TAIJA POUTIAINEN. Sisäilmakorjausten onnistumisen varmentaminen

Transkriptio

1 TAIJA POUTIAINEN Sisäilmakorjausten onnistumisen varmentaminen Opinnäytetyö Rakennusterveysasiantuntija RTA Helsinki

2 Tiivistelmä Rakennusterveysasiantuntijan koulutusohjelma 45 op. Tekijä Taija Poutiainen Opinnäytetyön nimi Sisäilmakorjausten onnistumisen varmentaminen Opinnäytetyön jättöpäivämäärä Ryhmä RTA Sivu- ja liitesivumäärä Rakennusten sisäilmaongelmat ovat usein laaja-alaisia ja niiden selvitys- ja korjausprosessit ovat monivaiheisia ja haasteellisia hallita. Opinnäytetyössä on esitetty kirjallisuuteen perustuvia sisäilmakorjaushankkeen aikana ja sen jälkeen tehtäviä korjausten onnistumisen varmentamiseen soveltuvia menetelmiä. Sisäilmakorjaushankkeen tavoitteena on, että ongelma tutkitaan riittävän laajasti ja löydetään syyt sisäilmaongelmalle, jonka jälkeen korjaukset suunnitellaan ja tehdään suunnitelmien mukaan niin, että korjaukset onnistuvat ja tilojen terveellisyys ja turvallisuus varmentuvat. Sisäilmaongelmaisen rakennuksen korjaushankkeen onnistumisen kannalta ratkaisevassa asemassa ovat tilaajat sekä kokeneet ja asiantuntevat kuntotutkijat, suunnittelijat, urakoitsijat, valvojat ja muut hankkeessa mukana olevat henkilöt. Onnistunut sisäilmakorjaushanke sisältää riittävän laajat kuntotutkimukset ja ongelman syyn selvittämisen, kattavat korjaussuunnitelmat, sisäilmakorjauksiin perehtyneen valvojan ja urakoitsijan, asianmukaiset suojaukset, laadunvarmistuksen, kosteuden- ja puhtaudenhallinnan, korjausten dokumentoinnin, tiiviin yhteistyön, täsmällisen vuorovaikutteisen viestinnän ja aktiivisen seurannan. Korjaustyön aikaista korjausten onnistumisen todentamista tehdään erilaisilla laadunvarmistustoimenpiteillä, valvonnalla, katselmuksilla sekä erilaisilla mittauksilla ja tutkimuksilla. Tarvittavat seurantamittaukset määritellään korjaussuunnittelun yhteydessä kohdekohtaisesti. Parhaaseen lopputulokseen päästään, kun laadunvarmistusta ja onnistumisen varmentamista tehdään koko korjausten ajan ja korjausten jälkeisenä seurantana. Korjausten jälkeen kohteessa voidaan tehdä korjausprosessin onnistumisen arviointi ja siihen liittyviä tutkimuksia ja mittauksia. Korjausten onnistumisen teknisessä tarkastelussa on huomioitava korjaussuunnittelun laatu, korjausten toteutus, korjausten jälkeinen siivous ja korjausten jälkeinen seuranta. Toteutettujen korjausten vaikutusta voidaan seurata ja arvioida käyttäjä- ja sisäilmastokyselyllä. Avainsanat Sisäilmaongelma, sisäilmakorjaus, korjausten onnistumisen varmentaminen, korjausten laadunvarmistus Luottamuksellisuus Julkinen 1

3 Abstract Experts of Healthy Buildings - Training Program 45 cr. Author Taija Poutiainen Title Success confirmation of indoor air repair Thesis submission date Class RTA Number of pages and annexes Indoor air problems in buildings are often wide and their investigation and remediation processes are challenging and have many phases. In this thesis, different kinds of verifying methods as well as investigation and measurement methods to verify the remediation are presented. The content is based on literature review. The aim of indoor air remediation process is to investigate the building thoroughly and to find the causes of the problems. After that reparations are planned and the work accomplished according to the remediation plans so, that the remediation is succeeded and healthiness and certainty of the building are assured. In solving indoor air problems, the subscriber, experienced and competent building condition investigators, construction engineers, contractors, supervisors and the other involved persons are in a key role. A successful indoor air remediation project includes a comprehensive condition survey of the building, finding the causes of problems, remediation plans, competent supervisor and contractor, adequate isolation and pressurization control, quality assurance, moisture and cleaness and dust control, documentation of remediation, intense co-operation, interactive communication and an active post-remediation monitoring. Remediation verification is performed by different types of quality assurance, supervision, survey, measurements and investigations. Post-remediation verification measurements are defined at the remediation plan phase. The best result is achieved when quality assurance and remediation verification continues through the whole remediation process and after. After remediation retrospective evaluation of remediation process based on documentation and, if necessary, also on-site measurements, monitoring and investigations. The evaluation of the remediation process should focus on observing the quality of the quality of the remediation plans, implementation of remediation, quality of the post-remediation cleaning after remediation and quality and results post-remediation verification. An assessment of the remediation success can be accomplished by an occupant interview on indoor air quality and/or health survey. Keywords Confidentiality Indoor air problem, indoor air remediation process, post-remediation Public verification, quality assurance of remediation 2

4 SISÄLLYSLUETTELO 1. Johdanto Sisäilmakorjausprosessi Sisäilmakorjausprosessin käynnistyminen ja tutkimukset Korjaussuunnittelu Korjaaminen Korjaustyön valvonta Korjaustyön laatu Korjaustyön aikainen laadunvarmistus Korjaushankkeen projektin hallinta Loppukatselmus Korjausten jälkeinen seuranta ja onnistumisen arviointi Tiedonkulku ja tiedottaminen Sisäilmakorjausten onnistumisen selvittäminen erillisenä toimeksiantona Korjausprosessin uudelleenarviointi Tilojen katselmointi Käyttäjä- ja sisäilmastokyselyt Tutkimukset ja mittaukset Aistinvarainen havainnointi Pintakosteuskartoitus Rakennekosteusmittaukset Ilmanvaihdon toimivuuden ja puhtauden tarkastus Painesuhteiden mittaus Merkkisavututkimus Merkkiainekokeet Lämpökuvaus Rakennusosien pintalämpötilan mittaus

5 Sisäilman lämpöolosuhteet Sisäilman kosteusolosuhteet Sisäilman hiilidioksidipitoisuus Pienhiukkasten, pölyisyyden ja kuitupitoisuuden mittaaminen Mikrobinäytteenotto Pintasively- ja materiaalinäytteet Sisäilman haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) mittaus Yhteenveto ja pohdintaa Kiitokset Lähdeluettelo

6 1. JOHDANTO Sisäilmaongelmaisen rakennuksen korjaushanke käyttäjien havaitsemista puutteista tai oireiden alkamisesta korjausten valmistumiseen kestää tyypillisesti 2 5 vuotta. Sisäilmaongelmaisen rakennuksen korjaaminen ja korjausten onnistumisen varmentaminen koetaan vaikeaksi, koska korjausprosessi on usein laaja ja monivaiheinen, koettuihin sisäilmaongelmiin voi olla useita syitä, korjaustyössä on mukana useita eri osapuolia ja korjausten aikana voi tulla esiin uusia aiemmin havaitsemattomia ongelmia. Lisäksi korjausten onnistumisen varmentamiseen ei ole käytettävissä selkeitä valtakunnallisia ohjeita ja seurantaa ei yleensä pitkäaikaisesti tehdä. Korjaustöille ja korjaushankkeen eri vaiheille on olemassa erilaisia laadunvarmistuskeinoja ja korjausten onnistumista voidaan todentaa riittävän huolellisen valvonnan ja dokumentoinnin avulla. Kohteen korjausten jälkeistä seurantaa ja korjausten onnistumisen varmistamista voidaan myös tehdä erilaisin kyselyin ja mittauksin, mutta seurantamenetelmiä ei usein ole ennakolta suunniteltu ja näin ollen seurantaa tehdään vielä vähän. Tässä työssä on tavoitteena esittää erilaisia toimivia menetelmiä sisäilmakorjausten onnistumisen varmentamiseen. 5

7 2. SISÄILMAKORJAUSPROSESSI Sisäilmaongelman ratkaisuprosessi alkaa sisäilmaongelman havaitsemisella ja etenee erilaisten selvitysten, tutkimusten ja korjaussuunnitelmien laatimisen kautta korjauksiin ja korjausten jälkeiseen seurantaan. Kuvassa 1 on esitetty sisäilmaongelman selvitys vaiheittain, eri vaiheiden sisältämät tehtävät, niissä mukana olevat henkilöt sekä vaiheiden tavoitteellinen kesto. Työpaikkojen sisäilmaongelman ratkaisemiseen laadittu toimintaohje RT ja asunnoille toimintaohje RT , jossa on eri toimijat ja toimintamalli on hieman suppeampi. Kuva 1. Sisäilmasto-ongelman selvittämisen vaiheet työpaikoilla. (RT , 2016). 6

8 2.1. Sisäilmakorjausprosessin käynnistyminen ja tutkimukset Epäily sisäilmaongelmasta tulee useimmiten esille tilojen käyttäjien kokemana haittana tai oireiluna. Käyttäjät saattavat myös havaita rakenteissa tai ilmanvaihtojärjestelmissä olevia vaurioita. Tyypillisiä sisäilmaan liittyvien ongelmien aiheuttajia ovat: veto, kylmät pinnat, liian korkea tai matala lämpötila, ilmanvaihdon puutteet, rakennus- tai sisustusmateriaalien kemialliset päästöt, pölyt, kuidut, ihmisistä aiheutuvat epäpuhtaudet kuten tupakansavu ja hajusteet, ulkoilmasta kulkeutuvat epäpuhtaudet tai kosteusvaurioiden aiheuttama mikrobikasvusto. Virheellinen ylläpito tai heikko siivoustaso saattavat osaltaan myös heikentää sisäilman laatua ja aiheuttaa epäviihtyvyyttä. (Pitkäranta 2016; Levänen, 2016.) Seuraavassa käydään läpi kirjallisuuden avulla sisäilmaongelmaisen rakennuksen korjausprosessin eteneminen ja korjaushankkeessa huomioitavia kriittisiä asioita korjausten onnistumisen varmentamisen näkökulmasta. Sisäilmakorjausprosessi alkaa yleensä tilojen käyttäjien kiinteistön omistajalle tekemästä ilmoituksesta ja etenee lähtötilanneselvityksen kautta aistinvaraisessa katselmuksessa tehtävään sisäilman laadun arviointiin. Lähtötilannetta selvitettäessä kohteen aikaisemmat selvitykset ja korjaushistoria käydään läpi ennen kohteessa tehtävää arviointikäyntiä. Lähtötilannetta voidaan selvittää kiinteistön omistajilta tai heidän asiantuntijoilta, rakennuksen huoltohenkilöiltä, tilojen käyttäjiltä, työterveyshuollon edustajalta sekä kohteesta laadituista asiakirjoista ja piirustuksista. (Tähtinen & Lappalainen, 2016; Pitkäranta, 2016.) Kohteessa voidaan selvittää myös sisäilmastokyselyllä koettujen oireiden ja haittojen laajuutta ja merkittävyyttä. Sisäilmastokysely ei kuitenkaan sovellu pieniin yksiköihin ja todennäköisten vastaajien lukumäärän tulisi olla vähintään 20. Sisäilmastokyselytulokset analysoi ja tulkitsee lääkäri. Sisäilmastokyselyä voidaan käyttää kohteissa, joissa oireilun laajuus ja todennäköiset rakennustekniset ongelmat eivät ole tiedossa tai ovat ristiriitaiset. Tilojen käyttäjille suunnattu sisäilmastokysely toimii myös seurannan välineenä. Tällöin kysely tulisi tehdä ennen kohteessa tehtäviä kuntotutkimuksia, jolloin saatuja tuloksia voidaan verrata korjausten jälkeisen seurannan aikana tehtävien sisäilmastokyselyiden tuloksiin. (Tähtinen & Lappalainen, 2016; Pitkäranta, 2016.) 7

9 Kohteen katselmuskäynnillä arvioidaan rakennuksen sekä teknisten järjestelmien kuntoa ja sisäilman laatua sekä keskustellaan asukkaan, työnantajan, käyttäjän edustajan, työsuojelupäällikön, kiinteistön omistajan edustajan, huolto- ja siivoushenkilökunnan ja muiden katselmuskäyntiin osallistuvien tahojen kanssa kohteessa koetuista sisäilmaongelmista ja havainnoista. Katselmuksessa pystytään usein aistinvaraisesti havainnoimaan kuinka merkittävästä ja kiireellisestä sisäilmaongelmasta on kyse. Koettu sisäilmaongelma voi ratketa tiloissa tehtävällä katselmoinnilla, jolloin sisäilma-asiantuntija laatii arviointikäynnistä raportin, jossa esitetään kohteelle korjaus- ja toimenpide-ehdotukset. Korjausten lisäksi kohteeseen voidaan esittää myös esimerkiksi siivouksen tai siivottavuuden parantamista, ilmanvaihdon säätötoimia tai toiminnan muuttamista kohteeseen sopivammaksi. (Tähtinen & Lappalainen, 2016; Pitkäranta, 2016.) Useimmiten sisäilmaongelmaisessa kohteessa pelkkä katselmuskäynti ei kuitenkaan riitä sisäilmaongelman selvittämiseksi ja yleensä tarvitaan vielä tarkempia sisäilma-, rakenne- ja taloteknisiä kuntotutkimuksia, joissa rakennuksen kunto selvitetään erilaisin kattavin mittauksin ja näytteenotoin. Katselmuskäynnin perusteella sisäilma-asiantuntija laatii kohteeseen tutkimussuunnitelman tarkempien selvitysten tilaamiseksi ja tekemiseksi. Kuntotutkimusta ei kuitenkaan välttämättä ole tarpeen tehdä, jos kohteessa on tapahtunut esimerkiksi vesivahinko tai kohteessa on silmin havaittava kosteusvaurio, jonka syy tiedetään. (Tähtinen & Lappalainen, 2016; Pitkäranta, 2016.) Rakennuksen kuntotutkimukset ja muut selvitykset toteutetaan hankesuunnittelun aikana, jolloin tulisi määritellä myös korjausten tavoitetaso perustuen käyttäjien tarpeisiin ja kohteelle varattaviin resursseihin sekä asettaa hankkeen lopputuloksen laatuvaatimukset ja urakoitsijalta edellytettävät laadunvarmistustoimenpiteet. Hankesuunnitteluvaiheessa arvioidaan mahdollisuudet ja vaihtoehdot sisäilmakorjaushankkeen toteuttamiseen. (Leivo ym, 1998, Tähtinen ym, 2013; Levänen, 2016.) Rakennuksen kuntotutkimukset kohdistetaan rakenteisiin, LVI-järjestelmiin ja sisäilmassa mahdollisesti esiintyviin epäpuhtauksiin. Kohteessa tehtävät tutkimukset ja selvitykset tulee tehdä riittävän laajasti, että sisäilmaongelman aiheuttajat saadaan selville. Kuntotutkimusten onnistumiseen vaikuttavat kohteesta saatavien lähtötietojen määrä, tutkimusten laajuus ja ongelmien sekä niiden syiden tunnistaminen. Mikäli kohteesta saatavat lähtötiedot ovat niukat ja tehtävät kuntotutkimukset liian suppeat, voi joku sisäilmaongelmia aiheuttava tekijä jäädä 8

