalajeja olivat rannikki, isolaukku, pohjanlahdenlauha, punanata (Festuca rubra), järviruoko, ruokonata ja ruokohelpi. Kumulatiivinen lajimäärä oli peräti 38. Lajistoon kuuluivat mm. tyrni, suolasänkiö sekä merija mutaluikka (Eleocharis mamillata). Julukarin eteläpuolinen saari on kalutun näköinen

19 Kumpelin itäpuolinen saari Pinta-ala 0,26 ha, korkeus meren pinnasta 2,5 m, etäisyys mantereesta 13 m, rantaviivan pituus 290 m, putkilokasvilajimäärä 58. Julukarin eteläpuolella sijaitsevan Kumpelin tilan itäpuolella on pitkulainen, puustoinen saari mannerrannan tuntumassa. Saarella käytiin vain Sen länsipäässä oli ruovikoitunutta rantaniittyä ja itäpäässä suolavihvilä suolasänkiö isolaukku ruokonata järviruokoniittyä (viimeistä lajia reunoilta keskelle harventuen). Saaren keskellä oli tervalepikkoa, jonka lajistoon kuuluivat myös tyrni, tuomi, harmaaleppä, orjanruusu, punaherukka ja kuusen taimi. Valtalajistoa edustivat rannoilla rannikki, suolasänkiö, isolaukku ja ruokonata. Eteläpään niittyalueen valtalajistoa olivat järviruoko ja mesiangervo. Kokonaislajimäärä oli 58 putkilokasvilajia. Huomionarvoista lajistoa edustivat meriasteri (Aster tripolium), isorantasappi (Centaurium littorale), pohjansilmäruoho, käärmeenkieli (Ophioglossum vulgatum), vilukko ja merisuolake (Triglochin maritima). Ylärannalta löytyi myös kuvio ketoa, jolla kasvoivat siankärsämö, nurmirölli ja isomaksaruoho. Kumpelin itäpuolinen luoto Pinta-ala 0,027 ha, korkeus meren pinnasta 0,2 m, etäisyys mantereesta 95 m, rantaviivan pituus 75 m, putkilokasvilajimäärä 14. Kumpelin itäpuolella ja edellä kuvatun saaren eteläpuolella on pieni luoto (274 m 2 ), joka juuri ja juuri on erillään mantereesta. Tämän pienen luodon lajistoa tutkittiin ja lajimääräksi saatiin 14 putkilokasvilajia. Rannikin ja pohjanlahdenlauhan vallitseman saaren kasvistoon kuuluivat mm. isosuolamaltsa ja isomaltsa, juolavehnä, suolavihvilä, poimuhierakka, sinikaisla (Schenoplectus tabernaemontani), suolasolmukki ja merisuolake. Tähän saareen karjalla on pääsy mantereelta. Kumpelin länsipuolinen saari eli Julukarin eteläpuolinen saari Pinta-ala 0,11 ha, korkeus meren pinnasta 0,5 m, etäisyys mantereesta 7 m, rantaviivan pituus 154 m, putkilokasvilajimäärä 56. Saarella käytiin vain Pienellä saarella (1055 m 2 ) oli yksi puumainen, isohko tervaleppä ja lisäksi jonkin verran tervaleppätaimikkoa. Pääosin saari oli avoin ja sieltä löytyi myös ylärannan ketoa. Saaren erottaa mantereesta varsin matala ja kapea merialue. Karja pääsee nykyisin kulkemaan saareen ja tästä oli myös jälkiä kasvillisuudessa ja kasvistossa, jossa tavattiin mm. valkoapila. Ranta-alueella valtalajeja olivat ketohanhikki ja rannikki sekä hieman niukempina suolavihvilä ja rönsyrölli. Monilajisen rannan lajistoon kuuluivat pikku- ja isorantasappi, vilukko, runsaana esiintyvä pohjansilmäruoho, käärmeenkieli, suolasänkiö, suolasolmukki, meriratamo, hentosuolake (Triglochin palustre), rantavihvilä (Juncus alpinoarticulatus) ja suolaleinikki. Kedolla kasvoivat vaarantunut keltamatara, keltamaksaruoho, keto-orvokki, niittyhumala (Prunella vulgaris) ja nurmitädyke sekä siankärsämö. Saarelta tavattiin kaikkiaan 56 putkilokasvilajia. Kumpelin länsipuolinen, eteläinen luoto Pinta-ala 0,046 ha, korkeus meren pinnasta 0,2 m, etäisyys mantereesta 5 m, rantaviivan pituus 118 m, putkilokasvilajimäärä 13. Kumpelin länsipuolella lähes kiinni mantereessa on pieni luoto (460 m 2 ), jonne karja pääsee kulkemaan laitumelta. Tämän puuttoman luodon valtalajistoa ovat rönsyrölli, suolavihvilä, rannikki, ketohanhikki ja pohjanlahdenlauha. Järviruoko ja sinikaislakin esiintyvät rannalla. Huomionarvoista lajistoa edustavat pikkurantasappi, suolasänkiö ja suolasolmukki. Kaikkiaan saarelta tavattiin toteutetulla käyntikerralla 13 putkilokasvilajia. 19

20 Etualalla Kumpelin länsipuolinen luoto, sen takana Julukarin eteläpuolinen luoto ja taustalla Julukari Hevoskarin itäpuolinen luoto Pinta-ala 0,086 ha, korkeus meren pinnasta 0,2 m, etäisyys mantereesta 5 m, rantaviivan pituus 118 m, putkilokasvilajimäärä 34. Tällä pienellä luodolla (860 m 2 ) käytiin Tuolloin se oli erillään mannerrannasta, mutta vesi oli varsin korkealla ja maakasvillisuuttakin oli veden alla. Kuivina kausina tämä luoto lienee suorassa yhteydessä mantereeseen. Luodon valtalajistoon kuuluivat ketohanhikki, rönsyrölli ja rannikki. Myös tyrni oli tällä saarella runsas, tosin pääosin varsin matalina, nuorina taimina. Kolme alle metrin korkuista tervalepän tainta kirjattiin. Suolavihvilä, pohjanlahdenlauha ja poimuhierakka olivat kohtalaisen runsaita. Huomionarvoista lajistoa edustivat suolasänkiö, iso- ja pikkurantasappi ja pohjansilmäruoho. Typensuosijalajistoa edustivat nokkonen, juolavehnä ja peltovillakko. Linnuista kirjattiin västäräkki (Motacilla alba) ja kalatiira (Sterna hirundo). Tältä luodolta tavattiin 34 putkilokasvilajia. Todettakoon, että Hevoskarin lahdelman itäisen niemen kärkeen on kartalla merkitty luoto. Tämä on kuitenkin kasvanut nykyisin täysin kiinni mantereeseen. Lähellä mannerta sijaitsevalla Hevoskarin itäpuolisella luodolla havaittiin rantakäärme (Natrix natrix)

21 Hanhet viihtyvät Hevoskarin edustan luodolla Hevoskarinlahden edustan pieni luoto Pinta-ala 0,0215 ha, korkeus meren pinnasta 0,2 m, etäisyys mantereesta 16 m, rantaviivan pituus 72 m, putkilokasvilajimäärä 12. Hevoskarin lahdella on pieni luoto (215 m 2 ), jonne pääsee kahlaamalla. Siellä vieraliltiin Tämän matalan luodon valtalajistoa ovat rönsyrölli, rannikki ja ketohanhikki. Järviruoko ja rentohaarikko ovat myös yleisiä. Luodolta löytyvät myös sammakonvihvilä (Juncus bufonius ssp. ranarius), pohjanlahdenlauha, suolasolmukki ja rantakukka (Lythrum salicaria). Saaren keskiosa jää veden alle korkean veden aikana. Luodolla oli paljon hanhien ulosteita ja näiden seutujen kasvistoon vaikuttavat nykyisin merkittävästi laiduntavat valkoposkihanhet. Luodolle pääsee karjakin. Kasvillisuus oli matalaa ja runsasta. Rantaan oli ajautunut hapsivitaa (Potamogeton pectinatus) ja hapsiluikkaa (Eleocharis acicularis). Karjan on helppo kahlata luodolle

22 Pienehköt saaret lahden suulla Tähän saarijoukkoon kuuluvista saarista tutkittiin kuusi. Saarilla ei ole rakennuksia ja ne ovat linnuston kannalta tärkeitä. Puolivälinkari Pinta-ala 2,23 ha, korkeus meren pinnasta 5 m, etäisyys mantereesta 1160 m, rantaviivan pituus 681 m, putkilokasvilajimäärä 135. Kivikkorantainen Puolivälinkari sijoittuu Preiviikinlahden suulle, varsinaisen saariston itäosaan. Saaren keskellä on katajikko, jonka ympärillä ja pohjoispuolella on kuivaa ketomaista nummea. Saaren eteläosan ylärannalla on rehevämpää levävalliniittyä. Katajikkoa reunustaa tervaleppä- ja mäntyvyö. Korkeimmalla kohdalla, joka on noussut merestä n. 455 vuotta sitten, on pieni kivijata-rantamuodostuma. Puolivälinkari on ollut laidunsaari, ja siellä on kuivattu myös verkkoja. Puolivälinkari on tärkeä lintusaari, missä on pesinyt suuri kalalokki- (Larus canus), harmaalokki- (Larus argentatus) ja kalatiirayhdyskunta (Erkkilä & Jutila 1995). Linnustoarvoihin perustuu, että maihinnousua Puolivälinkarille suositellaan vältettävän Luoteeseen antavan eteläpään lahdelman valtalajit ovat ketohanhikki, rannikki ja sammakonvihvilä. Suolaleinikki kasvaa tämän lahdelman kaakkoispäässä. Se on havaittu Puolivälinkarilla vasta vuodesta 2010 lähtien. Suolaleinikki on sittemmin levittäytynyt länsirannalle ja kasvaa nykyisellään jo useiden aarien alalla; tosin sen kasvustojen tilanne vaihtelee vuosittain. Toisina vuosina suolaleinikki on runsaampi ja laajemmalle levinnyt kuin toisina. Puolivälinkarilla kasvaa myös luotosorsimoa. Puolivälinkarin eteläpuolen keskeltä, pienen lahdelman kohdalta tehdyn rantalinjan tyypillistä lajistoa olivat vesirajan tuntumassa rannikki ja ketohanhikki, hieman ylempänä punanata ja isolaukku. Sen jälkeen tuli suurruohojen ja osin jo ketolajien muodostama alue ja sitten päädyttiin ketolajistoon. Yllättävää oli, että esim. siankärsämö kasvoi linjalla jo 3 4,5 m etäisyydellä vesirajasta. Isomaksaruoho havaittiin 6 9 m etäisyydellä ja katkeramaksaruoho 9 12,5 m etäisyydellä, missä tavattiin myös ensimmäiset puiden taimet ja kataja m kohdalla linjalla vallitsi metsälauha keltamaksaruoho nuokkukohokki (Silene nutans) ahomansikkayhteisö m vaiheilla oltiin Puolivälinkarin heinäkuuta punaavat metsälauha (Deschampsia flexuosa) ja maitohorsma (Epilobium angustifolium). Mesiangervot (Filipendula ulmaria) luonnehtivat geolitoraalin yläosaa

23 avoimen nummimaisen kedon reunalla, missä vaaleaporonjäkäläkin oli tullut mukaan lajistoon tehtiin kaksi muutakin tutkimuslinjaa: saaren pohjoisrannalta ja itärannan lahdelmasta alkavat kasvillisuuslinjat. Saaren länsiosa on metsälauhan ja jäkälien luonnehtimaa nummea, jota keltamatarat ja nuokkukohokit koristavat. Nummen valtalajina on metsälauha, ja seuraavaksi yleisimpiä ovat jäkälät (Cladonia arbuscula ja C. rangiferina) ja sammalet (Dicranum scoparium, Pleurozium schreberi ja poltetussa kohdassa Ceratodon purpureus). Siellä täällä kuvioina kasvat variksenmarja (Empetrum nigrum) ja niukempana puolukka. Pääosin nummen maaperä on soramoreenia, vaikka paikoin hiekka tulee esiin kivien välistä (muurahaisten toimesta). Hiekkaa löytyy myös eteläisen lahdelman heinänummen maaperästä. Puolivälinkarin rannat ovat melko kiviset eteläosaa lukuun ottamatta. Saaren itä-kaakkoisosassa on ollut lahdelma, jonne on kerääntynyt runsaasti haurua ja paikasta on muodostunut pehmeäpohjainen rantaniitty. Mesiangervo ja selvästi niukempi merivirmajuuri kukoistavat eteläosan entisen lahdelman niityn eteläosassa, ja peltopillike (Galeopsis bifida), rantaukonnauris ja nokkonen ovat yleisimmät tämän vyön pohjoispuolella. Runsain laji vaihtelee vuosittain. Rantakukka on luonnehtiva eteläosan kivisellä rannalla. Saaren sisäosan ketonummea Puolivälinkarin kaakkoisosan levän rehevöittämää ja nokkosten luonnehtimaa rantaniittyä sekä taustalla katajaista ylärantaa

24 Puolivälinkarin rantaa Pohjoiseen antavan ala- ja ylärannan vaihettumisvyöhykkeen valtalajit ovat maitohorsma (Epilobium angustifolium), mesiangervo ja isolaukku. Runsaita ovat myös ranta-alpi (Lysimachia vulgaris) ja merivirmajuuri. Rantatädyke (Veronica longifolia), joka on vasta 2010-luvulla saapunut saarelle, esiintyy muutamassa laajassa tuppaassa. Puolivälinkari on todettu Satakunnan perinnemaisemain- ventoinnissa (Jutila ym. 1996) maakunnallisesti arvokkaaksi kohteeksi. Saarelta on 2000-luvulla poistettu katajikkoa nummen avaamiseksi. Kaadettujen ja poltettujen puiden kohdat näkyvät kasvillisuudessa. Vieraslajeista kurtturuusua (Rosa rugosa) on yritetty poistaa Puolivälinkarilta, mutta osin tuloksetta. Suurin uhka saaren lajiston monimuotoisuudelle näyttäisi olevan nokkosen voimakas runsastuminen, jota voisi hillitä nau- Puolivälinkarilla havaittujen putkilokasvilajien määrän kehitys tutkimuskerroittain. 90 Putkilokasvilajimäärä Puolivälinkarissa Lajimäärä Päivämäärä

25 Puolivälinkarin luoteeseen antava lahdelma Kasvillisuus Alarannan niitty: ketohanhikki-, rannikki- ja sammakonvihvilävaltainen rantasomerikkoniitty, nokkonen-, mesiangervo- ja merivirmajuurilevävallirantaniitty Ylärannan pienruohoketo Heinänummi: heinä- ja jäkälävaltainen keltamataran ja nuokkukohokin luonnehtima Tyrnipensaikko: pieni tojen laidunnuksella tai niitolla. Rauduskoivujen (Betula pendula) ja muiden puiden tunkeutuminen nummelle voidaan estää vain säännöllisellä puuston poistolla. Puolivälinkarissa on käyty 13 kertaa tässä tutkimuksessa. Saarelta tavattu putkilokasvien kokonaislajimäärä oli 135. Keskimäärin lajeja on ollut käyntikerralla 75 kpl. Suurin lajimäärä, 85 lajia, tavattiin Puolivälinkarin kari Pinta-ala 0,0182 ha, korkeus meren pinnasta 0,2 m, etäisyys mantereesta 1250 m, rantaviivan pituus 70 m, putkilokasvilajimäärä 9. Puolivälinkarin pohjoispuolelle sijoittuu karikko (182 m 2 ), jonka tuntumassa näkee suuria vesilintulauttoja rantavedestä löytyi tähkä-ärviää ja rantaan oli ajautunut ahdinpartaa (Cladophora glomerata), suolilevää (Enteromorpha spp.), rakkolevää (Fucus spp.) ja ahvenvitaa. Seuraavalla käyntikerralla ( ) levävallin itäpuolelta, noin 10 m 2 kasvillisuusalalta löytyi kuusi maaputkilokasvilajia (suolamaltsa, isomaltsa, rannikki, pohjanpihatatar, pietaryrtti ja punakoiso) ja lisäksi tavattiin hapsivitaa. 25

26 Maa-Harmaa Pinta-ala 0,4 ha, korkeus meren pinnasta 2,5 m, etäisyys mantereesta 1080 m, rantaviivan pituus 350 m, putkilokasvilajimäärä 70. Harmaiden saarista itäisin eli lähinnä mannerta on Maa-Harmaa (39,5 aaria). Puuttomana ja ruohoisena luotona se on lintujen suosiossa. Puuvartislajiston edustajia ovat yksittäiset pensaat: tyrnit, punaherukat ja taikinamarjat. Ketohanhikki (Potentilla anserina ssp. anserina, niukkana ssp. egedii) on alarantaniityn ja somerikon valtalaji. Itäkärjen sorasärkällä valtalajina kasvavat rantavehnä ja suola-arho (Honkenya peploides). Saaren keskiosan ylärantaniityllä vallitsevat ahomansikka, keltamaksaruoho, kannusruoho, karhunputki (Angelica sylvestris), merivirmajuuri ja mesiangervo. Muuta huomionarvoista lajistoa ovat mm. mäkilitukka, pohjanlahdenlauha, pohjansilmäruoho, rantaukonpalko, rantapiharatamo, katkera- ja isomaksaruoho, punakoiso ja keto-orvokki. Maa-Harmaan kasvillisuuteen vaikuttavat merkittävästi myrskyt, joiden aikana aallot voivat lyödä pitkälle rannalle tai jopa saaren yli. Tyrskyjen mukana rantaan ajautuu lannoittavia leviä, maa-ainesta ja siemeniä sekä muita kasvien leviäimiä. Selkämeren kansallispuistoon kuuluvat Harmaat ovat säilyneet rakentamattomina lintusaarina. Lintujen laidunnus vaikuttaa merkittävästi näiden saarten kasvillisuuteen. Syksyisellä käynnillä saarelta Kasvillisuus Alarantaniitty kivikko: ketohanhikkivaltainen Ylärannan suurruohoniitty Ei varsinaista puustoa voi löytää enemmän lajeja kuin kesällä, jolloin lintulaidunnus pitää jotkut lajit kokonaan piilossa. Esimerkiksi heinäkuussa 2011 ( ) arvelin, että tiettyjen lajien puuttuminen saarelta johtui laidunnuspaineesta, joka on vasta hellittämässä lokkien siirryttyä pesinnän jälkeen pois saarelta. Isolaukku oli tuolloin saaren yleisin laji. Myös ruokonataa oli varsin paljon. Pieneltä Maa-Harmaalta on tavattu kahdeksalla käyntikerralla keskimäärin 39 ja kaikkiaan 70 putkilokasvilajia. Viime vuosina käyntikerran havaittu lajikeskiarvo on ollut pääosin yli 40 ( , , ; ; lajia). Tämä tarkoittaa, että keskimäärin jokaisella aarilla on aina yksi uusi laji. Harmaat sijoittuvat diabaasikallioperän alueelle, mikä voi osin selittää rehevää ja monimuotoista kasvillisuutta. Orjanruusu (Rosa dumalis), kataja (Juniperus communis) ja pelto-ohdake (Cirsium arvense var. arvense) kasvavat saaren korkeimmalla kohdalla

27 Maa-Harmaa Halko-Harmaasta nähtynä Maa-Harmaan ylärannan sekoittunutta kasvillisuusvyöhykkeisyyttä Halko-Harmaa Pinta-ala 0,64 ha, korkeus meren pinnasta 2,5 m, etäisyys mantereesta 1170 m, rantaviivan pituus 306 m, putkilokasvilajimäärä 111. Maa-Harmaan luoteispuolelle sijoittuvalla Halko-Harmaallakin (64,3 a, 2,5 m mpy) linnut viihtyvät suurin joukoin harvasta puustosta huolimatta. Vuoden 2016 heinäkuun lopulla ainakin kaksisataa kottaraista oli asettunut yöpuulle tyrnipensaikkoon ja lehahti lentoon saarta kiertäessäni. Selkämeren kansallispuistoon kuuluvalla Halko-Harmaan korkeimmalla kohdalla kasvaa nimen mukaisesti jonkin verran tervaleppävaltaista puustoa. Saari sijoittuu diabaasivyöhykkeelle, mikä näkyy lajiston monimuotoisuudessa. Saaren keskellä on katajien suojaama, lintujen lannoittama ja pehmeäpohjainen kelta- ja isomaksaruoho-, ahomansikka-, pietaryrtti- ja kannusruohoniitty. Kedon lajistoon kuuluvat myös vaarantunut keltamatara ja silmälläpidettävä ahokissankäpälä (Antennaria dioica). Taikinamarja, pihlaja ja tyrni muo- dostavat muurin ulkomeren suuntaan mentäessä. Halko-Harmaan puuvartislajistoon kuuluvat myös tervaleppä, puna- ja mustaherukka, raita (Salix caprea), kiiltopaju (Salix phylicifolia), terttuselja ja pihlaja. Merimerkin läheisessä kivikossa kasvaa mesiangervoa ja pelto-ohdaketta sekä tyrniä. Rannikki muodostaa kivisen alarannan valtalajiston. Ketohanhikki, punanata, kannusruoho, rantakukka, isolaukku ja merivirmajuuri ovat muita rannan vallitsijoita. Suolaleinikkiä löytyi noin n. 1 m 2 alalta. Seuraavan vuoden heinäkuussa ( ) lajia ei löytynyt ilmeisesti kuivuuden takia, mutta sitä tavattiin taas uudelleen Monilajiselta rantasomerikolta löytyy myös silmälläpidettävä pikkurantasappi. Muihin huomionarvoisiin lajeihin kuuluvat meriputki, isorantasappi, pölkkyruoho (Arabis glabra), mäkilitukka, litutilli, juolavehnän merimuoto (Elymus repens ssp. arenosus), rantaukonnauris, pohjansilmäruoho, rantavehnä, itämerenlemmikki, suolasänkiö, rantapiharatamo, pohjanpihatatar, luotosorsimo ja nuokkukohokki. Halko-Harmaa Maa-Harmaasta nähtynä Tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum) kasvaa mm. Halko-Harmaan lahdelmassa

28 Lintujen laidunnus pitää Halko-Harmaan sisäosan kedon kasvillisuuden matalana. Vasen kuva ja oikea kuva Halko- ja Maa-Harmaan välisessä lahdelmassa, hiekka- ja sorapohjaisessa hydro- ja sublitoraalissa laajoja kasvustoja muodostavat hapsivita ja merisätkin (Ranunculus peltatus subsp. baudotii). Kivisellä rannalla kasvavat katkera- ja isomaksaruoho, punakoiso sekä keto-orvokki. Halko-Harmaalla on käyty kaikkiaan kymmenen kertaa ja keskimääräinen lajimäärä on ollut 58 lajia. Niukimmat lajimäärät eli lajia on kirjattu 1990-luvun käynneillä ja 2000-luvulla lajimäärä on noussut lajiin. Kesällä 2014 lajeja löytyi 70 ja syksyllä , ja kokonaislajimäärä nousi peräti 110 lajiin, joka on hämmästyttävän suuri lajimäärä näin pienelle saarelle (64 aaria). Jostain syystä käynnillä kirjattiin vain 56 putkilo- Kasvillisuus Alarantaniitty kivikko: rannikki ketohanhikkivaltainen Ylärannan suurruohoniitty Tyrnipensaikko Keto: lintulannoitettu ahomansikka keltamataravaltainen pienruohoniitty Tervalepikko kasvilajia. Ilmeisesti alarannan lajistoa verotti korkea vedenpinta, saaren sisäosa näytti umpeutuneen aiemmasta ja tutkimusajankohtakin osui iltamyöhään. Ulko-Harmaa Pinta-ala 2,2 ha, korkeus meren pinnasta 2,5 m, etäisyys mantereesta 1100 m, rantaviivan pituus 808 m, putkilokasvilajimäärä 128. Vartkruntin pohjoispuolella sijaitseva kaksiosainen Ulko-Harmaa on vielä jonkin aikaa sitten ollut kaksi erillistä saarta vähän Halko- ja Maa-Harmaan tavoin. Nyt nämä kaksi kumparetta ovat kasvaneet yhteen. Ulko-Harmaa kuuluu Selkämeren kansallispuistoon ja on lintujen suosiossa pesimäsaarena. Maihinnousua kaikille Harmaiden saarille suositellaan vältettävän Ulkosaaristoon kuuluvan Ulko-Harmaan lähes avointa itäosaa luonnehtivat suurruohoniityt ja länsiosaa ketomainen nummi, katajaja tyrnipensaikko sekä muutama tervaleppä ja pihlaja. Ylärannan vaihtelevan niityn valtalajeja ovat pietaryrtti (Tanacetum vulgare), rantakukka, nokkonen, koiranputki ja ketohanhikki. Kaksivuotisen kasvin tavoin litutilliä ei aina tavata, mutta syksyllä 2010 se oli ylärannan valtalajien joukossa. Alaranta on rannikkivaltaista somerikkoa, johon oli ajautunut merkittävä määrä viherlevää Syksyllä 2015 rantavyöhykkeestä löytyi otavalvatti (Sonchus asper var. pungens). 28 Ulko-Harmaan monet heinä- ja ruoholajit hyötyvät lintusaarelle luonteenomaisesta runsaasta lokki- ja sorsalannoituksesta. Saari kukoistaakin runsain kukin. Jalkojen alla tuntuu maan höttöisyys: levät ja ulosteet tarjoavat lannoitetta kasvien kasvaa. Puutkin ovat alhaalta kapeita. Ehkä hanhien laidunnus ja kulkeminen aiheuttavat sen käynnillä arvelin, että lokit olivat hylänneet saaren muita luotoja aiemmin tai jostain muusta syystä kasvillisuutta oli syöty vähemmän kuin muilla saarilla ja siksi ehkä lajistoa löytyi hyvin (eikä siis ollut syöty tunnistamattomiksi). Puuttoman itäosan reunoilla vallitsevat peltopillike, rantakukka ja pelto-ohdakkeen merimuoto, ja keskiosassa hietakastikka (Calamagrostis epigejos), juolavehnä ja isolaukku ovat valtalajit. Ulko-Harmaan harvapuustoinen länsiosa on siankärsämön ja kannusruohon vallitsema. Rannoilla vallalla on ketohanhikki. Tyrni muodostaa laajoja kasvustoja saaren pohjoispäässä. Ulko-Harmaalta tavataan vaarantunutta keltamataraa. Ulko-Harmaan uudempiin tulokkaisiin kuuluu punasavikka, jonka löysin ensimmäisen kerran Muita huomionarvoisia lajeja ovat meriputki, suolamaltsa, merisinappi (Cakile martima),

29 Ulko-Harmaan länsiosan ylärannan ja sisäosan ketoa Saaren länsirannan rantatädykekasvustoa (Veronica longifolia). mäkilitukka, pohjalahdenlauha, harmaakynsimö, juolavehnän merenrantamuoto, rantaukonnauris, pohjansilmäruoho, värimorsinko (Isatis tinctoria), merivihvilä (Juncus balticus), suolavihvilä, rantavehnä, suolasänkiö, vilukko, rantapiharatamo, pohjanpihatatar, luotosorsimo, isolaukku, katkera- ja isomaksaruoho, rantatädyke ja keto-orvokki. Saaren rantavesissä viihtyy mm. tähkä-ärviä. Ulko-Harmaalla on käyty kaikkiaan kahdeksan kertaa. Saarelta on tavattu 131 taksonia ja 128 putkilokasvilajia. Suurin lajimäärä saatiin , jolloin putkilokasvilajeja laskettiin 105. Lajimäärä on ollut kasvussa tällä saarella luvulla havaitusta 50 lajista määrä on noussut 2000-luvulla ensin 80 lajiin ja nyt jopa sataan. Saaren lajiston monimuotoisuuteen on vaikuttanut positiivisesti diabaasikallioperä. Laakeat rannat tarjoavat mahdolli- Kasvillisuus Alarantaniitty kivikko: ketohanhikkivaltainen Levä- eli hauruvalli Ylärannan suurruohoniitty Kataja- ja tyrnipensaikko Ketomainen nummi: lintulannoitettu pienruohoniitty, siankärsämö kannusruoho Lehtipuusto: muutama tervaleppä ja pihlaja suuksia myös rantaniittyjen kehittymiseen. Kaksiosaisen Ulko-Harmaan kauneutta itäosasta kohti luodetta kuvattuna

30 Pitkäkari Pinta-ala 0,02 ha, korkeus meren pinnasta 0,5 m, etäisyys mantereesta 1640 m, rantaviivan pituus 148 m, putkilokasvilajimäärä 7. Ulko-Harmaan luoteispuolella sijaitseva Pitkäkari on lähes putkilokasviton pieni luoto, jonka yli meri lyö pienemmälläkin myrskyllä. Täällä pienellä luodolla sekä ensimmäiset kasvit että linnut yrittävät suurella riskillä lisääntyä. Ensinnä saarella saapuneilla kasveilla on etulyöntiasema, sillä ne pystyvät valtaamaan kilpailuvapaata ja ravinteikasta maata. Haittana ovat erittäin häiriöalttiit olot ja suolaisuus. Vain suolaa sietävät lajit voivat itää näillä luodoilla, jotka ovat suurempien saarien alkuja maankohoamisympäristössä. Löysin Pitkäkarilta n. 20 merisuolakkeen versoa. Suolilevää oli ajautunut yli koko matalan kivikon ja suurin osa alueesta oli kosteaa. Luodon ympärillä vesirannan puolella oli laajoja levä- ja putkilokasvikasvustoja. Rakkolevän sukulaista, kapearakkolevää (Fucus radicans) oli nähtävissä yksittäisinä versoina. Hapsivita, ahvenvita ja merihapsikka (Ruppia maritima) sekä tähkäärviä muodostivat kasvustoja. Rantaan oli ajautunut merihauraa (Zannichellia palustris). Heinäkuussa 2013 löysin luodolta yksittäisiä merisuolakkeita, rannikkeja ja suolavihvilöitä sekä merestä ajautunutta ahvenvitaa käynnillä vesi oli korkealla eikä luodolta löytynyt put- Suolilevä (Enteromorpha spp.) Säpissä kilokasveja. Meressä oli hapsivitaa. Pitkäkarilla oli merimetsoja levähtämässä ja leväkertymällä suosirrejä ruokailemassa. Kasvillisuus Ensimmäiset kasvit alarannan kivikossa Lokkien lannoittama Pitkäkari oli koko lailla kasviton Kuva: Karri Jutila. 30

31 Katava ja sen pohjoispuolinen saaristo Tähän saariryhmään kuuluu kahdeksan saarta, jotka sijoittuvat Katavan ja Munakarin välille. Suurin osa saarista on muiden saarten suojaamia. Muista erillään olevassa Munakarissa on selvä itään suuntautunut särkkää. Ykspihlavan eteläkärkeen on muodostunut etelään päin työntyvä särkkä. Katava Pinta-ala 11,3 ha, korkeus meren pinnasta 7,5 m, etäisyys mantereesta m, rantaviivan pituus m, putkilokasvilajimäärä 169. Katava on keskisuuri metsäinen saari. Saaren itäosaan sijoittuu korkeimmaksi kohdaksi kohoava kivijata tai pirunpelto (n. 7,5 m mpy). Saaren iäksi arvioidaan sen perusteella 840 vuotta. Kokoa Katavalla on 11,3 ha. Saarella on useita mökkejä. Katavan länsipuolisko on kivikkoinen ja lohkareinen. Itärannalla on runsaasti pikkukiviä ja hiekkaa. Hietikolla viihtyvät mm. suola-arho, tahmavillakko ja poimuhierakka. Itärannalla sijaitsee yksi Kuuminaisten saariston suurimmista siirtolohkareista. Suurin on Rengaskivi, jolla emme ole koskaan käyneet. Kivikkorantaisen Katavan lounaisrannalta löytyy järviruokojen luonnehtima rehevä rantalahdelma, missä levävallin kasvillisuus on nokkos- ja pillikevaltainen. Niittymäistä kivikkorantaa on laajemminkin luode-pohjoissuunnassa. Toinen rehevä lahdelma löytyy saaren luoteispäästä, minne on kerääntynyt myös hiekkaa. Valtalajeina ovat mm. isolaukku ja ketohanhikki tai toisissa kohdin punanata, suolasänkiö ja isorantasappi. Pohjois- ja koillispuolen ranta on selvästi karumpi ja jyrkempi, mutta sieltäkin sentään löytyy alarantakasvillisuutta katkeillen. Katavan eteläpään pikkukivien luonnehtimalla rannalla esiintyvät runsaina yksivuotiset kuten jauhosavikka tai kaksivuotiset kuten rantaukonnauris. Katavan eteläpään yläranta on kataja variksenmarjanummea. Siirtolohkareen luona on kivistä rantaa Suurruohojen vallitsemaa rehevämpää rantaa Katavan eteläpäässä on pikkukivien luonnehtimaa rantaa, jossa yksivuotiset kasvit kuten jauhosavikka (Chenopodium album) esiintyvät toisinaan runsaina Kärjessä, veden ulottumattomissa on kataja variksenmarjanummea (Juniperus communis Empetrum nigrum)

32 Katavan länsipäässä on rantasappien (Centaurium ssp.) ja vilukoiden (Parnassia palustris) luonnehtimaa somerikkoniittyä Katavan keskiosan metsä on mustikkatyypin kangasta. Ydinosassa on tiheä kuusikkokuvio, jossa on kaatuneita ja sammaloituneita puita. Metsäalvejuuri (Dryopteris carthusiana) kasvaakin saarella harvinaisena. Muutoin laajat alueet metsästä ovat mäntyvaltaista tuoretta kangasta. Mökin pihalla kasvavat karviainen (Ribes uvacrispa), hapankirsikka (Prunus cerasus) ja kielo (Convallaria majalis) lienevät istutettuja. Metsässä kasvoi niukasti ja koillisrannan ylärantavalliniityllä runsaammin tähtitalvikkia (Moneses uniflora). Katavan huomionarvoiseen lajistoon kuuluvat mm. isosuolamaltsa, rantakanankaali, merisinappi, iso- ja pikkurantasappi, pohjanlahdenlauha, hapsiluikka, pohjansilmäruoho, humala (Humulus lupulus), rantanätkelmä, rantaputki, ahopellava, itämerenlemmikki, käärmeenkieli, suolasänkiö ja luotosorsimo. Katavalla käytiin yhdeksän kertaa kahdeksan vuoden aikana ( , , , , , , , ja ). Havaitsin vuosien saatossa Katavalla yhteensä 172 putkilokasvitaksonia ja 169 -lajia. Keskimäärin käyntikertaa kohden on tavattu 96 lajia. Suurin lajimäärä, 127 lajia, laskettiin Katavalla ei ole niin monipuolisia luontotyyppejä kuin esim. Kallioluodossa, sillä siellä ei ole kalliota tai suopainanteita. Moreenisaaren kallioperä on karua hiekkakiveä eivätkä maaston muodot ole kovin vaihtelevia. Lahdelmiakaan ei ole pitkulaiselle saarelle kovin paljoa muodostunut. Loma-asutuksella sen sijaan lienee ollut Katavan lajistoa rikastuttava vaikutus. Pinta-alan ja lajimäärän perusteella Preiviikinlahden saaria asetettaessa lineaariselle suoralle Katava edustaa hyvin keskimääräistä lajistoa. Katavaa kiertäessä sattui eteemme rannalla, lähellä läntisintä loma-asuntoa harmaahylkeen eli hallin raato. Hylkeitä on muutamina kertoina, viime vuosina näkynyt veneellä saariin kulkiessamme. Katavan lounaisrannan syksyn värittämää ruovikkoa satamalahdelman luona

33 140 Putkilokasvilajimäärä Katavassa Lajimäärä ja Katavalla havaittujen putkilokasvilajien määrän kehitys tutkimuskerroittain. Kasvillisuus Alaranta: järviruokokasvustot, ruokohelpikasvustot, rannikki ketohanhikkikivikko, punanatarantaniitty Levä-, hauru- ja ryönävallit: lahdelmissa, mutta muuallakin varsinkin saaren itäpään rannoilla Ylärannan keto: törmän pienruohoniitty, kannusruoho-, keltamatara-, ahomansikka- ja metsälauhaniitty Metsälauhavaltainen umpeutuva nummi: Kataja-, pihlaja- ja taikinamarjakasvustot, jonka kenttäkerroksessa metsälauhaa Kurtturuusupensaikko Lehtipuusto: Tervaleppälehto Havumetsä: Kuivahko ja tuore mäntykangas, tuore ja lehtomainen kuusikkokangas, sekametsälehto Katavan tervaleppälehtoa Soma Katavan itäpään siirtolohkareella

34 Katavan Lännenkari Pinta-ala 0,027 ha, korkeus meren pinnasta 0,2 m, etäisyys mantereesta m, rantaviivan pituus 147 m, putkilokasvilajimäärä 7. Katavan Lännenkarilla (267 m 2 ) on käyty kaksi kertaa: ja Miltei kasvittomalta saarelta löytyi yksi rannikin verso ja kymmenen merisuolakkeen versoa ensimmäisellä käyntikerralla. Toisella kerralla merisuolake, suolavihvilä ja järviruoko edustivat maakasvistoa ja veden puolelta löytyi tähkäärviä, hapsivita ja merihapsikka. Kumulatiivinen lajimäärä on siis seitsemän putkilokasvilajia. Rantaan ajautuneena löydettiin ahdinpartaa, suolilevää, rakkolevää, lettiruskolevää (Pilayella littoralis), haarukkalevää (Furcellaria lumbricalis) ja punahelmilevää (Ceramium tenuicorne). Katavan Lännenkari vasemmalla ja oikealla Pukkiluoto Pinta-ala 2,46 ha, korkeus meren pinnasta 5 m, etäisyys mantereesta m, rantaviivan pituus 679 m, putkilokasvilajimäärä 108. Katavan koillispuolella sijaitseva Pukkiluoto (2,46 ha) on suureksi osaksi kivikkoa, ja saaren itärannan muodostaakin kivitörmä. Saaren ikä on n. 420 vuotta. Pukkiluodolla on yksi mökki. Pukkiluoto on linnustollisesti tärkeä, sillä paritiheys nousee saarella yli 50:n/hehtaari (Erkkilä & Jutila1995). Pukkiluodolla oli suuri lokki- ja tiirakolonia. Sieltä löytyi yllättävän paljon kuolleita lokkeja kesällä Pääosa Pukkiluodosta on katajien osin peittämää nummea, jossa metsälauha ja jäkälät vallitsevat. Keskellä on kuivaa variksenmarjamännikköä. Saaren eteläpäässä ja mökin edustalla on hiekkarantaa. Itäpuolen rannan jyrkällä kivitörmällä kasvaa melko vähän putkilokasvilajeja. Huomionarvoiseen kasvilajistoon Pukkiluodon jäkälä-, variksenmarjaja katajanummea

35 Pukkiluodon länsirantaa kuuluvat mm. vaarantunut keltamatara, silmälläpidettävä pikkurantasappi, isorantasappi, pohjanlahdenlauha, pohjansilmäruoho, värimorsinko, punasavikka, kylämaltsa, punasänkiö, käärmeenkieli ja isolaukku. Pukkiluodon etelälahdelman edustalla tähkä-ärviä vallitsi pohjan kasviyhteisöä. Seuraavaksi runsaimpia olivat hapsivita, ahvenvita ja merisätkin sekä rakkolevä. Rantaan oli ajautunut runsaasti levää. Pukkiluodolla vierailtiin kuusi kertaa: , , , , ja Suurin lajimäärä laskettiin viimeisellä käyntikerralla, jolloin löytyi 87 putkilokasvilajia. Saaren kokonaislajimäärä jää muihin tämän kokoisiin saariin verrattuna melko alhaiseksi: keskimääräinen saarella havaittu putkilokasvilajimäärä oli 67. Kaikkiaan Pukkiluodolta tavattiin 108 putkilokasvilajia. Pukkiluoto kuuluu Selkämeren kansallispuiston suojelualuerajaukseen. Kasvillisuus Alarantakivikko: rannikki ketohanhikki Hiekkaranta Hiekkapohjainen ketomainen nummi ja metsälauhavaltainen katajanummi Ylärannan ketotörmän pienruohoniitty, kannusruoho-, keltamatara-, ahomansikka- ja metsälauhaniitty Variksenmarjavaltainen kuiva männikkö Kurtturuusupensaikko 35

36 Pietaryrtti (Tanacetum vulgare) kukkii Pukkiluodon lokkien lannoittamalla saarella Pukkiluodon eteläpuolinen pieni lokkisaari Pinta-ala 0,095 ha, korkeus meren pinnasta 2,5 m, etäisyys mantereesta 2170 m, rantaviivan pituus 145 m, putkilokasvilajimäärä 42. Pukkiluodon eteläpuolella sijaitsee pieni puuton luoto (9,5 a), jossa on merimerkki. Luodon lajistoon kuului 18 putkilokasvilajia Huomionarvoisia lajeja olivat mm. merisinappi, rantavehnä, isolaukku ja keto-orvokki sekä veden puolella merisätkin laskin saarelta jo 28 putkilokasvilajia, mutta yllättäen lajimäärä oli pudonnut 24 lajiin. Ehkä myöhäinen ajankohta vaikutti muutaman lajin verran, mutta luultavasti kyseessä on pienen lokkisaaren kasvillisuuden dynaaminen sukkessio. Kaikkiaan saarelta on kirjattu 42 putkilokasvilajia. Keskimäärin käyntikerralla tavattiin 22 lajia. Huomionarvoisiin lajeihin kuuluvat myös meriasteri, isomaltsa, rantaukonnauris ja suola-arho. Pukkiluodon luoteispuolinen saari, Norsikari Pinta-ala 0,05 ha, korkeus meren pinnasta 0,5 m, etäisyys mantereesta m, rantaviivan pituus 123 m, putkilokasvilajimäärä 10. Norsikari on puuton, noin viiden aarin kokoinen luoto Pukkiluodon luoteispuolella. Olen noussut saarelle neljästi. Vuonna 2011 saarella oli vain yksi maaputkilokasvi, suolamaltsa, sekä vesirannan puolella tähkä-ärviää ja ahvenvitaa. Parin vuoden kuluttua suolamaltsa oli edelleen ainoa maakasvi. Vuonna 2015 Norsikari

