Opinnäytetyö. Rakennusterveysasiantuntija, RTA Leena Stenlund HOMEKOIRATARKASTUS. ohjeet jatkotutkijalle

Transkriptio

1 Opinnäytetyö Rakennusterveysasiantuntija, RTA Leena Stenlund HOMEKOIRATARKASTUS ohjeet jatkotutkijalle 0

2 Tiivistelmä Työn tavoitteena on lisätä homekoiratarkastuksia tilaavan tahon ja homekoiran jälkeen kohteeseen tulevan jatkotutkijan ymmärrystä homekoiratyöstä, koiran käytön rajoituksista ja homekoiratyön hyödyistä. Homekoiran käynnin jälkeen tarvitaan kohteessa jatkotutkimuksia, joten jatkotutkijan on tärkeää osata havainnoida koiran ilmaisukohtia niin, että kohtiin voidaan valita oikeat jatkotoimenpiteet ja vaurion tai hajun syy selviää. Homekoiran käyttömahdollisuudet ovat laajat, tavoitteena on lisätä tietoa homekoiran käytön erilaisista mahdollisuuksista. Eniten homekoiraa käytetään yksityisasunnoissa vaurioiden paikantamiseen, mutta käyttö on monipuolistunut erilaisiin kohteisiin ja käyttötarkoituksiin. Homekoira-alaa voidaan viedä eteenpäin tuottamalla jatkotutkijoille ja homekoiraa käyttäville tahoille asiantuntijanäkemystä, julkaisuja ja asiallista tietoa homekoiran käytöstä. Näin voidaan saada lisättyä laatuvaatimuksia ja läpinäkyvyyttä homekoiratyöhön. 1

3 Abstract The objective of this thesis is to increase the understanding of using mould detection dogs and the limitations and the benefits of using them. After an inspecion by a mould detection dog, further inspections have to be carried out, so it is important that the building investigator is able to correctly observe the places indicated by the dogs so that the relevant inspections can be chosen and the cause of the damage or smell can be established. There are many opportunities for utilizing mould detection dogs and the secondary objective is to increase the knowledge of potential uses. Mould detection dogs are mostly used in locating damages in private homes, but utilization has diversified into different locations and uses. The mould detection dog trade can be developed by producing expert insight, literature and factual knowledge on the use of mould detection dogs. By doing this it is possible to increase the quality requirements and transparency of using mould detecting dogs. 2

4 Sisällysluettelo Tiivistelmä... 1 Abstract... 2 Sisällysluettelo Johdanto Homekoiran käyttö Käyttötarkoitus Tarkastukset asuinrakennuksissa Tarkastukset suurissa kiinteistöissä Tarkastus saneerauskohteissa Tarkastus asuntokauppakohteissa Hyödyt laajassa sisäilmatutkimuksessa Kosteusmittaukset Rakenneavaukset

5 4.6.3 Mikrobianalysointi Aistinvarainen havainnointi Homekoiran työskentely Etsintätyö Koiran ilmaisu Vaurion laajuus Hajut eri korkeuksista Huonetilan kalusteet Huonetilan muoto ja rakenteelliset ominaisuudet Homehtuneet tavarat ja kalusteet Kukkamulta ja takkapuut Roska-astiat ja viemärit Kylpyhuoneen pintahome ja laatoitus Puhdistetut pinnat Lääkkeet ja lääkekaapit Sisätilojen muut hajut

6 5.14 Ilmanvaihdon ominaisuudet Haju ja sen ominaisuudet Homeen tunnistaminen ja hajukuva Hajun kulkeutuminen rakenteiden läpi Itiöt ja partikkelit Muut hajut Homekoiraohjaajan ja homekoiran osaaminen Ohjaajan pätevyys Raportointi Homekoiran ominaisuudet Homekoiran havainnointiin vaikuttavat asiat Hajun aistittavuus ja ympäristön olosuhteet Mikrobikasvuston olosuhteet Ilman virtaukset Paine-ero Homekoiran rajoitukset

7 9.1 Koirayksilöiden erot Vaurion tarkka kohta ei löydy Vauriota ei löydy koiran ilmaisukohdasta Koira ei löydä vauriota Koiran havainnon merkittävyys Havaintokohdat rakenteissa ja tarvittavat toimenpiteet Jatkotoimenpiteiden valinta Ilmavuodot ja rakenteelliset epätiiveydet Ilmanvaihto Sisäilman ja pintojen olosuhdemittaukset Rakenneavaukset ja mikrobinäytteenotto Kosteusmääritykset Jatkotoimenpiteitä tekevä taho Omakotitalo Taloyhtiö Kiinteistön omistajataho, manageri

8 11 Esimerkkikohteita Esimerkkirakennus Esimerkkirakennus Esimerkkirakennus Esimerkkirakennus Esimerkkirakennus Esimerkkirakennus Esimerkkirakennus Esimerkkirakennus Esimerkkirakennus Esimerkkirakennus Esimerkkirakennus Esimerkkirakennus Lopputyön kuvaus ja pohdinta Kirjallisuusluettelo

9 1 Johdanto Tähän rakennusterveysasiantuntijakoulutuksen lopputyöhön on koottu tietoa homekoiran käytöstä, homekoiran havaintoihin vaikuttavista syistä, tarvittavista jatkotutkimuksista ja homekoiran tekemien havaintojen merkityksen arvioinnista. Tavoitteena on lisätä tietoutta homekoiratyöstä. Homekoiran avulla voidaan paikantaa sisätilaan tulevia mikrobikasvuston hajuja. Homekoiratarkastuksen jälkeen tilaa tutkivan henkilön on ymmärrettävä homekoiran käytön perusteet ja rajoitukset, sekä homekoiran toimintatapa. Koira ilmoittaa kohdan mistä haju tulee sisätilaan. Kohteeseen koiran jälkeen saapuvalle jatkotutkijalle, remontoijalle, mittaajalle, näytteenottajalle, korjaussuunnittelijalle tai jatkotoimenpiteiden tarpeita arvioivalle isännöitsijälle voi jäädä koiran havaitsemien kohtien tarkastaminen, sopivien toimenpiteiden valitseminen ja korjaussuunnittelu. Terveystarkastaja voi ottaa kantaa tilan mahdolliseen terveyshaittaan. Homekoiran havaintoihin vaikuttavat ilman virtaukset, rakenteiden ja materiaalien ominaisuudet sekä niiden asennustapa, rakenteiden tiiveys, ilmanvaihdon toiminta, painesuhteet sekä mikrobikasvustojen monet ominaisuudet. Jatkotutkijan tulee osata arvioida homekoiran tekemien ilmaisujen merkitystä ja kohtiin sopivia jatkotoimenpiteitä. 2 Homekoiran käyttö 4.1 Käyttötarkoitus Homekoiran avulla voidaan paikantaa rakenteiden sisällä tai materiaalien pinnoilla olevaa mikrobikasvustoa, ilmavuotojen kautta maaperästä tai kauempaa tulevia hajuja. Homekoiran on mahdollista haistaa huomattavan pieniä hajumääriä, sillä koiran hajuaisti on kymmeniä tuhansia kertoja parempi kuin ihmisen hajuaisti. Ilman laadun mittauksilla voidaan havaita sisäilman sisältämiä toksiineja, VOC-yhdisteitä (haihtuvat orgaaniset yhdisteet) ja muita merkkejä mikrobikasvustosta, mutta homekoira on ainoa pintoja rikkomaton menetelmä, joka pystyy paikantamaan vaurion tarkempaa paikkaa ja 8

10 mahdollisesti laajuutta. Homekoiran tekemä tarkastus ei kuitenkaan ole luonteeltaan poissulkeva, eli jos koira ei havaitse hajua rakennuksessa, ei voida poissulkea vaurion mahdollisuutta. Homekoiran tekemä työ on yksi apuväline sisäilmaan pääsevien mikrobikasvuston hajujen paikantamisessa. Homekoiran työskentelyyn kuuluu aina epävarmuustekijöitä, jotka tulee ottaa huomioon koiran tekemien havaintokohtien merkitystä ja jatkotoimenpiteitä arvioidessa. Homekoiratarkastuksia tehdään kaikenlaisiin lämpimiin ja puolilämpimiin sisätiloihin, missä mikrobikasvuston on mahdollista kasvaa. Ulkotiloja, kylmiä varastoja, ryömintätilaisia tai maapohjaisia (esim. kallio-/sora-/hiekkapohja) kellaritiloja ei ole suositeltavaa tarkistaa homekoiran avulla, sillä tiloissa voi olla normaalitilassa runsaasti mikrobeita. Lämmittämättömissä ulkotilaan yhteydessä olevissa tiloissa, kuten varastotiloissa ja rakennuksen ulkolaudoituksessa voi olla mikrobikasvustoa pinnoissa ilman, että siitä olisi välttämättä haittaa sisätiloissa. Yläpohjassa, eristetilassa ja rakenneosien ulkopuolisiin laskettavissa osissa, on asumisterveysohjeen mukaan sallittua olla mikrobikasvustoa, jos mikrobikasvuston hajua ei pääse sisätilaan. Yläpohjatilan tai eristetilan tutkiminen homekoiran avulla ei yleensä ole tarvittavaa, tai edes mahdollista koiran työskentelyn ja turvallisuuden kannalta, mutta tietyissä tilanteissa näiden tilojen jonkinlainen tarkastaminen voi olla mahdollista myös koiran avulla. Yläpohjan ja ryömintätilaisen alapohjatilan tarkastaminen on osa rakennuksen huoltotoimenpiteitä, jotka kuuluvat asukkaan tai huoltoyhtiön tehtäviin. Käytännössä homekoiran avulla tarkastetaan vain lämpimät tai puolilämpimät sisätilat. Homekoiratarkastuksia tehdään kaikenlaisiin asuinrakennuksiin kerrostaloasunnoista omakotitaloihin, myös vapaa-ajanrakennuksiin, kesämökkeihin, halleihin, liikuntatiloihin, terveyskeskuksiin, sairaaloihin, teattereihin, jäähalleihin, kouluihin, päiväkoteihin, liiketiloihin ja työ- sekä toimistotiloihin. Homekoiratarkastus on mahdollista myös asuntoautossa, henkilöautossa tai linja-autossa, joissa sisäverhoilussa tai sen alla rakenteissa oleva mikrobikasvusto voi aiheuttaa terveysoireita aivan kuin asuntojenkin sisätiloissa. Kaikenikäiset rakennukset ovat alttiita mikrobivauriolle, tosin eri vuosikymmenten rakennuskannassa on erilaisia riskirakenteita ja mahdollisia vauriorakenteita. Homeen ilmaantuminen ei katso rakennuksen käyttötarkoitusta tai ikää, riittää että rakennuksessa on 9

11 edellytykset homeen kasvulle. Homekoiratarkastuksia tehdään sekä vanhempaan, jopa luvun asuntokantaan, että juuri valmistuneisiin tai valmistumassa oleviin rakennuksiin. 4.2 Tarkastukset asuinrakennuksissa Homekoiraa käytetään usein ensimmäisenä selvityskeinona asuinrakennuksissa, kun epäillään homevauriota. Asukas oireilee tai on havainnut jälkiä sisäpintojen materiaaleissa, ja haluaa selvittää asiaa. Haju on aina varoitusmerkki mahdollisesta ongelmasta, mutta hajun alkuperä tai kohta ei ehkä ole selvillä. Mikrobikasvusto ei välttämättä haise lainkaan, joten raikas hajuton ilma asunnossa ei poissulje vaurion mahdollisuutta. Tyypillisesti asukas on havainnut tunkkaista hajua jossain kohdassa asuntoa, mutta ei tiedä miten asiassa tulisi edetä tai mistä tarkalleen haju johtuu. Asukkaalla saattaa olla pidempiaikaista oireilua, tai oireiden syitä on alettu selvittää. Homekoiran käynnin jälkeen asukkaan on selvitettävä koiran ilmaisemia kohtia, jotta päästään tekemään jatkotöitä, kuten tutkimistyötä, purkutyötä ja korjaussuunnittelua. 4.3 Tarkastukset suurissa kiinteistöissä Yleensä kiinteistön omistaja, isännöitsijä tai kiinteistömanageri haluaa selvittää tarkemmin kiinteistön kuntoa. Homekoiratarkastuksia tehdään toimistotaloihin, kouluihin, päiväkoteihin, sairaaloihin, halleihin, varastotiloihin, tuotantotiloihin ja liikekiinteistöihin, kaikkialle missä on lämmintä tai puolilämmintä sisätilaa. Tyypillisesti kohteessa on ollut eri asteisia sisäilmaongelmia pitkään, jopa vuosia tai vuosikymmenen, joku tekijä on saattanut aiheuttaa ongelman tai ongelmat ovat tulleet vähitellen ja ajan mittaan pahentuneet. Erilaisia tutkimuksia on voitu tehdä vuosien aikana lukemattomia, jotain on ehkä korjattukin, mutta tilankäyttäjien oireilu jatkuu edelleen. Oireilua voi olla vain osalla tilankäyttäjistä, oirekuva voi olla vaihteleva. Osa työntekijöistä tai tilankäyttäjistä eivät pysty olemaan tiloissa, työntekijöiden työhuoneita on voitu vaihtaa keskenään tai työntekijöitä on sijoitettu väistötiloihin tai muihin yksiköihin. Joskus työntekijöiden työmoraalin puutetta tai psyykkisiä ongelmia mietitään oireilun syyksi. Sisätiloista on saatettu havaita ilman mikrobimittauksilla kohonneita, rajaarvot ylittäviä mikrobimääriä, mutta mikrobilähdettä ei ole pystytty löytämään. Tällöin 10

12 erityisesti homekoirasta on usein apua ongelmakohtien löytämisessä, jotta korjaustoimenpiteet tai selvitystyöt saadaan kohdennettua oikein. Uusissa kiinteistöissä voi tilankäyttäjillä olla oireilua jo pian rakennuksen valmistumisen jälkeen. On tavallista, että alle vuoden ikäisessä rakennuksessa voidaan havaita hajuja tai tilankäyttäjillä voi olla oireilua johtuen uusista materiaaleista, jolloin kyse voi olla VOCyhdisteistä. Oireilun syynä voi olla mikrobikasvusto johtuen rakennusaikaisesta kosteudesta, rakennusvirheestä tai muusta rakennusaikaisesta kosteudesta. Nykyään homekoiraa käytetään suurissa kiinteistöissä myös alkuselvityksissä selvittämään korjaustarpeita. Jos erityisesti epäillään homevauriota hajun tai rakenteiden perusteella, voidaan homekoiran avulla saada lisätietoa mikrobiperäisten hajujen pääsystä sisätilaan. Homekoiran tekemien havaintojen perusteella jatkotutkimukset voidaan kohdentaa oikein, ja saadaan parempi kuva mahdollisten ongelmien syystä ja laajuudesta. Homekoiraa käytetään kiinteistöissä myös ennakoivissa sisäilmatarkistuksissa, joissa tarkastus tehdään ilman että tilassa olisi erityisiä viitteitä ongelmista. Kiinteistön hyvä sisäilma on yksi osa kiinteistön käytettävyyttä ja arvoa, ja suuri tekijä mietittäessä kiinteistöä osto- tai sijoitusmielessä. Ennakoivaa sisäilmatarkastusta suositellaan tehtäväksi osana kiinteistön korjaustarveselvitystä ja kuntoselvitystä. Näin kiinteistöstä saatavasta tuotosta voi saada paremman kuvan. 4.4 Tarkastus saneerauskohteissa Homekorjauskohteissa homekoiran avulla voidaan selvittää vauriokohdan laajuutta tai vaurioiden lukumäärää jo ennen kuin tehdään laajempaa korjaussuunnittelua, avataan rakenteita tai suunnitellaan muiden tilojen käyttömahdollisuuksia remontin aikana. Etenkin jos rakenteita on jo osittain avattu tutkimuksia varten tai purkutoimenpiteinä, koira pääsee helposti haistelemaan aukinaisten rakenteiden sisältä ja vaurion paikannus on helpompaa. Jos vauriokohta on tiedossa, vaurioituneet materiaalit voidaan poistaa ennen koiran käyntiä, jolloin koira voi tarkistaa korjauksen onnistumista ja korjauslaajuuden riittävyyttä. Homekorjauksen jälkeen, voidaan tehdä homekoiratarkastus heti ja esimerkiksi muutaman vuoden välein, jolloin päästään seuraamaan korjauksen onnistumista ja korjausten ajallista 11

13 kestävyyttä ja vaurion mahdollista uusimista. Erityisesti, jos riskirakennetta tai vaurioitunutta rakennetta ei jostain syystä korjata, säännöllinen kohdan tutkinta on tärkeää. Rakenteiden tiivistäminen tai jonkinasteinen kapselointi ovat joskus osa homekorjausta. Tällöin tiivistyksen onnistumista voidaan tarkistaa homekoiran avulla. Tiivistyskorjaus ei ole pitkäikäinen ratkaisu, sillä tiivistettävät rakenteet saattavat liikkua tai eivät ole alun perinkään sopivia tiivistystä ajatellen, läpivientikohdat voivat olla haastavia tiivistettäviä tai tiivistystyötä ei tehdä riittävän huolellisesti. Tiivistyskorjauksen toimivuutta on hyvä tarkistaa muutaman vuoden välein, esimerkiksi homekoiran avulla. Tällöin voidaan saada tietoa siitä, pääseekö sisäilmaan mikrobikasvustosta hajuja, joka on olennaista tiivistyskorjauksen onnistumisen kannalta. Jos tiivistys- tai kapselointimateriaali ei ole riittävän kaasutiivistä, mikrobikasvuston tuottamat aineenvaihduntaatuotteet voivat päästä materiaalin läpi. Läpäisyaika riippuu toksiinin tai mikrobin aineenvaihduntatuotteen ja tiivistysmateriaalin kemiallisesta ja fysikaalisesta rakenteesta. Paksuistakin muoveista tulee ajan kanssa aineenvaihduntatuotteiden haju läpi, käytännössä esimerkiksi paksu metallikerros tai lasi ovat riittävän kaasutiiviitä estämään mikrobien tuottamien aineenvaihduntatuotteiden pääsyn kokonaan läpi. Jos mikrobivaurio on hankalasti vaihdettavissa tai massiivisissa rakennusmateriaaleissa, kohde on suojelukohde tai kokonaisvaltainen korjaaminen tulisi liian kalliiksi, voidaan tehdä tiivistämistä tai kapselointia rakenteisiin. Tiivistäminen on joskus ainoa mahdollinen vaihtoehto rakenteiden vaikean korjaamistavan vuoksi, tai tiivistys tehdään ensiapuna perusteellisempaa korjausta tai väistötiloja odottaessa. Tiivistettäviä rakenteita voi olla esimerkiksi ulkoseinän, yläpohjan, alapohjan liittymien ja läpivientikohtien rajapinnat. Myös suurempia pintamateriaaleja (seinäpinta, lattiapinta) voidaan kapseloida suurelta pinnaltaan, jotta mikrobikasvuston aineenvaihduntatuotteet tai muut haitalliset aineet eivät pääse sisätilaan rakenteen läpi. Tiivistystyön suoritus on usein haastavaa ja tiivistyksen onnistumisesta ei ole takeita. Homekoiran avulla voidaan tutkia tiivistämisen tai kapseloinnin onnistumista, tehdä tiivistystyön laadunvarmistusta ja tutkia tiivistysrakenteen pidempiaikaista toimivuutta. Kerroksellisen välipohjarakenteen sisätäyttö voi olla orgaanista materiaalia, joka helposti vaurioituu kastuessaan. Materiaalissa itsessään voi olla jo vauriotumattomanakin omaa mikrobikasvustoa johtuen täyttömateriaalista (turve, sammal), mutta vanhassa materiaalissa 12