10 tutkimatta ja näin ollen myös korjaamatta. Vaurioiden ja ongelmien aiheuttajan todellisen syyn löytäminen ja laajuuden oikein määritteleminen sekä oikean korjausmenetelmän valinta kohteeseen sopivaksi muodostavat edellytykset korjauksen onnistumiselle. (Tähtinen & Lappalainen, 2016.) Sisäilmaselvitysraportissa esitetään sisäilmaongelman aiheuttajat, vaurioiden ja ongelmien laajuus sekä korjattavat asiat yksilöidysti, korjausten laajuuden ja kiireellisyyden arvio sekä altistumisolosuhteiden arvio ja tarvittaessa lääkärin laatima terveydellisen merkityksen arvio. Selvitysvaiheen raportissa myös esitetään selvityksen taustatiedot, käytetyt menetelmät ja viitetai vertailuarvot tuloksille. Tehtyä selvitystä, altistumisolosuhteiden ja terveydellisen merkityksen arvioinnin tuloksia ja muita sisäilmaongelmaan vaikuttavia tekijöitä sekä korjausja toimenpidetarvetta ja niiden kiireellisyyttä voidaan arvioida kohdekohtaisessa sisäilmaryhmässä. Tässä yhteydessä päätetään myös korjausten jälkeen tehtävästä seurannasta. (Tähtinen & Lappalainen, 2016; Pitkäranta, 2016) Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista (STMa 545/2015) sisältää pätevyysvaatimukset viranomaisten käyttämille ulkopuolisille asiantuntijoille, jotka tutkivat asunnon tai muun oleskelutilan terveyshaittaepäilyjä. Ulkopuolisena asiantuntijana toimiminen edellyttää henkilösertifiointia (rakennusterveysasiantuntija, sisäilma-asiantuntija, kosteusvaurion kuntotutkija) valtakunnallisessa julkisessa järjestelmässä. Samoja pätevöityneitä asiantuntijoita voivat käyttää myös muut kuin viranomaiset. (Outinen, 2016.) 2.2. Korjaussuunnittelu Korjausten onnistumisen kannalta on tärkeää, että selvitystyössä kertynyt tieto siirtyy eteenpäin ja on suositeltavaa, että sisäilma-asiantuntija, joka voi olla myös kuntotutkimuksista vastannut henkilö käy läpi sisäilmaselvityksen tulokset sisäilmaongelmien korjauksiin perehtyneen korjaussuunnittelijan kanssa. (Tähtinen & Lappalainen, 2016). Korjaussuunnittelun alkuvaiheessa sisäilma-asiantuntija ja suunnittelija käyvät läpi lähtötiedot (tarvittavat piirustukset, aiemmat tutkimukset) ja tehdyn kuntotutkimuksen, ja tekevät kohteeseen kohdekäynnin, jossa käydään läpi korjattavat rakenteet ja tilat, katselmoidaan purkulaajuutta sekä rakenteiden kuivatustarvetta sekä kosteusmittausten tarvetta. (Tiili & Palomäki, 2014). 9

11 Korjaussuunnittelussa voidaan hyödyntää sisäilma-asiantuntijan kokemusta ja pätevyyttä, ja suunnittelija voi yhdessä sisäilma-asiantuntijan kanssa pohtia kohteen ongelmien ratkaisuun sopivat menetelmät ja ratkaisut. Suunnittelijoiden ja sisäilma-asiantuntijoiden yhteistyö on tärkeää myös purkutöiden yhteydessä, sillä vanhat suunnitelmat voivat olla puutteellisia ja poiketa toteutuksesta, jolloin korjaussuunnitelmia voidaan joutua päivittämään. (Levänen, 2016; Pitkäranta, 2016.) Korjaussuunnitelmien valmistuttua sisäilma-asiantuntija käy korjaussuunnitelmat läpi ja varmistaa, että tarvittavat korjaussuunnitelmat on tehty ja suunnitelmat ovat asianmukaiset. Korjaussuunnitelmista tulee selvitä korjattavat rakenteet, tarvittavien korjausten laajuus, korjaustapa sekä korjauksessa käytettävät materiaalit. Lisäksi esitetään yleensä vaadittavat mallityöt, niiden laajuus ja hyväksymistapa, purku- ja muut työmaakatselmukset, laadunvarmistustoimet, suojaukset, osastoinnit, työnaikaisen siivouksen ja loppusiivouksen taso, materiaalien normaalista poikkeavat kuivumisajat jne. Suunnitelmissa esitettävät laadunvarmistus toimenpiteet on suositeltava käydä läpi korjaussuunnittelijoiden ja sisäilmaasiantuntijan kesken. Tämän jälkeen korjaussuunnitelmat toimitetaan tilaajalle. (Asikainen, 2008.) Korjausten suunnitteluvaiheessa asetetaan selvät mitattavissa olevat tavoitteet korjaushankkeelle, sisäympäristön laadulle sekä käyttäjien hyvinvoinnille korjausten jälkeen laatimalla laadunvarmistus- ja seurantasuunnitelma. Laadunvarmistus- ja seurantasuunnitelmassa on kuvattu työnaikainen laadunvarmistus, vastuut ja työvaiheiden dokumentointi sekä työmaanaikainen siivous ja loppusiivouksen laadunvarmistus. Suunnitelmassa on kuvattu myös korjaustoimenpiteiden onnistumisen seurantamenetelmät ja tehtävät seurantamittaukset. Tilaaja voi suunnitteluvaiheessa asettaa myös tavoitteet olosuhdevalitusten vähenemisestä vertailutasolle, vähäpäästöisten materiaalien käytöstä ja vaaditusta sisäilmastoluokasta. Korjausten puhtausluokituksen tavoitteeksi on asetettu, että ryhmätasolla käyttäjien oireilu vähenee sisäilmaongelmaa edeltävälle tasolle. Korjaustyön laadunvarmistus- ja seurantasuunnitelman laatii sisäilma-asiantuntija. (Suomen yliopistokiinteistöt, 2014) 10

12 Tilojen puhtauden osalta tilaaja asettaa tiloille vaadittavan puhtaustason sekä usein lisäksi määrittää korjaustyön aikaisen pölyntorjunnan toimenpiteitä kuten osastoivien seinien paikat, tilojen alipaineistamisen ja siivoustavat. Tällä pyritään varmistamaan pölyntorjunnan toteutuminen tilaajan haluamalla tavalla. Pölyntorjuntaa koskevat asiat esitetään urakkaohjelmassa ja urakkarajaliitteessä. Jos korjaustyö tehdään puhtausluokan P1 mukaisesti, sopimuksissa voidaan viitata Sisäilmastoluokitus ohjekorttiin. Jos puhtauden tavoitearvoja ei sovita yksiselitteisesti ja mitattavasti, osapuolten välille syntyy helposti erimielisyyttä työmaan puhtaustasosta ja siisteydestä. Kohteeseen voidaan laatia myös pölynja kosteudenhallintasuunnitelmat, joissa esitetään miten työmaan siivous ja pölyntorjunta, jätteiden käsittely sekä kosteudenhallinta toteutetaan. Vaativissa kohteissa asiakirjojen laadinnassa voidaan käyttää pölyntorjuntaan perehtynyttä rakennuttajakonsulttia tai muuta asiantuntijaa. (Koski, 2013; Rakennustieto Oy, 2009.) Sisäilmakorjausten suunnittelussa tilaajan tulee ottaa huomioon, että rakennuksen rakentamiseen ja laajentamiseen ja rakennuksen tai sen osan käyttötarkoituksen muuttamiseen sekä korjaus- ja muutostöihin, joilla on vaikututusta rakennuksen käyttäjien terveyteen ja turvallisuuteen tarvitaan rakennuslupa. Rakennusvalvonnat asettavat rakennusluvissa vaatimuksia myös korjaussuunnittelijoiden ja korjausten toteuttajien pätevyyksille. (MRL 41/2014.) 2.3. Korjaaminen Tilaaja on avainasemassa korjaushankkeen onnistumisessa. Tilaajan olisi hyvä olla tietämystä sisäilmaongelmista ja osata laatia sellaiset kaupalliset asiakirjat, että korjaustöiden laatu varmistuisi. Lisäksi tilaajan pitäisi omalta osaltaan osata varmistaa korjaussuunnitelmien laatu. (Lahtela; 2015.) Tilaaja valitsee korjaushankkeelle vastuuhenkilöt ja laajemmissa korjaushankkeissa projektin vastuuhenkilöiden avuksi voidaan ottaa rakennuttajakonsultti. Sisäilmakorjaushankkeen urakoitsijaksi valitaan kosteusvaurio- ja sisäilmaongelmien korjaamiseen perehtynyt toimija, jolla on kokemusta sisäilmaongelmien korjaustöistä ja niissä tarvittavista purku- ja korjaustyön osastoinneista ja suojauksista, purku- ja korjaustavoista sekä kosteudenhallinnasta ja siivouksesta. (Levänen, 2016.) Urakoitsijan työnjohtajalla tulee olla maankäyttö- ja rakennuslain 122 :n mukainen pätevyys, joka tulee hyväksyttää rakennusvalvontaviranomaisella ennen korjaustöiden aloittamista. (MRL 41/2014). 11

13 Urakoitsijan valitsemisen jälkeen tilaajan tulee järjestää työn aloituskokous ennen töiden aloittamista. Kokoukseen osallistuvat tilaaja tai tilaajan edustaja, pääurakoitsija, rakennuttamisesta vastaava henkilö, valvoja, suunnittelijat ja hankkeesta riippuen materiaalitoimittajia ja aliurakoitsijoita. Lisäksi aloituskokouksessa voi olla mukana käyttäjien edustaja, korjaushankkeen sisäilma-asiantuntija ja kuntotutkimukset tehneet henkilöt kertaamassa tutkimustensa tulokset ja selventämässä ehdotettuja korjaustoimenpiteitä. (Torikka ym, 1999; Levänen, 2016.) Tiedon välittyminen kuntotutkijalta ja suunnittelijalta urakoitsijalle ja valvojalle on varmistettava. Huolellisesti laadituissa suunnitteluasiakirjoissa suuri osa korjaustyössä tarvittavista tiedoista siirtyy korjaustyön toteuttavalle urakoitsijalle ja korjaustyön valvojalle, mutta työn toteuttajien olisi hyvä ymmärtää myös korjaustoimien perusteet ja periaatteet, kun he toteuttavat suunnitelmia työmaalla. Urakoitsijan valinnan jälkeen suunnittelijan ja urakoitsijan työmaahenkilöstön sekä rakennuttajan asettaman valvojan on suositeltavaa käydä läpi korjaussuunnitelmat uudelleen ennen korjaustyön aloittamista. Työn onnistumisen kannalta tärkeiden työvaiheiden ja korjaustavan perusteiden esittämiseen on kiinnitettävä erityistä huomiota. Korjaustyön tekevän henkilön on tärkeä ymmärtää, miksi työ tehdään juuri suunnitellulla tavalla. (Asikainen, 2008.) Korjaustyön valvonta Rakennuttaja valitsee korjaustyölle yleensä ulkopuolisen valvojan, jonka tehtävänä on huolehtia, että rakennushanke toteutetaan urakkasopimukseen kuuluvien kaupallisten ja teknisten asiakirjojen mukaisesti. Korjaustyön valvoja huolehtii, että mallityöt ja laadunvarmistuskokeet toteutetaan ja hyväksytetään laadunvarmistusasiakirjojen mukaisesti. Lisäksi valvoja tarkastaa muita työvaiheita tarpeen mukaan. Tarkastettavia työvaiheita ovat mm. kaikki valmiiden pintarakenteiden alle jäävät rakennekerrokset. Tarkastusten yhteydessä tehdyt huomautukset ja määrätyt täydentävät työt tulee dokumentoida ja muistiot arkistoida. Valvojalla tulee olla kokemusta sisäilmaongelmaisista kohteista ja niiden korjaamisesta. Mikäli valvojalla ei ole riittävästi asiantuntemusta sisäilmaongelmista, voidaan projektissa käyttää apuna sisäilmaongelmiin erikoistunutta konsulttia tai sisäilma-asiantuntijaa. (Asikainen, 2008; Levänen, 2016.) 12

14 Urakoitsija vastaa korjaustyön laadusta, joten hänen tehtäviinsä kuuluu korjaustyön laadunvalvonta. Urakoitsija voi käyttää työssä sisäistä laadunvalvontaa, jossa edellisen työvaiheen tekijä hyväksyttää tekemänsä työvaiheen seuraavan työvaiheen tekijällä. Työnaikaisten suunnitelmien muutosten periaatteena on, että urakoitsija tai valvoja tiedottaa rakennuttajaa ja suunnittelijoita muutostarpeista. Tämän jälkeen suunnittelija päivittää suunnitelmat saatujen tietojen mukaan ja rakennuttaja hyväksyy suunnitelmien mukaiset muutokset. Suunnittelijan on suositeltavaa osallistua työn teknisen onnistumisen kannalta ratkaiseviin laadunvarmistustoimiin sekä kaikkien lisä- ja muutostöiden suunnitteluun. Urakoitsija ei saa tehdä itsenäisesti eikä myöskään pelkästään valvojan luvalla muutoksia suunnitelmien mukaiseen korjaustapaan tai -laajuuteen. Kaikki työn alkuperäisiin suunnitelmiin tehtävät muutokset, lisäykset sekä niihin johtaneet syyt tulee dokumentoida ja arkistoida. (Asikainen, 2008; Levänen 2016.) Purkuvaiheen jälkeen, ennen korjaustöiden aloittamista ja tarpeen mukaan uusien työvaiheiden alkaessa järjestetään kyseessä olevan työvaiheen aloituskatselmus. Työntekijöiden tulisi olla mukana työvaiheiden katselmuksissa ja -kokouksissa. Kun rakenteissa on kosteusvaurioita, monet korjaustyön vaiheet pitää tehdä erityisen huolellisesti. Erityistä huolellisuutta tarvitaan muun muassa purkamisessa, osastoinnissa, suojaamisessa, eristämisessä, tiivistämisessä ja siivouksessa. (Asikainen, 2008.) Korjaustyön laatu Sisäilmakorjaushankkeissa esiintyy joskus ongelmia töiden toteutuksessa ja laadunvarmistuksessa ja korjausten lopputulos ei aina vastaa tavoitteita. Laadukkaalla sisäilmakorjausten onnistumisen varmentamisella voidaan varmistaa työn oikea toteutus, saavuttaa kustannussäästöjä ja välttää riitatilanteita hankkeen osapuolten kesken. Korjausten onnistumisella on suurin merkitys rakennuksen käyttäjille, sillä puutteellisilla korjauksilla rakennuksen sisäilmaongelmat eivät poistu, mikä voi johtaa osaltaan käyttäjien oireilun jatkumiseen. Rakennuksen käyttäjän kokemaan sisäilman laatuun vaikuttaa teknisesti onnistuneen lopputuloksen lisäksi monet tekijät, kuten rakennusaikaiset häiriöt, virheet ja korjaushankkeen aikainen viestintä. (Levänen, 2016.) 13