37 Klopan rannan kukoistusta, taustalla Ykspihlava löytyivät kalliovillakko (Senecio sylvaticus), suolamaltsa, jauhosavikka, poimuhierakka, kylänurmikka ja pohjanpihatatar. Saaren kokonaislajimäärä oli kasvanut kymmeneen. Kesällä 2016 luodolta ei löytynyt maakasveja. Ahvenvitaa oli ajautunut rantaan ja sitä kasvoi lähivedessä. Tällaisella nuorella luodolla on selvästi nähtävissä saarten kasviston muutos. Meren voimat ovat kasvillisuuden kannalta stressi- ja häiriötekijöitä, jotka voivat jopa hävittää jonkin lajin kokonaan saarelta. Toisaalta saarelle tulee jatkuvasti suvullisia ja suvuttomia kasvien lisääntymiselimiä ja uudet lajit saavat kasvupaikan saarelta. Vielä saaren kasvaessakin rantavoimat ovat merkittäviä muovatessaan rantaviivan tuntuman kasvillisuutta. Pöllö eli Kloppa Pinta-ala 0,99 ha, korkeus meren pinnasta 5 m, etäisyys mantereesta m, rantaviivan pituus 488 m, putkilokasvilajimäärä 80. Ykspihlavan eteläpuolelle sijoittuva pienehkö Kloppa tai Pöllö on somerorantainen saari, jonka keskellä on hyvin vaatimaton ja lähes käyttämätön kalamaja. Klopan maa-aines on pääosin lajittumatonta ja itäpuoli on jyrkkä. Saaren iäksi on arvioitu 460 vuotta. Alarannan kasvillisuus jää kovin puutteelliseksi kivisen rannan takia. Kivikkojadalle noustessa ahomansikka on varsin runsas. Varsinkin itäpuolen törmärannan luonnehtija on harvakseltaan mättäissä kasvava, runsaasti kukkiva merikohokki (Silene uniflora). Saaren puuston muodostaa lähes yksinomaan pihlaja, ja pensaskerroksen valtalaji on taikinamarja. Myös tyrni on yleinen. Kivikko luonnehtii koko saaren sisäosaa eikä edes pieniä hienojakoiselle maalle tyypillisiä niittykuvioita muodostu. Horsmat ja kannusruohot pärjäävät kuitenkin kivien rakosissa ja luovat kukinnallaan niittymäisen oloista maisemaa. Puoliloisen elämää viettävä pohjansilmäruoho on joinakin vuosina melko runsas. Saaren lokkiyhdyskunta tuo ajoittaisten leväheittojen ohella ravinteita karuun ympäristöön. Vaarantunut keltamatara kuuluu saaren lajistoon. 37

38 Ykspihlavankloppa tai Pöllö on varsin kivinen. Näkymä saaren eteläpäästä Itäosaa länttä ja saaren keskustaa kohti kuvattuna Klopalla vierailtiin , , , , , ja Korkein kerralla havaittu lajimäärä oli 54 putkilokasvilajia, joka tavattiin vuosina 2010 ja Kumulatiivinen putkilokasvien taksonimäärä oli seitsemän käynnin perusteella 82 ja lajimäärä 81. Vieraslajeista saarelle on tunkeutunut mm. kurtturuusu. Keskimääräinen lajimäärä on 48. Kloppa jää saaren koon ja lajimäärän kertymäkäyrän alapuolelle eli on lajistoltaan köyhempi kuin keskimäärin Preiviikinlahden vastaavankokoiset saaret. Kasvillisuus Alarantakivikko: rannikki-, ketohanhikki-, suola-arho-, merivirmajuuri- ja merikohokkikasvusto Ylärannan ja saaren keskiosan kivinen ja harvapuustoinen pienruohoketo: kannusruoho-, ahomansikka-, maksaruoho-, rantaukonnauris- ja maitohorsmaketo Ykspihlava Pinta-ala 2,72 ha, korkeus meren pinnasta 5 m, etäisyys mantereesta m, rantaviivan pituus 718 m, putkilokasvilajimäärä 98. Ykspihlavan rannat ovat somerokivikkoa. Saari on noussut merestä n. 500 vuotta sitten ja pinta-alaa on kertynyt noin 2,7 hehtaaria. Etelä- ja lounaisrannalle on kertynyt hiekkaa ja itärannalle vasta 1980-luvun puolivälin jälkeen jyrkkä kivijata. Veden ollessa alhaalla saaren etelään suuntautuva kivikkosärkkä erottuu niemenä. Meren pohja jatkuu saaren eteläpuolella matalana (2 m) ja hiekkaisena Kloppaan. Vesissä kasvaa ainakin hapsivitaa ja merisätkintä. Hiekkaisella alarannalla kasvavat mm. suola-arho, suolamaltsa, merinätkelmä (Lathyrus japonicus) sekä ylärannalla rantaukonnauris, pölkkyruoho, värimorsinko ja todennäköisesti istutusperäinen ruoholaukka (Allium schoenoprasum). Yksipihlavan keskiosassa kasvaa tiheä tuoreen kankaan mäntymetsä, joka vaikuttaa istutetulta. Lajistosta löytyykin lähisaarista eroten muutamia metsälajeja kuten mustikka, puolukka, riidenlieko (Lycopodium annotinum), metsätähti ja metsäalvejuuri. Vuoden 2010 syksyisellä käynnillä havaittiin useita sieniä mm. kangasrousku, kangas- ja isohapero. Kangasmetsän länsipuolella on tervaleppä- ja haapavaltainen (Populus tremula) rantametsikkö. Saaren länsirannallakin on pieni haapakuvio. Metsän reunoilta löytyy nummikuvioita, mutta kivinen luonne jättää ne melko vaatimattomiksi: jäkäliä, metsälauhaa ja huopakeltanoita (Pilosella officinarum) toki tavataan. Vaarantunut keltamatara, silmälläpidettävä kissankäpälä ja kangaskeltalieko (Diphasiastrum complantum ssp. complanatum), lienevät näiden numminiittykuvioiden parhaita lajeja. Saaren etelä- ja länsirannalla kasvaa useassa kohdin harvinaista merinätkelmää, ja merikohokki on tavallinen rannoilla. Tyrnit muodostavat puskurin eksponoidun rannan ja metsän väliin. 38

39 Yksipihlavan etelään suuntautuva kivinen särkkä Särkän länsipuolelle muodostunutta levävallia, jossa kasvoi mm. merinätkelmä (Lathyrus japonicus) Ykspihlavan etelärannan poronjäkälä variksenmarjanummea (Cladina Empetrum nigrum) Läntistä kivistä ylärantaa Ykspihlavalla havaittujen putkilokasvilajien määrän kehitys tutkimuskerroittain Putkilokasvilajimäärä Ykspihlavassa Lajimäärä Päivämäärä 39

40 Ykspihlavan mäntymetsä on istutettu Maihinnousua Ykspihlavalle suositellaan vältettävän Rajoitus on määrätty alueen linnuston suojaamiseksi. Ykspihlavassa eli muutaman vuoden ajan 1990-luvulla villiytynyt kaniinikanta. Tulokaskasvistoon kuuluu mm havaittu rantaputki. Ykspihlavan kumulatiivinen lajimäärä on kuuden käyntikerran jälkeen 99 putkilokasvia. Käyntikerralla on tavattu keskimäärin 68 lajia. Suurin käyntikertainen lajimäärä, 79 lajia, tavattiin Kasvillisuus Alarantahietikko ja -kivikko: suola-arho, suolamaltsa Ylärannan pienruohoketo: ahomansikka ja kannusruoho Kataja variksenmarjanummi Keskiosan tuore mäntykangas: metsälauha ja mustikka Länsiosan tervaleppä- ja haapavaltainen rantametsikkö Munakari Pinta-ala 1,71 ha, korkeus meren pinnasta 5 m, etäisyys mantereesta 670 m, rantaviivan pituus 700 m, putkilokasvilajimäärä 92. Kolmiomainen Munakari liittyy noin 800 m pitkän kivisen kannaksen kautta Yyterin dyynialueeseen. Tämä kannas on yleensä veden alla. Se on 1900-luvulla tulkittu rantavoimien synnyttämäksi kannakseksi, tomboloksi, mutta lienee Munakarin tavoin jäänne Oripäästä Selkämeren pohjaan ulottuvasta harjujaksosta, jonka rantavoimat ovat Yyterinniemellä tasoittaneet. Munakarin Yyterin puoleinen ranta on korkea ja jyrkkä somerikkotörmä, jossa pesi 1990-luvulle asti törmäpääskyjä. Munakarin rannat ovat muutoinkin karuja ja eksponoituja kivikkorantoja, joista osa on lähes kasvitonta kivikkoa. Itäisen törmän länsipuolelle, saaren keskiosaan on muodostunut painanne. Tässä ryteikköisessä mäntyjen, katajien ja tervaleppien luonnehtimassa kuviossa kasvaa joitain metsäkasveja kuten metsälauhaa, mustikkaa ja puolukkaa, mutta lajisto jää niukaksi. Lehtotähtimön (Stellaria nemorum) pieni esiintymä löytyi vuonna 2015 pihlajan juurelta. Kuusi, terttuselja (Sambucus racemosa), tuomi ja raita kuuluvat myös saaren puuvartislajistoon. Katajikon ja rannan väliin muodostuu jäkälien ja metsälauhan vallitsema sekä ahomansikan, sarjakeltanon (Hieracium umbellatum) ja variksenmarjan luonnehtima pienruohoinen nummi, jota katajat kaventavat. Kedon yksivuotislajistoon kuuluu lituruoho (Arabidopsis thaliana). Sieltä tavataan myös vaarantunutta keltamataraa ja kaksivuotista rantaukonnaurista. Kivisten rantojen lajisto on vaihtelevaa. Runsaimpia lajeja ovat järviruoko, ruokohelpi, suola-arho, kannusruoho, rantakukka ja pietaryrtti. Länsirannalla hietakastikka ulotti esiintymisensä alarannan kivikkoon asti. Rannikki, suolavihvilä, ketohanhikki, meriputki, rantavehnä, rantaukonnauris, pohjanpihatatar ja pujon 40

41 Munakarin jyrkkä Yyterin puoleinen törmä kaksi alalajia (Artemisia vulgaris var. coarctata ja var. vulgaris) sekä keto-orvokki kuuluvat myös lajistoon. Huomionarvoiseen lajistoon kuuluvat merikohokki ja isosuolamaltsa. Aivan viime aikoina saareen on alkanut kehittyä hienojakoista rantaa, jolta löytyi kesän 2015 käynniltä isorantasappi, hapsiluikka, isorölli ja merivihvilä tältä alueelta tavattin vielä rantayrtti (Lycopus europaeus), vilukko, pikkurantasappi ja punasavikka sekä muualta saarelta amerikanhorsma ja peltovillakko. Rantojen kivisyys vaihtuu meren puolella osin hiekkaiseksi pohjaksi syvemmällä. Näkinpartaiset (Chara aspera) ovat yleisiä pohjoispuolen rantavedessä. Myös merihapsikka, hapsivita ja tähkä-ärviä esiintyvät runsaina. Munakarilla on käyty viisi kertaa ja sieltä on tavattu 92 putkilokasvilajia. Ensimmäinen käyntikerta lienee ollut enemmänkin saarivierailu kuin kasvistokartoitus, sillä tavattiin vain 34 putkilokasvilajia tavattiin 70 putkilokasvilajia, vain 55 kasvilajia, kasvilajia ja kasvilajia. Lajimäärä näyttää olevan muutoksessa ja saareen on viime vuosina tullut uutta pehmeämmän rannan lajistoa. Saaren avoin sijainti vaikuttanee siihen, että lajistossa oikeastikin tapahtuu muutoksia. Kasvillisuus Rantakivikko: osin kasviton, alarannan kivikkokasvillisuus Alarantaniitty: kehittymässä Katajikko: mäntyjen ja katajien muodostama metsikkö Lehtimetsä: tervaleppä- ja heinävaltainen metsikkö Nummi: heinä- ja pienruoho- sekä variksenmarjanummi Munakarin kokonaislajimäärä jää alhaiseksi verrattuna esim. Kakkuriin, joka on pienempi saari. Munakarin etäisyys tutkimuksen lähtöpisteestä on suurin ja siksi saarella on vierailtu vain neljä kertaa. Alhaisempi lajimäärä on kyllä käsitykseni mukaan myös osoitus saaren lajiston niukkuudesta. Siihen vaikuttaa melko etäinen sijainti muihin saariin ja rantaan nähden ja se, että ranta on Yyterin hietikko, josta lähtevien lajien määrä on varsin niukka. Vallitsevat tuulet ovat luoteen suunnalta, missä etäisyys siemenlähteisiin on suuri. 41

42 Munakarin umpeutuvaa kataja variksenmarjanummea Munakarin särkkä kohti Yyteriä Outoorin saaristo Outoorin saaristo muodostuu kolmesta suuresta saaresta, Outoorista, Kallioluodosta ja Santakarista sekä Ojalankareista ja muutamasta Outoorin ja Kallioluodon välisestä luodosta. Outoori Pinta-ala 14,98 ha, korkeus meren pinnasta 7,5 m, etäisyys mantereesta 3270 m, rantaviivan pituus 2100 m, putkilokasvilajimäärä 199. Outoori on yksi saariston suurimmista saarista (n. 15 ha). Se on kasvanut jo kivisellä kannaksella kiinni Santakarin saareen. Meri vyöryy yli tämän kivikon säännöllisesti eikä kannakselle ole vielä muodostunut maakasvillisuutta. Outoori on Porin kaupungin virkistysaluetta, ja siellä on ollut vierasvenelaituri jo pitkään. Niin muodoin se on veneilijöiden suosiossa, mutta suuri osa taitaa liikkua vain aivan sataman, kesäkeittiön ja huussin välittömässä läheisyydessä, sillä saarelle ei juuri ole tallautunut polkuja. Saaren länsiosassa sijaitsevalla Outoorin muistomerkillä osa kävijöistä pistäytyy. Saarelle on rakennettu luontopolku, jonka asiantuntevat taulut on juuri Outooria silmällä pitäen suunnitellut Karri Jutila. Tosin polun taulut ovat nykyisin uusimisen tarpeessa. Outoorin satamalahtea reunustaa rantaniitty, joka on perukastaan järviruokojen luonnehtimaa korkeakasvuista rantaniittyä ja jatkuu sieltä länteen ja etelään matalakasvuisena suolavihvilän ja ketohanhikin luonnehtima somerikkona. Maankohoaminen on vuosien saatossa kuivannut osin entistä vesialuetta. Alueelta löytyvät mm. meri- ja hentosuolake, rantayrtti, luhtakuusio (Pedicularis palustris) sekä lännenmaarianheinä (Hierochloë odorata ssp. baltica) ja solmuvihvilä (Juncus articulatus var. articulatus). Lahden perukan ruovikko vaihettuu mesiangervovaltaisen rantaniityn kautta rantalehdoksi. Saaren sisäosan lehdon valtalajit ovat käenkaali (Oxalis aceto- Satamalahden kelluva sauna Torpedovene S2:n muistomerkki

43 Outoorinlahden rantaniittyä sella), metsä- ja isoalvejuuri (Dryopteris expansa) sekä puna-ailakki. Lehdon tuomi- ja hieskoivuvaltaisesta lehtipuustosta on viime vuosina kaatunut suuri osa ja kulkeminen alueella on hankalaa. Lehdon kätköissä kukkii valkolehdokki (Platanthera bifolia). Siellä kasvavat myös mm. lehtotähtimö ja lehtopähkämö (Stachys sylvatica), joista jälkimmäistä Kalinaisen mainitsemaa lajia tosin en itse ole tavannut saarelta. Lehdon linnustoon kuuluvat mm. lehto- ja mustapääkerttu sekä kultarinta. Pääosa sisäosan metsästä on tuoretta mäntykangasta, jossa vallitsevat mustikka ja metsälauha. Metsäkastikka (Calamagrostis arundinaceae) on löytänyt riittävän suojaisan kasvupaikan saaren keskiosasta eikä viihdykään muualla saarella. Reunojen kivikkovalleilla mäntymetsän kenttäkerros on kuivaa kangasta. Juuri Ilmakuva Outoorien saaristosta. Porin kaupunki, kaupunkimittaus 2017, lupa nro 464. täältä löytyy tähtitalvikin iso kukkiva kasvusto. Satamalahden somerikkorannan kivisissä kohoumissa rannan valtalajit ovat isolaukku, punanata ja ketohanhikki sekä luonnehtijana suolasänkiö. Maininnan arvoinen laji on myös vilukko. Satamalahdelman vesikasvillisuus on rehevää ja merisätkin, hapsivita sekä ruskoärviä ovat runsaita. Satamalahden itärantaa punaa suolasänkiö (Odontites littoralis)

44 Outoorin lehtoa Outoorin eksponoidun, kivikkoisen länsirannan kasvillisuutta Saaren kaakkois- ja itäosan rantaan on muodostunut levävalleja, joilla kasvaa nokkosten, mesiangervon ja pillikkeiden lisäksi mm. mäkilitukkaa ja luhtatähtimöä (Stellaria palustris). Järviruovikko levittäytyy myös täällä. Outoorin itäosassa on paikoitellen hiekkapaljastumia ja hiekkarantaa. Niiden kasvillisuuden valtalajistoon kuuluvat hietakastikka, rantaukonnauris, punakoiso, tyrni, keltamaksaruoho ja rantavehnä. Lisäksi hiekalla tavataan värimorsinkoa ja suola-arhoa. Saaren pohjois-koillisosassa on vanha mökki, jonka pihapiirin kedolla viihtyvät mm. mäkilemmikki (Myosotis ramosissima), pölkkyruoho, peltotädyke (Veronica arvensis), karvaskallioinen (Erigeron acer), lituruoho, rantakanankaali (Barbarea stricta) ja kissankello (Campanula rotundifolia). Kissankäpälä lienee viihtynyt juuri tällä samalla kedolla, mutta en ole sitä viime vuosina huomannut. Pohjois- ja länsirantaa luonnehtii kivijata, jonka kasvistoon kuuluvat mm. merinätkelmä, pohjanlahdenlauha ja rantavehnä. Yllättäen tuomi sinnittelee kivien välissä. Myös täällä länsiosassa on ylärannan ketoa, jonka lajistoon kuuluvat mm. ahomansikka, maksaruohot, huopakeltano ja keltamatara. Outoorin saarella on vierailtu yhdeksän kertaa ja kaikkiaan on tavattu 199 putkilokasvitaksonia ja 194 lajia. Keskimäärin käyntikerralla tavattiin 141 lajia. Suurin lajimäärä, 164 lajia, laskettiin Lajimäärä on ollut vuosien saatossa tasaisessa kasvussa. Outoorin lajirunsaus alaa kohden on hyvin keskimääräinen Preiviikinlahden saarten joukossa. Outoorin putkilokasvilajimäärä on hieman korkeampi kuin samaa suuruusluokkaa olevalla Rohusin saarella Virossa (Leito 2015). Kasvillisuus Järviruovikko ja järviruokovaltainen rantaniitty Matalakasvuinen suolavihvilä- ja ketohanhikkivaltainen alarantaniitty Mesiangervovaltainen rantaniitty Hauruvallit: nokkos-, mesiangervo- ja pillikekasvustot sekä järviruovikko Rantalehto ja sisäosan tuomi- ja hieskoivuvaltainen lehto: käenkaali, metsä- ja isoalvejuuri sekä puna-ailakki Mäntyvaltainen tuore kangas: mustikka ja metsälauha Kivikkovallien kuiva mäntykangas Pohjois- ja länsirannan kivijata: merinätkelmä, pohjanlahdenlauha ja rantavehnä Hiekkapaljastumakedot: keltamaksaruoho ja rantavehnä Mökin pihaketo Ylärannan pienruohoketo: ahomansikka, maksaruohot, huopakeltano ja keltamatara Satamalahdelman vesikasvillisuus 44

45 Outoorin ja Kallioluodon väliset saaret Outoorin itäpuolella sijaitsee muutamia pieniä saaria, joista yhteen pääsee kävellen, veden ollessa alhaalla. Osa saarista tulee kasvamaan lyhyellä aikavälillä kiinni Outooriin ja osa saarista on syvemmän uoman takana ja säilynee itsenäisenä vielä pitkään. Olen kirjannut kahden saaren lajistoa vain kursorisesti kesällä Pohjoisemmalta luodolta kirjattiin 30 ja eteläisemmältä 21 putkilokasvilajia. Kartalla (Kansalaisen karttapaikka 2016) näkyy neljä pientä saarta, mutta ilmakuvassa kaksi näistä näyttäisi kasvaneen yhteen (2770 m 2 ). Lähempänä Outooria on n. 800 m 2 :n ja ulompana 255 m 2 :n saari. Santakari Pinta-ala 5,45 ha, korkeus meren pinnasta 5 m, etäisyys mantereesta 2920 m, rantaviivan pituus 1250 m, putkilokasvilajimäärä 116. Santakari on Outoorien saariryhmän läntisin saari ja Preiviikinlahden saarista toiseksi läntisin Truutholman jälkeen. Se on kooltaan keskikokoinen eli 5,4 hehtaaria ja korkein kohta lienee viiden metrin luokkaa. Santakarilta lienee aikanaan otettu hiekkaa, sillä alueella on pieni hiekkakuoppa. Hiekkaa on myös itärannalla, joka onkin uimiseen sopiva. Vedessä viihtyvät monet vesiputkilokasvit, kuten ahven- ja hapsivita ja merihaura, sekä levät. Santakari on varsin karu ja pääosin kivikkorantainen saari. Länteen, avomeren suuntaan antavan törmän päällä on tyrniä tai ketokivikkoa. Saaren keskiosan kivikkoista nummea luonnehtivat mm. jäkälät, variksenmarja, metsälauha ja ahomansikka. Myös keltamatara ja ahokissankäpälä kuuluvat lajistoon. Lohkareiden luonnehtimilla rannoilla on paikoin ruohovartista lajistoa. Etelälahdelmaan on kehittymässä rantaniittypoukama. Itäpuolen Kasvillisuus Alarantakivikko Ylärannan kivikkotörmä: tyrni tai keto Keskiosan nummi: jäkälät, variksenmarja, metsälauha ja ahomansikka Etelälahdelman kehittyvä rantaniitty Itärannan hiekkaranta, jossa kasvillisuus jatkuu runsaana vedessä Keskiosan hiekkakuoppa Tiheähkö mänty- ja katajavaltainen kuvio Santakarin kivistä nummea

46 Santakarin hiekkaranta lahdelma on hiekkarantaa ja hiekkaa on myös otettu saaren keskiosaan aikanaan tehdystä hiekkakuopasta. Kaakkoisosan itäpuolen rannalla on ehkä kehittynein rantakasvillisuus, mitä saarelta löytyy. Santakarilla ei ole varsinaista metsää, mutta hiekkakuopan tuntumassa on tiheähkö mänty- ja katajavaltaisen puuston kuvio. Hiekkakuoppaan on muodostunut myös kosteutta vaativaa kasvillisuutta. Santakarin eteläpuolella meressä viihtyy rakkolevä ja sieltä tavattiin viisi karppimaista kalaa, joissa oli valkea täplä. Santakarilla pesii merikihupari. Santakarilla on tavattu kaikkiaan 119 putkilokasvitaksonia ja 116 lajia kahdeksalla käyntikerralla. Keskimäärin käyntikertaa kohden tavattiin noin 70 kasvilajia. Suurin lajimäärä oli 89 putkilokasvilajia, joka havaittiin Kallioluoto Pinta-ala 15,54 ha, korkeus meren pinnasta 7,5 m, etäisyys mantereesta 2860 m, rantaviivan pituus 2600 m, putkilokasvilajimäärä 238. Kallioluoto on suurin (n. 15,5 ha) ja vanhin Preiviikinlahden saarista. Saari on saanut nimensä länsirantaa, etelä- ja pohjoispäätä luonnehtivista kallioista, joita ei muilta lahden saarilta löydykään. Saaren korkein kohta lienee noin 7,5 m, joka ylitetään useammassa kohdassa. Kallioluoto on monien veneilijöiden suosiossa itärannalla olevan suojaisen hiekkarannan ansiosta. Ranta on pienirakeista nk. Yyterin hiekkaa (eli hietaa), mutta veden puolella on kohtalaisesti kiviä, mikä tekee uimaan menon hieman haasteelliseksi. Kallioluodon itäpuolen hiekkaranta osin avoin ja kasviton. Hiekalla valtalajeina ovat rantavehnä ja hietakastikka. Ylärannan katajikossa vallitsevat metsälauha, keltamatara ja ahomansikka. Levävalleja on ajautunut paikoin hiekalle ja varsinkin saaren koillisosan jo kiviseksi muuttuneelle rannalle. Leväkasaumien valtalajeina ovat mm. isomaltsa ja isosuolamaltsa. Hietikolta on löytynyt myös suolamaltsan ja merimaltsan (Atriplex littoralis) mahdollinen risteymä sekä pehmytpillike (Galeopsis ladanum). Myös rantaukonnauris on toisinaan varsin runsas hiekkaisilla valleilla. Kivikkorannan vallitseva kasvillisuusyhteistö koostuu ruokohelvestä, järviruokosta, maitohorsmasta ja kannusruohosta. Näillä main rannan kasvillisuusvyöhyke on muutamien metrien levyinen ja useamman metrin korkuinen. Saaren pohjoiskärjessä on kalliota ja jäkälävaltaista katajanummea, jonka valtalajistoa ovat vaaleaporonjäkälä, variksenmarja, ahomansikka, kannusruoho ja metsälauha sekä kataja. Saaren länsirannalla on paikoin isolaukku ranta-alpi mesiangervo -valtaista kasvillisuutta. Hienojakoisimmilla ja levää si- 46

47 Kallioluodon luonnon vaihtelevuutta: kivikkojataa ja tervaleppälehtoa sältävillä rannoilla alarannan kasvillisuus muuttuu suolavihvilän, meriluikan ja sinikaislan vallitsemasta alarannan alaosasta, suolasänkiö- ja ketohanhikkivaltaiseen keskiosaan. Varsinkin Kallioluodon luoteispään lahdelmiin on muodostunut luontaista rantaniittyä. Esimerkiksi kirjoitin käynnin jälkeen, että saaren luoteispään, kallioiden välissä sijaitsevaa, toiseksi pohjoisinta rantaniittyä vallitsevat luhtakastikka (Calamagrostis stricta), meriluikka, suolavihvilä, rantamatara (Galium palustre) ja rönsyrölli ja luonnehtivana esiintyy rantanätkelmä. Saaren keskiosan länsipuolella on lehtoa, joka on paikoin tervaleppä mesiangervovaltaista kosteaa lehtoa, jossa myös suo-orvokki (Viola palustris) on paikoin valtalajina. Kostea lehto muuttuu vaihettuen kuivemmaksi, kun kuljetaan saaren keskiosan suuntaan. Tuoreessa lehdossa vallitsevat käenkaali, alvejuuret ja vadelma. Isoalvejuuri on ehkä metsäalvejuurta runsaampi. Kallioluodon keskiosissa länsirannan kalliot laskevat mereen. Kallioiden kuivuuteen ja paisteeseen ovat sopeutuneet ruoholaukat ja muutamat muut kallioketokasvit. Kallioiden raoissa kasvaa paikoin vastaavanlaista nummimaista kasvillisuutta kuin saaren eteläpäässä. Siinä kasvillisuutta vallitsevat alle puolimetriset katajat ja variksenmarjat. Saaren sisäosaa kohden kuljettaessa kalliot saavat metsäpeitteen. Kalliometsän valtalajeja ovat mänty, puolukka, vaalea- sekä harmaaporonjäkälä sekä seinäsammal. Paikoin metsä on saniaisvaltaista ja sitä luonnehtivat tervaleppä, Kallioluodon kalliot vaihtelevat ropoisemmista varsinaisiin silokallioihin

48 Kallioluodon kasvitonta kivijataa. Taustalla Katava ja Kuuminaisten niemi. Pienet luodot ovat Ojalankareja hieskoivu, isoalvejuuri ja riidenlieko. Kallioluodossa on useita kallion koloihin muodostuneita pieniä suolaikkuja ja vähän isompia juuri keskiosan tienoilla. Suurimmilla suolaikuilla viihtyvät mm. luhta- (Carex vesicaria), riippa- (C. paupercula), harmaa- (C. canescens), tähti- (C. echinata) ja pullosara (C. rostrata) sekä lukuisat pyöreälehtikihokit (Drosera rotundifolia). Kallioluodon eteläpäätä luonnehtii kallion päälle kehittynyt nummi, joka lienee syntynyt laajan kallionlohkeaman alueelle, missä sukkessio on edennyt puuston tuloon. Kasvillisuustyypin valtalajeja ovat mänty, kataja, variksenmarja, metsälauha, sarjakeltano, keltamatara, vaaleaporonjäkälä ja seinäsammal. Pienissä kallionhalkeamissa on sammal- ja jäkälävaltaista kasvillisuutta ja varsinkin vaaleaporonjäkälää. Paikoin on muutamien neliömetrien suopainanteita, joissa viihtyvät mm. kangas- ja korpirahkasammal, variksenmarja, tervaleppä, jokapaikansara (Carex nigra), pullosara, rönsyrölli, kurjenjalka (Potentilla palustris), juolukka (Vaccinium uliginosum), isokanerva (Vaccinium oxycoccos) ja suo-orvokki. Maininnan arvoista lajistoa ovat myös mm. ruohokanukka (Cornus suecica), joka kypsyttää marjansa myös eteläpään pikkuisilla suolaikuilla. Yhteen kallionkoloon on muodostunut jopa pieni lampi, josta löysin uistinvitaa (Potamogeton natans). Paikoin kallion päällystän kasvillisuus on samankaltaista kuin kivijadalla, jossa kasvaa kataja matalina alle 0,5 m pensaina. Länsirannan kallioita Suurin pullosaravaltainen suokuvio

49 Kasvillisuus Itäpuolen hiekkaranta: rantavehnä ja hietakastikka Ylärannan katajaketo: metsälauha, keltamatara ja ahomansikka Levä- eli hauruvallit Kivikkoranta: ruokohelpi, järviruoko, maitohorsma ja kannusruoho Pohjoiskärjen kalliot ja jäkälävaltainen nummi, jossa katajaa: vaaleaporonjäkälä, variksenmarja, ahomansikka, kannusruoho ja metsälauha Rantaniityt: vesirajan meriluikka ja sinikaisla, maarannan alaosan suolavihvilä, maarannan keskiosan suolasänkiö ja ketohanhikki, maarannan yläosan isolaukku ranta-alpi mesiangervo- tai paikoin rantanätkelmäniitty Tervaleppä-mesiangervovaltainen kostea lehto Tuore lehto: käenkaali, alvejuuret ja vadelma Lehtomaisen kankaan kuusikko Kalliokasvillisuus: ruoholaukat ja muutamat muut kallioketokasvit Kallioiden suolaikut: sarat ja ruohokanukka Nummi: kataja, variksenmarja, metsälauha, sarjakeltano, keltamatara, vaaleaporonjäkälä Lampi Karu, lähes kasviton kivijata: jäkälät Mäntyvaltainen kuivahko ja tuore kangas Kallioluodon eteläpään kivistä länsirantaa vallitsevat kannusruoho, hietakastikka, rönsyrölli, ahopellava ja ketohanhikki sekä luonnehtivat pietaryrtti, ranta-alpi ja mesiangervo. Saaren etelä- ja kaakkoisosa on karua, lähes kasvitonta kivijataa. Keskellä kiviin ovat tarttuneet monet jäkälät, kiventiera (Aspicilia cinerea), karttajäkälä (Rhizocarpon geographicum), kivi- ja kaarrekarve (Parmelia saxatilis, P. conspersa) sekä voijäkälä (Candelariella). Tyrskyt ovat muodostaneet kivikkoon valleja. Kallioluodon keskiosassa on laajahko alue mäntyvaltaista kuivahkoa ja tuoretta kangasta. Sieltä löytyy myös kuusivaltainen lehtomaisen kankaan kuvio, jossa metsän sukkessio on edennyt pisimmälle. Kallioluodosta on tavattu yhdellätoista käynnillä 244 putkilokasvitaksonia ja 238 lajia. Keskimäärin käyntikerralla tapasin 137 putkilokasvilajia. Tällaisen suuren saaren lajisto tuntuu olevan pienen saaren lajistoa jopa vakaampi, sillä uusia lajeja havaittiin esim. vuonna 2015 vain kolme kappaletta. Suurin lajimäärä, 163 lajia, laskettiin Terttu Vartiaisen 1980 julkaisemat monipuoliset saariston kasvillisuutta ja kasvistoa käsittävät tutkimukset osoittivat, että Perämeren 18,6 ha kokoisen Ulkokrunnin putkilokasvilajimäärä oli samalla tasolla Kallioluodon kanssa. Outoorin itäistä hiekkarantaa pohjoisesta kuvattuna Outoorin itäosan katajanummea Kuvat: Karri Jutila. 49

50 Ojalankarit Ojalankarit ovat hädin tuskin merestä nousseita, toistensa tuntumassa olevia luotoja Kallioluodon ja Katavan välillä. Luodot voidaan sijaintinsa perusteella nimetä itäiseksi, keskimmäiseksi ja läntiseksi Ojalankariksi. Ojalankareilla on käyty ja Keskimmäinen luoto on toistaiseksi kasviton. Itäinen Ojalankari Pinta-ala 0,07 ha, korkeus meren pinnasta 0,2 m, etäisyys mantereesta 2650 m, rantaviivan pituus 106 m, putkilokasvilajimäärä 7. Itäisellä Ojalankarilla tavattiin kesällä 2011 niukkana viisi putkilokasvilajia, suolamaltsa, jauhosavikka, pohjanpihatar, poimuhierakka ja keltamaksaruoho. Kaikki kasvilajit ja niiden muodot ovat tyypillisesti lintulannoitukseen sopeutuneita ja kaksisirkkaisia kasveja. Vuonna 2013 poimuhierakkaa ja keltamaksaruohoa ei enää tavattu, mutta punakoiso oli tullut niiden tilalle. Kolme muuta lajia oli edelleen saarella. Tässä on huomattavissa, että luotojen kasvilajisto on voimakkaassa muutoksessa ja uusia lajeja tulee vuosittain ja niitä myös häviää saarelta. On todennäköistä, että vuosien 2011 ja 2013 välillä hävinneet lajit saapuvat uudelleen saarelle ja jäävät sen osakkaiksi, kunhan onnistuvat saamaan riittävän jalansijan tässä häiriöiden ja stressitekijöiden luonnehtimassa ympäristössä. Keskimmäinen Ojalankari Keskimmäinen Ojalankari on pääosan ajasta veden alla eikä siellä esiinny putkilokasveja. Karin kooksi voidaan arvoida veden ollessa alhaalla n. 400 m 2. Läntinen Ojalankari Pinta-ala 0,12 ha, korkeus meren pinnasta 0,5 m, etäisyys mantereesta 2640 m, rantaviivan pituus 138 m, putkilokasvilajimäärä 21. Läntisellä Ojalankarilla (1165 m 2 ) tavattiin kesällä putkilokasvilajia. Näistä pohjanpihatatar oli kohtalaisen runsas. Tyrniä ja suolamaltsaa tavattiin muutamia yksilöitä, ja muut lajit olivat hyvin niukkoja: jauhosavikka, juolavehnä, rannikki, suolavihvilä, rantavehnä, ruokohelpi, järviruoko, ketohanhikki, poimuhierakka, iso- ja keltamaksaruoho sekä merisaunio. Tulokkaista viisi oli heinäkasveja. Vuonna 2013 kasvillisuuden alan mainittiin olevan jo n. 10 m 2, ja maakasvilajeja tavattiin 18. Pihatatar oli säilynyt runsaimpana lajina, mutta nyt kohtalaisesti esiintyi jo rannikkia, suolavihvilää, keltamaksaruohoa ja suolamaltsaa, josta tavattiin molemmat alalajit, iso- ja pikkusuolamaltsa. Lisäksi luodolla kasvoi isomaltsa. Juola- ja rantavehnä olivat hävinneet lajistosta. Muut vuonna 2011 tavatut lajit löydettiin 2013 edelleen luodolta. Muita uusia taksoneja olivat rantapiharatamo, tahmavillakko, punakoiso, merisuolake ja vedessä kasvanut merihapsikka. Rantaan oli ajautunut lettoruskolevää, suolilevää ja ahdinpartaa. Itäinen ja läntinen Ojalankari ovat melko lailla samankokoisia luotoja. Itäisempi on pitkulaisempi muodoltaan. Luotoja vertailemalla huomataan, että lähempänä Kallioluotoa ja vallitsevien läntisten ja luoteisten tuulien alla olevalle läntiselle Ojalankarille on rantautunut enemmän kasveja kuin itäiselle. Sattumallakin on suuri merkitys, minkä kasvien siemeniä saarille ajautuu, itää ja saa jalansijan. Yksi syysmyrsky 2010-luvun alussa synnytti hiekkarannan itäisen Ojalankarin itärannalle. 50

51 Suolavihvilätuppoja (Juncus gerardii) läntisessä Ojalankarissa. Karri ja Soma itäisellä Ojalankarilla Kuuminaisten niemen edustan suurehkot saaret Kolmen suuren saaren eli Mustakarin, Puskuurin ja Truutholman lisäksi tähän saaristoon luetaan näiden saarten tuntumassa sijaitsevat pienet saaret kuten Vartkrunninkari, Vartkrunnin luoto ja Puskuurinkari eli kaikkiaan kuusi saarta tai luotoa. Mustakari eli Vartkrunti Pinta-ala 8,5 ha, korkeus meren pinnasta 5 m, etäisyys mantereesta 670 m, rantaviivan pituus m, putkilokasvilajimäärä 187. Keskikokoinen ja metsäinen Mustakari eli peruskartan mu- kaan Vartkrunti on muodoltaan melko pyöreä. Siihen kuuluu kaakkoisosaan muodostunut särkkä. Saari on itäosan mökkipihaa ja venepaikkaa lukuun ottamatta luonnonsuojelualuetta. Varkruntin eli Mustakarin, Puskuurin ja Truutholman sijainti. Maanmittauslaitoksen avoin data

52 Mustakarin itärannan lahdelma ja särkkä Saaren itärannalla on hiekkaa ja muualla kivikkoa. Koillisrannan epilitoraalissa on pieni törmä ja kaakkoispäädyssä on hiekkainen moreenisärkkä. Korkeimmalla kohdalla itäosassa sijaitsee kivijata eli pirunpelto. Mustakari kuuluu diabaasikallioperän alueelle. Saaren havupuuvaltaisessa sisäosassa on myös kohtalaisesti kuusta. Länsirannalla metsää reunustaa tervalepikko ja itäpuolella katajikko (Jutila K. 1995). Saaren iäksi on arvioitu n. 710 vuotta. Särkän suojaamaan itäiseen hiekkaiseen lahdelmaan on ajautunut vuosien saatossa paksulti rakko- ja rihma- sekä muuta levää. Hydrolitoraalissa esiintyy harvinaista ja edellisessä (Raunio ym. 2008) uhanalaisarvioinnissa puutteellisesti tunnetuksi luokitettua pikkuluikka hapsiluikkaniittyä, jota on myös itäisen niemekkeen etelärannalla. Levävalliniityllä valtalajisto on monipuolista ja vuosittain vaihtelevaa. Vuonna 2010 runsaimpina esiintyivät mesiangervo, rantaukonnauris, peltopillike, meriohdake, värimorsinko ja peltotaskuruoho (Thlaspi arvense). Rannan muuta tyyppilajistoa ovat mm. merivirmajuuri, poimuhierakka, ketohanhikki, rannikki ja aivan vesirajassa ahdinparta. Syksyllä 2015 lahdelman levävallilla kasvoi jo joitakin parin metrin kokoisia lepän taimia kertoen sukkession etenevän. Kaakkoissärkällä pesii kalalokkiyhdyskunta. Mustakarin loivaprofiilisia etelä- ja länsirantoja luonnehtii kivinen moreeni. Itäosan alarannalla vallitsee ketohanhikki rannikkivaltainen niitty, jonka joukossa on toki monipuolisesti muitakin somerikkorantojen lajeja. Ketohanhikin molemmat alalajit löytyvät saarelta. Esimerkiksi kirjoitin seuraavasti: Länteen Mustakarin hiekkakivimoreenirannan geolitoraalin niittyä, jossa kasvaa mm. ahopellavaa (Linum catharticum) Kuva valkokukkaisesta ahopellavasta, on otettu Kuuminaisen Pihlavaluodon laitumelta Kuvassa näkyvää hirssisaraa (Carex panicea) ei Preiviikinlahden saarilla kasva. 52