14 kasvustojen pitäisi olla kuolleita vuosikymmenien kuivuudessa. Jos täyttömateriaaliin pääsee riittävästi kosteutta, uusi mikrobikasvusto lähtee usein nopeasti kasvuun ravinteikkaassa materiaalissa. Usein kerroksellisen rakenteen täyttömateriaalien vauriot löytyvät todennäköisimmin ulkoseinien läheisyydestä tai märkätilojen ja läpivientikohtien kohdalla. Homekoiran avulla voidaan kartoittaa sisätilaan pääseviä mikrobikasvuston hajuja kerroksellisen rakenteen sisätäytön vauriosta. Tällöin voidaan havainnoida vaurioiden laajuutta ja ilmareittejä sisätilaan. Jos välipohjarakennetta päädytään tiivistämään, tiivistyskorjauksen laadunvarmistus ja korjauksen toiminta jatkossa on varmistettava (Hongisto (2016)). Tätä voidaan tehdä merkkiainekokein ja aistinvaraisesti, mutta myös homekoiran avulla. 4.5 Tarkastus asuntokauppakohteissa Suomalaisten suurin omaisuus on omistusasunto. Asuntoa ostettaessa ostajalla on yleensä hyvin vähäiset tiedot rakennuksesta, sen historiasta ja rakenteiden kunnosta. Myyjälläkään ei välttämättä ole kovin kattavia tietoja rakennuksesta tai käytetyistä materiaaleista. Suositeltavaa on asuntoa ostettaessa tehdä kaikki mahdolliset tutkimukset kunnosta niin, että saa mahdollisimman tarkan kuvan tarvittavista korjaustoimenpiteistä, riskirakenteiden kunnosta ja korjausvelan suuruudesta. Ennen kuntotarkastusta on hyvä teettää homekoiratarkastus, josta kuntotarkastaja saa lisätietoa omaan tutkimukseensa. Näin saadaan selville jo ennen ostopäätöksen tekoa mahdollisia ongelmakohtia ja remonttitarpeita. Mahdollisimman laajat tutkimukset asuntokaupan yhteydessä ovat myös myyjän etu. Homekoiran tekemät ilmaisukohdat on hyvä selvittää ennen kaupantekoa rakenneavauksin. Vaihtoehtoisesti voidaan kauppakirjaan kirjata esimerkiksi niin, että kaupan jälkeen ostaja selvittää koiran ilmaisemat kohdat ja jos niissä havaitaan vaurioita, myyjä vastaa niiden korjauskustannuksista. Näin voidaan tehdä, jos ei ilman suurempaa tarkistusta tai rakennusavauksia tiedetä vaurion laajuutta tai syytä, tai jos myyjä ei ole halukas avaamaan rakenteita laajemmin ennen kaupantekoa. 4.6 Hyödyt laajassa sisäilma- ja kuntotutkimuksessa Homekoiran avulla voidaan vähentää laajan sisäilma- ja kuntotutkimuksen kustannuksia, sillä toimenpiteitä voidaan homekoiran avulla kohdentaa oikeisiin kohtiin ja valita sopivat 13

15 tutkimusmenetelmät. Laajassa sisäilma- ja kuntotutkimuksessa selvitetään rakennuksen käyttöhistorian, rakennuspiirustusten ja rakenneleikkauskuvien, aiempien vauriokohtien ja korjausten, tilankäyttäjien ja huoltohenkilökunnan havaintojen, riskirakenteiden ja aistinvaraisen tarkastelun avulla niitä kohtia rakennuksessa, joita tutkitaan erilaisin mittauksin, tarkastuksin tai rakenneavauksin. Näillä tutkimuksilla pyritään saamaan kokonaiskäsitys rakennuksen tämän hetkisestä kunnosta, tapahtuneesta mahdollisesta vauriosta ja vaurion laajuudesta Kosteusmittaukset Kosteusmittauksia voidaan tehdä pinnasta laajemmalta alueelta pintakosteusosoittimella tai pistemäisistä kohdista tarkemmin porareikämittauksin. Pintakosteusosoittimella voidaan saada tietoa vain muutamien senttimetrien syvyydeltä materiaalista, porareikämittauksella poraussyvyydeltä rakenteen kosteudesta. Kosteusmittauksia varten voidaan ottaa myös näytepaloja, joista kuivaus-punnitus -menetelmällä saadaan mitattua kyseisen näytepalan kosteus. Viiltomittauksin voidaan selvittää esimerkiksi muovimaton alapuolista kosteutta. Huomioitava on, että tarkemmilla kosteusmittauksilla saadaan vain sen kohdan kosteus selville. Laajemman alueen kosteusmittauksissa on tehtävä useita erillisiä mittauksia. Myös kosteusmittauksissa on omat epävarmuustekijät ja rajoitukset laitteiden käytölle. Pintakosteusmittauksella on helpompi kartoittaa laajaa aluetta, mutta pintakosteusmittauksen tulos kertoo vain pienen kerroksen kosteudesta, ja tulokset ovat parhaimmillaan suuntaaantavia. Rakenteita rikkomattoman pintakosteusmittauksen lukemat ovat suhteellisia arvoja, eivätkä anna todellista tietoa rakenteen kosteudesta. Tulokseen vaikuttavat mm. rakenteen pinnan epätasaisuus, kosteus, rakenteen sisällä olevat putket, johdot, metalliset rakenneosat, betonilaji sekä rakenteen erilaiset materiaalikerrokset. Kosteusmittauksin voidaan paikantaa kosteita vauriokohtia, mutta kosteusvauriokohdat tai mikrobivauriot eivät ole aina jatkuvasti kosteita. Rakenteisiin voi päästä kosteutta vain tiettyinä vuodenaikoina tai vain ajoittain, jolloin mittaushetkellä ei välttämättä havaita kosteutta kohdassa. Kohtaan on voinut kastumisen vuoksi muodostua mikrobikasvusto ja kohta on sittemmin kuivunut, mutta mikrobikasvusto on jäänyt elämään pinnalle. Myös kuivuneet tai kuolleet vauriot on korjattava, kuivuneetkin vauriot voivat aiheuttaa oireilua tilankäyttäjille. Kosteusmittauksilla ei voida saada näkymään 14

16 kuivia vauriokohtia, tai syvemmällä rakenteissa olevia kosteita kohtia. Pintakosteusosoittimella voidaan saada kuiva tulos pinnasta, vaikka rakenteen sisällä olisi kosteutta. Materiaalien pinnoissa ei välttämättä ole kosteusjälkiä tai muita vauriota indikoivia merkkejä. Homekoiran avulla voidaan kohdentaa myös kosteusmittauksia niihin rakenteisiin, joissa koira havaitsee hajua vauriosta Rakenneavaukset Rakenneavauksin voidaan tarkemmin selvittää rakenteiden materiaaleja ja niiden kuntoa, rakenneavaukset ovat tärkeä osa sisäilma- ja kuntotutkimuksia. Rakenneavauksesta voidaan tehdä mikrobinäytteenottoa tai havainnoida aistinvaraisesti materiaaleja. Rakenneavaukset kohdennetaan usein niihin kohtiin, joita voidaan epäillä vaurioituneiksi. Vaurioituneita kohtia etsitään riskirakenteita, aiempia vauriokohtia ja muita havaintoja kartoittamalla. Rakenneavauksessakin on omat rajoitteensa, sen avulla voidaan saada tietoa vain juuri sen kohdan materiaalien kunnosta. Vieressä oleva vaurio voi jäädä täysin havaitsematta, jos rakenneavauksen kohdalla materiaalit ovat kunnossa. Rakenneavaukset ovat erittäin tärkeitä rakenteiden materiaalien selvittämisen ja niiden kunnon tarkastamisen kannalta, mutta rakenneavauksia olisi tehtävä riittävästi eri rakenneosiin. Käytännössä rakenneavauksia tehdään lähinnä riskirakennekohtiin ja epäiltyihin vauriokohtiin. Rakenneavauksissa rajoitteena on tarkastuksen alueen rajattu kohta ja rakenneavaukseen sopivan kohdan löytäminen. Runsas määrä rakenneavauksia antaa paremman kuvan rakenteiden kunnosta, mutta kustannukset nousevat rakenneavausten määrän noustessa. Vaurio ei välttämättä ole juuri siinä kohdassa mihin rakenneavaus kohdistuu, jolloin puhtaan kohdan avauksella voidaan saada väärää tietoa rakenteiden kunnosta. Voi myös olla, että vaurio ei välttämättä ole lainkaan riskirakennekohdassa, jolloin vaurio voi jäädä löytymättä, jos avauksia tehdään pääasiassa riskirakenteisiin ja epäilykohtiin. Kun rakenneavauksia tehdään valittuun rakenneosaan ja kohdissa havaitaan materiaaleissa mikrobikasvustoa, ei voida tehdä suuria johtopäätöksiä vaurion laajuudesta. Voi olla, että on osuttu juuri siihen ainoaan vaurioituneeseen kohtaan, ja muu rakenneosa on vaurioitumatonta. 15

17 Jos halutaan tietää vaurioituneen rakenteen laajuus, tulee avauksia tehdä useampia eri kohtiin. Homekoiran avulla voidaan kartoittaa vaurion laajuutta ja systemaattisuutta. Rakenneavauksen tarkastus on aistinvaraista, lisäksi osasta materiaaleista voidaan ottaa näytteitä mikrobiviljelyä tai muuta määritystä varten. Jos materiaalit näyttävät aistinvaraisesti olevan kunnossa ja vauriottomia, näytteitä ei välttämättä oteta. Mikrobikasvustossa ei usein ole ihmisnenään tuntuvaa hajua, eikä kasvusto välttämättä ole silmin näkyvää. Joissain materiaaleissa on vaikea havaita kasvustoa ilman tarkempia laboratoriotutkimuksia. Pelkästään ihmisaisteihin perustuvalla rakenneavauksen tarkastuksella voidaan tehdä vääriä johtopäätöksiä rakenteiden ja materiaalien kunnosta. Homekoiran avulla voidaan kartoittaa ne kohdat, joihin rakenneavaus on tarpeellista ja kannattavinta. Tämä parantaa todennäköisyyttä, että rakenneavaus kohdistuu vaurioituneeseen rakenteeseen, jolloin kustannukset pienenevät ja tutkimuksen tarkkuus paranee. Rakenneavauksia ja näytteenottoa on tehtävä homekoiran havaintokohtien lisäksi myös laajemmin, jotta saadaan kokonaisvaltainen käsitys rakenteiden kunnosta Mikrobianalysointi Rakenneavauksista voidaan ottaa eri kerrosten materiaaleista näytepaloja, joita voidaan analysoida laboratoriossa mikrobikasvuston selvittämiseksi tai lajimääritystä varten. Analysointia tehdään myös pintasivelynäytteistä, teippinäytteistä ja ilmasta tehdyistä keräysmittauksista. Asumisterveysasetuksen mukaisesti analysointi tehdään viljelymenetelmällä suoraviljelyllä tai laimennossarjamenetelmällä. Viljelymenetelmällä voidaan saada näkymään vain osa näytteen mikrobeista. Ilmanäytteenoton tulkinta on haastavaa ja tulosten luotettavuus kokonaisuudessaan epävarmaa. Mikrobikasvuston itämiseen vaikuttavat mm. kasvuston kasvukausi, itiöiden itämisaika, viljelyalusta ja kasvustolajit. Viljelyn onnistumiseen vaikuttavat lisäksi mm. näytteenoton onnistuminen ja puhtaus sekä näytteiden säilytys. Rakenneavausten materiaalinäytteistä, pintasivelynäytteistä tai ilmanäytteistä saaduista puhtaista analyyseistä ei voida poissulkea vaurion tai mikrobikasvuston mahdollisuutta. Materiaalinäyte kertoo vain juuri sen näytteen 16

18 ominaisuuksista, pintasivelynäyte kertoo vain kämmenen kokoisen sivellyn alan mikrobeista. Ilmanäytteen tulosten tulkinta ei ole yksiselitteistä, ilmanäytteessä voi näkyä vaurioituneesta materiaaleista johtuvien mikrobien lisäksi ulkoilman mikrobit. Jotkut mikrobilajit näkyvät harvemmin ilmanäytteissä johtuen itiön koosta ja mikrobilajin ominaisuuksista. Viljelymenetelmällä voidaan saada näkymään vain eläviä kasvustoja. Homekoiran on mahdollista haistaa kuolleita tai kuivuneita kasvustoja, joten pelkästään viljelytekniikalla tehdyistä mikrobimäärityksistä voi tulla puhdas tulos, vaikka materiaalissa olisikin vanha vaurio. Viljelyn lisäksi voi olla hyödyllistä tehdä qpcr-menetelmällä (quantitative Polymerase Chain Reaction) analyysi, jolloin on mahdollista saada näkymään elävien mikrobien lisäksi myös kuolleita mikrobeja ja niiden osia. Geeniteknologiaan perustuva qpcr-menetelmä mittaa mikrobien määrää mittaamalla niiden DNA:ta (Rintala, Meklin (2014)). Menetelmässä on omat rajoitteensa, mutta sillä voidaan saada lisätietoa mikrobikasvustojen olemassaolosta, joka on tärkeä tieto oireilun syyn selvittämisessä ja korjaustarvetta määritettäessä. Sekä homepöly että homeiden aineenvaihduntatuotteet voivat aiheuttaa tilojen käyttäjille terveyshaittoja (Hometalkoot (2011)). Homekoiran avulla voidaan kohdentaa mikrobinäytteenottoa oikeisiin kohtiin ja rakenteisiin, jolloin voidaan päästä pienempiin kustannuksiin ja informatiivisempiin näytetuloksiin pintasivelynäytteissä ja muissa materiaalinäytteissä Aistinvarainen havainnointi Sisäilmaongelmissa aistinvaraiset havainnot ovat osa Asumisterveysasetuksen selvitystoimenpiteitä. Aistinvaraisen arvion perusteella todettuna toimenpiderajan ylittymisenä pidetään kosteusvauriojäljen lisäksi sekä homeen hajua että näkyvää mikrobikasvustoa. Homeen tai maakellarimainen haju on tärkeä havainto mikrobikasvuston toteamisessa ja paikantamisessa. Pitkään jatkuneen kosteusrasituksen seurauksena mikrobikasvustoa voi kehittyä rakenteiden sisällä ilman, että rakennuksen sisäpinnoilla on havaittavissa merkkejä vauriosta. Tällaisessa tapauksessa homeen haju tai maakellarimainen haju sekä hajun tarttuminen vaatteisiin, 17

19 tekstiileihin ja huoneiston irtaimistoon voivat viitata sisäpintojen alla olevaan mikrobikasvustoon. Haju on seurausta mikrobien aktiivisesta kasvusta ja aineenvaihdunnasta, jota muun muassa kosteusolosuhteet säätelevät. Haju voi esiintyä jatkuvasti tai sitä voi esiintyä ajoittain, koska haisevia aineenvaihduntatuotteita ei muodostu jatkuvasti. Lisäksi rakennuksen ilmanvaihdon toiminnasta aiheutuvat paineenvaihtelut ja ulkoiset tekijät, kuten säätila sekä rakennuksessa tehtävät toiminnat, voivat vaikuttaa hajun esiintymiseen. (Asumisterveysasetuksen soveltamisohje, osa 4 (2016)) Tilaan kuulumattomat hajut voivat antaa viitteitä rakenteiden sisällä olevista mikrobivaurioista. Asumisterveysasetuksessa kehotetaan tekemään aistinvaraista havainnointia, mutta ihmisen hajuaisti on hyvin alkeellinen verrattuna koiran haistamis- ja hajuerottelukykyyn. Koira on kykeneväinen haistamaan kymmeniä tuhansia kertoja paremmin kuin ihminen, lisäksi koiralla on ihmistä parempi kyky erotella eri hajuja toisistaan. Koiran aivojen hajualue kattaa suuren osan aivoista. Koira havainnoi hajuja eri sieraimilla samanaikaisesti niin, että oikea sierain tunnistaa tuttuja hajuja ja vasen vieraita hajuja. Nenän rakenne ja kaksi eri haisteluelintä tekevät koirasta erittäin tehokkaan haistelijan. Koiran hajuaisti on monessa suhteessa ylivertainen ihmisen hajuaistiin verrattuna. Homekoira on koulutettu paikantamaan asunnosta löytyviä mikrobikasvuston hajuja, joten asumisterveysasetuksen suosittelemaa aistinvaraista havainnointimenetelmää on hyvä tehostaa homekoiran avulla. Silloin kun kasvusto ei näy tai haise ihmisnenään tai kun hajun lähdettä ei osata paikantaa, homekoira on hyvä apu. 5 Homekoiran työskentely 5.1 Etsintätyö Etsintätyöskentely on yksi tärkeimmistä homekoiran taidoista. Ei riitä, että koira osaa hajuerottelua ja tunnistaa homeen hajun muista hajuista, vaan koiran on osattava tehdä etsintätyötä itsenäisesti sekä ohjattuna. Itsenäisessä työskentelyssä koira tekee haistelutyötä vapaasti liikkuen valitussa huonetilassa. Näin koira itse kartoittaa aluetta ja paikantaa ilmatilan hajuja. Homekoiran koulutuksessa pyritään usein työskentelytapaan, jossa koira käy itse kaikki kohdat huonetilassa läpi, tarvittaessa koiran ohjaaja opastaa koiran tarkastamattomiin kohtiin. 18