15 Hyvin suunniteltu ja toteutettu laadunvarmistus luo puitteet korjaushankkeen tavoitteiden saavuttamiselle ja hankkeen onnistumiselle. Rakennuksen korjaushankkeessa lähtötietoihin, suunnitelmiin ja korjausten laajuuteen liittyy aina epävarmuuksia ja epätarkkuuksia, jolloin sisäilmakorjausten laadunvarmistuksen merkitys kasvaa. Korjaushankkeessa tulee määrittää taso ja menetelmät, joiden avulla voidaan varmistaa korjaustyön laatu. Laadunvarmistuksen tavoitteet ja vaatimukset tulee asettaa jo korjaushankkeen alussa ja niiden toteutumista tulee seurata koko hankkeen toteutuksen ajan. (Kiviniemi, 1997; Levänen, 2016.) Tilaajalta, valvojalta ja urakoitsijalta vaaditaan erilaisia laadunhallintatoimenpiteitä korjaushankkeen laatuvaatimusten täyttämiseksi. Tilaaja ohjaa ja johtaa hankkeen laadunvarmistuksen toteuttamista oman laatujärjestelmän tai hankekohtaisen laatusuunnitelman mukaisesti. Urakoitsijan laadunhallinta perustuu ensisijaisesti omavalvontaan sekä tilaajan ja viranomaisten asettamiin laadunvarmistustoimenpiteisiin, jotka esitetään laatusuunnitelmassa. Korjaushankkeen onnistumisen kannalta kaikkien osapuolten laadunvarmistuksen tulee yhdessä varmistaa onnistunut lopputulos. (Kiviniemi, 1997; Levänen, 2016.) Viranomaisten edellyttämät laadunvarmistustoimenpiteet on määritetty maankäyttö- ja rakennuslaissa (MRL 132/1999; MRL 41/2014), maankäyttö- ja rakennusasetuksessa (MRa 895/1999; MRa 958/2012) sekä Suomen rakentamismääräyskokoelmassa. Maankäyttö- ja rakennuslain mukaan rakennustyö on suoritettava niin, että laki ja siihen liittyvät säännökset ja määräykset sekä hyvän rakennustavan mukaiset vaatimukset täyttyvät. Hyvä rakennustapa määritellään Rakennustöiden yleisten laatuvaatimusten (RYL) ja yleisten sopimusehtojen (YSE 1998) mukaisesti. Lisäksi rakennusvalvontaviranomainen voi edellyttää rakennuslupaehdoissa ja aloituskokouksessa tarkempia hankekohtaisia laadunvarmistustoimenpiteitä. Tärkeimmät viranomaisten edellyttämät laadunvarmistusta koskevat toimenpiteet ovat aloituskokous, tarkastusasiakirja ja laadunvarmistussuunnitelma. (Kankainen & Junnonen 2001; Levänen, 2016.) Laadunvarmistussuunnitelma vaaditaan, kun rakennushanke tai sen osa on erityisen vaativa. Laadunvarmistussuunnitelma voi koskea koko korjaushanketta tai tiettyä työvaihetta. Laadunvarmistussuunnitelmassa tulee esittää toimet, joiden avulla rakennushankkeeseen ryhtyvä varmistaa rakentamisen toteutuvan suunnitelmien mukaisesti sekä rakennusprojektiin 14

16 liittyvät säännökset ja määräykset sekä hyvän rakennustavan täyttävän lopputuloksen. Tilaajan rakennusvaihetta koskevaan laadunvarmistukseen vaikuttavat tilaajan mahdollinen laatujärjestelmä ja viranomaisten vaatimukset. Korjaushankkeessa tilaajan tulee laatia hankekohtainen laatusuunnitelma ja siihen liittyvä laadunvarmistussuunnitelma. (Säteri 2015; Levänen, 2016.) Korjaus- ja muutostöissä, joissa on riski rakenteiden altistua ulkopuoliselle kosteudelle, tulee laatia kosteudenhallintasuunnitelma. Kosteudenhallintasuunnitelmassa kartoitetaan kohteen kosteusriskit, tehdään kuivumisaika-arviot sekä määritellään olosuhteiden hallinta, kosteusmittausten suunnittelu, organisointi, seuranta ja valvonta. Kosteudenhallintasuunnitelmassa tulee ilmoittaa toimintatavat ja resurssit, joilla rakennusaineet ja -tarvikkeet suojataan kuljetuksen ja työmaavarastoinnin aikana sekä koko korjaushankkeen kosteudenhallinta varmistetaan ja dokumentoidaan. (Merikallio, 2004; MRL 41/2014; Kukkonen, 2017.) Korjauskohteisiin voidaan laatia myös korjausten aikainen ja niiden jälkeen toteutettava pölynja puhtaudenhallintasuunnitelma, jossa määritetään korjausalueen osastoinneista ja alipaineistuksesta sekä tarvittavista suodattimista ja kohteen purku- ja rakennustöiden aikaisesta siivouksesta sekä pölyn- ja puhtaudenhallinnan varmistamisesta mittauksin. (Koski, 2003; Rakennustieto Oy, 2009.) Korjaustyön aikainen laadunvarmistus Korjaustöiden aikana tilaajan pääasiallinen laadunvarmistustoimenpide on työmaavalvonta, jota varten rakennuttaja palkkaa työmaavalvojan. Työmaavalvojan lisäksi valvontaa työmaalla suorittavat viranomaiset, urakoitsijat, suunnittelijat ja mahdolliset erikoisvalvojat. Työmaavalvonnan tarkoitus on varmistaa urakoitsijan tekemän työn sopimuksenmukaisuus. Korjaustyön laatu voidaan varmistaa erilaisilla työnaikaisilla laadunvarmistustoimenpiteillä, kuten valvonnalla, katselmuksilla sekä erilaisilla mittauksilla ja tutkimuksilla. Korjaustöiden edetessä tarkistetaan kriittisiä työvaiheita muun muassa purkualueen laajuuden tarkastuksella sekä rakennekosteus- ja merkkiainemittauksilla. (Kankainen & Junnonen 2001; Levänen, 2016.) 15

17 Korjaushankkeen laadunvarmistuksessa työn laatu muodostuu työn ammattitaitoisesta ja vastuullisesta toteutuksesta ja laadunvarmistustoimenpiteillä on tarkoitus varmistaa työsuorituksen onnistuminen ja laatu. Korjaustyön laatua on mahdollistaa parantaa perinteisen valvonnan ja koulutuksen lisäksi työntekijöiden omavalvonnalla ja vastuun lisäämisellä, kuten työntekijän tarkastuslistalla, joka kuitataan tiettyjen työvaiheiden jälkeen. Laatuvirheitä pyritään estämään aliurakoitsijan kanssa yhdessä toteutettavalla huolellisella työnsuunnittelulla, laatumääräysten läpikäymisellä sekä työnaikaisella valvonnalla ja laadun tarkastuksilla ja mittauksilla. (Kankainen & Junnonen 2001; Levänen, 2016.) Korjaustöiden edetessä tulee kaikki korjaukset dokumentoida valokuvin ja tarkastuksista tehtävillä muistioilla tai pöytäkirjoilla. Korjaustöistä dokumentoidaan muun muassa työn edetessä tehtävät muutokset ja suunnitelmapoikkeamat, käytetyt materiaalit ja niiden valmistaja sekä nimiketiedot, projektin aikana tehdyt laadunvalvonnan mittaukset ja mittaustulokset, työvaihesuunnitelmat ja viikkosuunnitelmat sekä huoltokirjan täydennykset. Korjaustyön edistyminen ja työolosuhteet kirjataan työmaapäiväkirjaan tai pienissä kohteissa valvontamuistioihin. (Torikka ym, 1999.) Ennen kohteen valmistumista ja loppukatselmusta suoritetaan tarkistusmittaukset, joilla on tarkoitus varmistaa, että korjaukset on tehty asianmukaisesti ja laitteet ovat vastaanoton edellyttämässä kunnossa. Taloteknisten järjestelmien kuten lämmitys- ja ilmanvaihtolaitteiden sekä tuuletettujen rakenneosien järjestelmien toimivuus tarkastetaan ja testataan toimintakokein. Ilmanvaihdon tarkastelussa on tärkeää mitata ilmamäärien lisäksi myös rakennuksen painesuhteita ja varmistaa ilmanvaihtojärjestelmän puhtaus. Lisäksi tilaaja voi testauttaa urakoitsijan ilmoittamien arvojen oikeellisuuden pistokoemaisesti. Pistokokeilla tarkistetaan esimerkiksi lämpötilojen, virtaamien, paineiden, äänitasojen ja käyntiaikojen oikeellisuus. (Kankainen & Junnonen 2001; Levänen, 2016.) Rakenneteknisten korjausten osalta varmistus perustuu pääosin valmiin rakenteen katselmointiin. Lisäksi luovutusvaiheessa voidaan korjauksesta riippuen tehdä erillisiä, yleensä lähinnä korjattujen tilojen puhtauden tarkastuksia. Ennen rakennuksen vastaanottoa sisäilmaasiantuntijan tai kuntotutkimuksista vastanneen henkilön tulisi varmentaa, että korjaukset on tehty rakennusteknisissä ja sisäilmastoselvityksissä esitettyjen toimenpide-ehdotusten mukaisesti (Tähtinen ym., 2013). 16

18 Korjaushankkeen projektin hallinta Korjaushankkeen onnistumisen merkittävimpänä edellytyksenä on järjestelmällisesti ja suunnitelmallisesti etenevä hankeprosessi. Tilaajan ja rakennuttamisesta vastaavan osapuolen vastuulla on organisoida hanke siten, että suunnitellut ja tarpeelliset tehtävät tulevat tehdyksi ajallaan ja oikeassa järjestyksessä. Rakennushankkeissa on mukana useita eri osapuolia ja näiden välillä on erilaisia sopimussuhteita. Hanketta toteuttavien osapuolten tulee myös huomioida omien toimenpiteidensä vaikutukset hankkeen muiden osapuolten toimintaan. Sisäilmakorjaushankkeessa on huomioitava lähtökohtaisesti sisäilmaongelma ja sen poistaminen. Hankeen onnistumisen kannalta kaikkien osapuolten välinen tiedonkulku ja vuorovaikutus on merkittävä. Kaikkien osapuolten tulee huomioida omissa suunnitelmissaan korjauksen lähtökohdat ja varmistaa suunnitelmien yhteensopivuus muiden suunnitelmien kanssa. (Levänen, 2016.) Loppukatselmus Korjausten valmistuttua järjestetään hankkeen vastaanottotarkastus, jonka jälkeen rakentamisvaihe päättyy vastaanottotarkastuksessa tehtävään päätökseen rakennuksen vastaanottamisesta. Ennen rakennuksen luovuttamista tarkistetaan kohteen luovutusvalmius. Luovutusvaiheen aikana kootaan kohteen käyttö- ja huolto-ohjeet sekä järjestetään omistajalle, huoltohenkilöstölle ja käyttäjille koulutus ja opastus rakennuksen käyttöön. Opastusta voidaan antaa laitteiden ja koneiden käyttöön, seurantaan ja huoltoon, rakenteiden kuntoa ja olosuhteita seuraavien mittareiden sekä rakennusautomaation käyttöön ja huoltoon, kohteen korjausten onnistumisen varmentamiseksi vaadittavaa jälkiseurantaa varten sekä toimenpiteille, joilla voidaan mahdollisesti estää vaurioiden uusiutuminen. (Torikka ym, 1999; Levänen, 2016.) Rakennushanke päättyy takuutarkastukseen ja takuiden luovuttamiseen. Hankkeen luovutusprosessissa tavoitteena on luovuttaa virheetön kohde aikataulussa sekä pyrkiä käynnistämään rakennuksen toiminta ja käyttö mahdollisimman pian. Rakennuksen käyttöä häiritsevät puutteet tulee korjata takuuaikana mahdollisimman nopeasti käyttäjän ilmoitettua puutteista. (Tähtinen ym, 2013.) 17

19 2.4. Korjausten jälkeinen seuranta ja onnistumisen arviointi Sisäilmakorjausten onnistumista tulee seurata korjausten valmistumisen jälkeen, sillä säännöllisellä seurannalla pystytään varmistamaan aiemmin havaittujen ongelmien poistuminen. Seurannan laajuus ja määrä voidaan määrittää alkuperäisen ongelman laajuuden mukaan. (Asikainen, 2008.) Korjausten onnistumisen arviointitapoja käytetään suunnitelmallisessa korjauksia seuraavassa seurannassa sekä erillisenä toimeksiantona korjausten jälkeen. Erillisenä toimeksiantona tehtävässä arvioinnissa kyseessä on tyypillisesti käyttäjien oireilun jatkumiseen tai uudelleen alkamiseen perustuva epäily korjausten puutteellisuudesta. Korjaushankkeen laadunvarmistusasiakirjoissa, kuten laadunvarmistus- ja seurantasuunnitelmassa määritellään korjausten jälkeiset seurantatoimenpiteet, joiden tarkoituksena on varmentaa ja todentaa korjausten onnistuminen. (Laine, 2014). Seurantasuunnitelma edesauttaa järjestelmällistä seurantaa ja seurannan toimintatavoista, aikatauluista sekä vastuista tulisi sopia jo korjaussuunnittelun aikana. Mikäli sisäilmastokyselyjä halutaan käyttää seurannan välineenä ensimmäinen kysely olisi tullut tehdä ennen kuntotutkimuksia tai niiden aikana. Lähtökohdan seurannalle antavat korjaustyölle asetetut seurattavissa olevat tavoitteet. Lähtökohtaisesti sisäilmakorjauksen tavoitteena on poistaa sisäilmaongelman aiheuttajat ja tilaajan tehtävänä on varmistaa, että hankkeelle asetetut tavoitteet saavutetaan. (Asikainen, 2008; Levänen, 2016) Sisäilmakorjausten onnistumista voidaan arvioida aistinvaraisilla tarkastuksilla sekä erilaisilla mittauksilla ja käyttäjäkyselyillä. Tarkastukset ja mittaukset voidaan tehdä jokaisessa korjatussa tilassa tai pistokoeluontoisena otantana esimerkiksi ongelmallisimmissa tiloissa. Korjausten onnistumisen seurantamenetelmät, tarkastustiheys sekä laadun tavoitetaso määritellään kohdekohtaisesti. Mittaustuloksia verrataan ennen korjausta tehtyihin mittaustuloksiin ja havaintoihin sekä viranomaisten antamiin ohjeellisiin viitearvoihin sekä laadunvarmistus- ja seurantasuunnitelmassa määritettyihin tavoitteisiin. (Laine, 2014.) Arviointiperusteita sisäilmakorjausten onnistumiselle on, että korjaukset tehdään ja dokumentoidaan suunnitelmien ja ohjeiden mukaan asetettuja laatutavoitteita vastaaviksi, sisäilmahaitta poistuu ja olosuhde- ja oirevalitukset vähenevät verrattuna korjauksia edeltävään tilanteeseen. Sisäilmakorjaushankkeelle asetettavien tavoitteiden tulee olla saavutettavissa sekä 18

