PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2011

Transkriptio

1 PYHTÄÄ-KOTKA-HAMINA MERIALUEEN VEDENLAADUN YHTEISTARKKAILUN YHTEENVETO VUODELTA 2011 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012 Viivi Mänttäri ISSN

2 TIIVISTELMÄ Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen kuormituksesta suurin osa on alueelle Kymijoen virtaamien mukana kulkeutuvaa hajakuormitusta. Tämän lisäksi merialueelle kohdistuu myös pistemäistä kuormitusta, jota aiheuttavat lähinnä Kotkan ja Haminan merialueen teollisuuden sekä yhdyskuntien jätevedet, sekä Kymijoen alaosan pistekuormittajat. Tässä julkaisussa käsitellään vuoden 2011 vedenlaatutuloksia Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen yhteistarkkailusta, jonka avulla seurataan merialueelle kohdistuvan pistemäisen kuormituksen vaikutuksia alueen vedenlaatuun. Talvella pintaveden happikyllästys pysytteli pääsääntöisesti % välillä. Alusvedessä oli havaittavissa lievää hapenpuutetta syvänteissä sekä matalissa lahdissa. Täysin hapettomia alueita ei kuitenkaan havaittu. Fosforipitoisuudet olivat alusvedessä selvästi pintavettä korkeampia, mutta pääsääntöisesti fosforipitoisuudet olivat alusvedessä koko alueella hyvin samalla tasolla. Kymijoen fosforipitoisuudet ovat nykyään merialuetta alhaisemmat ja erityisesti Pyhtään edustalla pintaveden fosforipitoisuudet olivat Kymijoen vaikutuksesta selvästi muuta aluetta matalammat. Typpipitoisuudet olivat Summan- ja Vehkajoen edustojen korkeita pitoisuuksia lukuun ottamatta hyvin tasaisia koko alueella sekä pinta- että alusvedessä. Jokivesien vaikutus näkyi myös rannikkoalueen alhaisina suolapitoisuuksina ja kohonneina sameusarvoina. Kesällä pintavedessä oli useilla pisteillä lievää hapen ylikyllästystä. Alusvedessä sen sijaan oli havaittavissa happivajetta useilla pisteillä ja happitilanne oli huonoin syvänteissä sekä Pyhtään edustalla. Happivaje näkyi myös alusveden kohonneina fosforipitoisuuksina. Pintaveden fosforipitoisuudet sen sijaan olivat selvästi matalammat ja hyvin tasaiset koko alueella. Typpipitoisuudet olivat kesällä hieman talvea alhaisemmat ja erot pintaveden ja alusveden välillä olivat hyvin vähäisiä lukuun ottamatta Pyhtään edustaa, jossa alusvedessä oli selvästi muuta aluetta korkeampia pitoisuuksia. Uloimmilla pisteillä vesi oli selvästi suolapitoisempaa ja näkösyvyys suurempi kuin rannikon lähellä. Pintaveden klorofyllipitoisuudet olivat rannikolla selvästi ulkomerialuetta suurempia. Suurimmat pitoisuudet havaittiin Haminan edustalla, mutta kasvukauden keskiarvo oli suurin Kotkan ja Pyhtään edustoilla. Viime vuosina Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen keskimääräinen vedenlaatu on pysytellyt hyvin samalla tasolla. Jokivesillä on selvä vaikutus erityisesti rannikon läheisiin pintavesikerroksiin. Vedenlaadun kehitystä pidemmällä aikavälillä Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella on tarkasteltu lähemmin vuonna 2011 ilmestyneessä pitkäaikaisraportissa (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2011). Lisäksi Kymijoen kuormitusta ja vedenlaatua vuoden 2011 osalta tullaan käsittelemään tarkemmin Kymijoen alaosan vuosiyhteenvedossa.

3 SISÄLLYS TIIVISTELMÄ 1 1 JOHDANTO 1 2 TAUSTATIEDOT Tutkimusalue Sääolot Meriveden pinnankorkeus Merialueen jäätalvi Jokien virtaamat Summanjoki ja Vehkajoki Kymijoki 7 3 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT 9 4 VESISTÖKUORMITUS Yleistä Merialueen pistekuormitus Pyhtään edustan merialueen kuormitus Kotkan edustan merialueen kuormitus Haminan edustan merialueen kuormitus Jätevesikuormittajien lupaehtojen täyttyminen Mussalon jätevedenpuhdistamo, Kotka Kotkamills Oy, Kotka Sunilan Puhdistamo Oy, Kotka 18 5 VEDENLAATUTULOKSET Merialueen vedenlaatu talvella Merialueen vedenlaatu kasvukauden aikana Vedenlaatu intensiiviasemilla Uimarantojen vedenlaatu 32 6 YHTEENVETO 34

4 7 VIITTEET 37 LIITTEET Liite 1. Merialueen vedenlaadun sekä rehevöitymisseurannan havaintoasemat Liite 2. Kartta merialueen vedenlaadun sekä rehevöitymisseurannan havaintoasemista Liite 3. Kartta merialueen pistekuormittajista Liite 4. Vesinäytteiden analyysitulokset Liite 5. Kotkan yleisten uimarantojen vesianalyysitulokset

5 JOHDANTO Itäinen Suomenlahti on tunnetusti Itämeren kuormitetuimpia ja rehevöityneimpiä alueita. Rannikkomallin (Henriksson ja Myllyvirta 2006) perusteella itäisen Suomenlahden alue on rannikkoalueistamme altein hapettomuudelle ja siitä johtuvalle sisäiselle kuormitukselle. Ulkoisen kuormituksen ja erityisesti sisäistä kuormitusta lisäävän geomorfologiansa takia alue onkin pohjan- ja vedenlaadun suhteen Suomen rannikon huonokuntoisin. Itäisen Suomenlahden rannikkoalueella on leveä saaristovyöhyke, jonka lukuisat syvänteet ja matalat kynnysalueet estävät pohjanläheisen veden vaihtumista. Lokeroituneilla alueilla myöskään ulkoisen kuormituksen vaikutukset eivät välttämättä ole voimakkaimpia päästölähteen lähellä, vaan tulevat näkyviin geomorfologisten edellytysten mukaisesti. Valtaosa Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen kuormituksesta on Kymijoen mukanaan tuomaa hajakuormitusta. Tämän lisäksi aluetta kuormittavat myös pienemmät joet, kuten Siltakylänjoki, Summanjoki sekä Vehkajoki. Hajakuormituksen lisäksi Kymijoen alaosaan ja merialueelle kohdistuu pistemäistä yhdyskunta- ja teollisuusjätevesikuormitusta, joka on merialueella keskittynyt pääasiassa Kotkan edustalle. Pyhtään ja Haminan edustalla pistekuormitus on selvästi Kotkan edustaa vähäisempää. Tässä yhteenvedossa käsitellään Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen fysikaalis-kemiallisen tilan seurantaan sekä rehevöitymisseurantaan kuuluvat vedenlaatututkimusten tulokset vuodelta Kymijoen alaosan vedenlaatutulokset vuoden 2011 osalta tullaan julkaisemaan omassa raportissaan vuoden 2012 aikana. Merialueen ja Kymijoen alaosan vedenlaatua pidemmällä aikavälillä ( ) on tarkasteltu erillisessä raportissa (Kymijoen vesi ja ympäristö ry 2011). Kymijoen alaosan ja sen edustan merialueen kuormittajilla on ympäristöluvissaan määrätty velvoite tarkkailla kuormituksensa vaikutuksia vastaanottavassa vesistössä. Velvoitetta toteutetaan kuormittajien yhteistarkkailuna, jossa käytännön vesistötutkimuksista vastaa Kymijoen vesi ja ympäristö ry. Toteutettu tarkkailu perustuu Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen hyväksymään tarkkailuohjelmaan (kirje nro 0498Y , ), joka kattaa sekä Kymijoen alaosan että Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen. Merialueen tarkkailuohjelmaan sisältyvät veden fysikaalis-kemiallisen tilan seuranta, rehevöitymisseuranta sekä haitallisten aineiden kertymisseuranta ja sedimenttitutkimus. Vuonna 2011 Kymijoen alaosan ja Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen yhteistarkkailuun osallistuivat seuraavat kuormittajat: Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012 1

6 Kymijoen alaosa: UPM Kymmene Oyj, Voikkaa UPM Kymmene Oyj, Kymi Kouvolan kaupunki Myllykoski Paper Oy Kymen Vesi Oy Stora Enso Publication Papers Oy Ltd Stora Enso Ingerois Oy Sonoco-Alcore Oy Voikkaan paperitehdas lopettanut 6/2006 Kymin paperitehdas Kuusanniemen sulfaattisellutehdas Akanojan puhdistamo Mäkikylän puhdistamo Myllykosken paperitehdas Halkoniemen puhdistamo lopettanut 8/2010 Huhdanniemen puhdistamo lopettanut 9/2010 Anjalan paperitehdas Inkeroisten kartonkitehdas Karhulan kartonkitehdas Merialue: Kymen vesi Oy Kotkamills Oy Sunilan Puhdistamo Oy Stora Enso Publication Paper Oy Ltd Haminan kaupunki HaminaKotka Satama Oy Mussalon puhdistamo Kotkan tehdas Stora Enso Oyj, Sunilan tehdas Summan paperitehdas lopettanut 1/2008 Nuutniemen puhdistamo lopettanut 9/2010 siirtoviemäri Mussaloon jatkaa ohitusvesikäsittelylaitoksena Kotkan satama Haminan satama J. M. Huber Finland Oy Haminan tehdas 2 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