20 Jos koira havaitsee mikrobiperäisen hajun, koiran tulisi etsiä hajun tulokohta, eli se kohta rakenteessa, pinnassa tai ilmassa, missä haju tuntuu voimakkaimapana. Kun koira havaitsee etsimänsä hajun, se saattaa kierrellä alueella ja etsiä hajualueen reunoja. Näin koira kartoittaa alueen hajukonsentraatioiden vaihteluita ja tekee samalla hajuerottelua tilan eri hajuista. Koiran tulisi osata tehdä etsintätyö loppuun asti niin, että koiran ohjaaja havaitsee mistä kohdasta hajua tulee sisäilmaan. Homekoiratyössä tyyli on vapaa, tärkeintä on, että vaurio löytyy. 5.2 Koiran ilmaisu Koiralle usein opetetaan jokin ilmaisutapa, jolla koira kertoo ohjaajalle, että on havainnut etsittävän hajun. Ilmaisu on kuitenkin vain opetettava temppu, ohjaaja osaa usein ilman tätä temppuakin havaita koiran käytöksestä, kun koira on havainnut hajun. Ilmaisun tai koiran käytöksen hajulla tulisi olla sellainen, että koiran ohjaaja voi tulkita mistä kohdasta hajua tulee. Koiran ilmaisusta pitäisi selvitä, tuleeko haju ylhäältä vai alhaalta päin huonetta. Koiralle opetettuja ilmaisutapoja voi olla maahan meno, istuminen, raapiminen, tassukosketus, nenäkosketus, haukkuminen, kurkottaminen tai hyppiminen hajun suuntaan. Mahdollisimman tarkka ilmaisutapa auttaa selvittämään vaurion tarkkaa kohtaa tai hajun tuloreittiä sisätilaan. Mitä pienempi ja pistemäisempi hajun kohta on, sitä helpompi koiran on kohdistaa ilmaisu juuri kyseiseen kohtaan. Koira ei voi erilaisilla ilmaisutavoilla ilmoittaa mikrobikasvuston ominaisuuksista ohjaajalle. Koira voi vain haistaa hajun ja ilmaista sen olemassaoloa, koira ei voi tehdä havaintoja kasvuston laajuudesta, mikrobilajeista, toksiineista tai terveysvaikutuksista. Ohjaajan voi olla mahdollista tulkita koiran käytöksestä mahdollisesti koiran saaman hajun voimakkuutta, mutta hajun voimakkuudesta ei ohjaaja voi tehdä suuria johtopäätöksiä vaurion ominaisuuksista. 5.3 Vaurion laajuus Pistemäiset hajun tulokohdat ja pienet rajalliset vauriokohdat ovat helpoimpia koiralle. Jos vauriokohta on laaja, koiran voi olla haastavampaa kertoa ohjaajalle mistä kaikkialta hajua 19

21 tulee, tai missä kohdassa haju on vahvimmillaan. Laajoissa vaurioissa hajua voi tulla laajoilta alueilta seinän, lattian tai katon alueelta. Tällöin koiran on vaikeampaa kertoa ohjaajalle kaikkia hajun tulokohtia ja ohjaajan on vaikeampi tulkita koiraa ja koiran havaitsemaa hajun kohtia ja laajuutta. Jos tilassa on sekä pienempiä että suurempia hajulähteitä, koira saattaa ilmaista vain suuremmat hajukohdat, jolloin pienemmät hajukohdat vieressä saattavat jäädä ilmaisematta. Erityisesti, jos tilassa on runsaasti mikrobikasvuston hajua joka puolella, pienemmät hajukohdat voivat jäädä koiralta havaitsematta tai ilmaisematta. Jos taas huonetilan sisäilmassa ei juuri ole mikrobikasvustosta hajuja, koira voi herkistyä haistamaan pienimpiäkin mikrobikasvuston hajuja. Puhtaassa ilmassa on helpompi erottaa pieniä hajupoikkeamia, kun taas mikrobikasvuston hajua täynnä olevassa tilassa koiran voi olla vaikea erotella mistä kohdasta haju tulee. Tällöin koiran voi olla vaikea tehdä mihinkään tiettyyn kohtaan ilmaisua, jos se ei löydä hajun lähdettä. Toisaalta koira voi yrittää tehdä ilmaisua moneen paikkaan, tai koiran kannalta johonkin helppoon paikkaan, kun se yrittää kertoa ohjaajalle, että tilassa on vahva haju joka puolella. 5.4 Hajut eri korkeuksista Hajun tulokorkeudella on jonkin verran merkitystä koiran havaintojen kannalta. Alhaalta päin tulevat hajut ovat koiralle kaikista helpoimpia, sillä koiran on mahdollista päästä haistelemaan lattiaa ja seinien alaosaa aivan läheltä. Fyysisesti lähempänä olevat hajut ovat helpommin havaittavissa pienempinä pitoisuuksina. Katosta tai yläpohjasta päin tulevissa hajuissa koiran on saatava haju mahdollisesti 1,5-3 metrin etäisyydelle alas lattialle, riippuen koiran koosta ja katon korkeudesta. Ilman pyörteily tilassa sekoittaa ja laimentaa hajua alaspäin mentäessä. Huonetilan ilmanpainejakauma vaikuttaa hajun aistittavuuteen. Huonetilan yläosissa on yleensä ylipaine ja alaosissa alipaine rakennuksen vaipan yli mitattuna. Ilmanvaihdon poistoventtiili on yleensä sijoitettuna kattoon tai seinän yläosaan, joka aiheuttaa sen että ilma nousee voimakkaasti poistoventtiiliä kohti. Näin ollen, korkealta päin tulevan hajun tulee olla vastaavasti suurempi kuin alempaa tulevan hajun, jotta koira voisi sen yhtä helposti havaita. Yläilmaisuja tulee lukumäärällisesti vähemmän kuin alailmaisuja. Koiraa voi olla mahdollista myös nostella koiran koon ja työskentelykyvyn mukaan. Tätä voidaan tehdä erityisesti 20

22 epäilykohdissa, tai kun halutaan tarkentaa hajun tulokohtaa esimerkiksi yläpohjan suunnassa. Laajoja tiloja ei yleensä kuitenkaan etsitä koiraa kantaen. 5.5 Huonetilan kalusteet Etsintätyötä voi vaikeuttaa huonekalujen sijoittelu tilassa ja huonekalujen määrä. Tilassa olisi hyvä saada siirrettyä kalusteita niin, että koira pääsee haistelemaan seinää, seinän ja lattian rajapintaa ja myös mahdollisimman paljon lattiapintaa. Kaikki rakenteiden rajakohdat, epätiiveyskohdat, halkeamat, raot ja läpivientikohdat tulisi päästä tarkastamaan, sekä muut mahdolliset epäilykohdat tai aiemmat kosteusvauriokohdat. Haju koiralle voi olla suuri niin, että koira voi haistaa sen kauempaa kalusteen takaakin, mutta pienempi haju voi olla havaittavissa vasta aivan rakenteen vieressä. Usein kaikkia huonekaluja tai kalusteita ei siirretä homekoiratarkastusta varten, joten kaikkia kohtia ei päästä samalla tavalla etsimään. Jos tilassa on runsaasti erilaista tavaraa, on koiralla vastaavasti myös runsaasti haisteltavia hajuja, kun asukkaiden tai tilankäyttäjien tavaroissa on erilaisia hajuja. Tämä lisää koiran työmäärää. Helpointa ja nopeinta koiralle on, jos tiloissa ei ole juuri huonekaluja tai tavaroita. Tällöin koira voi haistelutyössä keskittyä rakenteista johtuviin ja sisäilmaan pääseviin hajuihin. 5.6 Huonetilan muoto ja rakenteelliset ominaisuudet Koiran tulisi kyetä toimimaan erilaisissa ympäristöissä, kulkea portaissa ja erilaisilla alustoilla. Korkeat paikat ja reunat, liukkaat alustat, rappuset, ritilälattiat tai liukkaat lattiat voivat aiheuttaa lisähaastetta etsintätyöhön, riippuen koiran yksilöllisistä ominaisuuksista. Jonkin verran alustaherkkyyttä voidaan kouluttamalla vähentää, mutta oleellista on, miten koira pystyy palautumaan sille jännittävästä tilanteesta ja jatkamaan etsintätyötä. Koiralle luontaista on liikkua nopeasti eteenpäin kapeissa käytävissä, portaikossa tai tietyn muotoisissa tiloissa. Tämä voi aiheuttaa sen, että koira haistelee huonommin näitä alueita ja joku pienempi haju voi jäädä havaitsematta. Koiran työskentelyä voivat häiritä erilaiset huonetilassa vastaan tulevat tilanteet, joten kaikki kohdat rakennuksessa eivät tule täsmälleen samalla tavalla haistelluksi. Jotain kohtaa koira voi haistella tarkemmin ja havaita pieniäkin hajuja siitä, kun taas jonkun toisen kohdan koira ohittaa kevyemmin haistellen. Ohjaajan työskentely, koiran ohjaaminen, 21

23 huonetilan rakenteelliset ominaisuudet ja tilan alkuvalmistelut voivat vaikuttaa koiran havaintoihin. Rakenteelliset seikat ja huonetilan muoto ja korkeus vaikuttavat tiloissa ilman virtaukseen ja pyörteilyyn. Alaslaskettu kattorakenne voi vaikeuttaa yläpohjan suunnasta tulevien hajujen havaitsemista tai hajujen paikantamista. Alaslasketun katon yläpuolella ilma voi liikkua vaakasuoraan kattorakenteiden yläpuolella, jopa huonetiloista toiseen läpivientien kautta. Alaslaskettu kattorakenne muuttaa huonetilan ilmanvirtauksia, joka on hyvä tiedostaa homekoiran ilmaisukohtia arvioidessa. 5.7 Homehtuneet tavarat ja kalusteet Huonekalut, tekstiilit tai sisustusmateriaalit voivat olla mikrobivaurioituneita, jos niihin on päässyt kosteutta. Kalusteissa voi olla myös aiemmasta homeisesta sijoituspaikasta johtuvaa hajua tai materiaaliin imeytynyttä MVOC-yhdistettä (mikrobien tuottama orgaaninen haihtuva yhdiste, microbial volatile organic compound), vaikka itse materiaali ei olisikaan muuten mikrobivaurioitunut. Koira saattaa havaita tällaisen huonekalun ja reagoida sen kohdalla tai tehdä ilmaisun mikrobivaurioituneen materiaalin kohdalle. Sisätiloissa saattaa olla tavaroita, joiden mikrobivaurioitumiseen ei usein kiinnitetä huomiota, kuten kuormalavat tai muut osittain likaisissa olosuhteissa tai osittain ulkokäytössä olevat tavarat. Näkyvästi mikrobivaurioituneet kalusteet ja tavarat on hyvä poistaa tiloista hyvissä ajoin ennen homekoiratarkastusta. Rakenteesta tuleva mikrobikasvuston haju voi aiheuttaa hajua myös viereisiin materiaaleihin. Koira saattaa tehdä ilmaisun kaapistojen alaosiin, alasokkeliin tai kaapin sisälle, jos esimerkiksi alapohjan alueelta lattian nurkasta on tullut huonetilaan mikrobikasvuston hajua ja suoraan kohdan yläpuolella on kaapistoa. Haju voi konsentroitua suljetuissa tiloissa ja imeytyä huokoisiin materiaaleihin. Vaikka kaappi siirrettäisiin pois kohdasta, koira saattaa tehdä ilmaisun lattian nurkan lisäksi kaappiin. Lastulevy imee hajua ja haju on saattanut jäädä voimakkaasti kaapin seinämien huokosiin, erityisesti alasokkeliin joka ei tilana tuuletu. 22

24 5.8 Kukkamulta ja takkapuut Mullassa on aina sädesientä ja muita mikrobeja, samoin takkapuut voivat olla homeisia. Takkapuiden sisälle tuominen voi nostaa sisätilan mikrobitasoa monikertaiseksi. Osittain samat mikrobit ja bakteerit kasvavat kukkamullassa ja kosteusvaurioituneessa rakennusmateriaalissa, joten koira voi etsittävässä tilassa reagoida näihin, tai kohtaan josta on poistettu multaisia ruukkuja, takkapuita tai muita homeisia materiaaleja. Jos homekasvustoa on tippunut tai hankaantunut huonetilan sisäpintaan, koira voi havaita nämä jäännökset. Suositeltavaa on välttää homeisten ainesten käsittelyä sisätiloissa ennen homekoiran käyntiä. 5.9 Roska-astiat ja viemärit Biojäteroska-astian sisällössä voi olla runsaasti mikrobikasvustoa, joka täytyy ottaa huomioon keittiön alakaapistoja tutkiessa. Muutenkin roska-astiat on hyvä tyhjentää ennen tarkistuskäyntiä. Koira voi tehdä ilmaisun myös lattiakaivon kohdalle, kosteassa viemäristössä on aina runsaasti mikrobeita. Erityisesti jos lattiakaivo on puhdistamaton tai pitkään käyttämättömänä, kaivoon alkaa muodostua mikrobikasvustoa, jonka koira voi havaita. Pitkään paikallaan seisseet suihkukaapit ja niiden alla vuosia puhdistamattomina olevissa lattiakaivoissa voi olla runsaat kasvustot. Lattiakaivon ilmaisukohdassa ei kuitenkaan voida olla varmoja, että onko kohdassa vain viemärin kasvustosta johtuvaa hajua, vai onko lattiakaivon ympäristössä jotain muutakin mikrobikasvustoa, esimerkiksi viallisesta kaivon tiivistyksestä johtuvaa kosteusvauriota lattian pintamateriaalin alla Kylpyhuoneen pintahome ja laatoitus Laatoitetussa märkätilassa voi alkaa kasvaa näkyvää mikrobikasvustoa pinnoissa, sillä pesutiloissa olosuhteet homeen kasvulle ovat usein otolliset. Vedeneristeet ovat nykystandardien mukaisesti tehtynä usein riittävät, mutta laatoituksen suihkunjälkeinen kuivuminen voi kestää kauan tai kylpyhuoneen käyttöaste on korkea, jolloin olosuhteet mikrobikasvuston muodostumiselle ovat läsnä pintamateriaaleissa pitkän aikaa. Lattialämmitys tiloissa auttaa kosteuden poistumista, mutta lattialämmitys ja hyvä tuuletuskaan 23

25 eivät aina estä sauma-aineisiin ja silikoneihin pinnalle muodostuvaa mikrobikasvustoa. Kasvustoa voi alkaa muodostua myös sauma-aineen tai laatoituksen takapuolelle, jos materiaali pääsee irtoamaan alustastaan. Silikonien vaihtoväli nykyään on noin 3-5 vuotta. Koira saattaa havaita pintahomeen pilkut saumoissa, erityisesti jos kasvustoa on runsaasti. Kaakelin pinnassa voi olla kellertävää ohutta kerrosta, joka voi olla mikrobikasvustosta johtuvaa. Koiran ilmaisusta ei voida kuitenkaan päätellä, että onko kyseessä vain pinnallinen ongelma, vai onko mikrobikasvustoa laattojen tai vedeneristeen alla. Myös pinnallinen ongelma voi aiheuttaa oireilua, erityisesti jos mikrobikasvusto on laajasti levinnyt saumoihin. Saumauksia huoltamalla ja uusimalla, sekä kylpyhuoneen mahdollisimman kuivana ja puhtaana pitäminen auttavat vähentämään mikrobikasvuston syntymistä. Koiran on haastavaa saada hajua vedeneristeen takana rakenteissa olevasta mikrobivauriosta ehjän vedeneristeen, tasoitteen ja kaakeloinnin läpi, etenkin jos vaurion haju ei ole kovin suuri. Tällöin koira voi havaita hajun toisella puolella sisäseinää, märkätilan vieressä olevassa huonetilassa. Märkätilaa vasten olevat sisäseinät on hyvä tyhjentää kalusteista ennen homekoiran käyntiä. Jos rakennuksen alapohjan tai ulkoseinän suunnasta on ilmavuotoja sisätilaan ja koira tekee ilmaisuja muualle asuntoon ulkoseinän tai lattian alueelle, on tavallista, että koira ei saa samaa hajua laatoitetussa kylpyhuoneessa. Tällä perusteella ei kuitenkaan voida tehdä johtopäätöksiä kylpyhuoneen alla olevan alapohjan tai seinärakenteen kunnosta. Toimiva vedeneriste ja ehjät pintamateriaalikerrokset vähentävät koiralle tulevia hajuja. Saunassa on usein laatoitettu vain lattiaosa, josta laatoitus on nostettu laattarivin verran seinälle. Tällöin koira voi saada hajun laatoittamattoman seinärakenteen kautta Puhdistetut pinnat Aiempia mikrobivauriokohtia on saatettu yrittää puhdistaa kemikaaleilla tai mikrobeja osittain tappavilla menetelmillä. Desinfiointia, biosidien käyttöä tai otsonointia ei suositella sisätiloissa tehtäväksi mikrobikasvuston poistoon. Desinfiointi voi poistaa osan mikrobikasvustosta, mutta 24

26 kaikkea se ei poista. Mikrobikasvustolla voi olla limainen pintarakenne, jolla se pyrkii estämään hapettimen pääsyn syvälle kasvustoon. Kasvuston juuret voivat olla syvälläkin materiaalissa, jolloin pinnasta poistettu kasvusto kasvaa ajan mittaan kohtaan uudestaan. Mikrobikasvuston poisto suoritetaan mekaanisesti poistamalla vaurioitunut osa materiaalia riittävällä laajuudella. Betonista voidaan esimerkiksi jyrsiä, hioa tai hiekkapuhaltaa vaurioitunutta pintaa noin 3-5mm syvyydeltä. Kevytbetonia ja vastavia huokoisempia materiaaleja voidaan joutua mekaanisesti puhdistamaan syvemmältäkin. Orgaanisissa materiaaleissa vaurioitunut osa on uusittava riittävällä laajuudella, suositeltava rakenteiden poistolaajuus on noin mm vauriosta. Koiran optimaalisen havainnoinnin kannalta ei ole syytä desinfioida vaurioituneita pintoja tai käsitellä pintoja muuten hankaavilla menetelmillä ennen homekoiratarkastusta Lääkkeet ja lääkekaapit On havaittu, että homekoira voi reagoida tai tehdä ilmaisun sairaalatilan lääkekaappiin tai tilaan jossa säilytetään lääkkeitä. Vaikka kaappi olisi ollut vuosia tyhjillään lääkkeistä, lääkkeiden haju on jäänyt säilytyskalusteeseen pinnan huokosiin ja imeytynyt materiaaliin. Koira voi havaita lääkkeiden hajun, sillä jotkut lääkkeet, kuten esimerkiksi antibiootit, on valmistettu mikrobikasvuston ainesosista. Streptomyces griseus -aktinomykeetistä on eristetty lääkkeenä käytetty streptomysiini. Homeita käytetään edelleen lääkkeiden valmistuksessa, esimerkiksi penisilliiniä valmistetaan Penicillium-suvun mikrobeista. Statiinien lähtöaineena käytettyä lovastatiinia valmistetaan myös fermentoimalla (Aspergillus-suku). Siklosporiinia puolestaan saadaan Tolypociadium inflatum -homeesta. Lääkeaineita valmistetaan myös muiden mikrobien kuin homeiden avulla, ja usein niitä modifioidaan vielä synteettisesti. (Teija Laakso, FIMEA) Sairaalatiloissa etsintää tehtäessä on erityisesti huomioitava mahdolliset lääkesäilytystilat. 25

