Työryhmäkoordinaattori: Ilkka Pirttilä, Työterveyslaitos Tuomo Peltonen, Tampereen teknillinen yliopisto ESITYSAIKA AIHEET JA ESITTÄJÄT OPPONOINTI

Transkriptio

1 Työelämän tutkimuspäivät Työryhmä: Taide, kertomuksellisuus ja työelämän laatu Työryhmäkoordinaattori: Ilkka Pirttilä, Työterveyslaitos Tuomo Peltonen, Tampereen teknillinen yliopisto Torstai klo , Pinni A, ryhmähuone A3098 ESITYSAIKA AIHEET JA ESITTÄJÄT OPPONOINTI Työryhmän esittely Koordinaattori Työinto, organisaatiomuutokset ja sukupolvet teatterityössä Ilkka Pirttilä Minuus kohtaa työelämän. Narratiivinen kymmenen vuoden seurantatutkimus työssä jaksamisesta ja uupumisesta Pirkko Järvenpää Terveydenhuollon työntekijöiden kerronta ja positiot Tiina Tiilikka Tiina Tiilikka Sandra Wallenius Pälvi Rantala Tauko Lappilaisen työelämän muutos ja luovien alojen muutokset Sandra Wallenius Taiteen hyvinvointivaikutukset pohjoisen työyhteisöjen arjessa Pälvi Rantala Ilkka Pirttilä Pirkko Järvenpää Loppukeskustelu

2 Ilkka Pirttilä Työterveyslaitos Työinto, organisaatiomuutokset ja sukupolvet teatterityössä Esityksessä esitellään sekä tutkimuksen Työinto, organisaatiomuutokset ja sukupolvet teatterityössä asetelmaa että sen alustavia tuloksia. Tutkimuksen kohteina ovat työinto, organisaatiomuutokset ja sukupolvet sekä näiden suhteet. Tutkimus painottuu teatterityön nykymurrokseen Vaikka etummaisena kohteena on teatterityö, niin sitä tarkastellaan samalla myös ilmentymänä "työn uusista ilmiöistä". Tutkimuksen lähtökohdat ovat ensinnäkin teatterityön erityispiirteissä. Se on työtä, joka edellyttää vahvaa työmotivaatiota ja korkeatasoisia yhteistyötaitoja. Teatteriesitykset ovat ad hoc -tilanteita, mikä luo työhön erityisiä stressitekijöitä. ja sitä luonnehtii jatkuva epävarmuus. Teatterityö on sosiaalisuudestaan huolimatta myös esimerkki personifioidusta työstä. Toisena lähtökohtana on käsite työinto, joka ei rajoitu yksilötasoon, vaan se liitetään myös kollektiiveihin. Suomalaisen teatterityön organisatoriset muutokset muodostavat tutkimuksen kolmannen lähtökohdan. Tutkimus pureutuu erityisesti kehkeytyvään muutokseen, joka ilmenee mm. kunnallisten laitosteattereiden uusina organisointimalleina. Kolmas lähtökohta on käsite ammatillinen sukupolvi, mikä ei tarkoita samaa kuin ikäluokkaa, vaan ikäluokka muodostaa ammatillisen sukupoven vain jos siihen sisältyvät myös ikäluokan ammatilliset avainkokemukset ja liikkeet. Kokonaistutkimuksen Työinto, organisaatiomuutokset ja sukupolvet teatterityössä perusongelmana on selvittää: Miten työinto rakentuu sosiaalisesti kun otetaan huomioon teatterityöntekijöiden sukupolvet ja teatterityön organisatoriset muutokset? Tutkimus jakautuu kahtia: Osatutkimus A Kestääkö työinto? organisaatiomuutokset ja sukupolvet teatterityössä ja Osatutkimus B Mihin teatteri on matkalla? teatterityön uudelleen organisointi 2010-luvulla. Osatutkimus A perustuu yksinomaan julkiseen dokumenttiaineistoon. Aineiston keruu ja analyysi limittyvät yhteen siten, että ne päätetään sitten kun perustavimmat organisaatiomuutostyypit ja teatterityöntekijöiden sukupolvet ja näiden suhteet on löydetty. Osatutkimus B perustuu teehaastatteluihin ja toteutetaan vain jos hankkeelle saadaan ulkoista rahoitusta. Esityksessä esitellään osatutkimuksen A alustavia tuloksia: teatterityön yksilö- ja produktiopainotteisuus, näyttelijöiden ja ohjaajien (teatterijohtajien) työurien/työinnon erilaisuus, "huippujen" ja keskivertojen työurien/työinnon erilaisuus, sukupolvien samanlaisuus (?) ynnä muut.