7 2 TAUSTATIEDOT 2.1 TUTKIMUSALUE Pyhtää-Kotka-Hamina merialue sijaitsee itäisen Suomenlahden rannikolla. Ruotsinpyhtään edustalta Haminan edustalle asti ulottuva tutkimusalue on noin 50 kilometriä pitkä (liite 2). Tarkkailualuetta kuormittavat alueelle laskevat joet sekä rannikon pistekuormitus. Selkeästi suurin kiintoaine- ja ravinnekuormittaja on Kymijoki, joka virtaa viitenä eri haarana mereen Pyhtään ja Kotkan edustalla. Kymijoen kaksi länsihaaraa laskevat Pyhtään Purolanlahteen ja Ruotsinpyhtään Ahvenkoskenlahteen. Näistä matalista ja saartensulkemista lahdista vedet virtaavat Keihässalmen ja Suursalmen kautta varsinaiselle merialueelle. Kotkan edustalla, missä Kymijoen itäiset haarat (3 kpl) virtaavat mereen, vedet sekoittuvat paremmin. Haminan edustalla Suomenlahteen laskevat puolestaan Summanjoki ja Vehkajoki. Pyhtää-Kotka-Hamina edustan tutkimusalue kuuluu pääasiassa saaristovyöhykkeeseen. Tutkimusalue onkin hyvin matala ja syvyys on pääsääntöisesti alle 20 metriä. Tutkimusalueen uloimmat osat sijaitsevat merivyöhykkeellä, jonka reuna-alueilta löytyy myös syvänteitä, jotka ulottuvat jopa metrin syvyyteen. Tuulilla, virtauksilla ja veden korkeuksilla on tärkeä merkitys joki- ja jätevesien leviämiselle ja sekoittumiselle merialueella. Tutkimusalueen virtaukset näyttävät riippuvan lähinnä tuulija kerrostuneisuusoloista. Kesäkerrostuneisuuden aikana virtausten suunta noudattelee pitkälle vallitsevan tuulen suuntaa. Loppukesällä lämpötilakerrostuneisuuden purkauduttua pintavirtaus suuntautuu pääsääntöisesti länteen. Talven ja alkukevään jääpeitteisenä aikana idänpuoleiset virtaukset ovat todennäköisesti vallitsevia. Lämpötilan harppauskerroksen alapuolisen veden liikkuminen alueella on selvästi rajoittuneempaa kuin pintaveden. Pyhtää-Kotka-Hamina merialue on ympäristöltään monipuolinen. Alue sisältää jokien suistoalueita, merenlahtia, sisä- ja ulkosaaristoa sekä meren selkiä. Merialue ja sen saaristo muodostavat tärkeän virkistyskäyttöalueen ja alueella onkin runsaasti yleisiä uimarantoja, leirintäalueita sekä paljon loma-asutusta. Kotka ja Hamina ovat tärkeitä vientisatamia. Lähisaarten välillä harjoitetaan reittiliikennettä ja huviveneily on alueella yleistä. Merialueella harjoitetaan sekä ammattimaista että kotitarve- ja virkistyskalastusta. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012 3

8 2.2 SÄÄOLOT Vuosi 2011 oli koko maassa poikkeuksellisen lämmin. Suomen keskilämpötilat pysyttelivät maaliskuusta lähtien pitkän ajan keskiarvoja korkeammalla ja koko maan keskilämpötila oli 1,9 astetta pitkän ajan keskiarvoa korkeampi. Helmikuu oli erittäin kylmä ja keskilämpötila laski selvästi pitkän ajan keskiarvon alapuolelle. Kevät alkoi kuitenkin monin paikoin hyvin aikaisin lämpötilojen kohottua maaliskuussa tavanomaista korkeammalle. Jäät lähtivät maan eteläosan järvistä huhtikuun lopulla ja pintavedet alkoivat lämmetä nopeasti. Alkukesän helleaallon aikana useilla paikkakunnilla mitattiin uusia lämpöennätyksiä. Ilmatieteenlaitoksen tilastojen mukaan näin lämmin kesä toistuu vain kerran vuodessa. Kesä-heinäkuun aikana paikannettiin myös tavanomaista enemmän salamoita. Loppuvuoden keskilämpötilat pysyttelivät poikkeuksellisen korkeina ja vielä syyskuun lopulla mitattiin 20 asteen ylityksiä. Talven tulo oli myöhässä koko maassa eikä terminen talvi ehtinyt alkaa maan eteläosissa vuoden loppuun mennessä (Ilmatieteenlaitos 2011, Suomen ympäristökeskus 2011). Vuoden 2011 sademäärät olivat paikoin myös poikkeuksellisen suuret. Talvella lumipeite oli hyvin paksu koko maassa. Vuoden alkupuolella oli muutamia kuivia jaksoja, mutta erityisesti loppuvuonna sademäärät ylittivät useasti pitkän ajanjakson keskiarvon. Merialueilla myrskytuulia havaittiin joulukuussa poikkeuksellisesti 11 päivänä kun tavallisesti niitä on kolme. Vuosi 2011 päättyi sateiden ja myrskytuulten merkeissä (Ilmatieteenlaitos 2011). Kuvassa 1 on esitetty Kotkan (Kirkonmaa) havaintoaseman kuukausittainen lämpötila ja sademäärä vuonna 2011 sekä pitkän ajanjakson keskiarvot (Rankki) lämpötila ( C) sademäärä (mm) Kuva 1. Eri kuukausien keskilämpötila ( o C) ja sademäärät (mm) vuonna 2011 Kotkan Kirkonmaalla ja vastaavat pitkän ajanjakson ( ) keskiarvot Kotkan Rankissa. Lähde: Ilmatieteenlaitos. 4 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

9 Vuonna 2011 tuuli eniten lounaasta, jonne keskittyi lähes 25 % havainnoista (taulukko 1). Vähiten tuuli kaakosta, jossa havaintojen osuus oli 7,5 %. Keskimääräinen tuulenvoimakkuus oli hyvin samaa luokkaa kaikilla ilmansuunnilla. Voimakkain tuuli puhalsi lounaasta ja heikoin koillisesta. Tuulenvoimakkuuden kuukausikeskiarvot vaihtelivat 1,5-9,4 m/s välillä. Keskimääräinen tuulennopeus vuonna 2011 oli 5,2 m/s. Myrskypäiviä (tuulennopeus yli 21 m/s) ei Kotkassa havaittu yhtäkään vuoden 2011 aikana, mutta kovatuulisia päiviä (tuulennopeus yli 14 m/s) oli kahdeksan, joista suurin osa ajoittui loppuvuodelle. Taulukko 1. Keskimääräinen tuulen voimakkuus (m/s) ja suunta (% havainnoista) sekä voimakkuuden minimi- ja maksimiarvot (m/s) Kotka Rankin havaintoasemalla vuonna pohjoinen koillinen itä kaakko etelä lounas länsi luode % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s % m/s min 1,5 2,0 2,8 2,6 3,0 3,9 4,4 1,9 maks 5,9 4,0 7,3 8,5 9,4 8,8 7,0 6,7 ka ,1 3,6 8,8 3,3 10,7 4,8 7,5 4,4 10,6 5,6 24,7 6,2 17,6 5,6 11,3 4,1 2.3 MERIVEDEN PINNANKORKEUS Merentutkimuslaitos mittaa meriveden pinnankorkeutta Haminassa mareografilla, joka sijaitsee Haminanlahdessa lähellä Tervasaaren matkustajasatamaa. Merenpinnan korkeus vaihteli -44 ja 90 cm välillä vuonna 2011 (kuva 2). Vedenpinta oli alhaisimmillaan maaliskuussa ja korkeimmillaan joulukuun lopulla. Meriveden pinnankorkeus pysytteli suhteellisen tasaisena syyskuuhun asti, jonka jälkeen vedenpinta lähti nousemaan. Marraskuussa pinnankorkeus jälleen laski, mutta nousi tämän jälkeen nopeasti maksimikorkeuteensa joulukuussa. Merivedenpinta oli selvästi edellisvuotta korkeammalla tasolla. cm Kuva 2. Meriveden pinnankorkeudet Haminassa vuonna Lähde: Merentutkimuslaitos. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012 5

10 2.4 MERIALUEEN JÄÄTALVI Jäätalvi oli Ilmatieteenlaitoksen Jääpalvelun uuden luokittelun perusteella ankara (Itämeriportaali 2011a). Uusi luokittelu otettiin käyttöön, koska vanha ei enää vastannut todellisuutta. Marraskuun alkupuoli oli lämmin, mutta loppupuoli vastaavasti hyvin kylmä. Kylmä sää jatkui läpi joulukuun ja merijään määrä lisääntyikin nopeasti. Alkutalvi jatkui normaaliin tapaan leutojen ja kylmempien jaksojen vaihdellessa. Helmikuun puolivälissä sää kylmeni ja merijään määrä lisääntyi. Itämeren jääpeite oli laajimmillaan 25. helmikuuta, jolloin jäätä oli km² alueella. Vappupäivänä jääkentän laajuus oli vielä km², mutta tämän jälkeen jäät haurastuivat nopeasti ja viimeisetkin jäät sulivat toukokuun 25. päivänä Perämereltä (Itämeriportaali 2011b, Vainio 2011). 2.5 JOKIEN VIRTAAMAT Summanjoki ja Vehkajoki Summan- ja Vehkajoelta on vähän mitattuja vedenlaatu- ja virtaamahavaintoja, joten jokien virtaamat on arvioitu Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän (WSFS, versio V.5B) avulla. Simuloidut arvot eivät kuitenkaan koskaan täysin vastaa mitattuja arvoja, vaan toimivat lähinnä suuntaa antavina arvioina. Vuonna 2011 jokien keskivirtaamat olivat hieman edellisvuotta suuremmat. Summajoen vuosikeskivirtaamaksi arvioitiin 7,2 m 3 /s ja Vehkajoen 3,9 m 3 /s. Virtaamat olivat suurimmillaan keväällä huhti-toukokuussa sekä loppuvuodesta syys-joulukuussa (kuva 3). Virtaamahuput ajoittuivat joulukuulle, jolloin Summajoen keskivirtaama oli 22,4 m 3 /s ja Vehkajoen 12,9 m 3 /s. Edellisvuoteen verrattuna virtaamat olivat keväällä hieman alhaisemmat, mutta loppuvuodesta taas selvästi korkeammat m3/s Summanjoki Vehkajoki m3/s Summanjoki Vehkajoki tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 3. Vehka- ja Summanjoen simuloidut virtaamat, sekä kuukausikeskivirtaamat (m3/s) vuonna Lähde: Suomen ympäristökeskus, vesistömallijärjestelmä (WSFS). 6 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