27 5.13 Sisätilojen muut hajut Sisäilmassa on tavallisesti rakennusmateriaaleista, sisustusmateriaaleista, pesuaineista tai hajusteista johtuvia hajuja. Hajuja on runsaasti, vaikka ihminen ei niitä haistaisi. Myös tilankäyttäjistä tulee hajuja ihmiskehosta, vaatetuksesta, käyttötavaroista ja muusta toiminnasta johtuen. Helpointa ja nopeinta koiralle on työskennellä, jos tilassa on vain vähän muita hajuja. Tällöin mikrobikasvuston hajut ovat selvemmin havaittavina tilassa. Jos tilassa on runsaasti huonekaluja ja muuta tavaraa, hajuja on tilassa enemmän haisteltavana ja etsintätyö vaatii koiralta enemmän työskentelyä ja hajuerottelukykyä. Työssä ollessaan koira kuitenkin keskittyy etsimään etsittävää hajua, eivätkä normaalit asunnoissa tai muissa tiloissa löytyvät hajut haittaa etsintää. Myöskään maalit, vahvat pesuaineen hajut tai vastaavat hajusteet eivät peitä mikrobikasvuston hajua koiralta. Jos tilan hajuympäristö on verrattain vähähajuinen, koiralle korostuu pienemmätkin mikrobikasvuston hajut. Vähähajuisessa ympäristössä koiran on helpompi havaita pieniä hajuja, ja tällöin löydetty mikrobikasvuston haju voi olla hyvin vähäinen. Pieni sisäilmaan pääsevä haju taas ei kerro vaurion laajuudesta, joten pienetkin hajukohdat on tarkistettava Ilmanvaihdon ominaisuudet Ilman liikkuminen ja ilmavirran pyörteily tiloissa vaikuttavat siihen, miten koiran on mahdollista havaita hajun tulokohta. Ilmanvaihdon päätelaitteiden ominaisuudet kuten heittokuvio, päätelaitteiden sijoittelu ja ilmanvaihtotapa vaikuttavat siihen, miten ilma liikkuu huonetilassa. Tarvittaessa ilman liikettä tilassa voidaan tutkia savun avulla. Erityisesti korkeissa ja laajoissa tiloissa ilman pyörteily voi olla voimakasta. Pyörteinen ilmavirta voi sekoittaa tilassa olevat ja tilaan tulevat hajut ja laimentaa hajuja niin, että koira ei löydä hajun alkuperää. Tuotantohalleissa ja voimakkaasti ilmastoiduissa tiloissa voi olla koiran työskentelyn tarkkuudelle parempi, että ilmanvaihto suljetaan etsinnän ajaksi. 26

28 6 Haju ja sen ominaisuudet Hajumolekyylit ovat ilmaan haihtuneita aromaattisia molekyylejä. Molekyylit leijuvat ilmassa jonkin aikaa ennen laskeutumista, leijunta-aika riippuu mm. molekyylin koosta ja muodosta. Ilman virtaukset voivat nostaa niitä takaisin ilmatilaan, pienimmillä molekyyleillä voi mennä viikkoja laskeutumiseen. Molekyylit voivat tarttua pintaan laskeutuessaan, tarttumisvoima riippuu molekyylin pintarakenteesta ja kemiallisesta rakenteesta sekä pinnan ominaisuuksista. Ilmassa molekyylit liikkuvat diffuusiolla, aina suuremmasta konsentraatiosta pienempään. Liike tapahtuu Brownin liikkeen mukaisesti, jokainen molekyyli tekee itsenäisesti pientä satunnaista siksak-liikettä eri suuntiin. Liike johtuu lämpöliikkeestä, ja se aiheuttaa molekyylien siirtymistä ja leviämistä ympäristöön. Mitä lämpimämpi huonetila, sitä enemmän molekyylit törmäilevät toisiinsa ja sitä enemmän molekyylit ja hajut liikkuvat. Molekyylien nopeus on verrannollinen molekyylin massaan ja lämpötilaan. Koiran kyky tunnistaa ja erotella hajuja on erittäin tarkkaa ja kehittynyttä. Koira voi haistaa ja tunnistaa hajuja, jotka ovat tarttuneet pintaan vuosia aiemmin, jos olosuhteet ovat sellaiset, että haju pysyy pinnassa. Tätä ominaisuutta hyödynnetään, kun koiria käytetään poliisikoiratyössä tunnistamaan henkilö, joka on koskenut rikoksessa käytettyyn esineeseen. Homekoiratyössä koira voi mahdollisesti havaita sen kohdan, jossa mikrobikasvuston hajuinen ilma on kulkenut jonkin pinnan yli, sillä osa hajumolekyyleistä voi tarttua pintaan. Kuitenkaan ei ole toivottavaa, että homekoira ilmaisee sitä kohtaa missä on pieniä hajujäämiä, vaan koiran pitäisi etsiä se voimakas hajun kohta mistä haju tulee sisätilaan tai missä se on vahvimmillaan. Jatkotutkijan on hyvä selvittää koiran ohjaajalta, ilmaiseeko koira ns. hajusiirtymiä tai mikrobikasvuston hajuista ilmaa, vai onko koira opetettu etsimään vaurion kohtaa ja ilmaisemaan sitä. Homevaurioisessa tilassa homeen hajua on käytännössä joka puolella jonkin verran. Homekoiran ei ole tarkoitus ilmaista kohtia joissa homeen hajuinen ilmaa on ollut, vaan koiran tulisi etsiä se kohta mistä haju tulee sisätilaan tai missä kasvustoa on. Pitkäkestoisessa vauriossa kalusteet ja rakennemateriaalitkin voivat haista mikrobikasvuston aineenvaihduntatuotteille ilman että materiaaleissa itsessään olisi vauriota, sillä haihtuvat yhdisteet jäävät helposti huokoisiin materiaaleihin. Homekoiran ei ole toivottavaa ilmaista homeelta haisevia huonekaluja, jos huonekalussa ei ole kasvustoa. 27

29 6.1 Homeen tunnistaminen ja hajukuva Kun koira haistaa sille koulutettuun hajukuvaan sopivan hajuyhdistelmän, se tekee ilmaisun, jolla kertoo ohjaajalleen löytäneensä hajun. Koiran hajukuva on se kokonaisuus lukuisia eri hajuja ja hajuyhdistelmiä, joka koiralle on opetettu koulutuksessa ja vauriokohteissa. Homeeseen liittyy arviolta satoja eri hajuja ja hajuyhdistelmiä, joita mikrobikasvustot tuottavat. Kasvusto voi tuottaa erilaisia hajuja ja haihtuvia orgaanisia yhdisteitä riippuen kasvuston iästä ja kasvuvaiheesta, kasvualustasta, ympäristön olosuhteista ja ympäröivistä muista kasvustoista ja niiden tuottamista yhdisteistä riippuen. Ympäristön olosuhteet voivat vaihdella vuodenajan, vuorokaudenajan tai tilankäyttäjien toimista johtuen hetkittäin. Lämpötila, ilman virtaukset sekä ilman ja kasvualustan kosteus vaikuttavat mikrobikasvuston tuottamiin päästöihin ja partikkeleihin (VOC, rihmaston kappaleet, itiöt). Myös elintilan määrä ja ravinnon saatavuus vaikuttavat mikrobikasvuston kasvuolosuhteisiin, ja tätä kautta kasvustosta erittyviin hajuihin. Koiran hajukuva muodostuu siten lukemattomista yhdisteistä ja yhdisteiden yhdistelmästä. Jokin yksittäinen yhdiste jota löytyy myös muualta kuin homevauriosta, ei laukaise koiran aivoissa ilmaisuun vaadittavaa ilmaisukynnystä. Kun rakenteen sisältä tuleva haju on riittävän samanlainen kuin koulutuksen tai kokemuksen kautta saatu hajukuva, koira havaitsee sen tavoiteltavaksi hajuksi. Jos koiralle on opetettu ilmaisu, koira kertoo ohjaajalle ilmaisun avulla, että kohdassa haisee etsittävä haju. Koiran tulee kuitenkin opetella lukemattomia eri hajuyhdistelmiä, jotta rakenteiden sisällä olevat, keskenään eri hajuiset homevauriot löytyisivät. Ei tiedetä mikä on se hajuyhdiste minkä mukaan koira tunnistaa mikrobivaurion, mutta oletettavasti hajukuva on koiralle opetettujen kosteusvaurioindikaattorimikrobien ja niiden aineenvaihduntatuotteiden, kitiinin (Tenhu, H. (2013)) bakteerien ja kosteusvauriosta löytyvien hajujen yhdistelmä. Yksittäin joku haju ei saisi ylittää ilmaisukynnystä, mutta kun haju kohdassa on riittävän samankaltainen opetetun hajun hajukuvan kanssa, koira reagoi kohdassa (Bird, S. (2004)). Kitiiniä (C8H13O5N)n on kaikissa mikrobeissa, mutta sitä voidaan löytää myös kovakuoriaisten kuorimateriaalista. Koska kitiini on yhdistävä tekijä kaikille mikrobeille, koiraa voidaan ainakin osittain opettaa pelkän kitiinin avulla havaitsemaan mikrobikasvustoja. Kitiini ei 28

30 kuitenkaan ole yksistään riittävä aine homekoiran kouluttamiseen, sillä mikrobikasvuston hajukuvaan tulee kuulua myös kasvuston tuottamat aineenvaihduntatuotteet, monipuolisempi kuva mikrobikasvustoista ja aktinomykeetit. Kosteusvauriokohteessa mikrobikasvustot kasvavat käytännössä aina sekakasvustoina, joten jos koira osaa tunnistaa jonkin kosteusvaurioindikaattorimikrobin hajun, se oppii itsenäisesti, että myös muut kohdassa haisevat hajut kuuluvat hajukuvaan. Kun kohdassa on useampaa mikrobia tai bakteereita, koira laajentaa homevaurioon liittyvää hajukuvaa oppimalla uusista homevauriokohteista. Uusien hajujen tunnistamiseen auttaa myös mikrobikasvuston perushaju, olkoon se sitten kitiini tai jokin muu, sillä nuori homekoiraharjoittelija pystyy tunnistamaan muitakin mikrobikasvustoja hajuerottelutehtävässä, vaikka sille olisi opetettu vain yhtä lajia aiemmin. 6.2 Hajun kulkeutuminen rakenteiden läpi Koiralle asti tuleva haju rakenteiden läpi ei välttämättä ole suuri. Hajusta voi mahdollisesti päästä rakennekerrosten tai tiivistyskerrosten läpi vain osa, pienimmät molekyylit. Koiran pitää osata tunnistaa laajasti homekasvuston eri hajuja eri tilanteissa, sillä aina ei ole saatavilla kasvuston aiheuttamaa koko hajua. Tiiviisti rakenteen sisällä oleva kuollut vanha mikrobikasvusto ei tuota aineenvaihduntatuotteita ja jos ilmareittiä rakenteen läpi ei ole, haju ei välttämättä tule koiralle asti. Jos taas kasvusto on elävä, mutta ilmareittiä ei ole, rihmaston kappaleita tai itiöitä ei pääse rakenteen läpi tiiviissä rakenteessa. Tällöin kasvuston tuottamat aineenvaihduntatuotteet voivat silti tulla sisätilaan esimerkiksi kipsilevyn tai tiivisteen läpi koiran havaittavaksi. Tarkasti ei tunneta kaasumaisten VOC-yhdisteiden diffuusiota tai diffuusionopeutta rakennusmateriaalien läpi. Tutkimusten mukaan MVOC-yhdisteet läpäisevät helposti ainakin höyrynsulkumuovia, mutta epoksin läpi yhdisteiden pääsy oli vähäistä laboratorio-olosuhteissa (Sievola, J. (2009)). VOC-yhdisteiden materiaalien läpäisystä on tarpeen tehdä lisätutkimusta. Jos vesi kulkeutuu materiaalin huokosissa materiaalin läpi, voidaan olettaa, että ajan kanssa myös kaasumaiset aineet pääsevät jossain määrin läpäisemään materiaalia, vaikka materiaali olisikin kohtalaisen tiivistä. Koiran on näinollen tietyissä tapauksissa mahdollista havaita suoraan materiaalikerroksen läpi tulevia hajuja ilman suoraa 29

31 ilmayhteyttä. Erityisesti, jos vaurio tai hajunlähde on vanha, hajulla on pitkä aika kulkeutua rakennekerrosten läpi sisätilaan. 6.3 Itiöt ja partikkelit Mikrobikasvuston itiöt ja hiukkaset kulkeutuvat ilmassa vesimiselleinä, jotka ilmassa yhdistyvät klustereiksi. Itiöiden koko on noin 300 nm 2 µm, joten ne voivat kulkeutua pienistäkin raoista tarvittaessa. Oleellista läpäisyssä ei ole raon koko, vaan tilojen välillä vallitseva paine-ero. 6.4 Muut hajut Osa homekoirista on opetettu ilmaisemaan muitakin hajuja homeen hajun lisäksi. On mahdollista, että homekoira oppii tahattomasti jonkin ylimääräisen hajun työssä tai koulutuksessa. Jos homeen hajun yhteydessä on useita kertoja jotain muuta hajua, koira voi yhdistää tätä hajua etsittävään hajukuvaan. Tästä syystä jatkuva kouluttaminen ja hajukuvan selventäminen koiralle on tärkeää. Homekoiran tulisi ilmaista vain mikrobikasvustoon viittaavaa hajua (Lorentz, et al (2001)). Vaikka sisäilmassa on monenlaisia oireilua aiheuttavia yhdisteitä, hajuja, kaasuja ja hiukkasia, erilaiset sisäilmaongelmat vaativat erilaisia jatkotoimenpiteitä. Tärkeää on tietää mitä hajua koira ilmaisee. Joillekin homekoirille on opetettu mikrobikasvuston hajun lisäksi muitakin ilmaistavia hajuja, kuten VOC-yhdisteitä. Jotkut mikrobilajit voivat tuottaa aineenvaihduntatuotteinaan VOC-yhdisteitä, mutta samoja yhdisteitä voi vapautua sisäilmaan vaurioituneista tai vauriottomista rakennus- ja sisustusmateriaaleista, maaleista, tasoitteista ja puhdistusaineista. Jatkotutkijan on selvitettävä koiralle opetetut hajut, jolloin jatkotutkimukset ja korjaussuunnittelu voidaan kohdentaa oikein. Homekasvua ei voida perustaa jonkin tietyn yhdisteen (MVOC) löytymiseen rakennuksen sisäilmasta, sillä samoilla yhdisteillä on useita lähteitä ympäristössä, eikä sellaisia yhdisteitä ole vielä löytynyt, jotka olisivat peräisin ainoastaan mikro-organismeista. Joissakin 30

32 tutkimuksissa on lisäksi osoitettu, että yleisimpien MVOC:ien löytyminen indikoi mieluummin liiallista rakennusmateriaalin kosteutta, kuin mikrobikasvustoa. MVOC-yhdisteitä ei yksistään voida pitää homevaurion indikaattorina. (Salo (2014)) Koiran tulee osata tehdä hajuerottelua ja valita puhtaiden ja homevaurioituneiden rakennusmateriaalien väliltä niin, että koira ei ilmaise rakennuksissa käytettäviä puhtaita materiaaleja tai märkiä materiaaleja, vaikka ne olisivat vanhoja. Vain mikrobivaurioisia materiaaleja tulee ilmaista. Hyvin koulutettu homekoira ei käytännössä ilmaise vanhoja rakennusmateriaaleja, likaa, pölyä tai muuta rakennuksissa vastaantulevaa ainesta. Rakennus- ja sisustusmateriaaleista emittoituu sisäilmaan VOC-yhdisteitä. Nämä päästöt ovat haihtuvia orgaanisia yhdisteitä (VOC), joita tulee tyypillisesti mm. uusista materiaaleista ja asennukseen käytetyistä liimoista, tasoitteista ja maaleista. Suurimmat päästöt tulevat rakennusmateriaalin käyttöhistorian alkupäässä, materiaalin asennuksen tai levittämisen jälkeen. Suurimmillaan VOC-päästöt ovat keskimäärin ensimmäisen puolen vuoden aikana, mutta runsaalla tuulettamisella ja ilmanvaihdolla sisäilman päästöjä voidaan vähentää. Valtaosa päästöistä haihtuu ensimmäisen puolen vuoden tai vuoden aikana, mutta osaa päästöistä voidaan havaita vielä vuosien tai kymmenien vuosien päästä asunnosta, kuten esimerkiksi vanhasta lastulevystä ilmaan emittoituva formaldehydi. Erityisesti kastuessaan tai mikrobivaurioituessaan, rakennusmateriaaleista voi alkaa enenevässä määrin haihtua VOCpäästöjä, joissakin voi alkaa kosteuden tai korkean lämpötilan aiheuttamana muodostua uusia VOC-yhdisteitä hajoamistuotteena tai kemiallisen reaktion lopputuotteina. Myös jo pelkästään korkea lämpötila voi aiheuttaa VOC-päästöjen lisääntymistä muuten vauriottomassa materiaalissa. TXIB (2,2,4-Trimetyyli-1,3-pentanediolidiisobutyraatti) on viskositeetin säätäjä, jota voidaan löytää vauriottomista materiaaleista mm. muovimatoissa, lattialiimoissa, pehmitinaineissa ja maaleissa. TXIB voi aiheuttaa oireilua tilankäyttäjille, mutta samoin kuin muissakin erillisissä yhdisteissä, TXIB:n poistamiseen jatkotoimenpiteet ovat osittain erilaiset kuin homevauriossa. Kiire rakennustyömaiden urakoinnissa on aiheuttanut sen, että lattiamateriaali asennetaan märän betonin päälle, josta rakennusaikainen kosteus ei ole vielä ehtinyt poistua. Puutteellinen 31

33 sääsuojauskin voi lisätä rakenteiden kosteutta ja hidastaa kuivumista. Betonin rakennusaikainen kosteus voi aiheuttaa kemiallisen reaktion muovimaton tasoiteaineen ja liiman kanssa. Vaikka betoni kuivuisikin nopeasti, kemiallinen reaktio on jo alkanut, ja muovimaton hajoaminen jatkuu kuivumisesta huolimatta. On havaittu useissa tutkimuksissa, että sisäilman kohonnut 2-etyyli-1-heksanolipitoisuus voi viitata kohonneeseen rakennekosteuteen (Järnström (2005)). Yhdistettä voi vapautua ilmaan myös vauriottomista materiaaleista. Jos homekoira on opetettu ilmaisemaan 2-etyyli-1-heksanolia, koira voi ilmaista täysin homeettomiakin rakenteita. Monet VOC-päästöt aiheuttavat hajuhaitan lisäksi oireilua ja herkistymistä kemikaaleille, mutta näiden päästöjen etsintään tulisi käyttää pelkästään yhdelle kemialliselle yhdisteelle opetettua koiraa tai muuta mittausvälinettä. Homekoiran tulisi ilmaista vain hometta, muiden sisäilman ongelmien etsimiseen voidaan käyttää muita menetelmiä, tai koiraa joka ei ilmaise hometta. Vaikka asukkaan oireilun kannalta voi olla aivan sama mikä asunnossa on oireita aiheuttamassa, jatkotoimien kannalta on erittäin tärkeää tietää mitä koira ilmaisee ja mille hajuille se on opetettu. Homevauriossa on syytä selvittää mistä kosteus pääsee rakenteisiin ja miten vaurio on syntynyt, jotta vaurion synty voidaan estää jatkossa. Home- ja kosteusvauriossa vaurion laajuus ja vaikutusalue ovat usein erilaiset kuin rakennusmateriaalista johtuvat. Muita VOC-päästöjä korjataan erilaisin toimenpitein mm. vaihtamalla materiaaleja tai kapseloimalla pintoja. Jatkotoimenpiteiden ja korjaussuunnittelun kannalta on oleellista tietää, onko koiran ilmaisemassa kohdassa homekasvustoa vai jotain muuta hajua aiheuttavaa yhdistettä. Jatkotutkijan on hyvä selvittää mitä hajuja koira on opetettu ilmaisemaan, jotta vaurion tutkinta ja korjaussuunnittelu voidaan kohdentaa oikein. VOC-yhdisteitä ilmaiseva koira ilmaisee hajupoikkeamia, VOC-yhdisteitä, joita löytyy mm. maaleista, lattiavahoista, siivousaineista, kestopuusta, käsitellystä materiaalista ja uusista rakennusmateriaaleista. Jotta koiran ilmaisukohtien merkitystä voidaan arvioida, on tiedettävä, että onko koira opetettu havainnoimaan muita hajupoikkeamia mikrobikasvuston hajun lisäksi. 32