3 Pirkko Järvenpää Työterveyslaitos / pirkko.jarvenpaa@ttl.fi Minuus kohtaa työelämän. Narratiivinen kymmenen vuoden seurantatutkimus työssä jaksamisesta ja uupumisesta. Työuupumuksen keskeisenä tunnuspiirteenä pidetään työssä uupumisen kehittymistä asteittain ja vuosien kuluessa, ikään kuin huomaamatta etenevänä prosessina. Työssä jaksamisen ja uupumisen kehittymisen ajallista ja kokemuksellista prosessia tunnetaan kuitenkin niukasti johtuen yleisesti käytössä olevien tutkimusmenetelmien yksipuolisuudesta: valtaosa tähänastisesta työuupumustutkimuksesta on tilastollista ja paljolti poikkileikkausasetelmiin perustuvaa. Tutkimukseni käsittelee edellä mainittua prosessia narratiivisen pitkittäisasetelman kautta, tarinallisen kiertokulun teorian näkökulmasta. Tutkimusaineistona ovat 22 työssään vakavia jaksamisvaikeuksia kokeneen, vuotiaan työntekijän työelämää koskevat haastattelut ja elämänviivat vuodelta 1999 sekä vastaava, vuonna 2009 kerätty aineisto samoilta henkilöiltä. Aineistojen analyysissa olen soveltanut rinnakkain narratiivista analyysia ja kertomuksen draaman tapahtumiin liitettyjen kulttuuristen erontekojen analyysia. Tarkastelen esityksessäni sisäisen tarinan ja draaman (minuuden ja työelämän todellisuuden) kohtaamista vakavia jaksamisen vaikeuksia kokeneiden työntekijöiden kertomuksissa sekä työssä jaksamisen konstruoitumista suhteessa minuuden tuottamiseen. Kerron myös alustavia havaintojani liittyen siihen, miten pysyvänä tai muuttuvana minuus tuotetaan kahden eri ajankohdan (vv ja 2009) kertomuksissa ja miten työssä jaksaminen ilmenee suhteessa minuuden tuottamiseen narratiivisen pitkittäisasetelman kautta tarkasteltuna.

4 Tiina Tiilikka Sosiaalitutkimuksen laitos Tampereen yliopisto Terveydenhuollon työntekijöiden kerronta ja positiot Esitelmässä etsitään vastauksia kysymykseen, miten terveydenhuollon työntekijät kertovat terveysaseman ulkoistamiseen liittyvistä kokemuksistaan ja millaisissa positioissa he esiintyvät. Esitelmä on osa projektia, jossa on haastateltu ulkoistettujen terveysasemien lääkäreitä ja hoitajia. Ryhmähaastattelut (7) toteutettiin vuonna 2008 kolmessa itäisen Suomen kunnassa, joiden terveysasemia on ulkoistettu yksityiselle palveluntuottajalle. Ulkoistaminen merkitsee työntekijöille monia muutoksia. Esimerkiksi työntekijöiden työsuhteen muoto muuttuu ulkoistamisen myötä. He ovat joko virkavapaalla vakituisesta kunnan virasta tai heidät saatetaan irtisanoa virasta. Molemmissa tapauksissa työntekijä on määräaikaisessa työsuhteessa terveysaseman ulkoistamista hoitavaan yksityiseen palveluntuottajaan. Kunnan ja yksityisen palveluntuottajan väliset sopimukset ovat yleensä kaksivuotisia, jonka jälkeen sopimusta saatetaan jatkaa toiset kaksi vuotta. Voisi siis olettaa, että haastatellut työntekijät puhuisivat kokemuksistaan: työn epävarmuudesta tai ainakin katkonaisen työsuhteen epämiellyttävyydestä. Aineistoa lukiessa voi kuitenkin havaita, että näin ei tapahdu. Aineiston analyysissa sovelletaan vapaasti M.A.K Hallidayn systeemis-funktionaaliseen kielioppiin perustuvaa luentaa. Kyseinen kielioppi on konstruoinnin väline ja sen mukaan maailmaa voidaan kuvata prosessityyppien termejä käyttäen. Funktionaalinen kielioppi sisältää ajatuksen siitä, että erilaiset prosessit ilmenevät kerronnassa ja ne on mahdollista koodata ja saada sieltä esiin. Prosessityyppien pohjalta voi tulkita, että haastatellut henkilöt esiintyvät kertomuksen maailmassa erilaisissa positioissa. Haastateltavat kuvaavat työnsä ja tilanteensa nykyisyyttä pääosin materiaalisena toimintana. Haastatteluissa vallitseva materiaalisen prosessin kuvaus ilmentää vahvaa professionaalista asiantuntijatoimijaa, joka tietää miten terveysasemalla toimitaan ja miten potilaat hoidetaan parhaalla mahdollisella tavalla. Rationaalin asiantuntijan ja toimijan positio on vallitseva, mutta lääkäreiden ja hoitajien kerronnassa on kohtia, joissa positio muuttuu affektiiviseksi kokijaksi.