11 2.5.2 Kymijoki Kymijoen virtaamia mitataan pohjoisessa Kuusankoskelta ja etelämpänä joen eri haaroista. Merialueelle purkautuvat vesimäärät vaihtelevat jokihaarasta riippuen hyvin paljon. Kymijoen läntisen haaran vedet laskevat Ahvenkosken kautta Ahvenkosken lahdelle ja Ediskosken kautta Pyhtään edustalle. Itäisen haaran vedet virtaavat Koivukosken ja Korkeakosken kautta Kotkan edustalle. Koivukosken haara jakaantuu vielä Huuman ja Langinkosken haaroiksi. Kymijoen keskivirtaamat olivat vuonna 2011 hieman edellisvuotta suurempia (taulukko 2). Ahvenkosken kautta purkautui suurimmat vesimäärät ja Ediskosken kautta pienimmät. Ediskosken keskivirtaama oli kuitenkin kasvanut monikertaiseksi verrattuna edellisvuoteen ja pidemmän ajan keskiarvoon. Muuten virtaamat olivat hyvin samalla tasolla kuin pidemmällä aikavälillä keskimäärin. Taulukko 2. Kymijoen keskivirtaamat (m 3 /s) Kuusankoskella, länsihaarassa Ahvenkoskella ja Ediskoskella sekä itähaarassa Koivukoskella ja Korkeakoskella vuonna 2011 sekä pidemmällä aikavälillä. Taulukossa on myös esitetty minimi- ja maksimivirtaamat Kymijoen eri osissa vuonna Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä. Paikka pidemmän ajan vuoden 2011 vuoden 2011 vuoden 2011 keskiarvo (m³/s) keskiarvo (m³/s) min (m³/s) max (m³/s) Kuusankoski Koivukoski Korkeakoski Ediskoski 6,2 30 5,3 58 Ahvenkoski Kymijoen virtaama oli kaikilla viidellä havaintopaikalla alkuvuodesta pitkän ajanjakson keskiarvon tuntumassa tai sen alapuolella (kuva 4). Loppuvuodesta virtaamat kuitenkin nousivat runsaiden sateiden seurauksena selvästi pitkän ajan keskiarvojen yläpuolelle. Erityisesti Ediskosken ja Koivukosken virtaamat olivat loppuvuodesta tavanomaista suuremmat. Kuukausittaiset keskivirtaamat olivat niin ikään suurimmillaan loppuvuodesta (kuva 5). Vuonna 2011 Kymijoen virtaamat olivat keväällä selvästi edellisvuotta alhaisemmat ja loppuvuodesta taas korkeammat. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012 7

12 500 m³/s Kuusankoski m³/s Ahvenkoski m³/s Ediskoski m³/s Korkeakoski m³/s Koivukoski I Kuva 4. Kymijoen virtaama (m 3 /s) Kuusankoskella, länsihaarassa Ahvenkoskella ja Ediskoskella sekä itähaarassa Koivukoskella ja Korkeakoskella vuonna 2011 sekä pidemmällä aikavälillä. Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä. 8 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

13 m³/s 500 Kuusankoski Ahvenkoski Koivukoski Korkeakoski Ediskoski tammi helmi maalis huhti touko kesä heinä elo syys loka marras joulu Kuva 5. Kymijoen kuukausittaiset keskivirtaamat (m 3 /s) Kuusankoskella, länsihaarassa Ahvenkoskella ja Ediskoskella sekä itähaarassa Koivukoskella ja Korkeakoskella vuonna Lähde: Ympäristöhallinnon Hertta-tietojärjestelmä. 3 TUTKIMUSAINEISTO JA MENETELMÄT Merialueen fysikaalis-kemialliseen vedenlaadun seurantaan kuuluu 44 havaintoasemaa (liitteet 1 ja 2). Näistä havaintoasemista neljä on intensiiviasemia, joista vesinäytteet otetaan muita asemia useammin. Sekä Kotkan että Haminan edustalla sijaitsee kaksi intensiiviasemaa, joista vesinäytteet otettiin (taulukot 3 ja 4) 13 kertaa vuoden 2011 aikana. Muilta havaintoasemilta vesinäytteet otettiin sekä helmi-/maaliskuussa että heinäkuussa 2011 (taulukko 3). Taulukko 3. Yhteenvetotaulukko merialueen fysikaalis-kemiallisista tutkimuksista vuonna 2011 Määritys koodi menetelmä 1 m 3 m 5 m 10 m 20 m p -1 m Näkösyv. Lämpötila T_WM x x x x x x Happi O2_DTB SFS 3040 x x x x x x Happi % O2_STB x x x x x x Sameus TBY_SNT SFS-EN x x x x x x ph PH_L25 SFS 3021 x x x x x x Saliniteetti SAL_LS x x x x x x Sähk.joht. CTY_25L SFS-EN 27888s x x x x x x Väri CNR_NC EN-ISO 7887 x x x x x x Kok. P PTOT_NS SFS 3026 x x x Kok. N NTOT_NCA SFS 3031 x x x Fek.strep. FS35_F2K SFS-EN ISO /00 x Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012 9

14 Taulukko 4. Intensiiviasemilta taulukossa 1 mainittujen lisäksi suoritettavat analyysit vuonna Määritys koodi menetelmä 1 m 10 m*) p -1 m Nitriitti + nitraatti NO23N_NA SFS 3031 x x x Ammonium NH4N_NS SFS 3032 x x x Fosfaatti PO4P_NS SFS 3025 x x x * näyte vain, jos kokonaissyvyys yli 20 m Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen rehevöitymisseurantaan kuuluu yhteensä 25 havaintoasemaa (liitteet 1 ja 2), joista 24 asemaa on samoja kuin fysikaalis-kemiallisessa seurannassa. Tähän lukuun sisältyvät myös kaikki 4 intensiiviasemaa. Lisäksi rehevöitymistutkimuksen näytteitä haetaan yhdeltä Mussalon pohjoispuolella sijaitsevalta havaintoasemalta (106), koska tämä alue on muuta tutkimusaluetta selvästi rehevämpää. Havaintoasemilta otettiin klorofylli a näytteet touko-syyskuussa kerran kuukaudessa ja intensiiviasemilta touko-elokuussa kaksi kertaa kuukaudessa. Klorofylli a -määritykset (CP_E, SFS 5772) tehtiin kokoomanäytteistä. Kokoomanäytteet koostuivat osanäytteistä, jotka otettiin pinnasta syvyyteen 2* näkösyvyys asti. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen vedenlaadun tarkkailuun liittyvästä näytteenotosta vastasivat Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n sertifioidut näytteenottajat. Vesinäytteet analysoitiin voimassa olevien standardien ja Suomen ympäristökeskuksen ohjeiden mukaisesti akkreditoidussa KCL Kymen Laboratorio Oy:ssä (analyysitulokset liitteessä 4). Vedenlaatutulokset on esitetty edellisistä vuosista poiketen karttapohjalla. Vedenlaatua on tarkasteltu sekä talven osalta että kasvukauden keskiarvoina, jotka on laskettu toukosyyskuun arvojen perusteella. Kotkan ja Haminan edustalla lähekkäin olevien pisteiden arvot on yhdistetty kasvukauden keskiarvoksi ja muiden asemien osalta on esitetty asemakohtainen kasvukauden keskiarvo (kuva 6). 10 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

15 Kuva 6. Kasvukauden keskiarvojen laskemista varten yhdistetyt näytepisteet Kotkan, Haminan ja Pyhtään edustan merialueilla. 4 VESISTÖKUORMITUS 4.1 YLEISTÄ Pyhtää-Kotka-Hamina merialuetta kuormittavat alueelle laskevat joet sekä rannikon pistekuormitus. Selkeästi suurin kiintoaine- ja ravinnekuormittaja on Kymijoki, joka tuo mukanaan paljon ravinteita. Kymijoen vedenlaatu on kuitenkin viimevuosina selvästi parantunut ja sen fosforipitoisuudet ovat nykyään matalampia kuin merialueella. Vuonna 2011 Kymijoen mukanaan tuoma kuormitus oli hieman edellisvuotta suurempi. Merialueelle tulevasta kuormituksesta Kymijoen osuus oli 86 % fosfori- ja 91 % typpikuormituksen osalta (kuva 7). Vastaavasti Haminan edustaa kuormittaa Summan- ja Vehkajoki, mutta niiden osuus koko merialueelle tulevasta fosfori- ja typpikuormituksesta oli alle 10 %. Teollisuuden jätevesikuormituksen osuus vuonna 2011 alueen kokonaisravinnekuormituksesta oli fosforin osalta 5 % ja typen osalta 1 %. Yhdyskuntajätevedenpuhdistamoiden kuormitusosuus oli 1 % sekä fosforin että typen osalta. Pyhtään edustalla olevan kalankasvatuksen osuus on vain 0,1-0,2 % koko alueen ravinnekuormituksesta. Tämä kuormitus ajoittuu kuitenkin vesialueen perustuotantokaudelle. Vuonna 2011 Pyhtää-Kotka-Hamina merialueelle tullut kokonaiskuormitus oli hieman kasvanut edellisvuodesta jokien kasvaneista virtaamista johtuen. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/