53 Putkilokasvilajimäärä Mustakarissa Lajimäärä Päivämäärä Mustakarissa havaittujen putkilokasvilajien määrän kehitys tutkimuskerroittain. päin tultaessa heinä- ja ruohovartinen kasvillisuus runsastuu, ja näitä ainutlaatuisia niittyjä luonnehtivat punanata ja suolasänkiö. Mustakarin lounais- ja länsirannalla, Puskuria vastapäätä sijaitsee n. 80 m matkalla, leveydeltään 5-10 metrinen pellavaniitty (Linum catharticum), jonka monimuotoiseen lajistoon kuuluvat silmälläpidettävä pikkurantasappi, isorantasappi, suolasänkiö, vilukko ja isolaukku. Erikoisuutena tällä alueella on pieni laikku käärmeenkieli ahopellava -kasvustoa. Uloimpien kivien joukossa kasvaa pohjanlahdenlauhaa ja luotosorsimoa. Uutena tulokkaana havaittiin Mustakarissa 2011 rantaputkea (Ligusticum scoticum) muutaman verson verran. Mustakarin sisäosa on kuivaa ja tuoretta mäntyvaltaista kangasta, jonka lajistoon kuuluvat mm. käenkaali, tähti- ja keltatalvikki (Moneses uniflora ja Pyrola chlorantha). Mustakarin keski- ja pohjoisosassa on lehtomaista metsää, ehkä diabaasikallioperän ansiosta. Sieltä löytyy lehtokasveja kuten lehtotesma (Milium effusum), lehtoarho (Arenaria serpyllifolia), puna-ailakki ja sudenmarja (Paris quadrifolia). Mökin luona kasvaa mahdollisesti istutettu ruoholaukka. Mökille vievän polun varressa on edustavaa ketolajistoa kuten nuokkukohokki, vaarantunut keltamatara ja silmälläpidettävä kissankäpälä. Muita maininnan arvoisia lajeja ovat meriputki, lituruoho, pölkkyruoho, litutilli, koiranvehnä (Elymus caninus), karvaskallioinen, pohjansilmäruoho, suola-arho, merivihvilä, luhtakuusio, rantapiharatamo, meriratamo, rantaleinikki (Ranunculus reptans), sinikaisla, hentosuolake ja keto-orvokki tavattiin yksi levävallilla kasvava otavalvatti. Laji tavattiin samana vuonna Ulko- Harmaaltakin. Yllä olevaan kuvaan on kerätty Mustakarin putkilokasvilajimäärä kymmeneltä käyntikerralta ja kolmelta vuosikymmeneltä. Kaikkiaan Mustakarista on tavattu 187 putkilokasvilajia. Viime vuosina käyntikerroilla on havaittu noin 120 lajia ( ). Saaren lajimäärä näyttäisi olevan kasvussa. Tämä voi johtua suurelle saarelle tyypillisestä tulomuuton suuruudesta ja hyvistä olosuhteista. Toki kyseessä voisi olla myös havainnoinnin aiempaa suurempi tarkkuus, mutta toisaalta monilla muilla saarilla lajimäärä ei samalla tavalla ole noussut. Samankokoisten saarten tutkimustarkkuus on pyritty pitämään samantasoisena. Vuonna 2015 myöhäinen käyntiajankohta ( ) vaikutti lajimäärää laskevasti. Kierrosta jouduttiin myös kiirehtimään. Saarelta havaittiin silti neljä uutta taksonia. Kasvillisuus Alarantaniitty kivikko: ketohanhikki rannikkivaltainen Alarantaniitty: punanata-, suolasänkiö-, vilukko-, isolaukku-, käärmeenkieli ahopellavakasvillisuutta Levävallin suurruohoniitty Katajaikko Tyrnipensaikko Ylärannan keto: lintulannoitettu pienruohoniitty, ahomansikka keltamataraketo Lehtipuusto: muutama tervaleppä ja pihlaja Havupuusto: Kuiva, tuore ja lehtomainen mänty kuusikangas 53

54 Mustakarin lahdelman levävallin rehevää kasvillisuutta: rantakukka, poimuhierakka (Rumex crispus), pietaryrtti ja pujo (Artemisia vulgaris) ovat yleisimpiä lajeja. Oikealla rantakukka (Lythrum salicaria) ja ketohanhikkeja (Potentilla anserina) someroisella alarannalla Vartkrunninkari Pinta-ala 0,062 ha, korkeus meren pinnasta 0,5 m, etäisyys mantereesta 460 m, rantaviivan pituus 130 m, putkilokasvilajimäärä 25. Mustakarin kaakkoispuolella sijaitseva Vartkrunninkari (580 m 2 ) on puuton lokkiluoto, jolla on vierailtu viisi kertaa vuosina 2011 ja Pienten luotojen sukkessio etenee epätasaisesti riippuen kesän vedenkorkeuksista ja säätiloista. Putkilokasvilajimäärä nousi vuoden 2011 seitsemästä lajista 12 lajiin vuoteen 2015, mutta putosikin kymmeneen lajiin vuonna 2016 johtuen korkeasta veden pinnasta ja koleista säistä. Kaikkiaan luodolta on tavattu 27 putkilokasvilajia, joista on maakasveja 21. Näissä luvuissa ovat mukana jo rantaan ajautuneet vesikasvitkin. Rannikki on lajeista ainoa, joka on tavattu jokaisella käyntikerralla. Iso- ja pikkusuolamaltsa (Atriplex longipes ssp. longipes ja ssp. praecox), jauhosavikka, pohjanpihatatar, ketohanhikin alalajit (ssp. anserina ja ssp. egedii), luotosorsimo ja suolasolmukki ovat myös usein tavattuja lajeja. Meressä karin lähistöllä ja siitä Puskuriin päin on laajoja ahvenvitaniittyjä, jotka jatkuvat myös Puskurin ja Mustakarin salmessa. Meressä kasvavat myös merisätkin ja merihapsikka. Vartkrunninkari

55 Vartkrunninkarin länsipuolinen luoto Pinta-ala 0,025 ha, korkeus meren pinnasta 0,5 m, etäisyys mantereesta 460 m, rantaviivan pituus 80 m, putkilokasvilajimäärä 25. Vartkrunninkarin länsipuolella ja lähellä Mustakaria on pienempi luoto, jonka voisi nimetä myös Mustakarin luodoksi. Tällä luodolla on käyty kolme kertaa, vuosina 2013, 2015 ja Luodon lajimäärä oli vuonna putkilokasvilajia ja putosi siitä vuoteen 2015 seitsemään, jossa se on säilynyt. Kaikkiaan on tavattu 23 lajia, joista kuusi on vesikasveja ja maakasveja on 18. Rannikki on ollut runsain laji, vaikka sitäkin on melko vähän, sillä koko kasvillisuuden ala on vain kaksi neliömetriä. Lajistoon ovat kuuluneet pohjanlahdenlauha, hapsiluikka sekä vesikasveista mm. merisätkin, merihapsikka ja merihaura. Puskuuri eli Puskuri Pinta-ala 10,4 ha, korkeus meren pinnasta 7,5 m, etäisyys mantereesta 680 m, rantaviivan pituus m, putkilokasvilajimäärä 156. Kaakko luode-suuntaisesti asettuneessa Puskurissa, tai peruskartan mukaisesti kirjoitettuna Puskuurissa, on Truutholman ja Mustakarin tapaan kaakkoispäässä kapea, sorasta ja pienistä kivistä sekä hiekasta muodostuva särkkä, joka suuntautuu kohti Mustakaria. Puskuri on luonnonsuojelualuetta. Puskurin länsipäässä on pesinyt suuri harmaa- ja selkälokkiyhdyskunta (Erkkilä & Jutila 1995). Saaressa on pari mökkiä, joista ensimmäinen on rakennettu 1930-luvulla ja seuraavat siirretty Outooreista 1980-luvulla. 10,4 ha kokoisen Puskurin iäksi voidaan laskea noin 835 vuotta. Sekä kaakossa että pohjoisessa keskiosassa on lähes kasvitonta kivijataa. Koillisranta on lähisaarten tapaan etelä- ja lounaisrantaa niukempi kasvillisuudeltaan. Itse asiassa se on lähes kasviton kirjoitin: Raekoko muuttuu hienojakoisemmaksi rantaviivasta ylemmäs mentäessä: suuria lohkareita, pienempiä kiviä ja hienoa hiekkaa. Rantavalli on jyrkkä ja paikoin valleja on useita. Puusto, joka koostuu täällä männyistä, alkaa n. 20 m päässä rantaviivasta. Samassa alkaa miltei suoraan metsäkasvillisuus m päässä rantaviivasta on laattakiviä, jäkälää, sammalia ja joitain ketokasveja. Rannan kasvillisuus on mättäinä tai pieninä kasvustoina. Runsaimmat lajit ovat suola-arho, rantavehnä ja järviruoko. Vain 5 % alasta on kasvillisuuden peitossa. Puskurin keski- ja eteläosa on metsäinen muodostuen eksponoiduilla ja karuilla paikoin kuivasta variksenmarjan, kuivahkosta puolukan ja keskemmällä tuoreesta mustikan vallitsemasta mäntykankaasta. Metsän pienalaisuudesta ja saaren karuudesta kertoo saniaisten niukkuus: yksittäisiä metsäalvejuuria kasvaa tuoreella kankaalla. Riidenlieko sen sijaan on paikoin vallitseva kuivilla kankailla. Puskuurin pohjoisranta on lohkareiden ja hiekan luonnehtimaa karua rantaa, josta siirrytään suoraan mäntyvaltaiselle kuivalle kankaalle

56 Heli Puskuurin itää kohden suuntautuvalla särkällä, joka muodostuu hiekasta ja hioutuneista kivistä Puskuurin pohjoisrannan mäntyvaltaista kuivaa kangasta Kivisellä alarannalla on kasvillisuutta hienojakoisen maan kohdilla, missä juurtuminen on mahdollista. Rantapenkereen reunalla, tyrnipensaiden juurella on kivistä ja vaihtelevasti hienojakoista maata, jossa kasvaa monilajista niittykasvillisuutta. Nimeäisin saaren lounaispään rannat ja osin myös saaren itäosan rannoista somerikkorantaniityksi, vaikka ne eivät ehkä tyypillisintä niittymääritelmää täytäkään. Vuosien kuluessa näille alueille on kehittymässä rantaniittyä ja idässä ruovikkoa vähän Outoorin tapaan. Isolaukku, suolavihvilä, ahopellava, suolasänkiö, vilukko ja iso- sekä silmälläpidettävä pikkurantasappi ovat edustavaa somerikkoisen niittyrannan lajistoa. Pujon, suolamaltsan ja ketohanhikin sekä tavanomaiset että merialalajit tavataan Puskurissa. Pohjanlahdenlauha, rantavehnä ja merivihvilä löytyvät tyrskyisiltä rannoilta. Myös merikohokki kuuluu rantojen maininnanarvoiseen lajistoon. Saaren kaakkoisosan etelään antavalla, jyrkällä kivijatavallin yläosan törmäkedolla mm. ahomansikka, kelta- ja isomaksaruoho, vaarantunut keltamatara, ja paikoin nuokkukohokki ovat tavallisia. Myös silmälläpidettävää kissankäpälää tavataan. Samalla jadalla kasvaa myös merikohokkia, värimorsinkoa, lituruohoa ja rantaukonnaurista. Jadan korkeimmalla osalla katajat ovat vallitsevia. Saaressa on valtavasti ahomansikkaa, joka tuottaa hyvinä vuosina suuren sadon. Merelle eli länteen rantaprofiili tasoittuu eikä ole niin jyrkkä. Tänne on muodostunut pieni tervaleppävaltainen lehtomainen metsäkuvio, jonka pensaskerrokseen kuuluvat taikinamarja, musta- ja punaherukka sekä kenttäkerrokseen puna-ailakki. Puskurin etelärannalla on lähes kasvittoman kivikon jälkeen ensin suolavihvilämättäitä ja sen jälkeen suolavihvilä rannikkivyö. Tämän jälkeen punanata käärmeenkieli isorantasappiniitty, tyrnikasvustot ja tervaleppien luonnehtima rantavalli ja rantalehto. Toisissa kohdissa tervalepän korvaa rantavehnävaltainen ylärannan ketovyöhyke. Korkeammalla ja keskemmällä vallan saa metsälauha keltamatara vaalea- ja harmaaporonjäkälävaltainen umpeutuva nummi, puoliavoin metsikkö, joka vaihtuu kuivan kankaan männiköksi. Etelärannan ylärantakedolla mäntyjä on katkaistu ilmeisesti ajatuksena hoitaa aluetta, niin että keto ei umpeudu. Näillä main hyönteislajisto olikin edustava: kultasiivet (Lycaeninae) ja heinäsirkat (Chorthippus buguttulus) rytmittivät tekemääni käyntiä. Pohjois luoteispäässä on laaja ja upea nummialue, josta Metsähallitus on poistanut katajia ja muuta puustoa nummikasvillisuuden elvyttämiseksi. Puiden peittävyydeksi kyseisellä nummella merkitsin vielä n. 10 % ja kirjoitin, että keskellä nummea oli matavia katajamattoja, mäntyjä ja kuusia siellä täällä. Hoidon jälkeen puiden määrä oli nummella varsin vähäinen (< 2 %) pitkään, mutta aika monia pihlajan taimia (1-2 m) näkyi nousseen sinne kesällä Nummen valtalajeja ovat maisemaa punaava metsälauha ja vaalea- ja harmaaporonjäkälä (Cladonia arbuscula ja C. rangiferina) sekä luonnehtijana keltamatara ja paljon niukempana nuokkukohokki. Nummen reunoilla ahomansikka runsastuu. Myös hirvenjäkälä (Cetraria islandica) ja palleroporonjäkälä (Cladonia stellaris) kasvavat numminiityllä. Nummen hyönteislajisto on monimuotoinen ja siihen kuuluvat monet heinäsirkat (Corthippus brunneus ja Myrmeleotettix maculatus). Puskurin luoteiskärjen luona kasvoi runsaasi värimorsinkoa vuonna 1995, ja sitä on lännen puoleisella rannalla edelleen. Vieraslajina haitalliseksi arvioitua kurtturuusua esiintyy laajoina kasvustoina kautta saaren luoteispään. Sen lähellä kasvava merinätkelmä saattaa olla tulevaisuudessa vaarassa. Kurtturuusua oli torjuttu vuonna 2013 ja ruskeita ruusun rankoja oli kesällä 2014 näkyvissä. Torjuntaa oli jatkettu myös vuonna Uusia versoja on edelleen nousemassa, joten työtä tulee jatkaa. Lisäksi uusi kurtturuusukasvusto löytyi koillisen rannan hietikolta. Yksittäinen komealupiini (Lupinus polyphyllus) on merkitty Puskurista kesän 2011 tarkastuksella. Terttuseljakin kasvaa saarella. Tulokaslajistoa edustaa myös rantaputki, jonka tapasin Puskurista ja ylipäätään Preiviikinlahdelta ensi kerran vuonna

57 Puskuurin länsipään metsälauha-jäkälänummi (Deschampsia flexuosa - Cladonia), jolla on variksenmarjaympyröitä (Empetrum nigrum) Laji on rantautunut Puskurin lisäksi muutamaan muuhunkin Preiviikinlahden saareen rantalinjoja saarelle tehdessäni kirjoitin: Puskurin luoteiskärjen pohjoispuolella on lokkikolonia, jossa esiintyy myös meriharakka. Ranta nousee täällä hieman loivemmin ja joukossa on enemmän hienoainesta. Niemen kärki on avoin tai puoliavoin. Rantakasvillisuus alkaa vesirajasta. 0 5 m on kivikkoa, 5 7 m rantavehnää, 7 20 m tasaisehkoa niittyä, jossa hietakastikka, katkeramaksaruoho, punanata, metsälauha, isolaukku, keltamatara, ahomansikka, tyrni, pihlaja ja kataja vallitsevat. Noin m päässä rantaviivasta maa nousee selvemmin, ja metsälauha, sammalet ja jäkälät pääsevät vallalle. Monin paikoin niemen kärjen tuntumassa on laajoja tyrnikasvustoja. Rantavyöhyke vähän niemenkärjestä etelään on vesirajan luona (0-10 m) lohkareinen ja kivinen. Niiden koloissa kasvaa lähinnä heiniä, ketohanhikkia, rantavehnää ja hiekkaisemmissa kohdissa, vähän ylempänä punanataa, maitohorsmaa ja keltamaksaruohoa. Niitty muuttuu metsälauha- ja jäkälänummeksi, jonka lajistossa luonnehtijana on mm. nuokkukohokki. Puskuria ympäröivällä merialueella varsinkin särkän ympäristössä kasvaa tähkä-ärviää, hapsi- ja ahvenvitaa sekä meri- ja kiertohapsikkaa (Ruppia cirrhosa). Särkän tuntumassa vesikasvilajistoon kuuluivat mm. kapearakkolevä, lettiruskolevä, merisykeröparta (Tolypella nidifica) ja valtalajina paikoin esiintyvä kultajouhilevä (Haplosiphon tortuosus). Puskurin putkilokasvitaksonimääräksi muodostui selvitykseni 13 käyntikerran aikana 159. Lajimäärä on kaikkiaan 156 (joista osa vesikasveja). Käyntikerralla havaittu putkilokasvimäärä on vuosien saatossa kasvanut, tosin tasaantuen viime vuosina. Suurin putkilokasvilajimäärä, 110 lajia, saavutettiin Keskimäärin on tavattu noin 93 lajia vuosittain. Puskuurin putkilokasvilajimäärän kehitys vuosina kuvassa on huomioitu vain vuodet, jolloin on tehty laajempi kasvistokartoitus saarella. Saaren kokonaislajimäärän kasvu on taittunut ja kokonaislajisto on saatu selville, sillä uutena lajina Puskuurilla tavattiin vain peltopähkämö (Stachys palustris), joka kasvoi eteläosan itäkärjen niemen tyvessä ja lounaisrannan levävallissa. Puskuurilla havaittujen putkilokasvilajien määrän kehitys tutkimuskerroittain. 120 Putkilokasvilajimäärä Puskuurissa Lajimäärä Päivämäärä 57

58 Kasvillisuus Alarantaniitty kivikko: ketohanhikki-, suolavihvilä- ja isolaukkuvaltainen kivinen rantaniitty Katajikko Kurtturuusupensaikko Ylärannan keto: törmän pienruohoniitty, metsälauha-, nuokkukohokki- ja keltamataraniitty Metsälauha-, jäkälä-, variksenmarja-, nuokkukohokki- ja keltamataranummi Lehtipuusto: tervaleppälehto Havupuusto: Kuiva, kuivahko ja tuore mäntykangas Puskuurinkari eli Puskurinkari Pinta-ala 0,3 ha, korkeus meren pinnasta 2,5 m, etäisyys mantereesta m, rantaviivan pituus 220 m, putkilokasvilajimäärä 54. Puskuurinkari on Puskuurin pohjoispuolella sijaitseva pieni luoto, jolla kasvaa yksi pihlaja ja suurruohoniittyä. Yli metrin meren pinnan yläpuolelle sijoittuvassa keskiosassa kasvaa nurmiröllivaltaista (Agrostis capillaris) kuivaa niittyä, jota reunustaa suuruohojen luonnehtima kukoistava merenrantalajisto. Alarantaa luonnehtivat rannikki, rönsyrölli ja paikoittaisesti esiintyvä pohjanlahdenlauha sekä harva ja matalahko järviruoko. Huomionarvoisia ovat iso- ja pikkurantasappi sekä suolasänkiö. Vähän ylempänä viihtyvät punanata, merivirmajuuri, rantakukka ja karhunputki. Pietaryrtti ja hietakastikka (Calamagrostis epigejos) ovat laajalti vallalla ylärannalla. Hiekkaisilla paikoilla kasvaa rantavehnää sekä kulosammalta. Lituruoho ja pohjanlahdensilmäruoho edustavat yksivuotislajistoa. Vaarantunut keltamatarakin tavataan. Puuvartisista lajeista runsain on tyrni. Syksyn 2015 pikaisella käynnillä saarelta löytyi tervalepän taimi. Vadelmaa esiintyy kohtalaisesti, mutta ensimäisellä kerralla kirjatut tuomi ja punaherukka näyttäisivät hävinneet saaren lajistosta toistaiseksi. Sukkessio etenee metsän suuntaan hitaasti, mutta varmasti. Saaren rannoilla esiintyvät tyypillisenä ahdinparta, suolilevä ja valejouhilevä (Scytosiphon lomentaria) laskin saarelta 21 putkilokasvilajia, mutta liekö joitain jäänyt varhaisen ajankohdan takia huomaamatta saarella vieraillessani laskin yhteensä 35 ja putkilokasvilajia lajimäärä jäi 35 putkilokasvilajiin osin myrskyn aiheuttaman hätäisen käynnin vuoksi. Myös kierros oli tehtävä turhankin liukkaasti, sillä alkoi sataa ja ukkosmyrsky lähestyi: lajimäärä jäi 33 putkilokasviin. Siankärsämö kirjattiin kuitenkin aimmin huomaamatta jääneenä lajina listalle. Lajimäärä lienee pitkällä aikavälillä kasvussa aktiivisen sukkession ja toisaalta meren tuomien yksivuotisten lajien kautta. Kokonaislajimäärä on tähän mennessä 55 putkilokasvilajia. Kasvillisuus Alarantaniitty kivikko: rannikki rönsyrölli Ylempi maarantaniitty: merivirmajuuri karhunputki Puskuurinkari: kuvassa näkyy rannan kivisyyttä ja saarta luonnehtiva pihlaja sekä laajahko ruohovartisen kasvillisuuden alue Kuvassa on rantaan kasautunutta hiekkaa ja levävallia, jotka luovat otollisia olosuhteista kasvien itää

59 Truutholman lounaisrannan kivilohkareiden välissäkin kasvillisuus sinnittelee tyrskyistä huolimatta Truutholma Soma ja meren rantaan kuljettama poiju aavan meren äärellä Truutholmassa Pinta-ala 6,96 ha, korkeus meren pinnasta 7,5 m, etäisyys mantereesta m, rantaviivan pituus m, putkilokasvilajimäärä 115. Preiviikinlahden saarista läntisin, tuulen tuivertama Truutholma (n. 7 ha) on erittäin kivinen saari, jossa ei ole juuri nummeakaan: puut ponnistavat kiven rakosista. Paikoitellen puusto ja pensasto on tiheääkin, mutta suurelta osin kenttäkerros on tosin heikosti kehittynyt. Koillisranta on pääosin kasvitonta lohkareikkoa. Saaren itäpäästä kurottuu kohti Puskuria särkkä, jonka kiviaines on naapurisaaren vastaavaa huomattavasti lohkareisempaa. Truutholman kiviaines sisältää runsaasti rapakiveä, mikä viittaa kallioperän läheisyyteen. Truutholman iäksi voidaan arvioida 670 vuotta ja se kohoaa noin 7,5 m meren pinnan yläpuolelle. Myös Truutholma on luonnonsuojelualuetta. Truutholman itäpäässä pesii kalalokki- ja lapintiirayhdyskunta (Sterna paradisea) ja lounaisrannalla suuri harmaa- ja selkälokkiyhteisö (L. fuscus)(erkkilä & Jutila 1995). Kesän 2016 käynnillä huomasin saaressa teerikukon (Tetrao tetrix). Truutholman saarella kasvaa kataja- ja tyrnipensaikkoa ja harvaa matalaa puustoa (kuusta, pihlajaa, tervaleppää), jota ei voi varsinaiseksi metsäksi kutsua. Säpin eli luoteispuolen rannalla ruokohelpi (Phalaris arnundinaceae) muodostaa jonkinlaisen vyön alarannalle. Varsinkin luoteisrannalla suurten lohkareiden välistä nousee yllättävän reheviä kasveja. Maininnanarvoisia ovat meriasterin (Aster tripolium), merinätkelmän, merikohokin, isorantasapen, suola-arhon ja pohjanlahdenlauhan esiintymät. Saaren sisäosien kaakkoispäässä kivien väliin on jäänyt jonkin verran hienoainesta ja kataja- ja pihlajakasvustojen tuntumaan muodostuu pienruohoista nummea. Taikinamarja on runsas ja tuomeakin tavataan jonkin verran. Puusto ei ole kunnon metsää. Truutholman valta- ja luonnehtijalajeihin kuuluvat vaalea- ja harmaaporonjäkälä, metsälauha, kataja, pihlaja, kannusruoho, vaarantunut keltamatara ja sarjakeltano. Silmälläpidettävistä lajeista saarelta tavattiin vielä vuonna 1991 kissankäpälä, mutta 59

60 Putkilokasvilajimäärä Trutholmassa Lajimäärä Päivämäärä Truutholman putkilokasvilajimäärän kehitys. Huomioitu vain vuodet, jolloin varsinainen inventointi. viime aikoina sitä ei ole näkynyt. Ristikukkaisista mainittakoon värimorsinko, pölkkyruoho ja rantaukonnauris. Kurttulehtiruusu kukoistaa Truutholman saarella. Jo kesällä 2010 havaittua rantaputkea on useampia yksilöitä. Terttuselja esiintyy luontaisen oloisena. Tahma- ja peltovillakkoakin (S. arvensis) tavataan hauruvallivyöhykkeessä. Truutholmassa on käyty kaikkiaan kymmenen kertaa yhdeksänä vuonna, ja sieltä on havaittu kaikkiaan 118 putkilokasvitaksonia ja 115 lajia. Viime vuosina käyntikertakohtainen lajimäärä on ollut 75. Keskimääräinen lajimäärä on 63, jos kuvassa näkyvät vuodet huomioidaan. Suurin lajimäärä, 82 lajia, tavattiin Vaikka havaittu lajimäärä jäi vain keskinkertaiseksi, havaittiin tälläkin kerralla yksi uusi laji, lännenmaltsa. Truutholman lajimäärä jää ikäisekseen saareksi varsin vaatimattomaksi, johtuen varmasti juuri saaren kivisyydestä ja sijainnista avomeren äärellä, missä rantavoimat, eroosio ja tuulet ovat merkittäviä häiriötekijöitä saaren kasvillisuuden kannalta. Kasvillisuus Alarantakivikko: ruokohelpi, rannikki ketohanhikki Umpeutuva nummi: Kataja, pihlaja ja taikinamarjakasvustot, jonka kenttäkerroksessa metsälauhaa Kurtturuusupensaikko Avoin nummi ja ylärannan keto: törmän pienruohoniitty, kannusruoho-, keltamatara-, ahomansikka- ja metsälauhaniitty Soma Truutholman pohjoisrannan kivijadalla Truutholman länsirannan kivikkoa

61 Preiviikinlahden perukan saaria Preiviikinlahden perukan saarista tutkittiin seitsemän. Suuri osa perukan saarista on mökitettyjä. Maknaisten luoto Pinta-ala 0,032 ha, korkeus meren pinnasta 0,2 m, etäisyys mantereesta 18 m, rantaviivan pituus 75 m, putkilokasvilajimäärä 16. Maknaisten luoto ei ole aivan Preiviikinlahden perukassa, mutta voidaan kuitenkin luokitella perukan saarten kanssa samaan joukkoon. Vierailin luodolla, jossa oli paljon laulujoutsenen (Cygnus cygnus) ulosteita. Laulujoutsenpesue, kolme poikasta ja emot, havaittiin lähistöllä. Myös nuolihaukka (Falco subbuteo) huomattiin liitelemässä ja varoittamassa lähistöllä. Punainen sudenkorento pörräsi myös luodon päällä. Luodon rantaa reunustaa järviruokovyö ja keskellä on rönsyrölliniitty. Luodolle olivat saapuneet ensimmäiset seitsemän tervalepän tainta. Valtalajistoon kuuluivat myös ketohanhikki, rannikki sekä vähän niukempana isorölli, syysmaitiainen, ruokonata, suolavihvilä ja isorantasappi. Huomionarvoiseen lajistoon kuuluvat myös vilukko ja valkoapila. Kaikkiaan saarella havaittiin 16 putkilokasvilajia. Langsannanluoto Langsannanluodosta ei ollut nähtävissä kuin kiviä veden alla, vaikka peruskartalla tämäkin on merkitty saarena. Todennäköisesti joinakin vuosina pikku luodolla on maakasvilajistoakin. Langsannankari Pinta-ala 0,43 ha, korkeus meren pinnasta 2,5 m, etäisyys mantereesta 0 m (tie); 40 m (alun perin), rantaviivan pituus 322 m, putkilokasvilajimäärä 57. Langsannankarissa on huvila ja sinne johtaa nykyisin tie, joten saari ei ole siinä mielessä verrattavissa muihin tutkittuihin saariin eikä sitä ole mukana kokoomalajiluettelossa. Tien vaikutuspiirissä ja varrella olevat rikkakasvilajit jätetiin pois kasvistoluettelosta (57 putkilokasvilajia), joka laadittiin melko kiireellä. Järviruoko luonnehtii tervaleppävaltaisen saaren rantoja. Runsaana esiintyvien kasvien joukkoon kuuluvat pietaryrtti, ranta-alpi, mesiangervo, vadelma, rannikki, ketohanhikki, syysmaitiainen, rönsyrölli ja suolavihvilä. Vuohenputken (Aegopodium podagraria), koiranputken, peltovalvatin ja pujon esiintyminen heijastelevat liikenteen ja ihmisten vaikutusta. Hiekkaisella rannalla lajisto on kuitenkin varsin samankaltaista kuin muilla saarilla. Maininnanarvoista lajistoa olivat mm. suolasolmukki, suolaleinikki, pohjanpihatatar, suolasänkiö, vilukko, isorantasappi, katkera- ja isomaksaruoho sekä keto-orvokki. Maknaisten luoto Langsannankari

62 Preiviikin kalasataman edustan ruovikoitunut saari Tiiran poikanen Uutkrunnien pikkuluodolla Preiviikin kalasataman saari Pinta-ala 0,335 ha, korkeus meren pinnasta 2,5 m, etäisyys mantereesta 6 m, rantaviivan pituus 283 m, putkilokasvilajimäärä 38. Kaivetun veneväylän tuntumassa sijaitsee korkean järviruovikon ja rehevän tervalepikon luonnehtima kaksiosainen saari (3460 m 2 ), joka lienee aiemmin ollut kaksi erillistä saarta. Järviruoko on jopa kolmemetristä ja tämä saari omaakin tutkituista saarista suurimman ruohovartisten kasvien korkeuden. Saarella käytiin vain kerran, , jolloin sieltä tavat- tiin 38 putkilokasvilajia. Ruokojen lisäksi rannoilla oli yleisesti sinikaislaa. Rannan valtalajistoa edustivat myös rönsyrölli, suolavihvilä, rantamatara ja mesiangervo. Hieman niukempia olivat isorölli, rannikki, ketohanhikki, ranta-alpi, merivirmajuuri ja rantanätkelmä. Puuvartislajistoon kuuluivat myös hieskoivu ja kiiltopaju. Huomionarvoista lajistoa edustivat myös merisuolake, suolasänkiö, vilukko, luhtakuusio, lännenmaarianheinä, isolaukku ja puna-ailakki. Previikin kalasataman luoto Pinta-ala 0,0225 ha, korkeus meren pinnasta 0,2 m, etäisyys mantereesta 69 m, rantaviivan pituus 60 m, putkilokasvilajimäärä 8. Preiviikin kalasataman luoto (225 m 2 ) on edellä kuvatun saaren itäpuolella sijaitseva, aivan ruokojen peittämä noin metrin korkuinen saari, jolta kirjattiin kahdeksan putkilokasvilajia. Rannan valtalajistoa olivat rannikki, rönsy- ja isorölli sekä sinikaisla. Myös järvikaisla tavattiin. Muut lajit olivat poimuhierakka, luhtakuusio ja rantamatara. Uutkrunnin eteläpuolinen lintuluoto Pinta-ala 0,0384 ha, korkeus meren pinnasta 0,2 m, etäisyys mantereesta 69 m, rantaviivan pituus 60 m, putkilokasvilajimäärä 25. Lintujen kansoittama Uutkrunnin koillispuolinen lintuluoto oli erillinen saari ainakin korkean veden aikaan , jolloin sieltä kirjattiin 25 putkilokasvilajia, joista kaksi oli rantaan ajautuneita vitoja, ahven- ja hapsivita. Luodon valtalajistoa olivat järviruoko, ketohanhikki, rannikki, rönsyrölli ja mesiangervo. Puuvartisia edusti vain kolme tervalepän noin metrin korkuista tainta, joista korkein oli noin kolme metriä, ja yksi 30 cm korkuinen tyrni. Huomionarvoisia olivat kiertotatar, pohjanpihatatar, punasavikka, sammakonvihvilä, isolaukku, suolasänkiö, vilukko ja isorantasappi. Tiirat, lokit ja tukkakoskelot pesivät saarella tiheänä yhdyskuntana. 62

63 Isorantasappi (Centaurium littorale) Uutkrunnin lintuluodon soraista rantaa Uutkrunni Pinta-ala 0,082 ha, korkeus meren pinnasta 2,5 m, etäisyys mantereesta 430 m, rantaviivan pituus 460 m, putkilokasvilajimäärä 80. Preiviikin kalasatamasta pohjoiseen sijaitsee Uutkrunnin mökkisaari, jossa on vierailtu kahdesti, tosin toinen kerta oli talvella jäitä myöden ( ) toteutetulla käynnillä löytyi 75 putkilokasvilajia. Lajit olivat pääosin samoja kuin talvella havaitut, mutta pölkkyruohoa, valkoapilaa ja rönsyleinikkiä ei nyt löytynyt. Talvinen lajimäärä oli 48 lajia. Uutkrunnilla pesi keväällä 2016 kyhmyjoutsen ja saarella havaittiin västäräkki, kalatiira, nauru- (Larus ridibundus), kala- ja harmaalokkeja. Uutkrunnin keskellä on mäntyjen luonnehtima metsälauha mustikkametsikkö ja länsiosassa tervaleppävaltainen metsikkökuvio. Lajistoon kuuluvat mm. puna-ailakki ja kangasmaitikka. Saaren puuvartislajistoon kuuluvat myös hies- ja rauduskoivu, tuomi, kataja, tyrni, kiiltopaju, terttuselja, punaherukka ja taikinamarja. Noin 20 m 2 :n kedolla vallitsevat ahomansikka, isolaukku, lampaannata ja metsälauha. Huomionarvoisiin ketolajeihin kuuluvat myös vaarantunut keltamatara, kelta- ja isomaksaruoho, siankärsämö, keto-orvokki, lituruoho ja nurmirölli. Saaren itäpuolelle on kehittynyt pehmeäpohjainen rantaniitty, mutta muutoin saaren rannat ovat kivistä moreenia. Kivisten rantojen valtalajeja ovat ranta-alpi, rannikki, ketohanhikki, merivirmajuuri, rönsyrölli, ruokonata ja ruokohelpi. Pehmeämmällä kohdalla kasvavat järviruoko, suolasänkiö, suolasolmukki, sammakonvihvilä ja vilukko. Levä- ja ruokokasaumilta löytyy monipuolinen lajisto: peltopillike, rantanenätti, peltokanankaali, pietaryrtti, nokkonen ja rantalemmikki. Suolaleinikki on löytänyt tiensä myös Uutkrunnin rannoille. Pohjanlahdenlauha, suolamaltsa ja suolavihvilä esiintyivät niukkana. Uutkrunnin ketoa Saaren länsirantaa

64 Korkeakarin pohjoisrantaa Korkeakari Pinta-ala 0,057 ha, korkeus meren pinnasta 2,5 m, etäisyys mantereesta 243 m, rantaviivan pituus 283 m, putkilokasvilajimäärä 80. Korkeakarilla (5 700 m 2 ) on huvila ja useita rakennuksia. Saaren keskusta on nurmikkoa, istuksia ja kasvimaakin löytyy. Koristekasvilajistoon kuuluu mm. juhannusruusu (Rosa pimpinellifolia) ja muita ruusuja (Rosa sp.), päivänlilja (Hemerocallis sp.), pioni (Paeonia ssp.), kevätkaihonkukka (Omphalodes verna), tarhatyräkki (Euphorbia cyparissias), ruiskaunokki (Centaurea cyanus), hopeahärkki (Cerastium tomentosum), kaukasianmaksaruoho (Sedum spurium) ja tarha-akileija (Aquilegia vulgaris). Myös ketoneilikka (Dianthus deltoides) ja suikeroalpi (Lysimachia nummularia) sekä kohtalaisesti levinnyt kielo (Convallaria majalis) lienee istutettu. Tervaleppä, pihlaja, haapa ja rauduskoivu ovat saaren valtapuita, mutta niiden lisäksi puuvartislajistoon kuuluvat kataja, mänty, istutettu vuorimänty (Pinus mugo), tuomi, vadelma, karviainen, punaherukka ja halava (Salix pentandra). Istutusten lähistöllä on kuvio niittyä, jossa viihtyvät sekä kuivemman paikan lajit kuten nurmirölli, isomaksaruoho, aho-orvokki ja ahomansikka että suurruohot kuten koiranputki, nokkonen ja maitohorsma. Tervaleppälehdon kenttäkerroksen valtalajistoon kuuluvat mm. puna-ailakki ja metsämaitikka. Maininnan arvoisia ovat myös lehtoarho ja sudenmarja. Saaren eteläosassa on hienojakoista maata ja rantaniittyä. Järviruoko on runsas vesirannassa ja järvi- ja sinikaisla kuuluvat lajistoon. Ranta-alpi, ketohanhikki, rönsyrölli, rannikki ja isolaukku värjäävät rantaa vähän ylempänä. Huomionarvoisia ovat myös vilukko, isorantasappi, lännenmaarianheinä. Kertymävallilta tavataan mm. peltotaskuruohoa, peltopillikettä ja peltovillakkoa. Preiviikinlahden perukassakin on n. 2 m vettä, mikä on selvästi enemmän kuin paikoitellen Preiviikin kalasataman ja entisen koulun rannassa. Laajoilla alueilla kasvoi näkinpartaisia ja monin paikoin myös hapsivitaa. Korkeakarin lajistoon kuuluu 77 putkilokasvilajia, kun aitoja koristekasveja ei huomioida. Koristekasveja olisi ollut enemmänkin kuin kirjattiin, mutta tähän ei haluttu käyttää aikaa. Suikeroalpia sekä kivikkopuutarhaa

65 Luontotyyppikohtainen tarkastelu Preiviikinlahden saaristo tarjoaa monimuotoisen kokoelman erilaisia luontotyyppejä rannalta, kedoille, metsään ja soille. Luontotyyppejä tarkastellaan tässä teoksessa kasvillisuuden ja kasviston kannalta. Kallioperällä on merkitystä saarten ravinteisuuden kannalta. Maaperän laatu vaikuttaa kasvillisuuteen: Santakari on muodostunut hiekasta ja sorasta ja Kallioluodossa on suurimmat avokalliot. Saarten sijainti vaikuttaa ratkaisevasti mereisten olojen äärevyyteen ja toisaalta saarille kulkeutuvien siementen ja siitepölyn määrään. Saariston kasvillisuus eroaa merkittävästi mannerrannan kasvillisuudesta. Rantojen kasvillisuuden määräävä tekijä on veden korkeuden vaihtelu. Itämeressä ei ole vuorovettä, mutta veden pinnan korkeus vaihtelee Porin korkeudella noin metrin rajoissa (Jutila 1999). Yleensä vesi on alhaalla alkukesällä ja nousee kohti loppukesää. Korkeimmilleen meren pinta nousee yleensä syysmyrskyjen aikana. Viime vuosina tosin ilmastonmuutoksen vaikutuksesta keskimääräinen veden korkeusrytmi näyttää muuttuneen. Preiviikinlahden edustan saarien rannat ovat karkearakeisten maalajien luonnehtimia ja kasvillisuus on varsin mosaiikkista. Vartiainen (1980) on kutsunut tällaisia rantoja väitöskirjassaan nummityypin sarjaksi hienojakoisten rantojen selkeiden kasvillisuusvyöhykkeiden sijaan. Varsinaista niittyrantojen sarjaan kuuluvaa kasvillisuutta löytyy Preiviikinlahdelta lähinnä lahden perukan saarten rannoilta ja Outoorin silttipohjaiselta lahdelta, missä hydrolitoraaliin on muodostunut ruovikkokuvio. Se on takamaastostaan soistunut ja vaihtuu aika nopeasti rantalehdoksi, joten kokonaisuutena täälläkään vyöhykkeisyys ei ole selkeää. Kivi- ja lohkarerannat Tässä tarkoitetaan kivi- ja lohkarerantoja, jotka ovat lajittuneita ja joukossa on vain vähän hienojakoista ainesta. Hienojakoisen aineksen vähäisyyden vuoksi nämä rannat ovat kaikkein niukkakasvistoisimpia. Tällaisia rantoja on mm. Ykspihlavan, Klopan ja Munakarin, Katavan, Puskurin ja Truutholman rannoilla. Vertailuna on kuitenkin hyvä muistaa, että esimerkiksi Merikarvian Ourissa kivi- ja lohkarerannoilla hienojakoista ainesta on vielä Preiviikinlahtea vähemmän. Preiviikinlahden kivi- ja lohkarerantojen vesiraja on monesti lähes kasviton, paikoin esiintyy yksittäisiä suolamaltsoja. Suurempikivisille lohkarerannoille muodostuu varsinkin jyrkästi laskevaan rantaan merikohokkikasvustoja. Ne muodostavat kasvustoja varsinkin pohjois- ja itärannoille, missä kilpailevaa lajistoa on vähän. Geolitoraalia luonnehtii monin paikoin merikohokki, ja myös merisauniota tavataan siellä täällä. Tämä Påhlssonin (1994) julkaisussakin mainittu merisaunio merikohokkityyppi esiintyy Preiviikinlahdella edustavimmillaan Klopan, Ykspihlavan ja Munakarin saarilla. Påhlssonin toimittamassa (1994) julkaisussa epilitoraalin tyyppinä mainitaan tällaisilla rantavuori- ja kivikkorannoilla merikaali- (Crambe maritima) ja juolavehnävaltainen (Elytrigia repens) kasvillisuus. Merikaalia ei Preiviikinlahdella esiinny, ja lähimmät kasvustot ovat Reposaaren länsirannalla, jonne se lienee tuotu. Juolavehnä sen sijaan on paikoitellen tyypillinen näillä lajittuneilla kivikkorannoilla, mutta ei niille yksinomaan rajaudu. Epilitoraalin tyyppinä on Påhlssonissa (1994) esitelty myös siankärsämö vuohenputkityyppi. Preiviikinlahden saarten tyrskyn puoleisten lajittuneiden rantojen epilitoraalissa näyttää esiintyvän em. Påhlssonin julkaisussa kuvaamaton tyyppi, joka sisältää lajeja em. kahdesta tyypistä. Tätä voidaan pitää meriputkityyppinä, jota voi nähdä Truutholmassa. Rantaputki mainitaan kummassakin mainitussa Påhlssonin tyypissä, ja Preiviikinlahdellakin laji on asettunut ensisijaisesti näille hiekkakivirannoille. Katavan itäpään etelään antavalla rannalla on pikkukivirantaa, jonka geolitoraalissa ainakin joinain vuosina esiintyy suurina kasvustoina yksivuotisia kasveja kuten jauhosavikkaa. Määritetyt kasvillisuustyypit Hydrolitoraali: leviä Geolitoraali: Silene uniflora-tyyppi ( Trileurospermum maritimum); yksivuotinen kasvillisuus kuten Atriplex longipes ssp. longipes ja Chenopodium album -yhteisö Epilitoraali: Angelica archangelica ssp. litoralis 65