5 Sandra Wallenius, YTM, projektitutkija TAIKA-hanke Lapin yliopisto (työ) Lappilaisen työelämän muutos ja luovien alojen mahdollisuudet Konferenssipaperissa käsitellään lappilaisten taide- ja kulttuurialan toimijoiden käsityksiä työelämän mahdollisuuksista pohjoisessa. Esitys perustuu Lapin yliopiston yhteiskuntatutkimuksen laitoksen hallinnoiman TaikaLappi-hankkeen puitteissa tehtyyn tutkimukseen. TaikaLappi on valtakunnallisen ESR-rahoitteisen TAIKA-hankkeen osahanke, joka tutkii Lapin sosiaalista ja yhteisöllistä hyvinvointia ja sen kytkeytymistä taiteen, kulttuurin ja taidelähtöisten menetelmien teemoihin sekä pohjoisen työyhteisöjen kehitykseen. Perinteisesti lappilaisten työmarkkinoiden tulevaisuuden visiot ovat rakentuneet suurien kaivos-, metsätalous- ja muiden luonnonvarahankkeiden sekä massaturismin ympärille. Tällaiset hankkeet voivat kuitenkin olla ongelmallisia niin alueen ekologisen kuin sosiaalisen kestävyyden kannalta. Luonnonvarojen lyhytnäköinen hyödyntäminen ja yksipuolinen, kausiluontoisuutta korostava työelämä eivät ole kestäviä tulevaisuuden Lapin lähtökohtana. Tarvitaankin uusia ja innovatiivisia tapoja hahmottaa lappilaisia työmarkkinoita. Erityisen suuri rooli työelämän mahdollisuuksien monipuolistamisessa voi olla luovan talouden sekä taide- ja kulttuurialan toimijoilla. TaikaLappi-hankkeessa on haastateltu kevään ja kesän 2009 aikana noin kolmeakymmentä kulttuurin ja taiteen tekijää, kokijaa, tuottajaa, ammattilaista ja harrastajaa Lapin alueella. Haastatteluista paljastuu taide- ja kulttuurialan toimijoiden kentän ja työmahdollisuuksien moninaisuus niin voimavarojen ja potentiaalin kuin haasteiden ja kipupisteiden kautta. Haastateltavia on myös pyydetty visioimaan tulevaisuuden Lappia, jolloin näkökulmat työelämän ja elinkeinorakenteen kehitykseen tulevat esille. Tässä työryhmäesityksessä kootaan, analysoidaan ja esitetään alustavia päätelmiä Lapin työelämän kehityksen mahdollisuuksista. Keskeisiksi visioiksi nousevat luovien alojen sektorin nousu, taide- ja kulttuurialojen pienyritysten potentiaali, taiteen ammattilaisten monipuoliset työllistymismahdollisuudet sekä luovuuden hyödyntäminen matkailun kehittämisessä. Alueellisten ja kulttuuristen erityispiirteiden huomioon otto sekä ihmisten hyvinvointi korostuvat työelämän kehittämisen lähtökohtina.

6 Pälvi Rantala, tohtoritutkija Taika-hanke (ESR) Lapin yliopisto, yhteiskuntatutkimuksen laitos Taiteen hyvinvointivaikutukset pohjoisen työyhteisöjen arjessa Alustukseni käsittelee taiteen, kulttuurin ja taidelähtöisten menetelmien merkitystä työyhteisöjen hyvinvoinnille. Kontekstina toimii Lappi ja lappilainen työkulttuuri, joka elää jatkuvan murroksen tilassa. Alustus liittyy kiinteästi työryhmän teemoihin, etenkin taiteen ja kulttuurin merkitykseen työyhteisön identiteetin, sosiaalisen pääoman ja yhteisöllisen hyvinvoinnin vahvistajina. Alustus pohjautuu Lapin yliopiston yhteiskuntatutkimuksen laitoksella toteuttavaan ESRhankkeeseen, jossa tutkitaan alueen sosiaalista ja yhteisöllistä hyvinvointia ja sen kytkeytymistä taiteen, kulttuurin ja taidelähtöisten menetelmien teemoihin. Hankkeen aikana myös kerätään ja analysoidaan tietoa taidelähtöisten menetelmien käytöstä pohjoisen työyhteisöissä. TaikaLappihanke on osa valtakunnallista TAIKA-hanketta, jonka tavoitteena on juurruttaa taidelähtöisiä menetelmiä työyhteisöjen arkipäivään myös uusilla toimialoilla. Aiemmin näitä menetelmiä on käytetty etupäässä sosiaali- ja terveysalalla. Tarkastelen alustuksessani työhyvinvoinnin teemaa konkreettisten esimerkkien avulla. Kolmisenkymmentä lappilaista taiteen ja kulttuurin tekijää, kokijaa, tuottajaa, ammattilaista ja harrastajaa on haastatteluissa kertonut näkemyksiään siitä, mitä taidelähtöiset menetelmät voisivat olla, miten niitä voisi soveltaa ja vakiinnuttaa esimerkiksi osaksi yritysten arkea. Haastattelujen valossa taiteella ja kulttuurilla on paljon annettavaa työyhteisöille ja sovellusmahdollisuudet ovat lukuisat. Kiinnostavaa on etenkin törmäytysten, erilaisten kulttuurien ja käytäntöjen kohtaamisten, hedelmällinen potentiaali, vaihtoehtoisten tapojen löytämisen mahdollisuus.