16 Fosforia kg/vrk Kalankasvatus Yhdyskunnat Teollisuus Vehkajoki Kuormitus yhteensä 767 kg/vrk Summanjoki Kymij Korkeakoski Kymij Koivukoski Kymij Pyhtää Kymij Ahvenkoski Typpeä kg/vrk Kalankasvatus Yhdyskunnat Teollisuus Vehkajoki Kuormitus yhteensä kg/vrk Summanjoki Kymij Korkeakoski Kymij Koivukoski Kymij Pyhtää Kymij Ahvenkoski Kuva 7. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen ravinnekuormitus (kg/vrk) vuonna Pyhtää-Kotka-Hamina merialuetta kuormittaa osaltaan myös Kymijoen alaosan pistekuormitus. Suurin osa Kymijoen mereen tuomasta kiintoaine- ja ravinnekuormituksesta on yleensä peräisin Kymijoen yläosalta ja Kymijoen alaosan hajakuormituksesta. Kymijoen kuormitusta ja vedenlaatua vuoden 2011 osalta tullaan käsittelemään tarkemmin vuoden 2012 aikana ilmestyvässä Kymijoen alaosan vuosiyhteenvedossa. 12 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

17 4.2 MERIALUEEN PISTEKUORMITUS Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen pistekuormitus on esitetty vuoden 2011 osalta taulukossa 5. Pyhtään merialueelle kohdistuu pistekuormitusta vain kalankasvatuksesta ja Haminan edustan pistekuormitus tulee J.M. Huber Finland Oy:n tehtaalta. Kotkan edustalla sen sijaan on sekä teollisuus- että yhdyskuntajätevesikuormitusta (liite 3) ja Kotkan edustalle kohdistuva pistekuormitus onkin selvästi Haminan ja Pyhtään edustan kuormitusta suurempaa. Suurin pistekuormittaja, typpeä lukuun ottamatta, oli Sunilan Puhdistamo Oy. Typpikuormitus oli suurinta Mussalon jätevedenpuhdistamolla (taulukko 5). Taulukko 5. Pyhtää-Kotka-Hamina -merialueen pistekuormitus vuonna Pistekuormitus Q BOD7 CODcr SS N P AOX 2011 m³/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk kg/vrk Kotkamills Oy Sunilan Puhdistamo Oy JM Huber Teollisuus yht Kotka, Mussalon jvp Pyhtään kalankasvatus 16 2 Kaikki yhteensä Merialueen pistemäinen jätevesikuormitus on vähentynyt selvästi vuoden 2007 jälkeen (kuva 8). Summan tehtaiden toiminnan loppuminen vuoden 2008 alkupuolella vähensi osaltaan merialueen kuormitusta. Kalankasvatuksen osuus merialueen typpi- ja fosforikuormituksesta on melko pieni ja se on vähentynyt vuosittain. Sunilan Puhdistamo Oy:n AOX-kuormitus laski selvästi vuonna 2009, mutta nousi nopeasti takaisin aiempien vuosien tasolle. Pyhtään edustan kuormitus oli pysynyt edellisvuoden tasolla. Haminassa puolestaan kuormitus oli selvästi edellisvuotta pienempää Nuutniemen jätevedenpuhdistamon lopetettua toimintansa. Myös Kotkan edustan kuormitus oli kiintoainetta lukuun ottamatta hieman edellisvuotta pienempää. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/

18 BOD-kuormitus kg/vrk COD-kuormitus kg/vrk yhdyskunnat teollisuus Fosforikuormitus kg/vrk kalankasvatus yhdyskunnat teollisuus Typpikuormitus kg/vrk Kiintoainekuormitus kg/vrk AOX-kuormitus kg/vrk Kuva 8. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen pistemäinen jätevesikuormitus vuosina PYHTÄÄN EDUSTAN MERIALUEEN KUORMITUS Pyhtään merialuetta kuormittaa pääasiassa Kymijoki (kuva 9). Valtaosa Kymijoen länsihaaran ainevirtaamista purkautui Ahvenkoskenlahteen (Ahvenkosken haara) ja vain pieni osa Purolanlahteen (Pyhtään haara). Keskimäärin Kymijoki toi vuonna 2011 Pyhtään merialueelle vuorokaudessa 460 kiloa fosforia ja kiloa typpeä. Kuormitus oli hiukan noussut edellisvuodesta. Vesimäärien vaihtelun myötä Kymijoen ainevirtaamien vuodenaikainen ja vuosien välinen vaihtelu voi olla suurtakin. Kymijoen lisäksi Pyhtään alueelle tuovat hajakuormitusta myös pienemmät joet, kuten Siltakylänlahteen laskeva Siltakylänjoki. 14 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

19 Alueen ainoa pistemäinen kuormituslähde on kalankasvatus. Purolanlahden edustalla, Krokön saarilla oli vuonna 2011 viisi voimassa olevan luvan omaavaa laitosta. Näistä kalankasvatustoimintaa oli vuonna 2011 vain Sandvikin Lohen Sandvikin laitoksella ja Honkaniemen laitoksella. Laitosten lisäkasvu oli yhteensä 113 t. Niiden koko tuotantokauden aikainen fosforikuormitus oli yhteensä 638 kiloa ja typpikuormitus kiloa. Kuormitus ajoittui touko-marraskuulle. Kymijoen ainevirtaamiin verrattuna määrät ovat vähäisiä eikä kalankasvatuksen osuus näy siksi kuvassa 10. Kalankasvatuksesta vapautuvat ravinteet ajoittuvat kuitenkin kesäkauteen ja vaikutukset kohdistuvat suppealle alueelle. Kalankasvatuksesta vapautuvat ravinteet ovatkin hyvin perustuotannon hyödynnettävissä. Pyhtää-Kotka alueen kalankasvatuksen vesistökuormitus on ollut suurinta vuonna 1992, jolloin alueella toimi useita kalankasvatuslaitoksia. Tällöin fosforikuormitus oli yli 12-kertainen nykyiseen verrattuna Pyhtään edustan fosforikuormitus kg/vrk Kalankasvatus Pyhtään haara Ahvenkoskenhaara Pyhtään edustan typpikuormitus kg/vrk Kuva 9. Pyhtään merialueen ravinnekuormitus (kg/vrk) eri kuukausina vuonna Pyhtään haaran ainevirtaamat on arvioitu Ediskosken virtaamatietojen ja Ahvenkoskenhaaran typpi- ja fosforipitoisuuksien avulla. 4.4 KOTKAN EDUSTAN MERIALUEEN KUORMITUS Myös Kotkan merialuetta kuormittaa ensisijaisesti Kymijoki (kuva 10). Kymijoen Koivu- ja Korkeakosken haarojen yhteinen keskimääräinen ravinnevirtaama vuonna 2011 oli yhteensä 200 kiloa fosforia ja 7400 kiloa typpeä vuorokaudessa. Kymijoen ainevirtaamat olivat hieman edellisvuotta suurempia. Kotkan merialueella on myös omaa pistemäistä jätevesikuormitusta. Kotkan alueen teollisuus eli Kotkamillsin tehtaat sekä Sunilan Puhdistamo Oy purkivat mereen keskimäärin 37 kiloa fosforia ja 250 kiloa typpeä vuorokaudessa. Sunilan jätevedenpuhdistamon lopetettua toimintansa vuonna 2011 ainoa alueella toimiva yhdyskuntapuhdistamo sijaitsee Mussalossa. Mussalon jätevedenpuhdistamon fosforikuormitus oli keskimäärin 11 kiloa ja typpikuormitus 238 kiloa vuorokaudessa. Kotkan alueen pistekuormituksen osuus Kotkan merialueen kokonaiskuormituksesta oli vuonna 2011 fosforin osalta 19 % ja typen 6 %. Kotkan alueen pistekuormitus oli kiintoainetta lukuun ottamatta edellisvuoden tasolla tai hieman sen alapuolella. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/