66 Karri Truutholman kivikkoisella pohjoisrannalla Taustalla Outoorien saariryhmä. Lajittuneet hieta-, hiekka- ja sorarannat Laajimmat hiekkarannat tutkimusalueella ovat Kallioluodon itärannalla ja Santakarissa. Ykspihlavan eteläpäässä ja Mustakarin eli Vartkruntin lahdelmassa on pienalaisia hiekkarantoja. Hiekka sekoittuu soraan ja kivikkoon muuallakin esim. Puskurissa ja Katavassa. Vesirajassa liikkuva hiekka ja ravinteiden vähäisyys asettavat rajoitteita kasvien hietikoiden valtauksessa, mutta vähän ylempänä rantaviivasta kasvillisuus on vallannut ne täysin. Variksenmarja, sarjakeltano, hietakastikka, lampaannata (Festuca ovina) ja jäkälät sekä kataja ovat tyypillisiä lajeja ylärannalla. Alempana suola-arho, merisinappi, juolavehnä, rantaukonnauris, maitohorsma, hiirenvirna (Vicia cracca) ja maksaruohot ovat leimallisia hiekkarantojen lajeja. Vartiainen (1980) kuvailee suola-arhon olevan merkittävä dyyninrakentaja. Preiviikinlahden saarten hietikot eivät vedä vertoja läheisille Yyterin hiekoille ja dyyneille. Saaristossa on paljolti kyse karkeammasta hiekasta, kun Yyterin sannathan ovat hiekkaa, hietaa ja hiesua luvulla syysmyrskyt ovat synnyttäneet muutamaan saareen uusia pikkuhietikoita. Preiviikinlahden rantojen rantaniityt ovat syntyneet hienojakoisille lajittuneille rannoille. Näitä ei puhtaina ja laajoina löydy saarista. Rantaniittyjen kasvillisuusvyöhykkeet ovat lahden rannoilla loivan topografian ansiosta todella leveitä. Lajittuneita rantaniittyjä niitetään varsinkin Yyterin lietteiden ja Riitsaranlahden suunnalla. Etelärannalla on karjan laiduntamaa rantaniittyä. Lahden perukan lajittuneiden rantaniittyjen lajisto on samankaltaista kuin saarten moreenirantojen niittymäinen kasvillisuus. Mannerrannoilla pitäytyvät kuitenkin kokonaan mm. suomyrtti (Myrica gale), jäkki (Nardus stricta), punakämmekkä (Dactylorhiza incarnata) ja ruskokaisla (Blysmus rufus). Hydro- ja sublitoraalin puolella lajittuneilla rannoilla kasvillisuus oli runsaampaa kuin lajittumattomilla rannoilla. Tyypillisiä valtalajeja olivat täälläkin ahvenvita, hapsivita ja merisätkin. Preiviikinlahden perukassa tavataan laajoja näkinpartaisniittyjä. Hydrolitoraalissa kasvaa hapsiluikkaa mm. Mustakarin lahdelmassa ja Munakarin kehittyvällä rantaniityllä. Määritetyt kasvillisuustyypit Sublitoraali: Potamogeton perfoliatus P. pectinatus -tyyppi Hydrolitoraali: Chara aspera -tyyppi, Eleocharis acicularis -tyyppi Geolitoraali: Cakile maritima Honkenya peploides Atriplex prostrata -tyyppi Epilitoraali: Empetrum nigrum Festuca ovina Hieracium umbellatum -tyyppi 66

67 Preiviikinlahden saarten edustavimmat hiekkarannat löytyvät Kallioluodosta Lajittumattomien moreenirantojen avoin kasvillisuus Suurimmaksi osaksi Preiviikinlahden saarten ranta-aines on sekoittunutta eli mukana on erikokoisia lajitteita. Tyypillisimpiä ovat kivien luonnehtimat rannat, joissa on hienoainesta kohtalaisesti ja lohkareita siellä täällä. Näitä rantoja kutsutaan toisinaan somerikkorannoiksi. Aavan meren ääressä Truutholmassa, Outoorissa ja Santakarissa osa rannasta on lohkareiden luonnehtimaa rantaa, jossa kuitenkin on joukossa kohtalaisesti kiviä ja hienoainesta. Lajittumattomien moreenirantojen alarannan kasvillisuutta löytyy kaikilta saarilta. Kun hydrolitoraalin järviruovikot ovat melko yleisiä mannerrannalla, ne ovat harvinaisia saarien rannoilla. Tämä johtuu osittain siitä, että maalaji on karkearakeisempaa saarilla kuin mannerrannalla voimakkaampien aallokon voimien vuoksi. Saarilla litoraalin kasvillisuusvyöhykkeisyys on heikommin kehittynyttä kuin mantereella ja osin vyöhykkeet ovat sekoittuneita. Tämä johtuu suuremmista häiriötekijöistä saarien rannoilla. Kuuminaisten saariston tyypillisin alarannan kasvillisuus muodostuu ketohanhikista ja rannikista. Ylärannan lajisto vaihtelee aika paljon eri paikkojen välillä ja valtalajeihin kuuluvat mm. keltamatara, ahomansikka ja mesiangervo. Hydro- ja sublitoraalin eli vesirannan kasvillisuus Tässä tutkimuksessa hydro- ja sublitoraali kasvillisuutta kirjattiin vain muutamista paikoista perustuen pääosin veden päältä tehtyihin havaintoihin. Muutamilla kohteilla sukellettiin. Moreenirantojen hydrolitoraalin kasvillisuus on yleensä varsin niukkaa ja koostuu rihmalevistä sekä yksittäisistä sinikaisloista, järviruokoista sekä meriluikista. Moreenirantojen sublitoraalissa yleisiä olivat ahvenvita- ja hapsivitakasvustot. Havaintoja tehtiin myös kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteisöistä ja punaleväyhteisöistä. 67

68 Ulko-Harmaalla moreenisen alarannan alaosan rannikkivaltainen (Glaux maritima) kasvillisuus levittäytyi laajalle alavan rannan ja mutkaisen rantaviivan myötä Kukkivia rannikkeja Geolitoraalin eli maarannan kasvillisuus Loivasti kohoavilla ja hienojakoisilla rannoilla lajisto voi olla hyvinkin monimuotoista ja alarannan kasvillisuus jakautuu vyöhykkeisiin (kts. liite 2). Lajittumattomilla moreenirannoilla esiintyy vesirajan tuntumassa laikuittain pohjanlahdenlauhakasvustoja. Näille uloimmille kivikoille ja geolitoraalin alaosaan ulottaa kasvustonsa myös rannikki, joka voi muodostaa hyvinkin laajoja lähes yhden lajin kasvustoja, esimerkkinä Ulko-Harmaa. Vastaavanlaisia kasvustoja mainitsee myös Vartiainen (1980) Perämereltä ja Påhlsson (1994) laajemminkin Pohjoismaista. Geolitoraalin keskiosan tuntumassa ketohanhikki muodostaa monesti laajoja kasvustoja. Varsinkin kivisemmillä rannoilla ketohanhikki saattaa muodostaa vyöhykkeen itsekseen, mutta jos mukaan tulee riittävästi hienompaa ainesta vyöhykkeen lajisto monimuotoistuu. Voit löytää iso- ja pikkurantasappea ja meriratamoa. Rönsyrölli, joka esiintyy geolitoraalin ala- ja keskiosassa, ja suolavihvilä, joka esiintyy aavistuksen korkeammalla, tuntuisivat olevan mannerrantoja niukempia, mutta toki leimallisia. Geolitoraalin yläosassa vallitsevat yleisimmin rantakukka, mesiangervo ja isolaukku. Vyöhykkeessä esiintyy myös punanataa ja suolavihvilää, joiden mukaan kasvillisuustyyppi yleensä tunnetaan. Preiviikinlahden saarilla suolavihvilä monin paikoin on niukka tai puuttuu ko. vyöhykkeestä mahdollisesti suuren kivisyyden vuoksi. Leimallinen on myös vilukko. Harvinaisempina kasvavat ahopellava ja käärmeenkieli, joista kaksi viimeistä vaativat kohtalaisesti hienojakoista maata juurtuakseen. Nämä ovat nk. luontaisia pienruohoisia merenrantaniittyjä, joita luonnehtivat punanata-, suolavihvilä-, isolaukku-, vilukko- ja käärmeenkieli. Alarannan ja ylärannan vaihettumisvyöhykkeeseen muodostuu yleensä enemmän tai vähemmän selkeä leväkasaumavyöhyke. Kun selvästi erottuvaa vallia ei ole, kasvillisuutta vallitsevat yleensä monivuotiset, korkeakasvuiset ruohovartiset lajit kuten merivirmajuuri, mesiangervo ja ranta-alpi. Nk. varsinaisilla rakkolevävalleilla kasvillisuus on vaihtelevaa ja valtalajistoon kuuluvat mm. nokkonen, peltopillike, jauhosavikka, mesiangervo, rantaukonnauris ja meriohdake. Epilitoraalin kasvillisuus Yläranta eli epilitoraali kuuluu rantaan eli se on veden äärivaihteluiden tavoitettavissa. Meren tyrskyt kastelevat ylärantaa ja harvoin vesi nousee ulottuen jopa sinne. Raja saaren sisäosan muihin kasvillisuustyyppeihin on liukuva, mutta ylipäätään yläranta on yleensä varsin kapea korkeusvyöhyke. 68 Kivikkoinen yläranta Kivikkoinen yläranta on karuimmillaan jäkälien ja sammalten luonnehtima kapea kaistale rantatörmän yläosassa ennen kuin kasvillisuus muuttuu metsäkasvillisuudeksi. Rehevimmillään kivinen yläranta on ahomansikoiden ja keltamataroiden luonnehtima monilajinen vyöhyke, johon ulottavat kasvuaan toisaalta alarannan lajit ja toisaalta nummiketojen tai metsän lajisto. Lintulannoitetut tuoreet pienruohokasvustot Preiviikinlahdella varsin monet pienet saaret ovat lintuluotoja, joissa linnuston merkitys kasvillisuuden kehitykselle on varsin suuri. Linnut toisaalta syövät kasveja, tallaavat niitä, mutta myös levittävät kasvien siemeniä ja lannoittavat pesän ympäristöä. Parhaita esimerkkejä lintusaarista ovat Harmaat, joilla lintujen mer-

69 kityksen huomaa, kun keskikesällä lintujen vielä pesiessä saarilla tai vasta juuri jätettyä ne, kasvillisuus on matalaa ja osin vaikeasti tunnistettavaa. Toisaalta samalle saarelle noin kuukauden kuluttua noustaessa on nähtävissä upea kukkaloisto ja kasvillisuuden tunnistaminen on helppoa. Näiden saarten lajisto on keskimääräistä monimuotoisempaa. Ulko-Harmaalla on levälannoitteisella ylärannalla isolaukku merivirmajuurikasvustoa, jonka ulkoisesti muistuttaa alarannan yläosan kasvillisuustyyppiä. Laajoja merimetsokolonioita ei Preiviikinlahdella on toistaiseksi tavattu. Heli ja Soma Puolivälinkarin maarannan yläosan mesiangervovaltaisella (Filipendula ulmaria) niityllä Määritetyt kasvillisuustyypit Sublitoraali: Potamogeton perfoliatus P. pectinatus -tyyppi Hydrolitoraali: Cladophora glomerata -tyyppi Geolitoraali: Deschampsia bottnica -tyyppi, rannikki- ja ketohanhikkiniityt eli Glaux maritima Potentilla anserina Centaurium littorale -tyyppi, pienruohoiset merenrantaniityt eli Festuca rubra Juncus gerardii Parnassia palustris Rhinanthus serotinus -tyyppi Epilitoraali: Empetrum nigrum Festuca ovina Hieracium umbellatum -tyyppi, Fragaria vesca Antennaria dioica -tyyppi, Galium verum Silene nutans -tyyppi, Angelica archangelica -tyyppi, yksivuotisten lajien luonnehtima levävalli, nokkosen, mesiangervon ja merivirmajuuren luonnehtima (Urtica dioica Filipendula ulmaria Valeriana sambucifolia) levävalli, isolaukun luonnehtima leväkasauma (Rhinanthus serotinus). Kukoistavaa ylärannan ketoa Ulko-Harmaalla. Runsaimpana kukkivat isolaukku (Rhinanthus serotinus), merivirmajuuri (Valeriana sambucifolia ssp. salina) ja rantakukka (Lythrum salicaria)

70 Karri tyrnitiheikössä Puskuurin luoteiskärjen kurtturuusukasvustoa Pensaikot, tyrni- ja ruusutiheiköt Epilitoraaliin muodostuu monesti tyrnivaltainen reunus, joka erottaa ala- tai ylärannan ja saaren sisäosan rannasta. Tyrnit kasvavat usein tiiviinä pensaikkoina, joihin eivät juuri muut kasvit joukkoon mahdu. Toisinaan niiden kanssa läpitunkematonta seinää muodostavat kurtturuusu, vadelmat ja taikinamarja. Myös punakoiso, nokkonen ja ruokonata hakeutuvat samoihin paikkoihin. Määritetyt kasvillisuustyypit Epilitoraali: tyrnipensaikot (Hippophaë rhamnoides), kurtturuusutiheiköt (Rosa rugosa) Nummet ja niityt Karut kuivat niityt ja nummet, joita luonnehtivat metsälauha, nuokkukohokki, jäkälät ja varvut, ovat tyypillisiä miltei kaikille Preiviikinlahden saarille. Suurilla saarilla sukkessio on pääosin edennyt niiden ohi ja ketoalueita on jäänyt vain osaan saarta. Pienimmiltä luodoilta nämä puuttuvat, jos saaren korkeus ei kohoa riittävästi tarjoten suojaa ketokasvillisuuden kehittyä. Edustavimpia karuja, kuivia ketoja ja nummia on kehittynyt keskikokoisille saarille kuten Puolivälinkarille, Puskuriin, Munakariin, Pukkiluotoon ja Ykspihlavaan, mutta löytyy niitä toki isoiltakin saarilta kuten Kallioluodosta ja Santakarilta. Puskurin nummi on tyypiltään metsälauha poronjäkälänummea, jossa variksenmarja ja nuokkukohokki ovat selvästi sivuroolissa. Puolivälinkarilla on selkeämmin keltamatara nuokkukohokki variksenmarja - metsälauhanummea. Kallioluodossa on paikoitellen jäkälävaltaista nummea. Nummet ovat saariston ja rannikkoseudun useimmiten hiekkaisilla mailla esiintyvä varpuvaltaista, puutonta tai lähes puutonta kasvillisuutta. Suomen luontotyyppien uhanalaisuus -kirjassa (Schulman ym. 2008) nummet jaotellaan kasvillisuuden perusteella kolmeen tyyppiin: varpunummiin, pienruoho varpunummiin ja heinä varpunummiin. Toisaalta julkaisussa todetaan, että edustavampaa ja harvinaisempaa lajistoa kuten noidanlukkoja (Botrychium ssp.) esiintyy lähinnä pienruoho- ja heinävaltaisilla nummilla. Tämä on määritelmän kanssa ristiriidassa, sillä kaikkien nummien tuli olla varpuvaltaisia. Toisaalta edelleen todetaan, että ruohoisten ja heinäisten nummien ja ketojen välinen raja on epäselvä. Nummet on julkaisussa rajattu vain mereisissä oloissa esiintyviksi. Pienruohojen vallitsemilla nummilla kasvillisuus on ketojen kaltaista. Nämä ovat nummia kulotettaessa syntyneitä väliaikaisia kasvillisuustyyppejä, jotka ajan myötä kehittyvät takaisin varpuvaltaisiksi. Perämeren rannikon nummet mainitaan variksenmarjan, poron- ja torvijäkälien sekä karvakarhunsammalen (Polytrichum piliferum), hietikkotierasammalen (Racomitrium canescens) ja maksasammalten (Marchantiophyta) muodostamaksi mosaiikiksi. Kedot ovat hiekka-, sora- ja moreenimaiden kuivia niittyjä. Kangaskedot eli varpuniityt muistuttavat kasvillisuudeltaan nummia, mutta eroavat niistä mantereisen sijaintinsa puolesta. Preiviikinlahden saarilla, varsinaisen rannan yläpuolella olevat nummien ja ketojen kaltaiset yhdyskunnat ovat pitkään pohdituttaneet. Mereinen sijainti viittaisi nummiin, mutta varpujen vähäinen osuus eivät suoraan asetu Suomen uhanalaiset luontotyypit -julkaisussa esitettyyn jakoon. Påhlssonin (1994) nummista löytyy metsälauhanummi (Deschampsia flexuosa Galium saxatile), joka tosin eroaa nummimataran lisäksi muunkin lajistonsa osalta esim. Puskurin nummesta. Nummimatara tavataan Suomessa lähim- 70

71 Kallioluodon kuivaa katajanummea Puskuurin metsälauha-jäkälänummea, josta on poistettu ja poltettu katajia Määritetyt kasvillisuustyypit Deschampsia flexuosa Cladina Empetrum nigrum -nummi, pienruoho metsälauhanummi (Galium verum Deschampsia flexuosa -tyyppi), poronjäkälä variksenmarjanummi (Cladina Empetrum nigrum) mm. Kallioluodossa millään Rauman Reksaaresta, ja sielläkin se kasvaa hakamaakuviolla. Påhlssonin nurmiröllinummen lampaannatavariantissa on lajistollista yhtäläisyyttä, mutta valtalaji eroaa. Preiviikinlahden saarilta voidaankin kuvata aivan uusia nummityyppejä. Puskurilla tavataan metsälauha poronjäkälä variksenmarjanummia. Puolivälinkarilla esiintyy pienruoho metsälauhanummea, jossa sammalia on melko paljon, ja pienruohoketonummea. Kallioluodon pohjoispäässä on poronjäkälä variksenmarjanummea. Nämä kaikki tyypit voidaan katsoa kuuluvan saman metsälauha poronjäkälä variksenmarjanummien alaisuuteen variantteina. Pienruohoketonummella pienruohot kuten ahomansikka vallitsevat. Kasvillisuus on sisämaan pienruohoketoja vastaavaa, mutta se sijaitsee meren äärellä. Tyyppi esiintyy tosi pienalaisena. Nuorempien saarten keskiosassa keto sulkeutuu vähitellen katajikon kasvaessa läpitunkemattomaksi tiheiköksi, jos puut eivät sitä ennen saa valtaa esim. voimakkaiden tuulten vuoksi. Vähitellen puulajit kuitenkin tulevat ja syrjäyttävät katajat, jotka lopulta kuolevat ja tekevät tilaa muulle kasvistolle. Muita pensaikkoja muodostavat paikallisesti pihlaja, terttuselja, tuomi, taikinamarja, puna- ja mustaherukka. Kallioluodon kalliokedoilla kalliorakosissa viihtyvät mm. ruoholaukka ja maksaruohot. Kalliot ja kivikot Kallioluodon kallioilla on paitsi harvaa männikköä myös kallioketokasvillisuutta. Sen ehkä leimallisin tunnuslaji on ruoholaukka. Toki poronjäkälät ja muut jäkälälajit levittäytyvät laajalti kallioilla. Kivijatojen kasvillisuus on niukkaa ja rajoittuu lähinnä rupijäkäliin. Määritetyt kasvillisuustyypit Allium schenoprassum -diabaasikalliot Jäkäläiset kalliot Kivijatojen rupijäkäläkasvillisuus 71

72 Metsät Preiviikinlahden saarten metsät ovat arvokkaita primäärisukkessiometsiä. Tervalepikot (Alnus glutinosa) Tervalepät muodostavat tyypillisesti ensimmäisen puustovyöhykkeen merta vastaan paikoissa, joissa kataja tai tyrni ei ole päässyt valtaan eli vähän loivemmilla rannoilla. Tervalepät ottavat typpeä ilmasta juurinystyräbakteerien avulla ja saavat kilpailuetua karuissa rantakivikoissa. Toisaalta tervalepät viihtyvät saariston lehdoissa yhdessä puna-ailakin kanssa. Tervaleppälehtoja muodostuu hienojakoiselle ja alavalle maalle. Outoorin tervalepikko on tämän saariston paras esimerkki edustavasta lehdosta. Pihlajametsät (Sorbus aucuparia) Pihlajametsiä tapaa useilta Selkämeren saarilta, mutta Preiviikinlahdella ne ovat aika pienalaisia. Kakkurilta löytyy esimerkki rehevästä pihlajametsästä. Tosin sielläkin rannat ovat tervaleppäiset. Mäntymetsät (Pinus sylvestris) Kuuminaisten saariston keskikokoisissa ja suurissa saarissa keskiosan ja suuren osan alasta muodostavat tuoreet, mustikkavaltaiset mäntykangasmetsät. Näiden metsien tietyt ominaispiirteet viittaavat karumpaan metsätyyppiin kuin mantereella. Paikoin tavataan myös kuivahkoja mäntyvaltaisia metsiä, joissa metsälauha on valtalajina. Outoorin mäntykangasta

73 Kuusimetsät (Picea abies) Kuusi alkaa esiintyä saarilla vasta, kun niistä löytyy riittävästi suojaa meren suolatyrskyiltä ja suolatonta vettä juurten saataville. Siitä menee vielä pitkään ennen kuin kuusi näyttelee yhtäänkään merkittävää roolia saarten kasvistossa. Suurilla Kuuminaisten saariston saarilla keskiosan muodostaa yleensä iäkäs kuusivaltainen tuore ja lehtomainen kangasmetsä. Edustavimpia esimerkkejä tällaisista kuusimetsäkuvioista löytyy Katavasta ja Kallioluodosta. Tiheästä kuusikosta alaoksat ovat kuihtuneet ja kenttäkerros käytännössä puuttuu valon niukkuuden vuoksi. Pohjakerros on seinä- ja kerrossammalten luonnehtima. Joillain paikoin rahka- ja karhunsammalet ovat saaneet sijaa, missä metsän soistumiskehitys on käynnistymässä. Kuusikkoa Katavan sisäosassa Määritetyt kasvillisuustyypit Tervaleppävaltainen (Alnus glutinosa) rantametsä Tervaleppävaltainen (Alnus glutinosa) saniaislehto Pihlajametsikkö (Sorbus aucuparia) Mäntyvaltainen (Pinus sylvestris) kuiva kangas, mäntyvaltainen tuore kangas Kuusivaltainen (Picea abies) tuore kangas, kuusivaltainen lehtomainen kangas Suot Kuuminaisten saaristossa soita on vain Kallioluodossa. Suot ovat luonteeltaan pieniä, keskiravinteisia kalliopainanteiden nevalaikkuja, joiden valtalajistoon kuuluvat pullo- ja luhtasara ja kurjenjalka sekä luonnehtijoihin pyöreälehtikihokki. Pyöreälehtikihokki (Drosera rotundifolia). Kallioluodon suo

74 Luontotyyppien uhanalaisuus Vuoden 2008 luontotyyppien uhanalaisuusarvioinnissa (Raunio ym. 2008) nummet on määritelty kriittisesti uhanalaiseksi (CR) luontotyypiksi, joka on edelleen jaoteltu pienruoho varpunummiksi, heinä varpunummiksi ja varpunummiksi. Uudessa uhanalaisuusluokittelussa ryhmittelyä tullaan muuttamaan. Preiviikinlahden saariston nummille tyypillistä on heinien, erityisesti metsälauhan runsaus. Varput ovat vähemmistössä ja ruohovartiset kasvit sekä paikoin jäkälät ovat runsaita. Preiviikinlahden saarten nummet ovat heinänummia. Nummi on tyypillisesti hiekkaisella alustalla esiintyvä mereinen kasvillisuustyyppi. Preiviikinlahden saarista nummia tavataan mm. Puskurissa, Puolivälinkarilla, Pukkiluodolla, Kallioluodossa, Santakarissa ja Ykspihlavassa. Vuoden 2008 luontotyyppien uhanalaisarvioinnissa (Kekäläinen ym. 2008) Itämeren hiekkarannat arvioitiin erittäin uhanalaiseksi luontotyypiksi (EN). Niitä löytyy Kallioluodosta ja Santakarilta. Kallioluodolta löytyy myös yksittäinen kalliolammikko, joka voidaan lukea silmälläpidettäviin (NT) merenrantojen kalliolammikkohin ja maamme vastuuluontotyypiksi. Lintuluodot ja -kalliot ovat puolestaan silmälläpidettävä luontotyyppiyhdistelmä. Rakkolevävallit ovat maassamme vaarantunut (VU) luontotyyppi (Raunio ym. 2008). Niitä tavataan suurella osalla Preiviikinlahden saarista kuten Puolivälinkarilla, Katavassa, Kallioluodossa, Outoorissa, Mustakarissa, Puskurissa ja Truutholmassa sekä useilla pienemmillä luodoilla. Rannikon tuoreet terva- ja harmaaleppälehdot on määritelty vuoden 2008 uhanalaisarvioinnissa silmälläpidettäviksi. Tällaisia lehtoja löytyy mm. Outoorista, Kallioluodosta ja Katavasta. Sekä rannikon lehtomaiset kuusimetsät että tuoreen kankaan kuusikot on määritelty erittäin uhanalaisiksi luontotyypeiksi edellisessä arvioinnissa. Näitä löytyy kaikista suuremmista Preiviikinlahden saarista kuten Kallioluodosta, Katavasta, Mustakarista ja Outoorista. Erittäin uhanalaiseksi (EN) vuoden 2008 arvioinnissa luokiteltujen korkeakasvuisten merenrantaniittyjen kaltaisia ruohovaltaisia kasvustoja tavataan monilta Preiviikinlahden lintuluodoilta. Uudessa arvioinnissa nämä paremminkin luontaiseen Itämeren rantakasvillisuuteen kuuluvat tyypit tullaan kuvaamaan Itämeren luontotyypeissä ruohokasvustoina. Luontaiset moreenipohjaiset merenrantaniityt saavat myös oman tyyppinsä uudessa uhanalaisluokittelussa. Pikkuluikka-hapsiluikkaniityt luokiteltiin vuoden 2008 uhanalaisarvioinnissa puutteellisesti tunnetuksi luontotyypiksi (Schulman ym. 2008). Tätä tavataan Preiviikinlahden rannoilta mm. Kuuminaisten kärjestä ja saaristosta useilta saarilta mm. Julukarilta, Kakkurilta, Mustakarista, Puolivälinkarilta ja Ulko-Harmaalta. Itämeren vedenalaisista luontotyypeistä Selkämerellä uhanalaisiksi on luettu (Mäkinen ym. 2008) Preiviikinlahdelta ja erityisesti saarten edustalta löytyvät kallio- ja kivikkopohjien rakkoleväyhteistöt (VU) ja punaleväyhteisöt (VU). Lisäksi silmälläpidettäväksi Selkämerellä luokiteltuja sublitoraalin rihmaleväyhteistöjä tavataan Preiviikinlahdelta. Lajikohtainen tarkastelu Diabaasikallioperä selittää osittain Outoorin, Kallioluodon ja Mustakarin korkeampaa lajimäärä kuin vastaavan kokoisilla toisilla saarilla. Lajimäärät ja vaikuttavat tekijät Preiviikinlahden saarilta löytyy noin 320 putkilokasvia (321). Tämän saariston putkilokasvilajimäärä on samaa tasoa kuin Viron Suomenlahden puolen tiettyjen saarten, mutta jää selvästi Länsi- Viron kalkkikivivaikutteisen saariston lajimääristä. Preiviikinlahden saaristossa lajimäärät ovat korkeampia kuin Rauman saaristossa (Itämies 1980) tai Perämeren saarilla (Vartiainen 1980). Preiviikinlahden saarten putkilokasvien lajilukumäärä korreloi voimakkaasti saaren kokoon ja saaren korkeimpaan korkeuteen, joka oli saaren geologisen iän indikaattori maankohoamisrannikolla. Terrestristen putkilokasvitaksonien lajimäärä alkaa lisääntyä heti, kun saari nousee keskivedenkorkeuden yläpuolelle. Eniten putkilokasvilajeja tavattiin Kallioluodosta, 238 kpl. Seuraavina tulivat Outoori 199 lajia, Mustakari 187 lajia, Katava 169 lajia ja Puskuri 157 lajia. 74

75 Number of vascular plant taxon / island Average and cumulative species richness by island area Average species richness Cumulative species richness Log. (Average species richness) y = 26,566ln(x) - 22,7 R² = 0, Area (ha) y = 14,354ln(x) - 2,3858 R² = 0,764 Kaavio. Saaren keskimääräisen ja kumulatiivisen lajimäärän riippuvuus saaren koosta (aareina). X-akseli on logaritminen. Y-akselilla on esitetty putkilokasvien lajimäärä. Punaisilla kolmioilla on merkitty saarikohtaiset keskimääräiset lajimäärät ja sinisillä neliöillä saarikohtaiset kumulatiiviset, eri käyntikerroilla yhteensä kertyneet lajimäärät. Saaren koon kasvaessa lajimäärä kasvaa. Sukkessio Lajimäärän lisääntymiseen vaikuttaa aluksi riittävän korkealla olevan alan suuruus: löytyy paikka mistä meri ei jatkuvasti huuhtele yli. Tulomuuttajina ovat ensin lajit, joiden siemenet kykenevät kulkeutumaan veden tai tuulen mukana häiritylle rannalle, itämään siellä ja säilyttämään jalansijansa stressatuissa oloissa. Osittain on myös kyse sattumasta. Saaren laajetessa ja ikääntyessä pinta-alan lisääntymisen lisäksi saarelle alkaa muodostua erilaisia biotooppeja, joista alkaa löytyä kasvutilaa myös aiemmin saarelle saapumattomille lajeille. Nuoret luodot ja vähän ikääntyneemmätkin kuten Harmaat ovat lintujen suosimia pesimäsaaria, missä niittykasvillisuus on rehevää ja korkeakasvuista. Kukkaloisto näillä saarilla on häikäisevä. Stressi- ja häiriötekijät pitävät puuvartislajiston poissa. Aallot, suolainen vesi, jään kulutus, levävallit ja lintulannoitus ja -laidunnus pitävät saaret avoimina tai puoliavoimina. Nykyisin Preiviikinlahden saarista vain Julukaria laiduntavat lampaat. Nautakarja pääsee muutamiin Hevoskarin ja Kumpelin läheisiin saariin, mutta muutoin karjan laidunnusvaikutus ei hidasta sukkessiota. Lintujen laidunnus sen sijaan voi olla merkittävää joillain luodoilla kuten Harmailla. Aluksi saari on puuton yli lyövän meren ja jäiden pitäessä puuvartislajiston poissa. Ehkä joitain puuvartisia siementaimia ilmaantuu saarelle, mutta ne menehtyvät toinen toisensa jälkeen, kunnes saari on noussut sen verran korkeaksi, että aallot eivät pääse enää lyömään sen ylitse. Vihdoin yhä useampi puuvartinen kykenee kasvamaan nuoreksi puuksi ja lopulta ikääntymään. Tervalepät ja pihlajat ovat saarten ensimmäisiä puita. Katajat saapuvat havupuista ensimmäisenä. Sitten onnistuu kiven koloon juurtumaan myös mänty, ja vasta pidemmän ajan kuluttua muun puuston jo antaessa suojaa saapuu myös kuusi. Saaren kasvaessa mänty säilyttää valta-asemansa näillä hiekkakivialueen karuilla kivisaarilla, kunnes saaren keskustasta alkaa löytyä kuuselle riittävän suojaisa paikka. Rehevyyttä tuovan diabaasin vaikutuspiirissä puusto kehittyy tervalepikosta tuomivaltaiseksi tiheiköksi, jonne kuusi tunkeutuu ja merenrantalehto vähitellen kuusettuu. Suurimmilla saarilla tavataan myös kosteikkohabitaatteja. Kallioluodossa on muutamia pieniä soita. Niitä on syntynyt varsinkin kallioiden lohkeamapaikkoihin. Seuraavassa esitetään kuvasarjana saaren koon kasvu ja esimerkkinä on Katava. Karri Jutila on julkaissut kuvasarjan ja esittänyt saaren kehityksen vaiheet lapsuudesta, nuoruuteen ja aikuisuuteen vuonna 1995 julkaistussa opinnäytetyössään (Jutila K 1995). 75

76 Pieni saari. Katava vuonna Merkkien selitykset kuvasarjan lopussa. Karri Jutila Koko 1-30 aaria, kasviton, syysmyrskyt huuhtovat yli. Ruohovartista kasvillisuutta: vesirajassa rannikkia, ketohanhikkia, ylempänä merivirmajuurta, mesiangervoa ja keskiosassa pieni ketolaikkukin. Keskikokoinen saari. Katava vuonna Merkkien selitykset kuvasarjan lopussa. Karri Jutila Saaren koko aaria, korkeus 1-3 m. Ruohovartista rantakasvillisuutta reunustaa tyrnipensaikko ja tervalepikko. Saaren korkeimmalla paikalla on kivijata, kivikko, jonne vain harvat kasvit ovat pystyneet juurtumaan. Kivijadan ympärille huuhtoutuneelle hiekkamaalle on muodostunut kuiva keto. Keskiosan katajikko on ikääntynyt ja muuttumassa metsäksi. 76 Suuri saari. Katava vuonna Karri Jutila Saaren koko on yli 300 aaria, korkeus merenpinnasta on yli 4 m. Saaren keskiosassa on laaja havumetsä, joka on paikoin kuusivaltainen. Rantalepikko on kehittynyt paikoin multamaannoksella versovaksi lehdoksi. Saaren painanteeseen on voinut kehittyä suo, jota ei Katavalla ole. Niittykasvillisuus on säilynyt rannoilla ja pieninä alueina kivikkoisilla kohdin. Suojaisiin rantalahdelmiin on muodostunut järviruovikoita.

77 Kartta Kakkurin ketoa Keltamataran (Galium verum) levinneisyys Preiviikinlahden saaristossa. Pohjakartta Maanmittauslaitoksen avoin data Uhanalaiset, rauhoitetut ja muut merenrantojen erikoisuudet Preiviikinlahden saarilta tavataan vaarantunut keltamatara (VU; kartta edellä) sekä silmälläpidettävät ahokissankäpälä (NT, RT) ja pikkurantasappi (NT, RT; kartat lajien kuvauksen yhteydessä). Preiviikinlahden saarten kasvisto käsittää useita lajeja, joita tavataan Suomessa vain Itämeren ranta-alueilla kuten meriasteri, merisinappi, merisara (Carex mackenziei), isorantasappi, meriluikka, suola-arho, värimorsinko, merinätkelmä, suolasänkiö, merisätkin, sinikaisla ja merikohokki. Pohjanlahdenlauha on alueella esiintyvä Pohjanlahden kotoperäinen laji. Kasvistoon kuuluu myös useita alalajeja, variaatioita ja muotoja, jotka ovat sopeutuneet meren rannoille kuten meriputki (Angelica archangelica ssp. litoralis), itämerenlemmikki (Myosotis laxa ssp. baltica), pohjanpihatatar (Polygonum aviculare ssp. boreale), merihanhikki (Potentilla anserina ssp. egedii), merisorsimo (Puccinellia distans ssp. borealis) and merivirmajuuri (Valeriana sambucifolia ssp. salina). Itämeren rantakasvistoa uhkaavat vieraslajit, rehevöityminen, maankäytön muutokset ja maannousemisen hidastuminen ilmastonmuutoksen myötä. Muita Preiviikinlahden saarten huomionarvoisia lajeja ovat mm. ahopellava, harmaakynsimö, isolaukku, mäkilitukka ja nuokkukohokki. Kaksikotisen kissankäpälän (Antennaria dioica) emikukkia 6/2005. Kissankäpälän hedekukkia

78 Vieraslajit Kurtturuusun kiulukoita ja kukkia Puskuurissa Preiviikinlahden saaristossa tavataan muutamia tulokas- ja vieraslajeja, joista osa on saapunut vasta viime vuosina saarille kuten rantaputki, suolaleinikki ja kurtturuusu. Pienpedot minkki (Neovison vison), supikoira (Nyctereutes procyonoides) ja kettu (Vulpes vulpes) ovat uhka maassa pesivälle linnustolle. Rantaputken löysin Preiviikinlahdelta ensi kerran vuonna 2010 Kallioluodosta, Mustakarista, Puskurista, Santakarilta, Truutholmasta ja Ykspihlavasta. Myöhemminkin lajia on löytynyt näiltä saarilta, mutta ei suinkaan joka saarelta jokaisena käyntikertana. Aluksi laji näytti leviävän, mutta sittemmin se on taantunut. On todennäköistä, että sopivissa oloissa laji tulee laajentamaan levinneisyysaluettaan jatkossa luvulla painolastiveden mukana Yyterinniemen rannoille ja Merikarvian Outoorien saaristoon levittäytynyt suolaleinikki eli pitkään hiljaiseloa Porin rannoilla, mutta viimeisen viiden vuoden aikana se on selvästi alkanut levittäytyä mannerrannoilla. Kuuminaisten saaristosta lajin vanhin tieto lienee Suomisen (2013) vuosilta Outoorista ilmoittama havainto. Itse en sitä Outoorissa ole havainnut. Löysin suolaleinikin Puolivälinkarista ensimmäisen kerran ja sen jälkeen peräti kahdeksan kertaa. Laji on hieman runsastunut ja esiintyy eteläosan mikrolahdelman rantaniityllä maa- ja vesirannan rajalla, mistä se alunperinkin löytyi. Sittemmin olen tavannut suolaleinikkiä viideltä muultakin Preiviikinlahden saarelta, Halko-Harmaalta, Julukarista, Kakkurista, Kallioluodosta ja Ulko-Harmaalta. Laji on varsin pienikokoinen eikä sen uskoisi suurempaa haittaa rannan muille kasveille aiheuttavan. Toisaalta laji levittäytyy voimakkaasti eikä kaikkia vaikutuksia ehkä osaa tässä vaiheessa aavistaa. Kurtturuusu lienee toistaiseksi merkittävin vieraslaji Kuuminaisten saaristossa. Se kasvaa yhdeksällä Preiviikinlahden edustan saarella, Kallioluodossa, Katavassa, Outoorissa, Puolivälinkarissa, Puskurissa ja Truutholmassa. Kurtturuusu on kohtalaisen yleinen ja muodostaa laajoja läpipääsemättömiä kasvustoja. Kerran se on tavattu Klopalta ja Pukkiluodosta, missä laji lienee vastikään saanut jalansijaan. Kurtturuusu villiintynee pahiten hiekkarannoilla, mikä on nähtävissä mm. Yyterissä, mutta kyllä se varsin laajoja kasvustoja on saanut aikaiseksi myös moreenisaarilla. Lajia on pyritty aktiivisesti torjumaan mm. Puskurin saarella. Torjunnan onnistuminen edellyttää toiminnalta jatkuvuutta. Kuuminaisten saaristosta tavattavia muita vieraslajeja ovat terttuselja ja lupiini. Terttuselja tavataan miltei kaikilta vähänkin suuremmilta saarilta eikä se ehkä aiheuta merkittävää uhkaa muulle lajistolle. Lupiini tavataan toistaiseksi vain Puskurista ja on tärkeää torjua sitä heti, ettei se pääse levittäytymään. Lupiinin rehevöittävä vaikutus voi olla hyvinkin haitallinen niittykasvien vallitsemissa yhteisöissä, joista sukkessio saattaa edistyä metsävaiheeseen huomattavasti nopeammin, jos lupiini pääsee rehevöittämään alueita. Kurtturuusun kukka Puolivälinkarissa

79 Taksonit Aegopodium podagraria, vuohenputki Vuohenputki tavattiin kerran mannerrannan läheiseltä Langsannan saarelta. Acer platanoides, vaahtera Vaahtera on varsin tuore tulokas Preiviikinlahden saaristossa, sillä se on tavattu toistaiseksi vain Pukkiluodolta vuonna 2013 ja Outoorin ja Kallioluodon lehdoista vuonna Laji tuntuu muutoinkin levittäytyneen leudontuneen ilmaston ansiosta Porin rannikkoalueella. Achillea millefolium, siankärsämö Siankärsämö kuuluu saarten ketojen peruslajistoon ja se tavataan useimmilta keskikokoisilta ja suurilta saarilta Truutholmaa lukuun ottamatta. Sitä ei havaittu Julukarilta ja pienimmiltä luodoilta. Kaikkiaan havaintoja on 20 saarelta. Achillea ptarmica, ojakärsämö Ojakärsämö merkittiin kuuluvaksi vain Preiviikinlahden perukassa sijaitsevan Korkeakarin lajistoon. Allium schoenoprasum, ruoholaukka Ruoholaukka koristaa runsaasti kukkivana Kallioluodon länsirannan ja eteläpään kallioita. Vastaavanlaista ravinteista diabaasikalliohabitaattia ei samassa mitassa muilta saarilta löydykään. Suominen kertoo vuonna 1977 Kallioluodossa olleen melko niukalti ruoholaukkaa ja Kalinainen raportoi saman saaren esiintymistä Ruoholaukka tavataan myös istutettuna Yksipihlavalta (havaittu vuosina 1994 ja 2011) ja Mustakarista (v. 2010, 2011, 2014). Alnus glutinosa, tervaleppä Tervaleppä tavataan lähes kaikilta saarilta aivan puuttomia luotoja lukuun ottamatta (tavataan 25 saarella). Lajia ei löytynyt Maa- Harmaalta. Tervaleppä on saarten ensimmäisiä puuvartisia lajeja, joskin kovin kivisillä saarilla, kuten Truutholmassa, sen esiintyminen jää niukaksi. Ruoholaukka (Allium schenoprasum) Kallioluodossa Aconitum spp., ukonhattu Ukonhattu mainitaan vain yhden kerran, vuonna 2002, istutettuna Puskurilla. Agrostis canina, luhtarölli Luhtarölli esiintyy vain Outoorin saaren suoalueella. Agrostis capillaris, nurmirölli Laji tavataan kaikkiaan 16 pääosin suurelta ja kulttuurivaikutteiselta saaralta. Munakarilta, Ykspihlavalta, Klopasta ja Pukkiluodosta ei ole merkitty nurmirölliä. Agrostis gigantea, isorölli Isorölli kuuluu niiden suurien saarien lajistoon, mistä löytyy lajille sopivaa rantaniittyä tai meren heittämää levävallia. Laji on löytynyt kymmeneltä saarelta, mm. Julukarilta, Kallioluodosta, Katavasta, Mustakarista, Outoorista, Puskurista ja Truutholmasta. Agrostis stolonifera, rönsyrölli Rönsyrölli tavataan 36 tutkituista 45 saaresta. Pienimmiltä luodoilta se näyttäisi puuttuvan. Rönsyrölli viihtyy hienojakoisella maalla ja on rantaniittymäisen kasvillisuuden osakas vesirajan tuntumassa. Alisma plantago-aquatica, ratamosarpio Ratamosarpio on löytynyt vain Kallioluodon etelärannan niityltä. 79