20 havainnoin tai mittauksin todennettavia. Mittaukset voivat olla kertaluontoisia tai tietyin väliajoin toistuvia. Esimerkiksi tiivistyskorjausten onnistuminen todennetaan merkkiainekokein niiden valmistuttua ja toimivuus tulee varmistaa noin kahden vuoden välein tehtävillä uusilla merkkiainekokeilla. (Asikainen, 2008; Levänen, 2016; Laine, 2014.) Useimmiten sisäilmakorjausten onnistuminen voidaan varmuudella varmentaa ainoastaan rakennuksen kunnon ja olosuhteiden pitkäaikaisella seurannalla. Seuranta voi sisältää tilojen aistinvaraisen katselmuksen, käyttäjille tehtävän haastattelun sekä käyttäjä- tai sisäilmastokyselyn, ilmanvaihdon ja rakennusautomaation tarkastuksen, paine-erojen sekä sisäilman olosuhteiden seurannan, rakenteiden tiiviyden tarkastamisen merkkiainekokein, rakenteiden kosteuden seurannan sekä pinnoilta tai sisäilmasta otettavia pöly-, mikrobi- tai kemiallisten yhdisteiden näytteitä kohteessa esiintyneistä sisäilmaongelmista riippuen. (Asikainen, 2008; Levänen, 2016; Laine, 2014) Sisäilmaan liittyvä mikrobinäytteenotto ja haihtuvien kemiallisten yhdisteiden mittaukset ovat suositeltavaa tehdä aikaisintaan 3 6 kuukauden kuluttua korjausten jälkeisestä siivouksesta. Sisäilman mikrobinäytteet tulisi ottaa samana vuodenaikana kuin ennen korjausta otetut näytteet. (Asikainen, 2008; Levänen, 2016.) Pinnoilta otettavat laskeutuneen pölyn koostumusnäytteet ovat myös käyttökelpoisia seurannassa. (Alenius, 2007). Seurannassa on suositeltavaa käyttää samoja menetelmiä, joilla haitta tai ongelma saatiin aiemmin osoitettua. (Lahtinen ym. 2006). Korjausten onnistumisen arviointimenetelmiä ja niiden suositeltavia ajankohtia korjausten valmistumisen ja tilojen käyttöönoton jälkeen on esitetty taulukossa 1. (Laine, 2014). 19

21 Taulukko 1. Malli korjausten onnistumisen arvioinnin menetelmistä ja ajankohdista korjausten valmistumisen ja tilojen käyttöönoton jälkeen. (Laine, 2014). Seurannan ajankohta Toimenpiteet korjausten onnistumisen arvoimiseksi korjausten valmistumisen ja tilojen käyttöönoton jälkeen Kahden kuukauden kuluttua Yhden vuoden kuluttua Viiden vuoden kuluttua Siivoustason tarkastus silmämääräisesti, tarvittaessa pölymäärämittarilla ja/tai näytteenotolla (pyyhintäpölynäyte, geeliteippi) x x x Rakenteiden ilmatiiviys aistinvaraisesti merkkiainetekniikalla, tarvittaessa lämpökamerakuvauksella x x x Ilmanvaihtojärjestelmän toimivuus ilmamäärämittaukset, painesuhteet, tuloilmakanaviston puhtauden tarkastus tarvittaessa* tarvittaessa x Sisäilman kemialliset ja mikrobiologiset pitoisuudet ilmanäytteenotto (mikrobit, VOC, NH 3, jne.) ei tarvittaessa tarvittaessa * Ilmanvaihtojärjestelmä säädetään aina heti korjauksen jälkeen, joskus esim. olosuhdemittausten tulosten perusteella pitää säätää myöhemmin uudestaan. Käyttäjiltä saatu palaute on tärkein arviointiperuste korjausten onnistumisen arvioinnissa, ja ennen ja jälkeen korjausten toteutetun käyttäjäkyselyn tuloksia vertaamalla voidaan arvioida korjausten onnistumista. (Laine, 2014). Myös sisäilmastokyselyllä voidaan saada merkittävää tietoa korjausten vaikutuksista koettuun sisäilman laatuun, mikäli ne tehdään ennen ja jälkeen korjausten. Ensimmäinen kysely tehdään ongelman selvitysvaiheessa ja seurantakysely tehdään aikaisintaan puoli vuotta korjausten valmistumisen jälkeen. Oireilua ja sisäilmaston laatua arvioitaessa, on suositeltavaa, että korjaamisen jälkeen käytetään samaa kyselyä kuin ennen ongelman korjaamista ja kysely tehdään samaan vuodenaikaan, jolloin ulkoisten tekijöiden vaikutus kyselyn tuloksiin vähenee. (Salonen ym, 2014; Pitkäranta, 2016.) Tavoitteiden saavuttaminen ja korjausten onnistuminen voidaan todeta arvioimalla tehdyt korjaukset, seuraamalla sisäilman laatua sekä käyttäjien terveydentilaa ja kokemuksia tiloista, arvioimalla kiinteistönhuollon ja ylläpidon laatua sekä korjausprosessin aikaista viestintää. (Salonen ym, 2014). Korjausprosessin arvioinnissa voidaan käyttää apuna esimerkiksi Työterveyslaitoksen korjausprosessin arviointilomaketta (Liite 1). (Salonen ym, 2011). 20

22 Korjausten arviointia ja seurantaa tehdään korjaushankkeen aikaisessa hankeryhmässä tai kohteen mahdollisessa sisäilmaryhmässä. Arvioinnissa on tärkeää käydä seurantatulokset läpi yhdessä tilankäyttäjien kanssa. Seurantatuloksista keskusteltaessa voidaan havaita, että ihmisillä on keskenään erilaisia näkemyksiä toteutettujen toimenpiteiden hyödyistä, haitoista ja tuloksista. (Lahtinen ym, 2006.) Korjausten takuutarkastus voidaan sisällyttää korjausten seurantaan. Rakennuksen teknisessä toiminnassa havaitut puutteet tulee korjata välittömästi. Korjaussuunnitelman puutteista tai virheistä johtuvista toimintahäiriöistä ja vaurioriskeistä on ilmoitettava kiinteistön omistajan lisäksi kohteen suunnittelijalle. Rakennukseen liittyvät seurantatoimet merkitään rakennuksen huoltokirjaan. (Asikainen, 2008; Salonen ym, 2014.) 2.5. Tiedonkulku ja tiedottaminen Tiedonkulku sisäilmakorjaushankkeen eri osapuolten välillä on merkittävää hankkeen onnistumisen kannalta. Tiedonkulun tulee olla avointa ja jatkua koko sisäilmakorjaushankkeen ajan. Työmaavaiheessa tärkeää on etenkin työmaan, valvojan, kuntotutkijan, sisäilmaasiantuntijan ja suunnittelijoiden välinen tiedonkulku. (Levänen, 2016.) Sisäilmasto-ongelmasta ja sen ratkaisemisesta on suositeltavaa viestiä ennakoivasti ja säännöllisesti, jolloin huhujen leviäminen ja väärinkäsitysten syntyminen saadaan estettyä. Mahdollisia viestintämenetelmiä ovat kirjalliset tiedotteet, keskustelu- ja tiedotustilaisuudet sekä tutustumiskierrokset työmaalle. Tiedotteiden tulisi olla lyhyitä ja yksiselitteisiä ja niiden sisältö kannattaa miettiä tarkasti. Yksiselitteisillä ja huolellisesti laadituilla tiedotteilla vältetään väärinymmärryksiä ja edistetään hankkeen edistymistä. Suurissa kohteissa on suositeltavaa tehdä viestintäsuunnitelma, jossa jäsennellään viestinnän tavoite, kohderyhmät, viestintämenetelmät sekä aikataulu. Avoin ja ennakoiva viestintä vähentää eri osapuolien vastakkainasettelua ja parantaa luottamusta hankkeen eri osapuolien välillä. (Laine, 2016.) Riittämätön viestintä sisäilmakorjaushankkeissa herättää käyttäjissä epätietoisuutta tilanteesta sekä epäluottamusta korjausten onnistumiseen ja luottamuksen saavuttaminen voi olla vaikeaa. Aktiivisella ja vuorovaikutteisen viestinnällä voidaan lieventää pelkoja ja käyttäjien 21

23 tyytyväisyys korjauksiin kasvaa. (Lahtinen ym, 2006). Viestinnällä on havaittu olevan suuri merkitys tilojen käyttäjille ja erityisesti pienten lasten vanhemmille päiväkodeissa ja kouluissa (Tiili & Palomäki, 2014). Jos käyttäjille ei tiedoteta korjausten etenemisestä ja lopputuloksesta, ei tiedetä onko sisäilmaongelma poistunut. Korjaustyön seurannalla ja onnistumisen arvioinnilla voidaan tehdä saavutetut parannukset kaikille näkyviksi, mikä rauhoittaa tilannetta kohteessa ja vähentää mahdollista epäluottamusta korjausten onnistumiseen. (Lahtinen ym, 2006). 3. SISÄILMAKORJAUSTEN ONNISTUMISEN SELVITTÄMINEN ERILLISENÄ TOIMEKSIANTONA Edellä on kuvattu sisäilmakorjausprosessi sisäilmaongelman havaitsemisesta korjausten onnistumisen arviointiin. Kokemusperäisen tiedon mukaan melko tavanomaista kuitenkin on, että suunnitelmallista korjausten onnistumisen seurantaa tehdään vähän ja tarve korjausten arviointiin todetaan usein vasta korjausten jälkeen. Usein tavoitteena on arvioida syitä korjausten jälkeen koetuille tai uudelleen havaituille sisäilmaongelmille. Erillisenä selvityksenä tehtävässä korjausten onnistumisen arvioinnissa korjausprosessi arvioidaan uudelleen, korjatut tilat katselmoidaan ja haastatellaan tilojen käyttäjiä sekä voidaan tehdä käyttäjä- tai sisäilmastokysely. Korjausprosessin arvioinnissa tulee tarkastella dokumentteja korjauksiin johtaneista tutkimuksista ja selvityksistä, korjaussuunnittelusta, korjausten toteutuksesta, korjausten jälkeisestä siivouksesta ja korjausten jälkeisestä seurannasta. Lisäksi rakenteiden toimivuutta ja kuntoa sekä sisäilman laatua voidaan tutkia soveltaen sisäilmaongelmaisen rakennuksen kuntotutkimuksissa käytettäviä tutkimus- ja mittausmenetelmiä. (Salonen ym, 2014; Pitkäranta, 2016) Rakennusten tutkimukset tehdään ja tulkitaan käyttäen viranomaisten hyväksymiä tutkimus- ja analyysimenetelmiä, jolle on saatavilla yleisesti hyväksytyt tulkintaohjeet ja/tai viitearvot. Menetelmät ja tulkintaohjeet asuntojen ja muiden oleskelutilojen osalta on Asumisterveysasetuksessa sekä sen soveltamisoppaassa, työpaikkojen osalta Työterveyslaitoksen julkaisuissa Ohje työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen ja Kooste toimistoympäristöjen epäpuhtaus ja olosuhdetasoista (rakennuksissa, joissa on koneellinen ilmanvaihto), joiden ylittyminen voi viitata sisäilmasto-ongelmiin. Muiden tilojen osalta tulkinnoissa sovelletaan viranomaismääräyksiä ja -ohjeita kuten esimerkiksi Suomen 22

24 rakentamismääräyskokoelmaa. (Rakennustieto, 2016) Seuraavassa kappaleessa on esitetty erilaisia keinoja, joilla sisäilmakorjausten onnistumista voidaan arvioida Korjausprosessin uudelleenarviointi Korjausprosessin uudelleenarvioinnin tavoitteena on selvittää, onko korjatussa kohteen suunnitelmat tehty oikein, ovatko suunnitellut korjaukset olleet riittävät ongelmien poistamiseksi ja onko korjaukset tehty suunnitelmien mukaan. Korjausprosessin arvioinnissa voidaan käyttää apuna esimerkiksi Työterveyslaitoksen korjausprosessin arviointilomaketta (Liite 1) (Salonen ym, 2011). Ennen tutkimuksia tutustutaan kohteen lähtötietoihin ja käydään läpi kohteessa tehdyt tutkimukset, selvitykset, erilaiset suunnitelmat, työ- ja korjausselostukset, korjaustöiden dokumentointi, laadunvarmistus, korjausten jälkeinen seuranta ja näistä laaditut asiakirjat. Korjaustyön aikainen dokumentointi on tässä vaiheessa kriittinen lähde, jonka perusteella voidaan arvioida korjaustyön laajuuden riittävyyttä. Asiakirjatarkastelussa selvitetään myös mahdolliset korjauksissa rakenteisiin jääneet riskirakenteet ja aiemmat ongelmapaikat. Asiakirjatarkastelu on suositeltavaa tehdä ennen kohdekäyntiä, jotta mahdolliset rakenteiden sisäiset riskipaikat ovat tiedossa ennen kohdekäyntiä. Lisäksi käydään läpi kohteessa tehdyt aiemmat käyttäjä- ja sisäilmastokyselyjen tulokset, mikäli ne on tehty. Jos korjausprosessin uudelleenarvioinnin tekee eri taho kuin alkuperäisten selvitysten tekijä tai kohdetta on korjattu vaiheittain pitkän ajan kuluessa, voi kokonaiskuvan saaminen olla haastavaa ja hyvin työlästä Tilojen katselmointi Tilojen katselmoinnin tavoitteena on selvittää, vastaako havaittavissa oleva korjaustapa suunniteltua ja onko rakenteissa tai niiden pinnoilla merkkejä ongelmien uusiutumisesta tai uusista aiemmin huomiotta jääneistä tai korjausten jälkeen syntyneistä ongelmista. Korjatun kohteen riskirakenteet on selvitettävä lähtötietojen aiemmista tutkimuksista ja korjausdokumenttien pohjalta. Katselmuksessa käydään läpi ainakin tilat ja rakenteet, jossa on ollut riskirakenteita ja joihin on tehty korjauksia. (Asikainen, 2008; Levänen 2016.) 23