20 Kotkan edustan fosforikuormitus kg/vrk Yhdyskuntapuhdistamot Teollisuus Korkeakoskenhaara Koivukoskenhaara Kotkan edustan typpikuormitus kg/vrk Kuva 10. Kotkan merialueen ravinnekuormitus (kg/vrk) eri kuukausina vuonna Teollisuuden osalta on käytetty kuukausikohtaisia kuormituslukuja ja yhdyskuntapuhdistamoiden osalta neljännesvuosijaksojen kuormituksia. 4.5 HAMINAN EDUSTAN MERIALUEEN KUORMITUS Nuutniemen jätevedenpuhdistamon lopetettua toimintansa vuonna 2010 (ohitusvesien käsittelyä lukuun ottamatta) Haminan merialuetta kuormittavat enää Summanlahteen laskeva Summanjoki, Haminanlahteen laskeva Vehkajoki sekä JM Huber Finland Oy. Summanjoelta ja Vehkajoelta ei ole juurikaan vedenlaatu- tai virtaamahavaintoja, joten jokien kuormitusta arvioitiin Suomen ympäristökeskuksen vesistömallijärjestelmän (WSFS) vedenlaatumallilla (versio V.5B). Simuloitujen ainevirtaamien mukaan sekä Summan- että Vehkajoen ravinnevirtaamat mereen olivat vuonna 2011 suurimmillaan joulukuussa ja pienimmillään tammi-maaliskuussa sekä elokuussa (kuva 11). Summanjoen ainevirtaamat olivat 3-4 kertaa suurempia Vehkajokeen verrattuna Haminan edustan fosforikuormitus kg/vrk Haminan edustan typpikuormitus kg/vrk Vehkajoki Summanjoki Kuva 11. Haminan merialueen ravinnekuormitus (kg/vrk) eri kuukausina vuonna Summanjoen ja Vehkajoen ainevirtaamat on arvioitu vesistömallijärjestelmän (WSFS) vedenlaatumallin avulla. 16 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

21 4.6 JÄTEVESIKUORMITTAJIEN LUPAEHTOJEN TÄYTTYMINEN Mussalon jätevedenpuhdistamo, Kotka Mussalon jätevedenpuhdistamo sai ympäristöluvan Itä-Suomen ympäristölupavirastolta joulukuussa Luvasta valitettiin Vaasan hallinto-oikeuteen, jonka päätöksellä ( ) jäteveden luparajat pysyivät kuitenkin ennallaan annetun päätöksen (ISY-2008-Y-252) mukaan Mussalon laajennetun puhdistamon käyttöönoton takaraja siirtyi vuodella ja oli Laajennetun Mussalon jätevedenpuhdistamon lupaehdot muuttuivat Mussalon puhdistustulokset lasketaan neljännesvuosikeskiarvoina, mukaan lukien mahdolliset ohijuoksutukset ja ylivuodot (taulukko 5). Mussalon typpipitoisuus lasketaan vuorokauden kokoomanäytteistä aikana, jolloin biologisen prosessin lämpötila on vähintään 12 C. Lisäksi kokonaistypen käsittelytehon tavoite on vähintään 70 %:n vuosikeskiarvo. Vuositasolla tarkasteltuna Mussalon jätevedenpuhdistamon lupaehdot täyttyivät vuonna 2011 sekä pitoisuuksien että tehon osalta. Vuositasolla myös kokonaistyppi saavutti 70 %:n puhdistustehotavoitteen. Vuosineljänneksiä tarkasteltaessa kokonaisfosforin puhdistusteho oli toisella vuosineljänneksellä 89 %, joka on hieman puhdistusteholle asetettua rajaa alhaisempi. Koko vuoden osalta fosforin puhdistusteho oli kuitenkin rajaarvoa parempi. Taulukko 6. Mussalon jätevedenpuhdistamon luparajat vuonna pitoisuus teho BOD ATU 20 mgo 2 /l 90 % COD cr 125 mgo 2 /l 75 % Kiintoaine 35 mg/l 90 % Kokonaisfosfori 0,8 mg/l 90 % Kokonaistyppi 20 mg/l, kun T>12 ºC Kotkamills Oy, Kotka Itä-Suomen ympäristölupaviraston vuoden 2003 päätöksen (nro 72/03/1) mukaisesti Kotkamills Oy:n (ent. Stora Enso) tehtaiden jätevedet on käsiteltävä siten, että jätevesien mukana mereen joutuva kuormitus on enintään taulukossa 7 esitetyn mukainen. Taulukko 7. Kotkamills Oy:n tehtaiden jätevesien luparajat vuonna kk-keskiarvo vuosikeskiarvo BOD 7 (kg O 2 /vrk) COD CR (kg O 2 /vrk) kokonaisfosfori (kg/vrk) kokonaistyppi (kg/vrk) Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/

22 Kotkamills Oy:n tehtaiden kuormitus pysyi luparajojen alapuolella vuonna 2011 muutamaa joulukuussa tapahtunutta ylitystä lukuun ottamatta (kuva 12). Sekä kokonaisfosforin että kokonaistypen kuormitus oli joulukuussa luparajoja suurempaa. Vuositasolla tarkasteltuna tehtaiden kuormitus jäi kuitenkin kaikkien parametrien osalta luparajojen alapuolelle BOD7 kg/vrk CODCr kg/vrk kokonaisfosfori kg/vrk kokonaistyppi kg/vrk Kuva 12. Kotkamills Oy:n tehtaiden jätevesien kuormitus (kg/vrk) eri kuukausina vuonna Kuviin on merkitty voimassa olevien lupaehtojen mukaiset kuukausikeskiarvojen luparajat Sunilan Puhdistamo Oy, Kotka Korkein hallinto-oikeus siirsi päätöksellään ( ) määräyksiä jätevesien käsittelyn tehostamisesta ja tiukemmista lupaehdoista, joiden piti Itä-Suomen ympäristölupaviraston ( , päätös nro 33/06/1) ja Vaasan hallinto-oikeuden ( ) mukaan astua voimaan jo Voimassa olevan päätöksen mukaan tiukemmat lupaehdot astuivat voimaan Uusien lupaehtojen mukaan Sunilan Puhdistamo Oy:n jätevedet on käsiteltävä siten, että mereen joutuva jätevesikuormitus on enintään taulukossa 8 esitetyn mukainen. Taulukko 8. Sunilan Puhdistamo Oy:n jätevesien luparajat vuonna vrk-arvo kk-keskiarvo vuosikeskiarvo BOD 7 (kg O 2 /vrk) COD CR (kg O 2 /vrk) (tavoitearvo) kokonaisfosfori (kg/vrk) kokonaistyppi (kg/vrk) AOX (kg Cl/vrk) kiintoaine (kg/vrk*) 800 * kiintoaine muissa kuin biologisesti käsitellyissä jätevesissä 18 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

23 Vuonna 2011 Sunilan Puhdistamo Oy toimi muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta lupaehtojen mukaisesti (kuva 13). Kokonaisfosforipitoisuus ylitti luparajan maaliskuussa. Vuosikeskiarvot olivat kiintoainetta lukuun ottamatta lupaehtojen mukaiset. Kiintoaineen vuosikeskiarvo (1410 kg/vrk) ylitti selvästi ympäristöluvassa määritellyn vuosikeskiarvon luparajan (800 kg/vrk) BOD kg/vrk COD kg/vrk kiintoaine kokonaisfosfori kokonaistyppi kg/vrk AOX kg/vrk Kuva 13. Sunilan Puhdistamo Oy:n jätevesien kuormitus (kg/vrk) eri kuukausina vuonna Kuviin on merkitty voimassa olevien lupaehtojen mukaiset kuukausikeskiarvojen luparajat. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/

24 5 VEDENLAATUTULOKSET 5.1 MERIALUEEN VEDENLAATU TALVELLA 2011 Pintaveden happikyllästysaste vaihteli talvella Pyhtään, Kotkan ja Haminan edustan merialueella pääsääntöisesti noin % välillä (liite 4). Vain muutamilla rannikon tarkkailupisteillä (189, 205, 225, 84) oli havaittavissa lievää hapenpuutetta jään alla. Pohjanläheisen veden happikyllästys arvot olivat hieman pintavettä alhaisemmat. Huonoin happitilanne oli syvänteissä (kyvy-2, 66, kyvy-9, 100) sekä lahtien matalilla pisteillä (46, 104, 205, 189, 186), joissa happikyllästys vaihteli noin % välillä. Täysin hapettomia alueita ei havaittu. Pintaveden kokonaisfosforipitoisuus vaihteli selvästi eri alueiden välillä (kuva 14). Keskimääräinen fosforipitoisuus oli useilla alueilla µg/l välillä. Kymijoen tuoman veden fosforipitoisuudet ovat nykyään merivettä alhaisemmat. Kymijoen vaikutus näkyikin Pyhtään edustalla Ahvenkosken- ja Purolanlahdella sekä Kotkassa Langinkosken edustalla, missä pitoisuudet olivat vain noin 10 µg/l tasolla. Alusvedessä fosforipitoisuudet olivat pintavettä korkeammat, mutta vaihtelu eri alueiden välillä oli pääsääntöisesti pintavettä pienempää (kuva 15). Vain Ahvenkoskenlahdessa ja Mussalon edustalla havaittiin selvästi muita alueita korkeammat pitoisuudet alusvedessä. Kuva 14. Pintaveden (1 m) keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) talvella Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