80 Alnus incana, harmaaleppä Harmaaleppä on sukulaistaan tervaleppää selvästi harvalukuisempi ja niukempi. Sitä tavataan yhdeksältä saarelta: Kakkurilta, Kallioluodosta, Katavasta, Munakarilta, Mustakarista, Outoorista, Puskurista ja Puolivälinkarilta sekä Kumpelin itäpuoliselta saarelta. Alopecurus geniculatus, polvipuntarpää Harvalukuisena esiintyvä polvipuntarpää tavataan vain Kallioluodosta, Outoorista ja Ykspihlavasta. Alopecurus pratensis, nurmipuntarpää Nurmipuntarpään esiintyminen Outoorin saarella lienee ollut satunnaisesiintymä vuodelta 2010, joka sittemmin on hävinnyt. Angelica archangelica ssp. litoralis, meriputki Väinönputken merenrannoilla viihtyvä alalaji, meriputki, esiintyy 17:llä Preiviikinlahden saarella. Meriputki puuttuu pieniltä luodoilta ja Julukarilta mahdollisesti suojaisen sijainnin takia. Meriputken tyypillistä kasvuympäristöä ovat alarannan kivikkoja somerorannat, joilta se levittäytyy myös hienojakoisemmalle maalle. Levinneisyydeltään eriytyneet väinönputki ja meriputki eroavat myös ulkonäköltään ja niitä voitaisiin jopa pitää erillisinä lajei- Meriputki (Angelica archangelica ssp. litoralis) Kallioluodossa na. Rantaputkesta meriputken erottaa helposti kukkivana: rantaputken sarja on valkoinen ja tasalatvainen, meriputken vihertävä ja pallomainen. Lähisukulaisestaan karhunputkesta meriputken erottaa lehtiruotien perusteella: meriputken lehtiruodit ovat liereät, kun ne karhunputkella ovat päältä kouruiset (Luontoportti 2016). Angelica sylvestris, karhunputki Karhunputki on tyypillinen laji moreenirantojen monilajisessa alaja ylärannan vaihettumisvyöhykkeessä. Se tavataan 24 tutkitulla Preiviikinlahden saarella. Karhunputkikin puuttuu aivan pienimmiltä luodoilta. Antennaria dioica, (aho)kissankäpälä Kissankäpälä on valtakunnallisesti silmälläpidettävä ja alueellisesti vaarantunut putkilokasvilaji, joka esiintyy yhdeksällä Preiviikinlahden saarella, Halko-Harmaalla, Julukarissa, Kallioluodossa, Mustakarissa, Outoorissa, Puskurissa, Santakarilla, Truutholmassa ja Ykspihlavalla. Truutholmasta laji on tavattu vain kerran vuonna On mahdollista, että laji on kokonaan hävinnyt Truutholmasta, koska sitä ei etsinnöistä huolimatta ole enää löytynyt. Kissankäpälä ei ole millään saarella runsas. Anthoxanthum odoratum, tuoksusimake Tuoksusimake lienee hieman meripakoinen. Tämä rannikon kedoilla yleisenä esiintyvä laji tulee vain muutamalle Preiviikinlahden suurelle saarelle kuten Kallioluodolle, Mustakarille ja Outoorille sekä keskikokoisille Kakkurille ja Puolivälinkarille. Yhteisenä nimittäjänä näillä saarilla tuntuu olevan diabaasikallioperä, vaikka tuoksusimake viihtyykin yleisenä lähes kaikenlaisella kallioperällä koko Satakunnassa. Laji on kulttuurinsuosija. Anthriscus sylvestris, koiranputki Koiranputkea tavataan suurimpien saarien kuten Kallioluodon ja Mustakarin sekä keskikokoisten Halko- ja Ulko-Harmaan, Puolivälinkarin ja Kakkurin levä- ja ryönävalleilta. Kaikkiaan se tavataan siis yhdeksältä tutkimusalueen saarelta. Suominen (2013) mainitsee lajin myös Santakarin kedolta, mutta sieltä se lienee hävinnyt. Koiranputki löytyi myös Preiviikinlahden perukan Uutkrunnilta, Korkeakarilta ja Langsannansaarelta (jota tosin ei ole saaritietoja laskettaessa huomioitu). Aquilegia vulgaris, lehtoakileija Lehtoakileija on istutustulokas, joka esiintyy rakennusten tuntumassa Katavassa ja Outoorissa. Arabidobsis thaliana, lituruoho Lituruoho on varsin harvalukuinen, mutta yleinen saariketojen kevätkukkija, joka monesti kuihtuu huomaamattomaksi loppukesän kuumuudessa. Laji tavattiin 17 tutkitulla saarella ja se puuttui vain pienimmiltä luodoilta, Julukarista ja Klopalta. Lajin tyypillistä 80

81 kasvupaikkaa ovat ylärantakedot. Suominen (2013) ei mainitse lajia Porin saaristosta, mutta Rauman ja Ouran saaristosta kylläkin. Kalinainen (1985) ilmoittaa lituruohon viideltä Preiviikinlahden saarelta. Arabis glabra, pölkkyruoho Pölkkyruoho esiintyy muutamilla saarikedoilla vähän vaihtelevasti vuodesta toiseen. Se tavattiin 13 saarelta 45 tutkitusta. Halko- ja Ulko-Harmaa poikkeavat muista saariesiintymistä lähempänä meren pintaa olevan sijainnin puolesta. Se hyötynee myös rajallisesta levälannoituksesta. Näyttäisi, että pölkkyruoho on runsastunut sitten Kalinaisen (1985) kasvillisuuskartoituksen, jossa laji löytyi kolmelta saarelta. Arctostaphylos uva-ursi, sianpuolukka Sianpuolukka on havaittu vain Kallioluodossa ja sieltäkin se on merkitty vain kerran vuonna 2005, joten lieneekö virhemääritys. Arenaria serpyllifolia, mäkiarho Mäkiarho on tavattu pari kertaa (vuosina 2001 ja 2011) Kallioluodosta. Tämä vaatelias ketokasvi hyötyy Kallioluodon tummasta diabaasikallioperästä. Artemisia absinthium, koiruoho eli mali Koiruoho tavattiin vuonna 2010 Puskurissa. Mielikuva oli, että se olisi kasvanut myös Harmaalla, mutta tällaista eivät muistiinpanoni kuitenkaan vahvista. Lajin esiintymät ovat monesti satunnaisluontoisia. Lähimmät tavataan Kuuminaisten niemeltä Jutilan huvilakedolta ja Reposaarelta. Artemisia vulgaris, pujo Pujo on tyypillinen levä- ja ryönävallien laji, joka esiintyy saarilla kahtena eri alalajina: ssp. vulgaris ja ssp. coarctata. Laji tavataan 22 saarella 45 tutkitusta. Vain pienimmät luodot jäävät esiintymisen ulkopuolelle. Aster tripolium, meriasteri Meriasteri on varsin harvalukuinen ja paikoittainen Preiviikinlahden saarilla. Sitä tavattiin tässä tutkimuksessa vain Kumpelin itäpuolisella saarella, Pukkiluodon eteläpuolisella lokkisaarella ja Truutholmassa. Tietojeni mukaan läheiseltä mannerrannalta sitä löytyy ainakin Kuuminaisten niemen kärjen laitumelta. Kalinainen (1985) löysi meriasterin vain Ulko-Harmaan saarelta. Laji on Suomisen (2013) mukaan Preiviikinlahden tuntumassa harvinaisempi kuin muualla Satakunnan rannikolla. Athyrium filix-femina, soreahiirenporras Soreahiirenportaan esiintyminen rajoittuu kolmen suurimman ja diabaasialueelle sijoittuvan saaren lehtohin ja pienelta osin rannalle eli Kallioluotoon, Outooriin ja Mustakariin. Kissankäpälän (Antennaria dioica) esiintyminen Preiviikinlahdella. Pohjakartta Maanmittauslaitoksen avoin data

82 gipes ja pikkusuolamaltsa ssp. praecox. Suolamaltsa on tyypillinen merestä juuri kohonneiden pienten luotojen kasvi, mutta toki sitä löytyy suurempien saartenkin rannoilta, missä sen merkitys kasvillisuuden osakkaana on kuitenkin paljon pienempi kuin luodoilla. Suolamaltsa tavattiin 29 saarella 45 tutkitusta. Atriplex patula, kylämaltsa Kylämaltsa tavattiin vain Pukkiluodon eteläiseltä karilta kerran. Meriasteri (Aster tripolium) Pukkiluodon eteläisellä lokkisaarella Atriplex glabriuscula, lännenmaltsa Laji on merkitty pari kertaa Puskurista ja Outoorista sekä satunnaisena Kakkurilta, Mustakarista, Santakarilta ja Truutholmasta. Atriplex littoralis, merimaltsa Merimaltsan näköisiä kasveja on kirjattu ajoittain muutamilta ulkosaarilta, mutta selvimmin lajin tunnusmerkit täytti kasvi, josta keräsin näytteen vuonna 2015 Kallioluodosta. Pertti Uotila varmisti kasvin määrityksen valokuvan perusteella. Muutama yksilö kasvoi saaren itärannan hiekalla. Atriplex longipes, suolamaltsa Suolamaltsasta tavataan kaksi alalajia isosuolamaltsa ssp. lon- Atriplex prostrata, isomaltsa Isomaltsa on tyypillinen levävallikasvillisuuden osakas varsinkin pienillä ja keskikokoisilla saarilla. Se tavattiin kaikkiaan 22 saarelta. Avena sativa, kaura Kaura tavattiin vain Pukkiluodon karilta. Barbarea stricta, rantakanankaali Rantakanankaalia on tavattu Preiviikinlahden suurimmilta saarilta, kuten Kallioluodosta, Katavasta, Outoorista, Puolivälinkarista, Puskurista, Santakarista ja Uutkrunnilta, ja vain aika harvoin. Laji on helpoin havaita alkukesällä sen kukkiessa ja tuohon aikaan on aika harvoin saarille noustu. Yleislevinneisyydeltään rantakanankaali nimensä mukaisesti suosii rantoja ja on yleinen myös meren rannoilla. Mantereen puoleisia havaintoja on mm. Yyteristä. Kalinainen (1985) ilmoitti rantakanankaalin vain Katavasta, mutta yleiseen levinneisyyskuvaan sopii hyvin nyt havaittu yleisyys meren äärellä. Laji toki esiintyy myös sisämaan rannoilla. Merimaltsa (Atriplex littoralis) Kallioluodon hiekkarannalla

83 Merisinappi (Cakile maritima) Kallioluoto Betula pendula, rauduskoivu Rauduskoivu tavataan kaikissa suuremmissa saarissa, mutta silti lajin löytyminen vain 12 saarelta on pienoinen yllätys. Julukaria pienemmillä saarilla sitä ei lahden ulko-osassa tavata, joten se kaihtanee suolaista merivettä. Se alkaa esiintyä, kunhan saari on kohonnut merestä riittävästi. Betula pubescens, hieskoivu Hieskoivu on rauduskoivua harvinaisempi ja niukempi Preiviikinlahden saaristossa ja sitä löytyi kuudelta saarelta, Kallioluodosta, Katavasta, Mustakarista, Outoorista, Preiviikin kalasataman saarelta ja Utkrunnilta. Bidens tripartita, tummarusokki Tummarusokki on tavattu Julukarista, Kallioluodosta ja Outoorista, ja kaikilta saarilta vain kerran. Tummarusokki on tavallinen sisävesien rannoilla. Tämä kelluva- ja takertuvasiemeninen typpirikkaiden paikkojen laji saattaa hyvinkin levittäytyä saarilla jatkossa. Bidens cernua, nuokkurusokki Nuokkurusokki tavattiin vain kerran tutkimuksen aikana eli viimeisellä käynnillä Kakkurille Suominen (2013) katsoo tulvarannoilla esiintyvän lajin pitäytyvän pitkälti ihmisasutuksen tuntumassa. Cakile maritima, merisinappi Hiekkaisilla rannoilla viihtyvän merisinapin havaitsin kahdeksalla Preiviikinlahden saarella: Kallioluodossa, Katavassa, Outoorissa, Pukkiluodolla ja sen eteläpuolisella luodolla, Puskurilla, Truutholmassa ja Ulko-Harmaalla. Kalinainen (1985) löysi merisinappia 13 saarelta. Liekö Preiviikinlahti muuttunut makeavetisemmäksi tai rehevöitynyt ja siksi laji on väistynyt ajan saatossa ulkomeren suuntaan. Jo Häyren (1909) tapasi lajin Pukkiluodolta. Suomen rannoilla kasvava alalaji liuskamerisinappi (ssp. baltica) on Itämeren piirissä endeeminen eli kotoperäinen se siis puuttuu muualta maailmasta. Sen ominaispiirre ovat syvään liuskaiset lehdet ja litujen kaksi pitkää, viistoa lisäkettä, jotka tekevät niistä nuolenkärkimäisen näköisiä (Luontoportti 2016). Calamagrostis arundinacea, metsäkastikka Metsäkastikka kasvaa suurimmilla saarilla, mistä se löytää riittävän suojaiset ja metsäiset olot. Laji on tavattu Kallioluodossa, Katavalla ja Mustakarissa. Calamagrostis canescens, viitakastikka Rannikkoa välttelevän viitakastikan havaittiin kasvavan vain Kallioluodon rantaniityllä. Calamagrostis epigejos, hietakastikka Hietakastikkaa tavataan kohtalaisesti ja peräti 18 tutkitulta saarelta. Calamagrostis purpurea ( C. phragmitoides), korpikastikka Rannikkoa kaihtavaa korpikastikkaa tavataan vain Kallioluodon suolla. Calamagrostis stricta, luhtakastikka Luhtakastikka on tyypillinen hienojakoisten maiden laji. Se löytyy niiltä saarilta, jonne on alkanut kehittyä aitoa rantaniittyä. Kaikkiaan se löytyi kymmeneltä Preiviikinlahden saarelta. Calluna vulgaris, kanerva Kanervaa tavattiin vain viidellä saarella, Kallioluodossa, Munakarilla, Mustakarissa, Pukkiluodolla ja Puskurissa. Se on havaittu vain yhdellä tai kahdella kerralla, joten kasvustot ovat olleet varsin vähäisiä. Caltha palustris, rentukka Rentukka vaatii selkeän kerääntymisrannan ja hienojakoista maata. Siksi laji tavataan vain joillakin saarilla. Runsaimpana se esiintyy Kallioluodon ja Outoorin rannoilla, mutta sitä tavataan myös Kakkurilta, Katavasta, Mustakarista, Puolivälinkarilta, Puskurista, 83

84 Preiviikin kalasataman saarelta, Korkeakarilta ja yllättäen Santakarilta. Yleensä esiintymät ovat varsin pienialaisia. Campanula rotundifolia, kissankello Pysyvän oloinen jalansija kissankellolla on Puolivälinkarilla ja Outoorissa. Kissankellon siemen lienee kulkeutunut laiduntaneen karjan tai ihmisen mukana. Ainakin Suomisen (2013) mukaan muinaistulokas kissankello on karjan seurassa saavuttanut mm. Ouran ulkosaariston (Ellilä 1956). Kissankelloa havaitsin myös Kallioluodossa, Katavassa, Klopalla, Mustakarissa, Truutholmassa ja Ykspihlavassa, mutta vain kerran kussakin. Mahdollisesti laji on vieläkin paikallaan, mutta esiintymän pieni koko ja käyntikerran osuminen kukinta-ajan ulkopuolelle voisi jotenkin selittää puuttuvia havaintoja. Joka tapauksessa Preiviikinlahden saarilla kissankello on sangen niukka, ja monilta sinällään sille soveltuvan oloisilta kedoilta se puuttuu kokonaan. Tilanne eroaa selkeästi mm. Suomisen (2013) kuvaamasta rannikon tuntuman tilanteesta. Vaikka kissankellon vaatimia valoisia ketoja olisi tarjolla, saattaa meren voimien ja suolan aiheuttama stressi olla lajille liikaa. Capsella bursa-pastoris, lutukka Lutukka tavattiin kaksi kertaa Puolivälinkarilta ja kerran Mustakarista ja Outoorista. Kalinainen (1985) havaitsi lajin vain Outoorista. Heikkona kilpailijana pidetty lutukka ei menesty sulkeutuneessa luonnonkasvillisuudessa, mutta häirityillä paikoilla, kuivahkolla kivennäismaalla se viihtyy (Luontoportti 2016). Tämä kulttuuriympäristöjen laji on kyllä tavattu lintuluodoiltakin, mutta Preiviikinlahdella se kuitenkin jää niukaksi. Cardamine hirsuta, mäkilitukka Mäkilitukka tavattiin kuudelta saarelta: Harmaiden saarilta, Kallioluodosta, Outoorista ja Puolivälinkarilta. Mäkilitukka on maassamme lounainen saaristokasvi, joka näyttää hyötyvän ulkosaarten pitkästä ja hallattomasta syksystä. Outoorin saarelta on vuonna 1926 tehty keräys (Suominen 2013). Kalinainen (1985) löysi mäkilitukan Outoorista, Katavasta, Kakkurilta ja Uutkrunnista. Lajista on vanhoja löytöjä myös Reposaaresta, Mäntyluodosta, Uniluodosta ja Viasvedeltä. Itse olen havainnut sitä useista paikoista Kuuminaistenniemeltä, mm. säännöllisesti keväisin Loukkeennokan kärjestä. Cardamine pratensis, luhtalitukka Luhtalitukkaa olen tavannut Preiviikinlahden saarilla vain Mustakarista. Riitsaranlahdella laji on sangen runsas rantaniityn koristaja. Kyseessä siellä lienee rantaluhtalitukka ssp. paludosa. Kalinainen (1985) havaitsi lajin Outoorissa, mutta siellä se ei ole eteeni osunut. Liekö hävinnyt vai jäänyt havaitsematta kukinnan ollessa ohi. Mäkilitukkaa (Cardamine hirsuta) tavattiin kedolla Kuuminaisissa Luhtalitukka (Cardamine. pratensis ssp. paludosa) kostealla rannalla

85 Carduus crispus, kyläkarhiainen Kyläkarhiainen on tavattu satunnaisena kerran ( ) Mustakarin saaren levävallilta. Typpihakuinen kyläkarhiainen kyllä voisi löytyä levavallilta yleisemminkin, mutta ilmeisesti tämä hapsihaivenellinen laji on lähimantereellakin nykyään harvassa. Carex brunnescens, polkusara Polkusaran ainoa havainto on Kallioluodon kedolta Carex canescens, harmaasara Harmaasara kasvaa Kallioluodon suolla ja lisäksi se on merkitty kerran Santakarista. Carex chordorrhiza, juurtosara Juurtosarankin ainoa kasvupaikka Preiviikinlahden saaristossa on Kallioluodon suolampare. Carex echinata, tähtisara Tähtisaran ainoat kasvupaikat Preiviikinlahden saaristossa löytyivät Kallioluodon suolampareesta ja Mustakarista. Carex glareosa, somersara Somersaraa tapasin Preiviikinlahden saarilla vain Kallioluodon rannalta. Laji tuntuu niukentuneen, mutta sitä tapaa edelleenkin mm. Etelärannan ja Pihlavaluodon laitumilta (kuten jo Jutila ym. Isorantasappi (Centaurium littorale) Ulko-Harmaalla raportoivat). Kalinainen (1985) tapasi lajia kolmelta Preiviikinlahden saarelta. Carex mackenziei, merisara Merisaralle sopiva kerääntymisranta, haiseva merenlahden pohjukka löytyy Kallioluodosta ja se onkin ainoa Preiviikinlahden saari mistä lajin tapasin. Merisara esiintyy runsaana mm. Pihlavaluodon ja Etelärannan laidunrannoilla (jo Jutila ym ja nykyisinkin). Carex paupercula (C. magellanica), riippasara Riippasarankin ainoa kasvupaikka Preiviikinlahden saaristossa on Kallioluodon suolampare. Carex nigra, jokapaikansara Sarat loistavat suurelta osin poissa olollaan Preiviikinlahden saaristossa. Tämä selittyy kasvupaikkojen karkearakeisilla maalajeilla. Jokapaikansara on tyypillisesti pehmeiden ja hienojakoisten maiden rantaniittyjen ja soiden kasvi. Sitä tavattiin viidellä saarella, joista runsaimpana Kallioluodossa sekä lisäksi Katavalla, Mustakarissa, Outoorissa ja ehkä vähän yllättäen Puskurissakin. Carex rostrata, pullosara Pullosaran, kuten monen muunkin saran, esiintymät ovat Preiviikinlahdella Kallioluodon suoalueeseen rajautuvia. Carex serotina, hernesara Hernesara löytyi vain Kallioluodosta. Havaittu alalaji oli pulchella eli sirohernesara. Carex vesicaria, luhtasara Luhtasaran esiintyminen rajoittuu Preiviikinlahdella niin ikään Kallioluodon suoalueeseen. Centaurium littorale, isorantasappi Isorantasappi on tyypillinen somerikkorantojen matalakasvuisten ruohovartisniittyjen laji. Se koristaa moreenirantaa kivien keskellä, mihin on kulkeutunut hienojakoista ainesta. Isorantasappi on ehkä aavistuksen sukulaistaan pikkurantasappea yleisempi, mutta kovin selvää eroa ei ole. Pienikokoinen laji saattaa jäädä kukkimisajan ulkopuolella havaitsematta, mutta kukkiessaan sitä ei voi olla huomaamatta. Tämä laji on oikea silmänilo yhdessä vilukon kanssa. Isorantasappi tavattiin 20 saarella 45 tutkitusta. Lajia ei löytynyt mm. Julukarilta, Katavasta, Maa-Harmaalta ja Klopasta. Centaurium pulchellum, pikkurantasappi Silmälläpidettävä pikkurantasappi tavataan 19:ltä Preiviikinlahden saarelta. Lajia voi olla muillakin isommilla saarilla, sillä sen havaitseminen kukinta-ajankohdan ulkopuolella on pienestä koosta johtuen varsin hankalaa. Pikkurantasapen kukat ovat syvemmän punaiset, pienemmät ja selkeä ero löytyy kukan torvesta. Laji löytyi pääosin samoilta saarilta kuin isosiskonsa, isorantasap- 85

86 Isorantasappi Mustakarilla Pikkurantasappi (Centaurium pulchellum) Puolivälinkarissa. pi, erona mm. pikkurantasapen löytyminen Julukarilta ja puuttuminen Truutholmasta. Cerastium fontanum, nurmihärkki Nurmihärkki tavataan saaristossa ensi sijassa levävallin lajina. Preiviikinlahdella se löytyi kymmeneltä pääosin suurelta ja keskikokoiselta saarelta. Cerastium tomentosum, hopeahärkki Koristeistutuksesta villiintynyt hopeahärkki merkittiin vain Preiviikinlahden perukasta, Korkeakarin saarelta. Ceratophyllum demersum, karvalehti Karvalehti tavattiin vain kerran Pukkiluodon eteläiseltä karilta. Chenopodium album, jauhosavikka Jauhosavikka on meren levä- ja ryönävalleille sopeutunut laji, joka löytyi kaikilta vähänkin suuremmilta saarilta (kaikkiaan 24 saarella). Se leviää luodoille sukkession alkuvaiheessa, mutta nuorimpien saarten kohdalla on sattumaa mitkä lajit paikalle osuvat. Laji puuttui mm. Munakarilta, Pitkäkarilta ja Vartkrunninkarilta. Pikkurantasapen ( Centaurium pulchellum) esiintyminen Preiviikinlahdella. Pohjakartta Maanmittauslaitoksen avoin data

87 Chenopodium polyspermum, hentosavikka Hentosavikka tavattiin itäiseltä Vartkrunninkarin saarelta. Lajista on vain vähän tietoja Satakunnan rannikolta. Lähimpiä ovat löydöt Reposaaresta ja Preiviikistä. Chenopodium rubrum, punasavikka Punasavikkaa olen tavannut seitsemältä saarelta ja lisääntyvässä määrin viime vuosina. Laji on tavattu Kakkurista (2013, 2014), Munakarista, Puolivälinkarilta, Pukkiluodosta, Halko- ja Ulko- Harmaalta sekä Uutkrunnin lintuluodolta. Suurin osa havainnoista on aivan viime vuosilta. Juha Suomisen (2013) kartalla lähimmät punasavikat jäävät Luotisinmäen kaatopaikan tienoille. Kakkurilla tavattiin lajin kääpiömuotoa. Punasavikan lisääntyminen indikoi rantojen rehevöitymistä. Retkeilykasvio ei mainitse rantoja lajin kasvualueena, vaikka kyllä lajia tavataan muuallakin Itämeren rannoilla. Chenopodium suecicum, pohjanjauhosavikka Vaikka pääosin jauhosavikka ja pohjanjauhosavikka ovat jääneet muistiinpanoissa erottamatta, olen joinain vuosia kiinnittänyt erityistä huomiota lajieroon ja tehnyt havaintoja pohjanjauhosavikasta Halko-Harmaalta, Mustakarista, Puskurista ja Santakarista. Pohjanjauhosavikka on muodostanut paikoin sangen isojakin kasvustoja, joten sen havainnot eivät ole jääneet vain yksittäisiin yksilöihin. Ekologialtaan se on jauhosavikan kaltainen eli viihtyy levä- ja ryönävalleilla sekä rantaniityn alaosassa. Cicuta virosa, myrkkykeiso En tavannut myrkkykeisoa lainkaan Preiviikinlahden saarilta. Kalinainen (1985) on ilmoittanut lajin sekä Outoorista että Kallioluodosta. Ylipäätään laji karttaa murtovettä Suomisen (2013) mukaan. Cirsium arvense var. maritimum, pelto-ohdakkeen merimuoto Pelto-ohdake on tyypillinen kasvi kerääntymisrantojen levä- ja ruokovallissa. Se voi muodostaa laajojakin niittykuvioita yhdessä muiden suurruohojen kuten nokkosen kanssa. Pelto-ohdake tavattiin 22 saarella 45 tutkitusta. Cirsium helenioides, huopaohdake Huopaohdake on merkitty muistiin vain kerran Kallioluodosta Liekö kyseesä virhe vai mihin monivuotinen laji on myöhemmin kadonnut. Cirsium palustre, suo-ohdake Suo-ohdake on tavattu Halko-Harmaasta, Kallioluodosta ja Outoorista sekä näiden väliseltä luodolta. Cirsium vulgare, piikkiohdake Piikkiohdake näyttäisi olevan tulokas Porin edustan rannikko- ja merialueella. Kuuminaisten kärkeen tämä laji on levinnyt laiduntaneiden eläinten mukana. Sieltä se lienee kulkeutunut myös muutamien saarien levävalleille. Laji tavattiin Katavasta, Mustakarista, Outoorista ja Ulko-Harmaalta. Pääosin lajin esiintymät ovat olleet melko pieniä, mutta kylläkin kasvamaan päin. Toisaalta lajin esiintymien lyhytaikaisesta luonteesta kertovat mm. Juha Suomisen havainnot Outoorista ja Santakarista, joista jälkimmäisellä saarella en siis lajia havainnut sekä Kalinaisen (1985) havainnot kaikkiaan kuudelta Preiviikinlahden saarelta. Convallaria majalis, kielo Suomisen (2013) mainitsema kielon Kuuminaistenniemen ja Yyterinniemen kaihtaminen näkyy myös Preiviikinlahden saaristossa ja laji tavattiin vain kolmelta saarelta, Katavasta, Korkeakarilta ja Puskurista, kustakin mökin pihalta, todennäköisesti istutettuna. Cornus suecica, ruohokanukka Yleislevinneisyydeltään pohjoinen ruohokanukka ulottaa kasvualueensa Satakunnan rannikolle. Preiviikinlahdella havaitsin sen Kallioluodossa, Katavassa ja Puskurissa. Kalinainen (1985) löysi ruohokanukkaa Kallioluodosta ja Outoorista. Outoorista laji lienee hävinnyt: sen verran tarkkaan olen saaren askeltanut lajia löytämättä. Kallioiden mikrosoilla ruohokanukka on tässä saaristossa runsaimmillaan ja koristaa kauniina varpujen ja sammaleiden ohessa kallionkoloja. Mantereen puolella harvalukuista lajia on kasvanut mm. Kuuminaisten Vähäniemessä, mistä se ikävä kyllä hävisi muuntamotöiden yhteydessä. Kaiken kaikkiaan nykyisellään ruohokanukka on harvinainen laji Porissa ja paikallisesti se on kohtalaisen runsas vain Kallioluodossa. Laji lienee taantunut ja perääntymässä pohjoisemmas ilmastonmuutoksen myötä. Dactylorhiza maculata, maariankämmekkä Suomisen (2013) mukaan meren rantaa ja jokisuuta karttava maariankämmekkä löytyi vain Kallioluodon suoalueelta. Sieltä tapasin lajin harvinaisena vain kerran On mahdollista, että maarinkämmekkä kuuluu edelleen Kallioluodon lajistoon, sillä ehkä kukkimatonta yksilöä ei vain ole sittemmin havaittu. Dactylorhiza incarnata ssp. incarnata, suopunakämmekkä Punakämmekkää ei Preiviikinlahden saarilta löytynyt, mutta voisin ennustaa, että laji tulee löytymään parin kymmenen vuoden kuluessa Mustakarin tai muun saaren rantaniityltä. Kuuminaisten niemeltä punakämmekkää tavataan mm. Hevoskarista, Vähäniemen länsipuolelta ja Kirpakasta. 87

88 Ruohokanukan (Cornus suecica) punaisia marjoja ja diabaasikivi Hiekkakivikkoa, jossa ruohokanukan lehdet ovat saaneet tummanpunaisen ruskavärin Molemmat kuvat Puskurista. Deschampsia bottnica, pohjanlahdenlauha Pohjanlahdenlauha on ensimmäisiä kasveja, jotka valtaavat merestä kohoavan luodon. Laji lienee varsin heikko kilpailija, koska sitä tavataan vain rantakivikoiden tyrskyvyöhykkeestä, jonne monella kilpailevalla lajilla ei ole asiaa. Pohjanlahdenlauha tavattiin 32 saarelta 45 tutkitusta. Pohjanlahdenlauha on kotoperäinen laji Pohjanlahdella ja Suomen kansainvälinen vastuulaji, jonka kannasta arvioidaan olevan maassamme >45 %. Deschampsia cespitosa, nurmilauha Nurmilauha tavattiin vain kahdelta, ehkä rehevimmältä saarelta eli Mustakarista ja Outoorista. Deschampsia flexuosa, metsälauha Metsälauha on yksi runsaimpia lajeja saaristossa. Sitä tavataan valtalajina nummimaisilla niityillä ja mäntyvaltaisissa kangasmetsissä. Metsälauha tavattiin 18 saarelta. Se puuttuu pienimmiltä luodoilta, sillä laji ei taida sietää suolatyrskyjä. Descurainia sophia, litutilli Litutilli tavattiin Kakkurilta, Halko-Harmaalta, Mustakarista ja Ulko-Harmaalta. Lajin levinneisyyskartta on Satakunnassa (Suominen 2013) melko aukkoinen ja lähimmät löydöt ovat Reposaarelta. Diphasiastrum complanatum ssp. complanatum, keltalieko Löysin keltalieon yhdeltä Preiviikinlahden saarelta, nimittäin Ykspihlavasta vuonna Laji oli aiemmin tavattu myös Katavan saarelta vuonna 2001 (JL, TUR; Suominen 2013). Lähin sittemmin jo hävinnyt kasvupaikka mantereella oli Paratiisin metsä Porin Tuorsniemessä, joka saattaa olla sama kuin Ouluun 1910 kerätyn kasvinäytteen keruupaikka. Draba incana, harmaakynsimö Harmaakynsimön levinneisyys maassamme sijoittuu toisaalta Lappiin ja toisaalta etelärannikolle aina Merenkurkkuun asti. Preiviikinlahden saarilla harmaakynsimö ei ole aivan harvinainen, ja 88 sitä tavattiin tässä tutkimuksessa yhdeksältä saarelta. Laji oli aina hyvin niukkaa ja monilta saarilta havainto lajista jäi ainutkertaiseksi. Puolivälinkarista laji tavattiin viisi kertaa ja Santakarista sekä Truutholmasta kolme kertaa. Muita havaintosaaria olivat Halko-Harmaa, Kakkuri, Maa-Harmaa, Outoori, Puskuri ja Ulko- Harmaa. Kalinainen (1985) ilmoitti lajin kahdeksalta saarelta, joista Kallioluodosta, Munakarista ja Mustakarista minulla ei ole omia harmaakynsimöhavaintoja. Näyttäisi, että harmaakynsimö on metapopulaatiolaji, joka levittäytyy uusille saarille ja jonka populaatioista osa toisaalta häviää saarilta melko nopeastikin. Retkeilykasvion (Hämet-Ahti ym. 1998) mukaan laji on kaksi- tai monivuotinen, joten osa kasvustoista tosiaan häviää ja mahdollisesti piileskelee siemenpankissa, kunnes olot ovat sopivat tai sitten siemenlevintä tuulen mukana tuottaa uusia kasvupaikkoja. Drosera rotundifolia, pyöreälehtikihokki Pyöreälehtikihokki tavattiin Preiviikinlahden saarilla vain Kallioluodon suolta, mistä se merkittiin useimmilla saaren käyntikerroilla. Samasta kohteesta sen ilmoitti myös Suominen Dryopteris carthusiana, metsäalvejuuri Metsäalvejuurella on kaksi toisistaan eroavaa kasvupaikkaa. Toisaalta se on sopeutunut kasvamaan kivien koloissa alarannalla ja toisaalta se tavataan keskikokoisten saarten keskiosien kuusikoista. Metsäalvejuuri tavattiin yhdeksältä tutkitulta Preiviikinlahden saarelta, ensisijaisesti suurilta ja keskisuurilta saarilta. Dryopteris expansa, isoalvejuuri Isoalvejuuri on esiintymisessään metsäalvejuurta vaateliaampi ja sitä tavataankin lähinnä suurempien saarien keskiosan lehtokuvioilla. Laji löytyi neljältä Previikinlahden saarelta: Kallioluodosta, Katavasta, Mustakarista ja Outoorista. Dryopteris filix-mas, kivikkoalvejuuri Tapasin kivikkoalvejuurta samoilta saarilta kuin isoalvejuurtakin ja lisäksi Puskurista.

89 Eleocharis acicularis, hapsiluikka Hydrolitoraalin puolelle niittymäistä kasvillisuutta muodostava hapsiluikka tavattiin 11 tutkitulta saarelta: Julukarilta, Kakkurilta, Kallioluodosta, Katavasta, Munakarilta, Mustakarista, Outoorista, Puolivälinkarilta ja Ulko-Harmaalta. Hapsiluikka tavattiin jopa juuri aaltojen yläpuolelle kohoavalta läntiseltä Vartkrunninkarilta ja Hevoskarin edustan pikkuiselta luodolta kesällä Kalinainen (1985) ilmoitti lajin vain Kallioluodosta. Näyttää todennäköiseltä, että hapsiluikka on jo pidempään ollut siellä täällä tavattava runsas vesirannan osakas. Se vain ei ole tullut huomatuksi. Lyhytikäisen lajin kohdalla myös vuosittaiset vaihtelut ovat suuria. Laji vaatii riittävän hienojakoisen maaperän juurtuakseen. Eleocharis mamillata, mutaluikka Mutaluikka tavatiin vain Pitkäniemen läheiseltä, sisemmältä luodolta Seuraavana vuonna laji näytti hävinneen. Olisivatko suolatyrskyt tehneet tehtävänsä. Eleocharis parvula, pikkuluikka En ole merkinnyt pikkuluikkaa Preiviikinlahden saarilta eikä Kalinainenkaan (1985) lajia ilmoita, mutta on aika todennäköistä, että laji jossain lahdelmassa elelee. Lähimmillään olen havainnut pikkuluikkaa Kuuminaisten kärjen Loukkeennokassa. Eleocharis palustris, rantaluikka Rantaluikka tavataan Preiviikinlahdella vain Kallioluodon suokuviolla. Tämän esiintymän on mainittu Suomisen (2013) julkaisussa edustavan nimialalajia subsp. palustris. Isoalvejuuri (Dryopteris expansa) Outoorin lehdossa Eleocharis uniglumis, meriluikka Meriluikan esiintyminen rajoittui seitsemälle saarelle: Kallioluotoon ja Outooriin, joista oli useita havaintokertoja, Puskuriin, josta laji tavattiin kolme kertaa, ja Mustakariin, Santakariin, Truutholmaan sekä Pitkäniemen sisemmälle luodolle, joista se huomattiin vain kerran. Puskuriin ja Santakariin on kehittymässä rantaniittymäistä kasvillisuutta, jonka kasviyhdyskuntaan meriluikka luonteenomaisesti kuuluu. Elymus caninus, koiranvehnä Koiranvehnän tapasin vain Mustakarin eteläpään lehtokuviolta. Suominen (2013) ei mainitse lajia lainkaan Preiviikinlahdelta, Pohjanlahdenlauha (Deschampsia bottnica) Kuuminaisissa Litutilli (Descurainia sophia) Ulko-Harmaalla

90 mutta Kalinainen (1985) oli löytänyt sen Kakkurin rantalehdosta paikoittaisena. Elymus repens, juolavehnä Juolavehnää löysin jopa 28:lta Preiviikinlahden saarelta. Laji on tyypillinen levä- ja ryönävallien kasvillisuuden osakas. Empetrum nigrum, variksenmarja Variksenmarja on luonnehtijalaji monien keskikokoisten saarten nummi- ja ketokuvioilla. Se tavattiin 15:ltä Preiviikinlahden saarelta. Laji ei aivan meren tyrskyissä viihdy, joten saaren pitää nousta jonkin verran merestä ennen kuin variksenmarja lukeutuu kasvistoon. Sen jälkeen se runsastuu avoimella someroisella nummimaisella kedolla. Epilobium adenocaulon, amerikanhorsma Uustulokkaisiin kuuluva amerikanhorsma oli pitkään harvinainen Satakunnan rannikolla. Kalinainen ilmoitti sen 1985 Langsannasta. Kymmeneltä Preiviikinlahden saarelta tapaamani amerikanhorsma on melko niukka. Se on tavattu kolme kertaa Kallioluodosta, Outoorista ja Puolivälinkarista sekä kerran Katavasta, Korkeakarilta, Munakarilta, Mustakarista, Puskurista, Ulko- Harmaalta ja Uutkrunnilta. Ensimmäiset havainnot ovat vuodelta 2011, joten lajin levittäytyminen saarille on vasta käynnistynyt. Rantaukonnauris (Erysimum strictum) Ulko-Harmaalla Epilobium angustifolium, maitohorsma Maitohorsma on saaristossakin yleinen ja paikoitellen runsas laji, joka levittäytyy helposti saarelta toiselle tuulen mukana. Nykyisellään laji on vakinainen osakas Preiviikinlahden saariston kasvillisuudessa. Maitohorsma esiintyy saarissa ensisijaisesti levä- ja ryönävalleilla, jotka ovat jo melko pitkälle hajonneita. Sitä tavataan myös kulttuurivaikutteisilta paikoilta kuten rakennusten tuntumasta. Kaikkiaan tapasin maitohorsmaa 20:ltä tutkimaltani saarelta, ja pääosin esiintymät olivat pitkäaikaisia ja laajoja. Epilobium ciliatum, vaalea-amerikanhorsma Olen merkinnyt vaalea-amerikanhorsman kolmelta Preiviikinlahden saarelta: Kallioluodosta, Outoorista ja Puskurista. Laji esiintyy varsin niukkana eikä sitä ole havaittu kuin muutaman kerran. Myös Suomisen (2013) kartta on aika niukka. Läheiseltä Reposaarelta laji tosin on tavattu jo 1947 (Marklund, H.). Epilobium montanum, lehtohorsma Lehtohorsma löytyi Outoorin lehtokuvioilta melko harvalukuisena, mutta esiintymä lienee vakaa havaintojeni ja Suomisen (2013) raportoiman perusteella. Vuonna 2016 Ulko-Harmaalta löytyi uusi lehtohorsmaksi määrittämäni esiintymä lintujen lannoittamalta pienruohokedolta. Epilobium palustre, suohorsma Suohorsman ainoa kasvupaikka Preiviikinlahden saaristossa on Kallioluodon kaakkoisosan suolla. Equisetum arvense, peltokorte Peltokortetta tapasin Kallioluodosta, Katavasta ja Puskurista. Equisetum pratense, lehtokorte Lehtokorteen esiintyminen rajoittuu havaintojeni mukaan Preiviikinlahden saarilla vain Kallioluotoon. Suomisen (2013) levinneisyyskarttaansa koostamista havainnoista lähin sijaitsee Kuuminaisten niemen tyvellä Preiviikissä. Kalinainen ei mainitse lehtokortetta Preiviikinlahden saarilta. Equisetum sylvaticum, metsäkorte Myös metsäkorte tavataan havaintojeni mukaan Preiviikinlahden saarista vain Kallioluodossa. Suomisenkin (2013) mukaan laji esiintyy varsin oikullisesti rannikolla ja lähimmät hänen ilmoittamansa havaintopaikat ovat Reposaarella ja Yyterin niemimaalla. Kalinainen ei mainitse metsäkortetta Preiviikinlahden saarilta. Erigeron acer (syn. E. acris), karvaskallioinen Karvaskallioinen tavataan muutamien saarten hiekkapohjaisilla ketokuvioilla. Kaikkiaan löysin sitä kuudelta saarelta, Klopasta, Mustakarista, Outoorista, Puskurista, Santakarista ja Ykspihlavasta. Kalinainenkin (1985) ilmoitti sen kuudelta saarelta. Varsin 90