25 Katselmuksessa tarkastetaan rakennuksen sisätilat, ryömintätilat, ullakkotilat, vesikatto ja ulkoseinät aistinvaraisesti. Tyypillisiä tarkastettavia paikkoja ovat maata vasten olevat lattiat ja erityisesti kellarien maanvastaiset seinät. Katselmoinnilla tehdään havaintoja korjatuista rakenteista ja aistinvaraisesti arvioidaan rakennuksen sisäilman laatua. Katselmoinnin yhteydessä voidaan myös kysyä havaintoja ja kokemuksia tilojen sisäilmasta rakennuksen huollosta ja siivouksesta vastaavilta henkilöiltä sekä tilojen käyttäjiltä. (Asikainen, 2008; Levänen 2016.) 3.3. Käyttäjä- ja sisäilmastokyselyt Tilojen käyttäjä- tai sisäilmastokyselyillä saadaan tietoa korjausten jälkeisestä tilanteesta rakennuksessa ja tuloksia voidaan verrata aiemman kyselyn tuloksiin, mikäli sellainen on tehty. Käyttäjäkyselyllä voidaan selvittää korjausten jälkeen ilmenneiden tai mahdollisesti rakennukseen jääneiden ongelmien laajuutta ja niitä voidaan paikallistaa rakennuksen tiettyihin tiloihin. Sisäilmastokyselyllä taas voidaan selvittää havaittuja olosuhdehaittoja, niiden laajuutta ja laatua sekä tilojen käyttäjien kokemia oireita. Oireilua ja sisäilmaston laatua arvioitaessa, on suositeltavaa, että korjausten jälkeen käytetään samaa kyselyä kuin ennen ongelman korjaamista ja kysely tehdään samaan vuodenaikaan, jolloin ulkoisten tekijöiden vaikutus kyselyn tuloksiin vähenee. (Levänen, 2016; Lahtela, 2014) Sisäilmastokyselyjen tulkinnassa normaalina keskimääräisenä sisäilmaston oiretasona pidetään 10 prosentin oireilua ja realistinen tavoite on, että 95 prosenttia tilojen käyttäjistä pystyy työskentelemään tiloissa korjauksen jälkeen. Mikäli keskimääräiset oiretasot on tavoitettu, on korjaus yleensä onnistunut. (Tiili & Palomäki, 2014.) Käyttäjien sisäilmakorjausten jälkeisten kokemusten ja tyytyväisyyden mittaamista pidetään riskialttiina, koska käyttäjät voivat arvioida oireiluaan ja kokemaansa sisäympäristöä kriittisemmin ja kyselyn epäillään aloittavan oireilun uudestaan. Onnistuneen korjauksen jälkeen oiretasot ovat yleensä kuitenkin selvästi laskeneet. (Lahtela, 2014). Korjauksen jälkeistä oireilua ja sisäilmaston kokemista arvioitaessa on tärkeää ymmärtää, että täyteen oireettomuuteen ei välttämättä päästä. Rakennusta ja tehtyjä korjauksia tulee tarkastella tarkemmin, kun normaalitasot keskimääräisessä oireilussa ylittyvät. (Lahtela, 2014.) Sisäilmastokysely on työterveyshuollon työkalu, jota työterveyshuolto voi käyttää yhdessä muiden työympäristöön ja tilojen käyttäjien terveyteen liittyvien tietojen kanssa. Siten sisäilmastokysely 24

26 on vain yksi osa oireiden ja haittojen kartoittamisessa. Työterveyshuollolla on tärkeä rooli myös terveyttä koskevien haittojen ja pelkojen vähentäjänä. (Lappalainen ym, 2017.) 3.4. Tutkimukset ja mittaukset Korjausten onnistumista voidaan varmentaa korjausprosessin läpikäynnin ja tilojen katselmoinnin jälkeen tarvittaessa vielä erilaisin tarkentavin mittauksin sisäilman kuntotutkimusmenetelmiä mukaillen. Seuraavana on esitetty eri tutkimusmenetelmiä, joilla korjausten onnistumista voidaan varmentaa. Tarvittavat tutkimukset valitaan kohdekohtaisesti kohteessa sisäilmaongelmia aiheuttaneiden sekä mahdollisesti edelleen esiintyvien ongelmien perusteella Aistinvarainen havainnointi Tilojen aistinvaraisessa tarkastelussa rakenteiden ja tilojen kuntoa arvioidaan silmämääräisesti. Myös sisäilman laatu arvioidaan aistinvaraisesti ja arvioinnissa etsitään mahdollisia poikkeavia hajuja ja niiden lähteitä tarkasteltavissa tiloissa. Aistinvaraisessa tarkastelussa kiinnitetään huomiota korjausten aikana mahdollisesti rakenteisiin jääneisiin tai uusiin näkyviin kosteusvaurioihin, tavanomaisesta poikkeaviin hajuihin, riskialttiisiin rakenneratkaisuihin, ilmavuotopaikkoihin sekä tilojen käyttöön ja huoltoon liittyviin tapoihin ja puutteisiin. Sisäilman arvioinnin yhteydessä voidaan tarkastella myös pintojen pölyisyyttä ja arvioida yleisen siisteyden taso Pintakosteuskartoitus Pintakosteustutkimukset ovat rakennetta rikkomattomia vertailututkimuksia, missä samasta rakenteesta eri kohdista havaittuja arvoja verrataan keskenään. Korjausten onnistumista varmennettaessa pintakosteustutkimukset kohdennetaan aiemmin kosteiksi todetuille alueille sekä riskirakenteille, ja pintakosteuskartoituksen tuloksia verrataan aiempiin pintakosteuslukemiin. Näin saadaan kartoitettua alueet, joissa on muusta alueesta poikkeavia lukemia, jotka voivat viitata kohonneeseen kosteuteen rakenteessa ja korjatun rakenteen tekniseen toimimattomuuteen tai korjaustyön aikaiseen kosteudenhallinnan pettämiseen. Pintakosteusmittari osoittaa materiaalin kosteusasteen verrattuna kuivaan, mutta kosteuden lisäksi saatuihin lukemiin vaikuttavat myös lähellä mittauskohtaa sijaitsevat vesijohto- ja 25

27 viemäriputket, lattiakaivot, raudoitteet, suolakerrostumat, eri materiaalien koostumukset ja rakenteiden pintaosien vaihtelut sekä rakenteissa olevat ilmaraot. Pintakosteusmittari ei pysty luotettavasti osoittamaan tarkkoja ja todellisia materiaalien kosteuden arvoja, mutta sillä kartoitettujen kosteuslukemien perusteella saadaan tarvittaessa kohdistettua tarkemmat tutkimukset ja rakennekosteusmittaukset oikeisiin rakenteisiin. Pintakosteuskartoitus tehdään usein aistinvaraisten tutkimusten yhteydessä. (Rakennusteollisuus RT Oy, 2006; Hongisto, 2016.) Rakennekosteusmittaukset Suoritettujen sisäilmakorjausten jälkeen tutkimuksissa pyritään, että korjattuihin rakenteisiin ja pintoihin ei tarvitse tehdä uusia rakenneavauksia, mutta mikäli rakenteissa esiintyy viitteitä poikkeavasta rakennekosteudesta, voidaan esimerkiksi lattiarakenteeseen joutua tekemään kosteusmittauksia. Mittaukset tehdään lattiapäällysteeseen tehdystä viillosta tai rakenteen porareikä- tai näytepalamittauksella. Sisäilmakorjausten aikana rakenteiden kosteusmittaukset voivat kuulua laadunvarmistustoimenpiteisiin esimerkiksi ennen lattiarakenteen päällystämistä. Korjausvaiheessa tehdyt kosteusmittaukset huomioidaan tutkimuspaikkojen valinnassa ja tulosten tulkinnassa. Viiltomittaus Lattioiden pehmeiden lattiapäällysteiden alapuolinen suhteellinen kosteus ja lämpötila voidaan mitata viiltomittausmenetelmällä asentamalla mittapää lattiapinnoitteen alle pinnoitteeseen tehdyn viillon kautta. Mittausta käytetään erityisesti arvioitaessa päällysteen toimivuutta alapuoleisesta kosteusrasituksesta alapohjarakenteissa ja uudisrakennuksissa, joissa rakennekosteuden ei usein ehdi kuivua ennen pintamateriaalin asennusta. Mittauksen yhteydessä tulee tehdä aistinvarainen tarkastelu lattiapäällysteen alta liiman tartunnasta ja koostumuksesta, väristä ja hajuista. (Keinänen, 2013; Pitkäranta 2016) Viiltomittausten sijainnit valitaan pintakosteuskartoituksen ja rakennetyyppitietojen perusteella. Oletetulle kuiville ja hyväkuntoiselle alueelle tehdään referenssimittaus ja oletetusti kosteammille alueille mittaukset niin, että pystytään luotettavasti osoittamaan lattiapäällysteen alapuolisen rakenteen kosteuspitoisuus. Mikäli rakenne on ehtinyt kuivua pitkään, tulee 26

28 alhaisemmassa kosteuspitoisuudessa huomioida vähäisemmätkin kosteuspitoisuuden erot. Alun perin kosteat alueet ovat myöhemminkin yleensä hieman kosteampia. (Keinänen, 2013.) Viiltomittauksella saadaan selvitettyä kosteusherkän rakennekerroksen todellinen kosteusrasitus. Liimojen ja mattojen kriittisenä kosteuspitoisuutena pidetään 85 %RH kosteuspitoisuutta päällystämisen jälkeen, mutta vanhoissa rakennuksissa mitattuja kosteuspitoisuuksia tulee arvioida huomioiden kosteusrasituksen kesto, esim. kestääkö käytetty päällyste %RH kosteuspitoisuutta pitkällä aikavälillä. Viiltomittauksessa tulee huomioida rakenteesta mitattava kosteus ja pinnoitteen asennusaika sekä kuivumisaika, joiden avulla arvioidaan rakenteessa ollutta kosteuspitoisuutta. Vanhoissa lattiarakenteissa saattaa olla tasoitteita, jotka sisältävät orgaanisia ainesosia, kuten kaseiinia, joka ei kestä yli 75 %RH:n kosteuspitoisuutta ja siten vaurioituu herkemmin. Vastaavasti vanhat päällysteet ja liimat saattavat kestää hyvinkin korkeita kosteuspitoisuuksia. (Keinänen, 2013) Porareikämittaus Betonirakenteen kosteuden mittausmenetelminä voidaan käyttää joko porareikämittausta tai näytepalamittausta. Porareikämittauksia käytetään tyypillisesti tilanteissa, joissa on epäselvää mistä kosteus esimerkiksi lattiapäällysteen alle tai vanhoissa rakennuksissa laatan päällä olevaan lämmöneristeeseen aiheutuu ja mikä on koko rakenteen sisältämän kosteuden määrä sekä kosteusjakauma. Porareikämittaus suoritetaan suhteellisen kosteuden mittalaitteella, jonka anturi asennetaan betonirakenteeseen porattuun reikään. (Rakennustietosäätiö RTS, 2010; Keinänen, 2013.) Maanvaraisessa laatassa kosteus siirtyy maapohjasta rakenteeseen päin ja maanvaraisissa lattioissa maakosteuden vaikutusta arvioidaan tekemällä kosteusmittaus rakennekerroksiin sekä rakennuksen alustäyttöön. Vesihöyrysisällön tarkastelu toimii kapillaarisen kosteuden aluetta (>98 %RH) alhaisemmissa kosteuspitoisuuksissa. Porareikämittaus on tarkimmillaan o C lämpötilassa ja kosteusmittaustuloksissa tulee huomioida rakenteen yli vaikuttavien lämpötilojen vaikutus mittaustuloksiin. Mikäli lämpötilasta poiketaan, tehdään betonirakenteen kosteusmittaukset näytepalamittausmenetelmällä. (Rakennustietosäätiö RTS, 2010; Keinänen, 2013.) 27

29 Näytepalamittaus Näytepalamittausta käytetään porareikä- ja viiltomittauksen sijaan, kun tutkittavan rakennuksen olosuhteet tutkimusten aikana poikkeavat normaaleista käyttöolosuhteista. Näytepalamittaus ei ole lämpötilariippuvainen, toisin kuin viilto- ja porareikämittaukset. Liimakerroksessa oleva kosteus voidaan mitata näytepalamittausmenetelmällä jäykän tai kovan lattiapäällysteen alta heti päällysteen poistamisen jälkeen, jos viiltomittaus ei ole mahdollista. Tarkempia näytepalamittauksen teko-ohjeita on esitetty betonin suhteellisen kosteuden mittauksen RT-kortissa. (Rakennustietosäätiö RTS, 2010; Keinänen, 2013.) Puun kosteusmittaus Puurakenteiden kosteutta mitataan piikkianturi -kosteusmittarilla, jolla puun kosteus saadaan selville anturien syvyydeltä. Puun kosteusmittarit antavat mittaustuloksena puun kosteuspitoisuuden prosentteina. Puun kosteusmittareiden mittausalue on 7 40 %, joka yleensä riittää rakentamisessa käytettävän puutavaran kosteuden mittaamiseen. Tuoreen puun kosteus on noin 30 % ja kuivatun sahatavaran %. Kuivan puurakenteen kosteusaste on alle 20 %, mutta sisätiloissa puun kosteuspitoisuus voi olla alle 15 %. (Rakennusteollisuus RT Oy, 2006) Korjausten jälkeen rakennekosteusmittauksia käytetään yleensä, kun on epäilys, että alapohjarakenne on jäänyt märäksi tai se ei ole kosteusteknisesti toimiva tai halutaan selvittää esimerkiksi salaojakorjauksen tai muun ulkopuolisen vedenohjaus- tai vedeneristyskorjauksen toimivuutta. Paras tulos rakennekosteusmittauksista saadaan, kun vertaillaan tuloksia samoissa olosuhteissa (vuodenajat) ennen ja jälkeen korjauksen samalla tavoin tehtyjä mittauksia Ilmanvaihdon toimivuuden ja puhtauden tarkastus Riittävällä ilmanvaihdolla on suuri merkitys tilan viihtyisyydelle. Ilmanvaihdon tarkoituksena on poistaa sisäilman epäpuhtaudet ja ylimääräinen kosteus, tuottaen tilalle puhdasta ilmaa. Jotta rakennus toimisi suunnitellulla tavalla, tulisi ilmamäärien olla tasapainossa. Riittämätön tai väärin säädetty ilmanvaihto voi aiheuttaa esimerkiksi tilojen alipaineisuutta, joka mahdollistaa epäpuhtauksien tai erilaisten hajujen kulkeutumisen rakenteista tai muista tiloista. Ilmavirtojen tarkistusmittauksen tavoitteena on selvittää, että ilmanvaihto on riittävä ja ilmavirrat on 28