25 Kuva 15. Alusveden (1 m) keskimääräiset kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) talvella Pintaveden kokonaistyppipitoisuudet olivat melko tasaisia talvella koko merialueella lukuun ottamatta Vehkajoen ja erityisesti Summanjoen edustaa, jossa pitoisuudet olivat selvästi muuta aluetta korkeampia (kuva 16). Suuremmat pitoisuudet ovat luultavasti seurausta jokien mukanaan tuomasta typpikuormasta. Alusveden typpipitoisuudet olivat pääsääntöisesti hyvin samalla tasolla kuin pintavedessäkin eikä alusveden pitoisuuksissa ollut suuria vaihteluita eri alueiden välillä. Jokien tuoman makean veden vaikutus näkyi rannikoilla selvästi pintavedessä matalana suolapitoisuutena ja sähkönjohtavuutena (liite 4). Erityisesti Pyhtään edustalla Kymijoen vaikutus näkyi hyvin selvästi ja suolapitoisuus jäikin selvästi muuta aluetta alhaisemmaksi. Myös sameus oli korkeimmillaan rannikon pintavedessä ja erityisesti Vehka- ja Summanjoen edustalla pitoisuudet olivat selvästi muuta aluetta korkeammat. Jään alla leviävien jokivesien vaikutus oli havaittavissa myös ulommilla pisteillä, mutta selvästi vähäisempänä. Suolapitoisuus ja sähkönjohtavuus kasvoivat tasaisesti siirryttäessä rannikolta kohti ulkomerta ja pintavedestä kohti alusvettä. Suolapitoisuus oli korkeimmillaan Kyvy-2 pisteellä (6,0 ) 30 metrin syvyydessä (liite 4). Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/

26 Kuva 16. Pintaveden (1 m) keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) talvella MERIALUEEN VEDENLAATU KASVUKAUDEN AIKANA 2011 Pintavedessä vallitsi lähes kaikilla tarkkailupisteillä jossain vaiheessa kasvukautta lievä hapen ylikyllästystila, jolloin happikyllästys nousi yli 100 %:n. Ylikyllästystila on seurausta runsaasta levätuotannosta. Muulloin pintaveden happikyllästys vaihteli pääsääntöisesti %:n välillä. Alusvedessä sen sijaan oli havaittavissa selvää happivajetta useilla alueilla (kuva 17). Happitilanne oli huonoin pisteillä 212, kyvy-3, 46, 96 ja 218, joissa happikyllästys laski kasvukauden aikana alle 40 %:n. Pyhtää-Kotka-Hamina merialueella ei kuitenkaan havaittu mitään tiettyä aluetta, jossa happitilanne olisi ollut huono useilla lähekkäisillä pisteillä. Pintaveden fosforipitoisuudet olivat hyvin tasaisia koko merialueella (kuva 18). Pitoisuudet olivat kuitenkin hieman korkeampia rannikon lähellä kuin ulkomerellä, jossa kasvukauden keskiarvo jäi joillain alueilla alle 20 µg/l. Alusveden fosforipitoisuudet olivat selvästi pintavettä korkeammat ja alueiden välinen vaihtelu suurempaa (kuva 19). Alusveden alhaisen happipitoisuuden aiheuttamaa fosforipitoisuuden nousua oli havaittavissa useilla pisteillä (kuva 19). Korkeimmat pitoisuudet havaittiin Ahvenkoskenlahdella kyvy-9 pisteellä (180 µg/l), Mussalon edustalla 96 pisteellä (160 µg/l) ja Varviossa 212 pisteellä (120 µg/l). 22 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

27 Kuva 17. Alusveden (1 m) keskimääräiset happikyllästysprosentit (%) kasvukauden aikana vuonna Kuva 18. Pintaveden (1 m) keskimääräiset fosforipitoisuudet (µg/l) kasvukauden aikana vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/

28 Kuva 19. Alusveden (1 m) keskimääräiset fosforipitoisuudet (µg/l) kasvukauden aikana vuonna Kuva 20. Pintaveden (1 m) keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) kasvukauden aikana vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

29 Kuva 21. Alusveden (1 m) keskimääräiset kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) kasvukauden aikana vuonna Kokonaistyppipitoisuudet olivat sekä pinta- että alusvedessä useilla alueilla hyvin samaa tasoa (kuva 20 ja 21). Pitoisuudet vaihtelivat pääsääntöisesti µg/l välillä. Pyhtään edustalla alusveden pitoisuudet kohosivat selvästi tätä korkeammalle ja olivat heinäkuussa yli 800 µg/l. Kasvukauden aikainen keskimääräinen a-klorofyllipitoisuus oli selvästi korkeampi matalilla rannikkoalueilla kuin ulkomerialueella (kuva 22). Pitoisuudet olivat korkeimmillaan toukokuussa, jolloin ne kohosivat useilla alueilla yli 20 µg/l ja Haminan edustalla Varviossa ja Hilloniemessä jopa yli 50 µg/l. Varvion ja Hilloniemen pitoisuudet olivat kuitenkin kesäsyyskuussa alle 10 µg/l, eikä kasvukauden keskiarvosta siksi muodostunut selvästi muita alueita korkempaa. Myös elokuussa pitoisuudet kohosivat useilla pisteillä selvästi kesä- ja heinäkuuta korkeammalle. Ulkomerialueella a-klorofyllipitoisuudet olivat toukokuun jälkeen alle 10 µg/l. Klorofyllipitoisuudet olivat vuonna 2011 hyvin samalla tasolla kuin edellisenäkin vuonna. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/

30 Kuva 22. Pintaveden (1 m) keskimääräiset a-klorofyllipitoisuudet (µg/l) kasvukauden aikana vuonna Kuva 23. Keskimääräinen näkösyvyys (m) kasvukauden aikana Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

31 Jokivesien vaikutus pintavedessä oli havaittavissa rannikolla myös kasvukauden aikana, vaikka vaikutus ei ollut yhtä suuri kuin talvella. Näkösyvyys oli alhaisin rannikolla, jossa se oli useilla alueilla noin 1,5 metriä (kuva 23). Alhaisimmat näkösyvyydet havaittiin Haminan edustalla (0,3 m) heinäkuussa. Suolapitoisuus oli alhaisin Pyhtään edustalla, jossa pitoisuudet jäivät alle 1 :n. Suolapitoisuus kasvoi siirryttäessä rannikolta kohti ulkomerta ja pintavedestä kohti alusvettä. Vaihtelu oli kuitenkin selvästi pienempää kuin talvella. Myös sameus oli suurin rannikolla sekä pinta- että alusvedessä. Korkeimmat sameusarvot mitattiin Pyhtään edustalta, jossa pitoisuudet kohosivat FTU tasolle. Ulkomerialueella sameusarvot pysyttelivät pääsääntöisesti alle 2 FTU:ssa. 5.3 VEDENLAATU INTENSIIVIASEMILLA Haminan merialueen Varvion (as. 212) ja Hillonniemen (as. 218) sekä Kotkan edustan Lellerin (as. 123) ja Varissaaren (as. 128) intensiiviasemilta otettiin vesinäytteet 13 kertaa helmi-joulukuun välillä vuonna Pyhtään edustalla sijaitsevalta Heinäsaaren (Kyvy-1) asemalta otettiin näytteet 6 kertaa Kaakkois-Suomen ELY-keskuksen toimesta. Ulkomerialueen Kyvy-1 on sijainniltaan melko erilainen kuin Kotkan ja Haminan lähempänä rannikkoa sijaitsevat näytepisteet, mikä saattaa osaltaan vaikuttaa tuloksiin mm. erilaisen veden vaihtuvuuden kautta. Intensiiviasemien näkösyvyydet vaihtelivat melko paljon sekä näyteasemien että eri näytteenottokertojen välillä (kuva 24). Näkösyvyys vaihteli vuoden aikana lähes neljästä metristä alle yhteen metriin. Suurin näkösyvyys (3,7) mitattiin kesäkuussa Varviossa ja pienin (0,6) huhtikuussa Hilloniemessä. Suurta vuodenaikaista vaihtelua kuvaa hyvin se, että Varviossa näkösyvyys oli huhtikuussa alle yhden metrin ja kasvoi sitten kesäkuussa lähes neljään metriin. Sekä Varviossa että Hilloniemessä veden sameus oli selvästi muita pisteitä korkeampi huhtikuussa. Muutoin sameusarvot pysyttelivät melko tasaisina kaikilla pisteillä. Pintaveden kokonaisfosforipitoisuuden vaihtelu oli hyvin samanlaista kaikilla tarkkailupisteillä (kuva 25). Pitoisuudet olivat korkeimmillaan huhtikuussa, jonka jälkeen ne laskivat selvästi alhaisemmalle tasolle kesäkuussa. Suurimmat pitoisuudet mitattiin huhtikuussa Varvion ja Hilloniemen asemilta, joissa fosforipitoisuus oli lähes 60 µg/l. Kesäkuussa pitoisuudet laskivat kaikilla pisteillä 20 µg/l tuntumaan. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/

32 4 3,5 kyvy-1 Heinäsaari 123 Lalleri 128 Varissaari 212 Varvio 218 Hilloniemi 3 näkösyvyys (m) 2,5 2 1,5 1 0,5 0 helmimaalis Kuva 24. Näkösyvyydet (m) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna kyvy 1 Heinäsaari 123 Lalleri Varissaari 212 Varvio 218 Hilloniemi kokonaisfosfori (µg/l) huhti touko touko kesä kesä kesä heinä elo elo syys loka marrasjoulu helmimaalis huhti touko touko kesä kesä kesä heinä elo elo syys loka marrasjoulu Kuva 25. Pintaveden fosforipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Kokonaistyppipitoisuudet olivat Hilloniemen ja Varvion huhtikuun korkeita pitoisuuksia lukuun ottamatta hyvin tasaisia kaikilla tarkkailupisteillä koko tarkkailujakson ajan (kuva 26). Typpipitoisuudet vaihtelivat pääsääntöisesti µg/l välillä. Hilloniemen ja Varvion tarkkailuasemat sijaitsevat Haminan edustalla noin 5 kilometrin etäisyydellä toisistaan. Typpipitoisuus oli huhtikuussa Hilloniemessä noin 1200 µg/l ja Varviossa noin 28 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