91 niukkoja lajin esiintymät ovat eikä niitä havaittu kaikilla saarillenousukertoina. Eriophorum angustifolium, luhtavilla Luhtavilla kuuluu Kallioluodon suokuvioiden lajistoon. Se on tavattu sieltä jokaisella käyntikerralla, mikä kertonee, että laji ei ole aivan harvalukuinen. Sen sijaan Outoorista, mistä Kalinainen (1985) ilmoitti lajin, en sitä enää löytänyt. Outoorin lahdelman kuivuminen lienee syy lajin häviämiseen, kuten muutamilla muillakin luhtaisen rantaniityn lajeilla. Eriophorum vaginatum, tupasvilla Tupasvilla kuuluu sukulaisensa tavoin Kallioluodon suokuvioiden lajistoon. Se on kuitenkin tavattu selvästi harvemmin. Erysimum strictum, rantaukonnauris Rantaukonnauris on saaristolle tyypillinen ukonnaurislaji. Suominen (2013) mainitsee sen hakeutuvan tyypillisesti meren ääreen Porissa. Rantaukonnauris viihtyy ylärantaniityllä melko harvalukuisena. Se tavattiin peräti 19:ltä Preiviikinlahden saarelta, joista useimmilla se esiintyi vakinaisena. Kalinainen (1985) ilmoitti lajin 16 saarelta. Euphorbia cyparissias, kenttätyräkki Kenttätyräkki tavattiin istutuksesta villiintyneenä Korkeakarin saarella. Euphrasia frigida var. baltica, pohjansilmäruoho Pohjansilmäruoho on tyypillinen Selkämeren rantojen silmäruoho. Tämä puoliloinen oli toisinaan yleinen ja runsas, mutta joinakin vuosina puuttui kokonaan. Lajia on vaikea huomata kukkimiskauden ulkopuolella. Pohjansilmäruoho tavattiin 23:lta Preiviikinlahden saarelta. Se puuttui pienimmiltä luodoilta ja Munakarilta. Festuca arundinaceae, ruokonata Roteva ruokonata esiintyy siellä täällä rantakivikoissa, pääosin vähän rehevimmillä, ehkä diabaasipohjaisilla paikoilla. Ruokonata löytyi 26 tutkitulta saarelta keskittyen varsinkin suuriin ja keskisuuriin saariin. Festuca ovina, lampaannata Lampaannata on melko niukka Preiviikinlahden saaristossa. Se esiintyy 14 saarella ja lienee kulttuurivaikutteisista paikoista riippuvainen. Festuca rubra, punanata Punanata on moreenipohjaisten rantaniittyjen maarannan yläosan tyyppilaji. Se muodostaa paikoin laajoja niittyjä, ja on muuallakin rannalla yleinen. Punanata tavattiin 26 saarelta, ja se puuttui pienimmiltä luodoilta. Filipendula ulmaria, mesiangervo Mesiangervo on umpeutuvien lahdelmien ja pitkälle hajonneiden levävallien suurruohoniittyjen runsaimpia lajeja. Mesiangervo tavattiin 28 saarelta, ja se puuttui pienimmiltä luodoilta Preiviikinlahden ulommassa saaristossa. Pohjanlahdensilmäruoho (Euphrasia frigida ssp. baltica) Truutholmassa Euphrasia nemorosa, tanakkasilmäruoho Tanakkasilmäruohon olen merkinnyt Klopan saarelta. Euphrasia stricta, ketosilmäruoho Ketosilmäruohon olen merkinnyt vain Kallioluodon saarelta. Siellä se viihtyy saaren kalliokedolla. Fallopia convolvulus, kiertotatar Peltorikaksi tunnettu ja levävalleilla saaristossa esiintyvä kiertotatar tavattiin vain Katavasta, Puolivälinkarilta ja Uutkrunnin lintuluodolta. Suominen (2013) pitää lajia lähinnä pelloilla esiintyvänä. Fallopia dumentorum, pensaikkotatar Pensaikkotattaren olen kirjannut Katavan saarelta. Suominen (2013) pitää lajia osin rannikkohakuisena. 91

92 Fragaria vesca, ahomansikka Ahomansikka on varsin yleinen Preiviikinlahden saarissa. Rantaniittyjen ylärantakivikon alaosassa se tuottaa joinakin vuosina runsaan sadon. Toisina vuosina runsaat mansikan raakileet kuivuvat saarilla eikä niistä ihmisten suihin juuri riitä. Pienillä, lintulannoitteisilla saarilla kuten Harmailla ahomansikka muodostaa laajoja kuvioita tasaisilla ja pehmeäpohjaisilla alueilla. Ahomansikkaa tavataan myös saarten ylempänä sijaitsevilla nummilla, kedoilla ja metsänaukoissa. Laji tavattiin 22:lla 45 tutkitusta Preiviikinlahden saaresta. Galeopsis bifida, peltopillike Peltopillike on paikoitellen hyvinkin runsas levä- ja ryönävallien varhaisvaiheen laji. Se tavattiin 26 saarelta ja jäi puuttumaan ensisijaisesti pienimmiltä luodoilta. Galeopsis ladanum, pehmytpillike Pehmytpillike löydettiin Munakarilta ja Kallioluodon eteläpään hiekkaiselta levävallilta. Galeopsis tetrahit, karheapillike Karheapillike kasvaa sukulaisensa tavoin levävalleilla. Se on pyritty erottamaan peltopillikkeestä ainakin osalla käyntikerroista, mutta varmaan se osin on jäänyt havaitsematta. Karheapillikkeestä tehtiin havaintoja 11 saarelta. Keltamatara (Galium verum) Puskuurin kivisellä etelärannalla Galeopsis speciosa, kirjavapillike Kirjavapillike on huomattavasti peltopillikettä harvinaisempi. Sekin esiintyy levävalleilla. Kirjavapillikeestä on havaintoja tutkimusjakson alkuvuosilta, mutta olen poistanut ne jälkikäteen epävarmoina. Galium palustre, rantamatara Rantamatara esiintyy harvalukuisena, siellä täällä maarannan vesirajassa, kivikon hienojakoisissa raoissa ja löytyy ylempääkin rannalta. Rantamatara on merkitty 20 saarelta. Kalinainen (1985) mainitsee lajin Kallioluodosta, Katavasta ja Puskurista. Galium triflorum, pikkumatara Pikkumatara lienee yleensä jäänyt havaitsematta. Se on kuitenkin merkitty Julukarilta, Kallioluodosta ja Mustakarista. Laji on tyypillisesti niukka ja tavataan geolitoraalin alaosassa. Galium uliginosum, luhtamatara Kallioluodosta on merkitty kolme kertaa luhtamatara. Myös Kalinainen (1985) on tavannut luhtamataran Kallioluodosta. Galium verum, keltamatara Vaarantunut keltamatara esiintyy saaristossa vielä varsin puhtaana eikä risteytymistä paimenmataran kanssa näillä saarilta juurikaan tapahdu. Keltamatara on kohtalaisen yleinen keskisuurten saarten kedoilla. Tuntuu, että se on niukentunut ajan myötä. Keltamatara tavattiin kaikkiaan 19 tutkitulta saarelta. Geum rivale, ojakellukka Ojakellukka on kirjattu kerran Julukarista, Outoorista ja Kallioluodosta. Laji lienee sen verran niukka, että askeleet ovat vain harvoin tavoittaneet sen. Geum urbanum, kyläkellukka Kyläkellukkaa tavataan harvalukuisena kuudella saarella: Halko- Harmaa, Julukari, Kakkuri, Mustakari, Outoori ja Ulko-Harmaa. Glaux maritima, merirannikki Merirannikki tavattiin lähes jokaisella tutkitulla saarella ja luodolla (40 saarella 45:stä). Se on siis todellinen meren rannan pioneeri, jonka onnistuu saavuttaa saari ensimmäisten lajien joukossa. Saman havaitsi myös Ellilä (1956) Ouran saariston kasvistoa selvittäessään. Kun laji kerran saa jalansijan, sen se myös säilyttää varsinkin kivikko- ja moreenirantojen geolitoraalin alaosassa. Glechoma hederacea, maahumala Maahumala tavattiin harvinaisena Outoorista Laji on koko Preiviikinlahdella uusi tulokas ja lähimmät esiintymät löytyvät Reposaaresta (Jutila 2000). 92

93 Suola-arho (Honkenya peploides) Halko-Harmaassa Suola-arhon kukinto lähikuvassa Santakarissa Gnaphalium uliginosum, savijäkkärä Savijäkkärä on merkitty pari kertaa Mustakarista ja kerran Katavasta. Lajin esiintymät ovat sen verran niukkoja, että ohi lienee kuljettu muilla kerroilla, tai sitten laji on yksinkertaisesti hävinnyt. Suomisen (2013) mukaan savijäkkärä on tavattu saaristosta varsin harvoin. Lenninhaivenet mahdollistaisivat kyllä lajin tuulilevinnän saariin. Gymnocarpium dryopteris, metsäimarre Metsäimarre lienee meripakoinen laji. Sitä tavataan Kallioluodossa, Katavassa, Mustakarissa ja Outoorissa vakinaisena. Ykspihlavalta se on merkitty kerran. Metsäimarre vaatii metsän tasaiset ilmasto-olot ja puiden suojaa. Hieracium umbellatum, sarjakeltano Sarjakeltano tavataan saarten ketokuvioilta. Tässä tutkimuksessa se havaittiin 14 saarella eli se puuttui vain Julukarilta ja pienimmiltä luodoilta. Hieracium vulgata -ryhmä, ahokeltanot Ahokeltanoita olen merkinnyt kolmelta saarelta, Mustakarista, Outoorista ja Puskurista useita kertoja. Hierochloë odorata ssp. baltica, lännenmaarianheinä Lännenmaarianheinä on tyypillinen rantaniittyjen laji, joka tavataan Preiviikinlahden rannoilta ja Kallioluodosta, Outoorista, Preiviikin kalasataman saaresta sekä Korkeakarilta, joista löytyy pehmeäpohjaista kertymärantaniittyä. Lännenmaarianheinä on Suomen kansainvälinen vastuulaji, jonka kannasta arvoidaan olevan maassamme >45 %. varsin pitkän ajan kuluttua. Tyrni tavataan 27:ltä Preiviikinlahden saarelta. Puuttumaan se jää aivan pienimmiltä luodoilta. Tyrnimarjat ovat tärkeätä saarissa liikkuvien lintujen, ja miksei myös nisäkkäiden, ravintoa. Tyrnien marjasato vaihtelee vuosittain, mutta yleensä satoa riittää marjastajillekin. Tyrnit tarjoavat myös suojaa esim. sadoille yöpyville kottaraisille. Hippuris vulgaris, vesikuusi Vesikuusi tavattiin Kallioluodon suolampareelta. Liekö se siellä jo pidempäänkin kasvanut. Suominen (2013) tai Kalinainen (1985) eivät lajia Preiviikinlahden saarilta mainitse. Honkenya peploides, suola-arho Suola-arho viihtyy hiekkaisilla ja paikoin myös kivisillä alarannan alueilla ja muodostaa siellä laajahkoja monokulttuurikuvioita. Se tavattiin jopa 15:ltä Preiviikinlahden saarelta. Julukarista ja Kakkurista se puuttui. Laji lienee levinnyt alueelle Yyteristä (Suominen 2013). Kalinainen ilmoittaa suola-arhon 14:ltä Preiviikinlahden saarelta. Satakunnan rannikolla suola-arhon levinneisyys rajoittuu pitkälti Porin edustalle. Laji esiintyy toki laajalti Suomen rannikolla Suomenlahdelta ja Perämerelle. Tyrni (Hippophaë rhamnoides) marjoo Ykspihlavassa Hippophaë rhamnoides, tyrni Tyrni on yksi merenrantojen ja saarten sukkession pioneerilajeja. Se ei meren tyrskyjä ja suolaisuutta pelkää. Heikkona kilpailijana se joutuu kuitenkin väistymään muiden lajien tieltä, mutta vasta 93

94 Isatis tinctoria, värimorsinko Värimorsinko kasvaa harvalukuisena peräti 13 Preiviikinlahden saaren ylärannan kedolla. Kalinainen (1985) ilmoittaa sen 12 saarelta. Juncus articulatus var. articulatus, ojasolmuvihvilä Ojasolmuvihvilä on merkitty vain kerran Outoorista. Juncus alpinoarticulatus, rantavihvilä Rantavihvilä on merkitty kerran Outoorista ja kerran Kumpelin länsipuoliselta saarelta. Kalinainen (1985) oli tavannut lajia Santakarilta. Juncus balticus, merivihvilä Merivihvilä tavataan yhdeksällä Preiviikinlahden saarella, Halko- Harmaalla, Kallioluodossa, Katavassa, Munakarilla, Mustakarissa, Puolivälinkarilla, Puskurissa, Santakarissa ja Ulko-Harmaalla. Harmailla se on havaittu vain kerran, mutta muualla laji on selvästi vakinainen. Suomisen (2013) mukaan merivihvilä tavataan Satakunnassa Porin seudun kolmelta niemeltä ja yhdeltätoista saarelta. Kalinainen (1985) on havainnut lajin kahdeksalla Preiviikinlahden saarella mukaan lukien Uutkrunnin. Värimorsinko (Isatis tinctoria) Puolivälinkarilla Humulus lupulus, humala Humala merkittiin vain Katavan saarelta, missä sitä tavataan varsin niukasti. Huperzia selago, ketunlieko Ketunlieon olen löytänyt Preiviikinlahden saarilta vain Kallioluodosta ja Outoorista ja niistäkin vain kerran. Laji kasvaa hyvin niukkana, joten se jää helposti huomaamatta. Saaristossa se viihtyy lähinnä suuremmilla saarilla, mistä löytyy riittävän suojaista ympäristöä. Läheiseltä mannerrannalta ketunlieon löytää Kuuminaisten niemen kärjen laitumen kärrypolun varrelta. Suominen (2013) ei mainitse lajia aivan lähituntumasta. Hypericum maculatum, särmäkuisma Särmäkuisman olen tavannut pari kertaa Kallioluodosta eikä lajista ole kertynyt muita havaintoja saaristosta, vaikka se Kuuminaistenniemellä ja muualla Porissa tavataan melko yleisesti. Iris pseudacorus, kurjenmiekka Kurjenmiekka tavattiin satunnaisena vain Kallioluodossa ja Puskurissa. Juncus bufonius, konnanvihvilä Konnanvihvilän nimialalaji ssp. bufonius tavattiin Kallioluodossa, Mustakarissa ja Puolivälinkarilla. Merenrantojen alalaji sammakonvihvilä ssp. ranarius tavattiin kymmenellä saarella: Julukarissa, Hevoskarin lahden luodolla, Kallioluodossa, Mustakarissa, Outoorissa, Puolivälinkarilla, Puskurissa, Ulko-Harmaalla, Uutkrunnilla ja Uutkrunnin lintuluodolla. Kalinainen (1985) oli tavannut konnanvihvilää Ulko-Harmaalla. Suomisen (2013) mukaan sammakonvihvilä tavataan mm. Yyterissä, Mäntyluodossa ja Reposaarella. Itse olen tavannut sammakonvihvilää myös mm. Kuuminaisten Loukkeennokassa. Juncus effusus, röyhyvihvilä Röyhyvihvilä havaittiin vain Kallioluodossa. Suominen (2013) mainitsee lajin harvinaiseksi Satakunnan saaristossa eikä Preiviikinlahden esiintymistä ole mainintaa. Juncus filiformis, jouhivihvilä Jouhivihvilä tavattiin tässä tutkimuksessa Kallioluodossa, Outoorissa ja Puskurissa, kussakin vähintään kaksi kertaa. Juncus gerardii, suolavihvilä Suolavihvilä esiintyy somerikkoisella alarannalla peräti 32:lla Preiviikinlahden saarella 45 tutkitusta. Laji kuuluu ensimmäisiin, jotka saavuttavat merestä nousevat luodot ja saavat pysyvän jalansijan niiden rantavyöhykkeestä. 94

95 Juncus ranarius, sammakonvihvilä Laji on käsitelty taulukoissa omana lajinaan, mutta lajikuvauksessa se on sijoitettu uusimman tiedon mukaisesti konnanvihvilän alalajiksi. Juniperus communis, kataja Kataja on tyypillinen saariston ketojen ja nummien laji, joka valoa vaativana häviää alueen metsittyessä. Se kykenee ilmaantumaan saarelle vasta, kun saari on kohonnut koko joukon merestä. Kataja tavattiin kaikkiaan 19 saarella 45 tutkitusta. Lamium album, valkopeippi Ilmeisesti meren aallot ovat tuoneet valkopeipin Puskuurin saarelle. Laji oli havainnoitaessa kukassa, joten määritys oli varma. Mahdollisesti laji on levinnyt Reposaaresta, missä se on tyypillinen ja runsas painolastitulokas. Lamium purpureum, punapeippi Punapeippikin on tavattu tutkimusalueelta vain kerran, nimittäin ulommalta Pitkäniemen luodolta kohtalaisen runsaana Lathyrus japonicus, merinätkelmä Merinätkelmän tapasin neljältä Preiviikinlahden edustan saarelta: Outoori, Puskuri, Truutholma ja Ykspihlava. Kalinainen (1985) on löytänyt lajia myös Kallioluodosta. Merinätkelmän Yyterin esiintymän on arveltu olevan saaristossa esiintyvien pienten kasvustojen lähdepopulaatio (Suominen 2013). Esiintymisalueellaan merinätkelmä jakselee hyvin ja näyttäisi jopa lisääntyneen esimerkiksi Truutholmassa. Merinätkelmä (Lathyrus japonicus) Truutholmassa Lathyrus palustris, rantanätkelmä Rantanätkelmä tavattiin seitsemällä Preiviikinlahden saarella: Kallioluodossa, Katavassa, Mustakarissa, Outoorissa, Preiviikin kalasataman saarella, Puskurissa ja Santakarissa. Laji esiintyy tyypillisesti hienojakoista maa-ainesta sisältävällä rantaniityllä. Moreenikin kelpaa kasvualustaksi, kunhan siinä on riittävästi hienojakoisia aineksia. Rantanätkelmää olen tavannut myös Kuuminaisten rantaniityillä. Lathrus pratensis, niittynätkelmä Kukkiva niittynätkelmä havaittiin harvinaisena Korkeakarilla Muualta ei varmoja havaintoja ole kirjattu, tosin olen joitain epävarmoja tiedostoistani poistanut. Suominenkin (2013) on havainnut lajin kaihtavan saaristoa. Merinätkelmä Outoorissa

96 Lemna minor, pikkulimaska Pikkulimaska tavattiin vain Kallioluodon kallioiden allikkokausikosteikoista. Laji lienee täällä alkuperäinen. Leontodon autumnalis, syysmaitiainen Syysmaitiainen on melko yleinen ja se tavattiin 22:lla Preiviikinlahden saarella. Sitä tavataan ensisijaisesti alarannan keskivyöhykkeen moreenimaalla ja jonkin verran ylärantakedolla. Leucanthemum vulgare, päivänkakkara Päivänkakkara havaittiin vain kerran kukkivana Ulko-Harmaan kedolta. Laajalti levittäytymyt, mutta ihmisen seuralaisena viihtyvä päivänkakkara näyttäisi siellä eksyneen lintujen lannoittamalle luodolle. Leymus arenarius, rantavehnä Rantavehnää tavataan kivikko- ja hiekkarannoilla, ja laji löytyi peräti 22:lta Preiviikinlahden saarelta. Rantaputki (Ligusticum scoticum) Puskuurissa Ligusticum scoticum, rantaputki Havaitsin rantaputken ensimmäisen kerran Puskuurissa ja pian ( ) Kallioluodossa ja Truutholmassa. Niihin seitsemään saareen, joille rantaputki on asettunut, kuuluvat myös Katava, Mustakari, Santakari ja Ykspihlava. Näiltä laji löytyi seuraavana vuonna. Rantakivikossa sijaitsevat esiintymät ovat siis melko tuoretta alkuperää. Suominen (2013) ei ilmoita lajia Porista. Suomen ensimmäiset rantaputkiesiintymät löydettiin jo 1980-luvulla Merikarvian Ouran saaristosta (Ellilä 1970). Limosella aquatica, mutayrtti Mutayrtti on kirjattu vain kerran Outoorista. On mahdollista, että laji on jäänyt huomaamatta aiemmin, mutta toisaalta sen kantakin vaihtelee paljon vuosittain. Outoorissa on Kallioluodon ohella ehkä paras todennäköisyyskin tämän lajin havaitsemiseen sopivien kasvupaikkojen vuoksi. Linaria vulgaris, kannusruoho Kannusruoho on tyypillinen luonnehtijalaji niin alarantaniityllä kuin kedollakin, ja se tavattiinkin 26 tutkitulla saarella. Se ei ole aivan runsaimpien ja peittävimpien lajien joukossa, mutta on kukinta-aikana keskeinen matalakasvuisten niittyjen osakas. Lajin esiintymisessä on havaittavissa jonkin verran vuosien välisiä runsauseroja. Linnaea borealis, vanamo Vanamoa kasvoi kuudella vähän suuremmalla saarella, missä on sopivan suojaista tuoretta kangasmetsähabitaattia. Tällaisia saaria olivat Katava, Mustakari, Outoori, Puskuri, Santakari ja Ykspihlava. Linum catharticum, ahopellava Ahopellava tavattiin neljältä Preiviikinlahden edustan saarelta, Kallioluodosta, Katavasta, Mustakarista ja Puskurista. Myös Kalinainen (1985) mainitsee lajin. Ahopellava on maarannan yläosan luontaisten vihvilä-, ruoho- ja sararantaniittyjen huomionarvoinen luonnehtijalaji. Olen tavannut lajin myös mm. Säpin saarelta, Yyteristä, Kallosta, Reposaaresta. Lupinus polyphyllus, komealupiini Olen tavannut komealupiinin vain kerran Puskurista Esiintymä vaikutti luontaisesti levinneeltä, ei istutetulta. On siis Rantaputki Kallioluodossa

97 mahdollista, että komealupiini levittäytyy myös saaristoon, mutta onneksi muita havaintoja tutkimusalueelta ei ole. Luzula multiflora, nurmipiippo Nurmipiippo tavattiin Kallioluodossa, Katavassa ja Mustakarissa. Luzula pilosa, kevätpiippo Kevätpiipon huomasin kuudella suojaisimmalla saarella: Kallioluodossa, Katavassa, Mustakarissa, Outoorissa, Puskurissa ja Ykspihlavassa. Lycopodium annotinum, riidenlieko Tuoreen kankaan kuusikoiden lisäksi riidenlieko uskaltautuu kuivan kankaan puolelle ollen männiköissä harvalukuinen. Riidenlieko havaittiin kahdeksalta saarelta. Lycopodium clavatum, katinlieko Katinliekoa olen havainnut Preiviikinlahden saarilta vain Kallioluodossa Suominen (2013) mainitsee sen Porin saaristosta ainoastaan Lampaluodosta. Lycopus europaeus, rantayrtti Rantayrtti tavataan yhdeksältä Preiviikinlahden saarelta. Pidempään sitä on kasvanut Outoorissa ja Kallioluodossa. Muualla rantayrtti on uudempi tulokas, joka mahdollisesti saa lisää jalansijaa saarten sukkession myötä. Lysimachia thyrsiflora, terttualpi Terttualpi tavataan vain suurimmilla saarilla, Kallioluodossa ja Outoorissa. Laji on maarannan yläosan, hieman soistuvien rantaniittyjen osakas. Lysimachia vulgaris, ranta-alpi Tyypillisimmillään ranta-alpi on alarantaniityn ja ylärantaniityn vaihettumisvyöhykkeessä, jossa se on runsaslajisten niittyjen yksi osakas tai muodostaa paikoin lähes monokulttuureita. Ranta-alpi tavattiin 17 saarelta Preiviikinlahden edustalla. Lythrum salicaria, rantakukka Rantakukka punaa loppukesällä maisemaa alarannalla ja on hyvin yleinen monella pienellä ja keskikokoisella saarella. Suurten saarienkin rannoilta se toki löytyy, mutta ehkä ei muodosta niin näyttäviä kasvustoja kuin pienemmillä lokkilannoitteisilla ja meren ruokkimilla saarilla. Rantakukka tavattiin 25 saarella 45 tutkitusta saaresta. Matricaria matricarioides, pihasaunio Pihasaunio tavattiin satunnaisena Halko-Harmaan, Mustakarin, Pukkiluodon, Pukkiluodon eteläpuolisen luodon ja Ykspihlavan levävalleilta. Suominen (2013) ei mainitse lajia Preiviikinlahdelta. Melampyrum pratense, kangasmaitikka Kangasmaitikan havaitsin Julukarilta, Kallioluodosta, Korkeakarista, Mustakarista, Puskuurista ja Uutkrunnilta. Näistä vain Mustakarista laji oli havaittu säännöllisesti. Suominen (2013) ei ilmoita kangasmaitikkaa näiltä saarilta. Hän kuitenkin mainitsee erikseen, että Outoorista lajia ei löytynyt. Kangasmaitikka löytyi saarien suojaisista kohdista. Melampyrum sylvaticum, metsämaitikka Metsämaitikka tavattiin säännöllisesti Outoorin sisäosan metsästä ja satunnaisemmin kolmelta muulta saarelta: Kallioluodosta, Korkeakarista ja Mustakarista. Kalinainen (1985) tapasi metsämaitikan Outoorista. Melica nutans, nuokkuhelmikkä Preiviikinlahden edustan saarista löysin nuokkuhelmikkää Kalinaisen (1985) tavoin vain Outoorista. Laji kasvaa saaren lehtomaisessa keskiosassa. Menyanthes trifoliata, raate Raate kasvaa Preiviikinlahden edustan saarista vain Kallioluodossa, mistä sen on lisäkseni ilmoittanut Kalinainen (1985). Raate viihtyy Kallioluodon suolla. Milium effusum, lehtotesma Lehtotesmaa tapasin Kallioluodosta, Outoorista ja Mustakarista. Nämä saaret sisältävät lehtohabitaattia, missä lehtotesma nimensä mukaan viihtyy. Lehtotesma esiintyy melko yleisenä myös Kuuminaisten niemen lehdoissa. Ketunlieko (Lycopodium clavatum). Maianthemum bifolium, oravanmarja Oravanmarja tavattiin 12:lta Preiviikinlahden saarelta. Suurilla ja keskisuurilla saarilla on riittävän suojaista oravanmarjalle. Munakarilta, Klopalta ja Julukarilta sitä ei löytynyt. 97

98 Moehringia trinervia, lehtoarho Lehtoarho tavattiin paitsi suurehkoista saarista, missä on lehtomaista metsää kuten Kallioluodosta, Katavasta, Korkeakarista, Mustakarista, Outoorista, myös avoimemmilta saarilta kuten Halko-Harmaalta, Santakarilta ja Truutholmasta. Laji viihtyykin paitsi metsäympäristössä myös meren tuntumassa vaikkapa suuren kiven juurella. Se ei siis tunnu varsinaisesti kaihtavan ulompaa saaristoa kuten Suominen (2013) epäilee. Moneses uniflora, tähtitalvikki Tähtitalvikki löytyi Katavasta, Mustakarista, Outoorista ja Ykspihlavasta. Se kasvoi yleensä melko lähellä rantaa, mutta selvästi korkealla rantaviivasta. Ehkä se hyötyy reunavaikutukseen liittyvästä valoisammasta kasvupaikasta. Melko karuilta kasvupaikat tuntuivat, eikä lehtomaisuutta ollut havaittavissa. Preiviikinlahden saarilla tähtitalvikin esiintyminen ei näytä liittyvän laidunnusmenneisyyteen. Kuuminaisten Pihlavaluodon laitumella esiintyy satojen tähtitalvikkien kasvustoja. Vanhan uskomuksen mukaan hieman ihmissilmää muistuttavaa tähtitalvikin kukkaa on käytetty rohdoksena silmätautien lääkinnässä, onpa sen uskottu kaunistavankin käyttäjänsä silmiä. Alaspäin nuokkuva kukka estää tehokkaasti itsepölytyksen. Kukka saattaa säilyä sopivia pölyttäjiä odottamassa jopa kuutisen viikkoa lakastumatta. Talvikkien tuoksuaineet houkuttelevat pölyttäjinä Tähtitalvikin siroa kauneutta (Moneses uniflora) Outoorissa toimivia pieniä kärpäsiä ja kovakuoriaisia eri talvikkilajeihin. Tähtitalvikin erittämät kieloa tai syklaamia muistuttavat tuoksuaineet ovat aivan erilaisia kuin varsinaisilla talvikeilla (Pyrola). Kukinnan jälkeen kehittyvä kota kääntyy pystyyn. Talvikkien siemenet kuuluvat kämmeköiden (Orchidaceae) ohella pienimpiin koko kasvikunnassa: yksittäinen siemen painaa noin kaksi gramman miljoonasosaa. Siemenet ovat niin pieniä, että ne voivat levitä heikoimpienkin ilmavirtaustenkin varassa. Montia fontana, hetekaali Hetekaalia tavattiin yhdellä ainoalla käyntikerralla ( ) Puolivälinkarin saaren maarannalta. Suominen (2013) ja Kalinainen (1985) eivät mainitse lajia Preiviikinlahden saarilta. Myosotis arvensis, peltolemmikki Peltolemmikki tavattiin yhdeksältä Preiviikinlahden saarelta. Outoorissa, Katavassa ja Kallioluodossa se tavattiin yli kaksi kertaa. Laji viihtyy levävalleilla. Myosotis laxa, rantalemmikki Rantalemmikin molemmat alalajit, nimialalaji ssp. cespitosa ja itämerenlemmikki ssp. baltica, tavataan Preiviikinlahden suurissa ja keskikokoisissa saarissa. Alalajit viihtyvät levävallilla, ala- ja ylärannan vaihettumisvyöhykkeessä. Kaikkiaan havaintoja kertyi tässä tutkimuksessa 14 saarelta, ja laji oli paikoitellen melko runsas. Kalinainen (1985) ilmoitti rantalemmikkiä vain neljältä suurehkolta saarelta. Myriophyllum spicatum, tähkä-ärviä Tähkä-ärviä on tavattu 23 Preiviikinlahden saaren rantavedessä tai rantaan ajautuneena. Laji on yleinen Preiviikinlahdella ja olinkin yllättynyt, että Suomisen (2013) havainnot olivat varsin niukkoja. Näytteeksi en ole tullut lajia juurikaan keränneeksi lukuun ottamatta Porin Vähänrauman lampareesta erikoisuutena poimittua. Tähtitalvikin kukka Outoorissa

99 Odontites litoralis ssp. litoralis, lännensuolasänkiö Suolasänkiö on tyypillinen somerikkoisten rantaniittyjen laji. Kunhan kivien välistä löytyy hieman hienoainesta, suolasänkiö etsiytyy alarannan keskivaiheille. Puoliloisena sen esiintymisessä on kohtalaista vuosien välistä vaihtelua. Suolasänkiö tavattiin 25:ltä Preiviikinlahden saarelta. Suolasänkiö on Suomen kansainvälinen vastuulaji, jonka kannasta arvoidaan olevan maassamme %. Ophioglossum vulgatum, käärmeenkieli Tapasin käärmeenkielen seitsemällä Preiviikinlahden saarella. Laji vaatii hienojakoista maata ja viihtyi maarannan yläosan monilajisella rantaniityllä Kallioluodossa, Katavassa, Mustakarissa, Pukkiluodolla ja Puskurissa sekä mantereen tuntumassa Kumpelin edustan itä- ja länsipuolisilla saarilla. Kuuminaisten mannerrannallakin laji viihtyy sopivilla rantaniityillä. Käärmeenkieltä ei etsinnöistä huolimatta löytynyt esimerkiksi Outoorista, vaikka sopivan oloista rantaniittyä olisi ollut tarjolla. Kalinainen (1985) ilmoittaa lajin usealta saarelta, joista Kallioluoto ja Puskuri ovat yhteneväisiä löytöjeni kanssa. Lisäksi hän ilmoittaa käärmeenkielen Outoorista, Kakkurista, Uutkruntista, Julukarista sekä Ulko- Harmaalta. Näiltä saarilta en ole etsinnästä huolimatta tavannut käärmeenkieltä. Toisaalta Kalinainen ei havainnut käärmeenkieltä Katavassa, Mustakarissa ja Pukkiluodolla, joista minulla taas on havainto. Rantalemmikki (Myosotis laxa ssp. cespitosa) Outoorissa Suolasänkiö (Odontites litoralis ssp. litoralis) Kallioluodossa Tähkä-ärviä (Myriophyllum spicatum) Outoorissa

100 Orthilia secunda, nuokkutalvikki Metsäympäristössä viihtyvä nuokkutalvikki tavattiin Katavasta, Mustakarista ja Santakarilta. Kalinainen (1985) on merkinnyt lajin Svartkruntista eli Mustakarista. Suominen (2013) mainitsee, että laji ei juuri ole edennyt saarille. Oxalis acetosella, käenkaali Käenkaali tavattiin Kallioluodossa, Katavassa, Mustakarissa ja Outoorissa. Kalinainen (1985) tapasi lajia vain Outoorissa, missä se edelleen saattaa esiintyä, mutta ei ole retkilläni eteen osunut. Oksaalihaposta tunnettu ketunleipä viihtyy lehtomaisen metsän kenttäkerroksessa, jossa se kukkii valkoisin tai punertavin kukin alkukesästä ja myöhemmin kesällä kleistogamisin kukin. Papaver somniferum, oopiumunikko Löysin oopiumunikon kerran satunnaisena Katavan rannasta, levävallilta Esiintymispaikka viittaisi lajin itsenäiseen kulkeutumiseen saareen. Oopiumuniukon esiintyminen Satakunnassa on ollut Suomisen (2013) mukaan varsin satunnaista. Paris quadrifolia, sudenmarja Sudenmarja kasvaa havaintojeni mukaan Kallioluodossa, Korkeakarissa, Outoorissa ja Mustakarissa. Se on lehtojen ja lehtomaisten metsien kasvina löytänyt sopivat kasvualueet lähinnä suurimmilta saarilta. Parnassia palustris, vilukko Vilukko oli Preiviikinlahden saarten varsin tyypillinen osakas moreenisen maarannan yläosan niityillä. Vilukko tavattiin peräti 21 saarella eli kaikilla suurimmilla ja keskisuurillakin saarilla. Laji tuntuisi olevan yleisempi kuin Suomisen (2013) kuvauksesta voisi päätellä. Kuuminaisten mannerrannallakin laji esiintyy yleisenä. Vilukolla on laajahko ekologinen amplitudi ja se viihtyy meren rantojen lisäksi rehevillä suo- ja järvenrantaniityillä, letoilla, lettokorvissa, lähdevetisillä soilla, suoniityillä, puronvarsilla ja entisillä kaskimailla. Pedicularis palustris, luhtakuusio Luhtakuusio kasvaa Preiviikinlahden saarista Kallioluodossa, Mustakarissa, Outoorissa sekä Preiviikin kalasataman saarella ja luodolla. Näistä löytyy riittävän hienojakoista maata rantaniittymäisessä ympäristössä. Laji tavataan runsaampana Preiviikinlahden rantaniityillä. Persicaria amphibia, vesitatar Vesitatar tavattiin vain Kallioluodossa kerran Persicaria lapathifolia, ukontatar Ukontatar kasvoi havaintojeni perusteella kymmenen Preiviikinlahden saaren levävallilla. Kalinainen (1985) havaitsi lajia kolmella Preiviikinlahden saarella. Merenrantojen someroniittyjen luonnehtija vilukko (Parnassia palustris) on yksi mielikasveistani. Ulko-Harmaa Slåtterblomman kukassa on viisi hedettä ja viisi moniliuskaista nuppipäistä joutohedettä, jotka kuvassa ovat katkenneet osin pois. 100

101 Vilukko Mustakarissa Luhtakuusio (Pedicularis palustris) Mustakarissa Peucedanum palustre, suoputki Suoputki on järvenrantakasvi, joka kuitenkin levittäytyy ulkosaaristoon asti (Suominen 2013). Se tavattiin tässä tutkimuksessa suurimmilta saarilta, Kallioluodosta, Outoorista ja Mustakarista sekä Preiviikin kalasataman saarelta. Kalinainen (1985) ilmoitti suoputken vain Kallioluodosta. Phalaris arundinacea, ruokohelpi Ruokohelpi on alarannan kivikkoisten rantojen tyypillinen, kohtalaisen runsas laji. Myös Suominen (2013) mainitsee lajin kivikkorannoilla yleiseksi. Merkitsin ruokohelpeä peräti 26:lta Preiviikinlahden saarelta, ja se jäi tapaamatta vain aivan pienimmiltä luodoilta. Ruokohelpi saapuukin sukkession alkuvaiheessa saarille. Phleum pratense, nurmitähkiö eli timotei Tapasin timotein Preiviikinlahden saarilla vain Puskurista. Kalinainen (1985) on merkinnyt sen Kallioluodosta. Suominen (2013) ilmoittaa sen puuttuvan monilta asutuilta Satakunnan saarilta. Phragmites australis, järviruoko Järviruoko esiintyy Preiviikinlahden saaristossa hyvin yleisenä lajina, jonka kasvustot ovat varsin pienalaisia ja usein harvoja. Järviruoko löytyy monilta juuri meren yläpuolelle kohonneelta luodolta, mikä osoittaa sen kykenevän tehokkaaseen leviämiseen ja paikalle juurtumiseen. Satojen metrien levyisiä merenlahtien ruovikoita löytyy Preiviikinlahden rannoilta, mutta ei saarista. Saariston suurimmat ruovikot kasvavat silttipohjaisen Outoorinlahden rannalla. Tapasin järviruo on peräti 35:lta 45 tutkitusta saaresta. Picea abies, kuusi Kuusi karttaa selvästi suolavettä, ja siksipä se puuttuu aivan pienimmiltä saarilta ja tulee mukaan kasvistoon vasta, kun saari on kohonnut merestä riittävästi ja muuta kasvillisuutta on juurtunut suojaaman sitä tuulilta ja tyrskyiltä. Kerran jalansijan saatuaan se jatkaa voittokulkuaan ja muodostaa puuston valtalajiston saariston metsien sukkession loppuvaiheessa. Merkitsin kuusen 12:lta Preiviikinlahden saarelta. Pilosella cymosa, viuhkokeltano Viuhkokeltano tavattiin Preiviikinlahden saarilta vain Outoorista ja Puskurista. Pilosella officinarum, huopakeltano Huopakeltano viihtyy saarten ketokuvioilla, jotka ovat riittävän kaukana merestä. Se tuntuisi siis hylkivän meren tyrskyjä. Huopakeltano on melko harvalukuinen ja harvinainen Preiviikinlahden saarilla eli se tavattiin seitsemältä saarelta, säännöllisesti Kallioluodosta, Katavasta, Mustakarista, Outoorista, Puolivälinkarista ja Santakarilta sekä satunnaisemmin Pukkiluodolta. Pimpinella saxifraga, ahopukinjuuri Ahopukinjuuri tavattiin vain Korkeakarista, minne se lienee kulkeutunut ihmisen mukana. Suomisen (2013) mukaan pukinjuuri ei ole juurikaan levinnyt Satakunnan merensaaristoon. Pinus sylvestris, mänty Mänty on Preiviikinlahden saarten valtapuu. Se ei kykene kasvamaan alarannalla ja puuttuu aivan pienimmiltä saarilta, mutta kunhan saari on kohonnut jokin verran merestä mänty valloittaa tehokkaasti kivisiä moreenisaaria. Mänty tavattiin 18 tutkitulla Preiviikinlahden saarella eli se oli ehtinyt viidelle useammalle saarelle kuin kuusi. Kenttäkerroksessa sen seuralaisena oli yleisimmin mustikka kuin puolukka. Plantago major, piharatamo Löysin valkoisen miehen jalanjäljeksikin kutsutun piharatamon 17:ltä Preiviikinlahden saarelta. Niiltä tavattiin kaksi piharatamon alalajia, kyläpiharatamo ssp. major ja rantapiharatamo ssp. intermedia. Kyläpiharatamo on tulokas ja rantapiharatamo alkuperäiskasvi Suomisen (2013) mukaan. Laji tuntuu puuttuvan Munakarin suunnan saarilta eli sen lisäksi myös Pukkiluodolta ja Klopalta. 101

102 Plantago maritima, meriratamo Meriratamo oli piharatamoa hieman harvinaisempi tutkimusalueella, ja tapasin sen 15 saarelta. Suomisen (2014) mukaan lajin runsauden maksimi Satakunnassa on Preiviikinlahdella, Kuuminaistenniemellä ja Viasvedellä. Kalinainen (1985) löysi lajin 18:lta Preiviikinlahden saarelta. Sen tyyppiympäristöä ovat hienojakoiset rannat meren vaikutuksessa. Laji jäi puuttumaan Pukkiluodolta, Maa-Harmaalta, Klopalta ja Julukarilta. Platanthera bifolia, valkolehdokki Valkolehdokki kasvaa Preiviikinlahden saaristossa vain Outoorin lehdossa, josta olen löytänyt sen useampana vuonna. Vuonna 1991 havaittu kuuden yksilön esiintymä oli supistunut yhden yksilön esiintymäksi heinäkuussa Erityisesti yöllä tuoksuva, nattviol, eroaa keltalehdokista mm. valkoisen kukanvärin ja yhdensuuntaisten, lähekkäisten ponnenpuoliskojen ansiosta. Valkolehdokkia pölyttävät kiitäjäperhoset. Valkolehdokki Outoorin lehdossa Valkolehdokin (Platanthera bifolia ssp. latiflora) kukinto Outoorin lehdossa Poa annua, kylänurmikka Huomasin kylänurmikkaa yhdeksällä Preiviikinlahden saarella: Halko-Harmaa, Kakkuri, Katava, Mustakari, Norsikari, Outoori, Puolivälinkari, Santakari ja Ulko-Harmaa. Suomisen (2013) arvio, että kylänurmikka karttaa asumatonta saaristoa, ei näyttäisi pitävän tässä saaristossa paikkaansa. Poa nemoralis, lehtonurmikka Lehtonurmikan olen merkinnyt viideltä Preiviikinlahden saarelta: Kallioluoto, Katava, Mustakari, Outoori ja Santakari. Mukana ovat suurimmat saaret ja aika monelta löytyy myös soveliasta habitaattia, lehtoa. Poa pratensis, niittynurmikka Niittynurmikka tavattiin seitsemältä Preiviikinlahden saarelta. Laji tuntuu karttavan meren saaria ja kulttuurista riippuvaisena lajinahan se tunnetaankin. Poa subcaerulea, matalanurmikka Matalanurmikkaa löytyi kymmeneltä Preiviikinlahden saarelta ja laji onkin tyypillinen merenrantaniittyjen osakas lahden mannerrannoilla. Laji tavattiin mm. Julukarilta ja Ulko-Harmaalta suurimpien saarien lisäksi. Poa trivialis, karheanurmikka Karheanurmikan olen merkinnyt vain kerran, Kakkurin saarelta vuonna Mahdollista on, että laji on jäänyt huomaamatta. Suomisen (2013) esittämän kartan perusteella voisi arvioida lajin kaihtavan merensaaristoa. Polygonum aviculare var. boreale, pohjanpihatatar Möyheälehtinen pihatattaren ekotyyppi, pohjanpihatatar, on asettunut merenrantojen levävallivyöhykkeeseen. Laji on melko 102