30 säädetty oikeaan arvoon. Normaalisti ilmanvaihdon ilmamäärät mitataan rakennuksen taloteknisten järjestelmien käyttöönottokokeiden yhteydessä sekä ilmanvaihdon säätöjen yhteydessä. Sisäilmakorjausten onnistumisen selvittämisen yhteydessä ilmavaihtokanaviston puhtaus tarkastetaan ja ilmamäärät mitataan sekä tasapainotetaan säätämällä. Ilmanvaihdon tulo- ja poistoilman suhde määrittää ilmanvaihdon vaikutuksen rakennuksen painesuhteisiin. (Lammi, 2016.) Sisäilmakorjausten jälkeen myös kanaviston ja muiden ilmanvaihtojärjestelmän osien puhtauteen kiinnittää huomiota. Mikäli ilmanvaihtojärjestelmää epäillään sisäilmahaittojen aiheuttajaksi korjausten jälkeen, tulee myös järjestelmän mahdolliset mineraalivillakuitulähteet ja näiden korjaustapa huomioida. Ilmanvaihtojärjestelmän puhtautta voidaan tarkastella silmämääräisesti sekä pölymittauksin. Ilmanvaihtokonehuoneissa tarkastetaan tilojen yleinen siisteys sekä ulkoilmasäleikköjen, ulkoilmakammioiden, suodattimien, lämmönsiirtimien, puhaltimien, kondenssivesialtaiden ja kostutuslaitteiden puhtaus, äänenvaimentimien pintojen kunto ja viemäröinnin toiminta. Tulo- ja poistoilmakanavien sisäpuolinen puhtaus tarkastetaan päätelaitteiden ja puhdistusluukkujen kautta. Päätelaitteita avataan siltä osin kuin se puhtauden arvioimiseksi on tarpeen. Kohdepoistolaitteista tarkastetaan suodattimien puhtaus ja kunto. (Työterveyslaitos, 2013; Rakennustietosäätiö RTS, 2008.) Uuden ilmanvaihtojärjestelmän pölykertymä ei saa ylittää 0,7 g/m 2 puhtausluokassa P1 ja 2,5 g/m 2 puhtausluokassa P2. Käytössä olevan ilmanvaihtojärjestelmän pölykertymä ei saa ylittää 2,5 g/m 2 puhtausluokassa P1 ja 5 g/m 2 puhtausluokassa P2. Kanavien pinnoilla oleva pölykertymä voidaan mitata, jos järjestelmän puhdistustarve ei silmämääräisen arvion perusteella selviä. Ilmanvaihtojärjestelmän pinnoilla oleva mineraalikuitukertymä voidaan määrittää geeliteippinäytteellä ja/tai pyyhintänäytteellä. Tuloilmajärjestelmästä sisäilmaan siirtyvien mineraalikuitujen määrä voidaan määrittää keräämällä näyte polypropeenisuodatinkankaalle tuloilma-aukon suulta. Sisäilmastoluokitus 2008 mukaisesti ilmanvaihtokanavien puhtaus suositellaan tarkastamaan viiden vuoden välein. (Työterveyslaitos, 2013; Rakennustietosäätiö RTS, 2008.) 29

31 Painesuhteiden mittaus Rakennuksen painesuhteilla tarkoitetaan rakennuksen sisä- ja ulkoilman tai rakennuksen eri osien välisiä ilmanpaine-eroja. Rakennuksen painesuhteiden muodostumiseen rakennuksissa vaikuttavat ensisijaisesti ilman lämpötilaerojen aiheuttama savupiippuvaikutus, ilmanvaihto, tuuliolosuhteet, rakennuksen käyttö sekä rakennuksen ilmatiiviys. Rakennuksen lämpötilaeron aiheuttama savupiippuvaikutus eli terminen paine-ero muodostaa ylipaineen rakennuksen yläosiin ja alipaineen rakennuksen alaosiin. Tuuli aiheuttaa rakennuksen tuulenpuoleiselle sivulle ylipainetta ja toiselle sivulle alipaineen, jolloin vaipan epätiiviyskohtien kautta kulkeutuvien ilmavuotojen suunta on tällöin vastaava. Ilmanvaihdolla on merkittävä vaikutus rakennuksen painesuhteiden muodostumiseen ja merkitys korostuu, mitä tiiviimpi rakennuksen vaippa on. Kun tuloilmaa on poistoilmaa enemmän, on rakennus tai tila ylipaineinen ja kun poistoilmaa on tuloilmaa enemmän, on rakennus tai tila alipaineinen. Painesuhteiden kannalta ilmamäärien tasapaino on erityisen tärkeää korjatussa rakennuksessa, jos rakenteiden tiiviyttä on parannettu. Sisäilmakorjausten jälkeen rakennuksen ilmanvaihto tulisi säätää niin, että sisäja ulkoilman välinen paine-ero on lähellä tasapainoa (0 Pascalia). (Lammi, 2016.) Edellä mainittujen tekijöiden yhteisvaikutuksesta rakennuksen painesuhteet vaihtelevat olosuhteiden ja rakennuksen käytön johdosta jatkuvasti. Lisäksi rakennuksen eri tilat tai osat voivat olla painesuhteiltaan hyvinkin erilaisia. Rakennuksen tai rakennuksen osien välisiä paine-eroja voidaan mitata hetkellisenä tai jatkuvatoimisena rekisteröivänä paineeromittauksena ulkovaipan tai alapohjarakenteen läpi tai eri huonetilojen välillä. Paineeromittauksen tulokset kertovat kuinka tilat ovat ali- tai ylipaineisia suhteessa toisiinsa. Rakennuksessa vallitseva alipaineisuus mahdollistaa ilmavirtaukset rakenteiden läpi, rakenteissa olevien epätiiveyskohtien kautta. Sisäilmaan virtaavan vuotoilman määrä vaihtelee rakenteiden epätiiveyskohtien määrän, koon ja rakennuksen alipaineisuuden mukaan. Rakenteiden läpi virtaavan ilman mukana sisäilmaan voi kulkeutua rakenteista, maaperästä, alustatiloista ja ulkoilmasta erilaisia epäpuhtauksia. (Lammi, 2016.) Merkkisavututkimus Merkkisavulla voidaan havainnoida rakenteiden välisiä ilmavirtauksia ja epätiiveyskohtia. Merkkisavututkimukset tehdään savupullon, -kynän tai savukoneen avulla. Tutkimuksissa havainnoidaan savun kulkeutumista aistinvaraisesti. Ilmavuotojen mukana savu liikkuu joko 30

32 rakenteeseen tai huonetilaan päin. Ilmavirtausten suuntaan vaikuttavat rakenteen ja huonetilan väliset painesuhteet. Savu kulkee epätiiviiseen rakenteeseen päin, mikäli rakenne on alipaineinen huonetilaan nähden ja poispäin rakenteesta, kun huonetila on alipaineinen rakennukseen nähden. Ilmavirtauksia ei tapahdu, mikäli liittymä on tiivis tai rakenteen yli ei vallitse paine-eroa. Käytettäessä näkyvää savua, sen leviämistä ja kulkeutumista rakenteen liittymien läpi voidaan voimistaa ja havainnointia helpottaa paine-eromuutoksilla, esimerkiksi sulkemalla tulo- tai poistoilmaventtiili. Merkkisavututkimuksissa on huomioitava myös muiden tekijöiden esimerkiksi tutkijan, lämmityslaitteiston tai kylmien ja kuumien pintojen aiheuttamat ilmavirtaukset. (Hongisto, 2016.) Merkkiainekokeet Merkkiainekokeella tarkoitetaan tutkimusmenetelmää, jossa merkkiaineena käytettävää kaasua ja sitä havaitsevaa mittalaitetta apuna käyttäen selvitetään rakenteen sisällä ja rakenteen läpi tapahtuvia ilmavirtauksia. Yleisimmät merkkiainekaasut ovat typpi-vety-kaasuseos sekä rikkiheksafluoridikaasu. Merkkiainekokeet soveltuvat hyvin rakenteiden epätiiveyskohtien havaitsemiseen sekä tiivistyskorjausten aikana ja niiden jälkeen tehtävään laadunvarmistukseen. Merkkiainekokeella tutkitaan rakenteiden ilmavuotoja, joita ei voida määrittää aistinvaraisten tutkimusten, rakenneavausten tai merkkisavun perusteella. Merkkiainekokeella saadaan tietoa rakennuksen ilmavirtojen reiteistä ja suuruudesta sekä pystytään arvioimaan ilmavirtausten mukana kulkeutuvien epäpuhtauksien vaikutusta sisäilman laatuun. (Rakennustietosäätiö RTS, 2015; Hongisto, 2016.) Lämpökuvaus Lämpökuvauksella määritetään rakennuksen laadunvalvonnassa rakenteiden ulkovaipan lämpötekninen kunto, lämmöneristyskerroksen toimivuus ja rakenteellinen tiiviys. Sisäilmakorjausten varmentamisessa lämpökuvausta voidaan käyttää esimerkiksi eri rakenneliittymien sekä ikkuna- ja oviliittymien tiiviyden todentamiseen. Lämpökuvauksella voidaan määrittää myös suurien pintojen pintalämpötilaeroja ja selvittää rakennuksen, rakenteiden ja LVIS-laitteiden toimintaa. (Rakennusteollisuus RT Oy, 2006.) Lämpökuvaus tehdään pääsääntöisesti rakennuksen sisäpuolelta. Tarvittaessa rakennus voidaan kuvata myös ulkopuolelta sekä lämmöneristyskerroksen kylmältä puolelta, esim. ullakolta. 31

33 Ulkopuolisessa kuvauksessa on erityisesti huomattava edeltäneiden sääolosuhteiden sekä ulkoverhouksen tuuletusraon vaikutukset. Kuvaus kohdistetaan pääasiassa ulkovaippaan, mutta myös sisäpintoja voidaan tarvittaessa kuvata. (Rakennusteollisuus RT Oy, 2006) Rakennusosien pintalämpötilan mittaus Rakennusosien pintalämpötilan mittaus on tarkoitettu huonetilojen pintojen lämpötilojen ja lämpötilaerojen mittaamiseen. Pintalämpötilamittauksen avulla voidaan mitata lämmityslaitteiden tai lämmitettyjen rakennusosien lämpötiloja. (Rakennusteollisuus RT Oy, 2006.) Pintalämpötilojen mittaus soveltuu korjausten onnistumisen varmentamiseen, mikäli rakennuksessa on ollut kylmiä alapohja-, ulkoseinä- tai yläpohjapintoja, joihin on tehty korjauksia. Pintalämpötilamittauksia tehtäessä tulee ottaa huomioon ulkolämpötilan vaihtelut. Auringonpaiste, ulkolämpötilan suuret vaihtelut ja pintaan kohdistuvat ilmavirtaukset aiheuttavat mittaustuloksen epävarmuutta. Lattian pistemäisen pintalämpötilan alaraja-arvona pidetään +11 o C (joka on laskettu käyttäen lämpötilaindeksiä 61%). Pintalämpömittarilla lämpövuotoja etsittäessä ulkolämpötilan tulisi olla vähintään -5 o C. (STMa, 545/2015.) Sisäilman lämpöolosuhteet Lämpötila on tärkeä sisäilman viihtyvyystekijä ja sisäilman suositeltava lämpötila on C. Korkea lämpötila laskee ilman suhteellista kosteutta, mikä lisää kuivuuden tunnetta ja rasittaa ihoa ja hengityselimiä. Korkea lämpötila lisää myös materiaalien pinnoilta haihtuvien yhdisteiden määrää ja voi siten aiheuttaa myös hajuhaittoja. Yleensä sisäilmaan liittyvät oireet lisääntyvät lämpötilan noustessa yli +22 C. Asunnoissa, palvelutaloissa, vanhainkodeissa, lasten päivähoitopaikoissa, oppilaitoksissa ja vastaavissa tiloissa huonetilan lämpötilan tulee olla Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen mukaan lämmityskaudella +18 C +26 C välillä. Lämmityskauden ulkopuolella lämpötilan tulee olla +20 C +32 C välillä. (STMa 545/2015.) Huoneilman lämpötila mitataan mistä tahansa oleskeluvyöhykkeeltä 1,1 m:n korkeudelta. Tilojen huoneilman lämpötilat tulisi mitata kylmänä vuodenaikana, kun ulkolämpötila on alle 32

34 -5 C ja sää on tuulinen. Tilojen huoneilman lämpötilaa mitattaessa lämmityksen ja ilmanvaihdon tulisi vastata tavanomaista käyttötilannetta. (Rakennusteollisuus RT Oy, 2006.) Sisäilman lämpöolosuhteiden mittaus voidaan tehdä hetkellisenä mittauksena tai jatkuvatoimisena esimerkiksi viikon tai kahden viikon rekisteröivänä seurantamittauksena, jolloin nähdään sisäilman lämpötilojen vaihtelut pidemmällä aikavälillä. Mittaukset kohdennetaan tiloihin, joissa on koettu ongelmia tilojen lämpöolosuhteissa. Jatkuva rekisteröivä lämpötilamittaus voidaan tehdä myös esimerkiksi tuulettuvaan ryömintätilaan, jolloin saadaan käsitys ryömintätilan ja alapohjan lämpöolosuhteista. Korjausten jälkeen tehtävin lämpöolosuhteiden mittauksin voidaan todentaa ovatko toimenpiteet lämpöolosuhteiden parantamiseksi riittävät Sisäilman kosteusolosuhteet Ilman suhteellinen kosteus Rh-% on ilmassa olevan vesihöyry osapaineen ja ilman lämpötilaa vastaavan kylläisen vesihöyryn osapaineiden suhde prosentteina. (Rakennusteollisuus RT Oy, 2006). Huoneilman suhteellisen kosteuspitoisuuden suosituksena on pidetty %RH kosteuspitoisuutta. Tämän saavuttaminen ei ole aina mahdollista, sillä sisäilman suhteellinen kosteus määräytyy suurelta osin ulkoilman kosteuden mukaan, kun rakennuksessa ei ole kostutusta. Talvella sisäilman suhteellinen kosteus on Suomessa alhainen, mikä kuivattaa limakalvoja ja voi aiheuttaa ärsytysoireita. (STMa 545/2015.) Sisäilman suhteellisen kosteuden mittaus voidaan tehdä hetkellisenä mittauksena tai jatkuvatoimisena esimerkiksi viikon tai kahden viikon rekisteröivänä seurantamittauksena, jolloin nähdään sisäilman kosteusolosuhteiden vaihtelut pidemmällä aikavälillä. Mittaukset kohdennetaan tiloihin, joissa on koettu ongelmia tilojen sisäilman kosteusolosuhteissa tai koettu ilmanvaihtuvuus heikoksi. Mittauksilla voidaan korjausten yhteydessä monitoroida sisäilmaolosuhteita esimerkiksi työvaiheissa, joissa sisäilman kosteus voi nousta haitalliselle tasolle, kuten betonivalujen yhteydessä. Korjausten jälkeen sisäilman kosteusolosuhteita mittaamalla voidaan tutkia esimerkiksi ilmanvaihdon parannusten vaikutusta sisäilman kosteusolosuhteisiin. Jatkuva rekisteröivä kosteuden mittaus voidaan tehdä myös esimerkiksi tuulettuvaan ryömintätilaan, jolloin saadaan käsitys ryömintätilan ja alapohjan kosteusolosuhteista. 33