33 1600 µg/l. Korkeat pitoisuudet johtuvat luultavasti jokien mukanaan tuomasta kevättulvien aiheuttamasta kuormituspiikistä kyvy-1 Heinäsaari 123 Lalleri 128 Varissaari 212 Varvio 218 Hilloniemi 1500 kokonaistyppi (µg/l) helmimaalis huhti touko touko kesä kesä kesä heinä elo elo syys loka marrasjoulu Kuva 26. Pintaveden typpipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Pintaveden happikyllästysarvot vaihtelivat %:n välillä ja vaihtelu oli hyvin samansuuntaista kaikilla pisteillä (kuva 27). Pääsääntöisesti pintavedessä vallitsi levätuotannon aiheuttama ylikyllästystila toukokuun alusta kesäkuun loppuun asti. Alkukeväästä ja lokakuun jälkeen kyllästysarvot olivat pääsääntöisesti alle 90 %. Pohjanläheisessä vedessä oli havaittavissa selvää happivajetta kaikilla tarkkailupisteillä (kuva 28). Erityisesti Varviossa ja Hilloniemessä happikyllästys oli loppukesällä alhainen. Syksyllä vesimassan sekoituttua happitilanne parani oleellisesti kaikilla pisteillä. Alhaisista happipitoisuuksista johtuen myös alusveden fosforipitoisuudet olivat loppukesällä selvästi muita kuukausia korkeammat (kuva 29). Pohjanläheisen veden typpipitoisuuksien vaihtelu oli hyvin samansuuntaista kaikilla tarkkailupisteillä (kuva 30). Pitoisuudet olivat alhaisimmillaan kesäkuussa ja korkeimmillaan elokuussa, jolloin Varvion typpipitoisuus oli 660 µg/l. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/

34 kyvy-1 Heinäsaari 123 Lalleri 128 Varissaari 212 Varvio 218 Hilloniemi happikyllästys (%) huhti touko touko kesä kesä kesä heinä elo elo syys loka marrasjoulu helmimaalis huhti touko touko kesä kesä kesä heinä elo elo syys loka marrasjoulu Kuva 27. Pintaveden veden happikyllästysprosentit (%) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna kyvy-1 Heinäsaari 123 Lalleri 128 Varissaari 212 Varvio 218 Hilloniemi happikyllästys (%) helmimaalis Kuva 28. Alusveden happikyllästysprosentit (%) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

35 kokonaisfosfori (µg/l) kyvy-1 Heinäsaari 123 Lalleri 128 Varissaari 212 Varvio 218 Hilloniemi 20 0 helmimaalis Kuva 29. Alusveden kokonaisfosforipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna kyvy-1 Heinäsaari 123 Lalleri 128 Varissaari 212 Varvioi 218 Hilloniemi 600 kokonaistyppi (µg/l huhti touko touko kesä kesä kesä heinä elo elo syys loka marrasjoulu helmimaalis huhti touko touko kesä kesä kesä heinä elo elo syys loka marrasjoulu Kuva 30. Alusveden kokonaistyppipitoisuudet (µg/l) Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen intensiiviasemilla vuonna Intensiiviasemien tulosten perusteella veden laatu oli selvästi huonoin Haminan edustalla Hilloniemen ja Varvion tarkkailupisteillä. Erityisesti pintavedessä ravinnepitoisuudet olivat suurimmat näillä pisteillä ja lisäksi alusveden happitilanne oli loppukesällä heikko. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/

36 5.4 UIMARANTOJEN VEDENLAATU Kotkan kaupunki tutki vuonna 2011 yleisten uimarantojensa veden laatua Mansikkalahdessa lastenrannalla sekä ulkorannalla, Santalahdessa, Äijänniemessä, Tampsan montussa ja Ruonalassa. Tutkituista uimarannoista ainoastaan Tampsan monttu kuuluu sisävesistöihin; muut uimarannat ovat rannikkoaluetta. Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksen (177/2008 ja 354/2008) mukaan uimaveden laatuvaatimukset mikrobiologisten muuttujien osalta täyttyvät rannikolla, mikäli E. coli bakteereja on alle 500 pmy/100ml ja suolistoperäisiä enterokokkeja alle 200 pmy/100ml. Sisävesistöissä vastaavat raja-arvot ovat alle 1000pmy/100ml ja alle 400 pmy/100ml. Uimarantavesissä ei myöskään saa olla havaittavissa syanobakteereja eli sinilevää eikä jätteitä. Uimarannoilta otettiin touko-elokuussa vesinäytteitä, joista määritettiin E.coli bakteerit sekä suolistoperäiset enterokokit. Aistinvaraisella havainnoinnilla kartoitettiin myös sinilevän sekä jätteiden (öljy, tervamaiset aineet, kelluvat materiaalit) esiintymistä vedessä E.coli (pmy/100ml) Mansikkalahti, lapset Mansikkalahti, ulkoranta Santalahti Äijänniemi Ruonala Tampsun monttu Kuva 31. Kotkan kaupungin yleisten uimarantojen E. coli bakteerien määrät (pmy/100ml) kesällä Punainen viiva kuvaa rannikkoalueen uimavedelle asetettua E. coli bakteerien raja-arvoa. 32 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

37 enterokokit (pmy/100ml) Mansikkalahti, lapset Mansikkalahti, ulkoranta Santalahti Äijänniemi Ruonala Tampsun monttu Kuva 32. Kotkan kaupungin yleisten uimarantojen suolistoperäisten enterokokkien määrät (pmy/100ml) kesällä Punainen viiva kuvaa rannikkoalueen uimavedelle asetettua suolistoperäisten enterokokkien raja-arvoa. Kotkan kaupungin yleisten uimarantojen vedenlaatu luokiteltiin Mansikkalahden lastenrantaa lukuun ottamatta hyväksi koko uimakauden ajan (kuvat 31 ja 32). Mansikkalahden lastenrannalla E.coli bakteerien raja-arvo (500pmy/100ml) ylittyi elokuun molemmilla tarkkailukerroilla. Myös suolistoperäisten enterokokkien määrä nousi yli rajaarvon (200pmy/100ml) elokuun lopulla. Lisäksi Mansikkalahdessa havaittiin heinä- ja elokuussa vähän sinilevää. Mansikkalahden uimaranta asetettiin uimakieltoon Syyskuun 21. päivänä otettujen näytteiden perusteella vesi oli laadultaan jälleen uimakelpoista. Syytä uimaveden huonontumiseen ei saatu selville. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/

38 6 YHTEENVETO Tässä raportissa käsitellään Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen tilaa ja kuormitusta vuoden 2011 osalta. Suurin osa alueen kuormituksesta on hajakuormitusta, joka kulkeutuu alueelle pääasiassa Kymijoen mukana. Määrällisesti huomattavasti paljon vähäisempää hajakuormitusta aiheutuu myös esimerkiksi Summanjoen, Vehkajoen ja Siltakylänjoen ainevirtaamista ja niillä onkin lähinnä paikallista vaikutusta. Hajakuormituksen lisäksi merialueelle kohdistuu myös pistemäistä kuormitusta. Pyhtään merialueen pistekuormitus on peräisin kahdelta kalankasvatuslaitokselta, mutta niiden osuus kokonaisuudessaan on hyvin pieni. Myös Haminan merialueelle tuleva kuormitus on vähäistä ja se tulee J.M. Huber Finland Oy:n tehtaalta. Kotkassa pistekuormitus on selvästi suurempaa kuin Pyhtäällä ja Haminassa. Kotkan edustan kuormitus tulee Sunilan puhdistamo Oy:ltä, Mussalon jätevedenpuhdistamolta ja Kotkamills Oy:n tehtailta. Vuonna 2011 Pyhtää-Kotka-Hamina merialueen suurin pistekuormittaja oli typpikuormitusta lukuun ottamatta Sunilan puhdistamo Oy. Suurin typpikuormitus tuli Mussalon jätevedenpuhdistamolta. Muutaman edellisen vuoden aikana pistemäinen jätevesikuormitus on pääsääntöisesti vähentynyt. Summan tehtaiden toiminnan loppuminen vuoden 2008 alkupuolella vähensi osaltaan merialueen kuormitusta. Vuonna 2011 COD CR -, AOX-, fosfori- ja typpikuormitus olivat laskeneet edellisvuodesta. Kiintoainekuormitus oli selvästi edellisvuotta suurempaa ja BOD-kuormituskin oli hiukan kasvanut. Kymijoessa veden fosforipitoisuudet olivat meriveden pitoisuuksia alhaisempia ja Kymijoen mukanaan tuoman veden vaikutus näkyikin selvästi. Kymijoen haarojen suistoalueilla Kotkan ja Pyhtään edustoilla pintaveden fosforipitoisuudet olivat erityisesti talvella muuta aluetta alhaisemmat. Ulkomerellä ja Haminan edustalla pitoisuudet olivat selvästi korkeammat. Kesällä fosforipitoisuudet olivat selvästi tasaisemmat koko alueella. Alusvedessä fosforipitoisuudet olivat hieman pintavettä korkeammat. Typpipitoisuudet olivat melko tasaisia sekä pinta- että alusvedessä lukuun ottamatta Haminan edustalla talvella havaittuja korkeita pitoisuuksia. Talvella syvänteissä oli havaittavissa lievää hapenpuutetta, mutta muuten keskimääräinen happikyllästys alusvedessä oli noin 70 %. Pintavedessä happikyllästys vaihteli pääsääntöisesti %:n välillä, vaikka muutamilla pisteillä oli myös pintavedessä lievää happivajetta. Jokien tuoman makean veden vaikutus näkyi selvästi pintavedessä alhaisina suolapitoisuuksina ja sähkönjohtavuutena. Lämpötilaeroista johtuen jokivesi ei päässyt sekoittumaan koko vesipatsaaseen vaan jäi jään alle pintaveteen. Talvella veden sameus oli korkein Haminan edustalla. Kasvukauden aikana pintaveden happikyllästys oli koko merialueella pääsääntöisesti yli 80 % ja useilla alueilla oli havaittavissa lievää ylikyllästystä. Alusveden happipitoisuudet laskivat selvästi kesän aikana ja vähiten happea oli syvimmillä alueilla ja Pyhtään edustalla. Korkeimmat pintaveden fosforipitoisuudet mitattiin Haminan edustalla ja 34 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