34 7 Homekoiraohjaajan ja homekoiran osaaminen 7.1 Ohjaajan pätevyys Koiran ohjaajan ammattitaito on yhtä tärkeä osa onnistunutta homekoiratarkastusta kuin koiran osaaminen. Koiran ohjaaja tekee tulkinnan koiran työskentelystä ja koiran ilmaisemista kohdista. Suomessa kaikki homekoiraohjaajat ovat käytännössä itse kouluttaneet omat homekoiransa, joten he osaavat parhaiten lukea koiransa käytöstä. Ohjaajan tulisi tuntea perusteet homeiden mikrobiologiasta, ilmanvaihdon merkityksestä, rakennetekniikasta, kosteus- ja homevaurioiden syntymekanismeista ja sisäilmaongelmista laajemmin. Lisäksi ohjaajan on tunnettava hyvin homekoiratyö ja koiran koulutus. (von Dickoff, M. (2011)) Jotta homekoiratarkastuksen tilaaja saisi parhaan mahdollisen tiedon homekoiran tekemistä havainnoista, koiran ohjaajalla tulisi olla riittävästi tietoa homekoiratyön lisäksi tarvittavista jatkotutkimuksista ja mittauksista, sekä home- ja kosteusvaurion korjausmenetelmistä. Ohjaajan osaaminen korostuu, mitä luotettavampia asiantuntevampia tuloksia homekoiratarkastuksesta halutaan. Valtaosa alalla vallitsevista epävarmuustekijöistä johtuu ohjaajien ammattitaidon puutteesta (Vierinen (2015)). Homekoiraohjaajakoulutuksessa tulisi opetussuunnitelmaan kuulua riittävästi sisäilmanongelmien tutkimisessa tarvittavia oppiaineita, kuten rakennustekniikkaa, ilmanvaihtotekniikka, mikrobibiologiaa ja juridiikkaa. Ainoa vaadittavassa laajuudessa järjestettävä homekoiraohjaajakoulutus on Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston homekoiraohjaajalinja. Koulutus kestää noin 1,5 vuotta. On muitakin kaupallisia tahoja, jotka tarjoavat homekoiraohjaajan tai homekoiran nimellä kulkevaa koulutusta, näissä koulutuksen kesto on muutamista viikoista puoleen vuoteen. Joissain koulutuksissa koulutuksen vetäjällä ei ole taustaa tai osaamista sisäilma-alalta tai homekoiratyöstä. Suppea asiasisältö ja riittämätön koulutus ajallisesti eivät riitä homekoiran tai ohjaajan koulutukseksi. Suomessa toimii muutamia pidemmän aikaa toimineita homekoirayrittäjiä, jotka ovat itseoppineita. Ilman oppilaitoksen järjestämää koulutusta on mahdollista kouluttaa homekoiraa, mutta luonnollisesti vaadittavat tiedot ja taidot on opeteltava vuosien saatossa. 33

35 Ilman homekoira-alan tuntemusta koiran kouluttaminen homekoiraksi on erittäin haastavaa ja vie aikaa. Suomessa ei ole virallista sertifiointia homekoiraohjaajalle tai homekoiralle, eikä ammattinimike ole suojattu. Tästä syystä homekoirapalveluja voi tarjota käytännössä kuka tahansa ilman koulutusta tai osaamista alalta, joten ymmärrettävästi homekoirien ja ohjaajien taso vaihtelee. Kosteusvauriokohteeseen tulevan jatkotutkijan on hyvä selvittää homekoiran ja ohjaajan osaamistaustaa, jotta voidaan saada parempi kuva koiran havaintojen ja ohjaajan tekemien tulkintojen luotettavuudesta. Homekoirien työkykyä ja ohjaajien taitoja voidaan havainnoida ja tarkistaa tasotestauksella. Keski-Pohjanmaan maaseutuopiston homekoiraohjaajalinjan koulutuksessa järjestetään tasotestiä, jossa virkakoiraohjaajavetoisesti arvioidaan koiran ja ohjaajan osaamista. Vastaavanlaista testausta on myös virkakoirapuolella poliisikoirilla, Puolustusvoimien sotakoirilla, Rajavartiolaitoksen rajakoirilla ja Rikosseuraamusviraston huumekoirilla. Valtakunnallista tasotestausjärjestelmää on yritetty tehdä Suomessa viime vuosien aikana, tasotestausta kehitetään edelleen homekoira-alaa ja asiakkaita hyödyttäväksi kokeeksi, joka kertoo koirakon pätevyydestä. Jotkut suomalaiset homekoiraohjaajat ovat läpäisseet Saksassa aloitetun vastaavaan homekoirien tasotestauksen. Tasotestaus ja toimijoiden osaamisen varmentaminen ovat tärkeä osa homekoira-alan luotettavuuden arviointia. Suomessa on joitakin kymmeniä homekoiraohjaajia, alalle tulee uusia muutamia vuosittain. Ala voi ulkopuoliselle vaikuttaa helpolta, mutta käytännössä homekoiratyö on erittäin haasteellista ja vastuullista. Alan haastavuus voi yllättää alalle opiskelevan tai homekoiratyötä aloittelevan. Suuri osa Suomessa homekoiratyötä tekevistä tekee homekoiratutkimuksia sivutoimisesti, tai niin että yritys tuottaa muitakin palveluja homekoiratyön lisäksi. Suomessa suurin osa homekoiraohjaajista on koiraharrastuspohjalta alkanut ammattiin, osalla on muuta rakennusteknistä tai sisäilma-alan osaamista ja muutamalla on jatkotutkijan koulutus (Rakennusterveysasiantuntija, RTA). Jos homekoiraohjaajalla ei itsellään ole jatkotutkijan osaamista, voi homekoiraohjaajan parina kohteessa kiertää homekoiratyöhön perehtynyt sisäilma-asiantuntija tai rakennusterveysasiantuntija. Tällöin voidaan heti kohteessa saada parempi käsitys koiran havaitsemista kohdista ja tarvittavista jatkotoimenpiteistä. 34

36 7.2 Raportointi Homekoiran käynnin jälkeen koiran ohjaaja tekee käynnistä raportin. Ammattimaiseen ja asialliseen homekoiratoimintaan kuuluu tarkastuksen raportointi, jokainen käynti raportoidaan. Raportti kertoo tarkastushetken tilanteesta. Hometalkoot on määritellyt (Hometalkoot (2013)) raportin vähimmäissisältöä. Raportissa tulee lukea homekoirayrittäjän yhteystiedot ja yrityksen tiedot, tarkastetusta tilasta osoitetietoja ja muita saatavilla olevia rakenneteknisiä tietoja. Tarkastuksen ajankohta ja läsnäolijat, sekä tarkastuksen tehneen koiran tiedot. Myös tarkastusta häiritsevät seikat ja koiran rajoitukset on kerrottava. Raportissa tulee selkeästi lukea mille hajuille koira on opetettu. Jos koira ilmaisee homeen lisäksi muita hajuja, se on selvennettävä raportissa, jotta jatkotoimenpiteet osataan kohdentaa oikeanlaisina. Tällöin asiakkaalle on kerrottava jo ennen käyntiä, jos koiran ilmaisujen perusteella ei voida sanoa onko löydös homeeseen viittaavaa vai johonkin muuhun hajuun viittaavaa. Raporttiin on liitettävä selkeä pohjapiirros asunnosta tai kiinteistöstä, jossa näkyy koiran etsimät alueet ja mahdolliset koiran havainnot. Havaintokohdat on merkittävä pohjapiirustukseen ja kohdat on selostettava raportin tekstissä, jotta käy selvästi ilmi mistä kohdasta haju on tullut koiralle ja miltä alueelta koira saa hajua. Raporttiin on kirjattava tarvittavat jatkotoimenpiteet koiran ilmaisemiin kohtiin. Jokainen homekoiraohjaaja tekee oman rakennustekniseen osaamiseen ja sisäilmaosaamiseen pohjautuvat ohjeistukset koiran ilmaisukohtien avaamiseen, korjaamiseen tai ohjeet kohteen jatkotutkijalle tai remontoijalle. Raportoinnin laajuus riippuu homekoiraohjaajan omasta osaamisesta. Pelkistetyimmillään raportissa on lähtötietojen lisäksi pohjapiirustukseen tai valokuvaan merkittynä koiran havaintokohdat. Tällöin kohteeseen tulevan jatkotutkijan on tehtävä tulkinnat koiran havainnoista ja suunniteltava kohtiin sopivia jatkotoimenpiteitä. Homekoiran tekemät havaintokohdat on aina tarkastettava asianmukaisesti. Jos koiran ohjaajalla ei ole riittävästi osaamista tai pätevyyttä home- ja kosteusvauriokohteiden tarkastamisesta ja korjaamisesta, hänen tulee pidättäytyä tarkempien jatkotoimenpiteiden tai lausuntojen esittämisestä. Asetuksen 545/2015 (Sosiaali- ja terveysministeriön asetus asunnon ja muun oleskelutilan terveydellisistä olosuhteista sekä 35

37 ulkopuolisten asiantuntijoiden pätevyysvaatimuksista) mukaan home- ja kosteusvauriokohteissa tarkastuksia tekevillä tulee olla riittävä koulutus asiaan, kuten esimerkiksi sisäilma-asiantuntijan tai rakennusterveysasiantuntijan pätevyys. Raportin avulla voidaan tuottaa tietoa asunnon sisäilmaan pääsevistä mikrobiperäisistä hajuista asunnon tai kiinteistön isännöitsijälle, omistajataholle tai jatkotutkijoille. Homekoiratarkastusraportti on annettava tiedoksi asuntokauppakohteessa, aivan niin kuin muutkin asunnon kunnosta kertovat tutkimustiedot, havainnot ja dokumentit. Raporttia voidaan käyttää todisteena oikeudessa, samoin kuin muitakin mittaus- ja tutkimusdokumentteja. Homekoiraohjaaja voi todistaa oikeudessa asiantuntijan roolissa, jolloin homekoiran tekemien havaintokohtien luotettavuutta arvioidaan ohjaajan ammattitaidon kautta. Raportin avulla jatkotutkija voi selvittää mitkä tilat kohteessa on tarkastettu ja mitä koira on tiloissa havainnut. Jos raportista puuttuu oleellisia tietoja, jatkotukijan kannattaa olla yhteydessä homekoiratoimijaan lisätietojen saamiseksi. 7.3 Homekoiran ominaisuudet Ennen työkäyttöä homekoiralla tulee olla noin 1,5-2 vuotta koulutusta etsintätyöskentelystä ja hajuerottelusta sekä runsaasti kokemusta oikeista vaurioista. Homekoiran hajukuvan muodostukseen tarvitaan riittävästi harjoitusta erilaisissa vauriokohteissa ja oikeanlaista koulutusta. Pelkästään homemaljoilla tai homeisella rakennusmateriaalilla kouluttaminen ei riitä, homekoiran on saatava kokemusta oikeista homevauriokohteista, karkeasti arvioiden kymmenien tai lähemmäs sadan vauriokohteen harjoituksen verran. Tällöin koira on ehtinyt törmätä todennäköisesti yleisimpiin kosteusvaurioindikaattorihomeisiin ja ainakin osaan niiden aiheuttamista hajuyhdistelmistä. On selvää, että lyhyellä hajuerottelukurssilla ei päästä riittäviin harjoittelumääriin. On arvioitu, että homekoiran kouluttaminen vie satoja tunteja (Bird, S. (2004)). Yhdysvalloissa homekoiran koulutuskeskuksessa homekoiran koulutusaika on noin tuhat tuntia (Viitamäki (2013)). 36

38 Peruskoulutuksen jälkeenkin homekoira on kuitenkin vasta uransa alussa ja saa kokemusta jokaisesta uudesta homevauriokohteesta. Todennäköisesti parhaimmat lähtökohdat homeen tunnistamiseen on homekoiralla, jolle on tuotu koulutusta varten riittävästi erilaisia hajuja, eri materiaaleilla ja eri kasvuvaiheissa olevia kasvustoja, sekä suomalaisissa rakennuksissa löytyvät kosteusvaurioindikaattorimikrobilajit ja sädesieni (aktinobakteeri). Aktinobakteeri ei ole taksonomisesti homeen kaltainen, mutta tavattavissa kosteusvauriokohteissa. Kokeneella homekoiralla on keskimäärin paremmat edellytykset löytää ja tunnistaa rakennuksista homeita kuin aloittelevalla homekoiralla. 8 Homekoiran havainnointiin vaikuttavat asiat Jokainen koira on yksilö, jokainen etsintäkerta on omanlaisensa. Sisätilan huonekalut ja tilan rakenteelliset muodot vaikuttavat siihen, miten helposti koira pystyy liikkumaan ja havainnoimaan hajuja tilassa. 8.1 Hajun aistittavuus ja ympäristön olosuhteet Hajun haihtuvuus materiaalista määrittää sen, miten suurena hajuna koira havaitsee sen. Kosteassa ilmassa hajut ovat helpommin aistittavissa. Ilman virtaukset ja kaasumaisten molekyylien taipumus diffundoitua suuremmasta pitoisuudesta pienempään, levittävät hajua sisätilassa. Mitä lämpimämpää ilma on, sitä enemmän kaasumaiset aineet ilmassa liikkuvat, Brownin liike vie siksak-liikkeellä molekyylejä vähitellen kauemmas toisistaan. Näin molekyylit levittäytyvät laajalle alueelle ilman että tilassa on varsinaista ilmamassan liikettä. Koiran on havaittu havaitsevan pieniä pitoisuuksia ilmassa, jopa 1 ppb hajuja (Bird, S. (2004)). Rakennusmateriaalissa kasvavien homeiden tuottamia haihtuvia orgaanisia yhdisteitä vapautuu kasvustosta ympäröivään ilmaan. Päästönopeus riippuu yhdisteen höyrynpaineesta materiaalin pinnalla, yhdisteen höyrynpaineesta ympäröivässä ilmassa sekä massansiirtokertoimesta. (Salo (2014)) 37

39 Mikrobikasvuston tuottamat molekyylit ja hiukkaset voivat tulla läpi hyvinkin pienistä raoista. Oleellista läpäisevyydessä ei ole raon koko, vaan vallitseva paine-ero. Kaasumaiset aineet pystyvät läpäisemään mm. muoveja, kumeja, maalikerroksia, kipsilevyä, höyrynsulkumuovia ja monia muita rakennusmateriaaleja. Pienen kokonsa vuoksi molekyylit voivat diffundoitua huokoisen betonin, tiilen tai metallikalvon läpi. Tarkkaan ei kuitenkaan tunneta VOCyhdisteiden diffuusiota tai diffuusionopeutta rakennusmateriaalien läpi (Laine (2014)). 8.2 Mikrobikasvuston olosuhteet Mikrobikasvuston ominaisuudet vaikuttavat suurelta osin siihen, kuinka helposti koiran on mahdollista havaita mikrobivaurio. Kasvukauden vaihe, ympäristön lämpötila, paikalliset ilmavirtaukset ja ilman vaihtuvuus, kasvualueen koko ja kosteus vaikuttavat siihen, miten kasvusto itiöi, kasvattaa rihmastoja ja tuottaa aineenvaihduntatuotteita. Koiran on mahdollista havaita myös kuivuneet tai kuolleet kasvustot, mutta näiden havaitseminen on oletettavasti vähäisemmän hajun vuoksi vaikeampaa kuin rehevästi kasvavan tai runsaasti hajuja diffundoivan kasvuston. Rehevästi kasvava kasvusto taas ei välttämättä tuota runsaasti aineenvaihduntatuotteita, mutta VOC-hajujen emittointi voi alkaa runsastua kasvuston olosuhteiden muuttuessa huonommiksi, tai ylipäätään olosuhteiden muuttuessa toisenlaisiksi. Taistelu elintilasta ja ravinnosta voivat aiheuttaa runsasta aineenvaihduntatuotteiden tuottoa kasvustojen ympäristöön. 8.3 Ilman virtaukset Huonetilassa ilman virtaukset vaikuttavat oleellisesti siihen, miten helposti ja tarkasti koira pystyy havaitsemaan hajuja. Lämmityslaitteista tulevat nousevat ilmavirtaukset, ilmavuotokohdista (ikkunat, korvausilmareitit, rakenteelliset epäjatkuvuuskohdat) tulevat ilmavirtaukset ja ilmanvaihdon vaikutus liikuttavat ilmaa tilassa. Pyörteisessä ilmassa tai voimakkaan ilmanvaihdon vaikutuksesta koiran on vaikeaa paikantaa hajun lähdettä. Nousevat ilmavirrat ja ilmanvaihto vievät hajua ylöspäin poistoilman suuntaan, jolloin koira ei välttämättä saa ylempää tulevaa hajua, jos haju ei laskeudu alas koiran havaittavaksi. 38