103 harvalukuinen, mutta kohtalaisen yleinen Preiviikinlahden lajiston osakas. Pohjanpihatatar tavattiin peräti 29 saaren (45:stä) kasvistosta. Laji viihtyy alarannalla ja rantavalleilla. Polypodium vulgare, kallioimarre Kallioimarretta löytyi kahdeksalta Preiviikinlahden saarelta joskin niukkana ja harvakseltaan havaittuna. Suominen (2013) pitää lajia saaristossa melko niukkana eikä mainitse esiintymiä Preiviikinlahdelta. Populus tremula, haapa Haapa esiintyy vakinaisena ja kohtalaisen laajoina kasvustoina Outoorissa ja Ykspihlavassa. Korkeakarin ja Kallioluodon haapametsiköt ovat pienempiä. Puskurissakin kasvaa muutama haapa. Itse asiassa Kallioluodon kasvuston luokse osuin vain Kalinainen (1985) ilmoittaa haavan Outoorista. Haapa kasvaa saarten suojaisessa sisäosassa ja tuntuisi ylipäätään karttavan ulkosaaristoa. Potamogeton natans, uistinvita Uistinvita on yksi Kallioluodon makeavesilampareiden laji, jota ei muilta Preiviikinlahden saarilta löydy. Esiintymän mainitsee myös Suominen (2013). Potamogeton pectinatus, hapsivita Löysin hapsivitaa peräti 30 Preiviikinlahden saaren rantavedestä. Laji on tuntumani mukaan niukentunut Preiviikinlahden keskivaiheilla ja perukassa, mutta ulompien saarten rantavedessä se on edelleen hyvin yleinen murtovesilaji. Kalinaisen mukaan laji oli hyvin yleinen Potamogeton perfoliatus, ahvenvita Ahvenvita tavattiin 28 Preiviikinlahden saaren edustalla tämän tutkimuksen mukaan. Laji on ehkä peittävimpiä Preiviikinlahden vesikasvilajeja, sillä se muodostaa laajoja niittyjä niin lahden eteläisen länsiosan matalahkoilla alueilla kuin lahden itäreunan äkkijyrkän hiekkatörmän kohdallakin. Potamogeton vaginatus, tuppivita Olen havainnut tuppividan Puskurin särkän tuntuman vesialueella Samaa lajia olen kerännyt jo aiemmin kyseisen saaren eteläpuoliselta merialueelta. Laji on alueella hyvin harvinainen eikä Kalinainen sen paremmin kuin Suominenkaan mainitse sitä Preiviikinlahdelta. Tuppivita on Suomen kansainvälinen vastuulaji ja sen kannasta arvioidaan esiintyvän maassamme >45 %. Potentilla anserina, ketohanhikki Molemmat ketohanhikin alalajit tavataan Preiviikinlahden saarilta, mutta ssp. egedii tai groenlandica on selvästi nimialalajia ssp. anserinaa harvalukuisempi. Tosin tässä tutkimuksessa ei kaikilla kerroilla tuota alalajieroa pyrittykään selvittämään. Molemmat Hapsivita (Potamogeton pectinatus) Preiviikinlahdella ovat alarannan keskivaiheiden valtalajeja. Tapasin ketohanhikin peräti 35:lta Preiviikinlahden 45 saaresta. Ketohanhikki on tyypillinen maarannan ala- ja keskiosan laji ja viihtyy se runsaana levävallillakin. Laji tuntuu hyötyvän meren lannoituksesta ja lamoava kasvutapa on sopeutunut rannan jää- ja aaltoeroosioon. Meren rannoilla alkuperäisenä esiintyvä merihanhikki leviää rönsyillään nopeasti. Potentilla argentea, hopeahanhikki Hopeahanhikin merkitsin vain kuudelta Preiviikinlahden saarelta, joten laji on sisarlajiaan ketohanhikkia selvästi harvinaisempi. Se viihtyy ylärannan kedolla ja eikä taida merivedestä oikein pitää. Kaikilla esiintymäsaarilla on hiekkaista ketoa, Munakarissa, Ykspihlavassa, Kallioluodossa, Outoorissa ja Puolivälinkarilla. Potentilla norvegica, peltohanhikki Peltohanhikki kasvoi tutkituista Preiviikinlahden saarista vain Puolivälinkarilla, jossa on tunnettu laidunnusmenneisyys. Laji lienee melko harvinainen meren äärellä Satakunnassa. Potentilla palustris (Comarum palustre), kurjenjalka Kurjenjalka esiintyi viidellä suurimmalla Preiviikinlahden saarella: Kallioluodossa, Outoorissa, Katavassa, Mustakarissa ja Puskurissa. Kallioluodossa laji kasvoi suolla, mutta muualla pienalaiset esiin- 103

104 tymät olivat rantaniityn soistuvassa perukassa eli maatumaniityillä. Prunella vulgaris, niittyhumala Niittyhumala kasvoi vain neljällä Preiviikinlahden saarella: Puolivälinkarilla, Julukarilla ja sen eteläpuolisella saarella sekä Outoorissa, joista jälkimmäisestä myös Kalinainen (1985) ilmoittaa sen. Prunus cerasus, hapankirsikka Yksi istutettu kirsikkapuu kasvoi mökin pihapiirissä Katavassa, mistä merkitsin sen Muina kertoina eivät ole askeleeni tainneet tuon mökin luota kulkea, koska kyseessä on ainoa havaintoni. Tosin hyvin tyypillistä retkilläni olikin, että en kovin lähelle mökkejä kulkenut. Kirsikan esiintymistä kannattaa mielestäni pitää jatkossa silmällä, sillä laji näyttää levittäytyvän. Ainakin Hämeessä olen havainnut laajahkon siemensyntyisen hapankirsikkalehdon. Ehkä laji hyötyy ilmaston lämpenemisestä ja saaristohan tarjoaisi pitkän kasvukauden ansiosta hyvän leviämisalueen. Prunus padus, tuomi Lehtopensaana tunnettu tuomi paljastaa itsestään karuuteenkin sopeutuvan puolensa, sillä se tavataan mm. tuulen ja tyrskyjen tuivertamalla Truutholman lounaisrannalla. Vastaavanlaisilla paikoilla se viihtyi kaikkiaan 17:llä Preiviikinlahden saarella. Tunnetumpi tuomen habitaatti on Outoorin lehdon kaltainen ympäristö. Luotosorsimo (Puccinellia capillaris) Mustakarissa Puccinellia capillaris (P. distans ssp. borealis), luotosorsimo Luotosorsimo on monesti aika hankala huomata, jollei sitä erikseen etsi alarannan rantakivikoiden hienojakoisilta kohdin. Lehtien sinivihreä väri, tähkän rakenne ja vaaleus paljastavat sen. Tässä tutkimuksessa luotosorsimo löytyi 14:ltä Preiviikinlahden saarelta. Sen kasvustot jäivät lähes poikkeuksetta varsin niukoiksi. Kalinainen (1985) ilmoitti lajin Santakarista ja Kakkurista sekä Uutkruntista. Luotosorsimo tavataan myös mm. Yyterin lietteillä, missä se viihtyy hiesumaalla. Jo Häyren (1909) kirjoittaa luotosorsimosta Mäntyluodon rantahietikoilta ja Preiviikinlahdelta: Laji on merkittävä kasvillisuuden osakas ensimmäisessä sukkessiovaiheessa avoimella lietteellä. Pyrola chlorantha, keltatalvikki Löysin keltatalvikkia vain Mustakarin kangasmetsästä tekemälläni käynnillä. Keltatalvikin pistekartta on Satakunnassa hajanainen. Esiintymiä on rannikollakin, mutta aika harvakseltaan. Preiviikinlahden saarilta lajia ei ole aiemmin löydetty. Suolaleinikki (Ranunculus cymbalaria) Kakkurissa

105 Pyrola minor, pikkutalvikki Pikkutalvikin olen merkinnyt kerran Mustakarin kangasmetsästä. Laji tuntuu kaihtavan meren rannikkoa Suomisen (2013) mukaan. Ranunculus acris, niittyleinikki Niittyleinikki löytyi tässä tutkimuksessa kuudelta Preiviikinlahden saarelta, Kallioluodosta, Mustakarista, Outoorista, Puskurista, Puolivälinkarilta ja Ulko-Harmaalta. Lajin kasvamisessa asumattomilla ja sukkessiovaiheeltaan nuorilla saarilla antaa viitteitä mahdollisesta alkuperäisyydestä, tosin Preiviikinlahden saaret ovat olleet tiiviisti ihmisvaikutteisia, vaikkei kaikilla saarilla rakennuksia olekaan. Ranunculus baudotii, merisätkin Merisätkin tavattiin 11 Preiviikinlahden saaren rantavedestä. Aikaisemmin omaksi lajikseen luettu merisätkin on Suomisen (2013) julkaisussa sijoitettu takaisin isosätkimen (R. peltatus ssp. baudotii) alle. Merisätkin on Satakunnan rannikolla varsin yleinen. Taulukoissa merisätkimestä on käytetty nimeä Ranunculus baudotii. Ranunculus cymbalaria, suolaleinikki Löysin suolaleinikkiä yhdeksältä Preiviikinlahden saarelta, Halko-Harmaalta, Julukarilta, Kakkurilta, Kallioluodosta, Kumpelin länsipuoliselta saarelta, Puolivälinkarilta, Truutholmasta, Ulko- Harmaalta ja Uutkrunnilta. Suomisen (2013) mukaan laji löytyi Outoorista. On mahdollista, että suolaleinikki esiintyy edelleen Outoorissa, mutta ilmeisesti kasvusto on aika pieni enkä ole siihen osunut. Oman käsitykseni mukaan suolaleinikki on runsastunut Preiviikinlahden saarilla 2000-luvun alkupuolella. Puolivälinkarista, mistä on peräti kahdeksan havaintokertaa, suolaleinikki löytyi ensimmäisen kerran Vuonna 2013 suolaleinikki oli hieman laajentanut kasvustoaan ja esiintyi edelleen samalla mikrolahdelman rantaniityllä maa- ja vesirannan rajalla, mistä se alunperin löytyi. Preiviikinlahden pohjois- ja itärannoilta Amerikasta laivojen painolastivesitulokkaana saapunutta suolaleinikkiä on tavattu jo pitkään. Se on ilmaantunut moniin uusiin paikkoihin viime vuosina ja selvästi runsastunut läheisellä mannerrannalla Kuuminaisten niemen kärjen laitumella. Merisätkimen (Ranunculus baudotii) kukat veden päällä Outoorissa Ranunculus repens, rönsyleinikki Rönsyleinikin löytyminen vain viideltä Preiviikinlahden saarelta on ehkä yllätys, vaikka Suominen toteaakin tästä hyvin yleisestä lajista, että asumattomilta pikku- ja ulkosaarilta sitä ei ole löytynyt. Omat rönsyleinikkihavaintoni osuvat saariston suurimmille saarille, Kallioluotoon, Outooriin, Preiviikin kalasataman saarelle ja Katavaan sekä toisaalta aiemmin laidunnettuun Puolivälinkariin. Merisätkimen uposlehdet vedessä Halko-Harmaan lahdelmassa Ranunculus fallax, kevätlehtoleinikki Kevätlehtoleinikki kasvaa Outoorin lehdossa eikä muilla saarilla ilmeisimmin ole toistaiseksi sille sopivaa ympäristöä. Koska Suomisen (2013) mukaan lajia ei Satakunnan rannikolla ole havaittu, täytynee pieni varauma lajin esiintymiseen laittaa. On huomattava, että kevätleinikkiä (Ranunculus cassubicus) en ole löytänyt Preiviikinlahdelta lainkaan, joten toki voi olla mahdollista, että määritys olisikin pitänyt olla kevätleinikki. 105

106 Ranunculus reptans, rantaleinikki Rantaleinikin huomattiin kasvavan vain Kallioluodossa ja Mustakarin maatumavaikutteisella rannalla. Aiempia tietoja rantaleinikin esiintymisestä Preiviikinlahden saarilla ei ole. Ranunculus sceleratus, konnanleinikki Konnanleinikki tavattiin vain Julukarilta Suomisen (2013) mukaan laji on ilmeisen alkuperäinen Suomen etelärannikolla ja lounaisessa saaristossa aina Satakuntaan asti. Kause (1972) ilmoittaa sen Rauman Nurmesluodosta. Häyrenilläkin on tietoja rakkolevävalleilta. Laidunnetulla Julukarilla konnanleinikki kasvoi etelärannan levänkertymälahdelmassa. Rhamnus frangula, korpipaatsama Korpipaatsama kasvoi Truutholman tuulten tuivertamassa kivikossa ( ). Havainto on sikäli merkittävä, että laji on jo Häyrenin 1900-luvun alun havaintojen mukaan Porin seudulla niukka eikä Suomisen (2013) kartalla esiintymää osoittavaa palloa ole Preiviikinlahden saarilla tai Kuuminaisten kärjessä. Isolaukku (Rhinanthus serotinus) Kallioluodossa Rhinanthus serotinus (R. angustifolius), isolaukku Isolaukku on rantaniittyjen ja -kivikoiden alarannan luonnehtija, joka paikoin ulottaa kasvunsa myös ylärannan kedon puolelle. Puoliloisena sen runsaus vaihtelee vuosittain melko paljon. Kukkiessaan se näyttää olevan jopa rannan runsaimpien lajien joukossa. Tapasin isolaukun 25:lta 45 tutkitusta Preiviikinlahden saaresta. Ribes alpinum, taikinamarja Taikinamarja on yleinen Preiviikinlahden keskikokoisissa ja suurissa saarissa, ja tapasin sitä 18 saarella. Jonkin verran suojaa mereltä se vaatii eikä siksi esiinny aivan pienimmillä saarilla. Taikinanmarjat ovat tervaleppävaltaisessa rantalehdossa monesti melko runsaita ja niillä on merkitystä myös lintujen ravinnon hankinnan kannalta muiden herukkakasvien ohella. Ribes nigrum, mustaherukka Mustaherukka on tavatuista herukoista ehkä vaateliain, mutta toisaalta lehtojen ohella sen kasvupaikkana voivat olla myös kivien kolot. Sen marjat kypsyvät makeiksi saaristossa. Tapasin mustaherukkaa 12:lta Preiviikinlahden saarella. Mustaherukka esiintyy saaristossa alkuperäisenä. Ribes rubrum, lännenpunaherukka Lännenpunaherukka tavattiin kerran Katavasta, Ribes spicatum, pohjanpunaherukka Pohjanpunaherukka tavattiin 20:lta Preiviikinlahden saarelta. Se löytyy yleensä lehtomaisesta ympäristöstä. Varsin niukoiksi ja harvalukuisiksi sen esiintymät kuitenkin yleensä jäävät. Saariston lämmössä marjat kypsyvät makeammiksi kuin mantereella. Ribes uva-crispa, karviainen Tapasin karviaisen Outoorista, Katavasta ja Korkeakarista. Ainakin kahdessa jälkimmäisessä se on saarelle tuotu kasvi, joka löytyi vain rakennusten tuntumasta yksittäisten versojen voimin. Myös Kalinainen (1985) tapasi lajin Outoorista. Rorippa palustris, rantanenätti Rantanenätti löytyi Katavan ja Kallioluodon rantaniityiltä, Pitkäniemen edustan ulommalta luodolta sekä Uutkrunnilta. Laji kaihtaa meren rannikkoa Suomisen (2013) mukaan, joten niukat löydöt itse asiassa täydentävät aiempaa Satakunnan kasviston karttaa. Rosa dumalis, orjanruusu Orjanruusu on Preiviikinlahden ja ylipäätään merialueen tyyppiruusu, joka viihtyy varsinkin katajavaltaisilla nummikedoilla. Laji esiintyi 11 tutkitulla saarella, ja sen esiintymät jäivät pääosin varsin suppea-alaisiksi. Rosa majalis, metsäruusu Olen merkinnyt metsäruusulöydön Kallioluodon lehdosta Metsäruusua ei ole aiemmin ilmoitettu Preiviikinlahden saarilta. 106

107 Rosa rugosa, kurtturuusu Kurtturuusu kasvoi yhdeksällä Preiviikinlahden edustan saarella, Kallioluodossa, Katavassa, Outoorissa, Puolivälinkarilla, Puskurissa ja Truutholmassa. Kurtturuusu on kohtalaisen yleinen ja muodostaa laajoja läpipääsemättömiä kasvustoja. Kerran se on tavattu Klopalta ja Pukkiluodolta, missä laji lienee vast ikään saanut jalansijan. Kurtturuusu on vieraslaji. Se ehkä villiintyy pahiten hiekkarannoilla, mikä on nähtävissä mm. Yyterissä, mutta kyllä se varsin laajoja kasvustoja on saanut aikaiseksi myös näillä moreenisaarilla. Lajia on pyritty aktiivisesti torjumaan mm. Puskurin saarella. Metsähallitus on järjestänyt talkoot, joissa lajien versoja pyrittiin hävittämään. Torjunnan onnistuminen edellyttää toiminnalta jatkuvuutta. Rubus arcticus, mesimarja Mesimarja kasvaa Kallioluodossa, Outoorissa ja Mustakarissa. Kallioluodossa sitä tavattiin suolla, katajikossa ja metsässä, Outoorissa ja Mustakarissa se kasvoi metsässä. Outoorista lajin on ilmoittanut myös Kalinainen (1985). Rubus chamaemorus, suomuurain Suomuurain tavattiin vain Kallioluodon suolta. Kalinainen (1985) sen paremmin kuin Suominenkaan (2013) eivät ilmoita sitä Preiviikinlahdelta, joten esiintymätieto lienee Previikinlahden saarille uusi. Rubus idaeus, vadelma Vadelma esiintyy yleisenä ja runsaudeltaan kohtalaisena 23:lla Preiviikinlahden saarella. Rubus saxatilis, lillukka Lillukka kasvaa saaristossa paitsi metsän puolella myös rantakivikossa. Tässä tutkimuksessa laji havaittiin 17:llä Preiviikinlahden 45 saaresta. Lillukka marjoo melko runsaasti saarilla. Rumex acetosa, niittysuolaheinä Niittysuolaheinä havaittiin 21:ltä Preiviikinlahden saarelta eli laji on yleinen, mutta ei kovin runsas. Niittysuolaheinän tyypillisintä kasvuympäristöä on näillä saarilla levävallin tienoo ja toisaalta monilajinen ylärantaniitty eli nummimainen keto. Rumex acetosella, ahosuolaheinä Ahosuolaheinä havaittiin sisarlajinsa tavoin 19:ltä Preiviikinlahden saarelta. Ahosuolaheinän tyypillisimpiä kasvupaikkoja olivat kedot ja kalliot. Lajin on hyvin yleinen, mutta peittää vain pieniä aloja. Rumex crispus, poimuhierakka Poimuhierakan merimuoto ssp. littoreus on hyvin tyypillinen Preiviikinlahden saarten alarannalla ja levävallilla. Laji tavataan myös Taikinamarja (Ribes alpinum) kedoilla. Se on yleinen, paikoin varsin runsaskin ja löytyi peräti 37 saarelta. Hevonhierakkaa en sen sijaan saarilta huomannut. Kalinaisen (1985) kolmeltatoista Preiviikinlahden saarelta ilmoittamat hevonhierakkahavainnot lienevät erheitä. Ruppia cirrhosa, kiertohapsikka Olen merkinnyt kiertohapsikan vain Puskurin edustan merialueelta, missä olen sukeltanut Kiertohapsikka tunnetaan (Aario 1932a viitattu Suominen 2013 kautta) Kuuminaisten niemen kiviseltä pohjoisrannalta ja Santakarista, mutta siitä ei ole mainintaa Puskurin läheltä. Ruppia maritima, merihapsikka Merihapsikka on löytynyt Puskurin särkän lisäksi ( ) myös viiden muun Previikinlahden saaren edustalta: Katavan lännenkari ( ), Munakari ( ), läntinen Ojalankari ( ), Ulko-Harmaa ( ) ja läntinen Vartkrunninkari ( ). Merihapsikka on havaittu aiemminkin Preiviikinlahdelta, mutta ei sen edustan saarilta, joista löytöni lienevät ensimmäisiä. Sagina nodosa, nyylähaarikko Tapasin nyylähaarikkoa vain Kallioluodosta vuosina 1998 ja Todennäköisesti esiintymän pieni koko on johtanut siihen, että lajia ei ole kaikkina vuosina löytynyt. Nyylähaarikko esiintyy maarannan yläosan ja kedon vaihettumisvyöhykkeessä. Suominen (2013) ei mainitse sitä Preiviikinlahdelta ja pitää lajia Porin seudulla harvinaisena. Nyylähaarikkoa kasvaa myös Kuuminaisten niemen kärjen laidunalueella. Kalinainen (1985) ilmoitti lajin Kakkurilta, Mustakarista ja Outoorista. Sagina procumbens, rentohaarikko Rentohaarikko esiintyy siellä täällä alarannan kivikossa. Lajin peittävyys jää aina alhaiseksi, vaikka yksilömäärä voi paikoin olla suurikin. Rentohaarikko havaittiin tässä tutkimuksessa 22:lta Preiviikinlahden saarelta. 107

108 Salix x rubens, kujasalava Kujasalavan nuorehko taimi löytyi Kakkurilta kesällä Suomisen (2013) mukaan laji on varsin satunnainen Satakunnassa. Se on kuitenkin joskus mainittu Reposaaresta ja saattaa olla sieltä tai Preiviikinlahden rantojen pihojen istutuksista peräisin. Terttuselja (Sambucus racemosa) Puskurissa Salix caprea, raita Raita kuuluu keskikokoisten ja suurten Preiviikinlahden saarten lajistoon eli se tavattiin 11 saarelta. Raita on yleensä niukka. Salix pentandra, halava Halava tunnistettiin vain Korkeakarilta kesällä Salix phylicifolia, kiiltopaju Kiitopaju esiintyy paikoittaisesti saarten kivikkorannoilla, ja yleensä sen esiintymät jäävät melko niukoiksi. Löysin kiiltopajua 15:ltä Preiviikinlahden saarelta. Luhtavuohennokan (Scutellaria galericulata) kukka Kallioluodossa Sambucus racemosa, terttuselja Terttuseljan esiintyminen liittyy pääsääntöisesti saarten kulttuurivaikutukseen. Toki lajin toisenlaisesta luonteesta kertoo juurtuminen Truutholman meren puoleiselle rannalle, jossa ehkä lintujen kuljetus ja lannoitus ovat luoneet sille otollisen esiintymispaikan. Terttuseljaa tavattiin 14 saarella. Suomisen (2013) julkistamassa kartassa lajia ei ole yllättäen merkitty Preiviikinlahden saarilta eikä lähistöltä. Schoenoplectus lacustris, järvikaisla Järvikaislalle riittävän makeavetistä ympäristöä löytyi Kallioluodosta ja Outoorista. Se on merkitty myös lahden perukassa sijaitsevilta Preiviikin kalasataman luodolta ja Korkeakarilta. Preiviikinlahden saarilta lajia ei ole aiemmin löytynyt, mutta heti lahden perukan, Ooviikin rantaniityltä sitä on tavattu (Kalinainen 1985). Schoenoplectus tabernaemontani, sinikaisla Sinikaisla tavattiin 14:ltä Preiviikinlahden saarelta. Suojaisia liejupohjaisia lahtia löytyy vain muutamilta saarilta eli Kallioluodosta ja Outoorista, ja saman tyyppisiä kasvupaikkoja on Mustakarissa, Puolivälinkarilla ja Ulko-Harmaalla. Sinikaislaa tavattiin monilla juuri merestä kohonneilla luodoilla. Sinikaisla on hyvin yleinen läheisen mantereen hiekkarannoilla. Scrophularia nodosa, syyläjuuri Puskurilla havaittiin noin neljännesneliömetrin alalla lehtiä, jotka tulkittiin syyläjuuren alalehdiksi. Scutellaria galericulata, luhtavuohennokka Luhtavuohennokka kasvaa tämän tutkimuksen mukaan yhdeksällä Preiviikinlahden pääosin suurella ja keskikokoisella saarella. Laji viihtyy monesti suuren lohkareen juurella tai muualla rantakivikossa. Se ei siis meren vaikutusta mitenkään kammoksu. Sedum acre, kelta- eli katkeramaksaruoho Keltamaksaruoho on ketojen ja ylärannan yleinen laji, jonka kasvualat ovat melko pieniä. Se tavattiin peräti 22 saarelta 45 tutkitusta. Keltamaksaruoho hyötyy lintujen lannoituksesta ja kasvaa mm. Harmaiden lintusaarilla. Laji on meren saarilla ja myös läheisellä Kuuminaistenniemellä alkuperäinen. Sedum telephium, isomaksaruoho Isomaksaruoho tulee rannalla vähän katkeraamaksaruohoa alemmas eli lähemmäs vesirajaa ja toisaalta karkeampirakeisille maille, kuten kivikoille. Se hyötyy selvästi lintulannoituksesta. Isomaksa- 108

109 ruoho tavattiin 21:ltä Preiviikinlahden saarelta; pääosin samoilta saarilta kuin keltamaksaruohokin. Sedum spp., istutettu maksaruoho Katavassa ja Korkeakarissa kasvoi mökkien lähistöllä istutettua maksaruoholajia, joka on todennäköisesti kaukasianmaksaruoho (Sedum spurium). Senecio sylvaticus, kalliovillakko Kalliovillakon löysin vain pari kertaa Preiviikinlahden saaristosta, Norsikarilta ja Kakkurilta ( ). Mossberg ja Stenberg (2003) mainitsevat lajin merenrannoilta, mutta Retkeilykasvio (Hämet-Ahti ym. 1998) ei tätä tee. Itämiehen havaintojen (1980) mukaan laji on Rauman edustan saaristossa yleinen. Ahlaisten ja Merikarvian saaristosta on aikaisempia tietoja, mutta Preiviikinlahden saarilta sitä ei ole aiemmin havaittu. Laji levittäytyy myös mannerrannalla: Kuuminaisten Niementien varsi Vähäniemen kohdalla oli kesällä 2016 tehdyn muuntamotyön jälkeen täynnä kukkivia kalliovillakkoja. Senecio viscosus, tahmavillakko Tahmavillakko esiintyy siellä täällä 21 Preiviikinlahden saaren kivikkorannoilla. Senecio vulgaris, peltovillakko Peltovillakon mereinen ekotyyppi on sopeutunut kivisen alarannan oloihin ja leväkasaumille. Se on selvästi pioneerilaji, joka tulee avoimille paikoille hyvän leviämiskykynsä ansiosta. Peltovillakko tavattiin 27 tutkitulla Preiviikinlahden saarella. Merikohokki (Silene uniflora) Ykspihlavanklopassa Silene nutans, nuokkukohokki Nuokkukohokki kuuluu Preiviikinlahden saariketojen edustavaan luonnehtijalajistoon. Se esiintyy yleensä siellä täällä melko niukkana. Kasvupaikka voi olla kivisen törmän yläpuolinen keto tai saaren keskiosan nummi. Nuokkukohokki tavattiin kuudelta Preiviikinlahden saarelta, Halko-Harmaalta, Kallioluodosta, Katavasta, Mustakarista, Puolivälinkarilta ja Puskurista. Nuokkukohokki löytyy luonteenomaisena ketolajina myös Kuuminaisten mannerrannalta mm. Vähäniemestä ja Kuuminaisten kärjen laitumelta ja näitä mannerkasvupaikkoja näkyy myös Suomisen (2013) kartassa, mutta saarilta hän ei ilmoita havaintoja. Kalinainen (1985) havaitsi lajin Puolivälinkarilta ja Puskurista. Silene uniflora, merikohokki Merikohokin tyypillinen kasvuympäristö on valoisa, hiekkakivinen rantarinne, jonkin verran meren pinnan yläpuolella. Merikohokki ei kaihda kuivuutta. Se kasvoi 13 Preiviikinlahden saaren rantakivikossa, joten Suomisen (2013) epäily lajin puuttumisesta Previikinlahden hiekan sävyttämiltä rannoilta ei Kuuminaisten Nuokkukohokki (Silene nutans) Vähäniemessä Silene dioica, puna-ailakki Mereiselle puna-ailakkityypin lehdolle nimensä antanut, sisämaassa tulokasmaisena rikkana esiintyvä puna-ailakki on saaristossa alkuperäiskasvi. Löysin puna-ailakkia peräti 15:ltä Preiviikinlahden saarelta, kun Kalinainen (1985) ilmoitti sen vain Outoorista, missä se edelleenkin on tervaleppälehdon luonteenomainen osakas. Vastaavan tyyppisiä kasvupaikkoja on mm. Kallioluodossa, Katavassa ja Mustakarissa. Puna-ailakki näyttää sitkeytensä ja sitä löytyy niin Truutholman meren lyömästä kivikosta kuin Ulko-Harmaan lokkilannoitteiselta kedoltakin. Näyttää siltä, että nk. lehtojen alkuperäisen puna-ailakin lisäksi Kuuminaisten saaristosta löytyy myös puna-ailakin uudempaa tulokasmuotoa. 109

110 saariston osalta pidä paikkaansa. Kalinainen (1985) ei mainitse merikohokkia, mutta lieneekö hän pitänyt sitä nurmikohokkina, josta hän mainitsee havaintoja kuudelta saarelta. Omien havaintojeni mukaan nurmikohokkia ei Kuuminaisten saaristossa tavata. Solanum dulcamara, punakoiso Punakoiso kasvaa levävallilla, lehtomaisessa metsässä ja epätyypillisemmin alarannan kivikossa. Löysin punakoisoa peräti 22:lta Preiviikinlahden saarelta, kun Kalinainen (1985) tapasi sitä vain kolmelta saarelta. Liekö punakoiso lisääntynyt? Ehkä lajin esiintymät ovat usein varsin pieniä ja ne saattavat jäädä havaitsematta. Solanum tuberosum, peruna Halko-Harmaan ( ) ja Truutholman ( ) levävallilla tavattiin perunaa satunnaisena. Solidago virgaurea, kultapiisku Kultapiisku on selkeästi metsälaji, ja vain harvoin se uskaltautuu kedon puolelle. Kultapiisku tavattiin viideltä saarelta, joista Kallioluoto, Outoori ja Mustakari ovat odotettuja vähän isompia saaria, mistä suojaa ja metsäistä ympäristöä löytyy. Yllättävämpiä kasvupaikkoja ovat Santakari ja Halko-Harmaa. Sonchus arvensis, peltovalvatti Peltovalvatti esiintyy meren rannoilla omana merenrantamuotonaan. Se viihtyy moreenisen alarannan kivikossa ja toisaalta levävallin rehevöittämillä paikoilla. Laji on kohtalaisen yleinen ja runsas. Peltovalvatti löydettiinkin 21:ltä Preiviikinlahden saarelta. Sonchus asper var. pungens, otavalvatti Löysin otavalvatin syksyllä 2015 kahdelta saarelta, Mustakarista ja Ulko-Harmaalta. Täysin aiemmin tuntematon laji ei tässä saaristossa ole, sillä Kalinainen (1985) mainitsee sen Mustakarista. Sorbus aucuparia, kotipihlaja Kotipihlaja kilpailee saariston yleisimmän puun tittelistä ja laji tavataan 23 saarella. Pienillä ja keskikokoisilla saarilla pihlaja lieneekin runsaimpien lajien joukossa. Pihlaja harvinaistuu aika pian pohjoisen suuntaan mentäessä ja Merenkurkun saariston metsiä hallitsee hieskoivu. Pihlajalla on suuri merkitys linnuille hyvinä pihlajanmarjavuosina, jolloin isot rastasparvet hyödyntävät saarten ja rannikon pihlajanmarjasatoa. Toki pihlajan kukat ovat myös tärkeitä monien hyönteisten esiintymisen kannalta. Puu tarjoaa pesäpaikan monelle pikkulinnulle. Sparganium natans, pikkupalpakko Palpakot ovat monesti melko mahdottomia määrittää, jos niissä ei ole hedelmyksiä. Havaitsin Kallioluodossa, Puolivälinkarilla ja Ulko-Harmaalla palpakkoa. Löydetyt yksilöt ovat muistuttaneet lähinnä pikkupalpakkoa (S. natans). Spergula arvensis, peltohatikka Peltohatikka tavattiin viideltä Preiviikinlahden saarelta. Outoorissa ja Kallioluodossa laji oli melko yleinen ja sieltä se tavattiin säännöllisesti. Katava, Mustakari ja Maa-Harmaa ovat muita esiintymäsaaria. Peltohatikkaa tavattiin maarannalla ja levävallilla. Kalinainen (1985) ilmoitti Outoorista myös kalliohatikan (Spergula morisonii), mutta uskon Suomisen (2013) tavoin, että kyseessä oli virhemääritys. Spergularia salina, suolasolmukki Suolasolmukki havaittiin tässä tutkimuksessa 19:ltä Preiviikinlahden saarelta, yleisimmin pieniltä luodoilta. Laji kasvaa hienojakoisen maa- ja vesirannan vaihettumisvyöhykkeessä. Säännöllisimmin se tavattiin Puolivälinkarin pienestä mikrolahdelmasta. Kalinainen (1985) ilmoittaa lajin viideltä Preiviikinlahden saarelta, joista Julukari ja Mustakari ovat yhteisiä havaintosaaria. Kalinainen havaitsi lajia myös Truutholmassa, Halko-Harmaalla ja Outoorissa, joissa minä en sitä kohdannut. Itse taas löysin lajia em. lisäksi Kakkurilta, Kallioluodosta, Katavasta, Puolivälinkarilta, Puskurista, Puskurinkarilta sekä Ulko-Harmaalta. Stachys palustris, peltopähkämö Peltopähkämö kasvoi Mustakarin maatuneella levävallilla ja Puskurin kaakkoiskärjen tyvessä, lounaisrannan levävallissa Suominen (2013) mainitsee lajin Preiviikin pelloilta, ei meren rannalta. Sieltä peltopähkämö lienee kuitenkin kulkeutunut Mustakarille ehkä ihmisiin tai lintuihin kiinnittyneenä. Havaintoni levävalleilta ovat varsin tuoreita, joten nähtäväksi jää, miten ne menestyvät mereisissä oloissa ja pystyvätkö laajentamaan kasvualaansa tai levittäytymään uusille saarille. Stellaria graminea, heinätähtimö Heinätähtimö on yleinen ja sitä tavattiin 23:lla Preiviikinlahden saarella. Se esiintyy erikokoisilla saarilla ja viihtyy varsinkin ketoalueilla. Hentoisen heinätähtimön huomaaminen voi olla hankalaa, kun se ei kuki. Stellaria longifolia, metsätähtimö Metsätähtimö on sisarlajiaan harvalukuisempi Preiviikinlahden saarilla ja sitä tavattiinkin vain kuudelta tutkitulta saarelta. Stellaria media, pihatähtimö Pihatähtimön merimuotoa tavattiin 12:lta Preiviikinlahden saarelta. Laji viihtyy maarannan alaosassa. Stellaria nemorum, lehtotähtimö Lehtotähtimö kasvaa Kallioluodon ja Outoorin lehdoissa punaailakki tervaleppälehdon osakkaana. Yksittäinen yksilö löytyi myös Munakarin vaikeakulkuisesta, lehtomaisesta sisäosasta kesällä Suomisen (2013) julkaisemassa kartassa laji esiintyy Kuuminaisen mannerrannalla, mutta ei Preiviikinlahden saarilla. 110

111 Kuuminaisista olen itsekin sitä havainnut mm. Vähäniemen lehdosta. Kalinainen (1985) mainitsee lajin Kakkurilta. Stellaria palustris, luhtatähtimö Olen tavannut luhtatähtimöä Kallioluodosta, Mustakarista ja Outoorista. Laji on vaikea havaita, kun se ei kuki. Siksi kai se havaittiin vain kerran kultakin em. saarelta, vaikka todennäköisesti esiintyi koko ajan samoilla sijoilla. Outoorin luhtatähtimö kasvoi itärannan maarannalla. Tanacetum vulgare, pietaryrtti Pietaryrtti on melko runsas peräti 27 Preiviikinlahden saaren maarannalla ja vähän ylärannan kedonkin puolella. Se rakastaa valoa ja muodostaa kukoistavia kasvustoja näille saarille. Taraxacum ssp., voikukka Voikukkia kasvoi 13 Preiviikinlahden saaren rannoilla. Havaittujen lajien joukossa voi olla rantavoikukkia. Thelypteris phegopteris (Phegopteris connectilis), korpi-imarre Löysin korpi-imarteen kahdelta Preiviikinlahden saarelta. Suominen (2013) mainitsee lajin olevan harvinainen saaristossa eikä hänen kartaltaan löydy havaintopistettä Preiviikinlahden saarilta. Thlaspi arvense, peltotaskuruoho Peltotaskuruoho kasvoi Halko-Harmaan, Korkeakarin, Mustakarin ja Ulko-Harmaan alarantaniityllä ja rannalla. Trientalis europaea, metsätähti Metsätähti on ensisijaisesti metsälaji, joka tulee myös nummimaiseen ympäristöön, jos katajien tai kuusten juurelta löytyy sille katajikkokedolla suojaa. Metsätähti kasvoi 14:llä Preiviikinlahden saarella. Trifolium pratense, puna-apila Puna-apila havaittiin vain Ulko-Harmaan eteläosan ylärantaniityllä. Näyttäisi, että puna-apila kaihtaa meren rantoja. Trifolium repens, valkoapila Valkoapila on puna-apilaa paljon runsaampi ja yleisempi saaristossa. Tässä tutkimuksessa valkoapila havaittiin kahdeksalta saarelta: Kakkurilta, Kallioluodosta, Katavasta, Kumpelin länsipuoliselta saarelta, Mustakarista, Puolivälinkarilta, Ulko-Harmaalta ja Uutkrunnilta. Se esiintyy maarannalla, jäätikön puhdistaman hienojakoisen maan kohdilla. Merisaunio (Tripleurospermum maritimum) läntisellä Ojalankarilla Triglochin maritima, merisuolake Merisuolake löytyi tässä tutkimuksessa 11:ltä, pääosin pieneltä, juuri merestä nousseelta, luodolta, joiden ensimmäisten kasvilajien joukossa merisuolake oli. Se on melko yleinen myös läheisellä mannerrannalla. Triglochin palustris, hentosuolake Hentosuolake vaatii hienojakoista maata ja esiintyy lähellä vesirajaa. Esiintymät ovat varsin niukkoja ja niiden ohi on saatettu useilla kerroilla kulkea lajia huomamatta. Hentosuolake havaittiin kuudella Preiviikinlahden saarella: Kallioluoto, Kumpelin länsipuolinen saari, Mustakari, Outoori, Santakari ja Ulko-Harmaa. Tripleurospermum maritimum, merisaunio Merisaunio tavattiin 22 Preiviikinlahden saaren rantakivikossa. Jo Häyren (1909) tapasi sitä Porin kivisillä merenrannoilla. Tussilago farfara, leskenlehti Löysin leskenlehden seitsemältä tutkituista 45 saaresta. Esiintymäsaaria olivat Kallioluoto, Outoori, Pukkiluoto, Puskuri, Santakari, Truutholma ja Ulko-Harmaa. Urtica dioica, nokkonen Nokkonen kasvoi 19 Preiviikinlahden saaren levävallissa tai lepikoissa. Kallioluodossa, Outoorissa, Mustakarissa ja Puolivälinkarilla muistan nokkoskasvustot sen verran laajoiksi ja läpitunkemattomaksi, että niiden läpi kulkeminen edellytti kunnollista varustusta. Vaccinium myrtillus, mustikka Mustikka tavattiin kaikilta vähänkin suuremmilla Preiviikinlahden saarilla (kaikkiaan 14 saarta). Mustikka oli tyypillinen osakas mäntyvaltaisessa kangasmetsässä ja kuusikoissa. Yksittäisiä versoja löytyi myös katajikkokedoilta. Mustikkasato voi saarissa olla joinain vuosina manneraluetta suurempi varsinkin silloin, kun mantereella mustikka on kärsinyt hallasta. Merellä hallalta yleensä vältytään. Mustikkasadolla on merkitystä alueen linnuston kannalta. Yhtenä kesänä havaitsimme, että mustikat olivat tärkeää ravintoa Katavassa ketulle poikasineen. 111

112 Vaccinium oxycoccos, isokarpalo Isokarpalo kasvaa vain Kallioluodon suolla, josta myös Kalinainen (1985) on sen maininnut. Vaccinium uliginosum, juolukka Juolukkakin kasvaa vain Kallioluodon suolla, josta myös Kalinainen (1985) on sen maininnut. Vaccinium vitis-idaea, puolukka Puolukka oli mustikkaa niukempi, mutta yleinen laji. Se esiintyi kuivimmilla kankailla, kallioilla ja nummimaisilla kedoilla. Tässä tutkimuksessa se havaittiin 12:lla Preiviikinlahden saarella. Valeriana sambucifolia ssp. salina, merivirmajuuri Merivirmajuuri oli yleinen alarannan ja ylärannan vaihettumisvyöhykkeen sekä levävallien laji. Se viihtyi sekä moreenirantojen kivikossa että hienojakoisemmalla maalla. Laji oli monin paikoin alarannan valtalajeja yhdessä mesiangervon ja ranta-alpin kanssa. Merivirmajuuri tavattiin 28:lta Preiviikinlahden saarelta. Rantatädyke (Veronica longifolia) Puolivälinkarilla Lähikuva rantatädykkeen kukintotähkästä Seliskeriltä, joka ei ole Preiviikinlahdella Veronica arvensis, ketotädyke Ketotädyke on merkitty vain Outoorista, Halko- ja Ulko-Harmaiden lintusaarilta. Olen tavannut sitä myös Kuuminaisten mannerrannalta. Veronica chamaedrys, nurmitädyke Nurmitädyke esiintyi melko paikoittaisena ja harvalukuisena, ja sitä tavattiin 12:lta Preiviikinlahden saarelta. Se kasvoi lähinnä keto- ja niittyalueilla. Veronica longifolia, rantatädyke Rantatädyke on harvinaisehko laji Preiviikinlahden saaristossa. Sitä tavattiin vain neljällä saarella, Kallioluodossa, Katavassa, Ulko-Harmaalla ja Puolivälinkarilla. Se kasvaa alarannan kivikkoniityn yläosassa ja muodostaa kukinta-aikana näyttäviä kasvustoja. Suomisen (2013) kartalla lähimmät rantatädykkeen pisteet löytyvät Mäntyluodosta, Reposaarelta ja toisaalta Säpistä. Omat löytöni lienevät siten uusimmat Preiviikinlahdelta. Veronica officinalis, rohtotädyke Rohtotädyke viihtyy keto- ja nummialueilla. Se oli kohtalaisen yleinen, mutta ei kovin runsas missään. Tapasin rohtotädykettä 17:ltä Preiviikinlahden saarelta. Vicia cracca, hiirenvirna Hiirenvirnan kasvupaikat ovat moninaisia: sen voi löytää alarannan kivikosta, kedolta tai hietikolta. Laji oli yleinen Preiviikinlahdella ja sitä kasvoi 26 saarella. Hiirenvirnan kasvustot olivat yleensä varsin pienialaisia. 112