39 alhaisimmat ulkomerialueella. Alusveden fosforipitoisuudet olivat hieman pintavettä korkeampia koko alueella ja korkeimmat pitoisuudet havaittiin vähähappisilla alueilla. Suurin ero pinnan ja pohjan välisissä fosforipitoisuuksissa oli uloimmilla pisteillä. Typpipitoisuudet olivat alhaisimmat Haminan edustan pintavedessä. Pitoisuudet olivat hyvin samaa tasoa kuin ulkomerialueella. Kotkan ja Pyhtään edustoilla havaittiin korkeimmat pintaveden typpipitoisuudet ja Pyhtään edustan alusveden pitoisuudet olivat selvästi muuta aluetta korkeammat. Vesi oli suolaisinta ulkomerialueiden syvimmillä pisteillä. Kotkassa ja Pyhtäällä Kymijoen haarojen edustoilla suolapitoisuus oli pienin sekä pinta- että alusvedessä. Rannikkoalueen vesi oli selvästi ulkomerialuetta sameampaa ja näkösyvyys oli pienempi. Erityisesti Pyhtään edustalla Purolanlahdella ja Ahvenkoskenlahdella vesi selvästi muita alueita sameampaa. Näkösyvyys oli suurin Kirkonmaanselällä. Pintaveden a-klorofyllipitoisuudet olivat hyvin samalla tasolla kuin edellisenäkin vuonna. Kasvukauden keskimääräiset pitoisuudet olivat alhaisimmillaan ulkomerialueella ja suurimmillaan Kotkan Majasaaressa sekä Pyhtään Purolanlahdella ja Ahvenkoskenlahdella. Korkein pitoisuus mitattiin toukokuussa Varviosta, mutta myös Majasaaresta mitattiin edellisvuosien tapaa selvästi muita alueita korkeampia pitoisuuksia. Merialueen pistekuormitus on hyvin epätasaisesti jakautunut ja selvästi suurin osa kuormituksesta tulee tällä hetkellä Kotkan edustalle. Rannikkoalueiden keskimääräinen vedenlaatu ei kuitenkaan poikennut merkittävästi Pyhtään, Kotkan ja Haminan välillä. Tämä selittyy jokien mukanaan tuoman kuormituksen vaikutuksesta. Suurin osa jokien mukanaan tuomasta kuormituksesta päätyy Pyhtään edustalle, jossa pistekuormitusta tulee vain hyvin vähän kalanviljelylaitoksilta. Rannikkoalueella kuormitusvaikutukset saattavat ilmetä hyvin eri tavalla eri alueilla riippuen alueen geomorfologisista piirteistä. Tämä saattaa osaltaan tasoittaa eri alueiden välisiä vedenlaatueroja sekä vaikeuttaa syyseuraussuhteiden hahmottamista. Rannikkoalueilla keskimääräinen vedenlaatu saattaa vaikuttaa todellisuutta paremmalta, koska matala vesi on yleensä hyvin tasalaatuista pinnasta pohjaan. Tällöin alusveden happitilanne on selvästi parempi ja fosforipitoisuudet matalampia. Ulkomerialue oli rannikkoon verrattuna vedenlaadultaan hieman parempaa. Ulkomerialueella veden vaihtuvuus on yleensä parempi ja kuormitus kohdistuu pääsääntöisesti rannikoille. Pohjanläheisen veden huono happitilanne ja korkeat fosforipitoisuudet selittyvät osittain näytepisteiden sijoittumisella syvänteiden kohdille. Myös suolapitoisuuden muodostama halokliini vaikeuttaa veden sekoittumista, jolloin hapekas pintavesi ei pääse sekoittumaan alusveteen. Vesistöjen tilan arvioinnissa pääpaino on nykyisin vesien ekologisen tilan arvioinnissa vanhan käyttökelpoisuuteen perustuneen luokittelun sijaan. Jokivesien vaikutus näkyy sisälahdissa sekä Kymijoen haarojen edustalla. Itäisen Suomenlahden rannikkovedet ovat kokonaisuudessaan joko tyydyttävässä tai välttävässä tilassa. Syynä ulkosaariston ja Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/

40 sisäsaariston heikentyneeseen tilaan on pitkälle edennyt rehevöityminen, jonka seurauksena levätuotanto on kasvanut ja laajat alueet merenpohjaa ovat säännöllisesti hapettomia ja vailla eliöstöä. Sinilevien massakukinnat ovat Suomenlahdella olleet jokakesäisiä. Jokien ravinnekuormituksen ohella yhä vakavampi ongelma on syvänteiden happivajeen aiheuttama merialueen sisäinen kuormitus. Se on pahimpina vuosina ylittänyt jopa jokien ravinnekuorman. Kymijoen edustalla kehitys ei viime vuosina ole ollut aivan yhtä hälyttävä, sillä Kymijoen kuormituksen pienentyminen ja vedenlaadun parantuminen alkaa näkyä sen edustan rannikkoalueella (Suomen ympäristökeskus 2008). 36 Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/2012

41 7 VIITTEET Henriksson M. & Myllyvirta T Suomen rannikkoalueen luokittelu rehevöitymisriskin perusteella. Itä-Uudenmaan ja Porvoonjoen vesien- ja ilmansuojeluyhdistys r.y. 83 s. Ilmatieteenlaitos Ilmastokatsaus > Ilmasto > Ilmastoviestintä > Ilmastokatsaus-lehti > Ilmastokatsaus arkisto Itämeriportaali 2011a. Jäätalvi uuden luokituksen mukaan ankara. > Ajankohtaista > Itämeri-tiedotteet > Itämeriportaali 2011b. Jäätalvi on päättynyt. > Ajankohtaista > Itämeritiedotteet > Kymijoen vesi ja ympäristö ry Kymijoen alaosan ja merialueen Pyhtää Kotka Hamina tila vuosina Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no s. Sosiaali- ja terveysministeriö Sosiaali- ja terveysministeriön asetus (N:o 177) yleisten uimarantojen uimaveden laatuvaatimuksista ja valvonnasta. Suomen ympäristökeskus Kymijoen-Suomenlahden vesienhoitoalueen pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila Kaakkois-Suomen ympäristökeskuksen alueella, > Kaakkois-Suomi > Ympäristön tila > Pintavedet > Ekologinen ja kemial... > Kymijoen- Suomenlahden vesienhoitoalueen pintavesien ekologinen ja kemiallinen tila Suomen ympäristökeskus Hydrologiset kuukausitiedotteet. > Ympäristön tila > Pintavedet > Hydrologia ja vesivarat Vainio J Ilmastokatsaus toukokuu Ilmatieteenlaitos, 15 s. Åkerberg A Kymijoen alaosan vedenlaadun yhteistarkkailu vuonna Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 210. Kymijoen vesi ja ympäristö ry:n julkaisu no 216/

42 LIITE 1 Alue Asema Sijainti Koordinaatit fys.kem klorofylli intensiivi Pyhtää 18 Storsundet x Pyhtää 32 Ahvenkoskenlahti x Pyhtää 46 Purolanlahti x x Pyhtää 66 Heikinhelli x x Pyhtää 77 Äyspäänselkä x x Pyhtää 81 Äyspäänselkä x Pyhtää 84 Siltakylänlahti x Pyhtää Kyvy-9 Ahvenkoskenlahti x x Pyhtää Kyvy-10 Pitkäviiri x x Kotka 91 Viikarinsaari x Kotka 96 Mussalo x x Kotka 100 Mussalo x Kotka 104 Hovinsaari x x Kotka 106 Majasaari x Kotka 123 Lelleri x Kotka 128 Varissaari x Kotka 133 Kotkansaari x Kotka 139 Halla x x Kotka 152 Hallanväylä x x Kotka 156 Hallanväylä x x Kotka 160 Santaniemi x Kotka K2 Kirkonmaa x Kotka Kyvy-2 Rankki x x Kotka Kyvy-3 Ristisaari x Kotka Kyvy-5 Kirkonmaa x Hamina 179 Kuuttinki x x Hamina 181 Kuuttinki x Hamina 182 Kuuttinki x Hamina 186 Neuvottomanlahti x Hamina 189 Neuvottomanlahti x x Hamina 192 Summanlahti x Hamina 198 Summanlahti x x Hamina 205 Summanlahti x x Hamina 212 Varvio x Hamina 216 Hillonlahti x x Hamina 218 Hillonniemi x Hamina 225 Vilniemi x Hamina 230 Hillonniemi x x Hamina 231 Haminanlahti x Hamina 236 Haminanlahti x x Hamina 346 Uolionmatala x x Hamina Kyvy-4 Einonkari x x Hamina Kyvy-12 Velpperkari x Hamina Kyvy-13 Pyötsaari x

43 LIITE 2