40 8.4 Paine-ero Paine-ero rakenteen yli on yksi suurimmista tekijöistä, joka vaikuttaa koiran havaintojen määrään rakennuksessa. Paine-eron vaikutuksesta rakennuksesta on joko alipaine tai ylipaine, yleensä paineolosuhteet vaihtelevat sääolosuhteiden, tilojen käytön, ilmanvaihtolaitteiston toimintaperiaatteen ja ilmanvaihdon automaation asetusten mukaan. Rakennuksessa on ilmanpaineen neutraaliakseli noin keskikorkeudessa huonetilaa, katon suunnassa on ylipainetta ja lattian suunnassa alipainetta. Ylipaine huoneen ylimmissä osissa aiheuttaa sen, että koiran on helpompi havaita keskikorkeuden alapuolelta tulevia hajuja seinän alaosan ja lattian suunnasta. Neutraalitason korkeus riippuu tuulen, ilmanvaihdon ja savupiippuvaikutuksen suuruudesta, ilmanvaihdon toiminnasta ja ilmanvaihtolaitteiston sijoittelusta sekä rakenteellisista tekijöistä. Tuulen vaikutus rakennuksen toisella seinustalla voi aiheuttaa sen, että koiran havainnot tuulen vastaisella seinustalla korostuvat ja vastakkaisella seinustalla voivat olla vähäiset. Vaikutuksen suuruus riippuu rakenteiden tiiveysominaisuuksista. Tuulen vaikutus voi olla jopa 100 Pa. Laskennallisesti voidaan määrittää tuulen vaikutus paine-eroihin tuulen suunnan ja nopeuden sekä rakennuksen korkeuden avulla (Katainen, Vähämaa (2015)). Tavallinenkin puuskittainen tuuli voi 10 sekunnin mittausjakson sisällä voi vaihdella kymmenien pascalien verran (Seppänen, K. (2010)). Puuskittainen tai pyörteinen tuuli voi luoda pumppaavaa tai äkillistä painevaikutusta asuntoon, jolloin ajoittain haju rakenteiden sisältä tulee voimakkaasti sisätilaan. Ilman paineen vaikutukset tulee huomioida myös rakenteellisissa ratkaisuissa. Liikuntasalin puulattia voi toimia isoina palkeina, jolloin lattian tärinä ja liike voivat aiheuttaa lattiapinnan alta pumppaavalla liikkeellä hajua sisäilmaan. Hissikuilussa paineaalto kulkee hissikorin mukana niin, että hissin edellä kuilussa on ylipaine ja toisella puolella alipaine. Tällöin ilmaa voi pumppaantua kuilusta hissin kerrosväleistä, kuilun rakenteiden raoista ja muista läpivientikohdista muihin tiloihin. Nämä ja vastaavat paikalliset rakenteista johtuvat vaihtelut voivat aiheuttaa painevaihteluita sisätiloihin. 39

41 9 Homekoiran rajoitukset Etsintätyöskentelyssä ja vaurion paikantamisessa on useita mahdollisia virhelähteitä, joista osa johtuu koirasta, osa ohjaajasta ja osa tiloista ja ympäristöstä. Koiran jatkuvalla kouluttamisella ja ohjaajan ammattitaidolla voidaan ehkäistä osa virhelähteistä ja epätarkkuuksista. 9.1 Koirayksilöiden erot Etsittävässä kohteessa voi käydä useampi homekoira läpi samat alueet. Ensimmäinen koira tekee havainnon, toista koiraa käytetään vahvistamaan ensimmäisen koiran havainto ja tarkentamaan havaintokohtia. Koirat ovat jokainen yksilöitä, ja yksilölliset erot näkyvät ilmaisutavassa ja siinä miten tarkkaan ja laajasti koira osaa ilmaista vaurion kohtaa. Koiralla voi olla huono hetki johtuen hormonaalisesta toiminnasta, yllättävistä tapahtumista, sairauksista tai mistä tahansa muista koiran keskittymistä häiritsevistä asioista. Koirat ovat muiden eläinten tavoin taitavia peittämään kipua ja vaivoja, jolloin koiran ohjaaja ei havaitse koiraa häiritsevää sairautta, kipua tai stressiä. Kahta koiraa käyttämällä voidaan mahdollisesti saada tarkempi kuva koiran havainnoista. Koiran kokemuksessa ja koiralle opetetuissa hajuissa ja etsintätyylissä voi myös olla jonkin verran eroa, joten yksilöillä voi olla toisistaan eroavaisia ilmaisukohtia. Joku koira voi rodunomaiselta käytökseltään olla lähtökohtaisesti maavainuinen ja joku toinen ilmavainuinen, joka saattaa vaikuttaa siihen mistä koira ensisijaisesti hakee hajuja. Koiran kehittämä hajukuva muodostuu osittain niistä kohteista missä koira on ollut. Saman homekoiratoimijan usealla koiralla voi olla toisistaan hieman poikkeavat hajukuvat, jolloin koirayksilöiden erot voivat tulla näkyviin. Useampaa koiraa voidaan käyttää tarvittaessa vauriokohdan varmistamiseksi, laajuuden selvittämiseksi ja mahdollisimman tarkan etsintätyön varmistamiseksi. 9.2 Vaurion tarkka kohta ei löydy Hyvällä etsintätyöskentelyllä koiran on mahdollista paikantaa materiaalien mikrobivaurioita tai maaperästä sisälle päin tulevia ilmavuotokohtia. Koira saattaa tehdä ilmaisun kun on 40

42 hajualueella, eli esimerkiksi siinä huoneen osassa missä hajua tuntuu eniten. Tällöin tarkka kohta vauriolle ei selviä. Tämä voi johtua siitä, että koira ei osaa tai jostain syystä kykene tekemään etsintätyötä loppuun asti. Haju koiralle voi myös olla erittäin vähäinen, ilma pyörteistä tai tilojen puolesta muuten voi olla haastavaa löytää kohtaa josta haju tulee. Vaurion luonteesta ja ilmareittien määrästä ja paikasta riippuen, hajua voi tulla monesta paikasta tai haju voi olla tasaisesti runsas sisäilmassa, jolloin koiran on vaikea tehdä ilmaisua mihinkään tarkkaan kohtaan. Jos hajua on runsaasti joka puolella, koira saattaa tehdä ilmaisun johonkin kohtaan tilassa, jolla se yrittää kertoa ohjaajalle, että tilassa on hajua, mutta koira ei pysty paikantamaan tarkkaa kohtaa hajulle. Koiran ilmaisemalla alueella on hyvä etsiä muitakin viitteitä vaurioista ja riskirakenteita. Tarkistuksen tai rakenneavausten tulisi olla riittävän laajat, jotta vaurio saadaan paikannettua, vaikka koira ei olisi löytänyt tarkkaa kohtaa. On hyvä muistaa, että alueella saattaa olla useampi eri syystä johtuva tai useissa eri materiaaleissa oleva mikrobivaurio. 9.3 Vauriota ei löydy koiran ilmaisukohdasta Koirasta tai ohjaajasta johtuvista syistä koira voi tehdä myös virheellisiä ilmaisuja. Koira voi paineistua etsinnässä, väsyä tai muusta syystä tehdä ilmaisua sellaiseen kohtaan missä se ei havaitse mikrobikasvuston hajua. Virheilmaisujen havaitseminen, koiran käytöksen tunteminen ja koiran koulutuksellinen tukeminen ovat osa ohjaajan ammattitaitoa. Jos vauriota ei löydy heti rakenneavauksella tai muun tarkastuksen avulla, se ei tarkoita useinkaan sitä, että koira olisi tehnyt virheilmaisun. Yleensä syy vaurion löytymättömyyteen on se, että jatkotutkimukset eivät ole olleet riittävät tai niitä ei ole kohdistettu oikeaan kohtaan. Koira voi ilmoittaa vain sen kohdan mistä haju sille tulee, jatkotutkijan on löydettävä vaurion tai hajun tarkempi kohta ja syy vauriolle. Koira voi havaita myös pieniä pitoisuuksia, joiden tarkan alkuperän löytäminen voi olla haasteellista. Koiran ilmaisu voi johtua myös sisätiloissa käyttäjistä johtuvista kosteuskuormista, jolloin kyseessä ei välttämättä ole rakenteiden laaja kosteusvaurio. Runsas siivousvesien käyttö on menneinä vuosina voinut aiheuttaa kiinteistöissä laajasti pientä mikrobikasvustoa lattialistojen 41

43 taakse tai lattiapinnan alle. Joissain paikoissa vielä nykypäivänäkin käytetään liiallisesti vettä siivouksessa. Runsas kosteus voi aiheuttaa lattialistojen lisäksi laajempiakin kosteusvaurioita rakenteisiin. Koiran ilmaisukohta on aina tarkistettava, jotta tarkempi syy mikrobikasvuston hajulle löydetään. Homekoiran tulisi ilmaista vain mikrobikasvustoon viittaavia hajuja. Jos koiralle on opetettu muitakin hajuja, koiran ilmaisemasta kohdasta ei välttämättä löydy lainkaan hometta, vaan siinä voi olla jokin muu hajupoikkeama tai VOC-haju. 9.4 Koira ei löydä vauriota Voidaan arvioida, että homekoira löytää keskimäärin noin % rakennuksen mikrobivaurioista. Karkea arvio perustuu käytännön havainnointiin ja kokemukseen homekoiratyöstä ja kosteusvauriokohteista. Koira toimii vain hajuaistinsa ja etsintäkokemuksensa varassa, joten jos koira ei saa hajua, se ei voi siitä kertoa ohjaajalle. Mikrobikasvustosta, rakenteista, ilmareiteistä tai muista olosuhteista johtuen haju ei välttämättä tule koiralle. Vain ajoittain tai satunnaisesti tapahtuvat painevaihtelut tai ilman virtaukset voivat aiheuttaa sen, että koira ei havaitse käynnin aikana hajua. Tutkimuksissa on yritetty selvittää homekoiran luotettavuutta ja tarkkuutta ja koiran tarkkuudeksi on saatu noin 64-94%, kun tutkimusta on tehty hajuerottelumenetelmällä purkkirata-asetelmalla (Griffith et al (2007), Kauhanen et al (2001)). Tutkimusasetelmat ovat lähtökohtaisesti haastavat, sillä käytettyjen koirien osaamistaso ei ole ollut riittävä ja lavastetun hajuerottelutehtävän luonne on kuitenkin loppujen lopuksi erilainen kuin todellinen etsintätehtävä rakennuksessa. Tutkimuksissa on saatu kuitenkin lisätietoa koiran havainnointikyvystä. Jos tiloissa on ajoittain tai satunnaisesti tapahtuvia painevaihteluita, olosuhteet voivat muuttua hetkittäin. Tuuliolosuhteet, ilmanpaine ja muut ympäristön olosuhteet vaihtelevat sääolosuhteiden, vuorokaudenajan tai vuodenajan mukaan ja voivat aiheuttaa sen, että koira ei havaitse käynnin aikana hajua. 42

44 Homekoira voi paikantaa rakenteiden sisältä tulevia hajuja, mutta homekoiratarkastuksen avulla ei voida sanoa, että tilat ja rakenteet olisivat täysin homeettomat, vaikka koira ei tilassa hajua havaitsisikaan. On oletettavaa, että vain osa mikrobivaurion lähteistä löytyy käynnin yhteydessä, aivan kuin muitakin mittaus- ja tutkimustapoja käytettäessä. Homekoiratarkastuksen epätäydellinen lopputulos on hyväksyttävä osana eläimen hajuaistiin perustuvaa tarkastusta. 9.5 Koiran havainnon merkittävyys Koiran ilmaisukohdan merkittävyyden arviointi on jatkotutkijan tehtävä. Homekoira voi kertoa vain hajukohdan, koiran ilmaisun perusteella ei voida tehdä suuria johtopäätöksiä vaurion laajuudesta, syystä tai mahdollisesta terveyshaitasta. Jatkotutkijan on tarkistettava aluetta ja tehtävä tarvittavat mittaukset ja tutkimukset. Homekoiran ilmaisun kohta on aina tarkistettava riittävällä laajuudella, tai syy koiran ilmaisulle on muuten löydettävä ympäristöstä. Syy koiran ilmaisulle voi olla rakenteessa oleva mikrobivaurio, kauempaa ilmareittiä pitkin tuleva mikrobikasvuston haju tai alapohjan alueelta sisäilmaan tuleva maaperän haju. Syy hajulle voi olla harvarakenteisen talon vaurioitunut ulkolaudoitus, puisesta tippalistasta tai vastaavasta ulkopinnan rakenteen mikrobivauriosta tuleva haju. Mikrobikasvuston tuottamia VOCyhdisteitä, toksiineita, elinkykyä tai muita kasvuston ominaisuuksia ei voida todentaa koiran ilmaisun avulla. Koira ei voi ilmaista vauriossa kasvavia eri homelajeja eri tavoin tai muuten kertoa ohjaajalle homesuvuista tai niiden määristä. Koiran ilmaisusta voidaan todeta vain se, että kohtaan on tullut koiralle jostain mikrobikasvustoon viittaavaa hajua. Jos koira ilmaisee yhteen kohtaan tilassa, sen perusteella ei voida sanoa vaurion koosta. Jos koira ilmaisee useissa vastaavissa rakennekohdissa laajalti tiloissa, koiran ilmaisut antavat viitteitä siitä, että laajempi osa rakenteesta voi olla vaurioitunut. On kuitenkin huomioitava, että yhdestä vauriokohdasta haju voi kulkeutua rakenteiden tai ilmareittien kautta laajemmalle, jolloin koira havaitsee saman vaurion useista kohdista huonetilassa. Hajua voi tulla monesta kohdasta koiralle, mutta koira ilmaisee ne kohdat, joista haju tulee sille voimakkaimmin. Tällöin pienemmät hajukohdat voivat jäädä ilmaisematta. 43

45 Mikrobikasvuston ominaisuuksien, hajun haihtuvuuden ja ilmareittien mukaisesti koira voi saada voimakkaan hajun pienestäkin vauriokohdasta. Samoin laaja vaurio voi olla hädin tuskin koiralle havaittava. Maaperässä on aina runsaasti mikrobeja. Alapohjan alueelta tai maanvaraisen ulkoseinän alueelta voi päästä ilmavuotoa sisätilaan, ja hajun myötä voi päästä myös mikrobiperäisiä hajuja. Tällöin aina ei ole vauriota rakenteissa ja tiivistys voi riittää, mutta alue on tarkistettava ennen korjauspäätöstä. Koiran ilmaisun perusteella ei voida tietää mikrobikasvustoon viittavan hajun syytä. Homekoiratarkastuksesta tehty raportti antaa tietoa tutkimuspäivän tilanteesta. Lopullisia johtopäätöksiä ei tule kuitenkaan perustaa pelkästään homekoiratutkimukseen, koiran ilmaisu tarkoittaa yleensä jatkotutkimuksen tarvetta. Homekoiran ilmaisujen perusteella ei voida sanoa löytyneen mikrobiperäisen hajun vaikutuksista tilankäyttäjiin tai asukkaisiin. Jos koira ei havaitse hajua esimerkiksi yläpohjan eristetilassa olevasta vauriosta, voidaan pohtia, onko yläpohjan vaurio vaaraksi tilankäyttäjille tarkastusta vastaavissa olosuhteissa. Jos olosuhteet muuttuvat, voiko vauriosta olla haittaa, onko mahdollista, että joissain olosuhteissa hajua tuleekin sisätilaan? Jatkotutkijan on selvitettävä, onko vaurioituneesta tilasta ilmareittiä tai muuta reittiä huokoisen materiaalin läpi tai läpivientien kautta, jolloin vauriosta voi olla haittaa sisäilman laadulle. Jokainen rakennus ja vaurio ovat omanlaisia, ja vaativat jatkotutkimuksia asiantuntevan tahon toimesta. 10 Havaintokohdat rakenteissa ja tarvittavat toimenpiteet Rakennuksessa mikrobikasvustoa voi olla pintahomeena materiaalin pinnalla, rakenteiden sisällä tai rakenteiden ulkopuolella maaperässä tai ulkopinnoitteessa. Koira voi havaita rakenteiden sisällä olevia hajuja ilmareittien kautta raoista, halkeamista, rakenteiden epäjatkuvuuskohdista ja liitoskohdista. Kohdassa ei välttämättä tarvitse olla ilman virtausta sisätilaan, pelkkä ilmayhteys mahdollistaa hajujen leviämisen. Materiaalien väleissä hajut kulkeutuvat helposti eristemateriaaleissa, huokoisissa tai uritetuissa materiaaleissa, tai koolauksen välissä. Hajut ja VOC-yhdisteet voivat tulla myös materiaalien läpi sisäilmaan. Pienimmät yhdisteet voivat läpäistä ajan kanssa tiiviitäkin rakennusmateriaaleja, joka täytyy 44

46 muistaa tiivistyskorjausta suunnitellessa. Läpivientikohdat patteriputkille, sähköjohdotukselle ja viemäriputkille ovat hyviä reittejä ilman kululle Jatkotoimenpiteiden valinta Jatkotoimenpiteinä on valittava koiran ilmaisemaan kohtaan ja tiloihin sopivia tutkimusmenetelmiä. Rakenneteknisellä tarkastelulla on pohjapiirustuksista, rakennekuvista ja muista rakennukseen liittyvistä dokumenteista selvitettävä rakennuksen riskirakenteet ja rakennusfysikaaliset riskitekijät Asukkaiden tai tilankäyttäjien oirekyselyllä ja havainnoilla sisäilman laadusta voidaan selvittää sitä, miten tilassa olijat kokevat ympäristönsä. Ihminen on hyvä mittari sisäilman laadulle Ilmavuodot ja rakenteelliset epätiiveydet Homekoiran ilmaisujen kohdissa on selvitettävä mahdolliset ilmareitit ja vuotokohdat rakenteissa ulkoilmasta, muista kerroksista tai viereisistä tiloista. Ilmavuotoja voidaan selvittää merkkisavun avulla, merkkiainekokein tai talvikaudella lämpökameran avulla. Ilmanvaihdon toiminta, tulo- ja poistoilmanvaihtojen reitit ja ilmanvaihdon tehon asetusarvo on selvitettävä. Rakennuksen ali- tai ylipaineisuus on selvitettävä mittaamalla rakennuksessa paine-eroa vaipan yli. Paine-eroa on hyvä tarkastella suurissa rakennuksissa eri puolilta rakennusta ja eri kerroksista. Paine-eroa on hyvä selvittää myös kuilurakenteiden, porraskäytävän, alapohjan putkikanaalin tai muiden vastaavien erillisten rakenneosien ja sisätilan välillä. Hetkellisillä mittauksilla saadaan näkymään vain sen hetken tilanne, eniten tietoa rakennuksen olosuhteista saadaan pidempiaikaisilla seurantamittauksilla. Seurantamittauksissa saadaan näkymään ilmanvaihtolaitteiston ajallinen toiminta sekä käyttäjistä johtuvat vaihtelut ilmanpaineeseen. Vaikka keskiarvoisesti ilmanpaine-ero pysyisi sopivana tilojen käyttöön nähden, seurantamittauksissa usein nähdään suuria hetkellisiä painevaihteluita, jolloin paine-eron vuoksi epäpuhtauksia voi päästä sisäilmaan mikrobivaurioituneista rakenteista. Paineerokäyrät seurantamittauksissa voivat olla erilaisia eri huonetiloissa, joten seurantamittauksia on hyvä tehdä useisiin huonetiloihin kattavien painevaikutusten arvioinnissa. Voimakas hetkellinen alipaine huonetilassa voi aiheuttaa syöksymäisen ilmavirtauksen rakenteen sisältä, 45