35 Sisäilman hiilidioksidipitoisuus Sisäilman hiilidioksidipitoisuus kuvaa rakennuksen käyttötilojen ilmanvaihdon riittävyyttä käyttäjien määrään nähden. Hiilidioksidipitoisuuden osalta sisäilman hiilidioksidipitoisuuden toimenpideraja ylittyy, jos pitoisuus on 1150 ppm suurempi kuin ulkoilman hiilidioksidipitoisuus. (STMa 545/2015.) Korkeat hiilidioksidipitoisuuden arvot voivat aiheuttaa tiloissa oleskeleville muun muassa väsymystä ja päänsärkyä. Korkea hiilidioksidipitoisuus indikoi myös muiden ihmisen toiminnasta aiheutuvien epäpuhtauksien määrää rakennuksessa ja tällöin sisäilma voidaan kokea raskaaksi ja tunkkaiseksi. Sisäilman hiilidioksidipitoisuuden mittaus voidaan tehdä hetkellisenä tai jatkuvatoimisena mittauksena esimerkiksi viikon tai kahden viikon rekisteröivänä seurantamittauksena, jolloin nähdään tilan sisäilman hiilidioksidipitoisuuden vaihtelut pidemmällä aikavälillä. Mittaukset kohdennetaan tiloihin, joissa on koettu ongelmia tilojen ilmanvaihtuvuudessa ja sisäilman on koettu tunkkaiseksi. Korjausten jälkeen sisäilman hiilidioksidipitoisuuden mittauksella tutkitaan tyypillisesti ilmanvaihdon parannusten vaikutusta tilan oleskeluvyöhykkeen ilmanvaihtuvuuteen Pienhiukkasten, pölyisyyden ja kuitupitoisuuden mittaaminen Korjaustyön jälkeiset pintojen pölykertymät vaikuttavat tilojen viihtyisyyteen ja rakennuksen käytönaikaiseen terveellisyyteen. Hengitettävien hiukkasten (PM 10) sisäilmapitoisuuden toimenpiderajana pidetään ulkoilman vuorokausipitoisuuden raja-arvoa 50 µg/m 3. Pienhiukkasten (PM 2,5) toimenpideraja on 25 µg/m 3, joka on sama kuin ulkoilman vuosikeskiarvon raja-arvo. (STMa 545/2015.) Sallituille pölykertymille pinnoilla ei ole määräyksiin perustuvia viitearvoja, vaan ne tulee määrittää ja kirjata urakkasopimukseen ja mahdolliseen laadunvarmistus- ja seurantasuunnitelmaan. Sisäilmastoluokitus julkaisussa on esitetty rakennustöiden puhtausluokat P1 ja P2. Puhtausluokan P1 mukaisesti työskenneltäessä on korjaustyön toteutukselle ja siivoukselle asetettu useita vaatimuksia ja määritetty sallitut pölykertymät taulukon 2 mukaisesti. Puhtausluokalle P2 ei ole asetettu erityisiä toimintatapa- tai puhtausvaatimuksia, mutta korjaustyö on tehtävä Suomen Rakentamismääräyskokoelman vaatimusten mukaisesti. Tilaaja voi asettaa vaatimuksia esimerkiksi siivoukselle ja sallituille pölykertymille, vaikka korjaustyötä ei sovittaisikaan tehtävän P1-luokan mukaisesti. Tilojen 34

36 korjausten jälkeistä puhtautta voidaan tarkastella silmämääräisesti ja P1-luokituksen mukaisin seurantamittauksin. (Koski, 2013; Rakennustietosäätiö, 2009.) Taulukko 2. Puhtausluokan P1 sallitut pölykertymät. (Rakennustietosäätiö, 2009). Tarkastusajankohta Arvioitavat pinnat Pölykertymä (%) Ennen ilmanvaihdon toimintakokeita Ennen rakennuksen luovutusta Alakaton yläpuoli Pinnat yli 180 cm korkeudella Pinnat alle 180 cm korkeudella (pl. lattiapinnat) Pinnat yli 180 cm korkeudella Pinnat alle 180 cm korkeudella 5,0 1,0 Lattiapinnat 3,0 Mahdollisia korjausten jälkeen sisäilmaan ja pinnoille jääneitä mineraalivillakuituja voidaan selvittää tasopinnoilta, sisäilmasta, tuloilmanvaihtokanavan suulta tai kanavista otettavilla näytteillä. Yleisimmin näytteet otetaan tasopinnoilta otettavina pyyhintäpölynäytteinä tai 14 vuorokauden laskeumanäytteenä geeliteipille, koska pintanäytteistä havaitaan kuidut paremmin kuin sisäilmasta ottamalla. Pinnoilta otettavalla pyyhintäpölynäytteellä saadaan selvitettyä pölyn koostumus ja mahdollisten mineraalikuitujen laatu, ja 14 vuorokauden laskeumana otettavasta geeliteippinäytteestä kuitujen määrä. Tasopintojen 14 vuorokauden laskeuman kuitupitoisuuden tulisi olla alle 0,2 kuitua/cm 2. (STMa 545/2015.) Myös tuloilmakanavien kuitupitoisuudet voidaan määrittää geeliteippimenetelmällä ilmanvaihtokanavissa esiintyvien poikkeamien arvioimiseksi. Ilmanvaihtokanavien sisäpintojen kuitupitoisuuksien tulisi olla alle 10 kuitua/cm 2. Siivouksen laadulla on huomattava merkitys huoneiden tasopinnoille laskeutuvien kuitujen määrään ja harvoin siivotuille pinnoille kertyy kuituja, vaikka päästölähde ei olisi kovin voimakas. (Kollanen, 2016.) Asbestipurkutyön jälkeisessä laadunvarmistuksessa osastoinnin sisällä olevan asbestikuitumäärän tulee olla 0,01 kuitua/cm 3 ennen osastoinnin purkua. (VNa 798/2015). Toimistotiloissa asbestikuitujen viitearvo on sisäilmassa < 0,01 kuitua/cm 3. (Työterveyslaitos, 2017). Asunnoissa asbestikuituja ei saa esiintyä pinnoilta otettavissa näytteissä, mutta jos 35

37 asbestikuituja esiintyy huonepinnoilla, mutta ilmapitoisuus on 0,01 kuitua/cm 3, on ilmapitoisuuden toimenpideraja määräävämpi tekijä. (STMa 545/2015) Mikrobinäytteenotto Lähtökohtaisesti korjattuihin tiloihin enää tehdä rakenneavauksia tai oteta materiaalinäytteitä ilman perusteltua syytä. Mikrobinäytteitä voidaan kuitenkin ottaa korjattujen tilojen sisäilmasta tai pinnoilta pintasivelynäytteinä, jos mikrobivaurioiden on todettu vaikuttavan sisäilman viljeltävien mikrobien pitoisuuksiin ennen korjausta ja edelleen on epäilys, ettei sisäilmaongelma ole poistunut. Otettaessa sisäilmasta näytteitä korjausten jälkeisestä loppusiivouksesta tulee olla kulunut 6 kk. Vuodenajoilla on merkitystä ilmanäytteiden ottamiseen ja tulkintaan, mikä tulee ottaa huomioon tuloksia tulkittaessa. Ulkoilman epäpuhtaudet tai mikrobipitoisten materiaalien käsittely sisätiloissa voivat johtaa kohonneisiin mikrobipitoisuuksiin. (Asikainen, 2008; Pitkäranta, 2016). Sisäilmasta otettujen mikrobinäytteiden avulla voidaan arvioida, ovatko tilan mikrobipitoisuudet ja -lajisto tavanomaisia. Sisäilmanäytteiden perusteella ei kuitenkaan voida luotettavasti todeta tutkittavan tilan rakenteiden olevan kunnossa ja poissulkea rakenteeseen mahdollisesti jääneen mikrobivaurion mahdollisuutta. Niiden avulla voidaan seurata suuntaaantavasti sisäilmakorjausten jälkeistä tilojen sisäilman laatua ja verrata tuloksia korjauksia ennen tehtyihin mittaustuloksiin. (Pitkäranta, 2016) Pintasively- ja materiaalinäytteet Pintasivelynäytteen avulla saadaan selvitettyä pinnoilla mahdollisesti esiintyvä mikrobikasvusto. Pintasivelynäyte otetaan vaurioituneimmalta näyttävästä kohdasta tai sellaisesta kohdasta, jossa vaurioitumisen todennäköisyys on ollut suurin. Pintasivelynäytteillä voidaan tutkia muun muassa vaurioituneiksi epäiltyjen sekä puhdistettujen rakennepintojen mahdollisia epäpuhtauksia. (STMa 545/2015.) Materiaalinäytteen mikrobiologista analysointia voidaan tarvita purkutyön laajuuden arvioinnin varmistamisessa. Sisäilmakorjausten jälkeen rakenneavauksia tehdään vain perustellusta syystä alueille, joihin korjauksissa on jäänyt riskirakenteita, esiintyy poikkeavaa hajua, kohonnutta rakennekosteutta tai joiden lähellä käyttäjillä esiintyy oireilua. 36

38 Rakenneavausten perusteella pyritään selvittämään rakenteiden mikrobiologinen kunto koko rakenteen syvyydeltä ja jokaisen rakennekerroksen kohdalta. Avaukseen valittavan kohdan tulee mahdollisimman hyvin edustaa tutkittavaa riskirakennetta ja tutkittavan avauskohdan lisäksi usein on tarpeen ottaa vertailunäyte. (Asikainen, 2008.) Sisäilman haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) mittaus Muun muassa rakennusmateriaaleista, kalusteista ja ihmisen toiminnasta vapautuu sisäilmaan erilaisia kemiallisia yhdisteitä. Sisäilmakorjausten jälkeen sisäilman haihtuvien orgaanisten yhdisteiden (VOC) mittauksia voidaan tehdä seurantamittauksina tiloihin, joissa ennen korjauksia esiintyi kosteuden aiheuttamia tai muita kemiallisia päästöjä tai hajuja tai tilan käyttäjät oireilevat vielä korjausten jälkeen. Mittauksissa tulee kuitenkin huomioida, että korjausten jälkeen uusista materiaaleista haihtuu sisäilmaan erityisen paljon orgaanisia yhdisteitä ja mittaukset tulisi suorittaa vasta 6 kk kuluttua korjauksista. Sisäilmassa esiintyviin VOC-yhdisteiden pitoisuuksiin materiaalipäästölähteiden lisäksi vaikuttavat sisäilman suhteellinen kosteus ja lämpötila sekä tilan ilmanvaihdon tehokkuus, ilman liikkeet, sisä- ja ulkoilman väliset paine-erovaihtelut ja tilan käyttäjät. Rakenteen emissioihin vaikuttavat runkorakenne, tasoite, liima, lattiapäällyste ja olosuhdevaihtelut. (Keinänen, 2013). Noin puolet asuntojen sisäilman VOC-yhdisteiden pitoisuuksista aiheutuu rakennusmateriaaleista ja puolet emittoituu muun muassa huonekaluista, tekstiileistä, puhdistusaineista, kosmetiikasta sekä asukkaista ja kotieläimistä. (Metiäinen, 2012.) Sisäilman VOC-näytteenotto tehdään pääsääntöisesti ISO standardin mukaisesti. VOC-näytteiden tulosten tulkinta edellyttää tarkkoja tietoja rakenteesta, materiaalityypistä, kosteuspitoisuudesta ja rakenteen iästä. Mittausepätarkkuus tulee huomioida mittaustavan valinnassa ja tulosten tarkastelussa. VOC-mittausten näytteenoton ja analyysin mittausepävarmuus on noin ±30 % ja kenttämittauksissa mittausvirhe on vielä suurempi. VOCnäytteenotto sisäilmasta ei ole riittävä menetelmä sisäilmaongelman poistumisen varmentamiseksi, mutta sitä voidaan käyttää korjausten jälkeisessä sisäilman laadun seurannassa ja verrata tuloksia mahdollisesti ennen korjauksia saatuihin mittaustuloksiin. (Keinänen, 2013; Pitkäranta, 2016.) 37

39 4. YHTEENVETO JA POHDINTAA Opinnäytetyössä selvitettiin menetelmiä, joiden avulla voidaan varmentaa sisäilmakorjausten onnistuminen. Sisäilmaongelmien korjaaminen on usein haasteellista, eikä sisäilmakorjauksissa aina onnistuta poistamaan ongelman aiheuttajaa ja rakennukseen voi jäädä sisäilmaongelmia aiheuttavia tekijöitä. Epäonnistuneissa korjausprojekteissa sisäilmaongelmat yleensä jatkuvat tai uusiutuvat pian korjausten jälkeen. Ongelmien syynä voi olla teknisesti epäonnistuneet tai väärin kohdistetut ja/tai liian suppeat tutkimukset ja korjaukset, sisäilmaongelmaprosessin toimintatapoihin liittyvät ongelmat ja tilojen käyttäjien yksilölliset ominaisuudet. Selvitysvaiheessa esiintyy usein erilaisia ongelmia ja suunnittelijoiden toiminnassa esiintyy myös ajoittain puutteita. Sisäilmaongelman selvittäminen ja korjaaminen on pitkä prosessi ja käyttäjien oleskelu korjausten viereisissä tiloissa korjausten aikana vaikeuttaa ja hidastaa prosessia. Tällöin on erityisen tärkeää, että korjausten aikaiset suojaukset ja laadunvarmistus onnistuvat ja käyttäjiä tiedotetaan ja viestintä on aktiivista ja vuorovaikutteista koko korjausprosessin ajan ja korjausten jälkeen. Sisäilmaongelmien poistumisen ja korjausten tekninen onnistuminen riippuu siitä, onko sisäilma-ongelmien aiheuttaja tunnistettu, tehty laadukkaat suunnitelmat ja onko korjaukset toteutettu suunnitelmien mukaan. Ongelmallisissa sisäilmakohteissa käyttäjät voivat tuntea epäluottamusta ongelmaa ratkaiseviin tahoihin, mikä voi johtua esimerkiksi osissa tehdyistä korjauksista ja korjaushankkeen pitkittymisestä. Näissä tilanteissa luottamuksen saavuttaminen voi olla haasteellista. Opinnäytetyössä tarkasteltiin korjausten onnistumisen kannalta kriittisiä vaiheita hankkeessa ja esitetään, kuinka sisäilmakorjausprojektin onnistuminen saataisi varmennettua. Sisäilmakorjaushankkeissa laadunvarmistus ja korjausten onnistumisen varmentaminen on tärkeää ja tulee tehdä koko korjausprosessin ajan, jotta voidaan varmistaa sisäilmaongelmien aiheuttajien poistuminen. Tilaaja valitsee korjaushankkeeseen kokeneet ja asiantuntevat kuntotutkijat, suunnittelijat, urakoitsijat, valvojat sekä projektihenkilöt, jotka yhteistyössä keskenään varmistavat toimillaan korjausten onnistuneen lopputuloksen. 38