113 Viola canina, aho-orvokki Isoaho-orvokki (ssp. montana) oli paikoittainen, lähinnä kedoilla ja ylärannalla viihtyvä laji. Saattoi sitä tavata metsänkin puolelta. Sen runsaus jäi melko alhaiseksi. Preiviikinlahdella sitä tavattiin 14 saarella, mm. Katavassa, Kallioluodossa, Outoorissa ja Mustakarissa. Viola palustris, suo-orvokki Löysin suo-orvokin neljältä Preiviikinlahden saarelta, Katavasta, Kallioluodosta, Outoorista ja Mustakarista. Viola riviniana, metsäorvokki Metsäorvokki löytyi kuudelta tutkimusalueen saarelta. Suurten saarien ohella laji löytyi myös Ulko-Harmaalta. Viola tricolor, keto-orvokki Keto-orvokki esiintyi melko yleisenä alarannan yläosassa ja kedoilla, ja saattoi paikoitellen olla varsin runsaskin. Sille kelpasivat niin levävalli kuin kallion rakokin. Keto-orvokin kasvustot näyttäytyvät laajoina ja näyttävinä kukinta-aikana. Tapasin keto-orvokkia 22:lla Preiviikinlahden saarella. Merihaura (Zannichellia palustris) Preiviikinlahdella taan ajautuneena ja saaren rannan tuntumassa kasvavana. Havaitut merihaurat olivat pääosin pikkumerihauraa (var. repens). Läheiseltä Kuuminaistenniemen rannalta olen tosin löytänyt myös isohauraa (Zannichellia major). Zannichellia palustris, merihaura Merihaura on Preiviikinlahden yleisimpiä vesikasveja ja havaitsin sen kymmenen saaren rantavedessä. Laji on tullut kirjattua ran- Keto-orvokki (Viola tricolor) Puolivälinkarilla

114 Suojelualueet, niiden merkitys ja hoito Natura alue Koko Preiviikinlahti kuuluu Natura verkostoon luonto- ja lintudirektiivin mukaisena kohteena (FI ja FI ; 5552 ha). Yyterinsannat ja edustan merialue kuuluvat vain luontodirektiivin mukaiseen alueeseen, mutta muutoin em. alueet ovat päällekäiset. Preiviikinlahti on kansainvälisesti merkittävä linnustonsuojelualue, jonka pesivien vesilintujen parimäärä ja lajimäärä ovat hyvin merkittäviä. Pelkästään lintuvesien suojeluohjelman alueella pesii yli 350 vesilintuparia ja pesiviä vesilintuja on peräti 20 lajia, mikä on enemmän kuin millään muulla suomalaisella lintuvedellä. Lisäksi saarilla pesii yli 1200 vesilintuparia. Preiviikinlahti on myös erittäin tärkeä vesi- ja kahlaajalinnuston muutonaikainen levähdysalue. Preiviikinlahdelle on luonnontarkkailua varten rakennettu useita lintutorneja, infopisteitä ja ulkoilureittejä (ymparisto.fi). Yyterinsannoilta löytyvät kaikki dyynikehityksen vaiheet liikkuvine rantadyyneine ja -valleineen. Huomionarvoiseen lajistoon kuuluvat mm. merinätkelmä, merisinappi ja ahonoidanlukko (Botrychium multifidum). Sannat vaihettuvat vähitellen Yyterin Preiviikinlahdelta löytyvät seuraavat luontodirektiivin luontotyypit: Luontotyyppi Peittävyys Vedenalaiset hiekkasärkät (1110) 4% Rannikon laguunit* (1150) 1% Laajat matalat lahdet (1160) 60% Rantavallit (1210) <1% Kivikkorannat (1220) <1% Harjusaaret (1610) <1% Merenrantaniityt* (1630) <1% Itämeren hiekkarannat (1640) <1% Liikkuvat alkiovaiheen dyynit (2110) <1% Liikkuvat rantakauradyynit (2120) <1% Kiinteät, ruohokasvillisuuden peittämät dyynit* (2130) <1% Variksenmarjadyynit* (2140) <1% Metsäiset dyynit (2180) <1% Dyynien kosteat soistuneet painanteet (2190) <1% Luontaisesti runsasravinteiset järvet (3150) 1% Kosteat suurruohoniityt (6430) <1% Alavat niitetyt niityt (6510) <1% Vuoristojen niitetyt niityt (6520) <1% Maankohoamisrannikon primäärisukkessiovaiheiden luonnontilaiset metsät*(9030) <1% Metsäluhdat* (9080) <1% Puustoiset suot* (91D0) <1% lietteiksi, joka on lintuharrastajien tuntema kohde. Hiljalleen merestä kuroutumassa oleva Riitsaranlahti ja siitä jo kuroutunut Enäjärvi ovat alueen itäosan arvokohteita. Preiviikinlahden perukka on matala ja ruovikoitunut. Lahden koillis- ja itäosaa luonnehtivat laakeat maankohoamisrannat, joissa rantaniittyjen kasvillisuusvyöhykkeet ovat leveitä. Rantaniityt vaihettuvat monin paikoin lehtomaisiin rantametsiin, pajuviitoihin tai kangasmetsiin. Lahden etelärannalla on rehevä Ooviikin letto, jossa viihtyvät runsas punakämmekkäpopulaatio ja ruskokaisla (ymparisto.fi). Selkämeren kansallispuisto Selkämeren kansallispuisto ulottuu 160 km pitkänä kaistaleena Varsinais-Suomen Kustavista Satakunnan Merikarvialle. Pintaalaltaan puisto on noin 940 km 2, josta 98 % on merta. Kansallispuisto perustettiin vuonna 2011 Selkämeren aavan meren, vedenalaisen luonnon, saaristojen ja luotojen, rannikon kosteikkojen sekä näihin liittyvien eliölajien suojelemiseksi ja niiden elinympäristöjen hoitamiseksi. Puiston tavoitteena on myös luonnon- ja kulttuuriperinnön säilyttäminen, luonnonharrastuksen, opetuksen ja tutkimuksen tukeminen sekä ympäristömuutosten seuranta (Laki Selkämeren kansallispuistosta 2011). Tarkoituksena on myös ammattikalastuksen säilyttäminen elinvoimaisena suojelemalla luonnonkalakantoja ja sääntelemällä kalastukselle haitallisten eläinlajien kantoja. Preiviikinlahdella retkeilijöiden ja lintuharrastajien käytössä on useita reittejä sekä torneja ja lavoja, joista Huhtalan ja Leveäkarin tornit sekä Langouran lava sijaitsevat kansallispuistossa. Yyterin hiekkarantaa syksyllä Aivan näin edustavaa hiekkarantaa ei ole Preiviikinlahden saarissa. 114

115 Preiviikinlahden perukan vesialueesta merkittävä osa kuuluu Selkämeren kansallispuistoon, joka ulottuu kaistaleina myös Eskon, Paarnoorin, Etelärannan, Riitsaranlahden ja Lankoorin sekä Ooviikin ranta-alueille. Preiviikinlahden saarista Selkämeren kansallispuistoon kuuluvat Ykspihlava, Ykspihlavan Kloppa, Norsikari, Pukkiluoto, Katava, Puolivälinkari ja Harmaat sekä lahden perukassa Vähä-Esko lähistöineen. Selkämeren kansallispuistoon kuuluvat Preiviikinlahden saaret ovat säilyneet koko lailla luonnontilaisen kaltaisina. Ykspihlavassa ja Pukkiluodolla on rakennuksia ja jälkimmäisessä jonkin verran käyttöäkin. Näilläkin saarilla ihmistoiminnan vaikutus on onneksi rajattua eikä nurmikkoa ole istutettu. Muidenkin kasvien istuttaminen on ollut hyvin vähäistä. Preiviikinlahden saaria on aikanaan käytetty laidunnukseen: vasikoita on pidetty rannan läheiseissä saarissa ja lampaita ainakin Julukarilla, Puolivälinkarilla sekä mahdollisesti Puskurissa. Laidunnuksen lisäksi myös verkkojen kuivaaminen saarissa on pitänyt saarten nummia ja ketoja avoimina. Puolivälinkarilla ja Puskuurilla on viime vuosina poistettu ja poltettu nummelle tunkeutunutta puustoa ja kurtturuusua. Tämän tyyppinen luonnonhoito kannattaa rajata muutamalle saarelle. Sen sijaan Harmaat ovat mielenkiintoinen laboratorio, joissa luontainen sukkessio on nähtävissä melko nuoressa vaiheessa. Saarille tulee kehittymään pensas- ja puutiheikköä, mutta luontainen kehitys johtaa myöhemmin metsän muodostukseen. Kaikkien hoitotoiminen vaikutukset saarilla tulisi dokumentoida ja seurata niitä. Selkämeren kansallispuistolle on laadittu mm. luonnonhoidon yleissuunnitelma (Jalkanen & Mussaari 2016). Preiviikinlahden vesikasvillisuus on monimuotoista ja lajistoon kuuluu mm. laajalle levinneitä näkinpartaisia (Chara ssp.). Preiviikinlahti on rehevöitynyt viime vuosikymmeninä. Sinileväpuuroa näkyi syyskuussa 2016 lahden rannoilla, mikä on ollut toistaiseksi onneksi varsin harvinaista. Merkittävä ongelma Preiviikinlahdella on roskaantuminen. Ilmeisesti lokit kuljettavat muovijätettä kaatopaikoilta saarille ja toki ihmistenkin toiminta näkyy varsinkin suuremmilla saarilla. Selkämeren kansallispuisto asetuksen 326/2011 mukaan Porin lähialueella. 115

116 Preiviikinlahden yksityiset luonnonsuojelualueet Suuri osa Preiviikinlahden saarista on yksityisiä luonnonsuojelualueita. Näitä ovat Truutholma, Puskuuri, Puskuurinkari, Mustakari, Julukari, Munakari ja Kakkuri. Näistä Puskuurilla on hoidettu luoteispään nummea poistamalla puiden taimia ja vieraslaji kurtturuusua. Lisäksi samalla saarella on hoidettu ylärannan ketoa. Nummien ja ketojen avoinna pitäminen on hyödyllistä varsinkin nk. paisteympäristöjen lajien, kuten perhosten ja myrkkypistiäisten kannalta. Luonnollisesti myös ketokasvit hyötyvät. Muutoin luonnonsuojelualueilla tulisi lähtökohtaisesti pidättyä hoitotoimista. Vähintäänkin hoitotoimet tulisi rajata erityisten luontotyyppien tai lajiston säilyttämiseen. Preiviikinlahden saarilla varovaisuusperiaate on tärkeä pohja erilaisille toimille. Suojelualueiden ulkopuoliset saaret Kallioluoto, Outoori ja Santakari ovat toistaiseksi suojelualueiden ulkopuolella. Saaret on Satakunnan maakuntakaavassa osoitettu virkistysalueena eli ne ovat ulkoilun, retkeilyn ja virkistyskäytön kannalta merkittäviä alueita. Outoorin saarelle on rakennettu retkisatama ja nuotiopaikka. Sieltä on alhaisen veden aikaan helppo kävellä Santakariin. Hiekkarantainen Kallioluoto houkuttelee monia veneilijöitä. Kallioluoto ja Outoori ovat Preiviikinlahden suurimmat ja monilajisimmat saaret kasviston perusteella. Santakari ja Kallioluoto taas ovat linnustollisesti erittäin arvokkaita. Porin kaupungin nettisivuilla ohjeistetaankin välttämään lintujen pesimäaikana lapintiirojen pesimäalueita. Näen tärkeänä, että näiden saarten luonnontilaisuutta vaalitaan ja samalla säilytetään moninainen lajien ja luontotyyppien kirjo. Puskurin nummea syksyllä Taustalla Mustakari. 116

117 Kiitokset Kiitän Suomen Luonnonsuojelun Säätiötä ja sen Itämerirahastoa tämän julkaisun työstämiseen ja painatukseen saamastani Osuuskunta Tradekan nimikkostipendistä. Kiitän Porin kaupungin ympäristönvirastoa julkaisun valokuvien värien säädöstä sekä julkaisun viimeistelystä ennen sen painattamista. Pertti Uotilalle kiitokset muutamien savikoiden ja maltsojen määritysavusta. Lämpimät kiitokset Maaria ja Eero Jutilalle, joiden huvila on ollut Preiviikinlahden saariin tutustumisen lähtö- ja paluupaikka kaikki nämä vuodet. Viimeisinnä, vaan ei vähäisimpänä lämpimät kiitokset kuuluvat aviomiehelleni Karrille, joka on kuljettanut minua reilut parikymmentä vuotta näitä saaria tutkimassa, sekä tyttäremme Somalle, joka on pienestä lähtien ollut kärsivällisesti mukana retkillämme! Karri Jutila Valpasta matkaseuraa: Soma Jutila

118 Lähteet Kirjallisuus Ellilä Kaija 1970: Ligusticum scoticum L. Merikarvialla. Memoranda Soc. Fauna Flora Fennica 46: 5. Erkkilä Heli & Jutila Karri 1994: Porin saaristolinnusto Porin ympäristönsuojelulautakunnan julkaisu 1/ s. + liitteet. Hämet-Ahti Leena, Suominen Juha, Ulvinen Tauno & Uotila Pertti (toim.) 1998: Retkeilykasvio. Helsinki. 4. täysin uudistettu painos. 656 s. Häyren Ernst 1909: Björneborgstraktens vegetation och kärlväxtflora. Acta Soc. Fauna Flora Fennica 32: Jalkanen Tiina & Mussaari Maija 2016: Selkämeren kansallispuiston luonnonhoidon yleissuunnitelma. Metsähallituksen luonnonsuojelujulkaisuja. Sarja C s. Metsähallitus. Jutila b. Erkkilä Heli M. 1999: Vegetation and seed bank of grazed and ungrazed Baltic coastal meadows, in SW Finland. Ann. Univ. Turkuensis Ser. AII, Tom p. Jutila Heli 2000: Porin Reposaaren painolastikasvit. Porin kaupungin ympäristönsuojelutoimisto. 40 s. Jutila Heli, Pykälä Juha & Lehtomaa Leena 1996: Satakunnan perinnemaisemat. Alueelliset ympäristöjulkaisut 14. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. 202 s. Kekäläinen Hannele, Keynäs Kalevi, Koskela Kasper, von Numers Mikael, Rinkineva-Kantola Leena, Ryttäri Terhi & Syrjänen Kimmo 2008: Itämeren rantaluontotyypit. Julkaisussa Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Toim. Raunio ym Leito Tiit 2015: Maakillud meres. Eesti väikesaared. Tallinn. 343 s. Mossberg Bo & Stenberg Lennart 2003: Suuri Pohjolan kasvio. Suomenkielinen laitos Vuokko Seppo & Henry Väre. Tammi s. Mäkinen Anita, Tallberg Petra, Anttila Susanna, Boström Christoffer, Boström Minna, Bäck Saara, Ekebom Jan, Flinkman Juha, Henricson Catherine, Koistinen Marja, Korpinen Päivi, Kotilainen Aarno, Laine Ari, Lax Hans-Göran, Leskinen Elina, Munsterhjelm Riggert, Norkko Alf, Nyman Madeleine, O Brien Kevin, Oulasvirta Panu, Ruuskanen Ari, Vahteri Petri & Westerbom Mats 2008: Itämeren vedenalaiset luontotyypit. Julkaisussa Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Toim. Raunio ym Påhlsson Lars (ed.) 1994: Vegetationstyper i Norden. Nordiska Ministerrådet, Serie: TemaNord. Köpenhamn. 627 s. Raunio Anne, Schulman Anna & Kontula Tytti (toim.) 2008: Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Suomen ympäristö 8/ s. Suomen ympäristökeskus. Helsinki. Jutila Karri 1995: Porin Preiviikinlahden saarten maaselkärangattomien maaeläinten yhteisöt. Maantieteen tutkielma. Turun yliopisto, maantieteen laitos. 125 s liitettä. Kalinainen Pertti 1985: Preiviikinlahden kasvillisuusselvitys. Porin kaupungin tutkimuksia 63/

119 Muut lähteet Schulman Anna, Alanen Aulikki, Haeggström Carl-Adam, Huhta Ari-Pekka, Jantunen Juha, Kekäläinen Hannele, Lehtomaa Leena, Pykälä Juha & Vainio Maarit 2008: Perinnebiotoopit. Julkaisussa Suomen luontotyyppien uhanalaisuus Osa 2. Luontotyyppien kuvaukset. Toim. Raunio ym Suominen Juha 2013: Satakunnan kasvit. Norrlinia 26: Vartiainen Terttu 1980: Succession of island vegetation in the land uplift area of the norther nmost Gulf of Bothnia, Finland. Acta Bot. Fennica 115: Laki Selkämeren kansallispuistosta 326/ Viitattu Viitattu Ryyppö Martin, Svensk Joakim & Troeng Mats 2017: MapAnts. Viitattu Viitattu Viitattu Preiviikinlahden syksyinen ilta

120 Liitteet Liite 1. Saarivierailujen ajankohdat Käyntivuodet Saari Halko-Harmaa Hevoskarin edustan luoto Hevoskarin itäpuolinen luoto Julukari X Julukarin itäpuolinen karikko Kakkuri 3.8./ X Kallioluoto Katava 28.7./ Katavan Lännenkari Kloppa eli Pöllö Korkeakari Kumpelin itäpuolinen saari Kumpelin itäpuolinen luoto Kumpelin länsipuolinen saari Kumpelin länsipuolinen luoto Langsannankari Langsannanluoto Maa-Harmaa Maknaisten luoto Munakari Mustakari eli Vartkrunti X Norsikari eli Pukkiluodon luoteispuolinen luoto Ojalankari läntinen luoto Ojalankari itäinen luoto Outoori Outoorin ja Kallioluodon välinen S luoto

121 Käyntivuodet Saari Outoorin ja Kallioluodon välinen N luoto Pitkäkari Pitkäniemen ulompi luoto Pitkäniemen mantereen puolen luoto Preiviikin kalasataman luoto Preiviikin kalasataman saari Pukkiluodon eteläpuolinen lokkisaari Pukkiluoto Puolivälinkari / Puolivälinkarin kari (kasviton) 21.7? Puskuuri Puskuurinkari Santakari Truutholma / x Ulko-Harmaa Uutkrunni Uutkrunnin lintuluoto Vartkrunninkari itäisempi vanha Vartkrunninkari läntisempi Ykspihlava Saaria vuosittain

122 Liite 2. Rannan vyöhykkeet. Rannan kasvillisuusvyöhykkeet. LW= alavesi, MLW= keskialavesi, MW= keskivesi, MHW= keskiylävesi, HW= ylävesi. Piirsi Heli Jutila. Laiduntamattoman rantaniityn kasvillisuusvyöhykkeet Porin Preiviikinlahdella (Heli Jutilan väitöskirja 1999). Laidunnetun rantaniityn kasvillisuusvyöhykkeet Porin Preiviikinlahdella (Heli Jutila väitöskirja 1999). 122

123 Liite 3. Kuvia alueen kivilajeista. Hiekkakivi, jossa aallonmerkkejä. Diabaasia. Gneissi. Graniitti. Rapakivi. Konglomeraatti. 123

124 Liite 4. Tutkimusalueen kartta. Porin kaupunki, kaupunkimittaus 2017, lupa nro

125 125

126 Liite 5. Preiviikinlahden putkilokasvilajisto saarittain. Laji HalHarma Hevedulu Hevitälu Julukari JuIukKar Kakkuri Kalliolu Katava KatavaLu Kloppa Korkeaka Kumpitäs Kumpitäl Kumpläns Kumplänl Langkari MaaHarma MaknaLuo Munakari Mustakari Norsikari OjaIankaE OjalankaW Aegopodium podagraria Acer platanoides Achillea millefolium Achillea ptarmica Aconitum spp Agrostis canina Agrostis capillaris Agrostis gigantea Agrostis stolonifera Alisma plantago-aquatica Allium schoenoprasum Alnus glutinosa Alnus incana Alopecurus geniculatus Alopecurus pratensis Angelica archangelica Angelica sylvestris Antennaria dioica Anthoxanthum odoratum Anthriscus sylvestris Aquilegia vulgaris Arabidobsis thaliana Arabis glabra Arctostaphylos uva-ursi Arenaria serpyllifolia Artemisia absinthium Artemisia vulgaris Aster tripolium Athyrium filix-femina Atriplex glabriuscula Atriplex littoralis Atriplex longipes Atriplex patula Atriplex prostrata Avena sativa Barbarea stricta Betula pendula Betula pubescens Bidens tripartita Bidens cernua Cakile maritima Calamagrostis arundinacea Calamagrostis canescens Calamagrostis epigejos Calamagrostis purpurea Calamagrostis stricta Calluna vulgaris

127 Solussa oleva numero kertoo, kuinka monella käyntikerralla rivin laji on havaittu sarakkeen saarella. Saariselitteet on taulukon lopussa. Laji Outoori OutKalSluo OutKalNluo Pitkäkari Pitkänullu Pitkänsilu Prekalasa Prekalalu PukkiSkar Pukkiluo Puolivkari Puolivkk Puskuri PuskKari Santkari Truuthol UlkHarmaa Uutkrunni Uutkrlin VartkKE VartkKW Ykspihla Aegopodium podagraria Acer platanoides Achillea millefolium Achillea ptarmica Aconitum spp Agrostis canina Agrostis capillaris Agrostis gigantea Agrostis stolonifera Alisma plantago-aquatica Allium schoenoprasum Alnus glutinosa Alnus incana Alopecurus geniculatus Alopecurus pratensis Angelica archangelica Angelica sylvestris Antennaria dioica Anthoxanthum odoratum Anthriscus sylvestris Aquilegia vulgaris Arabidobsis thaliana Arabis glabra Arctostaphylos uva-ursi Arenaria serpyllifolia Artemisia absinthium Artemisia vulgaris Aster tripolium Athyrium filix-femina Atriplex glabriuscula Atriplex littoralis Atriplex longipes Atriplex patula Atriplex prostrata Avena sativa Barbarea stricta Betula pendula Betula pubescens Bidens tripartita Bidens cernua Cakile maritima Calamagrostis arundinacea Calamagrostis canescens Calamagrostis epigejos Calamagrostis purpurea Calamagrostis stricta Calluna vulgaris

128 Laji HalHarma Hevedulu Hevitälu Julukari JuIukKar Kakkuri Kalliolu Katava KatavaLu Kloppa Korkeaka Kumpitäs Kumpitäl Kumpläns Kumplänl Langkari MaaHarma MaknaLuo Munakari Mustakari Norsikari OjaIankaE OjalankaW Caltha palustris Campanula rotundifolia Capsella bursa-pastoris Cardamine hirsuta Cardamine pratensis Carduus crispus Carex brunnescens Carex canescens Carex chordorrhiza Carex echinata Carex glareosa Carex mackenziei Carex magellanica Carex nigra Carex rostrata Carex serotina Carex vesicaria Centaurium littorale Centaurium pulchellum Cerastium fontanum Cerastium tomentosum Ceratophyllum demersum Chenopodium album Chenopodium polyspermum Chenopodium rubrum Chenopodium suecicum Cirsium arvense Cirsium helenioides Cirsium palustre Cirsium vulgare Convallaria majalis Cornus suecica Dactylorhiza maculata Deschampsia bottnica Deschampsia cespitosa Deschampsia flexuosa Descurainia sophia Diphasiastrum complanatum Draba incana Drosera rotundifolia Dryopteris carthusiana Dryopteris expansa Dryopteris filix-mas Eleocharis acicularis Eleocharis mamillata Eleocharis palustris Eleocharis uniglumis Elymus caninus

129 Laji Outoori OutKalSluo OutKalNluo Pitkäkari Pitkänullu Pitkänsilu Prekalasa Prekalalu PukkiSkar Pukkiluo Puolivkari Puolivkk Puskuri PuskKari Santkari Truuthol UlkHarmaa Uutkrunni Uutkrlin VartkKE VartkKW Ykspihla Caltha palustris Campanula rotundifolia Capsella bursa-pastoris Cardamine hirsuta Cardamine pratensis Carduus crispus Carex brunnescens Carex canescens Carex chordorrhiza Carex echinata Carex glareosa Carex mackenziei Carex magellanica Carex nigra Carex rostrata Carex serotina Carex vesicaria Centaurium littorale Centaurium pulchellum Cerastium fontanum Cerastium tomentosum Ceratophyllum demersum Chenopodium album Chenopodium polyspermum Chenopodium rubrum Chenopodium suecicum Cirsium arvense Cirsium helenioides Cirsium palustre Cirsium vulgare Convallaria majalis Cornus suecica Dactylorhiza maculata Deschampsia bottnica Deschampsia cespitosa Deschampsia flexuosa Descurainia sophia Diphasiastrum complanatum Draba incana Drosera rotundifolia Dryopteris carthusiana Dryopteris expansa Dryopteris filix-mas Eleocharis acicularis Eleocharis mamillata Eleocharis palustris Eleocharis uniglumis Elymus caninus

130 Laji HalHarma Hevedulu Hevitälu Julukari JuIukKar Kakkuri Kalliolu Katava KatavaLu Kloppa Korkeaka Kumpitäs Kumpitäl Kumpläns Kumplänl Langkari MaaHarma MaknaLuo Munakari Mustakari Norsikari OjaIankaE OjalankaW Elymus repens Empetrum nigrum Epilobium adenocaulon Epilobium angustifolium Epilobium ciliatum Epilobium montanum Epilobium palustre Equisetum arvense Equisetum pratense Equisetum sylvaticum Erigeron acer Eriophorum angustifolium Eriophorum vaginatum Erysimum strictum Euphorbia cyparissias Euphrasia frigida Euphrasia nemorosa Euphrasia stricta Fallopia convolvulus Fallopia dumentorum Festuca arundinaceae Festuca ovina Festuca rubra Filipendula ulmaria Fragaria vesca Galeopsis bifida Galeopsis ladanum Galeopsis tetrahit Galeopsis speciosa Galium palustre Galium triflorum Galium uliginosum Galium verum Geum rivale Geum urbanum Glaux maritima Glechoma hederaceae Gnaphalium uliginosum Gymnocarpium dryopteris Hieracium umbellatum Hieracium vulgata -ryhmä Hierochloë odorata Hippophaë rhamnoides Hippuris vulgaris Honkenya peploides Humulus lupulus Huperzia selago Hypericum maculatum

131 Laji Outoori OutKalSluo OutKalNluo Pitkäkari Pitkänullu Pitkänsilu Prekalasa Prekalalu PukkiSkar Pukkiluo Puolivkari Puolivkk Puskuri PuskKari Santkari Truuthol UlkHarmaa Uutkrunni Uutkrlin VartkKE VartkKW Ykspihla Elymus repens Empetrum nigrum Epilobium adenocaulon Epilobium angustifolium Epilobium ciliatum Epilobium montanum Epilobium palustre Equisetum arvense Equisetum pratense Equisetum sylvaticum Erigeron acer Eriophorum angustifolium Eriophorum vaginatum Erysimum strictum Euphorbia cyparissias Euphrasia frigida Euphrasia nemorosa Euphrasia stricta Fallopia convolvulus Fallopia dumentorum Festuca arundinaceae Festuca ovina Festuca rubra Filipendula ulmaria Fragaria vesca Galeopsis bifida Galeopsis ladanum Galeopsis tetrahit Galeopsis speciosa Galium palustre Galium triflorum Galium uliginosum Galium verum Geum rivale Geum urbanum Glaux maritima Glechoma hederaceae Gnaphalium uliginosum Gymnocarpium dryopteris Hieracium umbellatum Hieracium vulgata -ryhmä Hierochloë odorata Hippophaë rhamnoides Hippuris vulgaris Honkenya peploides Humulus lupulus Huperzia selago Hypericum maculatum

132 Laji HalHarma Hevedulu Hevitälu Julukari JuIukKar Kakkuri Kalliolu Katava KatavaLu Kloppa Korkeaka Kumpitäs Kumpitäl Kumpläns Kumplänl Langkari MaaHarma MaknaLuo Munakari Mustakari Norsikari OjaIankaE OjalankaW Iris pseudacorus Isatis tinctoria Juncus articulatus Juncus alpinoarticulatus Juncus balticus Juncus bufonius Juncus effusus Juncus filiformis Juncus gerardii Juncus ranarius Juniperus communis Lamium album Lamium purpureum Lathyrus japonicus Lathyrus palustris Lathrus pratensis Lemna minor Leontodon autumnalis Leucanthemum vulgare Leymus arenarius Ligusticum scoticum Limosella aquatica Linaria vulgaris Linnaea borealis Linum catharticum Lupinus polyphyllus Luzula multiflora Luzula pilosa Lycopodium annotinum Lycopodium clavatum Lycopus europaeus Lysimachia thyrsiflora Lysimachia vulgaris Lythrum salicaria Maianthemum bifolium Matricaria matricarioides Melampyrum pratense Melampyrum sylvaticum Melica nutans Menyanthes trifoliata Milium effusum Moehringia trinervia Moneses uniflora Montia fontana Myosotis arvensis Myosotis laxa Myriophyllum spicatum Odontites litoralis

133 Laji Outoori OutKalSluo OutKalNluo Pitkäkari Pitkänullu Pitkänsilu Prekalasa Prekalalu PukkiSkar Pukkiluo Puolivkari Puolivkk Puskuri PuskKari Santkari Truuthol UlkHarmaa Uutkrunni Uutkrlin VartkKE VartkKW Ykspihla Iris pseudacorus Isatis tinctoria Juncus articulatus Juncus alpinoarticulatus Juncus balticus Juncus bufonius Juncus effusus Juncus filiformis Juncus gerardii Juncus ranarius Juniperus communis Lamium album Lamium purpureum Lathyrus japonicus Lathyrus palustris Lathrus pratensis Lemna minor Leontodon autumnalis Leucanthemum vulgare Leymus arenarius Ligusticum scoticum Limosella aquatica Linaria vulgaris Linnaea borealis Linum catharticum Lupinus polyphyllus Luzula multiflora Luzula pilosa Lycopodium annotinum Lycopodium clavatum Lycopus europaeus Lysimachia thyrsiflora Lysimachia vulgaris Lythrum salicaria Maianthemum bifolium Matricaria matricarioides Melampyrum pratense Melampyrum sylvaticum Melica nutans Menyanthes trifoliata Milium effusum Moehringia trinervia Moneses uniflora Montia fontana Myosotis arvensis Myosotis laxa Myriophyllum spicatum Odontites litoralis

134 Laji HalHarma Hevedulu Hevitälu Julukari JuIukKar Kakkuri Kalliolu Katava KatavaLu Kloppa Korkeaka Kumpitäs Kumpitäl Kumpläns Kumplänl Langkari MaaHarma MaknaLuo Munakari Mustakari Norsikari OjaIankaE OjalankaW Ophioglossum vulgatum Orthilia secunda Oxalis acetosella Papaver somniferum Paris quadrifolia Parnassia palustris Pedicularis palustris Persicaria amphibia Persicaria lapathifolia Peucedanum palustre Phalaris arundinacea Phleum pratense Phragmites australis Picea abies Pilosella cymosa Pilosella officinarum Pimpinella saxifraga Pinus sylvestris Plantago major Plantago maritima Platanthera bifolia Poa annua Poa nemoralis Poa pratensis Poa subcaerulea Poa trivialis Polygonum aviculare Polypodium vulgare Populus tremula Potamogeton natans Potamogeton pectinatus Potamogeton perfoliatus Potamogeton vaginatus Potentilla anserina Potentilla argentea Potentilla norvegica Potentilla palustris Prunella vulgaris Prunus cerasus ist Prunus padus Puccinellia distans Pyrola chlorantha Pyrola minor Ranunculus acris Ranunculus baudotii Ranunculus cymbalaria Ranunculus fallax Ranunculus repens

135 Laji Outoori OutKalSluo OutKalNluo Pitkäkari Pitkänullu Pitkänsilu Prekalasa Prekalalu PukkiSkar Pukkiluo Puolivkari Puolivkk Puskuri PuskKari Santkari Truuthol UlkHarmaa Uutkrunni Uutkrlin VartkKE VartkKW Ykspihla Ophioglossum vulgatum Orthilia secunda Oxalis acetosella Papaver somniferum Paris quadrifolia Parnassia palustris Pedicularis palustris Persicaria amphibia Persicaria lapathifolia Peucedanum palustre Phalaris arundinacea Phleum pratense Phragmites australis Picea abies Pilosella cymosa Pilosella officinarum Pimpinella saxifraga Pinus sylvestris Plantago major Plantago maritima Platanthera bifolia Poa annua Poa nemoralis Poa pratensis Poa subcaerulea Poa trivialis Polygonum aviculare Polypodium vulgare Populus tremula Potamogeton natans Potamogeton pectinatus Potamogeton perfoliatus Potamogeton vaginatus Potentilla anserina Potentilla argentea Potentilla norvegica Potentilla palustris Prunella vulgaris Prunus cerasus ist Prunus padus Puccinellia distans Pyrola chlorantha Pyrola minor Ranunculus acris Ranunculus baudotii Ranunculus cymbalaria Ranunculus fallax Ranunculus repens

136 Laji HalHarma Hevedulu Hevitälu Julukari JuIukKar Kakkuri Kalliolu Katava KatavaLu Kloppa Korkeaka Kumpitäs Kumpitäl Kumpläns Kumplänl Langkari MaaHarma MaknaLuo Munakari Mustakari Norsikari OjaIankaE OjalankaW Ranunculus reptans Ranunculus sceleratus Rhamnus frangula Rhinanthus serotinus Ribes alpinum Ribes nigrum Ribes rubrum Ribes spicatum Ribes uva-crispa Rorippa palustris Rosa dumalis Rosa majalis Rosa rugosa Rubus arcticus Rubus chamaemorus Rubus idaeus Rubus saxatilis Rumex acetosa Rumex acetosella Rumex crispus Ruppia cirrhosa Ruppia maritima Sagina nodosa Sagina procumbens Salix caprea Salix pentandra Salix phylicifolia Salix x rubens Sambucus racemosa Schoenoplectus lacustris Schoenoplectus tabernaemontani Scrophularia nodosa Scutellaria galericulata Sedum acre Sedum telephium Sedum spp Senecio sylvaticus Senecio viscosus Senecio vulgaris Silene dioica Silene nutans Silene uniflora Solanum dulcamara Solanum tuberosum Solidago virgaurea Sonchus arvensis Sonchus asper Sorbus aucuparia

137 Laji Outoori OutKalSluo OutKalNluo Pitkäkari Pitkänullu Pitkänsilu Prekalasa Prekalalu PukkiSkar Pukkiluo Puolivkari Puolivkk Puskuri PuskKari Santkari Truuthol UlkHarmaa Uutkrunni Uutkrlin VartkKE VartkKW Ykspihla Ranunculus reptans Ranunculus sceleratus Rhamnus frangula Rhinanthus serotinus Ribes alpinum Ribes nigrum Ribes rubrum Ribes spicatum Ribes uva-crispa Rorippa palustris Rosa dumalis Rosa majalis Rosa rugosa Rubus arcticus Rubus chamaemorus Rubus idaeus Rubus saxatilis Rumex acetosa Rumex acetosella Rumex crispus Ruppia cirrhosa Ruppia maritima Sagina nodosa Sagina procumbens Salix caprea Salix pentandra Salix phylicifolia Salix x rubens Sambucus racemosa Schoenoplectus lacustris Schoenoplectus tabernaemontani Scrophularia nodosa Scutellaria galericulata Sedum acre Sedum telephium Sedum spp Senecio sylvaticus Senecio viscosus Senecio vulgaris Silene dioica Silene nutans Silene uniflora Solanum dulcamara Solanum tuberosum Solidago virgaurea Sonchus arvensis Sonchus asper Sorbus aucuparia

138 Laji HalHarma Hevedulu Hevitälu Julukari JuIukKar Kakkuri Kalliolu Katava KatavaLu Kloppa Korkeaka Kumpitäs Kumpitäl Kumpläns Kumplänl Langkari MaaHarma MaknaLuo Munakari Mustakari Norsikari OjaIankaE OjalankaW Sparganium natans Spergula arvensis Spergularia salina Stachys palustris Stellaria graminea Stellaria longifolia Stellaria media Stellaria nemorum Stellaria palustris Tanacetum vulgare Taraxacum ssp Thelypteris phegopteris Thlaspi arvense Trientalis europaea Trifolium pratense Trifolium repens Triglochin maritima Triglochin palustris Tripleurospermum maritimum Tussilago farfara Urtica dioica Vaccinium myrtillus Vaccinium oxycoccos Vaccinium uliginosum Vaccinium vitis-idaea Valeriana sambucifolia Veronica arvensis Veronica chamaedrys Veronica longifolia Veronica officinalis Vicia cracca Viola canina Viola palustris Viola riviniana Viola tricolor Zannichellia palustris Yhteensä Yhteensä riviltä löytyy kyseisen saaren eri käynneillä havaittu kumulatiivinen lajimäärä. Selitteet / sarakkeet vasemmalta oikealle HalHarma = Halko Harmaa Hevedulu = Hevoskarin edustan luoto Hevitälu = Hevoskarin itäpuolinen luoto Julukari JuIukKar = Julukarin itäpuolinen karikko Kakkuri Kalliolu = Kallioluoto Katava KatavaLu = Katavan Lännenkari Kloppa Korkeaka = Korkeakari Kumpitäs = Kumpelin itäpuolinen saari 138 Kumpitäl Kumpläns Kumplänl Langkari MaaHarma MaknaLuo Munakari Mustakari Norsikari OjaIankaE OjalankaW Outoori = Kumpelin itäpuolinen luoto = Kumpelin länsipuolinen saari = Kumpelin länsipuolinen luoto = Langsannankari = Maa Harmaa = Maknaisten luoto = Pukkiluodon luoteispuolinen luoto = Ojalankari läntinen luoto = Ojalankari itäinen luoto

139 Laji Outoori OutKalSluo OutKalNluo Pitkäkari Pitkänullu Pitkänsilu Prekalasa Prekalalu PukkiSkar Pukkiluo Puolivkari Puolivkk Puskuri PuskKari Santkari Truuthol UlkHarmaa Uutkrunni Uutkrlin VartkKE VartkKW Ykspihla Sparganium natans Spergula arvensis Spergularia salina Stachys palustris Stellaria graminea Stellaria longifolia Stellaria media Stellaria nemorum Stellaria palustris Tanacetum vulgare Taraxacum ssp Thelypteris phegopteris Thlaspi arvense Trientalis europaea Trifolium pratense Trifolium repens Triglochin maritima Triglochin palustris Tripleurospermum maritimum Tussilago farfara Urtica dioica Vaccinium myrtillus Vaccinium oxycoccos Vaccinium uliginosum Vaccinium vitis-idaea Valeriana sambucifolia Veronica arvensis Veronica chamaedrys Veronica longifolia Veronica officinalis Vicia cracca Viola canina Viola palustris Viola riviniana Viola tricolor Zannichellia palustris Yhteensä OutKalSluo OutKalNluo Pitkäkari Pitkänullu Pitkänsilu Prekalasa Prekalalu PukkiSkar Pukkiluo Puolivkari Puolivkk Puskuri = Outoorin ja Kallioluodon välinen eteläinen luoto = Outoorin ja Kallioluodon välinen pohjoinen luoto = Pitkäniemen ulompi luoto = Pitkäniemen mantereen puolen luoto = Preiviikin kalasataman saari = Preiviikin kalasataman luoto = Pukkiluodon eteläpuolinen lokkisaari = Pukkiluoto = Puolivälinkari = Puolivälinkarin kari PuskKari Santkari Truuthol UlkHarmaa Uutkrunni Uutkrlin VartkKE VartkKW Ykspihla = Puskuurinkari = Santakari = Truutholma = Ulko Harmaa = Uutkrunnin lintuluoto = Vartkrunninkari, itäisempi = Vartkrunninkari, läntisempi = Ykspihlava 139

140 Preiviikinlahden saaristo tarjoaa monimuotoisen kokoelman erilaisia luontotyyppejä rannalta, kedoille, nummille, metsään ja soille. Rantojen kasvillisuuden määräävä tekijä on veden korkeuden vaihtelu. Preiviikinlahden edustan saarien rannat ovat karkearakeisten maalajien luonnehtimia ja kasvillisuus on varsin mosaiikkista. Yleisintä Preiviikinlahden saarten rannoilla on lajittumattomien moreenirantojen avoin kasvillisuus, joka alarannalla muodostuu vesirajan pohjanlahdenlauhasta ja vähän ylempänä rannikista ja ketohanhikista. Maaperän hienojakoisuus monimuotoistaa lajistoa, ja mukaan tulevat iso- ja pikkurantasappi, meriratamo, rönsyrölli ja suolavihvilä. Geolitoraalin yläosassa vallitsevat yleisimmin rantakukka, mesiangervo, isolaukku sekä vilukko. Harvinaisempina kasvavat ahopellava ja käärmeenkieli.