47 jolloin huonetilaan purskahtaa epäpuhtauksia. Vaikka paine-ero suurimman osan vuorokaudesta olisi sopivalla tasolla, kerran tai pari päivässä tapahtuva epäpuhtauskontaminaatio pinnoille ja sisäilmaan voi aiheuttaa oireilua tilankäyttäjissä. Tällöin edes tilojen hyvä viikkosiivoaminen ei juuri auta. Erityisesti homeelle herkistyneille henkilöille on tärkeää, että sisäilmaan ei pääse haitallisia epäpuhtauksia edes pientä hetkeä vuorokaudessa. Vaikka suoranaista ilmavuotoa tiloissa ei olisikaan, ilmareitti jo yksistään voi mahdollistaa hajun ja epäpuhtauksia kulkeutumisen sisätilaan. Hajun ominaisuutena on levittäytyä pienemmästä pitoisuudesta suurempaan, joten vaikka ilma olisi paikallaan, pitoisuudet voivat levitä ilman mukana vähitellen tiloihin. Rakenteellinen tiiveys estää hajujen leviämistä Ilmanvaihto Ilmanvaihtolaitteiston tulisi olla toiminnassa jatkuvasti ilman katkoja, myös öisin ja viikonloppuisin. Ilman tulee vaihtua rakennuksessa, se poistaa tiloista epäpuhtauksia, kosteutta ja vie hiilidioksidia pois tiloista. Poisto- ja tuloilmanvaihdon yhteisvaikutus ja ohjaus tulee suunnitella tiloihin ja tilankäyttöön sopivaksi ja tarkastaa toimintaa säännöllisin väliajoin. Jos tilassa on hiilidioksidiin, lämpötilaan tai kellonaikaan sidottu ilmanvaihto (tulo- ja/tai poistoilmanvaihto), on varmistuttava siitä, että ilmanvaihto toimii myös ääriolosuhteissa, eikä aiheuta suuria paine-erovaihteluita tiloihin. Ilmanvaihto on syytä tasapainottaa käyttöön sopivaksi erityisesti silloin, kun rakenteissa on havaittu epäpuhtauksia ja niiden kulkeutumista sisätiloihin yritetään estää Sisäilman ja pintojen olosuhdemittaukset Sisäilman olosuhteita mittaamalla voidaan selvittää riskitekijöitä liittyen ilman kosteuteen ja lämpötilaan. Pintalämpötilojen ja pintakosteuden kartoitusta on hyvä tehdä vähintään koiran ilmaisemiin kohtiin, epäilyalueille ja riskirakenteisiin. Rakennusfysikaalinen osaaminen auttaa selvittämään rakenteisiin kohdistuvia riskitekijöitä mittaustulosten perusteella. Kun koiran ilmaisemalla alueella on löydetty joku todennäköinen syy koiran havainnolle, voidaan rakennetta rikkovat toimenpiteet kohdentaa oikeille alueille ja sopivassa laajuudessa. 46

48 10.5 Rakenneavaukset ja mikrobinäytteenotto Rakenneavaukset ovat tärkein yksittäinen toimenpide, mitä on suositeltavaa tehdä vähintään koiran ilmaisemiin kohtiin. Vain rakenteita avaamalla voidaan saada selville rakenteiden materiaalit, mahdolliset vauriot ja vuotojäljet, rakennustavat ja sen, vastaavatko havainnot rakennepiirustuksia. Tarvittaessa voidaan ottaa mikrobinäytteitä materiaaleista mikrobiviljelyä tai mikroskopointia varten. Mikrobiviljelyllä voidaan saada selville lajikirjon avulla vaurion mikrobilajistosta, josta voi saada viitteitä mm. kosteusvaurion iästä. Selvästi vaurioituneista materiaaleista ei ole välttämättä tarvetta ottaa näytteitä. Kohteessa voi olla homevauriosta johtuva asuntokaupan reklamaatiotilanne tai muusta syystä tarve todistaa koiran havaitsemassa vauriokohdassa mikrobikasvuston olemassaolo. Tällöin kattavat mikrobinäytteenotot ovat paikallaan. Näytteenotto on syytä jättää asiantuntijalle, joka osaa myös tulkita laboratorion vastauksen mikrobikasvustosta. On huomioitava, että mikrobikasvusto ei ole aina helposti näkyvissä materiaalissa. puhtaalta ja terveeltä näyttävät materiaalit voivat olla pahoin mikrobivaurioituneita. Jos mikrobikasvusto on silmin nähtävää, kohdassa on jo valtava määrä mikrobeja. Rakenneavauksessa on tehtävä myös aistinvaraista tarkastelua. Kaikki kastuneen näköiset, tummuneet, laikukkaat tai vaurioituneen näköiset materiaalit on uusittava tai niiden mikrobikasvustoa on selvitettävä. Vaurioituneiden rakenteiden uusimislaajuus on oltava riittävä. Erityisen tärkeää on selvittää vaurion syy ja poistaa vaurion aiheuttaja. Korjaustoimenpiteillä on varmistuttava siitä, että vaurio ei synny uudestaan, ja että uusitut materiaalit ovat sopivia kyseiseen kohtaan ja käyttötarpeeseen. Jos kohdassa on ollut aiemmin vaurio, mikrobikasvusto ei välttämättä lähde kasvuun viljelytekniikalla tehdyssä mikrobianalyysissä. Tällöin voidaan tehdä qpcr-analyysiä materiaaleista, jolloin voidaan saada näkymään myös kuolleet kasvustot. Rakenneavauksia tehtäessä on muistettava, että avauksella voidaan saada tietoa vain avauksen kohdasta, puolen metrin päässä tilanne voi olla toinen. Rakenneavauksia olisikin hyvä tehdä riittävä määrä ja tarkoin harkittuihin kohtiin. 47

49 10.6 Kosteusmääritykset Rakennekosteusmittauksilla ja pintakosteusmittauksilla voidaan saada tietoa rakenteiden kosteudesta. Pintakosteusmittaus antaa suuntaa-antavaa tietoa vain juuri pinnan läheisyydessä olevasta kohonneesta kosteuspitoisuudesta. Pintakosteusmittauksella on omat rajoituksensa ja parhaimmillaankin mittaus on suuntaa-antava. Kaikki rakenteiden pinnasta mittaavat laitteet ovat pintakosteusosoittimia tai -mittareita, riippumatta mittapään muodosta. Rakennekosteusmittaukset tehdään rakenteita rikkoen esimerkiksi porausmittauksella tai viiltomittauksella pintamateriaaliin. Rakennekosteusmittauksen avulla voidaan saada lisätietoa rakenteen tai materiaalikerroksen sisällä olevasta kosteudesta. Runsas ja jatkuva kosteus voi aiheuttaa mikrobivaurioitumista tai lahovauriota rakenteissa. Jos pintakosteusmittauksin tai rakennekosteutta mittaamalla ei saada viitteitä rakenteiden kohonneista kosteusarvoista, se ei kuitenkaan poissulje mahdollista vauriota. Rakenteiden ja pintojen kosteuspitoisuus voi vaihdella muiden olosuhteiden, vuodenajan tai käyttäjästä johtuvien vaikutusten mukaan, jolloin osan aikaa vuodesta voivat rakenteet olla kosteina. Kun kosteus on pidempikestoista edes osan aikaa vuodesta, olosuhteet voivat olla otolliset mikrobikasvuston kasvulle. Tarvittava kosteuspitoisuus ja kosteuden kestoaika riippuvat rakenteiden materiaaleista. Kun kosteutta on riittävästi, mikrobikasvusto kasvaa. Kun materiaali kuivuu, kasvusto jää odottamaan seuraavaa kosteaa kautta. Dormantissa tilassa, eli lepotilassa oleva mikrobikasvusto ryhtyy nopeaan kasvuun taas heti kosteutta saadessaan, vaikka kosteusjaksojen välillä olisi ollut pitkiäkin aikoja. Rakenteen tai materiaalin kuiva pinta ei kerro rakenteen sisäisestä tai pinnan mikrobikasvustosta, myös kuivat vauriot on tutkittava ja korjattava. Punnitus-kuivausmenetelmällä saadaan materiaalinäytteestä mitattua tarkempi kosteusmäärä. Tämä soveltuu erityisesti kohteisiin, joissa helpointa on ottaa näytemateriaalia laboratorioon analysoitavaksi, tai jos analysoitavasta materiaalista tarvitaan tarkka arvo kosteusmäärälle. Kaikki kosteusmittaukset on suositeltavaa suorittaa asiantuntevan tahon toimesta. 48

50 10.7 Jatkotoimenpiteitä tekevä taho Jatkotoimenpiteet tulee aina teettää ammattitaitoisella ja home- ja kosteusvaurioihin perehtyneellä asiantuntijataholla. Sisäilmaongelmien tai homevaurioiden tarkempia tutkimuksia tai korjaussuunnittelua ei suositella tehtävän ilman asianmukaista koulutusta ja pätevyyttä. Asetus 545/2015 määrittelee home- ja kosteusvauriokohteen tutkijoiden pätevyyden. Rakennusterveysasiantuntija (RTA) ja sisäilma-asiantuntija (SISA) ovat kouluttautuneet sisäilmaongelmien ratkaisemiseen, kosteusvaurionkuntotutkija (KVKT) erityisesti rakenteiden kuntotutkimiseen Omakotitalo Omakotitalossa kiinteistön omistaja on vastuussa homevaurion tutkimus- selvitys- ja korjaustöistä. Vaurio on syytä korjata nykyisiä rakennusmääräyksiä vastaavaksi ja asianmukaisesti, sillä myyntitilanteessa kiinteistön omistaja vastaa maakaaren mukaisesti asunnon mahdollisista vaurioista osittain vielä viisi vuotta myynnistä. Yksityishenkilön on tärkeää löytää sopiva jatkotutkija tai riittävän pätevä kosteusvauriokohteiden korjaaja asuntoon. Sisäilmaongelmakohteessa on usein tiedettävä runsaasti kosteus- ja homevaurioista, niiden löytämisestä, korjaamisesta ja tarvittavista toimenpiteistä. Jos asukkaalla ei ole riittävästi tietoa ongelmasta, vaurion havaitseminen tai korjaaminen voivat jäädä puolitiehen. Tarjolla on tekijöitä, joiden osaaminen ei riitä home- ja kosteusvaurion tutkimiseen tai korjaamiseen. Asiaan perehtymättömän yksityishenkilön voi olla vaikeaa erottaa mainospuheista sitä mikä on välttämätöntä, tarpeellista tai hyödyllistä, tai mitä ei suositella tehtäväksi homevauriokohteessa. Otsonointeja ja desinfiointeja tarjotaan suositusten vastaisesti homeesta eroon pääsemiseen ja tiivistyksiä tarjotaan ilman että vaurioita tutkitaan kunnolla. Tärkeintä yksityishenkilölle on löytää pätevä tekijä, jonka avulla vaurio ja sen syy selvitetään ja korjaustoimenpiteet tehdään asianmukaisesti. Homekoiran havaitsemat kohdat voivat olla etukäteen jo osittain tiedossa tai kohdat ovat voineet olla epäilyn alaisena. Esimerkiksi jos koira ilmaisee vanhan korjaamattoman putkivuodon kohdan, voidaan suoraan lähteä etsimään sopivaa korjaussuunnittelijaa tai 49

51 homevaurioiden saneerausyritystä, jolloin korjaukset voidaan tehdä asianmukaisesti. Jos yksityishenkilö tekee remonttia itse, on huomioitava oikeanlainen homevaurioiden korjaus, tilojen osastointi ja alipaineistus, purkutyötä tekevien henkilöiden suojaus ja hyvä remontin aikainen ja sen jälkeinen siivous. Lisäksi on huomioitava tarvittavat asbesti- ja haittaaineselvitykset. Homevaurioiden korjaussuunnittelussa on tärkeää tuntea materiaalien ja rakenneratkaisujen riskit ja ominaisuudet, jotta uusitut materiaalit sopivat rakenteisiin ja käyttötarkoitukseen. Ehdottoman tärkeää on selvittää vaurion syy ja poistaa se, jotta sama ongelma ei toistu pian materiaalien uusimisen jälkeen. Jos koiran havaitseman vaurion kohta ja syy eivät ole selviä, jos vaurio on suurempialainen tai vaativa korjaustavaltaan, suositeltavaa on teettää tarvittavat tutkimukset asiantuntijalla, joka on erikoistunut home- ja kosteusvauriokohteiden tutkimiseen ja korjaamiseen. Laadukkaalla korjaussuunnittelulla voidaan rakenteista saada rakennukseen toimiva pitkäikäinen ratkaisu. Remontoinnin jälkeen, tai kun vaurioituneet materiaalit on purettu, voidaan tehdä homekoiratarkastus uudelleen. Näin voidaan selvittää purkulaajuuden riittävyydestä ja remontin onnistumisesta. Rakennuksen korjaus- ja muutostyötä varten tarvitaan rakennuslupa, jos työllä voi olla vaikutusta rakennuksen käyttäjien turvallisuuteen tai terveydellisiin oloihin. Korjausrakentamisessa määräykset ovat sitovia soveltuvin osin, riippuen rakennustyön laajuudesta ja rakennuksen käyttötarkoituksesta, velvoittavuuden ratkaisee kunnan rakennusvalvontaviranomainen. Rakennusvalvontaviranomaisella on oikeus päättää tulkinnanvaraisen määräyksen noudattamisesta. (Abell, M. (2016)) Kun kosteusvauriokorjauksen luonne on vähäinen, lupaa ei tarvita. Kosteusvaurion korjaustyön suunnittelutehtävä on tavanomainen, kun kosteus- tai homevauriot ovat selkeästi määritettäviä ja rajattavia. Esimerkiksi vauriot pääosin pintarakenteissa tai rakenteiden sisäiset vauriot ovat selvästi rajattavalla alueella ja vauriot ovat yksinkertaisin menetelmin havaittavia. Tällöin kosteusvauriokorjauksen luvanvaraisuus on selvitettävä. 50

52 10.9 Taloyhtiö Osakeyhtiössä taloyhtiön hallituksella on suuri vastuu asuntojen kunnosta ja korjaamisesta. Yleensä maallikkojäsenistä koostuva hallitus tekee tutkimis- ja korjauspäätöksiä, usein ilman suurempaa osaamista sisäilma-asioista tai home- ja kosteusvauriokohteista. Taloyhtiön isännöitsijälläkään ei yleensä ole riittäviä tietoja sisäilmaongelman selvittelystä ilman ulkopuolista apua. Taloyhtiön on suositeltavaa ottaa suoraan paikalle asiantunteva taho, esimerkiksi rakennusterveysasiantuntija, arvioimaan tutkimis- ja korjaustarvetta. Näin voidaan välttyä turhilta korjausyrityksiltä ja kustannuksilta. Asunto-osakeyhtiölain mukaan rakennuksen ja sen ulkopuolisten osien kunnossapitovastuu kuuluu lähtökohtaisesti taloyhtiölle. Ulkoseinien, alapohjan, yläpohjan ja yhteisten tilojen lisäksi taloyhtiö vastaa lämmitys-, sähkö-, tiedonsiirto-, kaasu-, vesi-, viemäri-, ilmanvaihto-, ja vastaavista perusjärjestelmistä. Rakenneosissa taloyhtiölle kuuluu itse rakenteiden lisäksi eristeet, kuten lämmitys-, ääni- ja vesieristeet. Osakkaalle kuuluvat sisäpuoliset pinnoitteet, kuten kylpyhuoneen laatoitus, tapetit, maalit ja lattian pintamateriaalit. Vastuun jaosta voidaan myös poiketa, silloin se on kirjattu taloyhtiön yhtiöjärjestykseen. Homekoiran havaintojen selvitysvastuu on taloyhtiöllä, kun voidaan epäillä taloyhtiölle kuuluvien rakenneosien vauriota. Tällöin taloyhtiön edustajan, joka on usein isännöitsijä, tulee selvittää mahdolliset vauriot ja korjauttaa rakenteet asianmukaisesti. Kustannuksista vastaa taloyhtiö. Taloyhtiössä kaikki osakkaat maksavat kaikkien taloyhtiön piiriin kuuluvista korjauksista. Jos korjauskustannukset saadaan pidettyä pieninä ja ajoissa puututtua mahdollisiin vauriokohtiin, voidaan päästä huomattavasti pienemmillä korjauskustannuksilla. Taloyhtiössä rakenteissa voi olla vastaavia ongelmia useissa asunnoissa tai rakennuksissa. Jos yhdessä asunnossa havaitaan homekoiran avulla korjattavia kohtia rakenteissa, on suositeltavaa tarkistaa muutkin asunnot vastaavan vaurion varalta. Vuokralainen tai taloyhtiön osakas voi saada kunnan terveystarkastajalta apua saadakseen asuntoon riittäviä tutkimuksia, mutta ensisijaisesti taloyhtiön tulisi olla aktiivisesti selvittämässä mahdollisia taloyhtiön vastuulle kuuluvia sisäilmaongelmia. 51

53 10.10 Kiinteistön omistajataho, manageri Suuren kiinteistön omistajalle on tärkeää kiinteistön hyvä kunto ja toimivuus. Tilojen hyvä kunto ja terveellinen sisäilma edistävät vuokralaisten viihtyvyyttä. Tilojen kuntoa on hyvä tarkkailla jatkuvasti, jotta mahdollisiin vauriokohtiin päästään puuttumaan jo silloin, kun vaurio on vasta aluillaan. Homevaurion kustannukset ovat moninkertaiset verrattuna ennakoivan korjaamisen remonttikustannuksiin. Homekoiran avulla voidaan tehdä ennakoivaa tarkastusta suuriin kiinteistöihin. Tarkastuksen avulla voidaan saada lisätietoa siitä, mihin kannattaa suunnata korjaustoimenpiteitä. Pienilläkin korjauksilla voidaan saada estettyä suurempi ongelma. Toimi- ja työtilojen, toimistojen tai liikekiinteistöjen vuokralainen voi tutkituttaa homekoiran avulla omaa vuokratilaansa. Usein työntekijöillä on ollut oireilua tiloissa ja he ovat halunneet selvittää syytä oireilulle homekoiran avulla. Kiinteistön omistajan on suositeltavaa ottaa asiantuntija selvittämään homekoiran ilmaisukohtia. Kun sisäilman laatu saadaan nopeasti korjattua, kiinteistö pysyy arvossaan ja tuottavana. 52

54 11 Esimerkkikohteita 11.1 Esimerkkirakennus 1 Homekoiran havaintojen ja vaurioiden yhteyttä on hyvä tarkastella esimerkkien avulla. Esimerkkirakennus 1 (kuva 1) kuvastaa tuulen, paine-eron, ilmanvaihdon ja rakenteellisten seikkojen vaikutuksista koiran havaintoihin. Rakennuksessa yläpohjan alueelta on valunut vettä seinärakenteen sisällä alapohjan eristeisiin asti ja aiheuttanut mikrobivauriota. Koira havaitsee mikrobikasvustoon viittaavan hajun tiiviiden rakenteiden liitoskohdissa kahdella reunalla, joista on ilmareitti sisätilaan. Koira ilmaisee ne kohdat, josta haju tulee sille voimakkaimmin. Esimerkkirakennus 1:ssä on ryömintätilainen alapohjarakenne. Sama haju kulkeutuu alapohjan alueella myös toiselle seinustalle havaittavaksi koiralle, vaikka vauriota ei juuri tässä kohdassa ole. Yläpohjan vaurio jää löytymättä, sillä huonetilassa on normaalitilassa ylemmissä osissa ylipaine. Ylipaine estää osaltaan hajujen ja ilmavirtojen pääsyä sisäilmaan, jolloin koiralle ei tule hajua vauriosta. Yläpohjan suunnasta tuleva tuuli tai ilmavirta, tai hetkellinen muutos rakennuksen painesuhteissa voi aiheuttaa hajua yläpohjan suunnasta sisätiloihin. Yläpohjan vaurioille on tyypillistä, että haju ei välttämättä tule koiralle alempiin kerroksiin johtuen rakennuksen painesuhteista. 53