40 Työmaavalvonta on paras keino varmentaa sisäilmakorjaushankkeen onnistuminen ja valvojien toiminta on korjaushankkeen onnistumisen kannalta merkittävää. Valvojalla tulee olla riittävästi tietoa sisäilma-asioista sekä aiempaa kokemusta sisäilmakorjauksista. Sisäilmakorjauksia tekevillä urakoitsijoilla tulee olla tietämystä ja kokemusta sisäilma-asioista sillä, jos urakoitsija ei ymmärrä sisäilmakorjausten tarkoitusta, voidaan korjaukset tehdä väärin tai puutteellisesti. Työnaikaista korjausten onnistumisen varmentamista tehdään erilaisilla laadunvarmistustoimenpiteillä, valvonnalla, katselmuksilla sekä erilaisilla mittauksilla ja tutkimuksilla. Kriittisiä vaiheita ovat muun muassa vaurioituneiden rakenteiden ja materiaalien riittävän laaja-alainen poisto sekä kastuneiden rakenteiden riittävä kuivatus. Tavoitteena on, että ongelma tutkitaan ja löydetään syyt sekä suunnitellaan ja tehdään korjaukset suunnitelmien mukaan. Vaikka kaikki vaiheet tehtäisiin mahdollisimman hyvin, ei se aina takaa lopputuloksen onnistumista. Sisäilmaongelmaisen rakennuksen korjausprosessin tavoitteena on lähtökohtaisesti poistaa sisäilmaongelman aiheuttajat, korjata rakenteet niin, että vauriot eivät uusiudu ja käyttäjien oireilu loppuu. Korjaushanke on onnistunut, kun korjaukset ovat teknisesti toimivia ja suunnitelmien mukaan tehty. Tämä voidaan todentaa huolellisen valvonnan ja dokumentaation avulla sekä erilaisilla kohteessa tehtävillä tarkastuksilla ja mittauksilla. Kohteessa tehtävät takuu- ja jälkitarkastukset varmentavat osaltaan korjausten onnistumista. Jälkiseurantaa tehdään harvoin, vaikka ongelmallisissa sisäilmakohteissa seurannalla voitaisi saada hyödyllistä tietoa kohteen sisäilman laadusta ja taloteknisten järjestelmien toimivuudesta. Jälkiseurannalla saadaan lisäksi tietoa korjausten pitkäaikaiskestävyydestä silloin, kun seurantajakso on riittävän pitkä. Korjausten jälkiseurantamenetelmiä ovat esimerkiksi käyttäjille pidettävä sisäilmastokysely, olosuhteiden jatkuvakestoinen mittaus, sisäilmanäytteiden otto, rakenteiden ilmatiiviyden pysyvyyden tarkistus merkkiainekokeilla ja kosteuksien havainnointi. Jälkiseurantamittauksista saatava tieto on hyödyllistä taloteknisten järjestelmien asetusten säätämisessä, mikä voi isossa kohteessa kestää useita kuukausia. Jälkiseurannan ajankohdat ja määrä määritellään kohdekohtaisesti. Yleensä ensimmäinen jälkiseurantajakso tehdään noin 2 kk kuluttua tilojen käyttöönotosta, jolloin saadaan tietoa esimerkiksi taloteknisten järjestelmien, kuten ilmanvaihdon toimivuudesta ja sitä, ovatko 39

41 säätöarvot suunnitelmien mukaiset. Toinen jälkiseurannan ajankohta voidaan ajoittaa tehtäväksi ennen kohteen 2-vuotistakuutarkastusta, jolloin havaitut puutteet voidaan mahdollisesti korjauttaa urakkaan kuuluvana. Rakenteiden ilmatiiviyden parantamisen jälkiseurantaa suositellaan tehtäväksi myöhemminkin, kuten 5 vuoden jälkeen käyttöönotosta. Käyttäjien kokemus tilojen sisäilmasta on merkittävä korjausten onnistumisen arviointiperuste. Arvioitaessa korjausten onnistumista käyttäjien kokemusten perusteella, tulee ottaa huomioon, että osa käyttäjistä voi olla herkistyneitä sisäilmaongelmille ja täysin oireettomaan tilanteeseen ei välttämättä päästä. Tutkimusten perusteella on määritetty normaalitaso erilaisten oireiden esiintymiselle ja vertaamalla sisäilmakyselyn tuloksia mahdolliseen korjauksia edeltäviin sisäilmakyselyn tuloksiin, voidaan arvioida oireilun yleisyyttä korjausten jälkeen. Sisäilmakyselyjen tulkinnassa keskimääräisen terveen sisäilmaston normaalina oiretasona voidaan pitää 10 prosentin oireilua ja realistinen tavoite on, että 95 prosenttia tilojen käyttäjistä pystyy työskentelemään tiloissa korjauksen jälkeen. Käytettäessä käyttäjien oireilua ja sisäilmaston kokemuksia sisäilmakorjauksen onnistumisen arvioinnissa, tulee kohteesta olla vertailutietoa tilanteesta ennen korjausta. Korjausta ennen ja jälkeen tehtävät sisäilmakyselyt kannattaa tehdä samaan vuodenaikaan, jolloin pystytään vähentämään ulkoisten tekijöiden aiheuttamaa vaikutusta tuloksiin. Jälkiseurantaa tehdään vielä melko vähän, mutta kokemusten perusteella jälkiseuranta on osoittautunut varsin hyödylliseksi työkaluksi, jolla voidaan viestiä käyttäjille, että korjaukset ovat onnistuneet ja kiinteistöstä pidetään huolta myös korjaustoimenpiteiden jälkeen. Toisaalta todettuihin puutteisiin voidaan reagoida nopeasti. Sisäilmaongelmien onnistunut hoitaminen edellyttää kaikkien osapuolten sitouttamista ja vastuuttamista hankkeeseen. Sisäilmakorjaushankkeessa tulee varmistua riittävistä resursseista, asiantuntijoiden osaamisesta, riittävistä ja oikein kohdistetuista tutkimuksista, oikeiden johtopäätösten tekemisestä, suunnittelun ohjaamisesta, oikeiden asioiden korjaamisesta, korjaustöiden valvonnasta, seurannasta ja ylläpitoaikaisen huollon asianmukaisesta organisoinnista ja riittävästä vuorovaikutteisesta viestinnästä. 40

42 5. KIITOKSET Haluan kiittää työyhteisöäni rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen ja tämän opinnäytetyön mahdollistamisesta. Erityisesti haluan kiittää Miia Pitkärantaa ja Katariina Lainetta, jotka ovat ohjanneet ja opastaneet minua työssäni. Kiitän myös Katja Tähtistä, jolta sain lopputyöhöni rakentavia kommentteja. Lisäksi suuret kiitokset kaikille opinnäytteen luomistyössä mukana olleille, jotka ovat kannustaneet ja tukeneet minua työssäni ja edesauttaneet osaltaan ammattitaitoni ja osaamiseni kasvamista. Taija Poutiainen Espoo

43 6. LÄHDELUETTELO Alenius H, Haahtela T, Hakulinen A, Harju T, Hirvonen M-R. Majvik II-suositus, Kosteusvauriomikrobeihin liittyvien oireiden selvittely. Suomen Lääkärilehti 7/2007. Asikainen V. Sisäilmaongelmaisten koulurakennusten korjaaminen, Osa 1, Kiinteistön omistajan opas sisäilmaongelmaisten koulurakennusten kunnon tutkimiseen ja korjaushankkeisiin. Espoo, Hongisto L. Kaksoislaattapalkiston korjausmenetelmät sisäilman laadun parantamiseksi. RTAopinnäytetyö, Helsinki, Kankainen J, Junnonen J. Laatuajattelu ja rakennustyömaan laatutoiminnot. Rakennustieto Oy, Helsinki, Keinänen H. Hyvät tutkimustavat betonirakenteisten lattioiden korjaustarpeiden arviointiin. Itä- Suomen yliopisto, RTA-opinnäytetyö, Kuopio, Kiviniemi M. Korjaushankkeen laatusuunnitelmat. Valtion teknillinen tutkimuskeskus. VTT tiedotteita 1849, Espoo, Kollanen T. Sisäilman kuitukorjaukset. RTA-opinnäytetyö. Helsinki, Kukkonen E. Kuivaketju10 vie parempaan sisäilman laatuun. Sisäilmauutiset , SIY Sisäilmatieto Oy, Espoo, Koski H, Pasanen P, Linnainmaa M. Ohjeita korjausrakentamisen pölyntorjuntaan. Putusatutkimushanke. VTT, Itä-Suomen yliopisto ja Työterveyslaitos, Lahtela S. Lahden tilakeskuksen tilaajaohje sisäilmaongelmista johtuvien korjausten toteuttamiseen. Rakennuttajakoulutus RAPS 37 projektityö, Aalto PRO, Lahtinen M. Lappalainen S, Reijula K, Sisäilman hyväksi, Toimintamalli vaikeiden sisäilmaongelmien ratkaisuun. Vammalan kirjapaino, Vammala, Laine K. Miten viestin onnistuneesti sisäilmahankkeessa. Sisäilmastoseminaari 2016, Helsinki, Laine K. Rakenteiden ilmatiiviyden parantaminen sisäilmakorjauksessa. Itä-Suomen yliopisto. RTA-opinnäytetyö, Kuopio, Laki maankäyttö- ja rakennuslain muuttamisesta 41/2014 Lammi T. Epäpuhtauksien hallinta rakenteiden alipaineistuksen avulla. RTA-opinnäytetyö, Helsinki,

44 Lappalainen S, Reijula K, Tähtinen K, Latvala J, Holopainen R, Hongisto V, Kurttio P, Lahtinen M, Rautiala S, Tuomi T, Valtanen A. Ohje työpaikkojen sisäilmasto-ongelmien selvittämiseen. Työterveyslaitos, Helsinki, Leivo V (toim). Opas kosteusongelmiin Rakennustekninen, mikrobiologinen ja lääketieteellinen näkökulma. Tampereen teknillinen korkeakoulu, talonrakennustekniikka, Tampere, Levänen O. Sisäilmakorjausprojektin onnistumisen varmentaminen ja laadunvarmistus. Diplomityö, Aalto-yliopisto, Espoo, Maankäyttö- ja rakennuslaki 132/1999, kumottu muutoksella 14/2014. Maankäyttö- ja rakennusasetus 895/1999. Metiäinen P. VOC-yhdisteiden tulkinta asumisterveystutkimuksissa. Ympäristö ja terveys - lehti nro 5-6/2012. Outinen K. Kosteus- ja hometalkoot, Yhteenveto toimenpideohjelmasta Helsinki, Pitkäranta M (toim). Ympäristöopas 2016, Rakennuksen kosteus- ja sisäilmatekninen kuntotutkimus. Ympäristöministeriö, Hansaprint Oy, Turenki, Rakennusteollisuus RT Oy. Työmaan laadunvarmistus, tarkastukset ja mittaukset, Ratu S Rakennustieto Oy. Betonin suhteellisen kosteuden mittaaminen, RT Rakennustieto Oy. Pölyntorjunta rakennustyössä, Ratu 1225-S suunnitteluohje Rakennustieto Oy. Sisäilmaongelmat ja niiden tutkiminen. Rakentajan kalenteri 2017, Meedia Zone oü, Viro, Rakennustietosäätiö RTS. Sisäilmasto-ongelman selvittäminen, Tilaajan ohje, RT Rakennustietosäätiö RTS. Tilaajan ohje sisäilmaongelman ratkaisemiseen asuntoosakeyhtiössä, RT Rakennustietosäätiö RTS. Sisäilmastoluokitus Sisäympäristön tavoitearvot, suunnitteluohjeet ja tuotevaatimukset. Helsinki, Salonen H, Lappalainen S, Lahtinen M, Holopainen R, Palomäki E, Koskela H, Backlund P, Niemelä R, Pasanen A-L, Reijula K. Toimiston sisäilman tutkiminen. Työterveyslaitos, Helsinki,

45 Salonen H, Lahtinen M, Lappalainen S, Holopainen R, Pietarinen V-M, Palomäki E, Karvala K, Tuomi T, Reijula K. Kosteus ja homevauriot - ratkaisuja työpaikoille. Lönnberg Print & Promo, Helsinki, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto, Valvira. Asumisterveysasetuksen soveltamisohje. Ohje 8/2016. Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista 545/2015. Helsinki, Suomen Yliopistokiinteistöt Oy, SYK. Sisäilmakäsikirja, Tampere, , päivitetty Säteri H. Ympäristöministeriön ohje rakennustyönsuorituksesta ja valvonnasta. Helsinki, Tiili M, Palomäki T. Koulujen ja päiväkotien sisäilmakorjaukset. Arviointimuistio, Helsingin kaupunki, Torikka K, Hyypöläinen T, Mattila, J, Lindberg R. Kosteusvauriokorjausten laadunvarmistus, TTKK, Rakennustekniikan osasto, Tampere, Työterveyslaitos. Kooste toimistoympäristöjen epäpuhtaus- ja olosuhdetasoista (rakennuksissa, joissa on koneellinen ilmanvaihto), joiden ylittyminen voi viitata sisäilmasto-ongelmiin. Helsinki, päivitetty Työterveyslaitos. Ilmanvaihtojärjestelmän puhtauden tutkiminen. Helsinki, Tähtinen K, Aalto L, Pietarinen V-M, Lappalainen S, Holopainen R, Palomäki E, Kuokkanen J. Arvorakennusten käytettävyys ja hyvät korjauskäytännöt, Työterveyslaitos, Tähtinen K, Lappalainen S. Tilaajan ohje sisäilmasto-ongelman selvittämiseen, Työterveyslaitos, Valtioneuvoston asetus asbestityön turvallisuudesta 798/2015. Helsinki,

46 45 Liite 1