55 Kuva 1. Esimerkkirakennus tuulen, paine-eron, ilmanvaihdon ja rakenteellisten seikkojen vaikutuksista koiran havaintoihin. Mikrobivaurion kohta materiaaleissa, sekä koiran havaitsema mikrobiperäinen haju on merkitty kuvaan. Tuuli ja rakennuksen paineolosuhteet vaikuttavat koiran havaintoihin Esimerkkirakennus 2 Lämmityslaitteista, ilmanvaihdosta ja puhaltimista tulee tiloihin ilmavirtoja, jotka vaikuttavat hajujen kulkureitteihin ja ilmavirtojen pyörteilyyn tiloissa, ja näin koiran havainnointiin. Esimerkkirakennuksessa (kuva 2) ulkoseinälle sijoitettu lämmityspatteri luo ylöspäin suuntautuvan lämpimän ilmavirtauksen, joka kulkeutuu tilan yläosan kautta ja laskeutuu toisella seinustalla alas. Seinän yläosan ja yläpohjan mikrobivaurio on aktiivisessa vaiheessa ja tuottaa runsaasti aineenvaihduntatuotteita. Rakenteiden välisistä liittymäkohdista irtonaisen höyrynsulun kautta laskeutuu hajua sisätilaan. Lämmin ilmavirtaus kuljettaa mikrobivaurion hajua koiran aistittavaksi, josta johtuen koira havaitsee hajun seinän yläosassa/katossa väärällä seinällä. Kun koira tekee havaintoja suuntautuen ylöspäin, on tarkistettava tilojen yläosia silmämääräisesti laajemmalta alueelta ja mahdollisuuksien mukaan selvittää tilan ilmavirtojen kulkua. Yläpohjan kautta hajut voivat tulla sisätilaan rakojen, halkeamien, läpivientien ja rakenteiden epätiiveyskohtien kautta ilmareitin avulla, mutta myös suoraan höyrynsulun tai levyrakenteen läpi diffundoitumalla. 54

56 Kuva 2. Lämmityslaitteista, ilmanvaihdosta ja puhaltimista tulee tiloihin ilmavirtoja, jotka vaikuttavat hajujen kulkureitteihin ja ilmavirtojen pyörteilyyn tiloissa, ja näin koiran havainnointiin. Mikrobikasvuston kohta ja koiran havaitseman hajun kohta on merkitty kuvaan Esimerkkirakennus 3 Esimerkkirakennus 3 (kuva 3) on rinnetontilla oleva kaksikerroksinen 1960-luvun kaksikerroksinen rakennus, jossa osa alemman kerroksen seinärakenteesta on maanvastaista seinää. Maan kaadot viettävät rakennusta kohti ylärinteen puolella, maanvastaisen seinän vedeneristys on teknisen käyttöikänsä päässä. Kellarikerroksen sisäseinää ja lattiarakennetta on paneloitu, puukoolaukset ja eristevillat ovat betonirakenteessa kiinni. Koira havaitsee kellaritilan pintamateriaalien taakse muodostuneen mikrobivaurion, lisäksi koira tekee ilmaisun ylemmän kerroksen puolelle välipohjan läpiviennin kohdalle. Haju kellarista nousee läpiviennin kautta koiran havaittavaksi. Kun koira ilmaisee oletettuun läpivientikohtaan, on hyvä tarkistaa myös läpivientikohtien ympäröivää rakennetta mahdollisen paikallisen vaurion varalta. Yläkerran wc-tilaan on asennettu koneellinen poistoilmanvaihto. WC-tilan alaslasketun katon yläpuolella on vesikaton läpiviennistä johtuva mikrobivaurio. Koira ei 55

57 havaitse yläpohjan mikrobivauriota, sillä huippuimuri luo voimakkaan ylöspäin suuntautuvan ilmavirran. Ilmanvaihtoa sulkemalla voi olla mahdollisuus saada yläpohjan vaurio havaittavaksi. Kuva 3. Rinnetontilla kaksikerroksinen 1960-luvun esimerkkirakennus. Maanvastaisessa rakenteessa kellarissa on mikrobivauriota, samoin yläkerran wc-tilassa. Wc-tilassa on nuolen osoittamaan suuntaan voimakas ilmavirta johtuen poistoilmanvaihdosta. Koira havaitsee mikrobiperäisen hajun kellarissa vaurion kohdalla ja ylemmän kerroksen kohdalla läpiviennin kohdalla Esimerkkirakennus luvun esimerkkikerrostalossa (kuva 4) on kerroksellinen välipohjarakenne. Rakennusajan tapaan välipohjien täyte on orgaanista ainesta, jossa jo itsessään voi olla 56

58 runsaasti vanhaa mikrobikasvustoa. Kosteutta täyttömateriaaliin voi tulla ulkoseinän läheisyyteen johtuen ulkoseinän kautta pääsevästä kosteudesta tai kylmäsiltojen kondensoivasta vaikutuksesta. Kosteutta voi päästä välipohjan laattojen väliin myös läpivientien ja vesipisteiden läheisyydessä. Koiran avulla voidaan kartoittaa niitä kohtia rakennuksessa, joissa välipohjan mikrobivaurioituneesta täyttömateriaalista pääsee sisätilaan mikrobikasvuston hajuja. Välipohjaan ja ulkoseinään on tehtävä rakenneavaukset tai muuten selvitettävä vaurion tarkka kohta. Esimerkkirakennuksessa ylimmän kerroksen ilmanvaihtokonehuoneessa on raitisilmakammio tulvinut lumien sulamisvesistä, tulokoneen suodattimet ovat kastuneet pahoin ja mikrobivaurioituneet. Koira tekee ilmaisun asuinkerroksessa huoneen yläosaan, jossa on tuloilmakanavan päätelaite. Kuva luvun esimerkkikerrostalossa on kerroksellinen, paikoitellen vaurioitunut välipohjarakenne. Mikrobivauriota on myös tuloilmakoneen suodattimessa ja paikoitellen ulkoseinässä. 57

59 11.5 Esimerkkirakennus 5 Kaksikerroksisessa esimerkkiomakotitalossa tuulettuvan rossipohjan tuuletus ei ole riittävä, ja alapohjan materiaaleihin on muodostunut mikrobikasvustoa, kosteus helmeilee alapohjassa. Rakennuksessa on hyvin tehdyt tiivistykset alapohjarakenteessa. Koira saa hajua alapohjan vauriosta sähköjohtojen suojaputken kautta. Haju kulkeutuu yläkertaan, jossa koira tekee ilmaisun ulkoseinärakenteeseen sähköpistokkeen ympäristöön. Suojaputkessa on hormivaikutusta, joka aiheuttaa ilman virtausta ylöspäin putkessa. Alakerran pistorasian kohdalla koira ei havaitse alapohjan vauriota, siitä ilman virtaus on kohdassa seinän sisälle päin. Kuva 5. Esimerkkirakennuksessa hormivaikutus sähkön johdotuksen suojaputkessa. Sähkön johdotus lähtee alapohjan alueelta ja päättyy yläkertaan. Alapohjan alueelta hajut ja epäpuhtaudet voivat kulkeutua muihin kerroksiin ilmareittien kautta. 58

60 11.6 Esimerkkirakennus 6 Esimerkkirakennuksessa 6 on ulkoseinän eristetilassa mikrobivaurio. Koira havaitsee mikrobikasvuston hajua ympyröidyllä alueella seinän ja lattiarakenteen rajapinnassa. Kohdassa on ilmareitti eristetilaan epätiiviiden liitoskohtien kautta, eristetilassa ilma kiertää eristemateriaalin sisällä koko seinän alueella. Vaurion tarkka kohta ja laajuus voidaan selvittää vain avaamalla rakenteita. Yleinen koiran ilmaisukohta huonetilassa on ilmaisu lattian ja seinän rajapintaan. Koiralle haju tulee helpoimmin rakenteiden epäjatkuvuuskohdista, lattia- ja seinäpinnan liitoskohdissa ilmavirta ja haju kulkeutuvat sisätilaan helpoimmin. Ilmaisu ulkoseinän ja lattian rajapintaan viittaa usein joko ulkoseinärakenteessa tai lattian alueella olevaan vaurioon. Lattiarakenne voi olla alapohjarakennetta tai välipohjarakennetta. Mikrobivaurio voi olla rakenteiden sisällä, pinnassa tai haju koiralle voi tulla ilmavuotojen kautta pidemmältä. Hajut ja VOC-yhdisteet voivat tulla materiaalikerrosten läpi myös ilman suoranaista ilmareittiä tai ilmavuotoa. Jos koira tekee ilmaisun materiaalien rajapintaan, on syytä selvittää liitokseen liittyvien materiaalikerrosten mahdolliset vauriot. Kuva 6. Esimerkkirakennuksessa on ulkoseinän eristetilassa mikrobivaurio, jonka koira havaitsee seinän ja lattian rajapinnassa rakenteellisten epätiiveyskohtien kautta. Koiran havaintokohdat on merkitty punaisella ympyröinnillä. 59

61 11.7 Esimerkkirakennus 7 Esimerkkirakennuksen yläpohjassa on mikrobivaurio. Yläpohjan kautta on vedetty sisätilan antennijohdotus suojaputkessa. Ilma virtaa suojaputken sisällä asuintiloihin yläpohjasta ja koira havaitsee mikrobikasvuston hajua antennin pistorasian kohdalla ja lähiympäristössä seinän ja lattian rajapinnassa. Kuva 7. Esimerkkirakennuksen yläpohjassa on mikrobivaurio, jonka koira havaitsee pistorasian kohdalla Esimerkkirakennus 8 Esimerkkirakennuksessa 8 on maanvaraisen betonilaatan päälle asennettu laminaattilattia ja askeläänieriste. Maaperästä nouseva kosteus on päässyt nousemaan kapillaarisesti materiaalikerroksiin ja aiheuttanut mikrobivauriota. Haju koiralle tulee seinän ja lattian rajapinnasta useista kohdista, vaikka vaurio on paikallinen. 60

62 Kuva 8. Esimerkkirakennuksessa on maanvaraisen laatan päälle asennettu laminaattilattia ja askeläänieriste, jotka ovat vaurioituneet paikallisesti maaperän kosteudesta. Koira havaitsee mikrobiperäistä hajua ympyröidyissä alueissa seinän ja lattian rajapinnassa Esimerkkirakennus 9 Esimerkkirakennuksessa 9 kaksoislaattarakenteen välinen eristemateriaali on mikrobivaurioitunut, koira saa hajua vauriosta alapohjaan suuntautuvien vanhojen ummistamattomien läpivientien kautta. Vastakkainen ulkoseinä on kärsinyt kosteusvauriosta, eristemateriaalin alaosaan on muodostunut mikrobivauriota. Koira saa hajua vauriosta patteriputkien läpivientikohdasta lattialta. Näissä kohdissa haju pääsee rakenteista pienten rakojen ja halkeamien kautta sisätilaan. Läpivientejä on yritetty tiivistää silikonilla. 61

63 Kuva 9. Esimerkkirakennuksessa kaksoislaattarakenteen välinen eristemateriaali ja ulkoseinän alaosan materiaali ovat mikrobivaurioituneita. Koira havaitsee hajua vaurioista läpivientien kautta Esimerkkirakennus 10 Koiran havaitsee mikrobiperäistä hajua esimerkkikerrostaloasunnossa keittiön kaapiston alla ja kylpyhuoneessa putkikoteloinnin kohdalla. Koiran ilmaisemat kohdat on merkitty punaisella ympyröinnillä pohjakuvaan (kuva 10). Kohdissa on käyttövesiputkien ja viemäriputkien nousulinjat kerrosten välillä. Kylpyhuoneessa nousulinjat on koteloitu seinän sisään, keittiössä nousukohta on näkymättömissä kalusteiden takana. Putkien läpivientireittejä ei ole tiivistetty. Alipaineinen asunto imee ilmaa kuiluista, haju kulkeutuu putkikuilujen kautta asuntoon alemmista kerroksesta. Vaurio voi olla jopa kellarikerroksessa putkikanaalissa tai kuilujen pohjalla, josta nouseva ilmavirta levittää hajun koko rakennukseen. Koiran ilmaisukohdat on tarkistettava ja syy ilmaisulle löydettävä. Aina vaurio ei ole tarkastetussa tilassa, vaan se voi löytyä huomattavasti kauempaakin. 62

64 Kuva 10. Esimerkkiasunto: Koiran ilmaisut kerrostaloasunnossa keittiön kaapiston alle ja kylpyhuoneessa putkikoteloinnin kohdalle. Koiran ilmaisemat kohdat on merkitty punaisella ympyröinnillä pohjakuvaan. Ilmaisujen kohdalla on ilmareitti putkikuiluihin Esimerkkirakennus 11 Esimerkkirakennus 11 on toimistotila Etelä-Suomessa. Tilassa on havaittu hajuja ja tilankäyttäjillä on ollut oireilua. Homekoira tarkasti tiloja kaksi kertaa, käyntien välissä tehtiin lisäselvityksiä ja ilmanvaihdon säätötoimenpiteitä. Homekoiran ilmaisukohdat (musta ympyröinti) ja 3kk myöhemmin (katkoviiva) on merkitty pohjakuvaa (kuva 1). Koiran ilmaisukohdista suurin osa sijoittui ulkoseinien ja lattian rajapintaan. Mustat ympyröinnit keskemmällä johtuivat kattokaivojen vuotokohdista, kattoalueen korjaamisen jälkeen koira ei havainnut niissä kohdissa hajua toisella käyntikerralla. Käyntien välisenä aikana oli 63

65 viemäreistä vesi noussut lattialle ja kaapistoihin, joka aiheutti toisella käynnillä katkoviivalla merkityn ilmaisukohdan keskellä kerrostilaa. Ulkoseinän aluetta ei korjattu käyntien välissä, ainoastaan paine-ero sisätilan ja ulkoilman välillä muutettiin alipaineisesta ylipaineiseksi säätämällä ilmanvaihtoa. Ensimmäisellä käynnillä hetkellinen paine-ero rakennuksen vaipan yli oli -6 Pa, toisella käynnillä +4 Pa. Pohjakuvasta voidaan havainnoida, että koiran ilmaisukohdat ovat vähentyneet selvästi kyseisessä kerroksessa. Noin 10 Pa:n muutos alipaineisesta hieman ylipaineiseksi puolitti koiran ilmaisukohtien lukumäärän ulkoseinän läheisyydessä. Ylipaineisuus ei kuitenkaan poista täysin sisäilmaan pääseviä hajuja rakenteiden mikrobikasvustoista. Vaikka paine-ero on mitoitettu ja säädetty hieman ylipaineiseksi, käytännössä on mahdotonta saada paine-ero pysymään jatkuvasti joka puolella ja tasaisesti valitussa paine-erossa. Kuva 11. Toimistotila Etelä-Suomessa, ylimmän kerroksen pohjakuva. Tilassa on havaittu hajuja ja tilankäyttäjillä on ollut oireilua. Homekoiran ilmaisukohdat (musta ympyröinti) ja 3kk myöhemmin (katkoviiva). Ensimmäisellä käynnillä hetkellinen paine-ero rakennuksen vaipan yli oli -6 Pa, toisella käynnillä +4 Pa. Pohjakuvasta voidaan havainnoida, että koiran 64

66 ilmaisukohdat ulkoseinän alueella ovat vähentyneet selvästi kyseisessä kerroksessa ilmanvaihdon toimintaa muuttamalla Esimerkkirakennus 12 Toimistorakennuksessa on havaittu ulkoseinän eristemateriaalissa mikrobikasvustoa, ilmantiiveyskokeissa havaittiin ilmavuotoa ikkunan karmirakenteen kautta sisätilaan. On päätetty, että tiivistys ja ilmanvaihdon tasapainotus ovat riittäviä toimenpiteitä toimitilaan. Kaikki ulkoseinärakenteen ikkunankarmit on tiivistetty tiivistämiseen soveltuvalla tuotteella, työtä on valvottu ja työ on suoritettu tiivistysmateriaalin valmistajan ohjeiden mukaisesti. Homekoira havaitsi mikrobikasvustoon viittaavaa hajua osassa ikkunankarmeista (punainen ympyröinti), tiivistystyöstä on tarkastushetkellä kulunut alle vuosi. Tilassa on lisäksi havaittu alapohjan kautta tulevaa ilmavuotoa yhdellä seinustalla, havaittu kohta on tiivistetty paikallisesti (vihreä viiva). Alapohjan hajun alkuperää ei ole selvitetty. Homekoira havaitsi mikrobiperäisen hajun tiivistyksen reunoilla, vuotoilma on löytänyt uuden reitin tiivistysalueen reunoilta. Suositeltavaa on ensisijaisesti selvittää mahdollinen vauriokohta ja syy vauriolle, sekä poistaa vaurioituneet materiaalit. Tiivistystyöt eivät yleensä ole pitkäaikaisia ratkaisuja, mutta jos niitä tehdään, tiivistykset on tehtävä riittävän laajasti. Homekoiran avulla voidaan tarkastaa tiivistystyön onnistumista ja tehdä pitkäaikaisseurantaa tiivistyksen jälkeisinä vuosina. 65

67 Kuva 12. Toimistorakennuksessa on havaittu ulkoseinän eristemateriaalissa mikrobikasvustoa, ilmantiiveyskokeissa havaittiin ilmavuotoa ikkunan karmirakenteen kautta sisätilaan. Koira havaitsi mikrobiperäistä hajua tiivistetyissä kohdissa sekä tiivistysalueiden reunoilla (punainen ympyröinti). 12 Lopputyön kuvaus ja pohdinta Jatkotutkijoilla ei usein ole riittävästi tietoa saatavilla homekoiratyöstä. Homekoiratarkastuksen jälkeen homekoiran tekemiin havaintokohtiin ei aina saada asianmukaisia tutkimus- ja tarkastustoimenpiteitä. Tämä lopputyö on yksi keino tuoda homekoiratoimintaa tutummaksi ja tuottaa asiallista tietoa homekoiratyöstä ja homekoirien käytöstä. Kun jatkotutkija ymmärtää paremmin koirien toimintaa, kohteeseen saadaan varmemmin sopivat jatkotoimenpiteet ja korjaustoimenpiteet. Perusteelliset homekorjaukset, hyvä sisäilma ja terveet rakenteet ovat kaikkien etu. Tätä lopputyötä varten tietoa homekoiratyöstä, homekoiran kouluttamisesta ja alan vaatimuksista on saatu hankkimalla tietoa alan julkaisuista, homekoiraohjaajakoulutuksessa, tekemällä homekoiratyötä asuntokohteissa ja erilaisissa kiinteistökohteissa, harjoittelemalla säännöllisesti muiden homekoiraohjaajien kanssa ja osallistumalla aktiivisesti alan yhdistystyöhön. Homekoira-ala on vaativa ja työn luonne erikoinen. Toisten 66